PERUSTELUT

1.           EHDOTUKSEN TAUSTA

Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet

Tämä ehdotus koskee Euroopan unionin tuomioistuimen, jäljempänä ’tuomioistuin’, asiassa C-249/10 P, Brosmann Footwear (HK) Ltd ym., 2. helmikuuta 2012 ja asiassa C-247/10 P, Zhejiang Aokang Shoes Co. Ltd, 15. marraskuuta 2012 antamien tuomioiden noudattamista.

Voimassa olevat aiemmat säännökset

Neuvoston asetus (EY) N:o 1225/2009[1], annettu 30. marraskuuta 2009, polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta, jäljempänä ’perusasetus’

Neuvoston asetus (EY) N:o 1472/2006[2], annettu 5. lokakuuta 2006, lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta tiettyjen Kiinan kansantasavallasta ja Vietnamista peräisin olevien sellaisten jalkineiden tuonnissa, joiden päälliset ovat nahkaa, ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta

Neuvoston asetus (EY) N:o 388/2008[3], annettu 29. huhtikuuta 2008, tiettyjen Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien sellaisten jalkineiden tuonnissa, joiden päälliset ovat nahkaa, asetuksella (EY) N:o 1472/2006 käyttöön otettujen lopullisten polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden laajentamisesta koskemaan saman tuotteen tuontia Macaon erityishallintoalueelta riippumatta siitä, onko tuotteen alkuperämaaksi ilmoitettu Macaon erityishallintoalue

Neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1294/2009[4], annettu 22. joulukuuta 2009, Vietnamista ja Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiettyjen jalkineiden, joiden päälliset ovat nahkaa, tuonnissa käyttöön otettavasta lopullisesta polkumyyntitullista, sellaisena kuin se on laajennettuna koskemaan Macaon erityishallintoalueelta lähetettyjen tiettyjen jalkineiden, joiden päälliset ovat nahkaa, tuontia riippumatta siitä, onko niiden alkuperämaaksi ilmoitettu Macaon erityishallintoalue, asetuksen (EY) N:o 384/96 11 artiklan 2 kohdan mukaisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun seurauksena

Johdonmukaisuus suhteessa unionin muuhun politiikkaan ja muihin tavoitteisiin

Ei sovelleta.

2.           INTRESSITAHOJEN KUULEMINEN JA VAIKUTUSTEN ARVIOINTI

Intressitahojen kuuleminen

Menettelyn osapuolilla on perusasetuksen säännösten mukaisesti ollut tilaisuus puolustaa etujaan tämän tutkimuksen yhteydessä.

Asiantuntijatiedon käyttö

Ulkopuolisia asiantuntijoita ei ole tarvittu.

Vaikutusten arviointi

Ehdotus perustuu perusasetuksen täytäntöönpanoon.

Perusasetuksessa ei säädetä yleisestä vaikutusten arvioinnista, mutta se sisältää tyhjentävän luettelon arvioitavista edellytyksistä.

3.           EHDOTUKSEEN LIITTYVÄT OIKEUDELLISET NÄKÖKOHDAT

Ehdotetun toimen lyhyt kuvaus

Euroopan unionin tuomioistuin, jäljempänä ’tuomioistuin’, kumosi 2. helmikuuta 2012 asiassa C-249/10 P, Brosmann Footwear (HK) Ltd ym., antamassaan tuomiossa ja 15. marraskuuta 2012 asiassa C-247/10 P, Zhejiang Aokang Shoes Co., Ltd, antamassaan tuomiossa lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta tiettyjen Kiinan kansantasavallasta ja Vietnamista peräisin olevien sellaisten jalkineiden tuonnissa, joiden päälliset ovat nahkaa, ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta 5. lokakuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1472/2006, jäljempänä ’asetus’. Asetus kumottiin siltä osin kuin se koskee yrityksiä Brosmann Footwear (HK) Ltd, Seasonable Footwear (Zhongshan) Ltd, Lung Pao Footwear (Guangzhou) Ltd ja Risen Footwear (HK) Co Ltd sekä Zhejiang Aokang Shoes Co. Ltd, jäljempänä ’asianomaiset vientiä harjoittavat tuottajat’.

Tuomioistuin totesi tuomioissaan, että unionin toimielinten olisi pitänyt tutkia asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien esittämät markkinatalouskohtelua koskevat pyynnöt ja tehdä niistä päätös.

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 266 artiklan mukaan toimielinten on toteutettava tuomioistuimen tuomioiden täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet.

Tämän velvoitteen noudattamiseksi komissio päätti tutkia seikkoja, joihin lainvastaisuus vaikuttaa, ja tarkastella, toimivatko asianomaiset vientiä harjoittavat tuottajat markkinatalousolosuhteissa 1. huhtikuuta 2004 ja 31. maaliskuuta 2005 välisenä aikana.

Oheisena oleva komission ehdotus neuvoston täytäntöönpanoasetukseksi lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta kyseisten vientiä harjoittavien tuottajien osalta neuvoston asetuksen (EY) N:o 1472/2006 kattamalla ajanjaksolla (7. huhtikuuta 2006 – 7. lokakuuta 2009) on tehty sen jälkeen, kun asianomaisille osapuolille on annettu riittävästi aikaa toimittaa huomautuksia 22. marraskuuta 2013 annetun lopullisten päätelmien ilmoittamista koskevan asiakirjan johdosta.

Ehdotetaan, että neuvosto hyväksyy liitteenä olevan ehdotuksen asetukseksi, joka olisi julkaistava Euroopan unionin virallisessa lehdessä mahdollisimman pian.

Oikeusperusta

Neuvoston asetus (EY) N:o 1225/2009, annettu 30. marraskuuta 2009, polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta ja SEUT-sopimuksen 266 artikla.

Toissijaisuusperiaate

Ehdotus kuuluu unionin yksinomaiseen toimivaltaan. Tämän vuoksi toissijaisuusperiaatetta ei sovelleta.

Suhteellisuusperiaate

Ehdotus on suhteellisuusperiaatteen mukainen, sillä toimintatapa on kuvattu edellä mainitussa perusasetuksessa eikä mahdollisuutta kansallisiin päätöksiin anneta.

Vaatimusta, jonka mukaan unionille, kansallisille viranomaisille, alue- ja paikallisviranomaisille, talouden toimijoille ja kansalaisille aiheutuvan taloudellisen ja hallinnollisen rasituksen olisi pysyttävä mahdollisimman pienenä ja oltava oikeassa suhteessa tavoitteeseen, ei sovelleta.

Sääntelytavan valinta

Ehdotettu sääntelytapa: neuvoston täytäntöönpanoasetus.

Muut sääntelytavat eivät soveltuisi, koska perusasetuksessa ei säädetä muista vaihtoehdoista.

4.           VAIKUTUS TALOUSARVIOON

Ehdotuksella ei ole vaikutuksia unionin talousarvioon.

2014/0044 (NLE)

Ehdotus

NEUVOSTON TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS

lopullisen polkumyyntitullin ottamisesta uudelleen käyttöön tiettyjen Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien sellaisten jalkineiden tuonnissa, joiden päälliset ovat nahkaa ja jotka on valmistanut Brosmann Footwear (HK) Ltd, Seasonable Footwear (Zhongshan) Ltd, Lung Pao Footwear (Guangzhou) Ltd, Risen Footwear (HK) Co Ltd ja Zhejiang Aokang Shoes Co. Ltd ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEUT-sopimus’,

ottaa huomioon SEUT-sopimuksen 266 artiklan,

ottaa huomioon polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30 päivänä marraskuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009[5], jäljempänä ’perusasetus’, ja erityisesti sen 9 artiklan ja 14 artiklan 3 kohdan,

ottaa huomioon Euroopan komission, jäljempänä ’komissio’, ehdotuksen, jonka tämä on tehnyt neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan,

sekä katsoo seuraavaa:

A. MENETTELY

(1)       Komissio antoi 23 päivänä maaliskuuta 2006 asetuksen (EY) N:o 553/2006[6] väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöönotosta tiettyjen Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, ja Vietnamista peräisin olevien sellaisten jalkineiden tuonnissa, joiden päälliset ovat nahkaa, jäljempänä ’väliaikaista tullia koskeva asetus’.

(2)       Neuvosto otti neuvoston asetuksella (EY) N:o 1472/2006[7] käyttöön kahden vuoden ajaksi 9,7–16,5 prosentin suuruiset lopulliset polkumyyntitullit Vietnamista ja Kiinasta peräisin olevien tiettyjen sellaisten jalkineiden tuonnissa, joiden päälliset ovat nahkaa, jäljempänä ’neuvoston asetus (EY) N:o 1472/2006’ tai ’kiistanalainen asetus’.

(3)       Neuvosto laajensi asetuksella (EY) N:o 388/2008[8] Kiinasta peräisin olevien tiettyjen jalkineiden, joiden päälliset ovat nahkaa, tuontiin sovellettavan lopullisen polkumyyntitullin koskemaan Macaon erityishallintoalueelta, jäljempänä ’Macao’, lähetettyä tuontia, riippumatta siitä, onko alkuperämaaksi ilmoitettu Macao.

(4)       Toimenpiteiden voimassaolon päätyttyä neuvosto jatkoi 3 päivänä lokakuuta 2008 vireillepannun toimenpiteiden päättymistä koskevan tarkastelun[9] jälkeen polkumyyntitoimenpiteiden voimassaoloa vielä 15 kuukaudella eli 31 päivään maaliskuuta 2001 neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EY) N:o 1294/2009[10], jäljempänä ’neuvoston asetus (EY) N:o 1294/2009’. 

(5)       Brosmann Footwear (HK) Ltd, Seasonable Footwear (Zhongshan) Ltd, Lung Pao Footwear (Guangzhou) Ltd ja Risen Footwear (HK) Co Ltd sekä Zhejiang Aokang Shoes Co. Ltd, jäljempänä ’asianomaiset vientiä harjoittavat tuottajat’, valittivat kiistanalaisesta asetuksesta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen (nykyinen nimi: yleinen tuomioistuin). Yleinen tuomioistuin hylkäsi valitukset 4 päivänä maaliskuuta 2010 asiassa T-401/06, Brosmann Footwear (HK) ym. v. neuvosto (Kok. 2010, s. II-671), ja 4 päivänä maaliskuuta 2010 yhdistetyissä asioissa T-407/06 ja T-408/06, Zhejiang Aokang Shoes ja Wenzhou Taima Shoes v. neuvosto (Kok. 2010, s. II-747), antamillaan tuomioilla, jäljempänä ’yleisen tuomioistuimen tuomiot’.

(6)       Asianomaiset vientiä harjoittavat tuottajat valittivat tuomioista. Euroopan unionin tuomioistuin, jäljempänä ’tuomioistuin’, kumosi yleisen tuomioistuimen tuomiot 2 päivänä helmikuuta 2012 asiassa C-249/10, P Brosmann ym., ja 15 päivänä marraskuuta 2012 asiassa C-247/10 P, Zhejiang Aokang Shoes Co. Ltd, antamillaan tuomioilla, jäljempänä ’tuomiot’. Sen mukaan yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, että komission ei tarvinnut tarkastella otoksen ulkopuolisten kauppiaiden markkinatalouskohtelua koskevia pyyntöjä perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b ja c alakohdan mukaisesti (asiassa C-249/10 P annetun tuomion 36 kohta ja asiassa C-247/10 P annetun tuomion 29 ja 32 kohta).

(7)       Tämän jälkeen tuomioistuin antoi tuomion itse asiasta. Tuomion mukaan ”[...] komission olisi pitänyt tutkia perustellut vaatimukset, jotka valittajat esittivät sille perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b ja c alakohdan nojalla saadakseen markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman riidanalaisessa asetuksessa tarkoitetussa polkumyyntimenettelyssä. On todettava, ettei voida sulkea pois sitä, että tällainen tutkinta olisi voinut johtaa suhteessa valittajiin sellaisen lopullisen polkumyyntitullin asettamiseen, joka eroaa niihin riidanalaisen asetuksen 1 artiklan 3 kohdan mukaan sovellettavasta 16,5 prosentin tullista. Tästä samasta säännöksestä ilmenee nimittäin, että ainoalle otokseen kuuluvalle kiinalaiselle toimijalle, joka on saanut markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman, asetettiin 9,7 prosentin lopullinen polkumyyntitulli. Tämän tuomion 38 kohdasta ilmenee, että jos komissio olisi todennut, että myös valittajat toimivat markkinatalousolosuhteissa, myös viimeksi mainittujen olisi pitänyt saada hyväkseen kyseinen tulli, jos yksilöllisen polkumyyntimarginaalin laskeminen ei olisi ollut mahdollista” (asiassa C-249-10 P annetun tuomion 42 kohta ja asiassa C-247/10 P annetun tuomion 36 kohta).

(8)       Tämän seurauksena se kumosi kiistanalaisen asetuksen siltä osin kuin se liittyy asianomaisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin.

(9)       Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 266 artiklan mukaan toimielinten on toteutettava tuomioistuimen tuomioiden täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet. Jos toimielinten hyväksymä säädös kumotaan polkumyyntimenettelyn kaltaisen hallinnollisen menettelyn yhteydessä, tuomioistuimen tuomion noudattamiseen sisältyy kumotun säädöksen korvaaminen uudella säädöksellä, jossa tuomioistuimen yksilöimä lainvastaisuus on poistettu.[11]

(10)     Tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan menettely kumotun säädöksen korvaamiseksi voidaan aloittaa uudelleen juuri siitä ajankohdasta, jolloin lainvastaisuus ilmeni.[12] Tämä tarkoittaa erityisesti sitä, että tilanteessa, jossa hallinnollisen menettelyn päättävä säädös kumotaan, kumoaminen ei välttämättä vaikuta valmisteleviin säädöksiin, kuten polkumyynnin vastaisen menettelyn vireillepanoon. Tilanteessa, jossa lopullisten polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönottoa koskeva asetus kumotaan, tämä merkitsee sitä, että polkumyynnin vastainen menettely on edelleen käynnissä kumoamisen jälkeen, koska polkumyynnin vastaisen menettelyn päättävä säädös on hävinnyt unionin oikeusjärjestyksestä[13], paitsi jos lainvastaisuus tapahtui vireillepanovaiheessa.

(11)     Tässä tapauksessa lainvastaisuus esiintyi vireillepanon jälkeen. Komissio päätti näin ollen aloittaa uudelleen tämän polkumyynnin vastaisen menettelyn, joka oli edelleen avoimena, juuri siitä ajankohdasta, jona lainvastaisuus ilmeni, ja tarkastella, toimivatko asianomaiset vientiä harjoittavat tuottajat markkinatalousolosuhteissa 1 päivän huhtikuuta 2004 ja 31 päivän maaliskuuta 2005 välisenä aikana.

(12)     Toimielimet ovat näin olleen tutkineet ne markkinatalouskohtelua koskevat pyynnöt, jotka liittyvät 1 päivän huhtikuuta 2004 ja 31 päivän maaliskuuta 2005 väliseen ajanjaksoon, joka oli tutkimusajanjakso. 

(13)     Asianomaisia vientiä harjoittavia tuottajia pyydettiin toimimaan yhteistyössä. Niille annettiin tilaisuus esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi niille osoitetuissa kirjeissä asetetussa määräajassa.

(14)     Koska polkumyynnin vastainen menettely, joka johti kiistanalaisen asetuksen hyväksymiseen, suoritettiin vuosina 2005–2006, komissio ei ollut varma siitä, että sillä oli mahdollisten asianomaisen osapuolten oikeat yhteystiedot. Sen vuoksi komissio kehotti kaikkia mahdollisesti asianomaisia osapuolia ilmoittamaan, haluavatko ne saada perusasetuksen 20 artiklan mukaiset tiedot, julkaisemalla ilmoituksen virallisessa lehdessä[14].

B.        KIISTANALAISEN ASETUKSEN KORVAAMINEN UUDELLA SÄÄDÖKSELLÄ TUOMIOIDEN NOUDATTAMISEKSI

(15)     Toimielimillä on mahdollisuus korjata kiistanalaisen asetuksen ne kohdat, jotka johtivat sen kumoamiseen, ja jättää ennalleen ne osat, joihin tuomio[15] ei vaikuta.

(16)     Tällä asetuksella on tarkoitus korjata kiistanalaisen asetuksen ne kohdat, joiden on havaittu olevan epäjohdonmukaisia perusasetukseen nähden ja jotka sen vuoksi johtivat kumoamiseen vientiä harjoittavien tuottajien osalta.

(17)     Kaikki muut kiistanalaisessa asetuksessa esitetyt päätelmät, joita yleinen tuomioistuin ei kumonnut, säilyvät voimassa ja sisällytetään tähän asetukseen.

(18)     Sen vuoksi seuraavissa kappaleissa tehdään uusi arviointi vain siltä osin kuin on tarpeen tuomioiden noudattamiseksi.

1.           Markkinatalouskohtelua koskevien pyyntöjen tarkastelu

(19)     Syynä kiistanalaisen asetuksen kumoamiseen asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien osalta oli se, että toimielinten olisi pitänyt tutkia vientiä harjoittavien tuottajien niille perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b ja c alakohdan nojalla toimittamat markkinatalouskohtelua koskevat perustellut pyynnöt.

(20)     Tämän vuoksi toimielimet ovat nyt analysoineet markkinatalouskohtelua koskevat pyynnöt. Arvioinnissa kävi ilmi, että toimitetut tiedot eivät olleet riittäviä osoittamaan, että asianomaiset vientiä harjoittavat tuottajat toimivat markkinatalousolosuhteissa (ks. tarkempi selitys 23 kappaleessa ja sitä seuraavissa kappaleissa).

(21)     On syytä korostaa, että todistustaakka on tuottajalla, joka haluaa saada markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan nojalla. Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, että tällaisen tuottajan tekemän vaatimuksen on sisällettävä kyseisessä säännöksessä mainittuja riittäviä todisteita siitä, että se toimii markkinatalousolosuhteissa. Tämän vuoksi unionin toimielinten ei tarvitse osoittaa, ettei tuottaja täytä mainitun aseman saamisen edellytyksiä. Toimielinten on sen sijaan arvioitava, riittävätkö kyseisen tuottajan toimittamat seikat osoittamaan mainitussa 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan ensimmäisessä alakohdassa asetettujen edellytysten täyttymisen, jotta sille myönnetään markkinataloudessa toimivan yrityksen asema, ja unionin tuomioistuinten on tarkistettava, ettei tämä arvio ole ilmeisen virheellinen (asiassa C-249/10 P annetun tuomion 32 kohta ja asiassa C-247/10 P annetun tuomion 24 kohta).

(22)     Siitä huolimatta, että todistustaakka on tuottajilla, komissio kuitenkin antoi asianomaisille vientiä harjoittaville tuottajille mahdollisuuden toimittaa lisätietoja. Yksikään näistä vientiä harjoittavista tuottajista ei toimittanut pyydettyjä lisätietoja senkään jälkeen, kun niitä oli muistutettu asiasta ja varoitettu tietojen toimittamatta jättämisen seuraamuksista.

(23)     Tutkimuksessa kävi ilmi, että yksi Hongkongissa sijaitseva vientiä harjoittava tuottaja (yritys 1) oli etuyhteydessä toiseen asianomaiseen vientiä harjoittavaan tuottajaan (yritys 2) alkuperäisellä tutkimusajanjaksolla. Tämän vuoksi niiden markkinatalouskohtelupyyntöjä tarkasteltiin yhdessä. Yritys 2 ei pystynyt selittämään komission yksilöimiä puutteita; käytettävissään olleiden tietojen perusteella komissio päätteli, että yritys 1 ja yritys 2 eivät onnistuneet osoittamaan, että ne toimivat markkinatalousolosuhteissa perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa säädetyllä tavalla jäljempänä esitettävistä syistä.

(24)     Vaatimuksen 1 (liiketoimintaa koskevat päätökset) osalta yrityksen hyväksyntää koskevassa virallisessa asiakirjassa (”Certificate of Approval”) viitattiin tarkasteltavana olevan tuotteen tuotannon määrälliseen rajoitukseen ja velvollisuuteen myydä ainoastaan vientiin. Yhtiöjärjestyksessä mainittiin useassa kohdassa velvollisuus raportoida paikallisviranomaisille, etenkin myyntihinnan määrittämisen ja valuuttamarkkinatoimien osalta. Markkinatalouskohtelun pyytämistä koskevassa lomakkeessa ilmoitettiin, että yrityksellä on pitkäaikaisia lainoja, joissa ei ole vakuuksia, korkoja eikä takaisinmaksuehtoja. Myöskään vaatimukset 2 (kirjanpito) ja 3 (varat ja mahdolliset vääristymät) eivät täyttyneet, koska riippumattomia tilintarkastuskertomuksia eikä pääoman varmennusta koskevia raportteja ei toimitettu. 

(25)     Toisen myös Hongkongiin sijoittautuneen vientiä harjoittavan tuottajan (yritys 3) havaittiin olevan etuyhteydessä tarkasteltavana olevan tuotteen tuottajiin Kiinassa. Sen vuoksi yritystä 3 pyydettiin toimittamaan markkinatalouskohtelun pyytämistä koskevat lomakkeet siihen Kiinassa etuyhteydessä olevien tuottajien osalta. Tietoja ei kuitenkaan toimitettu. Pääteltiin, että yritys 3 ei toimittanut riittävää näyttöä, joka osoittaisi, että siihen etuyhteydessä olevat tuottajat toimivat markkinatalousolosuhteisessa, kuten perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa vaaditaan. Sen vuoksi yritykselle 3 ei voitu myöntää markkinatalouskohtelua.

(26)     Yrityksen 4 toimittama markkinatalouskohtelun pyytämistä koskevat lomake sisälsi monia asiakirjoja ja liitteitä ainoastaan kiinaksi ilman englanninkielistä käännöstä. Se ei myöskään toimittanut tietoja, joiden perusteella olisi voitu todentaa vaatimuksen 1 (liiketoimintaa koskevat päätökset), 2 (kirjanpito) ja 3 (varat ja mahdolliset vääristymät) noudattaminen perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa säädetyllä tavalla.

(27)     Vaatimuksen 1 (liiketoimintaa koskevat päätökset) osalta se ei toimittanut yhtiöjärjestystä eikä vaadittuja kopioita sopimuksista. Vaatimusten 2 ja 3 osalta ei toimitettu tarkastettujen tilien käännöksiä englanniksi. Yritystä myös pyydettiin selittämään, miksi sillä ei ollut lainkaan myyntiä kotimarkkinoilla tutkimusajanjaksolla, mutta se ei toimittanut selitystä. Pääoman varmennusta koskevia raportteja ei toimitettu. Myöskään asiakirjoja, jotka osoittavat liiketoimintapäätöksiin ja kustannuksiin liittyvät eri vaiheet, kuten neuvottelut suurten toimittajien kanssa ja esimerkit työehtosopimuksista, ei toimitettu pyydetyllä tavalla.

(28)     Yrityksen 5 toimittamassa markkinatalouskohtelua koskevassa pyynnössä ei osoitettu, että yritys toimisi markkinatalousolosuhteissa, koska siinä ei toimitettu tarvittavia tietoja, jotta olisi voitu arvioida vaatimuksen 1 (liiketoimintaa koskevat päätökset), 2 (kirjanpito) ja 3 (varat ja mahdolliset vääristymät) noudattaminen.

(29)     Yritys 5 ei toimittanut erityisesti vaatimuksen 1 osalta markkinatalouskohtelua koskevia pyyntöjä viiden muun ryhmään kuuluvan etuyhteydessä olevan yrityksen osalta, jotka ilmeisesti olivat myyneet tarkasteltavana olevaa tuotetta. Vaatimuksen 2 osalta yritys 5 ei toimittanut tarkastettua kirjapitoa vuodelta 2003, ja vuotta 2002 ja 2004 koskeviin tilintarkastuskertomuksiin sisältyi kommentteja, jotka herättivät epäilyksiä tilinpidon luotettavuudesta. Yritys 5 ei myöskään toimittanut pääoman varmennusta koskevaa raporttia eikä tietoja siitä, milloin ja millä ehdoilla tuotantolaitteet oli hankittu.

(30)     Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, että tuottajan esittämän markkinatalouskohtelua koskevan pyynnön on sisällettävä kyseisessä säännöksessä mainittuja riittäviä todisteita siitä, että tuottaja toimii markkinatalousolosuhteissa. Markkinatalouskohtelua koskeviin pyyntöihin ei sisältynyt tällaisia todisteita.

(31)     Komissio lähetti lisäksi asianomaisille vientiä harjoittaville tuottajille puutteita koskevat kirjeet, vaikka sillä ei ole oikeudellista velvoitetta tähän, mutta ilman tulosta.

(32)     Tällä perusteella komissio ilmoitti asianomaisille vientiä harjoittaville tuottajille aikeestaan evätä markkinatalouskohtelu ja antoi niille tilaisuuden esittää huomautuksia asiasta.

(33)     Suullisessa kuulemisessa ja kirjallisissa huomautuksissaan asianomaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät kiistäneet komission arviointia niiden markkinatalouskohtelua koskevista pyynnöistä.

(34)     Näin ollen päätellään, että yksikään asianomaisista vientiä harjoittavista tuottajista ei täyttänyt kaikkia perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa säädetyistä edellytyksistä ja markkinatalouskohtelu evätään niiltä kaikilta.

(35)     Tuomioistuin siis katsoi, että jos toimielinten mukaan asianomaiset vientiä harjoittavat tuottajat toimivat markkinatalousolosuhteissa, niihin olisi pitänyt soveltaa samaa tullia kuin siihen otokseen valittuun yritykseen, jolle myönnettiin markkinatalouskohtelu.

(36)     Koska markkinatalouskohtelua ei kuitenkaan myönnetty yhdellekään asianomaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle, yhteenkään asianomaiseen vientiä harjoittavaan tuottajaan ei pitäisi soveltaa yksilöllistä tullia, jota sovellettiin siihen otokseen valittuun yritykseen, jolle myönnettiin markkinatalouskohtelu.

(37)     Kiinaan sovellettava jäännöspolkumyyntitulli olisi näin ollen otettava käyttöön asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien osalta neuvoston asetuksen (EY) N:o 1472/2006 soveltamiskaudella. Asetuksen soveltamiskausi oli alunperin 7 päivästä lokakuuta 2006 7 päivään lokakuuta 2008. Toimenpiteiden päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanon seurauksena 30 päivänä joulukuuta 2009 asetuksen soveltamisaikaa jatkettiin 31 päivään maaliskuuta 2011. Tuomioissa yksilöity lainvastaisuus on se, että toimielimet eivät vahvistaneet, olisiko asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien tuottamiin tuotteisiin sovellettava jäännöstullia vai sen otokseen valitun yrityksen tullia, jolle myönnettiin markkinatalouskohtelu.

(38)     Tuomioistuimen yksilöimän lainvastaisuuden perusteella ei ole oikeudellisia perusteita vapauttaa asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien tuottamia tuotteita täysin polkumyyntitullista. Sen vuoksi uudessa säädöksessä, jolla korjataan tuomioistuimen yksilöimä lainvastaisuus, on vain arvioitava uudelleen sovellettava polkumyyntitulli eikä itse toimenpiteitä.

(39)     Jos toimielimet eivät ota tulleja uudelleen käyttöön asianmukaisen tasoisina, tästä syntyisi perusteeton etu, koska asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien tuottaman tuotteen tuonti tapahtui sillä olettamuksella, että tuonnista perittäisiin asianmukainen tulli. Sen vuoksi tulli otettiin huomioon tehtäessä päätöstä tarkasteltavana olevan tuotteen myyntihinnasta.

(40)     Koska päätellään, että jäännöstulli olisi otettava uudelleen käyttöön asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien osalta saman suuruisena kuin alun perin neuvoston asetuksella (EY) N:o 1472/2006, neuvoston asetukseen (EY) N:o 388/2008 ja neuvoston täytäntöönpanoasetukseen (EU) N:o 1294/2009 ei tarvita mitään muutoksia. Kyseiset asetukset ovat edelleen voimassa asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien osalta.

2.           Asianomaisten osapuolten esittämät huomautukset

(41)     Asianomaiset vientiä harjoittavat tuottajat väittivät ensinnäkin, että oli äärimmäisen vaikeaa ellei peräti mahdotonta toimittaa komission pyytämiä lisätietoja 1 päivän huhtikuuta 2004 ja 31 päivän maaliskuuta 2005 väliseltä ajalta.

(42)     Toiseksi ne väittivät, että tuomioistuin kumosi kiistanalaisen asetuksen siksi, että toimielimet eivät tarkastelleet niiden markkinatalouskohtelua koskevia pyyntöjä lainkaan mutta myös siksi, että toimielimet eivät tehneet otoksen ulkopuolisten ja otokseen valittujen yritysten markkinatalouskohtelua koskevaa päätöstä kolmen kuukauden kuluessa tutkimuksen vireillepanosta, kuten perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdassa säädetään. Osapuolet väittivät, että vahinkoa ei voi enää korjata. Ne katsovat, että kolmen kuukauden määräajan noudattamatta jättämisen tuloksena myös kaikkia markkinatalouskohtelua pyytäneitä otokseen valittuja yrityksiä olisi kohdeltava ikään kuin niille olisi myönnetty markkinatalouskohtelu ja että toimielimillä oli sen vuoksi velvollisuus laskea uudelleen keskimääräinen polkumyyntimarginaali yrityksille, joille oli myönnetty markkinatalouskohtelu.

(43)     Kolmanneksi ne väittivät, että polkumyynnin vastainen menettely oli päätetty polkumyyntitoimenpiteiden voimassaolon päättymiseen 31 päivänä maaliskuuta 2011 ja että sen vuoksi toimielimet eivät voi aloittaa menettelyä uudelleen siitä hetkestä, jona lainvastaisuus tapahtui. Ne katsoivat, että toimielimillä on velvollisuus aloittaa uusi tutkimus, joka kattaa markkinatalouskohtelua koskevien pyyntöjen lisäksi myös polkumyynnin ja vahingon esiintymisen sekä unionin edun.

(44)     Neljänneksi ne väittivät, että tuomioiden ehdotettu noudattamistapa johtaisi polkumyyntitullien takautuvaan käyttöönottoon. Tämä puolestaan olisi oikeusvarmuuden periaatteen, tehokkaiden oikeussuojakeinojen ja perusasetuksen 10 artiklan 1 kohdan vastaista.

(45)     Viidenneksi ne väittivät, että toimielimet eivät voi rajoittua arvioimaan asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien esittämiä markkinatalouskohtelua koskevia pyyntöjä. Ne katsoivat, että toimielinten on arvioitava kaikki otoksen ulkopuolisten yritysten esittämät markkinatalouskohtelua koskevat pyynnöt. Jos ne eivät tee näin, ne rikkovat syrjimättömyyden periaatetta.

(46)     Lopuksi osapuolet vielä kiistivät väitteen, jonka mukaan seurauksena olisi perusteeton etu, jos tullia ei oteta uudelleen käyttöön. Väitettiin, että vaikka kumottuja polkumyyntitulleja ei otettaisi käyttöön, se ei johtaisi toimijoille aiheutuvaan perusteettomaan etuun, koska niitä ei koskaan sovellettu asianomaisiin viejiin.

3.           Huomautusten arviointi

(47)     Ensimmäisestä väitteestä toimielimet muistuttavat, että oikeuskäytännön mukaan todistustaakka on tuottajalla, joka haluaa pyytää markkinatalouskohtelua perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan nojalla. Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, että tällaisen tuottajan tekemän vaatimuksen on sisällettävä kyseisessä säännöksessä mainittuja riittäviä todisteita siitä, että se toimii markkinatalousolosuhteissa. Tämän vuoksi – kuten tuomioistuin katsoi tuomioissaan (ks. 21 kappale) – toimielinten ei tarvitse osoittaa, ettei tuottaja täytä mainitun aseman saamisen edellytyksiä. Toimielinten on sen sijaan arvioitava, riittävätkö kyseisen tuottajan toimittamat seikat osoittamaan mainitussa 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan ensimmäisessä alakohdassa asetettujen edellytysten täyttymisen, jotta sille myönnetään markkinatalouskohtelu.

(48)     Näin ollen toimielimet olisivat voineet yksinkertaisesti hylätä markkinatalouskohtelua koskevan pyynnön sillä perusteella, että pyynnöissä ei ollut riittävää näyttöä siitä, että tuottaja toimii markkinatalousolosuhteissa. Sitä, että toimielimet päättivät antaa asianomaisille vientiä harjoittaville tuottajille mahdollisuuden täydentää pyyntöään, ei näin ollen voida kritisoida myöhästymisestä, kuten väitettiin.

(49)     Toisesta väitteestä, jonka mukaan markkinatalouskohtelun myöntämistä koskeva päätös on tehtävä kolmen kuukauden kuluessa vireillepanosta, on muistettava, että oikeuskäytännön mukaan perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa ei esitetä mitään seuraamuksia siitä, että komissio ei ole noudattanut kolmen kuukauden määräaikaa. Yleinen tuomioistuin katsoo sen vuoksi, että markkinatalouskohtelua koskeva päätös myöhemmässä vaiheessa ei vaikuta lopullisten toimenpiteiden käyttöönottoa koskevan asetuksen pätevyyteen, kunhan hakijat eivät ole osoittaneet, että jos komissio ei olisi ylittänyt kolmen kuukauden määräaikaa, neuvosto olisi saattanut hyväksyä erilaisen asetuksen, joka olisi suotuisampi niiden etujen kannalta kuin kiistanalainen asetus.[16] Tuomioistuin on lisäksi todennut, että toimielimet voivat muuttaa markkinatalouskohtelua koskevaa arviointia lopullisten toimenpiteiden hyväksymiseen asti.[17]

(50)     Tuomioilla ei kumottu kyseistä oikeuskäytäntöä. Tuomioissaan tuomioistuin nojautuu komission velvoitteeseen tehdä arviointi kolmen kuukauden kuluessa sen osoittamiseksi, että arviointivelvoite on olemassa riippumatta siitä, soveltaako komissio otantaa vai ei. Tuomioistuin ei ota kantaa siihen, mitä oikeudellisia seuraamuksia siitä on, jos komissio päättää markkinatalouskohtelua koskevan arvioinnin tutkimuksen myöhemmässä vaiheessa. Tuomioistuin päätti vain siitä, että toimielimet eivät voi olla täysin ottamatta huomioon markkinatalouskohtelua koskevia pyyntöjä, vaan ne on arvioitava viimeistään silloin, kun lopulliset toimenpiteet otetaan käyttöön.

(51)     Tässä tapauksessa asianomaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät ole osoittaneet, että jos komissio olisi tehnyt markkinatalouskohtelun myöntämistä koskevan arvioinnin kolmen kuukauden kuluessa polkumyyntimenettelyn vireillepanosta vuonna 2005, neuvosto olisi saattanut antaa erilaisen asetuksen, joka olisi ollut suotuisampi niiden etujen kannalta kuin kiistanalainen asetus. Tämän vuoksi toinen väite hylätään.

(52)     Kolmas väite oli, että kyseisten toimenpiteiden voimassaolo päättyi 31 päivänä maaliskuuta 2011, ja tämän osalta toimielimet eivät ymmärrä, miksi toimenpiteiden voimassaolon päättyminen olisi merkityksellistä sen kannalta, että neuvostolla on mahdollisuus antaa uusi säädös kumotun säädöksen korvaamiseksi.

(53)     Kuten 9–11 kappaleessa selitettiin, polkumyynnin vastainen menettely on edelleen käynnissä menettelyn päättämistä koskevan säädöksen kumoamisen vuoksi. Toimielimillä on velvoite saattaa menettely päätökseen, koska perusasetuksessa säädetään, että tutkimus on saatettava päätökseen toimielinten antamalla säädöksellä.  .

(54)     Neljännestä väitteestä voidaan todeta, että perusasetuksen 10 artiklan 1 kohdassa, jossa toistetaan WTO:n polkumyynnin vastaisen sopimuksen 10 artiklan 1 kohdan teksti, säädetään, että väliaikaisia toimenpiteitä ja lopullisia polkumyyntitulleja sovelletaan vain tuotteisiin, jotka luovutetaan vapaaseen liikkeeseen sen jälkeen, kun tapauksen mukaan perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan tai 9 artiklan 4 kohdan nojalla tehty päätös tulee voimaan. Tässä tapauksessa polkumyyntitulleja sovelletaan vain tuotteisiin, jotka luovutettiin vapaaseen liikkeeseen sen jälkeen, kun perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan nojalla annettu väliaikaista tullia koskeva asetus ja 9 artiklan 4 kohdan nojalla annettu kiistanalainen (lopullista tullia koskeva) asetus olivat tulleet voimaan.

(55)     On myös otettava huomioon, että polkumyyntitullien käyttöönotto ei riko unionin lainsäädännön yleisiä periaatteita eli oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan turvaamista sekä oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin jäljempänä esitettävistä syistä.

(56)     Oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan turvaamisen osalta katsotaan ensinnäkin, että oikeuskäytännön mukaan kauppiaat eivät voi vaatia oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan turvaamista, jos niille on ilmoitettu unionin kauppapolitiikan välittömästä muutoksesta.[18] Tässä tapauksessa virallisessa lehdessä julkaistiin vireillepanoilmoitus ja väliaikaista tullia koskeva asetus, jotka molemmat ovat osa unionin oikeusjärjestystä, ja näin kauppiaita varoitettiin, että asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien tuottamiin tuotteisiin voidaan ryhtyä soveltamaan polkumyyntitullia. Tämän vuoksi asianomaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät voineet nojautua oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan turvaamista koskeviin unionin lainsäädännön yleisiin periaatteisiin.

(57)     On myös tärkeä tuoda esiin, että lopullisten toimenpiteiden käyttöönotto ei tapahdu takautuvasti. Tuomioistuimen oikeuskäytännössä tehdään tältä osin ero sen välille, sovelletaanko uutta sääntöä tilanteeseen, josta on tullut lopullinen (olemassa oleva tai lopullisesti muotoutunut oikeudellinen tilanne)[19], vai onko kyseessä tilanne, joka alkoi ennen uuden säännön voimaantuloa mutta joka ei ole vielä lopullinen (tästä käytetään myös nimitystä tilapäinen tilanne)[20].

(58)     Tässä tapauksessa tarkasteltavana olevan tuotteen sen tuonnin tilanteesta, joka tapahtui neuvoston asetuksen (EY) N:o 1472/2006 soveltamiskaudella, ei ollut vielä tullut lopullista, koska kiistanalaisen asetuksen kumoamisen vuoksi tähän tuontiin sovellettavaa polkumyyntitullia ei ollut vielä lopullisesti vahvistettu. Samaan aikaan kauppiaita varoitettiin tällaisen tullin mahdollisesta käyttöönotosta julkaisemalla vireillepanoilmoitus ja väliaikaista tullia koskeva asetus. Unionin tuomioistuinten vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan toimijoilla ei voi olla luottamuksensuojaa ennen kuin toimielimet ovat antaneet säädöksen, jolla päätetään hallinnollinen menettely, josta on tullut lopullinen.[21]

(59)     Sen vuoksi polkumyyntitullien käyttöönotto ei ole taannehtivaa.

(60)     Lisäksi vaikka tullien käyttöönotto olisikin taannehtivaa, mitä se ei ole, unionin lainsäädännön aineellisia oikeussääntöjä voidaan soveltaa tilanteisiin, jotka ovat olemassa ennen niiden voimaantuloa, mikäli niiden ehdoista, tavoitteista tai yleisestä järjestelmästä selvästi seuraa, että niille on annettava tällainen vaikutus.[22] Erityisesti asiassa T-180/01, Euroagri v. komissio,[23] katsottiin että ”[...] vaikka pääsääntöisesti on oikeusvarmuuden periaatteen vastaista vahvistaa yhteisön säädöksen ajallinen voimassaolo alkamaan sen julkaisemista aikaisemmasta päivämäärästä, poikkeuksellisesti saattaa olla toisin, kun tavoiteltava päämäärä sitä vaatii ja kun asianomaisten luottamuksensuojaa kunnioitetaan asianmukaisesti.”[24]

(61)     Tässä tapauksessa tarkoituksena on noudattaa SEUT-sopimuksen 266 mukaista toimielinten velvoitetta. Koska tuomioistuin totesi lainvastaisuuden vain sovellettavan tullin määrittämisen osalta eikä itse toimenpiteiden käyttöönoton osalta (eli polkumyyntiä, vahinkoa ja unionin etua koskevien päätelmien osalta), asianomaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät voineet perustellusti odottaa, että mitään lopullisia polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä ei otettaisi käyttöön. Tämän vuoksi toimenpiteiden käyttöönottoa, vaikka se olisi taannehtivaakin, mitä se ei ollut, ei voida pitää luottamuksensuojaa rikkovana.

(62)     Myöskään oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ei ole rikottu. Asianomaiset vientiä harjoittavat tuottajat voivat kiistää tämän asetuksen lainmukaisuuden unionin tuomioistuimissa.

(63)     Viidennestä väitteestä on huomautettava, että asianomaiset vientiä harjoittavat tuottajat ovat eri oikeudellisessa asemassa kuin muut otoksen ulkopuoliset yritykset, jotka ovat pyytäneet markkinatalouskohtelua mutta jotka eivät ole vieneet kiistanlaista asetusta tuomioistuimen käsiteltäväksi. Jälkimmäisten osalta kiistanalaisesta asetuksesta on tullut lopullinen.

(64)     Jos toimielimet eivät ehdottaisi mitään toimenpiteitä, tämä johtaisi perusteettomaan etuun edellä 39 kappaleessa selitetyistä syistä. Väitteessä, jonka mukaan kumotut tullit eivät olleet koskaan olemassa, koska tuomiolla poistetaan kiistanalainen asetus taannehtivasti unionin oikeusjärjestyksestä, jätetään huomiotta se, että kauppiaita varoitettiin tullien käyttöönoton riskistä vireillepanoilmoituksella ja väliaikaista tullia koskevalla asetuksella ja se, että asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien tuottamien tuotteiden hinnoittelupäätökset tehtiin silloin, kun lopullinen tulli oli käytössä. Tuomioistuimen oikeuskäytännössä tunnustetaan, että aiheettomasti perittyjen maksujen palauttaminen voidaan evätä, jos siitä koituisi aiheetonta etua saajille.[25] Näin ollen osapuolten väite hylättiin.

4.           Asianomaisten osapuolten esittämät huomautukset päätelmistä ilmoittamisen jälkeen

(65)     Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen jotkin asianomaiset osapuolet toistivat, että tuomioistuin oli kumonnut asetuksen kokonaisuudessaan vientiä harjoittavien tuottajien osalta. Ne katsoivat, että toimielimillä oli velvollisuus SEUT-sopimuksen 226 artiklan perusteella maksaa takaisin kiistanalaisen asetuksen perusteella kerätyt polkumyyntitullit sikäli kuin ne koskivat asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien tuottamia tuotteita ja että toimielimillä oli mahdollisuus muttei velvoitetta antaa uusi säädös, kunhan uusi säädös ei riko unionin lainsäädäntöä eivätkä siihen vaikuta samat sääntöjenvastaisuudet kuin ne, jotka tuomioistuin yksilöi tuomiossaan.

(66)     Polkumyyntitullin takaisinmaksusta voidaan todeta, että komission yksiköt ovat ohjeistaneet kansallisia tulliviranomaisia 31 päivänä toukokuuta 2012 päivätyllä muistiolla noudattamaan tällaisia takaisinmaksupyyntöjä mutta ilmoittamaan samalla tuojille, että ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että komissio ehdottaa neuvostolle tullien käyttöönottoa uudelleen saman tuonnin osalta. Tämän tiedottamisen nimenomaisena tarkoituksena oli välttää luottamuksensuojan syntyminen.

(67)     Kumotun säädöksen korvaamiseksi annetusta uudesta säädöksestä on muistettava, että polkumyynnin vastaisen menettelyn kaltaisten hallinnollisten menettelyjen yhteydessä toimielimillä on velvollisuus päättää avoin tutkimus lopullisella säädöksellä (ks. 9, 10 ja 53 kappale). Avoimen menettelyn päättävän lopullisen säädöksen antaminen ei sen vuoksi ole toimielinten mahdollisuus vaan velvollisuus. On tietenkin selvää, että uuden säädöksen on noudatettava unionin lainsäädäntöä ja korjattava tuomioistuimen yksilöimä lainvastaisuus. Unionin lainsäädännön rikkomusten osalta asianomaiset osapuolet väittivät, että tutkimuksen uudelleen aloittamiselle siitä hetkestä, jona lainvastaisuus tapahtui, ei ole oikeusperustaa. Ne toivat esiin, että asianomaisilta viejiltä tulevien tiettyjen jalkineiden, joiden päälliset ovat nahkaa, tuontiin sovellettavat polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden voimassaolo päättyi maaliskuussa 2011. Niiden mukaan on sekä unionin että WTO:n lainsäädännön vastaista ”herättää henkiin kuollut polkumyyntitulli”.

(68)     Asianomaiset osapuolet eivät ottaneet huomioon sitä, että kumoamisen seurauksena kiistanalaisen asetuksen hyväksymiseen johtanut polkumyyntimenettely oli edelleen käynnissä asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien osalta (ks. 9–11 ja 52–53 kappale). Sillä, että neuvoston asetuksella (EY) N:o 1294/2009 käyttöön otettujen toimenpiteiden voimassaolo oli päättynyt vuonna 2011 eli ennen tuomioistuimen tuomiota, ei ole tässä yhteydessä mitään merkitystä. Muutoin toimenpiteet, jotka toimielinten on toteutettava tuomioistuimen tuomion noudattamiseksi, riippuisivat menettelyn kestosta unionin tuomioistuimissa.

(69)     Asianomaiset vientiä harjoittavat tuottajat väittivät myös, että ne olivat vieneet tuomioistuimen käsiteltäväksi markkinatalouskohtelua koskevien pyyntöjen epäämisen lisäksi myös polkumyyntiä koskevat päätelmät. Niiden mukaan tuomioissa todettiin, että kiistanalaista asetusta ei kumottu sen vuoksi, että toimielimet eivät olleet arvioineet markkinatalouskohtelua koskevaa pyyntöä ennen kiistanalaisen asetuksen antamista, vaan sen vuoksi, että komissio ei ollut tehnyt näin kolmen kuukauden kuluessa. Niiden mukaan tästä seuraa, että toimielimet eivät olleet myöskään arvioineet hyväksyttävästi otokseen valittujen yritysten markkinatalouskohtelua koskevia pyyntöjä, minkä vuoksi polkumyynnin esiintymistä ei ollut havaittu hyväksyttävästi. Yksi asianomainen osapuoli meni vieläkin pidemmälle ja katsoi, että toimielinten olisi pitänyt arvioida tuomion noudattamiseksi myös kaikki muiden otoksen ulkopuolisten yritysten esittämät markkinatalouskohtelua koskevat pyynnöt.

(70)     Tämä tuomion tulkinta on kumottu 49–51 kappaleessa. Tuomioissa oleva viittaus kolmen kuukauden määräaikaan on sanamuotoon perustuva väite sen osoittamiseksi, että kaikki markkinatalouskohtelua koskevat pyynnöt on arvioitava, silloinkin kun sovelletaan otantaa. Tuomioistuin ei kumoa missään kohdin tuomiotaan aiempaa oikeuskäytäntöä, joka koskee seuraamusten puutetta kolmen kuukauden määräajan noudattamatta jättämisen tapauksessa. Se, että tuomioistuin ei prosessiekonomisista syistä tarkastellut kuutta yhdeksästä yleisen tuomioistuimen tuomioihin kohdistuvasta kanteesta, tarkoittaa sitä, että asianomaiset vientiä harjoittavat tuottajat voivat nostaa kyseiset kanteet uudelleen, jos ne päättävät aloittaa uuden oikeudenkäynnin. Komissio ja neuvosto voivat tuomioita noudattaessaan nojautua yleisen tuomioistuimen päätelmiin, jotka koskevat näiden väitteiden hylkäämistä, koska tuomioistuin ei ole kumonnut niitä. Tässä vaiheessa ei ole tarpeen tutkia muiden otoksen ulkopuolisten yritysten markkinatalouskohtelua koskevia pyyntöjä, koska kiistanalaisesta asetuksesta on tullut lopullinen kyseisten muiden otosten ulkopuolisten yritysten osalta.

(71)     Asianomaiset osapuolet väittivät myös, että toimielimet poikkesivat tavanomaisesta käytännöstään tuomioiden noudattamisessa kumotessaan lopulliset polkumyynnin vastaiset toimenpiteet, esimerkiksi siitä, mitä toimielimet olivat tehneet tuomioistuimen asiassa Industrie des Poudres Spheriques, jäljempänä ’IPS’, antaman tuomion[26] jälkeen. Ne toivat erityisesti esiin, että komissio julkaisi ilmoitukset tutkimuksen uudelleenaloittamisesta virallisessa lehdessä ja ehdotti uusia toimenpiteitä neuvoston hyväksyttäväksi.

(72)     Tässä tapauksessa tosiseikat kuitenkin ovat erilaiset kuin aiemmissa kumoamistapauksissa. Kuten 38 ja 61 kappaleessa selitettiin, tuomioistuimen yksilöimä lainvastaisuus ei koske polkumyyntiä, vahinkoa ja unionin etua koskevia päätelmiä eikä näin ollen tullin käyttöönottoa koskevaa periaatetta vaan ainoastaan tullin täsmällistä määrää. Asianomaisten osapuolten esiin ottamissa aiemmissa kumoamistapauksissa sen sijaan käsitellään polkumyyntiä, vahinkoa ja unionin etua koskevia päätelmiä. Sen vuoksi toimielimet pitivät asianmukaisempana antaa uusia toimenpiteitä.

(73)     Yksi asianomainen osapuoli toi esiin myös kumoamiset asioissa T-221/05, Huvis v. neuvosto, ja T-249/06, Interpipe Nikopolsky v. neuvosto. Nämä kumoamiset olivat osittaisia ja niissä säilytettiin osa tullista. Syynä oli, että yleinen tuomioistuin pystyi itse päättämään asianmukaisen tullin tason, koska se katsoi, että oikaisu oli tehtävä tietyllä tavalla. Tarkasteltavana olevassa tapauksessa sitä vastoin tuomioistuin katsoi, että se ei voinut päättää komission ja neuvoston sijaan siitä, pitäisikö asianomaisille vientiä harjoittaville tuottajille myöntää markkinatalouskohtelu. Tällainen päätös voidaan tehdä vain niiden esittämien pyyntöjen perusteella, mikä kuuluu komission ja neuvoston toimivaltaan. Se, että tuomioistuin ei tuomiossaan ottanut kantaa siihen, pitäisikö vientiä harjoittaville tuottajille myöntää markkinatalouskohtelu vai ei, osoittaa myös, että kolmen kuukauden määräajan rikkominen ei automaattisesti johda markkinatalouskohtelun myöntämiseen, kuten jotkin asianomaiset osapuolet väittivät.

(74)     Asianomaiset osapuolet toistivat myös väitteensä, jonka mukaan asianomaisilta viejiltä tulevien jalkineiden tuontia koskevien polkumyyntitullien käyttöönotto olisi taannehtivaa ja näin perusasetuksen 10 artiklan ja WTO:n polkumyyntisopimuksen 10 artiklan vastaista. Ne väittivät, että tällainen taannehtiva käyttöönotto rikkoisi myös luottamuksensuojaa. Luottamuksensuoja olisi syntynyt tuomioiden perusteella siitä syystä, että komissio oli poikennut aiemmasta käytännöstään eikä ollut julkaissut menettelyn uudesta vireillepanosta ilmoitusta virallisessa lehdessä välittömästä kumoamisen jälkeen vaan vasta yli vuosi sen jälkeen, kun ensimmäinen tuomio oli annettu. Ne väittivät vielä, että oikeusvarmuuden suojaa koskeva unionin lainsäädännön perusperiaate estää sen, että unionin säädöksen voimassaolo alkaisi sen julkaisemista edeltävästä päivämäärästä.

(75)     Polkumyyntitullin käyttöönotto tämän asetuksen mukaisesti ei ole taannehtivaa, kuten 54–59 kappaleessa selitetään.

(76)     Tuomiot eivät ole voineet luoda luottamuksensuojaa, koska niissä selitetään, että komission ja neuvoston on määritettävä, mille tasolle tulli asetetaan (ks. 7 kappale).

(77)     Ilmoituksen osalta toimielimet huomauttavat ensinnäkin, että tällaisen ilmoituksen julkaisemiseen ei ole mitään velvoitetta, koska toimielimet aloittavat menettelyn uudelleen siitä ajankohdasta, jona lainvastaisuus ilmeni, ja vireillepanoilmoitus on edelleen osa unionin oikeusjärjestystä. Väitetty luottamuksensuoja perustuisi hiljaiseen jaksoon. Oikeuskäytännön mukaan kuitenkaan toimielinten toimien puute ei voi luoda luottamuksensuojaa[27]. Väitteen mukaisessa myöhäisessä julkaisemisessa virallisessa lehdessä ei ollut kyse menettelyn uudelleenaloittamista koskevasta ilmoituksesta vaan ilmoituksesta, jolla kehotettiin asianomaisia osapuolia ilmoittautumaan. Se julkaistiin 14 kappaleessa esitetyistä syistä eikä voi luoda luottamuksensuojaa.

(78)     Oikeusvarmuuden suojaa koskevan unionin lainsäädännön yleisen periaatteen osalta 60 kappaleessa todetaan, että unionin toimenpide voi tulla voimaan ennen sen julkaisemista, jos sen tarkoitus sitä edellyttää ja jos asianomaisten osapuolten luottamuksensuojaa noudatetaan asianmukaisesti, kuten tässä tapauksessa on tehty.

(79)     Asianomaiset osapuolet toistivat myös väitteensä, jonka mukaan tuojille ei aiheutunut perusteetonta etua, mikä kumottiin 64 kappaleessa.

(80)     Asianomaiset osapuolet väittivät myös, että ehdotettu täytäntöönpano rikkoisi perusasetuksen 21 artiklassa säädettyä unionin etua koskevaa periaatetta, koska tullien käyttöönotto aiheuttaisi kohtuuttoman rasitteen tuojille unionissa eikä toisi mitään etua unionin tuotannonalalle kokonaisuudessaan. Tässä väitteessä jätetään huomiotta se, että tämä asetus koskee tarkasteltavana olevan tuotteen tuontia, joka on tapahtunut kiistanalaisen asetuksen soveltamiskauden aikana, eikä tulevaa tuontia. Kiistanalaisen asetuksen soveltamiskauden aikana tapahtuneen tuonnin osalta toimielimet ovat vahvistaneet unionin edun kiistanalaisen asetuksen johdanto-osan 241–286 kappaleessa. Unionin tuomioistuimet eivät ole yksilöineet mitään lainvastaisuutta näiden johdanto-osan kappaleiden osalta.

(81)     Asianomaiset osapuolet väittivät myös, että kaikilla asianomaisilla osapuolilla ei ollut mahdollisuutta puolustaa oikeuksiaan vaan vain niillä, jotka pystyivät osoittamaan, että ne oli kirjattu asianomaisiksi osapuoliksi alkuperäisessä tutkimuksessa. Ne katsoivat, että ehdotetuilla tulleilla on vaikutusta myös yrityksiin, joita ei ollut kirjattu asianomaisiksi osapuoliksi alkuperäisessä tutkimuksessa. Lisäksi ne väittivät, että toimielimet eivät julkaisseet mitään ilmoitusta välittömästi tuomioistuimen tuomion jälkeen, minkä vuoksi aiotusta täytäntöönpanosta ei ollut mitään tietoa ajoissa.

(82)     Koska toimielimet käynnistivät menettelyn uudelleen siitä ajankohdasta, jona lainvastaisuus ilmeni, on normaalia, että toimielimet ovat osoittaneet ilmoituksen niille osapuolille, jotka ovat asianomaisia osapuolia kyseisessä menettelyssä. Mikään ei myöskään estänyt muita asianomaisia osapuolia ilmoittautumasta, kuten jotkin niistä ovat tehneetkin, ja niitä pidetään asianomaisina osapuolina siitä hetkestä lähtien, jona ne ilmoittautuivat. Se, että ilmoitus julkaistiin vasta yli vuosi sen jälkeen, kun ensimmäinen kahdesta tuomiosta annettiin, ei vaikuta tämän asetuksen lainmukaisuuteen, koska kaikille asianomaisille osapuolille ilmoitettiin ajoissa, jotta ne voivat esittää näkökantansa.

(83)     Asianomaiset vientiä harjoittavat tuottajat väittivät lisäksi, että niiden puolustautumisoikeutta rikottiin siksi, että komissio arvioi niiden markkinatalouskohtelua koskevat pyynnöt vasta vuosina 2012/2013 eikä vuosina 2005/2006. Ne väittävät, että jos arviointi olisi tehty vuosina 2005/2006, ne olisivat voineet toimittaa tiettyjä tietoja, joita ne eivät enää voi toimittaa, koska asiakirjoja on hävitetty ja/tai koska ihmiset ovat siirtyneet muihin työpaikkoihin.

(84)     Tältä osin on muistettava, että komissiolla ei ole mitään velvollisuutta pyytää vientiä harjoittavia tuottajia täydentämään markkinatalouskohtelua koskevia pyyntöjään. Komissio ja neuvosto voivat perustaa arvionsa vientiä harjoittavien tuottajien toimittamiin tietoihin (ks. 21, 22 ja 31 kappale). Asianomaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät myöskään ole kiistäneet sitä, miten komissio on arvioinut niiden markkinatalouskohtelua koskevat pyynnöt, eivätkä ne ole yksilöineet, mitä asiakirjoja tai henkilöitä ne eivät ole pystyneet enää käyttämään. Väite on näin ollen niin abstrakti, että toimielimet eivät voi ottaa huomioon näitä vaikeuksia arvioidessaan markkinatalouskohtelua koskevia pyyntöjä. Koska väite perustuu spekulointiin eikä sen tueksi ole esitetty tarkkoja tietoja siitä, mitä asiakirjoja ja työntekijöitä ei ole enää saatavilla eikä siitä, mikä näiden asiakirjojen ja työntekijöiden merkityksellisyys markkinatalouskohtelun arvioinnin kannalta olisi, väite oli hylättävä.

(85)     Asianomaiset osapuolet väittivät, että ehdotettu täytäntöönpano olisi GATT 1994 -sopimuksen II (1)(b) artiklan vastaista, koska toimielimet ehdottivat polkumyyntitullin käyttöönottoa taannehtivasti sellaisessa asianomaisilta viejiltä peräisin olevien jalkineiden tuonnissa, jonka osalta polkumyyntitoimenpiteiden voimassaolo oli jo päättynyt. Asianomaiset osapuolet väittivät vielä, että koska kyseisen tuonnin osalta ei ole käytössä lainmukaisesti sovellettavia polkumyyntitoimenpiteitä, ehdotettu täytäntöönpano on WTO:n polkumyynnin vastaisen sopimuksen 10, 5.1 ja 5.6 artiklan vastaista. Näiden artiklojen mukaan toimielimet voivat ottaa uudelleen käyttöön lopulliset polkumyyntitullit WTO:n polkumyynnin vastaisen sopimuksen 9.1 artiklassa tarkoitetun uuden tutkimuksen vireillepanon ja uuden päätöksen seurauksena.

(86)     Väitteet perustuvat siihen käsitykseen, että toimielimet eivät voineet aloittaa menettelyä uudelleen sinä ajankohtana, jona lainvastaisuus ilmeni, ja että tullien käyttöönotto olisi taannehtivaa. Edellä esitetyistä syistä käsitys on virheellinen. Sen vuoksi ei ole tarpeen käsitellä tarkemmin väitteitä, joita esitettiin WTO-sääntöjen vastaisuudesta.

5.           Yhteisön tullikoodeksin 221 artikla

(87)     Yhteisön tullikoodeksista 12 päivänä lokakuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/1992[28] 221 artiklassa säädetään, että tiedoksiantoa ei voida toimittaa enää sen jälkeen, kun kolmen vuoden määräaika on kulunut siitä päivästä, jona tullivelka on syntynyt. Tämän soveltaminen saattaa tehdä mahdottomaksi tuomioiden täytäntöönpanon kaikissa tapauksissa, joissa kansalliset tulliviranomaiset ja/tai tuomarit ovat hyväksyneet kansallisten tullien sellaisten tiedonantojen lainvastaisuuden, jotka perustuivat kiistanalaiseen asetukseen ja koskivat asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien tuottamia tuotteita. Tällaisissa tilanteissa kansallisten tulliviranomaisten on pystyttävä antamaan tiedoksi tullin määrä myöhemmin kuin kolme vuotta siitä päivästä, jona tullivelka on syntynyt.

(88)     Asianomaisten osapuolten käsityksestä poiketen yhteisön tullikoodeksin 221 artiklaa ei automaattisesti sovelleta polkumyyntitullien perimiseen. Yhteisön tullikoodeksissa itsessään tai perusasetuksessa ei ole säännöksiä, joiden perusteella yhteisön tullikoodeksia voitaisiin soveltaa polkumyyntitullien perimiseen. Perusasetuksen 14 artiklan 1 kohdan nojalla tullin käyttöönottamisesta annettavassa asetuksessa on täsmennettävä tullien perimisen muoto, määrä ja muut kriteerit.

(89)     Sen vuoksi tässä asetuksessa ei säädetä yhteisön tullikoodeksin 221 artiklan sovellettavuudesta vaan vahvistetaan riippumattomia sääntöjä vanhentumisajasta. Nämä riippumattomat säännöt ovat perusteltuja, sillä 54–59 ja 66 kappaleessa esitetyistä syistä tullien ehdotetulla käyttöönotolla uudelleen ei ole taannehtivaa vaikutusta eikä se 60 ja 61 sekä 76–80 kappaleessa esitetyistä syistä ole oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan turvaamista koskevien unionin lainsäädännön perusperiaatteiden vastainen.

(90)     Lisäksi ensimmäinen ilmoitus tullin määrästä tehtiin kolmen vuoden määräajan kuluessa. Tuomioiden seurauksena on kuitenkin tullut tarpeelliseksi arvioida uudelleen, pitäisikö tullivelkaa alentaa asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien markkinatalouskohtelua koskevien pyyntöjen arvioinnin tuloksena. Koska arviointia odotettaessa ei ollut oikeudellisia perusteita pidättää maksettuja tulleja, komissio ohjeisti kansallisia tulliviranomaisia noudattamaan takaisinmaksupyyntöjä mutta ilmoittamaan samalla tuojille, että ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että komissio saattaa ehdottaa neuvostolle tullien käyttöönottoa uudelleen tässä tuonnissa (ks. 66 kappale).

(91)     Näistä syistä vanhentumisaikaa koskevat riippumattomat säännöt, jotka eroavat yhteisön tullikoodeksin 221 artiklasta, ovat perusteltuja.

(92)     Oikeusvarmuuden takaamiseksi ja tämän tapauksen erityisolosuhteiden huomioon ottamiseksi katsotaan kuitenkin, että on aiheellista säätää, että tiedoksianto velalliselle tullin määrästä on toimitettava kahden vuoden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta.

(93)     Asianomaiset osapuolet väittivät, että toimielimet eivät voi poiketa yhteisön tullikoodeksin 221 artiklasta perusasetuksen 14 artiklan 3 kohdan perusteella. Ne katsoivat, että perusasetuksella annetaan toimivalta vain ottaa käyttöön polkumyyntitulleja muttei antaa sääntöjä polkumyyntitullien keräämisestä ja palauttamisesta. Jälkimmäiset säännöt on vahvistettava yksinomaisesti yhteisön tullikoodeksissa. Osapuolet vetosivat tuomioistuimen asiassa C-201/04 Molenbergnatie antamaan tuomioon. Asianomaiset osapuolet väittivät, että polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotosta annettujen neuvoston asetusten kaltaiset täytäntöönpanosäädökset eivät voi poiketa yhteisön tullikoodeksin kaltaisista säädöksistä. Osapuolet väittivät vielä, että yhteisön tullikoodeksin 221 artiklasta poikkeaminen heikentää oikeusvarmuutta, koska on vakiintuneen oikeuskäytännön mukaista, että vanhentumisajan päätyttyä lainmukaista tullia ei voida enää palauttaa.

(94)     Kuten 88 kappaleessa todetaan, yhteisön tullikoodeksia ei automaattisesti sovelleta polkumyyntitullien perimiseen vaan vain silloin ja siinä määrin kuin tullien käyttöönotosta annetussa asetuksessa säädetään sen sovellettavuudesta. Tästä syystä väite oli hylättävä perusteettomana. Perusasetuksen, joka on erityissäädös suhteessa yhteisön tullikoodeksiin, 14 artiklalla annetaan joka tapauksessa laajat valtuudet neuvostolle poiketa yhteisön tullikoodeksista. Perusasetuksen 14 artiklan 1 kohdan nojalla jäsenvaltiot kantavat tullit sen muotoisena, siinä määrin ja muiden sellaisten tekijöiden perusteella, jotka vahvistetaan asetuksessa, jolla ne otetaan käyttöön. Asianomaisten osapuolten käsityksestä poiketen perusasetuksen 14 artikla kattaa myös tullien kantamisen eikä vain niiden käyttöönottoa. Perusasetuksen 14 artiklan 3 kohdan mukaan neuvosto voi antaa erityissäännöksiä; esimerkki, joka annetaan alkuperän käsitteen yhteisestä määritelmästä, osoittaa, että tällaiset erityissäännökset voivat poiketa muun muassa yhteisön tullikoodeksista. Asiassa Molenbergnatie annetussa tuomiossa yhteisön tullikoodeksin 221 artiklaa sovellettiin juuri siksi, että polkumyyntitullin käyttöönotosta annettu asetus ei poikennut siitä. Lisäksi on ilmeistä, että toimielinten on perusteltava kaikki poikkeukset ja noudatettava yhteisön tullikoodeksin 221 artiklan mukaista henkeä eli oikeusvarmuutta, kuten tässä asetuksessa tehdään. Tämän vuoksi väitteet hylättiin.

(95)     Yksi asianomainen osapuoli väitti, että 92 kappaleessa mainittua kahden vuoden määräaikaa tullin määrän antamiseksi tiedoksi velalliselle olisi sovellettava yhteisön tullikoodeksin 221 artiklan 3 kohdan toisen virkkeen yhteydessä, jossa säädetään tullin kantamisen kolmen vuoden määräajan pidennyksestä sellaisen tapahtuman vuoksi, joka voi johtaa rikosoikeudenkäyntiin. Osapuoli väitti, että samaa pidennystä olisi sovellettava tullikoodeksin 236 artiklassa säädettyyn kolmen vuoden määräaikaan, jonka kuluessa tuojat voivat hakea tullinpalautusta. Toimielimet eivät näe mitään perusteita näiden väitteiden hyväksymiselle. Yhteisön tullikoodeksin 221 artiklan 3 kohdan toisessa virkkeessä säädetty poikkeus kolmen vuoden sääntöön ei ole riittävän laaja, jotta noudatettaisiin tosiasiallisesti tuomioita. Ei ole mitään perusteita pidentää niiden tuojien määräaikaa, jotka ovat tuoneet tarkasteltavana olevaa tuotetta asianomaisilta vientiä harjoittavilta tuojilta eivätkä ole kiistäneet tullivelkaansa ajoissa.

6.           Päätelmät

(96)     Esitetyt huomautukset ja niiden analyysi huomioon ottaen pääteltiin, että Kiinaan sovellettava jäännöspolkumyyntitulli asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien osalta kiistanalaisen asetuksen soveltamiskauden ajalta olisi otettava uudelleen käyttöön.

(97)     Kuten 40 kappaleessa selitettiin, neuvoston asetukseen (EY) N:o 388/2008 ja neuvoston täytäntöönpanoasetukseen (EU) N:o 1294/2009 ei vaadita mitään muutoksia vaan ne ovat edelleen voimassa asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien osalta.

C.        ILMOITTAMINEN OSAPUOLILLE

(98)     Asianomaisille vientiä harjoittaville tuottajille ja kaikille ilmoittautuneille osapuolille ilmoitettiin olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella lopullisten polkumyyntitullien käyttöön ottamisen suosittamista suunnitellaan asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien osalta. Niille annettiin määräaika, jonka kuluessa ne voivat tehdä huomautuksia tämän ilmoituksen johdosta, ja jotkin asianomaiset osapuolet ovat käyttäneet tätä mahdollisuutta. Tähän liittyen on järjestetty myös kuuleminen kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan kanssa,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

1.           Otetaan käyttöön lopullinen polkumyyntitulli tuotaessa tiettyjä Kiinan kansantasavallasta peräisin olevia jalkineita, joiden päälliset ovat nahkaa tai tekonahkaa, lukuun ottamatta urheilujalkineita, jalkineita, joissa on erikoistekniikkaa, tohveleita ja muita sisäjalkineita sekä jalkineita, joissa on suojaava kärjys, ja jotka ovat tuottaneet Brosmann Footwear (HK) Ltd, Seasonable Footwear (Zhongshan) Ltd, Lung Pao Footwear (Guangzhou) Ltd, Risen Footwear (HK) Co Ltd ja Zhejiang Aokang Shoes Co. Ltd (Taric-lisäkoodi B999) ja jotka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin  6403 20 00, ex 6403 30 00[29], ex 6403 51 11, ex 6403 51 15, ex 6403 51 19, ex 6403 51 91, ex 6403 51 95, ex 6403 51 99, ex 6403 59 11, ex 6403 59 31, ex 6403 59 35, ex 6403 59 39, ex 6403 59 91, ex 6403 59 95, ex 6403 59 99, ex 6403 91 11, ex 6403 91 13, ex 6403 91 16, ex 6403 91 18, ex 6403 91 91, ex 6403 91 93, ex 6403 91 96, ex 6403 91 98, ex 6403 99 11, ex 6403 99 31, ex 6403 99 33, ex 6403 99 36, ex 6403 99 38, ex 6403 99 91, ex 6403 99 93, ex 6403 99 96, ex 6403 99 98 ja ex 6405 10 00[30] neuvoston asetuksen (EY) N:o 1472/2006 soveltamiskauden ajaksi. Taric-koodit luetellaan tämän asetuksen liitteessä.

2.           Tässä asetuksessa tarkoitetaan

– ’urheilujalkineilla’ asetuksen (EY) N:o 1719/2005[31] liitteessä I olevan 64 ryhmän 1 alanimikehuomautuksessa tarkoitettuja jalkineita;

– ’jalkineilla, joissa on erikoistekniikkaa’ urheilukäyttöön tarkoitettuja jalkineita, joiden cif-hinta paria kohden on vähintään 7,5 euroa ja joissa on yksi- tai monikerroksinen muottipohja, ei suoravalettu, joka on valmistettu erityisesti pysty- tai sivusuuntaisia iskuja vaimentamaan suunnitelluista synteettisistä aineista ja joka on varustettu teknisin ominaisuuksin, jollaisia ovat joko kaasua tai nestettä sisältävät ilmatiiviit tyynyt, iskuja vastaanottavat tai vaimentavat mekaaniset osat ja sellaiset aineet kuin LD-polymeerit, ja jotka kuuluvat CN-koodeihin 6403 91 11, ex 6403 91 13, ex 6403 91 16, ex 6403 91 18, ex 6403 91 91, ex 6403 91 93, ex 6403 91 96, ex 6403 91 98, ex 6403 99 91, ex 6403 99 93, ex 6403 99 96, ex 6403 99 98;

– ’jalkineilla, joissa on suojaava kärjys’ jalkineita, joissa on suojaava kärjys ja joiden iskuenergian vaimennus on vähintään 100 joulea (1) ja jotka kuuluvat CN-koodeihin ex 6403 30 00[32], ex 6403 51 11, ex 6403 51 15, ex 6403 51 19, ex 6403 51 91, ex 6403 51 95, ex 6403 51 99, ex 6403 59 11, ex 6403 59 31, ex 6403 59 35, ex 6403 59 39, ex 6403 59 91, ex 6403 59 95, ex 6403 59 99, ex 6403 91 11, ex 6403 91 13, ex 6403 91 16, ex 6403 91 18, ex 6403 91 91, ex 6403 91 93, ex 6403 91 96, ex 6403 91 98, ex 6403 99 11, ex 6403 99 31, ex 6403 99 33, ex 6403 99 36, ex 6403 99 38, ex 6403 99 91, ex 6403 99 93, ex 6403 99 96, ex 6403 99 98 ja ex 6405 10 00;

– ’tohveleilla ja muilla sisäjalkineilla’ jalkineita, jotka kuuluvat CN-koodiin ex 6405 10 00.

3.           Vapaasti yhteisön rajalla tullaamattomana -nettohintaan sovellettava lopullinen polkumyyntitulli on seuraavien yritysten valmistamien 1 kohdassa kuvattujen tuotteiden osalta 16,5 prosenttia: Brosmann Footwear (HK) Ltd, Seasonable Footwear (Zhongshan) Ltd, Lung Pao Footwear (Guangzhou) Ltd, Risen Footwear (HK) Co Ltd ja Zhejiang Aokang Shoes Co. Ltd.

4.           Sovelletaan voimassa olevia tulleja koskevia säännöksiä ja määräyksiä, lukuun ottamatta yhteisön tullikoodeksista 12 päivänä lokakuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92[33] 221 artiklaa. Velalliselle voidaan antaa tiedoksi tullin määrä yli kolme vuotta sen jälkeen, kun tullivelka syntyi, mutta viimeistään kaksi vuotta tämän asetuksen voimaantulon jälkeen.

2 artikla

Kannetaan lopullisesti 27 päivänä maaliskuuta 2006 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 553/2006 käyttöön otetun väliaikaisen polkumyyntitullin vakuutena olevat määrät. Lopullisen polkumyyntitullin ylittävät vakuutena olevat määrät vapautetaan.

3 artikla

Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä

                                                                       Neuvoston puolesta

                                                                       Puheenjohtaja

[1]               EUVL L 343, 22.12.2009, s. 51.

[2]               EUVL L 275, 6.10.2006, s. 1.

[3]               EUVL L 117, 1.5.2008, s. 1.

[4]               EUVL L 352, 30.12.2009, s. 1.

[5]               EUVL L 343, 22.12.2009, s. 51.

[6]               EUVL L 98, 6.4.2006, s. 3.

[7]               Neuvoston asetus (EY) N:o 1472/2006, annettu 5 päivänä lokakuuta 2006, lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta tiettyjen Kiinan kansantasavallasta ja Vietnamista peräisin olevien sellaisten jalkineiden tuonnissa, joiden päälliset ovat nahkaa, ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta (EUVL L 275, 6.10.2006, s. 1).

[8]               Neuvoston asetus (EY) N:o 388/2008, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2008, tiettyjen Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien sellaisten jalkineiden tuonnissa, joiden päälliset ovat nahkaa, asetuksella (EY) N:o 1472/2006 käyttöön otettujen lopullisten polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden laajentamisesta koskemaan saman tuotteen tuontia Macaon erityishallintoalueelta riippumatta siitä, onko tuotteen alkuperämaaksi ilmoitettu Macaon erityishallintoalue (EUVL L 117, 1.5.2008, s. 1).

[9]               EUVL C 251, 3.10.2008, s. 21.

[10]             Neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1294/2009, annettu 22 päivänä joulukuuta 2009, Vietnamista ja Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiettyjen jalkineiden, joiden päälliset ovat nahkaa, tuonnissa käyttöön otettavasta lopullisesta polkumyyntitullista, sellaisena kuin se on laajennettuna koskemaan Macaon erityishallintoalueelta lähetettyjen tiettyjen jalkineiden, joiden päälliset ovat nahkaa, tuontia riippumatta siitä, onko niiden alkuperämaaksi ilmoitettu Macaon erityishallintoalue, asetuksen (EY) N:o 384/96 11 artiklan 2 kohdan mukaisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun seurauksena (EUVL L 352, 30.12.2009, s. 1).

[11]             Yhdistetyt asiat 97, 193, 99 and 215/86, Asteris AE ym. ja Helleenien tasavalta v. komissio, Kok. 1988, s. 2181, 27 ja 28 kohta.

[12]             Asia C-415/96, Espanja v. komissio, Kok. 1998, s. I-6993, 31 kohta; asia C-458/98 P, Industrie des poudres sphériques v. neuvosto, Kok. 2000, s. I-8147, 80–85 kohta; asia T-301/01, Alitalia v. komissio, Kok. 2008, s. II-1753, 99 ja 142 kohta; yhdistetyt asiat T-267/08 ja T-279/08 Région Nord-Pas de Calais v. komissio, Kok. 2011, s. II-0000, 83 kohta.

[13]             Asia C-415/96, Espanja v. komissio, Kok. 1998, s. I-6993, 31 kohta; asia C-458/98 P, Industrie des poudres sphériques v. neuvosto, Kok. 2000, s. I-8147, 80–85 kohta;

[14]             EUVL C 295, 11.10.2013, s. 6.

[15]             Asia C-458/98 P, Industrie des poudres sphériques v. neuvosto, Kok. 2000, s. I-8147. 

[16]             Asia T-299/05, Shanghai Exceli M&E Enterprise ja Shanghai Adeptech Precision v. neuvosto, Kok. 2009, s. II-565, jäljempänä ’Shanghai Excel’, 116–146 kohta.

[17]             Asia C-141/08 P, Foshan Shunde Yongjian Housewares & Hardware Co. Ltd v. neuvosto, 94 kohta ja seuraavat kohdat.

[18]             Asia 245/81, Edeka v. Saksa, Kok. 1982 s. 2746, 27 kohta.

[19]             Asia 270/84, Licata v. ESC, Kok. 1986, s. 2305, 31 kohta; asia C-60/98 Butterfly Music v. CEDEM, Kok. 1999, s. 1-3939, 24 kohta; asia 68/69 Bundesknappschaft v. Brock, Kok. 1970, s. 171, 6 kohta; asia 1/73, Westzucker GmbH v. Einfuhrund Vorratsstelle für Zucker, 1973, s. 723, 5 kohta; asia 143/73, SOPAD v. FORMA a.o., Kok. 1973, s. 1433, 8 kohta; asia 96/77, Bauche, Kok. 1978, s. 383, 48 kohta; asia 125/77, KoninklijkeScholten-Honig NV e.a. v. Floofdproduktschaap voor Akkerbouwprodukten, Kok. 1978, s. 1991, 37 kohta; asia 40/79, Ρ v. komissio, Kok. 1981, s. 361, 12 kohta; asia T-404/05, Kreikka v. komissio, kok. 2008, s. 11-272, 77 kohta; asia C-334/07 Ρ, komissio v. Freistaat Sachsen, Kok. 2008, s. 1-9465, 53 kohta.

[20]             Asia T-176/01, Ferrière Nord ν. komissio, Kok. 2004, s. 11-3931, 139 kohta; asia C-334/07 Ρ, komissio v. Freistaat Sachsen, Kok. 2008, s. 1-9465, 53 kohta.

[21]             Asia C-169/95, Espanja v. komissio, Kok. 1997, s. I-135, 51–54 kohta; yhdistetyt asiat T-116/01 ja T-118/01, P&O European Ferries (Vizcaya) SA, Kok. 2003, s. II-2957, 205 kohta.

[22]             Asia C-34/92, GruSa Fleisch v. Hauptzollamt Hamburg-Jonas, Kok. 1993, s. 1-4147, 22 kohta. Sama tai samanlainen sanamuoto löytyy esimerkiksi seuraavista tuomioista: yhdistetyt asiat 212–217/80, Meridionale Industria Salumi α.δ., Kok. 1981, s. 2735, 9 ja 10 kohta; asia 21/81, Bout, Kok. 1982, s. 381, 13 kohta; asia T-42/96, Eyckeler & Malt v. komissio, Kok. 1998, s. 11-401, 53 ja 55–56 kohta;

[23]             Kok. 2004, s. II-369, 36–37 kohta.

[24]             Ks. myös asia C-337/88, Società agricola fattoria alimentare (SAFA), Kok. 1990, s. I-1, 13 kohta.

[25]             Asia 199/82, San Giorgio, Kok. 1983, s. 3595, 13 kohta.

[26]             Asia C-458/98 P, Industrie des Poudres Sphériques v. neuvosto, 3.10.2000.

[27]             Yhdistetyt asiat C-183/02 P ja C-187/02 P, Demesa ja Territorio Histórico de Álava v. komissio, Kok. 2004, s. I-10609, 44 kohta; Yhdistetyt asiat T-427/04 ja T-17/05, Ranska v. komissio, Kok. 2009, s. II-4315, 261 kohta.

[28]             EYVL L 302, 19.10.1992, s. 1.

[29]             Tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteen I muuttamisesta 17 päivänä lokakuuta 2006 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1549/2006 (EUVL L 301, 31.10.2006, s. 1) nojalla tämä CN-koodi korvataan 1 päivästä tammikuuta 2007 CN-koodeilla ex 6403 51 05, ex 6403 59 05, ex 6403 91 05 ja ex 6403 99 05.

[30]             Kuten määritelty tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteen I muuttamisesta 27 päivänä lokakuuta 2005 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1719/2005 (EUVL L 286, 28.10.2005, s. 1). Tuotteen määritelmän soveltamisala määritellään yhdistämällä 1 artiklan 1 kohdassa oleva kuvaus ja vastaavien CN-koodien tuotekuvaus.

[31]             EUVL L 286, 28.10.2005, s. 1.

[32]             Tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteen I muuttamisesta 17 päivänä lokakuuta 2006 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1549/2006 (EUVL L 301, 31.10.2006, s. 1) nojalla tämä CN-koodi korvataan 1 päivästä tammikuuta 2007 CN-koodeilla ex 6403 51 05, ex 6403 59 05, ex 6403 91 05 ja ex 6403 99 05.

[33]             EYVL L 302, 19.10.1992, s. 1.

LIITE

ehdotukseen

neuvoston täytäntöönpanoasetus

lopullisen polkumyyntitullin ottamisesta uudelleen käyttöön tiettyjen Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien sellaisten jalkineiden tuonnissa, joiden päälliset ovat nahkaa ja jotka on valmistanut Brosmann Footwear (HK) Ltd, Seasonable Footwear (Zhongshan) Ltd, Lung Pao Footwear (Guangzhou) Ltd, Risen Footwear (HK) Co Ltd ja Zhejiang Aokang Shoes Co. Ltd ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta

Taric-koodit 1 artiklassa määritellyille jalkineille, joiden päälliset ovat nahkaa tai tekonahkaa

a) 7. lokakuuta 2006 alkaen:

6403 30 00 39, 6403 30 00 89, 6403 51 11 90, 6403 51 15 90, 6403 51 19 90, 6403 51 91 90, 6403 51 95 90, 6403 51 99 90, 6403 59 11 90, 6403 59 31 90, 6403 59 35 90, 6403 59 39 90, 6403 59 91 90, 6403 59 95 90, 6403 59 99 90, 6403 91 11 99, 6403 91 13 99, 6403 91 16 99, 6403 91 18 99, 6403 91 91 99, 6403 91 93 99, 6403 91 96 99, 6403 91 98 99, 6403 99 11 90, 6403 99 31 90, 6403 99 33 90, 6403 99 36 90, 6403 99 38 90, 6403 99 91 99, 6403 99 93 29, 6403 99 93 99, 6403 99 96 29, 6403 99 96 99, 6403 99 98 29, 6403 99 98 99 ja 6405 10 00 80

b) 1. tammikuuta 2007 alkaen:

6403 51 05 19, 6403 51 05 99, 6403 51 11 90, 6403 51 15 90, 6403 51 19 90, 6403 51 91 90, 6403 51 95 90, 6403 51 99 90, 6403 59 05 19, 6403 59 05 99, 6403 59 11 90, 6403 59 31 90, 6403 59 35 90, 6403 59 39 90, 6403 59 91 90, 6403 59 95 90, 6403 59 99 90, 6403 91 05 19, 6403 91 05 99, 6403 91 11 99, 6403 91 13 99, 6403 91 16 99, 6403 91 18 99, 6403 91 91 99, 6403 91 93 99, 6403 91 96 99, 6403 91 98 99, 6403 99 05 19, 6403 99 05 99, 6403 99 11 90, 6403 99 31 90, 6403 99 33 90, 6403 99 36 90, 6403 99 38 90, 6403 99 91 99, 6403 99 93 29, 6403 99 93 99, 6403 99 96 29, 6403 99 96 99, 6403 99 98 29, 6403 99 98 99 ja 6405 10 00 80

c) 7. syyskuuta 2007 alkaen:

6403 20 00 20, 6403 20 00 80, 6403 51 05 15, 6403 51 05 18, 6403 51 05 95, 6403 51 05 98, 6403 51 11 91, 6403 51 11 99, 6403 51 15 91, 6403 51 15 99, 6403 51 19 91, 6403 51 19 99, 6403 51 91 91, 6403 51 91 99, 6403 51 95 91, 6403 51 95 99, 6403 51 99 91, 6403 51 99 99, 6403 59 05 15, 6403 59 05 18, 6403 59 05 95, 6403 59 05 98, 6403 59 11 91, 6403 59 11 99, 6403 59 31 91, 6403 59 31 99, 6403 59 35 91, 6403 59 35 99, 6403 59 39 91, 6403 59 39 99, 6403 59 91 91, 6403 59 91 99, 6403 59 95 91, 6403 59 95 99, 6403 59 99 91, 6403 59 99 99, 6403 91 05 15, 6403 91 05 18, 6403 91 05 95, 6403 91 05 98, 6403 91 11 95, 6403 91 11 98, 6403 91 13 95, 6403 91 13 98, 6403 91 16 95, 6403 91 16 98, 6403 91 18 95, 6403 91 18 98, 6403 91 91 95, 6403 91 91 98, 6403 91 93 95, 6403 91 93 98, 6403 91 96 95, 6403 91 96 98, 6403 91 98 95, 6403 91 98 98, 6403 99 05 15, 6403 99 05 18, 6403 99 05 95, 6403 99 05 98, 6403 99 11 91, 6403 99 11 99, 6403 99 31 91, 6403 99 31 99, 6403 99 33 91, 6403 99 33 99, 6403 99 36 91, 6403 99 36 99, 6403 99 38 91, 6403 99 38 99, 6403 99 91 95, 6403 99 91 98, 6403 99 93 25, 6403 99 93 28, 6403 99 93 95, 6403 99 93 98, 6403 99 96 25, 6403 99 96 28, 6403 99 96 95, 6403 99 96 98, 6403 99 98 25, 6403 99 98 28, 6403 99 98 95, 6403 99 98 98, 6405 10 00 81 ja 6405 10 00 89