21.1.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 19/54

1.

korostaa, että kaikkiin paikallis- ja alueviranomaisia koskeviin kysymyksiin vaikuttavan täysipainoisen maahanmuuttopolitiikan luomiseksi huomio tulee kohdistaa nykyistä vahvemmin EU:n sitoumukseen taata yhteisvastuullisuuden ja vastuunjaon periaatteet. AK pitää tähän liittyen myönteisenä, että puheenjohtajavaltio Italia priorisoi maahanmuuttokysymyksissä kattavaa strategiaa ja että painoa annetaan aidon yhteisvastuullisuuden edistämiselle todellisen eurooppalaisen maahanmuuttopolitiikan puitteissa siirtolaisia ja unionin ulkopuolisia lähtömaita ja kauttakulkumaita ja myös kohdemaita, -alueita ja -kaupunkeja ajatellen sekä eri hallintotasojen välillä.

2.

pitää tervetulleena, että puheenjohtajavaltio Italia on asettanut selvästi painopisteeksi luoda yhteinen eurooppalainen maahanmuuttopolitiikka, joka perustuu ihmisoikeuksien täysimääräiseen kunnioittamiseen, yhteisvastuuseen, keskinäiseen luottamukseen, kansainvälisiin velvoitteisiin sekä jäsenvaltioiden ja paikallis- ja alueviranomaisten väliseen vastuunjakoon ja jonka avulla voidaan edistää EU:n kasvustrategiaa. Samanaikaisesti on tarkoitus edistää talouskasvua siirtolaisten lähtömaissa.

3.

uskoo, että monitasoinen hallinto on keskeinen väline ja edellytys sille, että päästään parhaisiin mahdollisiin tuloksiin maahanmuuttajien ja toisen polven maahanmuuttajien kotouttamisessa. Kaikkien hallintotasojen olisi jaettava unionin välityksellä vastuu pakolaisten ja maahanmuuttajien vastaanottamisesta ja kotouttamisesta sekä alueiden välisen yhteistyön, koordinoinnin ja yhteisvastuullisuuden kehittämisestä. Tätä varten olisi luotava Euroopan unionin, jäsenvaltioiden, alueiden ja paikallisviranomaisten välinen vastuunjakomekanismi, jossa otetaan huomioon rakenteelliset rajoitukset, resurssit, työmarkkinoiden tarpeet, väestörakenne ja muut asiaankuuluvat tekijät (esim. perheenjäsenten yhteensaattaminen). Tässä yhteydessä on ratkaisevan tärkeää, että EU:n, valtioiden ja valtiota alempien hallintotasojen viranomaiset tekevät tiivistä yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan, maahanmuuttajajärjestöjen, maahanmuuttajien EU:n ulkopuolisten lähtö- ja kauttakulkumaiden ja paikallisyhteisöjen kanssa ja ottavat huomioon niiden mielipiteet.

4.

onnittelee Italiaa sen toimista ihmishenkien pelastamiseen Välimerellä tähtäävän Mare Nostrum -operaation yhteydessä. Komitea pitää siksi erittäin valitettavana EU:n päätöstä korvata se Frontexin operaatiolla, jonka tavoitteena ei ole niin keskeisesti ihmishenkien pelastaminen ja hädässä olevien auttaminen. Komitea kehottaa painokkaasti Euroopan unionia ja jäsenvaltioita osoittamaan tarvittavat määrärahat merellä menehtymisten estämiseksi.

5.

katsoo, että Euroopan unionin ja sen keskeisten toimielinten on näin arkaluonteisessa ja strategisesti merkittävässä aiheessa otettava vetovastuu todellisesta maahanmuuttopolitiikasta ja siihen liittyvistä poliittisista velvoitteista, jotta tätä roolia ei jätetä yksittäisten valtioiden vastuulle. Tämä koskee etenkin ulkorajoilla sijaitsevia valtioita, jotka on yhdessä paikallisyhteisöjen kanssa otettava mukaan maahanmuuttoa koskevaan yhteiseen poliittiseen toimintasuunnitelmaan, johon sisältyy myös asianmukaisia operatiivisia toimia.

6.

huomauttaa, että vielä 15 vuotta sen jälkeen, kun ensimmäisen kerran yritettiin laatia yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa, käytäntö on edelleen kaukana periaatteista ja puheissa esitetyistä arvoista. EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 80 artiklaa ei ole hyödynnetty riittävästi sellaisten toimenpiteiden toteuttamiseksi, joilla varmistetaan jäsenvaltioiden yhteisvastuun ja oikeudenmukaisen vastuunjaon periaatteen noudattaminen liikkuvuuden alalla, myös rahoituksen osalta. Siirtolaisuutta ja uudelleensijoittumista koskevat sitoumukset ovat olleet täysin vapaaehtoisia, ja eräissä tapauksissa paikallisviranomaiset ovat ottaneet ohjat näiden sitoumusten käytännön toteuttamisessa.

7.

on tyytyväinen Eurooppa-neuvoston kesäkuussa 2014 määrittelemiin lainsäädännön ja operatiivisen toiminnan eteenpäin viennin strategisiin suuntaviivoihin vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella. Niiden mukaan ehdottomana prioriteettina on saattaa Euroopan yhteinen turvapaikkajärjestelmä kokonaisuudessaan osaksi kansallista lainsäädäntöä ja panna se tehokkaasti täytäntöön.

8.

muistuttaa siitä, että pystyäkseen vastaamaan väestörakenteen muutokseen ja mahdollisiin työmarkkinoiden puutteisiin Euroopan unioni tarvitsee maahanmuuttoa sekä jäsenvaltioidensa välisen kansalaisten vapaan liikkuvuuden että kolmansista maista peräisin olevien maahanmuuttajien muodossa. Komitea kannustaa Eurooppa-neuvostoa jatkamaan toimiaan ottaen huomioon tarve korjata yhteisvastuullisuuden puute ja oikeudenmukaiseen vastuunjakoon liittyvät ongelmat. Seuraavassa lainsäädäntövaiheessa ei kuitenkaan pitäisi kohdistaa toimia vain nykyisten sääntöjen vakiinnuttamiseen ja täytäntöönpanoon, sillä mahdollisia yhteisvastuuperiaatteen edistämiskeinoja ei ole vieläkään määritelty tarkasti eikä todellista kattavaa EU:n maahanmuuttopolitiikkaa ole olemassa.

9.

korostaa, että paikallis- ja alueviranomaisten osallistuminen on keskeinen tekijä strategisten suuntaviivojen tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi kaikilla tasoilla. Alueiden komitea on halukas tekemään tiivistä yhteistyötä toimintasuunnitelman laatimiseksi. Komission ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitean perustaman Euroopan kotouttamisfoorumin toiminta-alaa laajennetaan vuonna 2015 niin, että se kattaa myös maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan. Laadittavassa toimintasuunnitelmassa voitaisiin hyödyntää laajennetun foorumin – johon myös AK osallistuu – asiantuntemusta. AK toistaakin pyyntönsä päästä Euroopan komission ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitean rinnalla jäseneksi tulevan Euroopan siirtolaisuusfoorumin työvaliokuntaan.

10.

toteaa, että paikallis- ja alueviranomaisille koituu nykyisellään huomattava taloudellinen taakka muuttajien vastaanottamisesta. Määrät jakautuvat kuitenkin epätasaisesti sekä jäsenvaltioiden välillä että sisällä, ja monet paikallis- ja alueyhteisöt ottavat kantaakseen suuremman vastuun kuin muut vastaanottamalla ison osan uusista tulokkaista. Usein määrät ylittävät yksittäisten alueiden kapasiteetin.

11.

katsoo, että turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten epätasainen jakautuminen valtioittain, alueittain ja alueiden sisällä on suuri haaste paikallis- ja alueviranomaisille. Ongelmana on myös ennakoinnin puute ja se, ettei kyseisillä tahoilla ole mahdollisuutta suunnitella vastaanottoa hyvissä ajoin etukäteen. Tilapäisillä ratkaisuilla on usein kielteisiä sosiaalisia vaikutuksia, mikä puolestaan heikentää uusien tulokkaiden mahdollisuuksia hankkia kotoutumisprosessin käynnistämiseen tarvittavat valmiudet.

12.

katsookin, että on aika selvittää tarkemmin ja realistisemmin, mitä yhteisvastuu EU:ssa ja jäsenvaltioiden sisällä turvapaikka- ja maahanmuuttoasioissa voi tarkoittaa. On selvää, että eri valtioilla, alueilla ja paikallisyhteisöillä on niiden omista erityisistä edellytyksistä ja toiveista lähtien eri käsityksiä siitä, mikä on kohtuullista vastuunjakoa tai yhteisvastuuta.

13.

toteaa, että yhteisvastuun periaate on kantava voima suuria maahanmuuttajamääriä vastaanottavien paikallisyhteisöjen viranomaisten päätöksissä. Italian Lampedusa, Espanjan Ceuta ja Melilla ja Ranskan Calais ovat vain muutamia turvapaikanhakijoiden ja siirtolaisten tulo- ja kauttakulkupaikkoja EU:ssa, mutta ne osoittavat havainnollisesti, miten suuria vaikeuksia eräillä paikallisviranomaistahoilla on maahanmuuttajien vastaanotossa, pakolaisista huolehtimisessa ja humanitaarisissa toimissa.

14.

katsoo, että paikallis-, alue-, valtio- ja EU-tason viranomaisten sujuva yhteistoiminta ja luottamus resurssien ja vastuun jaossa ovat kestävällä pohjalla olevan ja yhdenvertaisen turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten vastaanoton ehdoton edellytys.

15.

katsoo, että olemassa olevat rakenteet tarjoavat välineitä ja kanavan poliittiseen vuoropuheluun EU-tason, jäsenvaltioiden ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden välillä, mutta paikallis-/aluetason ja EU-tason välinen poliittinen vuoropuhelu on hajanaista tai tapauskohtaista.

16.

kehottaa tarkistamaan paikallis- ja alueviranomaisille tarkoitettujen taloudellisten resurssien saatavuuden, jotta ne voivat täyttää maahanmuutto- ja kotouttamisasioihin liittyvät velvoitteensa. Kyseisten viranomaisten tulee voida hyödyntää kansallista ja EU:n tarjoamaa rahoitusta (kuten maahanmuutto- ja turvapaikkarahastoa, eurooppalaista naapuruuden ja kumppanuuden välinettä, Euroopan sosiaalirahastoa ja ulkorajarahastoa).

17.

korostaa, että on olennaisen tärkeää tehostaa rajavalvontaa ja luvattoman siirtolaisuuden torjuntaan liittyviä toimenpiteitä, mutta tämä ei saa mennä (esimerkiksi YK:n merioikeusyleissopimuksesta, SOLAS-yleissopimuksesta ja SAR-yleissopimuksesta johtuvien) ihmishenkien pelastamiseen ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen liittyvien kansainvälisten velvoitteiden edelle tai ohittaa oikeutta hakea turvapaikkaa EU:sta. Unionin on tarjottava jatkossakin turvaa kansainvälistä suojelua tarvitseville henkilöille. Alueiden komitea korostaa niin ikään olevan tärkeää, että alaikäisten turvapaikanhakijoiden, pakolaisten, maahanmuuttajien ja ilman huoltajaa olevien pakolaislasten vastaanotossa otetaan aina huomioon YK:n lapsen oikeuksia koskeva yleissopimus.

18.

kehottaa vahvistamaan Frontexia kansallisten rajaviranomaisten yhteistyön tehostamiseksi, tuloksekkaaksi toteuttamiseksi ja sujuvoittamiseksi, siirtolaisten ja EU:n ulkorajojen suojelemiseksi sekä yhteistyön tekemiseksi ihmiskaupan torjunnassa.

19.

kannattaa pyrkimyksiä jatkaa asiakirjassa ”EU:n toiminta muuttopaineisiin vastaamiseksi” esitettyjen strategioiden seurantaa ja täytäntöönpanoa ja kehottaa Euroopan unionia kohdistamaan huomionsa tarpeeseen sovittaa jäsenvaltioiden toteuttamat toimet yhteen asianomaisten EU:n virastojen keskeisen roolin kanssa. Tällaisia virastoja ovat Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtiva virasto (Frontex), Europol ja Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirasto (EASO).

20.

pitää oleellisena jatkaa ponnisteluja yhä integroidumman ja tasapainoisemman rajavalvonnan puolesta, jotta voidaan parantaa ulkorajavalvontaa ja tehostaa reagointia luvattomaan maahanmuuttoon, siirtolaisten salakuljetukseen, ihmiskauppaan sekä muihin ihmiskauppaan kytkeytyviin rajatylittävän ja kansainvälisen rikollisuuden muotoihin.

21.

kannattaa ”älykkäät rajat” -pakettia, jolla on tarkoitus nopeuttaa, sujuvoittaa ja tehostaa unioniin matkustavien ulkomaalaisten rajatarkastusmenettelyjä, mukaan luettuna rekisteröityjen matkustajien ohjelma ja rajanylitystietojärjestelmä, mutta muistuttaa eräistä yksityisyyden suojaan ja ehdotusten kustannustehokkuuteen liittyvistä vuonna 2013 ilmaistuista huolista. AK panee merkille Euroopan komission ja eu-LISAn laatiman teknisen tutkimuksen tulokset. Tutkimuksessa ehdotetaan pitkän aikavälin ratkaisua EU:n turvapaikka-, rajavalvonta- ja maahanmuuttopolitiikan täytäntöönpanon kannalta oleellisen tärkeiden laaja-alaisten tietojärjestelmien operatiiviseen hallinnointiin.

22.

kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota synergiavaikutusten lisäämiseen jo perustettujen elinten ja järjestelmien välillä niiden erityisillä toiminta- ja vastuualoilla: esimerkiksi Frontexin, SIS II:n ja Eurosurin välillä, jotka toimivat siirtolaisuuteen ja henkilöiden liikkumiseen sekä turvallisuuteen liittyvien asioiden parissa, ja Europolin ja Eurojustin välillä, joiden toiminnan tarkoituksena on ennaltaehkäistä laittomaan kauttakulkuun kytkeytyvää rikollisuutta ja saada se loppumaan.

23.

kannattaa erityisesti Eurosurin osalta vasta annetun asetuksen kattavaa täytäntöönpanoa ihmishenkien menettämisen riskin pienentämiseksi merellä.

24.

kannustaa kartoittamaan toimenpiteitä luvattoman siirtolaisuuden ennaltaehkäisemiseksi ja turvallisten ja laillisten vaihtoehtoisten reittien avaamiseksi Eurooppaan, jotta vältyttäisiin ihmishenkien menetykseltä vaarallisten matkojen aikana. Voitaisiin esimerkiksi luoda ”humanitaarinen käytävä” niin, että myönnetään enemmän viisumeita humanitaarisin perustein, kasvatetaan uudelleensijoittamiskiintiöitä ja perustetaan kauttakulkumaihin vastaanottokeskuksia turvapaikkahakemusten käsittelemistä varten tai sen määrittelemiseksi, täyttyvätkö laillisen EU-maihin tulon edellytykset (1). Paikallis- ja alueviranomaisilla voisi olla tässä erittäin hyödyllinen rooli.

25.

suhtautuu myönteisesti oikeus- ja sisäasioiden neuvoston 7.–8. lokakuuta 2013 pitämän kokouksen jälkeen perustettuun Välimeren erityistyöryhmään (2), jonka kautta Euroopan unionin on määrä reagoida tilanteeseen. Ryhmän ensisijainen tavoite on määrittää asianmukaiset välineet, jotta vältyttäisiin Lampedusan rannikon edustalla sattuneiden traagisten tapahtumien toistumiselta ja voitaisiin kehittää entistä strategisempi, kokonaisvaltaisempi ja pitkäjänteisempi lähestymistapa Välimeren alueen muuttoliiketilanteeseen nähden. AK muistuttaa tässä yhteydessä omista toimistaan ARLEMissa ja erityisesti ARLEMin ECOTER-valiokunnan vastikään aiheesta ”Paikallis- ja alueviranomaisten rooli muuttoliikkeen hallinnoimisessa Välimeren alueella” hyväksymän raportin suosituksista.

26.

haluaa korostaa, että 27. elokuuta 2014 käynnistetty Frontex Plus -operaatio, jonka on tarkoitus korvata Mare Nostrum, ei kata kaikkia toimia, jotka nykyisin hoidetaan Mare Nostrumin puitteissa. Frontexin budjettia on rajoitettu monivuotisessa rahoituskehyksessä, ja Frontex Plus -operaatiossa joudutaan turvautumaan jäsenvaltioilta saatavaan rahoitukseen. Puuttumatta taloudellisiin näkökohtiin nämä operaatiot myös toteutetaan eri hengessä: Mare Nostrumissa lähestymistapa on humanitaarinen, kun taas Frontexissa toimet kohdistetaan ensisijaisesti rajavalvontaan.

27.

kannustaa kehittämään maahanmuuttoa ja liikkuvuutta koskevan EU:n kokonaisvaltaisen lähestymistavan mukaisesti – liikkuvuuskumppanuuksien sekä alueellisten keskustelujen ja prosessien, kuten Rabatin prosessin, avulla – vuoropuhelua ja yhteistyötä sellaisten EU:n ulkopuolisten maiden kanssa, joista siirtolaisia tulee tai joiden kautta he kulkevat.

28.

kannattaa Frontexin toimia, joiden tavoitteena on solmia unionin ulkopuolisten maiden kanssa rajavalvontaa ja luvattomia siirtolaisia koskevia operatiivisia yhteistyösopimuksia. Tällaisten sopimusten odotetaan edistävän kyseisten EU:n ulkopuolisten maiden sitoutumista.

29.

pitää tervetulleena puheenjohtajavaltio Italian aloitetta vastaavan vuoropuhelun käynnistämiseksi Itä-Afrikan maiden kanssa. Laillisen maahanmuuton edistämisellä pyritään tukemaan EU:n kasvuponnisteluja ja siten ehkäisemään mahdollisten laillisten maahanmuuttokanavien väärinkäyttö, joka voisi vaarantaa koko eurooppalaisen maahanmuuttojärjestelmän uskottavuuden.

30.

korostaa kiertomuuton konseptin merkitystä, sillä se auttaisi tasapainottamaan muuttoliikkeen vaikutuksia sekä lähtö- että kohdealueisiin ja edistäisi osaltaan molempien kehitystä. Tähän sisältyy tarve tehokkaalle ja kestävällä pohjalla olevalle palauttamispolitiikalle, jossa kunnioitetaan kaikilta osin maahanmuuttajien oikeuksia ja otetaan huomioon lähtömaiden erityispiirteet. Tätä tarkoitusta varten on parannettava paikallisviranomaisten ja asianomaisten EU:n ulkopuolisten maiden välistä käytännön yhteistyötä mahdollisimman tehokkaiden vapaaehtoisuuteen perustuvien palauttamisjärjestelmien edistämiseksi ja luomiseksi.

31.

katsoo, että kaikkien hallintotasojen viranomaisten tulee sitoutua aktiivisesti suojelemaan ja edistämään vuoropuhelua ja yhteistyötä unionin ulkopuolisten maiden kanssa, jotta laillisia maahantulokanavia tuettaisiin konkreettisesti poliittisella ja taloudellisella tasolla ja jotta voidaan ehkäistä ja torjua luvatonta maahanmuuttoa ja kaikkea siihen liittyvää rikollisuutta parantamalla kyseisten maiden toimivaltaisten viranomaisten institutionaalisia ja toiminnallisia valmiuksia.

32.

painottaa, että paikallis- ja alueviranomaiset voivat antaa panoksensa EU:n, jäsenvaltioiden ja unionin ulkopuolisten maiden kanssa toteuttaviin yhteisiin toimiin luvattoman muuttoliikkeen torjumiseksi ja ennaltaehkäisemiseksi. Toimia voidaan toteuttaa lähtömaissa (esim. valistuskampanjat, tiedon jakaminen laittomaan rajanylitykseen liittyvistä riskeistä, toimenpiteet ihmisten kotoutumisvalmiuksien parantamiseksi, koulutus, apu perheenyhdistämisessä, kielikurssit ja kulttuurien välisen vuoropuhelun edistäminen) ja kohdemaissa (esim. paikallisia tarpeita vastaavien paikallisten valintajärjestelmien luominen, vastaanotto ja tukitoimenpiteet). Paikallis- ja alueviranomaiset voivat myös auttaa tunnistamaan ja suojelemaan ihmiskaupan uhreja ja auttaa kotimaahansa palanneita luvattomia siirtolaisia sopeutumaan takaisin yhteiskuntaan. Paikallis- ja aluetason tehokkaat maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikat ovat myös yksi keino torjua rasismia ja muukalaisvihaa.

33.

toteaa, että pakolaisten uudelleensijoittamisen tehostaminen EU:ssa tulee nivoa kiinteäksi osaksi unionin toimia paljon pakolaisia vastaanottavien eteläisen ja itäisen Välimeren alueen maiden (3) auttamiseksi. Euroopan kunnilla ja alueilla on ollut suuri merkitys juuri tässä asiassa, sillä ne ovat edistäneet pakolaisten integroitumista paikallisyhteisöihin ja toteuttaneet toimia sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lujittamiseksi.

34.

kehottaa edistämään lähtö- ja kohdemaiden kuntien ja alueiden välisiä ”siirtolaisuus- ja kotouttamiskumppanuuksia”, jotta yhteistyö ja keskinäinen luottamus lisääntyisivät ja siirtolaisuutta voitaisiin näin hallinnoida entistä hajautetummin. Lisäksi alueiden komitea toistaa ehdotuksensa (4) siitä, että paikallis- ja alueviranomaisten olisi voitava osallistua unionin ulkopuolisten maiden kanssa solmittavien ”siirtolaisuus- ja kotouttamiskumppanuuksien” kehittämiseen.

35.

korostaa, että uudistetusta kotouttamista koskevasta eurooppalaisesta toimintasuunnitelmasta annetussa komission tiedonannossa (5) kehotetaan lisäämään paikallistason toimintaa ja vaaditaan todellista ”alhaalta ylös” -lähestymistapaa kotouttamispolitiikan laatimiseen.

36.

toteaa, että paikallis- ja alueviranomaisten roolia maahanmuuttopolitiikan laajemman kontekstin kartoittamisessa olisi vahvistettava.

37.

korostaa tarvetta jakaa turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten hakemusten käsittelyyn, kotouttamispolitiikkaan ja luvattoman maahanmuuton torjuntaan liittyviä parhaita käytänteitä paikallis- ja alueviranomaisten ja jäsenvaltioiden kesken. Alueiden komitea voi auttaa tässä prosessissa, jotta paikallis- ja alueviranomaiset voisivat osallistua enemmän maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikan suunnitteluun ja toteuttamiseen monitasoisen hallinnon periaatteen ja toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Tällä tavoin voitaisiin osaltaan myös puuttua jäsenvaltioiden ja alueiden välisiin eroihin turvapaikanhakijoiden, pakolaisten tai siirtolaisten vastaanoton ja majoituksen olosuhteissa.

38.

ehdottaa, että laaja-alaisten tietojärjestelmien operatiivisesta hallinnoinnista vastaava virasto eu-LISA kehittäisi lähitulevaisuudessa kattavan siirtolaisuutta ja paikallisviranomaisia koskevan tiedonjakojärjestelmän VIS-järjestelmän pohjalta. Tällainen järjestelmä voisi olla erittäin hyödyllinen asiantuntemuksen jakamisessa ja kokemusten keräämisessä asumisjärjestelyjen, turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten hakemusten käsittelyn, kotouttamispolitiikan sekä luvattoman maahanmuuton torjunnan osalta ja tarjoaisi käytännön ratkaisuja paikallisviranomaisten välisen yhteisvastuun periaatteen edistämiseksi.

39.

ehdottaa, että perustetaan tietokanta, jonka avulla voitaisiin seurata jäsenvaltioiden välisiä muuttoliikkeitä. Tällainen tietokanta sisältäisi tietoja väestönmuutoksista lähtömaiden ja kohdemaiden välillä. Näiden liikkeiden tunteminen helpottaisi päätöksentekoa paikallis-, alue- ja unionitasolla.

40.

uskoo, että yhteistyötä ja yhteisvastuullisuutta helpottaisi huomattavasti, jos toimivia ja käytännöllisiä ratkaisuja kehitettäisiin nykyistä tarmokkaammin. Paikallis- ja alueviranomaisten asiantuntemusta ei saa ohittaa, kun pyritään määrittämään keskeisiä ongelmakohtia.

41.

katsoo, että EU:n olisi hyödynnettävä kaikki tilaisuudet tehdä yhteistyötä institutionaalisten kumppanien kanssa ja virittää keskustelua kaikissa asiaan liittyvissä puitteissa. Organisaatioista esimerkiksi Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö (IOM) ja edustajistoista esimerkiksi AK:n puitteissa toimiva Euro–Välimeri-alueen alue- ja paikallisedustajien kokous (ARLEM) ovat tässä tärkeitä kumppaneita.

42.

on tyytyväinen siihen, että lokakuussa 2015 pidettävässä Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön seuraavassa ministerikokouksessa on määrä käsitellä sitä, miten kaupungit voivat osallistua siirtolaisuuden hallintaan. Kokous tarjoaa erinomaisen foorumin kaupunkien väliselle globaalille vuoropuhelulle. Alueiden komitea haluaa osallistua kokoukseen ja antaa mielellään panoksensa keskusteluihin.