15.1.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 13/89

Esittelijä:

Tom JONES

Toinen esittelijä:

Joana AGUDO I BATALLER

1.1

ETSK suhtautuu myönteisesti EU:n, jäsenvaltioiden ja alueiden sitoutumiseen jatkaa maaseutualueiden haasteisiin vastaamista laaja-alaisen maaseudun kehittämisohjelman avulla. Komitea antaa tunnustusta komission ja jäsenvaltioiden viranomaisten ponnisteluille uuden ohjelman laatimiseksi ja hyväksymiseksi. Monissa maissa ja monilla alueilla ohjelman haku-, hyväksyntä- ja aloittamisvaiheessa ilmenneet viivästykset ovat kuitenkin pettymys, sillä monet heikossa asemassa olevat maaseutualueet ovat vakavan kriisin kourissa. Komitea suosittaakin, että komissio tilaa yhdessä valtio- ja aluetason viranomaisten kanssa riippumattoman arvion prosessista, jotta viivästyksiltä voidaan välttyä tulevissa uusissa ohjelmissa.

1.2

Maaseudun kehittämisohjelman onnistuminen riippuu kumppanuusperiaatteen toteutumisesta. Julkisten ja yksityisten sidosryhmien, työmarkkinaosapuolien ja kansalaisjärjestöjen yhteinen omistautuminen ohjelmalle perussopimusten velvoitteiden ja muiden sitoumusten mukaisesti on välttämätöntä. ETSK panee merkille, että parannusta on tapahtunut edellisiin ohjelmiin verrattuna, mutta kumppanuuden toteutuminen vaihtelee edelleen EU:n eri puolilla.

1.3

Seurantakomiteoilla tulee olla selkeä rooli. Jäsenten tulee valvoa tarkasti tavoitteiden saavuttamista ja tutustua taloudellisiin suuntaviivoihin. Jäsenyyden tulisi olla osallistavaa, ja tarvittaessa on oltava mahdollista, että eturyhmittymät ovat edustettuina.

1.4

Asetuksen (EU) N:o 1303/2013 ja erityisesti sen kumppanuutta ja hallintoa koskevan 5 artiklan mukaisesti ETSK katsoo, että komission tulisi valvoa asetuksen soveltamista kumppanuussopimuksia valmisteltaessa ja ohjelmia toteutettaessa muun muassa osallistumalla seurantakomiteoihin.

1.5

Ohjelmien laajuuden määrittäminen paikallisten tarpeiden ja prioriteettien perusteella ja paikallisyhteisöjen omien kehittämishankkeiden (Community-led Local Development, CLLD) mallin hyödyntäminen osallistavan yhteisöllisen toiminnan edistämiseksi entistä enemmän ovat tervetulleita seikkoja. Mallin hyödyntämiseen liittyviä parhaita käytänteitä olisi levitettävä.

1.6

Budjettirajoitukset edellyttävät roolia, joka on muuta YMP:n budjettia täydentävä ja päällekkäisyyttä välttävä. Komitea suosittaa julkisista, yksityisistä ja vapaaehtoisista lähteistä saatavan yhteisrahoituksen käyttämistä mahdollisimman paljon, ja hakuprosessin tulee olla suoraviivainen. Hallintoviranomaisten tulee helpottaa rahoituksen saantia koheesiopolitiikan rahastoista ja muista Euroopan investointirahastoista, kun hanke täyttää laajemmat kriteerit.

1.7

Kuten ETSK on jo aiemmin huomauttanut (1), viisitoista jäsenvaltiota on siirtänyt varoja suorista tuista maaseudun kehittämisohjelmiin ja viisi jäsenvaltiota puolestaan toisesta pilarista ensimmäiseen pilariin. Molemmat vaihtoehdot ovat oikeutettuja – koska ne ovat lainsäätäjien sallimia –, mutta ne eivät ole samanarvoisia: maaseudun kehittämisohjelmat palvelevat tasapainoisen aluekehityksen tavoitetta kullakin EU:n alueella. Olisi suotavaa laatia tutkimus jouston johdonmukaisuudesta ja tehokkuudesta sekä vaikutuksesta kilpailuun sisämarkkinoilla.

1.8

Menojen priorisoinnissa on paljon valtioiden ja alueiden välistä vaihtelua. Tässä lausunnossa korostetaan taloudellisen toiminnan kestävän kehityksen, ympäristön ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden merkitystä ja painotetaan erityisesti maasta saatavien resurssien arvon lisäämistä. Komitea suosittaa, että komissio laatii väliarvioinnin edistymisestä kohti edellä mainittujen prioriteettien mukaisia tavoitteita, mutta noudattaa jo tehtyjä sitoumuksia. Viranomaisten tulee voida tehdä mukautuksia, jotta voidaan käynnistää uusia hankkeita ohjelman onnistuneen toteutuksen varmistamiseksi ja ottaa oppia mahdollisten tulevien maaseutua koskevien toimintapuitteiden laatimiseen.

1.9

On olemassa vakavia epäilyjä siitä, että maaseudun kehittämisohjelmilla ei pystytä parantamaan alueellista yhteenkuuluvuutta. Muita syrjäisemmiltä ja taloudellisesti epäsuotuisammilta alueilta – niin valtioiden ja alueiden sisällä kuin niiden välillä – puuttuu rakenteelliset valmiudet hyödyntää saatavilla olevaa rahoitusta ja tukea. Tarvitaan tarkemmin kohdennettuja resursseja pidemmiksi ajanjaksoiksi: niitä ovat muun muassa rajatylittävä mentorointi, ystävyystoiminta, valmiuksien kehittäminen neuvontarakenteita varten sekä innovatiiviset yksityiset ja yhteiskunnallisten yritysten lainat ja investoinnit.

1.10

Vakiintunut Leader-malli on arvostettu, ja komission rahoittamia maaseudun kehittämisverkostoja kannustetaan jakamaan hyviä käytänteitä nykyistä enemmän.

1.11

Ohjelmissa painotetaan selkeästi työpaikkojen säilyttämistä ja uusien työllistymismahdollisuuksien luomista maaseutualueilla sekä investointien, osaamisen vaihdon, koulutuksen, mentoroinnin ja tutkimuslaitosten kanssa ylläpidettävien entistä tiiviimpien yhteyksien tärkeyttä. Toimenpiteet, joilla kannustetaan nuoria rakentamaan tulevaisuutta maaseudulla, sekä toimenpiteet, joilla tuetaan kaikkien erityisistä vaikeuksista kärsivien tai fyysisesti ja psyykkisesti vammaisten integroitumista, ovat tärkeitä. Taloudelliset kannustimet sukupolvenvaihdoksen tukemiseksi ovat ratkaisevan tärkeitä. Maaseutualueiden koulujen ja oppilaitosten tulisi myös olla tiiviimmin kytköksissä sekä alueen perinteisiin että muuttuviin osaamistarpeisiin.

1.12

Sukupolvenvaihdosten suunnittelua on tehostettava. Sitä varten on huolehdittava siitä, että maaseudun kehittämisohjelmissa tarjotaan mahdollisuuksia testata liiketoimintamalleja ottaen huomioon valtakunnalliset ja alueelliset varainsiirtosäännöt. Työvoiman liikkuvuus on kannatettavaa, jos sitä tuetaan korkealaatuisella koulutuksella ja työntekijöiden oikeuksien noudattamisella.

1.13

Naisten osuutta ohjelman onnistumisessa olisi tarkasteltava ja tuettava erityisesti. Naisilla on ratkaisevan tärkeä rooli, jotta varmistetaan väestön pysyminen maaseutualueilla, sillä he osallistuvat paitsi maataloustuotteiden monipuolistamiseen ja jalostamiseen myös alueiden paikalliseen kehittämiseen käsityöläis- ja maaseutumatkailutoimintaan liittyvän tarjonnan avulla. Lisäksi he ovat innovoinnin olennaisia edistäjiä.

1.14

Toimenpiteet ympäristön, ekosysteemien ja kulttuurimaisemien kohentamiseksi ovat tervetulleita. Paikallisten, asianmukaisesti merkittyjen tuotteiden, maaseutumatkailun sekä pienimuotoisen ja yhteisöomistuksessa olevan uusiutuvan energian tukemisen pitäisi tuoda pysyviä taloudellisia ja yhteisöllisiä hyötyjä. Maaseudun uusi nousu on mahdollinen vain tehokkaiden, kannattavien maa- ja metsätalous- ja maaseutuyritysten tuella. Elintarvikkeita tai uusiutuvia raaka-aineita sekä ympäristö- ja virkistyshyödykkeitä tuottavien viljelijöiden ja metsänomistajien ja yhä moninaisempaa Euroopan kansalaisuutta edustavien kuluttajien väliseen ymmärrykseen tulee panostaa enemmän.

1.15

Ilmastonmuutoksen vaikutukset maa- ja metsätalouteen ja päinvastoin ovat keskeisiä kohteita ohjelmissa. Hiilidioksidin talteenottoon, veden ja maaperän laadun parantamiseen, päästöjen vähentämiseen, ekosysteemien rikastuttamiseen ja kiertotalouden kehittämiseen liittyvät hankkeet ovat tervetulleita. Parannusten on oltava pitkäaikaisia ja mitattavissa tieteellisesti useiden maatalouden ympäristöohjelmien ja muiden ohjelmien toteutusjaksojen aikana, ja ne tulee integroida tuotantoon.

1.16

Sosiaalisen epäoikeudenmukaisuuden korjaaminen riippuu laajemmin valtioiden ja EU:n rahoituksesta ja poliittisista linjauksista, joilla muun muassa varmistetaan internetin sekä liikenne- ja koulutuspalvelujen parempi saatavuus.

1.17

Kylien taloudellinen ja yhteisöllinen uudistuminen on välttämätöntä, ja maaseudun kehittämisohjelmien riittävää kykyä osallistaa kaikki maaseudun asukkaat olisi myös testattava. Kansalaisyhteiskuntatoiminta ja yrittäjyys ovat ratkaisevan tärkeitä maaseutualueiden elinvoiman kannalta.

2.1

Euroopan maaseutu on kaikkien EU:n kansalaisten elinehto, ei ainoastaan maaseudun asukkaiden ja työntekijöiden elinkeino. Maaseutu tarjoaa turvallista ruokaa, puutavaraa, mineraaleja ja vesivarantoja. Maaseutu tarjoaa myös monipuolisia elinympäristöjä, uusiutuvaa energiaa, virkistysmahdollisuuksia, historiallisia maisemia, kädentaitoja ja ennen kaikkea monitaitoisia ja sivistystaustaltaan erilaisia ihmisiä. Noin 115 miljoonaa (23 prosenttia) EU:n kansalaisista luokitellaan maaseudun asukkaiksi.

2.2

Maaseutualueiden välillä on kuitenkin paljon taloudelliseen hyvinvointiin ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen liittyviä eroja. Toiset ovat vauraita ja dynaamisia, toiset taas heikossa asemassa, autioituvia ja hajanaisia. Monilla alueilla on paljon omaisuutta mutta vähän kassavaroja, ja niille on ominaista harva asutus ja julkisten palvelujen rajallinen saatavuus. Tämä pätee erityisesti syrjäisimpiin alueisiin, vuoristoalueisiin ja saariin. Kaupunkien ja suurkaupunkien nykyaikainen talous- ja yhteiskuntaelämä vetää ihmisiä puoleensa. Sen vuoksi valtiovallalla on vaikeuksia varmistaa maaseutuyhteisöjen kestävä kehitys, etenkin jos toteutetaan epäsopivia kaupunkiratkaisuja. Ihmisten vapaa liikkuvuus on Euroopan unionin keskeinen periaate. Sillä on kuitenkin tahattomia seurauksia köyhimmille maaseutualueille, sillä liian monet ja erityisesti nuoret jättävät maaseudun lopullisesti lähtiessään etsimään parempaa tulevaisuutta.

2.3

Eurooppa tarvitsee suunnitelman, jonka avulla palautetaan luottamus maaseudun hyvinvointiin. Sen tulee perustua vihreään kasvuun, jonka avulla edistetään kiertotaloutta, yhteisöjen tarpeiden parempaa ymmärtämistä sekä älykkäämpiä tukipalveluja. Käsillä olevassa lausunnossa pyritään selvittämään, miksi onnistuminen on vaihtelevaa ja mitä todellisia parannuksia voitaisiin toteuttaa uudella rahoituskaudella. Onko kestävän kehityksen kolmessa pilarissa eli taloudellisessa, ympäristöön liittyvässä ja sosiaalisessa oikeudenmukaisuudessa hyödynnetty aikaisemmin opittua? Ovatko kaikki sidosryhmät todella omistautuneet asialle ja sitoutuneet kumppanuuteen?

3.1

Jäsenvaltiot ja alueet pyrkivät tasapainottamaan maaseudun ja kaupunkien taloudellisia mahdollisuuksia ja lujittamaan sosiaalista yhteenkuuluvuutta lukuisin toimenpitein. EU on YMP:n ensimmäisen pilarin (asetus (EU) N:o 1307/2013) ja toisen pilarin (asetus (EU) N:o 1305/2013) sekä rakenne- ja koheesiorahastojen kautta pyrkinyt jatkuvasti kääntämään laskusuuntauksen, mikä on kuitenkin onnistunut vain osittain ja vaihtelevasti. EU:n tuki maaseudun kehittämiseen rahoitetaan nykyisin asetuksella (EU) N:o 1306/2013 perustetusta Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta, ja sen määräksi arvioidaan ennen pilarien välistä siirtoa 95,6 miljardia euroa eli 23 prosenttia YMP:n budjetista.

3.2

Vuosien 2014–2020 ohjelmat perustuvat vuosien mittaan hankittuihin kokemuksiin siitä, mikä toimii ja mikä ei. Komissio tukee eurooppalaisen maaseudun kehittämisverkoston sekä maatalouden tuottavuutta ja kestävyyttä koskevan eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden (EIP-AGRI) pyrkimyksiä jakaa hyviä käytänteitä ja innovatiivisia ratkaisuja, ja ETSK suosittaa, että tätä työtä tehostetaan kaikilla tasoilla. Myös muiden rahoittajien parhaista käytänteistä voitaisiin ottaa opiksi.

3.3

Vaikka EU:n määrärahat tällä alalla ovat joitakin muita aloja pienemmät, niitä voidaan käyttää älykkäästi ja kasvattaa julkisen rahoituksen ja muiden yhteisrahoituksen lähteiden avulla. Ohjelmilla on täydennettävä ensimmäisen pilarin resursseja, ja ne on yhdistettävä muihin rahoituslähteisiin tarvittaessa saumattomassa hallintoinfrastruktuurissa, jotta hakijat saavat nopean vastauksen sekä mentorointitukea neuvontavirastoista ja paikallisilta suunnitteluviranomaisilta.

3.4

Ohjelmien eri osat ovat riittävän joustavia ja paikallisia, jotta voidaan vastata yhteisöjen todellisiin tarpeisiin. Leader-malli ja sen paikalliset toimintaryhmät vahvistavat omistautumista ja tuottavat myönteisiä tuloksia, kun niitä käytetään tehokkaasti ja onnistuneesti. Kaikissa hankkeissa ja aloitteissa on ratkaisevan tärkeää tarjota kaikille sidosryhmille teknistä tukea yhdistettynä mentorointiin ja koulutukseen.

3.5

Heikoimmassa asemassa olevilla alueilla on kuitenkin vaikea saada aikaan todellisia parannuksia lyhytkestoisten ohjelmien avulla. Tämä johtuu puutteellisista liiketoimintaresursseista, heikosta infrastruktuurista, yhteisön johdon kokemattomuudesta ja muiden investointien huonosta saatavuudesta. Alueellisen yhteenkuuluvuuden parantamiseksi näihin alueisiin on kiinnitettävä enemmän huomiota, kuten rakenne- ja koheesiorahasto-ohjelmien aiemmassa ensimmäisessä tavoitteessa.

3.6

Komissio on antanut uudet varainhoitoasetukset vuosiksi 2014–2020. Hallintoviranomaisten ja seurantakomiteoiden tulee tulkita varainhoitoasetuksia selkeästi ja panna ne oikein täytäntöön lisäämättä hakijoille aiheutuvaa byrokraattista rasitetta. Euroopan tilintarkastustuomioistuin on esittänyt ohjelmakaudesta 2007–2013 ja lainsäädäntökehyksestä vuosiksi 2014–2020 antamissaan kertomuksissa (2) ehdotuksia siitä, miten rahalle saataisiin enemmän vastinetta.

3.7

Monien uusien ohjelmien valmistelu- ja hyväksymisprosessi on viivästynyt merkittävästi, vaikka prosessia luvattiin yksinkertaistaa. Viivästyminen on erittäin valitettavaa, sillä tilanne on useilla köyhimmillä maaseutualueilla uhkaava, ja näiden ohjelmien toivotaan kiireellisesti tuovan helpotusta matalaan tulotasoon, nuorisotyöttömyyteen, heikkoihin julkisiin palveluihin ja ilmastonmuutoksen vaikutukseen. Alueellisista ja valtion ohjelmista noin 57 prosenttia (3) oli toukokuussa 2015 vielä hyväksymättä, vaikka tavoitteena on saada prosessi päätökseen vuoden loppuun mennessä.

4.1

ETSK pitää tärkeänä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 täytäntöönpanoa. Erityisen tärkeä on kumppanuutta ja monitasohallintoa käsittelevä 5 artikla, jossa säädetään, että mukaan on otettava muut viranomaiset, talouselämän osapuolet ja työmarkkinaosapuolet sekä muut kansalaisyhteiskuntaa edustavat elimet. Komission tulisikin valvoa asetuksen soveltamista kumppanuussopimuksia valmisteltaessa ja ohjelmia toteutettaessa muun muassa osallistumalla ohjelmien seurantakomiteoihin.

4.2

Tässä lausunnossa tarkastellaan osallistumisen tasoa maaseudun kehittämisohjelmien valmistelun aikana. Päätelmiä voidaan kuitenkin tehdä vain rajallisesti hyväksyttyjen ohjelmien vähäisen määrän ja kapean maantieteellisen alan vuoksi. Lausuntoa varten järjestettiin kolme kuulemistilaisuutta (4) ja kysely, jota levitettiin laajemmin. Ensimmäiset vastaukset viittasivat siihen, että viranomaisten ja kansalaisjärjestöjen osallistuminen vaihtelee alueittain mutta prosessi on aikaisempiin ohjelmiin verrattuna parempi ja edistyneempi. Hyvien sitoutumiskäytänteiden jakamiseen olisi kuitenkin panostettava enemmän muun muassa hyödyntämällä paremmin jatkuvan vuoropuhelun mahdollistavaa viestintätekniikkaa. Vuoropuhelussa on paljon valtioiden ja alueiden sisäistä vaihtelua. Kumppanuussopimukset voivat jäädä symbolisiksi, CLLD-menetelmää sovelletaan vain muutamilla alueilla, ja aito osallistava kuuleminen päättyy prosessin alkupuolella eikä ulotu loppuun saakka (5). Saatavilla on kuitenkin esimerkkejä hyvistä käytänteistä, ja ne liittyvät usein ohjelmiin, joissa samantasoinen sitoutuminen on johtanut parempiin tuloksiin yhdistettynä muihin poliittisiin aloitteisiin (6).

4.3

Hallintotahot eivät yksinään voi saada aikaan todellista muutosta, jota maaseutualueiden elvyttäminen edellyttää. Ne voivat tarjota lainsäädäntö- ja suunnittelukehyksen, demokraattista vastuuvelvollisuutta, parempia julkisia palveluja ja alkurahoitusta. Ihmisiä ja ympäristöä hyödyttävät toimet ovat kuitenkin enimmäkseen yksityisten yritysten, osaavien työntekijöiden sekä yhteiskunnallisten ja yhteisöllisten yritysten harteilla. Jotta ihmiset ovat valmiita käyttämään aikaa ja voimavaroja, heidän on voitava luottaa siihen, että maaseudun parempaa tulevaisuutta koskeva yhteinen suunnitelma voidaan toteuttaa ilman pitkällisistä hakuprosesseista aiheutuvia esteitä.

4.4

Menestyminen edellyttää, että talous- ja yhteiskuntaelämää edustavilla osapuolilla on riittävästi resursseja toimia aktiivisesti jäsentensä ja hallintotahojen kanssa. Suunnitelmat vaihtelevat ja kehittyvät, minkä vuoksi toimintapolitiikkaan ja toteutukseen on sitouduttava voimakkaammin. Seurantakomiteoiden kokoonpanon on oltava laaja, ja jäsenillä on oltava tarvittavat tiedot ja kyky tehokkaaseen valvontaan. ETSK on sitoutunut helpottamaan parempien kumppanuusmallien kehittämistä kansalaisyhteiskuntaa edustavien osapuolten ja työmarkkinaosapuolten kanssa (7).

5.1

Brysselissä ja Pohjois-Walesissa toteutetuissa kuulemistilaisuuksissa (8) vahvistui, että ohjelmiin sisältyy tulostavoitteita. Komission, seurantakomiteoiden ja sidosryhmien tulisi arvioida niitä säännöllisin väliajoin, jotta saataisiin aikaan todellista edistystä ja vastinetta rahalle. Lisäksi olisi tutkittava, onko pilarien välinen varojen siirto ollut tehokasta vai onko sillä syvennetty maantieteellisiä eroja ja kilpailun vääristymistä.

5.2

Testausta varten on valittu kolme kestävään kehitykseen liittyvää aihetta: yrittäjyys ja työllisyys, ympäristö ja sosiaalinen osallisuus.

5.3

Vaikka YMP:n määrärahat pienenevät, komissio asettaa yhä suurempia lisävaatimuksia ensimmäisen pilarin maksujen vaatimustenmukaisuudesta. Tästä syystä on ehdottoman tärkeää varmistaa, että maaseudun kehittämisohjelmilla tuetaan investointeja maa- ja metsätalouden kilpailukyvyn varmistamiseksi mm. suurta lisäarvoa tuottavien tuotteiden, paremman markkinoinnin, lyhyiden toimitusketjujen vahvistamisen, brändin luomisen ja tietämyksen vaihdon avulla. Yliopistoilla ja korkeakouluilla on tärkeä rooli omilla alueillaan ja heikoimmassa asemassa olevien alueiden tukemisessa ystävyystoiminnan ja mentoroinnin avulla. Niiden olisi tehtävä yhteistyötä olemassa olevien viljelijä- ja maaseutuneuvontapalvelujen kanssa ja hyödynnettävä EU:n tutkimusrahoitusta paikallisiin erityistarpeisiin vastaamiseksi. Maaseudun kehittämisohjelmien olisi toimittava siltana tuen hakijoiden ja Euroopan investointirahaston sekä Horisontti 2020 -puiteohjelman välillä ja helpotettava tieteen saavutusten hyödyntämistä maatiloilla tai maaseudulla. Tässä yhteydessä myös kouluilla on erityisesti maaseuduilla selkeä tehtävä käsitellä tulevien sukupolvien keskeisiä yritystarpeita, vaikka ne eivät saakaan suoraan rahoitusta näistä ohjelmista. Maatilojen avoimien ovien päivät, työharjoittelut ja oppisopimusjaksot, jotka rahoitetaan muista rahoitusohjelmista, ovat ratkaisevan tärkeitä koulutetun työvoiman houkuttelemiseksi (9). Virallisen koulutuksen ja arkioppimisen on mahdollisuuksien mukaan oltava ammatillista, yritystoimintaan liittyvää ja paikallista (10).

5.4

Maa- ja metsätalousalat kehittyvät dynaamisessa taloudellisessa ympäristössä, jolle on ominaista globalisaatio, nopea teknologian kehitys ja kasvavat yhteiskunnalliset vaatimukset. Innovointi on ratkaiseva keino ylläpitää maataloustuottajien ja metsänomistajien tehokkuutta ja kilpailukykyä. Hiljattain perustettu EIP-AGRI on arvokas työkalu, joka on otettava käyttöön nopeasti ja laajasti. Innovoinnin käynnistämiseksi ja helpottamiseksi tarvitaan suoraviivaisia rahoitusjärjestelyjä.

5.5

Nuorisotakuu ja muut vastaavat järjestelmät on maaseutualueilla liitettävä maaseudun kehittämisohjelmien aloitteisiin, jotta mahdollistetaan edistyminen ja tavoitteiden saavuttaminen. Nuorille viljelijöille ja uusille tulokkaille on tärkeää tarjota investointi- ja koulutustukea. Hankkeet, joilla tuetaan maaseudun nuoria ja houkutellaan heitä jäämään, on luokiteltava ensisijaisen tärkeiksi. Nuoria olisi kannustettava ottamaan vastuuta toimenpiteistä, jotta he voivat auttaa itse itseään. Maaseuduille tarvitaan parempi sukupolvenvaihdosta koskeva suunnittelukehys (11), joka on oikeudellisesti tasapuolinen, helposti saatavilla ja edistää kestäväpohjaista kokemusten siirtoa nuoremmalle sukupolvelle.

5.6

Naisten asemalle maataloudessa annetaan täysi tunnustus. Naisten panos maaseudun tuotteiden suunnittelussa ja valmistuksessa on korvaamaton, ja kuten Suomen esimerkki osoittaa, kohdennettu neuvontatuki auttaa vapauttamaan yrittäjyyspotentiaalin (12).

5.7

Maaseutumatkailu, käsiteollisuus ja virkistys-, terveys- ja liikunta-alan aloitteiden parantaminen samoin kuin Royal Welshin ja Berliinin Vihreän viikon kaltaisten festivaalien ja esitysten markkinointityö ansaitsevat tukea. Kaupunkien ja maaseudun välisten yhteyksien palauttaminen ja laajakaistainternetpalvelujen parantaminen on välttämätöntä maaseudun yritysten ja kuluttajien kannalta nopeasti muuttuvassa monimuotoisessa Euroopassa. Alueellisten arvoketjujen luominen synnyttää suuria mahdollisuuksia käsiteollisuudelle, maataloudelle, matkailulle, kaupankäynnille ja maaseutualueille (13). ETSK kannattaa ehdotettua Euroopan strategisten investointien rahastoa ja sen sitoutumista maaseutuhankkeiden tukemiseen.

5.8

Ilmastonmuutoksen vaikutusta maa- ja metsätalouteen on tutkittu komitean lausunnossa (14). Yksi ratkaisu tuotannon lisäämiseksi niin, että käytetään vähemmän luonnonvaroja ja parannetaan kykyä sietää ilmastonmuutoksen vaikutuksia, on tukea maa- ja metsätalouden kestäväpohjaista tehostamista. Nykyaikaisessa maankäytössä pyritään kehittämään ilmastonmuutoksen hillitsemistoimia ja lisäämään biologista monimuotoisuutta etenkin maatalouden ympäristöohjelmien kautta (15). Kierrätystä ja kiertotaloutta on edistettävä (16). Uusiutuva energia (17) puolestaan on arvokas maaseudun voimavara, joka viisaasti hyödynnettynä tuo yhä enemmän taloudellista, sosiaalista ja ympäristöön liittyvää hyötyä. Mikäli varastointia, logistiikkaa ja perusrakenteita kyetään parantamaan teknisesti, tarjolla on todellinen mahdollisuus yhteisölliselle sitoutumiselle ja panostukselle.

5.9

ETSK korostaa sen merkitystä, että maatalouden ympäristö- ja ilmastotoimilla täydennetään ensimmäisen pilarin mukaista viherryttämistä. Tuen kohdentaminen erityiskriteerien mukaan – kriteerejä voivat olla eroosioaltis maa, maaelinympäristöjen klusteroituminen, vedenotto ja erityisiä hoitokäytäntöjä edellyttävien lajien auttaminen – on hyödyllistä, mutta vaatimustenmukaisuusvelvoitteet eivät saa aiheuttaa lisätaakkaa. Tarkka tieteellinen vertailukohta on välttämätön edistymisen mittaamiseksi, ja samalla on ymmärrettävä, että todelliset parannukset vaativat pidempää aikaskaalaa (18).

5.10

Euroopan maaseutumaisema on pääosin ihmisen toimien tulosta, ja sitä on sukupolvien ajan muokannut ruuan, puutavaran ja suojan hankkimiseen liittyvä toiminta. Eurooppalaiset arvostavat maaseudun monimuotoisuutta. Maaseudun kehittämisohjelmien tärkeänä tehtävänä on huolehtia näiden kulttuurimaisemien kestävyydestä varmistamalla osaamisen siirto ja läpinäkyvästi rahoitettu maataloustuotanto, jolla tuetaan tätä arvokasta monimuotoisuutta.

5.11

Epäoikeudenmukaisuutta on vaikea määritellä ja täsmentää maaseudun kontekstissa. Kuten aikaisemmin todettiin, ongelmia ovat haja-asutus, pieni väestö, epätasapainoinen ikäjakauma sekä heikot julkiset liikenne-, terveys- ja sosiaalipalvelut. Lisäksi maaseudulla kärsitään matalasta tulotasosta, eristyneisyydestä sekä asumis- ja teknologiapalvelujen heikosta laadusta. Joillakin alueilla (19) erityisenä ongelmana on työntekijöiden ja erityisesti siirtotyöläisten huono kohtelu ja hyväksikäyttö. Tarvitaankin enemmän ponnisteluja heidän kotouttamisekseen ja soveltuvien ammatillisten koulutusmahdollisuuksien tarjoamiseksi.

5.12

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 39 artiklassa vahvistetaan yhdeksi tärkeimmäksi YMP:n tavoitteeksi taata maatalousväestölle kohtuullinen elintaso lisäämällä tuottavuutta, edistämällä teknistä kehitystä ja varmistamalla, että maataloustuotantoa kehitetään kestäväpohjaisesti ja että tuotannontekijöitä hyödynnetään parhaalla mahdollisella tavalla. Sopimuksessa määrätään, että yhteistä maatalouspolitiikkaa suunniteltaessa on otettava huomioon maatalouselinkeinon erityisluonne, joka johtuu maatalouden yhteiskunnallisesta rakenteesta sekä eri maatalousalueiden välisistä rakenteellisista eroista ja luonnonolojen eroista.

5.13

Maaseudun kehittämisohjelmat auttavat luomaan ja vakiinnuttamaan suoria ja välillisiä työpaikkoja sekä maataloudessa että elintarvikealalla ja edistävät osaltaan, joskin vähemmässä määrin, maaseudun talouden monipuolistamista. Alueellisilla kehitysohjelmilla voidaan kuitenkin todellisuudessa vaikuttaa vain vähän rakenteellisten ongelmien ratkaisemiseen ja maaseudun julkisten palvelujen puutteiden korjaamiseen.

5.14

Tarvitaan muita julkisia määrärahoja ja poliittisia linjauksia, joilla tuetaan maaseudun tarpeita tai jotka on erityisesti kohdistettu maaseudun ongelmakohtiin. Tällaisia ovat esimerkiksi joukkoliikennettä, kotitalouksien energiatehokkuutta ja innovointiin kannustavia uudelleenkoulutusmahdollisuuksia koskevat ohjelmat. Maaseudun kehittämisohjelmia tulisi silti arvioida myös siitä näkökulmasta, parantavatko ne sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Tähän olisi käytettävä EU:n lainsäädännössä säädettyjä indikaattoreita, joita tulisi tehokkaamman arvioinnin tekemiseksi täydentää muilla indikaattoreilla. Olisi esimerkiksi arvioitava, edistävätkö ne yhteiskunnallisia yrityksiä ja sosiaalisia maataloushankkeita, joilla puututaan vammaisten asioihin, luodaan työpaikkoja ja hyödynnetään käytöstä poistettua maatalousmaata ja rakennuksia. Tarvitaan paljon enemmän tukea ja kannustusta, jotta vammaiset maaseudun asukkaat voivat osallistua täysivaltaisemmin yhteisöjensä elämään.

5.15

Kylät ovat elintärkeitä yhteisöllisen solidaarisuuden keskuksia. Kylien uudistaminen tukemalla pienyritysten ja yhteiskunnallisten yritysten toimintaa ja edistämällä hyväntekeväisyys- ja vapaaehtoistoimintaa on otettava ensisijaiseksi tavoitteeksi yhteisöjen lujittamistarkoituksessa (20), kuten Suomessa on osoitettu ja kuten esimerkiksi Walesin maaseudun kehittämisohjelmassa on tehty (21).