9.11.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 378/92

—

ottaa huomioon komission delegoidun asetuksen (C(2013)08887),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan,

—

ottaa huomioon elintarviketietojen antamisesta kuluttajille 25. lokakuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1169/2011 (1), ja erityisesti sen 2 artiklan 2 kohdan t alakohdan, 18 artiklan 3 ja 5 kohdan ja 51 artiklan 5 kohdan,

—

ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi uuselintarvikkeista (COM(2013)0894),

—

ottaa huomioon elintarvikelisäaineista 16. joulukuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1333/2008 (2),

—

ottaa huomioon unionin luettelot, jotka perustettiin 11. marraskuuta 2011 annetulla komission asetuksella (EU) N:o 1129/2011 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1333/2008 liitteen II muuttamisesta vahvistamalla unionissa hyväksyttyjen elintarvikelisäaineiden luettelo (3) ja 11. marraskuuta 2011 annetulla komission asetuksella (EU) N:o 1130/2011 elintarvikelisäaineista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1333/2008 liitteen III muuttamisesta laatimalla unionissa elintarvikelisäaineissa, elintarvike-entsyymeissä, elintarvikearomeissa ja ravintoaineissa käytettäväksi hyväksyttyjen elintarvikelisäaineiden luettelo (4),

—

ottaa huomioon 25. maaliskuuta 2010 annetun komission asetuksen (EU) N:o 257/2010 hyväksyttyjen elintarvikelisäaineiden uudelleenarviointiohjelman perustamisesta elintarvikelisäaineista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1333/2008 mukaisesti (5),

—

ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan päätöslauselmaesityksen,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 87 a artiklan 3 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että elintarviketietojen antamisesta kuluttajille annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1169/2011 18 artiklan 3 kohdassa säädetään, että kuluttajien tiedonsaannin varmistamiseksi kaikki valmistettua nanomateriaalia sisältävät ainesosat on ilmoitettava selkeästi ainesosaluettelossa; toteaa, että kyseisessä asetuksessa säädetään myös valmistettuja nanomateriaaleja koskevasta määritelmästä;

B.

ottaa huomioon, että elintarviketietojen antamisesta kuluttajille annetun asetuksen 18 artiklan 5 kohdassa annetaan asetuksen tavoitteiden saavuttamiseksi komissiolle valtuudet mukauttaa delegoiduilla säädöksillä asetuksessa tarkoitettua valmistetun nanomateriaalin määritelmää teknisen ja tieteellisen kehityksen tai kansainvälisellä tasolla hyväksyttävien määritelmien huomioon ottamiseksi;

C.

toteaa, että komission suosituksessa 2011/696/EU annetaan yleinen määritelmä nanomateriaaleista;

D.

ottaa huomioon, että komission asetuksilla (EU) N:o 1129/2011 ja (EU) N:o 1130/2011 vahvistettiin kattavat unionin luettelot elintarvikelisäaineista, joiden käyttö oli sallittua ennen asetuksen (EY) N:o 1333/2008 voimaantuloa, sen jälkeen kun oli tarkasteltu uudelleen, ovatko ne kyseisen asetuksen säännösten mukaisia;

E.

toteaa, että komission delegoidussa asetuksessa kaikki elintarvikelisäaineet, jotka sisältyvät unionin luetteloihin, on jätetty pois valmistetun nanomateriaalin uudesta määritelmästä ja asetuksessa ehdotetaan sen sijaan, että tarvetta vahvistaa näihin lisäaineisiin liittyviä erityisiä nanomateriaaleihin liittyviä merkintävaatimuksia olisi tarkasteltava uudelleenarviointiohjelmassa komission asetuksen (EU) N:o 257/2010 mukaisesti muuttamalla tarvittaessa asetuksen (EY) N:o 1333/2008 liitteessä II esitettyjä käyttöedellytyksiä ja komission asetuksessa (EU) N:o 231/2012 vahvistettuja kyseisten elintarvikelisäaineiden eritelmiä (6);

F.

toteaa, että nykyään nimenomaan elintarvikelisäaineita voi olla elintarvikkeissa nanomateriaaleina;

G.

toteaa, että tällä yleisellä poikkeuksella kumotaan kaikkien sellaisten elintarvikelisäaineiden, jotka ovat valmistettuja nanomateriaaleja, merkintää koskevat vaatimukset; katsoo, että näin laki menettää tärkeimmän tarkoitusperänsä ja rikotaan direktiivin perustavoitetta, joka koskee kuluttajien terveyden ja etujen korkeatasoista suojelua tarjoamalla loppukäyttäjille mahdollisuus tehdä tietoon perustuvia valintoja;

H.

toteaa, että komissio oikeuttaa tämän kaikkia olemassa olevia elintarvikelisäaineita koskevan yleisen poikkeuksen toteamalla, että ”tällaisten elintarvikelisäaineiden mainitseminen ainesosaluettelossa niin, että niitä seuraa sana ’nano’ suluissa, saattaa hämmentää kuluttajia, koska se voi antaa ymmärtää, että kyseiset lisäaineet ovat uusia, vaikka niitä on käytetty elintarvikkeissa kyseisessä muodossa jo vuosikymmeniä”;

I.

katsoo, että tällainen perustelu on harhaanjohtava ja epäasiallinen, sillä elintarviketietojen antamisesta kuluttajille annetussa asetuksessa ei tehdä eroa olemassa olevien ja uusien nanomateriaalien välillä, vaan vaaditaan yksiselitteisesti kaikkien valmistettua nanomateriaalia sisältävien ainesosien merkintää;

J.

katsoo, että komission aikomus tarkastella tarvetta vahvistaa unionin luetteloihin sisältyviä elintarvikelisäaineita koskevia erityisiä nanomateriaaleihin liittyviä merkintävaatimuksia uudelleenarviointiohjelmassa on epäasianmukainen, koska näin sekoitetaan turvallisuuskysymykset kuluttajien tiedonsaannin kannalta tärkeisiin yleisiin merkintävaatimuksiin; katsoo, että komissio näyttää kyseenalaistavan erityisten nano-merkintöjen tarpeen sinänsä, mikä on ristiriidassa elintarviketietojen antamisesta kuluttajille annetun asetuksen 18 artiklan 3 kohdan kanssa; katsoo, että elintarvikelisäaine joko on nanomateriaalia tai ei ole ja että kyseisten merkintävaatimusten on koskettava kaikkia sallittuja elintarvikelisäaineita, jotka ovat nanomateriaalia, käyttöedellytyksistä ja muista eritelmistä riippumatta;

K.

katsoo lisäksi, että on epäasianmukaista viitata uudelleenarviointiohjelmaan, joka ei liity tähän asiayhteyteen ja joka oli jo olemassa silloin, kun lainsäätäjä päätti sisällyttää elintarviketietojen antamisesta kuluttajille annettuun asetukseen nimenomaiset merkintävaatimukset aikomuksenaan kumota kyseiset merkintävaatimukset kolme vuotta myöhemmin;

1.

vastustaa komission delegoitua asetusta;

2.

katsoo, että komission delegoitu asetus ei ole sopusoinnussa asetuksen (EU) N:o 1169/2011 tavoitteen ja sisällön kanssa ja että se ylittää viimeksi mainitun asetuksen mukaisesti komissiolle siirretyt valtuudet;

3.

kehottaa komissiota esittämään uuden delegoidun säädöksen, jossa otetaan huomioon parlamentin kanta;

4.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle ja ilmoittamaan sille, että delegoitu asetus ei voi tulla voimaan;

5.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.