PERUSTELUT

1.           EHDOTUKSEN TAUSTA

Urheilutulosten manipulointia pidetään yleisesti yhtenä nykyurheilun suurimmista uhista. Urheilutulosten manipulointi polkee urheilun arvoja, joita ovat urheilun rehellisyys, reilu peli ja toisten kunnioittaminen. Se uhkaa vieraannuttaa faneja ja tukijoita järjestäytyneestä urheilusta. Lisäksi urheilutulosten manipuloinnissa on usein mukana maailmanlaajuisesti toimivia järjestäytyneitä rikollisverkostoja. Viranomaiset, urheiluliike ja lainvalvontaviranomaiset kautta maailman ovat nyt antaneet tälle ongelmalle prioriteettiaseman. Haasteisiin vastatakseen Euroopan neuvosto kehotti Euroopan kulttuuriyleissopimuksen osapuolia kesällä 2012 aloittamaan neuvottelut Euroopan neuvoston yleissopimuksesta urheilutulosten manipuloinnin torjumiseksi. Neuvottelut käynnistyivät lokakuussa 2012 Euroopan neuvoston valmisteluryhmän kokoonnuttua ensimmäiseen tapaamiseensa.

Komissio hyväksyi 13. marraskuuta 2012 suosituksen neuvoston päätökseksi Euroopan komission valtuuttamisesta osallistumaan Euroopan unionin puolesta neuvotteluihin urheilutulosten manipuloinnin torjumista koskevasta Euroopan neuvoston kansainvälisestä yleissopimuksesta[1]. Komission suositus toimitettiin urheilua käsittelevälle neuvoston työryhmälle 15. marraskuuta 2012. Neuvoston työryhmän keskusteltua asiasta neuvosto jakoi päätösehdotuksen kahdeksi eri päätökseksi, koska neuvosto lisäsi siihen aineellisia oikeusperustoja, muun muassa SEUT-sopimuksen kolmannen osan V osastosta johtuvan oikeusperustan[2]. Neuvosto hyväksyi 10. kesäkuuta 2013 päätöksistä toisen, joka koski urheilualan vedonlyöntiin liittyviä kysymyksiä[3], ja 23. syyskuuta 2013 toisen, joka koski rikosoikeudelliseen yhteistyöhön ja poliisiyhteistyöhön liittyviä asioita[4].

Komissio on neuvoston päätösten mukaisesti osallistunut kyseisiin neuvotteluihin, jotka huipentuivat 9. heinäkuuta 2014, kun ministerien sijaiset hyväksyivät Euroopan neuvoston yleissopimuksen urheilukilpailujen manipuloinnista[5]. Yleissopimus avattiin allekirjoitettavaksi 18. syyskuuta 2014 Euroopan neuvoston urheilusta vastaavien ministerien konferenssissa. Yleissopimuksen 32 artiklan 3 kohdan mukaan se on avoinna Euroopan unionin allekirjoitusta varten. Tämän jälkeen useat osapuolet ovat allekirjoittaneet sopimuksen, myös osa jäsenvaltioista.

Urheilutulosten manipuloinnin kansainvälisen ulottuvuuden vuoksi yleissopimus on avoinna myös Euroopan ulkopuolisille maille. Tällä on tärkeä merkitys, sillä maailmanlaajuista yhteistyötä pidetään olennaisena tekijänä taisteltaessa eri mantereilla toimivia urheilutulosten manipuloinnissa mukana olevia ja järjestäytyneeseen kansainväliseen rikollisuuteen kuuluvia verkostoja vastaan. Tämä koskee erityisesti yhteistyötä sellaisten maiden kanssa, joissa urheiluvedonlyönti on hyvin laajalle levinnyttä (Kaakkois-Aasian maat). Komissio katsoo, että yleissopimus voi olla tehokas keino torjua urheilutulosten manipulointia.

SEUT-sopimuksen 165 artiklan mukaan unionin toiminnalla pyritään kehittämään urheilun eurooppalaista ulottuvuutta muun muassa edistämällä urheilukilpailujen rehellisyyttä ja avoimuutta sekä urheilusta vastaavien järjestöjen välistä yhteistyötä. Lisäksi SEUT-sopimuksen 165 artiklan mukaan unioni ja jäsenvaltiot suosivat kansainvälisten järjestöjen ja erityisesti Euroopan neuvoston kanssa harjoitettavaa yhteistyötä urheilun alalla. EU:n toiminnan avulla voidaan helpommin puuttua kansalliset rajat ylittäviin eurooppalaisen urheilun ongelmiin, kuten urheilutulosten manipulointiin, sillä tällaisten ongelmien ratkaisu edellyttää yhteisiä toimia ja hyvin koordinoitua lähestymistapaa.

Yleissopimuksen päätavoitteisiin kuuluu edistää kansallista ja kansainvälistä yhteistyötä, minkä vuoksi sen III luku sisältää määräyksiä tiedonvaihdon helpottamiseksi kaikkien sidosryhmien kesken. Urheilutulosten manipuloinnin torjunta edellyttää tiivistä yhteistyötä urheiluliikkeen, hallitusten, vedonlyönnin toimeenpanijoiden, lainvalvontaviranomaisten ja kansainvälisten järjestöjen välillä. Sidosryhmien laaja kirjo asettaa omat haasteensa. EU voi auttaa jäsentämään ja varmistamaan koordinoidun lähestymistavan.

Jäsenvaltiot ovat eri kehitysvaiheissa urheilutulosten manipuloinnin torjunnassa. Urheilukilpailujen manipuloinnin kansainvälisen luonteen vuoksi joudutaan todennäköisesti työskentelemään jäsenvaltioiden kanssa, joille on kertynyt kokemusta vaihtelevasti, minkä vuoksi tarvitaan hyvien toimintatapojen vaihtoa ja osaamisen kehittämistä. EU:lla on tässä yhteydessä tärkeä rooli valmiuksien kehittäjänä, yhteistyön edistäjänä ja viime kädessä yleissopimuksen täytäntöönpanon helpottajana.

Yleissopimuksen allekirjoittaminen on osa komission pyrkimyksiä osallistua urheilutulosten manipuloinnin torjuntaan. Muihin keinoihin kuuluvat vedonlyöntiin liittyvää urheilutulosten manipulointia koskeva tuleva komission aloite, joka on linjassa komission vuonna 2012 antaman sähköisiä rahapelejä koskevan tiedonannon[6] kanssa, sopupelejä käsittelevän EU:n asiantuntijaryhmän työ sekä urheilutulosten manipuloinnin torjuntaan kohdistetut valmistelutoimet ja hankkeet[7].

Neuvotteluvaltuutusta koskevien neuvoston päätösten mukaan ennen unionin liittymistä yleissopimukseen olisi tehtävä toimivalta-analyysi. Päätöksissä todetaan, että ”yleissopimuksen oikeudellinen luonne ja toimivallan jako jäsenvaltioiden ja unionin kesken määritetään erikseen neuvottelujen päätteeksi yksittäisten määräysten tarkkaa soveltamisalaa koskevan analyysin perusteella”.

Kyseinen toimivalta-analyysi esitetään seuraavassa.

Unionin toimivallan luonne ja laajuus

Yleissopimuksen 1 artiklan mukaan yleissopimuksen tarkoituksena on ”estää urheilukilpailujen manipulointi urheilun rehellisyyden ja urheilun etiikan suojelemiseksi urheilun itsemääräämisoikeuden periaatteen mukaisesti”. Tätä varten yleissopimuksen perimmäinen tavoite on ”urheilun rehellisyyden ja urheilun etiikan suojeleminen”. Tähän pyritään useilla toimenpiteillä, joiden tavoitteena on urheilukilpailujen manipuloinnin ehkäiseminen, tunnistaminen ja rankaiseminen. Yleissopimuksen tarkoitukseen pyritään myös edistämällä kansainvälistä yhteistyötä ja perustamalla seurantamekanismi sen varmistamiseksi, että yleissopimuksen määräyksiä noudatetaan.

Yleissopimus muodostaa näin ollen monitahoisen lähestymistavan urheilukilpailujen manipuloinnin torjuntaan. Hyväksyttävät toimenpiteet ovat luonteeltaan erilaisia ja vaikuttavat eri oikeuden aloihin. Vallitsevana ovat ennaltaehkäisevät näkökohdat[8]. Muita kyseeseen tulevia oikeuden aloja ovat aineellisen rikosoikeus, rikosoikeudellinen yhteistyö, tietosuoja ja myös vedonlyönnin sääntely.

Ehkäiseminen (II ja III luku, 4–14 artikla)

Useimmat ehkäisemiseen liittyvät yleissopimuksen määräykset voisi kattaa SEUT-sopimuksen 165 artiklan 4 kohdan ensimmäinen luetelmakohta, joka koskee tukitoimia urheilun alalla[9]. Tämäntyyppisen toimivallan soveltamisala on kuitenkin rajallinen, koska jäsenvaltioiden lakien ja asetusten yhdenmukaistaminen on suljettu sen ulkopuolelle. SEUT-sopimuksen 165 artiklassa viitataan ”edistämistä” tai ”yhteistyötä” koskeviin toimenpiteisiin. Näistä syistä unionin toimivalta ei syrjäytä jäsenvaltioiden toimivaltaa tällä alalla[10].

Vedonlyöntipalveluita koskevat toimenpiteet voivat sen sijaan vaikuttaa sijoittautumisoikeutta ja palvelujen tarjoamisen vapautta koskeviin sisämarkkinavapauksiin siltä osin kuin vedonlyönnin toimeenpanijat harjoittavat taloudellista toimintaa. Erityisesti 3 artiklan 5 kohdan a alakohtaan ja 11 artiklaan liittyen on huomattava, että ”laittoman urheiluvedonlyönnin” määritelmä viittaa mihin tahansa urheiluvedonlyöntiin, jonka toimeenpanomuoto tai toimeenpanija on kielletty vedonlyöjän sijaintipaikan lainkäyttöalueella sovellettavassa lainsäädännössä. Ilmaisu ”sovellettava lainsäädäntö” käsittää myös EU:n lainsäädännön. Tämä merkitsee sitä, että myös mahdolliset unionin lainsäädännössä myönnetyt oikeudet on otettava huomioon ja että jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön on oltava sopusoinnussa EU:n lainsäädännön ja erityisesti sisämarkkinasääntöjen kanssa.

Yleissopimuksen 9–11 artiklassa esitetään toimenpiteitä, jotka voivat johtaa tietynasteiseen lainsäädännön lähentämiseen. Esimerkiksi 9 artiklassa esitetään ohjeellinen luettelo toimenpiteistä, joita asianomainen vedonlyönnin sääntelyviranomainen voi soveltaa ”tarpeen mukaan” urheilukilpailujen manipuloinnin torjumiseksi urheiluvedonlyönnin yhteydessä. Yleissopimuksen 10 artiklan 1 kohdan mukaan ”sopimuspuolen on ryhdyttävä lainsäädännöllisiin tai muihin toimenpiteisiin, jotka voivat olla tarpeen urheiluvedonlyönnin toimeenpanoon osallistuvien luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden eturistiriitatilanteiden ja sisäpiiritietojen väärinkäytön estämiseksi [...]” (alleviivaus lisätty). Yleissopimuksen 10 artiklan 3 kohdan tarkoituksena on vahvistaa raportointivelvoitteet seuraavasti: ”Sopimuspuolen on ryhdyttävä tarvittaviin lainsäädännöllisiin tai muihin toimenpiteisiin, jotka voivat olla tarpeen, jotta urheiluvedonlyönnin toimeenpanijat voidaan velvoittaa raportoimaan välittömästi epäsäännöllisestä tai epäilyttävästä vedonlyönnistä vedonlyönnin sääntelyviranomaiselle [...]” (alleviivaus lisätty). Laitonta urheiluvedonlyöntiä koskeva yleissopimuksen 11 artikla tarjoaa vieläkin suuremman liikkumavaran sopimuspuolille. Sen mukaan ”sopimuspuolen on tarkasteltava parhaiten soveltuvia keinoja laittoman urheiluvedonlyönnin toimeenpanijoiden torjumiseksi ja harkittava muun muassa seuraavanlaisiin toimenpiteisiin ryhtymistä lainkäyttöalueellaan sovellettavan lainsäädännön mukaisesti [...]”.

Tämä osoittaa, että yleissopimuksen 9 artikla ja 10 artiklan 1 ja 3 kohta luovat perustan mahdolliselle SEUT-sopimuksen 114 artiklan mukaiselle yhdenmukaistamiselle siltä osin kuin vedonlyönnin toimeenpanijat harjoittavat taloudellista toimintaa. Sanamuodoltaan vieläkin joustavampi yleissopimuksen 11 artikla sekin jossain määrin lähentää säännöksiä, mikä voi niin ikään kuulua sisämarkkinoiden perustamista ja toimintaa koskevan SEUT-sopimuksen 114 artiklan soveltamisalaan.

Yleissopimuksen 11 artikla saattaa myös vaikuttaa kolmannesta maasta tarjottaviin palveluihin. Kyseessä olevat toimenpiteet, jotka kohdistuvat suoraan tällaisten palvelujen saantiin, kuuluisivat unionin yhteisen kauppapolitiikan alaan SEUT-sopimuksen 207 artiklan nojalla.

Tietosuojaa koskeva yleissopimuksen 14 artikla kuuluu unionin toimivaltaan SEUT-sopimuksen 16 artiklan nojalla.

Lainvalvonta (IV–VI luku, 15–25 artikla)

Yleissopimuksen IV luku koskee rikosoikeutta ja yhteistyötä lainvalvonnassa (15–18 artikla). Yleissopimuksen 15 artiklalla ei kriminalisoida yleisesti urheilukilpailujen manipulointiin liittyvää toimintaa, vaan pelkästään sen tietyt muodot (silloin kun siihen sisältyy lahjontaa, pakotusta tai petoksia). Tämä voisi kuulua SEUT-sopimuksen 83 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, kun on kyse järjestäytyneestä rikollisuudesta tai lahjonnasta[11]. Yleissopimuksen 15 artikla ei kuitenkaan rajoitu järjestäytyneeseen rikollisuuteen, ja siihen sisältyvät myös pakottaminen ja petokset, joihin ei liity lahjontaa. Tähän liittyen EU:n säännöstö on rajallinen.

Yleissopimuksen 16 artikla koskee rahanpesua. Unionin tasolla tätä säännellään neuvoston puitepäätöksellä 2001/500/YOS[12] yhdessä direktiivin 2014/42/EU[13] kanssa. Yleissopimuksen 16 artiklan 3 kohta kuuluu EU:n toimivaltaan ja SEUT-sopimuksen 114 artiklan soveltamisalaan. Direktiivi 2005/60/EY rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen perustuu SEUT-sopimuksen 114 artiklaan[14]. Koska kyseinen direktiivi ei koske nimenomaisesti urheilukilpailuja, se ei vaikuta yleissopimuksen 16 artiklan 3 kohtaan, joka koskee ainoastaan ”urheiluvedonlyönnin toimeenpanijoita”. Yleissopimukseen 17, 18, 22 ja 23 artiklaan (IV ja VI luku) liittyvä toimivalta kytkeytyy yleissopimuksen 15 ja 16 artiklan mukaiseen toimivaltaan.

Lainkäyttövaltaa, rikosprosessia ja täytäntöönpanotoimia koskevan V luvun ja seuraamuksia ja toimenpiteitä koskevan VI luvun määräykset täydentävät yleissopimuksen 15–18 artiklaan sisältyviä aineellista rikosoikeutta koskevia määräyksiä. Yleissopimuksen 19 artikla (lainkäyttövalta) on liitännäinen määräys rikosoikeutta koskevien määräysten vahvistamiselle. Yleissopimuksen 20, 21 ja 25 artikla (tutkintatoimenpiteet, suojelutoimenpiteet, takavarikointi ja menettämisseuraamus) ovat rikosprosessiin kuuluvia toimenpiteitä, jotka voivat kuulua SEUT-sopimuksen 82 artiklan 2 kohdan (a ja b alakohdan) soveltamisalaan.

Kansainvälinen yhteistyö (VII luku, 26–28 artikla)

Yleissopimuksen VII luku koskee kansainvälistä yhteistyötä oikeudellisissa ja muissa asioissa. On tärkeää huomata, että sopimus ei sisällä oikeudellista järjestelmää, joka korvaisi voimassa olevia sääntöjä, eikä näin ollen vaikuta välineisiin, jotka ovat jo käytössä keskinäisessä rikosoikeusavussa ja rikoksen johdosta tapahtuvassa luovuttamisessa[15]. Tähän liittyen on käytössä kattava valikoima Euroopan tason välineitä, joilla helpotetaan rikosoikeudellista yhteistyötä ja joita voidaan soveltaa joko urheilutulosten manipuloinnin eri toimintamuotoihin tai kriminalisoitaessa urheilutulosten manipulointi uutena rikoksena jäsenvaltioiden sisäisessä oikeusjärjestyksessä[16]. Tämä kattaisi yleissopimuksen 26 artiklan.

Yleissopimuksen 27 ja 28 artikla ovat yhteistyötä koskevia yleisiä määräyksiä, jotka kuuluvat SEUT-sopimuksen 165 artiklan soveltamisalaan.

Päätelmät

SEUT-sopimuksen 83 artiklan 1 kohta ei nykyisellään kata tiettyjä rikoksia. Unionilla on toimivaltaa muihin rikoksiin liittyen, mutta yksinomainen toimivalta vain seuraavien kahden määräyksen osalta: 11 artikla (siltä osin kuin sitä sovelletaan palveluihin, joita tarjotaan kolmansista maista ja kolmansiin maihin) ja tietosuojaa koskeva 14 artikla (osittain)[17]. Loput kuuluvat jaettuun tai ”täydentävään” toimivaltaan.

2.           EHDOTUKSEEN LIITTYVÄT OIKEUDELLISET NÄKÖKOHDAT

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan EU:n toimen oikeudellisen perustan valinnan on perustuttava objektiivisiin seikkoihin, jotka voivat olla tuomioistuimen suorittaman valvonnan kohteena ja joihin kuuluvat erityisesti toimen tarkoitus ja sisältö[18]. Jos Euroopan unionin toimea tarkasteltaessa ilmenee, että sillä on kaksi eri tarkoitusta tai että siinä on kahdenlaisia tekijöitä, ja jos toinen näistä on yksilöitävissä toimen pääasialliseksi tai määrääväksi tarkoitukseksi tai tekijäksi, kun taas toinen on ainoastaan liitännäinen, on käytettävä yhtä oikeudellista perustaa, toisin sanoen sitä, jota toimen pääasiallinen tai määräävä tarkoitus tai tekijä edellyttää. Jos poikkeustapauksessa näytetään, että toimella on useampi samanaikainen tarkoitus, joita ei voida erottaa toisistaan ja joista mikään ei ole toiseen nähden toisarvoinen ja välillinen, tällaista toimea annettaessa on käytettävä useaa eri oikeudellista perustaa[19].

Tässä yhteydessä voivat tulla kyseeseen seuraavat oikeusperustat: SEUT-sopimuksen 16 artikla (tietosuoja), 82 artiklan 1 ja 2 kohta (rikosoikeudellinen yhteistyö), 83 artiklan 1 kohta (aineellinen rikosoikeus), 114 artikla (sisämarkkinoiden perustaminen ja toiminta), 165 artikla (urheilu) ja 207 artikla (yhteinen kauppapolitiikka).

Kokonaisuutena tarkastellen urheilukilpailujen manipuloinnin torjumiseen tähtäävä tavoite käsittää ehkäisemiseen ja yhteistyöhön liittyviä elementtejä, joita koskee pääasiassa SEUT-sopimuksen 165 artikla, sekä yhteistyöhön ja lähentämiseen liittyviä elementtejä, joita koskevat SEUT-sopimuksen 114 artikla (muut kuin rikosoikeudelliset määräykset), 207 artikla (siltä osin kuin määräykset koskevat kolmansien maiden vedonlyönnin toimeenpanijoiden mahdollisuutta tarjota palveluja), 82 artiklan 1 kohta ja 83 artikla (rikosoikeudelliset asiat).

Vedonlyöntipalvelujen osalta kyseeseen voivat tulla SEUT-sopimuksen 114 ja 207 artikla riippuen siitä, ovatko palvelut ”EU:n sisäisiä” vai eivät. Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että sisämarkkinanäkökohdat ovat yleissopimuksessa voimakkaammin esillä ja yhteisen kauppapolitiikan näkökohtia sisältyy vain sen 11 artiklaan. Toisaalta vaikka SEUT-sopimuksen 207 artiklaa ei mainittaisi ja sitä pidettäisiin liitännäisenä sisämarkkinanäkökohtiin verrattuna, jäsenvaltioilla ei olisi toimivaltaa kyseeseen tulevissa yhteisen kauppapolitiikan näkökohdissa.

Mitä tulee tietosuojaan, se ei ole yleissopimuksen päätavoite ja sitä koskevilla määräyksillä on pelkästään täydentävä merkitys. Useissa Euroopan neuvoston yleissopimuksissa on viime aikoina viitattu tarpeeseen kunnioittaa tietosuojaa, vaikka vastaavat velvoitteet johtuisivat myös muista yleissopimuksista (kuten yleissopimuksesta N:o 108 yksilöiden suojelusta henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä), koska sopimusten osapuolet eivät välttämättä ole samat.

Näin ollen jotta EU voisi käyttää toimivaltaansa koko yleissopimuksen laajuudelta (lukuun ottamatta elementtejä, jotka eivät kuulu sen toimivaltaan), pääasialliset oikeusperustat ovat SEUT-sopimuksen 82 artiklan 1 kohta, 83 artiklan 1 kohta sekä 114 ja 165 artikla.

Koska yleissopimukseen nivoutuu useita oikeusperustoja ja aloja, joista osa kuuluu EU:n yksinomaiseen toimivaltaan ja osa jää sen ulkopuolelle, unioni tai jäsenvaltiot eivät voisi liittyä yleissopimukseen yksin.

2015/0043 (NLE)

Ehdotus

NEUVOSTON PÄÄTÖS

urheilukilpailujen manipuloinnista tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen allekirjoittamisesta Euroopan unionin puolesta aineelliseen rikosoikeuteen ja rikosoikeudelliseen yhteistyöhön liittyvien asioiden osalta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 82 artiklan 1 kohdan ja 83 artiklan 1 kohdan yhdessä sen 218 artiklan 5 kohdan kanssa,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)       Neuvosto valtuutti 10 päivänä kesäkuuta 2013 komission osallistumaan Euroopan unionin puolesta neuvotteluihin urheilukilpailujen manipuloinnin torjumista koskevasta Euroopan neuvoston kansainvälisestä yleissopimuksesta, jäljempänä ’yleissopimus’, rikosasioissa tehtävää oikeudellista yhteistyötä ja poliisiyhteistyötä koskevia asioita lukuun ottamatta.

(2)       Neuvosto hyväksyi 23 päivänä syyskuuta 2013 toisen valtuutuksen, jolla komissio valtuutettiin osallistumaan Euroopan unionin puolesta neuvotteluihin yleissopimuksesta rikosasioissa tehtävää oikeudellista yhteistyötä ja poliisiyhteistyötä koskevien asioiden osalta. [20]

(3)       Neuvottelut saatettiin menestyksekkäästi päätökseen, kun Euroopan neuvoston ministerikomitea hyväksyi yleissopimuksen 9 päivänä heinäkuuta 2014.

(4)       Yleissopimuksen 15 artiklalla ei kriminalisoida yleisesti urheilukilpailujen manipulointiin liittyvää toimintaa, vaan pelkästään sen tietyt muodot (silloin kun siihen sisältyy lahjontaa, pakotusta tai petoksia). SEUT-sopimuksen 83 artiklan 1 kohdassa nimenomaisesti mainitut rikollisuuden alat kattavat urheilukilpailujen manipuloinniksi katsottavan toiminnan vain osittain, nimittäin silloin kun siihen liittyy järjestäytynyttä rikollisuutta tai lahjontaa[21].

(5)       Yleissopimuksen 16 artikla velvoittaa sopimuspuolet ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin rahanpesuun liittyvän toiminnan säätämiseksi rikokseksi tilanteissa, joissa voittoa tuottava esirikos on jokin yleissopimuksen 15 ja 17 artiklassa tarkoitetuista rikoksista, ”ja kaikissa tilanteissa, joissa on kyse kiristyksestä, lahjonnasta tai petoksesta”. ”Rahanpesu” mainitaan SEUT-sopimuksen 83 artiklan 1 kohdassa. Unionin tasolla rahanpesua säännellään neuvoston puitepäätöksellä 2001/500/YOS[22].

(6)       Yleissopimukseen 17, 18, 22 ja 23 artiklaan (IV ja VI luku) liittyvä toimivalta kytkeytyy yleissopimuksen 15 ja 16 artiklan mukaiseen toimivaltaan.

(7)       Lainkäyttövaltaa, rikosprosessia ja täytäntöönpanotoimia koskevan V luvun ja seuraamuksia ja toimenpiteitä koskevan VI luvun määräykset täydentävät yleissopimuksen 15–18 artiklaan sisältyviä aineellista rikosoikeutta koskevia määräyksiä. Yleissopimuksen 19 artikla (lainkäyttövalta) on liitännäinen määräys rikosoikeutta koskevien määräysten vahvistamiselle.

(8)       Yleissopimuksen VII luku koskee kansainvälistä yhteistyötä oikeudellisissa ja muissa asioissa. On tärkeää huomata, että sopimus ei sisällä oikeudellista järjestelmää, joka korvaisi voimassa olevia sääntöjä, eikä näin ollen vaikuta välineisiin, jotka ovat jo käytössä keskinäisessä rikosoikeusavussa ja rikoksen johdosta tapahtuvassa luovuttamisessa[23]. Tähän liittyen on käytössä kattava valikoima Euroopan tason välineitä, joilla helpotetaan rikosoikeudellista yhteistyötä ja joita voidaan soveltaa joko urheilukilpailujen manipuloinnin eri toimintamuotoihin tai kriminalisoitaessa urheilukilpailujen manipulointi uutena rikoksena jäsenvaltioiden sisäisessä oikeusjärjestyksessä[24].

(9)       Euroopan unioni kannattaa urheilukilpailujen manipuloinnista tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen allekirjoittamista osana Euroopan unionin pyrkimyksiä torjua urheilukilpailujen manipulointia urheilun rehellisyyden ja urheilun etiikan suojelemiseksi urheilun itsemääräämisoikeuden periaatteen mukaisesti.

(10)     Yleissopimus olisi sen vuoksi allekirjoitettava Euroopan unionin puolesta sillä varauksella, että sen tekeminen saatetaan päätökseen myöhemmin,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Hyväksytään urheilukilpailujen manipuloinnista tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen allekirjoittaminen unionin puolesta sillä varauksella, että yleissopimuksen tekeminen saatetaan päätökseen myöhemmin.

Allekirjoitettavan yleissopimuksen teksti on tämän päätöksen liitteenä.

2 artikla

Neuvoston pääsihteeristö laatii valtakirjan, jolla yleissopimuksen neuvottelijan nimeämä(t) henkilö(t) valtuutetaan allekirjoittamaan yleissopimus sillä varauksella, että sen tekeminen saatetaan päätökseen.

3 artikla

Tämä päätös tulee voimaan päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tehty Brysselissä

                                                                       Neuvoston puolesta

                                                                       Puheenjohtaja

[1]       COM(2012) 655 final.

[2]       Komissio lisäsi neuvoston pöytäkirjaan lausuman, jossa se ilmaisi erimielisyytensä aineellisen oikeusperustan lisäämisestä (ks. neuvoston asiakirja 10509/13).

[3]       Neuvoston päätös 2013/304/EU, annettu 10 päivänä kesäkuuta 2013, Euroopan komission valtuuttamisesta osallistumaan Euroopan unionin puolesta neuvotteluihin urheilutulosten manipuloinnin torjumista koskevasta Euroopan neuvoston kansainvälisestä yleissopimuksesta, rikosasioissa tehtävää oikeudellista yhteistyötä ja poliisiyhteistyötä koskevia asioita lukuun ottamatta (EUVL L 170, 22.6.2013, s. 62).

[4]       Neuvoston päätös Euroopan komission valtuuttamisesta osallistumaan Euroopan unionin puolesta neuvotteluihin urheilutulosten manipuloinnin torjumista koskevasta Euroopan neuvoston kansainvälisestä yleissopimuksesta rikosasioissa tehtävää oikeudellista yhteistyötä ja poliisiyhteistyötä koskevien asioiden osalta (neuvoston asiakirja 10180/13).

[5]       Malta äänesti yleissopimusta vastaan ja pyysi unionin tuomioistuimelta lausuntoa yleissopimuksesta SEUT-sopimuksen 218 artiklan 11 kohdan nojalla 11. heinäkuuta 2014 (lausunto 1/14).

[6]       http://ec.europa.eu/internal_market/gambling/communication/index_en.htm

[7]       Tuore esimerkki: http://ec.europa.eu/dgs/home-affairs/financing/fundings/security-and-safeguarding-liberties/other-programmes/cooperation-between-public-private/index_en.htm

[8]       Ehkäisemistä käsitellään yleissopimuksen II ja III luvussa sekä 27 ja 28 artiklassa.

[9]       Erityisesti yleissopimuksen 4 artikla, 5 artiklan 1 kohta sekä 6 ja 7 artikla, jotka koskevat urheilujärjestöjen kannustamista tiettyihin toimiin, yleissopimuksen 8 artikla ja tietyt osat yleissopimuksen 9 artiklasta, 10 artiklan 2 kohdasta sekä 12 ja 13 artiklasta.

[10]      Ks. SEUT-sopimuksen 2 artiklan 5 kohta: ”Tietyillä aloilla ja perussopimuksissa määrätyin edellytyksin unionilla on toimivalta toteuttaa jäsenvaltioiden toimintaa tukevia, yhteensovittavia tai täydentäviä toimia, mutta tämä ei syrjäytä niiden toimivaltaa näillä aloilla.”

[11]      Neuvoston puitepäätös 2003/568/YOS lahjonnan torjumisesta yksityisellä sektorilla (EUVL L 192, 31.7.2003, s. 54).

[12]      Neuvoston puitepäätös 2001/500/YOS rahanpesusta, rikoksentekovälineiden ja rikoksen tuottaman hyödyn tunnistamisesta, jäljittämisestä, jäädyttämisestä tai takavarikoimisesta ja menetetyksi tuomitsemisesta (EYVL L 182, 5.7.2001, s. 1).

[13]      Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/42/EU, annettu 3 päivänä huhtikuuta 2014, rikoksentekovälineiden ja rikoshyödyn jäädyttämisestä ja menetetyksi tuomitsemisesta Euroopan unionissa.

[14]      Kyseisessä direktiivissä vahvistetaan kehys, jonka tarkoituksena on luotto- ja finanssilaitosten luotettavuuden, koskemattomuuden ja vakauden sekä koko rahoitusjärjestelmän uskottavuuden suojaaminen rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskeiltä.

[15]      Selitysmuistion 21 kohta.

[16]      Neuvoston säädös, annettu 29 päivänä toukokuuta 2000, Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 34 artiklan mukaisen yleissopimuksen tekemisestä keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä (EYVL C 197, 12.7.2000, s. 1); neuvoston puitepäätös 2002/584/YOS eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä, (EYVL L 190, 18.7.2002, s. 20); neuvoston puitepäätös 2003/577/YOS omaisuuden tai todistusaineiston jäädyttämistä koskevien päätösten täytäntöönpanosta Euroopan unionissa (EUVL L 196, 2.8.2003, s. 45); neuvoston puitepäätös 2006/783/YOS vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta menetetyksi tuomitsemista koskeviin päätöksiin; neuvoston puitepäätös 2008/978/YOS eurooppalaisesta todisteiden luovuttamismääräyksestä (EUVL L 350, 30.12.2008); neuvoston puitepäätös 2009/948/YOS rikosoikeudellisia menettelyjä koskevien toimivaltaristiriitojen ehkäisemisestä ja ratkaisemisesta (EUVL L 328, 15.12.2009, s. 42); direktiivi 2014/41/EU rikosasioita koskevasta eurooppalaisesta tutkintamääräyksestä (EUVL L 130, 1.5.2014, s. 1); direktiivi 2014/42/EU rikoksentekovälineiden ja rikoshyödyn jäädyttämisestä ja menetetyksi tuomitsemisesta Euroopan unionissa (EUVL L 127, 29.4.2014, s. 39).

[17]      Kyseeseen tulevia säädöksiä olisivat direktiivi 95/46/EY yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31), asetus (EY) N:o 45/2001 yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1) ja puitepäätös 2008/977/YOS rikosasioissa tehtävässä poliisi- ja oikeudellisessa yhteistyössä käsiteltävien henkilötietojen suojaamisesta (EUVL L 350, 30.12.2008, s. 60).

[18]      Asia C-377/12, komissio v. neuvosto, 34 kohta.

[19]      Ibid., tuomion 34 kohta.

[20]             Neuvoston asiakirja N:o 10180/13.

[21]             Neuvoston puitepäätös 2003/568/YOS lahjonnan torjumisesta yksityisellä sektorilla (EUVL L 192, 31.7.2003, s. 54).

[22]             EYVL L 182, 5.7.2001, s. 1. Ks. myös direktiivi 2005/60/EY rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen (EUVL L 309, 25.11.2005, s. 15).

[23]             Selitysmuistion 21 kohta.

[24]             Neuvoston säädös, annettu 29 päivänä toukokuuta 2000, Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 34 artiklan mukaisen yleissopimuksen tekemisestä keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä (EYVL C 197, 12.7.2000, s. 1); neuvoston puitepäätös 2002/584/YOS eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä, (EYVL L 190, 18.7.2002, s. 20); neuvoston puitepäätös 2003/577/YOS omaisuuden tai todistusaineiston jäädyttämistä koskevien päätösten täytäntöönpanosta Euroopan unionissa (EUVL L 196, 2.8.2003, s. 45); neuvoston puitepäätös 2006/783/YOS vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta menetetyksi tuomitsemista koskeviin päätöksiin; neuvoston puitepäätös 2008/978/YOS eurooppalaisesta todisteiden luovuttamismääräyksestä (EUVL L 350, 30.12.2008); neuvoston puitepäätös 2009/948/YOS rikosoikeudellisia menettelyjä koskevien toimivaltaristiriitojen ehkäisemisestä ja ratkaisemisesta (EUVL L 328, 15.12.2009, s. 42); direktiivi 2014/41/EU rikosasioita koskevasta eurooppalaisesta tutkintamääräyksestä (EUVL L 130, 1.5.2014, s. 1); direktiivi 2014/42/EU rikoksentekovälineiden ja rikoshyödyn jäädyttämisestä ja menetetyksi tuomitsemisesta Euroopan unionissa (EUVL L 127, 29.4.2014, s. 39).

                                                                       

Euroopan neuvoston sopimussarja – nro 215

Euroopan neuvoston

yleissopimus

urheilukilpailujen manipuloinnista

Magglingen, 18.IX.2014

              Johdanto-osa

              Euroopan neuvoston jäsenvaltiot ja muut tämän yleissopimuksen allekirjoittajat, jotka

              katsovat, että Euroopan neuvoston tavoitteena on saavuttaa suurempi jäsenvaltioidensa välinen yhtenäisyys;

              ottavat huomioon Euroopan neuvoston valtionpäämiesten ja hallitusten kolmannessa huippukokouksessa (Varsovassa 16.–17. toukokuuta 2005) hyväksytyn toimintasuunnitelman, jossa suositellaan jatkamaan Euroopan neuvoston toimia, jotka toimivat vertailukohtina urheilun alalla;

              katsovat, että urheilun kehittämistä koskevan yhteisen eurooppalaisen ja kansainvälisen kehyksen kehittämistä on jatkettava edelleen moniarvoisen demokratian, oikeusvaltioperiaatteen, ihmisoikeuksien ja urheilun etiikan pohjalta;

              ovat tietoisia, että kaikki maat ja kaikenlaiset urheilulajit voivat joutua urheilukilpailujen manipuloinnin kohteiksi, ja korostavat, että kyseessä on urheilun rehellisyyttä maailmanlaajuisesti uhkaava ilmiö, jonka torjumiseksi tarvitaan maailmanlaajuisia toimia, joita myös Euroopan neuvostoon kuulumattomien maiden on tuettava;

              ilmaisevat huolensa urheilukilpailujen manipulointiin liittyvistä rikollisista toimista ja erityisesti järjestäytyneestä rikollisuudesta sekä sen rajatylittävästä luonteesta;

              palauttavat mieliin yleissopimuksen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi (1950,ETS nro 5) ja sen pöytäkirjat, eurooppalaisen yleissopimuksen katsojien väkivallasta ja epäsopivasta käyttäytymisestä urheilutilaisuuksissa ja erityisesti jalkapallo-otteluissa (1985, ETS nro 120), dopingin vastaisen yleissopimuksen (1989, ETS nro 135), lahjontaa koskevan Euroopan neuvoston rikosoikeudellisen yleissopimuksen (1999, ETS nro 173) ja rikoksen tuottaman hyödyn rahanpesua, etsintää, takavarikkoa ja menetetyksi tuomitsemista sekä terrorismin rahoittamista koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen (2005, CETS nro 198);

              palauttavat mieliin kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen (2000) ja sen pöytäkirjat;

              palauttavat myös mieliin korruption vastaisen Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen (2003);

              palauttavat mieliin, että on tärkeää, että kullakin lainkäyttöalueella tehdyt rikkomukset tutkitaan tehokkaasti ja ilman tarpeettomia viivästyksiä;

              palauttavat mieliin, että Kansainvälisellä rikospoliisijärjestöllä (Interpol) on tärkeä tehtävä tehokkaan lainvalvontaviranomaisten yhteistyön edistämisessä oikeudellisen yhteistyön lisäksi;

              korostavat, että urheilujärjestöjen vastuulla on niiden toimialueella urheilukilpailujen manipulointiin syyllistyneiden henkilöiden tunnistaminen ja rankaiseminen;

              ovat tietoisia urheilukilpailujen manipuloinnin torjunnassa jo saavutetuista tuloksista;

              ovat vakuuttuneita siitä, että urheilukilpailujen manipuloinnin tehokas torjunta edellyttää nopean, kestävän ja asianmukaisesti toimivan kansallisen ja kansainvälisen yhteistyön lisäämistä;

              ottavat huomioon ministerikomitean jäsenvaltioille antamat suositukset nro R(92)13 rev. tarkistetusta eurooppalaisesta urheilun peruskirjasta, CM/Rec(2010)9 tarkistetusta urheilun eettisestä koodista, Rec(2005)8 urheilun hyvän hallinnon periaatteista ja CM/Rec(2011)10 urheilun rehellisyyden edistämisestä ja tulosten manipuloinnin ja erityisesti sopupelien torjunnasta;

              ottavat huomioon seuraavien konferenssien aikaansaannokset ja päätelmät:

              –     Ateenassa 11.–12. joulukuuta 2008 järjestetty Euroopan neuvoston urheiluministereiden 11. konferenssi;

              –     Bakussa 22. syyskuuta 2010 järjestetty Euroopan neuvoston urheiluministereiden epävirallinen 18. konferenssi urheilun rehellisyyden edistämisestä ja tulosten manipuloinnin torjunnasta;

              –     Belgradissa 15. maaliskuuta 2012 järjestetty Euroopan neuvoston urheiluministereiden 12. konferenssi erityisesti uuden kansainvälisen oikeudellisen säädöksen laatimisesta urheilutulosten manipuloinnin torjumiseksi;

              –     Unescon liikuntakoulutuksesta ja urheilusta vastaavien ministereiden ja johtavien virkamiesten 5. kansainvälinen konferenssi (MINEPS V);

              ovat vakuuttuneita siitä, että viranomaisten, urheilujärjestöjen, kilpailujen järjestäjien ja urheiluvedonlyönnin toimeenpanijoiden vastavuoroiseen kunnioitukseen ja luottamukseen perustuva kansallinen ja kansainvälinen vuoropuhelu ja yhteistyö on välttämätöntä tehokkaiden yhteisten ratkaisujen löytämiseksi urheilukilpailujen manipulointia koskevan ongelman aiheuttamiin haasteisiin;

              tiedostavat, että reiluun ja tasapuoliseen kilpailuun perustuvat urheilukilpailut ovat luonteeltaan ennalta arvaamattomia ja että urheiluun liittyviä epäeettisiä käytäntöjä ja epäurheilijamaista käytöstä on torjuttava voimakkaasti ja tehokkaasti;

              korostavat näkemystään siitä, että hyvän hallinnon ja eettisten periaatteiden johdonmukainen noudattaminen urheilussa auttaa merkittävällä tavalla poistamaan korruptiota, urheilukilpailujen manipulointia ja muita urheiluun liittyviä väärinkäytöksiä;

              ovat tietoisia, että urheilujärjestöt ovat urheilun itsemääräämisoikeuden periaatteen mukaisesti vastuussa urheilusta, ja niillä on itsesääntelyllinen ja kurinpidollinen vastuu urheilukilpailujen manipuloinnin torjunnassa, mutta viranomaisten on tarpeen mukaan suojeltava urheilun rehellisyyttä;

              ovat tietoisia, että urheiluvedonlyönnin kehitys ja erityisesti laiton urheiluvedonlyönti lisää tällaisen manipuloinnin vaaraa;

              ottavat huomioon, että urheilukilpailujen manipulointi voi liittyä tai olla liittymättä urheiluvedonlyöntiin tai rikoksiin ja että siihen on puututtava kaikissa tapauksissa;

              ottavat huomioon, että jäsenvaltioilla on sovellettavan lainsäädännön puitteissa harkintavaltaa urheiluvedonlyönnin politiikoista päätettäessä,

              ovat sopineet seuraavasta:

              I luku – Tarkoitus, ohjaavat periaatteet, määritelmät

              1 artikla – Tarkoitus ja päätavoitteet

       1      Tämän yleissopimuksen tarkoituksena on estää urheilukilpailujen manipulointi urheilun rehellisyyden ja urheilun etiikan suojelemiseksi urheilun itsemääräämisoikeuden periaatteen mukaisesti.

       2      Tätä tarkoitusta varten tämän yleissopimuksen päätavoitteita ovat:

              a.     kansallisten ja kansainvälisten urheilukilpailujen kansallisen tai rajatylittävän manipuloinnin ehkäiseminen, tunnistaminen ja rankaiseminen;

              b.     asianomaisten viranomaisten sekä urheiluun ja urheiluvedonlyöntiin osallistuvien toimijoiden välisen kansallisen ja kansainvälisen yhteistyön edistäminen urheilukilpailujen manipuloinnin torjumiseksi.

              2 artikla – Ohjaavat periaatteet

       1      Urheilukilpailujen manipuloinnin torjumisessa on varmistettava muun muassa seuraavien periaatteiden noudattaminen:

              a.     ihmisoikeudet;

              b.     laillisuus;

              c.     suhteellisuus;

              d.     yksityiselämän ja henkilötietojen suoja.

              3 artikla – Määritelmät

              Tässä yleissopimuksessa

       1.     ”urheilukilpailulla” tarkoitetaan kaikkia urheilutapahtumia, jotka on järjestetty yleissopimuksen seurantakomitean luetteloon 31 artiklan 2 kohdan mukaisesti lisätyn urheilujärjestön sääntöjen mukaisesti ja jotka ovat kansainvälisen urheilujärjestön tai tarvittaessa jonkin muun toimivaltaisen urheilujärjestön hyväksymiä;

 

       2.     ”urheilujärjestöllä” tarkoitetaan järjestöä, joka hallinnoi urheilua tai jotakin tiettyä urheilulajia ja joka kuuluu yleissopimuksen seurantakomitean 31 artiklan 2 kohdan mukaisesti hyväksymään luetteloon, sekä tarvittaessa sen alaisia maanosan laajuisia tai kansallisia järjestöjä;

       3.     ”kilpailujen järjestäjällä” tarkoitetaan urheilukilpailuja järjestävää urheilujärjestöä tai henkilöä niiden oikeudellisesta muodosta riippumatta;

       4.     ”urheilukilpailujen manipuloinnilla” tarkoitetaan sellaista tarkoituksellista järjestelyä, toimintaa tai toimimatta jättämistä, jonka tarkoituksena on muuttaa sopimattomalla tavalla urheilukilpailun tulosta tai tapahtumien kulkua siten, että kyseisestä urheilukilpailusta poistuu kokonaan tai osittain sen ennalta arvaamaton luonne oikeudettoman edun hankkimiseksi joko itselle tai muille;

       5.     ”urheiluvedonlyönnillä” tarkoitetaan rahapanoksen asettamista rahallisen voiton saamiseksi urheilukilpailuun liittyvän tulevan ja epävarman tapahtuman perusteella. Erityisesti:

              a.     ”laittomalla urheiluvedonlyönnillä” tarkoitetaan vedonlyöntiä, jonka toimeenpanomuoto tai toimeenpanija on kielletty kuluttajan sijaintipaikan lainkäyttöalueella sovellettavassa lainsäädännössä;

              b.     ”epäsäännöllisellä urheiluvedonlyönnillä” tarkoitetaan urheiluvedonlyöntiä, joka on ristiriidassa vedonlyönnille tavallisten tai muuten kyseiselle markkinalle tunnusomaisten piirteiden kanssa tai jossa on kyse vedonlyönnistä, joka liittyy urheilukilpailuun, jonka kulku on luonteeltaan epätavanomainen;

              c.     ”epäilyttävällä urheiluvedonlyönnillä” tarkoitetaan urheiluvedonlyöntiä, joka vaikuttaa liittyvän luotettavien ja yhtenäisten todisteiden perusteella vedonlyönnin kohteena olevan urheilutapahtuman manipulointiin;

       6.     ”kilpailuun liittyvällä asianosaisella” tarkoitetaan mitä tahansa seuraaviin luokkiin kuuluvaa luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä:

              a.     ”urheilijalla” tarkoitetaan urheilukilpailuun osallistuvaa henkilöä tai henkilöiden ryhmää;

              b.     ”urheilijan tukihenkilöllä” tarkoitetaan valmentajaa, kouluttajaa, johtajaa, agenttia, joukkueen henkilökunnan jäsentä, joukkueen virkailijaa, lääkäriä tai ensihoitajaa, joka työskentelee urheilukilpailuihin osallistuvien tai valmistautuvien urheilijoiden kanssa tai hoitaa heitä, sekä kaikkia muita urheilijoiden kanssa työskenteleviä henkilöitä;

              c.     ”virkailijalla” tarkoitetaan henkilöä, joka omistaa urheilukilpailuja järjestävän ja edistävän toimijan, on siinä osakkaana, johtohenkilönä tai henkilökunnan jäsenenä, tai erotuomaria, tuomariston jäsentä ja mitä tahansa muuta akkreditoitua henkilöä. Termi kattaa myös kansainvälisten urheilujärjestöjen tai tarvittaessa muiden kilpailun tunnustavien toimivaltaisten urheilujärjestöjen johtajat ja henkilökunnan;

 

       7.     ”sisäpiiritiedoilla” tarkoitetaan kilpailua koskevia tietoja, joita jollakin henkilöllä on urheiluun tai kilpailuun liittyvän asemansa vuoksi, lukuun ottamatta jo julkaistuja tai yleisessä tiedossa ja asiasta kiinnostuneiden henkilöiden helposti saatavilla olevia tai asiaankuuluvan kilpailun sääntöjen ja määräysten mukaisesti julkistettuja tietoja.

II luku – Ehkäiseminen, yhteistyö ja muut toimenpiteet

              4 artikla – Paikallinen koordinointi

       1.     Sopimuspuolen on koordinoitava kaikkien asianomaisten viranomaisten politiikkoja ja toimia, jotka liittyvät urheilutapahtumien manipuloinnin torjuntaan.

       2.     Sopimuspuolen on kannustettava lainkäyttöalueellaan toimivia urheilujärjestöjä, kilpailujen järjestäjiä ja urheiluvedonlyönnin toimeenpanijoita tekemään yhteistyötä urheilukilpailujen manipuloinnin torjunnassa ja tarvittaessa annettava niiden tehtäväksi tämän yleissopimuksen asiaankuuluvien määräysten täytäntöönpano.

              5 artikla – Riskien arviointi ja hallinta

       1.     Sopimuspuolen on – tarvittaessa yhteistyössä urheilujärjestöjen, urheiluvedonlyönnin toimeenpanijoiden, kilpailujen järjestäjien ja muiden asiaankuuluvien organisaatioiden kanssa – määriteltävä, analysoitava ja arvioitava urheilukilpailujen manipulointiin liittyvät riskit.

       2.     Sopimuspuolen on kannustettava urheilujärjestöjä, urheiluvedonlyönnin toimeenpanijoita, kilpailujen järjestäjiä ja muita asiaankuuluvia organisaatioita laatimaan menettelytavat ja säännöt urheilukilpailujen manipuloinnin torjumiseksi ja ryhdyttävä tarvittaessa lainsäädännöllisiin tai muihin tämän tarkoituksen edellyttämiin toimenpiteisiin.

              6 artikla – Koulutus ja tiedotus

       1.     Sopimuspuolen on edistettävä tiedotusta, koulutusta ja tutkimusta urheilukilpailujen manipuloinnin torjunnan tehostamiseksi.

              7 artikla – Urheilujärjestöt ja kilpailujen järjestäjät

       1.     Sopimuspuolen on kannustettava urheilujärjestöjä ja kilpailujen järjestäjiä hyväksymään ja toimeenpanemaan säännöt urheilukilpailujen manipuloinnin torjumiseksi sekä hyvän hallinnon periaatteet, jotka liittyvät muun muassa

              a.     eturistiriitatilanteiden ehkäisemiseen, mukaan lukien

                     –     vedonlyönnin kieltäminen kilpailuun liittyviltä asianosaisilta urheilukilpailuissa, joissa he ovat osallisina;

                     –     sisäpiiritietojen väärinkäytön tai levittämisen kieltäminen;

              b.     urheilujärjestöjen ja niiden jäsenten kaikkien sopimus- ja muiden velvoitteiden noudattamisen varmistamiseen;

              c.     kilpailuun liittyvien asianosaisten velvollisuuteen ilmoittaa välittömästi kaikista epäilyttävistä toimista, tapahtumista, kannustimista tai lähestymistavoista, joiden voidaan katsoa rikkovan urheilukilpailujen manipuloinnin vastaisia sääntöjä.

       2.     Sopimuspuolen on kannustettava urheilujärjestöjä hyväksymään ja toimeenpanemaan asiaankuuluvia toimenpiteitä, jotta voidaan varmistaa

              a.     manipuloinnille alttiina olevien urheilukilpailujen etenemisen tehostettu ja tuloksekas valvonta;

              b.     järjestelyt, joiden avulla voidaan raportoida välittömästi asianomaisille viranomaisille tai kansalliselle toimintaryhmälle urheilukilpailujen manipulointiin liittyvistä epäilyttävistä toimista;

              c.     tehokkaat mekanismit, joiden avulla voidaan edistää kaikkien sellaisten tietojen esille tuomista, jotka liittyvät mahdolliseen tai todelliseen urheilukilpailujen manipulointiin, mukaan lukien riittävä ilmiantajien suoja;

              d.     kilpailuun liittyvien asianosaisten ja myös nuorten urheilijoiden tietoisuuden takaaminen koulutuksen ja tiedottamisen avulla urheilukilpailujen manipuloinnin vaarasta ja ponnisteluista sen torjumiseksi;

              e.     asiaankuuluvien virkailijoiden ja erityisesti tuomareiden nimittäminen urheilukilpailuihin mahdollisimman myöhäisessä vaiheessa.

       3.     Sopimuspuolen on kannustettava urheilujärjestöjään ja niiden välityksellä kansainvälisiä urheilujärjestöjä ottamaan käyttöön erityiset, tehokkaat, oikeasuhteiset ja ennaltaehkäisevät kurinpidolliset seuraamukset ja toimenpiteet urheilukilpailujen manipuloinnin torjumista koskevien sisäisten sääntöjensä ja erityisesti tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen sääntöjen rikkomisesta sekä varmistamaan muiden urheilujärjestöjen erityisesti muissa maissa määräämien seuraamusten vastavuoroinen tunnustaminen ja täytäntöönpano.

       4.     Urheilujärjestöjen toimeenpanema kurinpidollinen vastuu ei sulje pois rikos-, siviili- tai hallinto-oikeudellista vastuuta.

              8 artikla – Toimenpiteet urheilujärjestöjen rahoittamiseksi

       1.     Sopimuspuolen on ryhdyttävä lainsäädännöllisiin tai muihin toimenpiteisiin, jotka voivat olla tarpeen sopimuspuolen taloudellisesti tukemien urheilujärjestöjen rahoituksen riittävän läpinäkyvyyden takaamiseksi.

       2.     Sopimuspuolen on harkittava mahdollisuutta tukea urheilujärjestöjä urheilukilpailujen manipuloinnin torjunnassa muun muassa rahoittamalla asiaankuuluvia mekanismeja.

       3.     Sopimuspuolen on harkittava tarvittaessa taloudellisen tuen peruuttamista tai urheilujärjestöjen kehottamista peruuttamaan taloudellinen tuki seuraamuksen keston ajaksi sellaisilta kilpailuun liittyviltä asianosaisilta, joille on määrätty seuraamuksia urheilukilpailujen manipuloinnista.

       4.     Sopimuspuolen on ryhdyttävä tarvittaessa toimenpiteisiin taloudellisen tai muun urheiluun liittyvän tuen peruuttamiseksi osittain tai kokonaan urheilujärjestöiltä, jotka eivät toimeenpane tehokkaasti määräyksiä urheilukilpailujen manipuloinnin torjumiseksi.

              9 artikla –    Vedonlyönnin sääntelyviranomaista tai muuta vastuussa olevaa viranomaista tai muita vastuussa olevia viranomaisia koskevat toimenpiteet

       1.     Sopimuspuolen on määriteltävä yksi tai useampi vastuussa oleva viranomainen, jonka tehtäväksi annetaan urheiluvedonlyöntiä koskevien määräysten täytäntöönpano ja asiaankuuluvien urheilukilpailujen manipuloinnin torjumiseen liittyvien toimenpiteiden soveltaminen sopimuspuolen lainkäyttöalueella, mukaan lukien tarpeen mukaan

              a.     kohtuullisessa ajassa tapahtuva tietojen vaihto muiden asiaankuuluvien viranomaisten tai kansallisen toimintaryhmän kanssa laittomasta, epäsäännöllisestä tai epäilyttävästä urheiluvedonlyönnistä sekä tässä yleissopimuksessa tarkoitettujen tai tämän yleissopimuksen nojalla säädettyjen määräysten rikkomisesta;

              b.     urheiluvedonlyönnin tarjonnan rajoittaminen kansallisten urheilujärjestöjen ja urheiluvedonlyönnin toimeenpanijoiden kuulemisen perusteella ja erityisesti seuraavanlaisten urheilukilpailujen rajaaminen urheiluvedonlyönnin ulkopuolelle:

                     –     alle 18-vuotiaille tarkoitetut urheilukilpailut tai

                     –     urheilukilpailut, joiden järjestämisen olosuhteet ja/tai urheilulliset panokset eivät ole riittäviä;

              c.     tietojen antaminen etukäteen urheiluvedonlyönnin toimeenpanomuodoista ja kohteista kilpailujen järjestäjille, jotta järjestäjiä voidaan tukea niiden ponnisteluissa urheilukilpailuihin liittyvien manipuloinnin riskien tunnistamisessa ja hallitsemisessa;

              d.     sellaisten urheiluvedonlyönnin maksutapojen järjestelmällinen käyttö, joita käyttämällä sopimuspuolen erikseen määrittelemän tietyn kynnysarvon ylittävät rahamäärät pystytään jäljittämään, erityisesti niiden lähettäjät, vastaanottajat ja rahamäärät;

              e.     yhteistyössä urheilujärjestöjen sekä tarvittaessa urheiluvedonlyönnin toimeenpanijoiden kanssa ja edellä mainittujen välillä käyttöön otettavat mekanismit, joiden avulla estetään kilpailuun liittyviä asianosaisia lyömästä vetoa urheilukilpailuista, jotka rikkovat asiaankuuluvia urheilusääntöjä tai sovellettavaa lainsäädäntöä;

              f.     vedonlyönnin keskeyttäminen kansallisen lainsäädännön mukaisesti kilpailuista, joista on annettu asianmukainen varoitus.

       2.     Sopimuspuolen on ilmoitettava Euroopan neuvoston pääsihteerille tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti määritellyn viranomaisen tai määriteltyjen viranomaisten nimi ja osoite.

              10 artikla – Urheiluvedonlyönnin toimeenpanijat

       1.     Sopimuspuolen on ryhdyttävä lainsäädännöllisiin tai muihin toimenpiteisiin, jotka voivat olla tarpeen urheiluvedonlyönnin toimeenpanoon osallistuvien luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden eturistiriitatilanteiden ja sisäpiiritietojen väärinkäytön estämiseksi, erityisesti rajoittamalla

              a.     urheiluvedonlyönnin toimeenpanoon osallistuvien luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden vedonlyöntiä omista tuotteistaan;

              b.     mahdollisuutta käyttää hyväksi sponsoriasemaa tai urheilujärjestön osaomistajuutta urheilukilpailujen manipuloinnin edesauttamisessa tai sisäpiiritietojen väärinkäytössä;

              c.     kilpailuun liittyvien asianosaisten osallistumista vedonlyöntikertoimien laatimiseen, jos asianosainen on osallisena kyseisessä kilpailussa;

              d.     kaikkia urheiluvedonlyönnin toimeenpanijoita, joiden määräysvaltaan kuuluu kilpailujen järjestäjiä tai asianosaisia, sekä kaikkia tällaisten kilpailujen järjestäjien tai asianosaisten määräysvaltaan kuuluvia urheiluvedonlyönnin toimeenpanijoita tarjoamasta urheiluvedonlyöntiä kilpailusta, johon kyseinen kilpailujen järjestäjä tai asianosainen on osallinen. 

       2.     Sopimuspuolen on kannustettava urheiluvedonlyönnin toimeenpanijoita ja niiden välityksellä kansainvälisiä urheiluvedonlyönnin toimeenpanijoiden organisaatioita tiedottamaan omistajilleen ja työntekijöilleen urheilukilpailujen manipuloinnin seurauksista ja torjunnasta järjestämällä koulutusta ja levittämällä tietoa.

       3.     Sopimuspuolen on ryhdyttävä tarvittaviin lainsäädännöllisiin tai muihin toimenpiteisiin, jotka voivat olla tarpeen, jotta urheiluvedonlyönnin toimeenpanijat voidaan velvoittaa raportoimaan välittömästi epäsäännöllisestä tai epäilyttävästä vedonlyönnistä vedonlyönnin sääntelyviranomaiselle tai muulle vastuussa olevalle viranomaisille tai muille vastuussa oleville viranomaisille tai kansalliselle toimintaryhmälle.

              11 pykälä – Laittoman urheiluvedonlyönnin torjunta

       1.     Urheilukilpailujen manipuloinnin torjumiseksi sopimuspuolen on tarkasteltava parhaiten soveltuvia keinoja laittoman urheiluvedonlyönnin toimeenpanijoiden torjumiseksi ja harkittava muun muassa seuraavanlaisiin toimenpiteisiin ryhtymistä lainkäyttöalueellaan sovellettavan lainsäädännön mukaisesti:

              a.     laittomien sähköisesti välittävien vedonlyöntipalvelujen toimeenpanijoiden toiminnan sulkeminen tai suora tai epäsuora rajoittaminen ja laittomien vedonlyönnin toimeenpanijoiden toiminnan sulkeminen sopimuspuolen lainkäyttöalueella;

              b.     laittoman urheiluvedonlyönnin toimeenpanijoiden ja kuluttajien välisten rahavirtojen liikkumisen estäminen;

              c.     laittoman urheiluvedonlyönnin toimeenpanijoiden mainonnan kieltäminen;

              d.     laittoman urheiluvedonlyönnin riskeistä tiedottaminen kuluttajille.

III luku – Tietojen vaihtaminen

              12 artikla –  Tietojen vaihtaminen toimivaltaisten viranomaisten, urheilujärjestöjen ja urheiluvedonlyönnin toimeenpanijoiden välillä

       1.     Sopimuspuolen on edistettävä kansallisella ja kansainvälisellä tasolla ja kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti tietojen vaihtamista asianomaisten viranomaisten, urheilujärjestöjen, kilpailujen järjestäjien, urheiluvedonlyönnin toimeenpanijoiden ja kansallisten toimintaryhmien välillä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 14 artiklan soveltamista. Sopimuspuolen on erityisesti otettava käyttöön mekanismit asiaankuuluvien tietojen jakamiseksi ja erityisesti etukäteen annettavien tietojen jakamiseksi urheiluvedonlyönnin toimeenpanomuodoista ja kohteista kilpailujen järjestäjille tilanteissa, joissa tällaiset tiedot voivat edesauttaa 5 artiklassa tarkoitetun riskien arvioinnin suorittamista ja urheilukilpailujen manipulointia koskevien tutkimusten tai menettelyjen käynnistämistä tai suorittamista.

       2.     Tällaisten tietojen vastaanottajan on pyynnöstä ilmoitettava välittömästi kansallisen lainsäädännön mukaisesti tiedot jakaneelle toimijalle tai viranomaiselle, mihin toimiin tämän ilmoituksen perusteella on ryhdytty.

       3.     Sopimuspuolen on etsittävä keinoja kehittää tai tehostaa yhteistyötä ja tietojen vaihtoa laittoman urheiluvedonlyönnin torjumiseksi tämän yleissopimuksen 11 artiklan mukaisesti.

              13 artikla – Kansallinen toimintaryhmä

       1.     Sopimuspuolen on määriteltävä kansallinen toimintaryhmä, jonka avulla torjutaan urheilukilpailujen manipulointia. Kansallisen toimintaryhmän on kansallisen lainsäädännön mukaisesti muun muassa

              a.     toimittava tietokeskuksena, johon kerätään ja josta jaetaan urheilukilpailujen manipuloinnin torjumisen kannalta tärkeitä tietoja asiaankuuluville organisaatioille ja viranomaisille;

              b.     koordinoitava urheilukilpailujen manipuloinnin torjuntaa;

              c.     vastaanotettava, keskitettävä ja analysoitava tietoja epäsäännöllisistä ja epäilyttävistä vedonlyönneistä urheilutapahtumissa, jotka järjestetään sopimuspuolen lainkäyttöalueella, ja annettava tarvittaessa varoituksia;

              d.     välitettävä tietoja tässä yleissopimuksessa tarkoitettuihin lakeihin tai urheilumääräyksiin mahdollisesti kohdistuvista rikkomuksista viranomaisille tai urheilujärjestöille ja/tai urheiluvedonlyönnin toimeenpanijoille;

              e.     tehtävä yhteistyötä kaikkien toimijoiden ja asianomaisten viranomaisten kanssa kansallisella ja kansainvälisellä tasolla, mukaan lukien muiden jäsenvaltioiden kansalliset toimintaryhmät.

       2.     Sopimuspuolen on ilmoitettava Euroopan neuvoston pääsihteerille kansallisen toimintaryhmän nimi ja osoitteet.

              14 artikla – Henkilötietojen suoja

       1.     Sopimuspuolen on ryhdyttävä lainsäädännöllisiin tai muihin toimenpiteisiin, jotka voivat olla tarpeen sen varmistamiseksi, että kaikissa urheilutapahtumien manipuloinnin torjuntaan liittyvissä toimissa noudatetaan asiaankuuluvia kansallisia ja kansainvälisiä henkilötietojen suojaa koskevia säädöksiä erityisesti tämän yleissopimuksen kattamien tietojen vaihtamisen yhteydessä.

       2.     Sopimuspuolen on ryhdyttävä tarvittaviin lainsäädännöllisiin tai muihin toimenpiteisiin, joilla taataan, että tämän yleissopimuksen kattamat viranomaiset ja muut toimijat ryhtyvät tarvittaviin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että henkilötietojen keräämisen, käsittelyn ja vaihtamisen yhteydessä kiinnitetään vaihtamisen luonteesta riippumatta asianmukaista huomiota laillisuuden, asianmukaisuuden, tarkoituksenmukaisuuden ja oikeellisuuden periaatteisiin sekä myös tietoturvaan ja henkilörekisterissä olevien henkilöiden oikeuksiin.

       3.     Sopimuspuolen on säädettävä lainsäädännössään, että tässä yleissopimuksessa tarkoitettujen viranomaisten ja järjestöjen on varmistettava, että tämän yleissopimuksen noudattamista varten tapahtuvassa tietojen vaihtamisessa ei ylitetä sitä, mikä on välttämätöntä tietojen vaihtamisen osalta ilmoitettujen tarkoitusten kannalta.

       4.     Sopimuspuolen on pyydettävä tämän yleissopimuksen kattamia viranomaisia ja organisaatioita tarjoamaan tarvittavat tekniset keinot, joiden avulla varmistetaan tietojen vaihtamisen turvallisuus ja taataan tietojen luotettavuus ja koskemattomuus sekä tietojen vaihtamisen järjestelmien saatavuus ja koskemattomuus ja niiden käyttäjien tunnistaminen.

IV luku – Aineellinen rikosoikeus ja täytäntöönpanoon liittyvä yhteistyö

              15 artikla – Urheilukilpailujen manipulointiin liittyvät rikokset

       1      Sopimuspuolen on varmistettava, että sen kansallisessa lainsäädännössä mahdollistetaan rikosoikeudellisten seuraamusten määrääminen urheilukilpailujen manipuloinnista, jos manipuloinnissa on kyse pakotuksesta, lahjonnasta tai petoksesta, siten kuin niistä on säädetty sopimuspuolen kansallisessa lainsäädännössä.

              16 artikla –  Urheilukilpailujen manipulointiin liittyvien rikosten tuottaman hyödyn rahanpesu

       1.     Sopimuspuolen on ryhdyttävä lainsäädännöllisiin tai muihin toimenpiteisiin, jotka voivat olla tarpeen rikoksen tuottaman hyödyn rahanpesua, etsintää, takavarikkoa ja menetetyksi tuomitsemista sekä terrorismin rahoittamista koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen (2005, CETS nro 198) 9 artiklan 1 ja 2 kohdassa, kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen (2000) 6 artiklan 1 kohdassa tai korruption vastaisen Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen (2003) 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun toiminnan säätämiseksi rikokseksi kyseisissä yleissopimuksissa määriteltyjen ehtojen mukaisesti tilanteissa, joissa voittoa tuottava esirikos on jokin tämän yleissopimuksen 15–17 artiklassa tarkoitetuista rikoksista, ja kaikissa tilanteissa, joissa on kyse kiristyksestä, lahjonnasta tai petoksesta.

       2.     Kun sopimuspuolet päättävät, mitkä rikokset ovat 1 kohdassa tarkoitettuja esirikoksia, kukin sopimuspuoli voi päättää kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti, miten se määrittelee kyseiset rikokset ja mitkä tekijät tekevät näistä rikoksista vakavia.

       3.     Sopimuspuolen on harkittava urheilukilpailujen manipuloinnin sisällyttämistä rahanpesun estämiseen liittyvään kehykseensä vaatimalla urheiluvedonlyönnin toimeenpanijoita soveltamaan asiakkaan tuntemisvelvollisuutta, kirjanpitoa ja raportointia koskevia vaatimuksia.

              17 artikla – Avunanto

       1.     Sopimuspuolen on ryhdyttävä lainsäädännöllisiin ja muihin toimenpiteisiin, jotka voivat olla tarpeen tämän yleissopimuksen 15 artiklassa tarkoitettujen rikosten suorittamiseen liittyvän tarkoituksellisen avunannon säätämiseksi rikokseksi kansallisessa lainsäädännössään.

              18 artikla – Oikeushenkilöiden rangaistusvastuu

       1.     Sopimuspuolen on ryhdyttävä lainsäädännöllisiin tai muihin toimenpiteisiin, jotka voivat olla tarpeen sen varmistamiseksi, että oikeushenkilöt voidaan saattaa vastuuseen tämän yleissopimuksen 15–17 artiklassa tarkoitetuista ja oikeushenkilöiden hyödyksi tehdyistä rikkomuksista, joiden tekijänä on joko yksin tai oikeushenkilön elimen jäsenenä toiminut ja oikeushenkilössä johtavassa asemassa oleva luonnollinen henkilö ja jotka perustuvat

              a.     oikeushenkilön edustusvaltuuksiin;

              b.     valtuuksiin tehdä päätöksiä oikeushenkilön puolesta;

              c.     valtuuksiin käyttää määräysvaltaa oikeushenkilössä.

       2.     Sopimuspuolen oikeusperiaatteiden mukaisesti oikeushenkilön vastuu voi olla rikos-, siviili- tai hallinto-oikeudellinen.

       3.     Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen tapausten lisäksi sopimuspuolen on ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että oikeushenkilö voidaan saattaa vastuuseen tilanteissa, joissa valvonnan tai ohjauksen puute 1 kohdassa tarkoitetun luonnollisen henkilön taholta on antanut oikeushenkilön valtuuksin toimivalle luonnolliselle henkilölle mahdollisuuden tämän yleissopimuksen 15–17 artiklassa tarkoitetun rikoksen tekemiseen kyseisen oikeushenkilön eduksi.

       4.     Tämä vastuu ei rajoita rikoksiin syyllistyneiden luonnollisten henkilöiden rikosoikeudellista vastuuta.

V luku – Lainkäyttövalta, rikosprosessi ja täytäntöönpanotoimet

              19 artikla – Lainkäyttövalta

       1.     Kunkin sopimuspuolen on ryhdyttävä lainsäädännöllisiin tai muihin toimenpiteisiin, jotka voivat olla tarpeen tämän yleissopimuksen 15–17 artiklassa tarkoitettujen rikosten saattamiseksi lainkäyttövallan piiriin tilanteissa, joissa rikos on tehty

              a.     sopimuspuolen alueella;

              b.     sopimuspuolen lipun alla purjehtivalla aluksella;

              c.     sopimuspuolen lainsäädännön nojalla rekisteröidyssä ilma-aluksessa;

              d.     sopimuspuolen kansalaisen tai sopimuspuolen alueella vakituisesti asuvan henkilön toimesta.

       2.     Jäsenvaltio tai Euroopan unioni voi antaa allekirjoittamisen tai ratifioimis- ja hyväksymiskirjojen tallettamisen yhteydessä Euroopan neuvoston pääsihteerille osoitetun ilmoituksen, jossa se pidättää itselleen oikeuden olla panematta täytäntöön tai panna täytäntöön ainoastaan tietyissä tapauksissa tai tietyin ehdoin tämän artiklan 1 kohdan d alakohdassa vahvistetut lainkäyttövaltaa koskevat määräykset.

       3.     Sopimuspuolen on ryhdyttävä tarvittaviin lainsäädännöllisiin tai muihin toimenpiteisiin tämän yleissopimuksen 15–17 artiklassa tarkoitettujen rikosten saattamiseksi lainkäyttövallan piiriin tapauksissa, joissa väitetty rikoksen tekijä oleskelee sopimuspuolen alueella, eikä häntä voida luovuttaa toisen sopimuspuolen maahan hänen kansalaisuutensa perusteella.

       4.     Jos useampi kuin yksi sopimuspuoli katsoo olevansa lainkäyttövaltainen tämän yleissopimuksen 15–17 artiklassa tarkoitetun väitetyn rikoksen osalta, kyseisten sopimuspuolten on kuultava tarvittaessa toisiaan sen määrittämiseksi, kenen lainkäyttövaltaan syyteharkinta parhaiten kuuluu.

       5.     Rajoittamatta kansainvälisen oikeuden yleisiä määräyksiä tällä yleissopimuksella ei suljeta pois sopimuspuolen kansallisen lainsäädännön mukaista rikos-, siviili- tai hallinto-oikeudellista lainkäyttövaltaa.

              20 artikla – Toimenpiteet sähköisten todisteiden suojaamiseksi

       1.     Sopimuspuolen on ryhdyttävä lainsäädännöllisiin tai muihin toimenpiteisiin sähköisten todisteiden suojaamiseksi muun muassa tallennettujen sähköisten tietojen nopean säilytyksen, liikennetietojen nopean säilytyksen ja antamisen, todisteiden esittämismääräysten, tallennettujen sähköisten tietojen etsinnän ja takavarikoinnin, liikennetietojen reaaliaikaisen keruun ja sisältötiedon kaappaamisen avulla kansallisen lainsäädännön mukaisesti tämän yleissopimuksen 15–17 artiklassa tarkoitettuja rikoksia tutkittaessa.

              21 artikla – Suojelutoimenpiteet

       1.     Sopimuspuolen on harkittava mahdollisesti tarvittavia oikeudellisia toimenpiteitä, joiden avulla suojellaan tehokkaasti

              a.     henkilöitä, jotka ilmoittavat hyvässä uskossa ja kohtuullisin perustein tämän yleissopimuksen 15–17 artiklassa tarkoitettuja rikoksia koskevia tietoja tai jotka tekevät muulla tavoin yhteistyötä tutkinta- tai syyttäjäviranomaisten kanssa;

              b.     todistajia, jotka todistavat näistä rikoksista;

              c.     tarvittaessa a ja b alakohdassa tarkoitettujen henkilöiden perheenjäseniä.

VI luku – Seuraamukset ja toimenpiteet

              22 artikla – Luonnollisia henkilöitä koskevat rikosoikeudelliset seuraamukset

       1.     Sopimuspuolen on ryhdyttävä tarvittaviin lainsäädännöllisiin tai muihin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että luonnollisille henkilöille voidaan langettaa tämän yleissopimuksen 15–17 artiklassa tarkoitetuista rikoksista tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia ja myös rahallisia seuraamuksia rikosten vakavuuden mukaisesti. Näiden seuraamusten on sisällettävä vapausrangaistukset, joiden perusteella henkilö voidaan luovuttaa toiseen maahan kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

              23 artikla – Oikeushenkilöitä koskevat seuraamukset

       1.     Sopimuspuolen on ryhdyttävä tarvittaviin lainsäädännöllisiin tai muihin toimenpiteisiin, joiden avulla varmistetaan, että 18 artiklan mukaisesti vastuuseen saatetuille oikeushenkilöille voidaan langettaa tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia, mukaan lukien rahalliset seuraamukset ja mahdolliset muut toimenpiteet, kuten

              a.     kaupallisen toiminnan harjoittamisen tilapäinen tai pysyvä kieltäminen;

              b.     asettaminen oikeudelliseen valvontaan;

              c.     oikeudellinen määräyksen antaminen liiketoiminnan lopettamisesta.

              24 artikla – Hallinnolliset seuraamukset

       1.     Sopimuspuolen on tarvittaessa ryhdyttävä lainsäädännöllisiin ja muihin toimenpiteisiin kansallisen lainsäädännön nojalla rangaistavien tekojen osalta siten kuin on tarpeen tehokkaiden, oikeasuhteisten ja varoittavien seuraamusten ja toimenpiteiden langettamiseksi tämän yleissopimuksen mukaisesti säädetyistä rikkomuksista hallintoviranomaisten vireille panemissa menettelyissä, joissa annettu päätös voi johtaa oikeudenkäyntiin tuomiovaltaisessa tuomioistuimessa.

       2.     Sopimuspuolen on varmistettava hallinnollisten toimenpiteiden täytäntöönpano. Siitä voivat vastata joko vedonlyönnin sääntelyviranomainen tai muu vastuussa oleva viranomainen tai muut vastuussa olevat viranomaiset sopimuspuolen kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

              25 artikla – Takavarikointi ja menettämisseuraamus

       1.     Sopimuspuolen on ryhdyttävä kansallisen lainsäädännön mukaisesti tarvittaviin lainsäädännöllisiin tai muihin toimenpiteisiin, joiden avulla voidaan takavarikoida ja tuomita menetetyiksi

              a.     tavarat, asiakirjat ja muut välineet, joita on käytetty tai aiottu käyttää tämän yleissopimuksen 15–17 artiklassa tarkoitettujen rikosten tekemiseen;

              b.     tällaisista rikoksista saatu hyöty tai kyseisen hyödyn arvoa vastaava omaisuus.

VII luku – Kansainvälinen oikeudellinen yhteistyö ja yhteistyö muissa asioissa

       26 artikla – Rikosasioita koskevaan kansainväliseen yhteistyöhön liittyvät toimenpiteet

       1.     Sopimuspuolten on tehtävä keskenään mahdollisimman laajaa yhteistyötä tämän yleissopimuksen määräysten sekä sellaisten asiaankuuluvien ja sovellettavien kansainvälisten ja alueellisten välineiden ja järjestelyjen mukaisesti, jotka on hyväksytty yhdenmukaisen tai vastavuoroisen lainsäädännön perusteella, ja kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti tämän yleissopimuksen 15–17 artiklassa tarkoitettuja rikoksia koskevissa tutkinnoissa sekä syytemenettelyissä ja oikeudellisissa menettelyissä, mukaan lukien takavarikointi ja menettämisseuraamus.

       2.     Sopimuspuolten on tehtävä mahdollisimman laajaa yhteistyötä asiaankuuluvien ja sovellettavien luovutusta ja keskinäistä rikosoikeusapua koskevien kansainvälisten, alueellisten ja kahdenvälisten sopimusten perusteella ja kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti tämän yleissopimuksen 15–17 artiklassa tarkoitettujen rikosten osalta.

       3.     Jos kaksoisrangaistavuus on vaatimuksena kansainvälisessä yhteistyössä, sen katsotaan täyttyvän riippumatta siitä, onko rikoksen vakavuusaste sama tai käytetäänkö rikoksesta samaa nimikettä pyynnön vastaanottaneen valtion lainsäädännössä kuin pyynnön antaneen valtion lainsäädännössä, jos keskinäistä rikosoikeusapua tai luovutusta koskevan pyynnön perustana oleva rikkomuksellinen toiminta on säädetty rikokseksi kummankin sopimuspuolen lainsäädännössä.

       4.     Jos sopimuspuoli, joka on säätänyt luovutuksen tai keskinäisen rikosoikeusavun edellytykseksi sopimuksen olemassaolon, vastaanottaa luovutusta tai keskinäistä rikosoikeusapua koskevan pyynnön sopimuspuolelta, jonka kanssa sillä ei ole tällaista sopimusta, sopimuspuoli voi kaikkia sille kansainvälisen oikeuden nojalla kuuluvia velvollisuuksia noudattaen ja kansallisessa lainsäädännössään säädetyin ehdoin katsoa, että tämä yleissopimus muodostaa oikeusperustan tämän yleissopimuksen 15–17 artiklassa tarkoitettuihin rikoksiin liittyvälle luovutukselle tai keskinäiselle rikosoikeusavulle.

              27 artikla – Muut ehkäisemistä koskevat kansainväliset yhteistyötoimet

       1.     Sopimuspuolen on pyrittävä yhdistämään tarvittaessa urheilukilpailujen manipuloinnin ehkäisemistä ja torjumista koskevat toimet kolmansille valtioille suunnattuihin tukiohjelmiin.

              28 artikla – Kansainvälinen yhteistyö kansainvälisten urheilujärjestöjen kanssa

       1.     Sopimuspuolen on tehtävä kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti yhteistyötä kansainvälisten urheilujärjestöjen kanssa urheilukilpailujen manipuloinnin torjumiseksi.

VIII luku – Seuranta

              29 artikla – Tietojen toimittaminen

       1.     Sopimuspuolen on toimitettava Euroopan neuvoston pääsihteerille jollakin Euroopan neuvoston virallisella kielellä kaikki asiaankuuluvat tiedot sopimuspuolen suorittamista lainsäädännöllisistä ja muista toimenpiteistä, joihin on se on ryhtynyt tämän yleissopimuksen ehtojen noudattamiseksi.

              30 artikla – Yleissopimuksen seurantakomitea

       1.     Tämän yleissopimuksen noudattamista varten perustetaan yleissopimuksen seurantakomitea.

       2.     Kutakin sopimuspuolta voi edustaa yleissopimuksen seurantakomiteassa yksi tai useampi valtuutettu, mukaan lukien urheilusta, lainvalvonnasta tai vedonlyönnin sääntelystä vastaavat viranomaisten edustajat. Kullakin sopimuspuolella on yksi ääni.

       3.     Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous ja muut asiaankuuluvat Euroopan neuvoston hallitustenväliset komiteat nimittävät kukin edustajansa yleissopimuksen seurantakomiteaan monialaisen ja monitieteisen lähestymistavan edistämiseksi. Yleissopimuksen seurantakomitea voi tarvittaessa kutsua yksimielisellä päätöksellä minkä tahansa yleissopimuksen ulkopuolisen valtion tai kansainvälisen organisaation tai elimen lähettämään kokouksiinsa tarkkailijan asemassa olevan edustajan. Tämän kohdan nojalla nimitetyt edustajat osallistuvat yleissopimuksen seurantakomitean kokouksiin ilman äänioikeutta.

       4.     Yleissopimuksen seurantakomitean kokoukset kutsuu koolle Euroopan neuvoston pääsihteeri. Sen ensimmäinen kokous on järjestettävä niin pian kuin on käytännössä mahdollista ja joka tapauksessa vuoden kuluessa tämän yleissopimuksen voimaantulosta. Kokous järjestetään tämän jälkeen aina, kun vähintään yksi kolmasosa sopimuspuolista tai Euroopan neuvoston pääsihteeri on pyytänyt järjestämään kokouksen.

       5.     Yleissopimuksen seurantakomitea laatii tämän yleissopimuksen määräysten mukaisesti ja hyväksyy yksimielisellä päätöksellä oman työjärjestyksensä.

       6.     Euroopan neuvoston sihteeristö avustaa yleissopimuksen seurantakomiteaa sen tehtävien suorittamisessa.

              31 artikla – Yleissopimuksen seurantakomitean tehtävät

       1.     Yleissopimuksen seurantakomitea vastaa tämän yleissopimuksen täytäntöönpanon seurannasta.

       2.     Yleissopimuksen seurantakomitea hyväksyy 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun luettelon urheilujärjestöistä ja muuttaa sitä sekä varmistaa, että luettelo julkaistaan asianmukaisella tavalla.

       3.     Yleissopimuksen seurantakomitea voi erityisesti

              a.     esittää sopimuspuolille suosituksia toimenpiteistä, joihin niiden olisi ryhdyttävä tämän yleissopimuksen noudattamista varten erityisesti kansainvälisen yhteistyön osalta;

              b.     esittää tarvittaessa sopimuspuolille suosituksia selittävien asiakirjojen julkaisemisen jälkeen ja kuultuaan ensin urheilujärjestöjen ja urheiluvedonlyönnin toimeenpanijoiden edustajia erityisesti seuraavista asioista:

                     –     urheilujärjestöiltä ja urheiluvedonlyönnin toimeenpanijoilta edellytettävät vaatimukset tämän yleissopimuksen 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen vaihtamisen hyödyntämiseksi;

                     –     muut keinot parantaa asianomaisten viranomaisten, urheilujärjestöjen ja vedonlyönnin toimeenpanijoiden toimintaan liittyvää yhteistyötä tämän yleissopimuksen mukaisesti;

              c.     tiedottaa asiaankuuluville kansainvälisille toimijoille ja yleisölle tämän yleissopimuksen perusteella suoritetuista toimenpiteistä;

              d.     valmistella ministerikomitealle lausunnon jonkin Euroopan neuvostoon kuulumattoman valtion esittämästä pyynnöstä saada ministerikomitean esittämä kutsu tämän yleissopimuksen allekirjoittamiseksi 32 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

       4.     Tehtäviensä hoitamiseksi yleissopimuksen seurantakomitea voi järjestää omasta aloitteestaan asiantuntijoiden kokouksen.

       5.     Yleissopimuksen seurantakomitea järjestää vierailut sopimuspuolten luo sovittuaan asiasta ensin kyseessä olevien sopimuspuolten kanssa.

IX luku – Loppumääräykset

              32 artikla – Allekirjoittaminen ja voimaantulo

       1.     Tämä yleissopimus on avoinna allekirjoittamista varten Euroopan neuvoston jäsenvaltioille, Euroopan kulttuuriyleissopimuksen allekirjoittaneille muille valtioille, Euroopan unionille ja muille Euroopan neuvostoon kuulumattomille valtioille, jotka ovat osallistuneet tämän yleissopimuksen valmisteluun tai joilla on tarkkailijan asema Euroopan neuvostossa.

       2.     Tämän yleissopimuksen voivat allekirjoittaa ministerikomitean esittämästä kutsusta myös kaikki muut Euroopan neuvostoon kuulumattomat valtiot. Päätös Euroopan neuvoston ulkopuolisen valtion kutsumisesta allekirjoittamaan tämä yleissopimus tehdään Euroopan neuvoston perussäännön 20 artiklan d kohdassa säädetyllä äänienemmistöllä ja ministerikomiteaan osallistuvien sopimuspuolten edustajien yksimielisellä äänestyksellä yleissopimuksen seurantakomitean kuulemisen jälkeen, kun se on perustettu.

       3.     Tämä yleissopimus voidaan ratifioida tai hyväksyä. Ratifioimis- ja hyväksymiskirjat talletetaan Euroopan neuvoston pääsihteerin huostaan.

       4.     Tämä yleissopimus tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun on kulunut kolme kuukautta päivästä, jona viisi allekirjoittajaa, joista vähintään kolme on Euroopan neuvoston jäsenvaltioita, on ilmaissut suostumuksensa tulla yleissopimuksen sitomiksi 1, 2 ja 3 kohdan määräysten mukaisesti.

       5.     Jos tämän yleissopimuksen allekirjoittanut valtio tai Euroopan unioni ilmaisee myöhemmin suostumuksensa liittyä yleissopimukseen, yleissopimus tulee sen osalta voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun on kulunut kolme kuukautta tämän yleissopimuksen sitomaksi tulemista 1, 2 ja 3 kohdan määräysten mukaisesti koskevan suostumuksen ilmoittamisesta.

       6.     Euroopan neuvostoon kuulumattoman sopimuspuolen on osallistuttava yleissopimuksen seurantakomitean rahoittamiseen ministerineuvoston kyseisen sopimuspuolen kuulemisen jälkeen päättämällä tavalla.

              33 artikla – Yleissopimuksen vaikutukset ja suhde muihin kansainvälisiin asiakirjoihin

       1.     Tämä yleissopimus ei vaikuta muiden kansainvälisten monenvälisten yleissopimusten nojalla sopimuspuolille kuuluviin oikeuksiin tai velvollisuuksiin. Tällä yleissopimuksella ei erityisesti muuteta muiden dopingin torjunnasta aiemmin tehtyjen ja tämän yleissopimuksen kohteen ja tarkoituksen kanssa sopusoinnussa olevien sopimusten nojalla sopimuspuolille kuuluvia oikeuksia ja velvollisuuksia.

       2.     Tällä yleissopimuksella täydennetään tarvittaessa erityisesti sovellettavia sopimuspuolten välisiä monenvälisiä tai kahdenvälisiä sopimuksia, mukaan lukien seuraavien sopimusten määräykset:

              a.     rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskeva eurooppalainen yleissopimus (1957, ETS nro 24);

              b.     keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskeva eurooppalainen yleissopimus (1959, ETS nro 30);

              c.     rikoksen tuottaman hyödyn rahanpesua, etsintää, takavarikkoa ja menetetyksi tuomitsemista koskeva yleissopimus (1990, ETS nro 141);

              d.     rikoksen tuottaman hyödyn rahanpesua, etsintää, takavarikkoa ja menetetyksi tuomitsemista sekä terrorismin rahoittamista koskeva Euroopan neuvoston yleissopimus (2005, CETS nro 198).

       3.     Tämän yleissopimuksen sopimuspuolet voivat tehdä toistensa kanssa kahden- tai monenvälisiä sopimuksia yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvista asioista täydentääkseen tai tehostaakseen yleissopimuksen määräyksiä tai helpottaakseen sen periaatteiden soveltamista.

       4.     Jos kaksi sopimuspuolta tai tätä useampi sopimuspuoli on jo tehnyt sopimuksen tässä yleissopimuksessa käsitellyistä asioista tai luonut muunlaiset näihin asioihin liittyvät suhteet, sopimuspuolilla on myös oikeus soveltaa kyseistä sopimusta tai säännellä kyseisiä suhteita vastaavasti. Jos sopimuspuolet kuitenkin luovat tässä yleissopimuksessa käsiteltyjä asioita koskevia suhteita yleissopimuksesta poiketen, niiden on tehtävä se sopusoinnussa yleissopimuksen tavoitteiden ja periaatteiden kanssa

       5.     Tämän yleissopimuksen määräykset eivät vaikuta sopimuspuolten muihin oikeuksiin, rajoituksiin, velvollisuuksiin ja vastuisiin.

              34 artikla – Ehdot ja takeet

       1.     Kunkin sopimuspuolen on varmistettava, että II–VII luvussa säädettyjen valtuuksien ja menettelyjen säätämisessä, täytäntöönpanossa ja soveltamisessa noudatetaan kansallisen lainsäädännön mukaisia ehtoja ja takeita, joiden avulla taataan riittävä ihmisoikeuksien ja vapauksien suoja, mukaan lukien ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevan yleissopimuksen, vuonna 1966 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen ja muiden sovellettavien kansainvälisten ihmisoikeusvälineiden nojalla sopimuspuolelle kuuluvista velvollisuuksista johtuvat oikeudet, ja joiden avulla on sisällytettävä suhteellisuusperiaate kansalliseen lainsäädäntöön.

       2.     Näihin ehtoihin ja takeisiin on kuuluttava kyseessä olevan menettelyn tai valtuuden luonteen mukaisesti muun muassa oikeudellinen tai muu riippumaton valvonta, soveltamisen oikeuttavat perusteet ja tällaisen valtuuden tai menettelyn soveltamisalan ja keston rajoittaminen.

       3.     Kunkin sopimuspuolen on otettava huomioon kyseisten lukujen valtuuksien ja menettelyjen vaikutukset kolmansien osapuolten oikeuksiin, velvollisuuksiin ja oikeutettuihin etuihin siinä määrin kuin se on sopusoinnussa julkisen edun ja erityisesti hyvän oikeudenkäytön kanssa.

              35 artikla – Alueellinen soveltaminen

       1.     Jäsenvaltiot tai Euroopan unioni voivat määritellä allekirjoittamisen tai ratifioimis- tai hyväksymiskirjan tallettamisen yhteydessä alueen tai alueet, joilla tätä yleissopimusta sovelletaan.

       2.     Kukin sopimuspuoli voi antaa milloin tahansa myöhemmin Euroopan neuvoston pääsihteerille osoitetun ilmoituksen tämän yleissopimuksen soveltamisen laajentamisesta koskemaan mitä tahansa muuta kyseisessä ilmoituksessa määriteltyä aluetta, joiden kansainvälisistä suhteista se on vastuussa tai joiden puolesta sillä on valtuudet tehdä sitoumuksia. Yleissopimus tulee voimaan näiden alueiden osalta seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun on kulunut kolme kuukautta siitä, kun pääsihteeri on vastaanottanut kyseessä olevan ilmoituksen.

       3.     Kahden edellisen kohdan mukaisesti tehty ilmoitus voidaan minkä tahansa kyseisessä ilmoituksessa määritellyn alueen osalta peruuttaa antamalla siitä Euroopan neuvoston pääsihteerille osoitettu ilmoitus. Peruutus tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun on kulunut kolme kuukautta siitä, kun pääsihteeri on vastaanottanut kyseessä olevan ilmoituksen.

              36 artikla – Liittovaltiolauseke

       1.     Liittovaltio voi pidättää itselleen oikeuden ottaa vastattavakseen tämän yleissopimuksen II, IV, V ja VI luvusta johtuvat velvollisuudet niiden perusperiaatteiden mukaisesti, joilla se sääntelee keskushallituksensa ja osavaltioidensa tai muiden vastaavien alueellisten yksiköiden välisiä suhteita, edellyttäen, että se kykenee silti III ja VII luvun mukaiseen yhteistyöhön.

       2.     Jos liittovaltio esittää 1 kohdan mukaisen varauman, se ei voi soveltaa tällaisen varauman ehtoja siten, että niillä suljetaan pois tai rajoitetaan merkittävällä tavalla III ja VII luvussa tarkoitettujen toimenpiteiden suorittamiseen liittyviä velvollisuuksia. Liittovaltion on yleisesti ottaen taattava näiden toimenpiteiden laajat ja tehokkaat täytäntöönpanovalmiudet.

       3.     Liittovaltion hallituksen on esitettävä sellaisten tämän yleissopimuksen määräysten osalta, joiden soveltaminen kuuluu sellaisen osavaltion tai muun vastaavan alueellisen yksikön lainkäyttövallan alaisuuteen, joiden velvollisuutena ei ole ryhtyä liittovaltion perustuslaillisen järjestelmän nojalla lainsäädännöllisiin toimenpiteisiin, kyseisten osavaltioiden toimivaltaisille viranomaisille näitä määräyksiä puoltava lausunto, jossa kannustetaan ryhtymään asianmukaisiin toimenpiteisiin määräysten täytäntöönpanemiseksi.

              37 artikla – Varaumat

       1.     Jäsenvaltiot tai Euroopan unioni voivat antaa allekirjoittamisen tai ratifioimis- tai hyväksymiskirjan tallettamisen yhteydessä Euroopan neuvoston pääsihteerille osoitetun kirjallisen ilmoituksen, jossa ilmoitetaan jonkin 19 artiklan 2 kohdassa tai 36 artiklan 1 kohdassa säädetyn varauman soveltamisesta. Muita varaumia ei voi esittää.

       2.     Tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti varauman esittänyt sopimuspuoli voi peruuttaa varauman kokonaan tai osittain Euroopan neuvoston pääsihteerille osoitettavalla ilmoituksella. Peruuttaminen tulee voimaan päivänä, jona pääsihteeri ottaa sen vastaan. Jos ilmoituksessa todetaan, että varauman peruutus tulee voimaan tiettynä ilmoituksessa määriteltynä päivänä, ja tämä päivä on myöhempi kuin päivä, jona pääsihteeri ottaa vastaan ilmoituksen, peruutus tulee voimaan kyseisenä myöhempänä päivänä.

       3.     Varauman esittäneen sopimuspuolen on peruutettava kyseinen varauma kokonaan tai osittain heti, kun se on olosuhteiden perusteella mahdollista.

       4.     Euroopan neuvoston pääsihteeri voi pyytää yhden tai useamman varauman esittäneitä sopimuspuolia kertomaan säännöllisesti, milloin ne katsovat voivansa peruuttaa tällaiset varaumat.

              38 artikla – Muutokset

       1.     Tämän yleissopimuksen artiklojen muuttamista voivat ehdottaa sopimuspuolet, yleissopimuksen seurantakomitea ja Euroopan neuvoston ministerikomitea.

       2.     Kaikki muutosehdotukset toimitetaan Euroopan neuvoston pääsihteerille, joka välittää ne eteenpäin sopimuspuolille, Euroopan neuvoston jäsenvaltioille, tämän yleissopimuksen valmisteluun osallistuneille tai Euroopan neuvostossa tarkkailijan asemassa oleville Euroopan neuvoston ulkopuolisille valtioille, Euroopan unionille, valtioille, jotka on kutsuttu allekirjoittamaan tämä yleissopimus, ja yleissopimuksen seurantakomitealle vähintään kaksi kuukautta ennen kokousta, joissa nämä muutosehdotukset käsitellään. Yleissopimuksen seurantakomitea toimittaa ministerikomitealle lausuntonsa ehdotetusta muutoksesta.

       3.     Ministerikomitea käsittelee ehdotetun muutoksen ja yleissopimuksen seurantakomitean toimittaman lausunnon ja voi hyväksyä muutoksen Euroopan neuvoston perussäännön 20 artiklan d kohdan mukaisella äänten enemmistöllä.

       4.     Ministerikomitean tämän artiklan 3 kohdan mukaisesti hyväksymän muutoksen teksti välitetään sopimuspuolille hyväksymistä varten.

       5.     Kaikki tämän artiklan 3 kohdan mukaisesti hyväksytyt muutokset tulevat voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun on kulunut kuukausi päivästä, jona kaikki sopimuspuolet ovat ilmoittaneet pääsihteerille muutosten hyväksymisestä sisäisten menettelyjensä suorittamisen jälkeen.

       6.     Jos ministerikomitea on hyväksynyt muutoksen, mutta muutos ei ole vielä tullut voimaan 5 kohdan mukaisesti, jäsenvaltio tai Euroopan unioni eivät voi ilmaista suostumustaan tulla yleissopimuksen sitomiksi hyväksymättä samalla myös kyseistä muutosta.

              39 artikla – Riitojen ratkaiseminen

       1.     Yleissopimuksen seurantakomitea on tiiviissä yhteistyössä asiaankuuluvien Euroopan neuvoston hallitustenvälisten komiteoiden kanssa pidettävä ajan tasalla kaikista tämän yleissopimuksen tulkintaan ja soveltamiseen liittyvistä ongelmista.

       2.     Jos sopimuspuolten välillä syntyy riitaa tämän yleissopimuksen määräysten tulkinnasta tai soveltamisesta, niiden on pyrittävä ensin ratkaisemaan riita neuvottelemalla, sovittelemalla, välimiesmenettelyllä tai muilla keskenään sopimillaan rauhanomaisen ratkaisun keinoilla.

       3.     Euroopan neuvoston ministerikomitea voi ottaa käyttöön sovittelumenettelyt, jotka ovat riidan osapuolten käytettävissä, jos ne siihen suostuvat.

              40 artikla – Irtisanominen

       1.     Sopimuspuoli voi milloin tahansa irtisanoa tämän yleissopimuksen ilmoittamalla asiasta Euroopan neuvoston pääsihteerille.

       2.     Irtisanominen tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun on kulunut kolme kuukautta päivästä, jona pääsihteeri on ottanut ilmoituksen vastaan.

              41 artikla – Ilmoitukset

       1.     Euroopan neuvoston pääsihteeri ilmoittaa sopimuspuolille, Euroopan neuvoston jäsenvaltioille, Euroopan kulttuuriyleissopimuksen allekirjoittaneille muille valtioille, sellaisille Euroopan neuvoston ulkopuolisille valtioille, jotka ovat osallistuneet tämän yleissopimuksen valmisteluun tai joilla on tarkkailijan asema Euroopan neuvostossa, Euroopan unionille sekä valtioille, jotka on kutsuttu allekirjoittamaan tämä yleissopimus 32 artiklan määräysten mukaisesti, seuraavista asioista:

              a.     allekirjoittamiset;

              b.     ratifioimis- ja hyväksymiskirjojen tallettamiset;

              c.     32 artiklan mukaiset yleissopimuksen voimaantulopäivät;

              d.     37 artiklan mukaisesti tehdyt varaumat ja niiden peruuttamiset;

              e.     9 ja 13 artiklan mukaisesti tehdyt ilmoitukset;

              f.     muut tähän yleissopimukseen liittyvät toimet, ilmoitukset ja tiedoksiannot.

              Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet, siihen asianmukaisesti valtuutettuina, ovat allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen.

              Tehty Magglingenissa 18 päivänä syyskuuta 2014 yhtenä englannin- ja ranskankielisenä kappaleena, jonka molemmat tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset ja joka talletetaan Euroopan neuvoston arkistoon. Euroopan neuvoston pääsihteeri toimittaa oikeaksi todistetut jäljennökset yleissopimuksesta kullekin Euroopan neuvoston jäsenvaltiolle, Euroopan neuvoston ulkopuolisille valtioille, jotka ovat osallistuneet tämän yleissopimuksen valmisteluun tai joilla on tarkkailijan asema Euroopan neuvostossa, Euroopan unionille sekä valtioille, jotka on kutsuttu allekirjoittamaan tämä yleissopimus.