EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 8.5.2015

COM(2015) 206 final

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

Kertomus vuoden 2014 Euroopan parlamentin vaaleista

1.    Johdanto

Vuoden 2014 Euroopan parlamentin vaalit olivat ensimmäiset Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen, ja ne olivat perin pohjin erilaiset kuin edelliset vaalit. Euroopan komission puheenjohtajan valinta yhdistettiin ensimmäistä kertaa suoraan europarlamenttivaalien tulokseen. Euroopan tason poliittiset ryhmittymät esittivät ensimmäistä kertaa ehdokkaita komission puheenjohtajaksi, ja parlamentin ehdokkaaksi valittiin eniten kannatusta vasta muodostetussa Euroopan parlamentissa saanut ehdokas. Eurooppa-neuvosto nimesi puheenjohtajaehdokkaaksi sen puolueen ehdokkaan, joka oli saanut eniten paikkoja Euroopan parlamentissa. Sen jälkeen Euroopan parlamentti valitsi tämän ehdokkaan komission puheenjohtajaksi.

Tässä kertomuksessa tarkastellaan vuoden 2014 vaaleja sekä toimenpiteitä, joiden avulla vahvistettiin vaalien avoimuutta, demokraattisuutta ja eurooppalaista ulottuvuutta. Lisäksi tarkastellaan kansalaisten tietoisuutta vaaleista ja niihin liittyvistä oikeuksista, jäsenvaltioiden ja EU:n toimielimien tiedotustoimintaa sekä äänestysvilkkautta. Kertomuksessa luodaan katsaus myös EU:n kansalaisten äänestysoikeuksien vahvistamiseen.

Kertomus perustuu äskettäin tehtyyn Eurobarometritutkimukseen ja muihin tutkimuksiin, jäsenvaltioiden vastauksista komission kyselyyn saatuihin tietoihin sekä komission hyväksymään tutkimukseen 1 , jossa kerättiin ja analysoitiin laadullista ja määrällistä tietoa muun muassa haastattelemalla EU:n tason poliittisten puolueiden, kansallisten viranomaisten, tiedotusvälineiden ja muiden sidosryhmien edustajia.

Vuoden 2014 vaaleissa jatkui tasainen äänestysaktiivisuuden lasku, joka oli alkanut heti vuonna 1979 järjestettyjen ensimmäisten välittömien europarlamenttivaalien jälkeen. Vuoden 2014 vaaleissa luotiin perusta tuleville europarlamenttivaaleille yhdistämällä komission puheenjohtajan valinta selvästi vaalien tulokseen. Vuoden 2014 vaalit tulevat olemaan mallina vuonna 2019 ja sen jälkeen pidettäville vaaleille. Niillä luotiin myös pohja EU:n laajuiselle poliittiselle keskustelufoorumille.

2.    Vaalimenettelyn avoimuus

2.1.    Suora yhteys vaalien tuloksen ja komission puheenjohtajan valinnan välillä

Lissabonin sopimuksessa vahvistetaan Euroopan unionin uusi perustuslaillinen järjestys. Sen mukaan Eurooppa-neuvosto esittää ehdokasta komission puheenjohtajaksi europarlamenttivaalien tulokset huomioon ottaen, ja Euroopan parlamentilla on valta valita tämä ehdokas tai jättää hänet valitsematta. Tässä uudessa tilanteessa komissio antoi 12. maaliskuuta 2013 suosituksen demokraattisesta ja tehokkaasta menettelystä Euroopan parlamentin vaaleissa 2 . Suosituksessa kehotettiin Euroopan tason poliittisia puolueita esittämään ehdokkaita komission puheenjohtajaksi. Suositus perustui Lissabonin sopimukseen, jossa vahvistetaan Euroopan parlamentin asemaa suhteessa komissioon 3 .

Komission suosituksen tavoitteena oli tehdä näkyväksi yhteys EU:n kansalaisten parlamenttiehdokkaille kohdistamien äänten ja puolueiden asettamien komission puheenjohtajaehdokkaiden välillä. Lisäksi komissio kannusti kansallisia poliittisia puolueita käyttämään vaaleja koskevia televisio- ja radiolähetyksiään kärkiehdokkaansa ja hänen poliittisen ohjelmansa esille tuomiseksi. Parlamentti on myös hyväksynyt samansuuntaisia päätöslauselmia 4 vuoden 2014 vaaleista.

Viisi Euroopan tason poliittista puoluetta asetti ehdokkaan komission puheenjohtajaksi:

Euroopan kansanpuolue (EPP) asetti ehdolle Jean-Claude Junckerin;

Euroopan sosiaalidemokraattinen puolue (PES) asetti ehdolle Martin Schulzin;

Euroopan liberaalidemokraattien liitto (ALDE) asetti ehdolle Guy Verhofstadtin;

Euroopan vihreä puolue asetti ehdolle José Bovén ja Franziska Kellerin ja

Euroopan vasemmistopuolue asetti ehdolle Aléxis Tsíprasin.

Nämä puolueet kampanjoivat EU:n laajuisesti ja järjestivät yleisötilaisuuksia ympäri EU:ta lisätäkseen tietoisuutta ehdokkaista ja heidän poliittisista ohjelmistaan 5 . Ehdokkaat vierailivat yhteensä 246 kaupungissa eri puolilla EU:ta. Seuraavassa taulukossa esitetään vierailut jäsenvaltioittain: 6

Vierailujen lisäksi kärkiehdokkaat osallistuivat kymmeneen eri jäsenvaltioissa eri kielillä käytyyn tv-väittelyyn 7 , joissa he kertoivat näkemyksensä Euroopan tulevaisuudesta ja puhuivat äänestäjille keskeisistä aiheista, kuten työllisyydestä ja talouskasvusta 8 .

Vaaliväittelyitä käsiteltiin laajalti eri viestimissä ympäri Eurooppaa. Viimeinen, kahden kärkiehdokkaan välillä 15. toukokuuta käyty väittely esitettiin suorana lähetyksenä 28 maassa. Se lähetettiin vähintään 152 eri tiedotusvälineen kautta (mm. 55 TV-kanavaa ja 88 verkkosivua) ja siitä keskusteltiin innokkaasti sosiaalisessa mediassa 9 .

Vaalien jälkeen toteutettuun kyselytutkimukseen 10 vastanneista 15 prosenttia sanoi, että he olivat katsoneet ainakin yhden tv-väittelyn. Tutkimuksessa oli mukana 15 EU-maata.

2.2.    Näkyvämpi side kansallisten ja Euroopan tason poliittisten puolueiden välillä

Koska Euroopan tason poliittisten puolueiden tärkeimpiä tehtäviä on, että ne ”myötävaikuttavat eurooppalaisen poliittisen tietoisuuden muodostumiseen ja unionin kansalaisten tahdon ilmaisemiseen” 11 , komissio antoi kaksi sekä jäsenvaltioissa että puolueissa hyvin vastaan otettua 12 suositusta Euroopan ja kansallisen tason poliittisten ryhmittymien yhteyksien selventämiseksi 13 :

(i)    jäsenvaltioiden olisi vaalijärjestelmissään edistettävä ja helpotettava kansallisten puolueiden ja Euroopan tason poliittisten puolueiden välisiä yhteyksiä koskevien tietojen antamista muun muassa sallimalla se, että näistä yhteyksistä ilmoitetaan äänestyslipuissa ja

(ii)    kansallisten puolueiden olisi julkistettava ennen vaaleja yhteytensä Euroopan tason poliittisiin puolueisiin ja osoitettava se näkyvällä tavalla kaikessa vaalikampanja-aineistossaan, viestinnässään ja poliittisissa radio- ja televisiolähetyksissään.

Ensimmäisen suosituksen (i) osalta 16 jäsenvaltiota 14 ilmoitti, että ne ovat ryhtyneet toimenpiteisiin tiedottaakseen poliittisille puolueille suosituksesta, jonka mukaan niiden pitäisi ilmoittaa julkisesti yhteydestään Euroopan tason poliittisiin puolueisiin. Tämä tarkoitti lähinnä sitä, että viranomaiset toimittivat puolueille komission suosituksen. Joissakin tapauksissa tiedottaminen oli kuitenkin aktiivisempaa. Kreikassa kansalliset viranomaiset järjestivät kokouksen maan parlamentissa tiedottaakseen puolueille suosituksesta. Italiassa ja Suomessa julkaistiin ohjeet suosituksen saattamisesta kansallisten puolueiden tietoon ja rohkaistiin puolueita noudattamaan suositusta.

Yhdeksän jäsenvaltiota salli kansallisten puolueiden ilmoittaa yhteyksistään Euroopan tason poliittisiin puolueisiin äänestyslipuissa säätämällä lakeja 15 (ellei niillä jo ollut sellaista 16 ), joiden mukaan Euroopan tason puolueen nimi tai logo voidaan sisällyttää äänestyslippuun.

Kuusi jäsenvaltiota 17 ilmoitti, että ne eivät olleet toteuttaneet minkäänlaisia toimenpiteitä joko siksi, että niiden mielestä tiedon levittäminen äänestäjille on puolueiden tehtävä tai siksi, että viranomaisten toimenpiteet olisivat näiden valtioiden vaalilakia rikkovaa vaikuttamista.

Mitä tulee toiseen suositukseen (ii), kansalliset puolueet julkistivat yhteytensä Euroopan tason poliittisiin puolueisiin eri tavoin. Yleiskuva yli 500 tutkitusta 18 Euroopan tason poliittisiin puolueisiin yhteydessä olevasta kansallisesta puolueesta on seuraavanlainen:

Suurin osa otokseen kuuluvista kansallisista puolueista teki yhteytensä näkyviksi vain rajoitetusti, toisin sanoen ensisijaisesti painetuissa vaalijulkaisuissaan 19 . Tämä tarkoitti sitä, että yhteys oli näkyvämpi keskimääräistä valveutuneemmille kansalaisille kuin suurelle yleisölle.

Tutkimuksen mukaan ainoastaan muutama puolue mainitsi yhteytensä Euroopan tason poliittisiin puolueisiin järjestelmällisesti niin kirjallisessa materiaalissaan (vaaliohjelma, julisteet, verkkosivut ja sosiaalinen media) kuin puheissa, tv-keskusteluissa ja kampanjatapahtumissakin 20 ; 

Tutkimuksessa kävi ilmi myös, että muutama puolue ei julkistanut yhteyttään Euroopan tason poliittiseen puolueeseen joko siksi, että ne eivät olleet vielä päättäneet, mihin niistä ne halusivat olla yhteydessä tai siksi, että ne olivat päättäneet olla olematta yhteydessä mihinkään niistä 21 .

Suositusta ilmoittaa yhteyksistä Euroopan tason puolueisiin äänestyslipuissa noudatettiin vain poikkeustapauksissa niissäkin jäsenvaltioissa, joissa se olisi ollut mahdollista 22 .

3.    EU-asioiden vahvempi painottaminen

Sekä komissio että parlamentti toteuttivat toimenpiteitä sekä vaalikampanjaa ennen että sen jälkeen lisätäkseen kansalaisten tietoisuutta siitä, miten vaalit tulevat vaikuttamaan heidän elämäänsä. EU-asioiden tärkeyttä pyrittiin korostamaan, sillä ne olisivat muutoin helposti saattaneet jäädä keskustelussa kansallisten ja paikallisten asioiden varjoon. Se osuus EU:n kansalaista, jotka ilmoittivat saaneensa kaiken äänestämistä varten tarvitsemansa tiedon, kasvoi hieman verrattuna vuoden 2009 tulokseen (53 prosentista 57 prosenttiin) 23 .

3.1.    Kansalaiskuulemiset

Vuosina 2013 ja 2014 komission jäsenet osallistuivat yhdessä paikallis- tai kansallistason poliitikkojen ja Euroopan parlamentin jäsenten kanssa yhteensä 51 keskustelutilaisuuteen ympäri Eurooppaa. Näissä kansalaiskuulemisissa käsiteltiin kansalaisten odotuksia Euroopan tulevaisuutta kohtaan sekä EU-demokratian vahvistamiseksi tarvittavia toimia.

Kansalaiskuulemisissa korostettiin paikallisten ongelmien eurooppalaista ulottuvuutta ja EU-politiikan paikallista ulottuvuutta sekä sitä, miten europarlamenttivaalit vaikuttavat kansalaisten päivittäiseen elämään. 87 prosenttia osallistujista sanoi aikovansa äänestää europarlamenttivaaleissa 24 .

3.2.     Komission rahoitus

Komissio hyödynsi käytössään olevia rahoitusvälineitä tukeakseen kansalaisyhteiskuntaa ja ystävyyskaupunkihankkeita, joiden tarkoituksena on edistää EU:n kansalaisten osallistumista demokraattiseen päätöksentekoon. Kansalaisten Eurooppa -ohjelmasta ja Perusoikeudet ja kansalaisuus -ohjelmasta rahoitettiin useita hankkeita, joissa pyrittiin lisäämään kansalaisten tietoisuutta demokratian toteuttamisesta EU:ssa ja parantamaan heidän valmiuksiaan osallistua siihen.

3.3.    Euroopan parlamentin valistuskampanja

Euroopan parlamentti käynnisti 11. syyskuuta 2013 kampanjan, jonka otsikkona oli Toimi. Osallistu. Vaikuta. Yksi kampanjan päätavoitteista oli herättää keskustelua olennaisista, koko unionia koskevista asioista, kuten talous, työ, elämänlaatu ja EU:n rooli maailmassa 25 .

Kampanja sai paljon huomiota tiedotusvälineissä 26 . Parlamentin vaalisivuilla käytiin 7,1 miljoonaa kertaa joulukuun 2013 ja toukokuun 2014 välisenä aikana. Europarlamenttivaalit -video tuotettiin 34 kielellä ja se esitettiin yli 7 400 kertaa 173 tv-kanavalla. Online-katselukertoja oli 11 miljoonaa. Arviolta yksi viidestä eurooppalaisesta äänestäjästä tavoitettiin Facebookin avulla. ”Äänestin”-viesti jaettiin 2,7 miljoonaa kertaa Facebookissa ja sen näki lähes 90 miljoonaa ihmistä.

Lisäksi parlamentti järjesti ReACT-konferensseja 27 Pariisissa, Frankfurtissa, Varsovassa, Roomassa ja Madridissa. Niihin osallistui kansalaisia, asiantuntijoita ja eurooppalaisia poliitikkoja. Näiden tapahtumien aikana EU:n kansalaiset saivat jakaa näkemyksiään tärkeimmistä kampanjassa esille nousseista asioista.

3.4.    Yhteinen vaalipäivä

Vahvistaakseen äänestäjien tunnetta siitä, että he kokevat yhteiset eurooppalaiset pyrkimykset omakseen, komissio on suosittanut, että jäsenvaltiot sopisivat europarlamenttivaalien pitämisestä samana päivänä ja että äänestyspaikat suljettaisiin samaan aikaan.

Tässä suhteessa mikään ei kuitenkaan muuttunut aiempiin vaaleihin verrattuna. Vaalit pidettiin 25. toukokuuta 21 jäsenvaltiossa ja 22. ja 24. toukokuuta välisenä aikana seitsemässä jäsenvaltiossa 28 . Kaikki jäsenvaltiot julkistivat tuloksensa suurin piirtein samaan aikaan, toukokuun 25. päivän iltana, kun äänestyspaikat oli suljettu koko EU:ssa.

4.    Vaaleihin osallistuminen

4.1.    Yleinen äänestysaktiivisuus

Ensimmäisistä vuonna 1979 järjestetyistä suorista vaaleista lähtien äänestysaktiivisuus europarlamenttivaaleissa on laskenut tasaisesti 61,99 prosentista vuonna 1979 42,97 prosenttiin vuonna 2009. Äänestysprosentti vuoden 2014 vaaleissa oli kuitenkin lähes samalla tasolla kuin vuonna 2009. Se laski 0,36 prosenttia (42,61 prosenttiin), kun vuosina 2004–2009 äänestysprosentti supistui 2,5–4 prosenttia vuodessa. Laskeva suuntaus on siis merkittävästi tasaantunut. Esimerkiksi Yhdysvaltain presidentinvaaleissa äänestysprosentti oli 57,1 prosenttia vuonna 2008 ja 54,9 prosenttia vuonna 2012.

Seuraavissa taulukoissa esitetään koko EU:n äänestysaktiivisuuden kehitys europarlamenttivaaleissa: 29  

Äänestysaktiivisuus vaihteli merkittävästi jäsenvaltioiden välillä. Se oli Belgiassa jopa 89,64 prosenttia, Kreikassa 59,97 prosenttia (äänestäminen on molemmissa maissa pakollista) ja Italiassa 57,22 prosenttia, mutta selvästi alhaisempi joissakin maissa, kuten Tšekissä (18,20 prosenttia) ja Slovakiassa (13,05 prosenttia).

Seuraavassa taulukossa kuvataan äänestysaktiivisuutta europarlamenttivaaleissa vuosina 2009 ja 2014 EU:ssa ja jäsenvaltioittain: 30

Äänestysprosentti oli korkeampi miesten (45 prosenttia) kuin naisten (41 prosenttia) keskuudessa. 31 Ero oli kasvanut hieman verrattuna vuoteen 2009 (44 ja 42 prosenttia) 32 .

Suurin äänestämättä jättäneiden ryhmä oli nuoret: vain 27,8 prosenttia 18–24-vuotiaista äänesti, kun esimerkiksi yli 55-vuotiaiden ryhmässä äänestäneitä oli 51,3 prosenttia 33 .

Alla olevassa taulukossa vertaillaan jäsenvaltioissa äänestäneiden nuorten (18–24-vuotiaiden) äänestysprosentteja: 34

Erasmus-ohjelman vaikutusta äänestyskäyttäytymiseen koskevan hankkeen arviointiraportissa havaittiin vahva korrelaatio ulkomailla opiskelemisen ja äänestyskäyttäytymisen välillä vuoden 2014 europarlamenttivaaleissa. Entiset Erasmus-opiskelijat äänestivät todennäköisemmin kuin muut – 81 prosenttia kyselyyn vastanneista kertoi äänestäneensä 35 .

EP-vaalien jälkeen toteutettuun tutkimukseen vastanneet arvioivat äänestämisen tärkeimmiksi vaikuttimiksi sen, että he ”äänestävät aina” (41 prosenttia), ”täyttävät kansalaisvelvollisuutensa” (41 prosenttia) tai ”kannattavat läheiseksi kokemaansa puoluetta” (22 prosenttia). Myös seuraavat kolme tekijää mainittiin: ”kannatan EU:ta” (14 prosenttia), ”tunnen olevani EU:n kansalainen” (13 prosenttia) ja ”voin saada aikaan muutoksia äänestämällä europarlamenttivaaleissa” (12 prosenttia). Komission puheenjohtajan valintaan vaikuttaakseen äänesti 5 prosenttia vastaajista 36 .

Sen sijaan yleisimmät syyt äänestämättä jättämiselle olivat ”luottamuksen puute ja tyytymättömyys politiikkaan yleensä” (23 prosenttia), ”ei ole ylipäänsä kiinnostunut politiikasta” ja ”äänellä ei ole vaikutusta tai ääni ei muuta mitään” (14 prosenttia). Vastanneista 7 prosenttia vetosi siihen, että ”en tiedä paljoakaan EU:sta tai Euroopan parlamentista tai europarlamenttivaaleista”. Sellaisia äänestämättä jättäneitä henkilöitä, jotka vetosivat molempiin syihin (käsitykseen, että äänestäminen ei muuta mitään ja siihen, että he eivät tiedä mitään EU:sta tai europarlamenttivaaleista), oli vähemmän kuin edellisissä vaaleissa 37 . Lisäksi julkisen keskustelun tai vaalikampanjoiden puutteen vuoksi äänestämättä jättäneiden kansalaisten määrä puolittui 38 . Lopullinen päätös äänestää tai jättää äänestämättä riippuu tavallisesti useista tekijöistä. Jotkut näistä ovat henkilökohtaisia ja riippumattomia kampanjan laadusta tai europarlamenttivaaleja koskevista käsityksistä 39 .

Maissa, joissa europarlamenttivaalit järjestettiin samaan aikaan kuin kansalliset tai koko maan laajuiset vaalit (Belgia, Irlanti, Italia, Kreikka, Liettua, Malta, Saksa ja Yhdistynyt kuningaskunta) äänestysprosentti oli korkeampi kuin muualla 40 , mutta poliittisissa keskusteluissa kansalliset aiheet hallitsivat. Liettuassa europarlamenttivaalit pidettiin samana päivän kuin presidentinvaalit ja äänestysprosentti nousi 47 prosenttiin oltuaan vain 21 prosenttia vuonna 2009 41 .

4.2.    Muussa kuin kotijäsenvaltiossaan asuvien EU:n kansalaisten osallistuminen

EU:n kansalaiset, jotka asuvat muussa kuin kotijäsenvaltiossaan (liikkuvat EU:n kansalaiset) voivat äänestää ja asettua ehdolle europarlamenttivaaleissa asuinjäsenvaltiossaan samoin ehdoin kuin maan omat kansalaiset. Tämä oikeus on kirjattu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 22 artiklaan sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 39 artiklaan, ja se on saatettu konkreettisesti voimaan direktiivillä 93/109/EC 42 .

Verrattain alhainen määrä liikkuvia EU:n kansalaisia hyödynsi mahdollisuuttaan äänestää siinä jäsenvaltiossa, jossa he asuvat 43 . Näiden henkilöiden osallistumisaktiivisuuteen saattaa vaikuttaa se, että heidän on valittava, äänestävätkö he siinä jäsenvaltiossa, josta he ovat kotoisin vai siinä, jossa he asuvat (eri ehdokkaat). Vuoden 2012 Eurobarometri-kysely paljasti suuria mielipide-eroja siitä, minkä maan ehdokkaista tai ehdokasluetteloista nämä äänestäjät haluavat europarlamenttivaaleissa valita. Noin 48 prosenttia muussa kuin kotimaassaan asuvista vastaajista sanoi, että he äänestäisivät mieluummin siinä jäsenvaltiossa, jossa he asuvat, kun taas 42 prosenttia vastaajista haluaisi ennemmin äänestää kotimaassaan 44 .

Seuraavassa taulukossa kuvataan äänestämään rekisteröityneiden muualta tulleiden eli liikkuvien EU:n kansalaisten osuus europarlamenttivaaleissa vuosina 2009 ja 2014 EU:ssa ja jäsenvaltioittain: 45

Vaikka lukema on yhä alhainen, muussa jäsenvaltiossa kuin kotimaassaan ehdolle asettuneiden määrä yli kaksinkertaistui 81:stä vuonna 2009 170:een vuonna 2014 46 . Tämä voitaisiin lukea uuden, direktiivissä 2013/1/EU esitetyn yksinkertaistetun menettelyn ansioksi. Ehdokkaiden ei enää tarvitse esittää todisteita siitä, etteivät he ole menettäneet vaalioikeuksiaan kotimaassaan. Riittää, että he tekevät asiasta ilmoituksen, jonka asuinjäsenvaltion viranomaiset vahvistavat.

4.3.    EU:n kansalaisten tietoisuus ja sitoutuminen

Jäsenvaltioissa toteutettiin erilaisia valistuskampanjoita. Joissakin jäsenvaltioissa kampanjat kohdennettiin yleisesti kaikille äänestäjille, kun taas toisissa niiden kohderyhmänä olivat erityisesti maassa asuvat muiden jäsenvaltioiden kansalaiset.

Muualta tulleiden EU:n äänestäjien osallistumisen lisääminen – esimerkkejä parhaista käytännöistä Belgiassa, Latviassa, Liettuassa, Ruotsissa, Suomessa ja Tanskassa lähetettiin muualta tulleille äänestysikäisille EU:n kansalaisille henkilökohtainen kirje, jossa selitettiin useammalla kuin yhdellä EU-kielellä, miten voi käyttää äänioikeuttaan. Kirjeen liitteenä lähetettiin rekisteröitymislomake. Kreikassa ministeriön verkkosivuille perustettiin erityinen sovellusohjelma, jonka avulla muualta tulleet EU:n kansalaiset voivat löytää nimensä erillisestä vaaliluettelosta sekä äänestyspaikkansa.

Kansalaisjärjestöt olivat aktiivisesti mukana äänestäjien mobilisoimisessa. Ne esimerkiksi tiedottivat kansalaisille europarlamenttivaaleihin osallistumisen tärkeydestä ja hyödyistä, loivat vaalikoneita 47 tai edistivät vammaisten henkilöiden osallistumista huolehtimalla äänestyspaikkojen esteettömyydestä 48 .

Esimerkkejä Kansalaisten Eurooppa - ohjelmasta rahoitetuista kansalaisjärjestöjen hankkeista Tavoite: antaa äänestäjille mahdollisuus pohtia EU-asioita, keskustella ja vaihtaa mielipiteitä myös ehdokkaiden kanssa ja tehdä valintansa tiedon perusteella. JoiEU: Joint Citizen Action for a Stronger, Citizen-friendly Union (Eurokansalaisen toimintapalvelukeskus – ECAS). 2014 Transeuropa Caravans: transnational citizens’ engagement with the European Parliament elections (European Alternatives). Encouraging Young Europeans to Vote Out the EU Democratic Deficit (International Management Institute).

Useat kansalaisjärjestöt kampanjoivat erityisesti liikkuvien EU:n kansalaisten aktivoimiseksi ja heidän tietoisuutensa lisäämiseksi äänestysoikeusasioissa. Toisissa hankkeissa keskityttiin rohkaisemaan naisia koko unionin alueella äänestämään ja asettumaan ehdolle europarlamenttivaaleissa 49 .

Näissä hankkeissa mahdollistettiin poliitikkojen ja äänestäjien suora vuorovaikutus vaaleihin, kärkiehdokkaisiin ja näiden ohjelmiin liittyvän sosiaalisen median viestinnän avulla. #EP2014 ja #EU14 -digitaalikampanjoiden analyysissä laskettiin, että vaaleihin liittyviä tviittejä oli lähetetty noin kolme miljoonaa 50 . Itse vaaliviikon aikana tviitattiin yli miljoona kertaa 51 . Kasvanut sosiaalisen median käyttö merkitsi ehdokkaille uutta keinoa tavoittaa äänestäjät ja tarjota heille parempi mahdollisuus osallistua aktiivisesti keskusteluun pelkän äänestämisen sijasta.

EU:n kansalaisten vaalioikeuksien käyttö ja yleisten periaatteiden noudattaminen

5.1    Muussa kuin kotijäsenvaltiossaan asuvien EU:n kansalaisten vaalioikeuksien toteutumisen takaaminen

Liikkuvien EU:n kansalaisten oikeus äänestää ja asettua ehdolle jäsenvaltiossa, jossa he asuvat

Komissio tarkasteli jäsenvaltioiden lainsäädäntöä kattavasti ennen vaaleja varmistaakseen, että direktiivi 93/109/EY on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä moitteettomasti ja täysimääräisesti ja että sitä sovelletaan oikein. Näin pyrittiin varmistamaan, että EU:n kansalaisten äänioikeuden käyttöä ei vaikeutettu millään tavoin ja erityisesti, että jäsenvaltioiden lainsäädännössä ei asetettu lisävaatimuksia muista jäsenvaltioista tulleille EU:n kansalaisille. Toukokuuhun 2014 mennessä kaikkiin komission ennen vaaleja havaitsemat puutteet 52 oli korjattu ja kansallisia säännöksiä oli tarvittaessa muutettu.

Komissio on vaalien jälkeen käynyt mielipidevaihtoa Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten kanssa useista äänestäjäksi rekisteröitymiseen liittyvistä ongelmista, joista maassa asuvat EU:n kansalaiset ovat ilmoittaneet 53 . Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin alahuone julkaisi 14. marraskuuta 2014 raportin 54 , jossa todettiin vaalilautakunnan kanta esteisiin, jotka vaikeuttivat EU:n kansalaisten osallistumista vaaleihin. Kertomuksessa suositeltiin järjestelmän yksinkertaistamista sekä kampanjaa, jossa kerrotaan EU:n kansalaisille rekisteröitymisedellytyksistä ja järjestelyistä.

Lähes kaikki ongelmat, jotka liittyivät liikkuvien unionin kansalaisten oikeutta asettua ehdolle koskevan direktiivin 2013/1/EU voimaansaattamisen myöhästymiseen, onnistuttiin ratkaisemaan ennen vaaleja 55 . Komissio käy vielä kahdenvälisiä keskusteluja joidenkin jäsenvaltioiden kanssa 56 useisiin direktiivin väärään tai puutteelliseen voimaansaattamiseen liittyvistä kysymyksistä.

Oikeus perustaa poliittinen puolue tai liittyä puolueen jäseneksi

Komissio kävi 11 jäsenvaltion kanssa keskusteluja siitä, että ne eivät sallineet muualta tulleiden EU:n kansalaisten perustaa poliittisia puolueita tai liittyä niiden jäseniksi. Tämä merkitsi sitä, että he eivät voineet osallistua vaaleihin samoin ehdoin kuin asuinmaansa kansalaiset.

Ratkaisu löydettiin viidessä tapauksessa: kahdessa tapauksessa kansallista lainsäädäntöä muutettiin 57 ja kolmessa muussa tapauksessa tilannetta selvennettiin 58 . Kolme muuta jäsenvaltiota ilmoitti muuttavansa lainsäädäntöään 59 . Komissio ryhtyi toimenpiteisiin lopuissa kolmessa tapauksessa 60 .

5.2.    Yhteisten periaatteiden noudattamisen varmistaminen europarlamenttivaaleissa

Järjestäessään europarlamenttivaaleja jäsenvaltioiden on noudatettava eräitä unionin oikeuteen kirjattuja yleisiä periaatteita 61 :

Euroopan parlamentin vaalit ovat yleiset, välittömät, vapaat ja salaiset 62

Yleisten vaalien ydinajatuksen noudattamisen takaamiseksi EU:n lainsäädännössä kielletään jäsenvaltioita julkaisemasta tuloksia ennen kuin äänestys on päättynyt kaikissa maissa 63 . Näin pyritään estämään se, että muiden jäsenvaltioiden tulokset vaikuttaisivat niihin, joissa äänestys ei ole vielä päättynyt. Komissio sai tämän ongelman hoidettua yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa ennen vaaleja. Näin varmistettiin, että periaatetta noudatetaan koko EU:n alueella.

Vaaleissa saa äänestää vain kerran 64

(i)    Liikkuvat EU:n kansalaiset

Kotimaassaan äänestämään rekisteröityvät henkilöt poistetaan asuinjäsenvaltionsa vaaliluetteloista. Näin pyritään estämään liikkuvia EU:n kansalaisia äänestämästä sekä kotimaassaan että asuinmaassaan.

Direktiivissä 93/109/EY säädetään järjestelmästä, jonka avulla EU:n äänestäjätietoa voidaan vaihtaa jäsenvaltioiden välillä tätä tarkoitusta varten. Tähän liittyy kuitenkin ongelmia, joista merkittävin on kansallisille viranomaisille aiheutuva raskas hallinnollinen taakka. Ongelmien ratkaisemiseksi komissio suositteli muun muassa, että jokaiseen jäsenvaltioon perustetaan yhteysviranomainen, jolle ilmoitetaan EU:n äänestäjien henkilökohtaiset tiedot, ja että tiedonsiirtoon käytetään yhteisiä tietoteknisiä välineitä.

Suurin osa jäsenvaltioista otti suositukset hyvin vastaan ja ilmoitti, että toimenpiteillä oli pystytty merkittävästi vähentämään byrokratiaa, koska äänestäjiä koskevia tietoja ei enää jouduttu toimittamaan useista hajallaan sijaitsevista vaalielimistä. Muutamat jäsenvaltiot 65 olivat sitä mieltä, että vaaliajankohtien hajanaisuuden ja äänestäjien tunnistamiskäytänteiden puuttumisen vuoksi järjestelmä ei ole niin tehokas kuin se voisi olla. Yksi jäsenvaltio oli sitä mieltä, että järjestelmä on suhteettoman työläs, kun otetaan huomioon kaksinkertaisen äänestämisen harvinaisuus. Komissio jatkaa kahdessa eri maata äänestämistä ehkäisevien järjestelmien tehostamista yhdessä jäsenvaltioiden kanssa.

(ii)    Useamman kuin yhden EU-maan kansalaiset

Laajaa huomiota tiedotusvälineissä herätti tapaus, jossa Saksan kansalainen, jolla oli myös toisen jäsenvaltion kansalaisuus, oli onnistunut äänestämään kahdesti.

Vaikka europarlamenttivaalissa saa äänestää vain kerran 66 , direktiivin 93/109/EY mukaista, useampaan kertaan äänestämistä estävää järjestelmää ei pystytä soveltamaan henkilöihin, joilla on kaksois- tai monikansalaisuus. Koska jäsenvaltiot eivät yleensä tiedä, ketkä heidän kansalaisistaan ovat myös toisen maan kansalaisia, henkilöt, joilla on kaksoiskansalaisuus, voivat rekisteröityä kahdessa eri jäsenvaltiossa. Jäsenvaltiot ovat kuitenkin säätäneet oikeudellisista seuraamuksista, joita sovelletaan useampaan kertaan äänestäneisiin. Kyseinen tapaus osoitti, että jäsenvaltioilla on tarve tiedottaa kansalaisille paremmin kiellosta äänestää useampaan kertaan sekä siitä aiheutuvista seuraamuksista.

6.    Päätelmät

Vuoden 2014 europarlamenttivaalien keskeinen uudistus oli Lissabonin sopimuksen mukainen suora yhteys europarlamenttivaalien tulosten sekä komission puheenjohtajan valinnan välillä. Euroopan tason poliittiset puolueet nimesivät kärkiehdokkaansa eli ehdokkaan komission puheenjohtajaksi. Kullakin kärkiehdokkaalla oli oma poliittinen ohjelmansa ja kaikki kampanjoivat EU:n laajuisesti. Uuden järjestelmän ansiosta äänestäjät pystyivät helpommin mieltämään kansalliselle puolueelle annetun äänen vaikutuksen EU:n poliittiseen suuntaan seuraavan viisivuotiskauden aikana. Näin äänestäjillä oli mahdollisuus valita tietoisesti vaihtoehtoisten vaaliohjelmien välillä eikä perustaa valintaansa pelkästään kansalliseen politiikkaan. Vaalit vahvistivat myös komission demokraattista legitiimiyttä. Uudistusten ansiosta on mahdollista lisätä yleisön kiinnostusta ja valittujen poliittista vastuuta myös tulevaisuudessa.

Kärkiehdokkaat osallistuivat eri puolilla EU:ta järjestettyihin tilaisuuksiin ja keskusteluihin, jotka saivat runsaasti huomiota tiedotusvälineissä. Tavoitteena oli tehdä tutuiksi EU:hun liittyviä asioita, jotka vaikuttavat suoraan kansalaisten elämään, ja siten ”eurooppalaistaa” vaalit.

Interaktiivisen sosiaalisen median käyttö kampanjatyökaluna teki suoran osallistumisen entistä helpommaksi äänestäjille. Eri puolueiden some-kampanjoiden avulla saavutettiin satoja miljoonia Euroopan kansalaisia.

Direktiivin 2013/1/EU avulla varmistettiin, että liikkuvat EU:n kansalaiset voivat käyttää poliittisia oikeuksiaan tehokkaammin. Samalla kevennettiin kansallisten viranomaisten hallintotaakkaa. Perussopimusten valvojana komission tehtävänä on taata EU:n liikkuvien kansalaisten oikeus äänestää ja asettua ehdoille europarlamenttivaaleissa sekä edistää näiden oikeuksien käyttöön liittyviä parhaita käytäntöjä.

Ei riitä, että ryhdytään toimeen juuri ennen vaalikampanjan alkamista, vaan valmistelut on aloitettava paljon aikaisemmin. Tätä varten on pohdittava, miten säilyttää kansalaisten kiinnostus EU:n politiikkaan ja lisätä tietoa europarlamenttivaalien suorasta vaikutuksesta heidän elämäänsä.

Vuoden 2019 vaaleja valmisteltaessa on tärkeää tunnistaa keinot, joilla voidaan edelleen kehittää unionin päätöksentekoprosessin eurooppalaista ulottuvuutta ja demokraattista legitiimiyttä. Lisäksi on tutkittava tarkemmin syitä siihen, että äänestysaktiivisuus pysyy jatkuvasti alhaisena joissakin jäsenvaltioissa, ja keksittävä keinot tilanteen korjaamiseksi.

Seuraaviin vaaleihin osallistumista on pyrittävä lisäämään myös muilla keinoin, kuten antamalla ajoissa tukea kansallisille, alueellisille ja paikallisille valistuskampanjoille.

Kaikkien sidosryhmien kanssa olisi keskusteltava siitä, miten vuoden 2014 vaalien uusista piirteistä saataisiin täysi hyöty. Esimerkiksi kärkiehdokkaiden poliittisen vastuun käsitettä voitaisiin tarkentaa.

Poliittisen vastuunkannon ajatusta voitaisiin kehittää muun muassa korostamalla kansallisten ja Euroopan tason poliittisten puolueiden yhteyksiä. Asiaa voitaisiin käsitellä jäsenvaltioiden, poliittisten puolueiden ja Euroopan parlamentin välisissä keskusteluissa.

Kansalaiskuulemiset ja kansalaisten osallistuminen Euroopan tason poliittisten puolueiden kampanjatapahtumiin ja verkkokeskusteluihin osoittavat, että kansalaiset haluavat enemmän mahdollisuuksia tärkeiksi kokemiaan aiheita koskevaan ajatustenvaihtoon EU:n, kansallis- ja paikallistason politiikan vaikuttajien kanssa. Tällainen vuorovaikutteinen toimintatapa voitaisiin vakiinnuttaa EU:ssa. Useissa jäsenvaltioissa onkin jo luotu keskustelua ylläpitäviä epävirallisia verkostoja ja aloitteita. Kansalaiskuulemisten tukeminen voi aktivoida kansalaisia vaikuttamaan rohkeammin EU-politiikkaan komission koko toimikauden ajan. EU:n laajuisen keskustelun virittämistä ja vuoden 2014 vaalien uusien piirteiden kehittämistä voidaan pitää puheenjohtaja Junckerin poliittisissa suuntaviivoissaan esittämän ”demokraattisen muutoksen unionin” tavoitteen mukaisena.

(1)

   Study on the Conduct of the 2014 Elections to the European Parliament, Centre for Strategy & Evaluation Services (CSES), maaliskuu 2015.

(2)

   Suositus (2013/142/EU) Euroopan parlamentin vaalimenettelyn demokraattisuuden ja tehokkuuden lisäämisestä, annettu 12 päivänä maaliskuuta 2013 (EUVL L 79, 21.3.2013, s. 29). Komissio julkaisi 27. maaliskuuta 2014 alustavan kertomuksen (COM(2014) 196 final) aloitteista, joita sidosryhmät ovat tehneet tämän suosituksen toimeenpanemiseksi.

(3)

   Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 17 artiklan 7 kohdan mukaisesti parlamentti valitsee komission puheenjohtajan Eurooppa-neuvoston ehdotuksen perusteella. Ehdotuksessa on otettava huomioon europarlamenttivaalien tulokset.

(4)

   Euroopan parlamentin 22. marraskuuta 2012 antama päätöslauselma Euroopan parlamentin vaaleista 2014 (2012/2829(RSP)). Euroopan parlamentin 4. heinäkuuta 2013 antama päätöslauselma vuoden 2014 Euroopan parlamentin vaalien käytännön järjestelyjen tehostamisesta (2013/2102(INI)).

(5)

   Jean-Claude Juncker: http://juncker.epp.eu/node/178 ;
Martin Schulz: http://www.pes.eu/martin_schulz_programme_launch_and_campaign_tour ;
Guy Verhofstadt: http://www.guyverhofstadt.eu/uploads/pdf/Plan%20for%20Europe.pdf ;
Franziska Keller ja José Bové: http://europeangreens.eu/news/proposals-green-commission-european-alternative-we-greens-fight ;
Aléxis Tsípras: http://alexistsipras.eu/PROGRAMMATIC_DECLARATION_OF_ALEXIS_TSIPRAS.pdf .

(6)

   CSES-tutkimus (ks. alaviite 1), osio 3, taulukko 3.2.

(7)

   Vaaliväittelyt käytiin huhtikuun ja toukokuun aikana Belgiassa, Hollannissa, Saksassa, Italiassa ja Ranskassa. Väittelyistä viisi käytiin kahden suurimman eurooppalaisen puolueen edustajien välillä, ja neljään oli kutsuttu kaikki kärkiehdokkaat. Lisäksi yksi väittely käytiin Euroopan vihreän puolueen johtajan ja Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän kärkiehdokkaan välillä.

(8)

   Euroopan parlamentti, Vaalien jälkeinen tutkimus 2014, s. 9; ks.:    
http://www.europarl.europa.eu/pdf/eurobarometre/2014/post/post_2014_survey_analitical_overview_fi.pdf

(9)

   Tunnuksella #TellEUROPE lähetettiin yhteensä 112 595 tviittiä:    
http://www3.ebu.ch/contents/news/2014/05/ebu-makes-history-with-the-eurov.html .

(10)

    http://www.aecr.eu/media/AECRAMR-European-election-poll.pdf (s. 10).

(11)

   Euroopan unionin perusoikeuskirjan 10 artiklan 4 kohta ja 12 artiklan 2 kohta.

(12)

   Komission alustava kertomus (ks. alaviite 2), s. 2.

(13)

   Komissio ehdotti myös uusia sääntöjä, joiden tarkoitus on lisätä Euroopan tason poliittisten puolueiden näkyvyyttä ja EU:n laajuista tunnustusta. Tämän ehdotuksen pohjalta Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyivät asetuksen N:o 1141/2014 Euroopan tason poliittisten puolueiden ja Euroopan tason poliittisten säätiöiden perussäännöstä ja rahoituksesta (EUVL L 317, 4.11.2014, s. 1).

(14)

   Vastauksissaan komission kyselyihin Alankomaat, Belgia, Espanja, Italia, Kreikka, Liettua, Luxemburg, Malta, Portugali, Romania, Ruotsi, Saksa, Suomi, Unkari, Viro ja Yhdistynyt kuningaskunta; CSES-tutkimus (ks. alaviite 1), osa 3, taulukko 3.2.

(15)

   Kreikka ja Slovenia.

(16)

   Tällainen laki oli jo ennestään voimassa Alankomaissa Belgiassa, Irlannissa, Itävallassa, Kyproksessa, Ranskassa, ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

(17)

   Vastauksissaan komission kyselyihin Kroatia, Latvia, Puola, Slovakia, Tanska ja Tšekki.

(18)

   CSES-tutkimus (ks. alaviite 1). Otos kattaa jokaisesta jäsenvaltiosta ne kaksi poliittista puoluetta, joilla on eniten paikkoja Euroopan parlamentissa. Useimmissa tapauksissa nämä olivat myös jäsenvaltioissa suurimpia puolueita. Tämä ei kuitenkaan ollut tilanne kaikkialla, vaan otokseen sisällytettiin myös joitakin pienempiä puolueita, jotta varmistettiin kattavuus kansallisella tasolla.

(19)

   Esimerkiksi Saksassa sekä kumpikin enemmistöpuolue eli sosiaalidemokraattinen puolue (Sozialdemokratische Partei Deutschlands) ja kristillisdemokraattinen unioni (Christlich Demokratische Union Deutschlands) että pienemmät puolueet paljastivat yhteytensä Euroopan tason poliittisiin puolueisiin vain vaaliohjelmissaan ja joissakin tapauksissa tv-keskusteluissa ja kampanjatapahtumissa, mutta ei vaalijulisteissaan. Tšekissä kaikki kolme analysoitua puoluetta eli sosiaalidemokraattinen puolue (Česká strana sociálně demokratická), ANO 2011 ja TOP09 toivat yhteyksiään esille vain vähäisessä määrin. Unkarissa sosialistinen puolue (Magyar Szocialista Párt) viittasi muutaman kerran Euroopan tason poliittiseen puolueeseensa julkisissa keskustelutilaisuuksissa, mutta ei vaalimainonnassaan, kun taas kansalaisliitto Fidesz (Fidesz — Magyar Polgári Szövetség) mainitsi yhteytensä tapahtumissa ja keskustelutilaisuuksissa, mutta yhteys ei käynyt selkeästi ilmi painetuista vaalimainoksista tai -julisteista. Tanskassa Venstre-puolue, sosiaalidemokraatit ja Tanskan kansanpuolue pääsääntöisesti mainitsivat yhteytensä vaaliohjelmissaan. Maltassa kansallispuolue ja työväen puolue mainitsivat yhteytensä Euroopan tason puolueisiin ainoastaan joissakin vaalijulkaisuissa.

(20)

   Näihin kuuluivat Latvian suurimmat kansalliset puolueet, useat Kreikan puolueet (mm. yksi hallituspuolueista), Espanjan kansanpuolue (Partido Popular), Kyproksen demokraattinen liitto (Δημοκρατικός Συναγερμός), Portugalin vasemmistoliitto (Bloco de Esquerda), Luxemburgin suurimmat puolueet ja kolme Alankomaiden 19 puolueesta.

(21)

   Näitä olivat esimerkiksi Liike paremman Unkarin puolesta (Jobbik), 5-tähden liike (Movimento 5 stelle) Italiassa sekä Yhdistyneen kuningaskunnan itsenäisyyspuolue.

(22)

   Tätä oikeutta käytti ainoastaan kolme hallituspuoluetta Alankomaissa, neljä Italiassa, yksi Kreikassa ja muutama puolue Ranskassa, Belgiassa, Espanjassa, Itävallassa ja Kyproksessa yksikään puolue ei maininnut äänestyslipussa yhteydestään Euroopan tason puolueeseen.

(23)

   EP-vaalien jälkeen toteutettu tutkimus (ks. alaviite 8), s. 75.

(24)

   Komission kertomus Kansalaiskuulemisten merkitys eurooppalaisen julkisen tilan kehittämisessä, 24. maaliskuuta 2014, (COM(2014) 173 final), s. 13; ks. http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?qid=1433351357032&uri=CELEX:52014DC0173 .

(25)

    http://www.europarl.europa.eu/news/en/news-room/content/20130906IPR18827/html/European-Parliament-launches-information-campaign-towards-2014-elections .

(26)

    http://www.europarl.europa.eu/news/fi/news-room/content/20140603sto48801/html/Sosiaalinen-media-eurovaaleissa-Virtuaalinen-kampanja-todelliset-vaikutukset .

(27)

    http://www.europarl.europa.eu/news/fi/news-room/content/20140123STO33618/html/Roomassa-keskusteltiin-el%C3%A4m%C3%A4nlaadusta-EUssa ; http://audiovisual.europarl.europa.eu/Page.aspx?id=1119 .

(28)

   Alankomaat, Irlanti, Latvia, Malta, Slovakia, Tšekki ja Yhdistynyt kuningaskunta. Näissä maissa ei pidetä vaaleja sunnuntaisin.

(29)

   Lähde: TNS/Scytl yhteistyössä Euroopan parlamentin kanssa; Euroopan parlamentin katsaus europarlamenttivaaleihin ja kansallisiin vaaleihin (European and national elections figured out), 2014 europarlamenttivaalien erityispainos, marraskuu 2014, s. 41; ks.:
http://www.europarl.europa.eu/pdf/elections_results/review.pdf .

(30)

   Luvut perustuvat vuoden 2014 EP-katsaukseen (ks. alaviite 29), s. 49.

(31)

   EP-vaalien jälkeinen tutkimus (ks. alaviite 8), sosiodemografinen liite, s. 11.

(32)

   Euroopan Parlamentti, 2009 vaalien jälkeen toteutettu tutkimus - ensimmäiset tulokset: Euroopan keskiarvot ja keskeiset kansalliset suuntaukset ks.: http://www.europarl.europa.eu/pdf/eurobarometre/28_07/FR_EN.pdf .

(33)

   Sen sijaan vuonna 2013 tehdyn kyselytutkimuksen mukaan (Flash-eurobarometri 375, European Youth: Participation in Democratic Life, s. 11, ks. http://ec.europa.eu/youth/library/reports/flash375_en.pdf ) 73 prosenttia nuorista äänestäjistä oli äänestänyt kolmena edeltävänä vuonna muissa kuin europarlamenttivaaleissa (esim. paikallisissa, alueellisissa tai kansallisissa vaaleissa).

(34)

   Luvut perustuvat vuoden 2014 EP-katsaukseen (ks. alaviite 29), s. 43.

(35)

   Erasmus Voting Assessment Project, Generation Europe -säätiö, Bryssel, 2014; ks.:    
http://erasmusvoting.eu/news/press-release-erasmus-studying-abroad-increases-political-participation-young-people .

(36)

   EP-vaalien jälkeinen tutkimus (ks. alaviite 8), analyyttinen yleiskatsaus, s. 25.

(37)

   EP-vaalien jälkeinen tutkimus 2014 (ks. alaviite 8), analyyttinen yleiskatsaus, s. 35. Vastaajista 14 prosenttia (17 prosenttia vuonna 2009) sanoi, että heidän mielestään äänellä ei ole vaikutusta tai sillä ei voi muuttaa mitään. 7 prosenttia (10 prosenttia vuonna 2009) sanoi, että he eivät tienneet paljoakaan Euroopan parlamentista tai europarlamenttivaaleista.

(38)

   EP-vaalien jälkeinen tutkimus (ks. alaviite 8), analyyttinen yleiskatsaus, s. 35. 3 prosenttia äänestämättä jättäneistä ilmoitti tämän äänestyskäyttäytymisensä syyksi (6 prosenttia vuonna 2009).

(39)

   EP-vaalien jälkeinen tutkimus 2014 (ks. alaviite 8), analyyttinen yleiskatsaus, s. 35. Äänestämättä jättäneistä 13 prosenttia sanoi, että he olivat liian kiireisiä, heillä ei ollut aikaa tai he olivat töissä, 7 prosenttia ilmoitti olleensa sairaana, 6 prosenttia sanoi, että he olivat perheensä tai vapaa-ajan harrastusten parissa ja 7 prosenttia vetosi muuhun syyhyn.

(40)

   EP-vaalien jälkeinen tutkimus (ks. alaviite 8), analyyttinen yleiskatsaus, s. 3.

(41)

   EP-vaalien jälkeinen tutkimus (ks. alaviite 8), analyyttinen yleiskatsaus, s. 20.

(42)

   Neuvoston direktiivi 93/109/EY, annettu 6 päivänä joulukuuta 1993, niille unionin kansalaisille, jotka asuvat jäsenvaltiossa, mutta eivät ole sen kansalaisia, europarlamenttivaaleissa kuuluvaa äänioikeutta ja vaalikelpoisuutta koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (EUVL L 329, 30.12.1993, s. 34). Tätä direktiiviä muutettiin direktiivillä 2013/1/EU, jonka tarkoitus oli helpottaa liikkuvien EU:n kansalaisten mahdollisuuksia asettua ehdolle europarlamenttivaaleissa.

(43)

   Kaikista Tšekissä asuvista, Tšekin ulkopuolelta tulevista äänestysikäisistä EU:n kansalaisista vain 0,04 prosenttia rekisteröityi äänestämään (682 henkilöä 164 644:stä). Liikkuvien EU:n kansalaisten rekisteröitymisaste oli alhainen myös Unkarissa: 1,5 prosenttia (1 605 henkilöä 104 822:sta), Saksassa: 5,4 prosenttia (172 110 henkilöä 3 168 638:sta) ja Kyproksessa: 6,9 prosenttia (7 712 henkilöä 112 012:sta). Toisaalta liikkuvat EU:n kansalaiset rekisteröityivät verrattain runsaslukuisesti Irlannissa: 22,2 prosenttia (71 735 henkilöä 323 460:sta), Ranskassa: 17,4 prosenttia (245 063 henkilöä 1 199 818:sta), Maltassa: 17,1 prosenttia (7 868 henkilöä 45 917:sta) ja Ruotsissa: 19,8 prosenttia (49 092 henkilöä 247 426:sta).

(44)

   Flash-eurobarometri 364, Electoral rights, Maaliskuu 2013; ks. http://ec.europa.eu/public_opinion/flash/fl_364_en.pdf , s. 34.

(45)

   Perustuu CSES-tutkimuksen lukuihin (ks. alaviite 1), osa 5, taulukko 5.6.

(46)

   CSES-tutkimus (ks. alaviite 1), osio 5, taulukko 5.8.

(47)

   Tällaisia olivat Euroopan nuorisofoorumin vaalisivusto, VoteWatch - työkalu, yliopistollisen Eurooppa-instituutin vaalikone euandi ja WeCitizens -vaalikone.

(48)

   Esimerkiksi Euroopan vammaisfoorumi pyrki tunnistamaan esteitä, jotka vaikeuttavat vammaisten henkilöiden äänioikeuden käyttämistä.  Mediterranean Institute of Gender Studies puolestaan toteutti tasa-arvoista demokratiaa ja aktiivista Euroopan kansalaisuutta tukevan kampanjan: ”no modern European democracy without gender equality!”.

(49)

   Esimerkiksi tasa-arvoista demokratiaa sekä aktiivista Euroopan kansalaisuutta tukeva Mediterranean Institute of Gender Studiesin kampanja ”no modern European democracy without gender equality!”.

(50)

   Social media and the elections — did it have an impact?, Marek Zaremba-Pike, 2014; ks.:    
http://europedecides.eu/2014/06/social-media-and-the-elections-did-it-have-an-impact .

(51)

   Sama.

(52)

   Edistyminen kohti tosiasiallista unionin kansalaisuutta vuosina 2011–2013, SEUT-sopimuksen 25 artiklan mukainen kertomus (COM(2013) 270).

(53)

   Komissio kiinnitti huomiota tapauksiin, joissa vaaliviranomaiset eivät olleet lähettäneet erillistä rekisteröintilomaketta tai eivät olleet käsitelleet lomaketta, vaikka se oli täytetty oikein ja toimitettu viranomaisille määräajassa.

(54)

   UK House of Commons, Voter engagement in the UK, Fourth Report of Session 2014–15; ks.: http://www.publications.parliament.uk/pa/cm201415/cmselect/cmpolcon/232/232.pdf.

(55)

   Yhdessä tapauksessa (Tšekki) komissio antoi perustellun lausunnon. Kaikissa muissa tapauksissa jäsenvaltiot, joita asia koski, ilmoittivat komissiolle voimaansaattamistoimista, jotka ne olivat toteuttaneet sen jälkeen, kun ne saivat komission virallisen ilmoituksen.

(56)

   Alankomaat, Belgia, Itävalta, Kreikka, Liettua, Ranska, Saksa, Slovenia, Suomi, ja Unkari.

(57)

   Bulgaria ja Suomi.

(58)

   Kreikka, Malta ja Saksa.

(59)

   Espanja, Liettua ja Slovakia.

(60)

   Latvia, Puola ja Tšekki.

(61)

   Niin sanotussa ”vuoden 1976 säädöksessä” säädetään edustajien valitsemisesta Euroopan parlamenttiin yleisillä välittömillä vaaleilla. Säädös on liitetty 20 päivänä syyskuuta 1976 tehtyyn päätökseen 76/787/EHTY, ETY, Euratom ja sitä on viimeksi muutettu neuvoston päätöksellä 2002/772/EY, Euratom (EYVL L 283, 21.10.2002, s. 1).

(62)

   Vuoden 1976 säädöksen 1 artiklan 3 kohta.

(63)

   Vuoden 1976 säädöksen 10 artikla.

(64)

   Vuoden 1976 säädöksen 9 artikla. Direktiivin 93/109/EY 4 artikla.

(65)

   Esim. Itävalta, Kypros, Slovenia ja Portugali.

(66)

   Vuoden 1976 säädöksen 9 artikla.