PERUSTELUT

1.           EHDOTUKSEN TAUSTA

Neuvosto päätti 3. toukokuuta 1998, että Belgia, Saksa, Espanja, Ranska, Irlanti, Italia, Luxemburg, Alankomaat, Portugali, Itävalta ja Suomi täyttivät euroon 1. tammikuuta 1999 siirtymiseksi vaadittavat edellytykset. Koska Tanska ja Yhdistynyt kuningaskunta käyttivät oikeuttaan jättäytyä talous- ja rahaliiton ulkopuolelle, neuvosto ei arvioinut, täyttävätkö ne vastaavat edellytykset. Neuvosto katsoi, että Kreikka ja Ruotsi olivat jäsenvaltioita, joita koski poikkeus. Neuvosto päätti 19. kesäkuuta 2000, että Kreikka täytti tarvittavat edellytykset euron käyttöönottamiseksi 1. tammikuuta 2001. Euroopan unioniin 1. toukokuuta 2004 liittyneistä maista (Tšekki, Viro, Kypros, Latvia, Liettua, Unkari, Malta, Puola, Slovenia ja Slovakia) tuli jäsenvaltioita, joita koskee poikkeus liittymisasiakirjan 4 artiklan mukaisesti. Neuvosto päätti 11. heinäkuuta 2006, että Slovenia täytti vaadittavat edellytykset euron käyttöönottamiseksi 1. tammikuuta 2007. Bulgariasta ja Romaniasta, jotka liittyivät Euroopan unioniin 1. tammikuuta 2007, tuli jäsenvaltioita, joita koskee poikkeus liittymisasiakirjan 5 artiklan mukaisesti. Neuvosto päätti 10. heinäkuuta 2007, että Kypros ja Malta täyttivät vaadittavat edellytykset euron käyttöönottamiseksi 1. tammikuuta 2008. Neuvosto päätti 8. heinäkuuta 2008, että Slovakia täytti vaadittavat edellytykset euron käyttöönottamiseksi 1. tammikuuta 2009. Neuvosto päätti 13. heinäkuuta 2010, että Viro täytti vaadittavat edellytykset euron käyttöönottamiseksi 1. tammikuuta 2011. Kroatia liittyi Euroopan unioniin 1. heinäkuuta 2013, ja siitä tuli jäsenvaltio, jota koskee poikkeus liittymisasiakirjan 5 artiklan mukaisesti. Neuvosto päätti 9. heinäkuuta 2013, että Latvia täytti vaadittavat edellytykset euron käyttöönottamiseksi 1. tammikuuta 2014.

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’perussopimus’, 140 artiklan 1 kohdassa määrätään, että vähintään joka toinen vuosi tai sellaisen jäsenvaltion pyynnöstä, jota koskee poikkeus, komissio ja Euroopan keskuspankki antavat neuvostolle kertomuksia jäsenvaltioiden, joita koskee poikkeus, edistymisestä talous- ja rahaliiton toteuttamiseen liittyvien jäsenvaltioiden velvollisuuksien täyttämisessä. Komission olisi perussopimuksen 140 artiklan 2 kohdassa määrätyn menettelyn mukaisesti esitettävä neuvostolle omaan kertomukseensa ja EKP:n kertomukseen perustuva ehdotus neuvoston päätökseksi vaadittavat edellytykset täyttäviä jäsenvaltioita koskevan poikkeuksen kumoamiseksi.

Sekä komission että EKP:n lähentymiskertomus julkistettiin 4. kesäkuuta 2014. Komission ja EKP:n kertomuksissa tutkitaan, onko Liettuan lainsäädäntö, kansallisen keskuspankin perussääntö mukaan luettuna, sopusoinnussa perussopimuksen 130 ja 131 artiklan sekä EKPJ:n ja EKP:n perussäännön kanssa. Kertomuksissa tarkastellaan myös sitä, onko maa saavuttanut kestävän lähentymisen korkean tason lähentymisperusteiden mukaisesti, ja kiinnitetään huomiota myös useisiin muihin perussopimuksen 140 artiklan 1 kohdan viimeisen alakohdan nojalla vaadittuihin näkökohtiin.

Lähentymiskertomuksessaan komissio katsoo, että Liettua täyttää euron käyttöönottamiseksi vaadittavat edellytykset.

Kertomuksensa ja EKP:n kertomuksen perusteella komissio on hyväksynyt oheisen ehdotuksen neuvoston päätökseksi Liettuaa koskevan poikkeuksen kumoamisesta 1. päivästä tammikuuta 2015.

2.           ASIANOMAISTEN OSAPUOLTEN KUULEMISESTA SAADUT TULOKSET JA VAIKUTUSTEN ARVIOINTI

Jäsenvaltioiden kanssa käydään säännöllisesti keskusteluja jäsenvaltioiden talouspoliittisista haasteista talous- ja rahoituskomiteassa sekä Ecofin-neuvoston euroryhmässä. Niihin sisältyy epävirallisia keskusteluja erityisesti mahdollisen euroalueeseen liittymisen valmistelua koskevista seikoista (kuten valuuttakurssipolitiikasta). Vuoropuhelua käydään myös tutkijoiden ja muiden sidosryhmien kanssa konferensseissa ja seminaareissa sekä ad hoc ‑pohjalta.

Talouden kehitystä euroalueella ja jäsenvaltioissa arvioidaan useissa talouspolitiikan koordinointi- ja valvontamenettelyissä (erityisesti perussopimuksen 121 artiklan nojalla) sekä komission säännöllisesti suorittaman maa- ja aluekohtaisen seurannan ja analyysin yhteydessä (ml. ennusteet, säännölliset julkaisusarjat sekä talous- ja rahoituskomitealle ja Ecofin-neuvoston euroryhmälle tuotettu aineisto). Suhteellisuusperiaatteen ja aikaisemman käytännön mukaisesti muodollista vaikutusten arviointia ei tehty.

3.           EHDOTUKSEEN LIITTYVÄT OIKEUDELLISET NÄKÖKOHDAT

3.1.        Oikeusperusta

Tämän ehdotuksen oikeusperusta on perussopimuksen 140 artiklan 2 kohta, jossa määrätään menettelystä, jolla neuvosto tekee päätöksen euron käyttöönottamisesta ja poikkeuksen kumoamisesta niiden jäsenvaltioiden osalta, joita poikkeus koskee.

Neuvosto tekee päätöksensä komission ehdotuksesta Euroopan parlamenttia kuultuaan, Eurooppa-neuvostossa käytyjen keskustelujen jälkeen ja saatuaan suosituksen niitä jäsenvaltioita, joiden rahayksikkö on euro, edustavien neuvoston jäsenten määräenemmistöltä.

3.2.        Toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaate

Ehdotus kuuluu unionin yksinomaiseen toimivaltaan. Sen vuoksi toissijaisuusperiaatetta ei sovelleta.

Tämä ehdotus rajoittuu siihen, mikä on tarpeen sille asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi, ja on sen vuoksi suhteellisuusperiaatteen mukainen.

3.3.        Sääntelytavan valinta

Perussopimuksen 140 artiklan 2 kohdan nojalla ainoa soveltuva sääntelytapa on päätös.

4.           TALOUSARVIOVAIKUTUKSET

Ehdotuksella ei ole vaikutuksia Euroopan unionin talousarvioon.

2014/0170 (NLE)

Ehdotus

NEUVOSTON PÄÄTÖS

euron käyttöönottamisesta Liettuassa 1 päivänä tammikuuta 2015

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 140 artiklan 2 kohdan,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan komission kertomuksen[1],

ottaa huomioon Euroopan keskuspankin kertomuksen[2],

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon,

ottaa huomioon Eurooppa-neuvostossa käydyt keskustelut,

ottaa huomioon niitä jäsenvaltioita, joiden rahayksikkö on euro, edustavien neuvoston jäsenten suosituksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)       Talous- ja rahaliiton kolmas vaihe (EMU) alkoi 1 päivänä tammikuuta 1999. Brysselissä 3 päivänä toukokuuta 1998 valtion- tai hallitusten päämiesten kokoonpanossa kokoontunut neuvosto päätti, että Belgia, Saksa, Espanja, Ranska, Irlanti, Italia, Luxemburg, Alankomaat, Itävalta, Portugali ja Suomi täyttivät euron käyttöönottamiseksi 1 päivänä tammikuuta 1999 vaadittavat edellytykset[3].

(2)       Neuvosto päätti päätöksellä 2000/427/EY[4], että Kreikka täytti vaadittavat edellytykset euron käyttöönottamiseksi 1 päivänä tammikuuta 2001. Neuvosto päätti päätöksellä 2006/495/EY[5], että Slovenia täytti vaadittavat edellytykset euron käyttöönottamiseksi 1 päivänä tammikuuta 2007. Neuvosto päätti päätöksellä 2007/503/EY[6] ja päätöksellä 2007/504/EY[7], että Kypros ja Malta täyttivät vaadittavat edellytykset euron käyttöönottamiseksi 1 päivänä tammikuuta 2008. Neuvosto päätti päätöksellä 2008/608/EY[8], että Slovakia täytti vaadittavat edellytykset euron käyttöönottamiseksi. Neuvosto päätti päätöksellä 2010/416/EU[9], että Viro täytti vaadittavat edellytykset euron käyttöönottamiseksi. Neuvosto päätti päätöksellä 2013/387/EU[10], että Latvia täytti vaadittavat edellytykset euron käyttöönottamiseksi.

(3)       Yhdistynyt kuningaskunta ilmoitti neuvostolle eräistä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneeseen kuningaskuntaan liittyvistä määräyksistä tehdyn, Euroopan yhteisön perustamissopimukseen, jäljempänä ’EY:n perustamissopimus’, liitetyn pöytäkirjan 1 kohdan mukaisesti, että se ei aikonut siirtyä talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen 1 päivänä tammikuuta 1999. Tätä ilmoitusta ei ole muutettu. Tanska on eräistä Tanskaa koskevista määräyksistä tehdyn, EY:n perustamissopimukseen liitetyn pöytäkirjan 1 kohdan ja valtion- tai hallitusten päämiesten Edinburghissa joulukuussa 1992 tekemän päätöksen mukaisesti ilmoittanut neuvostolle, että se ei osallistu talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen. Tanska ei ole pyytänyt Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’perussopimus’, 140 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn aloittamista.

(4)       Ruotsia koskee päätöksen 98/317/EY nojalla perussopimuksen 139 artiklan 1 kohdassa määritelty poikkeus. Vuoden 2003 liittymisasiakirjan[11] 4 artiklan mukaisesti Tšekkiä, Liettuaa, Unkaria ja Puolaa koskee perussopimuksen 139 artiklan 1 kohdassa määritelty poikkeus. Vuoden 2005 liittymisasiakirjan[12] 5 artiklan mukaisesti Bulgariaa ja Romaniaa koskee perussopimuksen 139 artiklan 1 kohdassa määritelty poikkeus. Liittymisasiakirjan[13] 5 artiklan mukaisesti Kroatiaa koskee perussopimuksen 139 artiklan 1 kohdassa määritelty poikkeus.

(5)       Euroopan keskuspankki, jäljempänä ’EKP’, perustettiin 1 päivänä heinäkuuta 1998. Euroopan valuuttajärjestelmän on korvannut valuuttakurssijärjestelmä (ERM), jonka perustamisesta sovittiin valuuttakurssimekanismin perustamisesta talous- ja rahaliiton kolmannessa vaiheessa 16 päivänä kesäkuuta 1997 annetulla Eurooppa-neuvoston päätöslauselmalla[14]. Talous- ja rahaliiton kolmannen vaiheen valuuttakurssimekanismia (ERM II) koskevista toimintamenettelyistä määrätään talous- ja rahaliiton kolmannen vaiheen valuuttakurssimekanismia koskevista toimintamenettelyistä 16 päivänä maaliskuuta 2006 tehdyssä Euroopan keskuspankin ja euroalueen ulkopuolisten jäsenvaltioiden kansallisten keskuspankkien välisessä sopimuksessa[15].

(6)       Perussopimuksen 140 artiklan 2 kohdassa määrätään menettelyistä poikkeuksen kumoamiseksi asianomaisten jäsenvaltioiden osalta. Ainakin kerran kahdessa vuodessa tai sellaisen jäsenvaltion pyynnöstä, jota koskee poikkeus, komissio ja EKP antavat neuvostolle kertomuksen perussopimuksen 140 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

(7)       Kunkin jäsenvaltion kansallista lainsäädäntöä, kansallisen keskuspankin perussääntö mukaan luettuna, on tarpeen mukaan muutettava, jotta se olisi sopusoinnussa perussopimuksen 130 ja 131 artiklan sekä Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön, jäljempänä ’EKPJ:n ja EKP:n perussääntö’, kanssa. Komission ja EKP:n kertomuksissa arvioidaan yksityiskohtaisesti Liettuan lainsäädännön yhteensopivuutta perussopimuksen 130 ja 131 artiklan sekä EKPJ:n ja EKP:n perussäännön kanssa.

(8)       Perussopimuksen 140 artiklassa tarkoitetuista lähentymisperusteista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 13 olevan 1 artiklan mukaisesti perussopimuksen 140 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitetulla hintatason vakauden arviointiperusteella tarkoitetaan, että jäsenvaltio on saavuttanut kestävän hintatason vakauden ja tarkasteluajankohtaa edeltävän vuoden aikana todetun keskimääräisen rahanarvon alentumisasteen, joka ylittää enintään 1,5 prosenttiyksiköllä enintään kolmen hintatason vakaudessa parhaiten suoriutuneen jäsenvaltion vastaavan asteen. Hintavakautta arvioitaessa inflaatiota mitataan yhdenmukaistetuilla kuluttajahintaindekseillä (YKHI), jotka on määritelty neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2494/95[16]. Hintavakausperusteen arvioimiseksi jäsenvaltion inflaatiota mitataan kahdentoista kuukausi-indeksin aritmeettisen keskiarvon prosentuaalisena muutoksena verrattuna edellisen jakson kahdentoista kuukausi-indeksin aritmeettiseen keskiarvoon. Komission ja EKP:n kertomuksissa on käytetty viitearvoa, joka on saatu laskemalla kolmen hintavakaudessa parhaiten suoriutuneen jäsenvaltion inflaation yksinkertainen aritmeettinen keskiarvo, johon on lisätty 1,5 prosenttiyksikköä. Huhtikuussa 2014 päättyneen vuoden aikana inflaation viitearvoksi saatiin 1,7 prosenttia, kun hintavakaudessa parhaiten suoriutuneet jäsenvaltiot olivat Latvia, jonka inflaatioaste oli 0,1 prosenttia, Portugali, jonka inflaatioaste oli 0,3 prosenttia, ja Irlanti, jonka inflaatioaste oli 0,3 prosenttia. On perusteltua lukea parhaiten suoriutuneista jäsenvaltioista pois ne, joiden inflaatioasteita ei voitaisi pitää tarkoituksenmukaisena vertailuarvona muiden jäsenvaltioiden osalta. Tällaiset selvästi poikkeavat maat mainittiin vuosien 2004, 2010 ja 2013 lähentymiskertomuksissa. Tässä vaiheessa on perusteltua lukea parhaiten suoriutuneista jäsenvaltioista pois Kreikka, Bulgaria ja Kypros[17]. Ne korvataan viitearvoa laskettaessa Latvialla, Portugalilla ja Irlannilla, joilla on jäsenvaltioista seuraavaksi alhaisimmat keskimääräiset inflaatioasteet.

(9)       Pöytäkirjassa N:o 13 olevan 2 artiklan mukaisesti perussopimuksen 140 artiklan 1 kohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitettu julkistalouden tilannetta koskeva arviointiperuste merkitsee, ettei jäsenvaltiota tarkasteluajankohtana koske perussopimuksen 126 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu neuvoston päätös liiallisen alijäämän olemassaolosta kyseisessä jäsenvaltiossa.

(10)     Pöytäkirjassa N:o 13 olevan 3 artiklan mukaisesti perussopimuksen 140 artiklan 1 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitettu Euroopan valuuttajärjestelmän valuuttakurssijärjestelmään osallistumista koskeva arviointiperuste merkitsee, että jäsenvaltio on noudattanut Euroopan valuuttajärjestelmän valuuttakurssijärjestelmässä (ERM) määrättyjä tavanomaisia vaihteluvälejä ilman, että sillä on ollut merkittäviä paineita, ainakin kahtena viimeisenä tarkasteluajankohtaa edeltävänä vuotena. Jäsenvaltio ei ole saanut samana aikana omasta aloitteestaan alentaa valuutan kahdenvälistä keskusarvoa suhteessa euroon. Valuuttakurssia koskevan lähentymisperusteen täyttymistä on arvioitu 1 päivästä tammikuuta 1999 alkaen ERM II:n puitteissa. Arvioidessaan kertomuksissaan tämän lähentymisperusteen täyttymistä komissio ja EKP ovat tarkastelleet 15 päivänä toukokuuta 2014 päättynyttä kahden vuoden jaksoa.

(11)     Pöytäkirjassa N:o 13 olevan 4 artiklan mukaisesti perussopimuksen 140 artiklan 1 kohdan neljännessä luetelmakohdassa tarkoitettu korkokantoja koskeva lähentymisperuste tarkasteluajankohtaa edeltävänä vuotena merkitsee sitä, että jäsenvaltion pitkän aikavälin korkokantojen keskimääräinen nimellistaso on enintään kaksi prosenttiyksikköä korkeampi kuin enintään kolmen hintavakaudessa parhaiten suoriutuneen jäsenvaltion vastaava taso. Korkokantojen lähentymisperusteen tarkastelussa on käytetty vertailukelpoisia valtion 10 vuoden viitelainan korkoja. Korkokantojen lähentymisperusteen täyttymistä arvioitaessa komission ja EKP:n kertomuksissa on laskettu viitearvo lisäämällä kaksi prosenttiyksikköä kolmen hintavakauden parhaiten saavuttaneen jäsenvaltion pitkäaikaisten nimelliskorkojen yksinkertaiseen aritmeettiseen keskiarvoon. Vertailuarvo perustuu pitkäaikaisiin korkoihin Latviassa (3,3 prosenttia), Irlannissa (3,5 prosenttia) ja Portugalissa (5,9 prosenttia), ja se oli 6,2 prosenttia huhtikuussa 2014 päättyneen yhden vuoden aikana.

(12)     Pöytäkirjassa N:o 13 olevan 5 artiklan mukaisesti komissio toimittaa lähentymisperusteiden täyttymisen arvioinnissa käytettävät tilastotiedot. Komissio on toimittanut tiedot tämän päätöksen valmistelua varten. Komissio on toimittanut julkista taloutta koskevat tiedot jäsenvaltioiden ilmoitettua ne 1 päivään huhtikuuta 2014 mennessä neuvoston asetuksen (EY) N:o 479/2009[18] mukaisesti.

(13)     Niiden kertomusten perusteella, jotka komissio ja EKP ovat laatineet Liettuan edistymisestä talous- ja rahaliiton toteuttamiseen liittyvien velvollisuuksiensa täyttämisessä, katsotaan seuraavaa:

a)      Liettuan kansallinen lainsäädäntö, sen kansallisen keskuspankin perussääntö mukaan luettuna, on sopusoinnussa perussopimuksen 130 ja 131 artiklan sekä EKPJ:n ja EKP:n perussäännön kanssa;

b)      sen osalta, täyttääkö Liettua perussopimuksen 140 artiklan 1 kohdan neljässä luetelmakohdassa mainitut lähentymisperusteet, voidaan todeta seuraavaa:

– Liettuan keskimääräinen inflaatio oli huhtikuussa 2014 päättyneen vuoden aikana 0,6 prosenttia, joka on selvästi viitearvon alapuolella, ja inflaatio todennäköisesti pysyy lähikuukausina viitearvon alapuolella;

– neuvosto ei ole tehnyt Liettuan osalta päätöstä liiallisen alijäämän olemassaolosta, sillä sen julkisen talouden alijäämä oli 2,1 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2013;

– Liettua on ollut ERM II:n jäsen 28 päivästä kesäkuuta 2004; liittyessään ERM II:een Liettua sitoutui yksipuolisesti pitämään yllä nykyistä valuuttakatejärjestelmää ERM II:ssa; tätä arviointia edeltävien kahden vuoden aikana litin valuuttakurssi ei poikennut keskuskurssistaan eikä siihen kohdistunut paineita;

– Liettuan pitkäaikaiset korot olivat huhtikuussa 2014 päättyneen vuoden aikana keskimäärin 3,6 prosenttia, mikä alittaa selvästi viitearvon;

c)      Lainsäädännön yhteensopivuudesta ja lähentymisperusteiden täyttymisestä tehdyn arvion sekä muiden huomioon otettujen tekijöiden perusteella Liettua täyttää vaadittavat euron käyttöönoton edellytykset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Liettua täyttää euron käyttöönottamiseksi vaadittavat edellytykset. Liettuaa koskeva vuoden 2003 liittymisasiakirjan 4 artiklassa tarkoitettu poikkeus kumotaan 1 päivästä tammikuuta 2015.

2 artikla

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä

                                                                       Neuvoston puolesta

                                                                       Puheenjohtaja

[1]               EUVL [...], s. [...].

[2]               EUVL [...], s. [...].

[3]               Neuvoston päätös 1998/317/EY, tehty 3 päivänä toukokuuta 1998, perustamissopimuksen 109 j artiklan 4 kohdan mukaisesti (EYVL L 139, 11.5.1998, s. 30).

[4]               Neuvoston päätös 2000/427/EY, tehty 19 päivänä kesäkuuta 2000, perustamissopimuksen 122 artiklan 2 kohdan mukaisesti yhtenäisvaluutan käyttöönottamisesta Kreikassa 1 päivänä tammikuuta 2001 (EYVL L 167, 7.7.2000, s. 19).

[5]               Neuvoston päätös 2006/495/EY, tehty 11 päivänä heinäkuuta 2006, perustamissopimuksen 122 artiklan 2 kohdan mukaisesti yhtenäisvaluutan käyttöönottamisesta Sloveniassa 1 päivänä tammikuuta 2007 (EUVL L 195, 15.7.2006, s. 25).

[6]               Neuvoston päätös 2007/503/EY, tehty 10 päivänä heinäkuuta 2007, perustamissopimuksen 122 artiklan 2 kohdan mukaisesti yhtenäisvaluutan käyttöönottamisesta Kyproksessa 1 päivänä tammikuuta 2008 (EUVL L 186, 18.7.2007, s. 29).

[7]               Neuvoston päätös 2007/504/EY, tehty 10 päivänä heinäkuuta 2007, perustamissopimuksen 122 artiklan 2 kohdan mukaisesti yhtenäisvaluutan käyttöönottamisesta Maltassa 1 päivänä tammikuuta 2008 (EUVL L 186, 18.7.2007, s. 32).

[8]               Neuvoston päätös 2008/608/EY, tehty 8 päivänä heinäkuuta 2008, Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 122 artiklan 2 kohdan mukaisesti yhtenäisvaluutan käyttöönottamisesta Slovakiassa 1 päivänä tammikuuta 2009 (EUVL L 195, 24.7.2008, s. 24).

[9]               Neuvoston päätös 2010/416/EU, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2010, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 140 artiklan 2 kohdan mukaisesti euron käyttöönottamisesta Virossa 1 päivänä tammikuuta 2011 (EUVL L 196, 28.7.2010, s. 24).

[10]             Neuvoston päätös 2013/387/EU, annettu 9 päivänä heinäkuuta 2013, euron käyttöönotosta Latviassa 1 päivänä tammikuuta 2014 (EUVL L 195, 18.7.2013, s. 24).

[11]             EUVL L 236, 23.9.2003, s. 33.

[12]             EUVL L 157, 21.6.2005, s. 203.

[13]             EUVL L 112, 24.4.2012, s. 21.

[14]             EYVL C 236, 2.8.1997, s. 5.

[15]             EUVL C 73, 25.3.2006, s. 21.

[16]             Neuvoston asetus (EY) N:o 2494/95, annettu 23 päivänä lokakuuta 1995, yhdenmukaistetuista kuluttajahintaindekseistä (EYVL L 257, 27.10.1995, s. 1).

[17]             Kahdentoista kuukauden keskimääräinen inflaatioaste huhtikuussa 2014 oli Kreikassa –1,2 prosenttia, Bulgariassa –0,8 prosenttia ja Kyproksessa –0,4 prosenttia sekä euroalueella 1,0 prosenttia.

[18]             Neuvoston asetus (EY) N:o 479/2009, annettu 25 päivänä toukokuuta 2009, Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn liiallisia alijäämiä koskevasta menettelystä tehdyn pöytäkirjan soveltamisesta (EUVL L 145, 10.6.2009, s. 1).