20.7.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 264/117

Esittelijä:

Stéphane BUFFETAUT

1.1

Energiaunionia koskeva strategiakehys luotiin helmikuussa 2015. Sen toteutuksessa päästään siten kunnolla vauhtiin vuoden 2016 aikana. Sen taustalla ovat erilaisten aivoriihien ja eurooppalaisten vaikuttajien pohdinnat Euroopan energiayhteisön käsitteestä: hanketta ovat ajaneet muun muassa Jacques Delors -instituutti ja Jerzy Buzek. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea on alusta pitäen tukenut hanketta varauksetta.

1.2

Useat jäsenvaltiot suhtautuivat ajatukseen melko nuivasti, sillä se olisi edellyttänyt, että perussopimuksia tarkistetaan, mikä on vähintäänkin riskialtista näinä euroskeptisyyden aikoina. Euroopan tasoisen hankkeen toteuttamista tukivat kuitenkin pyrkimys energiapolitiikan parempaan koordinointiin, tehokkaan energia-alan diplomatian tarve, ilmastonmuutoksen torjumisen välttämättömyys, Euroopan unionin kasvava energiariippuvuus, tarve vähentää energiahuoltoon kohdistuvia ulkoisia paineita, toteuttaa energiakäänne ja antaa yhteiskunnan tukea aloille, joihin muutos vaikuttaa. Näin sai alkunsa energiaunioni, joka on institutionaalisesti kevyt rakennelma mutta jossa pyritään tehokkuuteen toteuttamalla konkreettista lähentymistä ja noudattamalla sitoumuksia määrätietoisesti.

1.3

On hyvä muistaa, että ETSK kannatti jo hyvin varhaisessa vaiheessa Euroopan energiaunioniin tähtääviä toimia eli vähintään energiapolitiikan parempaa koordinointia (1), energia-alan diplomatiaa ja energiakäännettä ja korosti samalla tarvetta ottaa kansalaisyhteiskunta täysivaltaisesti mukaan, sillä se on suoraan osallinen paitsi kuluttajana myös energiakäänteen yhtenä toteuttajana. Energiakäänne ei voi onnistua ilman kansalaisyhteiskunnan osallistumista ja jopa aktiivista toimintaa, sillä kansalaisyhteiskunnalla on tulevaisuudessa vielä nykyistä merkittävämpi rooli hajautetun energian tuottajana.

1.4

Komission tiedonannossa esitetään ensimmäinen katsaus energiaunioniin yhdeksän kuukauden jälkeen. On selvää, että haasteiden mittavuuden ja tehtävien muutosten laajuuden vuoksi katsaus voi tässä vaiheessa olla vain osittainen eikä sillä voi olla todellista merkitystä. Ensimmäisiin viitteisiin on siis syytä suhtautua varauksella, sillä ne ovat vain alkua politiikalle, jota on tarkoitus jatkaa määrätietoisesti pitkällä aikavälillä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa.

1.5

Kehys, jonka puitteissa politiikkaa toteutetaan, on kuitenkin tiedossa: siihen kuuluvat COP21-kokouksessa tehdyt sitoumukset, geopoliittisesti varsin epävakaa tilanne energia-alalla, EU:n ilmasto- ja energiatavoitteet, toimitusvarmuus, energiatehokkuus, vähähiiliseen talouteen siirtyminen Euroopassa, infrastruktuurin kehittäminen ja energian sisämarkkinoiden valmiiksi saattaminen. Poliittiset haasteet ovat siis valtavia, eikä niitä voida ratkaista pelkin hallinnollisin ja sääntelytoimin. Tarvitaan jäsenvaltioiden yhteistä vahvaa poliittista tahtoa sekä voimakasta mutta realistista näkemystä, jossa otetaan huomioon taloudellinen tilanne ja tarjolla olevat tekniset mahdollisuudet, sillä poliittisen tahdon on taivuttava tosiasioiden edessä.

1.6

ETSK suhtautuu myönteisesti tähän ensimmäiseen energiaunionin tilaa koskevaan vuoden 2015 katsaukseen mutta pitää valitettavana, että hankkeen toteutuksen tarkastelussa käytettävät kriteerit ovat puutteellisia. Puutteiden paikkaaminen antaisi komission ehdottamalle lähestymistavalle vahvemman perustan ja auttaisi saamaan kansalaisyhteiskunnan sitoutumaan nykyistä paremmin tähän energiakäännehankkeeseen, joka saattaa myös herättää huolta.

1.7

Komitea katsoo, että komission valitsemat keskeiset analyysiperusteet ovat asianmukaisia mutta niitä tulisi täydentää. Nykyisellään tekstissä mainitaan seuraavat:

ETSK katsoo, että energiaunionin sosiaalista ulottuvuutta ei ole nostettu riittävästi esille ja että tämän näkökulman tulisi olla yksi energiaunionin arviointiperusteista. Energiaunionin tulisi toisaalta vaikuttaa myönteisesti uusien työpaikkojen luomiseen, kilpailukykyyn ja innovointiin, mutta sillä voi myös olla kielteisiä vaikutuksia tiettyihin toimialoihin, jolloin tarvitaan yhteiskunnan tukea ja koulutustoimenpiteitä. On tärkeää, että tukitoimenpiteet ovat ennaltaehkäiseviä, jotta asianomaiset työntekijät välttyvät työttömyydeltä, ja että tarjottavassa koulutuksessa ennakoidaan energia-alan tulevaa kehitystä. Sosiaalisen ulottuvuuden sisällyttäminen seuraavassa vuosikertomuksessa käytettäviin arviointiperusteisiin olisikin siksi aiheellista. Energiakäänteeseen liittyvien valintojen taloudelliset seuraukset ovat myös asia, jonka huomioon ottaminen on välttämätöntä, varsinkin kun sosiaaliset vaikutukset ovat kiinteästi sidoksissa tehtyjen valintojen taloudellisiin seurauksiin.

1.8

Euroopan komissio katsoo, että energiatehokkuutta voitaisiin käsitellä itsenäisenä energialähteenä. ETSK suosittaa painokkaasti hylkäämään tämän ilmaisun, sillä se aiheuttaa sekaannusta eikä ole tieteellisesti täsmällinen: mitään primaarienergialähdettä ei koskaan voida ”korvata” energiansäästöllä. Tämä huomautus ei kuitenkaan heikennä sitä tosiasiaa, että energiatehokkuus on todellakin erittäin tärkeä osatekijä Euroopan tulevassa energiajärjestelmässä. Energiatehokkuuden lisääminen kaikilla energiankäytön aloilla voi olla tehokas keino alentaa Euroopan taloudelle aiheutuvia kustannuksia.

1.9

Komitea toivoo, että työmarkkinaosapuolten lisäksi myös kansalaisyhteiskunta otettaisiin mukaan vuosikertomuksen laadintaprosessiin. Tämä EU:n hanke kiinnostaa suuresti kuluttajayhdistyksiä, perheiden etujärjestöjä, elinkeinoelämän edustajia, viljelijöitä, ympäristöjärjestöjä, tiedemaailman edustajia ja tutkijoita eli koko kansalaisyhteiskuntaa. ETSK peräänkuuluttaakin Euroopan laajuisen energia-alan vuoropuhelun järjestämistä, jotta kansalaisyhteiskunta pääsisi nykyistä paremmin osallistumaan eurooppalaista energiapolitiikkaa käsittelevään keskusteluun ja energiapolitiikan toteuttamiseen. Tätä vuoropuhelua voitaisiin käydä energiaunionin tilaa koskevan vuosikatsauksen yhteydessä, ja siinä voitaisiin käsitellä energiaunionin toteutuksen arvioinnin kannalta keskeisinä pidettyjä näkökohtia.

1.10

ETSK toteaa, että osa tilastotiedoista on melko vanhoja tai niitä ei ole. Jäsenvaltioilta olisikin pyrittävä saamaan ajankohtaisempia tietoja, sillä muutoin energiaunionin toteutumisen vaikutusten seuranta on vaikeaa.

1.11

ETSK korostaa myös, että energiaunioni on paljon muutakin kuin vain hallinnollisia seuranta- ja tiedotusmenettelyjä. Ne ovat tärkeä ja hyödyllinen apuväline politiikalle, jonka tavoitteiden tulee olla yhteisiä kaikille jäsenvaltioille ja jonka on saatava kansalaisyhteiskunnan tuki.

2.1

Asiakirja on ennen kaikkea väliraportti, jossa esitetään energiaunionin toteutusta koskeva tilannekatsaus, eikä poliittinen teksti. Siinä tarkastellaan jäsenvaltioista kerättyjä tietoja komission valitsemien poliittisten kriteerien valossa. Komission käyttämä menetelmä perustuu siis energiaunionin tulosten mittaukseen ja seurantaan keskeisten indikaattorien avulla. Tällainen seuranta on aina arkaluonteista, sillä poliittiset päätökset energia-alalla ovat riippuvaisia markkinoiden kehityksestä ja geopoliittisista tapahtumista, joihin jäsenvaltioiden täytyy reagoida suhteellisen ripeästi. Lyhyen aikavälin tarpeet saattavat olla ristiriidassa pitkän aikavälin tavoitteiden kanssa, ja seurannan tulee siksi olla joustavaa.

2.2

Komissio on joka tapauksessa määrittänyt seuraavat kuusi aihealuetta eli kuusi strategista näkökulmaa, joista käsin tarkastellaan jäsenvaltioiden energiaunionin toteuttamiseksi tekemien sitoumusten konkreettista täytäntöönpanoa:

2.3

Komissio esittää siis ensimmäisen energiaunionin toteutusta koskevan arvion näistä näkökulmista.

3.1

Komission mukaan Euroopan unioni on maailman suurimmista talouksista hiilitehokkain, sillä vuosien 1990 ja 2014 välillä alueen yhteenlaskettu bruttokansantuote kasvoi 46 prosenttia mutta kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt vähenivät 23 prosenttia. Olisi kuitenkin myös mitattava koko maailmaa ja erityisesti Eurooppaa koetelleen kriisin, talouden jatkuvan alavireen ja EU:n teollisuuden alasajon vaikutukset näihin lukuihin, jotka eivät ehkä olekaan niin imartelevia kuin miltä näyttää.

3.2

Komissio korostaa myös, että Euroopan unioni tuottaa yli puolet sähköstään aiheuttamatta kasvihuonekaasuja. On hyvä muistaa, ettei tämä tulos olisi mahdollinen ilman sellaisten energiamuotojen panosta, joita pidetään osin kiistanalaisina tai joista on luovuttu tietyissä jäsenvaltioissa (esimerkiksi ydinvoima tai patoamalla tuotettu vesivoima).

3.3

Tavoitteena on edelleen ”siirtyä yhä enemmän pois fossiilisia polttoaineita käyttävästä taloudesta”. Tämänhetkinen öljyn hinnan lasku ja ailahtelu ei ole tämän kannalta suotuisaa, vaikka tavoitteena oleva uusiutuvista lähteistä saatavien energiamuotojen osuuden nostaminen 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä vaikuttaakin mahdolliselta. Energiapolitiikka ei kuitenkaan voi perustua kielteiseen ja rajoittavaan lähestymistapaan. ETSK toivookin, että arvioidaan mahdollisuuksien mukaan muun muassa tuulivoiman, merienergian ja vedyn kaltaisten voimavarojen tulevaa roolia ja että niiden kehittämistä tuetaan kunnianhimoisella tutkimus- ja kehityspolitiikalla.

3.4

Komissio toteaa, että vähähiilisiin energialähteisiin siirtyminen edellyttää merkittäviä investointeja. Öljyn hinnan jatkuva aleneminen nostaa tässä yhteydessä vieläkin enemmän investointien suhteellisia kustannuksia. Pariisissa COP-konferenssissa tehtyjen sitoumusten konkreettista täytäntöönpanoa tullaankin seuraamaan tarkasti.

3.5

ETSK korostaa, että COP21-kokouksen tulokset muodostavat ensimmäistä kertaa perustan maailmanlaajuisesti koordinoidulle ilmastonsuojelulle ja osoittavat näin perustelluiksi Euroopan mittavat ponnistelut, joiden vaikutus maailman ilmaston muutokseen olisi ollut vähäinen, jos muu maailma ei olisi päättänyt lähteä samalle tielle. Euroopan etenemissuunnitelmaa voidaan nyt noudattaa Parisiin sopimuksen hengessä ja varmistaen, että jokainen jäsenvaltio tuo ilmastonsuojeluun täyden panoksen oman kapasiteettinsa mukaan.

3.6

Komissio ilmoittaa ottaneensa käyttöön työkaluja ja välineitä, joissa energiatehokkuutta käsitellään itsenäisenä energialähteenä. ETSK suosittaa painokkaasti olemaan käyttämättä tätä ilmaisua, joka aiheuttaa sekaannusta eikä ole tieteellisesti täsmällinen, sillä mitään primaarienergialähdettä ei voida korvata energiansäästöllä. Energian säästäminen on toki tarpeellista, mutta se ei ole energiaa. Energiatehokkuus on joka tapauksessa tärkeä osatekijä Euroopan tulevassa energiajärjestelmässä. Energiatehokkuuden lisääminen kaikilla energiankäytön aloilla voi osoittautua tehokkaaksi keinoksi alentaa Euroopan taloudelle aiheutuvia lisäkustannuksia. Ihannetilanteessa hinnat voisivat vakiintua nykytasolle, kun energiatehokkuus lisääntyisi samassa suhteessa tietyn energiamuodon kustannusten nousun kanssa.

3.7

Energiatehokkuuden merkittävä parantaminen edellyttää kuitenkin väistämättä huomattavia investointeja kuluttajilta, teollisuudelta ja julkisilta organisaatioilta (rakennukset, infrastruktuuri, ajoneuvot jne.). Yleinen investointiraja toisaalta määrittää parannusvauhdin, mutta toisaalta tietyt eurooppalaisen yhteiskunnan toimialat pystyvät tekemään suuriakin investointeja ja hyötymään merkittävistä säästöistä, kun taas toiset eivät siihen kykene. Tämä saattaa syventää taloudellista kuilua Euroopan unionin eri osien välillä. ETSK katsookin, että on varauduttava toteuttamaan tukitoimenpiteitä, joilla varmistetaan, että energiatehokkuus hyödyttää kaikkia.

3.8

Energian sisämarkkinoiden toteuttaminen edellyttää uutta energiansiirtoinfrastruktuuria, sähkölinjoja tai kaasuputkia. Ne ovat kalliita investointeja. Komissio on syystäkin tyytyväinen alalla saavutettuun edistykseen ja Kööpenhaminan foorumin perustamiseen. Foorumi onkin varmasti hyödyllinen ongelmien määrittämisessä, mutta se ei kuitenkaan sinällään ole ratkaisu. Jäsenvaltioiden välillä on tehty joitakin yhteistyösopimuksia: näitä ovat esimerkiksi Puolan ja Liettuan sekä Norjan ja Ruotsin väliset sopimukset. Tiedossa kuitenkin on, että eräät jäsenvaltiot olivat erimielisiä muun muassa Nord Stream -hankkeesta, jota kritisoitiin Puolassa, Baltian maissa ja Ruotsissa. Onkin huolehdittava siitä, ettei tehdä energiaunionin hengen kanssa ristiriidassa olevia investointipäätöksiä. Lisäksi tietyillä poliittisilla päätöksillä voi olla merkittävä vaikutus investointeihin, ja tästä syystä valinnat on tehtävä riittävän kaukonäköisesti ja niitä on punnittava tieteellisin ja teknisin perustein.

3.9

On syytä korostaa, että komissio tunnustaa kuluttajien – yksityishenkilöiden, perheiden ja yritysten – kaipaavan avoimempaa tietoa energian hinnoista ja kustannuksista, joita on lisäksi tarkasteltava suhteessa tärkeimpien kilpailijoiden tilanteeseen. ETSK kannattaa voimakkaasti pyrkimystä avoimempaan ja yksinkertaisempaan tiedotukseen, jota se onkin monesti peräänkuuluttanut. Energiaköyhyyden yleistyessä on kuitenkin syytä vahvistaa uudelleen energian olevan välttämätön yleispalvelu ja ottaa käyttöön erityisiä indikaattoreita, jotka osoittavat, millainen rooli yleishyödyllisillä taloudellisilla palveluilla voi olla tässä asiassa. Energia on yhteiskuntiemme elinehto, ja siitä riippuvaisia ovat hyvinvointimme, matkustamisemme, viestintämme ja yritystemme toiminta. ETSK toivoo, että kansalaisyhteiskunta olisi edustettuna tahoissa, joissa päätetään yleispalvelujen toimintaehdoista Euroopan tasolla. Kuluttajien tulee voida osallistua täysivaltaisesti yleispalvelujen määrittelyyn ja seurata niiden käytännön toteutusta.

3.10

ETSK katsoo yhä tarpeellisemmaksi, että mainitun näkemyksen pohjalta käynnistetään uudelleen keskustelu 1990-luvulla alkaneesta energiantuotantomarkkinoiden vapauttamisesta. Vapauttaminen sai vaivihkaa ja yleisesti ottaen hyvin perustein kehyksekseen markkinatalouden kanssa yhteensopimattomia välineitä, kuten subventioita (kestävän kehityksen mukaiseen energiantuotantoon) ja rajoituksia (mm. hiilidioksidipäästöjä koskevia). Alan yrityksille ja työntekijöille on tärkeää varmuus puitteista, joissa investointeja voidaan tehdä, kun otetaan huomioon, että tällöin on kysymys suurista summista, joiden kuoletusaika on pitkä. Energiapolitiikan jatkuvien suunnanmuutosten aiheuttama epävarmuus ei kannusta riskinottoon, ja niin ollen se jarruttaa teknologista, kestävyystavoitteita edistävää innovointia Euroopan energiasektorilla.

3.11

Energiaunionin onnistumista mitataan kansalaisten näkökulmasta myös hyvin konkreettisin asioin, joita ovat muun muassa hintataso – joka on seurausta ennen kaikkea energian verotuksesta –, pääsy verkkoihin, toimitusvarmuus (yksittäisten katkosten ja laajojen sähkökatkojen välttäminen), kuluttajille annettava yksinkertainen ja helposti ymmärrettävä tieto käytössä olevista materiaaleista (energialuokitus sähkömateriaaleille ja kodin sähkölaitteille, kulutusmittarit ajoneuvoille) (2).

3.12

Lisäksi on syytä korostaa, että energiapoliittiset valinnat koskettavat suuresti yritysten työntekijöitä. Energiakäänne merkitsee teknologisia muutoksia ja mullistuksia. Uusia ammatteja ilmaantuu ja toisia saattaa kadota, kun tietynlaisia laitoksia (hiilikaivokset tai ydinvoimalat) suljetaan tai niiden toimintaa supistetaan. Toiset ammatit kehittyvät tai muuttavat muotoaan: esimerkiksi katonasentajan täytyy opetella asentamaan kattotiilien sijasta aurinkopaneeleita. Energiaunionin eri osa-alueiden täytäntöönpanossa tuleekin ottaa asianmukaisesti huomioon suoraan tai välillisesti kohteena olevien toimialojen työntekijöiden ja pienyrittäjien koulutustarve. Lisäksi on huolehdittava siitä, että taloudellisessa kilpailussa erittäin arvokas huipputason osaaminen säilyy (esimerkiksi ydinvoima-alalla). Samalla on kuitenkin myös huolehdittava ennakoivasti niiden työntekijöiden tukemisesta ja uudelleensijoittamisesta, jotka saattavat menettää työpaikkansa energiakäänteen tuomien muutosten seurauksena. Myös tehtyjen poliittisten valintojen taloudelliset seuraukset on kartoitettava etukäteen, jotta pystytään arvioimaan oikein niiden vaikutukset etenkin tilanteessa, jolle on ominaista kiivas maailmanlaajuinen kilpailu.

3.13

Yritysten näkökulmasta on tärkeää, että pyrittäessä hiilen vähentämistä, energiatehokkuutta ja kysynnän hillitsemistä koskeviin tavoitteisiin otetaan täysimääräisesti huomioon maailmanlaajuinen kilpailutilanne, etenkin energiaintensiivisillä teollisuudenaloilla (teräs- ja alumiiniteollisuus, rengasteollisuus, kemianteollisuus jne.). Liikenneala on erityisen hankala hiilidioksidipäästöjä koskevien tavoitteiden kannalta. Kaikilta liikennemuodoilta tulee vaatia panosta päästöjen vähentämiseen sen mukaan, miten paljon ne kuluttavat fossiilisia polttoaineita. Käytettävissä olevat tekniikat tarjoavat käyttökelpoisia puhtaita ratkaisuja lyhyille matkoille eli käytännössä kaupunkiliikkumiseen. Pitkillä matkoilla sähkörautatieliikennettä lukuun ottamatta käytetään fossiilisia polttoaineita. Liikennemuodosta toiseen siirtymisen avulla voidaan edistää hiilikomponentin vähentämistä, mutta siirtyminen on Euroopassa hankalaa. Investoinnit onkin kohdennettava entistä paremmin eri liikennemuotojen yhteennivomiseen siten, että suositaan vähiten saastuttavia muotoja. Energia on myös geopoliittinen ase, ja energiariippuvuus strategisissa toiminnoissa on poliittisesti vaarallista paitsi asianomaisille valtioille myös kansalaisille, olivatpa he palkansaajia, kuluttajia tai yritysjohtajia. Onkin syytä välttää sellaisen yritystoiminnan siirtymistä EU:n ulkopuolelle, jonka mukana menetettäisiin talousmahtia, arvokasta osaamista ja riippumattomuutta.

3.14

Energiaturvallisuus, solidaarisuus ja luottamus jäsenvaltioiden välillä ovat olennaisia energiaunionin onnistumiseen vaikuttavia tekijöitä maailmassa, joka on geopoliittisesta energianäkökulmasta hyvin epävakaa. Ajatukseen, jonka mukaan energiatehokkuuden, uusiutuvien energialähteiden ja omavaraisten energialähteiden lisääminen auttaa vähentämään Euroopan unionin riippuvuutta ja haavoittuvuutta, täytyy ehdottomasti yhtyä. Se on itsestään selvää. Tämän täytyy kuitenkin olla mahdollista kestäväpohjaisissa taloudellisissa olosuhteissa.

3.15

EU:n diplomaattisuhteet itäisiin, eteläisiin, Lähi-itää edustaviin ja läntisiin kumppaneihin on vakiinnutettava, sillä tämä on tärkeä osatekijä energiaunionin kehityksen ja riippumattomuuden kannalta. ETSK katsoo, että suhteissa muihin maihin tarvitaan selkeää ja yhtenäistä energia-alan diplomatiaa, joka perustuu oikein ymmärrettyyn Euroopan unionin etuun.

3.16

Komissio korostaa syystäkin, että tutkimus ja innovointi ovat keskeisiä asioita energiakäänteen vauhdittamisessa. ETSK on moneen otteeseen korostanut ehdotonta tarvetta koordinoida jäsenvaltioiden toimia tällä alalla ja käynnistää yhteisiä hankkeita kustannusten alentamiseksi ja tutkimustulosten jakamiseksi. Keinoihin, joilla energia-alan tavoitteet voidaan saavuttaa, kuuluvat ilman muuta edistys tutkimus- ja kehitystyössä sekä sääntely. Yhdeksi Euroopan energiaunionin tavoitteeksi tulisikin asettaa yhteisten hankkeiden toteuttaminen ja sen välttäminen, että resurssit hajotetaan erilleen tieteellisen, teknisen ja taloudellisen tehokkuuden vastaisesti. Tämä edellyttää tietenkin varojen osoittamista, mutta on epätodennäköistä, että päästökauppajärjestelmä, joka toimii tällä hetkellä epätyydyttävästi, riittäisi. Päästökauppajärjestelmän heikkouksia ovat käytettävissä olevien päästöoikeuksien ylitarjonnasta johtuva päästötodistusten aivan liian alhainen hinta, jolloin tavoiteltu päästöjä supistava vaikutus jää kokonaan saavuttamatta, ja tietyille vihreille energiamuodoille myönnettävän tuen vaikutus.

3.17

ETSK kannattaa komission ehdotusta, joka koskee työmarkkinaosapuolten tiivistä osallistumista energia-alan siirtymäprosessiin, johon täytyy luonnollisesti sisältyä koulutusta ja mukautumista uusiin teknologioihin ja uusiin ammatteihin. Energiakäänne ei ole mahdollinen ilman yhteiskunta- ja talouselämän toimijoiden osallistumista. Kaikille osapuolille on kuitenkin annettava välineet siihen, että ne voivat aktiivisesti toteuttaa muutosta eivätkä vain seurata sitä passiivisesti tai alistuneena. Työpaikkansa energia-alalla menettäneille työntekijöille on myös tarjottava uudelleenkoulutusta.

3.18

Komissio esittää tiedonannossa myös näkemyksensä energiaunionin toteuttamisesta. Komissio toivoo hallintoprosessista luotettavaa ja avointa. Lisäksi komissio vaatii, että prosessi perustuu lainsäädäntöön, mutta ETSK katsoo, että politiikka ei voi olla vain lainsäädännöllisiä menettelyjä tai hallinnollista suunnittelua. Energiapolitiikan onnistuminen edellyttää asianomaisten valtioiden poliittista toimintaa, kansalaisten sitoutumista selkeisiin ja ymmärrettäviin tavoitteisiin, talouden realiteettien huomioon ottamista, innovoinnin kehittämistä, kansalaisyhteiskunnan tukea ja markkinatalouden mahdollisuuksien hyödyntämistä. Vuosittainen seurantakertomus on tarpeen, mutta se ei riitä. Kertomus on aina muodollinen asiakirja, jossa on vaarana esittää teknokraattisia abstraktioita. Tämän ansan välttämiseksi ETSK katsoo, että olisi käytävä todellista eurooppalaista energia-alan vuoropuhelua, johon osallistuisivat kuluttajat, ympäristönsuojeluorganisaatioiden edustajat, työntekijät, yritysjohtajat, viljelijät, kaupunkien ja maaseudun asukkaat, eläkeläiset jne. eli koko kansalaisyhteiskunta (3), jota energia-asiat koskettavat arkielämässä hyvin konkreettisesti. Tarkoituksena on valmistella tulevaisuutta eikä vain seurata sivusta, ja tässä tulevaisuudessa on energian tuottaja-kuluttajia, kuluttajia, tuottajia ja ”säästäjiä”. Energiaunionin onnistuminen edellyttää byrokraattisen lähestymistavan ylittämistä ja päättäväistä poliittista toimintaa.