15.1.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 13/128

Esittelijä:

Dilyana SLAVOVA

1.1

EU:n tulisi kehittää vahvoja kumppanuuksia naapurimaidensa kanssa. Unionin on tehostettava tiivistä yhteistyötä naapurialueensa maiden kanssa vahvistaakseen edelleen taloudellisia ja poliittisia siteitään (1). Tapahtumilla Itä-Euroopan ja Etelä-Kaukasian maissa on seurauksia EU:lle. EU:n laajentuessa näistä maista on tullut aiempaa läheisempiä naapureita, ja niiden turvallisuus, vakaus ja vauraus vaikuttavat yhä enemmän myös EU:n turvallisuuteen, vakauteen ja vaurauteen. Yhteistyön tiivistäminen EU:n ja sen itäisen Euroopan kumppanien – Armenian, Azerbaidžanin, Georgian, Moldovan, Ukrainan ja Valko-Venäjän – välillä on ensisijaisen tärkeää EU:n ulkosuhteiden kannalta.

1.2

EU on sitoutunut edistämään kasvua ja vakautta itäisen kumppanuuden piiriin kuuluvilla naapurialueillaan, ja se on tietoinen maatalouden sekä sen liitännäissektorien merkityksestä maaseutualueiden säilymisen ja sosioekonomisen kehityksen kannalta.

1.3

Kuudelle itäisen kumppanuuden piiriin kuuluvalle maalle talouden kehittäminen pääoma-, tavara-, henkilö- ja osaamisvirtojen avulla on edelleen keskeinen painopiste. Tämä voidaan saavuttaa vain turvallisessa ympäristössä, joka on kestävän kehityksen perusedellytys, sekä torjumalla korruptio, joka on levinnyt aivan liian laajalle.

1.4

ETSK kannustaa itäisen kumppanuuden maiden maaseutualueiden monipuolistamisprosessiin, joka voisi tarjota lisätulonlähteen vaihtoehtoisten elinkeinojen ja parempien työllisyysmahdollisuuksien ansiosta.

1.5

ETSK antaa tukensa Euroopan komissiolle ja sen pyrkimyksille säännöllisen vuoropuhelun käynnistämiseksi maataloudesta ja maaseudun kehittämisestä kaikkien kumppanimaiden kanssa ja on valmis auttamaan toimintapolitiikkojen ja niihin liittyvien uudistusten täytäntöönpanossa kaikkia niitä maita, jotka ovat sitoutuneet tekemään maataloudesta ja maaseudun kehittämisestä keskeisen alan yhteistyössään EU:n kanssa. Suurin osa EU:n investoinneista tulisi keskittää maihin, jotka asettavat maatalouden ja maaseudun kehittämisen ensisijaisiksi tavoitteikseen.

1.6

ETSK pitää tärkeänä, että EU auttaa itäisen kumppanuuden maita valmistelemaan maatalouden ja maaseudun pitkän aikavälin kehitysstrategioita kaikkien asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa ja luomaan tarvittavat institutionaaliset valmiudet valtakunnallisella ja paikallisella tasolla.

1.7

ETSK ilmaisee toiveensa tehokkaasta seurantajärjestelmästä, jota sovelletaan tiukasti EU:n itäisen kumppanuuden piiriin kuuluville maille myöntämien varojen käyttöönottamisen jälkeen.

1.8

ETSK peräänkuuluttaa maatalousalan strategista nykyaikaistamista itäisen kumppanuuden maissa, jotta lisätään turvallisten elintarvikkeiden kotimaista tuotantoa pysyvällä tavalla. ETSK katsoo, että EU:n tulisi jatkossakin antaa merkittävää apua itäisen kumppanuuden piiriin kuuluville maille niiden tuotteiden terveys- ja kasvinsuojelunormien parantamisessa ja niiden maaseudun kehittämisohjelmien kehittämisessä. Komitea toivoo, että pitkälle menevä ja laaja-alainen vapaakauppa-alue (Deep and Comprehensive Free Trade Area, DCFTA) toteutetaan asianmukaisesti ja että se on myös tehokas tältä osin.

1.9

ETSK pitää erittäin merkittävänä Euroopan naapuruuspolitiikkaan kuuluvaa maatalouden ja maaseudun kehittämisen ohjelmaa (ENPARD), joka käynnistettiin alan tukemiseksi, ja toivoo, että ENPARD sekä käynnissä olevat tai suunnitellut ohjelmat muissa maissa johtavat kestäväpohjaiseen edistymiseen maataloudessa sekä entistä parempiin elinoloihin maaseutualueilla koko itäisen kumppanuuden alueella.

1.10

ETSK ilmaisee selkeästi valmiutensa jakaa EU:n kokemuksia ja taitotietoa sellaisen vakaan kumppanuuden puitteissa, jossa tähdätään maaseudun kehittämiseen ja näiden alueiden maatalouden potentiaalin kestäväpohjaiseen kehittämiseen ENPARD-ohjelmien yhteydessä. Näin voidaan paitsi edistää työpaikkojen luomista myös auttaa parantamaan maaseutualueiden ihmisten elämänlaatua. Maatalouden ja maaseudun kehittämisen tukeminen on myös keskeinen osa EU:n sitoumusta edistää osallistavaa kasvua naapurimaissa.

1.11

ETSK painottaa, että EU:n kokemukset maatalouden ja maaseutualueiden uudistamisesta liittymistä valmistelevissa maissa tulee ottaa huomioon kumppanimaiden erilaisten kokemusten ja toimien ohella. ETSK kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota kansalaisyhteiskunnan ja alan sidosryhmien osallistumiseen.

1.12

Käsillä olevassa lausunnossaan ETSK myös ilmaisee selkeästi toiveensa siitä, että kansalaisyhteiskunta olisi paljon nykyistä laajemmin edustettuna foorumissa 2 ”Taloudellinen yhdentyminen ja lähentyminen EU:n politiikkoihin”, maatalouden ja maaseudun kehittämisen paneelissa, vihreitä teknologioita, ekoinnovointia ja luonnon monimuotoisuutta käsittelevässä ympäristö- ja ilmastonmuutospaneelissa, terveys- ja kasvinsuojelukysymyksiä käsittelevässä kauppapaneelissa sekä pk-yrityspaneelissa, joissa komitean asiantuntemus ja osaaminen muodostavat hyödyllisen panoksen.

1.13

Maatalouden tukemisesta voisi itäisen kumppanuuden piiriin kuuluvissa maissa tulla taloudellisten uudistusten kulmakivi, jolle nykyistä vahvemmat talous- ja kauppasuhteet EU:n kanssa voitaisiin perustaa. Tämä tarjoaisi myös luotettavan suojan muiden kumppanien kanssa käytävän kaupan häiriintymistä vastaan.

2.1

Itäisen kumppanuuden piiriin kuuluu kuusi maata kahdella maantieteellisellä alueella: Etelä-Kaukasia, joka käsittää Georgian, Armenian ja Azerbaidžanin Itä-Euroopan ja Lounais-Aasian rajalla Mustanmeren ja Kaspianmeren välissä, sekä Moldova, Ukraina ja Valko-Venäjä. Itäisen kumppanuuden piiriin kuuluvien maiden tilanne on melkoisen dynaaminen. Kaksi maista, Valko-Venäjä ja Armenia (2), on jo Euraasian talousunionin jäseniä. Kriisi Ukrainassa jatkuu valtiollisten instituutioiden ja oikeusvaltion alati heikentyessä, mikä vaikuttaa olevan käynnistämässä laajamittaisen maananastusilmiön (3). Rajaselkkaukset Armenian ja Azerbaidžanin välillä jatkuvat ja vaikuttavat alueen kehitykseen.

2.2

Komitea on antanut lausuntoja itäiseen kumppanuuteen liittyvistä kysymyksistä (4), mutta se ei ole koskaan pohtinut maaseutualueiden, maatalouden ja kestävän kehityksen ongelmia kyseisissä maissa. Käsillä olevassa lausunnossa tarkastellaan näin ollen mahdollisuuksia parantaa maaseutualueiden kehitysnäkymiä ja saada kehitys kestävälle pohjalle itäisen kumppanuuden piiriin kuuluvissa maissa.

2.3

EU on tietoinen maatalouden, maaseutualueiden ja kestävän kehityksen merkityksestä itäisen kumppanuuden maissa, ja ENPARD-ohjelma (Euroopan naapuruuspolitiikkaan kuuluva maatalouden ja maaseudun kehittämisen ohjelma) on käynnistetty alan tukemiseksi.

2.4

Foorumit ovat itäisen kumppanuuden monenvälisen toiminnan tärkein väline. Foorumissa 2 käsitellään taloudellista yhdentymistä kumppanimaiden ja EU:n välillä sekä lähentymistä EU:n politiikkoihin ja edistetään näin itäisen kumppanuuden tavoitteita. Foorumissa 2 ja sen eri paneeleissa ja toiminta-aloilla pyritään edistämään vapaan markkinatalouden älykästä, kestävää ja osallistavaa kehittämistä kumppanimaissa.

2.5

Koska maataloudella ja maaseutualueilla on merkittävä rooli kestävän ja osallistavan kehityksen edistämisessä itäisen kumppanuuden maissa, vuoden 2012 lopussa perustettiin maatalouden ja maaseudun kehittämisen paneeli, joka liittyy ENPARD-ohjelmaan.

2.6

Ympäristö- ja ilmastonmuutospaneeli keskittyy assosiaatiosopimusten täytäntöönpanoon liittyvään yhteistyöhön sekä asteittaiseen lähentymiseen kohti EU:n säännöstöä ympäristön ja ilmastonmuutoksen aloilla. Tämä kattaa EU:n normeihin mukauttamisen edistämisen, tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihtamisen, hallinnollisten valmiuksien parantamisen sekä kansalaisyhteiskunnan kehittämisen tukemisen. Keskustelunaiheisiin ja toimiin sisältyvät sellaiset kysymykset kuin jätteiden vähentäminen ja kierrätys, ilmansaasteet, luonnon monimuotoisuus ja vesihuolto. Paneeli pyrkii myös kehittämään alueellista vuoropuhelua ilmastonmuutospolitiikoista vahvistaakseen kumppanimaiden tunnettuutta ja neuvotteluvalmiuksia ja tehdäkseen EU:n jäsenvaltioiden kanssa yhteistyötä globaalien ilmastoneuvotteluiden alalla.

2.7

Itäisessä kumppanuudessa saavutettiin huomattavaa edistymistä vuonna 2014. Georgian, Moldovan ja Ukrainan kanssa allekirjoitettuja uusia assosiaatiosopimuksia sovelletaan jo väliaikaisesti. Georgian ja Moldovan osalta sopimuksen väliaikaisen soveltamisen piiriin sisältyy jo pitkälle menevä ja laaja-alainen vapaakauppa-alue (DCFTA), kun vastaavasti Ukrainan osalta sopimuksen tämän osan väliaikaista soveltamista on lykätty vuoden 2015 loppuun. Assosiaatio- ja vapaakauppasopimuksiin sisältyy kunnianhimoisia poliittisia, taloudellisia ja yhteiskunnallisia uudistusohjelmia, jotka tuovat asianomaisia itäisen kumppanuuden piiriin kuuluvia maita lähemmäksi EU:ta.

3.1

Itäisen kumppanuuden piiriin kuuluvien maiden maatalouden ja maaseudun kehittämisen alat ovat erilaisia luonteeltaan, rakenteeltaan ja suhteelliselta kooltaan, ja niitä kaikkia on tarkasteltava asianomaisten perinteiden, kulttuurien ja organisointitapojen taustaa vasten. Ilmasto, luonnonvarat ja sijainti määräävät luonnonolosuhteista johtuvat rajoitteet.

3.2

Maatalous on merkittävä ala kaikkien itäisen kumppanuuden piiriin kuuluvien maiden taloudellisessa rakenteessa. Se työllistää suuren osan maiden väestöstä, ja vuosikymmeniä kestäneiden vaikeuksien jälkeen siihen liittyy edelleen valtavia kehitysmahdollisuuksia. On pyrittävä kaikin keinoin varmistamaan, että entistä tuottavamman maatalousalan kehittäminen hyödyttää maataloustuottajia ja maaseutualueita.

3.3

Monissa itäisen kumppanuuden piiriin kuuluvissa maissa on suuri maaseutuväestö, jonka toimeentulo perustuu osittain pienten ja hajallaan olevien maapalstojen viljelyyn ja yhteisten tai valtion omistamien laidunmaiden käyttöön. Näillä pienviljelijöillä on hyvin suppeat resurssit ja vähäinen kasvupotentiaali. Monissa tapauksissa pienviljelijät vastaavat käytännöllisesti katsoen kaikilta osin maataloustuotteiden kotimaisesta tuotannosta. Pienimuotoinen maataloustuotanto on useissa tapauksissa tarkoitettu ensisijaisesti tai osittain omavaraisuuden turvaamiseen. Mahdollisten ylijäämien myyntiä vaikeuttavat vähäiset yhteydet järjestäytyneille markkinoille sekä huonokuntoinen ja rappeutunut maaseudun infrastruktuuri. Tärkeimpiä kysymyksiä (erityisesti Etelä-Kaukasiassa) ovat puutteellinen yhteistyö, ammatillinen ja yleissivistävä koulutus alalla sekä asianmukaisen verojärjestelmän puuttuminen.

3.4

Maatalousmarkkinoiden kehitys ja elintarvikkeiden hintojen vaihtelu ovat osoittaneet, että itäisen kumppanuuden piiriin kuuluvien maiden on kehitettävä maatalous- ja maaseudun kehittämispolitiikkoja sekä pienimuotoista maataloustuotantoa harjoittaville suunnattuja toimenpiteitä. Yhtäältä niiden on nykyaikaistettava maataloutta ja lisättävä tuotantoa kestävältä pohjalta ja toisaalta niiden on kehitettävä maaseutualueita ja perusrakenteita sekä parannettava ansaintamahdollisuuksia paremman elämänlaadun ja valoisampien tulevaisuudennäkymien tarjoamiseksi kotitalouksille.

3.5

Useimmissa maissa on käynnissä aluekehitysohjelmia, myös kokeiluohjelmia, joissa tavoitteena on luoda tulo- ja työllisyysmahdollisuuksia maaseutualueilla harjoitettavien vaihtoehtoisten toimien avulla. Ohjelmilla pyritään edistämään maaseutualueiden kehitystä ja talouden monipuolistamista sekä vähentämään alueellisia eroja (5).

3.6

Maaseutuväestöä on pitkään pidetty itsestäänselvyytenä kaikissa itäisen kumppanuuden piiriin kuuluvissa maissa, ja se on usein jätetty huomiotta politiikoissa ja ohjelmasuunnittelussa. Yksi tämän poliittisen tyhjiön seurauksista on ollut maaseutualueiden vähittäinen autioituminen taloudellisesti aktiivisten muuttaessa kaupunkeihin tai ulkomaille. Tämä kielteinen väestökehitys sekä dynaamisen työikäisen väestön tarve maatalousteollisuuden tukemiseksi edellyttävät vastaavasti infrastruktuurin ja terveydenhuollon laadun parantamista sekä poliittisen ja institutionaalisen sitoutumisen vahvistamista.

3.7

Etelä-Kaukasian maatalousala ei hyödynnä täysimääräisesti potentiaaliaan, ja nykyisin alan tuottavuus ja kilpailukyky on alhainen. Luonnonpääoman (maan, veden, metsien jne.) heikkeneminen, vuoristoinen pinnanmuodostus, vähentynyt vilja- ja eläintuotanto, biologiselle monimuotoisuudelle aiheutuneet vahingot ja ekologisen tasapainon epävakaus ovat ongelmia, jotka haittaavat maatalousalan kehittämistä. Maaseudun köyhyys, työllistymismahdollisuuksien puute sekä maaseudun alhainen elintaso ovat tekijöitä, jotka osaltaan lisäävät Etelä-Kaukasian maaseutualueiden haavoittuvuutta.

3.8

Itäisen kumppanuuden piiriin kuuluvissa maissa on edelleen puutteita normeissa, määräyksissä, lainsäädännössä ja vertailukelpoisissa tiedoissa. Tarvitaan yhteisiä normeja, joiden on oltava kansainvälisten ja EU:n normien mukaisia, sekä noudattamistoimenpiteitä – seuranta- ja valvontamekanismeja nykyisiä määräyksiä varten. Elintarviketurvallisuutta ja eläinten terveyttä koskevien järjestelmien kehittymättömyys erityisesti Etelä-Kaukasian maissa edellyttää toimia ja työskentelyä terveys- ja kasvinsuojelunormien noudattamisen alalla etenkin, kun on kyse eläimiä ja eläintuotteita koskevista eläinlääkintä- ja lääkintäalan vaatimuksista.

3.9

ETSK katsoo, että on pyrittävä kaikin keinoin varmistamaan, että entistä tuottavamman maatalousalan kehittäminen tuottaa hyötyä kuluttajille, maataloustuottajille ja ylipäätään maaseutualueille, jotka kuuluvat usein köyhimpiin alueisiin kaikissa maissa. Tätä silmällä pitäen EU on käynnistänyt viime vuosina laajan joukon ohjelmia yhdessä itäisten kumppaniensa kanssa. Nämä ohjelmat ulottuvat erittäin mittaviin alakohtaisiin ohjelmiin annettavasta erityisestä teknisestä avusta syvällekäyvien uudistusten tukemiseen maatalouden, maaseudun kehittämisen ja elintarviketurvallisuuden alalla. ETSK kannattaa joka tapauksessa sitä, että itäisen kumppanuuden piiriin kuuluvissa maissa toteutettavien maatalousuudistusten tehokkuutta seurataan tarkasti.

3.10

ETSK kehottaa Euroopan komissiota ja Euroopan parlamenttia käynnistämään uudistetun ja entistä syvemmän poliittisen vuoropuhelun sellaisesta strategisesta suunnittelusta ja uudistuksista maa- ja metsätalouden sekä kestävän kehityksen alalla yksittäisten maiden tasolla, joiden myötä kunnioitetaan vahvistettuja sääntöjä ja lisätään maatalouden rakenteiden kilpailukykyä sekä kotimaisten maatalousmarkkinoiden avoimuutta.

3.11

ETSK katsoo, että itäisen kumppanuuden piiriin kuuluvien maiden maatalouden kehittämisprosessin tukemiseksi on ensisijaisen tärkeää perustaa ja vahvistaa paikallisia maatalousorganisaatioita sellaisin kehittämishankkein, joilla pyritään parantamaan maataloustuottajien edustusta ja osallistumista päätöksentekoprosessiin.

3.12

Yrittäjyyden tulisi olla EU:n toiminnan painopiste itäisen kumppanuuden piiriin kuuluvissa maissa. Ei pidä unohtaa, että yrittäjyyden tukeminen maaseutualueilla on erittäin tärkeää, ja tämä voitaisiin toteuttaa huolehtimalla asianmukaisesta liiketoimintaympäristöstä: käynnistyspääoman saaminen, pankkiluototus ja asianmukaiset verokannustimet.

3.13

ETSK:n mielestä on olennaisen tärkeää korostaa ja vahvistaa naisten ja nuorten roolia maataloudessa ja maaseutuyhteisöissä lisäämällä heidän osallistumistaan ammatilliseen koulutukseen sekä toteuttamalla erityistoimenpiteitä maaseudun kehittämissuunnitelmien puitteissa.

3.14

ETSK toivoo, että ympäristö- ja ilmastonmuutospaneeli onnistuu toteuttamaan seuraavat kolme hanketta foorumin 2 ”Taloudellinen yhdentyminen ja lähentyminen EU:n politiikkoihin” osana: yhteinen ympäristötietojärjestelmä (Shared Environmental Information System, SEIS) (6), GREEN-hanke (7) ja Clima East -paketti (8).

3.15

ETSK kehottaa Euroopan komissiota ja Euroopan parlamenttia jatkamaan toimiaan parantaakseen ympäristöhallintoa sekä tiedonkeruu- ja hallinnointijärjestelmiä itäisen kumppanuuden alueella, tukeakseen itäisen kumppanuuden piiriin kuuluvia maita ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ja siihen sopeutumisessa, keskittyäkseen ympäristömyötäisiin poliittisiin toimenpiteisiin ja tuodakseen esiin kestävyysperiaatteiden mukaisia kulutus- ja tuotantomalleja.

3.16

ETSK tunnustaa kestävän kehityksen ohjelman Greening Economies in the Eastern Neighbourhood (EaP GREEN) merkityksen. OECD toteuttaa parhaillaan ohjelmaa yhteistyössä YK:n Euroopan talouskomission (UNECE), YK:n ympäristöohjelman (UNEP) ja YK:n teollisen kehityksen järjestön (UNIDO) kanssa avustaakseen EU:n itäisen kumppanuuden piiriin kuuluvia maita niiden siirtymisessä vihreään talouteen.

4.1.1

Maatalous on merkittävä taloudenala Armeniassa, jonka väestöstä noin kolmannes elää harvaan asutuilla ja vuoristoisilla maaseutualueilla, missä vähäisiä tuotantopanoksia käyttävä omavarais- ja osittainen omavaraisviljely on tärkeä elinkeino. Pientilat tuottavat maatalouden bruttoarvonlisäyksen käytännöllisesti katsoen kokonaisuudessaan (noin 97 prosenttia).

4.1.2

Armenia on myös toteuttanut yhden kattavimmista maareformiohjelmista: vuoden 1994 puoliväliin mennessä suurin osa maatalousmaasta oli yksityistetty. Sen seurauksena maat jaettiin yli 1,2 miljoonaan palstaan.

4.1.3

Armenialla on rajalliset maaresurssit, sillä viljelykelpoinen maa käsittää vain 16,8 prosenttia sen kokonaismaa-alasta. Hedelmällinen vulkaaninen maaperä mahdollistaa vehnän ja ohran viljelyn sekä eläinten laiduntamisen. Kasteluviljelmillä tuotetaan aprikooseja, persikoita, luumuja, omenia, kirsikoita, saksanpähkinöitä, kvittenejä, viikunoita, granaattiomenia ja muita hedelmiä sekä viinirypäleitä, jotka ovat maan kansainvälisesti tunnetun brandyn perusta.

4.1.4

Neuvottelut assosiaatiosopimuksesta, johon sisältyy pitkälle menevä ja laaja-alainen vapaakauppa-alue (DCFTA), saatiin päätökseen heinäkuussa 2013. Koska Armenia liittyi tulliliittoon, mistä ilmoitettiin syyskuussa 2013, assosiaatiosopimusta, joka oli ristiriidassa tulliliiton jäsenyyden kanssa, ei kuitenkaan allekirjoitettu. Euroopan unioni jatkaa yhteistyötä Armenian kanssa kaikilla aloilla, jotka ovat sopusoinnussa tämän valinnan kanssa.

4.2.1

Koska Azerbaidžanin talouden perustana on öljy ja kaasu tärkeimpänä taloudenalana, maatalous on keskeinen osa maan öljysektorin ulkopuolista taloutta. Lähes puolet maan väestöstä elää maaseudulla, ja sen toimeentulo riippuu maataloudesta.

4.2.2

Yhdistetty maanviljely ja kotieläintalous ovat yleisintä, ja viljelyjärjestelmät ovat samankaltaisia. Maatalouden tärkeimpiä viljelykasveja Azerbaidžanissa ovat kaupalliset viljelykasvit, viinirypäleet, puuvilla, tupakka, sitrushedelmät ja vihannekset. Kotieläintuotanto, maitotuotteet sekä viini ja väkevät alkoholijuomat ovat niin ikään merkittäviä maataloustuotannon aloja.

4.2.3

Vuonna 2010 EU ja Azerbaidžan aloittivat neuvottelut assosiaatiosopimuksesta (pitkälle menevää ja laaja-alaista vapaakauppa-aluetta lukuun ottamatta WTO:hon liittymistä koskevan, edelleen käsiteltävänä olevan hakemuksen johdosta). Vuonna 1997 Azerbaidžanin hallitus anoi WTO:n sihteeristöltä virallisesti WTO:n jäsenyyttä, ja keskustelut ovat edelleen käynnissä.

4.3.1

Valko-Venäjällä maatalousala työllistää noin kymmenesosan työvoimasta, ja alaa hallitsevat suuret kollektiiviset ja valtion maatilat. Suurin osa maan tiloista harjoittaa yhdistettyä kasvinviljelyä ja kotieläintuotantoa. Tärkeitä viljelykasveja ovat peruna, sokerijuurikas, ohra, vehnä, ruis ja maissi. Merkittävä osuus viljasta käytetään eläinten rehuksi. Kotieläintuotanto perustuu lähinnä karjan, siipikarjan ja sikojen kasvatukseen. Lähes kaksi viidesosaa Valko-Venäjän pinta-alasta on metsää, jota hyödynnetään puu- ja paperituotteiden valmistuksessa.

4.3.2

EU:n ja Valko-Venäjän kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen (josta neuvoteltiin vuonna 1995) ratifioiminen on ollut jäädytettynä vuodesta 1997 lähtien maan poliittisen tilanteen johdosta.

4.3.3

Valko-Venäjä haki WTO:n jäsenyyttä vuonna 1993. Liittymisprosessi on käynnissä.

4.4.1

Georgiassa maataloudella on olennainen merkitys maan väestölle, sillä se tarjoaa tärkeän turvaverkon maaseutualueilla, missä lähes puolet Georgian asukkaista elää. Maaseudun maa-alat ovat kovin hajallaan – 95 prosenttia maataloustuottajista on pienviljelijöitä, joilla on yleensä noin 1,2 hehtaaria maata ja kaksi lehmää perhettä kohti. Tätä pilkkoutumista on entisestään vahvistanut 1990-luvulla toteutettu maan yksityistämisprosessi, joka johti uuden, noin puoli miljoonaa ”viljelijää” käsittävän ja itsenäisiksi maataloustuottajiksi luokitellun ryhmän syntymiseen.

4.4.2

Maito ja liha ovat yleisesti ottaen eniten arvoa tuottavat maataloustuotteet. Karjankasvattajat antavat eläimille hyvin vähän korkealaatuista rehua ja ovat eläinten ruokinnassa riippuvaisia ilmaisesta tai erittäin edullisesta laiduntamisesta sekä talvisin heinästä. Tämä paitsi johtaa alhaiseen maidontuotantoon myös tekee kilpailukykyisestä lihantuotannosta äärimmäisen vaikeaa. Myös viinintuotanto on hyvin tärkeä maatalousalan osa-alue. Suurin osa viljelytoiminnasta on keskittynyt hedelmällisen jokilaakson tulvatasanteille, ja tärkeimmät tuotteet ovat sitrushedelmät, viinirypäleet ja pähkinät.

4.4.3

EU:n ja Georgian suhteita on ohjannut kumppanuus- ja yhteistyösopimus, joka on korvattu EU:n ja Georgian välisellä, pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppa-alueen (DCFTA) käsittävällä assosiaatiosopimuksella, joka allekirjoitettiin 27. kesäkuuta 2014 ja jota on sovellettu väliaikaisena 1. syyskuuta 2014 lähtien. Maataloustuotteiden kaupan osalta vapaakauppa-aluetta koskevassa sopimuksessa on tehty merkittäviä myönnytyksiä. EU:n maataloustuotteiden tuonti Georgiaan on vapautettu kokonaan.

4.5.1

Maatalous on erittäin tärkeä Moldovalle. Maatalousmaan osuus kokonaismaa-alasta on noin 75 prosenttia, ja suurinta osaa siitä käytetään lyhytaikaisten kasvien viljelyyn. Noin kymmenesosaa maa-alasta käytetään monivuotisten kasvien viljelyyn. Moldovan yhteiskunnan painopiste on maaseudulla: maatalousala työllistää 26,4 prosenttia työikäisestä väestöstä ja tuottaa 14,6 prosenttia maan bkt:stä.

4.5.2

Maareformin seurauksena maatalousmaan käytön rakenne on muuttunut. 1990-luvulla toteutetun yksityistämisen jälkeen merkittävä osuus maasta on edelleen jaettu pieniin yksittäisiin palstoihin. Yksityistämisprosessi on johtanut siihen, että maaomistukset ovat keskimäärin 1,4 hehtaarin suuruisia aloja, jotka on jaettu edelleen erillisiin palstoihin maatyypin (viljelymaa, hedelmätarhat, viinitarhat) perusteella, ja että maanomistajia on noin miljoona. Koko maatalousmaasta 0,66 miljoonaa hehtaaria (26,2 prosenttia) on julkisessa omistuksessa ja 1,84 miljoonaa hehtaaria (73,8 prosenttia) yksityisessä omistuksessa ja/tai käytössä.

4.5.3

Kasvintuotannon osuus maataloustuotannon koko arvosta on yli kaksi kolmasosaa, ja vastaavasti kotieläintuotannon osuus on noin 30 prosenttia ja palvelujen osuus 2,4 prosenttia. Viinirypäleet ja maito ovat eniten arvoa tuottavat maataloustuotteet.

4.5.4

Vuodesta 1998 lähtien EU:n ja Moldovan suhteita on ohjannut kumppanuus- ja yhteistyösopimus, joka on nykyisin korvattu EU:n ja Moldovan välisellä assosiaatiosopimuksella, joka allekirjoitettiin 27. kesäkuuta 2014 ja joka käsittää 1. syyskuuta 2014 väliaikaisesti voimaan tulleen pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppa-alueen (DCFTA).

4.6.1

Hedelmällinen maaperä ja suotuisa ilmasto ovat osaltaan vaikuttaneet siihen, että Ukrainan viljelykasvien tuotanto on erittäin kehittynyttä. Sen viljan- ja perunantuotanto on tasoltaan korkeimpia Euroopassa, ja maa on yksi maailman suurimmista sokerijuurikkaan ja auringonkukkaöljyn tuottajista. Ukrainan kotieläintuotannon ala on jäänyt kasvituotannon varjoon, mutta sen kokonaistuotanto on silti huomattavasti suurempi kuin useimmissa muissa Euroopan maissa.

4.6.2

Uusi assosiaatiosopimus, joka käsittää pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppa-alueen, neuvoteltiin vuosina 2007–2011 ja parafoitiin vuonna 2012. Assosiaatiosopimuksen poliittiset osat allekirjoitettiin viimein 21. maaliskuuta 2014, ja vastaavasti sopimuksen jäljellä olevat osat, DCFTA-sopimus mukaan luettuna, allekirjoitettiin 27. kesäkuuta 2014. Huhtikuun 23 päivästä 2014 lähtien EU on myöntänyt yksipuoliset kauppaetuudet Ukrainan tukemiseksi nykyisessä tilanteessa.

4.6.3

EU:n rahoittama hanke elintarviketurvallisuuden valvontajärjestelmän parantamiseksi Ukrainassa (Improvement of Food safety System in Ukraine, IFSSU) käynnistettiin vuoden 2014 heinäkuussa. Hankkeen päätavoitteina on parantaa ukrainalaisten elintarviketuotteiden terveydellistä laatua ja vahvistaa ukrainalaisten kuluttajien luottamusta kotimaiseen tuotantoon. EU myös avustaa Ukrainan valtiollista eläinlääkintä- ja kasvinsuojeluyksikköä parantamaan järjestelmää turvallisten elintarvikkeiden varmistamiseksi ”pellolta pöytään”. IFSSU-hanke, jonka talousarvio on lähes 3,8 miljoonaa euroa 33 kuukauden aikana, on osa painopistealuetta ”Elintarvikkeiden turvallisuus ja elintarviketurva”.

5.1

ENPARD-ohjelma perustettiin Euroopan komission ja Euroopan ulkosuhdehallinnon maalis- ja toukokuussa 2011 antamien kahden yhteisen tiedonannon pohjalta osana EU:n pyrkimyksiä edistää osallistavaa kasvua ja vakautta naapurialueillaan, kun otetaan huomioon maatalouden mahdollinen merkitys elintarviketurvan, kestäväpohjaisen tuotannon ja maaseudun työllisyyden kannalta.

5.2

EU tarjoaa kaikille kumppanimaille vuoropuhelun käynnistämistä ENPARD-ohjelmasta ja on valmis auttamaan ENPARD-politiikkojen ja niihin liittyvien uudistusten täytäntöönpanossa kaikkia niitä maita, jotka ovat sitoutuneet tekemään maataloudesta ja maaseudun kehittämisestä ensisijaisen alan yhteistyössään EU:n kanssa. Tähän sisältyy avustaminen valmisteltaessa maatalouden ja maaseudun pitkän aikavälin kehitysstrategioita kaikkien asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa ja luotaessa tarvittavia institutionaalisia valmiuksia valtakunnallisella ja paikallisella tasolla.

5.3

Ohjelma tuottaa jo tuloksia Georgiassa: laki maatalousosuuskunnista, maatalousalan 54 strategisen tiedotus- ja neuvontakeskuksen verkosto jne. Maaliskuun 11 päivänä 2014 Euroopan unioni myönsi neljä avustusta, kokonaissummaltaan 15 miljoonaa euroa, pienviljelijöiden tukemiseksi ENPARD-aloitteen puitteissa Georgiassa. Hankkeissa, jotka suunnataan Georgian kaikkien alueiden hyväksi, tuetaan yli 160 osuuskunnan perustamista teknistä apua antamalla. Näiden osuuskuntien tavoitteena on mahdollistaa se, että pienviljelijät voivat järjestäytyä ja saavuttaa mittakaavaetuja, lisätä tehokkuuttaan ja parantaa yhteyksiään markkinoille. ENPARD-ohjelman kokonaisrahoitus Georgian osalta on 52 miljoonaa euroa viiden vuoden aikana (maaliskuu 2013 – maaliskuu 2018).

5.4

EU:n tuki Armenialle oli 157 miljoonaa euroa vuosina 2011–2013 (verrattuna 98,4 miljoonaan euroon vuosina 2007–2010). Joulukuussa 2013 EU hyväksyi uuden 41 miljoonan euron rahoituksen kansalaisyhteiskunnan, aluekehityksen ja maatalouden tukemiseksi Armeniassa Euroopan naapuruuspolitiikan puitteissa. Tästä kokonaissummasta 25 miljoonaa euroa on osoitettu ENPARD-aloitteen toteuttamiseksi Armeniassa. Tällä rahoituksella on tarkoitus erityisesti parantaa maatalouteen liittyvien elinten toimintaa, tukea maataloustuottajajärjestöjen kehittämistä, kehittää maataloustilastoja sekä parantaa Armenian kansalaisten mahdollisuuksia saada kohtuuhintaisia elintarvikkeita. Se liittyy myös maaseutualueiden elinolosuhteiden parantamiseen niin, että luodaan uusia työpaikkoja, kehitetään julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia ja huolehditaan työntekijöiden koulutuksesta.

5.5

Moldovan osalta maaseutualueiden talouden elvyttämiseen tähtäävä ohjelma, joka on ollut käynnissä vuodesta 2010 lähtien, on osoittautunut hyödylliseksi välineeksi työpaikkojen luomiseksi Moldovan maaseudulla. Maatalous ja maaseudun kehittäminen on yksilöity painopistelohkoksi Moldovan ja EU:n välisessä kehitysyhteistyössä vuosina 2014–2017, ja alan tukemiseen on käytettävissä 100–120 miljoonaa euroa. Tähän liittyen kesällä 2014 hyväksyttiin kattava 64 miljoonan euron ENPARD Moldova -ohjelma, jota ryhdyttiin toteuttamaan vuoden 2015 alusta lähtien. Budjettitukea ja teknistä apua antamalla ohjelmalla tuetaan hallituksen laatimaa pitkän aikavälin kattavaa strategiaa alan kehittämiseksi. Tämän rahoitustuen avulla lisätään maatalousalan kilpailukykyä ja syvennetään keskustelua uusien politiikkojen kehittämisestä.

6.1

ETSK, joka on tietoinen kansalaisyhteiskunnan keskeisestä roolista itäisen kumppanuuden piiriin kuuluvissa maissa, on valmis ottamaan aktiivisen roolin ja jakamaan asiantuntemustaan entistä tehokkaamman maatalousalan luomiseksi. Erityisesti komitea voisi