15.1.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 13/33

Esittelijä:

Gabriele BISCHOFF

1.1

Talous- ja rahaliiton aito vakauttaminen onnistuu vain, jos korjataan sen rakenteellisia puutteita ja jos tätä varten toteutetaan suuria uudistuksia. Tämä edellyttää perussopimusten muuttamista valmistelukunnan avulla. Koska tämä ei todennäköisesti tapahdu ennen vuotta 2018, on siihen asti toteutettava muita toimenpiteitä, jotta talous- ja rahaliitosta saadaan nykyisten perussopimusten puitteissa demokraattisempi ja sosiaalisempi, ja huolehdittava siitä, että omaehtoisesti asetettuja sääntöjä myös noudatetaan.

1.2

Mitä pidempään nykyinen, lähinnä menoleikkauksiin tähtäävä säästöpolitiikka jatkuu ilman tehokasta investointiohjelmaa tulojen hankkimiseksi kasvun, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja yhteisvastuun kautta, käy yhä selvemmin ilmi, että kasvavat sosiaaliset erot vaarantavat Euroopan taloudellisen yhdentymisen ja vaurauden.

1.3

Nykysuuntauksen jatkaminen ei näin ollen voi olla vaihtoehtona. Sen sijaan on vahvistettava sosiaalista, poliittista ja taloudellista yhteenkuuluvuutta ja näin estettävä euroalueen hajoaminen. ETSK yhtyy siihen näkemykseen, että talous- ja rahaliiton kansantalouksien erot on otettava voimakkaammin huomioon ja että kyseisissä maissa on toteutettava tasapainoisia rakenneuudistuksia rahaliiton vaatimusten mukaisesti samalla kansalliset vaatimukset huomioon ottaen, jotta varmistetaan tarvittava yhdenmukaisuus. Lisäksi ETSK pitää lyhytkestoista kysynnänohjausta välttämättömänä.

1.4

ETSK kannattaa euroalueen voimakkaampaa ”parlamentarisointia”, johon liittyy kaikkia euroalueeseen kuuluvia ja siihen liittymään halukkaita jäsenvaltioita (yhteensä 26) edustavien Euroopan parlamentin jäsenten muodostama suuri Euroopan parlamentin valiokunta sekä euroalueen parlamentaarikoiden toiminnan koordinoinnin tehostaminen talous- ja rahaliittoa koskevissa kysymyksissä (COSAC+). Tämä voidaan toteuttaa jo varsin pian.

1.5

ETSK huomauttaa, että eräät viime vuosien talouden ohjausjärjestelmän talouspoliittiset tavoitteet on mukautettava paremmin SEUT-sopimuksen 4 artiklan 2 kohdan mukaisiin EU:n sosiaalipoliittisiin tavoitteisiin ja että taloudellisten ja sosiaalisten tavoitteiden mahdolliset ristiriidat on ratkaistava. Kaikista talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson toimenpiteistä on – horisontaalisen sosiaalilausekkeen mukaisesti – tehtävä sosiaalisten vaikutusten arviointi. Kyseiset tulokset tulisi julkaista ja niistä tulisi keskustella sekä kansallisella että EU:n tasolla. ETSK voi tukea tätä toimivaltansa puitteissa.

1.6

Työmarkkinoiden, palkanmuodostusjärjestelmien ja sosiaalijärjestelmien toimintatavoissa olevien erojen poistaminen on tärkeää demokraattisen ja sosiaalisen talous- ja rahaliiton luomiseksi.

1.7

ETSK on vakuuttunut siitä, että euroalueen makrotaloudellinen vuoropuhelu (MED-EURO) voi edistää ratkaisevasti talous- ja rahaliiton demokraattista ja sosiaalista jatkokehitystä ja että sen tulokset ja päätelmät olisi otettava huomioon vuotuisen kasvuselvityksen laadinnassa kuten myös tulostaulussa ja maakohtaisissa suosituksissa.

2.1

ETSK on antanut useita lausuntoja, joissa se on esittänyt konkreettisia ehdotuksia siitä, miten talous- ja rahaliitto voitaisiin järjestää nykyistä paremmin. Joissakin näistä lausunnoista esitetään tulevaisuuden skenaarioita, mutta tässä lausunnossa on tarkoitus esittää ehdotuksia siitä, miten talous- ja rahaliiton demokraattista ja sosiaalista ulottuvuutta voidaan yhteisömenetelmän puitteissa kehittää mahdollisimman nopeasti siten, että se parantaa demokraattista kestokykyä ja vastaa perussopimuksista johtuvia sosiaalisia velvoitteita. On epätodennäköistä, että ennen vuotta 2018 toteutettaisiin vakavasti otettavia toimia perussopimusten muuttamiseksi laajemmin. Samalla on edelleen olemassa huoli siitä, että valtioiden väliset välineet, etenkin finanssipoliittinen sopimus, rapauttavat yhteisömenetelmää ja edistävät Euroopan jakautumista (2). Mitä pidempään lähinnä menoleikkauksiin tähtäävä säästöpolitiikka jatkuu ilman, että sitä täydennetään ainakin investointiohjelmalla sekä kasvua luovalla ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja yhteisvastuutta edistävillä toimenpiteillä, käy yhä selvemmin ilmi, että kasvavat sosiaaliset erot vaarantavat Euroopan taloudellisen yhdentymisen ja vaurauden.

2.2

Euroalueen kriisi on paljastanut rahaliiton suunnitteluvirheet. Koska erilaisten kansallisten talouspolitiikkojen koordinointi laiminlyötiin alusta lähtien, rahaliiton jäsenet kehittyivät monissa asioissa eri suuntiin (3).

2.3

Hallitustenväliset menettelyt vaikuttivat olevan kriisin aikana ainoa mahdollisuus päästä nopeasti sopimukseen talous- ja rahaliiton tärkeistä välineistä, kuten finanssipoliittisesta sopimuksesta, koska eräät jäsenvaltiot eivät olisi hyväksyneet perussopimusten muuttamista. Yhtäältä eräitä välineitä on kriisin aikana parannettu. Toisaalta vallitsee yksimielisyys siitä, että tähän asti ei ole vielä saatu varmistettua riittävää parlamentaarista vaikutusvaltaa ja valvontaa talous- ja rahaliiton suhteen. Asia on nyt korjattava johdonmukaisen yhdentämispolitiikan mukaisesti. Ulkoministerien ryhmä (4) kehotti siksi jo vuonna 2012 suosituksissaan varmistamaan kaikkien toimenpiteiden yhteydessä täyden demokraattisen oikeutuksen ja vastuuvelvollisuuden ja tästä syystä tehostamaan Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien välistä yhteistyötä (5). Komissio esittää talous- ja rahaliiton syventämistä koskevassa tausta-asiakirjassaan, että tällainen syventäminen tapahtuisi perussopimusten toimielin- ja oikeuskehyksen pohjalta. Euroryhmä voisi sitten näyttää tietä konkreettisilla toimenpiteillä, jos nämä toimenpiteet ovat avoimia kaikille jäsenvaltioille.

2.4

Käytännön eurooppapolitiikassa alettiin sitä vastoin soveltaa yhä enemmän finanssipoliittisen sopimuksen kaltaisia valtioiden välisiä ratkaisuja, mikä lisää vaaraa, että näin luodaan ”kansainvälisoikeudellinen rinnakkaisjärjestelmä”. Joulukuussa 2012 julkaistussa Van Rompuyn raportissa huomautettiin, että mittavampien uudistusten toteuttamiseksi on tärkeää saada aikaan yhteinen käsitys. Lisäksi tarvitaan suurta sosiaalista yhteenkuuluvuutta, Euroopan parlamentin samoin kuin kansallisten parlamenttien vahvaa osallistumista ja uudistettua vuoropuhelua työmarkkinaosapuolten kanssa. Myös jäsenvaltioiden omavastuullisuutta (ownership) tulisi parantaa. Tällä tavoin Eurooppa-neuvoston silloinen puheenjohtaja (6) toi sosiaalisen ulottuvuuden ja työmarkkinaosapuolten erityisen roolin mukaan keskusteluun, jossa siihen asti oli keskitytty ennen kaikkia talous- ja budjettipoliittisiin kysymyksiin sekä demokraattisen oikeutuksen puutteeseen.

2.5

Vuoden 2014 Euroopan parlamentin vaalien jälkeen ja komission puheenjohtajan aseman vahvistuttua demokraattisten vaalien ansiosta esitettiin keskusteltavaksi uusia ehdotuksia:

2.6

ETSK panee nämä ehdotukset merkille ja arvioi niitä sen mukaan, missä määrin niiden malli talouden ohjausjärjestelmän jatkokehittämiseksi edistää sosiaalista, demokraattista, solidaarista ja poliittista unionia, joka takaa unionin kansalaisten ja työmarkkinaosapuolten asianmukaisen osallistumisen.

2.7

ETSK katsoo, että talous- ja rahaliitto tarvitsee yhteisön sisäisen yhteistyön todellista vahvistamista, kuten komission ”luonnoksessa” alustavasti todettiin. Koska tämä laajentaisi eikä supistaisi kysyntää, sillä saataisiin aikaan se, että eri maiden taloudelliset suorituskyvyt lähentyisivät toisiaan kasvavassa ja kukoistavassa taloudessa. Tähän sisältyy sosiaalisten standardien ja työntekijöiden oikeuksien yhtenäistäminen ylöspäin.

2.8

Soveltamalla rinnakkain yhteisömenetelmää, hallitustenvälisiä aloitteita (kuten finanssipoliittinen sopimus) ja uusia ”välimuotoja” komission tai EU:n tuomioistuimen valvoessa valtioiden välisiä sopimuksia on aiheutettu uutta epäselvyyttä toimijoiden, niiden legitiimiyden ja toimivallan suhteen. Näin ei voida taata avoimuutta eikä täysimääräistä demokraattista valvontaa, mikä aiheuttaa paljon kritiikkiä, sillä kriisin aikana etusijalle asetettiin nopeat ratkaisut, vaikkakin yhdistettynä ilmoitettuun tavoitteeseen muuntaa yksittäiset kansainvälisoikeudelliset sopimukset myöhemmin yhteisömenetelmän piiriin kuuluviksi. Viiden EU-johtajan mukaan näin on tarkoitus jatkaa vuoteen 2018 asti. Heidän aikataulunsa mukaan talous- ja rahaliiton täysimääräinen demokratisointi siirretään edelleen myöhemmäksi. Lisäksi he eivät käsittele kertomuksessaan riittävästi poliittisen unionin kysymystä. Siihen asti EU-ohjausjakson puitteissa käytävän vuoropuhelun Euroopan parlamentin, neuvoston ja euroryhmän välillä sekä kansallisten parlamenttien ja komission tai kansallisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin jäsenten (COSAC) välillä on tarkoitus johtaa luottamuksen kasvuun ja yhteisiin toimiin. ETSK muistuttaa tässä yhteydessä siitä, että vuoropuhelun vahvistaminen ei voi korvata yhdentymispolitiikkaa. Yhteisömenetelmää on nyt jälleen vahvistettava, ja sen on erilaisten rinnakkaisten kansainvälisoikeudellisten järjestelyjen sijaan muodostettava perusta toimivalle talous- ja rahaliitolle.

3.1

Työmarkkinaosapuolten laajempi osallistuminen voi osaltaan parantaa talous- ja rahaliiton ohjausjärjestelmää, ja järjestelmällinen vuoropuhelu kansalaisyhteiskunnan kanssa edistää demokraattista kestokykyä. ETSK on valmis ottamaan tässä yhteydessä erityisen tehtävän ja asettamaan kokemuksensa ja voimavaransa käyttöön, kuten esimerkiksi Eurooppa 2020 -strategian yhteydessä on tapahtunut (9).

3.2

Neuvoston puheenjohtajan Van Rompuyn esiin nostamasta – varsinkin työmarkkinaosapuolten – ”omavastuullisuuden” kysymyksestä näyttää tulevan paljon vaikeampi, varsinkin kun työmarkkinaosapuolet – toisin kuin hallitukset – ovat tähän asti osallistuneet vain hyvin rajoitetusti talouspolitiikan ohjauksen tavoitteiden ja välineiden muotoiluun. Miten ne sitten saataisiin osallistumaan politiikkaan, jonka yksityiskohtiin ne pystyvät tuskin lainkaan vaikuttamaan? Työehtosopimusosapuolina ja talouden toimijoina ne vaikuttavat osaltaan merkittävästi hintatasoon ja hintavakauteen, ja talous- ja rahaliitto muodostaa yleiset puitteet niiden erilaisille palkanmuodostusjärjestelmille ja työmarkkina- ja sosiaalipolitiikan muotoilulle.

3.3

Komissio julkaisi vuonna 2013 tiedonannon talous- ja rahaliiton sosiaalisesta ulottuvuudesta (10) ja käsitteli siinä kansalaisyhteiskunnan toimijoiden tyytymättömyyttä. ”Ongelmalliset” talouden kehityssuuntaukset on määrä havaita ja ratkaista varhaisessa vaiheessa, koska sitkeät sosiaaliset erot voisivat vaarantaa talous- ja rahaliiton rahoitusjärjestelmän ja talouden vakauden. Tiedonantoon liittyneessä keskustelussa osoittautui, että asiassa on kaksi koulukuntaa. Ensimmäinen niistä lähtee siitä, että talous- ja rahaliiton sosiaalinen ulottuvuus on ylimääräinen vaihtoehtoinen pilari, joka perustuu vapaaehtoisuuteen, toisin kuin sitovat budjetti- ja talouspoliittiset menettelyt. Toinen koulukunta, johon myös ETSK kuuluu, huomauttaa, että eräät talouspoliittiset tavoitteet ovat ristiriidassa SEUT-sopimuksen 4 artiklan 2 kohdan mukaisten EU:n sosiaalipoliittisten tavoitteiden kanssa ja että nämä tavoitteisiin liittyvät ristiriidat on julkistettava ja ratkaistava.

3.4

Komissio haluaa saada työmarkkinaosapuolet vahvemmin mukaan ja vaihtaa näkemyksiä palkkakehityksestä ja työehtosopimusneuvotteluista. Se on jo toteuttanut useita toimenpiteitä tätä varten. Toisaalta se haluaisi keskustella työmarkkinaosapuolten kanssa talouspolitiikan eurooppalaisesta ohjausjaksosta ja ehdottaa niiden osallistumisen tehostamista jäsenvaltioissa. ETSK on itsekin esittänyt hyvin konkreettisia ehdotuksia, joilla on tarkoitus parantaa työmarkkinaosapuolten osallistumista talouspolitiikan ohjaukseen (SOC/507) (11). Ainakin komission uutta tehtävänjakoa ja varsinkin varapuheenjohtaja Dombrovskisin vastuualueen laajentamista voidaan pitää viitteenä siitä, että työmarkkinaosapuolten osallistumiseen kiinnitetään enemmän huomiota.

4.1.1

ETSK lähtee siitä, että 22. kesäkuuta 2015 julkaistu viiden EU-johtajan (12) kertomus ”Euroopan talous- ja rahaliiton viimeistely” (13) muodostaa Euroopan talouspolitiikan ohjausrakenteiden tulevan kehityksen ohjenuoran. ETSK katsoo, että sitkeiden epätasapainotilojen korjaaminen ja luottamuksen lujittaminen edellyttävät nykyistä tehokkaampaa ja demokraattisempaa talouden ohjausta ja hallintaa – etenkin euroalueella (14). Sen sijaan analyysi pohjautuu osittain sisällöllisesti virheellisiin lähtökohtiin, mikä – joistain oikeista huomioista huolimatta – johtaa ongelmallisiin päätelmiin: mikäli suuntaa ei korjata, säästöpolitiikka jatkuu ja palkkoja ja sosiaalietuuksia leikataan entisestään. Muistiossa myönnetään tosin, että talous- ja rahaliiton pitkän aikavälin elinkelpoisuuden vähimmäisedellytyksiä ei tällä hetkellä vielä ole saavutettu, mutta tähänastisen kriisintorjuntapolitiikan suositeltua tehostamista ja pysyvää virallistamista on silti määrä jatkaa. ETSK pitää tätä ristiriitaisena.

4.1.2

Euroalueen tämänhetkisen (myös Yhdysvaltoihin ja Japaniin verrattuna) katastrofaalisen taloustilanteen ei katsota johtuvan jatkuvasta kriisintorjuntapolitiikasta vaan yksittäisten jäsenvaltioiden kilpailukyvyn puutteista, jotka aiheutuvat erisuuntaisista palkkakehityksistä ja julkisista alijäämistä. ETSK pitää valitettavana, että makrotalouspolitiikan lyhyen aikavälin haasteet, kuten inflaatio, deflaatio, suhdanteita tasaavan finanssipolitiikan puute vuodesta 2010 alkaen ja liian heikko kysyntä, jätetään huomiotta ja tarkoitus on jatkaa pitkälti epäsymmetristä sopeutuspolitiikkaa. Kriisin aikana ilmi tulleen perusongelman, eli että toisin kuin Yhdysvalloissa, Japanissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa, euroalueelta puuttuu ”hätärahoittaja”, viisi EU-johtajaa jättävät valitettavasti pois laskuista.

4.1.3

Kertomuksessa jätetään täysin huomiotta keskuspankkien erilaiset lähestymistavat, joiden ansiosta Yhdysvallat ja Yhdistynyt kuningaskunta elpyivät kriisistä suhteellisen nopeasti mutta jotka Euroopassa lähinnä pahensivat tilannetta. Suhdanteita tasaavan vakautuspolitiikan sijaan talouden ohjausjärjestelmän nykyisiä välineitä on tarkoitus vahvistaa mm. kansallisilla kilpailukykyviranomaisilla, jotka keskittyvät velkaantumisen vähentämiseen ja tuottavuuteen perustuvaan palkkakehitykseen. ETSK pitää valitettavana, ettei ole hyödynnetty tilaisuutta tarkistaa voimassa olevan säännöstön pitkän aikavälin kestävyyttä ja täydentää sitä laajemmalla yleiseurooppalaisella näkymällä.

4.1.4

ETSK pitää myös valitettavana, että johtajat katsovat odotettua huomattavasti heikomman talouskehityksen johtuvan ainoastaan siitä, että talouden ohjauksen ja hallinnan uusia mekanismeja sekä kriisimaiden sopeutusohjelmia ei ole pantu riittävästi täytäntöön eikä konkretisoitu riittävästi. Jäsenvaltioiden rakenneuudistusten ja hinnallisen kilpailukyvyn ylikorostamisella Euroopan talous- ja rahaliiton viimeistelyn (ensimmäinen osio) kannalta jätetään huomiotta, että rakenneuudistukset ja palkanmuodostus ovat jatkuvien, demokraattisia periaatteita noudattavien neuvotteluiden ja ongelmanratkaisuprosessien kohteena paikallistasolla. Mutta näin viisi EU-johtajaa asettautuvat ulkopuolisiksi toimijoiksi, jotka haluavat ohjata jäsenvaltiot lähemmäksi mielivaltaisesti määriteltyjä vertailuarvoja – vahvistamatta demokraattista legitiimiyttä ja luomatta omavastuullisuutta.

4.1.5

ETSK pelkääkin, että täysimääräisen fiskaaliunionin näkymän puuttuminen kertomuksesta vähentää edelleen euroalueen legitiimiyttä jäsenvaltioissa, erityisesti koska ”lisää samaa lääkettä” ei paranna kaikkien kansalaisten taloudellista hyvinvointia, ja kansallisen näkökulman vallitseminen jatkuu. Ehdotetut toimet työmarkkinoiden ja sosiaalijärjestelmien yhdentämiseksi ovat ETSK:n mielestä täysin riittämättömiä, mm. koska niille annetaan toissijainen merkitys, siitä huolimatta, että EU-johtajat väittävät pyrkivänsä siihen, että euroalue pääsee ”parhaaseen sosiaaliseen tuloskuntoon”. ETSK pitää sosiaaliunionin kehittämistä demokraattisen ja sosiaalisen talous- ja rahaliiton erottamattomana osana eikä sen lisukkeena.

4.2.1

Eurooppalaisen Bruegel-ajatushautomon raportissa todetaan, että talous- ja rahaliittoa leimasivat alusta lähtien taloudellisten, sosiaalisten ja poliittisten edellytysten huomattavat erot, jotka ovat syynä jäsenvaltioiden poliittisiin virheisiin ja riittämättömään eurooppalaiseen talouden ohjaukseen ja hallintaan. Siinä ehdotetaan talouspolitiikan ohjauksen uudistamista pankkiunionin ja rahoitusalan makrotalouden vakauden valvonnan alalla, yksikkötyökustannusten suurten erojen estämistä ja finanssipoliittista ohjausta ja hallintaa, jolla voidaan varmistaa yksittäisten jäsenten talousarvioiden kestävyys ja varojen käytettävissä olo pankki- tai valtionvelkakriisien varalta. ETSK on hiljattain esittänyt lausunnoissaan hyvin samantapaisia ehdotuksia (16).

4.2.2

Pääomavirrat ylijäämäisistä maista ovat osaltaan ylikuumentaneet alijäämäisten maiden talouksia, ja tästä on seurannut nimellispalkkojen nousua. Finanssipoliittiseen epätasapainoon on tähän mennessä kiinnitetty liian vähän huomiota. Tämä on ristiriidassa aiotun rahoitusmarkkinoiden yhdentymisen syventämisen kanssa.

4.2.3

Vuosien 2011–2013 suhdanteita vahvistava finanssipolitiikka ja suhdanteita tasaavan finanssipolitiikan puute vuonna 2014 ovat tarpeettomasti kärjistäneet sosiaalisia ongelmia entisestään (17). Siksi politiikan avulla olisi paitsi toteutettava tarvittavia rakenneuudistuksia myös tarjottava ihmisille tulevaisuudennäkymiä esimerkiksi luomalla suotuisat edellytykset yksityisinvestoinneille, jotta työllisyyttä voidaan jälleen parantaa pitkäjänteisesti. Lisäksi politiikassa tulisi ryhtyä toimiin kilpailukyvyn vahvistamiseksi, jotta voidaan tuottaa tuloja ja hyvinvointia, joilla taataan sosiaalinen vakaus kaikille. Näin ollen ETSK puoltaa painokkaasti päätelmää, jonka mukaan kokonaistaloudellista kysyntää ja inflaatiota on lyhyellä aikavälillä lisättävä kiireellisesti. Tämän lisäksi EKP on vapautettava finanssipoliittisista ja yksikkötyökustannusten mukauttamista koskevista tehtävistään, jotka eivät kuulu sen toimenkuvaan mutta joita se muiden toimielinten poliittisen toimettomuuden vuoksi tosiasiallisesti hoitaa.

4.2.4

ETSK:n käsityksen mukaan demokraattista oikeutusta koskevien periaatteellisten kysymysten ratkaisemiseksi tarvitaan lisätoimia. ETSK kannattaa vahvasti euroalueen täysimääräistä ”parlamentarisointia” (suuri Euroopan parlamentin valiokunta, johon kuuluvat kaikki talous- ja rahaliiton sekä euroalueeseen liittymään halukkaiden maiden EP:n jäsenet). Myös euroaluetta edustavien parlamentin jäsenten koordinointia talous- ja rahaliittoa koskevissa kysymyksissä olisi parannettava COSACin puitteissa (18).

4.2.5

COSAC itse huomautti vuonna 2014, että monien parlamenttien osallistuminen ei vielä ole riittävää, ja ilmaisi huolensa siitä, että tämä on häirinnyt kansalaisten ja EU:n yhteyttä. Se kehotti komissiota ja neuvostoa korjaamaan tilanteen yhdessä parlamentin jäsenten kanssa konkreettisilla ehdotuksilla (19). Finanssipoliittisen sopimuksen 13 artiklassa määrätyt osallistumismuodot ovat kyllä oikeansuuntaisia, mutta ne eivät riitä todelliseen parlamentarisointiin.

4.3.1

Työmarkkinoiden, palkanmuodostusjärjestelmien ja sosiaalijärjestelmien toimintatavoissa olevien erojen poistaminen on tärkeää demokraattisen ja sosiaalisen talous- ja rahaliiton luomiseksi. Yhdysvaltojen kaltainen federalistinen järjestelmä, jossa olisi yhtenäiset eurooppalaiset työmarkkinat sekä yhtenäiset toimielimet, ei näytä olevan toteutettavissa lyhyellä aikavälillä. Lisäksi makrotalouden epätasapainoa koskevaa menettelyä olisi vahvistettava symmetrisesti ja työmarkkinaosapuolten olisi osallistuttava siihen.

4.3.2

ETSK huomauttaa, että eräät viime vuosien talouden ohjausjärjestelmän talouspoliittiset tavoitteet on mukautettava paremmin SEUT-sopimuksen 4 artiklan 2 kohdan mukaisiin EU:n sosiaalipoliittisiin tavoitteisiin ja että taloudellisten ja sosiaalisten tavoitteiden mahdolliset ristiriidat on ratkaistava. Kaikista talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson toimenpiteistä on – horisontaalisen sosiaalilausekkeen mukaisesti – tehtävä sosiaalisten vaikutusten arviointi. Kyseiset tulokset tulisi julkaista ja niistä tulisi keskustella sekä kansallisella että EU:n tasolla. ETSK voi tukea tätä toimivaltansa puitteissa.

4.3.3

Viiden EU-johtajan kertomuksessa puhutaan finanssi-, fiskaali- ja poliittisesta unionista, mutta sosiaalista unionia ei mainita. Johtajien mukaan ainutlaatuista eurooppalaista mallia on vahvistettava, ainutlaatuisesta eurooppalaisesta sosiaalimallista ei ole enää puhetta. Vaikka kertomuksessa mainitaan parhaaseen sosiaalisen tuloskuntoon pyrkimisen tavoite, jää erittäin epämääräiseksi, miten se on tarkoitus saavuttaa tiiviimmän talous- ja rahaliiton puitteissa. Sosiaalisia kysymyksiä käsitellään korkeintaan sivumennen tai jäsenvaltioiden työmarkkinoille pääsyn helpottamisen yhteydessä. Keskeisiä elementtejä ovat sosiaalinen perusturva, tehokkaat sosiaalijärjestelmät jäsenvaltioissa sekä uudet työlainsäädännölliset joustoturva-aloitteet; näitä ei kuitenkaan selitetä tarkemmin.

4.3.4

Jäsenvaltioiden hallituksilla on suuri vastuu demokraattisen ja sosiaalisen talous- ja rahaliiton jatkokehityksestä. Sama koskee myös kansallisen ja Euroopan tason työmarkkinaosapuolia, joille talous- ja rahaliitto muodostaa yleiset puitteet niiden erilaisille palkanmuodostusjärjestelmille ja työmarkkina- ja sosiaalipolitiikan muotoilulle. Taloudellisina ja yhteiskunnallisina toimijoina niillä on ratkaiseva rooli talous- ja rahaliiton yhteisen vakaustavoitteen noudattamisessa.

4.3.5

ETSK toteaa toistamiseen, että rahaliitto, jossa hinnat ja palkat kehittyvät eri tavoin eri jäsenvaltioissa, johtaa väistämättä saman valuutta-alueen alueiden välisiin epätasapainotiloihin, jolloin ulkoiset häiriöt voivat aiheuttaa sosiaalisen ja poliittisen kriisin ja vahvistaa eroja edelleen (20). ETSK pitää näin ollen ehdottoman välttämättömänä keskustella vakavasti vankkaperustaisen rakenteen luomisesta talous- ja rahaliitolle. Tämä edellyttää yhteisymmärrystä taloudellisista ja sosiaalisista tavoitteista sekä yhteisesti sovittua hallintotapaa (21). Tästä ETSK päättelee, että EU:n makrotaloudellista vuoropuhelua on vahvistettava ja syvennettävä euroalueella.

4.3.6

Kölnissä kesäkuussa 1999 kokoontunut Eurooppa-neuvosto perusti makrotaloudellisen vuoropuhelun saadakseen aikaan kasvuun ja vakauteen kestävästi suuntautuneen makrotaloudellisen politiikkayhdistelmän eli palkkojen kehityksen sekä raha- ja finanssipolitiikan kitkattoman yhteistoiminnan. Sen tavoitteet ovat nyt ajankohtaisempia kuin koskaan: kasvun ja työllisyyden lisääminen hintojen vakaus samalla säilyttäen, tuotantokapasiteetin täysimääräinen hyödyntäminen ja potentiaalisen kasvun lisääminen (22). ETSK pitää valitettavana, että tämä väline on vuosien mittaan vesittynyt ja ettei sitä kriisin puhkeamisen jälkeen ole käytetty talouden ohjausjärjestelmän välineiden demokratisointiin eikä lisäämään tietoisuutta omavastuullisuudesta talous- ja rahaliiton yhteisellä valuutta-alueella.

4.3.7

ETSK on vakuuttunut siitä, että euroalueen makrotaloudellinen vuoropuhelu (MED-EURO) voi edistää ratkaisevasti talous- ja rahaliiton demokraattista ja sosiaalista jatkokehitystä, mikäli vuoropuheluun osallistujat täyttävät sen vaatimukset. Jotta keskustelu euroalueen makrotaloudellisessa vuoropuhelussa on mahdollista, osallistujien määrää on rajoitettava. Työmarkkinaosapuolien, Euroopan keskuspankin, euroryhmän ja komission (jonka on säilytettävä täysi itsenäisyytensä ja riippumattomuutensa) ohella myös Euroopan parlamentin talous- ja raha-asioiden valiokunnan puheenjohtajan olisi osallistuttava siihen tasavertaisesti.

4.3.8

ETSK katsoo, että MED-EUROn olisi kokoonnuttava vähintään kahdesti vuodessa ja siitä olisi tultava kiinteä osa talous- ja rahaliiton talouspoliittista ohjausta. Sen tulokset ja päätelmät olisi näin ollen otettava huomioon vuotuisen kasvuselvityksen laadinnassa kuten myös tulostaulussa ja maakohtaisissa suosituksissa. Talous- ja rahaliiton raha-, budjetti- ja palkkapolitiikan kokonaiskontekstissa voidaan rakentaa luottamusta ja lisätä yhdenmukaisuutta rajoittamatta kuitenkaan vapautta solmia työehtosopimuksia. Tämä voisi – vakaus- ja kasvusopimuksen tavoin – lisätä kaikkien talouden toimijoiden avointa (omaehtoista) sitoutumista ja toimia ”vakaus- ja työllisyyssopimuksen” tavoin. ETSK korostaa tässä yhteydessä raha- ja budjettipolitiikan sekä palkkakehityksen kitkatonta yhteistoimintaa kasvun ja työllisyyden lisäämiseksi, joka lisäisi luottamusta rahaliittoon.

4.3.9

Tässä valitaan siis toisenlainen lähestymistapa kuin viiden EU-johtajan kertomuksessa, jossa – Bruegel-ajatushautomon ehdotuksen tapaan – esitetään kansallisten kilpailukykyviranomaisten perustamista, joiden tehtävänä olisi seurata palkkakehitysprosesseja kansallisella tasolla. Kyseisiä kansallisia kilpailukykyviranomaisia tulisi viiden EU-johtajan ehdotuksen mukaan lisäksi koordinoida EU-tasolla. Työmarkkinaosapuolten kuuleminen hyvissä ajoin ennen kertomuksen esittämistä olisi ollut järkevää, sillä tässä muodossa johtajien ehdotuksella ei ole suuria menestymisen mahdollisuuksia.

4.3.10

Tulevaisuudennäkymät: Ilman perusteellisia institutionaalisia ja poliittisia uudistuksia talous- ja rahaliitto pysyy aina hauraana. Komitea on hyvin huolissaan EU:n vakaudesta, koska välttämättömät uudistukset – liittyi niihin perussopimusten muutoksia tai ei – toteutetaan aina vasta viime hetkellä suuren paineen alaisena. EU:n sosiaalista, poliittista ja taloudellista yhteenkuuluvuutta on jälleen vahvistettava ja johdonmukaista talous- ja rahapoliittista yhdentymistä jatkettava, sillä näin luodaan perusta toimivalle talous- ja rahaliitolle. Ilman rohkeita parlamentin jäseniä, poliitikkoja ja työmarkkinaosapuolia, jotka johtavat kansalaisyhteiskunnan kanssa käytävää keskustelua sekä kansallisella että EU:n tasolla ja pyrkivät parhaisiin ratkaisuihin, ei toimivaa talous- ja rahaliittoa voida saavuttaa.