Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Vihreä kirja pääomamarkkinaunionin muodostamisesta”

(COM(2015) 63 final)

(2015/C 383/10)

Euroopan komissio päätti 9. maaliskuuta 2015 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

”Vihreä kirja pääomamarkkinaunionin muodostamisesta”

(COM(2015) 63 final).

Asian valmistelusta vastannut ”talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 18. kesäkuuta 2015.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 1.–2. heinäkuuta 2015 pitämässään 509. täysistunnossa (heinäkuun 1 päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 100 ääntä puolesta ja 2 vastaan 3:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

2.   Vihreän kirjan sisältö

3.   Yleistä

4.   Vastauksia vihreässä kirjassa esitettyihin kysymyksiin

4.1    Varhaisen toiminnan painopisteet

1)   Mitkä muut alat olisi asetettava etusijalle niiden viiden painopistealan lisäksi, jotka on valittu lyhyen aikavälin toimia varten?

Suuri osa ehdotetuista toimenpiteistä on suunnattu ensimarkkinoihin. Kun otetaan huomioon pk-yritysten erityispiirteet, on myös tutkittava mahdollisuuksia kehittää jälkimarkkinoita.

Erityisesti on ensiarvoisen tärkeää laatia yksinkertaistettu yhtenäinen standardi laadullisista ja määrällisistä vaatimuksista, joita sovelletaan pk-yritysten noteeraamiseen rahoitusvälineiden säännellyillä markkinoilla. Olisi myös kehitettävä mekanismi, jolla pörssinoteeratuista pk-yrityksistä tehdään houkuttelevampia sijoittajille, kun otetaan huomioon pk-yritysten rajalliset taloudelliset ja hallinnolliset resurssit.

Samalla kun säilytetään perusperiaatteet sijoittajien intressien huomioon ottamiseksi, suositetaan, että aloitetaan eräistä esitedirektiiviä koskevista erityiskysymyksistä, jotta mahdollisuuksien mukaan voidaan keventää hallinnollisia ja byrokraattisia velvoitteita sekä tutkia mahdollisuuksia vapauttaa eräitä tiedonantovaatimuksia pk-yritysten osalta:

2)   Millä lisätoimilla, jotka liittyvät pk-yritysten luottotietojen saatavuuteen ja standardointiin, voitaisiin syventää pk-yritysten ja aloittelevien yritysten rahoitusmarkkinoita ja laajentaa sijoittajapohjaa?

Hyödyllisiä toimenpiteitä tässä yhteydessä olisivat seuraavat:

3)   Mitä tukea voidaan antaa eurooppalaisille pitkäaikaissijoitusrahastoille niiden käyttöönoton edistämiseksi?

Kiireellisin toimenpide on tarkastella uudelleen eläkerahastoja ja vakuutusyhtiöitä koskevia lakisääteisiä vaatimuksia eri jäsenvaltioissa niiden sijoitussalkkujen vapauttamiseksi tarvittaessa, kun kyse on mahdollisuudesta sijoittaa eurooppalaisiin pitkäaikaissijoitusrahastoihin. Eläkerahastot ja vakuutusyhtiöt ovat kiinnostuneita tästä aktiivojen muodosta, ja niillä on myös varoja eurooppalaisten pitkäaikaissijoitusrahastojen pääomittamiseksi. Tämän prosessin edistämiseksi olisi järkevää kehittää yhtenäinen kannattavuuden arviointimalli, joka kattaa koko sijoitusketjun.

4)   Kaivataanko EU:lta muita toimia tukemaan suunnattujen antien markkinoiden kehittämistä kuin niitä, joilla tuetaan sellaisia markkinalähtöisiä toimia, joiden tavoitteena on sopia yhteisistä normeista?

Ei. EU:n toiminta voi olla tarpeen, jos nämä markkinalähtöiset toimet eivät onnistu.

5)   Mitkä muut toimenpiteet voisivat auttaa lisäämään rahoituksen saantia ja rahoituksen kanavoimista niitä tarvitseville tahoille?

Yleisesti ottaen rahoituksen saanti paranisi, jos luotaisiin useampia ”räätälöityjä” sijoitustuotteita, sillä ne mukautuisivat paremmin yritysten tarpeisiin (esimerkiksi maturiteetin, vakuuden ja maksurakenteen osalta).

Sääntelyelinten tulisi myös mahdollistaa velkainstrumenttien liikkeeseenlasku. Niiden tulisi eräänlaisena sopimuksena joukkovelkakirjojen haltijoiden kanssa muistuttaa mahdollisimman pitkälle hankerahoitusta ja yritysten pankkilainoja.

6)   Olisiko toteutettava yhtenäistämistä tai muita toimenpiteitä, joilla edistetään yritysten joukkovelkakirjamarkkinoiden likviditeettiä? Jos olisi, mitä toimenpiteitä tarvitaan, ja voivatko markkinat toteuttaa tällaisia toimenpiteitä vai onko sääntely tarpeen?

Kyllä. Standardointi parantaa likviditeettiä yritysten joukkovelkakirjamarkkinoilla. Tässä tapauksessa on järkevää toteuttaa sääntelytoimenpiteitä, joista on keskusteltu ja sovittu kaikkien sidosryhmien kanssa.

7)   Tarvitaanko EU:n toimia, joilla voidaan helpottaa ympäristöön, yhteiskuntaan ja hallintotapaan liittyviä yhtenäistettyjä, avoimia ja vastuullisia investointeja, kuten vihreitä joukkovelkakirjoja, muuten kuin tukemalla markkinoiden suuntaviivojen kehittämistä?

Kyllä. Standardoinnin kriteereihin tulisi sisällyttää erityisiä periaatteita, jotka koskevat ympäristöön, yhteiskuntaan ja hallintotapaan liittyviä investointeja. ETSK kannattaa muun muassa vihreiden joukkovelkakirjojen ja vihreiden kiinnitysluottojen sekä energiatehokkuushankkeisiin ja uusiutuvaan energiaan annettavien lainojen edistämistä. Nämä kaikki olisi sisällytettävä sijoittajan vaihtoehtoihin. ETSK katsoo, että on tarpeen levittää tietoa ja käynnistää kampanjoita, jotta ympäristöön, yhteiskuntaan ja hallintotapaan liittyviä investointeja edistetään laaja-alaisesti, sekä tehdä parhaita käytänteitä tunnetuiksi tällä alalla, myös tiiviissä yhteistyössä yritys- ja sijoittajajärjestöjen kanssa ja niiden välityksellä.

8)   Jos EU:n tasolla kehitettäisiin yhteinen tilinpäätösstandardi monenkeskisissä kaupankäyntijärjestelmissä noteeratuille pienille ja keskisuurille yrityksille, toisiko se lisäarvoa? Olisiko tällaisesta standardista tultava pk-yritysten kasvumarkkinoiden osatekijä? Jos olisi, millä edellytyksillä?

EU:n nykyiseen pk-yritysten määritelmään sisältyy hyvin erikokoisia yrityksiä, eikä se mahdollista eriyttämistä toimialan perusteella. ETSK kannattaa mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten standardoitua eurooppalaista määritelmää ja kehottaa ajantasaistamaan EU:n lainsäädännön eri kohdissa esitettyjä useita eri määritelmiä sekä yhdistämään ne, jotta pk-yritysten kirjo ja erot jäsenvaltioiden välillä otetaan paremmin huomioon (1). Komitea ehdottaa, että laaditaan määritelmä uusista kasvuyrityksistä ja nopeasti kasvavista yrityksistä ja kiinnitetään erityistä huomiota tällaisten yritysten tarpeisiin pääomamarkkinoilla. Muussa tapauksessa monenkeskiset kaupankäyntijärjestelmät käsittävät vain suppean määrän maita, eivätkä kasvumarkkinat kykene vetämään puoleensa monia rajat ylittävää toimintaa harjoittavia sijoittajia. Tällaisen standardin tulisi olla sisällöltään sopusoinnussa pk-yritysten rajallisten taloudellisten ja hallinnollisten valmiuksien kanssa.

9)   Onko olemassa esteitä, jotka haittaavat asianmukaisesti säänneltyjen joukkorahoituksen ja vertaislainojen kauppapaikkojen kehittämistä, rajat ylittävä toiminta mukaan luettuna? Jos on, miten niihin olisi puututtava?

Kansallisten lainsäädäntöjen väliset erot ovat merkittävä syy joukkorahoituksen kaltaisten mahdollisten sijoitusmuotojen heikkoon kehitykseen. Siksi on suositeltavaa, että komissio edistää lainsäädännön yhdenmukaistamista.

4.3    Rahoituksen tarjonnan kehittäminen ja monipuolistaminen

10)   Millä poliittisilla toimenpiteillä voitaisiin kannustaa yhteisösijoittajia keräämään ja investoimaan suurempia määriä ja vaihtelevimpiin kohteisiin, erityisesti pitkän aikavälin hankkeisiin, pk-yrityksiin ja innovatiivisiin ja nopeasti kasvaviin uusiin yrityksiin?

Ennen kaikkea tarvitaan muutoksia yhteisösijoittajien sijoitussalkkuja koskeviin säännöksiin, sillä monissa jäsenvaltioissa tällaisia sijoituksia ei sallita niille lainkaan.

11)   Minkälaisin toimin voitaisiin alentaa rahastonhoitajille rahastojen perustamisesta ja kaupan pitämisestä EU:ssa aiheutuvia kustannuksia? Mitkä seikat estävät rahastoja hyödyntämästä mittakaavaetuja?

Kustannukset eivät ole kohtuuttoman korkeat nykyisinkään, ja ne riippuvat ennen kaikkea markkinointikanavista. Rahastoihin, joita markkinoidaan pankkien sivukonttorien tai muiden rahoituslaitosten kautta, ei yleensä liity merkittäviä kustannuksia, eikä niillä ole vaikeuksia saavuttaa mittakaavaetuja. Erikseen markkinoitaviin rahastoihin liittyy korkeampia kustannuksia.

Olisi yksinkertaistettava ja yhtenäistettävä varainhankintaesitteitä sekä kaikkia asiakirjoja, joita tarvitaan asianomaisille säännellyille markkinoille rekisteröitymistä varten.

Tarvitaan sellainen yhtenäinen eurooppalainen malli arvopaperipörssien segmentoimista varten, joka erottelee pk-yritykset niiden liikkeeseenlaskijatyypin perusteella. Samaan tulokseen voidaan päästä luomalla erikoistuneita segmenttejä asianomaisilla jäsenvaltioiden säännellyillä markkinoilla.

12)   Pitäisikö työssä, jossa käsitellään infrastruktuuri-investointien räätälöityä kohtelua, ottaa kohteeksi tiettyjä selvästi tunnistettavissa olevia omaisuuserien alaluokkia? Jos vastaus on kyllä, mitkä niistä komission olisi asetettava etusijalle, kun tulevaisuudessa tarkistetaan toiminnan vakauden valvontaa koskevia sääntöjä, kuten vakavaraisuusdirektiiviä ja -asetusta sekä Solvenssi II:ta?

Infrastruktuurihankkeiden rahoittamisen osalta ETSK ehdottaa seuraavaa:

13)   Voitaisiinko eläkejärjestelyjen sisämarkkinoita vahvistaa ottamalla käyttöön standardoitu tuote tai poistamalla nykyiset esteet rajat ylittävältä saatavuudelta?

Kyllä, kun otetaan huomioon, että eläkejärjestelyt ja niihin liittyvät ajattelutavat ovat hyvin erilaisia eri jäsenvaltioissa ja että Euroopan komissio asettaa vihreässä kirjassa tavoitteeksi yleiseurooppalaisen eläkejärjestelmän aikaansaamisen.

14)   Jos eurooppalaisia riskipääomarahastoja ja eurooppalaisia yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneita rahastoja koskevia asetuksia muutettaisiin, olisiko suurten EU-rahastojen hoitajien helpompi käyttää tällaisia rahastoja? Mitä muita mahdollisia muutoksia olisi tehtävä tämän tyyppisten rahastojen lukumäärän kasvattamiseksi?

On mahdollista, että tällaisten muutosten myötä suurten rahastojen hoitajat olisivat kiinnostuneempia käyttämään tällaisia rahastoja. Tämä voisi kuitenkin johtaa myös liialliseen keskittymiseen ja eturistiriitoihin. Onkin suositeltavaa, että ennen tällaiseen toimenpiteeseen ryhtymistä tutkitaan huolellisesti, onko tämä pääsyy, joka estää suurten rahastojen hoitajia käyttämästä tällaisia rahastoja.

15)   Miten EU voi kehittää edelleen pääomasijoituksia ja riskipääomaa talouden vaihtoehtoisena rahoituslähteenä? Erityisesti millä toimenpiteillä voidaan tehostaa riskipääomarahastojen laajuutta ja parantaa riskipääomasijoittajien irtautumismahdollisuuksia?

Pääomasijoitus- ja riskipääomarahastojen laajuutta voitaisiin lisätä lieventämällä tarkoituksenmukaisella tavalla rajoituksia, jotka koskevat eläkerahastojen, vakuutusyhtiöiden ja siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten (UCITS-rahastot) kaltaisten yhteisösijoittajien sijoitussalkkuja.

16)   Onko olemassa esteitä lisätä turvallisesti pankkien ja muiden rahoituslaitosten myöntämää suoraa lainanantoa yrityksille, jotka tarvitsevat rahoitusta?

Finanssikriisin jälkimainingeissa pankkien lainanantoon kohdistuvat rajoitukset ovat lisääntyneet entistä tiukempien vakavaraisuutta koskevien vaatimusten ja riskialttiuden vähentämistarpeen seurauksena. Monissa jäsenvaltioissa lainsäädäntö ei salli muiden rahoituslaitosten myöntämää suoraa lainanantoa; monissa tapauksissa vakuutusyritykset, eläkerahastot ja muut rahoituslaitokset eivät voi lainata suoraan finanssialan ulkopuolisille yrityksille.

17)   Miten voidaan lisätä yksityissijoittajien rajat ylittävää osallistumista yhteissijoitusyrityksiin?

Rajat ylittävät sijoitukset edellyttävät hyvin kehittynyttä sijoituskulttuuria, asianmukaisia tietoja ja vieraiden kielten taitoa. Yksityissijoittajien rajat ylittävää osallistumista voitaisiinkin lisätä ainoastaan edistämällä henkilökohtaisten rahoitussuunnittelijoiden (konsultit) käyttöä. He voisivat auttaa yksityissijoittajia tekemään tietoon perustuvia päätöksiä kansainvälisessä ympäristössä.

18)   Miten Euroopan valvontaviranomaiset voivat osallistua enemmän kuluttajien ja sijoittajien suojelun varmistamiseen?

Useimmissa jäsenvaltioissa kansallisilla kuluttajansuojaelimillä on yleensä suhteellisen rajalliset valmiudet rahoituspalvelujen alalla. Eräissä tapauksissa ei edes ole selvää, onko niillä laillisia oikeuksia tällä alalla ja mitä nämä oikeudet ovat. Siksi voisi olla hyödyllistä, että eurooppalaiset valvontaviranomaiset kannustavat vahvistamaan kansallisten kuluttajansuojaelinten ja rahoitusalan sääntelyviranomaisten hallinnollisia valmiuksia tässä suhteessa.

19)   Millä poliittisilla toimenpiteillä voitaisiin lisätä yksityisten sijoituksia? Mitä muuta voitaisiin tehdä, jotta EU:n kansalaiset pääsisivät pääomamarkkinoille ja jotta heitä voitaisiin suojella siellä?

Kannustetaan jäsenvaltioita luomaan suotuisat olosuhteet, jotta arvopaperivälittäjät ja sijoitusyhtiöt perustavat rahastoja uusille, verokannustimet (esimerkiksi sijoitusten vähennyskelpoisuus kotitalouksien säästöjen tuloverotuksessa) mahdollistaville hankkeille. Institutionaalisen kuluttajansuojan parantamisen ohella (kuten vastauksessa edelliseen kysymykseen ehdotetaan) yksityisten sijoituksia voitaisiin edistää myös ottamalla käyttöön erilaisia rahoitusalan koulutusmuotoja, jotka on suunnattu ei-ammattimaisille sijoittajille ja säästäjille, sekä yksityishenkilöille tarkoitettuja erittäin hyvin säänneltyjä rahoitussuunnittelua koskevia neuvontapalveluja.

20)   Onko olemassa kansallisia parhaita käytäntöjä, jotka liittyvät kuluttajille suunnattujen yksinkertaisten ja avointen sijoitustuotteiden kehittämiseen ja jotka voidaan jakaa muiden kanssa?

Parhaat käytännöt eivät ole vielä kovin vakiintuneita, vaan ne ovat yhä muotoutumassa. Yhtenä harvoista esimerkeistä voidaan mainita ammattialan järjestöjen Yhdistyneessä kuningaskunnassa kehittämä sijoitustuotteiden hyväksymismenettely (2). Yleisesti ottaen tällaisten tuotteiden kehittäminen ei ole helppo tehtävä, koska sijoitustuotteet saattavat olla luonnostaan monimutkaisia ja myös koska liikkeeseenlaskijat pyrkivät vastaamaan moniin erilaisiin tarpeisiin ja pyrkivät eriyttämään tuotteensa muista samankaltaisista tuotteista. Toinen ongelma saattaa liittyä siihen, että jos julkinen valta yrittää pakottaa tällaisten tuotteiden kehittämiseen, se voidaan nähdä markkinoihin puuttumisena ja kilpailun rajoittamisena. Siksi tämänsuuntaisten toimien toteuttamisen sijasta olisi hyödyllisempää kannustaa kehittämään rahoitusalan koulutusta sekä yksityishenkilöille suunnattuja rahoitusalan neuvontapalveluja.

21)   Voidaanko rahoituspalvelujen sääntelyn alalla toteuttaa lisätoimia, joilla varmistettaisiin, että EU on kansainvälisesti kilpailukykyinen ja houkutteleva paikka, johon kannattaa investoida?

Kilpailukykyä tulisi tarkastella vertailevasta näkökulmasta. Siksi EU:n pääomamarkkinoiden tulisi tarjota sijoittajille olosuhteet, jotka ovat vähintään verrattavissa kansainvälisten markkinoiden olosuhteisiin tai jopa niitä paremmat. Tämä edellyttää toimenpiteitä sijoittajansuojan parantamiseksi ja verorakenteiden mukauttamiseksi (samalla kun tutkitaan entistä huolellisemmin ehdotetun finanssitransaktioveron etuja ja kustannuksia).

Paras keino on edistää yhteistyötä niiden pankkien kanssa, joilla on hyvin kehittynyt sivukonttoriverkosto kolmansissa maissa.

4.4    Markkinoiden tehostaminen – välittäjät, infrastruktuurit ja laajempi oikeudellinen kehys

23)   Onko olemassa muita kuin tässä asiakirjassa käsiteltyjä menettelyitä, joilla voitaisiin parantaa markkinoiden toimivuutta ja tehokkuutta, erityisesti oman pääoman ja joukkovelkakirjamarkkinoiden toiminnan ja likviditeetin aloilla?

Tällaisiin menettelyihin voisivat kuulua seuraavat:

24)   Onko teidän mielestänne aloja, joilla yhteinen sääntökirja on yhä puutteellinen?

Yhteistä sääntökirjaa koskeva lähestymistapa, joka kehitettiin pankkialaa varten neljännen vakavaraisuusdirektiivin, talletussuojajärjestelmädirektiivin ja BRRD-direktiivin (direktiivi luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä) avulla, luo tasapuoliset toimintaedellytykset ja edistää sisämarkkinoiden toteutumista. Tämän lähestymistavan ulottaminen koskemaan myös pankkitoiminnan ulkopuolista rahoitusalaa voisi näin ollen olla hyvin hyödyllistä. Olisi myös otettava käyttöön BRRD-direktiivin kaltainen lähestymistapa keskusvastapuolia varten.

25)   Katsotteko, että Euroopan valvontaviranomaisten valtuudet riittävät jatkuvan valvonnan varmistamiseksi? Mitkä EU:n tason valvontaan liittyvät lisätoimet voisivat merkittävästi edistää pääomamarkkinaunionin kehittämistä?

Valvonnan lähentämistä koskevan kysymyksen osalta ETSK

26)   Kun otetaan huomioon aiemmat kokemukset, voidaanko tehdä joitain kohdennettuja muutoksia arvopaperien omistusta koskeviin sääntöihin, jotka voisivat edistää pääomamarkkinoiden yhdentymistä EU:ssa?

Säilytysyhteisöjen keskinäisiä yhteyksiä tulisi parantaa, kuten myös rajat ylittävän selvityksen ja toimituksen turvallisuutta.

27)   Millä toimenpiteillä voitaisiin parantaa vakuuksien rajat ylittävää liikkuvuutta? Olisiko ryhdyttävä toimiin vakuuksien oikeudellisen täytäntöönpanokelpoisuuden ja sulkeutuvan nettoutuksen järjestelyjen parantamiseksi valtioiden rajat ylittävissä tilanteissa?

Toimenpiteitä yhtenäisen eurooppalaisen rekisterin luomiseksi rajat ylittävistä vakuuksista tai kansallisten rekisterien asianomaisten osastojen yhdistämiseksi on pidettävä tervetulleina. Mikäli tällaisia toimenpiteitä ei toteuteta, rajat ylittävät investoinnit jäävät vähäisiksi.

28)   Mitkä ovat yhtiöoikeuden ja yritysten hyvän hallintotavan asettamat suurimmat esteet pääomamarkkinoiden yhdentymiselle? Onko kohdennettuja toimenpiteitä, jotka voisivat myötävaikuttaa esteiden voittamiseen?

Erot kauppaoikeudessa, liiketoimintakäytännöissä sekä yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmämalleissa eri jäsenvaltioiden välillä ovat pääomamarkkinaunionin vakavimpia esteitä. Tämän esteen poistaminen vie paljon aikaa eikä tule olemaan helppoa, mutta se on välttämätöntä. Se edellyttää jäsenvaltioiden lainkäyttövallan huolellista tutkimista.

29)   Mitä maksukyvyttömyyslainsäädännön erityisiä näkökohtia on yhdenmukaistettava, jotta voidaan tukea yleiseurooppalaisten pääomamarkkinoiden syntymistä?

Maksukyvyttömyyslainsäädännöllä on pääomamarkkinoiden kannalta ratkaiseva merkitys, ja se tulisi kauppaoikeuden sekä yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmän tavoin yhdenmukaistaa perusteellisen tutkimuksen jälkeen, koska muutoin vaarana on, että investoinnit siirtyvät maihin, joissa sijoittajien oikeuksia suojellaan paremmin. Erityisesti uuden mahdollisuuden (fresh start) vaihtoehtoa olisi tarkasteltava huolellisesti.

30)   Mitä verotukseen liittyviä esteitä on olemassa, joita olisi tarkasteltava ensisijaisesti yhdentyneempien pääomamarkkinoiden EU:ssa edistämiseksi ja vankemman yritystason rahoitusrakenteen toteuttamiseksi, ja miten niitä olisi käsiteltävä?

Verojärjestelmien rakenne vaihtelee suuresti jäsenvaltioittain ja on hyvin herkkä kaikenlaisille muutoksille. Nykytilanteessa verotuksen yhdenmukaistamista on hyvin vaikea toteuttaa, ja se olisi nähtävä prosessin loppuvaiheena.

31)   Miten EU voi parhaiten tukea markkinoiden kehittämiä uusia teknologisia ratkaisuja ja liiketoimintamalleja yhdentyneiden ja tehokkaiden pääomamarkkinoiden eduksi?

EU:n tulisi keskittyä luomaan yhteinen digitaalinen verkkoinfrastruktuuri, jonka tulisi mahdollistaa nopea, tehokas ja turvallinen viestintä markkinoiden, yritysten ja sijoittajien välillä (3) ja tarjota mahdollisuus etäältä tapahtuvaan ja rajat ylittävään osallistumiseen osakkeenomistajien yhtiökokouksiin ja äänestyksiin. Toimissa olisi myös keskityttävä löytämään keinoja alentaa selvityksen ja toimituksen suhteellisen korkeita kustannuksia rajat ylittävässä kaupankäynnissä.

32)   Onko muita sellaisia kysymyksiä, joita ei ole lueteltu tässä vihreässä kirjassa, joka mielestänne edellyttävät toimia pääomamarkkinaunionin luomiseksi? Jos on, mitä ne ovat ja missä muodossa tällaiset toimet olisi toteutettava?

Vihreässä kirjassa esitetään kattava katsaus pääomamarkkinoiden nykytilanteeseen EU:ssa sekä tarvittaviin toimenpiteisiin pääomamarkkinaunionin toteuttamiseksi. Tässä vaiheessa on parempi olla avaamatta uusia kysymyksiä, vaan on ennemminkin parempi suunnitella aikataulu niiden toimenpiteiden toteuttamiseksi, joista on jo tehty päätös, sekä valita muutamia merkittäviä taktisia uudistuksia ensi alkuun; niiden tulee olla konkreettisia ja aikaansaada välitön ja mitattavissa oleva vaikutus. Näin saadaan aikaan liikevoima, joka helpottaa hankalampien uudistusten toteuttamista tulevaisuudessa.

Edellä todetusta huolimatta ETSK panee merkille, ettei vihreässä kirjassa käsitellä seuraavia seikkoja:

(1)  Pk-yritysten yhteinen määritelmä esitetään yleisellä tasolla EU:n suosituksessa 2003/361, joka on verrattain vanhentunut ja jossa ei oteta huomioon EU:n laajentumista eikä kriisin jälkeisiä taloudellisia realiteetteja. Pk-yritysten määritelmä vihreän kirjan tarkoituksiin esitetään 15. toukokuuta 2014 annetussa direktiivissä 2014/65/EU rahoitusvälineiden markkinoista. Toinen pk-yritysten määritelmä sisältyy 26. kesäkuuta 2013 annettuun direktiiviin 2013/34/EU tietyntyyppisten yritysten vuositilinpäätöksistä, konsolidoiduista tilinpäätöksistä ja niihin liittyvistä kertomuksista.

(2)  Association of British Insurers, British Bankers Association ja Building Societies Association päättivät yhteistyössä British Standards Institute -instituutin kanssa kehittää yksinkertaisia rahoitustuotteita, jotka täyttävät sovitut, Carol Sergeantin laatimassa raportissa (maaliskuu 2013) esitetyt periaatteet.

(3)  Esimerkkinä hyvästä käytännöstä voidaan viitata yrityksille suunnatun luotonannin sähköiseen markkinapaikkaan nimeltä FINPOINT https://www.finpoint.co.uk/