21.1.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 19/75

1.

Vaikka Euroopalla on vahvat voimavarat, koulutuksen saralla on paljon haasteita, joihin on vastattava, jotta Eurooppa 2020 -strategian kunnianhimoiset tavoitteet voidaan saavuttaa. Epävirallisen ja arkioppimisen tunnustamisesta on tehty viime vuosina useita EU:n laajuisia vertailevia analyyseja, joiden avulla on saatu parempi käsitys siitä, miten laajasti aiemmin tapahtuneen epävirallisen ja arkioppimisen tunnustaminen on käytössä.

2.

EU:n toimielimet ovat vuodesta 2004 lähtien tukeneet jäsenvaltioissa tällä alalla toteutettavia toimia erilaisin aloittein, joihin lukeutuvat mm. epävirallisen ja arkioppimisen määrittämiseen ja validointiin sovellettavat yhteiset eurooppalaiset periaatteet (1), epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen validointia koskevat eurooppalaiset suuntaviivat (Cedefop, 2009) (2) sekä epävirallisen ja arkioppimisen validointia Euroopassa koskevan kartoituksen useat laitokset (3). Näiden ponnistelujen tuloksena joulukuussa 2012 annettiin neuvoston suositus (4), jossa EU:n jäsenvaltioita kehotetaan vahvistamaan kansallisiin tutkintojen viitekehyksiin liittyvät ja eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen mukaiset validointisäännöt, joiden avulla ihmiset voivat saada todistuksen epävirallisen tai arkioppimisen kautta hankitusta täydestä tai osittaisesta pätevyydestään. Paikallis- ja alueviranomaisten on nyt aika ilmaista omat näkemyksensä asiasta.

3.

Osaamista ja taitoja ei hankita ainoastaan virallisen koulutusjärjestelmän kautta vaan myös oppimalla virallisen kehyksen ulkopuolella. Arkioppimisessa on kyse yksilön elämänsä aikana hankkimasta osaamisesta, joka ei liity virallisesti tunnustettuun ja validoituun pätevyyteen. Tällainen osaaminen voi olla hankittu esimerkiksi kotitaloustyössä tai opittu työpaikalla, avustajana maataloustyössä tai sairaiden, vanhusten tai lasten hoitajana jne.

4.

Epävirallinen oppiminen liittyy puolestaan tilanteisiin, joissa yksilö oppii ja hankkii taitoja erilaisissa toiminnoissa, joissa oppiminen tapahtuu ilman että tähän liittyy kyseisistä taidoista saatavaa todistusta tai hyväksyntää. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi seminaarit, kaikille avoimet koulutukset, harjoittelujaksot, urheiluharrastukset tai vapaaehtoistyö paikallisyhteisön hyväksi. Epävirallisen ja arkioppimisen kautta hankitut taidot voivat koskea sekä teknisiä (esimerkiksi käytännön kokemus) että sosiaalisia näkökohtia (kuten kielitaito).

5.

Elinikäisen oppimisen ajatus on tällä hetkellä EU:n koulutus- ja työllisyyspolitiikan keskeinen osatekijä ja niin muodoin avain osallisuuteen. Tässä lähestymistavassa arkioppimisen ja epävirallisen oppimisen kautta hankitun osaamisen ja taitojen tunnustaminen ja validointi on yksi tärkeimmistä tavoitteista, jonka tuloksena koulutusprosesseista tulee joustavampia. Tämän seurauksena työvoiman liikkuvuus lisääntyy, työllistymismahdollisuudet kasvavat, myös nuorten keskuudessa, maahanmuuttajien kotoutuminen etenee ja yleensä käsitykset koulutuksesta (erityisesti aikuiskoulutuksesta) muotoutuvat uudelleen. Epävirallisen ja arkioppimisen validoinnin ansiosta henkilö saa ensinnäkin virallisen järjestelmän ulkopuolella hankitusta koulutustasostaan todistuksen ja tietyissä tapauksissa myös oikeuden siirtyä seuraavalle koulutustasolle asiaankuuluvin hyväksyntäedellytyksin.

6.

Ammatillisesta koulutuksesta vastaavat eurooppalaiset ministerit, Euroopan tason työmarkkinaosapuolet ja Euroopan komissio julistivat joulukuussa 2010 annetussa Bruggen julkilausumassa (5), että jäsenvaltioiden olisi alettava viimeistään vuonna 2015 kehittää kansallisia menettelyjä epävirallisen ja arkioppimisen tunnustamiseksi ja validoimiseksi, tarpeen mukaan kansallisia tutkintoja koskevien viitekehysten tuella.

7.

Tosiasiallinen tilanne on kuitenkin tällä hetkellä vielä kaukana näistä julistuksista. Epävirallisen ja arkioppimisen kautta hankittujen tietojen ja taitojen tunnustamis- ja validointimenettelyissä on monia merkittäviä alueellisia ja jäsenvaltiokohtaisia eroja koulutusjärjestelmien välillä (valtiollisella ja aluetasolla on olemassa yli sata erilaista määritelmää näille prosesseille). Eräät EU:n jäsenvaltiot ja alueet ovat epävirallisen koulutuksen ja arkioppimisen tunnustamisessa jäljessä muista.

8.

Näin ollen AK kehottaa Euroopan komissiota käsittelemään asiaa uudistetun Eurooppa 2020 -strategian poliittisten painopisteiden tarkistuksen yhteydessä sekä täyttämään asianmukaisesti sitoumuksensa luoda sekä virallisen koulutuksen että epävirallisen arkioppimisen kautta hankittujen tietojen ja taitojen eurooppalainen alue ja turvaamaan tässä yhteydessä mahdollisuuden koulutustasolta toiselle siirtymiseen. Kyseessä on AK:n keskeinen painopisteala, mikä tuodaan esiin myös komitean ehdotuksissa EU:n uudelle lainsäädäntökaudelle (6), koska tällaisten taitojen ja tietojen tunnustaminen helpottaa muun muassa työntekijöiden rajatylittävää liikkuvuutta ja vahvistaa kilpailukykyä sekä alueellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta.

9.

AK pitää epävirallista oppimista keinona integroitua yhteiskuntaan, ja se on peräänkuuluttanut useissa lausunnoissaan epävirallisen koulutuksen kautta hankittujen taitojen ja pätevyyden tunnustamista ja validoimista. Epävirallinen oppiminen ja koulutus on vuosien kuluessa kirjattu toistuvasti yhdeksi AK:n keskeisistä painopistealoista.

10.

Alueiden komitea katsoo, että Euroopan laajuiset mekanismit epävirallisen ja arkioppimisen kautta hankittujen tietojen ja taitojen havaitsemiseksi, validoimiseksi ja todistamiseksi voivat lisätä Euroopan sosiaalirahaston osarahoittamien ohjelmien yhteydessä tapahtuvan epävirallisen oppimisen tehokkuutta ja arvostusta.

11.

Paikallis- ja aluetasolla on EU:ssa keskeinen toimivalta yleissivistävää ja ammatillista koulutusta koskevassa politiikassa, ja ne ovat tärkeässä asemassa nuoriso- ja työllisyyspolitiikassa.

12.

On tärkeää, että toimintaan osallistuvat tietyllä alueella vaikuttavat oppilaitokset, yliopistot, ammatillisen koulutuksen tarjoajat ja muut tämän alan palveluja tarjoavat tahot, työvoimatoimistot, kansalaisjärjestöt ja julkisia palveluja tuottavat elimet, sekä myös yritykset, ja että toiminta kaikkien näiden tahojen välillä on koordinoitua. Tästä syystä epävirallisen ja arkioppimisen validointiin liittyviä ratkaisuja suunniteltaessa ja toteutettaessa on otettava huomioon paikallinen ja alueellinen ulottuvuus. Komitea pitää kuitenkin tärkeänä, että oppilaitokset ja yritykset ovat avoimia ja mukautuvat epävirallisessa ja arkioppimisessa opitun tunnustamisesta avautuviin uusiin tilanteisiin ja hyödyntävät niissä tarjoutuvia mahdollisuuksia ja näköaloja.

13.

Lisäksi paikallis- ja alueviranomaisilla on arvokasta tietoa työllistymismahdollisuuksista, koulutustarjonnasta (epävirallinen ja arkioppiminen) sekä kyseisen alueen tai kaupungin tarpeista. Näin ollen paikallis- ja alueviranomaisten osallistaminen on välttämätöntä, jotta voidaan tukea sellaisen osaamisen kehittämistä, joka vastaa työnantajien tarpeita.

14.

Alueiden komitea kehottaa tekemään valtio-, alue- ja paikallishallinnon tahojen, yritysten, työntekijöiden ja työntekijäorganisaatioiden sekä kansalaisjärjestöjen välistä kumppaniyhteistyötä elinikäiseen oppimiseen osoitettujen resurssien uudelleensuuntaamiseksi ottaen huomioon epävirallisen ja arkioppimisen validoinnin periaatteen.

15.

Alueiden komitea korostaa, että on tärkeää hankkia mahdollisimman laaja-alaisia taitoja, etenkin yrittäjyyden alalla, ja korostaa niiden merkitystä virallisen koulutuksen, epävirallisen tai arkioppimisen ja työmarkkinoiden välisessä yhteistyössä.

16.

AK katsoo, että ratkaiseva merkitys on niillä keskeisillä tahoilla, jotka toimivat virallisen koulutusjärjestelmän ulkopuolella ja jotka seuraavat tiiviisti virallisen koulutusjärjestelmän ulkopuolella hankitun osaamisen kartoittamista ja tunnustamista tai ovat siinä suoraan osallisena.

17.

AK korostaa tarvetta laatia yhteiset laatupuitteet oppijoiden työharjoitteluja varten. AK kannattaakin EU:n neuvoston toimia: se antoi vuoden 2014 maaliskuussa suosituksia tästä aiheesta (7).

18.

Erityisissä oikeudellisissa ja organisatorisissa toimenpiteissä, joihin on osoitettu julkista rahoitusta ja jotka on hyväksytty tiettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi, olisi otettava huomioon menojen uudelleenkohdistaminen määrätylle alalle.

19.

Oppijoiden nostaminen elinikäistä oppimista edistävän politiikan ytimeen voi auttaa tehostamaan resurssien käyttöä yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen kehittämisen alalla. Oppijoiden aseman tunnustaminen muuttaa koulutusalan rahoitusmallien suuntausta siten, että eri lähteistä ja eri tahoilta tulevia resursseja (virallinen, epävirallinen, arkioppiminen) ei ole osoitettu turhaan päällekkäin ja niissä on otettu huomioon yksittäisten oppijoiden erilaiset tarpeet. Tästä seuraa, että myönnettyjen resurssien pääasiallinen peruste ja edunsaaja on tässä yhteydessä elinikäisen oppimisen periaatteen mukaisesti oppija eikä instituutio tai järjestelmä.

20.

Virallisen koulutusjärjestelmän ulkopuolella hankitun osaamisen validointiin sovellettava lähestymistapa voi näin käsitettynä parantaa ratkaisevasti reagointia oppijoiden uusiin tarpeisiin, jotka tarpeet riippuvat suuressa määrin talouden ja yhteiskunnan muutoksista, jotka puolestaan edellyttävät uusia taitoja ja osaamista.

21.

Alueiden komitea katsoo, että epävirallisen koulutuksen ja arkioppimisen kautta hankitun osaamisen validointimekanismien yleinen soveltaminen ei edellytä ammatillisen koulutuksen järjestelmien perinpohjaista uusimista. AK kehottaa kiinnittämään huomiota siihen, että nykyisissä koulutusjärjestelmissä on jo validointimekanismeja, joskin ne ovat hajanaisia, puutteellisia ja keskenään erilaisia.

22.

Jatko-opintoja edeltävän validoinnin tulee tapahtua paikallis-/aluetasolla. Tässä yhteydessä esille nousevia asioita ovat henkilökohtainen opintosuunnittelu, opinto-ohjaus ja ammatinvalintaa koskeva neuvonta, opintojen rahoitusta koskevat kysymykset, tuki opintojen yhdistämiselle eri koulutustasoilla sekä vuoropuhelu osaamistarjonnasta ja työelämän tarpeista.

23.

Alueiden komitea kiinnittää huomiota tarpeeseen varmistaa EU-tasolla validointimenettelyjen asianmukainen laatu ja yhdenmukaisuus, jotta validoinnin kautta hankittujen todistusten vastavuoroinen tunnustaminen olisi mahdollista kaikkialla EU:ssa. Näin ollen komitea katsoo, että on erittäin tärkeää vaihtaa laadunarviointiin ja validointimenettelyihin liittyviä parhaita käytänteitä jäsenvaltioiden välillä. Nämä menettelyt eivät myöskään saa olla liian mutkikkaita tai pitkäkestoisia.

24.

AK kehottaa panemaan neuvoston suosituksiin sisältyvät ehdotukset nopeasti ja kaikilta osin täytäntöön ja korostaa erityisesti tarvetta kytkeä validointiratkaisut kansallisiin tutkintojen viitekehyksiin sekä eurooppalaiseen tutkintojen viitekehykseen sekä tarvetta vahvistaa selkeät säännöt näiden ratkaisujen laadun varmistamisesta voimassa olevien sääntöjen mukaisesti.

25.

Toisaalta alueiden komitea katsoo, että samalla kun painotetaan laadun merkitystä, validointimenettelyjen tulisi olla selkeitä ja riittävän yksinkertaisia, jotta ne eivät lannistaisi henkilöitä, jotka haluavat virallisen todistuksen oppimistuloksistaan, ja jotta elinikäisen oppimisen periaate voisi toteutua käytännössä. Lisäksi epävirallisen ja arkioppimisen tunnustamiseen perustuvat laadunvarmistusmekanismit ovat tarpeen, jotta voidaan taata tällaisten menetelmien tasaveroinen kohtelu viralliseen oppimiseen nähden.

26.

Validointimenettelyjen legitimiteetti edellyttää niiden tiivistä kytkemistä työelämään. Monissa tapauksissa tunnustamista koskevia menettelyjä eri toimialoja varten tulee kehittää kyseisen alan piirissä tai läheisessä yhteistyössä sen kanssa.

27.

Alueiden komitea katsoo, että keskeinen tekijä validointimenettelyjen käyttöönoton onnistumisen kannalta on väestölle ja yrityksille suunnattu, osaamisen validointimahdollisuuksista ja validoinnin tarjoamista eduista kertova riittävän laaja, kattava ja yleistajuinen tiedotuspolitiikka, joka tulee lisäksi muotoilla siten, että otetaan huomioon ne ihmiset, joihin se kohdennetaan.

28.

AK ehdottaa, että toteutetaan erilliset tiedotustoimet kaikille eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen pätevyystasoille (8) (erityisesti kolmannesta kuudenteen pätevyystasoon).

29.

AK ehdottaa lisäksi, että Euroopan sosiaalirahasto koordinoi tiedotustoimintaa ja tietyssä määrin osallistuu sen rahoittamiseen. Sama koskee Erasmus+-ohjelmaa (avaintoimi 3, toimintastrategioiden uudistamisen tukeminen).

30.

Näitä poliittisia ehdotuksia esitettäessä on muistettava, että keskeisen vastuun yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen politiikasta kantaa kaikkialla Euroopan unionissa paikallis- ja aluehallinto.

31.

Paikallis- ja alueviranomaisilla on keskeistä toimivaltaa yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen alalla, ja niillä on välitöntä tietoa alueensa työmarkkinoilla tarvittavasta osaamisesta ja alueen väestön koulutustarpeista. Tämän vuoksi ne vaikuttavat ja voivat parhaalla tavalla vaikuttaa yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen politiikan – ja siten myös epävirallisen ja arkioppimisen validoinnin – suunnitteluun ja toteuttamiseen toissijaisuusperiaatteen mukaisesti.

32.

Alueiden komitea katsoo, että virallisen koulutusjärjestelmän ulkopuolella hankitun osaamisen validointiprosessit ovat erityisen tärkeä osa eurooppalaisen ammatillisen koulutuksen malleihin tehtävää perinpohjaista muutosta. Alueiden näkökulmasta ne ovat olennaisen tärkeitä mekanismeja kestäväpohjaisten työmarkkinoiden luomiseksi, ja lisäksi ne joustavoittavat koulutusjärjestelmiä ja mahdollistavat niiden mukauttamisen yhä nopeammin muuttuvaan maailmaan, parantaen näin yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen yhteyttä työelämään.

33.

Alueiden komitea katsoo, että epävirallisen, arkioppimisen ja ammattikoulutuksen alalla on olennaista vaihtaa hyviä paikallisia ja alueellisia käytänteitä, jakaa opittuja taitoja edelleen ja taata sidosryhmille osallistuminen yhteistyöhankkeisiin.

34.

Alueiden komitea kehottaa kiinnittämään huomiota mahdollisuuksiin ottaa epävirallisen ja arkioppimisen validointiprosesseissa huomioon sellaisissa tilanteissa tehdyt havainnot, joissa ammatillisen koulutuksen järjestelmät eivät vastaa työmarkkinoiden tarpeisiin.

35.

Alueiden komitea katsoo, että olisi tarpeen laatia yhtenäiset Euroopan laajuiset puitteet epävirallisen ja arkioppimisen validointijärjestelmiä varten, jotta voitaisiin varmistaa niiden vastavuoroinen tunnustaminen.

36.

Epävirallisen ja arkioppimisen validoinnin tulee koskea erityisesti viidettä pätevyystasoa, sillä tällä tasolla koulutustarjonta on esimerkiksi Keski- ja Itä-Euroopan maissa vähentynyt lähes olemattomiin.

37.

AK kehottaa laatimaan konkreettiset ja yhteiset EU-tason puitteet paitsi virallisen koulutuksen myös epävirallisen arkioppimisen kautta hankittujen tietojen ja taitojen tunnustamiseksi, niin että turvataan mahdollisuudet siirtymiseen koulutustasolta toiselle.

38.

Epävirallisen oppimisen piiriin kuuluviin erilaisiin käytännönläheisiin koulutusprosesseihin kohdistuva poliittinen kiinnostus on keskittynyt yhä enemmän laatuvaatimuksiin, validointiin ja tunnustamista koskeviin strategioihin.

39.

On erittäin tarpeellista laatia (suuntaviivoista ja mahdollisista täytäntöönpanovaihtoehdoista koostuva) yleiseurooppalainen strategia yhteisen kehyksen luomiseksi epävirallisen koulutuksen ja arkioppimisen tunnustamiselle, jotta helpotettaisiin asiaa koskevien kansallisten menettelyjen laatimista.

40.

On todettava selvästi, että jäsenvaltiot eivät voi toteuttaa ehdotettuja toimia riittävässä määrin ja että niiden laajuuden ja vaikutusten vuoksi ne on parempi toteuttaa EU-tasolla. Ehdotettuihin toimiin liittyy rajatylittäviä näkökohtia, joita jäsenvaltiot tai paikallis- ja alueviranomaiset eivät yksin pysty asianmukaisesti sääntelemään. Lisäksi ehdotettujen toimien täytyy tuottaa selkeää hyötyä verrattuna valtio-, alue- tai paikallistason toteuttamiin toimiin esimerkiksi kattavan, näyttöön perustuvan poliittisen analyysin tai yhteisten puitteiden perusteella, kun tavoitteena on tukea koulutusalan kanssakäymistä muun maailman kanssa. Rajatylittävien näkökohtien vuoksi on validointimenettelyjen määrittämisessä osallistettava myös (sekä julkiset että yksityiset) rajatylittävät yhteistyöorganisaatiot.

41.

EU:n tulee toimia vain niiltä osin kuin se on tarpeellista, ja toiminnan sisällön ja muodon tulee soveltua asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen. Siinä tapauksessa, että on tarpeen vahvistaa EU-tason vaatimuksia, on harkittava vähimmäisvaatimusten asettamista ja vapauden jättämistä jäsenvaltioille sekä toimivaltaisille alue- ja paikallisviranomaisille asettaa halutessaan tiukempia vaatimuksia (suhteellisuusperiaate). Ehdotetun toimintamuodon tulee olla mahdollisimman suoraviivainen, niin että se johtaa aiottujen tavoitteiden saavuttamiseen, ja jättää mahdollisimman paljon päätösvaltaa jäsenvaltioille ja alue- ja paikallistasolle.