EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 13.1.2017

COM(2015) 574 final/2

CORRIGENDUM

This document corrects document COM (2015) 574 final of 18 November 2015. Clarifications and correction of factual mistakes requested by MS. It concerns all language versions.

KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

Energiatehokkuusdirektiivin 2012/27/EU 24 artiklan 3 kohdan mukainen arviointi jäsenvaltioiden edistymisestä vuodelle 2020 asetettujen kansallisten energiatehokkuustavoitteiden saavuttamisessa ja energiatehokkuusdirektiivin 2012/27/EU täytäntöönpanossa

{SWD(2015) 245 final}

Sisällysluettelo

1.    Johdanto    

2.    Edistyminen EU:n vuoden 2020 energiatehokkuustavoitteen saavuttamisessa    

3.    Kansalliset tavoitteet    

4.    Energiankulutuksen kehityssuuntaukset ja alakohtainen arviointi kansallisista toimenpiteistä    

4.1.    Teollisuus    

4.2.    Asuntosektori    

4.3.    Palvelusektori    

4.4.    Julkinen sektori    

4.5.    Liikennesektori    

4.6.    Tuotantosektori    

4.7.    Energiatehokkuusdirektiivin saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä    

4.8.    Rahoitus    

4.9.    Energiapalveludirektiivissä 2006/32/EY edellytetyt loppuenergian säästöt vuonna 2016    

5.    PÄÄTELMÄT    

Liite I    

Liite II    

1.Johdanto

Energiaunionistrategiassa 1 todetaan, että on tarpeen määritellä energiatehokkuus kokonaan uudelleen ja ajatella sitä omana energialähteenään, jonka arvo muodostuu säästyneestä energiasta. Keskittymällä energiatehokkuuteen keinona hillitä energian kysyntää voidaan saavuttaa toimitusvarmuuteen, kilpailukykyyn ja kestävyyteen liittyvät tavoitteet sekä tuottaa kustannussäästöjä kuluttajille ja teollisuudelle.

Energiaunionistrategiassa vahvistettiin tavoitteeksi parantaa energiatehokkuutta 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä, mikä merkitsee enintään 1086 Mtoe:n loppuenergian tai 1483 Mtoe:n primäärienergian kulutusta. Tältä pohjalta on tarkoitus edetä kohti vähintään 27 prosentin vähennystä vuoteen 2030 mennessä. Tavoitetta tarkastellaan uudelleen viimeistään vuonna 2020 pitäen mielessä 30 prosentin vähennystaso.

Komissio arvioi vuonna 2014 antamassaan energiatehokkuustiedonannossa (COM(2014) 520 final), että EU yltää noin 18–19 prosentin energiansäästöön vuonna 2020. Jäsenvaltiot ovat tämän jälkeen tehostaneet toimiaan EU:n energiatehokkuuslainsäädännön täytäntöönpanemiseksi ja asettaneet kunnianhimoisemmat energiatehokkuustavoitteet (primäärienergian säästötavoitteet ovat nyt yhteensä 17,6 prosenttia vuonna 2020, kun viime vuonna tavoitteet olivat yhteensä 16,4 prosenttia). Komissio on tältä pohjalta edelleen optimistinen sen suhteen, että 20 prosentin tavoite saavutetaan. Tämä edellyttää kuitenkin, että voimassa oleva EU:n lainsäädäntö pannaan täysimääräisesti täytäntöön, jäsenvaltiot nostavat tavoitetasojaan ja energiatehokkuuteen liittyvien investointien olosuhteet paranevat entisestään kaikkialla Euroopassa.

Tässä kertomuksessa arvioidaan tämän tavoitteen saavuttamisessa ja energiatehokkuusdirektiivin 2012/27/EU täytäntöönpanossa saavutettua edistymistä. Siihen sisältyy joitain suosituksia jäsenvaltioille 2 , ja se perustuu jäsenvaltioiden vuosiraportteihin ja kansallisiin energiatehokkuuden toimintasuunnitelmiin. Tämän kertomuksen ohella esitetään komission yksiköiden valmisteluasiakirja 3 , jossa kuvaillaan yksityiskohtaisesti käytettyjä suorituskykyindikaattoreita.

2.Edistyminen EU:n vuoden 2020 energiatehokkuustavoitteen saavuttamisessa

Energiakulutuksen vähentämisessä EU:n tasolla on saavutettu merkittävää edistystä. Kaiken kaikkiaan energian loppukulutus väheni 7 prosenttia vuosina 2005–2013. Primäärienergian kulutus väheni 8 prosenttia samana aikana, ja alustavien arvioiden mukaan tämä laskeva trendi jatkuu vuonna 2014, jolloin primäärienergian kulutus on 1516 Mtoe 4 .

Energian loppukulutus 5 laski EU28:ssa 1186 Mtoe:sta vuonna 2005 1102 Mtoe:iin vuonna 2012, mutta kasvoi 1105 Mtoe:iin vuonna 2013. Vuoden 2013 kasvu johtui pääasiassa Belgiassa, Tšekissä, Saksassa, Irlannissa, Ranskassa, Unkarissa, Alankomaissa, Itävallassa, Slovakiassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa tapahtuneesta kasvusta 6 .

Teollisuuden energiankulutus väheni absoluuttisesti mitattuna 327 Mtoe:sta vuonna 2005 275 Mtoe:iin vuonna 2012 (16 %). Yleisesti ottaen tähän laskevaan suuntaukseen vaikuttivat talouskriisi, Euroopan talouksien rakennemuutos ja energiatehokkuustoimenpiteet. Teollisuuden energiankulutus kasvoi kuitenkin 277 Mtoe:iin vuonna 2013. Tämä johtui kasvusta useilla teollisuudenaloilla, suurimman kasvun ollessa 6 prosenttia kaivostoiminnassa ja louhinnassa.

Asuntosektorilla energian loppukulutus väheni 3 prosenttia vuonna 2013 vuoden 2005 tasoon verrattuna.

Palvelusektorilla energian loppukulutus kasvoi 6 prosenttia vuosina 2005–2013, mutta alan tuottama lisäarvo kasvoi 11 prosenttia samana aikana, mikä johti energiaintensiteetin pienenemiseen.

Liikenteessä energian loppukulutus väheni 6 prosenttia tänä aikana. Liikenne muodosti vuonna 2013 suurimman osuuden energian loppukulutuksesta (32 %). Sitä seurasivat asuntosektori 27 prosentilla, teollisuus 25 prosentilla ja palvelusektori 14 prosentilla. Muut alat vastasivat jäljelle jäävistä 2 prosentista.

Primäärinenergian kulutus 7 laski EU28:ssa 1709 Mtoe:sta vuonna 2005 1567 Mtoe:iin vuonna 2013. Alustavien arvioiden mukaan primäärienergian kulutuksen väheneminen jatkuu, ja kulutus on 1516 Mtoe vuonna 2014 8 . Belgiassa, Tanskassa, Saksassa, Virossa, Ranskassa, Puolassa, Portugalissa ja Slovakiassa primäärienergian kulutus kuitenkin kasvoi vuonna 2013 vuoteen 2012 verrattuna.

Yleisesti ottaen primäärienergia kulutuksen väheneminen EU28:ssa vuosina 2005–2013 johtui pääasiassa energian loppukulutuksen vähenemisestä, ja siihen vaikutti myös sähköntuotantosektorilla tapahtunut rakennemuutos uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön osuuden kasvaessa. Energiasektorin energiankulutus väheni 13 prosenttia ja jakeluhäviöt pienenivät 8 prosenttia tänä aikana.

Sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksissa tuotetun lämmön määrä väheni EU28:ssa 9 prosenttia 46 Mtoe:sta vuonna 2005 42 Mtoe:iin vuonna 2013.

3.Kansalliset tavoitteet

Jäsenvaltiot määrittelivät vuonna 2013 ohjeelliset kansalliset energiatehokkuustavoitteet 9 . Itävalta, Bulgaria, Kroatia, Kypros, Kreikka, Unkari, Italia, Slovakia ja Espanja ovat tämän jälkeen asettaneet vuoden 2014 kansallisissa energiatehokkuuden toimintasuunnitelmissaan kunnianhimoisemmat tavoitteet energian loppukulutukselle keskittyen suurempaan kysynnän vähentämiseen asuntosektorilla, palveluissa, teollisuudessa ja liikenteessä. Ainoastaan Malta ja Puola ovat ilmoittaneet komissiolle energian loppukulutusta koskevista alhaisemmista tavoitteista. Energiatehokkuuden tavoitteena on energian kulutuksen irrottaminen talouskasvusta tehokkuushyötyjen avulla. Tässä suhteessa Kroatian, Kyproksen, Suomen, Kreikan, Italian, Portugalin ja Romanian ohjeelliset tavoitteet eivät ole riittävän kunnianhimoisia, sillä energian loppukulutuksen arvioidaan olevan suurempi kuin BKT:n ennustettu kehitys vuosina 2014–2020 10 .

Primäärienergian kulutuksen osalta Kypros, Ranska, Kreikka, Unkari, Irlanti, Malta, Espanja ja Ruotsi ovat asettaneet vuoden 2014 kansallisissa energiatehokkuuden toimintasuunnitelmissaan alkuperäisiä tavoitteitaan kunnianhimoisemmat ohjeelliset tavoitteet. Etenkin Itävalta, Belgia, Ranska, Saksa, Malta, Alankomaat, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat asettaneet itselleen kunnianhimoiset tavoitteet suhteessa vuosina 2014–2020 odotettuun BKT:n kasvuun. Bulgaria, Kroatia ja Slovakia ovat alentaneet tavoitteitaan. Kroatiassa, Suomessa, Kreikassa ja Romaniassa vuodelle 2020 asetetut primäärienergian kulutuksen ohjeelliset tavoitteet mahdollistaisivat primäärienergian kulutuksen kasvun näiden maiden vuosina 2014–2020 odotettua BKT:n keskimääräistä kasvuvauhtia nopeammin 11 .

Jäsenvaltiot eivät ole kaiken kaikkiaan onnistuneet asettamaan riittävän kunnianhimoisia kansallisia energiatehokkuustavoitteita, jotta EU-tason 20 prosentin tavoite voitaisiin saavuttaa. Kansalliset ohjeelliset tavoitteet vastaavat yhteenlaskettuina 17,6 prosentin primäärienergian säästöjä vuoden 2020 ennusteisiin verrattuna. Vaikka tämä on tervetullut parannus ensin ilmoitettuihin tavoitteisiin verrattuna, se jää silti jälkeen EU:n asettamasta tavoitteesta säästää 20 prosenttia primäärienergian kulutuksesta ennusteisiin verrattuna vuonna 2020. Viimeaikaista edistymistä koskevat tiedot antavat kuitenkin aihetta optimistisempaan johtopäätökseen.

4.Energiankulutuksen kehityssuuntaukset ja alakohtainen arviointi kansallisista toimenpiteistä

Arvioidakseen jäsenvaltioiden edistymistä ohjeellisten energiatehokkuustavoitteidensa saavuttamisessa komissio analysoi niiden kansallisia energiatehokkuuden toimintasuunnitelmia ja vuosiraportteja sekä indikaattoreita, jotka on kuvattu tarkemmin tämän kertomuksen ohella esitettävässä komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa 12 . Analyysi osoittaa, että useimmat jäsenvaltiot vähensivät primääri- ja loppuenergian kulutustaan vuosina 2005–2013 nopeammalla tahdilla kuin mitä tarvittaisiin vuosina 2005–2020, jotta jäsenvaltioiden primääri- ja loppuenergian kulutusta koskevat tavoitteet voitaisiin saavuttaa vuoteen 2020 mennessä. Poikkeuksia tästä ovat Belgia, Viro, Ranska, Saksa, Alankomaat, Puola ja Ruotsi (primäärienergian kulutuksen osalta) sekä Itävalta, Belgia, Viro, Ranska, Saksa, Liettua, Malta ja Slovakia (energian loppukulutuksen osalta) 13 .

Koko talouden primäärienergiaintensiteetti 14 pieneni keskimäärin kaikissa jäsenvaltioissa vuosina 2005–2013 Viroa lukuun ottamatta.

4.1.Teollisuus

Teollisuuden energian loppukulutus väheni absoluuttisesti mitattuna 327 Mtoe:sta vuonna 2005 277 Mtoe:iin vuonna 2013 (-15 %). Vuosien 2008–2012 välinen väheneminen voidaan selittää teollisuustoiminnan vähenemisellä ja teollisuuden rakennemuutoksilla. Energiatehokkuusparannukset vaikuttivat kuitenkin eniten tähän myönteiseen suuntaukseen, sillä niiden vaikutus oli lähes kolminkertainen muihin tekijöihin verrattuna 15 . 

Koska talouden odotetaan kasvavan useimmissa jäsenvaltioissa tulevina vuosina, tarvitaan lisätoimia, jotta energiankulutuksen irrottaminen talouskasvusta voidaan varmistaa. Myös alhaisemmat öljyn ja kaasun hinnat voivat vähentää kannustimia tehdä energiatehokkuuteen liittyviä investointeja tällä sektorilla, koska takaisinmaksuaika pitenee.

Eri jäsenvaltioiden teollisuuden energiaintensiteetissä on suuria eroja: ero energiaintensiivisimmän jäsenvaltion, Bulgarian, ja vähiten energiaintensiivisten jäsenvaltioiden, Tanskan ja Irlannin, välillä on seitsenkertainen. Useimmissa jäsenvaltioissa teollisuuden ja rakennusalan energiaintensiteetti pieneni vuosina 2005–2013, lukuun ottamatta Kreikkaa, Unkaria, Irlantia ja Latviaa.

Euroopan päästökauppajärjestelmä on ollut tärkeä kannustin energiatehokkuuteen liittyville investoinneille energiaintensiivisillä teollisuudenaloilla. Lisäksi useimmat jäsenvaltiot tukevat teollisuuden energiatehokkuutta taloudellisilla kannustimilla ja verotuksellisilla toimenpiteillä. Vapaaehtoiset sopimukset ovat toinen yleinen teollisuussektorilla käytetty ohjauskeino. Tällaisia sopimuksia on tehty teollisuuden toimijoiden kanssa yhdeksässä jäsenvaltiossa: Belgia, Tanska, Suomi, Irlanti, Luxemburg, Alankomaat, Portugali, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta. Energiansäästöjä saavutetaan teollisuussektorilla myös markkinapohjaisilla välineillä, esim. Italiassa valkoisten todistusten järjestelmällä ja Tanskassa energiansäästövelvoitejärjestelmällä.

Energiatehokkuusdirektiivin 8 artiklan 4 kohdan mukaan suurissa yrityksissä on tehtävä energiakatselmus vuodesta 2015 eteenpäin. Tämän säännöksen täytäntöönpano voi auttaa teollisuussektoria yksilöimään kustannustehokkaita energiatehokkuustoimenpiteitä. Noin puolet jäsenvaltioista ei ole kuitenkaan vielä ilmoittanut komissiolle kansallisista säännöksistä, joilla tämä energiatehokkuusdirektiivin vaatimus saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä. Komissio on tästä syystä aloittanut rikkomismenettelyt näitä maita vastaan.

Jäsenvaltioiden olisi myös pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevassa politiikassaan pyrittävä poistamaan markkinaesteitä, jotta pk-yritykset voivat hyödyntää jäljellä olevat mahdollisuudet energiatehokkuuden parantamiseen.

4.2.Asuntosektori

Asuntosektorin energian loppukulutus väheni absoluuttisesti mitattuna 306 Mtoe:sta vuonna 2005 296 Mtoe:iin vuonna 2013 (-3 %), vaikka se kasvoikin hieman vuosina 2012–2013. Yleinen väheneminen johtui pääasiassa energiatehokkuustoimenpiteistä, etenkin tilalämmityksen energiankulutuksen osalta 16 .

Energiankulutus neliömetriä kohden laski vuosina 2005–2013 kaikissa jäsenvaltioissa, lukuun ottamatta Italiaa, jossa se kasvoi 10 prosenttia, ja Viroa, jossa se pysyi ennallaan 17 . Alhaisempi energiankulutus neliömetriä kohden voidaan selittää rakennusten, kodinkoneiden ja lämmitysteknologian tiukemmilla energiatehokkuusvaatimuksilla, mikä johtuu osittain rakennusten energiatehokkuutta koskevan direktiivin asteittaisesta täytäntöönpanosta.

Jäsenvaltiot ovat hiljattain laatineet ensimmäiset koko rakennuskantaansa koskevat pitkän aikavälin peruskorjausstrategiat, joista säädetään energiatehokkuusdirektiivin 4 artiklassa 18 . Vaikka joistain strategioista puuttui joitain tietoja, kuten muita kuin asuinrakennuksia, investointikustannuksia ja rahoituslähteitä koskevat tiedot, pitkän aikavälin peruskorjausstrategioiden laadun odotetaan paranevan niiden seuraavassa päivityksessä vuonna 2017.

Peruskorjausten laadun parantamiseksi asentajilla ja ammattilaisilla on oltava riittävä koulutus ja heidän taitojaan on parannettava sellaisten uusien ja tehokkaampien teknologioiden alalla, jotka voivat korvata olemassa olevat laitteet ja prosessit rakentamisessa ja peruskorjauksessa. EU:n ’BUILD UP Skills’ -hankkeessa kehitettyjen pätevyyttä ja koulutusta koskevien kansallisten etenemissuunnitelmien toteuttaminen on jo aloitettu 21 jäsenvaltiossa vuosina 2013 ja 2014 19 . Lisäksi kansallisissa energiatehokkuuden toimintasuunnitelmissa on kuvailtu muita kansallisia koulutustoimia, mutta kohdennettuja lisätoimia tarvitaan edelleen tällä alalla.

Asuntosektorin energiatehokkuuden alalla voidaan hyödyntää laajaa valikoimaa erilaisia politiikkatoimia, kuten sääntelyllisiä ja taloudellisia/verotuksellisia toimenpiteitä, tiedotus- ja valistustoimenpiteitä, vapaaehtoisia sopimuksia, infrastruktuuri-investointeja (älymittareiden käyttöönotto), markkinapohjaisia välineitä sekä muita toimia. Sääntelylliset toimenpiteet liittyvät lähinnä rakennusten energiatehokkuutta koskevan direktiivin täytäntöönpanoon, mukaan lukien uusien ja olemassa olevien rakennusten energiatehokkuutta koskevat vähimmäisvaatimukset ja energiatodistukset ja lämmityskattiloiden ja ilmastointijärjestelmien tarkastukset, sekä ekosuunnitteludirektiivin täytäntöönpanoon, mukaan lukien kodinkoneiden ja laitteiden energiatehokkuusvaatimukset.

Energiatehokkuuden parantamista tukeviin taloudellisiin ja verotuksellisiin toimenpiteisiin lukeutuvat avustukset ja tuet. Jotkin jäsenvaltiot (Ranska, Saksa, Kreikka, Alankomaat ja Portugali) tarjoavat lainaohjelmia. Kotitalouksien energiatehokkuuden parantamiseen liittyviä verohelpotuksia on käytössä Tanskassa, Suomessa, Ranskassa, Saksassa, Kreikassa, Italiassa, Alankomaissa ja Portugalissa. Kuudessa jäsenvaltiossa (Itävalta, Tanska, Viro, Saksa, Alankomaat ja Ruotsi) on otettu käyttöön energiaveroja, joilla pyritään muuttamaan kuluttajien käyttäytymistä ja edistämään energiatehokkuuteen tehtäviä investointeja. Vuoden 2014 kansallisten energiatehokkuuden toimintasuunnitelmien mukaan älymittarit otetaan käyttöön kotitalouksissa Itävallassa, Kyproksella, Tanskassa, Suomessa, Ranskassa, Kreikassa, Irlannissa, Latviassa, Maltalla ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

Energiatehokkuusvelvoitejärjestelmissä keskitytään pääasiassa asuntosektoriin energiatehokkuusdirektiivin 7 artiklassa vaaditun 1,5 prosentin säästön saavuttamiseksi energian vuotuisessa loppukäytössä. Kaiken kaikkiaan 16 maata on hyväksynyt tai aikoo hyväksyä energiatehokkuusvelvoitejärjestelmän. Useimmat jäsenvaltiot aikovat soveltaa sallittuja poikkeuksia vähentääkseen saavutettavia säästöjä suurimman sallitun 25 prosentin määrän (lukuun ottamatta Tanskaa, Portugalia ja Ruotsia) 20 . Tämä vähentää vuoteen 2020 mennessä saavutettavien energiasäästöjen määrää. Komissio on myös todennut, että tämä artikla on pantu heikosti täytäntöön joissain maissa, koska useat jäsenvaltiot soveltavat vanhoja toimenpiteitä. Lisäksi ilmoitettujen toimenpiteiden täytäntöönpano on viivästynyt, odotetut säästöt on yliarvioitu tai eri toimintalinjojen päällekkäisiä vaikutuksia ei ole otettu asianmukaisesti huomioon. Siksi komissio aikoo jatkossa seurata tiiviisti tämän artiklan täytäntöönpanoa.

Jäsenvaltioiden on tiedotettava paremmin kuluttajille energiatehokkuuteen liittyvistä vaihtoehdoista ja parannettava edelleen yksityisten kuluttajien investointiolosuhteita, jotta Euroopan olemassa olevan rakennuskannan tällä hetkellä hyvin alhaista peruskorjausastetta voidaan parantaa. Tällä alalla tarvitaan kohdennettuja toimia, koska kotitaloudet reagoivat nouseviin energianhintoihin hitaammin kuin esim. energiaintensiivinen teollisuus. Paremmin kohdennettuja toimia tarvitaan myös heikoimmassa asemassa olevien kuluttajien osalta, jotta energiaköyhyyteen voidaan puuttua tehokkaasti ja elintasoa voidaan parantaa. Tässä suhteessa hyödyllisiä toimia olisivat esimerkiksi korottomat lainat sekä vuokralaisen ja vuokranantajan eturistiriitojen poistaminen.

4.3.Palvelusektori

Palvelusektorin energian loppukulutus kasvoi absoluuttisesti mitattuna 144 Mtoe:sta vuonna 2005 153 Mtoe:iin vuonna 2013 (6 %).Energiankulutus kasvoi kuitenkin hitaammin kuin lisäarvo (11 %) samana aikana. Kaiken kaikkiaan EU:n palvelusektorin energiaintensiteetti (lämmitystarveluvulla normalisoituna) pieneni 4 prosenttia vuosina 2005–2013, pääasiassa Itävallassa (20 %), Unkarissa (26 %), Irlannissa (37 %) ja Portugalissa (21 %). Tämä on erittäin myönteinen suuntaus. Bulgariassa, Kroatiassa, Suomessa, Kreikassa, Italiassa, Luxemburgissa ja Espanjassa energiaintensiteetti kuitenkin kasvoi vuonna 2013 vuoden 2005 tasoon verrattuna.

Useimpia asuntosektorilla sovellettavia sääntelyllisiä toimenpiteitä sovelletaan myös palvelusektorilla.

Koska palvelusektorin odotetaan kasvavan, jäsenvaltioiden on vastattava tähän asianmukaisilla lisätoimenpiteillä, jotta alan pienenevän energiaintensiteetin myönteistä suuntausta voidaan jatkaa kaikkialla EU:ssa.

4.4.Julkinen sektori

Energiatehokkuusdirektiivin 5 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on vuosittain korjattava kolme prosenttia keskushallinnon omistamien ja käyttämien lämmitettyjen ja jäähdytettyjen rakennusten kokonaispinta-alasta tai saavutettava vastaavat vuotuiset säästöt. Jäsenvaltioista 18 panee 5 artiklan vaatimuksen täytäntöön vaihtoehtoisilla toimenpiteillä (kuten toimenpiteillä, joilla pyritään muuttamaan rakennusten käyttäjien käyttäytymistä); muut jäsenvaltiot ovat valinneet ensisijaisen menetelmän eli kolme prosentin korjaamisen kokonaispinta-alasta. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava vuosiraporteissaan niiden rakennusten kokonaispinta-ala, jotka eivät täytä energiatehokkuusdirektiivin 5 artiklan 1 kohdan vaatimuksia, sekä 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti korjattu pinta-ala tai 5 artiklan 6 kohdan mukaisesti saavutettujen energiansäästöjen määrä edelliseltä vuodelta. Useimmat jäsenvaltiot antoivat joitain tätä koskevia tietoja vuoden 2015 vuosiraporteissaan; Kreikka, Ranska, Unkari, Alankomaat ja Slovenia eivät antaneet tästä mitään tietoja 21 . Useimmissa tapauksissa toimitettiin tiedot niiden rakennusten kokonaispinta-alasta, jotka eivät täytä 5 artiklan mukaisia energiatehokkuusvaatimuksia, mutta tiedot keskushallinnon omistamien rakennusten korjausten avulla (tai vaihtoehtoisilla toimenpiteillä) saavutetuista säästöistä, jotka ovat olleet pakollisia 1. tammikuuta 2014 lähtien, puuttuivat tai olivat epäselviä useimmissa vuosiraporteissa. Tämän vuoksi ei voida vielä arvioida, täyttivätkö jäsenvaltiot vuonna 2014 energiatehokkuusdirektiivin 5 artiklan mukaiset velvollisuutensa, mutta komissio seuraa asianmukaista täytäntöönpanoa tiiviisti.

Energiatehokkuusdirektiivin 6 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että keskushallinnot hankkivat ainoastaan energiatehokkaita tuotteita, palveluja ja rakennuksia. Kaikki jäsenvaltiot ovat esittäneet toimenpiteet sen varmistamiseksi, että näin tapahtuu, mutta Belgian ja Italian kansallisiin energiatehokkuuden toimintasuunnitelmiin ei sisälly toimenpiteitä, joilla muita julkisia elimiä kannustetaan toimimaan samoin. Komissio on käynnistänyt selvityksen tämän säännöksen vaikuttavuuden arvioimiseksi. Alustavat tulokset osoittavat, etteivät kaikki hankintojen tekijät ole täysin ymmärtäneet julkisia hankintoja koskevia energiatehokkuusvaatimuksia ja ettei energiatehokkuusdirektiivin 6 artiklan vaatimusten saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ole vielä saatettu loppuun joissain jäsenvaltioissa. Jäsenvaltioiden mukaan muita esteitä ovat muun muassa viranomaisten puutteelliset taidot ja puuttuva käytännön tietotaito energiatehokkaista julkisista hankinnoista, selkeiden ohjeiden ja käytännön työkalujen puuttuminen sekä julkisten hankintojen epäselvät arviointikriteerit. Komissio aikoo etsiä tapoja, joilla jäsenvaltioita voidaan paremmin auttaa tämän säännöksen täytäntöönpanossa.

4.5.Liikennesektori

Liikenteessä 22 energian loppukulutus väheni EU28:ssa 370 Mtoe:sta vuonna 2005 349 Mtoe:iin vuonna 2013 (-6 %). Tähän sisältyy 4 prosentin kasvu vuosina 2005–2007, mutta nopea lasku tämän jälkeen (-9 % vuosina 2007–2013).

Vuosien 2007–2013 vähennyksestä noin 40 prosentin arvioidaan johtuvan talouskriisistä, kun henkilöliikenne on pysynyt ennallaan ja tavaraliikenne on vähentynyt. Loput 60 prosenttia johtuu pääasiassa henkilöautojen energiatehokkuuden paranemisesta, jonka taustalla ovat tiukentuneet hiilidioksidipäästövaatimukset ja jäsenvaltioiden kohdennetut liikennepoliittiset toimet (joista on joissain tapauksissa ilmoitettu myös energiatehokkuusdirektiivin 7 artiklan mukaisina liikennettä koskevina toimenpiteinä energian loppukulutuksen vähentämiseksi) 23 . 

Liikennesektorilla suurin energian loppukulutuksen vähennys vuosina 2005–2013 todettiin Kreikassa, Irlannissa ja Espanjassa. Kulutus kasvoi hieman Kroatiassa, Suomessa ja Saksassa, ja huomattavaa kasvua tapahtui Liettuassa, Maltalla, Puolassa, Romaniassa, Slovakiassa ja Sloveniassa 24 . 

Joukkoliikenteen osuus kasvoi puolessa jäsenvaltioista, eli Itävallassa, Belgiassa, Kroatiassa, Tšekissä, Suomessa, Kreikassa, Unkarissa, Luxemburgissa, Alankomaissa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Portugalissa, Sloveniassa, Espanjassa ja Ruotsissa. Muissa jäsenvaltioissa henkilöautojen osuus kasvoi 25 . Tavaraliikenteessä rautateiden ja sisävesiliikenteen osuus kasvoi vuonna 2013 vuoden 2005 tasoon verrattuna Itävallassa, Belgiassa, Tanskassa, Suomessa, Saksassa, Italiassa, Alankomaissa, Portugalissa, Romaniassa, Ruotsissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

Jäsenvaltiot tukevat energiatehokkuutta sekä yksilö- että joukkoliikenteessä ajoneuvojen energiatehokkuuden paranemisen ja EU:n hiilidioksidistandardien mukaisten pienempien hiilidioksidipäästöjen kautta. Ne tukevat myös siirtymistä vähemmän ympäristöä kuormittaviin liikennemuotoihin (esim. rautatiet tai muut julkisen liikenteen muodot) sekä kuluttajatiedostusta ja kuluttajien käyttäytymisen muuttamista.

Liikenteen osalta Bulgaria, Tšekki, Tanska, Ranska, Italia, Latvia, Portugali, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta ilmoittivat rautatieliikenteeseen kohdistetuista toimenpiteistä kansallisissa energiatehokkuuden toimintasuunnitelmissaan. Tanskassa on vahvistettu taksien energiatehokkuusvaatimukset. Metroliikenneverkkoa on laajennettu Bulgariassa, Tšekissä, Tanskassa, Kreikassa ja Italiassa. Belgia, Irlanti ja Portugali ovat maininneet liikennemuotosiirtymän tukemisen sekä joukkoliikenteen käytön tai pyöräilyn ja jalankulun edistämisen. Yksilöliikennettä koskeviin toimenpiteisiin lukeutuvat muun muassa autokannan energiatehokkuuden parantaminen, sähkö- ja vetyautojen ja polttoainetaloudellisempien autojen käyttöä tukevat toimenpiteet ja pyörätieverkoston kehittäminen. Energiatehokkaiden ajoneuvojen ostamista edistäviä taloudellisia kannustimia on käytössä Kroatiassa, Luxemburgissa, Espanjassa (sähköautojen osalta) ja Alankomaissa, kun taas Tanska tarjoaa verokannustimia sähkö- ja vetyautojen omistajille sekä omistajille, jotka vaihtavat vähemmän kuluttavaan ajoneuvoon. Kuluttajien käyttäytymiseen vaikuttavista toimenpiteistä ovat ilmoittaneet myös Suomi, Alankomaat (kuljettajakoulutus) ja Yhdistynyt kuningaskunta. Myös Ranskassa suunnitellaan tavaraliikenteen siirtämistä vähemmän ympäristöä kuormittaviin liikennemuotoihin kuten rautatie-, meri- ja sisävesiliikenteeseen.

4.6.Tuotantosektori

Primäärienergian kulutuksen väheneminen viime vuosina on johtunut energian loppukulutuksen vähenemisestä, Euroopan päästökauppajärjestelmän täytäntöönpanosta ja sähköntuotantosektorin rakennemuutoksesta. Viime vuosina on erityisesti tapahtunut rakenteellista siirtymistä lämpövoimalaitoksista uusiutuviin energialähteisiin.

Tuotantosektorin tehokkuus on keskeinen tekijä, jotta vuoden 2020 energiatehokkuustavoitteet voidaan saavuttaa. Tuotantosektorin energiatehokkuus edistää voimakkaasti toimitusvarmuutta ja hiilestä irtautumista. Euroopan päästökauppajärjestelmän lisäksi tämän sektorin energiatehokkuutta voidaan parantaa kohdennetuilla energiatehokkuustoimilla, kuten kasvattamalla erittäin energiatehokkaissa yhteistuotantolaitoksissa tuotetun sähkön ja lämmön osuutta sekä kaukolämmityksen ja jäähdytyksen ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä.

Jäsenvaltiot ovat viime vuosina lisänneet uusiutuvia energialähteitä koskevia toimiaan. Uusiutuvan energian yhteenlaskettu osuus EU:ssa nousi 15 prosenttiin vuonna 2013, ja arvioiden mukaan osuus oli 15,3 prosenttia vuonna 2014. Tämä edisti osaltaan primäärienergian kulutuksen vähenemistä, sillä useimpien uusiutuvien energialähteiden muuntotehokkuus on 100 prosenttia 26 .

Energiatehokkuusdirektiivin 24 artiklan 6 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on toimitettava tiedot lämpövoimalaitoksissa ja erityisesti yhteistuotantolaitoksissa tuotetusta sähköstä ja lämmöstä. Yhteistuotantolaitoksissa tuotetun lämmön määrä väheni EU28:ssa 9 prosenttia 46 Mtoe:sta vuonna 2005 42 Mtoe:iin vuonna 2013. Jäsenvaltioiden on lisättävä toimiaan etenkin erittäin energiatehokkaiden yhteistuotantolaitosten osuuden kasvattamiseksi, varsinkin kun otetaan huomioon niiden tehokkuushyödyt ja vaikutus teollisuuden tuottavuuteen.

Energiatehokkuusdirektiivin 14 artiklassa vahvistetaan kehys investointien lisäämiseksi tehokkaaseen kaukolämmitykseen ja -jäähdytykseen. Kehitys on ollut myönteistä yhdeksässä jäsenvaltiossa, joissa kaukolämmityslaitosten muuntoteho kasvoi keskimäärin vuosina 2005–2013. Muissa 12 jäsenvaltiossa, joissa kaukolämmitystä käytetään, suuntaus on kuitenkin laskeva 27 . Tästä syystä 14 artiklan täysimääräinen täytäntöönpano ja kattava arviointi, joka jäsenvaltioiden on tehtävä vuoden 2015 loppuun mennessä (analyysi tehokkaan yhteistuotannon ja tehokkaan kaukolämmityksen ja -jäähdytyksen hyödyntämismahdollisuuksista), ovat olennaisen tärkeitä, jotta tuotantosektorin energiatehokkuuspotentiaali voitaisiin hyödyntää koko mitassaan.

Laatikko 1: Hyviä esimerkkejä jäsenvaltioista

4.7.Energiatehokkuusdirektiivin saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

Energiatehokkuusdirektiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ei ole vielä saatettu päätökseen useissa jäsenvaltioissa. Tämä estää joitain jäsenvaltioita saavuttamasta niiden vuodelle 2020 asetettuja ohjeellisia kansallisia tavoitteita, pysäyttää energiatehokkuusmarkkinoiden kunnollisen kehityksen ja estää kuluttajia ja markkinatoimijoita hyödyntämästä energiatehokkuutta täydessä mitassa. Voimassa olevan energiatehokkuutta koskevan lainsäädäntökehyksen täydellinen ja moitteeton täytäntöönpano on olennaisen tärkeää, jotta EU28:n vuoden 2020 energia- ja ilmastotavoitteet voidaan saavuttaa. Komissio on aloittanut rikkomismenettelyjä varmistaakseen direktiivin täydellisen ja moitteettoman saattamisen osaksi kansallista lainsäädäntöä. Tässä suhteessa tarvitaan entistä voimakkaampia toimia.

Komissio on tähän mennessä lähettänyt jäsenvaltioille 27 virallista ilmoitusta ja 20 perusteltua lausuntoa, koska ne eivät ole ilmoittaneet komissiolle kaikkia kansallisia säännöksiä, jotka ovat tarpeen energiatehokkuusdirektiivin kaikkien vaatimusten saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä. Komissio on myös käynnistänyt kahdenvälisen yhteydenpidon kaikkien 28 jäsenvaltion kanssa saadakseen lisätietoja energiatehokkuusdirektiivin 7 artiklan täytäntöönpanosta.

4.8.Rahoitus

Energiatehokkuusmarkkinat tarjoavat suuria investointimahdollisuuksia, mutta markkinat ovat edelleen pienet, hajanaiset ja (oletetusti) riskialttiit ja ne ovat suurelta osin riippuvaisia suorista tai epäsuorista tuista (etenkin sellaisten rakennusten peruskorjausten tai energiatehokkuusinvestointien osalta, joiden takaisinmaksuaika on yli kolme vuotta).

Euroopan rakenne- ja investointirahastot (ERI-rahastot) ovat EU:n suurin rahoituslähde tällä alalla. EU on osoittanut monivuotisessa rahoituskehyksessä (2007–2013) noin 6,1 miljardia euroa (2 prosenttia Euroopan aluekehitysrahaston ja koheesiorahaston kokonaismäärästä) ensisijaiseen aihealueeseen ”Energiatehokkuus, yhteistuotanto, energianhallinta”. Yli puolet tästä EU-rahoituksesta (3,4 mrd. euroa) on korvamerkitty julkisten rakennusten ja asuinrakennusten energiatehokkuuteen. Vuosina 2007–2013 90 prosenttia Euroopan aluekehitysrahastosta ja koheesiorahastosta energiatehokkuudelle osoitetusta tuesta annettiin avustuksina, kun taas lainat muodostivat vain 8 prosenttia EU:n tuesta 28 .

Energiatehokkuuteen on osoitettu myös suuri osuus rahoituskaudella 2014–2020 saatavilla olevasta rahoituksesta. Erityisesti Euroopan aluekehitysrahastosta ja koheesiorahastosta saatavilla olevasta rahoituksesta 13,3 miljardia käytetään energiatehokkuuden tukemiseen julkisissa rakennuksissa ja asuinrakennuksissa, mikä auttaa lähes 1 miljoonaa kotitaloutta. Lisäksi 3,4 miljardia euroa osoitetaan energiatehokkuuden tukemiseen yrityksissä painopisteen ollessa pienissä ja keskisuurissa yrityksissä. Tämän johdosta energiatehokkuus paranee yli 50 000 yrityksessä. Näiden varojen käyttöön saaminen vaatii kuitenkin korkeatasoisia hankkeita ja yksityisen rahoituksen hankkimista, jotta energiatehokkuuteen liittyvät investointitarpeet voidaan tyydyttää (yli 100 miljardia euroa vuodessa 29 ). Siksi Euroopan rakenne- ja investointirahastoja sovelletaan uudella tavalla: avustuksia pitäisi käyttää ainoastaan täyttämään rahoitusvajetta, eli hankkeen investointikustannuksia, joita ei voida kattaa odotetuilla energiansäästöillä kohtuullisessa ajassa, tai sosiaalisten ongelmien kuten energiaköyhyyden poistamiseen. Avustusten sijaan olisi käytettävä rahoitusvälineitä sellaisten hankkeiden rahoituskustannusten vähentämiseksi, jotka ovat lähellä rahoituskelpoisuutta. Julkisia ja yksityisiä varoja on käytettävä yhdessä yksityisen pääoman houkuttelemiseksi ja useampien ja suurempien energiatehokkuusinvestointien toteuttamiseksi 30 . EU aikoo vuosina 2014–2020 kaksinkertaistaa Euroopan rakenne- ja investointirahastojen lainojen, takuiden tai osakepääoman muotoisten rahoitusvälineiden käytön. Tämän muutoksen odotetaan houkuttelevan yksityistä rahoitusta ja auttavan pienen mittakaavan hankkeita, jotka ovat yleisimpiä energiatehokkuuden alalla.

Myös vuonna 2015 perustettu Euroopan strategisten investointien rahasto (ESIR-rahasto) tarjoaa uuden rahoituslähteen jäsenvaltioille ja hankkeiden toteuttajille, jotta ne voivat laajentaa ja hienosäätää energiatehokkuusohjelmia (mukaan luettuina Euroopan rakenne- ja investointirahastoista osarahoitusta saaneet) etenkin kokoamalla hankkeita yhteen suuremmiksi investoinneiksi.

Kuluttajaluottojen ja asuntolainojen yleinen markkinakehys on parantunut, mutta energiatehokkuuteen liittyvien investointien keskeiset ongelmat säilyvät edelleen. Investointeihin vaikuttavat EU:ssa makrotaloudelliset olosuhteet ja Euroopan keskuspankin (EKP) alhaisen korkotason politiikka. Koska suurin osa Euroopan pankeista ei tarjoa erityistä tuotetta energiatehokkuuteen liittyville investoinneille, voidaan olettaa, että sellaisiin lainoihin sovelletut korot, joita käytetään myös energiatehokkuustoimenpiteiden rahoittamiseen, seuraavat EKP:n ajamaa pankkikorkojen laskevaa trendiä. EKP:n viimeisimmät tilastot esimerkiksi osoittavat, että kotitalouksien kuluttajaluottojen (vakuuksien ja/tai takuiden kanssa) korko oli elokuussa 2015 3,30–4,53 prosenttia (riippuen siitä, onko kyseessä muuttuva vai kiinteä korko). Korot ovat alentuneet noin 22 prosenttia viimeksi kuluneen vuoden aikana. Markkinoilla ei ole juurikaan luottamusta laajamittaisempiin energiatehokkuusinvestointeihin erityisenä ”omaisuusluokkana”. Tällaisten investointien ja niiden rahoituksen on perustuttava laajempiin talouden perustekijöihin, mukaan lukien operaattoreiden ”vapautunut” kassavirta (alhaisemmista energian hinnoista johtuen) ja omaisuuden kasvanut arvo (paremmasta energiatehokkuudesta johtuen), ja niiden tukena on oltava ennakoitava pitkän aikavälin investointikehys.

4.9.Energiapalveludirektiivissä 2006/32/EY edellytetyt loppuenergian säästöt vuonna 2016

Direktiivin 2006/32/EY mukaan jäsenvaltioiden on asetettava ja pyrittävä saavuttamaan vähintään yhdeksän prosentin kansallinen ohjeellinen energiansäästötavoite energian loppukulutuksessa vuonna 2016. Useimmat direktiivin säännökset on korvattu energiatehokkuusdirektiivissä olevilla tarkemmilla säännöksillä. Yhdeksän prosentin tavoitteeseen liittyvät vaatimukset kumotaan kuitenkin vasta vuonna 2017. Jäsenvaltioiden oli siksi annettava vuoden 2014 kansallisissa energiatehokkuuden toimintasuunnitelmissaan tietoja vuoden 2016 säästötavoitteistaan: 19 jäsenvaltiota ilmoitti saavuttavansa vaaditut säästöt vuoteen 2016 mennessä; seitsemän jäsenvaltion osalta kansallisten energiatehokkuuden toimintasuunnitelmien perusteella ei ole selvää, tullaanko säästötavoite saavuttamaan 31 . 

5.PÄÄTELMÄT

Tästä kertomuksesta käy ilmi, että jäsenvaltiot ovat EU:n politiikkatoimien (esim. ekosuunnittelu, energiamerkintä, päästökauppa, ajoneuvojen standardit) lisäksi ottaneet käyttöön energiatehokkuustoimenpiteitä teollisuus-, asunto-, palvelu-, liikenne- ja tuotantosektoreilla. Kansalliset energiatehokkuuden toimintasuunnitelmat osoittavat, että suurin osa jäsenvaltioista on lisännyt toimiaan ja joko lujittanut olemassa olevia energiatehokkuustoimenpiteitä tai ottanut käyttöön uusia.

Kun pidetään mielessä, että EU28:n on vähennettävä primäärienergian kulutusta vuosittain keskimäärin 11,9 Mtoe:lla (2,7 Mtoe energian loppukulutuksena ilmaistuna) vuoden 2013 tasosta, jotta vuoden 2020 tavoite voidaan saavuttaa, voidaan päätellä, että viime vuosien saavutuksista huolimatta lisätoimia tarvitaan edelleen etenkin rakennus-, liikenne- ja tuotantosektoreilla. Vuosien 2005–2013 suorituskykyindikaattorit, joita tässä kertomuksessa on käytetty energiatehokkuuden alalla saavutetun edistymisen analysointiin, osoittavat, että jäsenvaltioiden välillä on suuria eroja – suurin osa indikaattoreista osoittaa kuitenkin myönteistä kehitystä Euroopan tasolla. Merkittävimmät poikkeukset ovat energian loppukulutuksen kasvu vuosina 2012–2013 ja yhteistuotantolaitoksissa tuotetun lämmön määrän väheneminen vuosina 2005–2013.

Vaikka eräät jäsenvaltiot nostivat äskettäin primäärienergian kulutuksena ilmaistuja ohjeellisia energiatehokkuustavoitteitaan (yhteensä 17,6 prosenttiin), EU28 kokonaisuudessaan jää jälkeen vaaditusta 20 prosentin tavoitteesta. Jotta voidaan täyttää jäljellä olevan vaje suhteessa primäärienergian kulutuksena ilmaistuun vuoden 2020 tavoitteeseen, jäsenvaltioiden olisi kiihdytettävä toimiaan vuodelle 2020 asetettujen kansallisten energiatehokkuustavoitteidensa saavuttamiseksi ja ylittämiseksi. On syytä huomata, että eräät jäsenvaltiot – Itävalta, Belgia, Ranska, Saksa, Malta, Alankomaat, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta – ovat jo asettaneet itselleen erityisen kunnianhimoiset tavoitteet. Kroatian, Suomen, Kreikan ja Romanian, jotka ovat asettaneet vähemmän kunnianhimoiset tavoitteet vuodelle 2020 suhteessa BKT:n odotettuun kasvuun vuosina 2014–2020, olisi hyödyllistä arvioida uudelleen, kuinka lisääntynyt energiatehokkuus voisi parantaa niiden toimitusvarmuutta, kilpailukykyä ja kestävyyttä.

Monet jäsenvaltiot ovat laatineet onnistuneita strategioita primäärienergian kulutuksensa vähentämiseksi. Belgian, Viron, Ranskan, Saksan, Alankomaiden, Puolan ja Ruotsin on kuitenkin vähennettävä vuosina 2014–2020 primäärienergian kulutustaan nopeampaan tahtiin kuin vuosina 2005–2013, jotta ne voivat saavuttaa ohjeelliset energiatehokkuustavoitteensa vuoteen 2020 mennessä.

Energian loppukulutuksen osalta tässä kertomuksessa esitetty analyysi osoittaa useimmissa jäsenvaltioissa laskevaa suuntausta vuodesta 2005 eteenpäin. Tähän trendiin on luonnollisesti vaikuttanut energiatehokkuuspolitiikan lisäksi myös talouskriisi. Itävalta, Belgia, Viro, Ranska, Saksa, Liettua, Malta ja Slovakia ovat asettaneet itselleen vuodeksi 2020 energian loppukulutusta koskevat tavoitteet, jotka vaativat vuosina 2014–2020 energian loppukulutuksen nopeampaa vähenemistä kuin mitä saavutettiin vuosina 2005–2013. Näiden maiden on pantava tehokkaasti täytäntöön energiatehokkuusdirektiivin 7 artiklan mukaiset velvoitejärjestelmät tai vaihtoehtoiset toimenpiteet, jotta kuluttajat voivat säästää loppuenergiaa ja rahaa lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.

Kun tarkastellaan sektoreja jäsenvaltioiden tasolla, teollisuuden loppuenergiaintensiteetissä useimmissa jäsenvaltioissa vallitseva yleinen myönteinen kehitys on rohkaiseva. Teollisuuden energiaintensiteetissä ero parhaiten ja heikoiten suoriutuvien jäsenvaltioiden välillä on kuitenkin seitsenkertainen. Kypros, Irlanti, Kreikka, Unkari ja Latvia voisivat hyödyntää muiden jäsenvaltioiden myönteisiä esimerkkejä kääntääkseen teollisuuden loppuenergiaintensiteetin kasvavan suuntauksen omassa maassaan.

Asuntosektorilla useimmat jäsenvaltiot ovat vähentäneet energian kysyntää viime vuosina toteuttamalla tähän alaan kohdistettuja energiatehokkuustoimenpiteitä. Tämä auttaa kotitalouksia saavuttamaan saman mukavuustason vähemmällä rahalla. Kuluttajat voisivat hyötyä suuremmasta panostuksesta asuntosektorin energiankulutuksen vähentämiseen tähtääviin toimintapolitiikkoihin Belgiassa, Virossa, Italiassa, Latviassa, Maltalla, Puolassa, Romaniassa ja Sloveniassa, sillä näissä maissa asukaskohtainen energiankulutus on keskimäärin kasvanut viime vuosina. Yleisesti ottaen, jotta kuluttajilla olisi mahdollisuus vähentää energiankulutustaan, jäsenvaltioiden on tiedotettava heille paremmin energiatehokkuuteen liittyvistä vaihtoehdoista ja parannettava edelleen heidän investointiolosuhteitaan, jotta Euroopan olemassa olevan rakennuskannan tällä hetkellä hyvin alhaista peruskorjausastetta voidaan parantaa. Tarvitaan myös paremmin kuluttajiin kohdistettuja toimenpiteitä, jotta energiaköyhyys voidaan poistaa tehokkaasti.

Koska palvelusektorin odotetaan kasvavan, kohdennetuilla energiatehokkuustoimenpiteillä voitaisiin auttaa kumoamaan energian loppukulutuksen kasvu tällä alalla ja jatkaa alan laskevan energiaintensiteetin myönteistä suuntausta EU:n tasolla. Etenkin Kypros, Belgia, Suomi, Ranska, Kreikka, Italia, Luxemburg ja Espanja voisivat ottaa käyttöön tai tehostaa asianmukaisia toimenpiteitä, joilla kumotaan niiden palvelusektorin energiaintensiteetin hiljattainen kasvu.

Liikennesektorilla on tuettava lisätoimilla siirtymistä joukkoliikenteen yleisempään käyttöön matkustajaliikenteessä ja rautatie- ja sisävesiliikenteen osuuden kasvattamista tavaraliikenteessä. Energiatehokkuuden viimeaikaisesta paranemisesta ja liikenteen energian kysynnän vähenemisestä huolimatta liikenteen suuri kokonaisosuus EU28:n energian loppukulutuksesta merkitsee sitä, että uusia energiatehokkuustoimia tarvitaan, jotta vuoden 2020 tavoitteet voidaan saavuttaa. Siksi komissio suosittelee, että jäsenvaltiot panevat voimallisesti täytäntöön kansallisissa energiatehokkuuden toimintasuunnitelmissaan kuvaillut liikennetoimenpiteet ja toteuttavat lisätoimia liikennesektorin energiankulutuksen vähentämiseksi. Vaihtoehtoisia polttoaineita ja aluksia/ajoneuvoja ja niihin liittyvän infrastruktuurin käyttöönottoa edistävien jäsenvaltioiden toimien (direktiivin 2014/14/EU suositusten mukaisesti) pitäisi edelleen tukea liikenteen energiatehokkuuden parantamista. Komissio on ilmoittanut energiaunionin etenemissuunnitelmassa aikovansa laatia tiedonannon toimista, joita tarvitaan liikennesektorin tekemiseksi hiilettömäksi. Näillä toimilla tullaan täydentämään jäsenvaltioiden toimia.

Jäsenvaltioiden on yleisesti ottaen lisättävä energiatehokkuuteen liittyviä toimiaan sen varmistamiseksi, että ne saavuttavat ohjeelliset tavoitteensa vuoteen 2020 mennessä tai jopa ylittävät ne, jotta Euroopan unioni voi saavuttaa 20 prosentin vähennystavoitteen vuoteen 2020 mennessä. Tämä korostaa tarvetta panna täysimääräisesti täytäntöön energiatehokkuutta koskeva EU:n lainsäädäntökehys. Tämä mahdollistaa energiatehokkuuteen liittyvien palvelumarkkinoiden kehittymisen ja energiatehokkuusinvestointien olemassa olevien markkinaesteiden poistamisen. Myös kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen liittyvän lainsäädäntökehyksen täytäntöönpano esimerkiksi päästökauppajärjestelmän ulkopuolisilla aloilla tai hiljattain käyttöönotettu markkinavakausvaranto päästökauppaan kuuluvilla aloilla ovat olennaisen tärkeitä, koska nämä kaksi toimintapolitiikan alaa liittyvät läheisesti toisiinsa ja tukevat toisiaan.

Vuoden 2030 tavoitteita ajatellen komissio arvioi vuonna 2016 sitä, kuinka energiatehokkuutta koskevaa kehystä voidaan edelleen parantaa. Se käyttää arviointinsa pohjana jo tehtyä arviointia tuotteiden energiatehokkuutta koskevasta kehyksestä. Tavoitteena on parantaa merkittävästi i) rakennusten energiatehokkuutta koskevan direktiivin ja ii) energiatehokkuusdirektiivin (erityisesti sen 7 artiklan) vaikuttavuutta. Tämän arvioinnin pitäisi auttaa sidosryhmiä (kansallisia hallituksia, alueita, paikallisviranomaisia, energiatehokkuusyrityksiä, rahoituslaitoksia, kuluttajia jne.) hyödyntämään kustannustehokkaita energiansäästömahdollisuuksia pitkällä aikavälillä vuosille 2030 ja 2050 asetettavia EU:n energia- ja ilmastotavoitteita ajatellen.

Komissio seuraa jatkossakin tiiviisti jäsenvaltioiden edistymistä niiden vuodelle 2020 asetettujen ohjeellisten kansallisten energiatehokkuustavoitteiden saavuttamisessa ja energiatehokkuusdirektiivin täytäntöönpanossa ja saattaa arviointinsa vuosittain ajan tasalle osana energiaunionin tilaa koskevaa katsausta.

Komissio pyytää Euroopan parlamenttia ja neuvostoa ilmaisemaan kantansa tästä arvioinnista.

Liite I

Taulukko 1: Ohjeellinen kansallinen energiatehokkuustavoite vuodelle 2020
Jäsenvaltio	Absoluuttinen energiankulutus vuonna 2020 [Mtoe], jonka jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet vuonna 2013 vuoden 2014 kansallisessa energiatehokkuuden toimintasuunnitelmassaan tai Euroopan komissiolle vuonna 2015 tehdyssä erillisessä ilmoituksessa
	Primäärienergian kulutus	Energian loppukulutus
Itävalta	31,5	25,1
Belgia	43,7	32,5
Bulgaria	16,9	8,6
Kroatia	11,5	7,0
Kypros	2,2	1,8
Tšekki	39,6	25,3
Tanska	17,8	14,8
Viro	6,5	2,8
Suomi	35,9	26,7
Ranska	219,9	131,4
Saksa	276,6	194,3
Kreikka	24,7	18,4
Unkari	24,1	14,4
Irlanti	13,9	11,7
Italia	158,0	124,0
Latvia	5,4	4,5
Liettua	6,5	4,3
Luxemburg	4,5	4,2
Malta	0,7	0,5
Alankomaat	60,7	52,2
Puola	96,4	71,6
Portugali	22,5	17,4
Romania	43,0	30,3
Slovakia	16,4	9,0
Slovenia	7,3	5,1
Espanja	119,8	80,1
Ruotsi	43,4	30,3
Yhdistynyt kuningaskunta	177,6	129,2
EU28:n ohjeellisten tavoitteiden summa	1526,9	1077,5
EU28:n tavoite vuodelle 2020	1483	1086
Tilanne: 7.10.2015

Liite II

Taulukko 2: Yleiskatsaus indikaattoreista

Lähteet: Eurostat, DG ECFIN, Odyssee-Mure

(1)

COM(2015) 80 final.

(2)

Kuten energiatehokkuusdirektiivin 2012/27/EU 24 artiklan 3 kohdassa edellytetään.

(3)

SWD(2015) 245 final. Asiakirjan SWD(2015) 245 final liitteessä II olevissa kaavioissa käytetyt tiedot on otettu pääasiassa Eurostatin verkkosivuilta helmikuussa 2015.

(4)

Ks. Euroopan ympäristökeskus (2015): Trends and projections in Europe 2015 (http://www.eea.europa.eu).

(5)

Energian loppukulutuksella tarkoitetaan teollisuudelle, liikenteelle, kotitalouksille, palveluihin ja maataloudelle toimitettua energiaa. Siihen ei kuulu energian muuntamisen alalle ja energiateollisuudelle toimitettu energia.

(6)

Energiatehokkuusdirektiivin liitteen XIV mukaan jäsenvaltioiden on esitettävä vuosiraporteissaan selitys energiankulutuksen kasvamiselle aloittain. Selitys voi olla esim. talouskasvu tai sääolosuhteet. Kaikki jäsenvaltiot eivät ole kuitenkaan toimittaneet näitä tietoja. Energiankulutustietoja ei ole normalisoitu lämmitystarveluvulla ajan mittaan tapahtuvien ilmaston vaihteluiden huomioon ottamiseksi. Lämmitystarveluku on otettu huomioon ainoastaan asiakirjan SWD(2015) 245 final kuvissa 17, 18 ja 20.

(7)

Primäärienergian kulutukseen sisältyvät energian loppukulutuksen lisäksi myös tuotanto- ja muuntohäviöt, energianmuuntamisalan kulutus ja verkkohäviöt.

(8)

Ks. Euroopan ympäristökeskus (2015): Trends and projections in Europe 2015 (http://www.eea.europa.eu).

(9)

Energiatehokkuusdirektiivin 2012/27/EU 3 artiklan mukaisesti.

(10)

Yksityiskohtainen analyysi esitetään asiakirjassa SWD(2015) 245 final.

(11)

Yksityiskohtainen analyysi esitetään asiakirjassa SWD(2015) 245 final.

(12)

SWD(2015) 245 final.

(13)

 Koska saatavilla on vain vuoden 2013 tiedot, tässä vertailussa ei voida ottaa huomioon energiatehokkuusdirektiivin mukaisten uusien velvollisuuksien täyttämiseksi hiljattain toteutettujen energiatehokkuustoimenpiteiden vaikutusta eikä eräiden ekosuunnitteludirektiivin, energiamerkintädirektiivin ja rakennusten energiatehokkuutta koskevan direktiivin (2010/31/EU) nojalla hiljattain hyväksyttyjen toimenpiteiden vaikutusta. Tämän vertailun perusteella ei myöskään voida tehdä lopullista arviointia siitä, pystyvätkö jäsenvaltiot saavuttamaan vuodelle 2020 asettamansa ohjeelliset energiatehokkuustavoitteet. Tämä johtuu siitä, ettei taloudessa tapahtuvien muutosten (esim. taloudellisen toimeliaisuuden väheneminen tai kasvaminen tai siirtyminen energiaintensiivisistä teollisuudenaloista palvelusektorille) tulevia vaikutuksia (myönteisiä tai kielteisiä), energian hintojen muutoksia, siirtymistä uusien polttoaineiden käyttöön tai ilmaston vaihteluita voida ennustaa vuoteen 2020 saakka. Ks. Euroopan ympäristökeskus (2014): Trends and projections in Europe 2014 ( http://www.eea.europa.eu/publications/trends-and-projections-in-europe-2014 ) ja komission yksiköiden valmisteluasiakirja SWD(2015) 245 final.

(14)

Energiaintensiteetillä tarkoitetaan primäärienergian kulutusta jaettuna BKT:llä. Analyysi energiaintensiteetin paranemiseen vaikuttavista tekijöistä on esitetty julkaisussa Member States' Energy Dependence: An Indicator-Based Assessment, ECFIN Occasional Papers 196, kesäkuu 2014.

(15)

 PwC/Fraunhofer ISI/TU Wien (2014): Study evaluating the current energy efficiency policy framework in the EU and providing orientation on policy options for realising the cost-effective energy efficiency/ saving potential until 2020 and beyond, Figure 18 ( https://ec.europa.eu/energy/sites/ener/files/documents/2014_report_2020-2030_eu_policy_framework.pdf ).

(16)

Ks. Odyssee-Mure http://www.odyssee-mure.eu/publications/efficiency-by-sector/household/household-eu.pdf .

(17)

Ks. Odyssee-Mure-tietokanta: http://www.indicators.odyssee-mure.eu/online-indicators.html . Italiassa tapahtunut kasvu johtuu biomassan kulutuksen tarkistuksesta viime vuosina, todetaan julkaisussa Odyssee-Mure (2015): Energy Efficiency Trends and Policies in Buildings.

(18)

Jäsenvaltioiden pitkän aikavälin peruskorjausstrategiat on julkaistu osoitteessa http://ec.europa.eu/energy/en/topics/energy-efficiency-directive/buildings-under-eed.

(19)

 Ks. www.buildupskills.eu .

(20)

Energiatehokkuusdirektiivissä sallitaan tietyt poikkeukset, joilla voidaan vähentää vaadittua 1,5 prosentin säästöä energian vuotuisessa loppukäytössä. Direktiivin 7 artiklan 2 kohdan mukaan perustason laskennan ulkopuolelle voidaan jättää direktiivin 2003/87/EY liitteessä I luetelluissa teollisuuden toiminnoissa käytetty energia, ja huomioon voidaan ottaa varhaisista toimista saadut säästöt tai energian muuntamisessa, jakelussa ja siirrossa saavutetut säästöt.

(21)

 Ks. http://ec.europa.eu/energy/en/topics/energy-efficiency/energy-efficiency-directive/national-energy-efficiency-action-plans .

(22)

 Pois lukien putkijohtokuljetukset.

(23)

Odyssee-Mure (2015): Trends and policies for energy savings and emissions in transport (saatavilla osoitteessa: http://www.odyssee-mure.eu/publications/br/energy-efficiency-in-transport.html).

(24)

Suurin osa kasvusta johtui maantieliikenteestä. Jäsenvaltioiden välisissä vertailuissa on oltava varovainen, koska energian loppukulutus perustuu myydyn polttoaineen määrään eikä jonkin maan alueella käytetyn polttoaineen määrään. Tilanteeseen vaikuttavat siis muutkin tekijät kuin energiatehokkuus, kuten se, missä määrin tietty jäsenvaltio on maantieliikenteen kauttakulkumaa tai lentoliikenteen solmukohta. Tällä hetkellä ei ole saatavilla virallisia tilastotietoja (esim. energian loppukulutuksen jakautumisesta henkilö- ja tavaraliikenteen kesken), joista voitaisiin johtaa käyttökelpoisia energiatehokkuusindikaattoreita, mutta tietojen saatavuutta selvitetään vielä tulevaisuudessa.

(25)

Kyproksen ja Maltan tietoja ei ollut saatavilla.

(26)

Ks. Uusiutuvan energian tilannekatsaus, COM(2015) 293 final.

(27)

Kyproksen, Kreikan, Irlannin, Italian, Maltan, Portugalin ja Espanjan tietoja ei ole saatavilla.

(28)

Euroopan aluekehitysrahastoon ja koheesiorahastoon keskittyvä vuosien 2007–2013 koheesiopoliittisten ohjelmien jälkiarviointi, valmistelupaketti 8 ”Energy efficiency in public and residential buildings”, http://ec.europa.eu/regional_policy/en/policy/evaluations/ec/2007-2013/#1 .

(29)

Ks.  www.eefig.eu .

(30)

 Avustuksia olisi käytettävä ainoastaan silloin kuin kaupallinen rahoitus ei toimi (pienituloiset ryhmät, sosiaalinen asuntotarjonta, energiaköyhyys). Avustukset olisi yhdistettävä kaupalliseen rahoitukseen siten, että lopulliset rahoitustuotteet ovat markkinoiden kannalta houkuttelevia.

(31)

Unkari ja Romania ilmoittivat lopullisista kansallisissa energiatehokkuuden toimintasuunnitelmissaan vasta vuonna 2015. Siksi yksityiskohtaista analyysia ei ole vielä tehty.