1.7.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 240/37

1.

on erityisen tyytyväinen komission 14. lokakuuta 2015 antamaan tiedonantoon ”Kaikkien kauppa – Vastuullisempaa kauppa- ja investointipolitiikkaa” ja toteaa, että kaupalla voi olla merkittävää potentiaalia kasvun, työllisyyden ja työpaikkojen luomisen sekä investointien edistämiseksi EU:ssa.

2.

kannattaa komission aikomusta varmistaa, että globalisaation hyödyt jakautuvat oikeudenmukaisesti ja että sen haittoja lievennetään. Komitea katsoo, että tasapuolisten toimintaedellytysten luomiseksi ajanmukaiset kauppasopimukset edellyttävät, että edetään tullitariffeja pidemmälle ja otetaan pk-yritykset entistä enemmän huomioon. Komitea on lisäksi komission kanssa samaa mieltä siitä, että kauppapolitiikka voi toimia vain, jos Eurooppa pitää edelleen painopisteenä sisämarkkinoiden toteuttamisen esteiden poistamista.

3.

suhtautuu myönteisesti komission sitoumukseen, jonka mukaan jokaisesta merkittävästä aloitteesta kauppapolitiikan alalla tehdään kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arviointi. Komitea muistuttaa jälkiarviointien tekemisen merkityksestä ja korostaa, että vaikutustenarvioinnit ja evaluaatiot, kaikkien sidosryhmien asianmukainen kuuleminen mukaan luettuna, ovat ratkaisevan tärkeitä järkevän, avoimen ja näyttöön perustuvan kauppapolitiikan muotoilun kannalta.

4.

kehottaa komissiota antamaan oikea-aikaisen arvion vapaakauppasopimusten mukaisten tai monenvälisistä järjestelyistä – esimerkiksi kysymys markkinatalousaseman antamisesta Kiinalle – johtuvien kaupan vapauttamiseen liittyvien toimenpiteiden vaikutuksesta EU:n talousarvioon ja EU:n rahoittamaan rakennepolitiikkaan (esimerkiksi Euroopan rakenne- ja investointirahastoihin ja Euroopan globalisaatiorahastoon).

5.

korostaa, että Euroopan globalisaatiorahastosta (EGR) rahoitetut toimet ovat usein lyhytjänteisiä, ja kehottaa lisäämään koordinointia muiden EU:n politiikkojen, etenkin koheesiopolitiikan, kanssa, jotta varmistetaan, etteivät nykyiset alueelliset erot EU:ssa kasva entisestään vaan pienevät.

6.

panee merkille sääntelyn yhdenmukaistamisen taloudellisen merkityksen, sillä se vähentää niiden oikeusnormien määrää, joita sopimusosapuolina olevien kauppakumppanien on noudatettava. Komitea korostaa kuitenkin, että on varmistettava, että tällaisen EU:n kauppasopimusten yhdenmukaistamisen yhteydessä säilytetään kuluttajansuojan, ympäristönsuojelun ja työntekijöiden oikeuksien suojan taso tai parannetaan sitä.

7.

odottaa Euroopan komissiolta avoimuutta tulevia kansainvälisiä kauppasopimuksia koskevien komission kunnianhimoisten suunnitelmien suhteen. Komitea kiinnittää tässä yhteydessä huomiota komission aikomukseen määritellä uudelleen EU:n suhteet kumppaneihinsa Afrikan, Latinalaisen Amerikan ja Karibian maissa sekä tiivistää edelleen kaupan alan yhteistyötä EU:n naapuruuspolitiikan yhteydessä.

8.

korostaa pk-yritysten keskeistä roolia alueellisen ja paikallisen kehityksen ja näin ollen koko EU:n yhteenkuuluvuuden selkärankana ja muistuttaa, että kansainvälisten normien noudattamisesta aiheutuvat kustannukset ovat yleensä korkeammat pk-yrityksille kuin monikansallisille yrityksille. Komitea suhtautuu tältä osin myönteisesti siihen, että komissio antaa pk-yrityksille merkittävän aseman strategiassaan tuomalla esiin vaikeuksia, joita ne saattavat kohdata kaupan liberalisoinnin myötä, ja kehottaa ottamaan paikallis- ja alueviranomaiset johdonmukaisesti mukaan vuoropuheluun, jota on tarkoitus käydä komission ja jäsenvaltioiden kesken pk-yritysten erityistarpeista.

9.

painottaa, että tehokkuuden, avoimuuden ja arvojen edustamat kolme perusperiaatetta saattavat toisinaan olla keskenään ristiriidassa. Komitea ymmärtää tiedonannossa esitetyn toteamuksen, että kauppapolitiikassa olisi otettava huomioon ja mahdollisesti myös edistettävä monia muita politiikan aloja, mutta kehottaa selventämään, miten tämä voitaisiin toteuttaa käytännössä. Komitea painottaa lisäksi, että taloudelliset edut eivät saa olla tärkeämpiä kuin julkisten palvelujen yhdenvertaisen saannin takaaminen.

10.

korostaa, että kansainvälistä investointituomioistuinta perustettaessa on varmistettava, että koko siirtymäkauden ajan aina siihen asti, että kansainvälinen investointituomioistuin on korvannut täysin kaikki EU:n kauppasopimuksissa mainitut investointeja koskevat riitojenratkaisumekanismit, taloudelliset intressit eivät saa syrjäyttää toimivaltaisten viranomaisten oikeutta tarjota julkisia palveluja asianmukaiseksi katsomanaan yhdistelmänä.

11.

suhtautuu myönteisesti Euroopan komission 29. helmikuuta 2016 tekemään ilmoitukseen, jonka mukaan EU:n ja Kanadan välisen vapaakauppasopimuksen (kattava talous- ja kauppasopimus) sijoitusten suojaamista koskevassa luvussa otetaan huomioon EU:n ehdottaman uudistetun lähestymistavan osatekijät, jotka liittyvät avoimempaan järjestelmään sijoittajien ja valtion välisten riitojen ratkaisussa, ja sovitaan seuraavista seikoista:

12.

suhtautuu myönteisesti julkisia palveluja koskevaan komission kantaan, jonka mukaan EU:n kauppasopimukset eivät saa myöskään tulevaisuudessa estää viranomaisia kaikilla tasoilla tarjoamasta, tukemasta tai sääntelemästä julkisia palveluja. Niihin ei tule sisältyä valtioihin kohdistuvia velvoitteita minkäänlaisten palvelujen yksityistämiseksi, eivätkä ne saa estää julkisten palvelujen valikoiman laajentamista.

13.

korostaa, että paikallis- ja alueviranomaisilla on aina oltava mahdollisuus tehdä yleistä etua koskevien palvelujen tarjoamista koskevia päätöksiä riippumatta siitä, miten kyseiset palvelut tarjotaan ja rahoitetaan.

14.

suhtautuu myönteisesti kaupan alan ministerikokouksessa 27. marraskuuta 2015 hyväksyttyihin neuvoston päätelmiin, sillä ne edustavat erittäin tasapainoista lähestymistapaa, jossa muutetaan kauppapolitiikan painotusta mutta ei sen asiasisältöä EU:n ulkopolitiikan mukaisesti.

15.

katsoo, että strategian alueellisella ulottuvuudella olisi varmistettava, että paikallis- ja alueyhteisöt koko EU:ssa hyötyvät asianmukaisesti kasvu- ja investointimahdollisuuksista, joita odotetaan syntyvän sellaisten vapaakauppasopimusten ja yleensä kauppasopimusten myötä, joita tiedonannossa kuvataan. Lisäksi tulisi selvittää, mitä vapaakauppasopimukset voivat merkitä julkisin varoin rahoitettuun toimintaan nähden paikallistasolla, jotta puolustetaan järjestäytymisvapautta ja kunnallista itsehallintoa.

16.

kehottaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 14 ja 106 artiklan sekä yleistä etua koskevista palveluista annetun pöytäkirjan (N:o 26) nojalla sulkemaan nykyiset ja tulevat yleistä etua koskevat palvelut sekä yleisen taloudellisen edun mukaiset palvelut (muun muassa vesihuolto, terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut, sosiaaliturvajärjestelmät ja koulutus, jätehuolto ja julkinen liikenne) neuvoteltavien kauppasopimusten soveltamisalan ulkopuolelle.

17.

toteaa, että on havaittu tarve laatia ja toteuttaa alue- ja paikallistasolla pk-yritysten kansainvälistymisohjelmia, joihin paikalliset ja alueelliset sidosryhmät osallistuvat. Tässä yhteydessä olisi myös kartoitettava tukieroja, jotta vähennetään eroavuuksia ja haittavaikutuksia, joita avoimempi kaupankäynti saattaa aiheuttaa tietyillä alueilla.

18.

katsoo, että on tärkeää muistaa, että kauppa ja investoinnit eivät tarkoita vain markkinoiden avaamista, mikä puolestaan edistää kilpailua ja innovointia ja lisää näin Euroopan kilpailukykyä, joka puolestaan voi luoda työpaikkoja ja kasvua, vaan kyse on myös kaikkien alueiden kehityksestä, joka on välttämätöntä taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistämiseksi sekä kansalaisten hyvinvoinnin vahvistamiseksi.

19.

on tyytyväinen, että uudessa strategiassa painotetaan EU:n arvoja ja että kauppasopimuksissa edistetään keskeisiä eurooppalaisia arvoja, kuten kestävää kehitystä ja ihmisoikeuksia, mutta katsoo, että ne tulisi tuoda konkreettisesti esiin.

20.

toteaa, että sääntelyn lähentäminen vapaakauppasopimuksissa alakohtaisella tasolla saattaa poistaa tarpeetonta menettelyjen ja lupavaatimusten päällekkäisyyttä, mikä johtaa yhtäläisiin tuloksiin. Mahdollisten myöhempien oikeusriitojen välttämiseksi on kuitenkin tärkeää, että sopimusteksti muotoillaan täsmällisesti ja että laaditaan tyhjentävä ”positiivinen” luettelo palveluista, jotka ovat palvelukauppasopimusten kohteena.

21.

suhtautuu myönteisesti siihen, että tiedonannossa painotetaan pk-yritysten käyttämätöntä potentiaalia ja tarvetta tarjota niille kohdennettua tukea alkaen oikeanlaisesta kauppapolitiikasta.

22.

katsoo, että sääntelyn lähentäminen on erityisen tärkeää, sillä näin luodaan pk-yrityksille mahdollisuuksia kansainvälistymiseen ja globaaleihin arvoketjuihin integroitumiseen.

23.

katsoo, että kaikkien EU:n vapaakauppasopimusten tavoitteena tulisi olla tasapainoinen tulos arkaluonteisilla perinteisillä aloilla, esimerkkinä maatalous. Niissä pitäisi myös tunnustaa laadukkaat tuotteet ja niiden suojelu väärentämiseltä kansainvälisellä tasolla.

24.

on samaa mieltä siitä, että EU:n kauppapolitiikasta käytävän keskustelun tehostaminen tarjoaa mahdollisuuden ottaa kaikki sidosryhmät entistä paremmin mukaan alan erilaisten aloitteiden valmisteluun, niistä käytäviin neuvotteluihin ja niiden toteutukseen. Tätä varten on kuitenkin taattava nykyistä laajempi avoimuus.

25.

kehottaa vahvistamaan toimenpiteitä, joilla tuetaan kestävää kehitystä ja hyvää hallintotapaa kauppasopimusten ja useita sidosryhmiä kokoavien aloitteiden kautta sekä muilla tavoin. Painopisteinä ovat vapaa, reilu ja eettinen kaupankäynti, ympäristönsuojelu, työoikeudet, ihmisarvoiset työolot, ihmisoikeudet, terveyden- ja kuluttajansuojelu, eläinten hyvinvointi sekä kulttuurisen monimuotoisuuden suojelun varmistaminen ja kehityksen edistäminen kaupankäynnin, myös kauppaa tukevan kehitysyhteistyön ja kestävän kehityksen toimintaohjelman 2030, avulla.

26.

katsoo, että kauppasopimuksilla olisi varmistettava yhtäläiset mahdollisuudet EU:n eri jäsenvaltioissa ja alueilla, myös EU:n syrjäisimmillä ja merentakaisilla alueilla, ja kaikilla asiaan kuuluvilla aloilla teollisuus, maatalous ja palvelut mukaan luettuina. Komitea on tässä yhteydessä tyytyväinen siihen, että neuvosto on korostanut tarvetta helpottaa ja parantaa eurooppalaisten yritysten ja varsinkin pienten ja keskisuurten yritysten integroitumista globaaleihin arvoketjuihin.

27.

on hyvillään Euroopan komission sitoutumisesta avoimuutta lisääviin toimiin ja toivoo, että tulossa on muitakin avoimuuden lisäämiseen tähtääviä konkreettisia toimenpiteitä, jollainen olisi esimerkiksi neuvottelukantoja koskeva avoimuusvelvoite, joka koskisi myös muita osapuolia. Komitea kritisoi kuitenkin sitä, ettei tiedonannossa käsitellä perusluonteisempia ongelmia, jotka liittyvät kauppapolitiikan muotoilun avoimuuteen EU:n jäsenvaltioissa, esimerkiksi miten kauppapolitiikan tavoitteet määritellään ennen neuvottelujen alkamista eli siinä vaiheessa, kun 28 jäsenvaltiota antavat neuvotteluvaltuudet.

28.

painottaa, että kauppakeskustelussa on käsiteltävä tasapainoisemmin EU:n kuluttajien oikeuksia sen lisäksi, että siinä otetaan huomioon yksityisyydensuoja, kuluttajansuoja ja kuluttajien oikeus saada tietoa tuotteista. On säilytettävä ja suojattava kuluttajasuojan keskeiset osat eli tiedotus, avoimuus ja valinnanmahdollisuus.

29.

katsoo, että olisi keskityttävä yhtä lailla vientiä harjoittaviin ja vientiä harjoittamattomiin pk-yrityksiin, jotta varmistetaan, että avoimen kaupan ja EU:n kauppapolitiikan hyödyt eivät rajoitu vain niihin pk-yrityksiin, jotka osallistuvat panoksellaan tietyn jäsenvaltion vientitalouteen.

30.

kehottaa EU:n neuvottelijoita pyrkimään siihen, että pienyrityksiä koskeva luku sisällytetään kaikkiin tuleviin EU:n kauppasopimuksiin.

31.

katsoo, että sääntelyn kustannusten vähentäminen vauhdittaisi ja edistäisi pienten ja keskisuurten yritysten pääsyä uusille markkinoille, sillä vapaakauppasopimusten ulkopuolisten kumppanien väliset päällekkäiset järjestelmät estävät markkinoille pääsyä ja auttavat isoja ja asemansa vakiinnuttaneita yrityksiä monopolisoimaan markkinoita.

32.

kannattaa entistä avoimempaa kauppaa alhaisella tasolla olevien investointien vastavoimana, sillä se piristää globaalia taloutta aikana, jolloin velkataso on korkea.

33.

panee merkille, että tiedonannossa keskitytään vahvasti kahdenvälisiin vapaakauppasopimuksiin, mutta suosittaa kuitenkin, että EU toteuttaa jälleen kauppapolitiikkaansa entistä vahvemmin Maailman kauppajärjestön (WTO) monenvälisen neuvotteluohjelman puitteissa.

34.

on huolissaan siitä, että kahdenvälisen kaupan painottaminen edistää taloudellisten ryhmittymien muodostumista sekä syrjintään ja sääntelyn purkamiseen johtavaa kilpailua niiden taloudellisesti heikompien maiden kustannuksella, joiden neuvotteluasema on heikko.

35.

toteaa, että yhä monimutkaisempi normien ja kauppasääntöjen verkko haittaa kaikkia, ja kehottaa komissiota huolehtimaan parhaillaan neuvoteltavien kahdenvälisten, useammankeskisten ja monenvälisten sopimusten synergioista ja yhdenmukaisuudesta. Myös uusien sopimusten tulisi perustua selkeyden, avoimuuden ja yksinkertaisuuden periaatteisiin.

36.

kehottaa ottamaan EU:n kauppapolitiikassa erityisesti huomioon kaupan edistämisen aloilla, joilla EU on maailmanlaajuisesti johtavassa asemassa, esimerkkinä ympäristöystävällinen teknologia.

37.

kehottaa tiedottamaan asianmukaisesti alueille ja paikallisille ja alueellisille kauppakamareille tai vastaaville edustuksellisille tai muille kerrannaisvaikutuksia varmistaville organisaatioille lisääntyneen kansainvälisen kaupan aiheuttamista haasteista ja mahdollisuuksista. Tämä on erityisen tärkeää pk-yrityksille, sillä niiltä puuttuu todennäköisemmin resursseja seurata itse maailmantalouden kehityskulkuja.

38.

katsoo, että kauppapolitiikkaa olisi mukautettava nykyistä paremmin niihin politiikkoihin, joilla pyritään auttamaan kehitysmaita unohtamatta kuitenkaan EU:n strategisen kehityksen ja jatkuvan kasvun merkitystä.

39.

korostaa, että työelämän normit, myös Kansainvälisen työjärjestön kahdeksan keskeistä yleissopimusta, on yhtä lailla sisällytettävä kauppasopimusten kaikkiin lukuihin ja että näiden sopimusten on sisällettävä tarkistuslauseke, joka sallii osapuolen purkavan sopimuksen tai keskeyttävän sitoumukset, mikäli työelämän ja sosiaalisia normeja rikotaan.

40.

korostaa, että investointisopimuksiin liittyen sitoumukset suojata oikeutettuja julkisia poliittisia toimia vapaakauppasopimuksista johtuvia haasteita vastaan ovat erittäin tärkeitä, sillä jäsenvaltioilla ei tulisi olla esteitä toteuttaa oikeutettuja julkisia poliittisia toimia esimerkiksi tupakankulutusta vastaan.

41.

korostaa, että keskustelut sijoittajan ja valtion välisestä riitojenratkaisusta ja investointituomioistuinjärjestelmästä ovat monimutkaisia. Komitea kehottaa viemään kauppasopimuksen noudattamista koskevat riita-asiat ratkaistaviksi vastaajan tai vastaajien kotipaikan yleisissä tuomioistuimissa näiden kielellä ja ko. maassa voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti; niissä on oltava oikeus hakea muutosta. Komitea katsoo, että valtioiden välisten riitojenratkaisumenettelyjen olisi perustuttava WTO:ssa nykyisin voimassa oleviin menettelyihin.

42.

kehottaa komissiota lisäksi varmistamaan investointituomioistuinjärjestelmän perustamiseen asti, ettei sijoittajan ja valtion välisiä riitojenratkaisumekanismeja sovelleta suosituimmuuskohtelulausekkeiden perusteella rajattomasti kulloisenkin kauppasopimuksen soveltamisalan ulkopuolella.

43.

katsoo, että jopa sen jälkeen kun kauppasopimuksista on sovittu ja ne on ratifioitu, niissä on oltava jonkinlainen mekanismi (eräänlainen valvova sääntelyelin), joka mahdollistaa tekniset mukautukset. Lisäksi kauppasopimuksissa on oltava tarkistuslauseke sopimuksen mahdollista uutta tarkistusta varten sekä sääntö, jonka perusteella liberalisointitoimia koskevat päätökset voidaan koska tahansa peruuttaa – myös siinä tapauksessa, että päätöksen on tehnyt paikallis- tai alueyhteisö toimivaltaansa kuuluvalla alalla.

44.

toteaa, että on myös tärkeää, että EU:n ja kauppakumppani(e)n edustajat kyseisessä elimessä ovat hyvin perillä asioista ja että intressien tasapuolinen edustus on varmistettu.

45.

painottaa, että on tärkeää pyrkiä yksinkertaistamaan kauppaa niiden kaikkien muiden maiden kanssa, joiden kanssa EU:lla ei ole vapaakauppasopimusta.

46.

on samaa mieltä siitä, että kehittyneiden maiden ja nopeasti kehittyvän talouden maiden järjestelmään maksamien suhteellisten maksuosuuksien tasapainottaminen on keskeinen edellytys, jotta jatkossa voidaan päästä eteenpäin.

47.

painottaa, että yksikään EU:n kauppasopimus ei saa johtaa kuluttajansuojan, ympäristönsuojelun tai sosiaalisen ja työntekijöiden suojelun supistamiseen EU:n ja yksittäisten jäsenvaltioiden nykyisistä normeista. Tätä tasoa on myös voitava kehittää edelleen. Komitea suosittaa, että näitä periaatteita vahvistetaan ja että lisäksi selvennetään, että tämä koskee myös tuoteturvallisuuteen sekä terveyden- ja eläintensuojeluun ja tietosuojaan liittyviä kysymyksiä. Komitea odottaa, että Euroopan unionin sekä jäsenvaltioiden parlamenttien ja hallitusten toimintavara säilytetään ja että näin myös varmistetaan asianomaiset kansalaisten demokraattiset vaikutusmahdollisuudet.

48.

kehottaa toteuttamaan toimenpiteitä kuluttajien tukemiseksi tavaroiden ja palvelujen rajatylittävän, kolmansien maiden kanssa käytävän kaupan yhteydessä esimerkiksi sellaisten verkossa toimivien tukipalvelujen muodossa, jotka tarjoavat tietoa tai neuvoja riitojen yhteydessä.

49.

kannattaa korruption vastaisten säännösten sisällyttämistä kauppasopimuksiin toimenpiteenä, jonka avulla varmistetaan, että kaikki yritykset ja kuluttajat voivat tavoitella sopimuksesta saatavia hyötyjä, mikä vähentää alueellisia jakolinjoja.

50.

katsoo, että alueiden komitealla on keskeinen rooli pyrittäessä varmistamaan, että kauppasopimusten hyödyt tuntuvat paikallis- ja aluetasolla, sekä tutkittaessa sopimuksia, joiden hyödyt eivät ole vielä ilmenneet paikallistasolla.

51.

korostaa, että EU:n on otettava julkiset hankinnat mukaan kansainvälisiin kauppasopimuksiin ja samalla tarjottava tukea neuvotteluihin. Näin reagoitaisiin EU:n julkisten hankintojen markkinoiden avoimuuden ja tärkeiden kauppakumppanien rajoittavien käytäntöjen yhteensopimattomuuteen.

52.

suhtautuu myönteisesti Euroopan komission ehdotukseen kansainvälisestä julkisia hankintoja koskevasta säädöksestä (1) ja painottaa, että tämä väline voi edistää korruption torjumista kolmansissa maissa. Komitea kehottaa lisäksi käyttämään välinettä tasapainoisesti sen ehkäisemiseksi, että sitä käytetään EU:n julkisten hankintojen markkinoiden suojelemiseksi tai sulkemiseksi.

53.

korostaa EU:n pk-yritysten erityistarpeita ja vaikeuksia, joita ne saattavat kohdata osallistuessaan kolmansien maiden julkisten hankintojen markkinoille. Komitea suhtautuu tältä osin myönteisesti siihen, ettei välinettä sovelleta EU:n pk-yritysten tekemiin tarjouksiin, ja siihen, että sen soveltaminen rajoittuu tietyn kynnysarvon ylittäviin sopimuksiin.