10.2.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 51/28

1.

katsoo, että jakamistalous rakentuu uusille tai uudistetuille sosiaalisille rakenteille, joilla on merkittäviä liiketoiminnallisia, oikeudellisia ja institutionaalisia vaikutuksia. Kyse on sosiaalisista käytänteistä, jotka perustuvat jakamiseen, yhteistoimintaan ja yhteistyöhön. Koska käsite on luonteeltaan innovatiivinen ja dynaaminen, sitä ei voida määritellä lopullisesti. Se kuitenkin sisältää ilmiöitä, joilla on seuraavat ominaispiirteet:

2.

toteaa tässä yhteydessä, että Euroopan komissio käyttää mieluummin termiä ”vuorovaikutustalous” kuin ”jakamistalous” ja on pyrkinyt äskettäin antamassaan tiedonannossa ”Sisämarkkinoiden päivitys” (1) alustavasti määrittelemään käsitteen seuraavasti: ”vuorovaikutustalous – tilauspalvelujen ja hyödykkeiden tilapäisen käytön monimutkainen ekosysteemi, joka perustuu verkkoalustojen kautta tehtäviin vaihtoihin – on kehittymässä vinhaa vauhtia. Vuorovaikutustalous johtaa suurempaan valinnanvaraan ja alempiin hintoihin kuluttajien kannalta ja tarjoaa kasvumahdollisuuksia innovatiivisille aloitteleville yrityksille ja vakiintuneille eurooppalaisille yrityksille sekä niiden kotimaassa että rajojen yli. Se myös lisää työllisyyttä ja hyödyttää työntekijöitä mahdollistamalla joustavammat aikataulut ei-ammattimaisista mikrotyöpaikoista osa-aikaiseen yrittäjyyteen. Resursseja voidaan käyttää tehokkaammin ja näin lisätä tuottavuutta ja kestävyyttä.” AK:n näkemyksen mukaan tässä määritelmässä keskitytään kuitenkin jakamistalouden (tai vuorovaikutustalouden) kaupallisiin ja kuluttajanäkökohtiin, kun taas sellaiset lähestymistavat, jotka eivät ole kaupallisia ja perustuvat yhteisiin resursseihin, jäävät huomiotta. Näin ollen komitea kehottaa Euroopan komissiota edelleen analysoimaan ja myöhemmin myös määrittelemään jakamistalouden eri muotoja (joista osa kuuluu yhteisötalouteen).

3.

korostaa, että monien mielestä jakamistalouden tärkein toimija ei ole enää ”kuluttaja”, joka haluaa omistaa jotain tai ostaa jonkin palvelun, vaan pikemminkin kansalainen, tavallinen ihminen, käyttäjä, valmistaja, tuottaja, suunnittelija, työntekijä, digitaalipienyrittäjä tai kaupunkiviljelijä, joka haluaa käyttää tiettyä palvelua tai resurssia, jota tarvitaan tyydyttämään hänen tiettyjä tarpeitaan.

4.

huomauttaa, että toiset taas katsovat jakamistalouden toimijan olevan useissa tilanteissa myös toimintaan halukas henkilö, joka haluaa huolehtia yhteisestä vapaasti hyödynnettävästä, aineellisesta tai aineettomasta resurssista tai hallita, tuottaa tai uudistaa sitä pienessä mittakaavassa vertaisperiaatteella, henkilöltä henkilölle ilman, että välikätenä toimii julkinen tai yksityinen palveluntarjoaja. Jakamistaloudessa toimija ei siis ole pelkästään ”talouden toimija”. Kyseessä voi pikemminkin olla sosiaalinen, yksityinen tai yhteiskunnallinen toimija, jolle perinteiset taloudelliset motiivit ovat toissijaisia tai jolla niitä ei ole lainkaan. Eräät jakamistalouden alat eivät ole välttämättä tiukasti ottaen taloudellisia rakenteita vaan sosiaalisia yhteisöjä ja yhteistyöverkostoja, jotka tuottavat uusia taloudellisia hankkeita tai hoitavat olemassa olevaan taloudelliseen toimintaan liittyvää tehtävää.

5.

korostaa, että jakamistalous näyttää myös kyseenalaistavan perinteiset kansantaloudelliset mallit, joissa kuluttajien ja tuottajien välillä tehdään selkeä ero.

6.

uskoo, että jakamistalous voi synnyttää uudenlaisen taloudellisen identiteetin, jossa yksilö, joka on haluton toimimaan yksin, liittää omien aineellisten etujensa maksimoinnin sijaan taloudelliseen käyttäytymiseensä sitoutumisen yhteisöön ja toimii – sosiaalisella, taloudellisella ja poliittisella – julkisella areenalla ja asemoi itsensä suhteessa muihin huolehtiakseen yleisestä yhteisestä edusta (esimerkiksi ns. mulier activa  (2)).

7.

korostaa tarvetta tehdä ero jakamistalouden eri muotojen välillä. Ne kaikki soveltavat samaa sosiaalista ajattelutapaa, joka perustuu jakamiseen, yhteistoimintaan ja yhteistyöhön, mutta ovat kuitenkin keskenään hyvin erilaisia. On syytä erotella sellaiset jakamistalouden muodot, joissa jollakin tapaa säilytetään sama sosiaalinen ja taloudellinen dynamiikka kuin aiemmassa taloudellisessa mallissa, ja soveltaa kuhunkin niistä erilaista oikeudellista järjestelmää. Jako voittoa tavoitteleviin ja voittoa tavoittelemattomiin (yleishyödyllisiin) toimintoihin ja jakamistalouden hankkeita toteuttavien yritysten tai yhdistysten tyyppeihin sekä toiminnan vaikutukset rajat ylittävään kauppaan unionin oikeuden näkökulmasta tarkasteltuina voivat olla tärkeitä muuttujia, joiden avulla pystytään erottamaan jakamistalouden eri muodot ja ehdottamaan eriytettyjä sääntelymalleja.

8.

toteaa, että jakamistalous suppeassa merkityksessä ja toisaalta jakamistalouden yhteisölliset muodot voitaisiin ensinnäkin erotella toisistaan määrittämällä yhteistoiminta ja yhteistyö jakamisen lisäkerrostumiksi. Itse asiassa voitaisiin tehdä ero niiden jakamistalouden aloitteiden välillä, joissa luodaan ja vakiinnutetaan erilaisten käyttäjätyyppien välinen erottelu (kuluttaja-käyttäjät vastaan tarjoaja-käyttäjät), ja niiden jakamistalouden aloitteiden välillä, joissa edistetään yhteisölliseen kuluttamiseen tähtäävää lähestymistapaa, jossa kaikki käyttäjät voivat olla samanaikaisesti tarjoajia ja kuluttajia tai joissa tarjoaja-kuluttajat voivat jopa osallistua alustan hallinnointiin. Voitaisiin myös ottaa huomioon hallinto- ja liiketoiminnan valvontamalli ja erottaa toisistaan tilanteet, joissa alusta toimii vain välineenä (sopimuksen itsenäisesti tekevien) henkilöiden saattamiseksi yhteen, ja tilanteet, joissa välittäjä valvoo liiketoimintaa (3). Laajempi yhteistyö voi viitata jakamistalouteen, joka perustuu yhteisiin resursseihin (4). Jos toimijat eivät pelkästään jaa resurssia vaan tekevät yhteistyötä luodakseen, tuottaakseen tai uudistaakseen yhteisen resurssin laajemmalle yleisölle eli yhteisölle, on kyse yhteistoiminnasta ja voimavarojen yhdistämisestä yhteisten resurssien hyväksi.

9.

toteaa, että esiin näyttäisi nousevan kaksi jakamistalouden pääkategoriaa ja neljä muotoa:

10.

panee merkille, että Euroopan komissio viittaa äskettäin julkaistuun tutkimukseen (5), jossa arvioidaan jakamistalouden kokonaistulojen kasvavan nykyisestä noin 13 miljardista eurosta jopa 300 miljardiin euroon vuoteen 2025 mennessä. AK:n mukaan jakamistalouden kasvua olisi kuitenkin pidettävä vain osittain vallankumouksena ja/tai kriisin seurauksena. Joidenkin näkökohtien osalta se voi myös merkitä nykyisen talousmallin eräiden sektoreiden paluuta (6) tai siirtymistä (7) vanhoihin talousperinteisiin ja -malleihin (joita ovat esimerkiksi osuustoimintatalous, yhteisötalous, yhteisvastuullinen talous, käsityöläistuotanto, yhteisoikeuteen perustuva talous (commons economy) jne.) ja jopa taloudellisen vaihdannan muinaisiin muotoihin (esim. vaihtokauppa), jotka ovat vaihtoehtoja markkinatalouden pääomavaltaisille muodoille.

11.

korostaa, että teknologisella innovoinnilla on perustava rooli jakamistaloutta kehitettäessä, sillä suurin osa jakamistalouden aloitteista perustuu sellaisten yhteistyöalustojen käyttöön, joiden kautta toteutetaan liiketoimet ja/tai tavara- tai palvelukauppa. Tästä syystä on vahvistettava digitaalikuilua torjuvia toimenpiteitä, etenkin kun tavoitteena on luoda digitaaliset sisämarkkinat.

12.

korostaa, että tilanteissa, joissa uudet jakamistalouteen perustuvat palvelut aiheuttavat aggressiivisella tavalla perinteisten palveluiden syrjäytymisen, valtio-, alue- ja paikallistason viranomaisilla on useimmiten tärkeä vastuu, koska

13.

katsoo, että jakamistalous voi parantaa elämänlaatua, edistää kasvua (erityisesti paikallistaloudessa) ja vähentää ympäristövaikutuksia. Se voi myös luoda uusia, laadukkaita työpaikkoja, vähentää kustannuksia sekä parantaa tiettyjen tavaroiden ja palvelujen tai infrastruktuurin saatavuutta ja tehokkuutta. On kuitenkin tärkeää, etteivät jakamistaloudessa tarjottavat palvelut johda veronkiertoon tai vilpilliseen kilpailuun taikka ole paikallisen ja alueellisen säännöstön tai jäsenvaltioiden ja EU:n lainsäädännön vastaisia. Jakamistaloutta koskevan mahdollisen säädösaloitteen keskeisinä tekijöinä olisi myös oltava kaikkien mahdollisten myönteisten ja kielteisten vaikutusten arviointi sekä yleisten poliittisten tavoitteiden määrittely.

14.

katsoo, että uusien toimijoiden vapaa markkinoille pääsy on taattava. Jakamistalouden alustojen tai aloitteiden puitteissa tapahtuva tiedonkeruu saattaa synnyttää ”taloudellisen vallan epätasapainoa”. Tiedot ovat jakamistalouden raaka-aine, ja tietyissä tapauksissa ne tulee mahdollisimman pitkälle saada avoimista lähteistä. Tämä on toisinaan tarpeen, jotta alennetaan jakamistalouteen mukaantulon esteitä ja mahdollistetaan jakamistalouden aloitteiden tai hankkeiden vaikutusten arviointi sekä suositaan datavetoista sääntelyä kaikilla hallinnon tasoilla. Jakamistalouden alustoihin tulisi pyytää sisällyttämään teknisiä mekanismeja, joiden avulla tuotetaan paikallis- ja alueviranomaisten käyttöön merkityksellistä yleistä, muuta kuin luottamuksellista tai strategista tietoa. EU:n ja jäsenvaltioiden tulisi joka tapauksessa tukea paikallis- ja alueviranomaisia tiedonkeruutoimien kehittämisessä. Tietosuojan olisi myös oltava yksi keskeisistä tekijöistä, ja mulier activan olisi voitava säilyttää omistusoikeus omiin tietoihinsa.

15.

huomauttaa, että tärkeä ennakkoedellytys jakamistaloudessa on luottamus ja maineenhallinta (8). Luottamusta ja mainetta on siis hoidettava tarkkaan ja itsenäisesti (esimerkiksi sääntelyllä, sertifioinnilla tai kolmanteen osapuoleen turvautuvan välimiesmenettelyn avulla). Olisi tarkasteltava lähemmin, pystyvätkö jakamistalouden toimijat toteuttamaan tehokasta itsesääntelyä (9). Vertaisarviointi voisi varmistaa luottamuksen. Luokituksia antavien, mieluiten vertaisryhmän yhteisomistuksessa olevien riippumattomien laitosten perustaminen on toimintavaihtoehto, johon olisi kiinnitettävä tarkkaan huomiota. Myös vakuutusturvaa on arvioitava. Tietojen ja maineen ”siirrettävyyden” tulisi joka tapauksessa olla yksi tärkeimmistä toimintapoliittisista tavoitteista.

16.

korostaa, että jakamistalouden vaikutustenarvioinnin tulokset eivät ole kaikissa tapauksissa myönteisiä, jos ajatellaan ympäristönsuojelua, sosiaalista yhteenkuuluvuutta, tasa-arvoa ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta, järkevää maankäyttöä tai kaupunkien hallintoa (10). On myös muistettava, että voittoa tavoittelevat yritykset toisinaan väärinkäyttävät jakamistalouden alustoja ja kieltävät työntekijöiltään sosiaaliturvaetuudet heikentäen näin sekä kansalaisten hyvinvointia että jäsenvaltioiden, alueiden ja kuntien talouksia. EU:n ja paikallis- ja alueviranomaisten on tuettava ja kannustettava vain sellaisten jakamistalouden aloitteiden ja alustojen kehittämistä, jotka tuottavat myönteisiä sosiaalisia, taloudellisia ja ympäristövaikutuksia. Yhteisöjen rakentaminen, kaupunkien resurssien yhteisöllinen hoito ja hallinta, osallistaminen, syrjimättömyys, paikallinen talouskehitys, nuorten yrittäjyys, ympäristötietoisuus ja henkilötason solidaarisuus ovat ne julkisen politiikan tavoitteet, joita jakamistalouden kautta olisi edistettävä.

17.

katsoo, että jos jakamistalouden toimijoiden työehdoille määritellään EU:ssa raamit samaan tapaan kuin ”työntekijöiden” työehdoille, jakamistalouden toimijoiden pitäisi saada asianmukainen kohtelu. Taloudellisen vaihdannan tullessa yhä ”joustavammaksi” jakamistalous voi aiheuttaa häiriöitä työelämän suhteissa. Jakamistalouden vaikutukset henkilökohtaiseen taloudelliseen turvaan ja sosiaaliseen hyvinvointiin on tutkittava tarkasti. Komission on yhteistyössä jäsenvaltioiden, työmarkkinaosapuolten ja mahdollisesti paikallis- ja alueviranomaisten kanssa tutkittava yksityiskohtaisesti työntekijöiden työoloja ja -ehtoja jakamistaloudessa sen toteamiseksi, tarvitaanko alalla sääntelytoimia. Jakamistalous voisi synnyttää uuden yhteiskuntaluokan, yhteistoiminnallisen luokan, joka tarvitsee sosiaalisia ja taloudellisia suojamekanismeja.

18.

korostaa, että kaikkia kilpailuoikeudellisia ja sisämarkkinoita koskevia sääntöjä, verolainsäädäntöä ja kuluttajansuojasääntöjä tulisi periaatteessa soveltaa jakamistaloudessa samaan tapaan kuin kaikilla muillakin talouden aloilla. Jakamistalouden aloitteissa ei tulisi olla oikeutta käyttää jakamismallia pelkästään olemassa olevien markkinoiden häiritsemiseen siten, että tähdätään kustannusten vähentämisstrategiaan välttämällä sääntelykustannuksia, joita kertyy samanlaisille palveluille ja tuotteille, joita ei tarjota alustojen kautta. Komitea katsoo kuitenkin, että olemassa olevien markkinoiden sääntelyä olisi tarkasteltava säännöllisesti, jotta voidaan varmistaa sen kyky mahdollistaa jatkuvat innovointiprosessit. Muun muassa kiertotalous ja digitaaliset sisämarkkinat voisivat olla sellaisia aloja, joita koskevissa keskusteluissa jakamistalous olisi otettava huomioon. Samanaikaisesti EU:n komission ja jäsenvaltioiden tulisi varmistaa koordinoitu lähestymistapa jakamistalouden sääntelyyn nähden unionin tasolla silloin kun tarvitaan Euroopan tason toimintamalli, jotta vahvistetaan yhtenäismarkkinoita ja mahdollistetaan menestyksekkäiden jakamistalouden aloitteiden leviäminen vaivattomasti yli rajojen. Kaikissa muissa tapauksissa sääntelyn tulisi säilyä toissijaisuusperiaatteen mukaisesti valtiollisten, alueellisten tai paikallisten hallitustahojen toimivallassa.

19.

panee merkille, että Euroopan komissio käsitteli jakamistaloutta mainiten sen vain hyvin pienessä sivuroolissa asiakirjassaan ”Digitaalisten sisämarkkinoiden strategia Euroopalle” (COM(2015) 192). Komitea suhtautuu kuitenkin myönteisesti komission tiedonannossaan ”Sisämarkkinoiden päivitys” antamaan sitoumukseen kehittää eurooppalainen yhteistyötalouden tai jakamistalouden ohjelma, ohjeistaa, kuinka olemassa olevaa lainsäädäntöä – kuten palveludirektiiviä, sähköistä kaupankäyntiä koskevaa direktiiviä ja kuluttajalainsäädäntöä, esimerkiksi sopimattomia kaupallisia menettelyjä, kohtuuttomia sopimusehtoja ja kuluttajan oikeuksia koskevia direktiivejä – sovelletaan yhteistyötalouteen, sekä arvioida sääntelyn mahdollisia puutteita. Komitea korostaa, että AK on valmis toimimaan aktiivisesti ohjelman kehittämisessä ja ehdottaa, että unionin toimielimet tekisivät tiivistä yhteistyötä tällä alalla.

20.

toteaa, että jakamistalouteen liittyviä asioita seuraa koko joukko Euroopan komission pääosastoja (CNECT, GROW, COMP, JUST, MOVE, TAXUD, EMPL, REGIO, TRADE jne.) ja että on tarpeen huolehtia yksiköiden välisestä koordinoinnista Euroopan komission sisällä. Komitea suosittaakin Euroopan komissiolle, että se perustaa työryhmän niiden pääosastojen välisen koordinoinnin varmistamiseksi, joissa käsitellään jakamistalouteen liittyviä asioita.

21.

on kuitenkin tyytyväinen Euroopan komission aikomukseen käynnistää syyskuun 2015 lopussa julkinen kuuleminen mahdollisista eurooppalaisista sääntelytavoista jakamistalouden alalla.

22.

katsoo, että jakamistalouden kaupallinen puoli edellyttää välttämättä alakohtaista sääntelyä Euroopan unionin tasolla, jotta asianomaisille toimijoille voidaan taata oikeusvarmuus ja tasapuoliset kilpailuedellytykset erityisesti verotuksen näkökulmasta.

23.

kehottaa Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita luomaan kannustimia yhteistyötaloudelle yhteisötalouden periaatteiden tukemiseksi ja toteuttamiseksi (etenkin yhteisvastuullisuuden, demokratian ja osallistumisen periaatteita sekä paikallisyhteisön kanssa tehtävää yhteistyötä ajatellen).

24.

katsoo, että jakamistalouden aloitteet voivat paikallis- ja aluetasolla paitsi edistää paikallistalouden kehitystä myös muotoutua välineeksi, jonka avulla varmistetaan liikkuvuuden, hyvinvoinnin, kaupunkimaiseman ja ympäristön kaltaisten nk. yhteisten resurssien edistäminen, hoito ja elvyttäminen. Tästä näkökulmasta julkishallinnon tahojen roolina olisi oltava ”yhteistyöhön perustuvan institutionaalisen ekosysteemin” (11) vakiintumisen tukeminen. Tätä varten paikallisviranomaisten tehtävänä on oltava erilaisten jakamistalouden aloitteiden edistäminen ja koordinointi. Niiden on tässä yhteydessä suosittava aloitteita, jotka vahvistavat osallistumista ja yhteistyötä mulier activan avulla, jotka ovat osallistavia sekä suunnitteluvaiheessa että palvelun hallinnointi- ja toimitusvaiheessa ja jotka kunnioittavat läpinäkyvyys-, avoimuus- ja vastuuvelvollisuusperiaatteita.

25.

pitää samalla tärkeänä seurata, millä aloilla jakamistalous kehittyy ja miten se vaikuttaa makrotaloudellisiin indikaattoreihin, jottei siitä kehkeydy verotuksen optimointijärjestelmää.

26.

katsoo, että kaikki mahdolliset tiukat sääntelyhankkeet olisi toteutettava toimialakohtaisen lähestymistavan mukaisesti, ja sääntelypuitteita määritettäessä kriteerinä olisi otettava huomioon jakamistalouden aloitteen mittakaava. EU:n toimielinten ja lainsäädännön olisi tarjottava vakaa kehys, institutionaalista ja oikeudellista ohjausta, pysyvää asiantuntijaneuvontaa sekä muuta asianmukaista apua täytäntöönpanossa.

27.

kehottaa kuitenkin kaikkia EU:n toimielimiä, jotka ovat tekemisissä jakamistalouden kanssa, omaksumaan kokonaisvaltaisen lähestymistavan tarkastellessaan jakamistaloutta taloudellisena, poliittisena ja sosiaalisena ilmiönä ja koordinoimaan toimiaan, kun otetaan huomioon laajat muutokset, joita jakamistalous voi aiheuttaa nykyisessä talousjärjestelmässä. Niiden tulisi soveltaa kattavaa yleistä toimintapolitiikkaa laatimalla yksissä tuumin jakamistaloutta koskeva poliittinen ohjelma.

28.

suosittaa, että jakamistaloutta koskeva EU:n ohjelma rakentuu seuraavien pilareiden varaan:

29.

katsoo, että monilla aloilla, joita jakamistalous koskee, on (toisinaan haitallisiakin) vaikutuksia paikallis- ja aluetasolla ja että paikallis- ja alueviranomaisten olisi siksi voitava tarvittaessa ohjata tai säännellä niitä paikallisen itsehallinnon periaatteen mukaisesti. Näin paikallis- ja alueviranomaiset voisivat mukauttaa jakamistalouden aloitteet ja hankkeet paikallisiin oloihin.

30.

korostaa, ettei jakamistaloutta koskevaa sääntelyaloitetta tulisi irrottaa kaupunki- ja paikallistason hallintotapaa (13) eikä maaseutua koskevasta visiosta. Euroopan eri kaupungeissa kokeiltu yhteistyöhön perustuva ja monikeskuksinen hallinto näyttää osoittautuvan soveliaimmaksi tavaksi tukea ja edistää jakamistalouden aloitteiden vakaata ja oikeudenmukaista kehitystä. Jakamistalouteen sovellettava yhteistyölähtöinen tai monikeskuksinen hallintotapa antaisi kansalaisryhmille, järjestöille, kolmannen sektorin organisaatioille, ammattijärjestöille, tiede- ja tutkimuslaitoksille, yhteiskunnallisille yrityksille ja aloitteleville yrityksille mahdollisuuden hyödyntää käytettävissä olevia avoimia, tyhjiä ja hylättyjä julkisomisteisia tiloja ja resursseja. Inspiraation lähteenä voitaisiin tässä yhteydessä hyödyntää eräitä paikallis- ja alueviranomaisten aloitteita (esim. Bolognan säädös yhteisten kaupunkiresurssien alalla tehtävästä yhteistyöstä (14)).