24.3.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 93/2

—

ottaa huomioon 29. vuosikertomuksen Euroopan unionin lainsäädännön soveltamisen valvonnasta (2011) (COM(2012)0714),

—

ottaa huomioon komission kertomuksen ”EU Pilot -hankkeen arviointikertomus” (COM(2010)0070),

—

ottaa huomioon komission kertomuksen ”EU Pilot -hankkeen toinen arviointikertomus” (COM(2011)0930),

—

ottaa huomioon 5. syyskuuta 2007 annetun komission tiedonannon ”Tulosten Eurooppa – yhteisön lainsäädännön soveltaminen” (COM(2007)0502),

—

ottaa huomioon 20. maaliskuuta 2002 annetun komission tiedonannon kantelijan asemasta yhteisön oikeuden rikkomista koskevissa asioissa (COM(2002)0141),

—

ottaa huomioon 2. huhtikuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Kantelijan asema unionin oikeuden soveltamista koskevissa asioissa – menettelyn päivittäminen” (COM(2012)0154),

—

ottaa huomioon 14. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman 27. vuosikertomuksesta Euroopan unionin oikeuden soveltamisen valvonnasta (2009) (1),

—

ottaa huomioon 26. marraskuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin oikeudellisen yksikön lausunnon ”Access to information about pre-infringement cases in the context of the EU Pilot and the annual report on the monitoring of the application of EU law”,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin oikeuden soveltamisen valvonnasta laaditun 29. vuosikertomuksen liitteenä olevat komission yksiköiden valmisteluasiakirjat (SWD(2012)0399 ja SWD(2012)0400),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan ja vetoomusvaliokunnan lausunnot (A7-0055/2014),

A.

ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksen myötä otettiin käyttöön muutamia uusia oikeusperustoja, joilla pyrittiin helpottamaan EU:n lainsäädännön täytäntöönpanoa, soveltamista ja valvontaa;

B.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklassa oikeus hyvään hallintoon määritellään jokaisen oikeudeksi siihen, että unionin toimielimet käsittelevät hänen asiansa puolueettomasti, oikeudenmukaisesti ja kohtuullisessa ajassa;

C.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 298 artiklan mukaan unionin toimielimet, elimet ja laitokset tukeutuvat tehtäviään hoitaessaan avoimeen, tehokkaaseen ja riippumattomaan eurooppalaiseen hallintoon;

D.

ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin oikeudellisen yksikön mukaan EU Pilot -hankkeella, verkkosivustolla, jota jäsenvaltiot ja komissio käyttävät pyrkiessään selventämään unionin oikeuden soveltamiseen liittyvien ongelmien asiakohtaista ja oikeudellista taustaa, ei ole oikeudellista asemaa, ja että Euroopan parlamentin ja komission välisistä suhteista tehdyssä puitesopimuksessa komissio lupaa antaa parlamentille yhteenvetona tiedot kaikista rikkomusmenettelyistä alkaen virallisista ilmoituksista, myös tapauskohtaisesti, ja EU Pilot -hankkeen yhteydessä se voi ainoastaan kieltäytyä antamasta henkilötietoja;

1.

toistaa näkemyksensä, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 17 artiklassa määritetään komission päätehtäväksi toimia perussopimusten valvojana; toteaa tässä yhteydessä, että komission valta ja velvollisuus valvoa EU:n lainsäädännön soveltamista ja muun muassa käynnistää rikkomusmenettelyjä niitä jäsenvaltioita vastaan, jotka eivät ole noudattaneet perussopimusten mukaista velvoitettaan (2), on unionin oikeusjärjestyksen kulmakivi ja sellaisena yhdenmukainen oikeusvaltioperiaatteeseen perustuvan unionin käsitteen kanssa;

2.

toteaa, että vuosikertomuksensa (3) mukaan komissio on viime vuosina vähentänyt uusien rikkomusmenettelyjen määrää ja käynnistänyt näitä menettelyjä 2 900 vuonna 2009, 2 100 vuonna 2010 ja 1 775 vuonna 2011; toteaa lisäksi, että vuosikertomuksen mukaan tapaukset, joissa kansallisen lainsäädännön osaksi saattaminen on myöhästynyt, ovat lisääntyneet useiden vuosien ajan (1 185 vuonna 2011, 855 vuonna 2010, 531 vuonna 2009) ja että neljä politiikan alaa, joihin rikkomiset useimmiten liittyvät, ovat ympäristö (17 prosenttia), sisämarkkinat (15 prosenttia), liikenne (15 prosenttia) ja verotus (12 prosenttia);

3.

panee merkille, että yhä harvempi rikkomustapaus (60,4 prosenttia) päätettiin vuonna 2011 ennen tuomioistuinkäsittelyä, kun vuonna 2010 vastaava osuus tapauksista oli 88 prosenttia; katsoo, että on tärkeää edelleen valvoa jäsenvaltioiden toimia huolellisesti ottaen huomioon, että eräät Euroopan parlamentille esitetyt vetoomukset ja komissiolle esitetyt kantelut koskevat ongelmia, jotka jatkuvat, vaikka asian käsittely on päätetty;

4.

toteaa, että yhteensä 399 rikkomustapauksen käsittely päätettiin, koska jäsenvaltio oli osoittanut noudattavansa unionin oikeutta ja pyrkinyt vakavasti ratkaisemaan rikkomustapauksen oikeuskäsittelyyn turvautumatta; toteaa myös, että vuonna 2011 tuomioistuin antoi 62 SEUT-sopimuksen 258 artiklan mukaista tuomiota ja että 53 tapauksista (85 prosenttia) ratkesi komission eduksi;

5.

on huolissaan siitä, että jäsenvaltioiden tekemät rikkomukset, jotka liittyvät kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen myöhästymiseen, ovat tasaisesti lisääntyneet, koska vuoden 2011 lopussa käsiteltävänä oli yhä 763 tapausta, joissa kansallisen lainsäädännön osaksi saattaminen oli myöhästynyt, mikä merkitsi 60 prosentin lisäystä edellisen vuoden vastaavaan määrään;

6.

panee merkille, että vuoden 2011 loppupuolella komissio saattoi tuomioistuimen käsiteltäväksi ensimmäisen myöhäistä kansallisen lainsäädännön osaksi saattamista koskevan rikkomuksen, johon liittyi SEUT-sopimuksen 260 artiklan 3 kohdan mukainen taloudellisia seuraamuksia koskeva pyyntö;

7.

katsoo kuitenkin, että nämä tilastotiedot eivät anna tarkkaa kuvaa todellisesta EU:n lainsäädännön noudattamisvajeesta, vaan niissä näkyvät ainoastaan kaikkein vakavimmat rikkomiset tai kaikkein äänekkäimpien henkilöiden tai yksiköiden kantelut; toteaa, ettei komissiolla ole tällä hetkellä toimintalinjaa eikä resursseja, joiden avulla se voisi järjestelmällisesti tunnistaa kaikki täytäntöönpanon laiminlyöntitapaukset ja valvoa niitä (4);

8.

kiinnittää huomiota siihen, että EU:n toimielinten välinen sopimus ilmoituksista, joissa esitetään direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde (”vastaavuustaulukot”), tuli voimaan 1. marraskuuta 2011 ja että näin ollen sen vaikutusta ei ole ollut mahdollista arvioida tässä vuosikertomuksessa;

9.

odottaa komission esittävän ensimmäisen näitä ilmoituksia koskevan selonteon 1. marraskuuta 2014 mennessä vuosikertomuksessaan antamansa lupauksen mukaisesti;

10.

katsoo SEUT-sopimuksen 258 ja 260 artiklassa määrättyjen rikkomusmenettelyjen toimivuuden osalta, että komission olisi huolehdittava siitä, että parlamentille esitettyjä vetoomuksia ja komissiolle esitettyjä kanteluja kohdellaan tasavertaisesti;

11.

korostaa, että unionin kansalaisten esittämissä vetoomuksissa tulee esiin EU:n oikeuden rikkomisia etenkin perusoikeuksien, ympäristön, sisämarkkinoiden ja omistusoikeuksien alalla; katsoo, että vetoomukset osoittavat, että EU:n oikeuden puutteellinen täytäntöönpano tai virheellinen soveltaminen on edelleen yleistä ja laajalle levinnyttä;

12.

kehottaa komissiota tekemään EU:n lainsäädännön noudattamisesta todellisen poliittisen prioriteetin, johon on pyrittävä yhteistyössä parlamentin kanssa; toteaa, että parlamentin tehtävänä on a) pitää komissio poliittisesti vastuuvelvollisena ja b) lainsäädäntövallan käyttäjänä varmistaa, että se on itse ajan tasalla voidakseen parantaa jatkuvasti lainsäädäntötyötään;

13.

toteaa, että säädösten noudattamista edistävien välineiden järjestelmällinen käyttäminen ja Euroopan parlamentin tutkintaoikeuden järjestelmällinen kunnioittaminen on välttämätöntä kantelujen käsittelymenettelyjen yhteydessä;

14.

panee merkille, että rikkomusmenettely sisältää kaksi vaihetta: hallinnollisen käsittelyn (tutkinta) ja käsittelyn Euroopan unionin tuomioistuimessa; toteaa komission myöntävän, että kansalaisilla, yrityksillä ja sidosryhmäorganisaatioilla on merkittävä osuus, sillä ne raportoivat puutteista EU:n oikeuden soveltamisessa ja/tai sen saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä jäsenvaltioissa; toteaa myös, että ”kun ongelma on havaittu, sitä seurataan EU Pilot -järjestelmän puitteissa käytävillä komission ja jäsenvaltion kahdenvälisillä keskusteluilla sen korjaamiseksi siinä määrin kuin se on mahdollista” (5);

15.

toteaa tässä yhteydessä, että EU Pilot -hanke on määritelty komission ja jäsenvaltion kahdenvälisten keskustelujen foorumiksi (6), jolla ei ole oikeudellista asemaa vaan se on pikemminkin komission hallinnollisen riippumattomuuden työkaluna (7) rikkomusmenettelyä edeltävän menettelyn yhteydessä;

16.

pitää valitettavana EU Pilot -hankkeen oikeudellisen aseman puuttumista ja katsoo, että legitimiteetti voidaan taata vain mahdollistamalla avoimuus sekä kantelijoiden ja Euroopan parlamentin osallistuminen EU Pilot -hankkeeseen ja että laillisuus voidaan taata hyväksymällä mahdollisimman pian oikeudellisesti sitova säädös, joka sisältää rikkomusmenettelyä edeltävää vaihetta ja rikkomusmenettelyä koskevat säännöt, kuten äskettäisessä parlamentin tutkimuksessa on huomautettu (8); katsoo, että tällaisessa oikeudellisesti sitovassa säädöksessä olisi selvennettävä yksittäisten kantelijoiden laillisia oikeuksia ja komission velvollisuuksia ja siinä olisi pyrittävä mahdollistamaan kantelijoiden osallistuminen EU Pilot -hankkeeseen siinä määrin kuin mahdollista ja varmistettava vähintään se, että kantelijoille tiedotetaan menettelyn eri vaiheista;

17.

pitää tässä yhteydessä valitettavana, että parlamentin edellisten päätöslauselmien johdosta ei ole toteutettu seurantatoimia eikä varsinkaan sen kehotuksesta antaa SEUT-sopimuksen 298 artiklan nojalla sitovia sääntöjä asetuksella, jossa määritellään rikkomusmenettelyn ja sitä edeltävän menettelyn eri näkökohdat, mukaan lukien ilmoitukset, sitovat määräajat, oikeus tulla kuulluksi, perusteluvelvollisuus ja jokaisen oikeus saada tutustua itseään koskeviin tietoihin, jotta voidaan lujittaa kansalaisten oikeuksia ja taata avoimuus;

18.

katsoo, että EU Pilot -järjestelmän täytäntöönpanoa on parannettava avoimuuden osalta suhteessa kantelijoihin; pyytää saada pääsyn tietokantaan, jonne kaikki kantelut kerätään, voidakseen suorittaa tehtävänsä eli valvoa perussopimusten noudattamisen valvojana toimivaa komissiota;

19.

korostaa hyvien hallintokäytäntöjen merkitystä ja kehottaa vahvistamaan rikkomusmenettelyn eri näkökohtia koskevat menettelysäännöt asetuksella, jonka oikeusperustana käytetään SEUT-sopimuksen 298 artiklaa;

20.

kehottaa siksi jälleen kerran komissiota ehdottamaan SEUT-sopimuksen 298 artiklan tarjoamaa uutta oikeusperustaa käyttäen sitovia sääntöjä asetuksen muodossa, jotta kunnioitetaan täysin perusoikeuskirjan 41 artiklan mukaista kansalaisten oikeutta hyvään hallintoon;

21.

muistuttaa, että Euroopan parlamentin ja komission välisistä suhteista tehdyssä tarkistetussa puitesopimuksessa komissio lupaa ”antaa […] parlamentille yhteenvetona tiedot kaikista rikkomusmenettelyistä alkaen virallisista ilmoituksista ja parlamentin niin pyytäessä myös […] asioista, joita rikkomusmenettely koskee” ja odottaa, että tätä lauseketta sovelletaan käytäntöön vilpittömässä mielessä;

22.

toistaa sen vuoksi, että parlamentilla on oikeus saada yksityiskohtaisia tietoja säädöksistä tai säännöksistä, joiden saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä ilmenee ongelmia, sekä tiettyjä säädöksiä tai säännöksiä koskevien kantelujen määrästä (9) ja että vaikka komissiolla on oikeus evätä Euroopan parlamentilta oikeus saada henkilötietoja EU Pilot -hankkeen tietokannasta, parlamentilla on oikeus pyytää tietoja nimettömässä muodossa pysyäkseen täysin ajan tasalla kaikista unionin lainsäädännön täytäntöönpanoon ja soveltamiseen liittyvistä asioista (10);

23.

panee tyytyväisenä merkille, että kaikki jäsenvaltiot osallistuvat EU Pilot -hankkeeseen; toivoo, että tällaisesta osallistumisesta on seurauksena rikkomusmenettelyjen väheneminen; kehottaa antamaan kansalaisille enemmän tietoa EU Pilot -hankkeesta;

24.

katsoo, että EU Pilot -hanke ja yleisemmin EU:n lainsäädännön rikkomiset ja parlamentin oikeus saada rikkomusmenettelyä edeltävään vaiheeseen ja rikkomusmenettelyyn liittyviä olennaisia tietoja, ovat keskeisiä kysymyksiä, jotka on otettava huomioon tulevassa toimielinten välisessä sopimuksessa;

25.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä unionin tuomioistuimelle, Euroopan oikeusasiamiehelle ja jäsenvaltioiden parlamenteille.