KOMISSION VASTAUKSET EUROOPAN TILINTARKASTUSTUOMIOISTUIMEN ERITYISKERTOMUKSEEN ”ONKO METSÄPALOJEN JA LUONNONKATASTROFIEN METSISSÄ AIHEUTTAMIEN VAHINKOJEN ENNALTAEHKÄISYÄ JA VAHINKOJEN JÄLKEISTÄ ENNALLISTAMISTA KOSKEVAA EU:N TUKEA HALLINNOITU HYVIN?” /* COM/2015/032 final */

KOMISSION VASTAUKSET EUROOPAN TILINTARKASTUSTUOMIOISTUIMEN ERITYISKERTOMUKSEEN

”ONKO METSÄPALOJEN JA LUONNONKATASTROFIEN METSISSÄ AIHEUTTAMIEN VAHINKOJEN ENNALTAEHKÄISYÄ JA VAHINKOJEN JÄLKEISTÄ ENNALLISTAMISTA KOSKEVAA EU:N TUKEA HALLINNOITU HYVIN?”

Tiivistelmä

IV. Komissio katsoo, että metsätuhoja ehkäisevät toimenpiteet ovat yleisesti ottaen edistäneet maaseudun kehittämisohjelmien tavoitteiden saavuttamista. Konkreettisia tuloksia on saavutettu ja metsäpalojen määrä on vähentynyt. Lisäksi saatuja kokemuksia voidaan hyödyntää kaudella 2014–2020, erityisesti siltä osin kuin on kyse toimenpiteen soveltamisalasta ja paremmasta ohjeistuksesta.

V. Maaseudun kehittämisasetuksessa[1] säädetään, että metsäpaloja ehkäisevien toimien olisi katettava alueet, jotka jäsenvaltiot ovat luokitelleet metsiensuojelusuunnitelmissaan suuren tai keskisuuren metsäpaloriskin alueiksi. Nämä metsiensuojelusuunnitelmat ja jäsenvaltioiden kansalliset tai alemman hallintotason metsäohjelmat tai vastaavat välineet tarjosivat asianmukaisen perustan kohdentamiselle ja tärkeysjärjestyksen määrittämiselle toimien valintavaiheessa.

Komissio analysoi metsätalousalan tilannetta, myös metsätuhojen ennaltaehkäisyyn ja seurantaan liittyviä näkökohtia, vuonna 2005 laaditussa komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa[2], joka on EU:n metsästrategian täytäntöönpanoa koskevan tiedonannon liitteenä. Maaseudun kehittämisasetuksen mukaan metsätoimenpiteiden olisi edistettävä yhteisön metsästrategian täytäntöönpanoa. Metsästrategia kattaa kestävän metsätalouden taloudelliset, ympäristöä koskevat ja yhteiskunnalliset näkökohdat.

Komissio analysoi metsätalousalan tilannetta uutta ohjelmakautta varten vuonna 2013 laaditussa komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa, joka on liitetty komission Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle antamaan tiedonantoon ”Uusi EU:n metsästrategia: metsien ja metsäalan puolesta”[3].

VI. Metsätiet (tai muut investoinnit), jotka on rakennettu ensisijaisesti metsäpalojen ennaltaehkäisyä varten, ovat osa kestävän metsätalouden käytäntöjä, ja niitä voidaan käyttää myös muiden riskien varalta toteutettaviin ehkäiseviin toimiin sekä ennallistamis- ja kunnostustöihin, virkistystarkoituksiin tai taloudellisiin tarkoituksiin. Asianmukaisen metsäteiden verkoston rakentaminen edistää sekä metsien suojelua metsäpaloilta että metsävarojen kestävää taloudellista arvottamista monilla alueilla. Usein näitä toimia tarvitaan, jotta sosioekonominen kiinnostus metsäalueita kohtaan ei häviäisi kokonaan, sillä tämä saattaa johtaa näiden alueiden käytöstä luopumiseen ja viime kädessä palovaaran kasvuun.

Uutta ohjelmakautta varten on laadittu ohjeita, joiden tarkoituksena on varmistaa toimenpiteen asianmukainen soveltaminen jäsenvaltioissa ja eri alueilla. Lisäksi jäsenvaltioiden/alueiden on eriteltävä tarpeensa ja syynsä selkeämmin, jos ne haluavat tihentää tieverkkojaan.

VII. Yhteistyössä tapahtuvassa hallinnoinnissa komissio hyväksyy kansalliset tai alueelliset maaseudun kehittämisohjelmat, mutta jäsenvaltiot ja niiden hallintoviranomaiset ovat vastuussa tuen täytäntöönpanosta ja sen kustannustehokkuuden ja vaikuttavuuden varmistamisesta.

Se, että on valittu manuaalinen työ koneiden käytön sijasta, saattaa joskus johtua maaston ominaisuuksista (vuoristo-olosuhteet, ympäristönäkökohdat jne.), ja asiaa olisikin tarkasteltava laajemmin osana maaseudun kehittämistä.

VIII. Seurannan ja arvioinnin kustannuksia ja mahdollisia hyötyjä on punnittava huolellisesti. Koska kyse on ennalta ehkäisevistä toimista, syysuhdeketjun määrittäminen on vaikeaa ja näin ollen kallista. Lisäksi yksittäisten metsätaloustoimien vaikuttavuutta voidaan arvioida vasta useamman vuoden tai jopa vuosikymmenten päästä.

Kauden 2014–2020 osalta on toteutettu parannuksia. Yhteisessä seuranta- ja arviointijärjestelmässä on esimerkiksi tarkoitus kerätä tietoja uutta ennalta ehkäisevien toimien ”tuettu alue” -indikaattoria varten. Vuonna 2019 on lisäksi tarkoitus ottaa käyttöön syvennetty vuotuinen täytäntöönpanokertomus hyödyllisten arviointitulosten saamiseksi. Kyseisessä kertomuksessa arvioidaan maaseudun kehittämisohjelmaa ja esitetään ensimmäisiä tuloksia sen tehokkuudesta.

IX.

Ensimmäinen alakohta

b) Komissio katsoo, että Natura 2000 -metsät ovat ympäristöarvoiltaan merkittäviä ja tuottavat monenlaisia tärkeitä ekosysteemipalveluja. Lisäksi monia Natura 2000 -säännöksiä sovelletaan kaikkiin metsiin EU:ssa, sekä Natura 2000 -alueilla sijaitseviin että muihin, joten tässä suhteessa myös Natura 2000 -alueisiin kuulumattomilla metsillä on suuri merkitys.

c) Komissio toteaa, että uuteen maaseudun kehittämistä koskevaan asetukseen sisältyy tarkistettu metsien suojelua ja ennallistamista koskeva toimenpide. Tästä uudesta toimenpiteestä voidaan tukea metsäpaloista, luonnonkatastrofeista ja muista katastrofeista metsille aiheutuvien vahinkojen ennalta ehkäisemiseen ja korjaamiseen liittyviä toimia. Lisäksi siitä voidaan tukea kasvituholaisiin ja -tauteihin liittyviä ennalta ehkäiseviä toimia edellyttäen, että katastrofiriskin tueksi on esitetty tieteellistä näyttöä ja että tieteelliset julkiset organisaatiot ovat tunnustaneet sen.

e) Tuettujen toimien osalta on jo käytössä tiettyjä ympäristöä suojaavia järjestelyjä. Esimerkiksi Natura 2000 -alueisiin liittyvä suojelujärjestelmä, josta säädetään luontotyyppidirektiivin[4] 6 artiklan 2 ja 3 kohdassa, takaa sen, että kyseisillä alueilla toteutetaan toimenpiteitä niiden merkittävän heikentymisen estämiseksi. Muilla alueilla kielteisiä ympäristövaikutuksia voidaan estää ympäristövaikutusten arvioinneilla. Lisäksi voitaisiin edellytyksenä EU:n osarahoitukselle vaatia, että toimivaltaiset kansalliset viranomaiset toimittavat todistuksen ympäristön kannalta hyvien käytäntöjen tai kestävän metsätalouden periaatteiden noudattamisesta kaikkien sellaisten toimien osalta, joiden rahoitukseen EU:n on tarkoitus osallistua.

Uudella ohjelmakaudella on tarkoitus kiinnittää erityistä huomiota tuensaajien ympäristönsuojelun tasoon, kun eri toimenpiteitä pannaan täytäntöön.

f) Komissio katsoo, että kun ohjelmissa sovelletaan standardikustannuksia, jäsenvaltioiden/alueiden on varmistettava, että tähän liittyvät laskelmat ovat asianmukaisia ja paikkansapitäviä ja että ne on laadittu ennakolta oikeudenmukaisella, tasapuolisella ja todennettavissa olevalla tavalla. Olisi nimettävä riippumaton elin, joka laatii kaikkia standardikustannuksia koskevat laskelmat tai vahvistaa niiden asianmukaisuuden.

g) Maaseudun kehittämisen alaan liittyvistä tarkastuksista ja seuraamuksista ollaan parhaillaan laatimassa ohjeita, ja niistä on keskusteltu myös jäsenvaltioiden kanssa. Näiden ohjeiden liitteessä I on tarkistuslista, jonka avulla jäsenvaltiot voivat arvioida kustannusten kohtuullisuutta.

Toinen alakohta

a) Komissio on panemassa tätä suositusta täytäntöön.

Ennalta ehkäisevien toimien asianmukaista kuvaamista edellytetään vuosia 2014–2020 koskevia maaseudun kehittämisohjelmia koskevan strategian tarveanalyysiosiossa ja joissakin tapauksissa myös kumppanuussopimuksissa.

Komissio tutkii toimitetut maaseudun kehittämisohjelmat ja tarkistaa toimenpidelogiikan ja ennalta ehkäisevien toimien tarpeen ohjelmien hyväksymisvaiheessa. Komissio myös edellyttää, että ennalta ehkäisevät toimet perustuvat kyseisen alueen suojelusuunnitelmaan.

b) Komissio hyväksyy suosituksen.

Komissio tarkastelee tilannetta yhdessä kansallisten viranomaisten kanssa selvittääkseen, minkä tasoisia toimenpiteitä voitaisiin toteuttaa niiden yhteisten peruskriteereiden osalta, joiden avulla erotellaan toisistaan alhaisen, keskisuuren ja suuren metsäpaloriskin metsäalueet.

c) Komissio on panemassa tätä suositusta täytäntöön.

Komissio suorittaa jäsenvaltioissa sääntöjenmukaisuutta koskevia tarkastuksia varmistaakseen, että menot ovat sääntöjen mukaisia. Jos tarkastuksessa havaitaan puutteita, tehdään rahoitusoikaisuja.

Tarkastettavat toimenpiteet ja maksajavirastot valitaan riskianalyysin perusteella. Taloudellinen merkitys on olennainen tekijä riskialttiutta määritettäessä. Tämän vuoksi niiden tarkastettavien osa-alueiden, joilla menot ovat suuret, katsotaan muita todennäköisemmin olevan hyvin riskialttiita, joten niitä tarkastetaan enemmän. Toimenpide 226 on ollut tarkastuksen kohteena vuonna 2014, ja se tarkastetaan myös vuonna 2015.

d) Komissio on panemassa tätä suositusta täytäntöön maaseudun kehittämisohjelmia koskevan oikeudellisen kehyksen ja siihen liittyvien lisäohjeiden kautta.

Uusi toimenpide kattaa riskejä ja vahinkoja aiempaa laajemmin. Toimenpideselvitys sisältää kaudella 2014–2020 yksityiskohtaisia vaatimuksia ja selvityksiä, joten jäsenvaltiot voivat hyödyntää sitä toimenpiteen asianmukaisessa suunnittelussa.

Jäsenvaltioille/alueille on korostettu sitä, että jos toimien tarkoituksesta on epäselvyyttä, tarjolla on muita toimenpiteitä, joiden erityistavoitteena on metsien taloudellisen arvon lisääminen.

e) Komissio hyväksyy suosituksen.

Vuonna 2019 otetaan käyttöön syvennetty vuotuinen täytäntöönpanokertomus hyödyllisten arviointitulosten saamiseksi aikaisemmin. Siinä arvioidaan ohjelman tuloksia ja mahdollisuuksien mukaan myös vaikutuksia.

Johdanto

1. Komissio katsoo, että koska metsät ovat monikäyttöisiä ja palvelevat taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristötarkoituksia tarjoamalla elintärkeitä ekosysteemipalveluja, niiden eri tehtäviä ei voida täysin erottaa toisistaan. Tämän vuoksi metsäalan toimenpiteet, joiden pääasiallinen tavoite on taloudellinen, voivat palvella myös sosiaalisia tai ympäristötarkoituksia. Ensisijaisesti suojelutarkoituksessa toteutettuihin toimiin saattaa liittyä myös sosiaalisia ja taloudellisia hyötyjä sekä muita ympäristöhyötyjä. Metsätalousprosessien erityisluonne olisi otettava huomioon metsätoimenpiteiden suunnittelun, hallinnoinnin ja valvonnan yhteydessä.

4. Metsäpaloissa tuhoutuneen alueen pieneneminen voi johtua metsäpalojen ehkäisyjärjestelmien onnistuneesta täytäntöönpanosta toimenpiteen avulla.

Tilastot saattavat osoittaa, että paloissa tuhoutuneen alueen koko on nyt suhteellisen vakaalla tasolla, mikä ei merkitse sitä, etteikö metsäpalojen ja muiden katastrofien uhka voisi kasvaa.

5. Metsäpaloilla on myös merkittävä sosioekonominen vaikutus, sillä ne vaikuttavat kielteisesti metsistä riippuvaisiin elinkeinoihin, vääristävät puutavaramarkkinoita ja aiheuttavat henkilövahinkoja.

HUOMAUTUKSET

21.

Ensimmäinen luetelmakohta: Komissio katsoo, että Euroopan komission metsäpaloja käsittelevän asiantuntijaryhmän meneillään oleva työ ja työ pysyvässä metsäkomiteassa, joka toimii kuulemis- ja tiedotusfoorumina jäsenvaltioiden suuntaan, takaavat sen, että komissio saa riittävästi tietoja metsäpaloista ja muista katastrofeista, tuholaiset ja taudit mukaan luettuina. Komissiolle toimitettuihin maaseudun kehittämisohjelmiin sisältyy metsiä ja ympäristötilannetta kuvaava luku, josta saatuja tietoja voidaan käyttää apuna ohjelmaehdotusten arvioinnissa.

Lisäksi Euroopan metsätietojärjestelmän metsähäiriömoduulin perustaminen EU:n metsästrategiasta äskettäin annetun tiedonannon seurauksena vahvistaa yleiskuvaa metsiin liittyvistä luonnonkatastrofeista.

Toinen luetelmakohta: Maaseudun kehittämisohjelmiin sisältyy SWOT-analyysi, jonka pohjalta jäsenvaltiot ja alueet tekevät ohjelman painopisteitä, tavoitteita ja toimenpiteitä koskevia strategisia valintoja ja jonka olisi myös muodostettava perusta ohjelman seurannalle ja arvioinnille.

Yhteinen vastaus kohtiin 22–24:

Koska jäsenvaltioiden alueet ulottuvat pohjoiselta napapiiriltä aina Intian valtamerelle (Ranskalle kuuluva Réunionin saari), niiden välillä on huomattavia eliömaantieteellisiä ja ilmastoon liittyviä eroja. Tämän vuoksi metsäpaloriskejä koskevassa luokittelussa olisi otettava huomioon kunkin palovaara-alueen ominaispiirteet.

Asetuksessa (ETY) N:o 2158/92 edellytettiin, että jäsenvaltiot laativat luokittelua koskevan ehdotuksen komission hyväksyntää varten.

Nykyisen Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston yhteydessä jäsenvaltioiden ei tarvitse ehdottaa metsäpaloriskiltään eritasoisten alueiden nimeämistä komissiolle. Tällainen luokittelu kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan. Kaikki uudet jäsenvaltiot ovat mukana metsäpaloja käsittelevässä asiantuntijaryhmässä ja Euroopan metsäpalotietojärjestelmän (EFFIS) toiminnassa. Metsäpaloista on siis saatavissa tietoja. Nämä säännökset osoittavat, että komissio ja jäsenvaltiot pyrkivät yhdessä varmistamaan metsäpalojen ehkäisytoimenpiteiden mahdollisimman tarkan kohdentamisen ja johdonmukaisuuden ottaen samalla huomioon jäsenvaltioiden eliömaantieteellisten olosuhteiden huomattavat erot.

Yksi Euroopan metsäpalotietojärjestelmän perustamisten tavoitteista oli yhdenmukaisten tietojen hankkiminen metsäpaloista Euroopassa. Nämä tiedot ovat olennaisen tärkeitä, kun tehdään yhteistyötä metsäpalojen ehkäisemisessä ja torjunnassa.

25. Komission yksiköt ovat tietoisia jäsenvaltion tai alueen yleisestä metsäpaloriskistä arvioidessaan maaseudun kehittämisohjelmia.

Komissio on ehdottanut EFFIS-järjestelmän toiminnan yhteydessä menetelmää metsäpaloriskin arviointia varten. Yhdessä jäsenvaltioiden kanssa on kuitenkin tehtävä vielä lisää työtä, jotta Euroopan metsäpaloriskit saataisiin kartoitettua yhdenmukaisesti.

26. Komissio osoitti Slovakialle vuosien 2014–2020 maaseudun kehittämisohjelmaa koskevien neuvottelujen aikana huomautuskirjeen, jossa se kehotti Slovakian viranomaisia tarkistamaan palovaarassa olevien metsäalueiden luokittelumenetelmiä perusteellisesti. Komissio aikoo yhdessä Slovakian viranomaisten kanssa tarkastella tarkoin kauden 2014–2020 tarpeita ja ottaa tässä yhteydessä huomioon metsäpalojen esiintymistä koskevat pitkän aikavälin tiedot ja rahoituksen oikeasuhteisuuden ehkäisytoimiin nähden.

27. Komissio katsoo, että sillä on Euroopan metsätietojärjestelmän ja erilaisten tutkimusten (jotka käsittelevät esim. metsien sopeutumista ilmastonmuutokseen[5] tai erilaisia katastrofeja[6]) ansiosta käytettävissään kattavat tiedot luonnonkatastrofien ja muiden katastrofien historiallisesta kehityksestä ja kehitysennusteista sekä tuholaisten ja tautien kehitysmahdollisuudesta. Tietojen yhdenmukaistamista jäsenvaltioiden välillä ei kuitenkaan ole vielä tehty. Komissio tarkkailee myös jäsenvaltioiden pyyntöjä, jotka koskevat Euroopan solidaarisuusrahaston varojen käyttöönottoa suurkatastrofin seurauksena sekä maaseudun kehittämisohjelmien muuttamista. Lisäksi jäsenvaltiot toimittavat pysyvälle metsäkomitealle säännöllisesti tietoja merkittävistä ääri-ilmiöistä.

28. Komissio valmistelee parhaillaan Euroopan metsätietojärjestelmän perustamista. Järjestelmän prototyyppi esitellään pysyvälle metsäkomitealle joulukuussa 2014.

29. Komissio katsoo, että sillä on riittävästi tietoa metsiin vaikuttavista luonnonkatastrofeista ja myös katastrofien ennaltaehkäisyyn liittyvistä tarpeista ja että se näin ollen pystyy analysoimaan maaseudun kehittämisohjelmia jäsenvaltioihin ja alueisiin ylläpidettävien suorien yhteyksien, EU:n metsäjohtajien säännöllisten kokousten, pysyvässä metsäkomiteassa tehtävän työn ja Euroopan metsätietojärjestelmän avulla.

30. Koska ”arvokkaimmista metsäalueista” ei ole yhteistä määritelmää, komissio tukee ajatusta jonkinlaisen ensisijaisia toimia koskevan kehyksen laatimisesta EU:n yhteisrahoitusta varten samaan tapaan kuin kaikissa jäsenvaltioissa on jo tehty Natura 2000 -verkoston rahoittamiseksi EU:n eri rahastoista. Jäsenvaltioiden kyseisessä kehyksessä vahvistamat ensisijaiset toimet otettaisiin sitten huomioon valinnassa.

Yhteinen vastaus kohtiin 31–33:

Yksi hallintoviranomaisen vahvistamista toimien valintaa koskevista perusteista on yhdenmukaisuus alueellisten metsäsuunnitelmien ja muiden metsiä koskevien suunnitteluasiakirjojen kanssa. Näin voidaan jossain määrin varmistaa valittujen toimien laadukkuus ja asettaa etusijalle toimet suuremman metsäpaloriskin alueilla.

Lisäksi mitä tulee EU:n varoista vuodesta 1992 tuettuihin metsäpalojen ehkäisemistä koskeviin ohjelmiin, voidaan todeta, että jäsenvaltioilla on huomattavaa asiantuntemusta hankkeiden priorisoinnissa.

Tarvittavat tiedot metsäpalojen ja muiden katastrofien torjunnasta annetaan alueen tai jäsenvaltion metsiensuojelusuunnitelmissa. Tietoja metsäpalojen sijainnista, suuruudesta ja syistä on saatavilla myös maakuntien tasolla (NUTS 3 -tasolla). Uudella ohjelmakaudella komissio pyysi, että maaseudun kehittämisohjelmiin sisältyvät ehkäisyyn ja suojeluun liittyvät tarpeet vahvistettaisiin metsiensuojelusuunnitelmalla.

34. Itävallan käyttöön ottama hankkeiden valintajärjestelmä hyväksyttiin seurantakomiteassa 19. kesäkuuta 2014. Järjestelmä on kolmivaiheinen ja perustuu toimenpiteiden yhteydessä esitettyihin tukikelpoisuuden edellytyksiin, täydentäviin kansallisiin säännöksiin ja tarvittaessa yksityiskohtaisempiin perusteisiin. Tämän uuden järjestelmän avulla pystyttäneen varmistamaan se, että ohjelmakaudeksi 2014–2020 valitut toimet ovat laadultaan korkeatasoisia.

35. Jäsenvaltiot ovat vuodesta 2012 laatineet hankkeiden toteutusjärjestyksen sisältäviä toimintasuunnitelmia Natura 2000 -verkostojensa rahoitusta varten. Nämä toimintasuunnitelmat ovat uudella rahoituskaudella erittäin hyödyllinen väline Natura 2000 -alueisiin liittyvien toimien tärkeysjärjestystä määritettäessä. Komissio varmistaa, että asianomaisten jäsenvaltioiden toimintasuunnitelmien mukaisesti ehdotetuille Natura 2000 -alueita koskeville toimille ja muilla ympäristön kannalta arvokkailla alueilla, kuten kansallispuistoissa, toteutettaville toimille annetaan asianmukainen etusija.

Komissio katsoo, että metsät ovat monikäyttöisiä ja että ympäristöarvoja olisi tarkasteltava oikeassa asiayhteydessä. Siksi ohjelmiin liittyvissä valintaperusteissa olisi otettava huomioon myös muita kestävän metsätalouden näkökohtia.

Lisäksi monia Natura 2000 -säännöksiä sovelletaan kaikkiin metsiin EU:ssa, sekä Natura 2000 ‑alueilla sijaitseviin että muihin.

Laatikko 1 – Ympäristötarpeiden asettaminen etusijalle jäsenvaltioiden tasolla

Slovakian viranomaiset ovat ehdottaneet ympäristöä koskevien kriteerien sisällyttämistä valintaperusteisiin vuosia 2014–2020 koskevan maaseudun kehittämisohjelman alatoimenpiteissä 8.3 ja 8.4 (metsävahinkojen ennalta ehkäiseminen ja korjaaminen).

Ranskassa toteutettavista erityistoimista voidaan todeta, että niiden valinnassa on otettava huomioon paikalliset olosuhteet. Kun kyse on kuivasta hiekkamaasta, jonka pintakerroksessa on erittäin vähän eloperäistä ainesta, puskutraktoreiden käyttöä voidaan ehkä pitää asianmukaisena, ja se saattaa tarjota nopean ratkaisun vaurioituneen alueen ennallistamiseen. Tietyillä alueilla on niiden erityisten eliömaantieteellisten olosuhteiden vuoksi tarpeen ryhtyä nopeasti toimiin, jotta voitaisiin estää tuholaisten ja tautien leviäminen (jolla voisi olla kielteisiä vaikutuksia vahingoilta säästyneisiin tai suojeltuihin metsiin), vähentää metsäpaloriskiä ja ehkäistä aavikoitumista.

37. Metsäpalojen ehkäisytoimissa käytettäviä metsäteitä voidaan käyttää myös muihin tarkoituksiin. Ne ovat keskeisessä asemassa katastrofien jälkeisessä ennallistamisessa ja katastrofien kielteisten vaikutusten ehkäisyssä. Lisäksi teiden rakentaminen erikseen metsäpalojen ehkäisytoimia ja muita tarkoituksia varten johtaisi tehottomiin ja kalliisiin investointeihin.

Maaseudun kehittämisohjelmien puitteissa metsäpalojen ehkäisytarkoituksessa rakennettuja metsäteitä käytettiin Slovakiassa tehokkaasti nopeisiin ennallistamistoimiin viimeaikaisten runsaasti puita kaataneiden myrskyjen jälkeen. Paremmat kulkuyhteydet auttoivat pitämään lisäkatastrofien (metsäpalot tai tuholaisepidemiat) riskin mahdollisimman pienenä. Lisäksi maaperän häirintä voitiin kunnollisten teiden ansiosta minimoida, mikä säästi maaperän orgaanista ainesta ja hyödytti kasvistoa ja maaperän eläimistöä.

Metsien suojeluun tuulen ja lumen aiheuttamilta vahingoilta ei ole tehokkaita menetelmiä. Sen vuoksi toimet kohdistuvat etupäässä metsäpalojen ehkäisemiseen. Ehkäisytoimet eivät koskaan liity jo tapahtuneisiin abioottisiin vahinkoihin vaan niiden estämiseen. Tämän vuoksi metsäpalojen ehkäisytoimiin myönnetyn julkisen tuen osuutta ei voida suoraan yhdistää palojen aiheuttamiin vahinkoihin.

Ks. myös vastaus kohtaan 50.

38. Metsiin kohdistuvien riskien arviointia rahoitetaan EU:n ja jäsenvaltioiden varoista. Itävalta jakaa tietyn määrän EU:n varoja eri alueille (kiintiöiden perusteella). Loppuosa rahoitetaan kansallisista varoista.

Yhteinen vastaus kohtiin 39–41

Toimenpiteen 226 määrärahoista voidaan myöntää tukea kaikentyyppisiä metsiä koskeville toimille riippumatta siitä, ovatko metsät yksityisessä vai julkisessa omistuksessa. Vaikka julkisessa omistuksessa olevat metsät saivat ohjelmaa toteutettaessa enemmän tukea, tilanne tasoittuu, kun tarkastellaan tuettua hehtaarialaa. Andalusiaa koskevan vuoden 2013 edistymiskertomuksen mukaan 78 prosenttia tukea saaneesta metsäalasta oli yksityisomistuksessa.

Komissio katsoo, että jäsenvaltioiden ja hallintoviranomaisten on voitava valita parhaat hankkeet sosioekonomiset ja maantieteelliset olosuhteensa huomioon ottaen. Niiden on myös perusteltava huomioon otettuja kustannuksia koskevien laskelmiensa asianmukaisuus.

Työvoimavaltaisten toimien tukeminen saattaa johtua maaston ominaisuuksista (vuoristo-olosuhteet, ympäristönäkökohdat jne.), ja asiaa olisikin tarkasteltava laajemmin osana maaseudun kehittämistä.

42. Komissio katsoo, että kulottaminen on erittäin riskialtis menetelmä maa-alueiden raivaukseen. Siihen sovelletaan tiukkoja hallinnollisia ehtoja, eikä se ole sosiaalisesti hyväksyttyä.

44. Komissio katsoo, että koska helleaaltoja ja pitkiä kuivia kausia (”ensisijainen syy”), joita tietyin edellytyksin voidaan myös pitää luonnonkatastrofeina, on alkanut esiintyä yhä useammin ja ne ovat yhä ankarampia, joissakin ohjelmissa on otettu käyttöön toimia, joilla torjutaan ”toissijaisia vahinkoja” (eli tuholaisia ja tauteja). Tarkoituksena on estää näiden leviäminen laajemmalle alueelle, sillä tästä voisi aiheutua vakavia ympäristöön liittyviä ja sosioekonomisia seurauksia. Tämän vuoksi voidaan katsoa, että maaseudun kehittämistoimenpiteiden kautta tuetut toimet ovat edistäneet asianomaisen toimenpiteen ja vastaavien ohjelmien tavoitteen saavuttamista.

45. Komissio havaitsi, että Itävallalla oli ohjelmakauden aikana ongelmia toimenpiteiden 224 ja 225 toteutuksessa. Näiden toimenpiteiden toteutus ei onnistunut jatkuvasta kannustuksesta huolimatta. Tästä syystä Itävalta hyväksyi metsätalouden tuottokykyyn liittyviä hankkeita myös toimenpiteen 226 tuen piiriin.

46. Komissio katsoo metsien ja ilmaston vuorovaikutuksesta käytettävissä olevien tietojen perusteella, että metsien monipuolistaminen ja erilaisten puulajien lisääminen voi parantaa metsien kykyä kestää katastrofeja ja metsäpaloja ja voi myös edistää ilmastonmuutokseen sopeutumista. Metsien monipuolistaminen olisi toteutettava ennen katastrofeja asiantuntijalausuntojen, metsiensuojelusuunnitelmien ja pitkän aikavälin metsä- tai ilmastonmuutosstrategioiden perusteella.

47. Koska hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) raportissa[7] ennakoidaan äärimmäisten sääilmiöiden esiintymistiheyden ja voimakkuuden kasvavan, komissio pitää tätä toimenpidettä asianmukaisena, sillä se mahdollistaa nopean reagoinnin tuleviin katastrofeihin.

Pyökin varastoinnista voidaan todeta, että hyönteisten lisäksi myös erilaiset sienet voivat vahingoittaa puuta alentaen merkittävästi sen arvoa ja lisäten riskiä siitä, että tuholaiset ja taudit leviävät vahingoilta säästyneille metsäalueille. Tämä vaikuttaisi haitallisesti aiemmin terveisiin ekosysteemeihin.

Komissio aikoo tutkia tilintarkastustuomioistuimen mainitseman erityistapauksen.

Laatikko 3 – Esimerkkejä puutteellisista tiedoista ja puutteellisesta dokumentaatiosta toimenpiteen 226 yhteydessä myönnettävän tuen osalta

Puutteet on korjattu. Akvitaniassa käytetään nyt satelliittikuvia tuhoalueiden kartoittamiseen. Asiantuntija tarkastaa kaikki vahingoittuneet metsäpalstat todentaakseen vahinkojen laajuuden ennen korvauksen hakemista. Tämän jälkeen valtionhallinnon yksiköt käsittelevät hakemukset ja suorittavat otantaan perustuvia paikalla tehtäviä tarkastuksia ennen korvauksen myöntämistä.

Slovakian viranomaiset myönsivät tehneensä hallinnollisen virheen ja ilmoittivat komissiolle, että kyseisiä sisäisiä menettelyjä on jo tarkistettu.

50. Metsäteitä voidaan käyttää moniin eri tarkoituksiin: alueelle pääsyn helpottamiseen metsäpalojen yhteydessä, kulkuyhteyksien varmistamiseen metsäpaloja ehkäisevien toimien yhteydessä sekä puun ja muiden metsätuotteiden korjuuseen metsistä.

Komissio katsoo, että metsäpalojen ehkäisyä varten rakennettuja metsäteitä voidaan käyttää myös muihin tarkoituksiin sillä edellytyksellä, että tämä muu käyttö ei vaikeuta niiden käyttöä alkuperäiseen tarkoitukseen.

Ks. myös vastaus kohtaan 51.

51. Metsäteiden käyttäminen taloudellisiin tarkoituksiin ei vaaranna niiden roolia metsäpalojen ehkäisemisessä. Harvennus ja biomassan poisto ovat tärkeä osa metsäpalojen ehkäisytoimia. Teitä käytetään myös puutavaran kuljetuksiin tarvittavien ennalta ehkäisevien toimien yhteydessä. Kaiken kaikkiaan voidaan todeta, että näiden teiden monikäyttö lisää asianomaisen investoinnin kustannustehokkuutta.

52. Metsäteiden käyttäminen taloudellisiin tarkoituksiin ei saa vaarantaa mahdollisuuksia käyttää niitä metsätuhojen ehkäisytarkoituksiin.

53. Komissio katsoo, että koska metsät ja niiden eliömaantieteelliset, geologiset ja ekologiset olosuhteet ovat huomattavan erilaisia eri puolilla EU:ta, vähimmäisvaatimuksia koskevien kriteerien vahvistaminen EU:n tasolla voisi olla ongelmallista. Tällaiset vähimmäisvaatimukset olisi vahvistettava mahdollisimman tarkoituksenmukaisella tasolla.

Lisäksi asianmukaisen metsäteiden verkoston rakentaminen edistää sekä metsien suojelua metsäpaloilta että metsävarojen kestävää taloudellista arvottamista monilla alueilla. Tämä on usein tarpeen, jotta sosioekonominen kiinnostus metsäalueita kohtaan ei häviäisi kokonaan, sillä tämä saattaa johtaa näiden alueiden käytöstä luopumiseen ja viime kädessä myös palovaaran kasvuun.

54. Komissio katsoo, että metsätieverkon tiheys voi vaihdella paikallisista eliömaantieteellisistä ja geologisista olosuhteista riippuen. Metsätiet voivat lisäksi palvella useita alueita ja tiloja, ja ne saattavat joskus kulkea osittain alueilla, joilla tieverkon tiheys jo on asianmukainen. Komissio pyysi vuosia 2014–2020 koskevien maaseudun kehittämisohjelmien yhteydessä Slovakian viranomaisia sisällyttämään valintaperusteisiin myös alueen tieverkon tiheyden.

Laatikko 5 – Esimerkkejä standardikustannusten riittämättömästä perustelusta

Tukimäärien muuttaminen ei ollut kiellettyä edellisellä ohjelmakaudella. Uudella ohjelmakaudella se ei kuitenkaan enää ole mahdollista.

Esimerkki 2

Ks. vastaus kohtaan 57.

57. Työvoimavaltaisten toimien tukeminen saattaa johtua maaston ominaisuuksista (vuoristo-olosuhteet, ympäristönäkökohdat jne.), ja asiaa olisikin tarkasteltava laajemmin osana maaseudun kehittämistä. Ihmistyövoiman käyttö voi tarkoittaa ympäristöystävällisempiä menetelmiä ja johtaa merkittäviin sosioekonomisiin hyötyihin, mikä on sekin yksi maaseudun kehittämispolitiikan tavoitteista.

Laatikko 6 – Esimerkki manuaalisen työn myötä kalliiksi käyneestä toiminnasta

Kustannukset voivat vaihdella erilaisten eliömaantieteellisten ja geologisten olosuhteiden ja muiden tekijöiden vuoksi. Koneiden käyttö saattaa myös jostain syystä olla mahdotonta tai sitten joudutaan ehkä turvautumaan kalliimpiin koneisiin esimerkiksi mäkisen tai vaikeapääsyisen maaston tai ympäristönormien vuoksi.

58. Komissio on kehottanut Slovakian viranomaisia sisällyttämään kustannusten kohtuullisuuden tarkistamisen vuosia 2014–2020 koskeviin maaseudun kehittämisohjelmiin.

60. Joillakin aloilla on vain rajallinen määrä palveluntarjoajia joitakin erityistehtäviä varten.

61. Komissio katsoo, että hallintoviranomaiset ovat vastuussa tuen tehokkuuden varmistamisesta hanketasolla.

Nollavaikutusta sinänsä olisi pyrittävä välttämään varmistamalla, että investointi toteutetaan vasta sen jälkeen, kun tukihakemus tai tuen myöntämistä koskeva päätös on tehty. Muutoin nollavaikutuksen arviointi voi muodostua varsin subjektiiviseksi ja johtaa hakijoiden eriarvoiseen kohteluun.

62. Kaudella 2014–2020 tukikelpoisia ovat investointihankkeiden osalta asetuksen (EU) N:o 1305/2013 60 artiklan 2 kohdan mukaisesti vain menot, jotka ovat aiheutuneet sen jälkeen, kun edunsaaja on toimittanut hakemuksensa. Jäsenvaltiot voivat vahvistaa tätä varten jopa myöhemmän ajankohdan, esimerkiksi päivän, jona tukipäätös tehdään.

63. Komissio katsoo, että tuensaajan vastausta olisi tutkittava tarkemmin sen selvittämiseksi, millä edellytyksillä ja kuinka tehokkaasti tällainen sijoitus olisi tehty ja olisiko alkuperäistä tavoitetta voitu saavuttaa lainkaan ilman toimenpiteen puitteissa myönnettyä tukea.

64. Tukioikeuksien aktivoinnissa huomioon otettava ”tukikelpoinen hehtaari” voi tietyissä rajoissa sisältää joitakin puita tai pensaita.

Näiden puiden tai pensaiden liiallisen kasvun rajoittaminen voi vähentää metsäpalojen riskiä viljelylohkolla ja sitä ympäröivillä metsäalueilla.

Yhteinen vastaus kohtiin 65–67:

Komissio katsoo, että koska metsien luonnolliset prosessit ovat monimutkaisia ja tiettyjen toimien mitattavissa olevat vaikutukset saattavat tulla esiin vasta useiden vuosien tai vuosikymmenten päästä, metsätuhoja ehkäiseviä toimenpiteitä olisi tarkasteltava pitkällä aikavälillä ja laajemmin osana maaseudun kehittämistä. Jäsenvaltioiden metsäinventaarit, jotka voitaisiin laatia uudelleen 10–20 vuoden kuluttua, ja muut metsien seurantaohjelmat voivat tarjota tietoja näistä muutoksista. Metsätoimenpiteiden suunnittelu ja täytäntöönpano perustuu tietoihin ja kokemuksiin, jotka on saatu pitkältä aikaväliltä, 100–150 vuoden ajalta, jäsenvaltioiden metsätalouden tutkimuslaitosten ja yliopistojen hallinnoimista metsänhoitomalleista.

68. Vuosien 2007–2013 yhteisissä seuranta- ja arviointisäännöissä vahvistettiin oikeasuhteisuuden varmistamiseksi joukko yhteisiä tuotosindikaattoreita, joilla varmistetaan tietojen kokoaminen ja vertaileminen eri maaseudun kehittämisohjelmien välillä ja jotka on suunniteltu toimimaan suurimmassa osassa tapauksia. Jäsenvaltiot voivat tarvittaessa ottaa käyttöön lisää indikaattoreita erityistapauksia varten.

Ennalta ehkäisevien toimien ”tuettu alue” -indikaattori sisältyy vuosien 2014–2020 yhteiseen seuranta- ja arviointijärjestelmään. Tällä korjataan vuosien 2007–2013 yhteisissä seuranta- ja arviointisäännöissä havaittu puute.

69. Huomautukset osoittavat, että toimien monimutkaisuuden ja niiden välisten ristikytkentöjen vuoksi tulosindikaattoreita ei monissa tapauksissa ole mielekästä erotella liian yksityiskohtaisesti. Tästä syystä komissio on kauden 2014–2020 seuranta- ja arviointikehyksen yhteydessä päättänyt, että tuloksia arvioidaan kohdealojen tasolla.

70. Tämä indikaattori on yksi arviointijärjestelmän osatekijöistä. Uutta arviointijärjestelmää olisi tarkasteltava kokonaisuutena.

71. Komissio on myöntänyt, että maaseudun kehittämisohjelmiin liittyvät väliarvioinnit tuottivat vain vähän lisäarvoa. Niinpä väliarvioinnin laatimista koskeva vaatimus on poistettu ohjelmakauden 2014–2020 osalta.

72. Ks. vastaukset kohtiin 69 ja 71.

73. Vaikka metsäpaloissa tuhoutuneiden alueiden keskipinta-ala EU:ssa ei ole kasvussa, palovahingot keskittyvät vuosittain usein vain muutamiin maihin. Nämä maat vaihtelevat vuodesta toiseen (esimerkiksi vuonna 2003 Portugali ja Espanja, vuonna 2005 Portugali, vuonna 2007 Italia ja Kreikka, vuonna 2012 Espanja jne.). Kuuma ja kuiva sää yhdessä voimakkaiden tuulten kanssa saattavat joinakin vuosina aiheuttaa erittäin suuren palovaaran tietyillä alueilla. Joissakin Välimeren alueen maissa tai muualla Euroopassa voi siksi tiettyinä vuosina olla runsaasti metsäpaloja, jotka johtuvat vallitsevista sääolosuhteista.

Tutkittujen aikasarjojen kehityssunnissa jäsenvaltioiden tasolla havaitut erot johtuvat usein tiettynä vuonna vallinneista äärimmäisistä palovaaraolosuhteista. Tämä käy selvästi ilmi, kun tietoja analysoidaan vuositasolla meteorologisten palovaaraindikaattoreiden perusteella.[8]

74. Komissio katsoo, että ennalta ehkäisevien toimenpiteiden luonteesta on runsaasti kokemusta. Saatavilla on myös tietoja niiden tehokkuudesta ja vaikuttavuudesta ohjelma-aluetta kohti. EU:n varoista on tuettu useita metsätuhoja ehkäiseviin toimiin liittyviä hankkeita ja ohjelmia, ja viimeksi kuluneiden 20 vuoden aikana on toteutettu useita selvityksiä ja tutkimushankkeita.

Johtopäätökset ja suositukset

76. Komissio katsoo, että metsätuhoja ehkäisevät toimenpiteet ovat yleisesti ottaen edistäneet maaseudun kehittämisohjelmien tavoitteiden saavuttamista. Konkreettisia tuloksia on saavutettu ja metsäpalojen määrä on vähentynyt. Lisäksi saatuja kokemuksia voidaan hyödyntää kaudella 2014–2020, erityisesti siltä osin kuin on kyse toimenpiteen soveltamisalasta ja paremmasta ohjeistuksesta.

78. Maaseudun kehittämisasetuksessa[9] säädetään, että metsäpaloja ehkäisevien toimien olisi katettava alueet, jotka jäsenvaltiot ovat luokitelleet metsiensuojelusuunnitelmissaan suuren tai keskisuuren metsäpaloriskin alueiksi. Nämä metsiensuojelusuunnitelmat ja jäsenvaltioiden kansalliset tai alemman hallintotason metsäohjelmat tai vastaavat välineet tarjosivat asianmukaisen perustan kohdentamiselle ja tärkeysjärjestyksen määrittämiselle toimien valintavaiheessa.

Komissio analysoi metsätalousalan tilannetta, myös metsätuhojen ennaltaehkäisyyn ja seurantaan liittyviä näkökohtia, vuonna 2005 laaditussa komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa, joka on EU:n metsästrategian täytäntöönpanoa koskevan tiedonannon liitteenä. Maaseudun kehittämisasetuksen mukaan metsätoimenpiteiden olisi edistettävä yhteisön metsästrategian täytäntöönpanoa. Metsästrategia kattaa kestävän metsätalouden taloudelliset, ympäristöä koskevat ja yhteiskunnalliset näkökohdat.

Suositus 1

Jäsenvaltioiden olisi:

Toinen luetelmakohta: Komissio katsoo, että Natura 2000 -metsät ovat ympäristöarvoiltaan merkittäviä ja tuottavat monenlaisia tärkeitä ekosysteemipalveluja. Lisäksi monia Natura 2000 ‑säännöksiä sovelletaan kaikkiin metsiin EU:ssa, sekä Natura 2000 -alueilla sijaitseviin että muihin, joten tässä suhteessa myös Natura 2000 -alueisiin kuulumattomilla metsillä on suuri merkitys.

Komission olisi:

Ensimmäinen luetelmakohta: Komissio on panemassa tätä suositusta täytäntöön.

Toinen luetelmakohta: Komissio hyväksyy suosituksen.

Komissio tarkastelee tilannetta yhdessä toimivaltaisten kansallisten viranomaisten kanssa selvittääkseen, minkä tasoisia toimenpiteitä voitaisiin toteuttaa niiden yhteisten peruskriteereiden osalta, joiden avulla erotellaan toisistaan alhaisen, keskisuuren ja suuren metsäpaloriskin metsäalueet.

79. Metsätiet (tai muut investoinnit), jotka on rakennettu ensisijaisesti metsäpalojen ennaltaehkäisyä varten, ovat osa kestävän metsätalouden käytäntöjä, ja niitä voidaan käyttää myös muiden riskien varalta toteutettaviin ehkäiseviin toimiin sekä ennallistamis- ja kunnostustöihin, virkistystarkoituksiin tai taloudellisiin tarkoituksiin. Asianmukaisen metsäteiden verkoston rakentaminen edistää sekä metsien suojelua metsäpaloilta että metsävarojen kestävää taloudellista arvottamista monilla alueilla. Usein näitä toimia tarvitaan, jotta sosioekonominen kiinnostus metsäalueita kohtaan ei häviäisi kokonaan, sillä tämä saattaa johtaa näiden alueiden käytöstä luopumiseen ja viime kädessä palovaaran kasvuun.

Suositus 2

Jäsenvaltioiden olisi:

Ensimmäinen luetelmakohta: Komissio toteaa, että uuteen maaseudun kehittämistä koskevaan asetukseen sisältyy tarkistettu metsien suojelua ja ennallistamista koskeva toimenpide. Tästä uudesta toimenpiteestä voidaan tukea metsäpaloista, luonnonkatastrofeista ja muista katastrofeista metsille aiheutuvien vahinkojen ennalta ehkäisemiseen ja korjaamiseen liittyviä toimia. Lisäksi siitä voidaan tukea kasvituholaisiin ja -tauteihin liittyviä ennalta ehkäiseviä toimia edellyttäen, että katastrofiriskin tueksi on esitetty tieteellistä näyttöä ja että tieteelliset julkiset organisaatiot ovat tunnustaneet sen.

Kolmas luetelmakohta: Komissio katsoo, että tuettujen toimien osalta on jo käytössä tiettyjä ympäristöä suojaavia järjestelyjä. Esimerkiksi Natura 2000 -alueisiin liittyvä suojelujärjestelmä, josta säädetään luontotyyppidirektiivin[1] 6 artiklan 2 ja 3 kohdassa, takaa sen, että kyseisillä alueilla toteutetaan toimenpiteitä niiden merkittävän heikentymisen estämiseksi. Muilla alueilla kielteisiä ympäristövaikutuksia voidaan estää ympäristövaikutusten arvioinneilla. Lisäksi voitaisiin edellytyksenä EU:n osarahoitukselle vaatia, että toimivaltaiset kansalliset viranomaiset toimittavat todistuksen ympäristön kannalta hyvien käytäntöjen tai kestävän metsätalouden periaatteiden noudattamisesta kaikkien sellaisten toimien osalta, joiden rahoitukseen EU:n on tarkoitus osallistua.

Uudella ohjelmakaudella on tarkoitus kiinnittää erityistä huomiota tuensaajien ympäristönsuojelun tasoon, kun eri toimenpiteitä pannaan täytäntöön.

Komission olisi:

Ensimmäinen luetelmakohta: Komissio on panemassa tätä suositusta täytäntöön.

Toinen luetelmakohta: Komissio on panemassa tätä suositusta täytäntöön maaseudun kehittämisohjelmia koskevan oikeudellisen kehyksen ja siihen liittyvien lisäohjeiden kautta.

80. Yhteistyössä tapahtuvassa hallinnoinnissa komissio hyväksyy kansalliset tai alueelliset maaseudun kehittämisohjelmat, mutta jäsenvaltiot ja niiden hallintoviranomaiset ovat vastuussa tuen täytäntöönpanosta ja sen kustannustehokkuuden ja vaikuttavuuden varmistamisesta.

Suositus 3

Jäsenvaltioiden olisi:

Ensimmäinen luetelmakohta: Komissio katsoo, että kun ohjelmissa sovelletaan standardikustannuksia, jäsenvaltioiden/alueiden on varmistettava, että tähän liittyvät laskelmat ovat asianmukaisia ja paikkansapitäviä ja että ne on laadittu ennakolta oikeudenmukaisella, tasapuolisella ja todennettavissa olevalla tavalla. Olisi nimettävä riippumaton elin, joka laatii kaikkia standardikustannuksia koskevat laskelmat tai vahvistaa niiden asianmukaisuuden.

Toinen luetelmakohta: Maaseudun kehittämisen alaan liittyvistä tarkastuksista ja seuraamuksista ollaan parhaillaan laatimassa ohjeita, ja niistä on keskusteltu myös jäsenvaltioiden kanssa. Näiden ohjeiden liitteessä I on tarkistuslista, jonka avulla jäsenvaltiot voivat arvioida kustannusten kohtuullisuutta.

81. Seurannan ja arvioinnin kustannuksia ja mahdollisia hyötyjä on punnittava huolellisesti. Koska kyse on ennalta ehkäisevistä toimista, syysuhdeketjun määrittäminen on vaikeaa. Lisäksi yksittäisten metsätaloustoimien vaikuttavuutta voidaan arvioida vasta useamman vuoden tai jopa vuosikymmenten päästä.

Suositus 4

Komission olisi:

Komissio hyväksyy suosituksen.

Joitakin mukautuksia on jo tehty: vuosien 2014–2020 yhteisessä seuranta- ja arviointijärjestelmässä on esimerkiksi tarkoitus kerätä tietoja ennalta ehkäisevien toimien ”tuettu alue” -indikaattoria varten. Tällä korjataan vuosien 2007–2013 yhteisissä seuranta- ja arviointisäännöissä havaittu puute.

[1] Neuvoston asetus (EY) N:o 1698/2005.

[2] Komission yksiköiden valmisteluasiakirja – Liite tiedonantoon EU:n metsästrategian täytäntöönpanosta (KOM(2005) 84 lopullinen) /* SEC/2005/0333 */ http://ec.europa.eu/agriculture/forest/1998-strategy-2006-action-plan/sec-2005-333_en.pdf

[3] COM(2013) 659 final: http://ec.europa.eu/agriculture/forest/strategy/index_en.htm

[4] Neuvoston direktiivi 92/43/ETY.

[5] Impacts of Climate Change on European Forests and Options for Adaptation (Ilmastonmuutoksen vaikutukset eurooppalaisiin metsiin ja sopeutumisvaihtoehdot) http://ec.europa.eu/agriculture/analysis/external/euro_forests/index_en.htm

[6] http://ec.europa.eu/environment/forests/studies.htm

[7] https://www.ipcc.ch/pdf/special-reports/srex/SREX_FD_SPM_final.pdf

[8] San-Miguel-Ayanz, J., Moreno, J.M., Camia, A. (2013): Analysis of large fires in European Mediterranean landscapes: Lessons learned and perspectives. Forest Ecology and Management, 294, s. 11–22.

[9] Neuvoston asetus (EY) N:o 1698/2005.

[10] COM(2013) 659 final: http://ec.europa.eu/agriculture/forest/strategy/index_en.htm

52015DC0032