KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

Köyhyyden poistamista ja kestävää kehitystä koskeva maailmanlaajuinen kumppanuus vuoden 2015 jälkeen

I JOHDANTO

Vuosi 2015 on erittäin tärkeä maailman kestävän kehityksen ja köyhyyden poistamisen kannalta. Vuoden 2015 jälkeisen kehitysohjelman hyväksymisen yhteydessä kansainvälistä yhteisöä vaaditaan muutoksentekeviin toimiin maailman keskeisten haasteiden ratkaisemiseksi: köyhyyden poistamiseksi, osallistavan ja kestävän kehityksen aikaansaamiseksi nykyisten ja tulevien sukupolvien hyväksi sekä kaikkien ihmisoikeuksien ja perusarvojen edistämiseksi ja suojelemiseksi rauhallisten ja vauraiden yhteiskuntien perustana.

Vuoden aikana järjestetään kaksi korkean tason kansainvälistä kokousta, jotka tarjoavat tilaisuuden sopia uudesta kehitysohjelmasta ja siihen sisällytettävistä kestävän kehityksen tavoitteista sekä sitä tukevasta uudesta maailmanlaajuisesta kumppanuudesta. Nämä kokoukset ovat Addis Abebassa heinäkuussa järjestettävä kolmas kansainvälinen kehitysrahoituskonferenssi sekä New Yorkissa syyskuussa järjestettävä Yhdistyneiden kansakuntien (YK) huippukokous, jossa vuoden 2015 jälkeinen kehitysohjelma on tarkoitus hyväksyä. Tässä prosessissa on koottava yhteen ja hyödynnettävä aiempia aloitteita, etenkin vuosituhannen kehitystavoitteita sekä kestävän kehityksen kokousta (Rio+20). Vuoden 2015 jälkeisestä kehitysohjelmasta sopimisella on myös merkittäviä vaikutuksia ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen yhteydessä käytäviin neuvotteluihin.

Erilaisissa prosesseissa YK:n puitteissa on jo saavutettu merkittävää edistystä. Keskeisiä pohja-asiakirjoja ovat YK:n yleiskokouksen työryhmän kertomus kestävän kehityksen tavoitteista[1], asiantuntijaraportti kestävän kehityksen rahoittamisesta[2] ja YK:n pääsihteerin yhteenvetokertomus[3], jotka osoittavat, että maailmanlaajuinen yhteisymmärrys kunnianhimoisesta vuoden 2015 jälkeisestä kehitysohjelmasta on mahdollinen.

Euroopan unionilla on aina ollut näissä prosesseissa tärkeä ja rakentava rooli. Se on esittänyt keskeisiä ideoita ja tehnyt aktiivista yhteistyötä kumppaneiden kanssa kaikilla tasoilla. EU:n näkemys vuoden 2015 jälkeisestä kehitysohjelmasta esitetään Euroopan komission tiedonannoissa helmikuulta 2013[4], heinäkuulta 2013[5] ja kesäkuulta 2014[6] sekä neuvoston päätelmissä kesäkuulta 2013[7], joulukuulta 2013[8] ja joulukuulta 2014[9]. Tämän näkemyksen mukaan kehitysohjelman on oltava maailmanlaajuinen ja universaali, ja siinä on otettava huomioon kestävän kehityksen kaikki kolme ulottuvuutta – sosiaalinen, taloudellinen ja ympäristöulottuvuus.

Tällaisen kauaskantoisen ohjelman täytäntöönpano on monimutkainen haaste mutta myös ainutlaatuinen tilaisuus määritellä uudelleen ja parantaa kansainvälisen yhteisön yhteistoimintaa. Jotta vuoden 2015 jälkeinen kehitysohjelma saataisiin toteutettua, tarvitaan uutta köyhyyden poistamista ja kestävää kehitystä koskevaa maailmanlaajuista kumppanuutta. Maailmanlaajuisen kumppanuuden onnistuminen edellyttää kaikkien osallistumista. EU on sitoutunut hoitamaan täysimääräisesti oman osansa ja tekemään rakentavaa yhteistyötä muiden kanssa. Se toivoo muiltakin aktiivista osallistumista.

Komissio esittelee tässä tiedonannossa joulukuussa 2014 hyväksyttyjen neuvoston päätelmien pohjalta näkemyksiään niistä yleisistä periaatteista ja keskeisistä tekijöistä, joita maailmanlaajuiseen kumppanuuteen tarvitaan vuoden 2015 jälkeisen kehitysohjelman tukemiseksi tehokkaalla tavalla. Siinä esitetään ehdotuksia, millä tavoin EU ja sen jäsenvaltiot voisivat osallistua kumppanuuteen. Siinä korostetaan EU:n halukkuutta edistää maailmanlaajuista keskustelua tulevien kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamiskeinoista, ja se tarjoaa perustan EU:n yhteiselle kannalle hallitustenvälisissä neuvotteluissa. Mahdollisia toimintaehdotuksia vuoden 2015 jälkeisen ohjelman täytäntöönpanemiseksi esitellään liitteessä.

II MAAILMANLAAJUISEN KUMPPANUUDEN YLEISET PERIAATTEET

Uuden maailmanlaajuisen kumppanuuden on tuotava uutta yhteisvastuun ja yhteistyön muutoshenkeä. Erittäin tärkeää on kansallinen omistajuus ja johtajuus, ja niiden tueksi tarvitaan korkeimman tason poliittista sitoutumista. Kansallisia toimia on tuettava kaikilla tasoilla ja kaikkien sidosryhmien kanssa tehtävällä yhteistyöllä maailmanlaajuisen kehityskumppanuuden luomista koskevasta vuosituhattavoitteesta sekä muista kansainvälisistä kumppanuuksista saadun kokemuksen pohjalta. Onnistuminen edellyttää politiikkatoimien toteuttamista ja resursseja. Kaikkien maiden on lisättävä panostustaan valmiuksiensa mukaisesti.

Maailmanlaajuisen kumppanuuden olisi perustuttava jaetun vastuun ja keskinäisen vastuuvelvollisuuden periaatteisiin ja kunkin osallistujan valmiuksiin. Eri kehitysvaiheessa olevien maiden on osallistuttava sen toteuttamiseen ja otettava tästä vastuuta.

Kumppanuuden perustana on myös oltava ihmisoikeudet, hyvä hallintotapa, oikeusvaltio, demokraattisten instituutioiden tukeminen, osallistavuus, syrjimättömyys ja sukupuolten tasa-arvo.

Sen olisi tuettava kestävän kehityksen kolmen ulottuvuuden tasapuolista integrointia, jotta ei toimittaisi liian kapea-alaisesti ja jotta eri tavoitteet eivät sulkisi toisiaan pois. Ilmastonmuutoksen vaikutukset kärjistävät köyhyyden poistamiseen ja kestävään kehitykseen liittyviä haasteita. Sen vuoksi ilmastonmuutoskysymykset on integroitava aktiivisesti vuoden 2015 jälkeiseen kehitysohjelmaan ja sitä tukevaan maailmanlaajuiseen kumppanuuteen.

Maailmanlaajuisen kumppanuuden on mentävä perinteisiä yhteistyökanavia pitemmälle ja edistettävä tuloksellisempia ja osallistavampia useamman sidosryhmän kumppanuuksia, jotka toimivat kaikilla tasoilla ja joihin myös yksityinen sektori ja kansalaisyhteiskunta (kuten työmarkkinaosapuolet, tutkijat, säätiöt, tutkimuslaitokset ja viranomaiset) pääsevät mukaan. Kehitysohjelman toimivuus edellyttää politiikkojen keskinäistä johdonmukaisuutta kaikilla tasoilla sen varmistamiseksi, että valtiojohdon politiikat tukevat köyhyyden vähentämisen ja kestävän kehityksen tavoitteita. Maailmanlaajuisen kumppanuuden olisi edistettävä kaikkien resurssien (maiden omat resurssit, kansainvälinen julkinen rahoitus, yksityissektorin rahoitus ja innovatiivinen rahoitus) kestävää ja tehokasta käyttöä.

Tulevassa maailmanlaajuisessa kumppanuudessa olisi keskityttävä mittavissa oleviin, konkreettisiin ja kestäviin tuloksiin, joilla on suora vaikutus sovittuihin tavoitteisiin, joita voidaan toteuttaa rakenteellisilla uudistuksilla ja jotka johtavat viime kädessä ihmisten ja maapallon kannalta myönteisiin ja kestäviin vaikutuksiin. Maailmanlaajuisessa kumppanuudessa on tärkeää avoimuus ja tiedon jakaminen kaikkien sidosryhmien kesken. Tärkeitä ovat niin ikään kunnollinen seuranta, vastuuvelvollisuus ja arviointi kaikilla tasoilla kaikkien kansalaisten ja sidosryhmien osalta sekä palautteen ja oppimisen edistäminen.

Vuoden 2015 jälkeisen kehitysohjelman toteuttamiseksi kaikkien maiden olisi otettava käyttöön asianmukaiset politiikat, joiden avulla ne voivat saavuttaa kestävän kehityksen tavoitteita omien valmiuksiensa mukaisesti. Oikeanlaisten politiikkojen käyttöönoton lisäksi olisi panostettava täytäntöönpanoon tarvittavaan rahoitukseen, sillä ne liittyvät toisiinsa. Jotta rahoituksella saataisiin aikaan todellisia tuloksia, selkeä ja tulossuuntautunut politiikka on välttämätön edellytys, ja rahoituksella olisi myös kannustettava aktiivisesti muiden toteutustapojen, kuten mahdollisuuksia tarjoavien toimintapolitiikkojen, valmiuksien kehittämisen, kaupan, innovoinnin ja yksityisten sijoitusten, hyödyntämiseen.

Euroopan komissio ja jäsenvaltiot tekevät läheistä yhteistyötä kehitysohjelman toteuttamiseksi EU:ssa ja sen täytäntöönpanon tukemiseksi muualla maailmassa rakentavan yhteistyön ja kumppanuuksien avulla. Vuoden 2015 jälkeisen kehitysohjelman täysimääräinen toteuttaminen edellyttää EU:lta ja sen jäsenvaltioilta aktiivisia toimia kaikilla tasoilla. EU voi tarjota omaa kokemustaan sellaisten politiikkojen täytäntöönpanosta, joissa on samat keskeiset kestävyyden, yhteistyön ja kumppanuuden periaatteet kuin tulevassa kehitysohjelmassa. Sellaisia ovat esimerkiksi Eurooppa 2020 -strategia[10], jossa tähdätään älykkääseen, kestävään ja osallistavaan kasvuun yhtenäisellä toimenpidepaketilla, kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuus[11] ja seitsemäs ympäristöä koskeva toimintaohjelma[12].

III MAAILMANLAAJUISEN KUMPPANUUDEN KESKEISET TEKIJÄT – TÄYTÄNTÖÖNPANOKEINOT

Tässä luvussa käsitellään keskeisiä tekijöitä, joiden pitäisi olla mukana maailmanlaajuisessa kumppanuudessa. Niihin kuuluu järjestelyjä, joita kaikkien kumppaneiden olisi noudatettava, jotta täytäntöönpano onnistuisi, sekä konkreettisia ehdotuksia siitä, miten EU voisi osallistua.

3.1. Mahdollisuuksia tarjoava ja suotuisa toimintaympäristö kaikilla tasoilla

Kaikissa maissa tarvitaan johdonmukaista tuloksellisten toimintapolitiikkojen, käytäntöjen, instituutioiden ja resurssien yhdistelmää, jotta saadaan aikaan suotuisat olosuhteet vuoden 2015 jälkeisen kehitysohjelman toteuttamiselle. Hyvä hallintotapa kaikilla tasoilla on keskeinen väline kehitysohjelman toteuttamisessa ja tärkeä tavoite itsessään.

Kansallisella tasolla kaikkien hallitusten on kuultava kansalaisiaan ja päätettävä, miten ne aikovat osallistua toimiin tavoitteiden saavuttamiseksi. Samalla on pidettävä huoli siitä, että kaikki yhteiskunnan jäsenet, etenkin heikoimmassa asemassa olevat, tavoitetaan. Kansalaisyhteiskunnan täysimääräinen osallistuminen on olennaista. Uuden kansainvälisen kumppanuuden olisi myös vapautettava paikallisten viranomaisten ja sidosryhmien kehityspotentiaali. Koordinointia eri tasoilla (maailmanlaajuisesti, kansallisesti, alueellisesti ja paikallisesti) olisi parannettava.

Jokainen maa tarvitsee ohjelman toteuttamiseksi toimivan kansallisen tai sitä alempien tasojen lainsäädäntö- ja sääntelykehyksen, jotta toimintapoliittiset tavoitteet voidaan saavuttaa. Maiden on edistettävä instituutioiden tehokkuutta ja reaktiokykyä, toimintapolitiikkojen ja järjestelmien avoimuutta sekä vastuuvelvollisuutta kansalaisiaan kohtaan oikeusvaltioperiaatteen mukaisten demokraattisten prosessien kautta. Tähän kuuluvat oikeudenmukaiset ja ennakoitavat oikeudelliset puitteet, jotka edistävät ja suojelevat ihmisoikeuksia, työelämän perusnormeja ja ympäristöä sekä takaavat luonnonvarojen kestävän hallinnoinnin. Se edellyttää myös vakaita ja suotuisia olosuhteita yksityissektorille, kuten tasapuolisia kilpailuedellytyksiä ja kannustimia kestäviin investointeihin. Lainsäädännön täytäntöönpano ja soveltaminen on ratkaisevaa. On torjuttava laitonta toimintaa, poistettava täytäntöönpanon esteitä, kehitettävä lainvalvonnan valmiuksia ja tiedotettava yleisölle, jotta sidosryhmät osaavat vaatia valtiojohtoa ja viranomaisia vastuuseen. EU on sitoutunut parantamaan omaa sääntelykehystään ja tekemään kumppaneiden kanssa yhteistyötä sääntelykehysten kehittämiseksi ja lujittamiseksi, jotta ne saadaan tasapuolisiksi, toimiviksi ja avoimiksi, sekä oikeusjärjestelmien tehokkuuden, riippumattomuuden ja laadun parantamiseksi kehittämällä valmiuksia ja vaihtamalla asiantuntemusta.

Hyvä hallintotapa edellyttää tehokkaita järjestelmiä budjetointia, rahoituksen jakamista ja menojen valvontaa varten. Järjestelmien on oltava täysin läpinäkyviä ja yleisön on voitava seurata niitä, jotta päätöksenteko tapahtuisi osallistavammin ja yksityinen sektori voisi vaikuttaa siihen. Näin voidaan myös torjua korruptiota. Makrotalouspolitiikkojen toimivuus on elintärkeää, jotta tarvittavat resurssit saadaan käyttöön ja niitä käytetään tuloksellisesti kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisesti.

Hallitusten on edistettävä kestävää ja osallistavaa kasvua, joka hyödyttää kaikkia yhteiskunnan jäseniä, myös syrjäytyneitä. Sääntelyvälineisiin on yhdistettävä joustavia ja kustannustehokkaita taloudellisia välineitä, jotka voivat auttaa tavoitteiden saavuttamisessa. Taloudelliset välineet, esimerkiksi verokannustimet, syöttötariffit ja ekosysteemipalvelumaksut, voivat kannustaa kestävään kasvuun muun muassa siirtämällä verotaakkaa työstä sellaisiin tuotteisiin, jotka vaikuttavat kestävyyteen kielteisesti, ja jakamalla päästöoikeuksia, joilla voidaan käydä kauppaa, kuten EU:n päästökauppajärjestelmässä. Hiilijalanjäljen hinnoittelu on tärkeä keino ohjata investointeja puhtaan teknologian ja vähähiilisten ratkaisujen suuntaan etenkin kehitysmaissa. Tämän vuoksi kaikkien maiden olisi ryhdyttävä hinnoittelemaan hiilijalanjälkeä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi.

Kestävä ja sosiaali- ja ympäristötekijöihin perustuva julkisten hankintojen politiikka tarjoaa hallituksille mahdollisuuden hyödyntää julkista rahoitusta kestävällä tavalla tuotettujen tuotteiden ja palvelujen kysynnän lisäämisessä. Näin voidaan kasvattaa niiden markkinaosuutta ja tarjota yrityksille konkreettisia kannustimia.

Eri politiikkojen johdonmukaisuus on keskeisellä sijalla suotuisassa poliittisessa toimintaympäristössä. Jotta maailmanlaajuinen kumppanuus toimisi menestyksekkäästi, kaikkien kansallisten ja sitä alempien tasojen politiikkojen on edistettävä johdonmukaisella tavalla kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista sekä kotimaassa että kansainvälisesti.

Huomioon olisi otettava monien alojen, kuten maatalouden, energian ja terveyden, ratkaiseva vaikutus moniin tavoitteisiin. Ratkaiseva merkitys on toimintapoliittisilla toimenpiteillä, jotka auttavat ihmisarvoisten ja kestävän ja riittävän sosiaaliturvan tarjoavien työpaikkojen luomisessa ja työllistymisen helpottamisessa ja jotka helpottavat investointia inhimilliseen pääomaan koulutuksen ja taitojen opettamisen kautta. Edelleen on tärkeää torjua epätasa-arvoa ja sosiaalista syrjäytymistä, joka koskettaa etenkin heikoimmassa asemassa olevia, kuten naisia, lapsia, iäkkäitä ja vammaisia. Siinä voidaan käyttää apuna esimerkiksi sukupuoli- ja ikäindikaattoreita.

Toinen tärkeä toimenpide on uudistaa ympäristöllisesti haitallisia tukia, kuten fossiilisia polttoaineita koskevia tukia, tai korvata ne tukitoimilla, jotka ovat ilmaston kannalta älykkäitä, ympäristölle vähemmän haitallisia ja jotka edistävät tehokkaammin köyhyyden vähentämistä. Politiikkojen johdonmukaisuus edellyttää myös asianmukaisia koordinointimekanismeja sidosryhmien välistä vuoropuhelua varten sekä politiikkojen ja tulosten valvontaa ja arviointia varten.

Alueellisen tason tärkeyttä ei pidä väheksyä. EU edistää aktiivisesti alueellista kehitystä ja yhdentymistä, jotka voivat edistää kauppaa, investointeja ja liikkuvuutta sekä lujittaa rauhaa ja vakautta.

Vuoden 2015 jälkeisen kehitysohjelman täytäntöönpano edellyttää maailmanlaajuisella tasolla tehokasta kansainvälistä hallinnointijärjestelmää, vakaita rahoitusmarkkinoita ja taloudellista yhteistyötä, mukaan lukien tarpeellinen määrä sääntelyä. Globaalin hallinnan instituutioiden on oltava tehokkaita ja avoimia, ja niihin on kuuluttava järjestelmiä, joilla voidaan arvioida tavoitteiden suhteen saavutettua edistymistä ja raportoida siitä. Kansainvälisten rahoituslaitosten hallintotavan parantamista on jatkettava. G7- ja G20-maiden kehitysohjelmien kaltaisilla poliittisilla sitoumuksilla voidaan myös saada paljon aikaan.

Globaaleja julkishyödykkeitä varten tarvitaan myös koordinoituja kansainvälisiä toimintapolitiikkoja ja toimia. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sellaisten kansainvälisten sopimusten täytäntöönpanon parantamista, joilla on suuri merkitys useiden kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa. Monet ongelmat ovat maailmanlaajuisia tai rajatylittäviä, ja niiden käsittely edellyttää siksi erityisiä kansainvälisiä yhteistyösopimuksia. Kansallisten politiikkojenkin on oltava johdonmukaisia ja kansainvälisten sopimusten mukaisia. EU tukee aktiivisesti monia kansainvälisiä sopimuksia tai on niissä sopimuspuolena. Se on valmis johtamaan ja edistämään täytäntöönpanotoimia useilla aloilla, mukaan lukien monenväliset terveys- tai ympäristösopimukset sekä kansainvälinen valtamerten hallinnointi.

Maailmassa, jolle on ominaista keskinäisen riippuvuuden lisääntyminen, kaikkien maiden on otettava järjestelmällisesti huomioon politiikkojensa sekä myönteiset että kielteiset vaikutukset toisiin maihin. Tämän vuoksi kaikkien kehittyneiden ja ylemmän keskitulotason maiden sekä nopeasti kehittyvien maiden olisi sitouduttava perustamaan järjestelmiä sen arvioimiseen, mikä vaikutus jonkin uuden politiikan hyväksymisellä olisi köyhempiin maihin. EU:n osalta kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuus on oikeudellinen sitoumus ottaa kehitysyhteistyön tavoitteet huomioon sellaisissa EU:n toteuttamissa politiikoissa, joilla on todennäköisesti vaikutusta kehitysmaihin. Siihen kuuluu sekä sisäisistä politiikoista kolmansiin maihin mahdollisesti aiheutuvien kielteisten vaikutusten korjaaminen että synergioiden edistäminen talouteen, sosiaaliasioihin ja ympäristöön liittyvien politiikan alojen kesken.

3.2. Lisää valmiuksia kehitysohjelman toteuttamiseen

Vuoden 2015 jälkeinen kehitysohjelma pääsee hyvään alkuun ainoastaan, jos kaikilla kumppaneilla on toimivat instituutiot sekä tarvittavat taidot ja valmiudet poistaa köyhyyttä ja saada aikaan kestävää kehitystä. Tähän kuuluu valmius arvioida tarpeita, kerätä tietoa, valvoa täytäntöönpanoa ja tarkistaa strategioita. Kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi on tarpeen hankkia ja kehittää valmiuksia ja taitoja kaikilla tasoilla ja kaikissa maissa, myös EU:ssa.

Valmiuksien kehittäminen – mukaan lukien instituutioiden ja organisaatioiden kehittäminen – on tehokasta ainoastaan, jos prosessista vastaavat ja sitä johtavat ne, joiden valmiuksia kehitetään. Keskeistä prosessissa ovat oppiminen ja tietoon perustuvat aloitteet sekä jatkuva, tasapuolinen ja rakentava vuoropuhelu toimintapolitiikoista ja kehitystuloksista. Lähestymistavassa olisi keskityttävä henkilöresurssien sekä suunnittelu-, hallinnointi- ja valvontajärjestelmien ja -prosessien kehittämiseen.

Kaikkien kansainväliseen yhteistyöhön osallistuvien kumppaneiden, mukaan lukien kansainväliset järjestöt, olisi lujitettava ja kehitettävä tukeaan valmiuksien kehittämisen prosesseille, mukaan lukien verkostojen ja osaamisen vaihdon järjestelmien hyödyntäminen, vertaisoppiminen ja koordinointi kaikkien kehityskumppaneiden kesken. Tähän voi liittyä kaikenlaisia yhteistyökumppanuuksia (esimerkiksi pohjoinen–etelä, etelä–etelä, kolmenvälinen ja alueellinen), ja niihin voivat vaikuttaa julkisen ja yksityisen sektorin sidosryhmät. Erityisiä ponnistuksia tarvitaan vähiten kehittyneissä maissa ja hauraissa valtioissa, joissa on tärkeää pohjustaa siirtymävaihetta ja parantaa heikoimmassa asemassa olevien väestöryhmien selviytymiskykyä.

EU on sitoutunut parantamaan ja sujuvoittamaan valmiuksien kehittämisen tukemista kaikilla yhteistyön aloilla hyödyntäen eri sidosryhmien näkemyksiä. EU tunnustaa, että kumppanimaiden valmiuksien kehittäminen on ratkaiseva tekijä avun tuloksellisuuden parantamisessa. Se jo tukeekin vertaisoppimisprosesseja ja verkostoitumista esimerkiksi teknisen yhteistyön aloitteiden ja instituutioiden kehittämisohjelmien avulla. EU aikoo tehostaa kumppanimaiden valmiuksien kehittämistä tilastoinnin ja seurannan alalla.

3.3. Kotimaisen julkisen rahoituksen hankinta ja tehokas käyttö

Ensisijainen vastuu kestävien talouspolitiikkojen toteuttamisesta on kansallisilla hallituksilla. Siihen sisältyy vastuu julkisten resurssien, kuten luonnonvarojen, tehokkaasta hyödyntämisestä ja käytöstä.

Se edellyttää myös moitteetonta julkisten varojen hoitoa, tarkastusten, valvonnan, petosten- ja korruptiontorjuntatoimien toteuttamista ja parantamista, toimivaa verohallintoa ja maakohtaista raportointia rahoituksen läpinäkyvyyden parantamiseksi ja laittoman rahaliikenteen torjumiseksi.

Vaikka valtion tulot ovat kasvaneet monissa maissa viime vuosina merkittävästi, verojen osuus on monissa maissa edelleen pieni. Sen lisäksi, että valtion tulojen tehokas ja läpinäkyvä kerääminen ja käyttö mahdollistaa kansallisen rahoituksen ensisijaisille kehitystoimille, se myös parantaa kotimaista vastuuvelvollisuutta ja vaikuttaa valtiojohdon ja kansalaisten välisen suhteen lujittumiseen. Kotimaisen resurssiperustan syventäminen ja laajentaminen ja sen hallinnoinnin parantaminen ja tehokas käyttö onkin kaikissa maissa ratkaisevaa, kun pyritään poistamaan köyhyyttä ja saamaan aikaan kestävää kehitystä.

Luonnonpääoman tilinpito voi auttaa luonnonvaroiltaan rikkaita maita tehostamaan hallintoa ja avoimuutta talouskasvua edistävällä tavalla. Muutos vihreään talouteen tarjoaa merkittäviä uusia mahdollisuuksia kestävän talouskasvun veturina. EU on sitoutunut tehostamaan toimiaan tällä alalla sekä sisäisesti että tukemalla kehitysmaita.

Kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden yhdentymiskehitys ja talouden globalisaatio tuovat uusia haasteita valtion tulojen hankintaan. Valtion tulojen kasvattaminen edellyttääkin kansainvälistä yhteistyötä avoimen, yhteistyölle suotuisan ja reilun verotusympäristön luomiseksi.

Velka on merkittävä tekijä, joka on otettava huomioon julkisen talouden kokonaisuudessa. Kestävä velkarahoitus, jota tukee toimiva velanhoito, on taloudellisen vakauden ja kestävän finanssipolitiikan perusta.

Kaikkien maiden olisi tehtävä kotimaisten julkisten varojen hankintaa ja käyttöä koskevia sitoumuksia, jotka liittyvät muun muassa globaaleihin julkishyödykkeisiin, kuten ilmastoon ja biologiseen monimuotoisuuteen, sekä köyhyyden poistamisen ja kestävän kehityksen kannalta keskeisiin aloihin, kuten maatalouteen ja energiaan. Kaikkien maiden olisi otettava käyttöön ympäristöä ja sosiaalisia edellytyksiä koskevia suojatoimenpiteitä ja edistettävä ja toteutettava ohjelmia, jotka parantavat selviytymiskykyä ja vähentävät siten pitkällä aikavälillä kustannuksia. Ilmastotavoitteiden valtavirtaistaminen valtiontalouteen on ratkaisevaa, jotta saadaan resursseja ilmastonmuutokseen liittyvään toimintaan ja jotta voidaan välttää kestämättömiä investointeja ja pitkän aikavälin kustannuksia.

Kaikkien maiden olisi sitouduttava pyrkimään valtion tuloissa optimaaliselle tasolle esimerkiksi verojen ja bruttokansantuotteen (BKT) suhteella mitattuna. Siihen voidaan pyrkiä esimerkiksi kehittämällä tarvittavia instituutioita, lisäämällä verohallinnon kapasiteettia ja uudistamalla kansallisia verojärjestelmiä tarvittaessa veropohjan laajentamiseksi sekä tasapuolisten ja oikeudenmukaisten veropolitiikkojen varmistamiseksi.

Kaikkien maiden on lisäksi varmistettava, että niillä on tehokkaat, kestävät ja läpinäkyvät järjestelmät kaikkien julkisten resurssien hallinnointiin, mukaan lukien velan ja käteisvarojen hoito sekä luonnonvaroista saatavien tulojen hallinnointi. Tämä edellyttää, että hallituksen johdolla toteutetaan uudistusohjelmia ja lujitetaan niitä laitoksia, jotka vastaavat talousarvion suunnittelusta ja valvonnasta, mukaan lukien ylimmät kansalliset tarkastuselimet, parlamentit ja kansalaisyhteiskunta. Avoimen datan toimintapolitiikkoja olisi tuettava muun muassa kehittämällä kansallisia avoimen datan portaaleja.

Kansainvälistä yhteistyötä laittoman rahaliikenteen torjumiseksi olisi tehostettava, jotta sekä paikallisilla että kansainvälisillä yrityksillä olisi verotuksen suhteen tasapuoliset toimintaedellytykset. Kaivannaisteollisuuden avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta olisi lisättävä muun muassa julkistamalla yritysten maksut hallituksille.

Verotukseen liittyvää kansainvälistä yhteistyötä olisi myös lisättävä. Kaikkien maiden olisi noudatettava veroalan hyvän hallintotavan vähimmäisnormeja (avoimuus, tiedonvaihto ja oikeudenmukainen verokilpailu) ja sitouduttava antamaan kansallista lainsäädäntöä veronkierron ja aggressiivisen verosuunnittelun torjumiseksi sekä haitallisen verokilpailun välttämiseksi. Kaikkien maiden olisi pyrittävä noudattamaan veropohjan kaventumista ja voitonsiirtoja koskevia suosituksia.

3.4. Kansainvälisen julkisen rahoituksen hankinta ja tehokas käyttö

Kansainvälinen julkinen rahoitus pysyy tärkeänä ja kannustavana osana kehitysmaiden käytettävissä olevan rahoituksen kokonaisuutta, ja sitä tarvitaan seuraavien 15 vuoden aikana enemmän, jotta kunnianhimoinen kehitysohjelma saadaan toteutettua. Kuten YK:n pääsihteerin yhteenvetokertomuksessa hahmotellaan, vuoden 2015 jälkeisen kehitysohjelman olisi perustuttava universaalisuuden, jaetun vastuun ja solidaarisuuden periaatteille. Tämän vuoksi komissio tukee voimakkaasti YK:n pääsihteerin vetoomusta, että kaikki kehittyneet maat nostaisivat julkisen kehitysavun rahoituksensa tavoiteltuun 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta ja sopisivat käytännön aikatauluista julkisen kehitysavun sitoumusten toteuttamiselle.

Kehitysmaat ja nopeasti kehittyvät maat ovat johtaneet maailman talouskasvua vuosikymmenen ajan. Ottaen huomioon monissa kehitysmaissa meneillään olevat taloudelliset ja rahoitukselliset parannukset, kansainvälisen julkisen rahoituksen on kehityttävä vuoden 2015 jälkeisellä jaksolla, jotta sillä voidaan tehokkaammin vauhdittaa muutoksia ja auttaa niiden vakiinnuttamisessa. Kasvava joukko OECD:n kehitysapukomiteaan (DAC) kuulumattomia maita antaa jo merkittävää rahoitusta. Nämä kumppanit auttavat kehitysrahoituksen muutoksessa vaihtoehtoisten yhteistyöstrategioiden ja ‑tapojen kautta, ja niiden olisi osallistuttava enemmän eniten tukea tarvitsevien maiden auttamiseen. Koska niiden merkitys on niin suuri, ylemmän keskitulotason maiden ja nopeasti kehittyvien maiden olisi YK:n pääsihteerin yhteenvetokertomuksen mukaisesti sitouduttava kasvattamaan osuuttaan kansainvälisestä julkisesta rahoituksesta. Lisäksi niiden olisi sitouduttava tarkkoihin tavoitteisiin ja niiden määräaikoihin.

EU ja sen jäsenvaltiot antavat yli puolet kaikesta julkisesta kehitysavusta. Niiden yhteinen sitoutuminen pysyy voimakkaana. EU:n rahoitussitoumusten aikataulusta olisi päätettävä osana edellä mainittua maailmanlaajuista sitoutumista, jotta voidaan varmistaa, että kaikki korkean tulotason ja ylemmän keskitulotason maat sekä nopeasti kehittyvät maat osallistuvat oikeudenmukaisella tavalla köyhempien maiden tukemiseen kansainvälisesti sovittujen tavoitteiden saavuttamisessa.

Kansainvälisen julkisen rahoituksen tehtävä ja merkitys vaihtelee maittain. Resurssit olisi kohdistettava sinne, missä niitä tarvitaan eniten ja missä ne vaikuttavat eniten. Tässä yhteydessä on erittäin tärkeää, että kaikki rahoittajat pyrkivät kääntämään suuntauksen, jossa köyhimpien maiden saama apu on vähenemässä. Kuten YK:n pääsihteerikin toteaa, kaikkien korkean tulotason maiden olisi noudatettava Istanbulin toimintaohjelmassa asetettua YK:n tavoitetta, jonka mukaan 0,15 prosenttia bruttokansantulosta olisi kohdennettava kehitysapuun vähiten kehittyneille maille[13]. Myös ylemmän keskitulotason ja nopeasti kehittyvien maiden olisi sitouduttava lisäämään omaa osuuttaan vähiten kehittyneiden maiden auttamisessa ja asetettava siihen liittyviä tavoitteita ja määräaikoja.

Kaikkien avunantajien kansainvälisiä julkisia resursseja on annettava ja käytettävä tehokkaasti noudattaen omistajuuden, tuloskeskeisyyden, osallistavan kumppanuuden, avoimuuden ja vastavuoroisen vastuuvelvollisuuden periaatteita. Kaikkien rahoittajien olisi käytännön toimin pyrittävä lisäämään avoimuutta, parantamaan avun perillemenoa ja lujittamaan vastuuvelvollisuutta, tukemaan kestävien tulosten mittaamista ja esiintuomista, soveltamaan konfliktitilanteita ja epävakaita olosuhteita koskevia ohjeita[14] sekä vähentämään kansainvälisen avun rakenteellista hajanaisuutta.

Taloudellisesti vaikeina aikoina julkisen rahoituksen koko potentiaalin hyödyntäminen on ratkaisevaa. Julkisella kehitysavulla voidaan edistää muita toteutustapoja, jos se suunnitellaan hyvin ja sitä käytetään oikein. Se voi moninkertaistaa kohdemaan kotimaisen julkisen rahoituksen, jos sillä esimerkiksi tuetaan vero- ja finanssipolitiikkojen parantamista, saatetaan eri rahoituslähteitä yhdistämällä tai julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien avulla alulle infrastruktuurihankkeita ja edistetään tieteen ja teknologian alojen vaihtoa.

Vuoden 2015 jälkeisen kehitysohjelman on oltava täysin johdonmukainen ilmastotavoitteiden kanssa ja tuettava niitä. Siksi onkin tärkeää huolehtia siitä, että sen rahoituskehys on täysin johdonmukainen ja linjassa ilmastorahoituksen kanssa, kuten YK:n pääsihteerin yhteenvetokertomuksessa korostetaan. Tässä yhteydessä on todettava, että EU on jo päättänyt kohdentaa vuosina 2014–2020 talousarviostaan (myös ulkoisten toimien määrärahoista) 20 prosenttia ilmastoon liittyviin hankkeisiin ja toimintapolitiikkoihin. EU on edelleen sitoutunut täyttämään velvoitteensa, jotka johtuvat kansainvälisistä, esimerkiksi biologista monimuotoisuutta ja muita keskeisiä maailmanlaajuisia kysymyksiä koskevista, yleissopimuksista.

3.5. Kaupan edistäminen köyhyyden poistamiseksi ja kestävän kehityksen edistämiseksi

Kauppa on osallistavan kasvun ja kestävän kehityksen keskeinen tekijä, joten se on tärkeä väline vuoden 2015 jälkeisen kehitysohjelman toteutuksessa.

EU tunnustaa Maailman kauppajärjestön (WTO) ensisijaisen aseman maailmanlaajuisissa kauppaan liittyvissä asioissa ja katsoo, että sääntöihin perustuvalla monenvälisellä kauppajärjestelmällä on korvaamaton rooli tasapuolisten edellytysten luomisessa kaikille maille, etenkin kehitysmaille. EU pysyykin täysin sitoutuneena Dohan kehitysohjelman ja Balin paketin, etenkin kaupan helpottamista koskevan sopimuksen ja vähiten kehittyneitä maita koskevien parannusten, täytäntöönpanoon, jolla jatketaan vähiten kehittyneiden maiden yhdentämistä kansainvälisiin markkinoihin ja globaaleihin arvoketjuihin. EU aikoo osallistua rakentavasti tuleviin neuvotteluihin Balin kokouksen jälkeisestä toimintaohjelmasta, jotta kierros saataisiin päätökseen nopeasti.

Monet maat, etenkin nopeasti kehittyvät maat, ovat hyödyntäneet menestyksekkäästi avoimen kauppajärjestelmän tarjoamat mahdollisuudet lisätä kaupankäyntiään ja saada bruttokansantuotteensa tasaiseen kasvuun. Vaikka nämä muutokset ovat nostaneet satoja miljoonia ihmisiä köyhyydestä, kaikki kehitysmaat eivät ole päässeet tästä hyötymään. Etenkin vähiten kehittyneet maat ovat edelleen syrjässä maailmankaupasta.

Jokainen maa on ensisijassa itse vastuussa kaupankäynnin maksimaalisesta hyödyntämisestä osallistavan kasvun ja kestävän kehityksen aikaansaamisessa noudattamalla hyvää hallintotapaa, toimivia politiikkoja ja tekemällä uudistuksia. Tavoitteena on luoda vakaa säätely-ympäristö, joka on yksityiselle sektorille ja investoinneille suotuisa ja joka edistää maan yhdentymistä alueellisiin ja maailmanlaajuisiin arvoketjuihin. Samalla maiden on varmistettava, että kansainvälisesti sovittuja työnormeja noudatetaan ja että työvoimalla on tarvittavat taidot, sekä edistettävä siirtymistä vihreään talouteen.

Kaikkein vaikeimmassa asemassa olevilla mailla, etenkin vähiten kehittyneillä mailla, on kuitenkin erityisiä esteitä, jotka liittyvät valmiuksien puutteeseen, puutteelliseen infrastruktuuriin tai tuotannon yksipuolisuuteen. Ne tarvitsevat tukea, jotta niiden on helpompi integroitua globaaliin kauppajärjestelmään ja saada siitä kaikki taloudellinen, sosiaalinen ja ympäristöä koskeva hyöty. Tässä on ratkaisevaa markkinoille pääsyn parantaminen ja kauppaa tukeva kehitysapu.

Kehitysmaiden on helpointa päästä EU:n markkinoille. EU on yksinkertaistanut alkuperäsääntöjään ja tehostanut tiedotusta siitä, miten sen markkinoille pääsee. EU käyttää myös yksipuolisia välineitä, kuten yleistä tullietuusjärjestelmää (GSP), kestävän kehityksen tukemiseen. Se tarjoaa GSP+-järjestelmässä ylimääräisiä kauppaetuuksia haavoittuville talouksille, jotka ovat sitoutuneet panemaan tosiasiallisesti täytäntöön 27 keskeistä kansainvälistä ihmisoikeuksia ja työelämän perusnormeja, ympäristönsuojelua ja hyvää hallintotapaa koskevaa yleissopimusta. Lisäksi ”Kaikki paitsi aseet” ‑aloite tarjoaa vähiten kehittyneiden maiden kaikille tuotteille aseita ja ampumatarvikkeita lukuun ottamatta tullittoman ja kiintiöttömän pääsyn EU:n markkinoille. Kaikkien kehittyneiden ja nopeasti kehittyvien maiden olisi päästettävä vähiten kehittyneiden maiden tuotteet tulleitta ja kiintiöittä markkinoilleen.

EU ja sen jäsenvaltiot ovat myös johtavia kauppaa tukevan kehitysavun antajia maailmassa. Niiden osuus siitä on kolmannes. Tähän kuuluu valmiuksien kehittäminen, jotta ne pystyisivät täyttämään EU:n normit ja nauttimaan kauppasopimusten ja EU:n yksipuolisten kauppaetuuksien kaikista hyödyistä. EU pyrkii saattamaan kauppaa tukevan kehitysavun strategiansa ajan tasalle vuoden 2015 jälkeistä kehitysohjelmaa koskevien neuvottelujen tulosten mukaisesti. Kaikkien kehittyneiden ja nopeasti kehittyvien maiden olisi lisättävä kauppaa tukevaa kehitysapuaan vähiten kehittyneille maille ja annettava sitä kehitysavun tuloksellisuutta koskevien periaatteiden mukaisesti.

Kaupan koko potentiaalin käyttöönottamiseksi kaikkien maiden on otettava kauppapolitiikassaan entistä enemmän huomioon muutkin tekijät kuin rajalla noudatettavat käytännöt. Niitä ovat muun muassa kaupan helpottaminen, tekniset säännökset ja normit, työelämää ja ympäristöä koskevat säännökset, investoinnit, palvelut, immateriaalioikeudet ja julkiset hankinnat. EU on ottanut nämä tekijät huomioon kauppasopimuksissaan, myös kehitysmaiden kanssa. Lisäksi kaikkien maiden olisi arvioitava kauppasopimusten kestävyysvaikutusta ja vaikutusta vähiten kehittyneisiin maihin.

EU on tehostanut kestävän kehityksen integrointia kauppapolitiikkaansa. Tähän kuuluu muun muassa kestävää kehitystä koskevien määräysten (mukaan lukien työelämää ja ympäristöä koskevat näkökohdat) järjestelmällinen sisällyttäminen kaikkiin kauppasopimuksiin sekä kehittyneiden maiden että kehitysmaiden kanssa. Tulosten aikaansaaminen edellyttää kansalaisyhteiskunnan edustajien osallistumista tällaisten määräysten täytäntöönpanoon. Kaikkien maiden olisi tehostettava kestävän kehityksen integrointia kauppapolitiikkaansa.

Kaupan ja kestävän kehityksen keskinäistä tukea voidaan myös edistää vähentämällä tai poistamalla ympäristöhyödykkeiden, -teknologioiden ja -palvelujen sekä ympäristöystävällisten tuotteiden tariffiesteitä ja tullien ulkopuolisia esteitä. Tässä yhteydessä EU on sitoutunut voimakkaasti prosessiin ympäristöhyödykkeitä ja -palveluja koskevan monenvälisen sopimuksen nopeaan aikaansaamiseen ja kehottaa useampia maita mukaan meneillään oleviin neuvotteluihin.

Jotta kestävän kehityksen tavoitteet voidaan saavuttaa, tarvitaan muutosvoimaista kauppapolitiikkaa, jolla lisätään toiminnan vastuullisuutta ja avoimuutta sekä parannetaan lainsäädäntöä kaikissa toimitusketjun vaiheissa. Luonnonvarojen hyödyntämisellä ja kaupalla saadaan aikaan kehitystä, mutta on huolehdittava paremmin siitä, että luonnonvaroja ja raaka-aineita hankitaan ja käytetään ja niillä käydään kauppaa laillisesti, vastuullisesti, kestävästi ja läpinäkyvästi. Tässä auttaa myös EU:n maakohtaista raportointia koskeva lainsäädäntö ja kahdenväliset sopimukset esimerkiksi puutavaran vientimaiden kanssa. Euroopan komissio on myös hiljattain esittänyt ehdotuksen, joka koskee konfliktialueilta ja korkean riskin alueilta peräisin olevien mineraalien vastuullista tuontia[15].

Kansainvälisiä toimia ympäristölle haitallisen laittoman kaupan (jonka kohteena ovat esimerkiksi luonnonvarainen kasvisto ja eläimistö, vaaralliset aineet tai luonnonvarat) torjumiseksi on tehostettava. Hyviä esimerkkejä siitä, mitä voidaan tehdä, ovat vapaaehtoiset kumppanuussopimukset, joita EU neuvottelee metsälainsäädännön noudattamista, metsähallintoa ja puukauppaa koskevan FLEGT-aloitteen yhteydessä.

Kansainvälisten suuntaviivojen ja normien laatimisesta sekä julkisista ja yksityisistä kestävyysjärjestelmistä (esimerkiksi reilun kaupan järjestelmät) voi myös olla hyötyä taloudelle ja ympäristölle sekä sosiaalisesti.

3.6. Muutoksen edistäminen tieteen, teknologian ja innovoinnin avulla

Tieteen, teknologian ja innovoinnin tuottamilla ratkaisuilla on suuri vaikutus vuoden 2015 jälkeisen vision toteuttamisessa. Tiede, teknologia ja innovointi, mukaan lukien digitalisointi, voivat saada aikaan perusteellisia muutoksia suhteellisen lyhyessä ajassa, mutta ne eivät automaattisesti ratkaise sosiaalisia ja ympäristöongelmia. Kaikkien sidosryhmien on hyödynnettävä niiden potentiaali älykkään, kestävän ja osallistavan kehityksen edistämiseen. Tämän vuoksi kaikkien kumppaneiden on edistettävä sellaista innovointia, joka auttaa kansalaisia nousemaan köyhyydestä, tuottaa laadukkaita työpaikkoja, optimoi monimutkaisia järjestelmiä ja arvoketjuja, edistää kestäviä kulutus- ja tuotantotapoja, lievittää katastrofien ja muiden häiriöiden tuhovaikutusta ja edistää niukkojen resurssien tehokasta käyttöä. Kaikkien maiden on huolehdittava tarvittavasta korkeammasta osaamistasosta tai erityistaidoista, jotka edistävät ja tukevat tiedettä, teknologiaa ja innovointia. Erityisesti kehitysmaissa olisi hyödynnettävä täysimääräisesti tieto- ja viestintätekniikan ja näiden alojen sovellusten koko potentiaali osallistavan ja kestävän kasvun, innovoinnin ja yrittäjyyden edistämisessä.

Koska suurin osa teknologiasta on yritysten omistuksessa, sen siirto onnistuu ainoastaan yhdessä sovituin ehdoin. Sitä koskevia immateriaalioikeuksia on myös kunnioitettava. Valtiojohdon olisi helpotettava teknologian levittämistä, jakamista ja siirtoa tarjomalla tähän suotuisat olosuhteet ja sellaisia kannustimia kotimaassa, jotka palvelevat kestävyyttä. Sen olisi myös suojeltava immateriaalioikeuksia asianmukaisesti ja WTO:n sääntöjä noudattaen. Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia sekä investointeja tutkimukseen ja kehitykseen olisi edistettävä mutta samalla on huolehdittava, että ne edistävät kestävää kehitystä.

Kaikkien maiden olisi lisättävä kahden- ja monenvälistä sekä alueellista yhteistyötä tieteen, teknologian ja innovoinnin sekä ratkaisukeskeisen tutkimuksen (mukaan lukien tieto- ja viestintätekniikat) aloilla kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisen edistämiseksi. Elintärkeän ja ympäristöä säästävän teknologian kehittämisen ja saannin helpottamiseksi tarvitaan pohjoisen ja etelän välisen yhteistyön ohessa etelä–etelä-yhteistyötä ja kolmenvälistä yhteistyötä, etenkin vähiten kehittyneiden maiden osalta. Nopeasti kehittyvillä mailla on merkittävä rooli teknologian kehittämisessä ja siirtämisessä, vähiten kehittyneiden maiden valmiuksien kehittämisessä sekä yhteistyössä tieteen ja teknologian alalla.

Teknologian siirtoa koskevan yhteistyön olisi mentävä pelkkää teknologian kehittämistä pidemmälle, ja sen olisi sisällettävä paikallisiin olosuhteisiin soveltuvia pitemmän aikavälin investointeja, siinä olisi aktivoitava yhteisöjä ja käyttäjiä ja huolehdittava siitä, että ihmisten tarpeet ja ympäristö otetaan huomioon (ihmis- ja ympäristökeskeinen suunnittelu).

YK:n olisi jatkettava jo olemassaolevaa teknologiaa koskevan tiedon saatavuuden helpottamista ja edistettävä johdonmukaisuutta ja koordinointia teknologiaa koskevien mekanismien välillä, mukaan lukien uudet mekanismit. Lisäarvon tuottamiseksi ja päällekkäisyyksien välttämiseksi Euroopan komissio ehdottaa, että kaikkien uusien mekanismien olisi toimittava välitysjärjestelmänä olemassa oleville aloitteille. Niiden pitäisi edistää mekanismien keskinäistä koordinointia ja synergiaa, ja niissä olisi huolehdittava kaikkien tarvittavien sidosryhmien osallistumisesta. Tässä voisi auttaa olemassaoleviin aloitteisiin perustuvan ja niitä täydentävän verkkofoorumin perustaminen, kuten YK:n pääsihteerin yhteenvetokertomuksessa esitetään.

EU on sitoutunut edistämään tiedettä, teknologiaa ja innovointia sekä unionin sisällä että kansainvälisessä yhteistyössä kumppanimaiden ja -alueiden kanssa. EU:n tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelman ”Horisontti 2020” talousarviosta 60 prosenttia on tarkoitettu kestävän kehityksen tukemiseen. Siihen voi osallistua maita koko maailmasta. EU edistää sellaisten julkaisujen ja koeluonteisesti myös datan avointa saatavuutta, jotka perustuvat Horisontti 2020 -ohjelmassa julkisesti rahoitettuun tutkimukseen, helpottaakseen tiedon jakamista ja parantaakseen tutkimus- ja innovointivalmiuksia, myös kehitysmaissa. EU tukee osana kehitysyhteistyötään innovointiin ja teknologian siirtoon liittyviä valmiuksia korkea-asteen koulutuksen ohjelmien avulla etenkin kestävän maatalouden ja elintarviketurvan alalla, jolla kestävyyttä pyritään parantamaan viemällä maataloustuotanto kestävälle kasvu-uralle ja hyödyntämällä tutkimustuloksia käytännön ratkaisuissa. Erilaisiin kumppanuuksiin osallistumalla EU antaa panoksensa myös kriisien ja katastrofien ehkäisyyn, niihin varautumiseen ja reagointiin.

3.7. Kotimaisen ja kansainvälisen yksityissektorin hyödyntäminen

Yritykset ja kuluttajat ovat keskeisiä toimijoita siirtymässä kestävään kehitykseen, sillä koko yksityinen sektori pienyrittäjistä suuriin monikansallisiin yhtiöihin on merkittävä innovoinnin, kestävän kehityksen, työpaikkojen luomisen, kaupankäynnin ja köyhyyden vähentämisen veturi. Sillä on myös tärkeä rooli investoitaessa resurssitehokkuuteen ja infrastruktuuriin, kuten kestäviin liikennejärjestelmiin, energiaverkkoihin ja digitaaliseen infrastruktuuriin, jotka ovat välttämättömiä maiden talouskasvulle. Vuoden 2015 jälkeisen kehitysohjelman täytäntöönpano edellyttääkin yksityisen sektorin aloitteille suotuisaa liiketoimintaympäristöä, joka tukee mikro- ja pk-yrityksiä, voimaannuttaa naisia ja syventää taloudellista osallisuutta. Kuluttajilla pitäisi olla mahdollisuus tehdä tietoon perustuvia valintoja, joten heidän olisi saatava paremmin tietoa tuotteiden kestävyysvaikutuksista. Tiedonsaantia voidaan parantaa muun muassa edistämällä ja käyttämällä kestävyysmerkintöjä. Kestävyyttä koskevat normit ja kriteerit liittyvät moniin toimenpiteisiin, joilla kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen pyritään, kuten verotuksellisiin kannustimiin, julkisiin hankintoihin, yritysten raportointiin ja tuotemerkintöihin.

Vaikka liiketoiminnan sosiaaliset ja ympäristövaikutukset ovat parantuneet, yksityisella sektorilla on vielä valtavasti potentiaalia köyhyyden poistamisen ja kestävän kehityksen kannalta. Yritysten olisi analysoitava järjestelmällisesti käyttämiensä ja tuottamiensa tuotteiden sosiaalisia ja ympäristövaikutuksia toteuttamalla elinkaariarviointeja. Yritysten käytettävissä on monenlaisia standardeja, periaatteita ja ohjeita, ja vuoden 2015 jälkeinen kehitysohjelma tarjoaa erinomaisen tilaisuuden aloittaa näiden kysymysten käsittelyn. Yksi mahdollisuus on laatia ohjeistusta vastuullisia maatalouden toimitusketjuja varten.

Hallitusten ja yksityisen sektorin on tehtävä yhteistyötä kestävää ja osallistavaa kasvua koskevan yhteisen vision toteuttamiseksi: valtiojohdon on luotava sääntely-ympäristö, huolehdittava sääntöjen noudattamisesta ja tarjottava kannustimia kun taas yksityisen sektorin on tehtävä kestävämpiä investointeja. Tulevina vuosikymmeninä yhdistetään entistä laajamittaisemmin julkisia varoja kansainvälisten rahoituslaitosten myöntämiin lainoihin ja yksityisen sektorin rahoitukseen. Tällaista yhdistelmärahoitusta käytetään muun muassa kestäviin investointeihin ilmaston kannalta älykkääseen infrastruktuuriin ja yritystoimintaan sekä taloudellisen osallisuuden syventämiseen.

Tärkeä edellytys yksityisen sektorin kehitykselle on rahoituksen saanti yhdessä asianmukaisten oikeudellisten puitteiden ja rakenteiden lisäksi. Yksinkertaiset, avoimet ja vakaat säännöt ja instituutiot, joiden tukena on toimivat oikeus- ja riidanratkaisujärjestelmät, ovat keskeisiä tekijöitä osallistavan ja suotuisan liiketoimintaympäristön luomisessa ja kestävien investointien edistämisessä. Paikallisten ja kansallisten viranomaisten haasteena on luoda olosuhteet, jotka kannustavat epävirallisen sektorin asteittaiseen virallistamiseen (mikä parantaisi palveluita ja lisäisi verotuloja) lannistamatta dynaamisuutta ja innovointia.

Innovatiivisia liiketoimintamalleja, joilla köyhiä integroidaan markkinoihin joko kuluttajina tai tuottajina, olisi helpotettava kestävän ja osallistavan kasvun aikaansaamiseksi. Yrityksiä olisi kannustettava jatkamaan hyödyllisiä aloitteita, joilla pyritään parantamaan työoloja ja ympäristöön liittyviä mahdollisuuksia. Hyviä esimerkkejä tästä ovat Bangladeshin palo- ja rakennusturvallisuussopimus[16] sekä liiketoimintaa ja luonnon monimuotoisuutta käsittelevä EU:n foorumi[17].

Yksityinen sektori voi myös edistää muutosta avoimuuteen, työoloihin, työterveyteen ja ‑turvallisuuteen, sosiaalisen suojelun saatavuuteen, työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksiin sekä jätehuoltoon, saasteisiin, resurssitehokkuuteen ja ympäristönsuojeluun liittyvissä asioissa. Se voi tukea aktiivisesti oikeusvaltion lujittamista. Resurssitehokkuuden parantaminen ja siirtyminen kohti kiertotaloutta on myös taloudellisesti järkevää. Yksityisen sektorin liiketoiminta- ja tuotevastuun kasvattamisella – etenkin sellaisilla toimialoilla, joilla on suuri kerrannaisvaikutus, kuten maatalous, energia, digitaalitekniikka, infrastruktuuri ja vihreät alat – on valtava vaikutus, joka voi auttaa osallistavan ja kestävän kasvun aikaansaamiseen. Tämä puolestaan johtaa myönteiseen vastavaikutukseen, sillä esimerkiksi liikenne- tai energiainfrastruktuurin puutteiden korjaaminen raivaa ratkaisevia esteitä monien vähiten kehittyneiden maiden talouskasvulta ja liittymiseltä globaaleihin arvoketjuihin.

Liiketoiminta-aloitteiden laajentamiseksi tarvitaan useita sidosryhmiä käsittäviä kumppanuuksia. Pk-yrityksillä on merkittävä vaikutus työpaikkojen luomiseen, mutta niiltä puuttuu usein mittakaavaetu ja valmiudet investoida innovatiiviseen teknologiaan tai osallistua täysimääräisesti kestävyysohjelmiin. Kumppanuudet suurten monikansallisten yhtiöiden kanssa esimerkiksi YK:n Global Compact ‑aloitteen[18] puitteissa voivat auttaa pk-yrityksiä hyödyntämään kestävän kehityksen ja innovoinnin mahdollisuuksiaan.

EU tekee jo paljon helpottaakseen yksityisen sektorin toimintaa kehitysmaissa ja jatkaa tätä työtä. EU edistää kehitysyhteistyön avulla yritysten panostusta kestävään energiaan, kestävään maa-, kala- ja metsätalouteen ja maatalousteollisuuteen, tieto- ja viestintäteknologiaan, kestävään ja vihreään infrastruktuuriin sekä vihreän talouden aloihin. EU kannustaa yrityksiä investoimaan enemmän ja vastuullisemmin kehitysmaihin. Tässä voidaan käyttää muun muassa eriytettyjä ja tapauskohtaisia lähestymistapoja hauraisiin, konfliktista kärsiviin maihin, joissa tarvitaan kiireesti työpaikkoja ja taloudellisia mahdollisuuksia sosiaalisen yhteenkuuluvuuden, rauhan ja poliittisen vakauden palauttamiseksi. EU tekee kumppanihallitusten kanssa yhteistyötä yritystoiminnan tukemiseksi muun muassa lisäämällä tukea pk-yrityksille, edistämällä ekoyrittäjyyttä, voimaannuttamalla naisia yrittäjinä ja työntekijöinä sekä syventämällä taloudellista osallisuutta.

EU toteuttaa toimia, joilla edistetään yritysten palkitsemista yhteiskunta- ja ympäristövastuusta ja levitetään parhaita käytäntöjä sekä parannetaan itse- ja yhteissääntelyprosesseja ja yritysten yhteiskunta- ja ympäristötiedottamista. Se aikoo myös jatkaa kestävyyttä ja muun muassa yritysten yhteiskuntavastuuta koskevan ohjeistuksen edistämistä kumppanimaiden kanssa käytävän vuoropuhelun avulla. EU edistää aktiivisesti tarkoituksenmukaista toimintaa liike-elämän kanssa sekä kansainvälisesti sovittujen periaatteiden ja suuntaviivojen noudattamista, mukaan lukien yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n suuntaviivat.

3.8. Muuttoliikkeen myönteisten vaikutusten hyödyntäminen

Niistä globaaleista suuntauksista, joilla on suuri ja monitahoinen vaikutus vuoden 2015 jälkeiseen kehitysohjelmaan, muuttoliike on tekijä, jota voidaan hallita niin, että se vaikuttaa myönteisesti kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen.

Muuttaminen voi olla yksilölle yksi tehokkaimmista ja välittömimmistä strategioista vähentää köyhyyttä. Ihmiset muuttavat paetakseen köyhyyttä ja konflikteja, mukautuakseen ilmastonmuutokseen taikka ympäristöstä tai taloudesta johtuviin vaikeuksiin, hakeakseen turvaa vainolta tai vakavalta vaaralta ja parantaakseen perheensä tulotasoa, terveyttä ja koulutusta. Vaikka muuttoliike on epäilemättä edistänyt monien vuosituhattavoitteiden saavuttamista, pakon edessä tapahtuva muuttaminen tai huonosti hallittu muuttoliike voi johtaa ihmisiä ahdinkoon, lisätä muuttajan riskiä joutua ihmiskauppiaiden armoille, rasittaa kohdemaita ja kasvattaa sosiaalisia jännitteitä. Kaikkien maiden on pyrittävä hallitsemaan muuttoliikettä tehokkaasti ja kunnioittaen täysimääräisesti muuttajien oikeuksia ja ihmisarvoa, mikä vähentää heidän haavoittuvuuttaan. Koska muuttoa tapahtuu kaikissa suunnissa, muuttoliikkeen hallinnan parantaminen edellyttää kumppanuuksien lujittamista valtioiden ja muiden sidosryhmien välillä.

Uuden globaalin kumppanuuden olisi tuettava entistä hedelmällisempää yhteistyötä, jolla kasvatettaisiin kansainvälisen muuttoliikkeen hyötyä kestävälle kehitykselle ja muuttajien haavoittuvuuden vähentämisessä. Kansainvälisen yhteisön olisi sitouduttava tekemään yhteistyötä sellaisen kokonaisvaltaisen kehyksen luomiseksi, joka kattaisi samalla lailliseen ja laittomaan maahanmuuttoon liittyviä kysymyksiä lähtö-, kauttakulku- ja kohdemaissa mutta myös terveyteen, koulutukseen ja työntekoon liittyviä kysymyksiä. Tarvitaan aloitteita, joiden avulla lailliset maahanmuuttajat voivat pitää suuremman osan tuloistaan (pienentämällä kotimaahan tehdyistä rahalähetyksistä aiheutuvia kuluja ja rekrytointikustannuksia), siirtää ansaitsemansa sosiaaliturvan mukanaan toiseen maahan ja tarjota koko potentiaalinsa, kun heidän taitonsa ja pätevyytensä tunnustetaan. Lisäksi syrjintää on torjuttava. Kansainvälistä vastuuta muuttoliikkeen hallinnasta on jaettava. Kansainvälinen yhteisö voisi myös edistää toimia, joiden avulla maahanmuuttajat saisivat pääsyn julkisiin palveluihin, terveydenhuoltoon, koulutukseen ja muihin palveluihin. EU on laatinut ensimmäisenä tasapainoisen ja kokonaisvaltaisen ulkoisen muuttoliikepolitiikan, maahanmuuttoa ja liikkuvuutta koskevan kokonaisvaltaisen lähestymistavan[19]. Se on tarjonnut hyvät puitteet toimia muuttoliike- ja turvapaikka-asioissa kolmansien maiden ja alueiden kanssa molempia osapuolia hyödyttävällä tavalla. Tämän lähestymistavan ansiosta EU:lla on myönteistä kokemusta muuttoliikkeen ja kehitystavoitteiden järkevästä yhdistämisestä. Seuraavaksi Euroopan komissio on laatimassa Euroopan muuttoliikestrategiaa, jonka tasapainoinen ja kokonaisvaltainen lähestymistapa yhdistäisi EU:n muuttoliikepolitiikan paremmin sen ulkoisiin politiikkoihin, kuten kehitysyhteistyöpolitiikkaan, ja lisäisi sisäistä ja ulkoista yhteistyötä.

IV MAAILMANLAAJUISEN KUMPPANUUDEN KESKEISET TEKIJÄT – SEURANTA, VASTUUVELVOLLISUUS JA ARVIOINTI

Koska vuoden 2015 jälkeisen kehitysohjelman onnistuminen riippuu siitä, että maat tekevät yhteistyötä ja noudattavat sitoumuksiaan, ohjelman täytäntöönpanoa on tärkeää seurata ja arvioida. Seurannan, vastuuvelvollisuuden ja arvioinnin puitteiden olisi oltava kiinteä osa kehitysohjelmaa. Niiden olisi perustuttava avoimuuden, osallistavuuden ja mukautuvuuden, tehokkuuden ja tuloksellisuuden periaatteille. Niiden olisi katettava kaikki kestävän kehityksen tavoitteiden näkökohdat sekä kaikki täytäntöönpanovälineet, mukaan lukien rahoitukseen liittyvät näkökohdat. Prosessin olisi autettava ja kannustettava maita maksimoimaan edistys, suunnittelemaan tuloksellisia toimintapolitiikkoja ja arvioimaan niitä, jakamaan kokemuksia ja esittelemään parhaita käytäntöjä. Sen on oltava tehokas ja tuloksellinen ja tuotava lisäarvoa mutta se ei saa johtaa päällekkäiseen työhön tai resursointiin. Puitteiden olisi perustuttava jo vakiintuneisiin seurannan ja vastuuvelvollisuuden järjestelmiin, joita liittyy esimerkiksi kansainvälisiin sopimuksiin.

Kuten YK:n pääsihteerin yhteenvetokertomuksessa todetaan, uuden kehitysohjelman on oltava osa ihmisten, mukaan lukien kansalaisyhteiskunta ja yksityinen sektori, ja valtiojohdon välistä sopimusta. Puitteiden olisi rakennuttava monikerroksisesti, jotta ne toimisivat johdonmukaisesti paikallisella, kansallisella, alueellisella ja kansainvälisellä tasolla. Kaikkien sidosryhmien edustajien pitäisi voida vaikuttaa niihin, ja niitä olisi kannustettava osallistumaan sekä toteutuksen seurantaan että vastuun valvontaan. Huomiota olisi kiinnitettävä syrjittyjen ryhmien ja haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten tarpeisiin. Kansallisten hallitusten on oltava vastuussa sekä kotimaisille sidosryhmille kansallisesta edistymisestä että kansainväliselle yhteisölle maailmanlaajuisten päämäärien ja tavoitteiden edistämisestä. Maailmanlaajuisen tavoitteellisuuden kannustamana jokaisen maan valtiojohdon olisi muunnettava vuoden 2015 jälkeinen kehitysohjelma kunnianhimoiseksi kansalliseksi toiminnaksi, jossa otetaan huomioon kansalliset olosuhteet ja valmiudet. Kansallisen suunnittelun olisi oltava osallistavaa ja avointa. Edistymistä tarkasteltaessa olisi otettava huomioon kansalaisyhteiskunnan näkemykset, ja edistymiskertomusten olisi oltava julkisia, jotta prosessiin voitaisiin osallistua laajasti.

Alueellinen taso voi muodostaa sopivan foorumin vertaistarkastelulle ja -oppimiselle, kannustaa maita asettamaan kunnianhimoisia tavoitteita ja edistää niiden toteutusta. Alueellisella tasolla tehtävä työ voi myös auttaa rajat ylittävän toiminnan edistämisessä (esimerkiksi integroitu vesienhoito) ja yhteisten tavoitteiden saavuttamisessa (esimerkiksi energiatehokkuus ja uusiutuva energia tai terveet kalakannat). Edistymistä maailmanlaajuisten tavoitteiden saavuttamisessa olisi arvioitava maailmanlaajuisella tasolla kansallisten raporttien perusteella, joita täydennetään muilla, esimerkiksi tiettyjä tavoitteita tai aiheita koskevilla raporteilla.

YK:n kestävän kehityksen korkean tason poliittinen foorumi on tässä yhteydessä ensisijainen foorumi, jolla on ratkaiseva rooli poliittisen sitoutuneisuuden valvonnassa ja edistymisen ja parhaiden käytäntöjen tarkastelun helpottamisessa mukaan lukien jatkotoimia koskevat suositukset kansallisella tai kansainvälisellä tasolla. Foorumi voisi hyödyntää kokemukset tuloksellista kehitysyhteistyötä koskevasta maailmanlaajuisesta kumppanuudesta, joka tarjoaa hyödyllisiä menetelmiä, kuten maajohtoinen sidosryhmien välinen vuoropuhelu, tiedon kerääminen ja seuranta. Ne osoittavat osallistavan valvontaprosessin muutosvoiman toiminnassa ja vaativuustasossa. On syytä huomata, että useat muut alakohtaiset YK:n elimet voivat antaa tärkeän panoksen vuoden 2015 jälkeisen kehitysohjelman seurantaan ja arviointiin. Jotkin niistä jo seuraavat nykyisten kansainvälisten sitoumusten täytäntöönpanoa. Edistymistä voitaisiin tarkastella kokonaisvaltaisesti Global Sustainable Development Report -kertomuksessa. Myös YK:n kehitysyhteistyöfoorumin työ olisi otettava huomioon, ja YK:n eri elinten olisi annettava oma panoksensa YK:n kokoamaan yhtenäiseen raportointiin.

Laajemmissa pyrkimyksissä huolehtia kunnollisesta seurannasta ja arvioinnista nykyaikaistettu OECD:n kehitysapukomitean (DAC) tulosmittauskehys voisi palvella vuoden 2015 jälkeistä kehitysohjelmaa, koska se mahdollistaa ulkoisen rahoituksen seurannan yhdenmukaisella tavalla kaikkien maailmanlaajuisten tavoitteiden osalta. Sen avulla voidaan myös arvottaa kunnolla muukin rahoitus kuin avustukset ja määritellä oikeanlaiset kannustimet kehitysrahoituksen hankkimiseksi. DAC:n korkean tason kokous otti joulukuussa 2014 edistysaskelen hyväksyessään ulkoisen kehitysrahoituksen nykykäytännön ja poistaessaan lannistimia, jotka haittaavat lainojen myöntämistä niitä eniten tarvitseville maille. Vielä käsittelemättömien kysymysten osalta on jatkettava työtä.

Seurannan, arvioinnin ja vastuuvelvollisuuden tehokkuus riippuu luotettavasta tiedosta ja informatiivisista edistysindikaattoreista, jotka mahdollistavat maiden ja alueiden vertailun. Olisi määriteltävä joukko soveltuvia ja tuloskeskeisiä indikaattoreita, jotka eivät mittaa pelkästään BKT:tä ja jotka mahdollistavat edistymisen sekä määrällisen että laadullisen mittaamisen. Euroopan komissio tukee YK:n pääsihteerin ehdotusta, jonka mukaan indikaattorit laadittaisiin teknisessä asiantuntijoiden johtamassa prosessissa YK:n järjestelmän puitteissa. EU on valmis osallistumaan tähän. Edistymiskertomusten olisi perustuttava avoimeen, luotettavaan ja tuoreeseen tietoon, joka saadaan pääasiassa kansallisista tilastojärjestelmistä ja jota voidaan mahdollisuuksien mukaan eritellä eri tasojen ja ryhmien mukaan.

Tietojen saatavuutta ja laadun parantamista on tuettava. Teknologian, etenkin tieto- ja viestintätekniikan, kehityksen tarjoamia mahdollisuuksia hyödyntää suuria datamääriä (big data) ja parantaa reaaliaikaista seurantaa ja eritellyn datan keruuta olisi hyödynnettävä. Sosioekonomisen datan lisäksi hyötyä voi olla geospatiaalisesta tiedosta (kuten EU:n Copernicus-ohjelmasta, maailmanlaajuisesta maanhavainnointijärjestelmästä ja maailmanlaajuisesta ilmastonseurantajärjestelmästä saatavasta tiedosta) sekä paikalla suoritettavasta seurannasta. Maailmanlaajuinen suuntaus avoimempaan tiedon luovuttamiseen tarjoaa mahdollisuuden parantaa avoimuutta, hallinnon tehokkuutta, näyttöön perustuvaa politiikan suunnittelua sekä vastuuvelvollisuutta.

Datavallankumous, jossa datan tuotantoa ja käyttöä muutetaan kestävää kehitystä edistävällä tavalla, lisäisi kansallisen virallisen tilastotiedon avoimuutta ja julkista saatavuutta sekä parantaisi sen laatua ja vertailukelpoisuutta ja hyödyntäisi tutkimusta ja teknologiaa datan keräämisessä ja analysoinnissa. Edistymisen seurannan on oltava jopa vähiten kehittyneiden maiden hallittavissa eikä se saa heikentää kehitysohjelman muutostavoitteita. Tiedon kerääminen konfliktitilanteissa ja epävakaissa olosuhteissa vaatii erityisiä ponnisteluja ja innovatiivisia lähestymistapoja.

EU on edelleen sitoutunut vankan ja kunnianhimoisen seuranta-, vastuuvelvollisuus- ja arviointiprosessin perustamiseen ja soveltamiseen. Eurooppa 2020 -strategiasta saadut kokemukset voivat olla hyödyksi seurannassa ja arvioinnissa, sillä EU on laatinut indikaattoreita, joiden avulla mitataan edistystä ja verrataan sitä jäsenvaltioittain ja ohjataan jäsenvaltioita tavoitteiden saavuttamisen vauhdittamiseksi.

V JATKOTOIMET

Tämä tiedonanto perustuu neuvoston aiempiin vuoden 2015 jälkeistä muutosohjelmaa koskeviin päätelmiin, ja se ohjaa EU:n kantojen muodostusta, kun valmistaudutaan Addis Abebassa heinäkuussa 2015 järjestettävään kolmanteen kansainväliseen kehitysrahoituskonferenssiin sekä New Yorkissa syyskuussa 2015 järjestettävään YK:n huippukokoukseen, jossa käsitellään vuoden 2015 jälkeistä kehitysohjelmaa. Siitä on apua myös valmistauduttaessa Pariisissa joulukuussa 2015 järjestettävään ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen osapuolten 21. konferenssiin. EU ja sen jäsenvaltiot jatkavat yhteisten kantojen tarkentamista neuvottelujen kuluessa, jotta EU voi puhua yhdellä äänellä[20].

EU on sitoutunut toimimaan rakentavasti vuoden 2015 aikana käytävissä hallitustenvälisissä neuvotteluissa ja edistämään todella muutosvoimaisen ohjelman hyväksymistä. Euroopan komissio on valmis hoitamaan oman osuutensa panemalla ohjelman kaikilta osin täytäntöön sekä EU:n sisällä että sen ulkoisessa toiminnassa tarvittaessa Euroopan ulkosuhdehallinnon avustuksella ja yhteistyössä kaikkien kumppaneiden kanssa.

[1] A/68/970, Report of the Open Working Group of the General Assembly on Sustainable Development Goals, 12. elokuuta 2014.

[2] A/69/315*, Report of the Intergovernmental Committee of Experts on Sustainable Development Financing, 15. elokuuta 2014.

[3] A/69/700, The Road to Dignity by 2030: Ending Poverty, Transforming All Lives and Protecting the Planet, 4. joulukuuta 2014.

[4] COM(2013) 92, ”Ihmisarvoinen elämä kaikille: köyhyyden poistaminen ja kestävän tulevaisuuden turvaaminen maailmanlaajuisesti”, 27. helmikuuta 2013.

[5] COM(2013) 531, ”Tilanne vuoden 2015 jälkeen: kokonaisvaltainen ja yhdennetty lähestymistapa köyhyyden poistamisen ja kestävän kehityksen rahoittamiseen”, 16. heinäkuuta 2013.

[6] COM(2014) 335, ”Ihmisarvoinen elämä kaikille: visiosta yhteisiin toimiin”, 2. kesäkuuta 2014.

[7] 11559/13, ”Vuoden 2015 jälkeisen ajan kokonaisvaltainen suunnitelma”, 25. kesäkuuta 2013.

[8] 17553/13, ”Köyhyyden poistamisen ja kestävän kehityksen rahoittaminen vuoden 2015 jälkeen”, 12. joulukuuta 2013.

[9] 16827/14, ”Vuoden 2015 jälkeinen muutosohjelma”, 16. joulukuuta 2014.

[10] KOM(2010) 2020, ”Eurooppa 2020 – Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia”, 3. maaliskuuta 2010.

[11] Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 208 artiklan 1 kohta: ”Unioni ottaa huomioon kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteet toteuttaessaan muita sellaisia politiikkoja, jotka voivat vaikuttaa kehitysmaihin.”

[12] Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1386/2013/EU, annettu 20 päivänä marraskuuta 2013, vuoteen 2020 ulottuvasta yleisestä unionin ympäristöalan toimintaohjelmasta ”Hyvä elämä maapallon resurssien rajoissa”.

[13] A/CONF.219/7, Report of the Fourth United Nations Conference on the Least Developed Countries, 9.–13. toukokuuta 2011.

[14] Kuten hauraissa valtioissa toteutettavaa toimintaa koskeva uusi sopimus (2012) ja hyvää kansainvälistä toimintatapaa epävakaissa valtioissa ja tilanteissa koskevat periaatteet (OECD, 2007).

[15] COM(2014) 111, Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi konfliktialueilta ja korkean riskin alueilta peräisin olevien tinan, tantaalin ja volframin, niiden malmien ja kullan toimitusketjuun sovellettavan, vastuullisten tuojien omaehtoiseen vakuutukseen perustuvan unionin due diligence -järjestelmän perustamisesta, 5. maaliskuuta 2014.

[16] Ks. http://bangladeshaccord.org/

[17] Ks. http://ec.europa.eu/environment/biodiversity/business/index_en.html

[18] Ks. https://www.unglobalcompact.org/

[19] ”Maahanmuuttoa ja liikkuvuutta koskeva kokonaisvaltainen lähestymistapa”, KOM(2011) 0743, 18.11.2011, sekä neuvoston päätelmät maahanmuuttoa ja liikkuvuutta koskevasta kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta, 9417/2012, 3.5.2012.

[20] Ks. 16827/14, ”Vuoden 2015 jälkeinen muutosohjelma”, 16. joulukuuta 2014.

LIITE

Tässä liitteessä luetellaan mahdollisia toimia, joilla vuoden 2015 jälkeisen kehitysohjelman toteuttamista voitaisiin edistää. Siinä esitellään myös ehdotuksia, joita nimenomaan EU voisi toteuttaa, kunhan yleisistä puitteista ja niiden täytäntöönpanokeinoista on päästy sopimukseen.

1) Mahdollisuuksia tarjoava ja suotuisa toimintaympäristö kaikilla tasoilla

Kaikkien toimet:

· Luodaan sellaiset toimintapoliittiset olosuhteet, jotka mahdollistavat kestävän kehityksen tavoitteiden ja niihin sisältyvien osatavoitteiden saavuttamisen. Tässä käytetään integroitua ja johdonmukaista toimintapoliittisten toimenpiteiden kokonaisuutta, joka perustuu ihmisoikeuksien, hyvän hallintotavan, oikeusvaltioperiaatteen, demokraattisten instituutioiden, osallistavuuden, syrjimättömyyden ja sukupuolten tasa-arvon periaatteille.

· Vaihdetaan kokemuksia toimivista taloudellisista välineistä, sääntelypuitteista ja täytäntöönpanotoimista, kansallisista toimintapolitiikoista ja parhaista kestävyyttä edistävistä käytännöistä (esimerkiksi verotukselliset kannustimet, tukien tarkistaminen ja julkiset hankinnat).

· Kaikkien kehittyneiden ja nopeasti kehittyvien maiden olisi sitouduttava perustamaan järjestelmät, joilla voidaan järjestelmällisesti arvioida uusien toimintapolitiikkojen vaikutusta kehitysmaihin.

· Kannustetaan julkisia elimiä tekemään mahdollisimman suuri osa hankinnoista kestävästi esimerkiksi luomalla ja lisäämällä kestävällä tavalla tuotettujen tuotteiden ja palvelujen kysyntää tiettyjen kriteerien perusteella ja edistämällä parhaiden käytäntöjen jakamista.

· Parannetaan toimintapolitiikkojen johdonmukaisuutta kansallisella ja kansainvälisellä tasolla sen varmistamiseksi, että ne tukevat vuoden 2015 jälkeisen kehitysohjelman toteuttamista.

· Tuetaan mahdollisuuksia tarjoavien poliittisten ja institutionaalisten olosuhteiden kehittämistä ja lujittamista muissa maissa, myös epävakaissa maissa.

· Tehdään oikeusjärjestelmät riippumattomiksi ja tehokkaiksi.

· Lujitetaan kansainvälisiä sopimuksia ja puitteita ja niiden soveltamista (mukaan lukien keskeiset ILOn sopimukset, monenväliset ympäristösopimukset, globaaleja julkishyödykkeitä koskevat sopimukset, kymmenvuotinen kestävän kulutuksen ja tuotannon puiteohjelma, kansainvälinen terveyssäännöstö ja YK:n kehys katastrofiriskin vähentämiseksi) niiden keskinäisen integraation ja koordinoinnin parantamiseksi.

· Tuetaan kansainvälisten kestävyyttä koskevien normien kehittämistä.

Pyritään huolehtimaan siitä, että monenväliset instituutiot toimivat keskenään johdonmukaisesti ja toisiaan täydentäen.

EU:n toimet:

Lisäksi:

· Pyritään saamaan kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuteen tähtäävä lähestymistapa laajempaan kansainväliseen käyttöön.

· Varmistetaan, että vuoden 2015 jälkeinen kehitysohjelma ja työllisyyttä ja kasvua koskeva Eurooppa 2020 -strategia ovat keskenään johdonmukaisia etenkin ilmastonmuutoksen, uusiutuvien energianlähteiden, valtamerten, jätehuollon ja resurssitehokkuuden osalta.

· Osallistutaan aktiivisesti vuoropuheluihin ja kumppanimaiden auttamiseen, kun ne pyrkivät parantamaan sääntelykehyksiään, oikeusjärjestelmiään, taloudellisia välineitään, sosiaalisia olojaan, hankintojensa kestävyyttä ja muita näihin liittyviä toimintapolitiikkoja sekä panemaan täytäntöön ja soveltamaan lainsäädäntöä. Tässä voidaan käyttää muun muassa kansainvälisiä kumppanuuksia, asiantuntemuksen vaihtoa ja valmiuksien kehittämistä.

· Edistetään kansainvälisten sopimusten ja niiden soveltamisen lujittamista (mukaan lukien esimerkiksi ilmastoon, biologiseen monimuotoisuuteen tai valtameriin liittyvät globaaleja julkishyödykkeitä koskevat sopimukset) niiden keskinäisen integraation ja koordinoinnin parantamiseksi. Erityisesti tämä koskee kaikkia monenvälisiä ympäristösopimuksia.

· Tuetaan kansainvälisten kestävyyttä koskevien normien kehittämistä.

2) Lisää valmiuksia kehitysohjelman toteuttamiseen

Kaikkien toimet:

· Kaikkien kansainvälisen yhteistyön kumppaneiden olisi tuettava muita valmiuksiensa kehittämisessä koulutusaloitteiden ja verkostojen avulla.

· Seurataan ja arvioidaan tiettyjä valmiuksien kehittämiseen liittyviä tuloksia, ja integroidaan ne tarvittaessa toimintapolitiikkaa koskevaan vuoropuheluun.

EU:n toimet:

Lisäksi:

· Parannetaan valmiuksien kehittämisen tukea ja valtavirtaistetaan se etenkin vähiten kehittyneiden maiden osalta kaikkiin yhteistyöaloihin hyödyntäen eri sidosryhmien näkemyksiä.

· Helpotetaan vertaisoppimisprosesseja ja verkostoitumista kummitoiminnan kaltaisilla aloitteilla ja institutionaalisen kehityksen ohjelmilla.

· Parannetaan EU:n järjestelmiä, joilla tuetaan valmiuksien kehittämistä etenkin useita sidosryhmiä koskevissa kumppanuuksissa.

· Käytetään esimerkiksi Eurooppa 2020 -strategian arvioinnin kaltaisia prosesseja parhaiden käytäntöjen jakamiseen ja asiantuntemuksen ja tietoisuuden lisäämiseen kaikissa EU:n jäsenvaltioissa, jotta EU pääsisi kestävän kehityksen tavoitteisiin nopeammin.

3) Kotimaisen julkisen rahoituksen hankinta ja tehokas käyttö

Kaikkien toimet:

· Sitoudutaan pyrkimään valtion tuloissa optimaaliselle tasolle (mitattuna veroasteen BKT-suhteella) muun muassa seuraavilla toimilla:

o lujitetaan tarvittavia instituutioita esimerkiksi kehittämällä verohallinnon ja oikeuslaitoksen valmiuksia;

o edistetään julkisten arviointivälineiden tai -aloitteiden kehittämistä ja käyttöä tulojen hankinnan helpottamiseksi;

o uudistetaan kansallisia verojärjestelmiä veropohjan laajentamiseksi ja tasapuolisen, oikeudenmukaisen ja kestävän veropolitiikan varmistamiseksi;

o annetaan kansallista lainsäädäntöä laittoman rahaliikenteen torjumiseksi;

o annetaan kansallista lainsäädäntöä veroalan hyvän hallintotavan (avoimuus, tiedonvaihto ja oikeudenmukainen verokilpailu) vähimmäisnormien täytäntöönpanemiseksi, veronkierron ja aggressiivisen verosuunnittelun torjumiseksi sekä haitallisen verokilpailun välttämiseksi;

o osallistutaan veroalan yhteistyötä koskeviin alueellisiin ja kansainvälisiin aloitteisiin tasapuolisten verotusolosuhteiden tarjoamiseksi paikallisille ja kansainvälisille yrityksille;

o laaditaan ja otetaan käyttöön maailmanlaajuinen standardi verotietojen automaattista vaihtoa varten kiinnittäen erityistä huomiota vähiten kehittyneiden maiden tukemiseen;

o pannaan täytäntöön veropohjan kaventumista ja voitonsiirtoja koskevat suositukset; ja

o vahvistetaan kansalaisyhteiskunnan ääntä avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden parantamiseksi.

Perustetaan järjestelmät, joiden avulla kaikkia valtion resursseja voidaan hallinnoida tehokkaalla, kestävällä ja läpinäkyvällä tavalla. Tässä auttavat muun muassa seuraavat toimet:

o vahvistetaan instituutioita, jotka vastaavat talousarvion suunnittelusta ja valvonnasta, mukaan lukien riippumattomat kansalliset tarkastuselimet, parlamentit ja kansalaisyhteiskunta;

o edistetään julkisten arviointivälineiden tai -aloitteiden kehittämistä ja käyttöä julkisen varainhoidon järjestelmän parantamiseksi ja laaditaan ja toteutetaan uskottavia, asianmukaisia, hallituslähtöisiä ja hallituksen johtamia julkisen varainhoidon uudistusohjelmia;

o huolehditaan valtion talouden pitkän aikavälin kestävyydestä ja avoimuudesta muun muassa panemalla täytäntöön velkaa ja kassanhallintaa koskevia strategioita, hallinnoimalla luonnonvaroista saatavia tuloja kestävästi ja avoimesti sekä lujittamalla alan instituutioita;

o huolehditaan siitä, että kaikkia valtion resursseja käytetään johdonmukaisesti sovittujen tavoitteiden saavuttamiseksi tarjoamalla kannustimia kestäville investoinneille ja lähestymistavoille ja välttämällä tukien myöntämistä ympäristölle haitallisiin kohteisiin;

o investoidaan ympäristön hoitoon ja vahvistetaan ekosysteemien selviytymiskykyä sekä ilmastoon ja katastrofeihin liittyvää selviytymiskykyä, jotta voidaan vähentää jälkien siivoamisen ja jälleenrakentamisen kustannuksia.

EU:n toimet:

Lisäksi:

Lisätään tukea kansallisiin lähtökohtiin perustuville pyrkimyksille panna täytäntöön julkisen talouden politiikka ja hallinnollisia uudistuksia ja edistää avointa, yhteistyöhön perustuvaa ja oikeudenmukaista kansainvälistä verotusympäristöä. Tähän kuuluu julkiseen talouteen, politiikan muutosten vaikutusten syvällisempään analysointiin sekä kansainvälisten verostardardien laatimiseen liittyvien valmiuksien kehittämisen tukeminen. Tarkastellaan vuoteen 2018 mennessä tilinpäätös- ja avoimuusdirektiivien täytäntöönpanoa. Tähän kuuluu myös monikansallisten yritysten maakohtainen raportointi. Noudatetaan politiikkaa, jolla voidaan torjua veropohjan kaventumista ja voitonsiirtoja, toteutetaan automaattinen tietojenvaihto ja parannetaan vastuuvelvollisuutta ja taloudellista osallisuutta.

4) Kansainvälisen julkisen rahoituksen hankinta ja tehokas käyttö

Kaikkien toimet:

Kaikkien maiden olisi tehtävä oma osuutensa köyhimpien maiden tukemiseksi kansainvälisesti sovittujen tavoitteiden saavuttamiseksi:

i. EU:n ja kaikkien korkean tulotason maiden olisi käytettävä 0,7 prosenttia bruttokansantulostaan julkiseen kehitysapuun.

ii. Ylemmän keskitulotason ja nopeasti kehittyvien maiden olisi sitouduttava lisäämään omaa osuuttaan kansainvälisestä julkisesta rahoituksesta ja asetettava siihen liittyviä tavoitteita ja määräaikoja.

iii. Näiden tavoitteiden saavuttamiselle olisi sovittava määräaika, joka sisältyisi edellisissä kohdissa mainittujen maiden tekemään sitoumukseen. EU on valmis menemään pitemmälle ja edistymään nopeammin, jos muut edellä mainitut maat osoittavat valmiutta yhtä kunnianhimoisiin sitoumuksiin.

iv. Sitoumukseen olisi sisällytettävä se, että EU ja kaikki korkean tulotason maat saavuttavat YK:n asettaman tavoitteen, jonka mukaan 0,15 prosenttia bruttokansantulosta olisi kohdennettava kehitysapuun vähiten kehittyneille maille. Myös ylemmän keskitulotason ja nopeasti kehittyvien maiden olisi lisättävä apuaan vähiten kehittyneille maille.

Kaikkien avunantajien, mukaan lukien nopeasti kehittyvät maat, olisi entistä kattavammin noudatettava kehitysavun antamisessa sen tuloksellisuutta koskevia periaatteita.

EU:n toimet:

Lisäksi:

· EU ja sen jäsenvaltiot ovat sitoutuneet parantamaan kehitysyhteistyöpolitiikkojensa tuloksellisuutta tuloksellista kehitysyhteistyötä koskevaan maailmanlaajuiseen kumppanuuteen liittyvien sitoumusten mukaisesti ja noudattamaan Busanissa sovittuja kehitysavun tuloksellisuutta koskevia periaatteita.

· EU panee täytäntöön tuloksellista kehitysyhteistyötä koskevan maailmanlaajuisen kumppanuuden yhteydessä sovitut erityissitoumukset, jotka koskevat erityisesti avoimuuden parantamista; avunantajien hajanaisuuden vähentämistä; parannuksia kestävien tulosten tuottamiseen, niitä koskevaan vastuuvelvollisuuteen, niiden mittaamiseen ja esittämiseen; sovitun lähestymistavan noudattamista konflikteissa ja epävakaissa tilanteissa; sekä julkisen ja yksityisen sektorin osallistumisen syventämistä kehitysvaikutuksen lisäämiseksi.

· EU pyrkii tukemaan kansainvälisen avun rakenteiden keventämistä ja niiden hajanaisuuden vähentämistä, mukaan lukien kansainvälinen rahoitus globaaleille ympäristöhyödykkeille.

· EU pysyy sitoutuneena kansainvälisistä yleissopimuksista (mukaan lukien sopimukset ilmastonmuutoksesta, biologisesta monimuotoisuudesta, valtameristä ja muista keskeisistä maailmanlaajuisista kysymyksistä) johtuvien velvoitteidensa täyttämiseen ja kehottaa kaikkia maita toimimaan samoin. Tähän liittyen EU on jo päättänyt kohdentaa 20 prosenttia talousarviostaan vuosina 2014–2020 ilmastoon liittyviin hankkeisiin ja toimintapolitiikkoihin.

5) Kaupan edistäminen köyhyyden poistamiseksi ja kestävän kehityksen edistämiseksi

Kaikkien toimet:

· Kaikkien kehittyneiden ja nopeasti kehittyvien maiden on EU:n tavoin päästettävä vähiten kehittyneiden maiden kaikki tuotteet aseita ja ampumatarvikkeita lukuun ottamatta tulleitta ja kiintiöittä markkinoilleen.

Pannaan täytäntöön Balin paketti, etenkin kaupan helpottamista koskeva sopimus ja vähiten kehittyneitä maita koskevat parannukset:

o Pannaan täytäntöön Maailman kauppajärjestön suuntaviivat vähiten kehittyneitä maita koskevista etuuskohtelualkuperäsäännöistä.

o Edistetään aiemmin sovitun palveluita koskevan erivapauden käyttöönottoa vähiten kehittyneitä maita varten.

Käsitellään puuvillaan liittyviä kysymyksiä maatalousneuvotteluissa erikseen ja ripeästi kunnianhimoisella tavalla.

· Lisätään kauppaa tukevaa kehitysapua edunsaajamaiden ensisijaisten kehitystavoitteiden tukemiseksi avoimella tavalla ja kehitysavun tuloksellisuutta koskevien periaatteiden mukaisesti.

· Arvioidaan kauppasopimusten kestävyysvaikutusta ja niiden vaikutusta vähiten kehittyneisiin maihin.

· Integroidaan kestävän kehityksen ulottuvuus kauppapolitiikkaan. Tähän kuuluu muun muassa kestävää kehitystä koskevien määräysten (mukaan lukien työelämää ja ympäristöä koskevat näkökohdat) järjestelmällinen sisällyttäminen kauppasopimuksiin.

· Edistetään monenvälisiä ja useammankeskisiä aloitteita, kuten neuvotteluja ympäristöhyödykkeiden ja -palvelujen kaupan vapauttamisesta ja niitä koskevien kaupan ja investointien helpottamisesta.

· Tehostetaan kansainvälisten standardointielinten (kuten Kansainvälinen standardisoimisjärjestö, ISO) kauppaan ja kestävyyteen liittyvää toimintaa.

· Pyritään yhdessä edistämään alueiden sisäistä kauppaa, etenkin Afrikassa, muun muassa kauppaa helpottavilla toimenpiteillä.

· Tehostetaan kansainvälisiä toimenpiteitä laittoman kaupan torjumiseksi, mukaan lukien luonnonvaraisen kasviston ja eläimistön laiton kauppa, laittomat hakkuut sekä laiton, ilmoittamaton ja sääntelemätön kalastus.

EU:n toimet:

Lisäksi:

· Seurataan EU:n yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamista ja raportoidaan siitä.

· Jatketaan kestävää kehitystä koskevien määräysten järjestelmällistä sisällyttämistä kaikkiin kauppasopimuksiin ja huolehditaan näiden määräysten tosiasiallisesta soveltamisesta. Tämä koskee myös työoloja ja ympäristöä koskevia näkökohtia.

· Pyritään edistämään neuvotteluja ympäristöhyödykkeitä ja -palveluja koskevasta monenvälisestä sopimuksesta.

· Noudatetaan EU:n sitoutumista kaupan helpottamiseen tarkoitetun rahoituksen jatkamiseen muun muassa osallistumalla sitä koskevan kansainvälisen rahaston rahoittamiseen.

· Parannetaan vähiten kehittyneiden maiden mahdollisuuksia kauppaa tukevaan apuun.

· Tarkastellaan EU:n kauppaa tukevan kehitysavun strategiaa vuoden 2015 jälkeistä kehitysapua koskevien neuvottelujen tulosten valossa.

· Jatketaan innovatiivisten ja yhdennettyjen useita sidosryhmiä käsittävien kumppanuuksien edistämistä työntekijöiden työehtojen sekä työterveyden ja -turvallisuuden parantamiseksi.

· Jatketaan alueellisten kaupan yhdentämistä koskevien pyrkimysten tukemista kaikkialla maailmassa etenkin antamalla kauppaan liittyvää teknistä apua ja kehittämällä valmiuksia esimerkiksi kaupankäynnin helpottamiseen, terveys- ja kasvinsuojelujärjestelmien, teollisuuden standardien ja laadunvalvontajärjestelmien parantamiseen tai kestävyyttä koskeviin järjestelmiin ja standardeihin osallistumiseen.

6) Muutoksen edistäminen tieteen, teknologian ja innovoinnin avulla

Kaikkien toimet:

· Lisätään kahden- ja monenvälistä sekä alueellista yhteistyötä tieteen, teknologian ja innovoinnin sekä ratkaisukeskeisen tutkimuksen aloilla.

· Lisätään viranomaisten, yritysten ja tutkijoiden tietoisuutta immateriaalioikeuksien käyttömahdollisuuksista kasvun edistämisessä.

· Parannetaan kehitysmaiden valmiuksia tieteen, teknologian, innovoinnin, tutkimuksen ja digitalisoinnin aloilla, ja edistetään maailmanlaajuista ja alojen välistä liikkuvuutta sekä sellaisten julkaisujen avointa saatavuutta, jotka perustuvat julkisesti rahoitettuun tutkimukseen.

Parannetaan kehitysmaiden koulutusmahdollisuuksia innovoinnin, työpaikkojen luomisen ja talouskasvun edellyttämien taitojen kehittämisen tueksi.

· YK:n tasolla helpotetaan jo olemassaolevaa teknologiaa koskevan tiedon saatavuutta ja edistetään johdonmukaisuutta ja koordinointia teknologiaa koskevien mekanismien välillä, mukaan lukien uudet mekanismit.

EU:n toimet:

Lisäksi:

· Edistetään Horisontti 2020 -ohjelmasta rahoitettua tutkimusta koskevien julkaisujen ja koeluonteisesti myös datan vapaata saatavuutta.

· Helpotetaan asiantuntemuksen jakamista ja kehitetään tutkimuskapasiteettia, myös kehitysmaissa.

· Tuetaan innovointia ja teknologian kehittämistä yhteistyössä matalan ja keskitulotason maiden kanssa esimerkiksi terveyden ja köyhyyteen liittyvien sairauksien sekä kestävän maatalouden ja elintarviketurvan aloilla sekä hyödyntämällä yhteisöissä tapahtuvaa innovointia.

· Tuetaan valmiuksia innovointiin ja teknologian siirtoon korkea-asteen koulutusta koskevien ohjelmien avulla.

· Tehdään rakentavasti ja avoimesti yhteistyötä kaikkien muiden kumppaneiden kanssa sellaisten ehdotusten yhteydessä, joilla pyritään tukemaan tieteitä, teknologiaa, innovointia sekä vähiten kehittyneiden maiden valmiuksien kehittämistä.

· Osallistutaan jatkossakin hyödyllisiin maailmanlaajuisiin aloitteisiin (kuten maailmanlaajuinen maanhavainnointijärjestelmä, hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli ja pitkäaikaissairauksia käsittelevä Global Alliance for Chronic Diseases), ja jatketaan tukea EU:n yhteistyöhankkeille EU:n ulkopuolisten kumppaneiden kanssa (esimerkiksi Euroopan maiden ja kehitysmaiden kliinisten kokeiden yhteistyökumppanuus).

· Tuetaan viranomaisille, yrityksille ja tutkijoille annettavaa immateriaalioikeuksia koskevaa koulutusta sekä teknistä apua hallituksille asiaan liittyvissä lainsäädäntöhankkeissa.

7) Kotimaisen ja kansainvälisen yksityissektorin hyödyntäminen

Yksityissektorin toimet:

· Suojellaan ihmisoikeuksia muun muassa huolehtimalla työoloista, työterveydestä ja ‑turvallisuudesta, sosiaalisen suojelun saatavuudesta, työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksista ja sukupuolten tasa-arvoon liittyvistä kysymyksistä.

· Omaksutaan ja edistetään kestäviä ja vastuullisia investointimalleja ja parannetaan vähitellen tuotteiden ja palvelujen kestävyyttä ja suorituskykyä.

· Osallistutaan päästökauppajärjestelmiin ja edistetään ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseen tarvittavan rahoituksen hankintaa.

· Raportoidaan kattavasti sosiaalisista ja ympäristövaikutuksista sekä työoloista ja jaetaan parhaita käytäntöjä kansainvälisten yritysverkostojen kautta.

· Kehitetään tuotteiden ja palvelujen kestävyyttä koskevan tiedon luotettavuutta ja vertailukelpoisuutta, standardeja, reilun kaupan järjestelmän kaltaisia järjestelmiä ja merkkejä sellaisten tuotteiden ja palvelujen tunnistamista varten, joista voi olla taloudellista ja sosiaalista sekä ympäristöön kohdistuvaa hyötyä.

· Rahoitussektorilla käytetään innovatiivisia menetelmiä taloudellisen osallisuuden laajentamiseksi muun muassa mikro- ja pk-yrityksiin.

· Yritysten sisällä laaditaan ja pannaan täytäntöön toimintapolitiikkoja, joilla parannetaan avoimuutta, torjutaan korruptiota sekä ehkäistään lahjontaa ja veronkiertoa, sekä kehitetään järjestelmiä, joiden avulla voidaan arvioida riskejä ja lievittää mahdollisia haittavaikutuksia toimittaessa kehitysmaissa tai investoitaessa niihin.

Kaikkien toimet:

· Luodaan liiketoiminnalle olosuhteet, jotka suosivat yksityisen sektorin aloitteellisuutta ja jotka tarjoavat ennakoitavan oikeudellisen kehyksen. Olosuhteiden olisi oltava sellaiset, että ne tukevat mikro- ja pk-yrityksiä, edistävät siirtymää epävirallisesta viralliseen talouteen ja ekoyrittäjyyttä, parantavat naisyrittäjien ja työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia ja syventävät taloudellista osallisuutta.

· Tuetaan rahoitusmarkkinoiden kehittämistä ja syventämistä sekä asianmukaisten sääntelypuitteiden kehittämistä rahoitusjärjestelmien vakauden varmistamiseksi ja kestävien investointien kannustamiseksi.

· Tarjotaan rahallisia ja sääntelyyn perustuvia kannustimia vastuullisten liiketoimintakäytäntöjen omaksumista varten ja edistetään markkinaperusteisten ratkaisujen levittämistä kestävän kehityksen hyväksi esimerkiksi sääntelyn kautta ja tukemalla ympäristöystävällistä suunnittelua, tuotteiden elinkaaren pidentämistä ja kierrätettävyyden lisäämistä.

· Helpotetaan yksityisen sektorin panostusta kestävään energiaan, kestävään maa- ja metsätalouteen ja maatalousteollisuuteen, kestävään ja vihreään infrastruktuuriin sekä vihreän talouden aloihin.

· Edistetään lisäresurssien hankintaa edistävää julkisen kehitysrahoituksen innovatiivista käyttöä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi ja paikallisen yksityissektorin kehityksen tukemiseksi.

Edistetään kestävyysmerkintöjen käyttöä ja levittämistä. Jatketaan kestävyyttä koskevan raportoinnin ohjeistuksen edistämistä vuoropuhelussa kumppanimaiden ja yritysten kanssa.

EU:n toimet:

Lisäksi:

· Käytetään EU:n kehitysrahoitusta innovatiivisesti, jotta kehitystavoitteiden saavuttamiseen ja vähiten kehittyneiden maiden yksityissektorin kehittämisen tukemiseen saataisiin hankittua lisää resursseja.

· Edistetään yritysten osallistumista kestävyyttä edistävien järjestelmien ja merkkien käyttöön ja levittämiseen sekä EU:ssa että kaikkialla maailmassa.

· Edistetään biologista monimuotoisuutta koskevien näkökohtien sisällyttämistä liiketoimintakäytäntöihin ja yritysten roolia biologisen monimuotoisuuden säilyttämisessä.

· Edistetään kestävyyttä koskevaa vastuuta ja raportointia (muun muassa yritysten sosiaalista vastuuta koskevien ohjeiden avulla) vuoropuhelussa kumppanimaiden, yritysten ja työmarkkinaosapuolten kanssa.

· Vaaditaan jatkossakin suuryrityksiä antamaan tietoa ympäristöasioita, sosiaali- ja työntekijäkysymyksiä, ihmisoikeuksien kunnioittamista, korruption torjuntaa ja monimuotoisuutta koskevista toimintatavoista, riskeistä ja vaikutuksista.

· Tuetaan kestävän liikenneinfrastruktuurin kehittämistä, liikenteen ja kaupan edistämistä koskevien kansainvälisten yleissopimusten ja sopimusten täytäntöönpanoa sekä liikenteen kilpailukyvyn parantamiseksi tarvittavan tuotantokapasiteetin kehittämistä. Resurssitehokkuuden toimintasuunnitelmassa esitetään vähähiilisen, resurssitehokkaan, turvallisen ja kilpailukykyisen liikennejärjestelmän käyttöönottoa vuoteen 2050 mennessä, mikä edistäisi puhdasta, nykyaikaista ja tehokasta liikenneverkostoa.

· Tuetaan alueellisia yhteistyöhankkeita.

8) Muuttoliikkeen myönteisten vaikutusten hyödyntäminen

Kaikkien toimet:

· Kehitetään johdonmukaisia ja kokonaisvaltaisia politiikkoja kaikkien muuttoliikkeeseen liittyvien näkökohtien hallitsemiseksi.

· Lasketaan maastamuuttaneiden kotimaahansa lähettämien rahalähetysten kulut alle kolmeen prosenttiin ja pienennetään rekrytointikustannuksia.

· Parannetaan mahdollisuuksia taidon ja pätevyyden tunnustamiseen toisessa maassa sekä ansaitun sosiaaliturvan siirtämiseen mukana toiseen maahan.

· Toimitaan pakon edessä tapahtuvan muuttamisen vähentämiseksi muun muassa kehittämällä ulkoisten häiriöiden sietokykyä, mukaan lukien konfliktit ja ilmastonmuutos.

· Suojellaan siirtotyöläisten oikeuksia ILOn normien mukaisesti sekä siirtymään joutuneiden henkilöiden oikeuksia.

· Tuetaan maahanmuuttajien kotoutumista.

EU:n toimet:

Lisäksi:

· Parannetaan muuttoliikkeen hallintaa operatiivisella yhteistyöllä kumppanimaiden kanssa esimerkiksi EU:n ulkoiseen muuttoliikepolitiikkaan liittyvien alueellisten ja kahdenvälisten vuoropuhelujen avulla.

9) Seuranta, vastuuvelvollisuus ja arviointi

Kaikkien toimet:

· Muunnetaan vuoden 2015 jälkeinen kehitysohjelma kansalliseksi toiminnaksi, jossa otetaan huomioon kansalliset prioriteetit, olosuhteet ja valmiudet. Maailmanlaajuisen tavoitetason olisi kannustettava maita kunnianhimoiseen kansalliseen tavoitteiden asetteluun.

· Käynnistetään osallistava ja avoin suunnitteluprosessi vuoden 2015 jälkeisen kehitysohjelman täytäntöönpanoa varten. Edistymisestä olisi tiedotettava julkisesti, jotta prosessiin voitaisiin osallistua laajasti.

· Tiedotetaan kansalaisille vuoden 2015 jälkeisestä kehitysohjelmasta ja kansallisesti ja kansainvälisesti toteutettavista toimista.

· Sitoudutaan useita sidosryhmiä käsittävään arviointiprosessiin. Otetaan sidosryhmät täysimääräisesti mukaan seurantaan, ja perustetaan kansallisia järjestelmiä vastuuvelvollisuuden toteuttamiseksi.

· Osallistutaan seurantaan, noudatetaan vastuuvelvollisuutta ja arvioidaan edistymistä tavoitteiden saavuttamisessa maailmanlaajuisella tasolla kansallisten raporttien perusteella, joita täydennetään muilla, esimerkiksi tiettyjä tavoitteita tai aiheita koskevilla raporteilla, kuten luonnonpääoman tilinpidolla.

· Pyritään yhdessä kartoittamaan tavoitteet, joissa ollaan maailmanlaajuisesti, alueellisesti tai joidenkin maiden osalta jäljessä ja ehdotetaan toimia tilanteen korjaamiseksi.

· Parannetaan tiedon saantia, laatua ja analysointia esimerkiksi tukemalla datan keruuta ja seurantaa, parannetaan reaaliaikaista seurantaa ja kerätään eriteltyä dataa sekä kannustetaan noudattamaan avoimen datan toimintapolitiikkoja.

EU:n toimet:

Lisäksi:

· Osallistutaan aktiivisesti vankan ja kunnianhimoisen seuranta-, vastuuvelvollisuus- ja arviointiprosessin perustamiseen ja soveltamiseen maailmanlaajuisella tasolla. Jaetaan EU:n kokemuksia tältä alalta ja annetaan merkittävä panos Global Sustainable Development Report -kertomuksen laadintaa varten.

· Tehostetaan kumppanimaiden valmiuksien kehittämistä tilastoinnin ja seurannan alalla. Edistetään EU:ssa tehtävän tutkimuksen ja innovoinnin avulla tilastotiedon ja geospatiaalisen tiedon saannin puutteiden korjaamista maailmassa ja annetaan näyttöön perustuvia neuvoja politiikan suunnittelua varten.

· Otetaan sidosryhmät edelleen mukaan kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamiseen ja niiden saavuttamisen edistymisen arviointiin ottaen huomioon syrjittyjen ryhmien ja haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten tarpeet.