KOMISSION KERTOMUS Kertomus juomaveden laadusta EU:ssa: tiivistelmä jäsenvaltioiden direktiivin 98/83/EY nojalla toimittamista kertomuksista vuosilta 2008–2010 /* COM/2014/0363 final */
KOMISSION KERTOMUS Kertomus juomaveden laadusta EU:ssa:
tiivistelmä jäsenvaltioiden direktiivin 98/83/EY nojalla toimittamista
kertomuksista vuosilta 2008–2010
1.
Johdanto
Turvallinen juomavesi on elämämme perusedellytyksiä.
Se on välttämätöntä kansanterveydelle ja merkittävä tekijä terveen talouden
kannalta. WHO:n[1]
mukaan parantamalla turvallisen juomaveden saantia ja varmistamalla riittävä
puhtaus paitsi ehkäistään veden välityksellä tarttuvia tauteja myös saavutetaan
merkittäviä taloudellisia etuja. Niihin kuuluvat terveydenhoitoon
liittyvät säästöt, lisääntyneet työpäivät vuodessa, lisääntynyt koulunkäynti ja
vähemmän menetettyjä elinvuosia. Lisäksi vesiala voi antaa merkittävän panoksen
BKT:hen.
Sanitaatio- ja vesihuoltopalvelualan koko arvioitu bruttoarvonlisäys saavutti
43,84 miljardia vuonna 2010, ja näillä aloilla oli kyseisenä vuonna noin
500 000 kokoaikaista työpaikkaa[2]. Vuonna
1980 annettu ja vuonna 1998 tarkistettu juomavesidirektiivi[3]
on vaikuttanut siihen, että kaikkialla EU:ssa on saatavilla korkeatasoista
juomavettä. EU:n toimielinten, jäsenvaltioiden ja palveluntarjoajien yhteisten
ponnistelujen tuloksena juomavesinormeja noudatetaan hyvin. Juomavesidirektiivi
on sen vuoksi yksi EU:n ympäristö- ja kansanterveyslainsäädännön menestystarinoista,
vaikkei sitä tunnetakaan hyvin. Juomaveden
laatu ja vedenkäsittelyn tarve riippuu suuressa määrin juomaveden lähteiden
laadusta. Vesiresurssien, erityisesti pohjaveden ja pintaveden, suojelu on
siten ehdottoman tärkeää juomavesidirektiivin kannalta, koska se vaikuttaa
käsittelyn kustannuksiin. Juomavesi
on tärkeä kysymys myös EU:n kansalaisille. Tämä käy ilmi
Eurobarometri-tutkimuksesta[4]
sekä hiljattain käynnistetystä eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta
Right2Water[5].
Vastauksessaan tähän aloitteeseen komissio ilmoitti EU:n laajuisesta julkisesta
juomavesidirektiiviä[6]
koskevasta kuulemisesta. Tarkoituksena on erityisesti parantaa juomaveden
saantia EU:ssa.
2.
Juomavesitilanne
Tässä
asiakirjassa käsitellään tiivistetysti juomavesidirektiivin täytäntöönpanon
tilannetta, ja se perustuu viimeisimpiin jäsenvaltioiden toimittamiin tietoihin[7].
Ympäristöasioiden pääosaston sivustolle lisätään pian tekniset kertomukset,
jotka sisältävät yksityiskohtaiset tiedot kustakin jäsenvaltiosta.[8]
2.1.
Vesihuolto
Juomavesihuolto
on EU:ssa järjestetty vedenjakelualueittain. Vedenjakelualue on
maantieteellisesti määritelty alue, jolta ihmisten käyttöön tarkoitettu vesi
tulee yhdestä tai useammasta lähteestä ja jolta tulevan veden laatua pidetään
jokseenkin tasaisena. EU:ssa on miltei 100 000 vedenjakelualuetta.
Direktiivissä tehdään ero suurten ja pienten vesilaitosten välillä[9].
Vedenlaadun vähimmäisvaatimukset ovat samat suurille ja pienille
vesilaitoksille. Seurantaa koskevat vaatimukset sen sijaan ovat erilaisia eikä jäsenvaltioiden
tarvitse raportoida pienistä vesilaitoksista. Noin 65 miljoonaa henkeä saa
vetensä pieniltä vesilaitoksilta. 'Jakelu' kyseisen
direktiivin tarkoituksessa ei tarkoita 'pääsyä' yleiseen vedenjakeluverkostoon.[10]
Eurostat on kerännyt tietoja yleiseen vedenjakeluverkkoon yhdistetystä
väestöstä[11]
(katso kertomuksen lopussa oleva taulukko 1). Raportoinnin vapaaehtoisesta
luonteesta johtuen tietojen keruussa on ilmennyt puutteita, eikä tietojen
perusteella voida laskea EU:n kokonaismääriä eikä keskiarvoja.
Raakaveden
lähteet
EU:ssa
vesilaitokset hankkivat veden pääasiassa pohjavedestä ja pintavedestä, myös
keinotekoisista altaista. Vesilähteet vaihtelevat huomattavasti jäsenvaltioiden
välillä. Aiemmissa kertomuksissa on käsitelty tätä yleisesti[12],
ja Eurostat kerää tätä koskevia tietoja[13]. Suurten ja
pienten vesilaitosten välillä on merkittäviä eroja, ja pienet vesilaitokset
saavat vetensä huomattavasti suuremmassa määrin pohjavesilähteistä (84 %).
Pohjaveden
saastuminen, erityisesti kun se johtuu vaikeasti havaittavista aineista, kuten
torjunta-aineista, sekä pintaveden pilaantuminen, johon ilmastonmuutos
vaikuttaa yhä suuremmassa määrin (tulvat, rankkasateet, sateesta johtuva
ylivuoto), voivat aiheuttaa ongelmia, jotka siirtyvät juomaveteen. Sen lisäksi,
että toteutetaan toimenpiteitä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja siihen
sopeutumiseksi, juomaveden turvallisuutta voitaisiin parantaa pohjaveden ja
juomaveden koordinoidulla seurannalla.
2.2.
Juomaveden laatu
Juomavesidirektiivi
sisältää vedenlaadun vähimmäisvaatimukset, joilla pyritään varmistamaan
ihmisten käyttöön tarkoitetun juomaveden turvallisuus. Direktiivissä esitetään
mikrobiologiset ja kemialliset muuttujat, jotka voivat aiheuttaa riskin
ihmisten terveydelle, jos pitoisuudet ylittävät tietyt arvot. Kunkin muuttujan
osalta direktiivissä asetetaan pitoisuuksien enimmäisarvot, joita on
noudatettava. Mikrobiologisten ja kemiallisten muuttujien lisäksi direktiivissä
esitetään osoitinmuuttujat, joiden avulla voidaa osoittaa mahdollinen riski
ihmisten terveydelle. Ne edellyttävät korjaavia toimenpiteitä ainoastaan, jos
lisätutkimukset vahvistavat niiden aiheuttavan riskin ihmisten terveydelle. Näistä
muuttujista raportoidut tiedot osoittavat, että juomaveden laatu EU:ssa on
yleisesti erittäin hyvä. Myös yleinen suuntaus on positiivinen. Suurimmassa
osassa jäsenvaltioita suurten vesilaitosten vaatimustenmukaisuus
mikrobiologisten ja kemiallisten muuttujien osalta on 99–100 prosenttia. Niissä
muutamassa jäsenvaltiossa, joissa vaatimustenmukaisuus jää alle 99 prosentin,
tarvitaan vahvistettuja toimia sen varmistamiseksi, että kaikki kyseisiä
vesilaitoksia käyttävät kansalaiset voivat käyttää juomavettä turvallisesti. Kuva 1: Tiivistelmä
– mikrobiologisten ja kemiallisten muuttujien noudattaminen jäsenvaltioissa Yksityiskohtaiset
luvut esitetään kertomuksen lopussa olevassa taulukossa 1. Pienten
vesilaitosten osalta tilanne on monitahoisempi. Mikrobiologisia muuttujia
noudatetaan huonommin, ja ainoastaan kolmessa jäsenvaltiossa noudattamisasteet
ovat 99–100 prosenttia. Mikrobiologisten muuttujien noudattamisen erittely
osoittaa, että pienet vesilaitokset noudattavat vaatimuksia huomattavasti
huonommin kuin suuret. Kuva 2:
Noudattamisaste, mikrobiologia, jäsenvaltioiden määrä Kemiallisten
muuttujien osalta pienet vesilaitokset noudattavat vaatimuksia yhtä hyvin kuin
suuret vesilaitokset. Joillakin vedenjakelualueilla raportoitiin ongelmista,
jotka liittyvät nitraattiin, nitriittiin, arseeniin sekä vähemmässä määrin
booriin ja fluoridiin. Esimerkiksi vuonna 2010 todettiin, että yli 1 000:n
pienen vesilaitoksen osalta nitraattipitoisuudet ylittivät sallitut tasot
(katso kertomuksen lopussa oleva taulukko 1). Osoitinmuuttujien
noudattamisasteet osoittavat, että yleisesti pienten vesilaitosten suoritustaso
oli alhaisempi kuin suurten vesilaitosten. Pienten
vesilaitosten ilmoittamien tietojen arviointi osoitti, että joillakin
jäsenvaltioilla on vaikeuksia hallinnoida pieniä vesilaitoksia turvallisella
tavalla. Tämä voisi mahdollisesti vaikuttaa 11,5–15,5 miljoonaan ihmiseen.
Kuitenkin jotta voitaisiin arvioida konkreettisia riskejä kyseessä olevien
kansalaisten terveydelle, tarvittaisiin lisätietoa ja yksityiskohtaisempia
arvioita tavasta, joilla näitä pieniä vesilaitoksia hallinnoidaan. Pieniin
vesilaitoksiin liittyvät ongelmat on otettu huomioon myös seitsemännessä
ympäristöalan toimintaohjelmassa[14],
jossa kehotetaan lisäämään ponnisteluja direktiivin täytäntöönpanemiseksi
erityisesti juomaveden pienten toimittajien osalta. Ensimmäisenä
toimena komissio on tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa laatinut
toimintaohjelman, jossa esitetään parhaat käytännöt pieniä vesilaitoksia
koskevan riskienarvioinnin suorittamiselle. Tätä koskeva asiakirja on pian
saatavilla ympäristöasioiden internetsivustolla.[15]
Koska asia koskee miljoonia EU:n kansalaisia, olisi toteutettava lisätoimia,
jotta voidaan parantaa korkeatasoisen veden saatavuutta erityisesti syrjäisillä
ja maaseutualueilla. Jäsenvaltioiden
tiedot osoittavat, että häiriötilanteissa ja tapauksissa, joissa
laatuvaatimuksia ei noudateta, jäsenvaltiot toteuttavat yleensä korjaavia
toimia asianmukaisessa määräajassa. Mikrobiologisten muuttujien osalta
toimenpiteillä parannetaan veden käsittelyä sekä yleisen jakelujärjestelmän
saastuneiden osien puhdistamista. Kemiallisten muuttujien osalta ongelmiin
tartuttiin parempien maatalouskäytäntöjen, vedenkäsittelyn, vesilähteen
vaihtamisen sekä yleisötiedotuksen avulla.
2.3.
Seuranta ja tiedotus
Direktiivi
edellyttää jäsenvaltioiden varmistavan, että ihmisten käyttöön tarkoitetun
veden laatua seurataan säännöllisesti. Seurantamenetelmät vaihtelevat kuitenkin
jäsenvaltioiden välillä ja jopa eri vedenjakelualueiden välillä yksittäisissä
jäsenvaltioissa, mikä johtaa seurantatietojen erilaiseen määrään ja
saatavuuteen. Tämä ei välttämättä aiheuta ongelmia oikeudellisten vaatimusten
noudattamisessa, koska direktiivi mahdollistaa sen, että seurantaohjelmia
mukautetaan vedenjakelualueiden erityisominaisuuksien mukaan. Analyysin
perusteella vaikuttaa kuitenkin siltä, että on tarkasteltava uudestaan ja
yhtenäistettävä tämänhetkisiä seurantamenetelmiä, ottaen erityisesti huomioon
Maailman terveysjärjestön (WHO) Water Safety Plan (WSP) -konsepti, joka
pohjautuu riskien arviointiin ja hallintaan[16]. Komissio
laatii parhaillaan jäsenneltyä täytäntöönpano- ja tietokehystä (SIIF), jonka
avulla voidaan tukea jäsenvaltioiden suorittamaa seurantaa ja niiden
suorituskykyä. SIIF-järjestelmän pohjalta luodaan kansallisella tasolla
järjestelmiä, joilla aktiivisesti levitetään tietoa siitä, miten EU:n
ympäristölainsäädäntöä pannaan täytäntöön. Nämä tiedot yhdistetään, jotta
voidaan luoda koko EU:n kattava yleiskäsitys. Kyseisessä tietokehyksessä
voidaan myös ottaa huomioon direktiivin vaatimus siitä, että juomavedenlaatua
koskevat ajantasaistetut tiedot saatetaan kuluttajien saataville, ja sen avulla
voidaan parantaa tiedottamista. Juomavesitiedot voitaisiin myös liittää
selkeämmin Euroopan vesitietojärjestelmään (WISE), joka kattaa paljon erilaisia
EU:n toimielinten keräämiä tietoja.
2.4.
Poikkeukset
Direktiivissä
mahdollistetaan poikkeaminen juomaveden laatustardardeista tiettyjen tiukkojen
ehtojen perusteella. Poikkeukset ovat määräaikaisia. Tällaisista poikkeuksista
ei saa aiheutua mahdollista vaaraa ihmisten terveydelle, ja ne voidaan myöntää
ainoastaan, jos ihmisten käyttöön tarkoitetun veden toimittamista kyseisellä
alueella ei voida hoitaa millään muulla kohtuulliseksi katsotulla tavalla.
Poikkeus ei saa ylittää kolmen vuoden määräaikaa. Kuitenkin jos jäsenvaltio katsoo,
että poikkeukselle tarvitaan pitempi määräaika, se voi myöntää toisen
poikkeuksen enintään kolmeksi vuodeksi. Tällöin sen on toimitettava komissiolle
perustelut toisen poikkeuksen myöntämispäätökselle. Poikkeuksellisissa
olosuhteissa jäsenvaltio voi esittää komissiolle pyynnön kolmannesta
poikkeuksesta. Tässä tapauksessa komissio arvioi pyynnön tarkasti, ja se voi
joko hylätä pyynnön tai hyväksyä poikkeuksen enintään kolmeksi vuodeksi. Komissio on
tähän mennessä myöntänyt useita kolme vuotta kestäviä poikkeuksia Tšekille,
Italialle, Unkarille ja Saksalle. Poikkeukset ovat liittyneet pääasiassa
nitraattiin ja nitriittiin, fluoridiin, booriin, arseeniin ja nikkeliin.
Komissio on hylännyt yhden Viron esittämän pyynnön. Asiasta on lisätietoa
ympäristöasioiden pääosaston verkkosivuilla[17]. Komissio
tarkastelee sopivia tapoja varmistaa, että asiaa koskevat päätökset pannaan
täytäntöön asianmukaisesti. Poikkeukset ja
poikkeuksellisissa olosuhteissa myönnettävät vapautukset voisivat vaarantaa
direktiivin yhdenmukaisen täytäntöönpanon kaikkialla EU:ssa, mikäli niitä ei
panna täytäntöön huolellisesti. Komissio katsoo, että tämänhetkinen poikkeuksia
koskeva järjestelmä on antanut jäsenvaltioille riittävästi aikaa varmistaa,
että juomaveden laatustandardeja noudatetaan. Komissio katsoo, ettei juomaveden
laatustandardien noudattamisesta olisi myönnettävä uusia poikkeuksia olemassa
oleville vesilaitoksille lukuun ottamatta tilanteita, joissa esiintyy uusia
ennakoimattomia pilaantumisen lähteitä tai joissa otetaan käyttöön uusia
muuttujia koskevia vaatimuksia tai vahvistetaan juomaveden laatustandardeja
olemassa olevien muuttujien osalta. Uusien vesilaitosten osalta poikkeuksia
voitaisiin harkita tiukoin edellytyksin, mikäli pilaantumisen lähteet voidaan
korjata kohtuullisessa määräajassa eikä uudelle vesilaitokselle ole
vaihtoehtoja.
2.5.
Haasteet
EU:n
juomavesipolitiikan avulla on kahden viimevuosikymmenen aikana saavutettu
juomaveden korkea laatu kaikkialla EU:ssa. Kuitenkin jotta voidaan säilyttää
nämä korkeat laatustandardit ja tarttua jäljellä oleviin yksittäisiin
ongelmiin, voi olla tarpeen muokata EU:n oikeudellista kehystä edelleen. Pienet
vesilaitokset eroavat luonteeltaan huomattavasti suurista vesilaitoksista. Ne
ovat kooltaan pieniä ja sijaitsevat usein syrjäisimmillä alueilla ja
maaseutualueilla ja edellyttävät hallintamenettelyjä, joissa otetaan huomioon
kyseisten alueiden erityistilanteet. Tämänhetkisessä juomavesidirektiivissä
keskitytään pääasiassa suuriin vesilaitoksiin. Lisäämällä direktiiviin
säännöksiä, jotka koskevat erityisesti pieniä vesilaitoksia, esimerkiksi
asettamalla niille raportointivelvollisuus, autettaisiin varmistamaan tehokas,
riskeihin perustuva pienten vesilaitosten hallinnointi ja mahdollistettaisiin
juomaveden laadun parempi kartoittaminen pienillä jakelualueilla. Näin
voitaisiin parantaa turvallisen juomaveden saatavuutta erityisesti
syrjäisimmillä alueilla sekä yleisön ja sidosryhmien mahdollisuutta saada
juomaveden laatua koskevaa tietoa. Tämänhetkistä
muuttujaluetteloa sekä vastaavia muuttujien arvoja sekä seuranta- ja
analyysivaatimuksia voi olla tarpeen mukauttaa uusiin epäpuhtauksiin liittyvien
riskien sekä tieteen ja tekniikan kehityksen perusteella. Voi olla tarpeen
laajentaa tätä luetteloa uusiin epäpuhtauksiin, kuten tiettyihin maataloudessa
tai teollisuudessa käytettäviin tuotteisiin, kuten lääkkeisiin.
Seurantamenetelmissä ja muuttujien analyysia koskevissa eritelmissä olisi
otettava huomioon viimeisimmät menetelmät ja tekniikat, myös riskeihin
perustuvat lähestymistavat, jotta varmistetaan mahdollisimman tehokas ja
kustannustehokas laadunvalvonta sekä käsittelylaitosten käsittelyprosesseissa
että jakeluverkossa. Tämä kattaisi verkon aina siihen saakka, kun käyttäjä
ottaa veden hanasta. EU:n puitteita olisi arvioitava tämän osalta
ajantasaistettujen WHO:n ohjeiden perusteella. Voidaan myös tarvita
erityistoimia vuotojen vähentämiseksi jakeluverkoissa. Noin puolessa
jäsenvaltioista yli 20 prosenttia puhtaasta juomavedestä menetetään
jakeluverkossa ennen kuin se saavuttaa kuluttajien hanat. Joissakin
jäsenvaltioissa osuus on jopa 60 prosenttia. On tärkeää, että
yleisö saa tietoa juomaveden laadusta. Vaikka tietoa löytyy usein kansallisilta
sivustoilta, tiedot eivät aina ole ajan tasalla eivätkä helposti
ymmärrettävissä. Suurin osa jäsenvaltioista ei käytä helposti ymmärrettäviä
karttoja tai muita yleisölle tarkoitettuja välineitä. Tämänhetkisestä
raportointijärjestelmästä ei saada komissiolle riittävää ja oikea-aikaista
tietoa, jonka avulla se voisi tehdä perusteellisen yhteenvedon juomaveden
laadun kehittymisestä Euroopan unionissa. Tämän vuoksi on vaikeaa toimittaa
säännöllisesti neuvostolle, Euroopan parlamentille ja yleisölle ajantasaista,
koko Euroopan kattavaa tietoa juomavettä koskevasta politiikasta ja sen
laadusta. Lisäksi tapa, jolla tietoja kerätään, käsitellään ja raportoidaan,
vaihtelee eri puolilla EU:ta, minkä vuoksi on vaikeaa vertailla tilanteita eri
jäsenvaltioissa niiden saavuttamien tulosten ja direktiivin noudattamisen
osalta. Tarkistettu tai uusi raportointilähestymistapa voisi helpottaa avoimien
tietojen levitystä ja hallintaa sekä kansallisella että EU:n tasolla. Lisäksi
juomaveden laadun vertailuarvot voisivat mahdollistaa sen, että juomaveden
laatua koskevia tietoja voitaisiin tulkita ja visualisoida helpommin eri
puolilla EU:ta ja että veden laatua ja sen suuntauksia voitaisiin vertailla
paremmin jäsenvaltioiden välillä.
3.
Päätelmät
Tämä tarkastelu vahvistaa, että juomavesidirektiivin
avulla on voitu parantaa juomaveden laatua kaikkialla EU:ssa. Tästä ovat
osoituksena se, että juomaveden laatustardardeja noudatetaan hyvin. Vaikka vaatimusten noudattamisen valvonta on
tyydyttävää ja edistymistä on tapahtunut monilla aloilla, havaittavissa on
seuraavia haasteita:
Korkeatasoisen veden toimitusta
erityisesti syrjäisillä alueilla ja maaseutualueilla olisi parannettava. Näillä alueilla toimivat pienet vesilaitokset edellyttävät
riskeihin perustuvia hallintamenettelyjä, ja tässä yhteydessä olisi
tutkittava juomavesidirektiivin roolia.
Suuriin
vesilaitoksiin sovellettavat riskeihin perustuvat hallinta
menettelyt
mahdollistaisivat kustannustehokkaamman tunnettuja
riskejä koskevan seurannan ja muuttuja-analyysin ja tarjoaisivat paremmat
takuut ihmisten terveyden suojelulle.
Seuranta- ja analyysimenetelmissä olisi otettava huomioon viimeisin
tieteellinen ja teknologinen kehitys.
Juomaveden
muuttujien luetteloa olisi tarkasteltava kemiallisia ja muita muuttujia
koskevien uusien tieteellisten tietojen pohjalta, myös uusien
epäpuhtauksien osalta. Tässä olisi otettava huomioon Maailman
terveysjärjestön (WHO) laatiman juomaveden laadun ohjeistuksen käynnissä
oleva tarkistus.
Olisi
käytettävä nykyaikaista tietoteknologiaa ja helpotettava ympäristötiedon
saantia, jotta voidaan tarjota ajantasaisempaa tietoa kuluttajille,
sekä tarkasteltava sitä, miten erilaiset seurantatiedot voidaan yhdistää
raportointi- ja kuluttajatietoihin.
Täytäntöönpanon
aikataulut ja poikkeusjärjestelmät ovat vanhentuneita, ja niitä olisi
syytä yleisesti päivittää ja uudistaa.
EU:n laajuinen julkinen kuuleminen on ensimmäinen
vaihe kohti yksityiskohtaisempaa arviointia edellä mainituista haasteista ja
siitä, miten niihin tulisi tarttua. Arvioinnissa voidaan myös tunnistaa
lisäkysymyksiä, joita olisi käsiteltävä, jotta voidaan edelleen parantaa korkeita
juomaveden laatustandardeja kaikkialla EU:ssa.
Juomavesidirektiivin
(98/83/EY) täytäntöönpano vuonna 2010 Vedenjakelualueiden määrä · EU:ssa on 96 388 vedenjakelualuetta, jotka kattavat noin 474 miljoonaa ihmistä. · 11 233 suurta vesilaitosta, jotka palvelevat 317 miljoonaa käyttäjää · 85 559 pientä vesilaitosta, jotka palvelevat 65 miljoonaa käyttäjää (perustuu vapaaehtoiseen kyselyyn) Juomaveden laatu – suuret vesilaitokset Tässä kertomuksessa katsottiin, että muuttujien arvoja noudatettiin täysin, jos vaatimustenmukaisuus oli yli 99[18] prosenttia. Mikrobiologiset muuttujat Vaatimustenmukaisuus jäsenvaltioiden kaikkien suurten vesilaitosten keskuudessa on yli 95 prosenttia ja 23:ssa jäsenvaltiossa vaatimukset täyttyivät täysimääräisesti (99–100 %). Tähän ei kuitenkaan päästy Bulgariassa, Kyproksessa, Unkarissa ja Latviassa. Kemialliset parametrit Vaatimustenmukaisuus oli korkea mutta jonkin verran alhaisempi kuin mikrobiologisten muuttujien osalta. Kaikki jäsenvaltiot ilmoittivat vaatimustenmukaisuuden olevan yli 90 prosenttia lukuun ottamatta kolmea jäsenvaltiota – Unkari (muuttuja: arseeni), Irlanti (muuttuja: trihalometaani[19]) ja Liettua (muuttuja: fluoridi). Osoitinmuuttujat Seitsemän jäsenvaltiota sai parhaimmat mahdolliset tulokset (99–100 %) ja kymmenessä jäsenvaltiossa ne olivat yli 95 prosenttia. Muissa 10 jäsenvaltiossa tulokset olivat 90–95 prosenttia. Tanskassa (kolibakteeri), Unkarissa (ammonium), Latviassa (sulfaatti) ja Maltalla (kloridi ja natrium) näiden muuttujien noudattamisprosentit olivat alle 90 prosenttia. Juomaveden laatu – pienet vesilaitokset Mikrobiologiset muuttujat Vaatimuksia noudatettiin suuria vesilaitoksia huonommin. Yli 99 prosentin noudattamisasteista ilmoittivat ainoastaan kolme jäsenvaltiota (Viro, Malta ja Ruotsi). Näytteiden vaatimustenmukaisuus oli 95–99 prosenttia 14 jäsenvaltiossa, 90–95 prosenttia neljässä jäsenvaltiossa (Bulgaria, Kypros, Italia, Yhdistynyt kuningaskunta) ja alle 90 prosenttia kuudessa jäsenvaltiossa (Tanska, Kreikka, Latvia, Puola, Romania, Slovenia). Kemialliset parametrit Pienet vesilaitokset noudattavat vaatimuksia yhtä hyvin kuin suuret vesilaitokset. Osoitinmuuttujat Mahdollisten noudattamatta jättämisten syynä olivat kolibakteeri, clostridium perfringens, rauta, mangaani, ammoniakki ja pH. Monet jäsenvaltiot pystyivät saavuttamaan yli 95 prosentin vaatimustenmukaisuuden, mutta joissakin jäsenvaltioissa esiintyi merkittäviä ongelmia. Taulukko
1: Tiedot jäsenvaltioittain
(alue = vedenjakelualue) JV || Suurten alueiden määrä || Pienten alueiden määrä || Julkiseen vedenjakeluverkkoon yhdistetty väestö || Mikrobiologia Näytteiden vaatimustenmukaisuus % || Kemikaalit Suuret (kuva 1) || Pienet || Suuret: Näytteiden vaatimustenmukaisuus % (kuva 1, (x) kuvassa 1 = 90% || Pienet: Esimerkki: Nitraatti, vaatimustenvastaisten alueiden määrä AT || 260 || 4570 || 95,05 (2008) || 99-100% || 95-99% || 99-100% || 20 BE || 225 || 522 || 99,9 (2009) || 99-100% || 95-99% || 99-100% || 3 BG || 196 || 2226 || 99,2 (2011) || 95-99% || 90-95% || 95-99% || 349 CY || 20 || 268 || 100 (2011) || 95-99% || 90-95% || 95-99% || 1 CZ || 283 || 3870 || 93,5 (2010) || 99-100% || 95-99% || 99-100% || ? DE || 2283 || 5873 || 99,3 (2010) || 99-100% || 95-99% || 95-99% || 12 DK || 252 || 2071 || 97 (2002) || 99-100% || < 90% || 90-95% || 4 EE || 25 || 1115 || 80 (2009) || 99-100% || 99-100% || 90-95% || - EL || 177 || 713 || 94 (2007) || 99-100% || < 90% || 95-99% || 20 ES || 928 || 7907 || 100 (2010) || 99-100% || 95-99% || 95-99% || - FI || 158 || 697 || 91 (2011) || 99-100% || 95-99% || 99-100% || FR || 2487 || 18363 || 99,4 (2001) || 99-100% || 95-99% || 95-99% || 381 HU || 275 || 2731 || 100 (2011) || 95-99% || 95-99% || < 90% (x) || 10 IE || 241 || 1920 || 85 (2007) || 99-100% || 95-99% || < 90% (x) || 9 IT || 1046 || 3977 || - || 99-100% || 90-95% || 95-99% || 6 LT || 65 || 1734 || 75 (2011) || 99-100% || < 90% || < 90% (x) || 1 LU || 43 || 154 || 99,9 (2011) || 99-100% || 95-99% || 99-100% || 1 LV || 29 || 1145 || - || 95-99% || 95-99% || 99-100% || MT || 12 || 7 || 100 (2011) || 99-100% || 99-100% || 99-100% || NL || 209 || 250 || 100 (2010) || 99-100% || 95-99% || 99-100% || - PL || 970 || 8839 || 87,6 (2011) || 99-100% || < 90% || 95-99% || - PT || 362 || 3176 || 96,9 (2009) || 99-100% || 95-99% || 95-99% || 28 RO || 310 || 5398 || 56,5 (2011) || 99-100% || < 90% || 95-99% || 133 SE || 182 || 1486 || 87 (2010) || 99-100% || 99-100% || 99-100% || - SI || 78 || 899 || - || 99-100% || < 90% || 95-99% || 4 SK || 95 || 957 || 86,9 (2011) || 99-100% || 95-99% || 99-100% || 11 UK || 22 || 4691 || - || 99-100% || 90-95% || 99-100% || 109 [1] http://www.who.int/water_sanitation_health/wsh0404summary/en/ [2] EUROSTAT
(2013) [3] Direktiivi
98/83/EY, EYVL L 330, 5.12.1998. [4] http://ec.europa.eu/public_opinion/flash/fl_344_en.pdf [5] Tiedonanto
eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta ”Vesi on perusoikeus! Vesi kuuluu
kaikille, se ei ole kaupallinen hyödyke!” COM (2014)177, 19.3.2014: http://ec.europa.eu/citizens-initiative/public/initiatives/finalised/answered
[6] Neuvoston
direktiivi 98/83/EY, annettu 3 päivänä marraskuuta 1998, ihmisten käyttöön
tarkoitetun veden laadusta, EYVL L 330, 5.12.1998, s. 32. [7] Juomavesidirektiivin
13 artiklan mukaisesti raportoidut tiedot viitekaudelta 2008–2010 sekä
vapaaehtoisesti raportoidut tiedot pienistä vesilaitoksista, joista ei
direktiivin nojalla tarvitse raportoida. [8] http://ec.europa.eu/environment/water/water-drink/reporting_en.html;
https://circabc.europa.eu/faces/jsp/extension/wai/navigation/container.jsp [9] Suurilla
vedenjakelualueilla vettä toimitetaan keskimäärin yli 1 000 m3
päivässä tai yli 5 000 henkilölle. Pieniä vedenjakelualueita ovat ne,
joilla vettä toimitetaan keskimäärin alle 1 000 m3 päivässä tai alle
5 000 henkilölle. [10] Euroopan
unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 345 artiklan nojalla perussopimuksilla ei
puututa veden omistusjärjestelmiin jäsenvaltioissa. Tämän vuoksi tässä
yhteydessä ei käsitellä fyysistä oikeutta saada vettä. [11] http://appsso.eurostat.ec.europa.eu/nui/show.do?dataset=env_wat_pop&lang=en [12] https://circabc.europa.eu/sd/a/b580866d-8eb7-4937-9a97-d3d3485d046e/2005-2007%20SynthesisReport.pdf [13] http://epp.eurostat.ec.europa.eu/statistics_explained/index.php/Water_statistics [14] Euroopan
parlamentin ja neuvoston päätös 1386/2013. [15] http://ec.europa.eu/environment/water/water-drink/small_supplies_en.html [16] http://www.euro.who.int/en/health-topics/environment-and-health/water-and-sanitation/country-work/ensuring-drinking-water-safety-through-water-safety-plans [17] http://ec.europa.eu/environment/water/water-drink/derogations_en.html,
ja CIRCABC-palvelu: [18] Yhden
prosentin virhemarginaali on hyväksyttävissä johtuen epävarmuuksien ja
häiriöiden (esim. näytteenoton tai analyyttisten virheiden) määrästä;
vaatimustenmukaisuus ilmoitetaan vaihteluväleinä koska ylitykset ovat
pääsääntöisesti kestäneet vain tietyn ajan. Tulokset eivät ole täysin
vertailukelpoisia näytteenoton ja seurantamenetelmien erojen sekä
yhdenmukaistettujen menetelmien puutteen vuoksi, mutta tiedot antavat hyvän
yleiskuvan tilanteesta eri puolilla EU:ta. [19] Kemiallisen parametrin "trihalometaanit yhteensä" osalta
direktiivissä säädettiin joulukuuhun 2008 voimassa olleesta poikkeuksesta, joka
koski liitteessä I olevassa B osassa mainittua arvoa (käytettiin arvoa
"enintään 150 μg/l" arvon "enintään 100 μg/l"
sijaan).