Sisällysluettelo

Merkkipaaluja. 3

Kansainvälinen toimintaympäristö. 4

Hätätilanteet ovat lisääntyneet 4

Kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkaukset 5

Taloudellisesti vaikeat ajat 5

Humanitaariset avustustoimet 6

Katastrofivalmius ja selviytymiskyky. 11

EU:n Rauhan lapset -aloite. 12

Yhteydet muihin EU:n välineisiin. 12

Pelastuspalvelutoimet 12

Taloudelliset ja inhimilliset resurssit 14

Humanitaarisen avun ja pelastuspalvelualan politiikka. 17

Päätelmät 19

Johdanto

Tässä vuosikertomuksessa luodaan katsaus Euroopan komission tärkeimpiin saavutuksiin ja toimintoihin humanitaarisen avun ja pelastuspalvelun alalla vuonna 2013. Toiminnasta vastaa pääasiassa humanitaarisen avun ja pelastuspalveluasioiden pääosasto (ECHO). Siinä ei kuvata yksityiskohtaisesti kaikkia toteutettuja toimia, vaan esitetään tärkeimmät toiminnot ja tapahtumat.

ECHOn toimiala käsittää sekä humanitaarisen avun että pelastuspalvelun. Näiden kahden mekanismin avulla Euroopan unioni (EU) voi varmistaa hätäavun toimittamisen nopeasti ja tehokkaasti katastrofien välittömistä seurauksista kärsiville ihmisille.

EU:n humanitaarista apua annetaan sitä eniten tarvitseville kolmansissa maissa. Sillä autetaan niitä, jotka kärsivät luonnonkatastrofeista ja ihmisen aiheuttamista katastrofeista, ja parannetaan toistuvien kriisien vaikutuksista kärsivien yhteisöjen valmiuksia kohdata tulevia hätätilanteita. Humanitaarisen avun lisäksi toteutettavissa pelastuspalveluoperaatioissa tarjotaan välitöntä tukea asiantuntijaryhmien ja pelastusvälineistön muodossa sekä seurataan reaaliajassa katastrofien kehittymistä sekä Euroopan unionin alueella että sen ulkopuolella.

Katastrofitilanteessa apua tarvitaan välittömästi. Kansainvälisen yhteisön ripeällä ja tehokkaalla toiminnalla voidaan säästää ihmishenkiä. EU ja sen jäsenvaltiot rahoittavat yli puolet[1] luonnonkatastrofien tai ihmisen aiheuttamien katastrofien johdosta tarvittavasta maailmanlaajuisesta avusta. Humanitaarisen avun toimilla EU antaa välitöntä katastrofiapua, parantaa yhteisöjen valmiuksia vastata tuleviin haasteisiin ja edistää merkittävästi kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamista.

              Merkkipaaluja

EU antoi humanitaarisen avun ja pelastuspalvelun välineiden kautta merkittävää tarvekartoitukseen perustuvaa hätäapua vuonna 2013. Avustussitoumukset olivat yhteensä 1 353 miljoonaa euroa[2].

Keskeisiä tietoja ja lukuja:

· apua annettiin noin 124 miljoonalle ihmiselle[3], jotka kärsivät luonnonkatastrofeista, ihmisen aiheuttamista katastrofeista tai pitkittyneistä kriiseistä;

· humanitaarista apua annettiin yli 90:ssä EU:n ulkopuolisessa maassa;

· EU:n ja sen jäsenvaltiot olivat keskeisessä asemassa kaikissa merkittävissä kriiseissä, esimerkiksi Syyrian kriisissä, ja EU oli suurin kansainvälinen avunantaja;

· EU:n avustustoimet olivat ennennäkemättömän suuret Filippiineillä taifuuni Haiyanin aiheuttaman valtavan katastrofin jälkeen; tavara-apuna annettavan avun lisäksi EU ja sen jäsenvaltiot antoivat apua 180 miljoonaa euroa;

· EU:n vapaaehtoisapua koskeva aloite[4] vahvistettiin; se tarjoaa 18 000 henkilölle mahdollisuuden työskennellä vapaaehtoisena vuosien 2014 ja 2020 välisenä aikana;

· EU:n pelastuspalvelumekanismi[5] aktivoitiin 36 kertaa (avunpyyntöjen, ennakkovaroitusten ja/tai seurannan johdosta).

Toukokuussa 2013 saavutettiin tärkeä virstanpylväs, kun hätäavun koordinointikeskus (ERCC) avattiin. Se toimii 24 tuntia vuorokaudessa seitsemänä päivänä viikossa (1. lokakuuta 2013 lähtien), mikä helpottaa suuresti toimien hallinnointia erityisesti koordinoinnin ja katastrofeihin reagoimisen osalta. Hätäavun koordinointikeskuksen tärkein tehtävä on antaa operatiivista tukea, kehittää yhteistä tilannetietoisuutta ja laatia analyysejä humanitaarisen avun ja pelastuspalvelun välineiden kautta toteutettavien toimien koordinointia varten.

              Kansainvälinen toimintaympäristö

              Hätätilanteet ovat lisääntyneet

Luonnonkatastrofeja tapahtuu yhä useammin, ne ovat monimutkaisempia ja vakavampia ja muut haasteet, kuten ilmastonmuutos, nopea kaupungistuminen ja alikehittyneisyys pahentavat niitä. Aseelliset selkkaukset ja pitkittyneet kriisit ovat myös kasvussa ympäri maailmaa. Maailman suurin humanitaarisen avun antaja EU ja sen jäsenvaltiot ovat vastanneet kyseisiin haasteisiin päättäväisesti koko vuoden 2013 ajan.

Vuonna 2013 koettiin erittäin monia humanitaarisia ja muita katastrofeja, ja sitä leimasi suuri haavoittuvuus. Vuotuiset kehityssuuntaukset osoittavat, että tarpeet ovat enenevässä määrin suurempia kuin käytettävissä olevat resurssit. Humanitaarisen avun ja pelastuspalvelun toimittaminen on myös käymässä yhä monimutkaisemmaksi, ja koska seurauksiltaan vakavia tuhoisia luonnonkatastrofeja sattuu useammin, humanitaarisista kriiseistä saadaan ennakkovaroituksia harvemmin kuin ennen.

CRED:n (Centre for Research on the Epidemiology of Disasters)[6] ja katastrofiriskien vähentämiseen erikoistuneen YK:n alaisen UNISDR:n[7] julkaisemien tilastojen mukaan vuonna 2013 koettiin 356 erisuuruista luonnonkatastrofia[8]. Niissä kuoli yli 20 000 ihmistä, ja ne vaikuttivat 99 miljoonan ihmisen elämään eri puolilla maailmaa. Maailmanlaajuisesti tarkasteltuna Aasia kärsi jälleen eniten luonnonkatastrofeista. Tämä näkyi sekä katastrofien määrässä (44 % kaikista katastrofeista) että uhrien määrässä (80 %) mitattuna. Katastrofien vaikutus vähemmän kehittyneisiin talouksiin on erityisen huomattava: esimerkiksi taifuuni Haiyanin aiheuttamat tuhot Filippiineillä ja tulvat Bangladeshissa ja Mosambikissa. Afrikassa toisaalta kuivuus ja toisaalta tulvat kylvivät tuhoa. Suurten katastrofien seuraukset olivat tuhoisia ja vaihtelevia: ihmishenkiä menetettiin ja taloja, satoja ja elinkeinoja tuhoutui.

              Kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkaukset

Maan sisäiset aseelliset konfliktit ovat edelleen suurin syy ihmisen aiheuttamien katastrofien syntyyn, ja yhä useammin siviiliväestö joutuu kokemaan väkivaltaa ja kärsimystä. Tämäntyyppisille konflikteille on tyypillistä kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja sen periaatteiden polkeminen. Vuonna 2013 humanitaaristen organisaatioiden ongelmana oli yhä useammin se, miten päästä apua tarvitsevien luo. Hallitukset ja puolisotilaalliset tai aseelliset ryhmät usein kaventavat humanitaarista toimintatilaa ja joskus myös vähät välittävät kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaisesta vähimmäissuojelusta.

Humanitaarisilla organisaatioilla oli eniten ongelmia kohteeseen pääsyssä alueilla, joilla vallitsee konflikti ja/tai joilla poliittiset syyt estävät oikeusvaltioperiaatteen toteutumisen. Vuonna 2013 kokonaistilanne ja työskentelyolosuhteet huonontuivat varsinkin Syyriassa, Afganistanissa ja Keski-Afrikan tasavallassa. Muissa maissa, eritoten Somaliassa, Kongon demokraattisessa tasavallassa ja Jemenissä, turvallisuuden ei ole havaittu kohentuneen edellisestä vuodesta. Monilla konfliktialueilla (esim. Somaliassa, Syyriassa ja Keski-Afrikan tasavallassa) humanitaarisen avun toimijat ovat joutuneet todistamaan poikkeuksellisen julmia sodankäynnin muotoja, kuten siviilien ottamista sotatoimien kohteeksi ja seksuaalisen väkivallan käyttöä sota-aseena.

Avustustyöntekijöihin kohdistuvien hyökkäysten, myös sieppausten, karkotusten ja tappojen, määrä oli vuoden 2012 tasolla. Humanitaarisen alan toimijoiden on jatkuvasti yritettävä lieventää tällaisia riskejä.

              Taloudellisesti vaikeat ajat

Maailmanlaajuisten katastrofien vaikutukset ovat koetelleet huomattavasti kansainvälisen humanitaarisen yhteisön toimintakykyä viime vuosina. Vuonna 2013 YK käynnisti kaikkien aikojen suurimman rahoitusvetoomuksen, 13 miljardia Yhdysvaltain dollaria, humanitaaristen tarpeiden kattamiseen 24 maassa. Maailmanlaajuisten humanitaaristen tarpeiden ja niiden täyttämiseen käytettävissä olevien varojen välillä on kasvava kuilu. Tilanne on seurausta erityisesti talous- ja finanssikriisistä, joka on koetellut monia läntisiä avunantajamaita. Kansainvälinen talouskriisi pahentaa pitkäkestoista haavoittuvuutta, jota esiintyy eri puolilla maailmaa.

Tämä tarkoittaa sitä, että avunantajien on tehostettava toimiaan, jotta ne pystyvät reagoimaan katastrofeihin tehokkaammin ja käyttämään rajalliset voimavaransa entistäkin paremmin. Komission kannalta tämä tarkoittaa, että tehostamiskohteita on etsittävä yhteistyössä kumppanien kanssa.

              Humanitaariset avustustoimet

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 214 artiklan, humanitaarisesta avusta annetun asetuksen[9] ja humanitaarista apua koskevan eurooppalaisen konsensuksen[10] mukaisesti EU:n tehtävänä on pelastaa ja suojella ihmishenkiä. EU:n toimilla pyritään myös ehkäisemään ja vähentämään kärsimystä sekä turvaamaan uhrien koskemattomuus ja ihmisarvo tarjoamalla hätäapua ja suojelua humanitaarisissa kriiseissä. Lisäksi komissio helpottaa humanitaariseen apuun liittyvän toiminnan ja politiikan yhteensovittamista jäsenvaltioiden kanssa ja niiden kesken humanitaarisen avun tehokkuuden ja täydentävyyden lisäämiseksi[11].

Tärkeimpänä tavoitteena on varmistaa, että apua hallinnoidaan mahdollisimman tehokkaasti. Näin taataan, että hädänalaisille toimitettava EU:n apu on mahdollisimman tuloksellista ja kansainvälisen oikeuden periaatteiden mukaista. EU noudattaa kaikissa tilanteissa humanitaarisia periaatteita eli puolueettomuutta, tasapuolisuutta, humaanisuutta ja riippumattomuutta, eivätkä sen antamaan tukeen vaikuta mitkään poliittiset pyrkimykset eikä uhrien kansallisuus, uskonto, sukupuoli, etninen tausta tai poliittinen kanta.

Vuonna 2013 EU rahoitti hätäaputoimia tilanteissa, jotka olivat seurausta muun muassa seuraavista luonnonkatastrofeista:

· Trooppinen hirmumyrsky Haiyan iski Filippiineillä marraskuussa 2013 aiheuttaen ennennäkemätöntä tuhoa. Kyseinen taifuuni, joka oli yksi kaikkien aikojen voimakkaimmista, surmasi tuhansia, sen tieltä joutui siirtymään lähes 4 miljoonaa ihmistä ja sen vaikutukset ulottuivat 14–16 miljoonaan ihmiseen. EU:n humanitaarisen avun ja pelastuspalvelun asiantuntijaryhmät saapuivat pahiten tuhoutuneille alueille muutaman tunnin kuluttua katastrofista tukeakseen hätäaputoimia ja arvioidakseen kaikkein kiireellisimmät tarpeet. EU ja sen jäsenvaltiot antoivat huomattavan määrän humanitaarista apua ja tavara-apua, jonka arvo oli yli 180 miljoonaa euroa. Filippiinien hallituksen pyynnöstä EU:n pelastuspalvelumekanismi aktivoitiin, mikä mahdollisti eurooppalaisten avustustoimien koordinoinnin tehostamisen ja logistiikan helpottamisen, sillä EU osallistui muun muassa kuljetuskustannusten rahoittamiseen. Komissio sitoutui myös tukemaan keskipitkän aikavälin kunnostustoimia, millä väestöä autetaan rakentamaan uudelleen elämänsä.  http://ec.europa.eu/echo/files/aid/countries/factsheets/philippines_haiyan_en.pdf

· Sahelin alueella jatkunut elintarvike- ja ravitsemuskriisi vaaransi edelleen miljoonien ihmisten elämän: lähes 16 miljoonaa ihmistä oli vaarassa jäädä ilman ruokaa, heistä 8 miljoonaa tarvitsi elintarvikehätäapua. Kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien yhteisöjen selviytymiskyvyn kehittäminen tulevien kriisien varalta asetettiin etusijalle vuonna 2013. Haavoittuvassa asemassa olevilla kotitalouksilla oli vaikeuksia päästä jaloilleen vuoden 2012 vakavan elintarvike- ja ravitsemuskriisin jälkeen. EU oli liikkeellepanevana voimana AGIR Sahel -aloitteessa[12]. Aloite kokoaa yhteen kaikki sidosryhmät ᾽Zero Hunger᾽-tavoitteen saavuttamiseksi Sahelissa seuraavien 20 vuoden aikana. Selviytymiskyvyn tukeminen on keskeinen poliittinen prioriteetti sekä maailmanlaajuisesti että Euroopan tasolla. Selviytymiskyvyn painopistealueita koskevassa AGIR:n alueellisessa etenemissuunnitelmassa vahvistetaan periaatteet, ensisijaiset toimet ja indikaattorit yksityiskohtaisesti. Tärkeimmät Sahelia tukevat alueelliset järjestöt ja avunantajat hyväksyivät etenemissuunnitelman virallisesti Pariisissa huhtikuussa 2013. http://ec.europa.eu/echo/files/aid/countries/factsheets/sahel_en.pdf

· Vuoden 2010 tuhoisasta maanjäristyksestä Haitilla on kulunut kolme vuotta, mutta humanitaariset tarpeet ovat edelleen suuria. Alunperin 1,5 miljoonasta siirtymään joutuneesta henkilöstä 130 000 ei vieläkään ollut päässyt takaisin asuinseudulleen, maassa oli vielä maailman laajin koleraepidemia ja elintarviketurva oli rakenteellisista syistä puutteellinen. EU oli edelleen täysin sitoutunut auttamaan katastrofin uhreja Haitilla. Vuonna 2013 EU:n humanitaarista apua annettiin 30,5 miljoonan euron arvosta asunnottomille, koleraan sairastuneille sekä hurrikaani Sandyn ja trooppisen myrskyn Isaacin vaikutuksista kärsineille. EU-rahoituksen turvin humanitaariset järjestöt toteuttivat monenlaisia hätäaputoimia. Konkreettisina esimerkkeinä EU:n rahoittamista toimista koleraepidemian pysähdyttämiseksi sen alkamista seuraavana ensimmäisenä vuotena voidaan mainita hoidon antaminen 158 814 ihmiselle, tuki 26 terveysasemalle ja 42 hoitoyksikölle, suun kautta tapahtuva nesteytys 122 500 ihmiselle, parantunut vesihuolto 894 511 ihmiselle ja hygieniatuotteiden jakelu 1,3 miljoonalle ihmiselle. EU:n toimien myötä uusien tartuntatapausten määrä on vähentynyt ja lukuisia ihmishenkiä on pelastunut. Kuolleisuusprosentti puolittui marraskuun 2010 2,4 prosentista 1,2 prosenttiin joulukuussa 2013.         http://ec.europa.eu/echo/files/aid/countries/factsheets/haiti_en.pdf

EU antoi lisäksi humanitaarista apua seuraavien luonnonkatastrofien seurauksista toipumiseen:

· kuivuus: Kambodža, Vietnam, Laos, Meksiko, Djibouti ja Etiopia;

· tulvat: Bangladesh, Kambodža, Vietnam, Laos, Intia, Etiopia, Kenia, Mosambik, Nigeria, Saint Lucia, Saint Vincent ja Grenadiinit;

· hirmumyrskyt / hurrikaanit / trooppiset myrskyt: Filippiinit, Bangladesh, Kambodža, Vietnam, Dominikaaninen tasavalta, Kuuba, Haiti, Jamaika, Tyynenmeren alue;

· maanjäristykset: Filippiinit, Indonesia;

· epidemiat: Afganistan, Burkina Faso, Somalia, Kongon demokraattinen tasavalta, Nigeria, Zimbabwe, Kenia, Dominikaaninen tasavalta, Meksiko, Laos, Kirgisia.

Komissiolla on luonnonkatastrofien varalta kaksiosainen strategia:

· nopea reagointi toimittamalla humanitaarista apua sekä helpottamalla ja koordinoimalla pelastuspalvelualan apua;

· katastrofivalmius eli luonnononnettomuuksille eniten alttiina olevien alueiden ja väestöjen määritteleminen ja erityisten katastrofivalmiusohjelmien laatiminen niitä varten. EU jatkoi vuonna 2013 DIPECHO-ohjelmien[13] tukemista Etelä-Kaukasiassa (Armenia, Azerbaidžan ja Georgia), Karibian alueella, Keski-Amerikassa, Etelä-Amerikassa, Tyynenmeren alueella, eteläisessä Afrikassa ja Keski-Aasiassa.

Ihmisen aiheuttamien kriisien osalta EU on tukenut hätäaputoimia useissa konflikteissa, joista jotkut ovat muuttuneet pitkittyneiksi ja monimutkaisiksi kriiseiksi:

· Kauaskantoinen konflikti ja sisällissota Syyriassa ja Syyrian pakolaisten siirtyminen massoittain naapurivaltioihin (muun muassa Libanoniin, Turkkiin, Jordaniaan ja Irakiin) on edellyttänyt EU:lta laajoja humanitaarisia toimia alusta alkaen. Vuoden 2013 lopulla Syyrian väkivaltaisuuksista kärsiviä, humanitaarista apua tarvitsevia ihmisiä oli Syyriassa arviolta 9,3 miljoonaa, joista lähes puolet oli lapsia. Vuoden 2013 lopulla maan sisällä siirtymään joutuneita ihmisiä oli noin 6,5 miljoonaa ja pakolaisten määrä naapurimaissa oli joulukuussa yli 2,3 miljoonaa, mikä on osoitus katastrofin monimutkaisesta alueellisesta ulottuvuudesta. EU:n apu on saavuttanut kriisistä kärsivän väestön Syyrian sisällä sekä pakolaiset ja heitä vastaanottaneet yhteisöt alueella, ja sillä on autettu välittömästi apua tarvitsevia. Vuonna 2013 EU myönsi 350 miljoonaa euroa humanitaariseen apuun edellisinä vuosina myönnetyn rahoituksen lisäksi, minkä johdosta EU:n ja sen jäsenvaltioiden apu nousi yhteensä yli 2 miljardiin euroon vuoden 2011 lopusta laskettuna. Lisäksi Syyrian pakolaisia vastaanottaneille naapurimaille annettiin aineellista apua, kuten ambulansseja, lämmittimiä, huopia ja hygieniatarvikkeita. Apuun sisältyi myös muiden jäsenvaltioiden tuki Bulgarialle, joka otti vastaan kasvavan määrän Syyrian pakolaisia vuoden aikana.

Komission humanitaarisen avun toimissa asetettiin etusijalle pääasiassa Syyriassa ja naapurimaissa toteutetut toimet ihmishenkien pelastamiseksi, ja niissä kiinnitettiin erityistä huomiota haavoittuvimmassa asemassa oleviin ihmisiin, kuten kotimaassaan siirtymään joutuneisiin henkilöihin, pakolaisiin ja heitä vastaanottaneisiin yhteisöihin[14]. Muita EU:n rahoitusvälineitä (ENPI, DCI, IFS, IPA)[15] käytettiin vakauttamiseen sekä keskipitkän ja pitkän aikavälin toimiin, joissa keskityttiin lähinnä paikallisviranomaisten valmiuksien parantamiseen ja pakolaisia vastaanottavien yhteisöjen peruspalvelujen (vesi, sanitaatio- ja hygieniapalvelut, terveydenhuolto, koulutus) parantamiseen sekä kyseisten yhteisöjen toimeentulomahdollisuuksien lisäämiseen. Komission eri yksiköiden ja Euroopan ulkosuhdehallinnon välillä järjestettiin säännöllisiä Syyrian kriisiä käsitteleviä koordinointikokouksia, joissa keskusteltiin strategioista ja ohjelmoinnista EU:n toimien vaikutuksen maksimoimiseksi ja päällekkäisyyksien välttämiseksi.

EU on merkittävässä määrin kehottanut muita avunantajia myöntämään lisärahoitusta ja pyrkinyt varmistamaan, että kyseisellä lisärahoituksella vastataan maan sisäisten pakolaisten tarpeisiin kaikkialla Syyriassa eikä vain kaikkein kriittisimmillä alueilla. EU halusi myös edistää humanitaarisen avun perillepääsyä, jotta useammat avustusjärjestöt saisivat luvan toimia Syyriassa kasvaviin tarpeisiin vastaamiseksi. Ensisijaisesti olisi saatava aikaan esteetön pääsy konfliktialueille koko maassa ja siviilejä (avustustyöntekijät ja lääkintähenkilöstö mukaan lukien) ja toimitiloja olisi suojeltava asianmukaisesti. http://ec.europa.eu/echo/files/aid/countries/factsheets/syria_en.pdf

· EU antoi merkittävää humanitaarista apua (77 miljoonaa euroa) Pohjois-Malin väestölle alueella käynnissä olevan aseellisen konfliktin vuoksi. EU:n kumppaneiden tuen ansiosta lähes 70 prosenttia terveyspalveluista oli toiminnassa ja arviolta 900 000 ihmistä hyötyi kohdennetusta elintarvikeavusta. Komissio on vuodesta 2013 lähtien varmistanut EU:n humanitaarisen avun ja kehitysyhteistyön välineiden koordinoidun käytön siirtymävaiheen aikana. Lisäksi vakautusvälineestä[16] myönnettiin 20 miljoonaa euroa lyhyen aikavälin vakauttamis- ja turvallisuustoimia varten. Osa Malille myönnettävästä EU:n humanitaarisesta avusta hyväksyttiin 23 miljoonan euron arvoisella hätäavun, kunnostustoimien ja kehitysyhteistyön niveltämistä (LRRD)[17] koskevalla EKR-päätöksellä. Näillä määrärahoilla tuetaan peruspalvelujen saatavuutta siirtymäkauden aikana, ja komissio on tehnyt kehitys- ja yhteistyöpääosaston (DEVCO) kautta alustavan 225 miljoonan euron maksusitoumuksen valtiorakenteiden kehittämissopimuksesta, jolla Malin hallitusta autetaan palauttamaan valtion auktoriteetti, laki, järjestys ja demokratia ja peruspalvelujen tarjonta kaikkialla Malissa. Molemmissa maissa EU tuki aktiivisesti pakolaisia käynnistämällä uudestaan terveydenhoitopalvelut, keskittymällä ravitsemustilanteen kohentamiseen ja tarjoamalla suojelua. http://ec.europa.eu/echo/files/aid/countries/factsheets/mali_en.pdf

· Keski-Afrikan tasavallan humanitaarinen tilanne on ollut joulukuusta 2012 lähtien katastrofaalinen. Kriisi ei saanut tarpeeksi ajoissa kansainvälisen yhteisön huomiota. Komission yksi tärkeimmistä tavoitteista vuonna 2013 oli lisätä tietoisuutta Keski-Afrikan tasavallan tilanteesta. Komission jäsen Kristalina Georgieva vieraili maassa kaksi kertaa ja järjesti yhdessä YK:n ja Ranskan kanssa kriisiä käsittelevän korkean tason kokouksen YK:n vuoden 2013 yleiskokouksessa. EU varasi 39 miljoonaa euroa Keski-Afrikan tasavallalle annettavaan humanitaariseen apuun, mikä tekee siitä maan tärkeimmän kansainvälisen avunantajan. Kyseisestä määrästä 18,5 miljoonaa euroa annettiin joulukuun 2013 puoliväliin mennessä, sillä yhteisöjen väliset väkivaltaisuudet kärjistyivät dramaattisesti 5. joulukuuta 2013 jälkeen pakottaen sadattuhannet ihmiset pääkaupungissa Banguissa ja koko maassa pakenemaan kodeistaan. Suurimmassa osassa rahoitetuista toimista keskityttiin ihmishenkien pelastamiseen. Varat osoitettiin lähinnä terveydenhoitoon, jotta haavoittuvimmassa asemassa olevat hyötyisivät ensisijaisesta ja toissijaisesta terveydenhoidosta, sillä suurimmassa osassa maata ei ole julkista terveydenhoitoa. Lisäksi EU järjesti maahan toistuvia ilmakuljetuksia, joilla tuettiin humanitaarisen avun ja avustustyöntekijöiden kuljetusta erittäin haasteellisessa turvallisuusympäristössä. EU järjesti Euroopasta erityisen ilmakuljetuksen, jonka lastina oli 37 tonnia lääkintätarvikkeita, ja kaksi lentoa Nairobista, joilla maahan tuotiin hätäsuojia ja tarvikkeita yli 100 000:lle asuinseuduiltaan siirtymään joutuneelle henkilölle (huopia ja talous- ja keittiövälineitä, saippuaa, moskiittoverkkoja). Varmistaakseen nopean toiminnan EU vastasi itse yli 20 000 muovipeitteen hankinnasta ja lähettämisestä maahan. Peitteistä voitiin rakentaa suojia asuinseudultaan siirtymään joutuneille Banguin ja myös maaseudun asukkaille. http://ec.europa.eu/echo/files/aid/countries/factsheets/car_en.pdf

Koko vuoden ajan EU jatkoi avustustoimintaansa erityisesti maailman unohdetuissa kriiseissä. Se kohdisti 15 prosenttia kokonaisrahoituksesta väestölle, joka joutuu elämään usein pitkittyneiden katastrofien keskellä, joita kohtaan kansainvälinen yhteisö ei ole osoittanut suurta mielenkiintoa.

EU:n avustustoimet kriiseissä olivat edelleen tarvelähtöisiä ja kuhunkin tilanteeseen mukautettuja. Apu toimitettiin useilla eri tavoilla, ja se kattoi muun muassa terveydenhoidon (myös psykologisen tuen ja klinikoiden rahoittamisen), suojelun (myös seksuaalisen väkivallan osalta), elintarvikkeet ja non-food-tuotteet, suojan, veden/sanitaation, jälleenrakennuksen ja kunnostuksen. Oheisessa taulukossa esitetään avun jakaantuminen toimialoittain vuonna 2013.[18]

§          Katastrofivalmius ja selviytymiskyky

Vakavilla kriiseillä, joista esimerkkeinä mainittakoon Haitin maanjäristys vuonna 2010 ja toistuvat kuivuusjaksot Afrikan sarvessa ja Sahelissa, on pitkäkestoinen vaikutus ihmisten elämään ja elinkeinoihin, mikä tekee haavoittuvimpien yhteisöjen valmiuksien ja selviytymiskyvyn parantamisesta entistä tärkeämpää. Tällaiset katastrofit osoittavat sen, että pidempiaikaisiin kunnostus- ja kehitystarpeisiin on äärimmäisen tärkeää vastata tarkoituksenmukaisella tavalla humanitaarisen avustustoiminnan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Toistuvien katastrofien tuhoisien vaikutusten vähentämiseksi ja kestävän kehityksen edellytysten tosiasialliseksi parantamiseksi on tärkeää, että humanitaarisen avun toimijat ja kehitysyhteistyön toimijat tekevät yhteistyötä keskenään. Komissio tehosti pyrkimyksiään parantaa kriisialttiiden maiden selviytymiskykyä ECHOn ja EuropeAidin kautta. Selviytymiskykyä koskeva komission tiedonanto ja siihen liittyvä toimintasuunnitelma tarjoavat poliittiset ja toiminnalliset puitteet selviytymiskyvyn parantamiseen tähtäävien EU:n toimien laajentamiseksi eri tasoilla ja suuremmalla maantieteellisellä alueella.

Komissio jatkoi vuonna 2013 selviytymiskykyä koskevien aloitteiden, kuten AGIR- ja SHARE-aloitteiden[19], edistämistä. Niillä pyritään lisäämään Länsi- ja Itä-Afrikan maiden valmiuksia selviytyä toistuvista luonnonkatastrofeista. http://ec.europa.eu/echo/en/what/humanitarian-aid/resilience

Lisäksi komissio on työskennellyt jäsenvaltioiden kanssa laatiakseen EU:n kannan, jolla edistetään Hyogon toimintakehyksen pitkälle menevää tarkistusta, josta on määrä sopia vuonna 2015 kansainvälisessä konferenssissa. Tarkistus perustuu Euroopassa saatuihin kokemuksiin ja saavutuksiin, ja tarkoituksena on lisätä synergioita katastrofiriskin vähentämisen ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen välillä.

Lisäksi osana kansainvälistä humanitaarista järjestelmää EU oli merkittävässä asemassa kannustaessaan muita maita ja alueita lisäämään osallistumistaan humanitaarisen valmiuden ja avustustoiminnan kehittämiseen. Tähän kuului myös yhteistyö nousevan talouden maiden kanssa, jotta resursseja voidaan suunnata tehokkaammin humanitaarisiin toimiin ja katastrofivalmiuteen.

              EU:n Rauhan lapset -aloite

Rauhan lapset -aloitteella EU jatkoi sitoutumistaan auttamaan sodan jaloissa kasvamaan joutuvia tyttöjä ja poikia eri puolilla maailmaa. Aloite käynnistettiin vuonna 2012 EU:n saatua Nobelin rauhanpalkinnon. Aloitteella rahoitettiin koulutusaloitteita yli 28 000:lle konfliktien uhreiksi joutuneelle lapselle Pakistanissa, Etiopiassa, Kongon demokraattisessa tasavallassa, Kolumbiassa ja syyrialaispakolaisille Irakissa. Hankkeilla lapsille tarjotaan turvallinen oppimisympäristö sekä psykologista tukea sodan traumaattisista kokemuksista selviytymiseksi. Marraskuussa 2013 EU vahvisti päätöksensä jatkaa ja laajentaa aloitetta ja ilmoitti myöntävänsä vuonna 2014 lisärahoitusta uusille hankkeille, joiden tavoitteena on auttaa 80 000 poikaa ja tyttöä. http://ec.europa.eu/echo/en/what/humanitarian-aid/children-of-peace

              Yhteydet muihin EU:n välineisiin

ECHOn toimet pyrkivät olemaan johdonmukaisia muista EU:n välineistä rahoitettavien toimien kanssa ja täydentämään niitä. Aiempiin DIPECHO-toimiin perustuen vakautusvälineestä rahoitettiin 3 000 henkilön palkkaaminen vahvistamaan Haitin pelastuspalvelumekanismeja. Toinen esimerkki on EU:n rahoittamien hätäavustustoimien merkitys pitkän aikavälin kehitykselle. Hirmumyrskyn kestävien suojien käyttöikä on yli kymmenen vuotta, joten ne tarjoavat uhreille asuinpaikan ensimmäisen hätäavustusvaiheen jälkeen. EU:n rahoittamat tulojen lisäämiseen liittyvät toimet yhdessä vuokratukien kanssa ovat osa selviytymismekanismeja, ja niillä edistetään kestävää pienimuotoista taloudellista toimintaa. Hätäavun koordinointikeskus tuki EU:n jäsenvaltioita ja assosioituneita kumppaneita katastrofien ja kriisien aikana unionissa ja sen ulkopuolella Euroopan komission hallinnoiman Copernicus-ohjelman hätätilanteiden hallintapalvelun kautta. Hätäavun koordinointikeskus hyötyi myös yhteisen tutkimuskeskuksen, joka on komission oma tutkimuslaitos, tarjoamasta analyyttisestä ja teknisestä tuesta. Lisäksi koleraepidemiaan liittyvät EU:n humanitaarisen avun toimet ja torjuntatoimenpiteet pantiin täytäntöön yhdessä EU:n kehitysvälineillä rahoitettujen merkittävien infrastruktuurin ja institutionaalisten valmiuksien kehittämishankkeiden kanssa.

              Pelastuspalvelutoimet

Komissio pyrkii kannustamaan ja helpottamaan EU:n pelastuspalvelumekanismiin osallistuvien 32 valtion välistä yhteistyötä. Tavoitteena on parantaa luonnonkatastrofien sekä teknologian ja ihmisen aiheuttamien katastrofien ehkäisyä, niihin valmistautumista ja niiltä suojautumista sekä Euroopassa että sen ulkopuolella.

Vuonna 2013 EU:n pelastuspalvelumekanismi aktivoitiin 36 kertaa muun muassa avunpyyntöjen, ennakkovaroitusten ja seurannan johdosta. Useimmiten aktivointi liittyi luonnonkatastrofeihin (äärimmäiset sääolot, myrskyt, metsäpalot, tulvat, trooppiset hirmumyrskyt, maanjäristykset, tsunamit) ja 10:ssä tapauksessa ihmisen aiheuttamiin katastrofeihin (pakolaisleirien perustaminen levottomuuksien vuoksi, kemialliset onnettomuudet ja liikenneonnettomuudet). Pelastuspalvelumekanismiin osallistuvat maat tekivät neljä avunpyyntöä ja mekanismin ulkopuoliset maat 12 pyyntöä.

Pelastuspalvelumekanismin operationaalinen keskus on uusi hätäavun koordinointikeskus, joka perustettiin ECHOn yhteyteen toukokuussa 2013 seuranta- ja tiedotuskeskuksen (MIC) seuraajaksi. Sen keskeiset resurssit ovat: valmius käsitellä useita samanaikaisia hätätilanteita eri aikavyöhykkeillä; seurata vaaratekijöitä 24 tuntia vuorokaudessa seitsemänä päivänä viikossa; kerätä ja analysoida reaaliaikaista tietoa katastrofeista; laatia suunnitelmia asiantuntijoiden, ryhmien ja välineiden lähettämiseksi paikan päälle; ja tehdä yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa, jotta voidaan kartoittaa käytettävissä olevat resurssit ja koordinoida EU:n katastrofiaputoimet sovittamalla avuntarjoukset katastrofin kohteena olevan maan tarpeisiin. Hätäavun koordinointikeskus toimii tietokeskuksena ja EU:n jäsenvaltioiden tekemien avunpyyntöjen vastaanottopisteenä.

Hätäavun koordinointikeskuksella on myös tärkeä tehtävä tiedottaa komissiolle, muille toimielimille ja jäsenvaltioille tilanteista, joissa tarvitaan katastrofiapua.

Mekanismi aktivoitiin vuonna 2013 seuraavien luonnonkatastrofien osalta: trooppiset hirmumyrskyt Filippiineillä, Myanmarissa ja Madagaskarissa; tulvat Keski-Euroopassa ja Nigeriassa; metsäpalot Portugalissa ja Bosnia ja Hertsegovinassa ja ankarat sääolot Pohjois-Euroopassa.

Pelastuspalvelumekanismiin osallistuvat maat tarjosivat Jordanialle, Libanonille ja Bulgarialle apua tukeakseen kyseisten maiden hallituksia niiden alueelle Syyrian kriisin seurauksena saapuvien pakolaisvirtojen hallinnoimisessa. Kaikissa näissä tapauksissa humanitaarinen apu ja pelastuspalveluapu täydensivät toisiaan.

Komissio tuki myös katastrofivalmius- ja ennaltaehkäisytoimia EU:ssa osana pelastuspalvelupolitiikkaa ja yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa. Tämä käsitti muun muassa pelastuspalveluhenkilöstön kouluttamisen ja suuren mittakaavan harjoitukset, asiantuntijavaihdon sekä yhteistyössä toteutettavat ehkäisy- ja valmiushankkeet.

Komissio toimitti EU:n jäsenvaltioille ja toimintaan osallistuville käyttäjille kenttätyön tueksi vuonna 2013 tietoja vahingoista ja niiden laajuudesta sekä karttoja käyttäen Copernicus-palvelua (hätätilanteiden GMES-hallintapalvelun alkuvaiheen palvelu), joka voidaan aktivoida vain hätäavun koordinointikeskuksesta. Vuonna 2013 palvelu aktivoitiin 42 kertaa (18 aktivointia liittyi tulviin ja 11 aktivointia liittyi pakolaisia ja maan sisällä siirtymään joutuneita henkilöitä koskeviin kriiseihin), ja sen kautta saatiin satelliittikarttoja erityyppisistä katastrofeista ja kriiseistä.

              Taloudelliset ja inhimilliset resurssit

Vuosi 2013 oli toinen peräkkäinen vuosi, jona EU:n humanitaarinen apu ylitti 1,3 miljoonaa euroa maksusitoumusmäärärahoina EU:n talousarviossa. Tähän päästiin lisäämällä huomattavasti alkuperäistä maksusitoumusmäärärahojen määrää, jolloin vastaavasti toimien ja autettujen uhrien määrä lisääntyi. Vaikka maksumäärärahojen lisäys oli huomattava, se ei kuitenkaan täysin vastannut aiemmista ja uusista oikeudellisista sitoumuksista (sopimukset) johtuvia tarpeita.

Komissio toteutti sen vuoksi vuonna 2013 useita tapauskohtaisia toimenpiteitä rahoitusvaikeuksista selviytymiseksi pääasiassa maksuaikataulujen uudelleenjärjestelyjen avulla. ECHOn pääjohtaja (valtuutettuna tulojen ja menojen hyväksyjänä) esitti moitteettoman varainhoidon periaatetta noudattaen pyyntöjä talousarvion vahvistamiseksi ja toteutti liian vähäisten maksumäärärahojen osalta tapauskohtaisia hallintatoimenpiteitä, joihin kuului ennakkomaksujen vähentäminen ja loppumaksujen lykkääminen. Tällä varmistettiin toimien jatkuvuus, ja komissio pystyi saavuttamaan toiminnalliset tavoitteensa, mutta toimenpiteiden taloudellinen vaikutus johti kassavirtaongelmiin erityisesti pienempien kansalaisjärjestökumppanien osalta.

Noin 98 % EU:n vuoden 2013 humanitaarisen avun ja pelastuspalvelun määrärahoista käytettiin operatiiviseen toimintaan, ja noin 2 prosenttia kattoi hallinnolliset ja poliittiset aspektit. Henkilöresursseista 53 prosenttia oli operatiivista henkilöstöä ja muu henkilöstö jakautui hallintohenkilöstöön ja politiikkaa tukevaan henkilöstöön.

Apua annettiin ennätysmäärä, mikä johtui kokonaistuottavuuden kasvusta, joka saavutettiin virtaviivaistamalla menettelytapoja sekä yksinkertaistamalla ja järkeistämällä prosesseja. Avun optimointi oli tulosta vuonna 2011 käynnistetystä sisäisestä liiketoimintaprosessin tarkastelusta. Kyseinen tarkastelu on ollut tärkeä johdon painopiste viime vuosina. Sen tavoitteena on optimoida liiketoimintaprosesseja ja tukijärjestelmiä toiminnan tehostamiseksi sekä laadun ja tuloksellisuuden parantamiseksi koko ECHOssa. Lopullisena tavoitteena on katastrofeista selviytymiseen tarvittavien valmiuksien parantaminen ja sen myötä väestöön ja elinkeinoihin kohdistuvien tuhojen vähentäminen.

EU:n rahoitusta myönnettiin seuraaville alueille (luvut on pyöristetty, miljoonaa euroa maksusitoumusmäärärahoina):[20]

Edellisvuosien tapaan valtaosa EU:n vuoden 2013 rahoituksesta kohdennettiin Afrikkaan (40 prosenttia). Merkittävää apua tarjottiin myös Lähi-itään (Syyria ja sen naapurimaat) sekä Keski- ja Kaakkois-Aasiaan siellä sattuneiden luonnonkatastrofien vuoksi.

EU ei itse toteuta humanitaarisia avustusohjelmia.[21] Humanitaarisen avun antajana EU täyttää tehtävänsä rahoittamalla kumppanuutta koskevan puitesopimuksen EU:n kanssa tehneiden kumppaniorganisaatioiden toteuttamia toimia. EU:lla on monenlaisia kumppaneita: eurooppalaisia kansalaisjärjestöjä ja kansainvälisiä organisaatioita, kuten Punainen Risti ja lukuisat YK:n alaiset järjestöt, joiden kanssa komissio on tehnyt puitesopimuksen rahoituksesta ja hallinnosta. Jäsenvaltioiden erityisvirastot luetaan nekin EU:n kumppaneiksi humanitaarisella alalla.

Kumppanien moninaisuus mahdollistaa sen, että EU voi tyydyttää jatkuvasti lisääntyvät tarpeet yhä mutkikkaammiksi käyvissä tilanteissa eri puolilla maailmaa. Komission hallinnoimia avustuksia ja rahoitusosuuksia myönnetään valitsemalla sille tehdyistä ehdotuksista parhaat. Vuonna 2013 allekirjoitetut humanitaarisen avun sopimukset jakaantuivat seuraavasti:

· kansalaisjärjestöt toteuttivat 48 prosenttia toimista (115 kumppania)

· YK:n järjestöt 42 prosenttia (16 kumppania)

· kansainväliset organisaatiot 9 prosenttia (3 kumppania)

· ECHOn lento-ohjelmaa koskeva suora sopimus 1 prosentin (2 kumppania).

ECHOn päätoimipaikassa Brysselissä työskenteli 321 henkilöä vuonna 2013. Lisäksi komissio ylläpitää ainutlaatuista ECHOn asiantuntijaverkostoa ympäri maailmaa, jotta se voi toteuttaa avustustoimia EU:n ulkopuolella. Komissiolla oli 31. joulukuuta 2013 39 ECHOn paikallistoimistoa, joissa työskenteli 149 asiantuntijaa ja 315 paikallistyöntekijää eli yhteensä 464 henkilöä. Heidän pääasiallinen tehtävänsä on suorittaa tarvearviointeja heti katastrofin jälkeen ja valvoa EU:n rahoittamien humanitaaristen hankkeiden täytäntöönpanoa.

Turvallisuuden osalta komissio ryhtyi lisätoimiin vahvistaakseen omia turvallisuuden ja rahoituksen hallintajärjestelmiään. Tämä toteutettiin sekä päätoimipaikassa että paikallistoimistoissa lisäämällä koordinointia ja yhteistyötä humanitaaristen kumppaneiden kanssa, seuraamalla hankkeita paikalla sekä tekemällä jälkitarkastuksia sekä muita tarkastuksia ja arviointeja.

              Humanitaarisen avun ja pelastuspalvelualan politiikka

Vuonna 2013 poliittisella tasolla laadittiin useita strategisesti merkittäviä aloitteita. Humanitaarisen avun alalla politiikan painopisteitä olivat avun tuloksellisuus, tulossuuntautuneisuus ja vaikutus. Ne määriteltiin painopisteiksi sekä ECHOn kumppanuutta koskevien puitesopimusten tarkistamisen että välillisen hallinnoinnin alaan kuuluvien uusien valtuutussopimusten laatimisen osalta.

Yksi pääasiallisista toimista oli kehittää selkeät ohjeet, jotka koskevat aihepiirikohtaisia ja monialaisia kysymyksiä kuten selviytymiskykyä, katastrofiriskien vähentämistä, vettä, sanitaatio- ja hygieniapalveluja, sukupuolta, ravitsemusta sekä kohdennettua tiedottamista, koulutusstrategioita ja hankkeiden toteuttamisen seurantaa. Nämä toimet auttavat varmistamaan, että kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien katastrofien uhrien tarpeisiin vastataan tehokkaasti ja tuloksellisesti. Lisäksi on toteutettu konkreettisia toimia, joiden tarkoituksena on ohjata ja tukea selviytymiskykyä koskevan komission tiedonannon täytäntöönpanoa sekä humanitaaristen ja kehitystoimien niveltämistä.

Vuonna 2013 hyväksyttiin tarkistettu pelastuspalvelua koskeva lainsäädäntö. Näin voidaan parantaa EU:n katastrofiapuoperaatioiden suunnittelua ja varmistaa vaikuttavampi, tehokkaampi ja johdonmukaisempi katastrofihallinta tulevina vuosina. Uuden lainsäädännön avulla voidaan muun muassa luoda jäsenvaltioiden avustusresurssien (ryhmät, välineistö) vapaaehtoinen reservi, joka on mahdollista ottaa välittömästi käyttöön osana EU:n yhteisiä toimia. Tarkistettu lainsäädäntö kattaa myös katastrofien ehkäisyn ja katastrofivalmiuden.

Vuoden 2013 lopulla päästiin poliittiseen yhteisymmärrykseen Euroopan humanitaarisen avun vapaaehtoisjoukkojen EU Aid Volunteers -ohjelman perustamista koskevasta asetuksesta. EU Aid Volunteers -aloitteen tavoitteena on osaltaan vahvistaa EU:n valmiuksia antaa tarveperusteista humanitaarista apua, jolla pyritään pelastamaan ihmishenkiä, ehkäisemään inhimillistä kärsimystä sekä vahvistamaan haavoittuvassa asemassa olevien tai katastrofista kärsimään joutuneiden yhteisöjen selviytymiskykyä erityisesti katastrofivalmiuden ja katastrofiriskin vähentämisen kautta sekä vahvistamalla hätäavun, kunnostustoimien ja kehitysyhteistyön niveltämistä.

Joulukuussa 2013 korkea edustaja ja komissio antoivat yhteisen tiedonannon ”EU:n kokonaisvaltainen lähestymistapa ulkoisiin konflikteihin ja kriiseihin”, jossa esitetään joitakin käytännön toimenpiteitä, joita EU:n olisi toteutettava seuraavilla aloilla: varhaisvaroitus ja toimintavalmius; konfliktinesto, toiminta kriisitilanteessa ja kriisinhallinta; sekä varhainen toipuminen, vakauttaminen ja rauhanrakentaminen. Tässä yhteydessä komission yksiköt, mukaan lukien ECHO, sovittavat toimensa tiiviisti yhteen Euroopan ulkosuhdehallinnon kanssa, ja humanitaarisen avun erityisluonne (joka perustuu humanitaarisiin periaatteisiin ja väestön tarpeisiin) tunnustetaan täysin.

EU:n ja sen jäsenvaltioiden toimien keskinäisen johdonmukaisuuden ja koordinoinnin lisääminen katastrofitilanteessa tai pitkittyneessä kriisissä on yksi tärkeimmistä tekijöistä pyrittäessä tehostamaan EU:n yleistä avustustoimintaa. Vuodesta 2009 koordinointi jäsenvaltioiden kanssa on tapahtunut pääasiassa neuvoston humanitaarisen avun ja elintarvikeavun työryhmässä (COHAFA), johon komissio osallistuu. Strategisella tasolla COHAFA edistää merkittävästi EU:n ja sen jäsenvaltioiden humanitaarisen avustustoiminnan keskinäistä johdonmukaisuutta ja täydentävyyttä. Kuten aiempinakin vuosina, vuonna 2013 vaihdettiin tietoja toiminnasta ja strategioista sekä komission tuottamista tiedoista ja analyyseistä. Komissio lisäsi myös vuonna 2013 pyrkimyksiään seurata Euroopan parlamentin valiokuntien työtä ja myötävaikuttaa siihen. Euroopan parlamentille tiedotettiin toiminta-aloitteista ja painopisteistä sekä komission toiminnasta yksittäisissä kriiseissä.

Joulukuussa 2012 komissio oli käynnistänyt julkisen kuulemisen selvittääkseen sidosryhmien näkemyksiä haasteista, tavoitteista ja vaihtoehdoista, jotka liittyvät EU:n humanitaarisen avun tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden lisäämiseen entisestään. Se otti huomioon 2000-luvun alun muutostilan kansainvälisessä toimintaympäristössä. Sidosryhmien "Fit for Purpose" -kuuleminen päättyi maaliskuussa 2013, ja yli sadalta sidosryhmältä saatiin 55 vastausta. Tämän jälkeen järjestettiin kesäkuussa 2013 sidosryhmäkonferenssi, jossa oli mukana lähes sata osallistujaa. Kuulemisen tulokset on tarkoitus ottaa huomioon eri politiikan aloilla, kuten selviytymiskyvyn, innovoinnin ja pelastuspalvelun aloilla.

Kansainvälinen yhteistyö on elintärkeää yhä haastavammassa humanitaarisessa toimintaympäristössä. Vuoden 2013 aikana EU jatkoi osallistumistaan monenvälisille foorumeille. EU:lla on johtava asema muutosvoimaisessa ohjelmassa, ja se on pyrkinyt parantamaan yhteisiä humanitaarisia toimia tehostamalla maailmanlaajuista koordinointia, johtajuutta ja vastuuta. Tunnuslauseella ”Yhteinen toiminta apua tarvitsevien hyväksi” EU on toiminut komission välityksellä puheenjohtajana Yhdistyneiden kansakuntien humanitaarisen avun koordinaatioyksikön OCHAn avunantajien tukiryhmässä heinäkuusta 2013 alkaen (toimikausi kestää heinäkuuhun 2014). Tukiryhmä on tärkeä väline, jonka avulla humanitaarisen avun antajat voivat saada tietoja YK:n humanitaarisen avun koordinaatioyksikön OCHAn toiminnasta.

Myös humanitaarisen elintarvikeapupolitiikan käyttöönottoa jatkettiin vuoden aikana. EU:n sitoutuminen tehokkaaseen humanitaariseen elintarvikeapuun näkyy siinä, miten se on ollut mukana laatimassa elintarvikeapua koskevaa yleissopimusta. EU:lla oli keskeinen asema neuvoteltaessa elintarvikeapusopimuksesta, ja se pyrkii ottamaan johtavan roolin myös sen täytäntöönpanossa. Elintarvikeapusopimuksessa on siirrytty elintarvikeavustuksista toimiin, joilla varmistetaan elintarvikkeiden saatavuus, tarvittaessa myös antamalla rahaa. Poliittista toiminta-ohjelmaa sekä innovatiivisia ideoita ja lähestymistapoja on tuotu yleissopimuksen puitteissa esiin kansainvälisillä foorumeilla.

Komissio myös jatkoi tukeaan humanitaarisen valmiuden ja toimintakyvyn kehittämiselle ja vahvistamiselle maailmanlaajuisesti. Tehostettujen humanitaaristen toimintavalmiuksien ohjelmiin oli vuonna 2013 käytettävissä 21 miljoonaa euroa, joilla tuettiin 18:aa uutta valmiuksien kehittämishanketta enintään kahden vuoden ajan. Niitä toteutettiin YK:n järjestöjen, kansalaisjärjestöjen ja Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten kansainvälisen liiton alaisuudessa. Ohjelmissa keskityttiin seuraaviin:

· Humanitaaristen rakenteiden tehostaminen maailmanlaajuisesti: humanitaarista toimintajärjestelmää vahvistetaan esimerkiksi kannustamalla synergioita kumppaneiden välillä ja yhdistämällä voimavaroja ja välineitä (kuten nopean toiminnan yksikköjä) järjestöjen klusterivetoisten toimintojen tukemiseksi.

· Elintarvikeapu ja ravitsemus: sellaisten aloitteiden tukeminen, jotka edistävät EU:n humanitaarisen elintarvikeapupolitiikan täytäntöönpanoa ja koordinointia.

              Päätelmät

Vuoden 2013 aikana EU reagoi tehokkaasti jatkuvasti kasvavaan maailmanlaajuiseen hätäavun tarpeeseen auttamalla yli 120 miljoonaa ihmistä. EU:n antama hätäapu vastasi vuoden 2012 tasoa (yli 1,3 miljardia euroa[22]), ja sen toiminta kaikissa suurimmissa hätätilanteissa (Syyria, Keski-Afrikan tasavalta, Filippiinit, Sahel jne.) korosti EU:n roolia maailman johtavana humanitaarisen avun antajana.

Katastrofien määrä maailmassa kasvaa edelleen, ja kyseinen suuntaus jatkuu ilmastonmuutoksen vauhdittamana. Sen vuoksi tarvitaan yhä tehokkaampia humanitaarisia toimia. Talouskriisistä johtuen on pyritty toimimaan niin, että jokainen euro tuottaisi tulosta. Tämä tarkoittaa toisaalta sen varmistamista, että oikeanlainen apu saadaan oikeaan aikaan sitä eniten tarvitseville, ja toisaalta sitä, että entistä vähemmillä varoilla pyritään saamaan entistä enemmän aikaan. Vuonna 2013 painopisteenä oli lisätä nopeutta ja tehokkuutta sekä karsia prosessien ja toimien päällekkäisyyksiä.

Pelastuspalvelutoiminnassa edistyttiin merkittävästi: hätäavun koordinointikeskus avattiin ja EU:n uusi pelastuspalvelulainsäädäntö hyväksyttiin, minkä myötä jäsenvaltioiden välinen yhteistyö katastrofitilanteissa vahvistuu suuresti. Filippiinien hätätila oli esimerkki humanitaarisen avun ja pelastuspalvelutoimien onnistuneesta yhdistämisestä ja tiiviistä yhteistyöstä komission ja jäsenvaltioiden välillä. Heti katastrofin jälkeen kaikki jäsenvaltiot suhtautuivat myönteisesti avunpyyntöihin, joita hätäavun koordinointikeskus koordinoi ja joita täydensi EU:n antama pikainen humanitaarinen ja muu apu.

Tietoa ECHOn toiminnasta:

http://ec.europa.eu/echo/index_en.htm

Rahoitustietoja komission vuonna 2013 toteuttamasta humanitaarisesta avustustoiminnasta ja pelastuspalvelusta:

http://ec.europa.eu/echo/funding/key_figures/echo_en.htm

Tietoa aiempien vuosien toiminnasta:

http://ec.europa.eu/echo/about/annual_reports_en.htm

[1]              Tuoreimpien (2013) käytettävissä olevien tietojen mukaan: http://www.globalhumanitarianassistance.org.

[2]               1 326 miljoonaa euroa humanitaariseen apuun ja 27 miljoonaa euroa pelastuspalveluun (20 miljoonaa euroa EU:ssa ja 7 miljoonaa euroa EU:n ulkopuolella).

[3]               Humanitaarista apua ja elintarvikeapua sai 106 miljoonaa ihmistä ja katastrofivalmiusohjelmien puitteissa annettavaa apua 18 miljoonaa ihmistä

[4]              Asetus (EU) N:o 375/2014 EU:n vapaaehtoisapua koskevasta aloitteesta annettiin 3 päivänä huhtikuuta 2014. Vuosien 2014–2020 aikana noin 18 000 henkilöä osallistuu kyseiseen aloitteeseen, johon sisältyy EU:n kansalaisten vapaaehtoistyö, EU:n ulkopuolisista katastrofien koettelemista maista tulevien ihmisten koulutus ja verkossa tapahtuva vapaaehtoistoiminta. Lisätietoja: http://ec.europa.eu/echo/en/what/humanitarian-aid/eu-aid-volunteers.

[5]              EU:n pelastuspalvelumekanismi (EUCPM) perustettiin vuonna 2013, ja siihen kuuluu 32 valtiota (28 EU:n jäsenvaltiota sekä entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia, Islanti, Liechtenstein ja Norja), jotka toimivat yhteistyössä pelastuspalvelun alalla. Pelastuspalvelumekanismi luotiin tukemaan kyseisten valtioiden pyrkimyksiä luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien katastrofien estämiseksi ja niihin valmistautumiseksi ja vastaamiseksi sekä EU:ssa että sen ulkopuolella. Apu voi olla tavara-avun, välineistön, avustustyöntekijöiden tai tilannearvioita laativien asiantuntijoiden lähettämistä. Pelastuspalvelu on riippuvainen valtioiden resursseista. Silloin kun apua tarvitaan EU:n ulkopuolisissa maissa, sitä annetaan yleensä rinnan humanitaarisen avun kanssa. EU:n pelastuspalvelumekanismin operationaalinen keskus on hätäavun koordinointikeskus (ERCC), joka toimii 24 tuntia vuorokaudessa seitsemänä päivänä viikossa. Mikä tahansa EU:ssa tai sen ulkopuolella sijaitseva maa, joka kamppailee katastrofin seurausten kanssa, voi pyytää apua hätäavun koordinointikeskukselta.

[6]              www.cred.be.

[7]               www.unisdr.org.

[8]               Samojen lähteiden mukaan vuonna 2012 koettiin 310 erisuuruista luonnonkatastrofia.

[9]               Neuvoston asetus (EY) N:o 1257/96, annettu 20 päivänä kesäkuuta 1996, humanitaarisesta avusta.

[10]             Konsensus on Euroopan komission, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan parlamentin yhteinen julistus, jossa esitetään yhteinen visio EU:n humanitaarisen avustustoiminnan johdonmukaisuuden, tuloksellisuuden ja laadun parantamiseksi.

[11]             SEUT-sopimuksen 214 artiklan 6 kohta.

[12]             AGIR – Sahelin alueen selviytymiskyvyn kehittämisaloitetta tukeva EU:n maailmanlaajuinen yhteenliittymä.

[13]             DIPECHO on katastrofivalmiuteen keskittyvä ECHOn ohjelma. Sen kohderyhmänä ovat erittäin haavoittuvassa asemassa olevat väestöryhmät, jotka asuvat eräillä maailman katastrofialtteimmilla alueilla.

[14]             Komissio toimitti monialaista humanitaarista apua pakolaisille, pakolaisia naapurimaissa vastaanottaville yhteisöille sekä Syyriassa olevalle väestölle. Apu oli pääasiassa suojia, non-food-tuotteita, elintarvikkeita, vettä, sanitaatio- ja hygieniapalveluja, terveydenhuoltoa ja suojelua.

[15]             ENPI – eurooppalainen naapuruuden ja kumppanuuden väline; DCI – kehitysyhteistyön rahoitusväline; IFS – vakautusväline; IPA – liittymistä valmisteleva tukiväline.

[16]          Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 230/2014, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014, vakautta ja rauhaa edistävän välineen perustamisesta.

[17]             Linking Relief, Rehabilitation and Development.

[18]          Jakaumaa on yksinkertaistettu siten, että hankkeet esitetään yhden ainoan alan hankkeina. Käytännössä useimmat hankkeet liittyvät useampaan alaan. Esimerkiksi katastrofivalmiuteen liitetyllä luvulla (5,49 %) viitataan EU:n rahoittamiin hankkeisiin, jotka liittyvät ensisijaisesti katastrofivalmiuteen. Mutta jos otetaan huomioon kaikki sopimukset, joissa katastrofivalmiustoimet ovat merkittävässä osassa mutta joiden päätoimiala ei ole katastrofivalmius, luku nousee 15 prosenttiin.

[19]             SHARE – Afrikan sarven selviytymiskyvyn tukeminen.

[20]             Pelastuspalvelun osalta taulukon lukuja ei eritellä maittain/alueittain.

[21]             Yhdestä ohjelmasta komissio vastaa itse. Kyseessä on Kongon demokraattisessa tasavallassa ja Keniassa toteutettava ECHOn lento-ohjelma, jonka puitteissa annetaan logistista tukea vaikeakulkuisella alueella.

[22]             Ainoastaan komission myöntämä apu, ei sisällä EU:n jäsenvaltioiden osuuksia.