1.7.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 204/1

I OSA.

1 luku.

2 luku.

2.1

2.2

2.3

2.4

2.5

3 luku.

3.1

3.2

3.3

3.4

3.5

3.6

3.7

II OSA.

1 luku.

1.1

1.1.1

1.1.1.1

1.1.1.2

1.1.1.3

1.1.1.4

1.1.2

1.1.3

1.1.4

1.1.5

1.1.5.1

1.1.5.2

1.1.6

1.1.7

1.1.8

1.1.9

1.1.10

1.1.10.1

1.1.10.2

1.1.10.3

1.1.11

1.2

1.2.1

1.2.1.1

1.2.1.2

1.2.1.3

1.2.1.4

1.2.1.5

1.2.1.6

1.2.1.7

1.2.2

1.2.2.1

1.2.2.2

1.3

1.3.1

1.3.2

1.3.3

1.3.4

1.3.5

1.3.6

2 luku.

2.1

2.1.1

2.1.2

2.1.3

2.1.4

2.1.5

2.1.6

2.2

2.3

2.4

2.5

2.6

2.7

2.8

2.8.1

2.8.2

2.8.3

2.8.4

2.8.5

2.8.6

2.9

2.9.1

2.9.2

3 luku.

3.1

3.2

3.3

3.4

3.5

3.6

3.7

3.8

3.9

3.10

3.11

III OSA.

1

2

3

4

5

6

(1)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’perussopimus’, 107 artiklan 1 kohdassa määrätään seuraavaa: ”Jollei perussopimuksissa toisin määrätä, jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu sisämarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.”

(2)

Kyseisestä yleisestä kiellosta huolimatta valtiontuki saattaa olla tarpeen markkinoiden toimintahäiriöihin puuttumiseksi ja sen varmistamiseksi, että talous toimii hyvin ja tasapuolisesti. Sen vuoksi perussopimus mahdollistaa valtiontuen myöntämisen useisiin politiikan tavoitteisiin. Maa- ja metsätalousalan kannalta on erityisen merkityksellistä, että ensinnäkin perussopimuksen 107 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaan tuki luonnonmullistusten tai muiden poikkeuksellisten tapahtumien aiheuttamien vahinkojen korvaamiseksi soveltuu sisämarkkinoille. Toiseksi perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan perusteella komissio voi katsoa sisämarkkinoille soveltuvaksi tuen, joka on tarkoitettu maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden taloudellisen toiminnan edistämiseen, edellyttäen ettei se haittaa kaupankäynnin edellytyksiä.

(3)

Maatalousalan ominaispiirteiden vuoksi perussopimuksen 42 artiklassa määrätään myös, että maataloustuotteiden tuotantoon ja kauppaan sovelletaan kilpailusääntöjä vain siltä osin kuin Euroopan parlamentti ja neuvosto määrittävät.

(4)

Komissio esittää näissä suuntaviivoissa edellytykset ja perusteet, joiden täyttyessä maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden tuen katsotaan soveltuvan sisämarkkinoille, ja vahvistaa perusteet niiden alueiden määrittämiseksi, jotka täyttävät perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan mukaiset edellytykset. Perussopimuksen 107 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti myönnetyn tuen osalta komissio vahvistaa näissä suuntaviivoissa edellytykset, jotka tarkastetaan sen määrittelemiseksi, onko toimenpide tukea luonnonmullistusten aiheuttamien vahinkojen korvaamiseksi ja kuuluuko poikkeuksellinen tapahtuma todellakin mainitun artiklan soveltamisalaan.

(5)

Maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden taloudellisen toiminnan edistämiseen myönnettävä valtiontuki on olennainen osa laajempaa yhteistä maatalouspolitiikkaa, jäljempänä ’YMP’. YMP:n puitteissa unioni myöntää taloudellista tukea maa- ja metsätalousalalle ja maaseutualueille. Koska valtiontuen taloudelliset vaikutukset eivät ole riippuvaisia siitä, osallistuuko unioni (edes osittain) tuen rahoittamiseen vai rahoittaako jäsenvaltio sen kokonaan itse, komissio katsoo, että periaatteessa on varmistettava komission valtiontukiin soveltaman valvontapolitiikan yhtenäisyys ja johdonmukaisuus niiden tukien kanssa, jotka myönnetään osana unionin yhteistä maatalouspolitiikkaa. Näin ollen valtiontuen käyttö on perusteltua ainoastaan, jos samalla toimitaan tämän politiikan tavoitteiden mukaisesti ja erityisesti pyritään saavuttamaan vuoteen 2020 tähtäävän YMP:n uudistuksen tavoitteet (1). Kun komissio soveltaa ja tulkitsee näiden suuntaviivojen sääntöjä erityisten tukijärjestelmien osalta, se ottaa näin ollen huomioon YMP:aa koskevat säännöt ja politiikat.

(6)

YMP:aan liittyvien valtiontukea koskevien näkökohtien kannalta erityisen merkityksellisiä ovat seuraavat unionin säädökset:

(7)

YMP perustuu kahteen pilariin: ensimmäisen pilarin sisältämät välineet liittyvät maatalousmarkkinoiden toimintaan ja elintarvikkeiden toimitusketjuun (asetus (EU) N:o 1308/2013, asetus (EY) N:o 3/2008, asetus (EU) N:o 228/2013 ja asetus (EU) N:o 229/2013) sekä suoriin tukiin (asetus (EU) N:o 1307/2013), joiden saamisen edellytyksenä ovat lakisääteiset hoitovaatimukset ja hyvä maatalous- ja ympäristökunto. Nämä toimenpiteet muodostavat yhdessä perustan viljelijöille unionissa maksettaville tuille ja kestävälle maataloudelle koko unionissa. Ensimmäisen pilarin toimenpiteet ovat kaikille jäsenvaltioille pakollisia, eikä niitä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta osarahoiteta. Näin varmistetaan, että sisämarkkinoilla sovelletaan yhteistä politiikkaa. YMP:n toinen pilari koostuu asetuksen (EU) N:o 1305/2013 soveltamisalaan kuuluvasta maaseudun kehittämispolitiikasta, jolla pyritään edistämään maatalouden kilpailukykyä, luonnonvarojen kestävää hoitoa ja ilmastotoimia sekä maaseudun tasapainoista aluekehitystä. Maaseudun kehittämistoimenpiteet ovat pitkälti vapaaehtoisia, luonteeltaan sopimusoikeudellisia ja yhteisrahoitettuja. Ne perustuvat strategiseen kehykseen, ja ne toteutetaan sellaisten maaseudun kehittämisohjelmien välityksellä, jotka ovat unionilla maaseudun kehittämisen osalta kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla asetettujen prioriteettien mukaisia.

(8)

Perussopimuksen 39 artiklan 1 kohdan mukaan YMP:n tavoitteena on oltava maatalouden tuottavuuden lisääminen, maatalousväestön kohtuullisen elintason takaaminen, markkinoiden vakauttaminen ja sen varmistaminen, että kuluttajat saavat tarvikkeita kohtuullisin hinnoin. Perussopimuksen 39 artiklan 2 kohdan mukaan suunniteltaessa yhteistä maatalouspolitiikkaa ja sen soveltamisessa käytettäviä erityismenetelmiä on otettava huomioon maatalouselinkeinon erityisluonne, joka johtuu maatalouden yhteiskunnallisesta rakenteesta sekä eri maatalousalueiden välisistä rakenteellisista eroista ja luonnonolojen eroista, tarve toteuttaa aiheelliset mukautukset asteittain ja se, että maatalous on ala, joka liittyy läheisesti talouteen kokonaisuudessaan.

(9)

Maatalouden on mukauduttava uusiin tilanteisiin ja selvittävä elintarviketurvan, ympäristön, ilmastonmuutoksen ja maaseudun taloudellisen elinvoimaisuuden säilyttämisen osalta ilmenevistä haasteista. Näistä keskeisistä haasteista selviämiseksi komissio on hahmotellut tiedonannossaan ”Yhteinen maatalouspolitiikka vuoteen 2020” (10) vuosien 2014–2020 YMP:aa varten seuraavat tavoitteet: 1) elinkelpoinen ruoan tuotanto; 2) luonnonvarojen kestävä hoito ja ilmastotoimet; ja 3) tasapainoinen aluekehitys.

(10)

Olennaisena osana YMP:aa vuosien 2014–2020 maaseudun kehittämispolitiikalla pyritään edistämään seuraavien tavoitteiden saavuttamista: 1) maatalouden kilpailukyvyn edistäminen; 2) luonnonvarojen kestävän hoidon varmistaminen ja ilmastotoimet; ja 3) maaseudun elinkeinoelämän ja maaseutuyhteisöjen tasapainoisen aluekehityksen saavuttaminen, mukaan lukien työpaikkojen luominen ja säilyttäminen. Kyseiset maaseudun kehittämistavoitteet pyritään saavuttamaan seuraavien maaseudun kehittämistä koskevien unionin prioriteettien avulla: 1) tietämyksen siirron ja innovoinnin edistäminen maa- ja metsätaloudessa sekä maaseutualueilla; 2) maatilojen elinkelpoisuuden ja kilpailukyvyn parantaminen kaikenlaisessa maataloudessa kaikilla alueilla sekä innovatiivisen maatalousteknologian ja kestävän metsänhoidon edistäminen; 3) elintarvikeketjun organisoitumisen edistäminen mukaan lukien maataloustuotteiden jalostus ja markkinointi, eläinten hyvinvointi ja maatalouden riskienhallinta; 4) maa- ja metsätalouteen liittyvien ekosysteemien ennallistaminen, säilyttäminen ja parantaminen; 5) resurssitehokkuuden edistäminen sekä vähähiiliseen ja ilmastonmuutosta kestävään talouteen siirtymisen tukeminen maatalous-, elintarvike- ja metsätaloussektoreilla; ja 6) sosiaalisen osallisuuden, köyhyyden vähentämisen ja taloudellisen kehityksen edistäminen maaseutualueilla (11).

(11)

YMP:n tavoitteet kuuluvat myös 3 päivänä maaliskuuta 2010 annetussa komission tiedonannossa ”Eurooppa 2020 – Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (12) ja siihen liittyvässä resurssitehokasta Eurooppaa koskevassa lippulaiva-aloitteessa (13) vahvistettujen, muun muassa kilpailukyvyn, ilmaston, energian ja luonnon monimuotoisuuden alalla asetettujen tavoitteiden piiriin.

(12)

Maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden valtiontukipolitiikan on myös oltava osa valtiontukiuudistuksesta tehtyä komission yleistä aloitetta. Valtiontukiuudistusta koskevassa tiedonannossaan (14) komissio esitteli kolme tavoitetta, joihin valtiontukien valvonnan uudistamisella pyritään: 1) kestävän, älykkään ja osallistavan kasvun edistäminen kilpailuun perustuvilla sisämarkkinoilla; 2) komission ennakkoarvioinnin keskittäminen tapauksiin, joilla on suurin vaikutus sisämarkkinoilla, ja yhteistyön tiivistäminen jäsenvaltioiden kanssa valtiontukisääntöjen täytäntöönpanossa; ja 3) sääntöjen sujuvoittaminen ja päätöksenteon nopeuttaminen. Tiedonannossa kehotettiin erityisesti omaksumaan eri suuntaviivojen ja puitteiden tarkistusta koskeva yhteinen lähestymistapa, joka perustuisi sisämarkkinoiden lujittamiseen, julkisten menojen vaikuttavuuden parantamiseen kanavoimalla valtiontuki paremmin yhteisen edun mukaisiin tavoitteisiin, kannustavan vaikutuksen suurempaan valvontaan, tuen rajoittamiseen tarvittavaan vähimmäismäärään sekä kilpailuun ja kauppaan mahdollisesti kohdistuvien tuen kielteisten vaikutusten arviointiin. Näissä suuntaviivoissa esitetyt soveltuvuusedellytykset perustuvat näihin yhteisiin arviointiperiaatteisiin, ja niitä sovelletaan ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluviin tukijärjestelmiin ja yksittäiseen tukeen.

(13)

Perussopimuksen 42 artiklan mukaisesti ja sikäli kuin kyseessä ovat perussopimuksen liitteessä I luetellut maataloustuotteet, perussopimuksen 107–109 artiklassa vahvistettuja valtiontukisääntöjä sovelletaan vain siltä osin, kuin Euroopan parlamentti ja neuvosto määrittävät.

(14)

Asetuksen (EU) N:o 1308/2013 211 artiklan 1 kohdan nojalla valtiontukisääntöjä sovelletaan pääsääntöisesti maataloustuotteiden tuotantoon ja kauppaan. Vahvistettuun yleisperiaatteeseen on kuitenkin erilaisia poikkeuksia, joista säädetään muun muassa seuraavissa: asetuksen (EU) N:o 1308/2013 211 artiklan 2 kohta, asetuksen (EU) N:o 1307/2013 13 artikla, asetuksen (EY) N:o 3/2008 13 artiklan 6 kohta, asetuksen (EU) N:o 228/2013 23 artikla ja asetuksen (EU) N:o 229/2013 17 artikla.

(15)

Kun kyseessä on maaseudun kehittämistuki, yleisperiaate valtiontukisääntöjen sovellettavuudesta vahvistetaan asetuksen (EU) N:o 1305/2013 81 artiklan 1 kohdassa. Mainitun asetuksen 81 artiklan 2 kohdassa ja 82 artiklassa säädetään, ettei valtiontukisääntöjä sovelleta jäsenvaltioiden asetuksen (EU) N:o 1305/2013 nojalla ja mukaisesti maksamaan tukeen eikä kansalliseen lisärahoitukseen, kun kyseessä on perussopimuksen 42 artiklan soveltamisalaan kuuluva tuki.

(16)

Valtiontukisääntöjä ei näin ollen sovelleta maaseudun kehittämistuen osarahoitukseen (ei maaseuturahaston osuuteen eikä kansalliseen osuuteen) eikä kyseisen tuen lisänä maksettavaan kansalliseen lisärahoitukseen, edellyttäen että kyseinen toimenpide liittyy perussopimuksen 42 artiklan soveltamisalaan kuuluvaan maataloustoimintaan ja on osa maaseudun kehittämisohjelmaa.

(17)

Valtiontukisääntöjä sovelletaan kuitenkin täysimääräisesti kaikkiin osarahoitettuihin tukitoimenpiteisiin (niin maaseuturahaston osuuteen kuin kansalliseen osuuteen) sekä kansalliseen lisärahoitukseen tällaisille toimenpiteille perussopimuksen 42 artiklan soveltamisalan ulkopuolella. Asetuksen (EU) N:o 1305/2013 mukaan kyseeseen tulevat seuraavanlaiset tapaukset: a) toimenpiteet, joilla tuetaan toimintaa maaseutualueilla, ja b) metsätaloustoimenpiteet.

(18)

Jos jäsenvaltio aikoo rahoittaa yksinomaisesti kansallisista varoistaan (eli ilman maaseuturahaston myöntämää osarahoitusta) toimenpiteen, joka on pääpiirteissään suunniteltu tietyn maaseudun kehittämistoimenpiteen edellytysten mukaisesti (”maaseudun kehittämistoimenpiteen kaltainen toimenpide”), valtiontukisääntöjä sovelletaan täysimääräisesti riippumatta siitä, kuuluuko toimenpide perussopimuksen 42 artiklan soveltamisalaan tai sen ulkopuolelle.

(19)

Komissio soveltaa näitä suuntaviivoja tukijärjestelmiin ja yksittäisiin tukiin.

(20)

Näitä suuntaviivoja sovelletaan valtiontukeen, jota myönnetään maatalouden alkutuotantoon, toiseen maataloustuotteeseen johtavaan maataloustuotteiden jalostukseen ja maataloustuotteiden kaupan pitämiseen.

(21)

Näiden suuntaviivojen I osan 2.1 jaksossa kuvattujen yleisten näkökohtien pohjalta ja jotta varmistettaisiin johdonmukaisuus maaseudun kehittämispolitiikan kanssa ja yksinkertaistettaisiin valtiontukisääntöjen noudattamista, on tarkoituksenmukaista sisällyttää näihin suuntaviivoihin myös tietyt maaseudun kehittämistoimenpiteet, jotka eivät kuulu perussopimuksen 42 artiklan soveltamisalaan, riippumatta siitä, rahoitetaanko niitä maaseuturahastosta tai kansallisella lisärahoituksella, sekä yksinomaan kansallisista varoista rahoitetut maaseudun kehittämistoimenpiteen kaltaiset toimenpiteet. Näissä suuntaviivoissa vahvistetaan sen vuoksi maatalousalan lisäksi sisämarkkinoille soveltuvuutta koskevat perusteet metsätalousalan valtiontuelle ja maaseutualueilla toimiville yrityksille maksettavalle tuelle, joihin perussopimuksen 42 artiklaa ei muutoin sovelleta.

(22)

Valtiontukea ja sen sisämarkkinoille soveltuvuutta arvioidessaan komissio ottaa mahdollisimman pitkälti huomioon asetuksessa (EU) N:o 1305/2013 ja sen täytäntöönpanosäännöksissä ja delegoiduissa säädöksissä vahvistetut edellytykset.

(23)

Edellä mainitut näkökohdat huomioon ottaen nämä suuntaviivat kattavat seuraavat tukimuodot:

(24)

Näitä suuntaviivoja voidaan soveltaa asetuksen (EU) N:o 1303/2013 35 artiklassa ja asetuksen (EU) N:o 1305/2013 42–45 artiklassa tarkoitettuun Leaderin paikallisen kehittämisen tukeen, joka koskee yksilöllisiä paikallisyhteisöjen kumppanuuksien suunnittelemia ja toteuttamia hankkeita erityisten paikallisten ongelmien ratkaisemiseksi, sikäli kuin näissä suuntaviivoissa vahvistetut asiaan liittyvät maaseudun kehittämistoimenpiteitä koskevat edellytykset täyttyvät.

(25)

Periaatteessa näitä suuntaviivoja sovelletaan pk-yritysten ja suurten yritysten tukeen. Markkinoiden toimintahäiriöt eivät vaikuta niin paljon suuriin yrityksiin kuin pk-yrityksiin. Maa- ja metsätalousalalla ja maaseutualueilla toimivat suuret yritykset ovat lisäksi todennäköisemmin merkittäviä markkinatoimijoita, ja sen vuoksi suurille yrityksille myönnettävä tuki voi tietyissä tapauksissa erityisesti vääristää kilpailua ja kauppaa sisämarkkinoilla. Koska maa- ja metsätalousalalla ja maaseutualueilla toimiville suurille yrityksille ja muille suurille yrityksille myönnetty tuki voi vääristää kilpailua samalla tavalla, suuria yrityksiä koskevat valtiontukisäännöt olisi näissä suuntaviivoissa yhdenmukaistettava yleisten valtiontukisääntöjen kanssa ja näiden suuntaviivojen I osan 3 luvussa vahvistettuja yhteisiä arviointiperiaatteita olisi sovellettava. Kun kyseessä ovat maaseudun kehittämistoimenpiteet, suuria yrityksiä koskevat valtiontukisäännöt olisi yhtenäistettävä asetuksen (EU) N:o 1305/2013 asiaa koskevien sääntöjen kanssa, jotta varmistettaisiin yhtenäisyys ja johdonmukaisuus maaseudun kehittämispolitiikan kanssa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta yhteisiä arviointiperiaatteita. Kun kyseessä ovat kotieläintuotannon tukitoimenpiteet, jotka eivät kuulu asetuksen (EU) N:o 1305/2013 soveltamisalaan, komissio pitäytyy aiemmassa toimintapolitiikassaan, jonka mukaan suurten yritysten pitäisi pystyä rahoittamaan kyseiset toimenpiteet itse. Kotieläintuotannon tuki olisi sen vuoksi rajoitettava pk-yrityksiin.

(26)

Näitä suuntaviivoja ei periaatteessa sovelleta vaikeuksissa oleviin yrityksiin (15). Komissio katsoo, että jos yritys on taloudellisissa vaikeuksissa, sitä ei voida pitää sopivana välineenä edistämään muita julkisen politiikan tavoitteita ennen kuin sen elinkelpoisuus on varmistettu, sillä tällaisen yrityksen koko olemassaolo on vaarassa. Niinpä jos tuensaajalla on 35 kohdan 15 alakohdassa tarkoitettuja taloudellisia vaikeuksia, tuki arvioidaan valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annettujen yhteisön suuntaviivojen (16), sellaisina kuin ne ovat muutettuina tai korvattuina, mukaisesti. Tätä periaatetta ei sovelleta näiden suuntaviivojen II osan 1.2.1.1 ja 2.1.3 jaksossa tarkoitettuun luonnonmullistusten ja poikkeuksellisten tapahtumien aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen myönnettävään tukeen, joka soveltuu sisämarkkinoille perussopimuksen 107 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti. Jos maa- tai metsätalousalan yrityksen taloudellisten vaikeuksien aiheuttajana on näiden suuntaviivojen II osan 1.2.1.2, 1.2.1.3, 1.2.1.5, 2.1.3 tai 2.8.5 jaksossa tarkoitettu riskitapahtuma, tällaisten riskitapahtumien aiheuttamien menetysten tai vahinkojen korvaamiseen tai korjaamiseen tarkoitettua tukea ja kasvintuhoojien hävittämisestä aiheutuvien kustannusten korvaamiseen tarkoitettua tukea voidaan myöntää näiden suuntaviivojen mukaisesti ja tuen voidaan katsoa soveltuvan sisämarkkinoille perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti. Kun kyseessä ovat 1.2.1.4 jakson mukainen tuki kuolleiden eläinten poistamiseen ja hävittämiseen ja 1.2.1.3 jakson 375 kohdan c alakohdan mukainen tuki hävittämistoimenpiteisiin eläintautien tapauksessa, yrityksen taloudellisen tilanteen osalta ei tietyin edellytyksin myöskään pitäisi kansanterveyden suojelemiseen liittyvistä syistä tehdä hätätilanteessa eroa.

(27)

Arvioidessaan tukea, jota myönnetään yritykselle, jolle on annettu sellaiseen komission aikaisempaan päätökseen perustuva maksamaton perintämääräys, jossa tuki on todettu sääntöjenvastaiseksi ja sisämarkkinoille soveltumattomaksi, komissio ottaa huomioon vielä perimättä oleman tukimäärän (17). Tämä ei koske perussopimuksen 107 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettua luonnonmullistusten aiheuttamien vahinkojen korvaamiseksi myönnettävää tukea.

(28)

Komissio ei salli kolmansiin maihin tai jäsenvaltioihin suuntautuvaan vientiin liittyvien toimien tukea, joka liittyy suoraan vientimääriin, tukea, jolla suositaan kotimaisia tuotteita tuontituotteiden kustannuksella, eikä tukea, joka liittyy jakeluverkon perustamiseen ja toimintaan tai jolla katetaan vientitoimintaan liittyviä muita menoja. Messujen osallistumiskustannuksiin tai sellaisista selvityksistä tai konsulttipalveluista aiheutuviin kustannuksiin myönnettävää tukea, joita tarvitaan uuden tai olemassa olevan tuotteen tuomiseksi uusille markkinoille, ei periaatteessa katsota vientitueksi.

(29)

Jäsenvaltioille muistutetaan, että rahoitusjärjestelmä, esimerkiksi veronluonteiset maksut, olisi ilmoitettava, jos tällainen järjestelmä on olennainen osa tukitoimenpidettä (ks. asia T-275/11, 41–44 kohta) (18).

(30)

Komissio arvioi tapauskohtaisesti kaikki tukitoimenpiteet, jotka eivät kuulu näiden suuntaviivojen tai muiden asiaan liittyvien valtiontukisääntöjen soveltamisalaan, suoraan perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan nojalla ottaen huomioon perussopimuksen 107, 108 ja 109 artiklassa vahvistetut säännöt, YMP:n ja soveltuvin osin mahdollisuuksien mukaan nämä suuntaviivat. Jäsenvaltioiden, jotka ilmoittavat näiden suuntaviivojen soveltamisalaan kuulumattomasta valtiontuesta, on osoitettava, että kyseinen valtiontuki on näiden suuntaviivojen I osan 3 luvussa vahvistettujen yhteisten arviointiperiaatteiden mukainen. Komissio hyväksyy tällaiset toimenpiteet vain, jos myönteinen vaikutus alan kehitykseen on selvästi suurempi kuin sisämarkkinoilla tapahtuvan kilpailun vääristymisen ja jäsenvaltioiden väliseen kauppaan kohdistuvien vaikutusten riskit.

(31)

Jotta valtiontukisääntöjä voidaan sujuvoittaa ja koska maa- ja metsätalousalalla ja maaseutualueilla toimivien yritysten ja muiden yritysten välillä on samankaltaisuuksia, yleisiä valtiontukisääntöjä, joissa vahvistetaan tuen sisämarkkinoille soveltuvuutta koskevat perusteet, sovelletaan periaatteessa näiden suuntaviivojen kattamiin aloihin. Tämä koskee erityisesti valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annettuja yhteisön suuntaviivoja, tutkimus- ja kehitystyöhön sekä innovaatiotoimintaan myönnettävää valtiontukea koskevia puitteita (19), sellaisina kuin ne ovat muutettuina tai korvattuina, ympäristönsuojelulle ja energia-alalle vuosina 2014–2020 myönnettävästä valtiontuesta annettuja suuntaviivoja (20), sellaisina kuin ne ovat muutettuina tai korvattuina, EU:n suuntaviivoja valtiontukisääntöjen soveltamisesta laajakaistaverkkojen nopean käyttöönoton yhteydessä (21), sellaisena kuin se on muutettuna tai korvattuna, valtiontuesta riskirahoitussijoitusten edistämiseksi annettuja suuntaviivoja (22), sellaisina kuin ne ovat muutettuina tai korvattuina, komission tiedonantoa ”Perusteista koulutukseen myönnettävän, yksittäistä ilmoitusta edellyttävän valtiontuen soveltuvuuden arvioimiseksi” (23), sellaisena kuin se on muutettuna tai korvattuna, komission tiedonantoa ”Perusteista epäedullisessa asemassa oleville ja alentuneesti työkykyisille työntekijöille työllistämiseen myönnettävän yksittäistä ilmoitusta edellyttävän valtiontuen soveltuvuuden arvioimiseksi” (24), sellaisena kuin se on muutettuna tai korvattuna, ja välineitä, jotka koskevat yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja (25).

(32)

Edellä mainittuja horisontaalisia välineitä sovelletaan maataloustuotteiden tuotantoon, jalostukseen ja kaupan pitämiseen, jollei näissä suuntaviivoissa vahvisteta erityisiä sääntöjä. Näissä suuntaviivoissa säädetään erityisistä ympäristöalan tukitoimenpiteistä, kuten maatalouden ympäristö- ja ilmastositoumuksiin ja eläinten hyvinvointia edistäviin sitoumuksiin myönnettävä tuki (II osan 1.1.5 jakso), Natura 2000 -alueisiin ja vesipuitedirektiiviin liittyviin haittoihin tarkoitettu tuki (26) (II osan 1.1.6 jakso) ja luonnonmukaisen maatalouden tuki (II osan 1.1.8 jakso). Ympäristötavoitteisiin tehtäviin investointeihin maatalouden alkutuotannon alalla myönnettäviä tukia arvioidaan näiden suuntaviivojen II osan 1.1.1.1 jaksossa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti. Maataloustuotteiden jalostusta ja maataloustuotteiden kaupan pitämistä harjoittaville yrityksille ympäristönsuojelua varten myönnettävä tuki katsotaan perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää ympäristönsuojelulle ja energia-alalle vuosina 2014–2020 myönnettävästä valtiontuesta annetuissa suuntaviivoissa asetetut edellytykset. Energiansäästöä, biopolttoaineita ja uusiutuvia energialähteitä koskeviin investointeihin myönnettävä tuki suljetaan pois näiden suuntaviivojen II osan 2 ja 3 luvun soveltamisalasta, sillä kyseisen tuen olisi oltava ympäristönsuojelulle ja energia-alalle vuosina 2014–2020 myönnettävästä valtiontuesta annettujen suuntaviivojen mukaista, jollei tukea ole vapautettu ilmoitusvelvollisuudesta. Sellaisiin maatalouden alkutuotantoon yhteydessä oleviin investointeihin myönnettävä tuki, jotka liittyvät energian tuotantoon uusiutuvista energialähteistä tai biopolttoaineiden tuotantoon maatiloilla, voi kuitenkin kuulua näiden suuntaviivojen soveltamisalaan edellyttäen, ettei tällainen tuotanto ylitä kyseisen maatilan keskimääräistä vuotuista polttoaineen tai energian kulutusta (1.1.1.1 jakso).

(33)

Aluetukia koskevia vuosien 2014–2020 suuntaviivoja (27) ei sovelleta maatalouden perustuotteiden tuotantoon alan erityispiirteiden vuoksi. Niitä sovelletaan kuitenkin maataloustuotteiden jalostukseen ja maataloustuotteiden kaupan pitämiseen näissä suuntaviivoissa esitetyn mukaisesti.

(34)

Metsätalousalalla tai maaseutualueilla toimiviin yrityksiin saatetaan soveltaa sekä yleisiä valtiontukisääntöjä että näiden suuntaviivojen erityisempiä säännöksiä. Metsätalousalalla tai maaseutualueilla toimivien yritysten tuki voidaan tapauksen mukaan katsoa sisämarkkinoille soveltuvaksi myös valtiontukea koskevien yleisten unionin sääntöjen nojalla ja niiden mukaisesti (erityisesti alueellisia valtiontukia koskevat suuntaviivat vuosille 2014–2020, tutkimus- ja kehitystyöhön sekä innovaatiotoimintaan myönnettävää valtiontukea koskevat puitteet sekä ympäristönsuojelulle ja energia-alalle vuosina 2014–2020 myönnettävästä valtiontuesta annetut suuntaviivat).

(35)

Näissä suuntaviivoissa tarkoitetaan:

(36)

Jos perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdan mukaiset edellytykset täyttyvät, jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden yritysten tuesta perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesti, eivätkä ne saa toteuttaa ehdotettua toimenpidettä ennen kuin menettelyssä on tehty lopullinen päätös, lukuun ottamatta toimenpiteitä, jotka ovat ryhmäpoikkeusasetuksessa säädettyjen edellytysten mukaisia.

(37)

Tukijärjestelmän nojalla myönnettyyn yksittäiseen tukeen sovelletaan perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaista ilmoitusvelvollisuutta, jos tuki ylittää seuraavat ilmoituskynnysarvot:

(38)

Arvioidessaan, voidaanko ilmoitetun tukitoimenpiteen katsoa soveltuvan sisämarkkinoille perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan mukaisesti, komissio analysoi yleensä, varmistaako toimenpidesuunnitelma, että tuen myönteinen vaikutus yhteisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamiseen ylittää sen kielteiset vaikutukset kauppaan ja kilpailuun.

(39)

Valtiontukiuudistusta koskevassa tiedonannossa kehotettiin yksilöimään ja määrittelemään yhteiset periaatteet, joita komissio soveltaa aina arvioidessaan, soveltuuko tukitoimenpide sisämarkkinoille. Tässä tarkoituksessa komissio katsoo, että tukitoimenpide on perussopimuksen mukainen, jos se täyttää seuraavat kriteerit:

(40)

Eräiden tukijärjestelmämuotojen yleisen tasapainon osalta voidaan lisäksi edellyttää 720–723 kohdan mukaista jälkiarviointia. Komissio voi tällaisissa tapauksissa rajoittaa järjestelmien kestoa (yleensä enintään neljään vuoteen), ja myöhemmin voidaan tehdä uusi ilmoitus järjestelmän voimassaolon jatkamiseksi.

(41)

Jos valtiontukitoimenpide tai sen ehdot (mukaan lukien rahoitusmenetelmä, kun se kuuluu erottamattomasti tukitoimenpiteeseen) rikkovat erottamattomasti unionin lainsäädäntöä, tukea ei voida pitää sisämarkkinoille soveltuvana (38). Erityisesti seuraavan tuen katsotaan rikkovan sovellettavaa EU:n lainsäädäntöä erottamattomasti:

(42)

Yhteiset arviointiperusteet on nähtävä erityisesti YMP:n kannalta. Kyseisiä kilpailupolitiikkaan liittyviä yleisiä näkökohtia sovelletaan sen vuoksi kaikkiin näiden suuntaviivojen mukaisiin tukiin, jollei näiden suuntaviivojen I osan 3.1–3.7 jaksossa ole vahvistettu poikkeuksia maatalousalaan sovellettavien erityisnäkökohtien vuoksi.

(43)

Maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden tuen tarkoituksena on varmistaa elinkelpoinen ruoan tuotanto ja edistää resurssien tehokasta ja kestävää käyttöä, jotta päästäisiin älykkääseen ja kestävään kasvuun.

(44)

Maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden tuen olisi oltava läheisessä yhteydessä YMP:aan, sen olisi oltava näiden suuntaviivojen 10 kohdassa tarkoitettujen tavoitteiden mukaista ja sen olisi oltava linjassa maataloustuotteiden yhteistä markkinajärjestelyä koskevien sääntöjen kanssa.

(45)

Maaseudun kehittämistavoitteet otetaan yhdessä valtiontukea koskevien yleisten periaatteiden kanssa huomioon arvioitaessa tuen soveltuvuutta sisämarkkinoille.

(46)

Komissio katsoo, että toimenpiteet, jotka on toteutettu asetuksen (EU) N:o 1305/2013 ja sen täytäntöönpanosäädösten ja delegoitujen säädösten nojalla ja niiden mukaisesti tai kansallisena lisärahoituksena maaseudun kehittämisohjelman puitteissa, ovat sinällään maaseudun kehittämistavoitteiden mukaisia ja edistävät niitä.

(47)

Kun kyseessä ovat yksinomaan kansallisista varoista rahoitetut maaseudun kehittämistoimenpiteiden kaltaiset toimenpiteet, jäsenvaltioiden olisi osoitettava, miten tarkasteltavana oleva valtiontuki vastaa asianomaisten maaseudun kehittämisohjelmien vaatimuksia ja on näiden ohjelmien mukainen, jotta voidaan varmistaa johdonmukaisuus maaseuturahastosta maaseudun kehittämisohjelmissa osarahoitettujen maaseudun kehittämistoimenpiteiden kanssa. Jokaisen ilmoituksen mukana on oltava tällaiset asiakirjat.

(48)

Komissio katsoo, että periaate, jonka mukaan olisi edistettävä maaseudun kehittämistavoitteita, täyttyy näiden suuntaviivojen II osan 1.2, 1.3, 2.8 ja 2.9 jaksossa tarkoitettujen, maaseudun kehittämisen soveltamisalan ulkopuolelle jäävien tukitoimenpiteiden osalta, sillä komissio on saanut riittävästi kokemusta sen suhteen, että kyseisillä toimenpiteillä edistetään maaseudun kehittämistavoitteita.

(49)

Myöntäessään tukea järjestelmään perustuviin erikseen ilmoitettaviin investointihankkeisiin tuen myöntävän viranomaisen on osoitettava, että valittu hanke edistää järjestelmän tavoitetta ja siten maa- ja metsätalousalalla ja maaseutualueilla myönnettävän tuen tavoitteita. Jäsenvaltio voi tässä tarkoituksessa käyttää tukihakemuksen esittäjän antamia tietoja, joissa on kuvattava investoinnin myönteisiä vaikutuksia.

(50)

Vaikka valtiontukisääntöjä on yleisesti ottaen sovellettava maatalousalaan, maatalousalan erityispiirteiden vuoksi (39) valtiontukisääntöjen soveltamisen edelle kuitenkin menevät YMP:n ensimmäiseen pilariin kuuluvissa asetuksissa vahvistetut säännökset. Toisin sanoen jäsenvaltion turvautumista valtiontukitoimenpiteisiin ei voida asettaa etusijalle asetukseen (EU) N:o 1308/2013 (40) nähden. Komissio ei sen vuoksi salli valtiontukea, joka on ristiriidassa yhteistä markkinajärjestelyä koskevien säännösten kanssa tai joka häiritsisi yhteisen markkinajärjestelyn asianmukaista toimintaa.

(51)

Maataloustuotteiden yhteisen markkinajärjestelyn periaatteiden noudattamista koskevia muita erityisiä edellytyksiä vahvistetaan näiden suuntaviivojen II osan 1.1.1.1 jaksossa (maatalouden alkutuotantoon liittyvä investointituki maatiloilla), 1.1.4 jaksossa (tuottajaryhmien ja -organisaatioiden perustamistuki) ja 1.2.2 jaksossa (tuki tuotantokapasiteetin poistamiseen).

(52)

Perussopimuksen 11 artiklan mukaan ”ympäristönsuojelua koskevat vaatimukset on sisällytettävä unionin politiikan ja toiminnan määrittelyyn ja toteuttamiseen, erityisesti kestävän kehityksen edistämiseksi”. YMP:n ensimmäiseen ja toiseen pilariin sisältyvien tuntuvien ympäristötoimenpiteiden oikeusperusta on perussopimuksen 11 artikla. Maaseudun kehittämistä koskevia unionin prioriteetteja olisi kyseisen vaatimuksen mukaisesti tavoiteltava kestävään kehitykseen pyrkien. Kun unioni pyrkii edistämään ympäristön suojelemista perussopimuksen 11 artiklan mukaisesti, otetaan myös huomioon saastuttaja maksaa -periaate (41). Sen vuoksi tulevissa valtiontuki-ilmoituksissa on kiinnitettävä erityistä huomiota ympäristöseikkoihin. Kaikkiin valtiontuki-ilmoituksiin olisi vastaisuudessa lisättävä arvio siitä, odotetaanko tuetulla toiminnalla olevan mahdollisia ympäristövaikutuksia. Jos ympäristövaikutuksia aiheutuu, valtiontuki-ilmoituksessa olisi esitettävä tiedot, jotka osoittavat, ettei tukitoimenpide johda voimassa olevan unionin ympäristölainsäädännön rikkomiseen. Esimerkiksi sellaisten tuotannon lisäämiseen tähtäävien investointitukien kohdalla, joihin liittyy niukkojen voimavarojen käytön kasvu tai saasteiden lisääntyminen, on tarpeen osoittaa, ettei kyseinen järjestelmä riko sovellettavaa unionin lainsäädäntöä, ympäristönsuojelua koskeva lainsäädäntö (42) mukaan lukien, eikä ole asetukseen (EU) N:o 1307/2013 perustuvien täydentävien ehtojen mukaisen hyvän maatalous- ja ympäristökunnon vastainen. Jos ilmoitetaan valtiontuesta, joka muodostaa osan maaseudun kehittämisohjelmaa, tällaiseen valtiontukitoimenpiteeseen liittyvien ympäristövaatimusten olisi oltava samat kuin maaseudun kehittämistoimenpiteeseen liittyvien ympäristövaatimusten.

(53)

Jotta voidaan arvioida, onko valtiontuki tarpeen yhteisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamiseksi, on ensin tarkasteltava ratkaistavana olevaa ongelmaa. Valtiontuki olisi kohdennettava tilanteisiin, joissa sillä saadaan aikaan sellainen merkittävä vaikutus, johon ei päästä markkinoiden omin toimin.

(54)

Valtiontukitoimenpiteillä voidaan tietyin edellytyksin korjata markkinoiden toimintapuutteita ja siten parantaa markkinoiden tehokasta toimintaa ja kilpailukykyä. Kun markkinoilla saavutetaan tehokkaita tuloksia, jotka kuitenkin ovat epätyydyttäviä oikeudenmukaisuuden tai koheesion kannalta, valtiontukea voidaan käyttää suotavamman ja oikeudenmukaisemman markkinatilanteen saavuttamiseksi.

(55)

Näiden suuntaviivojen soveltamiseksi komissio katsoo, että markkinoilla ei päästä odotettuihin tavoitteisiin ilman valtion toimia, jos tukitoimenpiteet täyttävät näiden suuntaviivojen II osassa vahvistetut erityiset edellytykset. Sen vuoksi tällainen tuki olisi katsottava tarpeelliseksi, jotta saavutettaisiin näiden suuntaviivojen I osan 3.1 jaksossa täsmennetty yhteisen edun mukaiset tavoitteet.

(56)

Ehdotetun tukitoimenpiteen on oltava kyseisen politiikan tavoitteen saavuttamiseen soveltuva väline. Tukitoimenpiteen ei katsota soveltuvan sisämarkkinoille, jos sama YMP:n tavoitteisiin ja erityisesti maaseudun kehittämiseen kohdistuva myönteinen vaikutus saadaan aikaan vähemmän vääristävillä politiikan välineillä tai muunlaisella vähemmän vääristävällä tuella. On tärkeää muistaa, että kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi käytettävissä voi olla muita paremmin soveltuvia välineitä, kuten sääntely, markkinapohjaiset välineet, infrastruktuurin kehittäminen ja liiketoimintaympäristön parantaminen.

(57)

Kun kyseessä on maa- ja metsätalousalalla ja maaseutualueilla myönnettävä tuki, joka täyttää näiden suuntaviivojen II osan asianomaisissa jaksoissa vahvistetut erityiset edellytykset, komissio katsoo, että tuki on tarkoituksenmukainen politiikan väline.

(58)

Jos jäsenvaltio päättää ottaa käyttöön maaseudun kehittämistoimenpiteen kaltaisen tukitoimenpiteen, joka rahoitetaan yksinomaan kansallisista varoista, ja samaan aikaan samasta toimenpiteestä määrätään asianomaisessa maaseudun kehittämisohjelmassa, jäsenvaltion olisi osoitettava tällaisen kansallisen tukivälineen edut verrattuna kyseessä olevaan maaseudun kehittämisohjelmassa esitettyyn toimenpiteeseen.

(59)

Tukea voidaan myöntää eri muodoissa. Jäsenvaltion olisi kuitenkin varmistettava, että tuki myönnetään muodossa, josta todennäköisesti aiheutuu vähiten kaupan ja kilpailun vääristymiä.

(60)

Jos näiden suuntaviivojen II osassa kuvattua tukitoimenpidettä varten halutaan ottaa käyttöön erityinen muoto, kyseinen muoto katsotaan tarkoituksenmukaiseksi tukivälineeksi näiden suuntaviivojen soveltamiseksi.

(61)

Komissio katsoo myös, että kyseessä on tarkoituksenmukainen tukiväline, kun kyseessä ovat maaseudun kehittämistoimenpiteet, jotka ovat maaseuturahaston osarahoittamia tai myönnetään kansallisena lisärahoituksena tällaisiin osarahoitettuihin toimenpiteisiin, ja jos tuki myönnetään asianomaisessa maaseudun kehittämistoimenpiteessä määrätyssä muodossa.

(62)

Kun kyseessä on investointituki, joka ei kuulu asetuksen (EU) N:o 1305/2013 soveltamisalaan osana maaseudun kehittämisohjelmaa tai tällaisen maaseudun kehittämistoimenpiteen lisärahoituksena, ja jos tuki myönnetään muodoissa, jotka tarjoavat suoran rahallisen edun (esimerkiksi suorat avustukset, vapautukset veroista, sosiaaliturvamaksuista tai muista pakollisista maksuista tai niiden alennukset), jäsenvaltion on osoitettava, miksi muut kilpailua tai kauppaa mahdollisesti vähemmän vääristävät tukimuodot, kuten takaisinmaksettavat ennakot tai velka- tai pääomainstrumentteihin perustuvat tukimuodot (esimerkiksi matalakorkoiset lainat tai korkotuet, valtion takaukset tai jokin vaihtoehtoinen tapa tarjota pääomaa suotuisin ehdoin), eivät ole yhtä tarkoituksenmukaisia.

(63)

Kun kyseessä ovat näiden suuntaviivojen II osan 2.8 jakson mukaiset metsätaloustoimenpiteet, jäsenvaltioiden on osoitettava, ettei ekologisia ja suojaavia tehtäviä ja virkistyskäyttöä koskevia tavoitteita, joihin ne pyrkivät, voida saavuttaa näiden suuntaviivojen II osan 2.1–2.7 jaksossa tarkoitetuilla maaseudun kehittämistoimenpiteen kaltaisilla metsätaloustoimenpiteillä.

(64)

Useissa tukimuodoissa tuki on myönnettävä lopullisille edunsaajille välillisesti luontoissuorituksena tuettujen palvelujen muodossa. Tällaisia tukimuotoja ovat esimerkiksi tuki markkinatutkimuksista, tuoteideoinnista ja -suunnittelusta aiheutuviin kustannuksiin, tuki laatujärjestelmien hyväksymishakemusten valmisteluun, tuki tietämyksen siirtoa ja tiedotusta koskeviin toimiin, tuki neuvontapalveluihin, tuki maatilojen lomituspalveluihin, tuki menekinedistämistoimiin, tuki eläintautien tai kasvintuhoojien ennaltaehkäisystä ja hävittämisestä aiheutuvien kustannusten korvaamiseen sekä kotieläintuotannon tuki. Tällöin tuki maksetaan kyseisen palvelun tai toiminnan tarjoajalle.

(65)

Sen arvioiminen, soveltuuko tukitoimenpide sisämarkkinoille, ei rajoita asianomaisten julkisia hankintoja koskevien sääntöjen soveltamista eikä periaatteita, jotka liittyvät läpinäkyvyyteen, avoimuuteen ja syrjintäkieltoon palveluntarjoajan valintamenettelyssä.

(66)

Maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden tuki voidaan katsoa sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos sillä on kannustava vaikutus. Kannustava vaikutus on kyseessä silloin, kun tuki muuttaa yrityksen toimintaa siten, että yritys harjoittaa sellaista alan kehitystä edistävää ylimääräistä toimintaa, jota se ei olisi ryhtynyt harjoittamaan ilman tukea tai harjoittaisi rajoitetusti tai eri tavalla. Tuella ei kuitenkaan saa kattaa yritykselle toiminnasta joka tapauksessa aiheutuvia kustannuksia, eikä sillä saa korvata taloudelliseen toimintaan liittyvää tavanomaista liiketoimintariskiä.

(67)

Jollei unionin lainsäädännössä tai näissä suuntaviivoissa ole erityisesti säädetty poikkeuksista, yksinomaan yritysten taloudellisen aseman parantamiseen tarkoitetut yksipuoliset valtiontukitoimenpiteet, jotka eivät millään tavoin edistä alan kehitystä, ja erityisesti pelkästään hinnan, määrän, tuotantoyksikön tai tuotantovälineyksikön perusteella myönnettävät tuet katsotaan toimintatuiksi, jotka eivät sovellu sisämarkkinoille. Lisäksi jo kyseisen tuen luonteeseen kuuluu, että tuki todennäköisesti vaikuttaa myös yhteisen markkinajärjestelyn mekanismeihin.

(68)

Näistä samoista syistä komissio hyväksyy pakollisten vaatimusten noudattamista helpottavan tuen ainoastaan sikäli kuin se täyttää maaseudun kehittämispolitiikan tavoitteet.

(69)

Näiden suuntaviivojen II osan 1.2. ja 2.8.5 jakson mukaisesti myönnettävä tuki olisi samojen perustelujen vuoksi rajoitettava auttamaan ainoastaan maa- tai metsätalousalalla toimivia yrityksiä, joilla on erilaisia ongelmia huolimatta siitä, että ne ovat mahdollisuuksiensa mukaan pyrkineet minimoimaan tällaiset riskit. Valtiontuki ei saisi kannustaa yrityksiä ottamaan tarpeettomia riskejä. Maa- ja metsätalousalalla toimivien yritysten olisi itse vastattava tuotantomenetelmien tai tuotteiden harkitsemattomista valinnoista aiheutuvista seurauksista.

(70)

Komissio katsoo samoista syistä, että tuella ei ole kannustavaa vaikutusta tuensaajaan sellaisissa tapauksissa, joissa asianomaiseen hankkeeseen tai toimintaan liittyvät työt on aloitettu jo ennen kuin tuensaaja jättää tukihakemuksen kansallisille viranomaisille.

(71)

Hakemuslomakkeessa on ilmoitettava vähintään hakijayrityksen nimi ja koko, hankkeen tai toiminnan kuvaus, mukaan lukien sijaintipaikka sekä aloitus- ja lopetusaika, hankkeen toteuttamiseksi tarvittavan tuen määrä ja tukikelpoiset kustannukset.

(72)

Suurten yritysten on lisäksi kuvailtava hakemuslomakkeessa tilannetta ilman tukea. Tätä tilannetta kutsutaan vaihtoehtoiseksi skenaarioksi taikka vaihtoehtoiseksi hankkeeksi tai toiminnaksi. Suurten yritysten on todistettava asiakirjoin hakemuslomakkeessa esitetyt vaihtoehtoista skenaariota koskevat tiedot.

(73)

Saadessaan hakemuksen tuen myöntävän viranomaisen on tarkistettava vaihtoehtoisen skenaarion uskottavuus ja vahvistettava, että tuella on vaadittu kannustava vaikutus. Vaihtoehtoinen tilanne on uskottava, jos se on todellinen ja liittyy päätöksenteossa huomioon otettaviin tekijöihin ajankohtana, jolloin tuensaaja tekee asianomaista hanketta tai toimintaa koskevan päätöksen.

(74)

Poiketen siitä, mitä 70–73 kohdassa säädetään, veroetuuksien muodossa olevalla pk-yrityksille myönnettävällä tuella katsotaan olevan kannustava vaikutus, jos tukijärjestelmässä vahvistetaan oikeus tukeen objektiivisin perustein ja ilman jäsenvaltion muuta harkintavaltaa ja jos tukijärjestelmä oli hyväksytty ja voimassa ennen tuettuun hankkeeseen tai toimintaan liittyvien töiden aloittamista. Viimeksi mainittua vaatimusta ei sovelleta myöhemmin käyttöön otettaviin verojärjestelmiin edellyttäen, että toiminta kuului jo aikaisempien veroetuuksiin perustuvien järjestelmien soveltamisalaan.

(75)

Poiketen siitä, mitä 70–74 kohdassa säädetään, seuraavilla näiden suuntaviivojen tukimuodoilla ei edellytetä olevan kannustavaa vaikutusta tai niillä katsotaan olevan kannustava vaikutus:

(76)

Edellä esitettyjen vaatimusten lisäksi jäsenvaltion on erikseen ilmoitettavan yksittäisen investointituen osalta toimitettava selkeät todisteet siitä, että tuella on todella vaikutusta investoinnin valintaan. Kokonaisvaltaisen arvioinnin suorittamiseksi jäsenvaltion on toimitettava sekä tuettavaa hanketta koskevat tiedot että kattava kuvaus vaihtoehtoisesta skenaariosta, jossa mikään viranomainen ei myönnä tuensaajalle tukea.

(77)

Jäsenvaltioita kehotetaan erityisesti hyödyntämään asiakirjoja, esimerkiksi yritysten hallintoelinten virallisia asiakirjoja, riskiarviointeja, mukaan lukien sijaintipaikkaan liittyvien riskien arviointi, tilinpäätöksiä, sisäisiä liiketoimintasuunnitelmia, asiantuntijalausuntoja ja muita arvioitavaan investointihankkeeseen liittyviä selvityksiä. Asiakirjat, jotka sisältävät tietoja kysyntä-, kustannus- ja talousennusteista, ja asiakirjat, jotka toimitetaan investointikomitealle ja joissa kuvaillaan erilaisia investointiskenaarioita, tai asiakirjat, jotka on tarkoitettu rahoituslaitoksille, voivat auttaa jäsenvaltioita osoittamaan hankkeen kannustavan vaikutuksen.

(78)

Tässä yhteydessä kannattavuustaso voidaan arvioida käyttämällä menetelmiä, jotka ovat yleisesti käytössä kyseisellä alalla. Tällaisia voivat olla esimerkiksi menetelmät, joiden avulla arvioidaan hankkeen nettonykyarvo (43), sisäinen tuottoprosentti (44) tai sijoitetun pääoman keskimääräinen tuotto. Hankkeen kannattavuutta verrataan yrityksen muihin samantapaisiin investointihankkeisiin soveltamiin tavanomaisiin tuottoprosentteihin. Jos näitä tuottoprosentteja ei ole käytettävissä, hankkeen kannattavuutta verrataan yrityksen pääomakustannuksiin kokonaisuutena tarkasteltuna tai kyseisen alan yleisiin tuottoprosentteihin.

(79)

Kun tiedossa ei ole mitään tiettyä vaihtoehtoista tilannetta, kannustavan vaikutuksen voidaan olettaa syntyvän, kun on olemassa rahoitusvaje, toisin sanoen kun investointikustannukset ylittävät etukäteen laaditun liiketoimintasuunnitelman perusteella investoinnista odotettavissa olevan liikevoiton nettonykyarvon (NPV).

(80)

Jos tuki ei muuta tuensaajan käyttäytymistä johtamalla lisätoimiin, sillä ei ole kannustavaa vaikutusta asianomaisen alan kehitykseen. Sen vuoksi tukea ei hyväksytä tapauksissa, joissa näyttää siltä, että sama investointi toteutettaisiin ilman tukeakin.

(81)

Maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden tukea pidetään oikeasuhteisena, jos tuen määrä tuensaajaa kohden rajoittuu vähimmäismäärään, joka tarvitaan yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi.

(82)

Jotta tuki olisi oikeasuhteista, komissio katsoo periaatteessa, että tuen määrä ei saisi ylittää tukikelpoisia kustannuksia. Tällä ei rajoiteta näiden suuntaviivojen II osan 1.1.3 ja 1.2.2 jaksossa esitettäviä nimenomaisia sääntöjä, jotka koskevat ympäristöön liittyviä tai muita julkisia kannustimia.

(83)

Komissio soveltaa näissä suuntaviivoissa myös tuen enimmäisintensiteettejä ennustettavuuden ja tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamiseksi. Jos tuen enimmäisintensiteettiä ei voida määrittää esimerkiksi nuorten viljelijöiden aloitustuen ja pientilojen kehittämistuen tapauksessa, määritetään enimmäismäärien nimellisarvot tuen oikeasuhteisuuden varmistamiseksi.

(84)

Oikeasuhteisuuden perusteen katsotaan täyttyvän, jos tukikelpoiset kustannukset lasketaan oikein ja näiden suuntaviivojen II osassa vahvistettuja tuen enimmäisintensiteettejä tai tuen enimmäismääriä noudatetaan.

(85)

Tukea myöntävän viranomaisen on tukea myöntäessään laskettava enimmäisintensiteetti ja tukimäärä. Tukikelpoiset kustannukset on osoitettava asiakirjoilla, joiden olisi oltava selkeitä, eriteltyjä ja ajantasaisia. Kaikki tuki-intensiteetin ja tukikelpoisten kustannusten laskemisessa käytettävät luvut on ilmaistava ennen verojen tai muiden maksujen vähentämistä.

(86)

Arvonlisävero (alv) ei ole tukikelpoista, paitsi jos se kansallisen alv-lainsäädännön mukaan on palautukseen oikeuttamatonta.

(87)

Jos tukea myönnetään muussa muodossa kuin avustuksena, tuen määrä on tuen bruttoavustusekvivalentti.

(88)

Useammassa erässä maksettava tuki diskontataan tuen myöntämishetken arvoon. Tukikelpoiset kustannukset diskontataan tuen myöntämishetken arvoon. Diskonttauksessa käytettävä korko on tuen myöntämispäivänä sovellettava diskonttokorko.

(89)

Jos tuki myönnetään veroetuuksina, tukierien diskonttaus suoritetaan veroetuuksien eri voimaantuloajankohtina sovellettavien diskonttokorkojen perusteella.

(90)

Kun kyseessä on investointituki maaseutualueilla, suuriin investointihankkeisiin myönnettävän tuen enimmäisintensiteettiä on alennettava käyttäen 35 kohdan 31 alakohdassa määriteltyä menetelmää. Suuriin investointihankkeisiin ei myöskään voida soveltaa pk-yrityksiin sovellettavia korotettuja tuki-intensiteettejä.

(91)

Jos näiden suuntaviivojen II osan 1.1.5.1, 1.1.8, 2.3 ja 3.4 jakson mukaiset sitoumukset ilmaistaan muina yksikköinä kuin asetuksen (EU) N:o 1305/2013 liitteessä II vahvistettuina yksikköinä, jäsenvaltiot voivat määrittää maksut kyseisten muiden yksiköiden perusteella. Tällaisessa tapauksessa jäsenvaltioiden on varmistettava, että vuotuisia enimmäismääriä noudatetaan.

(92)

Lukuun ottamatta 1.1.5.1 jaksossa tarkoitettua tukea sitoumuksiin, jotka liittyvät kasvatuksesta luopumisen vuoksi uhanalaisten rotujen kasvattamiseen, näiden suuntaviivojen II osan 1.1.5.1, 1.1.8, 2.3 ja 3.4 jaksossa tarkoitettua tukea ei voida myöntää nautayksikköä kohti. Muuntokertoimet eri eläinryhmien muuntamiseksi nautayksiköiksi vahvistetaan asetuksen (EU) N:o 1305/2013 täytäntöönpanosäädöksen liitteessä II.

(93)

Jäsenvaltiot voivat vahvistaa tuen määrän näiden suuntaviivojen II osan 1.1.5, 1.1.6, 1.1.7, 1.1.8, 2.3, 3.4 ja 3.5 jaksossa tarkoitettujen toimenpiteiden tai toimintatyyppien osalta lisäkustannusten ja tulonmenetysten vakio-oletusten perusteella. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava laskelmien ja vastaavan tuen osalta seuraavat seikat: a) ne sisältävät ainoastaan osatekijöitä, jotka ovat todennettavissa; b) ne perustuvat asianmukaisella asiantuntemuksella vahvistettuihin lukuihin; c) lähde, josta käytetyt luvut ovat peräisin, ilmoitetaan selkeästi; d) ne on eritelty tapauksen mukaan paikallisten tai alueellisten olosuhteiden ja tosiasiallisen maankäytön ottamiseksi huomioon; ja e) ne eivät sisällä investointikustannuksiin liittyviä osatekijöitä.

(94)

Tuen sisämarkkinoille soveltuvuutta arvioidessaan komissio ottaa huomioon vakuutuksen, jonka tuensaaja on mahdollisesti ottanut tai olisi voinut ottaa. Kun kyseessä on luonnonmullistukseen rinnastettavissa olevien epäsuotuisien sääolojen aiheuttamien menetysten korvaamiseen tarkoitettu tuki, tukea olisi kilpailun vääristymisen riskin välttämiseksi myönnettävä enimmäisintensiteetin tasolla vain sellaiselle yritykselle, joka ei voi ottaa vakuutusta tällaisten vahinkojen varalta. Riskinhallinnan parantamiseksi tuensaajia olisi tästä syystä kannustettava ottamaan vakuutus mahdollisuuksien mukaan.

(95)

Erikseen ilmoitettavan investointituen katsotaan yleensä rajoittuvan vähimmäismäärään, jos tuen määrä vastaa investoinnin toteuttamisesta kyseisellä alueella aiheutuvia ylimääräisiä nettokustannuksia verrattuna vaihtoehtoiseen skenaarioon, jossa tukea ei myönnettäisi. Samoin kun on kyse ilmoitettujen tukijärjestelmien puitteissa suurille yrityksille myönnetystä investointituesta, jäsenvaltioiden on ylimääräisiä nettokustannuksia koskevaa lähestymistapaa soveltamalla huolehdittava siitä, että tuen määrä rajoittuu välttämättömään vähimmäismäärään.

(96)

Tuen määrän ei tulisi ylittää vähimmäismäärää, joka tarvitaan hankkeen saattamiseksi riittävän kannattavaksi: sen ei esimerkiksi pitäisi johtaa hankkeen sisäisen tuottoprosentin kasvamiseen niin, että sisäinen tuottoprosentti ylittää ne tavanomaiset tuottoprosentit, joita kyseinen yritys soveltaa muissa samankaltaisissa investointihankkeissa, tai jos näitä tavanomaisia tuottoprosentteja ei ole käytettävissä, niin, että sisäinen tuottoprosentti ylittää yrityksen pääomakustannukset kokonaisuutena tarkasteltuna tai kyseisen alan yleiset tuottoprosentit.

(97)

Jäsenvaltion on varmistettava ilmoitetuissa järjestelmissä suurille yrityksille myönnettävän investointituen osalta, että tuen määrä vastaa investoinnin toteuttamisesta kyseisellä alueella aiheutuvia ylimääräisiä nettokustannuksia verrattuna vaihtoehtoiseen skenaarioon, jossa tukea ei myönnettäisi. Edellä 96 kohdassa selitettyä menetelmää on käytettävä yhdessä ylärajana toimivien tuen enimmäisintensiteettien kanssa.

(98)

Erikseen ilmoitettavan investointituen osalta komissio tarkastaa käyttämällä 96 kohdassa esitettyä menetelmää, ylittääkö tuen määrä vähimmäismäärän, joka tarvitaan hankkeen saattamiseksi riittävän kannattavaksi. Kannustavan vaikutuksen arvioinnissa käytettäviä laskelmia voidaan käyttää myös arvioitaessa tuen oikeasuhteisuutta. Jäsenvaltion on osoitettava tuen oikeasuhteisuus esimerkiksi 77 kohdassa tarkoitettujen asiakirjojen perusteella. Tätä vaatimusta ei sovelleta maatalouden alkutuotantoon liittyvään investointitukeen.

(99)

Tukea voidaan myöntää samanaikaisesti useista järjestelmistä tai se voi kasautua tapauskohtaisen tuen kanssa edellyttäen, että toiminnalle tai hankkeelle myönnettävän valtiontuen kokonaismäärä ei ylitä näissä suuntaviivoissa vahvistettuja tuen enimmäismääriä.

(100)

Tuki, jolla on yksilöitävissä olevia tukikelpoisia kustannuksia, voi kasautua minkä tahansa muun valtiontuen kanssa, kun kyseiset tuet koskevat yksilöitävissä olevia eri tukikelpoisia kustannuksia. Tuki, jolla on yksilöitävissä olevia tukikelpoisia kustannuksia, voi kasautua minkä tahansa muun valtiontuen kanssa, joka liittyy samoihin, osittain tai kokonaan päällekkäisiin tukikelpoisiin kustannuksiin, ainoastaan silloin kun tällainen kasautuminen ei johda kyseisenlaiseen tukeen näiden suuntaviivojen nojalla sovellettavan tuen enimmäisintensiteetin tai tuen enimmäismäärän ylittymiseen.

(101)

Näiden suuntaviivojen II osan 1.1.2 ja 3.3 jakson mukainen tuki, jolla ei ole yksilöitävissä olevia tukikelpoisia kustannuksia, voi kasautua minkä tahansa muun valtiontukitoimenpiteen kanssa, jolla on yksilöitävissä olevia tukikelpoisia kustannuksia. Tuki, jolla ei ole yksilöitävissä olevia tukikelpoisia kustannuksia, voi kasautua muun valtiontuen kanssa, jolla ei ole yksilöitävissä olevia tukikelpoisia kustannuksia, siihen korkeimpaan kokonaisrahoituksen kynnysarvoon asti, joka on vahvistettu kunkin tapauksen erityisolosuhteet huomioon ottaen näissä tai joissakin muissa valtiontuen suuntaviivoissa tai jossakin komission antamassa ryhmäpoikkeusasetuksessa tai päätöksessä.

(102)

Maatalousalan valtiontuki ei saisi kasautua asetuksen (EU) N:o 1305/2013 81 artiklan 2 kohdassa ja 82 artiklassa tarkoitettujen maksujen kanssa samojen tukikelpoisten kustannusten osalta, jos tuen kasautuminen johtaisi näissä suuntaviivoissa vahvistettujen tuki-intensiteettien tai tukimäärien ylittymiseen.

(103)

Kun unionin toimielinten, virastojen, yhteisyritysten tai muiden elinten keskitetysti hallinnoimaa unionin rahoitusta, joka ei kuulu suoraan tai välillisesti jäsenvaltion määräysvaltaan, myönnetään yhdessä valtiontuen kanssa, ainoastaan valtiontuki on otettava huomioon määritettäessä, onko ilmoituskynnysarvoja ja tuen enimmäisintensiteettejä tai enimmäismääriä noudatettu, edellyttäen että samoihin tukikelpoisiin kustannuksiin myönnetyn julkisen rahoituksen kokonaismäärä ei ylitä sovellettavissa unionin lainsäädännön säännöissä vahvistettua suurinta mahdollista rahoitusasetta / vahvistettuja suurimpia mahdollisia rahoitusasteita.

(104)

Näiden suuntaviivojen nojalla hyväksytty tuki ei saisi kasautua samojen tukikelpoisten kustannusten kattamiseen myönnettävän vähämerkityksisen tuen kanssa, jos kasautuminen johtaisi näiden suuntaviivojen mukaisen tuki-intensiteetin tai tuen enimmäismäärän ylittymiseen.

(105)

Jäljempänä 143 kohdan e alakohdassa tarkoitettu maatalouden tuotantomahdollisuuksien palauttamiseen tähtäävä investointituki ei saisi kasautua näiden suuntaviivojen 1.2.1.1, 1.2.1.2 ja 1.2.1.3 jaksossa tarkoitetun aineellisten vahinkojen korvaamiseen maksettavan tuen kanssa.

(106)

Näiden suuntaviivojen II osan 1.1.5.1, 1.1.6, 1.1.8 ja 3.5 jaksossa tarkoitettujen ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisien maatalouskäytäntöjen ja asetuksen (EU) N:o 1307/2013 43 artiklassa tarkoitettujen vastaavien käytäntöjen kaksinkertainen rahoitus olisi suljettava pois. Näiden suuntaviivojen 724 kohdassa vahvistetun tarkistuslausekkeen on myös tarkoitus varmistaa, että kaksinkertainen rahoitus vältetään.

(107)

Näiden suuntaviivojen II osan 1.1.4 jaksossa tarkoitettu maatalousalan tuottajaryhmien ja -organisaatioiden perustamistuki ei saisi kasautua asetuksen (EU) N:o 1305/2013 27 artiklassa säädetyn maatalousalan tuottajaryhmien ja -organisaatioiden perustamiseen tarkoitetun tuen kanssa. Näiden suuntaviivojen 1.1.2 jaksossa tarkoitettu nuorten viljelijöiden aloitustuki ja aloitustuki pientilojen kehittämiseksi ei saisi kasautua asetuksen (EU) N:o 1305/2013 19 artiklan 1 kohdan a alakohdan i ja iii alakohdassa tarkoitetun nuorten viljelijöiden aloitustuen tai pientilojen kehitystuen kanssa, jos kasautuminen johtaisi näissä suuntaviivoissa vahvistettujen tukimäärien ylittymiseen.

(108)

Jotta tuki soveltuu sisämarkkinoille, tukitoimenpiteen kielteisten vaikutusten, jotka ilmenevät kilpailun vääristymisenä ja vaikutuksena jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, on oltava rajalliset, ja yhteisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamista edistävien myönteisten vaikutusten on oltava suuremmat.

(109)

Tukitoimenpiteen kielteisiä vaikutuksia arvioidessaan komissio keskittyy kilpailun vääristymistä koskevassa analyysissään maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden tuen ennakoituun vaikutukseen yritysten väliseen kilpailuun tuotemarkkinoilla, joihin tuki vaikuttaa (45).

(110)

Ensiksi on todettava, että jos tuki on hyvin kohdennettua, oikeasuhteista ja rajoitettu ylimääräisiin nettokustannuksiin, sen kielteiset vaikutukset lieventyvät ja riski, että tuki vääristää kohtuuttomasti kilpailua, on rajallisempi. Toiseksi komissio vahvistaa tuen enimmäisintensiteetit. Nämä muodostavat sisämarkkinoille soveltuvuutta koskevan vähimmäisvaatimuksen, jonka tavoitteena on estää valtiontuen käyttö hankkeissa, joissa tuen määrän ja tukikelpoisten kustannusten välinen suhde katsotaan hyvin suureksi ja erittäin mahdollisesti vääristäväksi. Yleensä voidaan todeta, että mitä suuremmat tuetun hankkeen myönteiset vaikutukset todennäköisesti ovat ja mitä suurempi tuen tarve on, sitä korkeampi on tuki-intensiteetin yläraja.

(111)

Vaikka tuki olisi välttämätöntä ja oikeasuhteista, se voi kuitenkin johtaa tuensaajien käyttäytymisen muuttumiseen tavalla, joka vääristää kilpailua. Tämä on todennäköisempää maatalousalalla, joka eroaa muista markkinoista maatalouden alkutuotannon erityisen luonteen vuoksi, sillä alkutuotannossa on mukana paljon pieniä yrityksiä. Tällaisilla markkinoilla kilpailun vääristymisen riski on suuri silloinkin, kun tukea myönnetään ainoastaan pieniä määriä.

(112)

Maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden tuki voi aiheuttaa ensi sijassa kahdenlaisia kilpailun ja kaupan vääristymiä. Näitä ovat tuotemarkkinavääristymät ja sijaintipaikkaa koskevat vaikutukset. Molemmat voivat johtaa allokatiiviseen tehottomuuteen, joka haittaa sisämarkkinoiden taloudellista suorituskykyä, ja jakautumisongelmiin sikäli, että tuki vaikuttaa taloudellisen toiminnan jakautumiseen eri alueille.

(113)

Periaatteessa komissio katsoo tuen alan kehitykseen aikaansaamien myönteisten vaikutusten vuoksi, että jos tuki täyttää näiden suuntaviivojen II osan sovellettavissa jaksoissa vahvistetut edellytykset eikä ylitä asianomaisia tuen enimmäisintensiteettejä, kilpailuun ja kauppaan kohdistuvat vaikutukset jäävät mahdollisimman pieniksi.

(114)

Koska maataloustuotteiden jalostuksessa ja maataloustuotteiden kaupan pitämisessä toimiville yrityksille myönnettävällä investointituella ja muilla aloilla, esimerkiksi elintarvikkeiden jalostuksessa toimiville yrityksille myönnettävällä investointituella (46), on kuitenkin yleensä samanlaisia kilpailua ja kauppaa vääristäviä vaikutuksia, kilpailuun ja kauppaan aiheutuvia vaikutuksia koskevia yleisiä kilpailupolitiikkaan liittyviä näkökohtia olisi sovellettava tasapuolisesti kaikkiin näihin aloihin. Sen vuoksi 115–127 kohdassa kuvattuja edellytyksiä on noudatettava, kun kyseessä on maataloustuotteiden jalostukseen, maataloustuotteiden kaupan pitämiseen, metsätalousalalle ja maaseutualueille suunnattu investointituki.

(115)

Tukijärjestelmät eivät saa johtaa merkittäviin kilpailun ja kaupan vääristymiin. Vaikka vääristymien voidaan katsoa olevan rajoitettuja yksittäisellä tasolla (jos kaikki investointituelle asetetut edellytykset täyttyvät), investointitukijärjestelmät voivat silti johtaa suuriin vääristymiin kasautumisen vuoksi. Tällaiset vääristymät voivat koskea tuotosmarkkinoita luomalla tai pahentamalla liikakapasiteettia tai johtamalla eräiden tuensaajien huomattavan markkinavoiman syntymiseen, lisääntymiseen tai säilymiseen tavalla, jolla on kielteinen vaikutus dynaamisiin kannusteisiin. Investointitukijärjestelmien puitteissa myönnetty tuki voi myös johtaa merkittävään taloudellisen toiminnan menetykseen muilla Euroopan talousalueen (ETA) alueilla. Tietyille aloille keskittyvän investointitukijärjestelmän tapauksessa tällaisten vääristymien riski on vielä suurempi.

(116)

Sen vuoksi asianomaisen jäsenvaltion on osoitettava, että mahdolliset kielteiset vaikutukset rajoittuvat vähimmäismäärään ottaen huomioon esimerkiksi kyseisten hankkeiden koko, yksittäiset ja kumulatiiviset tukimäärät, oletetut tuensaajat ja kohdealojen ominaispiirteet. Jotta komissio voi arvioida todennäköisiä kielteisiä vaikutuksia, jäsenvaltiota kannustetaan toimittamaan mahdolliset käytettävissään olevat vaikutustenarvioinnit ja samanlaisista aikaisemmista tukijärjestelmistä jälkikäteen tehdyt arvioinnit.

(117)

Arvioidessaan yksittäisen investointituen kielteisiä vaikutuksia komissio keskittyy erityisesti kielteisiin vaikutuksiin, jotka liittyvät taantuvien markkinoiden liikakapasiteetin kasvuun, markkinoilta poistumisen ehkäisemiseen ja huomattavan markkinavoiman käsitteeseen. Näitä kielteisiä vaikutuksia kuvaillaan 118–127 kohdassa, ja ne on tasapainotettava tuen myönteisten vaikutusten kanssa.

(118)

Kilpailuun ja kauppaan kohdistuvien mahdollisten vääristymien kartoittamiseksi ja arvioimiseksi jäsenvaltioiden olisi toimitettava todisteita, joiden perusteella komissio voi määrittää kyseiset tuotemarkkinat (toisin sanoen tuotteet, joihin tuensaajan toiminnan muuttuminen vaikuttaa) ja vaikutuksen piiriin kuuluvat kilpailijat ja asiakkaat/kuluttajat.

(119)

Arvioidessaan näitä mahdollisia vääristymiä komissio soveltaa erilaisia perusteita, kuten kyseisten tuotemarkkinoiden rakenne, markkinoiden toiminta (taantuvat vai kasvavat markkinat), tuensaajan valintaprosessi, markkinoille tulon ja sieltä poistumisen esteet sekä tuotteiden erilaistaminen.

(120)

Jos yritys järjestelmällisesti tukeutuu valtiontukeen, se voi olla osoitus siitä, että yritys ei kestä kilpailua omin voimin tai että se saa kohtuutonta etua kilpailijoihin verrattuna.

(121)

Komissio erottaa kaksi pääasiallista tuotemarkkinoihin kohdistuvien mahdollisten kielteisten vaikutusten lähdettä:

(122)

Arvioidessaan, voidaanko tuen avulla luoda tai säilyttää tehottomia markkinarakenteita, komissio ottaa huomioon hankkeesta johtuvan tuotantokapasiteetin lisäyksen ja sen, onko kyse tehottomista markkinoista.

(123)

Kun kyseessä ovat kasvavat markkinat, on yleensä vähemmän syytä huoleen siitä, että tuella on kielteinen vaikutus dynaamisiin kannusteisiin tai että se kohtuuttomasti estää markkinoilta poistumista tai markkinoille tuloa.

(124)

Enemmän huolta aiheuttaa tilanne, jossa on kyse taantuvista markkinoista. Tältä osin komissio erottaa toisistaan tapaukset, joissa merkitykselliset markkinat ovat pitkällä aikavälillä rakenteellisesti taantuvat (toisin sanoen niiden kasvu on negatiivinen), ja tapaukset, joissa merkitykselliset markkinat ovat suhteellisesti taantuvat (toisin sanoen kasvu on positiivinen mutta ei ylitä vertailukohteena olevaa kasvua).

(125)

Markkinoiden tehottomuutta mitataan yleensä ottamalla vertailukohdaksi ETA:n BKT kolmen edellisen vuoden ajalta ennen hankkeen aloittamista (vertailuarvo). Se voidaan määrittää myös seuraavien 3–5 vuoden ennustetun kasvun perusteella. Tähän liittyviä indikaattoreita voivat olla kyseisten markkinoiden ennustettu kasvu ja odotettu kapasiteetin käyttöaste sekä kapasiteetin lisäyksen todennäköinen vaikutus kilpailijoihin hintojen ja voittomarginaalien välityksellä.

(126)

Eräissä tapauksissa kyseisten tuotemarkkinoiden kasvu ETA:ssa ei ehkä ole asianmukainen vertailukohde tarkasteltaessa tuen vaikutuksia kokonaisuudessaan, erityisesti silloin, kun maantieteelliset markkinat ovat maailmanlaajuiset. Tällaisissa tapauksissa komissio tarkastelee tuen vaikutusta kyseisiin markkinarakenteisiin, erityisesti sitä, voiko tuen myöntäminen johtaa ETA:ssa toimivien tuottajien syrjäytymiseen markkinoilta.

(127)

Arvioidessaan huomattavan markkinavoiman olemassaoloa komissio ottaa huomioon tuensaajan aseman tietyn ajanjakson aikana ennen tuen saantia ja oletetun markkina-aseman investoinnin toteuttamisen jälkeen. Komissio ottaa huomioon sekä tuensaajan että sen kilpailijoiden markkinaosuudet ja myös muita asiaankuuluvia tekijöitä, esimerkiksi markkinarakenteen, tarkastelemalla markkinoiden keskittymistä, markkinoille tulon mahdollisia esteitä (47), neuvotteluvoimaa (48) sekä laajentumisen tai markkinoilta poistumisen esteitä.

(128)

Jäsenvaltioiden on varmistettava seuraavien tietojen julkaiseminen internetissä kattavalla valtiontukisivustolla kansallisella tai alueellisella tasolla:

(129)

Kun kyseessä ovat veroetuuksien muodossa olevat tukijärjestelmät, tiedot yksittäisistä tukimääristä voidaan antaa seuraavia vaihteluvälejä käyttäen (miljoonaa euroa): 0,06–0,5 ainoastaan kun kyseessä on maatalouden alkutuotanto; 0,5–1; 1–2; 2–5; 5–10; 10–30; ja 30 ja enemmän.

(130)

Jos myönnettävä yksittäinen tuki kuuluu asetuksen (EU) N:o 1305/2013 soveltamisalaan ja on joko maaseuturahaston osarahoittamaa tai myönnetään kansallisena lisärahoituksena tällaisiin osarahoitettuihin toimenpiteisiin, asianomaiset jäsenvaltiot voivat valintansa mukaan jättää tiedot julkaisematta 128 kohdassa tarkoitetulla valtiontukien verkkosivustolla edellyttäen, että tieto yksittäisen tuen myöntämisestä on julkaistu asetuksen (EU) N:o 1306/2013 111, 112 ja 113 artiklan mukaisesti. Tässä tapauksessa jäsenvaltion olisi julkaistava 128 kohdassa tarkoitetulla valtiontuen verkkosivustolla viite asetuksen (EU) N:o 1306/2013 111 artiklassa tarkoitetulle verkkosivustolle.

(131)

Nämä tiedot on julkaistava tuen myöntämispäätöksen tekemisen jälkeen, ne on säilytettävä vähintään 10 vuoden ajan ja niiden on oltava rajoituksetta yleisön saatavissa (49). Jäsenvaltioita ei vaadita toimittamaan edellä mainittuja tietoja ennen 1 päivää heinäkuuta 2016 (50).

(132)

Jäsenvaltioiden on läpinäkyvyyden vuoksi suoritettava raportointi ja tarkistus näiden suuntaviivojen III osan 2 luvun vaatimusten mukaisesti.

(133)

Tätä jaksoa sovelletaan maatiloilla maatalouden alkutuotantoon tehtäviin investointeihin, maataloustuotteiden jalostukseen tehtäviin investointeihin ja maataloustuotteiden kaupan pitämiseen tehtäviin investointeihin.

(134)

Näiden suuntaviivojen II osan 1.1.1.1, 1.1.1.2, 1.1.1.3 ja 1.1.1.4 jakson mukaisen investointituen on täytettävä seuraava edellytys: jos Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahastosta) rahoitetussa yhteisessä markkinajärjestelyssä, myös suorien tukien järjestelmässä, rajoitetaan tuotantoa tai rajataan unionin tukea yksittäisten yritysten, maatilojen tai jalostuslaitosten tasolla, valtiontukea ei voida myöntää investointeihin, jotka kasvattaisivat tuotannon yli näiden rajoitusten tai rajoitteiden.

(135)

Komissio katsoo maatiloilla maatalouden alkutuotantoon liittyviin, aineelliseen tai aineettomaan omaisuuteen tehtäviin investointeihin tarkoitetun tuen perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää näissä suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet, näiden suuntaviivojen 134 kohdassa vahvistetun investointitukea koskevan yleisen edellytyksen ja seuraavat edellytykset.

(136)

Tätä jaksoa sovelletaan maatiloilla maatalouden alkutuotantoon liittyviin, aineelliseen tai aineettomaan omaisuuteen tehtäviin investointeihin tarkoitettuun tukeen. Investointi on yhden tai useamman tuensaajan tekemä tai sen kohteena on yhden tai useamman tuensaajan käyttämä aineellinen tai aineeton omaisuuserä.

(137)

Tätä jaksoa sovelletaan myös aineelliseen ja aineettomaan omaisuuteen tehtäviin investointeihin, jotka liittyvät biopolttoaineiden tuotantoon tai energian tuotantoon uusiutuvista energialähteistä maatiloilla, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

(138)

Jos investointi energian tuottamiseksi uusiutuvista energialähteistä on useamman kuin yhden maatilan tekemä ja tehdään maatilojen oman energiantarpeen täyttämiseksi tai biopolttoaineiden tuottamiseksi kyseisillä maatiloilla, keskimääräinen vuosikulutus lasketaan siten, että se vastaa kaikkien tuensaajien keskimääräistä vuosikulutusta.

(139)

Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että energiaa kuluttavissa tai tuottavissa investoinneissa, jotka tehdään uusiutuvaan energiaan liittyvään infrastruktuuriin, noudatetaan energiatehokkuutta koskevia vähimmäisstandardeja, jos tällaisia standardeja on kansallisella tasolla.

(140)

Investoinnit järjestelmiin, joiden päätarkoitus on sähköntuotanto biomassasta, eivät ole tukikelpoisia, jollei lämpöenergiaa käytetä tietty vähimmäisprosentti, jonka jäsenvaltio määrittelee.

(141)

Jäsenvaltion on vahvistettava eri järjestelmätyyppien osalta bioenergian, biopolttoaineet mukaan lukien, tuotannossa käytettävien viljakasvien ja muiden paljon tärkkelystä sisältävien viljelykasvien, sokerikasvien ja öljykasvien enimmäisosuuksille kynnykset. Tuki bioenergiahankkeisiin on rajoitettava sellaiseen bioenergiaan, joka on unionin lainsäädännössä, muun muassa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/28/EY 17 artiklan 2–6 kohdassa säädettyjen sovellettavien kestävyyskriteerien mukaista.

(142)

Jos järjestelmän tuotantokapasiteetti ylittää näiden suuntaviivojen 137 ja 138 kohdassa tarkoitetun tuensaajien keskimääräisen vuotuisen kulutuksen, jäsenvaltioiden on noudatettava ympäristönsuojelulle ja energia-alalle vuosina 2014–2020 myönnettävästä valtiontuesta annetuissa suuntaviivoissa vahvistettuja edellytyksiä, jollei kyseistä tukea ole vapautettu ilmoitusvelvollisuudesta.

(143)

Investoinneilla on pyrittävä vähintään yhteen seuraavista tavoitteista:

(144)

Tukea voi saada seuraaviin tukikelpoisiin kustannuksiin:

(145)

Tukea ei voida myöntää seuraaviin tarkoituksiin:

(146)

Poiketen siitä, mitä 145 kohdan c alakohdassa säädetään, tukea voidaan myöntää eläinten hankintaan näiden suuntaviivojen 143 kohdan e alakohdan tarkoituksessa.

(147)

Poiketen siitä, mitä 145 kohdan c alakohdassa säädetään, tukea voidaan myöntää jalostuseläinten hankintaan karjan perimän laadun parantamiseksi edellyttäen, että seuraavat edellytykset täyttyvät:

(148)

Poiketen siitä, mitä 145 kohdan d alakohdassa säädetään, tukea vaatimusten täyttämiseksi voidaan myöntää seuraavin edellytyksin:

(149)

Uusien ja olemassa olevien kasteltujen alueiden kastelun osalta tukikelpoisiksi kustannuksiksi katsotaan ainoastaan investoinnit, jotka täyttävät seuraavat edellytykset:

(150)

Kastellun alueen nettolaajentumista määritettäessä voidaan kastelluiksi alueiksi katsoa alueet, joita ei kastella mutta joilla on lähimenneisyydessä ollut toiminnassa kastelujärjestelmä, mikä on jäsenvaltioiden mainittava ja perusteltava.

(151)

Tammikuun 1 päivästä 2017 alkaen keinokastelun osalta tukea voivat maksaa vain ne jäsenvaltiot, jotka varmistavat investoinnin kohteena olevan vesipiirin osalta, että veden käytön eri sektorit osallistuvat vesipalveluista aiheutuvien kustannusten kattamiseen maatalousalalla direktiivin 2000/60/EY 9 artiklan 1 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukaisesti, ottaen tarvittaessa huomioon osallistumisen sosiaaliset, ympäristölliset ja taloudelliset vaikutukset sekä vaikutuksen kohteena olevan alueen tai kohteina olevien alueiden maantieteelliset ja ilmastolliset olosuhteet.

(152)

Tuki-intensiteetti saa olla enintään

(153)

Edellä 152 kohdassa tarkoitettuja tuki-intensiteetin prosenttiosuuksia voidaan korottaa 20 prosenttiyksikköä edellyttäen, ettei yhdistetty enimmäistuki ylitä 90:tä prosenttia seuraavien osalta:

(154)

Kun kyseessä ovat 143 kohdan d alakohdassa tarkoitetut ei-tuotannolliset investoinnit ja 143 kohdan e alakohdassa tarkoitetut tuotantokapasiteetin palauttamiseen tehtävät investoinnit, tuen enimmäisintensiteetti on 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

(155)

Kun kyseessä ovat 143 kohdan e alakohdassa tarkoitetut investoinnit ennalta ehkäiseviin tavoitteisiin, tuen enimmäisintensiteetti on 80 prosenttia. Se voidaan kuitenkin korottaa 100 prosenttiin, jos kyseessä on useamman kuin yhden tuensaajan yhdessä toteuttama investointi.

(156)

Komissio katsoo maatiloilla kulttuuri- ja luonnonperinnön säilyttämiseksi tehtäviin investointeihin tarkoitetun tuen perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää yhteiset arviointiperiaatteet, näiden suuntaviivojen 134 kohdassa vahvistetun investointitukea koskevan yleisen edellytyksen ja seuraavat edellytykset.

(157)

Tätä jaksoa sovelletaan maatalouden alkutuotannossa toimiviin yrityksiin.

(158)

Tukea olisi myönnettävä luonnonmaisemien ja rakennusten muodossa olevaan kulttuuri- ja luonnonperintöön, jonka jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat virallisesti tunnustaneet sellaiseksi.

(159)

Seuraavat kulttuuri- ja luonnonperinnön säilyttämisestä aiheutuvat kustannukset ovat tukikelpoisia:

(160)

Seuraavia tuki-intensiteettejä sovelletaan:

(161)

Komissio katsoo maatilarakennusten siirtämiseen uuteen paikkaan tehtäviin investointeihin tarkoitetun tuen perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää näissä suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet, 134 kohdassa vahvistetun investointitukea koskevan yleisen edellytyksen ja seuraavat edellytykset.

(162)

Tätä jaksoa sovelletaan maatalouden alkutuotannossa toimiviin yrityksiin.

(163)

Maatilarakennuksen siirtämisen on oltava yleisen edun mukaista. Tämän jakson nojalla myönnettävän tuen oikeuttava yleinen etu on täsmennettävä kyseisen jäsenvaltion asiaa koskevissa säännöksissä.

(164)

Seuraavia tuki-intensiteettejä sovelletaan:

(165)

Komissio katsoo maataloustuotteiden jalostukseen ja maataloustuotteiden kaupan pitämiseen liittyvän investointituen perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää näissä suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet, 134 kohdassa vahvistetun investointitukea koskevan yleisen edellytyksen ja seuraavat edellytykset.

(166)

Tämän jakson nojalla ei tulisi myöntää tukea ravintokasveista tuotetuille biopolttoaineille, jotta kannustettaisiin siirtymistä kehittyneempien biopolttoaineiden tuotantoon horisontaalisten ympäristö- ja energia-alan valtiontukisääntöjen mukaisesti.

(167)

Tätä jaksoa sovelletaan aineelliseen tai aineettomaan omaisuuteen tehtäviin investointeihin maksettavaan tukeen, jos investoinnit liittyvät näiden suuntaviivojen 35 kohdan 11 alakohdassa tarkoitettuun maataloustuotteiden jalostukseen ja 35 kohdan 12 alakohdassa tarkoitettuun maataloustuotteiden kaupan pitämiseen.

(168)

Jäsenvaltiot voivat myöntää tukea investointeihin, jotka liittyvät maataloustuotteiden jalostukseen ja maataloustuotteiden kaupan pitämiseen, jos tuki täyttää kaikki edellytykset, joista säädetään jossakin seuraavista välineistä:

(169)

Edellä 168 kohdan c alakohdassa tarkoitetut tukikelpoiset kustannukset voivat liittyä vain seuraaviin:

(170)

Seuraavat kustannukset eivät ole tukikelpoisia:

(171)

Näiden suuntaviivojen mukainen tuki-intensiteetti saa olla enintään

(172)

Edellä 171 kohdassa tarkoitettuja prosenttiosuuksia voidaan korottaa 20 prosenttiyksikköä edellyttäen, ettei tuen enimmäisintensiteetti ylitä 90:tä prosenttia, kun kyseessä ovat toimet,

(173)

Yksittäinen tuki, joka ylittää 37 kohdan a alakohdassa tarkoitetun ilmoituskynnysarvon, on ilmoitettava komissiolle perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(174)

Komissio katsoo nuorten viljelijöiden aloitustuen ja yrityksen perustamistuen pientilojen kehittämiseksi perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää näissä suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet ja seuraavat edellytykset.

(175)

Tätä jaksoa sovelletaan maatalouden alkutuotannossa toimiviin yrityksiin.

(176)

Tuki myönnetään näiden suuntaviivojen 35 kohdan 29 alakohdassa määritellyille nuorille viljelijöille, jotka ovat mikro- tai pienyrityksiä, tai pientiloille. Jäsenvaltioiden on määriteltävä pientila objektiivisin perustein, ja määritelmän on rajoituttava mikro- ja pienyrityksiin.

(177)

Jäsenvaltioiden on määritettävä ylä- ja alarajat suhteessa maatilan tuotantopotentiaaliin, jota mitataan komission asetuksen (EY) N:o 1242/2008 (54) 5 artiklassa määriteltynä standardituotoksena tai vastaavana nuorten viljelijöiden aloitustuen ja pientilojen kehittämistuen saamiseksi. Alarajan nuorten viljelijöiden aloitustuen saamiseksi on oltava korkeampi kuin ylärajan pientilojen kehittämistuen saamiseksi.

(178)

Kun tuki myönnetään nuorelle viljelijälle, joka aloittaa tilanpidon oikeushenkilönä, tällä on oltava tosiasiallinen ja jatkuva päätäntävalta oikeushenkilössä toiminnan johtamiseen, etuihin ja taloudellisiin riskeihin liittyvien päätösten osalta. Jos oikeushenkilön pääomaan tai hallinnointiin osallistuu useita luonnollisia henkilöitä, mukaan lukien henkilöt, jotka eivät ole nuoria viljelijöitä, nuoren viljelijän on pystyttävä harjoittamaan tällaista tosiasiallista ja jatkuvaa päätäntävaltaa joko yksin tai yhdessä muiden henkilöiden kanssa. Jos oikeushenkilö on yksin tai yhdessä toisen oikeushenkilön määräysvallassa, kyseisiä vaatimuksia sovelletaan jokaiseen luonnolliseen henkilöön, jolla on määräysvaltaa kyseisessä toisessa oikeushenkilössä.

(179)

Tuen edellytyksenä on liiketoimintasuunnitelman esittäminen asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, ja kyseisen suunnitelman toteuttaminen on aloitettava yhdeksän kuukauden kuluessa tuen myöntämispäätöksen päivämäärästä.

(180)

Nuorten viljelijöiden osalta liiketoimintasuunnitelmassa on todettava, että tuensaajan on oltava asetuksen (EU) N:o 1307/2013 9 artiklassa vahvistetun aktiiviviljelijän määritelmän mukainen 18 kuukauden kuluessa toiminnan aloittamispäivästä.

(181)

Nuorille viljelijöille, joilla ei ole riittävää ammattitaitoa ja pätevyyttä, voidaan myöntää tukea edellyttäen, että he sitoutuvat hankkimaan kyseisen ammattitaidon ja pätevyyden 36 kuukauden kuluessa tuen myöntämispäätöksen päivämäärästä. Kyseinen sitoumus on sisällytettävä liiketoimintasuunnitelmaan.

(182)

Liiketoimintasuunnitelmassa on kuvattava vähintään seuraavia:

(183)

Tuki on maksettava vähintään kahdessa osassa tai erässä enintään viiden vuoden aikana. Nuorten viljelijöiden osalta viimeisen erän tai osan maksamisen edellytyksenä on, että 179 kohdassa tarkoitettu liiketoimintasuunnitelma on pantu asianmukaisesti täytäntöön.

(184)

Tuen enimmäismäärä on 70 000 euroa nuorta viljelijää kohti ja 15 000 euroa pientilaa kohti. Jäsenvaltioiden on nuorille viljelijöille maksettavan tuen määrää määritellessään otettava huomioon kyseisen alueen sosioekonominen tilanne.

(185)

Komissio katsoo tuen maatilan siirtämiseksi toiselle viljelijälle perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää näissä suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet ja seuraavat edellytykset.

(186)

Tätä jaksoa sovelletaan maatalouden alkutuotannossa toimiviin yrityksiin, jotka siirtävät maatilansa pysyvästi toiselle maatalouden alkutuotannossa toimivalle yritykselle.

(187)

Tuki myönnetään yrityksille, jotka tukihakemuksen jättämispäivänä ovat oikeutettuja osallistumaan asetuksen (EU) N:o 1307/2013 V osastossa perustettuun pienviljelijäjärjestelmään, joilla on ollut tämä oikeus vähintään yhden vuoden ajan ja jotka sitoutuvat siirtämään koko maatilansa ja vastaavat tukioikeudet pysyvästi toiselle yritykselle.

(188)

Tuki maksetaan joko vuotuisena tukena tai kertaluonteisena maksuna.

(189)

Tukea on maksettava maatilan siirtopäivästä 31 päivään joulukuuta 2020 asti.

(190)

Tuki on suuruudeltaan 120 prosenttia vuotuisesta tuesta, jonka tuensaaja voi saada pienviljelijäjärjestelmässä.

(191)

Komissio suhtautuu myönteisesti tuottajaryhmien ja -organisaatioiden perustamistukeen, koska se luo kannustimen saattaa viljelijät yhteen. Sen vuoksi se katsoo tuottajaryhmien ja -organisaatioiden perustamistuen perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos tuki täyttää näissä suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet ja seuraavat edellytykset.

(192)

Tätä jaksoa sovelletaan koko maatalousalaan (55).

(193)

Tukea voidaan myöntää ainoastaan tuottajaryhmille ja -organisaatioille, jotka asianomaisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on virallisesti hyväksynyt liiketoimintasuunnitelman perusteella.

(194)

Perustamistuen myöntäminen velvoittaa jäsenvaltiot todentamaan, että liiketoimintasuunnitelman tavoitteet on saavutettu viiden vuoden kuluessa tuottajaryhmän tai -organisaation virallisesta hyväksymisestä.

(195)

Tuottajaryhmän tai -organisaation puitteissa tehtyjen sopimusten, päätösten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen on oltava kilpailusäännösten mukaisia, sillä kyseisiä säännöksiä sovelletaan asetuksen (EU) N:o 1308/2013 206–210 artiklan nojalla.

(196)

Tuottajaryhmille tai -organisaatioille myönnettävän perustamistuen asemasta sama kokonaistuki voidaan myöntää suoraan tuottajille, kun tuella korvataan tuottajan rahoitusosuus ryhmän tai organisaation toimintakustannuksista ryhmän tai organisaation perustamista seuraavien viiden ensimmäisen vuoden aikana.

(197)

Jäsenvaltiot voivat jatkaa perustamistuen maksamista tuottajaryhmille myös sen jälkeen, kun ne on tunnustettu tuottajaorganisaatioiksi asetuksen (EU) N:o 1308/2013 mukaisin edellytyksin.

(198)

Tukea voidaan myöntää vain tuottajaryhmille ja -organisaatioille, jotka ovat pk-yritysten määritelmän (56) mukaisia. Komissio ei salli tämän jakson soveltamisalaan kuuluvan valtiontuen myöntämistä suurille yrityksille (57).

(199)

Tämän jakson mukaisesti hyväksyttyihin tukijärjestelmiin sovelletaan ehtoa, jonka mukaan niitä on mukautettava yhteisistä markkinajärjestelyistä annettuihin asetuksiin tehtävien muutosten perusteella.

(200)

Tukikelpoisia kustannuksia voivat olla asianmukaisten tilojen vuokraaminen, toimistolaitteiden hankinta, tietokoneet ja niiden ohjelmistot mukaan luettuina, hallinnollisesta henkilöstöstä aiheutuvat kulut, yleiskulut sekä palkkiot oikeudellisista ja hallinnollisista palveluista. Jos tilat ostetaan, tukikelpoisiksi kustannuksiksi hyväksytään enintään markkinahintojen mukaiset vuokrakulut.

(201)

Tukea ei saa myöntää seuraaville:

(202)

Tuki on maksettava kiinteämääräisenä tukena vuotuisina erinä viiden vuoden ajan siitä päivämäärästä alkaen, jona toimivaltainen viranomainen virallisesti hyväksyi tuottajaryhmän tai -organisaation sen liiketoimintasuunnitelman perusteella. Jäsenvaltiot voivat maksaa viimeisen erän vasta sen jälkeen, kun liiketoimintasuunnitelman moitteeton toteuttaminen on todennettu.

(203)

Tuottajaryhmille tai -organisaatioille myönnettävät tuet, jotka on tarkoitettu toiminnan käynnistämiseen liittymättömiin kustannuksiin, kuten investointeihin tai menekinedistämistoimintaan, arvioidaan kyseisiä tukia koskevien sääntöjen mukaisesti.

(204)

Tuen enimmäisintensiteetti on 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

(205)

Tuen enimmäismäärä on 500 000 euroa. Tuen on oltava asteittain alenevaa.

(206)

Tätä jaksoa sovelletaan maatalouden alkutuotannossa toimiviin yrityksiin.

(207)

Komissio katsoo maatalouden ympäristö- ja ilmastositoumuksiin tarkoitetun tuen perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää näissä suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet ja seuraavat edellytykset.

(208)

Tätä jaksoa sovelletaan maksettaessa tukea sellaisille yrityksille ja niiden ryhmille, jotka sitoutuvat vapaaehtoisesti toteuttamaan toimia, joihin sisältyy yksi tai useampi jäsenvaltioiden määrittelemä maatalousmaata koskeva maatalouden ympäristö- ja ilmastositoumus, joka koskee muun muassa näiden suuntaviivojen 35 kohdan 50 alakohdassa määriteltyä maatalousmaata.

(209)

Toimenpiteellä on pyrittävä sellaisten maanviljelykäytäntöjen säilyttämiseen ja näitä käytäntöjä koskevien tarvittavien muutosten edistämiseen, joiden vaikutus ympäristöön ja ilmastoon on myönteinen.

(210)

Tukea maksetaan ainoastaan vapaaehtoisiin sitoumuksiin, jotka ylittävät asetuksen (EU) N:o 1306/2013 VI osaston I luvun mukaisesti vahvistetut asiaa koskevat pakolliset toimenpidevaatimukset, asetuksen (EU) N:o 1307/2013 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan ii ja iii alakohdan mukaisesti vahvistetut asiaa koskevat vaatimukset ja vähimmäistoimet sekä lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käyttöä koskevat vähimmäisvaatimukset ja muut kansallisessa lainsäädännössä vahvistetut asiaa koskevat pakolliset hoitovaatimukset. Kaikki tällaiset pakolliset toimenpide- ja hoitovaatimukset on yksilöitävä ja kuvattava komissiolle tehtävässä ilmoituksessa.

(211)

Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä varmistamaan, että tämän toimenpiteen mukaisten toimien toteuttamiseen sitoutuville yrityksille tarjotaan toimien toteuttamisen vaatima osaaminen ja tieto, esimerkiksi antamalla sitoumukseen liittyvää asiantuntija-apua ja/tai asettamalla asiaankuuluva koulutus tämän toimenpiteen mukaisen tuen saamisen edellytykseksi.

(212)

Tämän toimenpiteen mukaiset sitoumukset on tehtävä 5–7 vuoden ajaksi. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin tavoiteltujen ympäristöhyötyjen saavuttamiseksi tai ylläpitämiseksi tarvittaessa määritellä tietyntyyppisille sitoumuksille pidemmän kestoajan, esimerkiksi sopimalla niiden voimassaolon jatkamisesta vuosittain ensimmäisen kauden päättymisen jälkeen (58). Jäsenvaltiot voivat määritellä lyhyemmän kestoajan uusille sitoumuksille, jotka ovat välitöntä seurausta ensimmäisellä kaudella toteutetusta sitoumuksesta.

(213)

Tapauksen mukaan olisi noudatettava asetuksen (EU) N:o 1305/2013 47 artiklassa ja kyseisen säännöksen nojalla hyväksytyssä mahdollisessa delegoidussa säädöksessä pinta-alatukien osalta vahvistettuja sääntöjä.

(214)

Maatalouden ympäristö- ja ilmastositoumuksiin tarkoitettua tukea voidaan myöntää muille maankäyttäjille ja muille tuensaajien ryhmille kuin maatalousalalla toimiville yrityksille näiden suuntaviivojen II osan 3.4 jakson mukaisesti.

(215)

Maatalouden ympäristö- ja ilmastotoimenpiteen mukaisten sitoumusten, jotka liittyvät kotieläintuotannon laajaperäistämiseen, on noudatettava vähintään seuraavia edellytyksiä:

(216)

Maatalouden ympäristö- ja ilmastotoimenpiteen mukaisissa sitoumuksissa, jotka liittyvät kasvatuksesta luopumisen vuoksi uhanalaisten rotujen kasvattamiseen tai sellaisten kasvien geenivarojen säilyttämiseen, joita uhkaa geneettinen köyhtyminen, edellytetään seuraavaa:

(217)

Tukea voidaan myöntää seuraaville kotieläinlajeille: nautakarja, lampaat, vuohet, hevoseläimet sekä siat ja linnut.

(218)

Paikallisten rotujen katsotaan olevan uhanalaisia kasvatuksesta luopumisen vuoksi, jos seuraavat edellytykset täyttyvät ja jos ne myös sisällytetään komissiolle tehtävään ilmoitukseen ja niitä kuvataan siinä:

(219)

Kasvien geenivaroja katsotaan uhkaavan geneettinen köyhtyminen, jos komissiolle tehtävään ilmoitukseen sisällytetään maatiaiskantojen tai alkuperäisten paikallisten lajien esiintymisen harvinaisuutta, kantojen monimuotoisuutta ja tapauksen mukaan paikallisella tasolla käytettävien viljelymenetelmien muutoksia koskevien tieteellisten tulosten ja indikaattorien tukemat todisteet geneettisestä köyhtymisestä ja niitä kuvataan ilmoituksessa.

(220)

Tukea voidaan myöntää maatalouden geenivarojen säilyttämistä sekä kestävää kehittämistä ja käyttöä varten sellaisiin toimiin, jotka eivät kuulu tämän jakson 208–219 kohdassa vahvistettujen säännösten soveltamisalaan.

(221)

Edellä 220 kohdassa tarkoitettua geenivarojen säilyttämiseen myönnettävää tukea lukuun ottamatta tukea voi saada tehdyistä sitoumuksista tuensaajille aiheutuviin lisäkustannuksiin ja tulonmenetyksiin kokonaan tai osittain. Tuki on myönnettävä vuosittain.

(222)

Asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa, kun toimet koskevat ympäristönsuojelua, tuki voidaan myöntää kiinteämääräisenä tai kertaluonteisena maksuna yksikköä kohti sitoumuksista, jotka koskevat alueiden kaupallisesta käytöstä luopumista, ja se lasketaan koituneiden lisäkustannusten ja tulonmenetysten perusteella.

(223)

Tarvittaessa tuki voi myös kattaa transaktiokustannukset enintään 20 prosenttiin asti maatalouden ympäristö- ja ilmastositoumuksista maksetusta palkkiosta. Jos sitoumukset ovat yritysryhmien tekemiä, prosenttiosuus on enintään 30 prosenttia.

(224)

Jos jäsenvaltio kuitenkin haluaa korvata maatalouden ympäristö- ja ilmastositoumusten tekemisestä aiheutuneet transaktiokustannukset, sen on esitettävä kustannuksista vakuuttavat todisteet esimerkiksi toimittamalla kustannusvertailut suhteessa sellaisiin yrityksiin, joissa tällaisia sitoumuksia ei ole tehty. Tästä syystä komissio ei yleensä salli valtiontuen myöntämistä transaktiokustannuksiin, jotka liittyvät aiempien sitoumusten jatkamiseen, jollei jäsenvaltio osoita, että kustannuksia aiheutuu edelleen tai että syntyy uusia transaktiokustannuksia.

(225)

Jos transaktiokustannukset lasketaan keskimääräisten kustannusten ja/tai tyypillisten maatilojen perusteella, jäsenvaltioiden olisi osoitettava, ettei varsinkaan suurille yrityksille makseta liiallisia korvauksia. Korvausta laskettaessa jäsenvaltioiden on määriteltävä, ovatko kyseiset transaktiokustannukset aiheutuneet yritystä vai hehtaaria kohden.

(226)

Tämän toimenpiteen mukaista tukea ei voida myöntää sitoumuksiin, jotka kuuluvat näiden suuntaviivojen II osan 1.1.8 jaksossa määritellyn luonnonmukaista maataloutta koskevan toimenpiteen soveltamisalaan.

(227)

Maatalouden geenivarojen säilyttämiseen myönnettävää tukea voi saada seuraaviin toimiin:

(228)

Edellä 220 kohdassa tarkoitettua geenivarojen säilyttämiseen myönnettävää tukea lukuun ottamatta tuen enimmäismäärät ovat seuraavat: 600 euroa hehtaaria kohti vuodessa yksivuotisten kasvien osalta; 900 euroa hehtaaria kohti vuodessa erikoistuneiden monivuotisten viljelmien osalta; 450 euroa hehtaaria kohti vuodessa maan muun käytön osalta; 200 euroa nautayksikköä kohti vuodessa sellaisten paikallisten rotujen osalta, jotka ovat uhanalaisia kasvatuksesta luopumisen vuoksi.

(229)

Enimmäismääriä voidaan asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa korottaa ottaen huomioon komissiolle tehtävässä ilmoituksessa perusteltavat erityisolosuhteet.

(230)

Kun kyseessä on metsien geenivarojen säilyttäminen maatalousalalla, tuki saa olla enintään 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

(231)

Komissio katsoo eläinten hyvinvointia edistäviin sitoumuksiin tarkoitetun tuen perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää näissä suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet ja seuraavat edellytykset.

(232)

Tätä jaksoa sovelletaan maksettaessa tukea maatalouden alkutuotannossa toimiville yrityksille, jotka sitoutuvat vapaaehtoisesti toteuttamaan toimia, joihin sisältyy yksi tai useampi eläinten hyvinvointia edistävä sitoumus, ja jotka ovat aktiiviviljelijöitä.

(233)

Tukea voi saada ainoastaan sitoumuksiin, jotka ylittävät asetuksen (EU) N:o 1306/2013 VI osaston I luvun nojalla vahvistetut asiaa koskevat pakolliset toimenpidevaatimukset ja muut asiaa koskevat pakolliset hoitovaatimukset. Kyseiset asiaan liittyvät vaatimukset on yksilöitävä ja kuvattava komissiolle tehtävässä ilmoituksessa.

(234)

Eläinten hyvinvointia edistävissä tukikelpoisissa sitoumuksissa on tiukennettava tuotantomenetelmiä koskevia vaatimuksia seuraavilla aloilla:

(235)

Eläinten hyvinvointia edistävät sitoumukset on tehtävä kaudeksi, joka kestää 1–7 vuotta ja joka voidaan uusia.

(236)

Sopimuksen uusiminen voi myös tapahtua ilman eri toimenpiteitä, jos asiaa liittyvät yksityiskohdat kuvataan sopimuksessa. Jäsenvaltioiden on vahvistettava eläinten hyvinvointia edistävien sitoumusten uusimista koskeva järjestelmä asiaa koskevien kansallisten sääntöjen mukaisesti. Tällaisesta järjestelmästä on ilmoitettava komissiolle tämän jakson mukaista valtiontukea koskevan ilmoituksen osana. Uusimisen edellytyksenä on aina se, että noudatetaan komission tuen osalta tämän jakson mukaisesti hyväksymiä edellytyksiä.

(237)

Tuki on myönnettävä vuosittain, ja sillä voidaan korvata tehdystä sitoumuksesta maatalouden alkutuotannossa toimiville yrityksille aiheutuvat lisäkustannukset ja tulonmenetykset kokonaan tai osittain.

(238)

Tarvittaessa tuet voivat kattaa myös transaktiokustannukset enintään 20 prosenttiin asti eläinten hyvinvointia edistävästä sitoumuksesta maksetusta palkkiosta. Jos jäsenvaltio kuitenkin haluaa korvata eläinten hyvinvointia edistävien sitoumusten tekemisestä aiheutuneet transaktiokustannukset, sen on esitettävä kustannuksista vakuuttavat todisteet esimerkiksi toimittamalla kustannusvertailut suhteessa sellaisiin yrityksiin, joissa tällaisia eläinten hyvinvointia edistäviä sitoumuksia ei ole tehty. Tästä syystä komissio ei yleensä salli valtiontuen myöntämistä transaktiokustannuksiin, jotka liittyvät eläinten hyvinvointia edistävien aiemmin tehtyjen sitoumusten jatkamiseen, jollei jäsenvaltio osoita, että tällaisia kustannuksia aiheutuu edelleen tai että syntyy uusia transaktiokustannuksia.

(239)

Jos transaktiokustannukset lasketaan keskimääräisten kustannusten ja/tai tyypillisten maatilojen perusteella, jäsenvaltioiden olisi osoitettava, ettei varsinkaan suurille yrityksille makseta liiallisia korvauksia. Korvausta laskettaessa jäsenvaltioiden on määriteltävä, ovatko kyseiset transaktiokustannukset aiheutuneet yritystä vai hehtaaria kohden.

(240)

Tuki on enintään 500 euroa nautayksikköä kohti.

(241)

Komissio katsoo Natura 2000 -alueisiin ja vesipuitedirektiiviin liittyviin haittoihin tarkoitetun tuen perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää näissä suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet ja seuraavat edellytykset.

(242)

Tätä jaksoa sovelletaan maatalouden alkutuotannossa toimiviin yrityksiin.

(243)

Tukea voidaan myöntää muille maankäyttäjille kuin maatalousalalla toimiville yrityksille asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa näiden suuntaviivojen II osan 3.5 jakson mukaisesti.

(244)

Tukea voi saada tuensaajille aiheutuneisiin lisäkustannuksiin ja tulonmenetyksiin, jotka johtuvat luontotyyppidirektiivin, lintudirektiivin ja vesipuitedirektiivin (59) täytäntöönpanoon liittyvistä haitoista kyseisillä alueilla.

(245)

Luontotyyppidirektiiviin ja lintudirektiiviin liittyvää tukea voidaan myöntää vain, kun kyseessä ovat haitat, jotka johtuvat neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 94 artiklassa ja liitteessä II vahvistetut hyvää maatalous- ja ympäristökuntoa koskevat vaatimukset sekä asetuksen (EU) N:o 1307/2013 4 artiklan 1 kohdan c alakohdan ii ja iii alakohdan mukaisesti vahvistetut asiaa koskevat vaatimukset ja vähimmäistoimet ylittävien vaatimusten noudattamisesta.

(246)

Vesipuitedirektiiviin liittyvää tukea voidaan myöntää viljelijöille vain, kun kyseessä ovat erityisvaatimukset, jotka

(247)

Edellä 245 ja 246 kohdassa tarkoitetut vaatimukset on yksilöitävä ja kuvattava komissiolle tehtävässä ilmoituksessa.

(248)

Tukea voivat saada seuraavat alueet:

(249)

Tuen enimmäismäärät ovat seuraavat: aluksi 500 euroa hehtaaria kohti vuodessa enintään viiden vuoden ajan ja sen jälkeen enintään 200 euroa hehtaaria kohti vuodessa. Vesipuitedirektiiviin liittyvän tuen on oltava vähintään 50 euroa hehtaaria kohti vuodessa.

(250)

Enimmäismääriä (500 ja 200 euroa) voidaan poikkeustapauksissa korottaa ottaen huomioon perusteltavat erityisolosuhteet. Vesipuitedirektiivin liittyvän tuen vähimmäismäärää eli 50 euroa voidaan asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa pienentää ottaen huomioon perusteltavat erityisolosuhteet.

(251)

Komissio katsoo vuoristoalueilla ja muilla sellaisilla alueilla myönnetyn tuen, joilla on luonnonoloista johtuvia tai muita erityisrajoitteita, perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää näissä suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet ja seuraavat edellytykset.

(252)

Tätä jaksoa sovelletaan maatalouden alkutuotannossa toimiviin yrityksiin.

(253)

Tukea voidaan myöntää yrityksille, jotka sitoutuvat jatkamaan maataloustoimintaansa asetuksen (EU) N:o 1305/2013 32 artiklan mukaisesti nimetyillä alueilla ja ovat aktiiviviljelijöitä.

(254)

Tukea voi saada maatalouden alkutuotannossa toimiville yrityksille aiheutuneisiin lisäkustannuksiin ja tulonmenetyksiin, jotka johtuvat maataloustuotannon rajoitteista kyseisillä alueilla, kokonaan tai osittain. Jäsenvaltioiden on osoitettava kyseisten rajoitteiden olemassaolo ja esitettävä todisteet siitä, ettei maksettavan korvauksen määrä ylitä näiden rajoitteiden vuoksi aiheutuvia tulonmenetyksiä ja lisäkustannuksia.

(255)

Lisäkustannukset ja tulonmenetykset on laskettava verrattuna alueisiin, joilla ei ole luonnonolosuhteista johtuvia tai muita erityisrajoitteita, ottaen huomioon asetuksen (EU) N:o 1307/2013 III osaston 3 luvun mukaiset tuet.

(256)

Jäsenvaltiot voivat lisäkustannuksia ja tulonmenetyksiä laskettaessa eriyttää tuen tason asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa siten, että otetaan huomioon

(257)

Tuki myönnetään hehtaarilta maatalousmaata vuosittain.

(258)

Tukia vahvistettaessa on noudatettava seuraavia vähimmäis- ja enimmäismääriä: vähintään 25 euroa hehtaaria kohti vuodessa tuensaajan keskimääräisen pinta-alan mukaan ja enintään 250 euroa hehtaaria kohti vuodessa. Tuki voi kuitenkin olla enintään 450 euroa hehtaaria kohti vuodessa asetuksen (EU) N:o 1305/2013 32 artiklan 2 kohdassa määritellyillä vuoristoalueilla.

(259)

Enimmäismääriä voidaan asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa korottaa ottaen huomioon komissiolle tehtävässä ilmoituksessa perusteltavat erityisolosuhteet.

(260)

Jäsenvaltioiden on säädettävä tukien asteittaisesta alenemisesta määriteltävän tilakohtaisen enimmäispinta-alan ylittävältä osalta, paitsi jos tuki koskee ainoastaan näiden suuntaviivojen 258 kohdan mukaista vuotuista hehtaarikohtaista vähimmäismäärää. Tästä syystä ilmoituksissa olisi mainittava tällaista tukea saavien tilojen koko.

(261)

Oikeushenkilön tapauksessa taikka luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden ryhmän tapauksessa jäsenvaltiot voivat soveltaa tuen alennusta näiden oikeushenkilöiden tai ryhmien jäsenten tasolla, jos kansallisessa lainsäädännössä säädetään yksittäisille jäsenille oikeuksia ja velvollisuuksia, jotka ovat verrattavissa tilan päävastuullisten yksittäisten viljelijöiden asemassa olevien oikeuksiin ja velvollisuuksiin erityisesti niiden taloudellisen, sosiaalisen ja verotuksellisen aseman osalta, edellyttäen että ne ovat osaltaan vahvistaneet kyseisten oikeushenkilöiden tai ryhmien maatalouden rakenteita.

(262)

Jäsenvaltiot voivat 253 kohdassa tarkoitettujen tukien lisäksi myöntää tämän toimenpiteen mukaisia tukia vuosien 2014–2020 välisenä aikana tuensaajille alueilla, jotka olivat maaseudun kehittämisen ohjelmakaudella 2007–2013 tukikelpoisia asetuksen (EY) N:o 1698/2005 (60) 36 artiklan a alakohdan ii alakohdan mukaisesti. Kun kyseessä ovat tuensaajat niillä alueilla, jotka eivät ole enää tukikelpoisia asetuksen (EU) N:o 1305/2013 32 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun uuden aluemäärittelyn jälkeen, tuen on oltava enintään neljän vuoden ajanjakson ajan asteittain alenevaa alkaen päivästä, jona asetuksen (EU) N:o 1305/2013 32 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu aluemäärittely on saatettu päätökseen, ja viimeistään vuonna 2018. Näiden tukien on oltava alussa enintään 80 prosenttia ja lopussa viimeistään vuonna 2020 enintään 20 prosenttia ohjelmakaudeksi 2007–2013 asetuksen (EY) N:o 1698/2005 36 artiklan a alakohdan ii alakohdan mukaisesti maaseudun kehittämisohjelmassa – tai jos toimenpide myönnettiin yksinomaan kansallisista varoista, asianomaisessa valtiontukipäätöksessä – vahvistetusta keskituesta. Kun tuen määrä saavuttaa asteittaisen alenemisen soveltamisen johdosta 25 euroa, jäsenvaltio voi jatkaa samansuuruisen tuen maksamista kunnes siirtymäkausi on päättynyt.

(263)

Kun aluemäärittely saadaan päätökseen, edelleen tukikelpoisina säilyvien alueiden tuensaajat saavat tämän toimenpiteen mukaista täyttä tukea.

(264)

Komissio katsoo luonnonmukaisen maatalouden tuen perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää näissä suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet ja seuraavat edellytykset.

(265)

Tätä jaksoa sovelletaan maatalouden alkutuotannossa toimiviin yrityksiin.

(266)

Tukea myönnetään hehtaarilta maatalousmaata yrityksille tai yritysten ryhmille, jotka sitoutuvat vapaaehtoisesti siirtymään neuvoston asetuksessa (EY) N:o 834/2007 (61) määriteltyihin luonnonmukaisen maatalouden käytäntöihin ja menetelmiin tai ylläpitämään tällaisia käytäntöjä ja menetelmiä ja jotka ovat aktiiviviljelijöitä.

(267)

Tukea myönnetään sitoumuksiin vain, jos ne ylittävät seuraavat toimenpide- ja hoitovaatimukset, jotka on yksilöitävä ja kuvattava komissiolle tehtävässä ilmoituksessa:

(268)

Sitoumukset on tehtävä aluksi 5–7 vuoden ajaksi. Jos tukea myönnetään luonnonmukaiseen maatalouteen siirtymiseen, jäsenvaltiot voivat määritellä ensimmäisen kauden tätä lyhyemmäksi niin, että se vastaa siirtymisaikaa. Jos tukea myönnetään luonnonmukaisen maatalouden ylläpitämiseen, jäsenvaltiot voivat sopia sitoumuksen voimassaolon jatkamisesta vuosittain ensimmäisen kauden päättymisen jälkeen. Jäsenvaltiot voivat määritellä lyhyemmän kestoajan uusille ylläpitämistä koskeville sitoumuksille, jotka ovat välitöntä seurausta ensimmäisellä kaudella toteutetusta sitoumuksesta.

(269)

Tapauksen mukaan olisi noudatettava asetuksen (EU) N:o 1305/2013 47 artiklassa ja kyseisen säännöksen nojalla hyväksytyssä mahdollisessa delegoidussa säädöksessä pinta-alatukien osalta vahvistettuja sääntöjä.

(270)

Tukea voi saada tehdyistä sitoumuksista tuensaajille aiheutuviin lisäkustannuksiin ja tulonmenetyksiin kokonaan tai osittain.

(271)

Tarvittaessa tuki voi myös kattaa transaktiokustannukset enintään 20 prosenttiin asti sitoumuksista maksetusta palkkiosta. Jos sitoumukset ovat yritysten ryhmien tekemiä, prosenttiosuus on enintään 30 prosenttia. Tuki myönnetään vuosittain.

(272)

Jos jäsenvaltio kuitenkin haluaa korvata luonnonmukaista maataloutta koskevien sitoumusten tekemisestä aiheutuneet transaktiokustannukset, sen on esitettävä kustannuksista vakuuttavat todisteet esimerkiksi toimittamalla kustannusvertailut suhteessa sellaisiin yrityksiin, joissa tällaisia sitoumuksia ei ole tehty. Tästä syystä komissio ei yleensä salli valtiontuen myöntämistä transaktiokustannuksiin, jotka liittyvät luonnonmukaista maataloutta koskevien, aiemmin tehtyjen sitoumusten jatkamiseen, jollei jäsenvaltio osoita, että tällaisia kustannuksia aiheutuu edelleen tai että syntyy uusia transaktiokustannuksia.

(273)

Jos transaktiokustannukset lasketaan keskimääräisten kustannusten ja/tai tyypillisten maatilojen perusteella, jäsenvaltioiden olisi osoitettava, ettei varsinkaan suurille yrityksille makseta liiallisia korvauksia. Korvausta laskettaessa jäsenvaltioiden olisi määriteltävä, ovatko kyseiset transaktiokustannukset aiheutuneet yritystä vai hehtaaria kohden.

(274)

Tämän jakson nojalla tukea ei voida myöntää maatalouden ympäristö- ja ilmastotoimenpiteen mukaisiin sitoumuksiin eikä kustannuksiin, jotka kuuluvat maataloustuotteiden tuottajien osallistumiseksi laatujärjestelmiin maksettavaa tukea koskevan jakson soveltamisalaan.

(275)

Luonnonmukaisten tuotteiden alkutuotantoon ja jalostukseen ja kaupan pitämiseen myönnettävään investointitukeen sovelletaan investointitukea koskevien jaksojen säännöksiä.

(276)

Tuen enimmäismäärä on seuraava: 600 euroa hehtaaria kohti vuodessa yksivuotisten kasvien osalta; 900 euroa hehtaaria kohti vuodessa erikoistuneiden monivuotisten viljelmien osalta; 450 euroa hehtaaria kohti vuodessa maan muun käytön osalta.

(277)

Näitä enimmäismääriä voidaan poikkeustapauksissa korottaa ottaen huomioon perusteltavat erityisolosuhteet.

(278)

Komissio katsoo maataloustuotteiden tuottajien ja tällaisten tuottajien ryhmien laatujärjestelmiin osallistumista varten myönnettävän tuen perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää näissä suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet ja seuraavat edellytykset.

(279)

Tätä jaksoa sovelletaan ainoastaan maataloustuotteiden tuottajiin. Jäljempänä 280 kohdan a alakohdassa tarkoitettua tukea voivat saada vain aktiiviviljelijät.

(280)

Tukea voi saada näiden suuntaviivojen 282 kohdassa tarkoitettuihin laatujärjestelmiin liittyviin seuraaviin tukikelpoisiin kustannuksiin:

(281)

Edellä 280 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettua tukea ei saa myöntää tuensaajien itsensä harjoittaman valvonnan kustannuksiin eikä silloin, kun unionin lainsäädännössä säädetään, että maataloustuotteiden tuottajien tai tuottajaryhmien on vastattava valvontakustannuksista, muttei tarkenneta kustannusten varsinaista tasoa.

(282)

Näiden suuntaviivojen 280 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen laatujärjestelmien on oltava seuraavanlaisia:

(283)

Kaikilla kyseisen alueen tukikelpoisilla yrityksillä on oltava mahdollisuus saada tätä tukea objektiivisesti määriteltyjen edellytysten perusteella.

(284)

Näiden suuntaviivojen 280 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitettuun tukeen ei saa liittyä suoria maksuja edunsaajille, ja tuki on maksettava valvontatoimenpiteistä vastaavalle yksikölle, tutkimuslaitokselle tai konsulttipalvelun tarjoajalle.

(285)

Edellä 280 kohdan a alakohdassa tarkoitettua tukea saa myöntää enintään viisi vuotta, ja sen enimmäismäärä on 3 000 euroa tuensaajaa kohti vuodessa. Tuki myönnetään vuotuisena kannustinpalkkiona, jonka taso määritellään tuettuihin laatujärjestelmiin osallistumisesta aiheutuvien kiinteiden kustannusten mukaan.

(286)

Edellä 280 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitettu tuki saa olla enintään 100 prosenttia aiheutuneista tosiasiallisista kustannuksista.

(287)

Tätä jaksoa sovelletaan maatalousalalla annettavaan tekniseen apuun, lukuun ottamatta lomituspalveluihin tarkoitettua tukea, jota voidaan myöntää ainoastaan sellaisille yrityksille, jotka toimivat maatalouden alkutuotannossa.

(288)

Teknistä apua alkutuottajille voivat tarjota kaikenkokoiset tuottajaryhmät tai muut organisaatiot.

(289)

Kaikilla kyseisen alueen tukikelpoisilla toimijoilla on oltava mahdollisuus saada tätä tukea objektiivisesti määriteltyjen edellytysten perusteella. Jos teknisen tuen toimittajat ovat tuottajaryhmiä tai -organisaatioita, ryhmän tai organisaation jäsenyys ei saa olla edellytyksenä palvelujen saamiselle. Muiden kuin ryhmän tai organisaation jäsenten osallistuminen ryhmän tai organisaation hallinnollisiin kustannuksiin on rajoitettava palvelun tarjoamisesta aiheutuviin kustannuksiin.

(290)

Komissio katsoo tietämyksen siirtoa ja tiedotusta koskeviin toimiin tarkoitetun tuen perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää näissä suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet, tekniseen apuun myönnettävää tukea koskevat yleiset edellytykset ja seuraavat edellytykset.

(291)

Tukea voi saada ammatillisen koulutuksen ja taitojen hankkimiseen, mukaan lukien koulutuskurssit, työpajat ja valmennus, esittelytoiminta ja tiedotustoimet.

(292)

Tuki voi kattaa myös lyhytaikaisen tilanhoitoa koskevan vaihdon ja tilavierailut.

(293)

Tukea voi saada seuraaviin tukikelpoisiin kustannuksiin:

(294)

Edellä 293 kohdan d alakohdan i–iv alakohdassa tarkoitetut kustannukset ovat tukikelpoisia vain siltä osin kuin ja siltä ajalta kun niitä on käytetty esittelyhankkeessa. Tukikelpoisiksi katsotaan ainoastaan poistokustannukset, jotka vastaavat esittelyhankkeen kestoa laskettuna yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukaan.

(295)

Tietämyksen siirtoa ja tiedotusta koskevia palveluja tarjoavilla yksiköillä on oltava asianmukaiset valmiudet eli pätevä henkilöstö, ja henkilöstölle on tarjottava säännöllisesti koulutusta kyseisten tehtävien hoitamiseen.

(296)

Edellä 293 kohdan a ja c alakohdassa ja d alakohdan i–iv alakohdassa tarkoitettuun tukeen ei saa liittyä suoria maksuja edunsaajille, ja tuki on maksettava tietämyksen siirtoa ja tiedotusta koskevan toimen tarjoajalle. Edellä 293 kohdan d alakohdan v alakohdassa tarkoitettu tuki on maksettava suoraan edunsaajille. Edellä 293 kohdan d alakohdan i–iv alakohdassa tarkoitettu pienimuotoisten esittelyhankkeiden tuki voidaan maksaa suoraan edunsaajille.

(297)

Tuen enimmäisintensiteetti on 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

(298)

Kun kyseessä ovat 293 kohdan d alakohdan v alakohdassa tarkoitetut tukikelpoiset kustannukset, tuen määrä saa olla enintään 100 000 euroa kolmen verovuoden aikana.

(299)

Komissio katsoo neuvontapalvelujen tarjoamiseen tarkoitetun tuen perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää näissä suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet, tekniseen apuun myönnettävää tukea koskevat yleiset edellytykset ja seuraavat edellytykset.

(300)

Tuella olisi autettava maatalousalalla toimivia yrityksiä ja nuoria viljelijöitä hyödyntämään neuvontapalveluja yrityksensä ja/tai investointinsa taloudellisen ja ympäristötehokkuuden parantamisessa sekä niiden ilmastoystävällisyyden ja ilmastonmuutoksen kestävyyden parantamisessa.

(301)

Neuvonnan on liityttävä ainakin yhteen maaseudun kehittämistä koskevaan unionin prioriteettiin, ja sen on katettava vähintään yksi seuraavista:

(302)

Neuvonta voi myös kattaa muita seikkoja ja erityisesti tietojen antamisen ilmastonmuutoksen hillitsemisestä ja ilmastonmuutokseen sopeutumisesta, luonnon monimuotoisuudesta sekä vesien suojelusta, siten kuin siitä säädetään asetuksen (EU) N:o 1307/2013 liitteessä I tai maatilan taloudelliseen tilanteeseen ja ympäristönsuojelun tasoon liittyviä seikkoja, kilpailukykynäkökohdat mukaan luettuna. Siihen voi sisältyä neuvonta lyhyiden toimitusketjujen, luonnonmukaisen maatalouden ja kotieläintalouden terveysnäkökohtien kehittämiseksi.

(303)

Tukeen ei saa liittyä suoria maksuja edunsaajille. Tuki on maksettava neuvontapalvelujen tarjoajalle.

(304)

Neuvontapalveluja antamaan valituilla yksiköillä on oltava tarkoituksenmukaiset resurssit eli säännöllisesti koulutettavaa ja pätevää henkilöstöä sekä neuvontakokemusta, ja niiden neuvontatoiminnan on oltava luotettavaa niillä aloilla, joilla ne antavat neuvontaa.

(305)

Neuvoja antaessaan neuvontapalvelujen tarjoajien on noudatettava asetuksen (EU) N:o 1306/2013 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja salassapitovelvollisuuksia.

(306)

Asianmukaisesti perustelluissa ja asiaankuuluvissa tapauksissa neuvontaa voidaan antaa osittain ryhmässä ottaen samalla huomioon neuvontapalvelujen yksittäisten käyttäjien tilanne.

(307)

Tuki saa olla enintään 1 500 euroa annettua neuvontaa kohti.

(308)

Komissio katsoo maatilojen lomituspalveluihin tarkoitetun tuen perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää näissä suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet, tekniseen apuun myönnettävää tukea koskevat yleiset edellytykset ja seuraavat edellytykset.

(309)

Tukeen ei saa liittyä suoria maksuja viljelijälle. Tuki on maksettava maatilojen lomituspalvelun tarjoajalle.

(310)

Tukea voi saada varsinaisiin lomituskustannuksiin, jotka aiheutuvat viljelijän, maatilakotitalouden jäsenen, joka on luonnollinen henkilö, tai maataloustyöntekijän poissaolosta sairauden (lapsen sairaus mukaan lukien), loman tai äitiys- tai hoitovapaan vuoksi tai kuolemantapauksessa.

(311)

Tukea saavan lomituksen kokonaiskesto voi olla tuensaajaa kohden enintään kolme kuukautta vuodessa, lukuun ottamatta äitiys- ja hoitovapaata, joka on kussakin tapauksessa rajattu kuuteen kuukauteen. Asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa komissio voi kuitenkin sallia pidemmän ajanjakson.

(312)

Tuen enimmäisintensiteetti on 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

(313)

Komissio katsoo maatalousalan yhteistyöhön tarkoitetun tuen perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää näissä suuntaviivoissa vahvistetut yhteiset arviointiperiaatteet ja seuraavat edellytykset.

(314)

Tätä jaksoa sovelletaan koko maatalousalaan (68).

(315)

Tukea olisi myönnettävä edistämään yhteistyömuotoja, joihin osallistuu vähintään kaksi yhteisöä riippumatta siitä, toimivatko ne maatalousalalla, mutta edellyttäen, että yhteistyö hyödyttää ainoastaan maatalousalaa, ja erityisesti seuraavia:

(316)

Tukea myönnetään erityisesti seuraaviin toimintoihin liittyvään yhteistyöhön:

(317)

Tukea klustereiden ja verkostojen perustamiseen myönnetään vain vastaperustetuille klustereille ja verkostoille sekä sellaisille klustereille ja verkostoille, jotka käynnistävät itselleen uuden toiminnan.

(318)

Edellä 316 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen toimintojen tukea voidaan myöntää myös yksittäisille toimijoille. Jos tukea myönnetään yksittäisille toimijoille, tuetun hankkeen tai toiminnon tulokset on levitettävä.

(319)

Edellä 316 kohdan d ja e alakohdassa tarkoitettu lyhyiden toimitusketjujen perustamiseen ja kehittämiseen myönnettävä tuki saa kattaa ainoastaan sellaiset toimitusketjut, joissa viljelijän ja kuluttajan välillä on enintään yksi väliporras.

(320)

Tämän jakson mukaisen tuen olisi oltava kilpailulain asiaan liittyvien säännösten, erityisesti perussopimuksen 101 ja 102 artiklan mukaista, sillä kyseisiä säännöksiä sovelletaan asetuksen (EU) N:o 1308/2013 206–210 artiklan nojalla.

(321)

Tukea voi saada seuraaviin tukikelpoisiin kustannuksiin sikäli kuin ne koskevat maataloustoimintoja:

(322)

Tukea voidaan myöntää enintään seitsemän vuoden ajan, lukuun ottamatta ympäristöä koskevia yhteisiä toimia asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa.

(323)

Tuen enimmäisintensiteetti voi olla 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

(324)

Edellä 321 kohdan d alakohdassa tarkoitetut suorat kustannukset rajoitetaan investointitukea koskevassa jaksossa täsmennettyyn investointituen enimmäisintensiteettiin.

(325)

Tietyntyyppisten maatalousalan riskien tapauksessa valtiontukea voidaan pitää asianmukaisena tukikeinona, sillä maataloustoiminta on kokonaisuudessaan erityisen riski- ja kriisialtista. Maatalouden alkutuotannossa toimivien yritysten ja maataloustuotteiden jalostusta ja kaupan pitämistä harjoittavien yritysten välillä on kuitenkin eroja, sillä viimeksi mainituilla yrityksillä on yleensä parempia keinoja suojautua riskeiltä. Sen vuoksi eräät tämän jakson tukimuodot ovat ainoastaan maatalouden alkutuotannossa toimivien yritysten käytettävissä.

(326)

Kun kyseessä on valtiontuen myöntäminen toimintoihin, joihin nämä riskit ja kriisit vaikuttavat, komissio ottaa huomioon tarpeen välttää kilpailun aiheetonta vääristymistä edellyttämällä, että tuottajat osallistuvat tietyllä vähimmäisosuudella menetysten tai tällaisten tukitoimenpiteiden rahoitukseen, tai edellyttämällä muita riittäviä toimenpiteitä, joilla vähennetään kilpailun vääristymisen riskiä ja varmistetaan, että valtiontuki on oikeassa suhteessa kärsittyihin menetyksiin. Komissio ottaa arvioinnissaan huomioon, että tuensaajan on tarpeen toteuttaa riittäviä ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä, jotta myönnettävän tuen kokonaismäärä voidaan vähentää mahdollisimman pieneksi.

(327)

Komissio katsoo luonnonmullistusten tai poikkeuksellisten tapahtumien aiheuttamien vahinkojen korvaamiseksi myönnettävän tuen perussopimuksen 107 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se täyttää seuraavat edellytykset.

(328)

Tätä jaksoa sovelletaan maatalousalaan (70).

(329)

Koska perussopimuksen 107 artiklan 2 kohdan b alakohdan ilmaisut ”luonnonmullistus” ja ”poikkeuksellinen tapahtuma” ovat poikkeuksia 107 artiklan 1 kohdassa määrätystä yleisperiaatteesta, jonka mukaan sisämarkkinoilla ei saa myöntää valtiontukea, komissio on johdonmukaisesti katsonut, että niitä on tulkittava rajoittavasti. Euroopan unionin tuomioistuin on vahvistanut tämän tulkinnan (71).

(330)

Komissio on tähän mennessä hyväksynyt maanjäristykset, lumivyöryt, maanvyöryt ja tulvat luonnonmullistuksiksi. Lisäksi se ottaa huomioon valtiontukiuudistusta koskevan aloitteen mukanaan tuoman kehityksen, jonka myötä ryhmäpoikkeusta voidaan soveltaa seuraaviin luonnonmullistusten ryhmiin: pyörremyrskyt, hurrikaanit, tulivuorenpurkaukset sekä luonnollisesti syttyneet metsä- ja maastopalot. Tähän mennessä komissio on pitänyt poikkeuksellisina tapahtumina sotaa, sisäisiä levottomuuksia ja lakkoja sekä tietyin varauksin ja tapahtuman laajuudesta riippuen myös vakavia ydin- ja teollisuusonnettomuuksia sekä tulipaloja, jotka aiheuttavat laajoja vahinkoja (72). Komissio arvioi perussopimuksen 107 artiklan 2 kohdan b alakohdan nojalla myönnettäviä valtiontukia koskevat ehdotukset edelleen tapauskohtaisesti ja ottaa tässä yhteydessä huomioon aikaisemmin noudattamansa käytännön.

(331)

Tämän jakson nojalla myönnettävään tukeen sovelletaan seuraavia edellytyksiä:

(332)

Jäsenvaltiot voivat tarvittaessa vahvistaa etukäteen kriteerit, joiden perusteella 331 kohdan a alakohdassa tarkoitettu virallinen toteaminen katsotaan tapahtuneeksi.

(333)

Tuki on maksettava suoraan kyseiselle yritykselle tai tuottajaryhmälle tai ‐organisaatiolle, jonka jäsen kyseinen yritys on. Jos tuki maksetaan tuottajaryhmälle tai -organisaatiolle, tuen määrä ei saa ylittää määrää, joka kyseiselle yritykselle olisi voitu myöntää.

(334)

Tukijärjestelmä on otettava käyttöön kolmen vuoden kuluessa tapahtuman päivämäärästä, ja tuki on maksettava neljän vuoden kuluessa kyseisestä päivämäärästä.

(335)

Nopean kriisinhallinnan helpottamiseksi komissio sallii ennalta varautuvat puitejärjestelmät, joiden tavoitteena on korvata maanjäristyksistä, lumivyöryistä, maanvyöryistä ja tulvista sekä pyörremyrskyistä, hurrikaaneista, tulivuorenpurkauksista sekä luonnollisesti syttyneistä metsä- ja maastopaloista aiheutuneet vahingot, edellyttäen että kuvataan selkeästi edellytykset, joilla tukea voidaan tällaisten luonnonmullistusten tapahtuessa myöntää (73). Ennalta varautuvien puitejärjestelmien tapauksessa jäsenvaltioiden on noudatettava 728 kohdassa vahvistettua raportointivelvoitetta.