22.9.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 316/57

—

ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artiklan,

—

ottaa huomioon komission vuonna 2003 määrittämät perusteet pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) määrittelemiseksi,

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Yrittäjyys 2020 -toimintasuunnitelma” (COM(2012)0795),

—

ottaa huomioon vuonna 2009 laaditun komission asiantuntijaryhmän raportin perheyrityksistä ”Overview of family-business-relevant issues: research, policy measures and existing studies”,

—

ottaa huomioon 5. helmikuuta 2013 antamansa päätöslauselman pk-yritysten rahoituksen saannin parantamisesta (1),

—

ottaa huomioon 15. tammikuuta 2014 antamansa päätöslauselman Euroopan uudelleenteollistamisesta kilpailukyvyn ja kestävyyden edistämiseksi (2),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon ”Pienet ensin: eurooppalaisia pk-yrityksiä tukeva aloite (’Small Business Act’)” (COM(2008)0394),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

—

ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A8-0223/2015),

A.

toteaa, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artiklalla suojataan omaisuutta;

B.

ottaa huomioon, että perheyritykset ovat yleensä menneisyydessä antaneet huomattavan panoksen Euroopan talouden kasvuun ja että niillä on merkittävä rooli talouskasvussa ja sosiaalisessa kehityksessä, työttömyyden vähentämisessä varsinkin nuorten keskuudessa ja investoimisessa inhimilliseen pääomaan; toteaa, että perheyritysten monisukupolvinen luonne vahvistaa talouden vakautta; toteaa, että perheyrityksillä on yleensä ratkaiseva rooli aluekehityksessä työllisyyden, taitotiedon välittämisen ja aluesuunnittelun aloilla; katsoo, että perheyrityksiin suunnatuilla toimintapolitiikoilla voitaisiin kannusta yrittäjyyteen ja motivoida eurooppalaisia perheitä perustamaan oma yrityksensä;

C.

toteaa, että Ernst & Youngin vuoden 2014 Family Business Yearbookin mukaan 85 prosenttia kaikista eurooppalaisista yrityksistä on perheyrityksiä ja niiden osuus yksityisen sektorin työpaikoista on 60 prosenttia;

D.

toteaa, että perheyrityksiä on monenkokoisia, minkä vuoksi ne altistuvat erilaisille vaikeuksille ja ongelmille;

E.

toteaa, että vaikka useimmat perheyritykset ovat pk-yrityksiä, ne voivat olla pieniä, keskisuuria tai suuria yrityksiä, julkisesti noteerattuja tai noteerattomia; toteaa, että niiden on laajasti katsottu olevan pk-yrityksiä unohtaen, että myös hyvin suurten monikansallisten yritysten joukossa on perheyrityksiä; toteaa, että joissakin EU:n jäsenvaltioissa pieni perheyritysten joukko vastaa suuresta osasta kaikkien yritysten kokonaisliikevaihdosta ja antaa näin ratkaisevan panoksen työpaikkojen säilyttämiseen ja luomiseen myös kriisiaikoina, kasvuun ja maan taloudelliseen menestykseen; katsoo, että siksi monet perheyritykset, jotka eivät enää kuulu pk-yritysten määritelmän piiriin mutta jotka ovat kuitenkin kaukana suuryrityksestä, eivät voi hyödyntää tiettyjä tukimahdollisuuksia eikä niitä vapauteta tietyistä hallinnollisista rasitteista; katsoo, että tämä aiheuttaa väistämättä tarpeetonta byrokratiaa, joka on suuri rasite erityisesti näille markkina-arvoltaan keskisuurille perheyrityksille;

F.

toteaa, että huomattava osa perheyrityksistä toimii useammassa kuin yhdessä valtiossa, mikä tarkoittaa, että perheyritysmallilla on rajat ylittävä ulottuvuus;

G.

toteaa, että välitön verotus ja perintöoikeus kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan ja että jotkut jäsenvaltiot ovat hyväksyneet toimenpiteitä perheyritysten tukemiseksi ja niiden huolenaiheisiin puuttumiseksi;

H.

katsoo, että perheyritysten mielletään ilmentävän tärkeitä rehellisiä arvoja, jotka ohjaavat niiden liiketoimintaa, ja että ne soveltavat työntekijöihinsä ja ympäristöön korkeita yrityksen yhteiskuntavastuuvaatimuksia, mikä myös luo suotuisan ympäristön työn ja perhe-elämän yhteensovittamiselle; toteaa, että perheyrityksissä varmistetaan yleensä tietämyksen ja taitojen välittyminen eteenpäin ja että perheyrityksillä on joissakin tapauksissa tärkeä rooli sosiaalisissa yhteyksissä;

I.

toteaa, että maataloudessa perhetilat ovat yleisin liiketoimintamalli, että niillä on tärkeä rooli maaseudun autioitumisen estämisessä ja että ne ovat usein ainoita työllistäjiä kehityksessä selvimmin jälkeen jääneillä ja erityisesti vähemmän teollistuneilla Euroopan alueilla; toteaa, että maatalousalan perheyritykset voivat olla esimerkki menestyksestä, koska niissä noudatetaan yleensä aktiivisesti ekologisen ja sosiaalisen kiertotalouden periaatetta ja naiset maatalousyritysten johtajina eivät ainoastaan hyödynnä yrittäjyysajattelua vaan heillä on myös erityisiä viestinnällisiä ja sosiaalisia taitoja;

J.

toteaa, että perheyrityksiä käsittelevän komission työryhmän työ saatiin päätökseen jo yli viisi vuotta sitten eikä sen jälkeen ole käynnistetty EU:n tasolla mitään uusia eurooppalaisia aloitteita; toteaa, että perheyritysten erityistarpeiden ja -rakenteiden ymmärtämiseksi tarvittavat kansallisen ja Euroopan tason tutkimus ja tiedot puuttuvat edelleen;

K.

toteaa, että ei ole olemassa Euroopan laajuista oikeudellisesti sitovaa, konkreettista, yksinkertaista ja yhdenmukaistettua perheyritysten määritelmää;

L.

katsoo, että määritelmän puuttumisen vuoksi ei ole mahdollista kerätä EU:n jäsenvaltioista vertailukelpoisia tietoja huomion kiinnittämiseksi perheyritysten erityistilanteeseen, tarpeisiin ja taloudelliseen suorituskykyyn; toteaa, että luotettavien ja vertailukelpoisten tietojen puuttuminen voi haitata poliittista päätöksentekoa ja saattaa merkitä sitä, että perheyritysten tarpeisiin ei vastata;

M.

toteaa, että taloudellisen merkityksensä lisäksi perheyrityksillä on myös merkittävä yhteiskunnallinen asema;

N.

toteaa, ettei EU:n kaikissa 28 jäsenvaltiossa ole liittoja tai muita edunvalvontajärjestöjä, jotka keskittyisivät erityisesti perheyritysten tarpeisiin;

O.

katsoo, että olisi tehostettava EU:n tason toimia yrittäjyyden ja startup-yritysten edistämiseksi, ja lisäksi niitä olisi täydennettävä huolehtimalla paremmin perheyritysten pitkän aikavälin elinkelpoisuudesta;

P.

toteaa, että perheyritysmalli on jakaantunut epätasaisesti jäsenvaltioiden kesken; toteaa, että merkittävällä osalla Euroopan perheyrityksistä on rajat ylittävä ulottuvuus ja että ne harjoittavat toimintaansa eri jäsenvaltioissa;

Q.

toteaa, että naiset ansaitsevat EU:ssa keskimäärin 16 prosenttia vähemmän tunnissa kuin miehet, että naisia on hyvin vähän korkean tason tehtävissä ja johtopaikoilla ja että naisiin ja miehiin ei sovelleta samoja työkäytäntöjä ja palkkajärjestelmiä, mikä vaikeuttaa naisten taloudellista riippumattomuutta, täysimääräistä osallistumista työmarkkinoille ja työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista;

R.

toteaa, että naisten rooli on usein näkymätön tai nimellinen ja että naisten rooli työntekijänä tai palkansaajana ei saa asianmukaista tunnustusta, mikä vaikuttaa alentavasti heidän sosiaaliturvamaksuihinsa, eläkkeeseensä ja sosiaalietuuksiinsa ja myös heidän taitojensa tunnustamiseen, kuten käy ilmi sukupuolten palkkaeroa ja eläke-eroa koskevista tiedoista (3);

1.

korostaa, että perheyrityksillä on taipumus kantaa suurta sosiaalista vastuuta henkilökunnastaan sekä hallinnoida resursseja aktiivisesti ja vastuullisesti ja että niillä on yleensä kestävä pitkän aikavälin lähestymistapa liiketoiminnan taloudelliseen tulevaisuuteen (toimimalla ”kunniallisena kauppiaana”, vastuullisena omistajana tai valvojana), joten ne antavat tärkeän panoksen paikallisille yhteisöille ja Euroopan kilpailukyvylle sekä luovat ja säilyttävät laadukkaita työpaikkoja;

2.

korostaa, että perheyritykset ovat oman historiansa johdosta vahvasti sitoutuneita sijaintipaikkaansa ja luovat ja ylläpitävät siten työpaikkoja myös maaseudulla ja epäsuotuisilla alueilla, mikä auttaa torjumaan väestön ikääntymistä ja väestökatoa, jotka vaikuttavat moniin EU:n alueisiin; vaatii siksi komissiota ja jäsenvaltioita huolehtimaan tarpeellisesta kustannustehokkaasta infrastruktuurista näiden yritysten ja erityisesti mikroyritysten ja startup-yritysten kilpailukyvyn, uusiutumisen, kasvun ja kestävyyden turvaamiseksi ja helpottamaan monialaista ja rajat ylittävää yhteisyötä näiden yritysten kasvun ja kansainvälistymisen helpottamiseksi;

3.

toteaa, että perheyritykset ovat suurin työllistäjä yksityissektorilla, joten se mikä edistää jatkuvuutta, uusiutumista ja kasvua perheyrityssektorilla, edistää myös Euroopan talouden jatkuvuutta, uusiutumista ja kasvua;

4.

toteaa, että etenkin hyvin pitkälle erikoistuneilla perheyrityksillä, jotka ovat suurten yritysten alihankkijoita ja innovoijia, on tärkeä asema ja ne tuovat pitkäjänteisellä ja useita sukupolvia kattavalla taloudellisella toiminnallaan materiaalista turvaa palvelemilleen yrityksille ja antavat näin merkittävän panoksen talouskasvuun;

5.

muistuttaa komissiota siitä, että useimmat perheyritykset ovat pk-yrityksiä (4) ja että siksi on olennaista soveltaa ”pienet ensin” -periaatetta, jotta EU:n lainsäädäntöä voidaan mukauttaa paremmin näiden yritysten realiteetteihin ja tarpeisiin, mahdollistaa niiden hyötyminen rahoitusohjelmista ja karsia byrokratiaa;

6.

toteaa, että perheyrityksillä voi olla merkittävä tehtävä vähemmistöjen ja aliedustettujen ryhmien rohkaisemisessa paikalliseen talouteen osallistumiseen;

7.

painottaa, että perheenjäsenten välinen suurempi luottamus tekee perheyrityksistä hyvin joustavia ja kykeneviä mukautumaan nopeasti ekososiaalisen ympäristön muutoksiin; toteaa, että toimiminen pitkään erikoismarkkinoilla antaa perheyrityksille samalla mahdollisuuden kehittyä erityisen taitaviksi tunnistamaan uusia mahdollisuuksia ja innovaatioita;

8.

toteaa, että perheyrityksillä on usein selvästi korkeampi vakavaraisuussuhde kuin muilla yrityksillä ja että korkea vakavaraisuussuhde vaikuttaa yrityksen ja koko talouden vakauteen samalla, kun se antaa mahdollisuuksia yritykseen tehtäviin lisäinvestointeihin, joita ei siksi pitäisi enää rajoittaa;

9.

vaatii siksi jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, että kansallisella perintö-, lahja-, laina-, osake- ja yritysverotuksella pikemminkin tuetaan kuin syrjitään oman pääoman ehtoista rahoitusta, jolla on hyvin suuri merkitys perheyrityksille; muistuttaa, että välitön verotus ja perintölainsäädäntö kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan; kehottaa jäsenvaltioita siksi tarkastelemaan velkarahoituksen suosimista verojärjestelmissään arvioimalla sen vaikutusta yritysten rahoitusrakenteeseen ja investointitasoon sekä varmistamaan oman pääoman ehtoisen rahoituksen yhtäläisen kohtelun verrattuna velkarahoitukseen, jotta perheyritysten omistajuuden periminen ja pitkän aikavälin näkymät eivät hankaloidu; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan oman pääoman ehtoisen rahoituksen verotuksellista syrjintää tasapuolisen kilpailun kannalta;

10.

korostaa, että yritysrahoituksen varmistamisesta pitkällä aikavälillä on tullut keskeinen kilpailutekijä; korostaa tässä yhteydessä kansainvälisesti vakaiden rahoitusmarkkinoiden merkitystä; vaatii komissiota varmistamaan, ettei se luo yrityksille tarpeettomia rasitteita rahoitusmarkkinoiden sääntelyn yhteydessä;

11.

kehottaa komissiota harkitsemaan kaikkien pk-yritysten ja/tai -yrittäjien tukivälineiden ja erityisesti COSMEn laajentamista markkina-arvoltaan keskisuuriin perheyrityksiin;

12.

painottaa, että rahoituskriisin ja talouden taantuman vuoksi monet perheyritysten toiminnot ovat vailla riittävää rahoitusta ja että perheyrityksille on tärkeää, että vaihtoehtoiset rahoituslähteet ovat avoimesti ja helposti saatavilla;

13.

pitää tässä yhteydessä tärkeänä edistää perheyrityksiin kohdistuvia luotto-osuuskunnan kaltaisia vaihtoehtoisia lainanantomuotoja;

14.

toteaa, että 35 prosenttia yrityksistä, jotka eivät investoi ulkomaiden markkinoille, jättää tällaiset investoinnit tekemättä ulkomaiden markkinoita koskevan tietämyksen ja kansainvälistymistä koskevien kokemusten puutteen vuoksi; vaatii siksi komissiota ja jäsenvaltioita antamaan etenkin pienille perheyrityksille tietoja kansainvälistymismahdollisuuksista pk-yritysten kansainvälistymisportaalin ja Euroopan klusteriyhteistyöfoorumin (ECCP) kautta ja kehottaa niitä huolehtimaan, että näillä yrityksillä on mahdollisuus kokemusten ja parhaiden käytäntöjen tehokkaampaan vaihtoon, muun muassa kansainvälistymismahdollisuuksiin internetin kautta; vaatii lisäksi jäsenvaltioita tukemaan suunniteltua kansainvälistymistä esimerkiksi tarjoamalla tietoa yrityksille ja myös myöntämällä vientitakuita, poistamalla kaupan esteitä ja edistämällä erityistä koulutusta yrittäjyys- ja perheyrityskulttuuria varten;

15.

toteaa, että perheyritysten lisääntyvä kansainvälistyminen tarjoaa lisää mahdollisuuksia talouskasvuun ja uusien työpaikkojen luomiseen; kehottaa tämän vuoksi komissiota ja jäsenvaltioita tarjoamaan pienemmille perheyrityksille tukea, jonka avulla niiden on mahdollista hyödyntää paremmin digitaalista infrastruktuuria;

16.

toteaa, että verotukselliseen, oikeudelliseen ja hallinnolliseen ympäristöön, jossa perheyritykset (ja omistajajohtoiset yritykset) toimivat, vaikuttavat sekä yrityslainsäädäntö että yksityisoikeus;

17.

toteaa, että 87 prosenttia perheyrityksistä katsoo, että yksi keskeisistä menestyksen tekijöistä on se, että niillä säilyy yrityksen hallinta (5); toteaa, että komission yrittäjyys 2020 -toimintasuunnitelman (6) mukaan yrityksen omistajuuden ja johdon sukupolvenvaihdos on perheyrityksen suurin mahdollinen haaste;

18.

toteaa, että pienet ja keskisuuret perheyritykset tarvitsevat jatkuvasti innovointia ja niiden on houkuteltava oikeita taitoja ja kykyjä; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita tarjoamaan pienille perheyrityksille kannustimia riskien ottamiseen kasvun edistämiseksi, henkilökunnan kouluttamiseksi ja ulkopuolisen asiantuntemuksen hankkimiseksi;

19.

kehottaa jäsenvaltioita yksinkertaistamaan hallinnollisia menettelyjä ja verojärjestelmiä ottaen erityisesti huomioon pienten ja keskisuurten yritysten ja perheyritysten erityiset haasteet;

20.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan toimia digitaalisen yrittäjyyden ja digitaalisten taitojen kehittämiseksi, jotta perheyritykset voivat hyödyntää täysimääräisesti digitaaliteknologiaa;

21.

vaatii siksi jäsenvaltioita parantamaan perheyritysten sukupolvenvaihdoksen oikeudellisia puitteita sekä luomaan vaihdosta varten erityisiä rahoitusvälineitä, joiden avulla estetään ennalta käteisvarojen riittämättömyys, jotta voidaan turvata perheyritysten jatkuvuus ja estää hätätilassa tapahtuvat myynnit; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään erityisesti perheyritysten omistajuuden siirron onnistumiseen pitkällä aikavälillä myötävaikuttavaa perheyritysten koulutusta yrityksen omistajuuden siirron, hallintorakenteiden, omistus- ja innovointistrategioiden toteuttamisen alalla erityisesti maissa, joissa perheyritysten käsite ei historiallisista syistä vielä ole kovin vakiintunut;

22.

painottaa, että perheyrityksillä on oltava suora yhteys koulutustoimintaan, jotta ne saavat jatkuvasti tietoa uusimmista hyvää yritysjohtamista koskevista käytännöistä; korostaa tässä yhteydessä, että perheyrityksillä on ratkaiseva merkitys ammatillisen koulutuksen uudistusten onnistumisessa ja oppisopimuskoulutuksen määrän lisäämisessä; toteaa, että hyvin toimivat ammatilliset koulutusjärjestelmät auttavat pitkällä aikavälillä katsottuna torjumaan pulaa ammattitaitoisesta työvoimasta sekä nuorisotyöttömyyttä; huomauttaa, että komission ja jäsenvaltioiden olisi tuettava parhaiden käytäntöjen vaihtoa siitä, kuinka ammatilliset koulutusjärjestelmät voisivat tarjota perheyrityksille parhaan mahdollisen toimintaympäristön investoinneille oppisopimuksiin;

23.

toteaa, että on puututtava myös perheyritysten muihin haasteisiin, kuten vaikeuksiin ammattitaitoisen työvoiman löytämisessä ja pitämisessä, ja korostaa, että on tehostettava yrittäjyyskoulutusta ja perheyrityksille räätälöityä johtamiskoulutusta;

24.

korostaa EU:n rahoittamien pienyrittäjille suunnattujen koulutusjärjestelmien merkitystä; toteaa niiden auttavan perheyritysten omistajia sopeuttamaan yritystensä toimintaa nopeasti muuttuvassa ympäristössä, jota leimaavat yhä syvempi talouden maailmanlaajuinen yhdentyminen, uusien teknologioiden ilmaantuminen ja keskittyminen vähähiiliseen ja ympäristöystävällisempään talouteen;

25.

toteaa, että on hyvin tärkeää edistää yrittäjyyttä kouluissa ja opetuksen eri aloilla yrittäjähenkisyyden kehittämiseksi; toteaa lisäksi, että koulutukseen olisi sisällyttävä erityisesti perheyrityksiin liittyviä seikkoja, kuten omistajuus, perintö ja perhejohtaminen, sekä yleisempää tietoa esimerkiksi innovoinnin merkityksestä yrityksen edelleenkehittämiselle;

26.

kehottaa jäsenvaltioita ottamaan huomioon perheenjäsenten perheyrityksissä tekemän virallisen ja epävirallisen ja satunnaisen ja näkymättömän työn, ja kannustaa jäsenvaltioita laatimaan selkeän oikeudellisen kehyksen;

27.

painottaa, että perheyritysten panosta innovoinnissa voitaisiin vahvistaa edistämällä niiden osallistumista yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuuksiin ja klustereihin sekä edistämällä niiden yhteistyötä tutkimuslaitosten kanssa;

28.

kehottaa komissiota paremman sääntelyn periaatteen mukaisesti analysoimaan nykyistä perheyrityksiin vaikuttavaa lainsäädäntöä määrittääkseen ongelmat ja kasvun esteet;

29.

kehottaa komissiota teettämään säännöllisiä ja asianmukaisesti rahoitettuja tutkimuksia, joiden avulla analysoidaan omistajuuden merkitystä yrityksen menestykselle ja jatkuvuudelle sekä painotetaan perheyrityksiin kohdistuvia erityishaasteita, ja ehdottamaan Euroopan parlamentille ja jäsenvaltioille tilastollisesti käyttökelpoista Euroopan laajuista perheyrityksen määritelmää – joka laaditaan yhteistyössä Eurostatin kanssa – siten, että huomioon otetaan jäsenvaltioiden erilaiset olosuhteet; kehottaa komissiota lisäksi hyödyntämään nykyistä pienten ja keskisuurten yritysten tietoja käsittelevää työryhmää riittävän tiedon keräämiseksi myös perheyrityksistä kaikissa jäsenvaltioissa, jotta voidaan vertailla erikokoisten perheyritysten tilannetta jta tarpeita sekä perheyritysten ja muiden yritysten tilannetta, sekä edistämään tietotaitoa ja parhaita käytäntöjä koskevista esimerkeistä tiedottamista ja niiden levittämistä kaikkialla EU:ssa esimerkiksi perustamalla komissioon perheyritysten asiointipisteen sekä hyödyntämällä mahdollisimman hyvin eri ohjelmia, muun muassa Erasmus nuorille yrittäjille -ohjelmaa, ja mahdollistamalla kohdennetumman tuen;

30.

kehottaa komissiota laatimaan vaikutustenarvioinnin siitä, miten olisi mahdollista laajentaa vuodesta 2003 asti EU:n pk-yrityksiin sovelletun määritelmän perustaa täysin määrällisistä seikoista laadullisiin perusteisiin, joiden yhteydessä otetaan huomioon myös yritysten omistajuus sekä omistajuuden, määräysvallan ja johdon välinen riippuvuus, perheen yksin kantama riski ja vastuu, yrityksen sosiaalinen vastuu ja yleisesti liiketoiminnan harjoittamisen henkilökeskeisyys myös silloin, kun on kyse työntekijöiden osallistumisesta liiketoiminnan johtamiseen ja seurauksista, joita tällä voisi olla perheyrityksiin esimerkiksi valtiontukien tai yritysten tukikelpoisuuden aloilla;

31.

kehottaa komissiota tekemään tällä välin osana säädösten vaikutustenarviointia toteutettavuustutkimuksen testistä, joka koskee perheyrityksiä (toimintapolitiikoista, jotka liittyvät esimerkiksi omistajuuteen, hallintorakenteeseen tai yksityisyyden suojaan) pk-yrityksiä koskevan mallin mukaisesti, ja tutkimuksen osoittaessa testin toteutettavuuden ottamaan sen mahdollisimman pian käyttöön, jotta voidaan selvittää tiettyjen säädösten vaikutus perheyrityksiin jo etukäteen ja välttää näin perheyrityksille aiheutuva tarpeeton byrokratia ja hankalat esteet kiinnittämällä erityistä huomiota yhtiö- ja yksityisoikeuden lainsäädännön yhteisvaikutuksiin;

32.

panee merkille, että verolainsäädäntöön, tukijärjestelmiin tai EU:n lainsäädännön täytäntöönpanoon liittyvät erot naapurivaltioissa voivat aiheuttaa ongelmia raja-alueen yrittäjille, kuten perheyrityksille; kehottaa tästä syystä jäsenvaltioita tarkastelemaan uudelleen ehdotettua kansallista lainsäädäntöä ja ehdotettua EU:n lainsäädännön täytäntöönpanomenetelmää, jotta selvitetään, mitä vaikutuksia yrittäjille ja varsinkin perheyrityksille aiheutuu raja-alueilla;

33.

kehottaa komissiota perustamaan sisäisen ja pysyvän työryhmän ja määrittelemään sen tehtävät; katsoo, että työryhmän olisi käsiteltävä erityisesti perheyritysten tarpeita ja niiden erityisominaisuuksia, raportoitava säännöllisesti parlamentille ja jäsenvaltioille, rohkaistava parhaiden käytäntöjen vaihtoon jäsenvaltioiden perheyrityksiä edustavien järjestöjen välillä ja levitettävä suuntaviivoja ja vakiotekstejä sekä ratkaisuja perheyrityksille niiden erityisongelmista selviämiseksi; kehottaa komissiota myös perustamaan yrityksille asiointipisteen, joka voi toimia yhteisenä Euroopan tason foorumina perheyrityksille ja perheyritysten eturyhmille ja auttaa erityiskysymyksissä, jotka liittyvät varsinkin EU:n lainsäädäntöön ja EU-rahoituksen saantiin;

34.

korostaa naisten roolia yrittäjinä perheyrityksissä; kehottaa komissiota tekemään tutkimuksen naisten osallistumisesta perheyrityksiin ja arvioimaan perheyritysten tarjoamia mahdollisuuksia naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen, yhdenvertaisia mahdollisuuksia sekä työn ja perhe-elämän yhteensovittamista; painottaa, että on suojeltava naisten oikeutta periä perheyrityksiä tasapuolisesti miesten kanssa edistämällä miesten ja naisten välisen tasa-arvon kulttuuria, jossa arvostetaan naisten roolia yrittäjänä myös perheyritysten johtotehtävissä; painottaa myös, että perheyritysten on noudatettava sosiaaliturvaa, eläkemaksuja ja turvallisia työoloja koskevia säännöksiä;

35.

muistuttaa jälleen kerran jäsenvaltioita ja alue- ja paikallisviranomaisia sen tärkeydestä, että tarjolla on riittävästi laadukkaita ja kohtuuhintaisia lasten, vanhusten ja muiden huollettavien henkilöiden hoitopalveluja, verokannustimia yrityksille ja muita etuuksia, joilla autetaan palkansaajina, ammatinharjoittajina tai johtokunnan jäseninä perheyrityksissä työskenteleviä naisia ja miehiä työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisessa;

36.

pitää tarpeellisena, että käytettävissä ovat sellaiset äitiys-, isyys- ja vanhempainlomat, jotka ovat toisistaan riippumattomia, joiden ajalta maksetaan asianmukainen palkka ja jotka vastaavat työntekijöiden, ammatinharjoittajien ja yrittäjien tarpeita;

37.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään naisyrittäjien lähettiläiden eurooppalaista verkostoa ja eurooppalaista mentoriverkostoa niiden näkyvyyden lisäämiseksi;

38.

toteaa, että maatalousalan perheyritykset ovat maaomaisuutensa vuoksi sidoksissa sijaintipaikkaansa; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, ettei ainakaan liiallinen byrokratia vaaranna näiden perheyritysten jatkuvuutta; kiinnittää huomiota naisten tärkeään rooliin maatalousalan perheyrityksissä ja kehottaa jäsenvaltioita edistämään erityisesti naispuolisille maanviljelijöille tarkoitettua liiketoimintakoulutusta, jotta naisten osallisuutta maatalousalan perheyrityksissä vahvistetaan edelleen;

39.

kehottaa komissiota edistämään yrittäjähengen vahvistamista EU:ssa pitäen mielessä perheyritysten merkityksen EU:n taloudelle ja luomaan talouden huippusuoritusten kannalta suotuisan ympäristön;

40.

kehottaa komissiota laatimaan pikaisesti tiedonannon, jossa analysoidaan perheyritysten roolia ja mahdollisuutta parantaa EU:n talouden kilpailukykyä ja kasvua vuoteen 2020 mennessä, ja kehottaa laatimaan etenemissuunnitelman, jonka sisältämien toimien avulla voidaan vahvistaa EU:n perheyrityksiä niiden taloudellisessa ympäristössä, edistää niiden kehitystä, lisätä tietoisuutta toimia edellyttävistä perheyritysten erityishaasteista ja parantaa niiden kilpailu-, kansainvälistymis- ja työpaikkojen luomiskykyä;

41.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.