28.1.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 32/1

Yleisesittelijä:

Brendan BURNS

Toinen esittelijä:

Pavel TRANTINA

1.1

ETSK ottaa huomioon, ettei EU:lla ole välitöntä toimivaltaa yleissivistävän tai ammatillisen koulutuksen aloilla ja että jäsenvaltioiden koulutusjärjestelmissä on eroja, mutta se haluaa tuoda esiin yhteisen eurooppalaisen ongelman, joka koskee ammatillisen jatkokoulutuksen tarjontaa Euroopan maaseutu- ja syrjäalueilla ja johon on puututtava unioni-, valtio- ja aluetasoilla.

1.2

Tarvitaan uusi Euroopan laajuinen strategia, jonka avulla kannustetaan unionin toimielimiä ja jäsenvaltioiden hallituksia sekä yrityksiä, ammattijärjestöjä ja muita kansalaisyhteiskunnan organisaatioita parantamaan yhteistyötään, jotta ammatillinen jatkokoulutus on koulutuksessa olevien työtekijöiden ja heidän työnantajiensa ulottuvilla. Ammatillisen jatkokoulutuksen tulisi tapahtua lähellä työpaikkaa ja sen kanssa yhteensopivassa ympäristössä. Toimivaltaisten viranomaisten tulisi edistää tällaista yhteistyötä ja kannustaa siihen sekä huolehtia asianmukaisen rahoitustuen varmistamisesta.

1.3

Yhteiskunnan ja viranomaisten on tunnustettava, etteivät mikro- ja pienyritykset ole suuryritysten pienempiä versioita. Tämä oletus on osoittautunut vääräksi ja on yksi tärkeimmistä syistä siihen, että ammattitaidon kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa koulutuksessa eivätkä työelämässä.

1.4

On kehitettävä uudenlaista ammatillista jatkokoulutusta ja ammattipätevyyttä mikro- ja pienyrityksiä varten kyseisissä yrityksissä tosiasiassa suoritettaviin tehtäviin perustuvien empiiristen tietojen pohjalta.

1.5

Maaseudun yrityksiin kohdennetut jatkokoulutustoimet on tarjottava paikallisesti tieto- ja viestintätekniikkaa ja muita laajakaistapalveluja hyödyntäen. Tämä edellyttää sitä, että nopeiden mobiilien ja kiinteän verkon laajakaistayhteyksien yleistä saatavuutta maaseutu- ja syrjäalueilla pidetään ”keskeisenä infrastruktuurina”. EU:n kilpailulainsäädännön ei näin ollen saisi antaa estää valtiollista ja alueellista hallitusvaltaa kehittämästä nopeaa laajakaistaa maaseutualueilla.

1.6

Valtiollisten ja alueellisten hallitustahojen on tunnustettava, että mikro-, perhe- ja pienyritysten kehittämisen tukeminen maaseutu- ja syrjäalueilla on hyvä pitkän aikavälin investointi, joka auttaa pysäyttämään muuttoliikkeen, vähentää pienten ja suurten kaupunkien palveluihin kohdistuvaa painetta, palauttaa paikallisyhteisöjen taloudellisen kestävyyden ja edistää maaseutuympäristön säilyttämistä.

1.7

Valtiollisen tai alueellisen hallitusvallan pitkäkestoinen taloudellinen tuki paikallisille ryhmille auttaa koordinoimaan paikallisten tarpeiden kartoittamista ja niiden tyydyttämistä. Tällainen tuki auttaa myös saamaan yhteisöt suoraan mukaan ratkaisemaan maaltamuutosta johtuvia ongelmia, kun taas rakennerahastoista, erityisesti Euroopan sosiaalirahastosta, peräisin olevan tuen avulla tulee voida mahdollistaa ammatillinen jatkokoulutus, joka vastaa eri osapuolten tarpeita.

2.1

Käsillä olevan lausunnon tarkoituksena on tuoda esiin tarve kehittää nykyistä parempi ammatillisen jatkokoulutuksen ja ammatillisen täydennyskoulutuksen järjestelmä maaseutualueilla, etenkin vuoristo- ja saarialueilla.

2.2

Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskuksen (Cedefop) määritelmän (1) mukaan ammatillisella jatkokoulutuksella tarkoitetaan ”ammatillisen peruskoulutuksen – tai työelämään astumisen – jälkeistä koulutusta, jolla pyritään auttamaan henkilöitä parantamaan tai ajanmukaistamaan osaamistaan ja/tai pätevyyttään; hankkimaan uusia pätevyyksiä urakehitystä tai uudelleenkoulutusta varten; jatkamaan henkilökohtaista tai ammatillista kehitystä. Ammatillinen jatkokoulutus on osa elinikäistä oppimista, ja sen piiriin voi kuulua minkälainen koulutus tahansa (perus-, erityis- tai ammatillinen koulutus, virallinen koulutus, arkioppiminen jne.). Sillä on keskeinen merkitys henkilöiden työllistyvyydelle.”

2.3

Ammatilliseen jatkokoulutukseen liittyviin ongelmiin maaseutu- ja syrjäalueilla on kiinnitetty huomiota useissa maataloutta käsittelevissä ETSK:n lausunnoissa (2) ja julkisissa kokouksissa. Käsillä olevassa lausunnossa pyritään kokoamaan yhteen eräitä keskeisiä kysymyksiä ja esittämään niihin vastauksia.

2.4

EU:n maaseutu-, vuoristo- ja saarialueet eroavat toisistaan huomattavasti. Niiden erittäin hyvinvoivien alueiden rinnalla, missä vallitsee alhainen työttömyys ja vakaa kasvu, on alueita, joiden ongelmina ovat kasaantuvat talousvaikeudet, muuttoliike ja väestön ikääntyminen. Ammatillisia koulutusmahdollisuuksiakaan ei aina ole tarjolla riittävän lähellä.

2.5

Koska elinolot ovat parantuneet kaupungeissa, monet nuoret ovat muuttaneet pois maaseutu-, vuoristo- ja saarialueilta. Näin syntyy taloudellinen ja sosiaalinen noidankehä, joka kiihtyy entisestään, kun yhä enemmän ihmisiä muuttaa pois. Väestön menettäminen vähentää yhteisössä kiertävän rahan määrää, mikä vaikuttaa paikallisyritysten, kauppojen ja liikenneyhteyksien elinkelpoisuuteen. Ilmiötä pahentaa usein terveydenhuoltopalvelujen, pankkien, oppilaitosten ja muiden palvelujen mahdollinen menettäminen.

2.6

Euroopan maaseutu-, vuoristo- ja saarialueilta ovat peräisin monet paikallisesti tuotetut elintarvikkeet ja raaka-aineet. Lisäksi kyseiset alueet tarjoavat paikan muulle yhteiskunnalle rentoutumista, vapaa-ajanviettoa, urheilua ja muuta toimintaa varten. Ilman ammattitaitoisia ja hyvin koulutettuja työntekijöitä, jotka hoitavat maatiloja, metsiä, louhoksia, hotelleja ja taide- ja käsityöyrityksiä, monet tällaiset paikat kuitenkin katoavat.

2.7

Yritysten kyky toimia näillä vaikeilla alueilla on keskeinen kysymys, ja työnantajat tarvitsevat tätä varten ammattitaitoista ja hyvin koulutettua henkilöstöä, mikä edellyttää nykyistä tiiviimpää yhteistyötä paikallisten koulujen, teknisten oppilaitosten ja korkeakoulujen kanssa.

2.8

Alueet muodostavat tason, jolla ammattioppilaitosten ja yritysten välinen yhteistyö parhaiten toteutuu ja jolla sitä on paras kehittää. Viranomaisten on kaikilla tasoilla pohdittava huolellisesti ja kohdennetusti ammatillisen jatkokoulutuksen käynnistämistä ja kehittämistä maaseutu- ja syrjäalueilla ja/tai väestötiheydeltään alhaisilla alueilla (tähän sisältyvät riittävät investoinnit mutta myös ammattioppilaitosten ja yritysten yhteistyötä edistävien paikallisaloitteiden tukeminen, kannustaminen ja avustaminen).

2.9

Kuten ETSK on useaan otteeseen painottanut, on annettava henkilökohtaista ura-neuvontaa ja -ohjausta (3).

2.10

Ammatillisen jatkokoulutuksen saatavuus on ratkaisevan tärkeää itsenäisen ammatinharjoittamisen ja ammattitaitoisen työvoiman kehittämisessä. Valitettavasti useimmat ammatillista koulutusta tarjoavat oppilaitokset sijaitsevat tiheästi asutuilla alueilla, minkä vuoksi maaseutu-, vuoristo- ja saarialueilta kotoisin olevat, koulutuksessa olevat henkilöt ovat epäedullisessa asemassa, koska heillä on pitkä matka näihin oppilaitoksiin. Etenkin jos on tarkoitus osallistua lyhytaikaiseen koulutukseen tai vuorottelukoulutuksen tietopuoliseen opetukseen, tästä aiheutuu useimmissa tapauksissa lisäkustannuksia ja tuntuvia haittoja.

2.11

Koulutuksen tuominen maaseutu-, vuoristo- ja saarialueille on ongelma, joka on tunnustettu monissa EU-maissa. Valitettavasti monet ongelman ratkaisuun tarkoitetut ohjelmat ovat usein perustuneet ”kaupunkiympäristöön kehitettyihin ratkaisuihin”, joita ei voida toteuttaa maaseutu-, vuoristo- ja saarialueilla.

2.12

Koulutusjärjestelmät vaihtelevat Euroopassa jäsenmaittain niin paljon (eräät on järjestetty keskitetysti, toiset taas liittovaltion tasolla, jolloin alueet ovat vastuussa), että on vaikea kuvitella ”eurooppalaista ratkaisua”. Vaikka ratkaisut voivatkin olla erilaisia, on kuitenkin hyödyllistä kartoittaa yhteisiä ongelmia ja etsiä yhteisiä ratkaisuja, jotta mahdollistetaan vastavuoroinen oppiminen parhaista käytänteistä käsin. ETSK korostaa pitävänsä kaksijakoista ammattikoulutusjärjestelmää erityisen hyväksi osoittautuneena menettelynä, jossa oppilaitoksella ja kouluttavalla yrityksellä on yhteinen vastuu ja johon työmarkkinaosapuolet osallistuvat.

2.13

Ammatillinen jatkokoulutus maaseutualueilla voi tarjota erityiskoulutusta tietyillä aloilla, jotka ovat suoraan yhteydessä maaseudun taloudellisiin toimiin ja niiden luonnollisiin olosuhteisiin, mukaan luettuina muun muassa kala- ja metsätalous, ympäristö ja maatalous. Tällaisen erityiskoulutuksen olisi vastattava tarvittavia laatunormeja, jotta erityisohjelmat olisivat keino houkutella oppilaita, antaa koulutusta saaneille henkilöille asiaankuuluva pätevyys ja näin edesauttaa paikallista sosioekonomista elpymistä.

3.1

Koulutusta tarjoavat oppilaitokset eivät aina ymmärrä mikro- ja pienyrityksissä tehtävää työtä. Useimmat ammatillisen täydennyskoulutuksen kurssit on suunniteltu vastaamaan keskisuurten ja suurten yritysten tarpeisiin, joissa työpaikka on jaettu osastoihin ja työntekijät on palkattu oppimaan tietty työ. Tällainen teollisen massatuotannon kaltainen työ perustuu siihen, että kullakin työntekijällä on tarkkaan määritellyt tehtävät ja kukin noudattaa helposti arvioitavia menettelyjä, sekä siihen, että kukin pätevyys liittyy tiettyyn työhön.

3.2

Useimmat mikro- ja pienyritykset sitä vastoin tarvitsevat työntekijöitä, joiden on oltava monitaitoisia ja joustavia. Sen sijaan, että työntekijät palkattaisiin tekemään yhtä tiettyä työtä, he työskentelevät pienissä ryhmissä, joiden on yhdessä suoriuduttava kaikista tarvittavista yritystoiminnan edellyttämistä tehtävistä. Näiden yritysten työntekijöiden on näin ollen huolehdittava työtehtävistä, joista suuremmissa yrityksissä huolehtivat työntekijät, joilla on useita erilaisia ammattinimikkeitä.

3.3

Kaupunkeihin keskittyneet oppilaitokset eivät aina ymmärrä tätä toimintatapaa. Ongelman tunnustaminen auttaisi kouluttajia ymmärtämään, miten mikro- ja pienyritykset toimivat ja miksei nykyinen tiettyihin tehtäviin keskittynyt koulutus ja ammattipätevyys sovellu mikro- ja pienyritysten toimintatapaan. Tämä auttaisi myös pienyrityksiä kehittämään ja tukemaan yrityksen sisäistä työhön perustuvaa koulutusta.

3.4

Monet mikro- ja pienyritykset mukautuvat myös erilaisiin asiakkaiden vaatimuksiin, mikä usein edellyttää kertaluonteisia innovatiivisia ratkaisuja. Esimerkiksi pienet mekaniikkayritykset tarvitsevat käytännön taitoja ”korjaamiseen ja uudelleenkäyttöön”. Tämä poikkeaa useimmista suuryrityksistä, jotka eivät korjaa vaan poistavat ja asentavat uusia osia ja palauttavat rikkoutuneen osan valmistajalle. Tämä yksinkertainen esimerkki osoittaa, miksi pienyritysten työntekijät tarvitsevat lisätaitoja, joita ei vaadita suuremmissa yrityksissä. Tästä syystä kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa koulutuksessa eivätkä työmarkkinoilla ja tämän vuoksi niin monet eurooppalaiset mikro- ja pienyritykset torjuvat nykyisen ammatillisen koulutuksen ja ammattipätevyydet, jotka on kehitetty niiden toimialoja varten.

3.5

Samanlaisia menettelyyn ja osaamiseen liittyviä ongelmia ovat havainneet mikro- ja pk-yritykset, jotka toimivat koneenrakennuksen, arkkitehtuurin, maatalouden, rakentamisen ja metsätalouden aloilla sekä monilla muilla aloilla.

3.6

Erilaisia ongelmia on myös perheyrityksillä, joissa pojat ja tyttäret ovat usein muutoksen edistäjiä ja niin harjoittelijoita kuin potentiaalisia johtohenkilöitä. Perheyrityksissä poikien ja tytärten kouluttaminen alkaa paljon varhaisemmassa vaiheessa kuin suuryrityksen työntekijän kohdalla.

4.1

Uusien ja yrityksessä jo olevien työntekijöiden kouluttaminen on ongelma etenkin silloin kun työntekijät käyvät teknisen koulutuksen keskuksissa, jotka sijaitsevat kaukana työpaikasta. Jos koulutuskeskukseen matkustamiseen kuluu paljon aikaa, monet mikro- ja pienyritysten omistajat pitävät työntekijän kouluttamista ajanhukkana.

4.2

Mikro- ja pienyritykset ovat tietoisia siitä, että elinikäinen oppiminen sekä epävirallisen ja arkioppimisen kautta saatujen taitojen ja pätevyyksien validointi (4) auttavat työntekijöitä ja yrityksiä kehittämään ja ottamaan käyttöön enemmän teknologiaa. Suuri osa elinikäisen oppimisen opetusmateriaalista on saatavilla sähköisesti, mainittakoon alakohtaiset opetusvideot, käsikirjat, verkkoesittelyt, verkkokurssit ja muut sähköiset etäopiskelumateriaalit ja ohjelmat. Valitettavasti nämä opetusohjelmat ovat usein vaikeasti saatavilla maaseutu-, vuoristo- ja saarialueilla erittäin hitaiden laajakaistayhteyksien vuoksi (0,4 mbps – 1,5 mbps) (5).

4.3

Etäisyys koulutuskeskuksiin saattaa olla vähemmän merkittävä seikka, jos kurssit ovat laadukkaita ja jos kuljetus järjestetään ja kuljetuskustannukset korvataan, mutta näin ei puututa useimpien syrjäisillä vuoristo- ja saarialueilla koulutuksessa olevien henkilöiden kohtaamiin keskeisiin ongelmiin.

5.1

Ammatillinen jatkokoulutus on erityistekijä, joka on otettava huomioon taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen yhteydessä (Eurooppa 2020 -strategia). Se on myös tekijä, joka vaikuttaa alueelliseen ja sosiaaliseen koheesioon Euroopan unionissa.

5.2

Paikallisten perusrakenteiden käyttöön asettaminen yhteiseksi hyväksi auttaisi maaseutu-, vuoristo- ja saarialueiden paikallisyhteisöjä tarjoamaan asianmukaista ammatillista koulutusta. Valtion viranomaisten olisi keskityttävä poistamaan esteet, joiden vuoksi todettuja ammatillisen jatkokoulutuksen tarpeita täyttäviä paikallisaloitteita ei voida toteuttaa. Tiiviimpi yhteistyö sekä paikallisviranomaisten ja hankkeiden käynnistäjien, myös kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden, kohtaamien haasteiden parempi ymmärtäminen edistäisivät rakentavien ratkaisujen löytämistä.

5.3

Julkinen valta voisi käyttää mahdollisuutta hajauttaa palveluja maaseutualueille, mistä olisi hyötyä paikallisyhteisöille (6).

5.4

Kuulemistilaisuudessa ”Ammatillinen kehitys ja koulutus maaseutualueilla” (7) toistettiin useissa esityksissä, että yhteisöjen on tärkeää tarttua ongelmiinsa ja löytää omat erityisratkaisunsa. Tällaiset toteamukset toivat esiin myös muita asiaan liittyviä kysymyksiä ja osoittivat selvästi, että ammatillisen jatkokoulutuksen parantamisen on oltava osa paljon laajempaa suunnitelmaa, jossa puututaan samalla kokonaiseen joukkoon kulloisenkin yhteisön ongelmia.

5.5

Kaikkien asianomaisten sidosryhmien välinen yhteistyö on ensisijaisen tärkeää. Jotta näissä yhteisöissä voitaisiin aloittaa ammatillinen koulutus, on tehtävä yhteistyötä kaikkien paikallisten yritysten, oppilaitosten, oppilaitosten henkilökunnan, opiskelijoiden ja heidän perheidensä, työttömien, työntekijöiden, kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ja vapaaehtoistyöntekijöiden kanssa sekä otettava huomioon yhteisön pitkän aikavälin tarpeet. Erityisesti tuotiin esiin, että on tärkeää antaa paikallisväestölle vaikutusmahdollisuuksia ja että paikallisväestön keskuudesta nousee ”muutoksen edistäjiä”. Näin yhteisöt voivat kehittää omia ratkaisujaan.

5.6

Ratkaistavana ongelmana mainittiin myös poliittisen tahdon tarve paikallisella, alueellisella ja valtakunnallisella hallintotasolla, jotta varmistetaan, että tällaiset yhteisöt saavat pitkän aikavälin rahoitus- ja infrastruktuuritukea.

5.7

Mobiilin ja kiinteän verkon laajakaistan käyttö määriteltiin tärkeäksi kanavaksi kehitettäessä ammatillista koulutusta ja etenkin tieto- ja viestintätekniikkaan liittyviä taitoja, jotka ovat muodostumassa välttämättömiksi niin työ- kuin yksityiselämässä. Digitaalinen osaaminen ja digitaaliset taidot ovat välttämättömiä, jotta voidaan käyttää laitteita ja hyödyntää palveluita. Nämä taidot ovat nykyisin keskeinen osa jokaisen ihmisen taloudellista ja sosiaalista elämää, ja ne olisi otettava huomioon koulutuksen kaikissa vaiheissa ja muodoissa, alemman perusasteen koulutuksesta aikuiskoulutukseen (8). Toimintapolitiikoissa on myös otettava huomioon paikallisväestön ominaispiirteet, kuten ikä sekä koulutus- ja tulotaso. Ammatillisessa jatkokoulutuksessa maaseutualueilla voidaan myös hyödyntää avointa ja etäopetusta (verkko-oppiminen / avoin opetus), jotta tiettyjen aiheiden tai koulutustoimien kohdalla täydennetään lähiopetusta. Tätä varten on oltava käytössä teknologia ja yhteydet.

5.8

Nopean laajakaistayhteyden yleinen saatavuus on näin ollen ratkaisevan tärkeää sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistämiseksi. Suunnitelmat laajentaa rakennerahastojen ja maaseudun kehittämisrahastojen käyttöä siten, että niillä täydennetään taloudellisesti elinkelpoisten laajakaistahankkeiden toteuttamista, ovat näin ollen tervetulleita. On kuitenkin myös erittäin tärkeää, että tämä investointi hyödyttää suurta yleisöä siten, että voidaan tarjota korkealaatuisia palveluita (esimerkiksi terveydenhuoltopalvelut ja paikallishallinnon palvelut) ja että kaikkien loppukäyttäjien kustannukset alenevat merkittävästi. Langattoman modeemin (Wi-Fi) maksuton käyttömahdollisuus julkisissa tiloissa on myös tärkeää kehitettäessä nopean laajakaistan yleistä saatavuutta pienissä kaupungeissa ja kylissä.

5.9

On tunnustettu, että maaseutu-, vuoristo- ja saarialueilla asumiseen ja työntekoon tarvittavien taitojen tarjonta on monimutkainen kysymys, joka edellyttää kunkin paikallisyhteisön edistämää integroitua lähestymistapaa, kuten Euroopan maaseutuväestön eristyneisyyttä koskevassa Volonteurope-hankkeen kampanjassa esitetään (9). Yritysten ja paikallisyhteisöjen tulisi saada ammatillisen jatkokoulutuksen rahoitusta varten asianmukaista tukea Euroopan sosiaalirahastosta, ja näiden tukien saamisen edellytyksiä tulisi helpottaa. On myös tärkeää, ettei taloudellinen tuki perustu vain kaupallisiin kriteereihin. Esimerkiksi Leaderin ja paikallisyhteisöjen omien kehittämishankkeiden yhteydessä käytettävissä olevien varojen saatavuus on keskeistä. Näin helpotettaisiin paikallisten toimintaryhmien, yhteisön organisaatioiden ja kansalaisyhteiskunnan roolia, sillä niille tarjottaisiin toimintakehys, rahoitus, osallistuminen ja tuki.

5.10

Euroopassa on paikallis- ja alueviranomaisten verkostoja, jotka ovat sitoutuneet tekemään yhteistyötä ammatillisen koulutuksen ja elinikäisen oppimisen alalla. Ne ovat Euroopan alueiden koulutustutkimus- ja koulutussäätiö (FREREF) ja Euroopan alue- ja paikallishallinnon edustajien elinikäisen oppimisen verkosto (EARLALL). Näiden eurooppalaisten verkostojen olisi tarkasteltava myös ammatillisen jatkokoulutuksen saatavuutta etenkin maaseutualueilla, sillä etenkin aluetasolla voidaan luoda asianomaisten sektorien – esimerkiksi paikallis- ja alueviranomaisten, yritysten ja työmarkkinaosapuolten, kansalaisyhteiskunnan ja työvoimatoimistojen sekä koulutusta ja ammatinvalinnanohjausta tarjoavien keskusten – välisiä yhteistyö- ja kumppanuusaloja.

5.11

Kansalaisyhteiskunnan organisaatioita olisi kannustettava jakamaan esimerkkejä parhaista käytänteistä ja innovatiivisista lähestymistavoista maaseudun eristyneisyyden osalta. Niiden edustajien olisi voitava toimia aktiivisemmin maaseudun kehittämiseen vaikuttavien eurooppalaisten rahastojen (maaseuturahasto, ERI-rahastot) hallintorakenteessa, osallistuttava tosiasiallisesti ohjelmien suunnitteluun ja seurantakomiteoiden toteuttamaan valvontaan kansallisella tasolla sekä otettava paikallisia ryhmiä ja heikossa asemassa olevia väestöryhmiä mukaan hankkeiden suunnitteluun ja toteuttamiseen. Ei-valtiollisten jatkokoulutuslaitosten alalla Grundtvig-kansanopistoliike (10) (joka käynnistettiin Tanskassa 1800-luvulla ja joka on sittemmin levinnyt erittäin menestyksekkäästi muihin maihin) on erinomainen esimerkki. Samalla kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden edustajien olisi ilmoitettava Euroopan komissiolle jäsenvaltioiden huonoista käytänteistä, jotta varmistetaan, että hallitusvalta noudattaa velvoitteitaan kuulla eri sidosryhmiä ja ottaa ne mukaan (etenkin paikallistasolla) unionin ohjelmien suunnitteluun, täytäntöönpanoon ja arviointiin.

5.12

ETSK kehottaa hyödyntämään EU:n nuorisotakuuta edistettäessä nuorten sukupolvien perus- ja ammattikoulutusta maaseutualueilla. EU:n tukia olisi suunnattava etenkin sen selvittämiseen, miten onnistuneiden ja innovatiivisten kokemusten siirtoa voidaan vauhdittaa ja miten nämä kokemukset pystytään hyödyntämään käytännössä.

6.1

Käsillä olevan lausunnon aihe on osoittautunut erittäin monimutkaiseksi kysymykseksi. Lausunnossa olisi voitu tarkastella paljon perusteellisemmin monenlaisia siihen liittyviä pulmallisia aiheita, kuten liikenne, asumisolot maaseudulla, terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut, maaseudun yritysten kannustaminen verohelpotuksin, matkailun kehittäminen ja monet muut aiheet, joita käsiteltiin lausunnon valmistelun aikana käydyissä keskusteluissa ja kuulemistilaisuudessa.

6.2

On kuitenkin selvää, ettei kaikkia näitä aiheita voida tarkastella yhdessä lausunnossa. Komitea suosittaa kuitenkin, että niitä käsitellään tulevissa lausunnoissa.

6.3

Tarvitaan perusteellista tutkimusta, jotta ymmärretään niitä tehtäviä, joista mikro- ja pienyrityksissä on huolehdittava, sekä se, miten nämä tehtävät jaetaan. Tämä puolestaan vaikuttaisi siihen, miten määritetään pätevyydet mikro- ja pienyrityksiä varten ja miten koulutusta tarjotaan.

6.4

ETSK ehdottaa, että käynnistetään tutkimus, jonka avulla voidaan kartoittaa ratkaisuja käsillä olevassa lausunnossa esiin tulleisiin haasteisiin.

6.5

ETSK kehottaa käymään haasteista ja mahdollisista ratkaisuista toimielinten välistä vuoropuhelua, jossa ovat mukana useat komission pääosastot, kansalaisyhteiskunta (ETSK), paikallis- ja alueviranomaiset (AK) ja Cedefop.