17.12.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 423/53

—

on vakaasti sitä mieltä, että Euroopan unionin tulee ottaa johtoasema kansainvälisissä neuvotteluissa.

—

kehottaa vauhdittamaan toimia ennen vuotta 2020 ja uuden ilmastosopimuksen voimaantuloa. Tämä koskee etenkin energiatehokkuutta, hiilidioksidin hintasignaalia Euroopassa ja kansainvälisen rahoituksen saamista ilmastonmuutoksen torjuntaan kehitysmaissa.

—

kannustaa nostamaan suunnitellun kansallisen panostuksen (INDC – Intended Nationally Determined Contribution) tasoa ennen Pariisin konferenssia ja viimeistään vuonna 2016. Komitea katsoo, että Pariisin sopimuksen tulee olla kestäväpohjainen ja dynaaminen, ja siihen tulee sisältyä mekanismi, jonka avulla voidaan arvioida ja nostaa säännöllisesti (joka viides vuosi) valtioiden panoksia.

—

kehottaa EU:ta osoittamaan, miten se aikoo noudattaa osuuttaan vuonna 2009 Kööpenhaminassa sovituista rahoitussitoumuksista, ja ajamaan sellaista tasapuolista lähestymistapaa rahoitukseen ja eriyttämiseen, joka mahdollistaa energia-alan siirtymän tukemisen ja maailman köyhimpien tai heikoimmassa asemassa olevien alueiden selviytymiskyvyn.

—

peräänkuuluttaa uutta maailmanlaajuista ilmastohallintoa, joka perustuu monitasoisen hallinnon periaatteisiin, jossa tunnustetaan täysimääräisesti valtiosta riippumattomien tahojen toiminta ja jossa jokainen hallintotaso toteuttaa mahdollisimman tehokkaita ilmastotoimia.

1.

Kun otetaan huomioon hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) viides arviointiraportti ja sen yhteenvetoraportti, AK on erittäin huolissaan siitä, että maailmassa ei olla menossa oikeaan suuntaan, jotta lämpötilan nousu saataisiin pidettyä alle kahdessa celsiusasteessa. Komitea katsoo, että kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen ja ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumiseen tähtääviä toimia on joudutettava ja että Pariisissa on hyväksyttävä sopimus, joka mahdollistaa pysymisen tämän raja-arvon alapuolella.

2.

AK kehottaa näin ollen EU:ta tukemaan aktiivisesti maailmanlaajuista pitkän aikavälin tavoitetta, joka vastaa IPCC:n varmimpia skenaarioita. Tähtäimessä tulee olla hiilettömyys vuonna 2050. Tällainen yhteinen tavoite olisi vahva merkki kaikille maille ja toimijoille, erityisesti investoijille, jotta maailmantaloutta voitaisiin suunnata uudelleen niin, että etäännytään fossiilisesta energiasta.

AK muistuttaa tässä yhteydessä, että EU on asettanut itselleen pitkän aikavälin tavoitteeksi 80–95 prosentin vähennyksen kasvihuonekaasupäästöissä vuoteen 2050 mennessä.

3.

AK katsoo, että EU:n ensimmäiset sitoumukset suunnitellun kansallisen panoksen puitteissa ovat oikeansuuntaisia. AK kehottaa kuitenkin menemään pidemmälle ja päättämään Eurooppa-neuvostossa lokakuussa 2014 vahvistettujen sitoumuksien tarkistamisesta ylöspäin. AK:n mielestä (2) kasvihuonekaasupäästöjen vähintään 50 prosentin vähennys Euroopassa olisi sekä realistinen että hyödyllinen Euroopalle. On myös mahdollista ja toivottavaa saavuttaa uusiutuvien energiamuotojen vähintään 40 prosentin osuus ja 40 prosentin energiatehokkuustavoite. AK katsoo lisäksi, että EU:n tulisi tukea sitä, että Pariisin sopimukseen kirjataan viiden vuoden velvoitekaudet ja tarkistusvälit alkaen vuodesta 2025, jotta voidaan välttää kunnianhimottomuus pitkällä aikavälillä ja ottaa säännöllisesti huomioon tieteen ja tekniikan kehittyminen.

4.

AK kehottaa Euroopan unionia ja EU:n ulkopuolisia teollisuusmaita antamaan ilmoituksen ”rahoituspaketista” ennen 21.osapuolikonferenssia, jotta voidaan tukea ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen tähtääviä toimia kehitysmaissa. AK odottaa unionilta etenemissuunnitelmaa rahoituksen lisäämiseksi. Rahoituksen tulee olla ennakoitavaa ja avointa, sekä uutta rahoitusta että lisärahoitusta. EU:n tulee määrittää kyseisessä asiakirjassa, miten se aikoo noudattaa sitoumustaan mobilisoida oma osuutensa yhteisestä 100 miljardin Yhdysvaltain dollarin vuosittaisesta sitoumuksesta vuoteen 2020 mennessä. EU:n tulee myös tukea Pariisin sopimuksessa uusien rahoitussitoumusten periaatetta vuoden 2020 jälkeiselle ajalle. Sitoumukset tulee asettaa joka viides vuosi, ja niissä tulee olla erilliset tavoitteet ilmastonmuutokseen sopeutumiselle, joka on jäänyt lapsipuolen asemaan ilmastotoimien rahoittamisessa.

5.

AK suhtautuu myönteisesti myös Euroopan komission näkemykseen, jonka mukaan sopimuksella ja siihen liittyvillä päätöksillä on luotava selkeät puitteet avoimuutta koskeville säännöille ja yhteinen, yhtenäinen järjestelmä, jotta voidaan säännöllisesti mitata, raportoida ja todentaa kunkin osapuolen edistymistä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevien tavoitteiden toteuttamisessa. Tällainen kehys on olennainen perusta maailmanlaajuiselle ja tarkoituksenmukaiselle yhteistyölle ilmastoasioissa, ja se on välttämätön, jotta voidaan edistää luottamusta sitoumuksien täyttämiseen. Sillä on myös ratkaiseva asema, jotta voidaan ymmärtää ilmastonmuutoksen lieventämisessä saavutettu taso ja kannustaa kunnianhimoisiin tavoitteisiin, ja se on siten kaikille eduksi.

6.

AK on tyytyväinen Euroopan komission kantaan, jonka mukaan sopeutuminen tulee sisällyttää sopimuksen pilareihin (yhdessä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen ja rahoituksen kanssa). On tärkeää, että lämpötilan nousun ja sopeutumistarpeiden lisääntymisen välillä tunnustetaan olevan selkeä yhteys.

AK on myös tyytyväinen siihen, että vihreän ilmastorahaston rahoitus on lopulta päätetty jakaa tasan ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja sen vaikutuksiin sopeutumiseen. Komitea suosittaa, että Euroopan komissio käyttää ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevan EU:n strategian yhteydessä vuonna 2014 käynnistettyä Mayors Adapt -aloitetta hyvänä käytänteenä ja esimerkkinä kansainvälisille kumppaneille alueiden selviytymiskyvyn parantamiseksi.

Kehitysmaat ja erityisesti vähiten kehittyneet maat ja pienet saarivaltiot ovat haavoittuvimmassa asemassa ilmastonmuutoksen vaikutusten kannalta: uudessa ilmastosopimuksessa on voitava ottaa huomioon niiden sopeutumistarpeet.

7.

AK suosittaa myös, että Euroopan unioni tiivistää jo nyt ilmastonmuutoksen torjumiseen tähtääviä toimiaan (eikä odota Pariisin sopimuksen voimaantuloa vuonna 2020) seuraavin tavoin:

8.

Alueet ja kunnat ovat avainasemassa valtioiden ilmastotavoitteiden saavuttamisessa ja vahvistamisessa. Koska ne toteuttavat toimia liikkuvuuden ja liikenteen, kaupunkisuunnittelun, rakennuskannan, energian ja vihreän infrastruktuurin alalla, ne ovat korvaamattomia toimijoita osallistuessaan maailmanlaajuisiin ponnistuksiin, joilla pyritään vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä ja lisäämään valmiuksia ilmastonmuutosten vaikutuksista selviytymiseksi.

9.

AK pitää myönteisenä, että uudessa ilmastojärjestelmässä on luvattu antaa enemmän painoarvoa Pariisin pöytäkirjaan sisältyvien velvoitteiden käytännön toteutukselle. Euroopan komissio ja monet muut toimijat ovat korostaneet alueiden ja kuntien roolia YK:n (4) ilmastoneuvotteluissa. Ne kehottavat tunnustamaan uudessa sopimuksessa alueiden ja kuntien toiminnan, jota ilman valtiot eivät pystyisi täyttämään sitoumuksiaan. Sopimuspuolien tekemien sitoumusten uskottavuus riippuu alueiden ja kuntien sekä teollisuuden ja investoijien vahvasta ja todellisesta sitoutumisesta.

10.

Kaupunginjohtajien ilmastosopimusta on tuotava esille ja sitä on jatkettava vuoteen 2030 ja 2050, jotta voidaan vahvistaa 6  500 allekirjoittaneen eurooppalaisen alueen ja kunnan ponnistuksia niiden sitouduttua ylittämään eurooppalaiset tavoitteet kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä vuoteen 2020 mennessä.

AK kannattaa kaupunginjohtajien ilmastosopimuksen laajentamista maailmanlaajuiselle tasolle ja kehottaa Euroopan komissiota tarjoamaan tarvittavat välineet tälle toiminnalle, jossa otetaan huomioon alueellinen ulottuvuus. Laajentaminen tulee toteuttaa siten, että huolehditaan koordinoinnista eri yhteisöverkostojen ajamien muiden kansainvälisten ja kansallisten aloitteiden – kuten Compact of Mayors -aloitteen – kanssa ja otetaan ne huomioon. Tässä yhteydessä ei pidä myöskään syrjiä kuntia, jotka ovat päättäneet torjua ilmastonmuutosta osallistumatta kaupunginjohtajien ilmastosopimukseen.

11.

AK kehottaa Euroopan komissiota ryhtymään toimiin, jotta alueiden ja kuntien määrällisesti ilmaistavissa ja mitattavissa oleva osuus kansallisissa panoksissa (kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen, energiansäästö ja uusiutuva energia) otettaisiin huomioon uuden sopimuksen yhteydessä. Komissio voi tukeutua etenkin Compact of States and Regions -aloitteeseen, kaupunginjohtajien ilmastosopimukseen ja Compact of Mayors -aloitteeseen, joissa kuntien ja alueiden sitoumukset Euroopassa ja muualla maailmassa on esitetty selkeällä, täsmällisellä ja avoimella tavalla.

AK katsoo, että on luotava tarvittavat edellytykset – sääntely ja rahoitusmekanismit – alueiden ja kuntien optimaaliselle toiminnalle.

12.

AK muistuttaa, että tarvitaan alueellisesti suuntautunutta ja kestäväpohjaisiin hankkeisiin kohdistuvaa määrätietoista ja innovatiivista investointipolitiikkaa – erityisesti energia-alalla ja ilmastonmuutokseen sopeutumisessa. Lisäksi alueet ja kunnat on otettava mukaan rahoituksenjakoprosessiin, ja Junckerin suunnitelman yhteydessä on otettava huomioon pienempimuotoiset hankkeet. Komitea suosittaa, että harkitaan mahdollisuutta jättää ilmastoinvestoinnit Maastrichtin velkalaskelmien ulkopuolelle.

13.

AK suosittaa, että helpotetaan alueiden ja kuntien mahdollisuuksia saada rahoitusta tärkeimmistä maailmanlaajuisista ilmastorahastoista eli vihreästä ilmastorahastosta, maailmanlaajuisesta ympäristörahastosta ja sopeutumisrahastosta.

Erityisesti haavoittuvimmassa asemassa olevien kehitysmaiden alue- ja paikallisviranomaisten mahdollisuus saada suoraan rahoitusta maailmanlaajuisista ilmastorahastoista, muun muassa vihreästä ilmastorahastosta, nopeuttaisi niiden toimintaa ilmastoa ja vuosituhannen kehitystavoitteita koskevan yhteisen lähestymistavan puitteissa.

14.

AK ehdottaa sellaista maailmanlaajuista ilmastohallintoa, jossa otetaan virallisesti huomioon alueiden ja kuntien työ ja joka perustuu monitasoisen hallinnon periaatteisiin:

15.

AK on tyytyväinen siihen, että Lyonissa järjestetään 1.–2. heinäkuuta 2015 maailman ilmasto- ja aluehuippukokous ja Pariisissa 4.–7. joulukuuta 2015 paikallishallinnon ilmastohuippukokous, ja aikoo osallistua molempiin kokouksiin. Nämä tapahtumat tarjoavat kaikille valtiosta riippumattomille toimijoille tilaisuuden työskennellä yhdessä ennen 21. osapuolikonferenssia ja sen aikana ja tuoda esille tärkeä roolinsa ilmoittamalla vahvoista sitoumuksistaan maailmanlaajuisten ilmastotoimien käynnistämiseksi erityisesti valtioiden tasolla.

16.

AK suosittaa lopuksi Euroopan unionille, että se ajaa osapuolikonferenssissa sitä, että päätetään laatia kuntien ja alueiden ilmastotoimintaohjelma, jossa määritellään toimintatavat yhtäältä alue- ja paikallisviranomaisten välille ja toisaalta valtioiden välille. Mallia voidaan ottaa biologista monimuotoisuutta koskevasta yleissopimuksesta, jonka yhteydessä hyväksyttiin vuonna 2010 ”kuntien ja alueiden toimintasuunnitelma” (5). Tällainen suunnitelma olisi joustava sovellus monitasoisesta hallinnosta kansainvälisellä tasolla.

Kaikkien osapuolten sitoutuminen: välttämättömyys 21. osapuolikonferenssin ja ilmastonmuutoksen maailmanlaajuisen torjuntatyön onnistumiseksi.

17.

IPCC:n ja YK:n ympäristöohjelman UNEP:n viesti on selvä: jotta ilmaston lämpeneminen saadaan pidettyä alle kahdessa celsiusasteessa vuosisadan loppuun mennessä, kaikkien osapuolten on vauhditettava päästöjenvähennystoimiaan jo nyt alkaen maista, jotka ovat päävastuussa ilmastonmuutoksesta.

Uuden ilmastopolitiikan tulee nojautua kaikkien osapuolten laajaan sitoutumiseen, ja sitä tulee toteuttaa alhaalta ylöspäin. Alueilla ja kunnilla on tässä tärkeä rooli tiedottajina, pedagogeina ja eri tahojen aloitteiden yhteenkokoajina.

18.

Kun otetaan huomioon osapuolikonferenssin puheenjohtajina toimivien Ranskan ja Perun yhdessä ehdottamasta, kaikkien toimijoiden ilmastotoimien tehostamiseen tähtäävästä toimintaohjelmasta käytävät keskustelut, AK toteaa jälleen kerran toivovansa, että alueet ja kunnat voivat osallistua tähän ohjelmaan. AK

19.

Tässä yhteisten ponnistelujen hengessä AK aikoo välittää samansuuntaisia viestejä Euroopan talous- ja sosiaalikomitean kanssa ja osoittaa, että alueet ja kunnat tukevat 21. osapuolikonferenssia yhdessä kansalaisyhteiskunnan ja yritysten kanssa.

20.

Ilmaston lämpeneminen on yksi ihmiskunnan suurimmista haasteista kestävän kehityksen, terveyden ja maailmantalouden kannalta. Pariisin konferenssi ei ole sinällään päämäärä, vaan se antaa lähtölaukauksen dynaamiselle ja kehittyvälle prosessille, joka antaa kansainväliselle yhteisölle mahdollisuuden korjata kurssiaan ja pyrkiä pitämään lämpötilan nousu alle kahdessa celsiusasteessa. Pariisin uusi maailmanlaajuinen ilmastosopimus on välttämättömyys. Yhtä lailla välttämätöntä on mahdollistaa toimijoiden panos ja vahvistaa sitä, jotta voidaan varmistaa kollektiivisesti haasteiden tasalla oleva vastaus.