KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN KESKUSPANKILLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE, ALUEIDEN KOMITEALLE JA EUROOPAN INVESTOINTIPANKILLE

Vuotuinen kasvuselvitys 2015

                                                      

              JOHDANTO

EU on pääsemässä ulos viime vuosikymmenien pahimmasta finanssi- ja talouskriisistä. Se on pyrkinyt useiden toimien avulla luomaan perustan terveemmälle ja kestävämmälle kasvulle tulevaisuudessa. Kansallisista ja EU:n tason toimista huolimatta talous on kuitenkin toipunut hitaammin kuin vuosi sitten arvioitiin. Talouden vauhti alkoi hidastua keväällä 2014. Talouskriisi synnytti sosiaalisen kriisin, joka jatkuu edelleen, ja talouden hidas elpyminen haittaa toimia, joilla pyritään alentamaan korkeita työttömyyslukuja. 

Vaikka globaali taloustilanne selittää osittain tämänhetkisen talouden hidastumisen, myös eräät kotimaiset tekijät estävät nopeamman talouskasvun EU:ssa. Jäsenvaltioiden välillä on suuria eroja. Heikon kasvun taustalla vaikuttavat seuraavat tekijät: finanssi- ja valtionvelkakriisistä johtuva finanssimarkkinoiden pirstaloituminen, tarve vähentää yritysten, kotitalouksien ja valtion velkaa, makrotalouden epätasapainotilojen riittämätön korjaaminen sekä heikko luottamus, joka johtuu talousnäkymiin liittyvästä epävarmuudesta sekä puutteellisesta sitoutumisesta rakenteellisiin ja institutionaalisiin uudistuksiin. Heikko tuottavuuden kasvu, investointien vähäisyys sekä korkea rakennetyöttömyys rajoittavat Euroopan kasvunäkymiä.

Samanaikaisesti EU:n ja sen jäsenvaltioiden on selviydyttävä useista pitkäaikaisista suuntauksista, jotka vaikuttavat työpaikkojen luomiseen ja kasvuun ja liittyvät erityisesti yhteiskunnallisiin ja demografisiin muutoksiin, globalisaatioon, tuottavuuden muutoksiin ja tekniikan kehitykseen, resursseihin kohdistuviin paineisiin ja ympäristökysymyksiin sekä yleisesti heikompaan kasvuun nousevan talouden maissa ja kehitysmaissa.

Uuden komission toimikauden alku on otollinen hetki uudistaa pikaisesti toimintaa, elvyttää kasvua kaikkialla EU:ssa ja luoda uutta muutosvoimaa. Uusi komissio onkin jo esittänyt kunnianhimoisen työllisyyden, kasvun, oikeudenmukaisuuden ja demokraattisen muutoksen ohjelman[1]. Tässä vuotuisessa kasvuselvityksessä sekä samanaikaisesti esitettävissä muissa asiakirjoissa määritellään työllisyys-, kasvu- ja investointipaketti, jonka uusi komissio on poliittisissa suuntaviivoissaan asettanut tärkeimmäksi tavoitteekseen.

Laatikko 1: Komission syksyn 2014 talousennusteen keskeiset havainnot[2] · Reaalisen BKT:n kasvun ennakoidaan koko vuoden 2014 osalta yltävän 1,3 prosenttiin EU:ssa ja 0,8 prosenttiin euroalueella. Kasvun odotetaan voimistuvan hitaasti vuonna 2015, 1,5 prosenttiin koko EU:n osalta ja 1,1 prosenttiin euroalueella ulkomaisen ja kotimaisen kysynnän kasvun seurauksena. Vuonna 2016 talouden toimeliaisuuden arvioidaan kasvavan 2,0 prosenttiin koko EU:ssa ja 1,7 prosenttiin euroalueella. · Työttömien määrä kasvoi 24,6 miljoonaan elokuussa 2014. Työttömistä 5 miljoonaa on 15–24-vuotiaita. Myös pitkäaikaistyöttömien osuus on hyvin suuri. Työttömyys vaihtelee huomattavasti jäsenvaltiosta toiseen: työttömyys on Saksassa 5,1 prosenttia ja Itävallassa 5,3 prosenttia, kun se on Espanjassa 24,8 prosenttia ja Kreikassa 26,8 prosenttia vuonna 2014. · Inflaation arvioidaan jatkuvan alhaisena myös tänä vuonna, sillä hyödykkeiden ja erityisesti energian ja elintarvikkeiden hinnat laskevat ja talouden näkymät ovat arvioitua heikommat. Ennustejaksolle ennakoidun talouden toimeliaisuuden asteittaisen elpymisen odotetaan kasvattavan inflaatiota EU:ssa 0,6 prosentista (vuonna 2014) 1,0 prosenttiin (vuonna 2015) ja 1,6 prosenttiin (vuonna 2016). Alijäämäsuhteiden arvioidaan supistuvan edelleen tänä vuonna, tosin vuotta 2013 hitaammin. Alijäämäsuhde, joka oli 4,5 prosenttia vuonna 2011, on tänä vuonna koko EU:n osalta 3,0 prosenttia ja euroalueen osalta 2,6 prosenttia. Julkisen talouden alijäämien ennakoidaan supistuvan edelleen seuraavien kahden vuoden aikana talouden toimeliaisuuden lisääntymisen ansiosta. EU:n ja euroalueen velkasuhteiden ennakoidaan olevan ensi vuonna suurimmillaan eli 88,3 prosenttia koko EU:ssa ja 94,8 prosenttia euroalueella. Velkasuhteen arvioidaan pysyvän suurena myös monissa jäsenvaltioissa.

Marraskuun 1. päivänä 2014 tehtävänsä aloittanut uusi komissio esittelee tässä vuotta 2015 koskevassa vuotuisessa kasvuselvityksessä uuden työllisyys- ja kasvustrategiansa keskeiset osa-alueet. Kasvun elvyttäminen on mahdollista ainoastaan, jos EU:n toimielimet ja jäsenvaltiot tekevät yhteistyötä Euroopan sosiaalisen markkinatalouden kehittämiseksi. Sen vuoksi tässä vuotuisessa kasvuselvityksessä esitetään, millaisia lisätoimenpiteitä EU:n tasolla voidaan toteuttaa, jotta jäsenvaltioita voidaan auttaa palaamaan kasvu-uralle sekä edistymään kohti kestävää kehitystä. Onnistuminen edellyttää määrätietoista sitoutumista muutoksiin ja uudenlaisiin toimintatapoihin kansallisella tasolla.

1.         YHDENNETTY LÄHESTYMISTAPA

Tällä hetkellä ensisijainen huolenaihe on vähäisenä jatkuva kasvu, lähellä nollaa oleva inflaatio sekä korkea työttömyys. Kriisin vaikutus ei ole ollut pelkästään syklinen, kuten heikko kokonaiskysyntä osoittaa, vaan sillä on myös merkittävä rakenteellinen komponentti, joka on heikentänyt EU:n talouksien potentiaalista kasvua.

Tämän haasteen ratkaiseminen edellyttää rakenne-, finanssi- ja rahapolitiikan yhdistämistä kasvua edistäväksi yhdennetyksi lähestymistavaksi, joka vaikuttaa yhtä aikaa eurooppalaisten talouksien kysyntä- ja tarjontapuoleen. Sitä varten tarvitaan toimenpiteitä kaikilla hallinnon tasoilla: globaalisti, erityisesti G20-ryhmän puitteissa, sekä EU:n, jäsenvaltioiden, alueiden ja paikallistasolla.

Euroopan keskuspankki (EKP) aikoo toimivaltuuksiensa puitteissa ja täysin itsenäisesti jatkaa keskeistä rooliaan euroalueen yleisessä politiikan suunnittelussa. EKP on yksin vastuussa euroalueen rahapolitiikasta. Se on toteuttanut useita merkittäviä toimenpiteitä helpottaakseen rahapolitiikan viritystä ja tehostaakseen väljemmän rahapolitiikan vaikutusten siirtymistä finanssialalle laajemminkin. Erityisesti voidaan mainita lokakuussa käynnistynyt EKP:n ohjelma omaisuusvakuudellisten arvopapereiden ostamiseksi. Yhdessä katettuja joukkovelkakirjoja koskevan ohjelman sekä kohdennettuja pidempiaikaisia rahoitusoperaatioita koskevan ohjelman kanssa näillä toimenpiteillä on merkittävä kokonaisvaikutus EKP:n taseeseen. On arvioitu, että taseen loppusumma lähenee taseen kokoa vuoden 2012 alussa. Näiden toimenpiteiden odotetaan tukevan talouden toimeliaisuutta, sillä niiden vaikutukset tuntuvat kaikkialla taloudessa.

Viranomaisten on nyt aika toimia vastuullisesti kaikilla tasoilla. Koska jäsenvaltioiden välillä on eroja, asianmukainen toimintatapa vaihtelee väistämättä maittain, mutta sen on kuitenkin oltava yhteisen, yhdennetyn lähestymistavan mukainen. Komissio suosittaa EU:n talous- ja sosiaalipolitiikkaa varten vuonna 2015 seuraavia kolmea peruspilaria:

Koordinoitu tuki investoinneille: tämän vuotuisen kasvuselvityksen lisäksi komissio esittää Euroopan investointiohjelman, jonka avulla on tarkoitus saada liikkeelle vähintään 315 miljardin euron arvosta lisää julkisia ja yksityisiä investointeja vuosina 2015–2017 sekä parantaa merkittävästi yleisiä investointiedellytyksiä.

Entistä vahvempi sitoutuminen rakenneuudistuksiin: tämä on olennaista, jotta maat saavat supistettua velkaa ja pystyvät edistämään uusien ja parempien työpaikkojen luomista. Edistyminen kansallisella ja EU:n tasolla palvelujen, energian, televiestinnän ja digitaalitalouden kaltaisilla aloilla sekä yritysten toimintaedellytysten parantaminen luovat uusia työllisyys- ja kasvumahdollisuuksia. Byrokratian vähentäminen EU:ssa ja jäsenvaltioissa osana sääntelyn parantamista koskevaa ohjelmaa on keskeistä, jotta voidaan luoda asianmukainen sääntely-ympäristö ja edistää yrittäjyyttä ja työpaikkojen luomista suosivaa ilmapiiriä. Tämä edellyttää jäsenvaltioilta omistajuutta ja sitoutumista ylimmillä hallinnon tasoilla sekä kansallisten parlamenttien osallistumista. Näiden toimenpiteiden eurooppalaistaminen tarjoaa merkittävästi potentiaalia. Vastuullisen finanssipolitiikan jatkaminen: vaikka julkisen talouden vakauttaminen on edistynyt merkittävästi, jäsenvaltioiden on edelleen kyettävä hillitsemään alijäämä- ja velkatasoja pitkällä aikavälillä. Finanssipoliittisia toimenpiteitä olisi eriytettävä vastaamaan kunkin maan tilannetta. Niiden jäsenvaltioiden, joissa on enemmän julkisen talouden liikkumavaraa, olisi toteutettava toimenpiteitä kotimaisen kysynnän ja erityisesti investointien lisäämiseksi. Lisäksi olisi parannettava julkisen talouden laatua tehostamalla menojen käyttöä ja asettamalla tuottavat investoinnit etusijalle valtion varainkäytössä, tehostamalla verojärjestelmää ja lisäämällä sen investointeja tukevaa vaikutusta. Veropetoksiin ja verovilppiin puuttuminen on keskeistä, jotta voidaan varmistaa verotuksen oikeudenmukaisuus ja antaa jäsenvaltioille mahdollisuus kerätä ne verotulot, joihin niillä on oikeus.

Kuvio 1. Yhdennetty lähestymistapa

Kaikilla kolmella toiminta-alueella tarvitaan samanaikaisia toimenpiteitä, jotta voidaan palauttaa luottamus, vähentää investointeja haittaavaa epävarmuutta sekä vahvistaa kaikkien kolmen pilarin toisiaan tukevia voimakkaita vaikutuksia. Erityisesti tarvitaan entistä vahvempaa sitoutumista rakenneuudistuksiin, jotta voidaan turvata julkisen talouden kestävyys ja lisätä rahoitusta investointeihin.

Varmistaakseen uuden yhdennetyn lähestymistavan toteutumisen komissio ehdottaa, että talouspolitiikan eurooppalaista ohjausjaksoa yksinkertaistetaan ja lujitetaan siten, että se tukee edellä mainittuja kolmea pilaria.

Komissio pyrkii vahvistamaan rakenneuudistusten, investointien ja vastuullisen finanssipolitiikan välisiä yhteyksiä ja tarjoaa sen vuoksi lisää ohjeistusta parhaasta tavasta hyödyntää vakaus- ja kasvusopimuksen nykyisten sääntöjen puitteissa käytettävissä olevaa joustoa.[3]

2.         INVESTOINTIEN TUKEMINEN

Investointien vähäisyys hidastaa Euroopan elpymistä

Investointeja on kiireesti lisättävä Euroopassa. Kriisin takia investointien määrä on vähentynyt noin 430 miljardia euroa vuoden 2007 huippulukemista (laskua 15 %). Eräissä jäsenvaltioissa vähennys on ollut vielä suurempi.[4] Komission syksyn talousennusteiden mukaan investointien vähäisyys jarruttaa muutenkin haurasta elpymistä EU:ssa. 

Tavoitteena ei ole päästä takaisin vuoden 2007 huippulukemiin toteuttamalla samanlaisia investointeja, sillä osa kriisiä edeltäneistä investoinneista ei ollut kestäviä. On kuitenkin huolestuttavaa, että investoinnit eivät ole viime aikoina lähteneet Euroopassa kasvuun toisin kuin Yhdysvalloissa. Vuonna 2013 investointien määrä oli edelleen vain 19,3 prosenttia suhteessa BKT:hen eli noin 2 prosenttiyksikköä historiallista keskiarvoa vähemmän, jos ei oteta huomioon vuosia, jolloin suhdannevaihtelu oli voimakkainta. Euroopan investointivaje on siis 230–370 miljardia euroa suhteessa pitkäaikaisiin suuntauksiin.

Kuvio 2. Investointien viimeaikainen kehitys EU:ssa

(kiinteän pääoman reaalinen bruttomuodostus, EU-28, vuoden 2013 hintoina, mrd. euroa)

Samanaikaisesti suuret investointitarpeet jäävät täyttämättä. Esimerkiksi kotitaloudet ja yritykset tarvitsevat uusimman teknologian tarjoamia etuja ja haluavat hyötyä niistä sekä ovat valmiita parantamaan energia- ja resurssitehokkuuttaan. EU:n koulutus- ja innovointijärjestelmien valmiudet ovat heikommat ja ne saavat vähemmän rahoitusta kuin EU:n tärkeimpien kilpailijoiden vastaavat järjestelmät. Sosiaalisia turvaverkkoja on nykyaikaistettava, jotta ne vastaisivat väestön vanhenemisen aiheuttamia haasteita. Energia-alalla on parannettava verkkoja hyödyntämällä uusinta teknologiaa, otettava käyttöön uusiutuvia energialähteitä ja monipuolistettava energian toimituslähteitä. Liikennealalla on nykyaikaistettava infrastruktuuria, vähennettävä ruuhkautumista ja parannettava kaupallisia yhteyksiä. Ympäristö tarvitsee turvakseen parempia jätehuolto-, kierrätys- ja vedenpuhdistuspalveluja. Lisäksi kaikkialla Euroopassa tarvitaan kattavia ja nykyistä nopeampia laajakaistaverkkoja ja älykkäämpiä tietokeskuksia.

Nämä tarpeet ovat erittäin kiireelliset, sillä kasvu on jo vuosia ollut vähäistä tai olematonta. Riskinä on, että Euroopan tuotantopääoma supistuu ja vanhenee, mikä saattaisi heikentää edelleen EU:n kilpailukykyä ja kasvupotentiaalia sekä rasittaa tuottavuutta ja mahdollisuuksia luoda työpaikkoja.

Näihin ongelmiin ei ole olemassa yhtä ainoaa, yksinkertaista ratkaisua. Vähäiset investoinnit johtuvat useista tekijöistä: sijoittajien heikosta luottamuksesta, kysyntää koskevista vähäisistä odotuksista sekä kotitalouksien, yritysten ja julkisen talouden suuresta velkaantumisasteesta. Useilla alueilla pk-yritykset eivät ole saaneet rahoitusta hyödyllisiin hankkeisiin epävarmojen näkymien ja luottoriskiin liittyvien epäilysten takia.

Yksityisellä sektorilla on nyt huomattavasti säästöjä ja runsaasti likviditeettiä, mutta nämä varat eivät siirry Euroopan reaalitalouteen. Sen vuoksi tarvitaan viranomaisten toimia kaikilla tasoilla.

Kansallisella ja alueellisella tasolla voidaan tehdä paljon

Kansallisilla ja alueellisilla viranomaisilla on keskeinen rooli tarvittavien rakenneuudistusten edistämisessä, finanssipoliittisen vastuun kantamisessa sekä työllisyyttä ja kasvua tukevien investointien lisäämisessä. Investointeja on lisättävä niissä jäsenvaltioissa, joiden julkisessa taloudessa on enemmän liikkumavaraa. Kaikkien jäsenvaltioiden olisi huolehdittava resurssien tehokkaasta käytöstä, asetettava talousarviossaan etusijalle investointeja ja kasvua tukevat menot, saatava aikaan enemmän investointeja käytössään olevilla EU:n varoilla sekä pyrittävä luomaan ympäristö, joka tukee yksityisten toimijoiden investointeja. Erityisesti tämä koskee niitä jäsenvaltioita, joiden julkisessa taloudessa on vähemmän liikkumavaraa.

Kansallisilla ja alueellisilla viranomaisilla on lähikuukausina ainutlaatuinen tilaisuus hyödyntää EU:n vuosien 2014–2020 talousarviota parhaalla mahdollisella tavalla, sillä käyttöön saadaan pian uusia välineitä. EU:n talousarvion kokonaismäärä kuluvalla seitsenvuotiskaudella on 960 miljardia euroa eli vuosittain 140 miljardia euroa. Tämä vastaa noin 1:tä prosenttia EU:n BKT:stä. Keskeisiä ajankohtaisia EU:n ohjelmia ovat Horisontti 2020 (innovointi ja tutkimus), Verkkojen Eurooppa -väline (infrastruktuurit) sekä yritysten kilpailukykyä ja pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskeva COSME-ohjelma (pk-yritysten rahoitus).

Lisäksi uusista Euroopan rakenne- ja investointirahastoista on vuosina 2014–2020 käytettävissä 350 miljardia euroa uusiin investointeihin. Kun otetaan huomioon kansalliset resurssit, investointeihin on käytettävissä yli 600 miljardia euroa. Rahastojen merkitys vaihtelee jäsenvaltioittain, mutta niillä voi olla hyvin strateginen rooli kaikissa maissa. Rahastoista saatavien varojen määrä on keskimäärin 10 prosenttia kaikista julkisista investoinneista EU:ssa.

Euroopan investointiohjelma

Komissio esittelee tämän vuotuisen kasvuselvityksen ohella Euroopan investointiohjelman, jolla täydennetään ja tuetaan jo käynnissä olevia toimenpiteitä. Ohjelmalla pyritään saamaan vuoden 2017 loppuun mennessä liikkeelle vähintään 315 miljardia euroa uusiin julkisiin ja yksityisiin investointeihin. Alkuvaiheessa investointeja voidaan lisätä EU:n toimielinten ja Euroopan investointipankin (EIP) yhteisillä toimenpiteillä luomalla uusi Euroopan strategisten investointien rahasto. Ohjelman vaikutus kuitenkin moninkertaistuu ja se tuottaa rahoitusta enemmän kuin edellä mainitut 315 miljardia euroa siinä vaiheessa, kun yhä useampi sidosryhmä liittyy mukaan vapaaehtoisin rahoitusosuuksin. Näitä voivat jäsenvaltioiden lisäksi olla kansalliset kehityspankit, alueviranomaiset sekä yksityiset investoijat, joilla kaikilla on keskeinen rooli. Arvioidessaan vakaus- ja kasvusopimuksen puitteissa jäsenvaltioiden julkisen talouden tilaa komissio aikoo suhtautua myönteisesti uuteen rahastoon tehtäviin pääomasijoituksiin.

Lisävarat olisi kohdennettava infrastruktuuriin ja erityisesti energia- ja laajakaistaverkkoihin, varsinkin teollisuuskeskusten liikenneinfrastruktuuriin, koulutukseen, tutkimukseen ja innovointiin, uusiutuvaan energiaan ja energiatehokkuuteen. Näillä aloilla on paitsi selvä tarve lisäresursseille myös mahdollisuus saada lisäinvestoinneilla aikaan suurta taloudellista ja sosiaalista tuottoa.

Investointiohjelman käyttöönotto palvelee kolmea toisiinsa liittyvää toimintapoliittista tavoitetta: kääntää investointien viimeaikainen laskusuuntaus jälleen kasvuun ja antaa lisävauhtia työpaikkojen luomiselle ja EU:n talouden elpymiselle; ottaa ratkaiseva askel kohti Euroopan talouden pitkäaikaisten tarpeiden täyttämistä lujittamalla sen kilpailukykyä strategisilla aloilla; vahvistaa inhimillisten resurssien ja fyysisen infrastruktuurin eurooppalaista ulottuvuutta ja keskittyä erityisesti sisämarkkinoiden kannalta elintärkeisiin yhteenliitäntöihin.

Investointiohjelman suunnittelussa on otettu huomioon jäsenvaltioiden hallitusten rajallinen julkisen talouden liikkumavara, jotta on kyetty välttämään jäsenvaltioiden julkisen talouden kuormittuminen. Finanssipoliittinen vastuu liittyy osaltaan luottamuksen palauttamiseen, joka on tarpeen, jotta Eurooppa voi toipua kriisistä. Sen vuoksi ohjelman pohjana ovat EU:n tasolla käytettävissä olevat ratkaisut sekä vakiintuneet elimet ja menettelyt, jotka auttavat nopeuttamaan varojen käyttöä sekä varmistavat tiukan toteutuksen ja vastuullisuuden.

Laatikko 2: Euroopan investointiohjelman keskeiset piirteet Euroopan investointiohjelma perustuu kolmeen toisiaan vahvistavaan osa-alueeseen: § vähintään 315 miljardia euroa lisää varoja investointeihin tästä hetkestä vuoden 2017 loppuun; § kohdennetut aloitteet, jotta varmistetaan, että investoinneilla vastataan reaalitalouden tarpeisiin; § toimenpiteet, joilla parannetaan investointiympäristöä ja tehdään investoimisesta houkuttelevampaa Euroopassa. Vähintään 315 miljardia euroa lisävaroja investointeihin EU:n tasolla § Tarkoitus on perustaa uusi Euroopan strategisten investointien rahasto läheisessä yhteistyössä EIP:n kanssa tukemaan Euroopan kannalta merkittäviä strategisia investointeja sekä riskirahoituksen tarjoamista pk-yrityksille ja markkina-arvoltaan keskisuurille yrityksille kaikkialla Euroopassa. § Euroopan rakenne- ja investointirahastoja on tarkoitus hyödyntää täysimääräisesti. Sitä varten on varmistettava, että ohjelmakaudelta 2007–2013 jääneitä EU:n varoja käytetään mahdollisimman tuloksekkaasti. Lisäksi se tarkoittaa, että vuosina 2014–2020 käytettävissä olevien EU:n varojen vipuvoimaa lisätään kaiken kaikkiaan kaksinkertaistamalla innovatiivisten rahoitusvälineiden osuus ja maksimoimalla yksityisen osarahoituksen käyttö. Varojen ohjaaminen reaalitalouteen § EU:n tasolla on tarkoitus laatia läpinäkyvä hankejatkumo sellaisista hankkeista, joihin voidaan jo investoida. Apuna on tarkoitus käyttää komission, EIP:n ja jäsenvaltioiden edustajista koostuvan työryhmän joulukuussa 2014 laatimaa raporttia. § Asiantuntijalähteet ja tekninen apu on tarkoitus yhdistää investointineuvontakeskukseksi, josta tarjotaan tukea hankkeiden edistäjille, investoijille ja hallintoviranomaisille. § Komissio ja EIP aikovat yhdessä kansallisten ja alueellisten viranomaisten kanssa tehdä yhteistyötä hankkeiden edistäjien, investoijien ja institutionaalisten sidosryhmien kanssa edistääkseen keskeisiä investointihankkeita. Investointiympäristön parantaminen § toimenpiteet kansallisen ja EU:n tason sääntelykehyksen parantamiseksi, jotta se olisi selkeä ja ennakoitavissa oleva ja kannustaisi investointeihin § toimenpiteet uusien ja vaihtoehtoisten pitkän aikavälin rahoituslähteiden kehittämiseksi taloutta varten sekä siirtymiseksi kohti pääomamarkkinaunionia § toimenpiteet sisämarkkinoiden loppuun saattamiseksi keskeisillä aloilla, kuten energia, liikenne ja digitaalitalous.

3.         ENTISTÄ VAHVEMPI SITOUTUMINEN RAKENNUUDISTUKSIIN

Euroopan talouden kilpailukyvyn lisääminen ja pitkäaikaisia investointeja tukevan asianmukaisen sääntely-ympäristön varmistaminen ovat kasvun kannalta keskeisiä seikkoja. Rakenneuudistuksilla voidaan houkutella yksityisiä tuottavia investointeja erityisesti verkkotoimialoille ja älykkääseen valmistukseen, jotka edellyttävät paljon investointeja. EU:n tasolla on syvennettävä edelleen sisämarkkinoita ja vältettävä turhan kuormittavaa sääntelyä erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten kohdalla, parannettava rahoituksen saantia ja huolehdittava tutkimukseen ja innovointeihin tehtävien investointien laadusta. Jäsenvaltioiden tasolla näitä toimenpiteitä on täydennettävä panemalla tehokkaasti täytäntöön tuote-, palvelu- ja työmarkkinoiden rakenneuudistukset.

KESKEISTEN ESTEIDEN POISTAMINEN EU:N TASOLLA

Tavaroiden ja palvelujen sisämarkkinoiden toteuttaminen on ensisijainen tavoite. Euroopan sisämarkkinoilla on yli 500 miljoonaa kuluttajaa, ja sisämarkkinat ovat suurin kasvun lähde EU:n tasolla. Sitä varten on voimakkaasti pyrittävä edelleen yhdentämään palvelu- ja tavaramarkkinoita, sillä kyseisten markkinoiden työllisyys-, kasvu- ja innovointipotentiaali on merkittävä sekä internetissä että sen ulkopuolella. Tässä yhteydessä on tärkeä hyödyntää hyvin toimivien sisämarkkinoiden ja teollisuuden välistä synergiaa. Kuluttajien olisi voitava hyödyntää yhdennettyjä sisämarkkinoita, jotka tarjoavat samanlaiset mahdollisuudet kuin heidän kotijäsenvaltionsa markkinat. Syventämällä sisämarkkinoita saadaan aikaan etuja myös kansainvälisellä tasolla. Näin vahvistetaan eurooppalaisten yritysten asemaa maailmanlaajuisissa arvoketjuissa, houkutellaan investointeja sekä parannetaan unionin mahdollisuuksia luoda vahvempia yhteyksiä uusiin globaalin kasvun keskuksiin tekemällä kauppasopimuksia, jotka tehostavat sääntelyn lähentämistä EU:n tärkeimpien kauppakumppaneiden kanssa.

Digitaaliset sisämarkkinat ovat olennaisen tärkeät työpaikkojen, kasvun ja innovoinnin kannalta. Globaali talous on muuttumassa digitaaliseksi. Tieto- ja viestintätekniikka ei ole pelkästään ala vaan nykyaikaisen innovatiivisen talouden perusta. Toteuttamalla yhdennetyt digitaaliset sisämarkkinat voitaisiin vuosittain saada aikaan jopa 260 miljardin euron tehokkuushyödyt.[5] Digitaalinen teknologia tarjoaa uusia keinoja tuottaa tavaroita ja tarjota palveluja ajoneuvoista ja kemikaaleista vähittäiskauppaan ja energiaan. Se muuttaa meidän tapaamme työskennellä ja oppia. EU:n tulevan kilpailukyvyn kannalta on ratkaisevaa, että sillä on vahva asema digitaalitaloudessa. Se on myös tie kohti uutta kasvua. Digitaaliset palvelut ovat elintärkeitä Euroopan keskeisten strategisten infrastruktuurien, kuten energian ja rautateiden, tehokkaan toiminnan ja turvallisuuden kannalta. Ennen kaikkea digitaalitalous tarjoaa yhteiskunnalle valtavia etuja: pääsyn tavaroihin, palveluihin ja tietoihin, sananvapauden, luovuuden ja paremmat terveydenhuolto- ja julkiset palvelut. EU:ssa ei kuitenkaan vielä ole digitaalisia sisämarkkinoita. Toistaiseksi vain 14 prosenttia pk-yrityksistä harjoittaa sähköistä myyntiä internetin kautta. Vain 12 prosenttia kuluttajista suorittaa ostoksia oman maansa ulkopuolella. Kuluttajia turhauttaa se, että he eivät voi hyödyntää digitaalisia palveluja muissa jäsenvaltioissa joko rajoittavien liiketoimintakäytäntöjen tai lainsäädännöstä johtuvien esteiden takia. Yritykset voivat hyödyntää digitaalisten markkinoiden tarjoamia mahdollisuuksia täysimääräisesti vasta sitten, kun käyttöön on otettu korkealaatuiset yhteiset eurooppalaiset tietosuojasäännöt ja kuluttajien luottamus on saatu palaamaan.

Energiamarkkinoilla tarvitaan lisää rakenneuudistuksia, jotta voidaan luoda selviytymiskykyinen energiaunioni, jossa noudatetaan tulevaisuuteen suuntautuvaa ilmastonmuutospolitiikkaa Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden sekä Eurooppa-neuvoston lokakuussa 2014 sopimien, vuoteen 2030 ulottuvien ilmasto- ja energiapolitiikan puitteiden mukaisesti. Lisäksi rakenneuudistuksilla parannetaan energian toimitusvarmuutta ja saadaan valmiiksi energian sisämarkkinat. Sen vuoksi on parannettava energiamarkkinoiden rakennetta, vahvistettava nykyisiä markkinapohjaisia välineitä sekä nykyaikaistettava ja laajennettava energiainfrastruktuuria. Näiden toimenpiteiden avulla energia pääsee siirtymään vapaasti EU:n sisällä ja voidaan poistaa energiasaarekkeet ja ottaa uusiutuvat energialähteet mukaan energiaverkkoon. Tarvittavien investointien rahoittaminen on huomattava haaste. Vaikka EU:n rakenne- ja investointirahastoista on tarjolla merkittävästi tukea, tarvitaan innovatiivisia rahoituskeinoja, joiden avulla voidaan edistää ja lisätä investointeja energia-alan nykyaikaistamiseen sekä tarjota kannustimia, jotta kotitaloudet investoisivat energiatehokkuuteen.

Tarvitaan kunnianhimoisia toimia työllisyyttä, kasvua ja investointeja tukevan EU:n sääntelykehyksen toteuttamiseksi. Komissio aikoo asettaa etusijalle toimenpiteet, jotka se käynnisti joulukuussa 2012 julkistaessaan sääntelyn toimivuutta ja tuloksellisuutta koskevan ohjelman (REFIT). Se tarkoittaa kaiken voimassa olevan lainsäädännön yleistä uudelleentarkastelua. Ohjelmalla pyritään keventämään ja yksinkertaistamaan EU:n lainsäädäntöä ja vähentämään siitä kansalaisille ja yrityksille aiheutuvia kustannuksia. Komissio aikoo vahvistaa edelleen käytössään olevia sääntelyvälineitä (vaikutusten arvioinnit ja muut arvioinnit) tiiviissä yhteistyössä muiden EU:n toimielinten, jäsenvaltioiden ja sidosryhmien kanssa.

Edellä mainitun sääntelyesteiden poistamisen lisäksi olisi hyödynnettävä komission ja EIP:n yhteistyöllä kehitettyä uutta Euroopan strategisten investointien rahastoa.

RAKENNEUUDISTUKSET JÄSENVALTIOIDEN TASOLLA

Eurooppalaisten talouksien uudistamisen ja nykyaikaistamisen taustalla on viime kädessä pyrkimys tukea Euroopan sosiaalista mallia. On tärkeää, että kaikki yhteiskunnan jäsenet ja erityisesti työmarkkinaosapuolet voivat osallistua muutosten tekemiseen ja tukea niitä aktiivisesti.

Panemalla tehokkaasti täytäntöön tuote-, palvelu- ja työmarkkinoiden rakenneuudistukset voidaan osaltaan edistää tuottavuuden kasvua, parantaa kilpailukykyä ja liiketoimintaympäristöä ja siten tukea investointeja. Samalla voidaan edistää eurooppalaisen kasvumallin kestävää tasapainottamisprosessia, lieventää yksityisen sektorin velkavivun välttämättömän purkamisen negatiivisia vaikutuksia sekä tehostaa haitallisten makrotalouden epätasapainotilojen ehkäisemistä. Lisäksi rakenneuudistusten avulla voidaan parantaa yleistä sosiaalista tilannetta ja edistää köyhyyden vähentämistä sekä lisätä julkisen ja yksityisen velan kestävyyttä vaikuttamalla kasvuun, tuottavuuteen ja työllisyyteen. Edellytyksenä on, että käytetään asianmukaisia kanavia.

Vaikka eräät jäsenvaltiot ja varsinkin muita heikommassa asemassa olevat valtiot ovat jo saavuttaneet tuloksia, kaikissa jäsenvaltioissa tarvitaan lisää uudistustoimia. Viimeaikaisten kokemusten valossa voidaan todeta, että kunnianhimoisilla toimilla saadaan konkreettisia tuloksia (ks. laatikko 3).

Laatikko 3: Esimerkkejä tuloksekkaista rakenneuudistuksista jäsenvaltioissa

· Espanjan hallitus hyväksyi joulukuussa 2013 lain, jolla varmistetaan markkinoiden yhtenäisyys henkilöiden liikkumis- ja sijoittautumisvapauden sekä tavaroiden vapaan liikkuvuuden turvaamiseksi. Lailla järkeistetään merkittävästi päällekkäisiä säädöksiä, puututaan kotimarkkinoiden pirstoutumiseen ja lisätään kilpailua tuotemarkkinoilla. Espanjan viranomaisten mukaan uudistus kasvattaa BKT:tä arviolta yli 1,5 prosenttia ajan mittaan.

· Portugali toteutti vuosina 2011–2013 useita työmarkkinauudistuksia. Vakituisessa ja määräaikaisessa työsuhteessa olevien työntekijöiden suojelua yhdenmukaistettiin. Työaikalainsäädännöstä tehtiin joustavampaa, ja lisäksi toteutettiin toimenpiteitä palkkojen mukauttamiseksi vastaamaan paremmin tuottavuutta yritystasolla. Työttömyyskorvauksia uudistettiin ja korvausoikeutta laajennettiin. Julkisia työvoimapalveluja uudistettiin, voimassa olevaa aktiivista työmarkkinapolitiikkaa tarkistettiin ja käyttöön otettiin uusia ohjelmia, jotka koskivat erityisesti nuoria. Näiden toimenpiteiden ansiosta työttömyysaste supistui noin 2 prosenttiyksikköä vuosien 2013 ja 2014 välillä.

· Puola on käynnistänyt kunnianhimoisen uudistuksen helpottaakseen pääsyä säänneltyihin ammatteihin. Uudistuksen ensimmäisessä vaiheessa vuonna 2013 helpotettiin pääsyä 50 ammattiin, mukaan lukien asianajaja, notaari, kiinteistönvälittäjä ja taksinkuljettaja. Puolan parlamentti hyväksyi huhtikuussa 2014 päätöksiä, joilla helpotetaan pääsyä 91 muuhun ammattiin. Suunnitteilla on vielä 101 säännellyn ammatin pääsyehtojen helpottaminen vuoden 2015 alussa.

· Italia toteutti vuonna 2013 useita toimenpiteitä lisätäkseen kilpailua ja avoimuutta kaasu- ja sähkömarkkinoilla. Italian hallituksen toteuttamilla aloitteilla on puututtu Italiaa jo pitkään vaivanneisiin korkeisiin energiahintoihin. Energia-alan sääntelyviranomaisen arvioiden mukaan näin on voitu alentaa loppukäyttäjiltä perittäviä hintoja.

Komissio ehdottaa vuoden 2015 osalta keskittymistä useisiin keskeisiin uudistuksiin. Valitut alat koskevat kaikkia jäsenvaltioita, mutta toteutettavat toimenpiteet vaihtelevat maittain. Euroalueella olisi kiinnitettävä erityistä huomiota eräiden uudistusten parempaan koordinointiin, jotta voidaan tehostaa positiivista synergiaa ja välttää kielteiset heijastusvaikutukset. Uudistuksia olisi toteutettava seuraavilla aloilla:

1. Työmarkkinoiden dynamiikan parantaminen sekä korkean työttömyysasteen alentaminen. Kaikkein kilpailukykyisimpiä ja kestokyvyltään vahvimpia maita ovat ne, joissa yritykset ja yrittäjät arvostavat jatkuvaa osaamisen ja innovoinnin kehittämistä ja ovat valmiit investoimaan siihen ja joissa ihmiset voivat helposti siirtyä ammatista toiseen tai alalta ja/tai alueelta toiselle.

Työsuojelusääntöjen ja -organisaatioiden olisi huolehdittava asianmukaisesta ympäristöstä, joka edistää rekrytointia, ja samalla tarjottava nykyaikaista työsuojelua sekä työssä oleville että työnhakijoille. Jäsenvaltioiden on tehostettava toimia työpaikkojen luomista haittaavien esteiden poistamiseksi yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa, tarvittaessa myös uudistamalla työmarkkinakiistojen sovittelua. Uudistuksia, joilla pyritään vähentämään työn verotusta ja siten lisäämään työllisyyttä, olisi tehostettava. Työmarkkinoiden segmentoitumisen vähentäminen auttaa todennäköisesti poistamaan työllistymisen esteitä työttömiltä, vajaatyöllistetyiltä tai määräaikaisilta työntekijöiltä sekä helpottaa osaltaan työntekijöiden ammatillista liikkuvuutta.

EU tarvitsee ammattitaitoista työvoimaa kasvualoilla, kuten digitaalitaloudessa, vihreillä sektoreilla ja terveydenhuollossa. Koulutuksella on keskeinen rooli pyrittäessä varmistamaan, että työntekijöiden osaaminen vastaa työmarkkinoiden tarpeita. Ammatillista koulutusta ja harjoittelu- ja opiskelujaksoja yhdistelevää koulutusmallia olisi uudistettava, jotta ne tarjoaisivat nuorille tarvittavat taidot. Elinikäinen oppiminen olisi asetettava keskeiseksi tavoitteeksi, ja sen sisältämiä mahdollisuuksia olisi tarjottava entistä laajemmin kaikenikäisille sekä sitä eniten tarvitseville. Sitä varten tarvitaan sekä julkisen että yksityisen sektorin toimia. Osaamistarpeita olisi myös arvioitava tarkemmin alue- ja alakohtaisesti.

Erityisesti nuorten ja pitkäaikaistyöttömien tilannetta on parannettava määrätietoisin toimin. Etuusjärjestelmissä olisi yhdistettävä riittävä tuet, joilla korvataan tulot, sekä aktivoivat ja tukipalvelut, joissa otetaan huomioon yksilölliset tarpeet ja joita tarjotaan yhdestä asiointipisteestä. Työnhakua haittaavat taloudelliset esteet olisi poistettava. Nuorisotakuu on kunnianhimoinen aloite, jossa yhdistetään useita erilaisia välineitä nuorisotyöttömyyden vähentämiseksi. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin pyrittävä hyödyntämään käytettävissä olevia varoja (ml. nuorisotyöllisyysaloitteen 6,4 miljardin euron määrärahat) nopeammin ja tehokkaammin. Lisäksi toimia olisi tuettava kansallisista varoista. Keskeisiä toimenpideohjelmia on hyväksytty vasta kolme, ja ne koskevat Ranskaa, Italiaa ja Liettuaa. Ohjelmista, joiden yhteen lasketut määrärahat ovat 1,6 miljardia euroa, voidaan suorittaa kyseisille maille ennakkomaksuja. Jotta suurin osa keskeisistä toimenpideohjelmista voitaisiin hyväksyä vuoden loppuun mennessä, jäsenvaltioiden on käsiteltävä komission huomautukset mahdollisimman pian.

EU:ssa on keskimäärin yli 2 miljoonaa avointa työpaikkaa. Vaikka maantieteellinen liikkuvuus on väistämättä rajallista, näyttää siltä, että työntekijät eivät hyödynnä sen tarjoamia mahdollisuuksia täysimääräisesti. Esteiden poistaminen edellyttää sitä, että laajennetaan eläkeoikeuksien siirrettävyyttä kaikkialla EU:ssa ja autetaan työntekijöitä tekemään tietoon perustuvia päätöksiä liikkuvuudesta esimerkiksi tarjoamalla tietoa Eures-verkon kautta. Samalla tarvitaan toimenpiteitä, joilla ehkäistään nykyisten sääntöjen väärinkäyttö sekä jatkuva aivovuoto eräiltä alueilta. Tehokas EU:n laajuinen yhteistyö tietojen ja hyvien käytänteiden vaihtamiseksi on myös olennaista.

Korkea työllisyysaste edellyttää sitä, että reaalipalkat seuraavat tuottavuuden kehitystä sekä toimialojen sisällä että yritysten tasolla. Eräiden jäsenvaltioiden on vielä saatava päätökseen kriisiä edeltävien kehityssuuntausten korjaaminen, sillä kyseisissä maissa palkkojen kehitys ylittää edelleen tuottavuuden kasvun. Työmarkkinaosapuolilla on tässä keskeinen rooli. Työehtosopimuksiin olisi sisällyttävä tietty määrä joustavuutta, jotta palkkakehitystä voidaan eriyttää alojen välillä ja sisällä tuottavuuden kehitystä vastaavasti.

2. Eläkeuudistukset. Eläkejärjestelmien kestävyydestä ja riittävyydestä on huolehdittava kaikkialla EU:ssa. Suurin osa jäsenvaltioista on viime vuosina uudistanut julkisia eläkejärjestelmiään, jotta ne olisivat vakaammalla pohjalla Euroopan väestön ikääntyessä. Kuten vuoden 2014 maakohtaisissa suosituksissa kuitenkin todettiin, monissa maissa tarvitaan lisäuudistuksia, jotta voidaan parantaa eläkkeiden tehoa ja taloudellista kestävyyttä. Samalla on huolehdittava eläkejärjestelmien riittävyydestä, jotta eläkeläisille turvataan asianmukainen tulotaso. Koska ihmiset elävät yhä pidempään, monissa maissa on muutettava lähestymistapaa eläköitymisikään. Lakisääteisen eläkeiän on esimerkiksi paremmin vastattava ihmisten elinajanodotetta, jotta voidaan varmistaa asianmukainen tasapaino työuran pituuden ja eläkeajan välillä.

3. Sosiaaliturvajärjestelmien nykyaikaistaminen. Sosiaaliturvajärjestelmien olisi oltava tehokkaat ja riittävät elämän kaikissa vaiheissa. Tarvitaan yksinkertaisempaa ja kohdennetumpaa sosiaalipolitiikkaa, jota täydennetään edullisilla ja laadukkailla lastenhoitopalveluilla ja koulutuksella. Lisäksi on pyrittävä ehkäisemään koulunkäynnin keskeyttämistä sekä tarjottava ammatillista koulutusta ja työnhakuneuvontaa, asumistukea ja helposti saatavilla olevaa terveydenhuoltoa. Terveydenhuoltojärjestelmiä on uudistettava, jotta voidaan tarjota laadukasta terveydenhuoltoa, mukaan lukien sähköisiä terveydenhuoltopalveluja, tehokkaalla tavalla.

4. Tuote- ja palvelumarkkinoiden joustavuuden lisääminen. Verkkotoimialojen toiminnan nykyaikaistaminen, infrastruktuurikapasiteetin parantaminen ja palvelualojen avoimuuden lisääminen ovat edelleen haasteita useimmissa jäsenvaltioissa. Tämä todetaan jäsenvaltioille vuonna 2014 annetuissa maakohtaisissa suosituksissa, joissa korostetaan toimenpiteitä verkkotoimialojen toiminnan parantamiseksi sekä tuote- ja palvelualojen kilpailun lisäämiseksi erityisesti säänneltyjen ammattien osalta. Myös kuluttajalainsäädännön tuloksellinen täytäntöönpano voi lisätä luottamusta ja luoda kysyntää sisämarkkinoilla.

EU:n lainsäädäntö tarjoaa puitteet nykyaikaistamiselle kansallisella tasolla sekä Euroopan houkuttelevuuden ja kilpailukyvyn lisäämiselle. Jäsenvaltiot ovat toteuttaneet palvelualalla useita uudistuksia sen jälkeen, kun palveludirektiivi tuli voimaan vuonna 2006. Viime aikoina edistyminen on kuitenkin ollut epätasaisempaa. Palveludirektiivin täysimääräinen saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä parantaisi merkittävästi palvelujen sisämarkkinoiden toimintaa ja saattaisi tuottaa pitkällä aikavälillä jopa 1,6 prosentin taloudellisen hyödyn suhteessa EU:n BKT:hen sen lisäksi, että direktiivin tämänhetkisen täytäntöönpanoasteen perusteella taloudellista hyötyä saadaan 0,8 prosenttia suhteessa EU:n BKT:hen.[6] Direktiiviä ei edelleenkään ole pantu täysimääräisesti täytäntöön, sillä sen yleisistä periaatteista on olemassa lukuisia poikkeuksia ja lisäksi eräissä jäsenvaltioissa on käynnissä pitkällisiä uudistusprosesseja. Sen vuoksi ei myöskään ole voitu hyödyntää kaikkia direktiivin tarjoamia etuja. Kansallisten uudistusten tehostamisessa olisi keskityttävä seuraavien esteiden poistamiseen: i) kohtuuttomat ja perusteettomat toimiluvan saamisedellytykset eräissä jäsenvaltioissa; tämä koskee erityisesti oikeudellista muotoa ja osakkuuksia koskevia vaatimuksia; ii) epäselvät kotimaiset säännökset, jotka koskevat valtioiden rajat ylittäviä palveluja tarjoaviin yrityksiin sovellettavia sääntöjä; iii) vastavuoroisen tunnustamisen puuttuminen; iv) raskaat hallinnolliset menettelyt sekä tarve parantaa keskitettyjen asiointipisteiden toimintaa; v) epätasainen edistyminen käynnissä olevassa ammattisääntöjen vastavuoroisessa arvioinnissa sekä säänneltyjä ammatteja koskevissa uudistuksissa; vi) tavaroiden vapaata liikkuvuutta vielä haittaavat esteet. Komissio jatkaa tiivistä yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa näiden esteiden poistamiseksi.[7]

5. Yritysten investointiedellytysten parantaminen. Liiketoimintaympäristön parantaminen siten, että se edistää investointeja, on keskeistä yksityisten investointien lisäämiseksi erityisesti niissä jäsenvaltioissa, joiden julkisessa taloudessa on vähemmän liikkumavaraa julkisiin investointeihin. Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet sekä valtionyritysten hallinto on suunniteltava tarkkaan, jotta voidaan tehostaa julkisia menoja ja yksityisiä investointeja. Julkisia hankintoja olisi edelleen avattava kilpailulle, erityisesti hyödyntämällä EU:n lainsäädäntöä. Tämä merkitsee myös sitä, että on parannettava hankintaviranomaisten hallinnollisia suunnittelu- ja täytäntöönpanovalmiuksia erityisesti sähköisten hankintamenettelyjen osalta. Monissa tapauksissa on myös tehostettava menettelyjä ja lisättävä niiden avoimuutta. Myös maksukyvyttömyyttä koskevat toimivat puitteet ovat keskeisiä resurssien tehokkaan uudelleenkohdentamisen kannalta.

6. Tutkimukseen ja innovointiin (T&I) tehtävien investointien laadun parantaminen. Kansallisen ja alueellisen tason T&I-investoinneilla on kriittinen merkitys kestävän kasvun käynnistämisessä. Jäsenvaltioiden olisi jatkettava tutkimukseen ja innovointiin tehtävien julkisten investointien asettamista etusijalle ja varmistettava kyseisten investointien teho ja vipuvaikutus suhteessa yksityisiin investointeihin. Jäsenvaltioiden olisi keskityttävä T&I-instituutioiden laatuun, niiden strategioiden kehittämiseen ja toimintapolitiikan laadintaan sekä T&I-ohjelmiin. Samalla niiden on pidettävä yllä uudistusvauhtia, jotta ne voivat varmistaa investointeja suosivan toimintaympäristön. Se on yritysten T&I-investointien sekä nopeasti kasvavien innovatiivisten pk-yritysten välttämätön edellytys.

7. Julkishallinnon tehostaminen. Julkishallinnot joutuvat kaikkialla EU:ssa edelleen tuottamaan enemmän tuloksia vähemmillä resursseilla eli täyttämään kansalaisten tarpeet yhä vähemmillä varoilla, parantamaan liiketoimintaympäristöä keventämällä yritysten ja kansalaisten hallinnollista ja sääntelytaakkaa sekä mukautumalla digitaalitalouden tarpeisiin. Tämä on haaste useimmille jäsenvaltioille. Moni jäsenvaltio on käynnistänyt institutionaalisia tai alueellisia uudistuksia saadakseen aikaan säästöjä organisaatiota järkeistämällä sekä varmistaakseen sujuvan päätöksenteon ja uudistusten täytäntöönpanon selkeyttämällä instituutioiden ja hallinnon toimivaltuuksia.

Useimpien jäsenvaltioiden on jatkettava julkishallinnon yksinkertaistamista ja digitalisointia, mikä on linjassa EU:n tasolla toteutettavan, sääntelyn toimivuutta ja tuloksellisuutta koskevan REFIT-ohjelman kanssa. Vähentämällä byrokratiaa ja sääntelystä aiheutuvia esteitä voidaan parantaa lainsäädännön laatua ja tehdä siitä yksinkertaisempaa ja helppotajuisempaa. Samalla voidaan edistää yritysten ja kansalaisten kannalta suotuisampaa toimintaympäristöä, mikä puolestaan tukee investointeja. Tältä osin keskeistä on myös riippumattomien oikeusjärjestelmien tehostaminen ja niiden oikeudenmukaisuuden turvaaminen. On tarpeen muun muassa lyhentää menettelyjen kestoa, vähentää vireillä olevien asioiden lukumäärää, tehostaa tieto- ja viestintätekniikan käyttöä, edistää vaihtoehtoisia riidanratkaisukeinoja sekä lisätä oikeusjärjestelmien riippumattomuutta.

4.         VASTUULLISEN FINANSSIPOLITIIKAN JATKAMINEN

Koska alijäämän ja velan määrä on kasvanut finanssikriisin aikana jyrkästi kaikkialla EU:ssa, on ollut välttämätöntä toteuttaa tuntuvia julkisen talouden vakauttamistoimia luottamuksen palauttamiseksi jäsenvaltioiden julkisen talouden kestävyyteen sekä valtionvelkatilanteen kehityksen ja rahoitusjärjestelmän epävakauden välisen negatiivisen kierteen katkaisemiseksi. EU:ssa viime vuosina toteutetuilla merkittävillä mukautuksilla on onnistuttu supistamaan alijäämiä ja vakauttamaan velka-aste. Liiallisen alijäämän menettelyssä olevien maiden määrän huomattava lasku – 24 vuonna 2011 ja 11 vuonna 2014 – on tulosta näistä julkisen talouden parannuksista. Viimeisimmän ennusteen mukaan EU:n finanssipolitiikan virityksen odotetaan pysyvän neutraalina tulevina vuosina. Tämä tarkoittaa sitä, että finanssipolitiikka ei jarruta kasvua.

Julkisen velan määrä on kuitenkin edelleen erittäin suuri, mikä yhdessä korkean ulkoisen velkaantuneisuusasteen kanssa lisää talouksien alttiutta häiriöille ja voi jarruttaa kasvua. Tällaiset epätasapainotilat voivat myös uhata euroalueen toimintaa kokonaisuutena. Julkisen velan kasvu on saatava lähivuosina taittumaan vakaus- ja kasvusopimuksesta jäsenvaltioille johtuvien velvoitteiden mukaisesti. Tavoitteeseen päästään vastuullisen finanssipolitiikan ja talouskasvun yhdistelmällä. Ensinnäkin julkisen talouden sopeutustahti olisi sovitettava kunkin jäsenvaltion tilanteeseen. Niiden, joilla on kestävyysongelmia, olisi jatkettava vakauttamista, kun taas niiden, joilla on julkisessa taloudessaan liikkumavaraa, olisi käytettävä se kasvun tukemiseen. Jäsenvaltioiden olisi myös hyödynnettävä täysimääräisesti äskettäin tehostamansa julkisen talouden kansalliset kehykset luodakseen julkiselle taloudelle oikeanlaisen kehitysuran ja pysyäkseen sillä. Toiseksi julkisen talouden strategiat on suunniteltava sellaisiksi, että ne edistävät kasvua. Menojen hillitseminen – edellyttäen, että se on linjassa vakauttamisvaatimusten kanssa – mahdollisesti yhdistettynä kasvun kannalta haitallisimpien verojen alennuksiin voisi monissa maissa auttaa lisäämään kasvua ja investointeja.

Laatikko 4: Kasvua edistävä julkisen talouden vastuullinen vakauttaminen Tapa, jolla jäsenvaltiot ovat vakauttaneet julkista talouttaan, ei ole mainittavasti edistänyt kasvua. On turvauduttu liikaa veronkorotuksiin, mikä ei ole paras mahdollinen tapa useimmissa jäsenvaltioissa, joissa verorasitus on valmiiksi suuri. Kansallisten talousarvioiden menopuolella leikkausten pääkohteena ovat olleet julkiset investoinnit, vaikka juuri niillä on mahdollista edistää kasvua. Joissakin jäsenvaltioissa tarvittavien julkisen talouden sopeutustoimien laajuus ja finanssikriisin dynamiikka edellyttivät nopeita ratkaisuja. Nyt kun finanssikriisi on alkanut hellittää ja vakauttamistoimien tahti tasoittua, myös talousarviotoimenpiteiden laatu on paranemassa. Suuntaus on ollut nähtävissä vuoden 2014 aikana ja se näkyy myös vuoden 2015 talousarvioesityksissä. Investointimenojen lasku on saatu pysähtymään, ja tulorakenne on muuttunut kasvua paremmin edistäväksi. Vuosien 2015 talousarvioesityksiin sisältyy joitakin positiivisia verotoimenpiteitä, joilla vähennetään työhön kohdistuvaa verorasitusta, mutta toimenpiteet eivät edelleenkään ole riittävän kunnianhimoisia.

Tulopuolella on tärkeää varmistaa, että verojärjestelmä on tehokas ja edistää kasvua. Työllisyyttä ja kasvua voidaan edistää siirtämällä verotuksen painopistettä työstä kasvun kannalta vähemmän haitallisiin veroihin, kuten juokseviin varallisuus-, ympäristö- ja kulutusveroihin, ottaen huomioon tällaisen siirron mahdollinen jakaumavaikutus. Työhön kohdistuva ankara verorasitus on pitkään jatkunut ongelma Euroopassa: jäsenvaltioiden välillä on 40 prosentin ero siinä, mitä työntekijän palkkaaminen keskipalkalla maksaa ja mikä on työntekijän nettopalkka. Veropohjan laajentaminen, yksinkertaistamistoimet ja läpinäkyvyyden lisääminen voivat nekin auttaa tehostamaan verojärjestelmää, parantamaan verosäännöstön noudattamista ja torjumaan agressiivista verosuunnittelua.

Menopuolella pitäisi suosia tuottavia julkisia investointeja ja kasvua paremmin edistäviä juoksevia menoja. Näitä prioriteetteja voidaan tukea tekemällä nopeasti komission ehdottamaa Euroopan investointiohjelmaa koskevat päätökset. Sosiaaliturvajärjestelmien olisi hoidettava niille kuuluvat köyhyyden torjumista ja sosiaalisen osallisuuden edistämistä koskevat tehtävät. Meno-ohjelmien kykyä saavuttaa niissä asetetut tavoitteet pitäisi tehostaa toteuttamalla uudistuksia ja muita toimenpiteitä, esimerkiksi menoarviointeja. Ainakin kahdeksassa jäsenvaltiossa (Yhdistynyt kuningaskunta, Alankomaat, Ranska, Italia, Irlanti, Tanska, Espanja ja Ruotsi) on käynnissä jonkinlainen menoarviointi tai sellainen on tehty hiljattain. Tulosten ja arvioinneista saatujen kokemusten laajemmasta jakelusta pitäisi tehdä osa yleistä ohjausjärjestelmää.

Vakaus- ja kasvusopimus tarjoaa oikean kehyksen kasvun tavoitteluun pitkällä aikavälillä osana kestävää julkista taloutta ja mahdollistaa jouston tarvittaessa. Sopimuksessa korostetaan julkisen talouden rakenteellista kehitystä, ei pelkästään nimellistä alijäämää. Näin voidaan jättää laskuista kehitys, johon hallitus ei voi vaikuttaa, olipa se sitten negatiivista (esim. epäsymmetriset häiriöt) tai positiivista (esim. odottamattomat tulot). Tämä auttaa muodostamaan paremman käsityksen julkisen talouden perusrahoitusasemasta. Kukin jäsenvaltio arvioidaan erikseen. Arvioinnissa otetaan huomioon niiden taloudellinen tilanne, väestön ikääntymisen aiheuttamat haasteet muun muassa eläkkeiden ja terveydenhuollon aloilla ja julkisen velan osuus.

5.         OHJAUSJÄRJESTELMÄN YKSINKERTAISTAMINEN SEN TULOKSELLISUUDEN JA OMISTAJUUDEN LISÄÄMISEKSI

Vuotuinen kasvuselvitys käynnistää talouspolitiikan vuotuisen koordinoinnin, joka tunnetaan nimellä talouspolitiikan eurooppalainen ohjausjakso. Siinä yhdistyy finanssi-, makrotalous- ja rakennepolitiikan valvonta EU:n tasolla ennen kansallisten talousarvioiden ja päätösten laatimista seuraavaksi vuodeksi. Vuodesta 2011 eurooppalaista ohjausjaksoa on käytetty tärkeiden julkisen talouden uudistusten ja rakenneuudistusten alulle panemiseen ja ohjaamiseen jäsenvaltioissa. Vuotuisen kasvuselvityksen tueksi komissio on tarkastellut uudelleen talouspolitiikan ohjausta ja budjettikuria koskevia lainsäädäntöpaketteja, joilla on vahvistettu EU:n talouden ohjausjärjestelmää.[8]

Eurooppalaisesta ohjausjaksosta on tullut tärkeä väline uudistusten toteuttamiseen kansallisella ja EU:n tasolla. Sillä varmistetaan, että EU ja jäsenvaltiot koordinoivat talouspolitiikkaansa sekä toimiaan, joilla ne edistävät työllisyyttä, kasvua ja investointeja. Komission seuranta[9] on kuitenkin osoittanut, että omistajuus on edelleen puutteellista, mikä johtaa maakohtaisten suositusten epätyydyttävään täytäntöönpanoasteeseen varsinkin rakenneuudistusten osalta. Euroopan taloushaasteiden takia komissio katsoo, että nyt on hyvä hetki yksinkertaistaa ja vahvistaa eurooppalaista ohjausjaksoa sen tuloksellisuuden lisäämiseksi. Tavoitteeseen päästään tarkentamalla ja selventämällä ohjausjaksoa ja lisäämällä sen poliittista painoarvoa tässä vuotuisessa kasvuselvityksessä esitetyn yhdennetyn lähestymistavan mukaisesti. Uudistetulla eurooppalaisella ohjausjärjestelmällä olisi pyrittävä lisäämään talouspolitiikan koordinoinnin tuloksellisuutta EU:n tasolla kasvattamalla vastuuvelvollisuutta ja kaikkien toimijoiden omistajuutta (ks. liite).

Ohjausjakson yksinkertaistamisen tavoitteena on lisätä prosessin poliittista omistajuutta, vastuuvelvollisuutta ja hyväksyntää, jotta voidaan parantaa sen uskottavuutta ja vertailukelpoisuutta jäsenvaltioiden kesken ja tehostaa maakohtaisten suositusten täytäntöönpanoa.

Eurooppalaisesta ohjausjaksosta käytävä keskustelu on tärkeää myös Eurooppa 2020 -strategian väliarviointia silmällä pitäen. Väliarviointi esitetään riittävän ajoissa, jotta siitä voidaan keskustella kevään 2015 Eurooppa-neuvostossa. Eurooppa 2020 -strategian arvioinnista maaliskuussa julkaistun tiedonannon[10] jatkotoimena komissio valmistelee Eurooppa 2020 -strategian väliarviointia julkisen kuulemisen tulosten, neuvostossa käytyjen keskustelujen yhteenvedon ja asianosaisilta saadun palautteen pohjalta ja aikoo esitellä ajatuksiaan vuoden 2015 alussa.

Jotta EU onnistuisi vastaamaan työpaikkoja ja kasvua koskevaan haasteeseen, tarvitaan laaja konsensus politiikan oikeasta suunnasta ja sidosryhmien vahva tuki uudistuksille. Tämä tarkoittaa sitä, että kansallisten parlamenttien, työmarkkinaosapuolten ja koko kansalaisyhteiskunnan on osallistuttava enemmän EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla sovittujen politiikkojen täytäntöönpanoon. Kansallisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin edustajat tapaavat vuosittain parlamentaarisen viikon aikana keskustellakseen eurooppalaisesta ohjausjaksosta. Tavoitteena on saada kansalliset parlamentit osallistumaan tiiviimmin prosessiin. Myös komissio osallistuu keskusteluihin.

Lisäksi on selvä tarve seurata sosiaalista edistystä ja uudistusten vaikutusta pidemmällä aikavälillä. Työ talous- ja rahaliiton sosiaalisen ulottuvuuden vahvistamiseksi on jo alkanut. Esimerkiksi makrotalouden epätasapainoa koskevassa menettelyssä on otettu käyttöön työllisyyttä koskevia ja sosiaalisia indikaattoreita; niitä olisi käytettävä täysimääräisesti, jotta voitaisiin ymmärtää paremmin työmarkkinoita sekä sosiaalisia kehityssuuntauksia ja riskejä. Komissio aikoo myös varmistaa, että eurooppalaiset työmarkkinaosapuolet osallistuvat tiiviimmin eurooppalaiseen ohjausjaksoon.

Uudet ideat testataan ja toteutetaan vuoden 2015 eurooppalaisessa ohjausjaksossa, mutta tulevina kuukausina jatketaan uusien ehdotusten kehittelyä osana talouden ohjausjärjestelmän syventämistyötä, jota koordinoi komission puheenjohtaja yhdessä Eurooppa-neuvoston, Euroopan keskuspankin ja euroryhmän puheenjohtajien kanssa.[11]

6.         PÄÄTELMÄT

Talouspolitiikan tekoa EU:ssa on uudistettava kiireesti. Komissio ehdottaa vuoden 2015 kasvuselvityksessä, että EU soveltaisi talouspolitiikkaan jatkossa yhdennettyä lähestymistapaa, joka rakentuu kolmesta pilarista: investointien edistäminen, rakenneuudistusten vauhdittaminen sekä julkisen talouden vastuullinen ja kasvua edistävä vakauttaminen. Pilarien on toimittava yhteen.

Jäsenvaltioiden olisi kiireesti annettava hyväksyntänsä 315 miljardin euron investointiohjelmalle, jota koskeva ehdotus sisältyy tähän vuotuiseen kasvuselvitykseen. Niiden olisi sitouduttava viemään päätökseen tarvittavat lakimuutokset, jotta ehdotettu uusi rahasto voidaan perustaa kesäkuun 2015 loppuun mennessä. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi sitouduttava vähintään kaksinkertaistamaan innovatiivisten rahoitusvälineiden käyttö Euroopan rakenne- ja investointirahastojen alaisten hankkeiden täytäntöönpanossa seuraavina kolmena vuotena.

Ehdotettua yhdennettyä lähestymistapaa pitäisi soveltaa kansallisella tasolla kunkin jäsenvaltion tilanteesta riippuen puuttumalla työmarkkinoiden jäykkyyksiin ja sitä kautta korkeaan työttömyyteen, jatkamalla eläkeuudistusten toteuttamista, uudistamalla sosiaaliturvajärjestelmiä, lisäämällä tuote- ja palvelumarkkinoiden joustavuutta, parantamalla yritysten investointiedellytyksiä, parantamalla tutkimukseen, innovointiin ja koulutukseen tehtävien investointien laatua ja tehostamalla julkishallinnon toimintaa. Työmarkkinaosapuolia kehotetaan osallistumaan aktiivisesti kotimaisten uudistusohjelmien laatimiseen.

Kansallisten parlamenttien, työmarkkinaosapuolten ja sidosryhmien osallistumista eurooppalaiseen ohjausjaksoon on syytä lisätä kansallisen omistajuuden ja vastuuvelvollisuuden kasvattamiseksi. Eurooppalaisen ohjausjakson yksinkertaistaminen on ensimmäinen askel tähän suuntaan.

Ehdotettu yhdennetty lähestymistapa edellyttää poliittista johtajuutta jäsenvaltioilta, Euroopan parlamentilta ja Eurooppa-neuvostolta. Komissio tekee yhteistyötä kaikkien toimijoiden kanssa varmistaakseen, että Euroopan talous saadaan takaisin kestävän elpymisen tielle. 

LIITE

Eurooppalaisen ohjausjakson yksinkertaistaminen ja vahvistaminen

Eurooppalaisella ohjausjaksolla tarkoitetaan vuotuista talous- ja finanssipolitiikan koordinointia, jonka yhteydessä jäsenvaltioille annetaan ohjausta ennen kuin ne tekevät toimintapoliittisia päätöksiä kansallisella tasolla. Ohjausta annetaan vakaus- ja kasvusopimuksen ja makrotalouden epätasapainoa koskevan menettelyn puitteissa. Eurooppalainen ohjausjakso myös tukee Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpanoa.

Komission vuosittain julkaisema vuotuinen kasvuselvitys käynnistää aina eurooppalaisen ohjausjakson. Siinä esitetään EU:n yleiset talouden painopisteet. Siitä käydään keskustelua muissa toimielimissä, ja se ruokkii keskusteluja, jotka huipentuvat kevään Eurooppa-neuvostossa. Jäsenvaltiot esittävät kansalliset ohjelmansa aina keväisin. Sen jälkeen komissio ehdottaa kullekin jäsenvaltiolle maakohtaisia toimintasuosituksia niiden taloustilanteesta ja ohjelmista tekemänsä arvioinnin pohjalta. Suosituksia annetaan kaikilla asiaankuuluvilla politiikan aloilla eli finanssipolitiikasta, makrotaloudesta ja rakenneuudistuksista. Suosituksista keskustellaan neuvostossa, ja kesäkuussa kokoontuva Eurooppa-neuvosto vahvistaa ne ennen neuvoston lopullista hyväksymistä. Jäsenvaltioiden oletetaan ottavan suositukset huomioon seuraavan vuoden talousarvio- ja toimintasuunnitelmissaan ja panevan ne täytäntöön tulevien 12 kuukauden aikana.

Eurooppalainen ohjausjakso on lujittanut talouspolitiikan koordinointia EU:n tasolla, mutta puutteet tärkeimpien maakohtaisten suositusten täytäntöönpanossa ovat asettaneet sen tuloksellisuuden kyseenalaiseksi. Yksinkertaistetun ja vahvistetun eurooppalaisen ohjausjakson pitäisi perustua prosessin vahvuuksiin ja korjata sen heikkoudet yksinkertaistamalla eri vaiheita ja niiden tuotoksia, parantamalla yhteistyötä ja vuoropuhelua jäsenvaltioiden kanssa, karsimalla raportointivaatimuksia, syventämällä prosessin monenvälisyyttä ja lisäämällä omistajuutta kaikilla tasoilla.

Komission tuotosten yksinkertaistaminen ja komission analyysia koskevan palautteen määrän lisääminen: Vuotuisen kasvuselvityksen ja varoitusmekanismia koskevan kertomuksen esittäminen samanaikaisesti syksyllä on hyvä käytäntö, koska kyseiset asiakirjat täydentävät toisiaan ja niissä vahvistetaan EU:n yleinen lähestymistapa tulevalle vuodelle. Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin se, että prosessin myöhemmässä vaiheessa laadittavat kaksi tärkeintä maakohtaista asiakirjaa, maakohtaisia suosituksia tukevat komission yksiköiden valmisteluasiakirjat ja varoitusmekanismia koskevan kertomuksen johdosta esitettävät perusteelliset tarkastelut esitetään kahtena eri ajankohtana keväällä. Yksi ainoa jäsenvaltioittain laadittava kattava talousarviointi tarjoaisi lähtökohdan jäsenvaltioille annettaville suosituksille, lisäisi prosessin yhdenmukaisuutta ja vähentäisi hallinnollista rasitusta. Näiden asiakirjojen julkaisuajankohdan aikaistaminen (esim. maaliskuulle) lisäisi myös prosessin läpinäkyvyyttä ja mahdollisen palautteen saamista komission analyysista.

Jäsenvaltioiden raportointivaatimusten yksinkertaistaminen: Jäsenvaltioille asetettujen raportointivaatimusten pitäisi olla kohtuullisia, ja niillä olisi oltava selvää lisäarvoa. Jäsenvaltioiden olisi noudatettava ”kertaalleen kertomisen” lähestymistapaa, jonka mukaan asiakirjoista ja kenttäkäynneillä koottuja tietoja jaetaan ja käytetään uudestaan, kun taas Euroopan tasolla tehtävän työn painopiste on tietojen analysoinnissa ja päivittämisessä. Kansallisilla uudistusohjelmilla voi olla tärkeä viestintää ja omistajuutta kansallisella tasolla edistävä rooli, jos niiden painopistettä muutetaan ja kansalliset parlamentit ja työmarkkinaosapuolet osallistuvat niiden laadintaan. Tavoitteena on kohdentaa kansallistason panos komission analyysiin nykyistä tarkemmin ja aikaisemmassa vaiheessa.

Prosessin monenvälisyyden syventäminen: Eurooppalaisen ohjausjakson omistajuus jäsenvaltioissa on kaiken kaikkiaan edelleen liian heikkoa sekä kansallisella että Euroopan tasolla. Tämä rajoittaa maakohtaisista suosituksista käytävän keskustelun laatua ja suositusten täytäntöönpanoa. Julkisen talouden ja sen kehyksen kaltaisilla aloilla, joilla valvontavälineet ovat hyvät, täytäntöönpanosta on saatu huomattavasti parempia tuloksia. Yksinkertaistetussa prosessissa olisi enemmän aikaa perehtyä EU:n ohjeistukseen ja keskustella siitä. Tätä tavoitetta tukisi myös komission maakohtaisen analyysin esittäminen aikaisemmassa vaiheessa. Lisäksi pitäisi olla mahdollista tehostaa suorituskyvyn ja toiminnan ristiintarkastelua läpi vuoden yhteistyössä neuvoston puheenjohtajavaltion kanssa. Politiikkatoimien ja tulosten vertailukelpoisuuden paraneminen jäsenvaltioiden kesken lisäisi myös vertaispainetta ja parantaisi aihepiireittäin käytäviä monenvälisiä keskusteluja. Näkemysten vaihtaminen siitä, miten komissio seuraa uudistusten täytäntöönpanoa, on erityisen tärkeää suositusehdotuksista neuvostossa käytävän keskustelun valmistelujen ja kesäkuun Eurooppa-neuvostossa käytävän keskustelun kannalta.

Prosessin avaaminen ja vuorovaikutuksen lisääminen muiden toimijoiden kanssa: Eurooppalaisen ohjausjakson demokraattinen oikeutus on joskus asetettu kyseenalaiseksi.  Komissio on viime vuosina alkanut asteittain käydä syvempää ja vakituisempaa vuoropuhelua jäsenvaltioiden kanssa järjestämällä kahdenvälisiä tapaamisia, käymällä kohdennetumpaa keskustelua neuvoston komiteoissa ja tekemällä laaja-alaisempia teknisiä tarkastuskäyntejä. Myös parlamenttien panos on kasvanut. Talouspolitiikan ohjauspaketin myötä käynnistynyt taloudellinen vuoropuhelu on mahdollistanut Euroopan parlamentin tiiviimmän osallistumisen. Ohjauspaketin mukaan Euroopan parlamentti käy keskustelua jäsenvaltioiden, neuvoston, komission, Eurooppa-neuvoston ja euroryhmän kanssa. Lisäksi parlamentti käy tärkeää poliittista keskustelua eurooppalaisen ohjausjakson ratkaisevissa vaiheissa. Kansallisten parlamenttien tietoisuus eurooppalaisesta ohjausjaksosta on lisääntynyt vuosien mittaan budjettikuripaketin täytäntöönpanon ja sen ansiosta, että komission osallistuminen esitysten ja keskustelujen muodossa on entistä suorempaa. Myönteisestä kehityksestä huolimatta vuoropuhelua voitaisiin käydä laajemmin, eikä ainoastaan parlamenttien vaan myös työmarkkinaosapuolten kanssa. Komissio voisi esimerkiksi tehdä jatkossa yhteistyötä Euroopan parlamentin ja eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten kanssa ennen vuotuisen kasvuselvityksen esittämistä ja jatkaa keskustelua sen hyväksymisen jälkeen. Komissio voisi maakohtaisen analyysin perusteella keskustella Euroopan parlamentin kanssa horisontaalisista näkökohdista ja tarpeen mukaan myös työmarkkinaosapuolten kanssa saadakseen palautetta ajankohtaisista kysymyksistä maittain

[1]               Ks. uuden komission 15. heinäkuuta 2014 esittämät poliittiset suuntaviivat: http://ec.europa.eu/about/juncker-commission/docs/pg_fi.pdf

[2]               Komission syksyn 2014 talousennuste, 4. marraskuuta 2014:  http://ec.europa.eu/economy_finance/publications/european_economy/2014/pdf/ee7_en.pdf

[3]               Uuden komission 15. heinäkuuta 2014 esittämien poliittisten suuntaviivojen mukaisesti.

[4]               Tämä koskee erityisesti Italiaa (–25 %), Portugalia (–36 %), Espanjaa (–38 %), Irlantia (–39 %) ja Kreikkaa (–64 %).

[5]               Euroopan parlamentin 1. heinäkuuta 2014 julkaisema tutkimus ”Mapping the Cost of Non-Europe 2014-19”.

[6]               J. Monteagudo, A. Rutkowski, D. Lorenzani, ”The economic impact of the Services Directive: A first assessment following implementation”, Economic Papers 456, kesäkuu 2012, http://ec.europa.eu/economy_finance/publications/economic_paper/2012/pdf/ecp_456_en.pdf

[7]               COM(2012) 261, 8.6.2012.

[8]               COM(2014) 905, 28.11.2014.

[9]               Komission arviot esitetään sen yksiköiden vuotuisissa valmisteluasiakirjoissa, jotka annetaan samanaikaisesti maakohtaisten suositusten (http://ec.europa.eu/europe2020/making-it-happen/country-specific-recommendations/index_fi.htm) kanssa.

[10]             Älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua edistävän Eurooppa 2020 -strategian arviointi, COM(2014) 130 final, http://ec.europa.eu/europe2020/pdf/europe2020stocktaking_fi.pdf ja http://ec.europa.eu/europe2020/pdf/europe2020stocktaking_fi.pdf

[11]             Kuten euroalueen huippukokouksessa sovittiin 24. lokakuuta 2014.