KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE asetuksen (EU) N:o 305/2011 67 artiklan 1 kohdan mukaisesti /* COM/2014/0511 final */
Sisällysluettelo TÄSSÄ KERTOMUKSESSA KÄYTETYT LYHENTEET.. 2 TIIVISTELMÄ.. 3 1. Johdanto. 6 2. Taustaa. 6 3. REACH-asetus ja sen vaikutukset
rakennustuotteisiin. 8 4. Rakennustuoteasetukseen perustuva
kehitys ja menettelyt 11 4.1 Yhdenmukaistamismekanismi 11 4.2 Jäsenvaltioiden uusien
sääntelytarpeiden mukauttaminen. 12 4.3 Perusvaatimuksista 3 ja 7
yhdenmukaistettuihin teknisiin eritelmiin. 12 5. Rakennustuotteiden sisältämiä
vaarallisia aineita koskevien tietojen erityistarpeesta tehdyn tutkimuksen
tulokset ja keskustelu. 16 5.1 Tutkimuspuitteet 16 5.2 Tutkimustulokset 17 6. Päätelmät 21 TÄSSÄ
KERTOMUKSESSA KÄYTETYT LYHENTEET Seuraavia
lyhenteitä käytetään yleisesti tässä kertomuksessa, ja ne on sisällytetty
siihen viittaamisen helpottamiseksi: CEN Euroopan
standardointikomitea (European Committee for Standardisation) CENELEC Euroopan
sähkötekniikan standardointikomitea (European Committee for Electrotechnical
Standardisation) CPR Rakennustuoteasetus
(EU) N:o 305/2011 DoP Suoritustasoilmoitus
(Declaration of Performance) EAD Eurooppalainen arviointiasiakirja (European
Assessment Document) EN Eurooppalainen
standardi (European standard) EOTA Eurooppalainen
teknisen hyväksynnän yhteiselin (European Organisation for Technical Approvals) ETA Eurooppalainen
tekninen arviointi (European Technical Assessment) REACH Asetus
(EY) N:o 1907/2006 kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista,
lupamenettelyistä ja rajoituksista SVHC Erityistä
huolta aiheuttava aine (Substance of Very High Concern) TIIVISTELMÄ Tämä kertomus esitetään asetuksen
(EU) N:o 305/2011[1],
jäljempänä ’rakennustuoteasetus’, 67 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Rakennustuoteasetuksen 4 artiklan
1 kohdan mukaan valmistaja laatii suoritustasoilmoituksen saattaessaan
markkinoille rakennustuotteen, joka kuuluu yhdenmukaistetun standardin piiriin
tai josta on annettu eurooppalainen tekninen arviointi. Kustakin markkinoille
saataville asetetusta tuotteesta on toimitettava suoritustasoilmoitus.
Rakennustuoteasetuksen 6 artiklan 5 kohdassa säädetään myös, että
asetuksen (EY) N:o 1907/2006, jäljempänä ’REACH-asetus’, 31 artiklassa
tai 33 artiklassa tarkoitetut tiedot on annettava yhdessä
suoritustasoilmoituksen kanssa. Komission
raportointivelvollisuus on määritelty rakennustuoteasetuksen 67 artiklan 1 kohdan
ensimmäisessä alakohdassa seuraavasti: ”Komissio arvioi viimeistään 25 päivänä
huhtikuuta 2014 rakennustuotteiden sisältämiä vaarallisia aineita
koskeviin tietoihin liittyvät erityistarpeet, jotta 6 artiklan 5 kohdassa
tarkoitettu tiedottamisvelvoite voidaan mahdollisesti laajentaa koskemaan muita
aineita, ja antaa asiasta kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle.
Arvioinnissaan komissio ottaa huomioon muun muassa tarpeen varmistaa
rakennustuotteita käyttävien työntekijöiden ja rakennuskohteen käyttäjien
terveyden ja turvallisuuden suojelun korkea taso myös osien tai materiaalien
kierrätystä ja/tai uusiokäyttöä koskevien vaatimusten suhteen.” Tämän tiedottamisvelvoitteen
noudattamiseksi komissio on teettänyt riippumattoman tutkimuksen rakennustuotteiden sisältämiä vaarallisia aineita koskevien
tietojen erityistarpeesta. Tutkimuksen yleisenä tavoitteena on
selkeyttää ja selvittää rakennustuotteiden sisältämiä aineita koskeviin
tietoihin liittyvää erityistarvetta. Tutkimuksessa yksilöitiin 30 järjestelmää,
joissa käsitellään rakennustuotteiden sisältämiä vaarallisia aineita, ja
tarkasteltiin niitä keskitetysti. Tutkimustulosten mukaan missään
alakohtaisessa järjestelmässä ei sekä keskitytä yksinomaan rakennustuotteiden
sisältämiin vaarallisiin aineisiin että käsitellä pelkästään rakennustuotteita.
Saatavilla olevassa kansallisessa lainsäädännössä
sovelletaan asiaan hyvin vaihtelevaa lähestymistapaa. Tutkimuksessa määritettiin
kuitenkin joitakin säädöksiä, joissa keskitytään tuotteiden sisältämiin
aineisiin tiettyjen aineiden rajoitusten (kieltojen) yhteydessä. Tutkimuksen
mukaan sidosryhmillä on erilaisia näkemyksiä rakennustuotteiden sisältämiä
aineita koskevien merkintöjen roolista. Merkitsemistä kannattavat osapuolet
katsovat, että siitä on hyötyä erityisesti aineita koskevien kieltojen
valvonnassa ja uusiokäytön sekä kierrättämisen helpottamisessa, vaikka valtaosa
järjestelmistä perustuukin vapaaehtoisuuteen. Komissio on arvioinut tutkimustulokset
yhdessä rakennustuoteasetuksen ja REACH-asetuksen
säännösten kanssa. Selvitettyään rakennustuotteiden sisältämien
vaarallisten aineiden arviointia koskevan yhdenmukaistamistyön edistymistä
komissio on myös tehnyt seuraavat päätelmät. Nykyiset rakennustuotteita koskevat
yhdenmukaistetut tekniset eritelmät kattavat kaikki tuotteiden suoritustasoa
koskevat näkökohdat, jotka liittyvät aineista annettuihin voimassa oleviin
kansallisiin ja EU:n säädöksiin. Eurooppalaisten arviointimenetelmien
kehittämiseksi aloitetut standardointitoimet kattavat muun
muassa kaikki aineiden sisältöä koskevat kansalliset ja EU:n säännökset.
Standardointielinten odotetaan ottavan pian käyttöön nämä arviointimenetelmät
yhdenmukaistetuissa eurooppalaisissa standardeissa, ja eurooppalaisen teknisen
hyväksynnän yhteiselimen (European Organisation for Technical Approvals, EOTA)
toimielimet aikovat myös käyttää niitä eurooppalaisissa arviointiasiakirjoissa.
Tätä menettelyä käytetään aina, kun hyväksytään uusia kansallisia tai EU:n
säädöksiä. Valmistajalla on näin ollen mahdollisuus
ilmoittaa suoritustasoilmoituksessa tuotteen vaaditun suoritustason osalta
tarvittaessa myös aineiden sisältö. Näin varmistetaan, että kyseiset tiedot
ovat kaikkien tuotteen jatkokäyttäjien saatavilla. REACH-asetuksen mukaan tuotteisiin,
jotka ovat REACH-asetuksen mukaisesti itsessään aineita tai seoksia ja kuuluvat
sellaisten aineiden alaryhmään[2],
joilla on REACH-asetuksen 31 artiklan määritelmän mukaisesti todennäköisiä
haitallisia vaikutuksia ihmisten terveyteen tai ympäristöön, on liitettävä
käyttöturvallisuustiedote toimitusketjun kaikille toimijoille, lukuun ottamatta
suurta yleisöä palvelevia toimittajia sekä itse kuluttajia. Velvoitetta ei
kuitenkaan sovelleta tuotteisiin, jotka ovat esineitä. Tällaisten tuotteiden
osalta REACH-asetuksen 33 artiklassa edellytetään, että vastaanottajille
(ja pyynnöstä myös kuluttajille) annetaan esineen turvallisen käytön
mahdollistamiseksi tiedot, joihin sisältyy vähintään erityistä huolta aiheuttavan
aineen nimi2, jos
esine sisältää ainetta yli 0,1 painoprosentin pitoisuutena. Rakennustuoteasetuksen 6 artiklan 5 kohdan
mukaan nämä tiedot on annettava yhdessä suoritustasoilmoituksen kanssa. Kyseiset
tiedot (vaarallisia aineita koskevat käyttöturvallisuustiedotteet tai
rakennustuotteen sisältämiä vaarallisia aineita koskevat tiedot) seuraavat
siten rakennustuotteen mukana toimitusketjun kaikissa vaiheissa
loppukäyttäjälle saakka (urakoitsijat, työntekijät ja kuluttajat). Tämä
vaatimus ulottuu REACH-asetuksen tietojen jakamisvelvoitetta pidemmälle. REACH-asetukseen liittyvissä tiedoissa,
jotka valmistajan on toimitettava eteenpäin, otetaan kuitenkin huomioon
käyttäjien, työntekijöiden ja kuluttajien suojelu. REACH-asetuksen
soveltamisalan laajentaminen tulevaisuudessa uusiin aineisiin vaikuttaa
automaattisesti myös rakennustuotevalmistajien velvoitteeseen jakaa asiaan
liittyvää tietoa ja pysytellä siten mukana tieteen kehityksessä. Kun otetaan huomioon, että
annettavat tiedot rajoittuvat REACH-asetuksen 31 ja 33 artiklassa vaadittuihin
tietoihin ja että missään kansallisessa tai EU:n säädöksessä ei täsmällisesti
edellytetä suoritustasoilmoituksen mukaisia lisätietoja, rakennustuoteasetuksen
velvoitteissa ei tällä hetkellä vaadita antamaan tietoja käyttäjille
rakennustuotteiden sisältämien vaarallisten aineiden sisällöstä, sillä
käyttöturvallisuustiedote on toimitettava suoritustasoilmoituksen yhteydessä
vain silloin, kun REACH-asetuksessa sitä edellytetään. Rakennustuoteasetuksen
voidaan kuitenkin katsoa käsittelevän kattavasti tiettyjä kiireellisiä terveys-
ja ympäristönäkökohtia. Lisäksi kun
suoritustasoilmoitus esitetään rakennustuoteasetuksen 6 artiklan 5 kohdan
mukaisesti yhdessä REACH-asetuksessa vaadittujen tietojen kanssa, voidaan sen
avulla ja esimerkiksi tietoisten käyttäjä- ja kuluttajavalintojen kautta
saavuttaa tavoitteita, jotka koskevat ihmisten terveyden ja ympäristön
korkeatasoista suojelua tai muun muassa kierrättämisen ja uusiokäytön kautta
toteutuvaa resurssien kestävää käyttöä. Tutkimuksessa määritettiin
tiettyjä vapaaehtoisia sertifiointi- ja merkintäjärjestelmiä, joissa pyritään
näihin tavoitteisiin rakennustuotteiden sisältämiä aineita koskevien tietojen
kautta. Järjestelmiä ei kuitenkaan yleisesti ottaen ole suunniteltu
rakennustuotteita varten, niiden maantieteellinen kattavuus on suppea ja ne
eivät suurelta osin kuulu suoritustasoilmoituksen piiriin. Tutkimuksessa ei
pyritty kehittämään omaa järjestelmää tai arvioimaan, mitä kustannuksia ja
etuja aiheutuisi siitä, jos nykyisiä velvoitteita laajennettaisiin soveltamalla
jotakin tällaista järjestelmää. Tutkimukseen vastanneet
rakennustuotteiden valmistajat, etenkin pk-yritykset, pitivät nykyisen
tiedotusvelvollisuuden laajentamista merkittävänä ja perusteettomana
rasitteena. Näin ollen Euroopan komissio katsoo,
että rakennustuotteiden sisältämiä vaarallisia aineita koskevien tietojen
erityistarve on rakennustuotteiden sisämarkkinoiden vakiinnuttamiseksi
asetuksen (EU) N:o 305/2011 täytäntöönpanon puitteissa otettu
riittävällä tavalla huomioon rakennustuoteasetuksen nykyisissä säännöksissä,
erityisesti sen 4 artiklassa luettuna yhdessä 6 artiklan 5 kohdan
kanssa. Edelleen olisi kuitenkin selvitettävä, onko
tarvetta tarjota lisävaihtoehtoja loppukuluttajille tiedottamiseen
rakennustuotteiden sisältämistä aineista, jotta varmistetaan rakennustuotteita
käyttävien työntekijöiden ja rakennuskohteen käyttäjien terveyden ja
turvallisuuden suojelun korkea taso myös osien tai materiaalien kierrätystä
ja/tai uusiokäyttöä koskevien vaatimusten suhteen. Tätä tarvetta olisi
tarvittaessa käsiteltävä EU:n lainsäädännön soveltuvien välineiden avulla. On korostettava,
että edellä esitetyt asetuksen (EU) N:o 305/2011 täytäntöönpanoa
koskevat päätelmät eivät rajoita komission mahdollisuutta tehdä tarvittaessa
lainsäädäntöaloitteita ottaen huomioon EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen
säännökset, lukuun ottamatta 114 artiklaa. KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN
PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE asetuksen
(EU) N:o 305/2011 67 artiklan 1 kohdan mukaisesti 1. Johdanto Tämä kertomus toimitetaan Euroopan
parlamentille ja neuvostolle asetuksen (EU) N:o 305/2011[3],
jäljempänä ’rakennustuoteasetus’, 67 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Rakennustuoteasetuksen 6 artiklassa määritellään valmistajan
velvoite antaa tietoa rakennustuotteen suoritustasosta
suoritustasoilmoituksessa. Asetuksen 6 artiklan 5 kohdan mukaan
valmistajan on annettava REACH-asetuksen 31 artiklassa tai 33 artiklassa
tarkoitetut tiedot yhdessä suoritustasoilmoituksen kanssa. Rakennustuoteasetuksen
antamista edeltäneissä neuvotteluissa tietyt jäsenvaltiot harkitsivat
rakennustuoteasetuksen 6 artiklan 5 kohdan säännösten soveltamisalan
laajentamista vaarallisten aineiden sisältöä koskeviin erityistietoihin sekä
uusiin aineisiin. Molemmissa tapauksissa laajempi soveltamisala menisi näin
ollen REACH-asetuksessa säädettyjä velvoitteita pidemmälle. Rakennustuoteasetuksen
antamista koskevassa lainsäädäntömenettelyssä komissiota pyydettiin vielä
arvioimaan rakennustuotteiden sisältämiä vaarallisia aineita[4]
koskevien tietojen erityistarvetta ja asetuksen (EU) N:o 305/2011 6 artiklan
5 kohdassa säädetyn tiedotusvelvollisuuden laajentamista muihin aineisiin.
Tiedotusvelvollisuus sisältyy rakennustuoteasetuksen 67 artiklan 1 kohtaan. 2. Taustaa Jäsenvaltioiden
säännöksissä edellytetään, että rakennuskohteet suunnitellaan ja toteutetaan
siten, ettei ihmisille, kotieläimille tai omaisuudelle aiheuteta vaaraa eikä
ympäristöä vahingoiteta. Laajassa merkityksessä rakennuskohteilla tarkoitetaan
sekä rakennuksia että maa- ja vesirakennuskohteita (esimerkiksi tiet, sillat,
padot ja viemäriverkko). Jäsenvaltioiden
säännökset voivat vaikuttaa rakennustuotteille asetettuihin vaatimuksiin.
Kyseiset vaatimukset tulevat usein esiin kansallisissa tuotestandardeissa,
kansallisissa teknisissä hyväksynnöissä ja muissa kansallisissa teknisissä
eritelmissä ja säännöksissä, jotka liittyvät rakennustuotteisiin. Nämä
toisistaan poikkeavat kansalliset sääntelyvaatimukset vaikeuttavat
rakennustuotteiden kauppaa Euroopan unionissa. Rakennustuoteasetusta edeltäneen
neuvoston direktiivin 89/106/ETY[5]
tarkoituksena oli poistaa rakennustuotteiden kaupan tekniset esteet ja parantaa
rakennustuotteiden vapaata liikkuvuutta sisämarkkinoilla laatimalla rakennustuotteille
yhdenmukaistetut tekniset eritelmät. Direktiivi 89/106/EY on korvattu
rakennustuoteasetuksella nykyisten sääntelypuitteiden yksinkertaistamiseksi ja
selkeyttämiseksi sekä nykyisten toimenpiteiden avoimuuden ja tehokkuuden
parantamiseksi. Rajoittamatta muita EU:n tai kansallisessa lainsäädännössä
olevia säännöksiä rakennustuoteasetuksessa todetaan lisäksi useissa kohdissa,
kuten johdanto-osan 4, 25 ja 55 kappaleessa, 28 artiklan 2 kohdassa
ja 67 artiklan 1 kohdassa, että pyrkimyksenä on ottaa huomioon EU:n
tavoitteet, jotka koskevat rakennustuotteita käyttävien työntekijöiden ja
rakennuskohteen käyttäjien terveyden ja turvallisuuden suojelun korkeaa tasoa,
sekä pyrkimykset parantaa kestävän rakentamisen mahdollisuuksia ja helpottaa
ympäristöystävällisten tuotteiden kehittämistä. On
pidetty erittäin tärkeänä, että rakennustuotteiden suoritustasojen arviointia
ja niiden esittämistä valmistajan laatimassa suoritustasoilmoituksessa
muutetaan avoimemmaksi ja selkeämmäksi. Näin rakennustuotteiden loppukäyttäjien
(urakoitsijat, työntekijät ja kuluttajat) on mahdollista ottaa huomioon
tuotteen suoritustaso ja varmistaa, että kutakin tuotetta käytetään
asianmukaisesti, toisin sanoen vain silloin, kun sen suoritustaso täyttää
kyseessä olevan rakennuskohteen suunnittelijan määräämät ja tuotteen
käyttöpaikassa voimassa olevissa säännöksissä asetetut vaatimukset. Tämän
tavoitteen saavuttamiseksi on välttämätöntä laatia yhdenmukaistettuja teknisiä
eritelmiä rakennustuotteiden suoritustasojen arviointia koskevien eurooppalaisten
menetelmien ja arviointiperusteiden määrittämiseksi. Kyseisten
yhdenmukaistettujen teknisten eritelmien perusteella voidaan arvioida tuotteen
suoritustaso Euroopassa yleisesti hyväksytyllä tavalla ja ilmoittaa se
myöhemmin suoritustasoilmoituksessa. Suoritustasoilmoituksessa annetaan näin
ollen tarkkaa ja luotettavaa tietoa rakennustuotteen suoritustasosta. Rakennustuoteasetuksen
4 artiklan 1 kohdan mukaan valmistaja laatii suoritustasoilmoituksen
saattaessaan markkinoille rakennustuotteen, joka kuuluu yhdenmukaistetun
standardin piiriin tai josta on annettu eurooppalainen tekninen arviointi.
Kustakin markkinoille saataville asetetusta tuotteesta on toimitettava
suoritustasoilmoitus. Rakennustuoteasetuksen 6 artiklan 5 kohdassa
säädetään myös, että REACH-asetuksen 31 tai 33 artiklassa tarkoitetut
tiedot on annettava yhdessä suoritustasoilmoituksen kanssa. Näiden tietojen
laajuutta ja saatavuutta toimitusketjussa tarkastellaan yksityiskohtaisemmin
seuraavassa luvussa. Esimerkiksi 31 artikla kattaa laajemman
aineiden alaryhmän kuin 33 artikla, mutta sitä sovelletaan ainoastaan
tuotteisiin, jotka itsessään ovat aineita tai seoksia (esimerkiksi maalit).
Kummankin artiklan mukaisesti annetuissa tiedoissa ilmoitetaan kuitenkin
määrällisten tietojen sijaan ainoastaan se, että esine sisältää ainetta[6]. Euroopan
komission esittäessä ehdotuksensa uudeksi asetukseksi direktiivin 89/106/ETY
kumoamisesta sidosryhmät toivat samassa yhteydessä esiin joitakin säännöksiä,
jotka olisivat aiheuttaneet valmistajille uusia velvoitteita erityisesti
rakennustuotteiden sisältämiä vaarallisia aineita koskevan lisätiedon
tarjoamisesta ja kyseisen tiedon toimittamisesta edelleen
suoritustasoilmoituksessa tai yhdessä sen kanssa rakennustuoteasetuksen 6 artiklan
mukaisesti. Rakennustuoteasetuksessa
lopulta hyväksytyssä ratkaisussa nämä uudet velvoitteet korvattiin
raportointijärjestelmällä. Kyseisen asetuksen johdanto-osan 25 kappaleessa
ratkaisun valintaa selvitettiin seuraavasti: ”Rakennustuotteiden sisältämiä
vaarallisia aineita koskevien tietojen erityistarvetta olisi kuitenkin
tutkittava edelleen, jotta voidaan täydentää menettelyn piiriin kuuluvien
aineiden joukkoa ja varmistaa siten rakennustuotteita käyttävien työntekijöiden
ja rakennusten käyttäjien terveyden ja turvallisuuden suojelun korkea taso myös
osien tai materiaalien kierrätystä ja/tai uusiokäyttöä koskevien vaatimusten
suhteen.” Komission
raportointivelvollisuus on määritelty rakennustuoteasetuksen 67 artiklan 1 kohdan
ensimmäisessä alakohdassa seuraavasti: ”Komissio arvioi viimeistään 25 päivänä
huhtikuuta 2014 rakennustuotteiden sisältämiä vaarallisia aineita
koskeviin tietoihin liittyvät erityistarpeet, jotta 6 artiklan 5 kohdassa
tarkoitettu tiedottamisvelvoite voidaan mahdollisesti laajentaa koskemaan muita
aineita, ja antaa asiasta kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle.
Arvioinnissaan komissio ottaa huomioon muun muassa tarpeen varmistaa
rakennustuotteita käyttävien työntekijöiden ja rakennuskohteen käyttäjien
terveyden ja turvallisuuden suojelun korkea taso myös osien tai materiaalien
kierrätystä ja/tai uusiokäyttöä koskevien vaatimusten suhteen.”[7] Raportointivelvoitteeseen
valmistautumista varten komissio on aloittanut riippumattoman tutkimuksen
rakennustuotteiden sisältämiä vaarallisia aineita koskevasta tiedontarpeesta.
Tutkimuksen tulokset esitetään tämän kertomuksen 5 luvussa. 3. REACH-asetus ja sen vaikutukset
rakennustuotteisiin Kemikaalien rekisteröinnistä,
arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista annettu REACH-asetus tuli
voimaan 1. kesäkuuta 2007. Sen tarkoituksena on varmistaa
korkeatasoinen ihmisten terveyden ja ympäristön suojelu, edistää vaihtoehtoisia
keinoja aineiden vaarojen arvioimiseksi ja helpottaa aineiden vapaata
liikkuvuutta sisämarkkinoilla sekä samalla lisätä kilpailukykyä ja innovointia. REACH-asetuksessa
säädetään tiettyjä erityisiä velvoitteita, jotka koskevat EU:ssa valmistettuja,
sinne tuotuja tai siellä käytettäviä yksittäisiä aineita. REACH-asetuksen
mukaan todistustaakka on yhtiöillä. REACH-asetuksen säännösten noudattamiseksi
yhtiöiden on rekisteröitävä aineet, joita ne valmistavat ja saattavat EU:ssa
markkinoille yli tonnin vuodessa. Rekisteröintiasiakirjoissa on dokumentoitava
aineiden turvallinen käyttö sisällyttämällä niihin tiedot aineeseen liittyvistä
vaaroista, jotta rekisteröijä voi luokitella ja merkitä aineet ja määritellä
riskinhallintatoimenpiteet sekä ilmoittaa kyseiset tiedot toimitusketjussa
eteenpäin[8].
Rekisteröijän antamien tietojen taso riippuu kyseisen rekisteröijän
rekisteröimän aineen määrästä. Rekisteröijien
on suoritettava myös kemikaaliturvallisuusarviointi aineista, joita
valmistetaan tai tuodaan maahan yli 10 tonnia vuodessa, sen
määrittämiseksi, tarvitaanko lisää ja minkä tyyppisiä
riskinhallintatoimenpiteitä. REACH-asetus
vaikuttaa lukuisiin eri toimialoilla toimiviin yhtiöihin, jopa niihin, jotka
eivät ehkä ajattele olevansa tekemisissä kemikaalien kanssa. REACH-asetuksen
soveltamisalaan kuuluvat rakennustuotteet voivat olla joko aineita, seoksia tai
esineitä. Näin
ollen rakennustuotteita valmistavien tai toimittavien yhtiöiden on noudatettava
REACH-asetuksessa säädettyjä vaatimuksia: • Aineiksi
tai seoksiksi rekisteröityjen rakennustuotteiden (mutta ei REACH-asetuksen
nojalla esineiksi luokiteltavien tuotteiden) toimittajan on REACH-asetuksen 31 artiklan
mukaan ensinnäkin toimitettava vastaanottajalle REACH-asetuksen
liitteen II mukaiset käyttöturvallisuustiedotteet i) kaikista
aineista tai seoksista, jotka luokitellaan vaarallisiksi[9],
hitaasti hajoaviksi, biokertyviksi ja myrkyllisiksi (PBT) tai erittäin hitaasti
hajoaviksi ja erittäin voimakkaasti biokertyviksi (vPvB)[10] ja
jotka on tunnistettu erityistä huolta aiheuttaviksi aineiksi ja sisällytetty
ehdolla olevien luvanvaraisten aineiden luetteloon[11]; ii) pyydettäessä
muista kuin luokitelluista seoksista, jotka sisältävät
vähintään
yhtä sellaista ainetta, joka aiheuttaa vaaraa ihmisten terveydelle tai
ympäristölle, pitoisuuksina, jotka ylittävät vahvistetut pitoisuusrajat[12],
tai
yksittäisinä
pitoisuuksina vähintään 0,1 painoprosentin aineita, jotka ovat
hitaasti hajoavia, biokertyviä ja myrkyllisiä tai erittäin hitaasti
hajoavia ja erittäin voimakkaasti biokertyviä, tai
erityistä
huolta aiheuttavia aineita, jotka sisältyvät ehdolla olevien
luvanvaraisten aineiden luetteloon muista syistä, tai
sellaista
ainetta, jolle on EU:ssa vahvistettu työperäisen altistumisen raja-arvo.
Edellä
i kohdassa esitettyyn velvollisuuteen sovelletaan vapautusta, jos seosta
tarjotaan tai myydään suurelle yleisölle ja jos sen turvallisesta käytöstä on
saatavana riittävästi tietoa. Kyseisessä tapauksessa
käyttöturvallisuustiedotetta ei tarvitse toimittaa, ellei jatkokäyttäjä tai
-jakelija pyydä sitä. • Niiden
rakennustuotteiden osalta, jotka ovat esineitä, toimittajan on REACH-asetuksen 33 artiklan
mukaan annettava toimitusketjussa jäljempänä oleville toimijoille esineen
turvallisen käytön mahdollistamiseksi erityistä huolta aiheuttavista aineista
riittävät tiedot, joihin sisältyy vähintään aineen nimi, mikäli esine sisältää
ainetta yli 0,1 painoprosentin pitoisuutena (p/p). Samat tiedot on
toimitettava pyynnöstä myös kuluttajille. Lisäksi esineiden
valmistajan/maahantuojan edellytetään ilmoittavan Euroopan kemikaalivirastolle
(ECHA) kyseisten esineiden sisältämistä erityistä huolta aiheuttavista
aineista, jos molemmat seuraavista edellytyksistä täyttyvät: – esineiden
sisältämän erityistä huolta aiheuttavan aineen määrä ylittää yhden tonnin
valmistajaa/maahantuojaa kohti vuodessa – esineet
sisältävät kyseessä olevaa ainetta yli 0,1 painoprosentin pitoisuutena
(p/p). Ilmoitus
on tehtävä viimeistään kuuden kuukauden kuluttua erityistä huolta aiheuttavan
aineen sisällyttämisestä ehdolla olevien aineiden luetteloon. Valmistajia
ja maahantuojia kehotetaan saattamaan ilmoitus ajan tasalle, jos sen
sisältämiin tietoihin on tehty muutoksia. Esimerkkeinä tällaisista muutoksista
voidaan mainita muutokset aineiden tonnimäärien rajoissa sekä samaa erityistä
huolta aiheuttavaa ainetta sisältävien erilaisten esineiden (joilla on
esimerkiksi erilainen käyttötarkoitus) tuotanto/maahantuonti. ·
Tiettyjen
vaarallisten aineiden, seosten ja esineiden valmistusta, markkinoille
saattamista ja käyttöä voidaan lisäksi rajoittaa REACH-asetuksen
VIII osaston mukaisesti[13].
Useita REACH-asetuksen liitteessä XVII säädettyjä rajoituksia sovelletaan
rakennustuotteisiin: esimerkiksi arseeniseoksia koskevassa 19 kohdassa ja
kreosoottia koskevassa 31 kohdassa rajoitetaan kyseisten aineiden käyttöä
puunsuoja-aineena (tietyin poikkeuksin), ja kromi VI:tta koskevassa 47 kohdassa
rajoitetaan sen käyttöä sementissä ja sementtiä sisältävissä seoksissa (tästä
voidaan poiketa käytettäessä valvottuja ja suljettuja ja täysin automatisoituja
prosesseja). Lyhyesti sanottuna REACH-asetuksessa
säädetään lukuisia rakennusalaa koskevia velvoitteita, koska sitä sovelletaan
sellaisenaan rakennustuotteiden ja niiden kemiallisten komponenttien
valmistukseen, samoin kuin jatkokäyttäjinä toimiviin rakennusyhtiöihin, jotka
käyttävät kemikaaleja rakennusprosessissa. Rakennustuotteiden
riskinarvioinnissa on lisäksi käytettävä REACH-asetuksessa annettuja terveyteen
ja ympäristöön liittyviä tietoja. Noudattamalla REACH-asetusta
rekisteröijä torjuu näin ollen terveyteen ja ympäristövahinkoihin liittyviä
riskejä, joita voi aiheutua altistumisesta rekisteröijän rekisteröimälle ainemäärälle
ja rekisteröityjen käyttötarkoitusten aikana esimerkiksi rakennusmateriaalien
valmistuksessa, kemikaaleja sisältävien rakennusmateriaalien käytöstä
rakennuspaikalla sekä päästöistä rakennuksen käyttöiän tai käytöstä poistamisen
aikana. REACH-asetus ei kuitenkaan ole ainoa
säädös, jolla torjutaan näitä riskejä. Materiaalivikojen tai materiaalien
virheellisen käytön aiheuttamia riskejä ei yleensä torjuta noudattamalla
REACH-asetusta, vaan muilla säädöksillä. Noudattamalla REACH-asetuksen rekisteröintivelvoitetta
ei myöskään puututa ongelmiin, jotka liittyvät kokonaisaltistumiseen tai
käyttöiän päättymiseen. Näitä ongelmia käsitellään tiettyjen saastuttavien
aineiden osalta tarkemmin REACH-asetuksen riskinhallintatoimenpiteissä, kuten
rajoituksissa ja lupamenettelyissä, alakohtaisessa EU:n lainsäädännössä
(esimerkiksi haihtuvien orgaanisten yhdisteiden sääntely liuottimissa ja
maaleissa), ympäristönormeissa, merkintäsäännöksissä ja jätelainsäädännössä. Komissio on hiljattain saanut valmiiksi
arviointityön, jossa selvitetään REACH-asetuksen kaikkien osa-alueiden
tehokkuutta. Tarkasteltuaan asiaa perusteellisesti ja todettuaan, että on vielä
liian aikaista arvioida säädöksen kokonaisvaikutusta, sillä kaikki säännökset
eivät ole täysimääräisesti toiminnassa[14],
komissio totesi REACH-asetuksen[15]
täyttävän kaikki tavoitteet, jotka voitiin arvioida, ja päätti olla
ehdottamatta muutoksia asetuksen artiklaosaan. Tästä huolimatta on todettu joitakin
huolenaiheita, jotka koskevat REACH-asetuksen vaikutusta pk-yrityksiin.
Komission mukaan on vähennettävä REACH-asetuksen haitallista vaikutusta
sellaisiin pk-yrityksiin, joihin REACH-asetuksen menettelyt, kuten
rekisteröinti- ja lupamenettelyt, vaikuttavat. Tällä on suuri merkitys
rakennusalalla, koska REACH-asetuksen noudattaminen on haastavaa tietyille
pienille rakennusalan yrityksille. Komissio myönsi myös, että toimitusketjun
loppupäässä oleville aloille, rakennusala mukaan lukien, on annettava enemmän
tietoa kunnollisen käsityksen saamiseksi REACH-asetuksessa säädetyistä
velvoitteista ja niiden noudattamisesta. 4. Rakennustuoteasetukseen
perustuva kehitys ja menettelyt 4.1 Yhdenmukaistamismekanismi Rakennustuoteasetuksen tavoitteena on
vakiinnuttaa rakennustuotteiden sisämarkkinat poistamalla rakennustuotteiden
rajat ylittävän kaupan perusteettomat tekniset esteet. Tavoite on määrä
saavuttaa seuraavan mekanismin avulla: Rakennustuoteasetuksessa säädetään
sellaisten yhdenmukaistettujen teknisten eritelmien vahvistamisesta, joita
kaikkien rakennusalan toimijoiden on noudatettava: ·
Jäsenvaltioiden
viranomaiset ilmoittavat rakennustuotteiden käyttöä jäsenvaltioiden alueella
koskevat vaatimukset viittaamalla arviointimenetelmiin (jotka perustuvat
testeihin, laskelmiin tai ominaisuuslausumiin) ja yhdenmukaistetuissa teknisissä
eritelmissä vahvistettuihin luokituksiin (rakennustuoteasetuksen 8 artiklan
3–6 kohta ja 17 artiklan 5 kohdan loppuosa). ·
Valmistaja
ilmoittaa tuotteidensa suoritustasot suoritustasoilmoituksessa soveltamalla
yhdenmukaistettuja teknisiä eritelmiä (rakennustuoteasetuksen 4 ja 8 artikla).
Nämä tiedot annetaan koko toimitusketjun loppupään saataville. ·
Suunnittelijat
määräävät rakennuskohteissa käytettävien tuotteiden suoritustasot viittaamalla
samoihin yhdenmukaistettuihin teknisiin eritelmiin osoittaakseen tuotteiden
olevan viranomaisten asettamien vaatimusten mukaisia ja täyttävän
suunnitteluratkaisuista johtuvat suoritustasovaatimukset. ·
Urakoitsijat/käyttäjät
hankkivat rakennustuotteita, jotka vastaavat suoritustasoltaan aiottua
käyttötarkoitusta niiden määräysten mukaisesti, jotka suunnittelija on antanut
samojen yhdenmukaistettujen teknisten eritelmien perusteella. Yhdenmukaistetut tekniset eritelmät on
määritelty rakennustuoteasetuksen 2 artiklan 10 kohdassa
yhdenmukaistetuiksi standardeiksi ja eurooppalaisiksi arviointiasiakirjoiksi. Euroopan standardointikomitea (CEN) /
Euroopan sähkötekniikan standardointikomitea (Cenelec) laativat
yhdenmukaistetut standardit niiden toimeksiantojen perusteella, jotka komissio
antaa kuultuaan jäsenvaltioiden viranomaisia ja muita sidosryhmiä (muun muassa
valmistajia, ilmoitettuja laitoksia ja kuluttajia). Tällä laajalla kuulemismenettelyllä
pyritään varmistamaan, että kaikki jäsenvaltioissa määrätyt lakisääteiset
vaatimukset, jotka muodostavat kaupan esteitä, otetaan huomioon komission
CEN:lle/Cenelecille osoittamissa toimeksiannoissa. CEN:n/Cenelecin tekniset komiteat, jotka
laativat yhdenmukaistetut eurooppalaiset standardit, ottavat edellä esitetyt
toimeksiannot huomioon. Siten kaikki kansalliset ja EU:n sääntelyvaatimukset,
joita varten on jo kehitetty mittaus-/testausmenetelmiä ja joita käytetään
kansallisella tai EU:n tasolla, päätyvät lopulta yhdenmukaistettuihin eurooppalaisiin
standardeihin. Valmistajat pystyvät siten ilmoittamaan tuotteidensa
suoritustasot näiden vaatimusten osalta. Näin myös
rakennustuotteiden loppukäyttäjät (urakoitsijat, työntekijät ja kuluttajat)
voivat ottaa huomioon tuotteen suoritustason sen varmistamiseksi, että kutakin
tuotetta käytetään asianmukaisesti, toisin sanoen vain silloin, kun sen
suoritustaso täyttää kyseessä olevan rakennuskohteen suunnittelijan määräämät
ja tuotteen käyttöpaikassa voimassa olevissa säännöksissä asetetut vaatimukset. 4.2 Jäsenvaltioiden uusien sääntelytarpeiden
mukauttaminen Jos jäsenvaltioiden mielestä on välttämätöntä
antaa rakennustuotteiden suoritustasoa koskevia uusia säännöksiä, niiden on
ilmoitettava uusista säädösehdotuksista komissiolle ja muille jäsenvaltioille
direktiivissä 98/34/EY säädetyn menettelyn mukaisesti. Näin komissio ja
jäsenvaltiot saavat tiedon uusista, perustelluista sääntelynäkökohdista ja
pystyvät aloittamaan menettelyn toimeksiantojen muuttamiseksi vastaavasti,
jotta yhdenmukaistettuihin teknisiin eritelmiin saadaan sisällytetyksi
tarvittavat muutokset. Komissio menettelee samoin myös silloin, jos tiettyjen
rakennustuotteiden suoritustasoa koskevia EU:n säännöksiä muutetaan tai
hyväksytään EU:n tasolla. Edellä mainitulla menettelyllä
varmistetaan, että toimeksiannot ja siten yhdenmukaistetut eurooppalaiset
standardit pidetään ajan tasalla perusteltujen kansallisten vaatimusten kanssa.
4.3 Perusvaatimuksista 3 ja 7 yhdenmukaistettuihin
teknisiin eritelmiin Rakennustuoteasetuksessa säädettyihin
rakennuskohteiden (toisin sanoen rakennusten ja maa- ja vesirakennuskohteiden)
perusvaatimuksiin sisältyvät vaatimukset nro 3 ja 7: ”3.
Hygienia, terveys ja ympäristö Rakennuskohde
on suunniteltava ja rakennettava siten, että siitä ei sen elinkaaren aikana
aiheudu rakentajille, käyttäjille tai naapureille hygienia-, terveys- tai
turvallisuusriskejä eikä sillä ole koko elinkaarensa aikana liiallisen suurta
vaikutusta ympäristön laatuun tai ilmastoon sen rakentamisen, käytön ja
purkamisen aikana etenkään minkään seuraavan seikan johdosta: a) myrkyllisten kaasujen päästöt; b) vaarallisten aineiden, haihtuvien orgaanisten yhdisteiden,
kasvihuonekaasujen tai vaarallisten hiukkasten päästöt sisä- tai ulkoilmaan; c) vaarallinen säteily; d) vaarallisten aineiden päästöt pohja- tai meriveteen,
pintavesiin taikka maaperään; e) vaarallisten aineiden päästöt juomaveteen tai sellaisten
aineiden päästöt, joilla on muu kielteinen vaikutus juomaveteen; f) virheellinen jätevedenpoisto, savukaasupäästöt taikka kiinteän
tai nestemäisen jätteen virheellinen hävittäminen; g) kosteus rakennuskohteen osissa tai sisäpinnoilla.” ja ”7.
Luonnonvarojen kestävä käyttö Rakennuskohde
on suunniteltava, rakennettava ja purettava siten, että luonnonvaroja käytetään
kestävästi ja että varmistetaan erityisesti seuraavat: a)
rakennuskohteen, sen materiaalien ja osien uusiokäyttö tai kierrätettävyys
purkamisen jälkeen; b)
rakennuskohteen kestävyys; c)
ympäristöystävällisten raaka-aineiden ja uusiomateriaalien käyttö
rakennuskohteessa.” Näillä säännöksillä luodaan puitteet
etenkin vaarallisten aineiden sääntelylle jäsenvaltioissa. Vaikka perusvaatimuksessa nro 3
viitataan vaarallisten aineiden päästöihin, voimassa olevissa säännöksissä
viitataan rakennustuotteissa oleviin vaarallisiin aineisiin, jotta varmistetaan
näiden tuotteiden aiheuttamien päästöjen rajoittaminen ja näiden päästöjen
järkevien arviointimenetelmien kehittäminen. 4.3.1 Yhdenmukaistettujen standardien määräykset: Antaakseen valmistajille ja standardointielimille tietoa ja
lievittääkseen kansallisten säännösten eroista johtuvia ongelmia
eurooppalaisten arviointimenetelmien laadinnan aikana komissio on perustanut
verkkotietokannan, johon voi tutustua osoitteessa http://ec.europa.eu/enterprise/construction/cpd-ds/index.cfm. Tietokanta sisältää
jäsenvaltioiden kansalliset säännökset, jotka ovat vaikuttaneet näihin toimiin.
Tietokanta tarjoaa tukea valmistajille, joiden on ilmoitettava tuotteidensa
suoritustaso kyseisissä jäsenvaltioissa. Komissio antoi vuonna 2005
CEN:lle/Cenelecille vaarallisia aineita koskevien eurooppalaisten
arviointimenetelmien laatimista varten direktiiviin 89/106/ETY perustuvan
toimeksiannon M/366, jossa edellytetään monialaisten arviointimenetelmien
kehittämistä vaarallisille aineille. Toimeksiannon
IV.7 kohdassa määrätään seuraavaa: ”Monialaisia
mittaus-/testausstandardeja laadittaessa on... määritettävä ja otettava
huomioon kaikki tuotteet ja tuoteryhmät, joiden osalta seuraavat kolme ehtoa
täyttyvät: – EU:n
tai kansallisissa säädöksissä rajoitetaan tuotteiden sisältämiä vaarallisia
aineita tai niiden päästöjä taikka kielletään ne; – on
todettu olemassa olevia tai mahdollisia kaupan esteitä; – näitä
määritettyjä, säänneltyjä vaarallisia aineita varten on jo kehitetty
mittaus-/testausmenetelmiä, joita käytetään kansallisella tai EU:n tasolla.” Toimeksiannon
IV.9 kohdassa määrätään seuraavaa: ”Sääntelyvaatimusten
takia (esimerkiksi rakennustuotteiden sisältämät rajoitetut ja kielletyt
aineet)... myös sisältöä koskevat mittaus-/testausstandardit on tarkoitus ottaa
huomioon.” Toimeksiannon M/366
liitteessä 3 määritellään tekniset ohjeet toimeksiannettujen standardien
laatimiseksi rakennustuotteiden sisältämien säänneltyjen vaarallisten aineiden
mittauksia/testejä varten (”Technical terms of reference for the mandated
measurement / test standards dedicated to the content of regulated dangerous
substances in construction products”). Komissio on siis pyytänyt
CEN:iä/Ceneleciä kehittämään joko kansallisessa tai EU:n lainsäädännössä
säänneltyjen vaarallisten aineiden arviointimenetelmiä. CEN:n tekninen komitea TC/351 on ottanut
suorittaakseen toimeksiannossa M/366 määrätyn tehtävän. Tammikuussa 2014
tekninen komitea sai valmiiksi seuraavat asiakirjat: CEN/TS 16516:2013: Rakennustuotteet
– Vaarallisten aineiden päästöjen arviointi – Sisäilmaemissioiden määritys CEN/TR 16496:2013: Construction
Products - Assessment of release of dangerous substances - Use of harmonised
horizontal assessment methods (Rakennustuotteet – Vaarallisten aineiden
päästöjen arviointi – Yhdenmukaistettujen monialaisten arviointimenetelmien
käyttö) CEN/TR 16410:2012: Rakennustuotteet
– Vaarallisten aineiden päästöjen arviointi – Käytön esteet – CEN/TR 15855
Kaupan esteet laajennus CEN/TR 16220:2011: Rakennustuotteet
– Vaarallisten aineiden päästöjen arviointi – Näytteenoton täydentävät ohjeet CEN/TR 16098:2010: Construction
products: Assessment of release of dangerous substances - Concept of horizontal
testing procedures in support of requirements under the CPD (Rakennustuotteet:
Vaarallisten aineiden päästöjen arviointi – Monialaisten testausmenettelyjen
käsite rakennustuoteasetuksessa säädettyjen vaatimusten tukena) CEN/TR 16045:2010: Construction
Products - Assessment of release of dangerous substances - Content of regulated
dangerous substances - Selection of analytical methods (Rakennustuotteet –
Vaarallisten aineiden päästöjen arviointi – Säänneltyjen vaarallisten aineiden
sisältö – Analyysimenetelmien valinta) CEN/TR 15858:2009:
Construction products - Assessment of the release of regulated dangerous
substances from construction products based on the WT/ WFT procedures
(Rakennustuotteet – Rakennustuotteista peräisin olevien vaarallisten aineiden
päästöjen arviointi WT-/WFT-menettelyjen perusteella) CEN/TR 15855:2009: Construction products - Assessment of release of
dangerous substances - Barriers to trade (Rakennustuotteet – Vaarallisten
aineiden päästöjen arviointi – Kaupan esteet). Luettelo keskeneräisistä
standardointiasiakirjoista on saatavana osoitteessa http://standards.cen.eu/dyn/www/f?p=204:22:0::::FSP_ORG_ID,FSP_LANG_ID:510793,25&cs=135BD767027D4B4E081006EF46B5E957C Lisätäkseen yhdenmukaistamista entisestään komissio
on tarkastellut uudelleen useita rakennustuotteisiin liittyviä CEN:n
toimeksiantoja aloittaakseen menettelyn yhdenmukaistettujen tuotestandardien
saattamiseksi ajan tasalle ottamalla käyttöön toimeksiannon M/366 nojalla
kehitetyt vaarallisten aineiden arviointimenetelmät. Erityistä huomiota on kiinnitetty nimenomaan
kaikkien rakennustuotteiden sisältöä ja/tai päästöjä koskevien kansallisten
säädösten erittelyyn (kaikkien toimeksiantojen liitteessä II on
ohjeellinen luettelo aineista ja säädöksistä) ja niiden merkitykseen
rakennustuotteiden kannalta. Lisäksi jokaisen CEN:n nykyisiin toimeksiantoihin
(yhdenmukaistettujen standardien laatimiseksi rakennustuotteille) tehdyn
muutoksen liitteessä I on kunkin tuotestandardin piiriin kuuluvien aineiden
luettelo ja asiaa koskevien kansallisten sääntelyvaatimusten viitetiedot. Komission yksiköt tekevät lisäksi jäsenvaltioiden
kanssa läheistä yhteistyötä määrittääkseen nämä olennaiset erityispiirteet
(jotka liittyvät esimerkiksi rakennustuotteiden kierrätettävyyteen ja
ympäristöystävällisiin raaka-aineisiin) perusvaatimuksen nro 7 osalta.
Toimeksiannossa M/366 käsitellään myös mahdollisia tarpeita, jotka liittyvät
perusvaatimuksen nro 7 mukaisesti määritettyihin vaarallisiin aineisiin. Komission on kehittänyt
yhdenmukaistamisen puitteet (perusteet ja menettelyt) myös rakennustuotteiden
sisäilmapäästöjen merkitsemistä ja terveyteen perustuvaa arviointia varten[16]. Nämä
puitteet on kehitetty rakennustuoteasetuksen perusvaatimuksen nro 3,
asiakirjan CEN/TS 16516:2013 ja REACH-asetuksen ohjeasiakirjojen vaatimusten
mukaisesti ja niitä voidaan tulevaisuudessa hyödyntää nykyisten
merkintäjärjestelmien lähentämiseen ja yhdenmukaistamiseen EU:ssa. 4.3.2 Eurooppalaisen teknisen arvioinnin antamista
koskevat säännökset (yhdenmukaistettujen standardien piiriin kuulumattomat
tuotteet) Valmistaja voi rakennustuoteasetuksen 19 artiklan 1 kohdan
mukaisesti pyytää eurooppalaista teknistä arviointia yhdenmukaistettujen
standardien piiriin kuulumattomista tai ei kokonaan kuuluvista tuotteista.
Eurooppalaisia teknisiä arviointeja laativat teknisestä arvioinnista vastaavat
laitokset, jotka jäsenvaltiot ovat tähän tehtävään nimenneet. Yhdenmukaistettujen standardien piiriin kuulumattomien tuotteiden
edellyttämien arviointien määrittämiseksi teknisestä arvioinnista vastaavien
laitosten organisaatio EOTA on kerännyt vaarallisten aineiden sisältöön
liittyviä kansallisia säännöksiä ja hyödyntänyt myös CEN:ssä saatavana olevaa
olennaista tietoa. Niiden pohjalta EOTA on laatinut tarkistusluettelon, jota
sen elimet soveltavat tuotteiden arviointiin antaakseen eurooppalaisen teknisen
arvioinnin. Edellä mainittu tarkistusluettelo on saatavana osoitteessa www.eota.eu nimellä ”EOTA Technical Report 34: Checklist for
ETAGs/CUAPs/ETAs - Content and/or release of dangerous substances in
products/kits” (EOTA:n tekninen raportti nro 34: Tarkistusluettelo
eurooppalaista teknistä hyväksymistä koskevia suuntaviivoja (ETAG) /
yhteisymmärrykseen perustuvia arviointimenettelyjä (CUAP) / eurooppalaisia
teknisiä arviointeja (ETA) varten – Tuotteiden/tuotesarjojen sisältämät
vaaralliset aineet ja/tai niiden päästöt). 5. Rakennustuotteiden sisältämiä vaarallisia aineita
koskevien tietojen erityistarpeesta tehdyn tutkimuksen tulokset ja keskustelu 5.1
Tutkimuspuitteet Komissio on teettänyt tutkimuksen rakennustuotteiden sisältämiä vaarallisia
aineita koskevien tietojen erityistarpeesta. Sen yleisenä
tavoitteena on selvittää, onko valmistajien tarpeen antaa lisätietoa rakennustuotteiden
sisältämistä vaarallisista aineista. Tarkastelun lähtökohtana käytettiin paitsi
rakennustuotteita asentavien/käyttävien työntekijöiden myös kaikkien niiden
henkilöiden terveyden ja turvallisuuden suojelua, jotka asuvat rakennuksissa ja
käyttävät maa- ja vesirakennuskohteita koko niiden elinkaaren ajan. Tutkimuksessa keskitytään siksi
ensisijaisesti esittämään tietoa rakennustuotteiden sertifiointi- ja
merkintäjärjestelmistä, joissa arvioidaan rakennustuotteiden sisältämiä
vaarallisia aineita. Siinä ei arvioida yksittäisten järjestelmien vaikutusta
rakennuskohteiden työntekijöiden ja käyttäjien terveyteen ja turvallisuuteen
tai järjestelmien toteutuskustannuksia. Tutkimuksessa ei myöskään selvitetä
tiedotusvelvoitteen laajentamista tuotteiden sisältämiin muihin aineisiin eikä
kierrätykseen ja uusiokäyttöön liittyviä näkökohtia. Tavoitteiden saavuttamiseksi ja sen
varmistamiseksi, että kaikki asiaankuuluvat järjestelmät ja lainsäädäntö on
otettu huomioon, toimeksisaajat (RPA ja Tecnalia) ovat aloittaneet asiaa
koskevan lainsäädännön sekä sertifiointi-/merkintäjärjestelmien kattavan
aineistotarkastelun. Ne ovat mahdollisuuksien mukaan tarkastelleet EU:n ja
kansallista lainsäädäntöä, jossa on säännelty rakennustuotteiden sisältämiä
vaarallisia aineita. Tutkimuksen toimeksisaaja on lisäksi ottanut huomioon
muita tietolähteitä, mukaan lukien vastaukset, joita sidosryhmät antoivat
tutkimusta varten järjestetyssä kuulemismenettelyssä. Yli 300 keskeistä sidosryhmää
kutsuttiin lisäksi osallistumaan verkkokuulemiseen. Brysselissä järjestettiin
myös kaksi seminaaria, joissa tutkimusryhmällä oli mahdollisuus hankkia
lisätietoa keskeisiltä toimialajärjestöiltä ja jäsenvaltioiden viranomaisilta,
joista osa hallinnoi arvioituja järjestelmiä. Arvioinnissa
keskityttiin selvittämään, perustuivatko nykyiset järjestelmät pelkästään
yleisten vaatimusten asettamiseen ja otettiinko niissä huomioon tuotteiden
aiottu käyttötarkoitus. Tutkimuksessa on tarkasteltu tapauskohtaisesti myös
sitä, miten kuluttajiin, työntekijöihin ja ympäristöön kohdistuvat riskit on
määritelty näissä järjestelmissä ja mitä aineita ja riskikuvauksia niihin on
valittu. Tutkimuksessa
keskityttiin esimerkiksi seuraaviin julkisiin ja yksityisiin järjestelmiin: • Euroopan unionin lainsäädäntöön ja hallintokäytäntöihin, joissa
edellytetään erityisesti rakennustuotteiden sisältämien vaarallisten aineiden
arviointia ja ilmoittamista (esimerkiksi juomavesidirektiivi tai ympäristöä
säästäviä julkisia hankintoja koskevat tekniset ohjeet); • jäsenvaltioiden kansalliseen tai alueelliseen lainsäädäntöön
taikka hallintokäytäntöihin, joissa edellytetään erityisesti rakennustuotteiden
sisältämien vaarallisten aineiden arviointia ja/tai ilmoittamista; • kyseisissä maissa käytössä oleviin julkisiin ja yksityisiin
järjestelmiin, joita käytetään alue- ja paikallistasolla myös
rakennustuotteiden osalta (esimerkiksi Blauer Engel, Nordic Swan). Tässä
tutkimuksessa ei käsitelty rakennustuotteista peräisin olevia vaarallisten
aineiden päästöjä. Kuten tämän kertomuksen edeltävissä luvuissa on selvitetty,
kyseinen näkökohta kuuluu vaarallisten aineiden päästöjä koskevan
eurooppalaisen standardoinnin piiriin, ja se otetaan huomioon suoritustasojen
ilmoittamisvelvoitteissa. Pelkästään
sisältöön liittyvien järjestelmien tarkastelun yhteydessä toimeksisaaja
selvitti, miten vaarallisten aineiden sisältö määritettiin (esimerkiksi
valmistajan ilmoitus, kolmannen osapuolen tarkastus, erityismerkintöjen
käyttö). Kertomuksessa tutkittiin myös, mitkä rakennustuotteet kuuluivat tosiasiassa
näiden järjestelmien piiriin: Miten suuri merkitys kyseisten tuotteiden
aiotulla käytöllä rakennuksessa (maa- ja vesirakennuskohteet) oli päätettäessä
vaatimuksista ja valittaessa ilmoitettavia aineita. Mitä mahdollisia
testausmenetelmiä käytettiin (esimerkiksi kansainväliset ISO-standardit,
eurooppalaiset EN-standardit tai kansalliset standardit,
järjestelmäntoimittajien kehittämät testit)? Miten usein tuotteita testataan
näiden järjestelmien mukaisesti? Miten testaus- tai sertifiointielimet valitaan
(ovatko ne erikoistuneet rakennustuotteisiin vai yleisesti johonkin laajempaan
tuoteryhmään)? Mitä toimia on toteutettu tuotteiden puolueettoman ja
luotettavan arvioinnin varmistamiseksi? Tutkimuksessa
tarkasteltiin yleisemmin jatkokäyttäjille annetun tiedon määrää ja laatua: ·
Annettiinko
tuoteselosteen mukana täydellinen luettelo aineista? Onko tiedot yhdistetty? ·
Kuka
otti lopullisen vastuun ilmoituksen paikkansapitävyydestä? ·
Onko
asetettu selkeä, mitattavissa oleva tavoite (esimerkiksi tuotteissa käytettävien
aineiden vähentäminen, rakennustuotteiden sisältämistä vaarallisista aineista
johtuvan sairastavuuden väheneminen)? ·
Miten
nämä tavoitteet on asetettu? ·
Miten
usein niitä on arvioitu? Tutkimuksen loppuraportti on
julkisesti saatavana seuraavalla verkkosivustolla: http://ec.europa.eu/enterprise/sectors/construction/studies/index_en.htm 5.2 Tutkimustulokset 5.2.1
Rakentamiseen liittyvät järjestelmät, joissa arviointiperusteena on sisältö Tutkimuksessa keskityttiin
järjestelmiin, joissa arviointiperusteena on vain sisältö. Koska vain yhden
järjestelmän todettiin keskittyvän ainoastaan tuotteen sisältöön,
tutkimuksessa tarkasteltiin myös kaksoisjärjestelmiä, joissa sovelletaan
sisällön ja päästöjen yhdistelmään perustuvia lähestymistapoja. Tällä
perusteella valittiin 30 järjestelmää, joissa a) asetetut vaatimukset
näyttävät liittyvän erityisesti rakennustuotteisiin ja b) joissa otetaan
huomioon tuotteen sisältö. Järjestelmät on lueteltu alla olevassa
taulukossa. Lopullisessa tutkimusraportissa ei käsitellä järjestelmiä, joissa
arviointiperusteena ovat pelkästään päästöt, eikä järjestelmiä, joissa ei ole
vahvistettu erityisesti rakennustuotteisiin liittyviä arviointiperusteita. Tutkimuksessa käsitellyt järjestelmät AENOR Medioambiente || Milieukeur Architettura Naturale (ANAB) || Natureplus Association of Environmentally Friendly Carpets (GUT) || NF Environment Itävallan terveyden ja ekologisen rakentamisen instituutti (Austrian Institute for Health and Ecological Building, IBO) || Nordic Swan BASTA || SundaHus Miljödata Blue Angel || Building Research Establishment -organisaation rakennusten ympäristöluokitusjärjestelmä (BRE Environmental Assessment Method, BREEAM-sertifiointi) BRE Global || Saksan kestävän rakentamisen neuvoston (Deutsche Gesellschaft für nachhaltiges Bauen, DGNB) luokitusjärjestelmä Byggvarubedömningen (BVB) || Eco Green Building Kehdosta kehtoon (Cradle to Cradle) || EU-ympäristömerkki DGNB Navigator || Itävallan kansallinen ympäristömerkki Ecocycle Council – Rakennustuoteseloste (Building Product Declaration, BPD3) || El Distintiu (Katalonian ympäristömerkki) Eco-Institut-ympäristömerkki || Kroatian kansallinen ympäristömerkki ECOproduct || Tšekin kansallinen ympäristömerkki EMICODE || Unkarin kansallinen ympäristömerkki GISCODE || Slovakian kansallinen ympäristömerkki Tutkimukseen valittujen 30 järjestelmän
tavoitteet, soveltamisala, arviointiperusteet ja menettelyt ovat hyvin
erilaiset. 5.2.2
Järjestelmien tavoitteet Tutkituista järjestelmistä valtaosassa
on asetettu laajempia tavoitteita kuin pelkästään rakennustyöntekijöiden ja
rakennustuotteiden käyttäjien terveys. Useimmissa järjestelmissä perusteena on
käytetty useita erilaisia näkökohtia. Jotkin järjestelmät ovat itsenäisiä
välineitä, toiset puolestaan täydentävät rakennusten sertifiointijärjestelmiä.
Toinen olennainen ero liittyy näiden 30 järjestelmän kohderyhmään, toisin
sanoen siihen, onko ne suunnattu ammattilaisille, kuluttajille vai molemmille.
Erilaiset tavoitteet selittävät jossain määrin eri järjestelmissä omaksuttuja
vaihtelevia lähestymistapoja, ja joissakin tapauksissa ne saattavat olla syynä
sisältöön liittyvien perusteiden valintaan. 5.2.3
Järjestelmien maantieteellinen kattavuus Useimpia järjestelmiä käytetään
pääasiassa niiden alkuperäjäsenvaltiossa ja vähemmässä määrin muissa maissa.
Yleisin järjestelmä on Blue Angel, joka on käytössä 21 Euroopan maassa.
Maantieteellinen kattavuus voi olla seurausta toiminnan tarkoituksellisesta
laajentamisesta muiden maiden markkinoille, mutta se voi tapahtua myös
itsestään järjestelmien laajentuessa ilman ohjausta rakennustuotteiden ostajien
kysynnän mukaan. Lähes puolet järjestelmistä on peräisin kahdesta maasta (Saksa
ja Ruotsi), mikä saattaa olla merkki ihmisten terveyteen ja ympäristöasioihin
liittyvien näkökohtien yleisestä tiedostamisesta. 5.2.4
Järjestelmien piiriin kuuluvat tuotteet Vain yhdessä järjestelmässä (IBO)
sertifioidaan yksinomaan rakennustuotteita. Muissa järjestelmissä sertifioidaan
vaihtelevasti erilaisia tuotteita, vaikkakin jotakin säännönmukaisuutta voidaan
havaita. Verrattaessa järjestelmissä sertifioitujen rakennustuotteiden
suhteellista osuutta voidaan havaita, että pääasiassa ammattilaisten
käyttämissä järjestelmissä sertifioidaan enemmän rakennustuotteita. Ympäristömerkillä sertifioitujen
rakennustuotteiden osuus on paljon pienempi. Tämä ei ole yllättävää, koska
ympäristömerkintäjärjestelmien yleisenä tavoitteena on edistää sellaisten
tuotteiden myyntiä, joiden ympäristövaikutukset ovat vähäisemmät muihin
vastaaviin tuotteisiin verrattuna. Kyseisten järjestelmien kattavuus on syynä
siihen, että niissä sertifioidaan tuotteita musteesta ja mustepatruunoista
puisiin lattiapäällysteisiin. Tuotteiden laaja kirjo selittää myös näiden
järjestelmien tuotekohtaiset arviointiperusteet. Järjestelmissä sertifioidaan
todennäköisimmin lattiapäällysteitä, eristeitä, betonia, laastia ja
saumauslaastia. Kenties yleisimmin sertifioituja tuotteita ovat
lattiapäällysteet, koska niitä voidaan saattaa markkinoille eri järjestelmissä,
jotka kiinnostavat sekä ammatti- että kuluttajamarkkinoita. 5.2.5
Järjestelmien piiriin kuuluvat aineet Valtaosassa järjestelmistä määritellään
rajoitetut aineet, kun taas joissakin järjestelmissä viitataan EU:n
lainsäädäntöön (useimmiten REACH-asetukseen, vaarallisia aineita koskevaan
direktiiviin 67/548/ETY[17]
tai aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta annettuun
asetukseen (EY) N:o 1272/2008[18])
taikka kansallisiin säädöksiin. Jotkin aineet on otettu yleisesti huomioon
monissa järjestelmissä. Niihin kuuluvat esimerkiksi syöpää aiheuttavat, perimää
vaurioittavat ja lisääntymiselle vaaralliset aineet, pysyvät orgaaniset
yhdisteet, raskasmetallit ja ftalaatit. 5.2.6
Arviointiperusteet/-menettelyt Viidessä tapaustutkimuksiin
perustuvassa järjestelmässä käytetään vaatimustenmukaisuuden arvioinnissa
erilaisia lähestymistapoja, joissa otetaan huomioon järjestelmien erilaiset
tavoitteet ja tehtävät. Yleisesti ottaen mahdolliset lähestymistavat
perusteiden arvioimiseksi sertifiointi- ja merkintäjärjestelmien avulla
käsittävät seuraavat osatekijät: · valmistajan
toimittama täydellinen tai osittainen vaatimustenmukaisuusilmoitus · valmistajan
toimittamien asiakirjojen tarkastelu, mukaan lukien järjestelmän
organisoinnista vastaavan tahon hakemuslomakkeet ja
käyttöturvallisuustiedotteet; tämä saattaa edellyttää, että valmistajalta
pyydetään lisätietoa ja että tämä testaa tuotteitaan · riippumattoman
elimen suorittamat testit. Joissakin järjestelmissä luotetaan
valmistajan vaatimustenmukaisuusilmoitukseen, toisissa taas edellytetään niiden
tuotteiden testaamista, joille sertifiointia haetaan. Joidenkin järjestelmien
hyväksyntämenettelyyn kuuluu lisäksi tuotantopaikalla tehtävä tarkastus.
Yleisesti on selvää, että osassa järjestelmistä käytetään vain yhtä edellä
mainituista lähestymistavoista ja että monissa järjestelmissä turvaudutaan eri
arviointimenetelmien ja -menettelyjen yhdistelmään (esimerkiksi ensimmäisessä
vaiheessa arviointiin saattaa kuulua valmistajan toimittamien asiakirjojen
tarkastelu ja sen jälkeen riippumaton testaus, jossa selvitetään tiettyjen
arviointiperusteiden noudattaminen). 5.2.7
Vaatimustenmukaisuuden ilmoittaminen Ilmoittaminen tapahtuu pääasiassa
kahdella tavalla. Ensimmäinen niistä (käytetään 75 prosentissa
järjestelmistä) on tuotteeseen, pakkaukseen, mukana oleviin asiakirjoihin tai
markkinointiaineistoon kiinnitettävä tunnus tai merkintä. Toiseksi 64 prosentissa
järjestelmistä julkaistaan verkossa sertifioitujen tuotteiden luettelo. 5.2.8
Järjestelmien soveltamisalan laajuus Eri järjestelmiä on sovellettu
eriasteisesti. BASTA-järjestelmän (perustuu sisältöön) piiriin kuuluu nykyään
noin 80 000 tuotetta, kun taas toisia järjestelmiä on sovellettu vain
muutamiin rakennustuotteisiin. Tämä saattaa johtua suurelta osin tuotteiden
rekisteröintiä koskevista erilaisista lähestymistavoista ja järjestelmän
toiminta-ajasta (esimerkiksi BASTA-järjestelmässä luotetaan valmistajan
vaatimustenmukaisuusilmoitukseen, ja se on ollut toiminnassa vuodesta 2007). 5.2.9
Kansallinen ja EU:n lainsäädäntö Tutkimuksessa on mainittu vain muutamia
esimerkkejä kansallisesta lainsäädännöstä, jossa käsitellään pääasiassa
rakennustuotteiden sisältämiä mahdollisesti vaarallisia aineita. Jos tällaista
lainsäädäntöä on annettu, siinä sovelletaan yhdistettyä lähestymistapaa:
joillekin aineille tai aineiden ryhmille määrätään päästörajoituksia, kun taas
toisille määrätään rajoituksia vain silloin, jos aineen pitoisuus tuotteessa
ylittää tietyn enimmäisarvon. Ehkä huomattavin lähestymistapa oli sellaisia
rakennustuotteita koskeva merkintävaatimus, jotka ovat samanaikaisesti
CLP-asetuksen18 nojalla aineita ja seoksia. Lainsäädännön soveltamisalaan kuuluvista
tuotteista voidaan todeta, että osassa säädöksistä keskitytään yksittäisiin
rakennustuotteisiin, kun taas muita säädöksiä sovelletaan laajempaan
rakennustuotevalikoimaan. Säännellyt aineet määritetään
lainsäädännössä joko viittaamalla aineiden ryhmiin tai nimeämällä yksittäisiä
aineita. Lainsäädännön edellyttämät toimenpiteet voivat myös vaihdella:
joissakin säädöksissä rajoitetaan tiettyjä aineita, kun taas toisissa
edellytetään rajoitettujen aineiden ilmoittamista. 5.2.10
Sisältöön perustuva lähestymistapa – keskustelu Lainsäädännön lisäksi tutkimuksessa
määritettiin 30 sertifiointi- ja merkintäjärjestelmää, jotka koskevat
rakennustuotteita ja joissa on muun muassa sisältöön perustuvia
arviointiperusteita. Näistä järjestelmistä vain yhdessä asetetaan kaikille
tuote-/aineyhdistelmille pelkästään sisältöä koskevia vaatimuksia (BASTA),
sillä päästötestaukset ovat todennäköisesti monimutkaisia, kalliita ja
edellyttävät ulkopuolisten asiantuntijoiden käyttöä. Tuotteiden
aiheuttamien päästöjen arviointia pidetään melko yleisesti tärkeänä, ja osa
kuulluista sidosryhmistä oli pannut merkille, että jopa uudelleenkäyttöön ja
kierrätykseen liittyvissä testeissä varsinaiset liuotustestit voivat olla
luotettavampia kuin kerätty sisältöön perustuva tieto. Tuotteiden
sisältämiä aineita koskeva tieto on kuitenkin tärkeä osa kansallisen ja EU:n
lainsäädännön täytäntöönpanoa erityisesti silloin, kun kyse on kielloista ja
erityistä huolta aiheuttavien aineiden käytöstä. Vaikka
rakennustuoteasetuksella tuetaan merkittävästi ihmisten terveyden ja ympäristön
suojelun korkeaa tasoa, säädöksen suppea soveltamisala estää sen käytön
työkaluna, jolla edistetään rakennustuotteiden sisältämiä aineita koskevan
tiedon systemaattista tarjontaa. Tämän tiedon avulla voitaisiin kuitenkin
edistää edelleen esimerkiksi kuluttajien tietoisten valintojen kautta
ympäristöystävällisten rakennustuotteiden kehittämistä ja käyttöä tai muun
muassa kierrättämisen ja uusiokäytön kautta toteutuvaa resurssien kestävää
käyttöä. Tutkimuksessa ei pyritty kehittämään omaa järjestelmää tai arvioimaan,
mitä kustannuksia ja etuja aiheutuisi siitä, jos nykyisiä velvoitteita
laajennettaisiin yhdessä tällaisessa järjestelmässä. 5.2.11. Valmistajiin ja erityisesti
pienyrityksiin kohdistuvat vaikutukset Rakennustuotteiden valmistajille
suunnatussa verkkokyselyssä ja tutkimustuloksista käydyssä keskustelussa kävi
ilmi, että valmistajien mielestä vaarallisia aineita koskevien
tiedotusvelvoitteiden laajentaminen toimitusketjun loppupäähän aiheuttaisi
perusteettoman rasitteen erityisesti pk-yrityksille. 6. Päätelmät Nykyiset rakennustuotteita koskevat
yhdenmukaistetut tekniset eritelmät kattavat kaikki tuotteiden suoritustasoa
koskevat näkökohdat, jotka liittyvät vaarallisista aineista annettuihin
voimassa oleviin kansallisiin ja EU:n säädöksiin. Toimeksiannon M/366 nojalla
aloitetut standardointitoimet eurooppalaisten arviointimenetelmien
kehittämiseksi
kattavat myös sisältöä koskevat kansalliset ja EU:n säännökset.
Standardointielinten (CEN) odotetaan pian ottavan käyttöön nämä
arviointimenetelmät yhdenmukaistetuissa eurooppalaisissa standardeissa, ja
eurooppalaisen teknisen hyväksynnän yhteiselimen (European Organisation for
Technical Approvals, EOTA) toimielimet aikovat myös käyttää niitä
eurooppalaisissa arviointiasiakirjoissa. Valmistajalla on näin ollen mahdollisuus
ilmoittaa suoritustasoilmoituksessa tuotteen vaaditun suoritustason osalta
tarvittaessa myös vaarallisten aineiden sisältö. Näin varmistetaan, että
kyseiset tiedot ovat kaikkien tuotteen jatkokäyttäjien saatavilla.
Rakennustuoteasetuksessa velvoitetaan valmistaja toimittamaan yhdessä suoritustasoilmoituksen
kanssa REACH-asetuksen 31 artiklassa (käyttöturvallisuustiedote
tuotteista, jotka ovat itsessään vaarallisia[19]
aineita tai seoksia) tai 33 artiklassa (turvallisen käytön
mahdollistamiseksi riittävät tiedot, joihin sisältyy vähintään aineen nimi, jos
tuote sisältää erityistä huolta aiheuttavaa ainetta yli 0,1 painoprosentin
pitoisuutena) vaaditut tiedot. Rakennustuoteasetuksen 6 artiklan 5 kohdan
mukaan nämä tiedot on annettava yhdessä suoritustasoilmoituksen kanssa.
Kyseiset tiedot (vaarallisia aineita koskevat käyttöturvallisuustiedotteet tai
rakennustuotteen sisältämiä vaarallisia aineita koskevat tiedot) seuraavat
siten rakennustuotteen mukana toimitusketjun kaikissa vaiheissa
loppukäyttäjälle saakka (urakoitsijat, työntekijät ja kuluttajat). REACH-asetukseen liittyvissä tiedoissa,
jotka valmistajan on mahdollisesti toimitettava eteenpäin, otetaan huomioon
käyttäjien, työntekijöiden ja kuluttajien suojelu. REACH-asetuksen
soveltamisalan laajentaminen tulevaisuudessa uusiin aineisiin vaikuttaa
automaattisesti myös rakennustuotevalmistajien velvoitteeseen jakaa asiaan
liittyvää tietoa ja pysytellä siten mukana tieteen kehityksessä. Vastaavasti toimeksiantoa M/366 ja
rakennustuotteen suoritustason ilmoittamiseen käytettäviä standardeja voidaan kehittää
edelleen, mikäli alan kehitys kansallisella ja EU:n tasolla sitä vaatii. Kun otetaan huomioon, että
annettavat tiedot rajoittuvat REACH-asetuksen 31 ja 33 artiklassa
vaadittuihin tietoihin ja että missään kansallisessa tai EU:n säädöksessä ei
täsmällisesti edellytetä suoritustasoilmoituksen mukaisia lisätietoja,
rakennustuoteasetuksen velvoitteissa ei tällä hetkellä vaadita antamaan tietoja
käyttäjille rakennustuotteiden sisältämien vaarallisten aineiden sisällöstä,
sillä käyttöturvallisuustiedote on toimitettava suoritustasoilmoituksen
yhteydessä vain silloin, kun REACH-asetuksessa sitä edellytetään. Kun suoritustasoilmoitus
esitetään rakennustuoteasetuksen 6 artiklan 5 kohdan mukaisesti
yhdessä REACH-asetuksessa vaadittujen tietojen kanssa, voidaan sen avulla ja
esimerkiksi tietoisten käyttäjä- ja kuluttajavalintojen kautta saavuttaa
tavoitteita, jotka koskevat ihmisten terveyden ja ympäristön korkeatasoista
suojelua tai muun muassa kierrättämisen ja uusiokäytön kautta toteutuvaa
resurssien kestävää käyttöä. Riippumattomassa tutkimuksessa, jossa
selvitettiin rakennustuotteiden sisältämiä aineita koskevien tietojen
erityistarvetta, määritettiin useita järjestelmiä ja säädöksiä, joissa
käytetään tuotteiden sisältämiä aineita koskevia tietoja. Useimmissa näistä
järjestelmistä sovelletaan yhdistettyä sisältöön ja päästöihin perustuvaa
lähestymistapaa, jossa painotetaan erityisesti rakennustuotteiden päästöjä.
Tutkimus toteutettiin ainoastaan kyselytutkimuksena ja olennaisten
järjestelmien selvityksenä, joten siinä ei määritetty ja arvioitu yksittäisiä
järjestelmiä tai järjestelmien määräyksiä, jotka voisivat soveltua 6 artiklan
5 kohdan mukaisen nykyisen velvoitteen laajentamiseen. Arvioiduista
järjestelmistä ei ole saatavilla yksityiskohtaisia tietoja, minkä vuoksi on
mahdotonta tehdä tarkempia päätelmiä tuotteiden sisältämistä (muista kuin
erityistä huolta aiheuttavista) aineista. Toisaalta tutkimukseen
osallistuneet rakennustuotteiden valmistajat, etenkin pk-yritykset, pitävät
nykyisen tiedotusvelvollisuuden laajentamista merkittävänä ja perusteettomana
rasitteena. Euroopan komissio katsoo,
että rakennustuotteiden sisältämiä vaarallisia aineita koskevien tietojen
erityistarve on rakennustuotteiden sisämarkkinoiden vakiinnuttamiseksi
asetuksen (EU) N:o 305/2011 soveltamisen puitteissa otettu
riittävällä tavalla huomioon rakennustuoteasetuksen nykyisissä säännöksissä,
erityisesti sen 4 artiklassa luettuna yhdessä 6 artiklan 5 kohdan
kanssa. Edelleen olisi kuitenkin selvitettävä, onko tarvetta tarjota lisävaihtoehtoja
loppukuluttajien tiedottamiseen rakennustuotteiden sisältämistä aineista, jotta
varmistetaan rakennustuotteita käyttävien työntekijöiden ja rakennuskohteen
käyttäjien terveyden ja turvallisuuden suojelun korkea taso myös osien tai
materiaalien kierrätystä ja/tai uusiokäyttöä koskevien vaatimusten suhteen.
Tätä tarvetta olisi tarvittaessa käsiteltävä EU:n lainsäädännön keskeisten
välineiden avulla. On korostettava, että edellä esitetyt
asetuksen (EU) N:o 305/2011 täytäntöönpanoa koskevat päätelmät eivät
rajoita komission mahdollisuutta tehdä tarvittaessa lainsäädäntöaloitteita
ottaen huomioon EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen säännökset, lukuun ottamatta
114 artiklaa. [1] Euroopan
parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 305/2011, annettu 9 päivänä
maaliskuuta 2011, rakennustuotteiden kaupan pitämistä koskevien ehtojen
yhdenmukaistamisesta ja neuvoston direktiivin 89/106/ETY kumoamisesta (EUVL
L 88, 4.4.2011, s. 5). [2] Ks. lisätietoa 3 luvussa.
REACH-asetuksen 31 artiklassa asetettuja käyttöturvallisuustiedotteen
antamisvelvoitteita sovelletaan aineisiin, jotka on luokiteltu vaarallisiksi,
hitaasti hajoaviksi, biokertyviksi ja myrkyllisiksi (PBT) tai erittäin hitaasti
hajoaviksi ja erittäin voimakkaasti biokertyviksi (vPvB) ja jotka on tunnistettu
erityistä huolta aiheuttaviksi aineiksi REACH-asetuksen 59 artiklan 1 kohdan
mukaisesti. Vastaavia säännöksiä sovelletaan seoksiin, joita koskevat tiedot
ovat toimittajan saatavilla pyynnöstä. REACH-asetuksen 33 artiklassa
edellytetään, että esineiden, jotka sisältävät mitä tahansa erityistä huolta
aiheuttavaa ainetta yli 0,1 painoprosentin pitoisuutena, toimituksen
yhteydessä (sekä kuluttajan pyytäessä) on annettava esineen turvallisen käytön
mahdollistamiseksi riittävät tiedot, joihin sisältyy vähintään aineen nimi. [3] Euroopan
parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 305/2011, annettu 9 päivänä
maaliskuuta 2011, rakennustuotteiden kaupan pitämistä koskevien ehtojen
yhdenmukaistamisesta ja neuvoston direktiivin 89/106/ETY kumoamisesta (EUVL
L 88, 4.4.2011, s. 5). [4] Ei koske suomenkielistä
toisintoa. [5] Neuvoston
direktiivi 89/106/ETY, annettu 21 päivänä joulukuuta 1988,
rakennusalan tuotteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä (EYVL L 40, 11.2.1989,
s. 12.) [6] Mikäli aineen tietty
pitoisuus tai osuus painosta mitattuna ylittyy tuotteessa. [7] Ei
koske suomenkielistä toisintoa. [8] REACH-asetuksen
31 artikla. [9] Fysikaalinen, terveyteen
ja ympäristöön kohdistuva vaara. Ks. aineiden ja seosten luokitusta, merkintöjä
ja pakkaamista koskeva asetus (EY) N:o 1272/2008. Seosten osalta
vaatimus koskee seoksia, jotka täyttävät direktiivissä 1999/45/EY (kumotaan
viimeistään 1. kesäkuuta 2015 asetuksella (EY) N:o 1272/2008)
asetetut vaarallisten aineiden perusteet. [10] Tunnistettu
REACH-asetuksen liitteessä XIII asetettujen perusteiden mukaisesti. [11] Erityistä huolta
aiheuttavat aineet luetellaan REACH-asetuksen liitteessä XIV. Luetteloon
sisältyy syöpää aiheuttavien, perimää vaurioittavien, lisääntymiselle
vaarallisten, PBT- ja vPvB-aineiden sekä samantasoista huolta aiheuttavien
aineiden (esimerkiksi hormonitoimintaa häiritsevät aineet) alaryhmä. Luetteloa
käytetään REACH-asetuksen mukaisena aineiden ehdokasluettelona. Luetteloa
päivitetään jatkuvasti, ja joulukuuhun 2013 mennessä siihen oli sisällytetty
151 ainetta. Ks. http://echa.europa.eu/candidate-list-table. Komissio on laatinut
erityistä huolta aiheuttavia aineita (SVHC) koskevan etenemissuunnitelman
varmistaakseen, että kaikki olennaiset aineet sisällytetään luetteloon
vuoteen 2020 mennessä. [12] REACH-asetuksen 31 artiklan
3 kohta: vähintään 1 painoprosentin muiden kuin kaasumaisten seoksien
osalta ja vähintään 0,2 tilavuusprosenttia kaasumaisten seoksien osalta. [13] Ks.
REACH-asetuksen liite XVII. [14] Esirekisteröityjen
aineiden, joiden määrä on alle 100 tonnia, rekisteröinnin määräaika on
vasta vuonna 2018. Ehdolla olevien luvanvaraisten aineiden luetteloa
laaditaan parhaillaan, ja ensimmäiset lupahakemukset on käsitelty vasta vuonna 2014.
Kaikki REACH-asetusta koskevan arvioinnin osa-alueet ovat kuitenkin jo
täysimääräisesti käytössä. [15] COM(2013) 49. [16] Yhteinen tutkimuskeskus,
ECA, raportti nro 29, ”Harmonisation framework for health based evaluation
of indoor emissions from construction products in Europe (EU-LCI)”, EUR 26168
EN, 2013. Yhteinen tutkimuskeskus, ECA,
raportti nro 27, ”Harmonisation framework for indoor products labelling
schemes in EU”, EUR 25276 EN, 2012. [17] Neuvoston direktiivi 67/548/ETY, annettu 27 päivänä
kesäkuuta 1967, vaarallisten aineiden luokitusta, pakkaamista ja
merkintöjä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten
lähentämisestä (EYVL 196,
16.8.1967, s. 1). Direktiivi kumotaan viimeistään 1. kesäkuuta 2015
asetuksella (EY) N:o 1272/2008. [18] Euroopan parlamentin ja
neuvoston asetus (EY) N:o 1272/2008, annettu 16 päivänä
joulukuuta 2008, aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja
pakkaamisesta sekä direktiivien 67/548/ETY ja 1999/45/EY muuttamisesta ja
kumoamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1907/2006 muuttamisesta (EUVL
L 353, 31.12.2008, s. 1). [19] Lisätietoa
REACH-asetuksen 31 artiklan soveltamisalasta on edellä 3 luvussa.