Hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjunta yritysten välisessä elintarvikeketjussa

1. Johdanto

Elintarvikeketju takaa elintarvike- ja juomatuotteiden toimittamisen suurelle yleisölle henkilökohtaiseen kulutukseen tai kotitalouskäyttöön. Se vaikuttaa päivittäin kaikkiin EU:n kuluttajiin, ja sen osuus keskivertokotitalouden budjetista on merkittävä.[1] Ennen kuin tuote on kuluttajalla, lukuisat markkinatoimijat (esimerkiksi tuottajat, jalostajat ja vähittäiskauppiaat) tuovat siihen lisäarvoa ja vaikuttavat kuluttajan maksamaan lopulliseen hintaan. Sisämarkkinat ovat tuoneet elintarvikeketjun toimijoille merkittäviä hyötyjä. Sekä suurilla että pienillä tavarantoimittajilla ja vähittäiskauppiailla on nyt enemmän markkinamahdollisuuksia ja suurempi asiakaspohja. EU:n jäsenvaltioiden välisen rajat ylittävän kaupan osuus EU:n elintarvike- ja juomatuotannosta on noin 20 prosenttia, ja vähintään 70 prosenttia EU:n jäsenvaltioiden maataloustuotteiden ja maatalouselintarvikkeiden kokonaisviennistä suuntautuu muihin EU:n jäsenvaltioihin.[2] Siksi koko EU:n kattava hyvin toimiva ja tehokas elintarvikeketju voi merkittävästi edistää sisämarkkinoiden toimintaa.

Viime vuosikymmenten aikana kehitys, kuten keskittymisen lisääntyminen ja markkinatoimijoiden vertikaalinen yhdentyminen EU:n tasolla, on kuitenkin johtanut rakenteellisiin muutoksiin elintarvikeketjussa. Tämä kehitys on johtanut tilanteeseen, jolle on ominaista hyvin eritasoinen neuvotteluvoima ja taloudellinen epätasapaino ketjun toimijoiden välisissä yksittäisissä liikesuhteissa. Vaikka erot neuvotteluvoimassa ovat yleisiä ja oikeutettuja kaupallisissa suhteissa, kyseisten erojen hyväksikäyttö voi joskus johtaa hyvän kauppatavan vastaisiin käytäntöihin.[3]

Hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt voidaan yleisesti määritellä käytännöiksi, jotka poikkeavat jyrkästi hyvästä kaupallisesta käytänteestä ja ovat vastoin kunniallista ja vilpitöntä kaupankäyntiä ja joita yksi kauppakumppani noudattaa yksipuolisesti suhteessa muihin.

Tässä tiedonannossa ei esitetä EU:n tasolla toteutettavia sääntelytoimia eikä määrätä yhtä ainoaa ratkaisua hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjumiseen. Tarkoituksena on sen sijaan kannustaa sidosryhmiä ja jäsenvaltioita puuttumaan kyseisiin käytäntöihin asianmukaisella ja oikeasuhtaisella tavalla, ottaen huomioon kansalliset olosuhteet ja paras käytäntö. Euroopan elintarvikeketjun toimijoita kannustetaan osallistumaan vapaaehtoisiin järjestelmiin, joilla edistetään parhaita käytäntöjä ja vähennetään hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä. Tässä tiedonannossa korostetaan myös tehokkaan oikeussuojan merkitystä. Komissio on sitoutunut työskentelemään edelleen tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden ja keskeisten sidosryhmien kanssa. Kaikkien osapuolten on annettava panoksensa hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen poistamiseksi.

2.         Tausta

Vaikka hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen määrää ja yleisyyttä on vaikea arvioida, elintarvikeketjun kaikki sidosryhmät ovat tietoisia niiden ongelmallisuudesta. Monet kyselyt osoittavat, että hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt ovat suhteellisen yleisiä, ainakin joissakin toimitusketjun osissa. Esimerkiksi elintarvikeketjun toimittajien keskuudessa toteutetussa EU:n laajuisessa kyselyssä 96 prosenttia vastaajista ilmoitti joutuneensa vähintään yhden hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen muodon kohteeksi.[4] Kyselyjä on tehty myös kansallisella tasolla. Espanjan kilpailuviranomaisen raportissa toimittajien ja vähittäiskauppiaiden välisistä suhteista elintarvikealalla todettiin, että 56 prosenttia kyselyyn vastanneista toimittajista oli ilmoittanut, että sopimusehtojen muuttamista takautuvasti tapahtuu usein tai ajoittain.[5] Italian kilpailuviranomaisen tekemän kyselyn mukaan 57 prosenttia tuottajista hyväksyy usein tai aina takautuvasti tehdyt yksipuoliset muutokset peläten muutoksista kieltäytymisen aiheuttavan kaupallisia vastatoimia. [6]

Hyvän kauppatavan vastaisilla käytännöillä voi olla haitallisia vaikutuksia erityisesti elintarvikeketjussa toimiviin pk-yrityksiin.[7] Ne saattavat vaikuttaa pk-yritysten kykyyn pysyä markkinoilla, sitoutua tuotteita ja teknologiaa koskeviin uusiin taloudellisiin investointeihin sekä kehittää rajat ylittävää toimintaansa sisämarkkinoilla. Vaikka hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen kokonaisvaikutusta markkinoihin on vaikea arvioida määrällisesti kaikilta osin, niiden välitön kielteinen vaikutus niistä kärsimään joutuviin osapuoliin on kiistaton. Edellä mainitussa EU:n laajuisessa kyselyssä 83 prosenttia niistä vastaajista, jotka ilmoittivat joutuneensa hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen kohteeksi, kertoi kyseisten käytäntöjen kasvattavan kustannuksiaan ja 77 prosenttia vastaajista kertoi niiden vähentävän tulojaan. Lisäksi hyvän kauppatavan vastaisilla käytännöillä voi olla myös välillisiä vaikutuksia koko toimitusketjuun, koska erityisesti pk-yritykset saattavat välttää kaupallisen suhteen muodostamista ennen muuta siksi, että niillä on riski joutua suostumaan hyvän kauppatavan vastaisiin käytäntöihin. 

Uusi yhteinen maatalouspolitiikka (YMP)[8] ja uusi yhteinen kalastuspolitiikka (YKP)[9] vahvistavat tuottajien asemaa elintarvikeketjussa suhteessa toimitusketjun loppupään toimijoihin erityisesti tukemalla tuottajajärjestöjen luomista ja kehitystä. Myös uusi yksi yhteinen markkinajärjestely sisältää tekijöitä, joilla pyritään kaventamaan eroa neuvotteluvoimassa viljelijöiden ja elintarvikeketjun muiden osapuolten välillä tietyillä aloilla (maito, oliiviöljy, naudan- ja vasikanliha sekä peltokasvit). Uudet säännöt antavat jäsenvaltioille myös mahdollisuuden vaatia pakollisia kirjallisia sopimuksia muilla maatalouden aloilla edellyttäen, että annetaan takeet siitä, että kyseiset säännökset eivät haittaa sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa. YMP:n uudistus sisältää etenkin uuden yhden yhteisen markkinajärjestelyn kautta osatekijöitä, joilla pyritään kaventamaan eroa neuvotteluvoimassa viljelijöiden ja muiden elintarvikeketjun osapuolten välillä.

Monet jäsenvaltiot ovat puuttuneet hyvän kauppatavan vastaisiin käytäntöihin kansallisella tasolla käyttäen monia erilaisia lähestymistapoja, joista osa on sääntelypohjaisia ja osa perustuu markkinaosapuolten itsesääntelyjärjestelmiin. Siellä missä sääntelyä on, se eroaa luonteeltaan, tasoltaan ja hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen varalta tarjoamansa suojan oikeudellisen muodon osalta.

Hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen esiintymisen ja haitallisuuden elintarvikeketjussa ovat tunnustaneet myös komission vuonna 2010 perustamaan elintarvikeketjun toiminnan parantamista käsittelevään korkean tason foorumiin kuuluvat sidosryhmät.[10] Sidosryhmät ovat todenneet, että tämä ongelma on syytä ratkaista Euroopan tasolla. Ne ovat perustaneet itsesääntelyjärjestelmän (nk. Supply Chain -aloitteen), jota komissio pitää myönteisenä ja joka on nyt, kun sen perustamisesta on kulunut yhdeksän kuukautta, saavuttanut vankan aseman vähittäis-, tukku- ja tehdasteollisuusalojen yrityksissä ja myös joidenkin pk-yritysten keskuudessa. Tietyt sidosryhmät – ts. viljelijät ja lihanjalostusala – eivät ole kuitenkaan liittyneet järjestelmään EU:n tasolla. Vaikka viljelijät ovat joissakin jäsenvaltioissa edustettuina kansallisissa foorumeissa[11], toistaiseksi vain neljä maatalousyritystä on rekisteröitynyt järjestelmään EU:n tasolla. Lisäksi järjestelmä sitoo vain niitä yrityksiä, jotka ovat päättyneet liittyä siihen.

Tämän vuoksi tavassa, jolla hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä koskevia ongelmia ratkaistaan EU:n alueella, on tällä hetkellä edelleen suuria eroja.

Hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen vähentämisen mahdolliset hyödyt voisivat olla huomattavat erityisesti pk-yritysten ja mikroyritysten keskuudessa, koska ne joutuvat suuria yrityksiä todennäköisemmin alttiiksi hyvän kauppatavan vastaisille käytännöille ja niiden vaikutuksille. On myös huomattava, että EU:ssa sovellettavilla hyvän kauppatavan vastaisilla käytännöillä voi olla välittömiä tai välillisiä vaikutuksia tuottajiin ja yrityksiin EU:n ulkopuolella, myös kehitysmaissa.

Tämän tiedonannon tavoitteena on edistää oikeudenmukaisia ja kestäviä kaupallisia suhteita sekä elintarvikeketjun markkinaosapuolten tasapuolisia toimintaedellytyksiä. Tämä tavoite pyritään saavuttamaan vähentämällä niitä haitallisia vaikutuksia ja mahdollisia rajat ylittäviä esteitä, joita hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt aiheuttavat erityisesti pk-yrityksille.

3. Hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen aiheuttamat ongelmat

Hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen vaikutukset EU:n tasolla eivät ole herättäneet huolta vain Euroopan komissiossa vaan myös Euroopan parlamentissa. Parlamentti hyväksyi tammikuussa 2012 päätöslauselman[12], jossa korostettiin elintarvikeketjun epätasapainon unionin laajuista ulottuvuutta ja sitä seikkaa, että epätasapaino voi johtaa hyvän kauppatavan vastaisiin käytäntöihin. Kyseisessä päätöslauselmassa lueteltiin erityisiä hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä ja edellytettiin, että niihin olisi sovellettava erityissääntelyä, valvontaa ja seuraamuksia.

Jotta ongelmasta saataisiin parempi käsitys, komissio julkaisi tammikuussa 2013 vihreän kirjan hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä. Se halusi koota sidosryhmien näkemyksiä hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen ilmenemisestä elintarvikkeiden ja non-food-tuotteiden toimitusketjussa [13] ja yksilöidä mahdollisia keinoja niiden torjumiseksi. Seuranneen julkisen kuulemisen tuloksena saatiin seuraavanlaista tärkeää tietoa.

1. Hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä voi periaatteessa esiintyä millä tahansa alalla, mutta sidosryhmiltä vihreästä kirjasta saadun palautteen perusteella ne ovat erityisen ongelmallisia elintarvikeketjussa.

2. Vihreässä kirjassa yksilöityjen ja useiden sidosryhmien vahvistamien hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen päätyyppejä voidaan kuvata seuraavasti:

– kauppakumppanin harjoittama määrittelemättömien, epäselvien tai epätäydellisten sopimusehtojen takautuva väärinkäyttö

– kauppakumppanin harjoittama kohtuuton ja ennakoimaton kustannusten ja riskien siirto vastapuolelle

– kauppakumppanin harjoittama luottamuksellisten tietojen käyttö

– kaupallisen suhteen päättäminen tai vaikeuttaminen hyvän kauppatavan vastaisesti.

3. Myös alueelliset toimitusrajoitukset todettiin ongelmalliseksi käytännöksi. Monikansalliset toimittajat asettavat joskus näitä rajoituksia vähittäiskauppiaille ja estävät niitä hankkimasta identtisiä tavaroita toisesta valtiosta tai sijainniltaan keskeisestä paikasta. Alueelliset rajoitukset ovat kuitenkin luonteeltaan erilaisia kuin edellä luokitellut hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt, ja siksi komissio arvioi niitä erikseen.

4. Edellä mainittujen hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen suorat vaikutukset voivat merkitä heikommassa neuvotteluasemassa olevalle kauppakumppanille kohtuuttomia kustannuksia tai odotettua pienempiä tuloja – erityisesti jos kyseisiä käytäntöjä sovelletaan ennakoimattomasti. Sopimusehtojen ennakoimattomat muutokset voivat myös johtaa ylituotantoon ja aiheuttaa tarpeetonta elintarvikehävikkiä. Hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen kohteena oleminen tai jo mahdollisuus joutua niiden kohteeksi tulevaisuudessa voi vaikuttaa heikommassa asemassa olevan kauppakumppanin kykyyn tai halukkuuteen rahoittaa investointeja. Komissio toteuttaa parhaillaan myös tutkimusta valinnanmahdollisuuksista ja innovoinnista vähittäiskauppa-alalla. Tarkoituksena on selkeyttää valinnanmahdollisuuksiin ja innovointiin vaikuttavia kehitysnäkymiä ja tekijöitä markkinoilla yleisesti. Lisäksi vaihteleva sääntely-ympäristö, jossa hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä käsitellään kansallisella tasolla, merkitsee, että pk-yritykset – vähäisine oikeudellisine resursseineen – ovat hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen ja mahdollisten muutoksenhakukeinojen osalta monimutkaisessa tilanteessa. Tästä johtuva epävarmuus voi saada jotkut yritykset, erityisesti pk-yritykset, luopumaan siirtymisestä uusille maantieteellisille markkinoille tai jopa kaupankäynnistä valtioiden rajojen yli. Tämä kävi ilmi maataloustuotteiden ja maatalouselintarvikkeiden markkinoilla toimivien viljelijöiden ja ensituottajien keskuudessa toteutetussa EU:n laajuisessa kyselyssä. Kyselyyn vastanneista 46 prosenttia katsoi, että hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt vaikuttavat kielteisesti pääsyyn uusille markkinoille tai valtioiden rajat ylittävän toiminnan harjoittamiseen.[14]

4. EU:ssa vaihteleva toimenpidekehys hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjumiseksi 4.1. Hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjunnan epäyhtenäisyys

Tämänhetkisessä EU:n tason sääntelykehyksessä on tietyssä määrin joitakin sääntöjä, joilla puututaan hyvän kauppatavan vastaisiin käytäntöihin elintarvikeketjussa tai sen ulkopuolella. Nykyisistä välineistä, kuten edellä mainitusta YMP:n uudistuksesta, kilpailulainsäädännöstä, markkinointikäytäntöihin sovellettavasta kehyksestä[15], kuluttajasopimusten kohtuuttomia ehtoja koskevasta direktiivistä[16], ehdotetusta liikesalaisuuksia koskevasta direktiivistä[17] ja muusta monialaisesta lainsäädännöstä, voi tietyissä tilanteissa olla hyötyä hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen poistamisessa, mutta ne eivät useimmissa tapauksessa sovellu edellä mainittuihin erityisiin hyvän kauppatavan vastaisiin käytäntöihin. Ehdotuksessa asetukseksi yhteisestä eurooppalaisesta kauppalaista[18] kielletään tietyt kohtuuttomat ehdot yritysten välisissä sopimuksissa, mikä saattaa tuoda tarpeellista selkeyttä kestäviin pitkäaikaisiin suhteisiin. Kun lainsäätäjät ovat hyväksyneet kyseisen säädöksen, sen soveltaminen riippuu kuitenkin asianomaisten kauppakumppaneiden välisestä kahdenvälisestä sopimuksesta. 

Hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä torjutaan kansallisella tasolla hyvin eri tavoin. Jotkut jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön sääntelytoimenpiteitä, mutta monet jäsenvaltiot ovat valinneet itsesääntelyn eivätkä ole ryhtyneet konkreettisiin toimiin toimitusketjuissa esiintyvien hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjumiseksi, vaan tukeutuvat sen sijaan yleisiin periaatteisiin. Jäsenvaltiot, jotka ovat pyrkineet sääntelyssään konkreettisesti torjumaan hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä, ovat joko ottaneet käyttöön erityisiä yritysten välisiä sääntöjä, täydentäneet kansallista kilpailulainsäädäntöään tai laajentaneet sopimattomista kaupallisista menettelyistä annetun direktiivin[19] soveltamisalaa yritysten välisiin suhteisiin. Eräät jäsenvaltiot, jotka ovat aluksi puuttuneet hyvän kauppatavan vastaisiin käytäntöihin vapaaehtoisuuteen perustuvilla menettelytavoilla, ovat sittemmin päättäneet puuttua kyseisenkaltaisiin käytäntöihin antamalla lainsäädäntöä.

Tämä menettelytapojen moninaisuus merkitsee, että hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä vastaan tarjottavan suojan laajuus ja tyyppi sekä käytössä olevat mahdolliset täytäntöönpanomekanismit riippuvat siitä, missä vahvassa neuvotteluasemassa oleva ja hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä soveltava yritys sijaitsee. Tämä voi olla ongelmallista tilanteessa, jossa useassa maassa tapahtuvat hankinnat lisääntyvät. Lisäksi viranomaisten vihreään kirjaan liittyvässä kuulemisessa antamissa vastauksissa kerrottiin niin sanotuista forum shopping -tapauksista, eli käytännöstä, jossa vahvempi sopimuspuoli määrää yksipuolisesti, missä jäsenvaltiossa ja minkä sääntelyjärjestelmän mukaisesti sopimusta sovelletaan, välttääkseen sellaiset kansalliset säännöstöt, joissa toteutetaan tiukempia toimenpiteitä hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjumiseksi. Viisi jäsenvaltiota otti tämän seikan nimenomaisesti esille julkisessa kuulemisessa ja komission järjestämillä sidosryhmäfoorumeilla käydyissä keskusteluissa.

4.2. Täytäntöönpano

Jokainen hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen kohteeksi joutunut osapuoli voi periaatteessa hakea yleisen siviilioikeuden nojalla oikeudenkäyntiteitse muutosta oikeuksiaan loukkaaviin sopimuslausekkeisiin. Eräät sidosryhmät, erityisesti pk-yritykset, ovat kuitenkin korostaneet, että oikeudenkäynti tuomioistuimessa ei useinkaan ole käytännössä tehokas keino hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjumiseksi. Ensinnäkin oikeudenkäynti on yleensä kallis ja aikaa vievä prosessi. Toinen ja ehkä merkittävämpi seikka on se, että elintarvikeketjussa luodun kaupallisen suhteen heikompi osapuoli (useimmiten pk-yritys) pelkää usein, että oikeudenkäynnin aloittaminen saa vahvemman osapuolen lopettamaan liikesuhteen (ns. pelkotekijä). Tämä voi saada hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen kohteeksi joutuneet osapuolet luopumaan oikeustoimista, mikä puolestaan voi heikentää hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä soveltavaan kauppakumppaniin kohdistuvaa ehkäisevää vaikutusta.

Tämän vuoksi eräät jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön muita oikeussuojamekanismeja hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjumiseksi vertikaalisissa toimitusketjuissa. Monet jäsenvaltiot ovat nimenneet kyseisistä markkinatoimijoista riippumattoman toimeenpanoviranomaisen, ja eräät muut jäsenvaltiot keskustelevat parhaillaan mahdollisuuksista tehdä tämänsuuntaisia uudistuksia.

Joissakin tapauksissa taloudellisesti riippuvaisiin yrityksiin kohdistuvien väärinkäytösten ja/tai vahvemman neuvotteluaseman väärinkäytön torjuntaa koskevien sääntöjen täytäntöönpano on annettu kansallisen kilpailuviranomaisen tehtäväksi. On kuitenkin myös esimerkkejä jäsenvaltioista, jotka ovat antaneet tämän tehtävän jo olemassa oleville muille viranomaisille (esimerkiksi elintarvikkeisiin liittyvistä asioista tai kuluttajansuojasta vastaaville viranomaisille) tai perustaneet uusia hallintoviranomaisia hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjuntaa koskevien sääntöjen täytäntöönpanoa varten. Monilla näistä viranomaisista on valta suorittaa tutkimuksia, ja yleensä ne ottavat vastaan luottamuksellisia kanteluita.

Eräissä muissa jäsenvaltioissa sidosryhmät ovat perustaneet vapaaehtoisen riitojenratkaisumekanismin, jonka avulla riidat pyritään ratkaisemaan tuomioistuinten ulkopuolella. Toisinaan on päädytty yhdistelmäratkaisuun, jossa vapaaehtoisia mekanismeja täydennetään julkisella täytäntöönpanolla.

Viljelijät ja tavarantoimittajina toimivat pk-yritykset korostavat, että edellä kuvatun pelkotekijäongelman ratkaisemiseksi olisi erittäin tärkeää, että olisi olemassa hallintoviranomainen, jolla olisi valtuudet käynnistää tutkimuksia ja ottaa vastaan luottamuksellisia kanteluita väitetyistä hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä. Useimmat näistä sidosryhmistä vaativat riippumattoman kansallisen täytäntöönpanoelimen perustamista, koska tehokas täytäntöönpano olisi avainasemassa hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen vähentämisessä.

Jotkut sidosryhmät ovat olleet sitä mieltä, että ensin olisi harkittava vapaaehtoisia järjestelmiä ja itsesääntelyyn perustuvia ratkaisuja. Jos kyseiset mallit eivät osoittaudu tehokkaiksi keinoiksi torjua hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä, voitaisiin suunnitella riippumattoman viranomaisen perustamista.

4.3. Supply Chain -aloite

Supply Chain -aloite kehitettiin elintarvikeketjun toiminnan parantamista käsittelevässä komission korkean tason foorumissa, joka koostuu kansallisista viranomaisista ja EU:n elintarvikealan tarjonta- ja vähittäiskauppapuolen keskeisten sidosryhmien edustajista. Marraskuussa 2011 kaikki hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä käsittelevässä foorumin työryhmässä mukana olleet markkinoiden edustajat sopivat yhdessä hyvän käytännön periaatteista, joita noudatetaan elintarvikeketjussa muodostetuissa vertikaalisissa suhteissa.[20] Näihin periaatteisiin sisältyvät muun muassa sopimusehtojen muutosten ennakoitavuus, vastuu omaan yrittäjätoimintaan liittyvistä riskeistä sekä pyyntöjen ja maksujen perusteltavuus.

Toisessa vaiheessa eli syyskuussa 2013 käynnistettiin vapaaehtoinen järjestelmä hyvän kauppatavan periaatteiden täytäntöönpanoa varten (nk. Supply Chain -aloite)[21]. Yksittäiset yritykset voivat liittyä Supply Chain -aloitteeseen arvioituaan toimintansa olevan hyvän kauppatavan periaatteiden mukaista. Yksittäisiä kiistoja voidaan järjestelmän mukaan ratkaista tietyin edellytyksin riitojenratkaisumekanismeilla, sovittelulla ja välimiesmenettelyllä. Hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjumiseksi täytäntöönpanojärjestelmässä painotetaan erityisesti yrityksiä koskevia organisatorisia vaatimuksia kuten henkilöstön koulutusta ja kykyä osallistua järjestelmässä määriteltyihin riitojenratkaisumekanismeihin. Näiden organisatoristen vaatimusten rikkominen voi johtaa kyseisen yrityksen sulkemiseen aloitteen ulkopuolelle. Järjestelmä velvoittaa jäsenensä antamaan takeet siitä, että riitojenratkaisumekanismeja käyttäviin heikompiin osapuoliin ei kohdisteta kostotoimia.

Aloitetta hallinnoi hallintoryhmä, joka koostuu erilaisista elintarvikeketjun toimijoita edustavista sidosryhmien yhteenliittymistä. Tähän mennessä – kun aloitteen käynnistämisestä on nyt kulunut yhdeksän kuukautta – siihen on rekisteröitynyt 98 vähittäis-, tukkukauppa- ja tuotantoalan konsernia ja yritystä, joten mukana on 736 toimivaa yritystä kaikista EU:n jäsenvaltioista. Rekisteröityvien pk-yritysten määrä on kasvussa. Kaikki sidosryhmien yhteenliittymät eivät ole kuitenkaan ilmoittautuneet järjestelmään. Etenkään alkutuottajien edustajat (eli viljelijät) ja lihanjalostusteollisuus eivät ole osallistuneet järjestelmän hallintoryhmään EU:n tasolla. Vaikka nämä sidosryhmät hyväksyvät hyvän kauppatavan periaatteet, ne ovat huolissaan riippumattoman ja tehokkaan täytäntöönpanon puutteesta Supply Chain -aloitteessa. Jotkut niistä osallistuvat siihen kuitenkin kansallisella tasolla.

Kyseiset sidosryhmät katsovat, että Supply Chain -aloitteessa ei puututa riittävästi edellä mainittuun pelkotekijään, joka koskee taloudellisesti riippuvaisia kauppakumppaneita. Tämä johtuu erityisesti siitä, että hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen kohteeksi joutuvalla yrityksellä ei ole mahdollisuutta esittää luottamuksellisia kanteluita. Vapaaehtoinen aloite mahdollistaa luottamuksellisuuden vain yhdistetyissä riita-asioissa, joissa sidosryhmien yhteenliittymillä on mahdollisuus vaatia hallintoryhmältä periaatteiden tulkintaa. Mahdollisuus käyttää riitojenratkaisumekanismeja edellyttää molempien sopimuspuolten suostumusta. Aloitteessa ei myöskään edellytetä tutkimuksia tai seuraamuksia, jos yritys rikkoo hyvien käytäntöjen mukaisia periaatteita.

Olisi myönnettävä, että on rajallista, missä määrin itsesääntelyaloitteella voidaan saada aikaan riitojenratkaisumekanismi. Tämän vuoksi Supply Chain -aloitteen täydentäminen riippumattomilla täytäntöönpanotoimilla niissä jäsenvaltioissa, joissa kyseisiä toimenpiteitä ei nykyisin ole, tehostaisi aloitetta ja näyttäisi poistavan pääasiallisen syyn siihen, että tietyt sidosryhmät eivät ole liittyneet Supply Chain -aloitteeseen.

Tässä yhteydessä olisi huomattava, että joulukuussa 2013 hyväksytyssä Euroopan parlamentin valiokunta-aloitteisessa mietinnössä, jossa tarkasteltiin vähittäiskauppaa koskevia kysymyksiä, tuettiin Supply Chain -aloitteen periaatteita ja järjestelmää. Mietinnössä kehotettiin kuitenkin komissiota tutkimaan riippumattoman täytäntöönpanon tarvetta ja toteuttamiskelpoisuutta edellä mainitun elintarvikeketjun pieniä toimijoita koskevan pelkotekijän poistamiseksi.[22]

5. Tehokas strategia hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjumiseksi 5.1. Supply Chain -aloite kattavasti käyttöön markkinoilla

Vapaaehtoiset käytännesäännöt ovat tärkeä kulmakivi luotaessa ympäristöä, jossa yritykset käyvät keskenään kauppaa tasa-arvoisella ja kestävällä tavalla. Ne voivat auttaa luomaan organisaatioissa oikeita ajattelutapoja, neuvottelulähtökohtia ja päätöksentekomekanismeja sekä sitä kautta vähentämään tai ihannetapauksissa karsimaan hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä. Lisäksi vapaaehtoiset säännöt voivat mahdollistaa kahden vertikaalisessa suhteessa olevan osapuolen väliset riitojenratkaisumenettelyt, joiden avulla voidaan välttää pitkäkestoiset ja hankalat oikeustoimet. Siksi Supply Chain -aloite on erittäin tärkeä askel hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjumisessa. Supply Chain -aloitteen mukaisten kansallisten järjestelmien perustaminen voi edelleen vahvistaa sen myönteisiä vaikutuksia.

Ehdotetut jatkotoimet:

1)           Komissio kehottaa kaikkia elintarvikeketjun yrityksiä ja keskeisiä järjestöjä liittymään hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä koskevaan vapaaehtoiseen aloitteeseen, erityisesti Supply Chain -aloitteeseen, osoittaakseen sitoutuneisuutensa ja rakentaakseen luottamusta elintarvikeketjuun sekä saavuttaakseen kriittisen massan ja laajan kattavuuden, jotka ovat edellytyksenä tällaisten järjestelmien tehokkuudelle.

2)           Komissio kannustaa elintarvikeketjun yrityksiä edistämään aktiivisesti Supply Chain -aloitetta liikekumppaniensa keskuudessa sekä antamaan niille tietoa niille kuuluvista oikeuksista ja velvoitteista. Liityttyään Supply Chain -aloitteeseen niiden olisi automaattisesti tiedotettava siitä jokaiselle kauppakumppanille sekä kannustettava kauppakumppaneitaan toimimaan samoin.

3)           Supply Chain -aloitteen hallintoryhmän olisi jatkettava ja tehostettava toimiaan tietämyksen lisäämiseksi pk-yritysten keskuudessa sekä pyrittävä löytämään tehokkaita keinoja saada pk-yritykset mukaan aloitteeseen. Tällaiset järjestelmät hyödyttävät ennen kaikkea pk-yrityksiä, joten on erittäin tärkeää, että niiden osallistuminen on mahdollisimman laajaa.

4)           Supply Chain -aloitteen hallintoryhmän olisi jatkettava pyrkimyksiään edistääkseen ja helpottaakseen kansallisten järjestelmien luomista kuhunkin EU:n jäsenvaltioon.

5)           Komissio helpottaa jatkossakin keskeisten sidosryhmien välistä tietojenvaihtoa ja keskustelua, toimii tiiviissä yhteistyössä aloitteen hallintoryhmän kanssa, jotta aloitteen piiriin saadaan mahdollisimman suuri määrä yrityksiä, erityisesti pk-yrityksiä, ja seuraa edelleen tiiviisti aloitteen kehitystä. Lisäksi komissio katsoo, että Supply Chain -aloitteella olisi pyrittävä lujittamaan riitojenratkaisumekanismia ja seuraamusjärjestelmiä.

5.2. Hyvän kauppatavan periaatteet

Ne jäsenvaltiot, jotka ovat jo puuttuneet hyvän kauppatavan vastaisiin käytäntöihin kansallisella tasolla, ovat valinneet tähän tarkoitukseen erilaisia menettelytapoja, muun muassa erilaisia hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen määritelmiä. Kansalliset määritelmät vaihtelevat hyvin yleisluonteisista kuvauksista aina yksityiskohtaisiin kiellettyjen käytäntöjen luetteloihin. Toisaalta jotkut jäsenvaltiot eivät ole ryhtyneet mihinkään toimiin hyvien kauppatapojen vastaisten käytäntöjen torjumiseksi. Jotta hyvien kauppatapojen vastaisia käytäntöjä voitaisiin torjua tehokkaasti koko EU:ssa ja erityisesti valtioiden rajojen yli, olisi hyödyllistä sopia yhteisistä säännöistä, joilla puututaan hyvien kauppatapojen vastaisiin käytäntöihin.

Supply Chain -aloite ei sisällä hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen täsmällistä määritelmää vaan luettelon hyvän kauppatavan periaatteista ja esimerkkejä hyvän kauppatavan mukaisista ja sen vastaisista käytännöistä. Kaikki EU:n vertikaalisen elintarvikeketjun keskeiset sidosryhmien yhteenliittymät ovat sopineet näistä periaatteista korkean tason foorumissa.

Tämän vuoksi kyseiset periaatteet tarjoavat käyttökelpoisen perustan sellaisten hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen yksilöimiseksi, joihin voitaisiin puuttua mahdollisilla hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä koskevilla aloitteilla. Hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen yksilöinti puolestaan mahdollistaa niiden torjunnan mahdollistavien periaatteiden määrittelemisen. Soveltaessaan kyseisiä periaatteita talouden toimijoiden on samalla varmistettava, että ne noudattavat kaikkia sovellettavia sääntöjä, tapauksen mukaan myös kansallista ja/tai EU:n kilpailulainsäädäntöä.

Korkean tason foorumissa määritellyt ja Supply Chain -aloitteessa hyväksytyt periaatteet ovat seuraavat:

a)           Kirjalliset sopimukset: Sopimukset olisi tehtävä kirjallisina, jos mahdollista, paitsi jos suulliset sopimukset ovat kunkin sopimuspuolen kannalta hyväksyttäviä ja tarkoituksenmukaisia. Sopimusten olisi oltava selkeitä ja läpinäkyviä, ja niiden olisi katettava mahdollisimman monta merkityksellistä ja ennakoitavissa olevaa seikkaa, kuten irtisanomisoikeudet ja -menettelyt.

b)           Ennakoitavuus: Sopimusehtoja ei saa muuttaa yksipuolisesti, jollei tästä mahdollisuudesta sekä siihen liittyvistä olosuhteista ja edellytyksistä ole sovittu ennakkoon. Sopimuksissa olisi kuvailtava menettely, jota kunkin sopimuspuolen on noudatettava neuvotellakseen toisen sopimuspuolen kanssa muutoksista, jotka ovat välttämättömiä sopimuksen täytäntöönpanon kannalta tai jotka johtuvat sopimuksessa tarkoitetuista ennakoimattomista olosuhteista.

c)           Noudattaminen: Sopimuksia on noudatettava.

d)           Tiedottaminen: Jos sopimuspuolet vaihtavat tietoja, tietojenvaihdossa on noudatettava tiukasti kilpailulainsäädäntöä ja muuta sovellettavaa lainsäädäntöä ja sopimuspuolten on huolehdittava kohtuullisessa määrin siitä, etteivät tiedot ole virheellisiä eivätkä harhaanjohtavia.

e)           Luottamuksellisuus: Tietoja on käsiteltävä luottamuksellisina, jollei niitä ole jo julkistettu tai jollei niiden vastaanottaja ole hankkinut niitä omatoimisesti, laillisesti ja vilpittömässä mielessä. Tietojen vastaanottajan on käytettävä luottamuksellisia tietoja vain siihen tarkoitukseen, jota varten ne toimitettiin.

f)            Vastuu riskeistä: Kaikkien toimitusketjuun kuuluvien sopimuspuolten olisi vastattava omaan yritystoimintaansa liittyvistä riskeistä.

g)           Perusteltavissa oleva pyyntö: Sopimuspuoli ei saa esittää uhkauksia saadakseen perusteetonta etua tai siirtääkseen epäoikeutetun kustannuksen.

Ehdotetut jatkotoimet:

6)           Komissio kehottaa jäsenvaltioita tutkimaan, onko niiden nykyinen kansallinen sääntelykehys tarkoituksenmukainen hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjunnan kannalta, ottaen huomioon muiden maiden parhaat käytännöt. Jäsenvaltioiden olisi tarkasteltava myös mahdollisia muita hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen vaikutuksia, kuten suurempaa elintarvikehävikkiä. Tätä varten jäsenvaltioita kehotetaan arvioimaan, voitaisiinko niiden sääntelykehyksissä käyttää perustana käytäntöjen luetteloa tai yleistä säännöstä, jonka avulla voitaisiin puuttua mahdollisiin edellä mainittujen periaatteiden rikkomistapauksiin.

7)           Lisäksi jäsenvaltioiden olisi kannustettava niiden alueella olevia yrityksiä liittymään vapaaehtoisiin käytännesääntöihin sekä kansallisella että EU:n tasolla.

8)           Komissio tukee jatkossakin parhaiden käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden välillä esimerkiksi järjestämällä seminaareja, joihin osallistuu kansallisia viranomaisia edustavia asiantuntijoita.

5.3. Tehokkaan kansallisen täytäntöönpanon varmistaminen

Uskottava ehkäisevä vaikutus hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen käytön torjumiseksi edellyttää asianmukaista täytäntöönpanoa.

Jos kaupallisen suhteen heikompi osapuoli on taloudellisesti riippuvainen vahvemmasta kauppakumppanistaan, se saattaa luopua hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen viemisestä tuomioistuimeen tai vapaaehtoisiin riitojenratkaisumekanismeihin. Voi syntyä tilanteita, joissa osapuolten välillä vallitsee taloudellinen riippuvuus. Esimerkiksi Espanjan kilpailuviranomaisen toteuttama tutkimus[23] osoittaa, että vuonna 2010 vain kolmen vähittäiskauppiaan osuus päivittäistavaroiden toimitusketjun tuloista oli keskimäärin lähes 40 prosenttia. Ääritapauksissa taloudellisen riippuvuuden tilanne tarkoittaa sitä, että ostavan tai myyvän osapuolen taloudellinen elinkelpoisuus riippuu yksittäisistä kaupallisista suhteista. Tapauksissa, joissa hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt jäävät ilmoittamatta nk. pelkotekijän eli sopimussuhteen menettämisen pelon vuoksi, heikomman osapuolen mahdollisuus turvautua riippumattomaan viranomaiseen tai elimeen, jolla on täytäntöönpanovaltuudet ja mahdollisuus turvata kantelijan luottamuksellisuus, voi vahvistaa merkittävästi hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjuntajärjestelmiä.

Ehdotetut jatkotoimet:

9)           Komissio kehottaa jäsenvaltioita arvioimaan hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä koskevien sääntöjen täytäntöönpanossa käyttämiensä mekanismien tehokkuutta ja uskottavuutta. Jäsenvaltioita kehotetaan pohtimaan, olisiko aiheellista toteuttaa menettelyllisiä tai organisatorisia lisätoimenpiteitä, joissa hyödynnetään muiden jäsenvaltioiden parhaita käytäntöjä. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä mahdollisuuteen säilyttää kanteluita jättäviä yksittäisiä yrityksiä koskeva luottamuksellisuus sekä mahdollisuus suorittaa tutkimuksia.

10)         Kansallisten täytäntöönpanomekanismien, joihin voisi kuulua nimenomaan tätä tarkoitusta varten perustettuja elimiä, olisi voitava tehdä tehokasta yhteistyötä EU:n tasolla rajat ylittävien hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjumiseksi ja mahdollisen sääntelyn katvealueiden hyväksikäytön estämiseksi.

11)         Komissio tukee jatkossakin jäsenvaltioiden välistä koordinointia helpottamalla kansallisten täytäntöönpanomekanismien välistä tietojenvaihtoa.

12)         Kehittäessään ja soveltaessaan täytäntöönpanotoimia jäsenvaltioiden olisi toimittava oikeasuhteisesti ja otettava huomioon kaikki vaikutukset sidosryhmiin ja kuluttajien hyvinvointiin. Niiden olisi erityisesti sovellettava samoja täytäntöönpanoperusteita ja käytäntöjä sekä kotimaisiin että ulkomaisiin markkinatoimijoihin.

5.4. Hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen vähentämisestä mahdollisesti saatavat hyödyt ja koituvat kustannukset

Hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen poistamisesta tai vähintäänkin karsimisesta voidaan mahdollisesti saada merkittävää hyötyä. Pyrittäessä kartoittamaan näitä hyötyjä ja kustannuksia voidaan havaita, että hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen vaikutukset voivat nousta esiin eri tasoilla. Yksittäisissä kahdenvälisissä suhteissa hyvän kauppatavan vastaisiin käytäntöihin puuttumisesta mahdollisesti saatavat hyödyt ovat varsin ilmeisiä.

Hyvän kauppatavan vastaisilla käytännöillä on usein välittömiä kielteisiä taloudellisia vaikutuksia yrityksiin, joihin niitä sovelletaan. Lisäksi parempaa neuvotteluasemaa hyväksikäyttävien kauppakumppanien ennalta arvaamaton käyttäytyminen voi johtaa taloudellisen tehokkuuden heikkenemiseen, esimerkiksi vähäisempiin investointeihin taikka yli- tai alituotantoon, mikä johtuu ennakoimattomuudesta ja kauppaehtojen yksipuolisten ja odottamattomien muutosten riskiin liittyvistä kasvavista liiketoimikustannuksista. Tämän vuoksi elintarvikeketjun kaupallisten suhteiden muuttamisesta kestävämmiksi voitaisiin saada tuntuvaa hyötyä. Tämä hyöty voisi mahdollisesti olla niitä välittömiä etuja ja taloudellisia helpotuksia kattavampaa, joita aikaisemmin hyvien kauppatapojen vastaisten käytäntöjen kohteena olleet yritykset, eli useimmissa tapauksissa pk-yritykset, ovat saaneet. Tässä tiedonannossa ehdotetut mekanismit voisivat myös lieventää hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen vaikutuksia heikompiin osapuoliin kolmansissa maissa, myös kehitysmaissa.

Hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen vaikutusten sekä kokonaisvaikutusten, joita mahdollisesti saataisiin niiden karsimisesta tai poistamisesta, arviointi monimutkaistuu tarkasteltaessa tilannetta koko markkinoiden kannalta. Mahdollisista vaikutuksista kuluttajiin voidaan todeta, ettei ole mitään näyttöä, joka viittaisi epäedulliseen vaikutukseen kuluttajahintoihin[24] niissä jäsenvaltioissa, joissa hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä säännellään ja joissa julkiset elimet osallistuvat väärinkäytösten torjuntaan yritysten välisellä tasolla. Silloin kun hyvän kauppatavan vastaisilla käytännöillä voi olla kielteisiä vaikutuksia tuotteiden valintaan, saatavuuteen ja laatuun, näiden käytäntöjen vähentämisen tai poistamisen voi odottaa hyödyttävän myös kuluttajia.

Kustannusvaikutusten osalta yrityksille, jotka ovat jo liittyneet Supply Chain -aloitteeseen tai jotka suunnittelevat liittymistä siihen tai vastaaviin kansallisiin järjestelmiin, ei myöskään aiheutuisi lisäkustannuksia. Ehdotetusta lähestymistavasta ei aiheutuisi kustannuksia niille jäsenvaltioille, joissa nykyinen järjestelmä täyttää edellä kuvatut kriteerit. Niissä jäsenvaltioissa, jotka päättäisivät mukauttaa järjestelmänsä edellä kuvatun mukaiseksi, täytäntöönpanon kustannukset riippuisivat siitä, käytetäänkö näihin tarkoituksiin jo olemassa olevaa mekanismia vai otetaanko käyttöön uusia menettelyllisiä ja organisatorisia järjestelyjä.

6. Päätelmät

Elintarvikeketjun markkinaosapuolten väliset käytännöt ovat useimmissa tapauksissa molempien osapuolten kannalta tasapuolisia ja kestäviä. Koko toimitusketjun sidosryhmät ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä todella on olemassa, ja erityisesti pk-yritykset katsovat, että kyseisenkaltaisia käytäntöjä esiintyy suhteellisen usein ja että ne vaikuttavat haitallisesti pk-yritysten taloudelliseen elinkelpoisuuteen ja kykyyn harjoittaa liiketoimintaa. Vihreään kirjaan liittynyt kuuleminen, sitä täydentävät tutkimukset ja eräät viimeaikaisimmat kansalliset aloitteet viittaavat siihen, että nk. yhdistelmälähestymistapa – vapaaehtoiset järjestelmät täydennettyinä vastaaviin periaatteisiin perustuvalla uskottavalla ja tehokkaalla täytäntöönpanolla – voi olla tarkoituksenmukainen keino torjua hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä. Uskottavan ehkäisevän tekijän tilanteessa Supply Chain -aloitteen kaltaiset vapaaehtoiset aloitteet voisivat olla ensisijainen keino kauppakumppanien välisten ristiriitojen ratkaisemiseksi, kun taas julkiseen täytäntöönpanoon tai oikeudenkäyntiin tuomioistuimessa turvauduttaisiin vain, jos tehokkaampi ja nopeampi vaihtoehto eli kahdenvälinen ratkaisu ei ole mahdollinen. Tässä tiedonannossa esitetty etenemistapa ei siis ainoastaan täydentäisi Supply Chain -aloitetta vaan myös vahvistaisi sitä tekemällä siitä houkuttelevamman niille sidosryhmille, jotka eivät ole toistaiseksi liittyneet siihen, koska ne ovat huolissaan tehokkaan täytäntöönpanon puuttumisesta.

Tässä tiedonannossa ehdotetaan vapaaehtoisten ja sääntelyyn perustuvien järjestelyiden yhdistelmää, hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen ja niiden torjuntaa koskevien periaatteiden yksilöintiä vastauksena hyvän kauppatavan vastaisiin käytäntöihin liittyviin kysymyksiin. Samalla olisi otettava huomioon kansalliset olosuhteet ja menettelytavat.  Jotkut jäsenvaltiot ovat antaneet asiasta erityistä lainsäädäntöä, toiset turvautuvat yleisiin oikeudellisiin periaatteisiin ja/tai itsesääntelyaloitteisiin. Pohtiessaan, tarvitaanko lisätoimenpiteitä, jäsenvaltioiden olisi – tämän tiedonannon mukaisesti ja ottaen huomioon parhaat käytännöt – toimittava oikeasuhteisesti ja otettava huomioon kaikki vaikutukset sidosryhmiin ja kuluttajien hyvinvointiin. Ehdotetut toimet eivät vaikuta komission tasolla talousarvioon sen lisäksi, mitä virallisessa ohjelmasuunnittelussa on jo sovittu tuleville vuosille.

Komissio seuraa ja arvioi saavutettua edistystä arvioimalla i) Supply Chain -aloitteen ja siihen liittyvien kansallisten järjestelmien todellista vaikutusta[25] sekä ii) jäsenvaltioiden perustamia täytäntöönpanomekanismeja lisätäkseen kaikkien osapuolten luottamusta kestävän elintarvikeketjun asianmukaiseen toimintaan.

Komissio antaa vuoden 2015 lopussa kertomuksen neuvostolle ja Euroopan parlamentille ja päättää kyseisen kertomuksen perusteella, olisiko EU:n tasolla toteutettava lisätoimia kuvailtujen ongelmien ratkaisemiseksi.

[1]               Elintarvikemenojen osuus EU:n keskivertokotitalouden budjetista on noin 14 prosenttia (Eurostatin HBS-tiedot).

[2]               Elintarvikeketjun toiminnan parantamista käsittelevän korkean tason foorumin raportti, joulukuu 2012.

[3]               Ks. komission tiedonanto KOM(2009) 591 lopullinen: Toimivampi elintarvikeketju Eurooppaan http://ec.europa.eu/economy_finance/publications/publication16061_en.pdf

[4]               CIAA:n (Euroopan elintarvike- ja juomateollisuuden keskusliitto) ja AIM:n (Euroopan merkkiteollisuuden yhdistys) puolesta järjestetty kysely (Survey on Unfair Commercial Practices in Europe), maaliskuu 2011.

[5]               Report on the relations between manufacturers and retailers in the food sector, Comisión Nacional de la Competencia, lokakuu 2011.

[6]               Indagine conoscitiva sul settore della GDO – IC43, elokuu 2013.

[7]               Ks. myös komission tiedonanto KOM(2011) 78 lopullinen: Eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevan Small Business Act -aloitteen uudelleentarkastelu, jossa todetaan, että ”toimitusketjun eri toimijat edellyttävät usein pk-yritysten suostuvan kohtuuttomiin sopimusehtoihin ja -käytäntöihin”.

[8]               Tuottajajärjestöjen luomista ja kehitystä tukevia toimenpiteitä on jo käytössä uudessa maaseudun kehittämisohjelmassa, jolla voidaan auttaa tuottajia vastaamaan suurempien ostajien taholta tulevaan kysyntään.

[9]               Kalastus- ja vesiviljelytuotealan uudella yhteisellä markkinajärjestelyllä (asetus (EU) N:o 1379/2013) tuetaan tuottajajärjestöä sen pyrkiessä parantamaan tuottajien tuotteiden saattamista markkinoille ja tuottajien markkina-asemaa tuotanto- ja markkinointisuunnitelmien avulla.

[10]             Komission päätös, annettu 30 päivänä heinäkuuta 2010, elintarvikeketjun toiminnan parantamista käsittelevän korkean tason foorumin perustamisesta (2010/C 210/03).

[11]             Belgia, Saksa, Alankomaat ja Suomi.

[12]             Euroopan parlamentin päätöslauselma epätasapainosta elintarvikeketjussa, 19. tammikuuta 2012.

[13]             Vihreä kirja hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä yritysten välisessä elintarvike- ja non-food-toimitusketjussa Euroopassa COM(2013) 37 final, 31. tammikuuta 2013.

[14]             Impact of Unfair Trading Practices in the European agri-food sector, huhtikuu 2013, toteutettu COPAn (EU-maiden tuottajajärjestöjen keskusjärjestö) ja COGECAn (EU-maiden maatalouden osuustoimintajärjestöjen keskusjärjestö) puolesta.

[15]             Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/114/EY, annettu 12 päivänä joulukuuta 2006, harhaanjohtavasta ja vertailevasta mainonnasta.

[16]             Neuvoston direktiivi 93/13/ETY, annettu 5 päivänä huhtikuuta 1993, kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista.

[17]             Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi julkistamattoman taitotiedon ja liiketoimintatiedon (liikesalaisuuksien) suojaamisesta laittomalta hankinnalta, käytöltä ja julkistamiselta COM(2013) 813 final.

[18]             Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisestä eurooppalaisesta kauppalaista, 11. lokakuuta 2011, KOM(2011) 635 lopullinen.

[19]             Direktiivi 2005/29/EY, annettu 11 päivänä toukokuuta 2005, sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla.

[20]             http://www.supplychaininitiative.eu

[21]             Ks. edellä.

[22]             Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. joulukuuta 2013 Euroopan vähittäiskaupan toimintasuunnitelmasta kaikkien toimijoiden eduksi.

[23]             Report on the relations between manufacturers and retailers in the food sector, Comision Nacional de la Competencia, lokakuu 2011.

[24]             Eurooppalainen elintarvikkeiden hintojen seurantaväline (European Food Prices Monitoring Tool) on hyödyllinen väline tarkasteltaessa yleistä hintakehitystä: http://ec.europa.eu/enterprise/sectors/food/competitiveness/prices_monitoring_en.htm.

[25]             Tässä yhteydessä komissio harkitsee elintarvikeketjun toiminnan parantamista käsittelevän korkean tason foorumin toimikauden pidentämistä sekä seuraa tässä tiedonannossa esitettyjen toimien toteuttamista käymällä avointa vuoropuhelulla yksityisten sidosryhmien ja kansallisten viranomaisten kanssa.