KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

Luonnonmukaisen tuotannon tulevaisuutta Euroopan unionissa koskeva toimintasuunnitelma

1.           Johdanto

Luonnonmukainen tuotanto on kokonaisvaltainen tilanhoitojärjestelmä ja elintarvikkeiden tuotantojärjestelmä, jossa yhdistyvät ympäristön kannalta parhaat käytännöt, runsas luonnon monimuotoisuus, luonnonvarojen säästäminen, eläinten hyvinvointia koskevien tiukkojen vaatimusten soveltaminen ja tuotanto, jossa otetaan huomioon tiettyjen kuluttajien mieltymys tuotteisiin, jotka on tuotettu luonnollisista aineksista ja luonnollisin menetelmin.

Luonnonmukaisten tuotteiden markkinat ovat kasvaneet viime vuosina EU:ssa huomattavasti, kun kysyntä on kasvanut tasaisesti (19,7 miljardia euroa ja 9 prosenttia kasvua vuonna 2011).[1] Luomutuottajien ja luomutuotannossa olevan pinta-alan määrä on samoin kasvanut kymmenen viime vuoden aikana nopeasti. Joka vuosi 500 000 hehtaaria maatalousmaata siirretään luonnonmukaiseen viljelyyn EU:ssa. Luonnonmukaisen tuotannon kokonaisala kasvoi vuosina 2000–2012 keskimäärin 6,7 prosenttia vuodessa arviolta 9,6 miljoonaan hehtaariin eli 5,4 prosenttiin kaikesta käytetystä maatalousmaasta EU:ssa.[2] Luonnonmukainen vesiviljely on myös lisääntynyt nopeasti sen jälkeen kun EU:n säännöt otettiin käyttöön vuonna 2009.

Ala kattaa maatalous- ja vesiviljelyalojen tuottajat, kyseisten tuottajien tavarantoimittajat, elintarvikkeiden valmistajat ja jakelijat, joiden on kaikkien noudatettava tiukkoja sääntöjä.

Luonnonmukaisen tuotannon yleisenä haasteena on varmistaa tarjonnan ja kysynnän vakaa kasvu sekä säilyttää samalla kuluttajien luottamus. Olennaisen tärkeää on varmistaa järjestelmän uskottavuus ja lisäarvo pitkällä aikavälillä.

Toimintasuunnitelman tavoitteena on tukea alan kasvua ja lainsäädäntökehyksen tulevia muutoksia erityisesti kartoittamalla uusia keskipitkän ja pitkän aikavälin mahdollisuuksia löytää ratkaisuja tarjonnan ja kysynnän haasteisiin.

Tällä toimintasuunnitelmalla myös edistetään Eurooppa 2020 -strategiassa vahvistettujen tavoitteiden saavuttamista ja tarkistettua yhteistä maatalouspolitiikkaa (YMP).[3] Kun otetaan huomioon, että ympäristönsuojelu on luonnonmukaisen tuotannon yleisenä tavoitteena, toimintasuunnitelmalla myös edistetään vuoteen 2020 ulottuvan ympäristöalan 7. toimintaohjelman[4] tavoitteiden saavuttamista.

Toimintasuunnitelmalla halutaan innostaa mukaan uusia kumppaneita ja aktivoida toimintasuunnitelman täytäntöönpanoon osallistuvia tahoja, erityisesti jäsenvaltioita ja sidosryhmiä.

2.           Tausta

Komissio hyväksyi vuonna 2004 ensimmäisen luonnonmukaisia elintarvikkeita ja luonnonmukaista maataloutta koskevan eurooppalaisen toimintasuunnitelman[5] edistääkseen ja kehittääkseen luonnonmukaista tuotantoa. Suurin osa vuoden 2004 suunnitelmaan sisältyneistä 21 toimesta on toteutettu. Erityisesti on luotu uusi Euroopan unionin luonnonmukaisen tuotannon tunnus, jäljempänä ’EU:n luomutunnus’.

Toimintasuunnitelman esittämisen jälkeen neuvosto tarkisti luonnonmukaista maataloutta koskevaa lainsäädäntöä vuonna 2007, ja nyt komissio on antanut ehdotuksen uudeksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä ja asetuksen (EY) N:o 834/2007 kumoamisesta[6].

Luonnonmukaisen tuotannon tulevaisuutta EU:ssa koskevassa uudessa toimintasuunnitelmassa käsitellään joitakin ongelmia, joita nousi esille, kun luonnonmukaista tuotantoa koskevasta EU:n politiikasta laadittiin vaikutusten arviointi[7]. Analyysi pohjautui laajoihin kuulemisiin, joihin osallistui useita sidosryhmiä. Aihe on kiinnostanut eurooppalaisia hyvin paljon, ja verkossa järjestettyyn kuulemiseen (tammi–huhtikuu 2013) saatiin lähes 45 000 vastausta.

Kuulemisen yhteydessä sidosryhmät ehdottivat, että komissio esittäisi uuden toimintasuunnitelman. Vuoden 2004 jälkeen 15 jäsenvaltiota on laatinut toimintasuunnitelman luonnonmukaisen maatalouden kehittämiseksi kansallisella tai alueellisella tasolla[8].

3.           Toimintapolitiikan haasteet: ohjelma ensisijaisten aihealojen toimia varten

Tässä toimintasuunnitelmassa esitellään Euroopan komission strategia luonnonmukaista tuotantoa, valvontaa ja kaupankäyntiä varten tulevalle vuosikymmenelle. Toimintasuunnitelmalla halutaan myös edistää sujuvaa siirtymistä uuteen oikeudelliseen kehykseen, joka on pantava täytäntöön vuosikymmenen loppuun mennessä.

Luonnonmukaista tuotantoa ja tuotannon valvontaa koskeva EU:n järjestelmä perustettiin vuonna 1991 pieniä erikoismarkkinoita varten, joille oli ominaista kuluttajien ja tuottajien vähäinen määrä. Kysynnän ja tarjonnan viimeaikainen kehittyminen osoittaa, että on aika mukauttaa ja parantaa luonnonmukaisia elintarvikkeita ja luonnonmukaisesta maataloutta koskevaa unionin järjestelmää. Julkinen kuuleminen on osoittanut eurooppalaisten kuluttajien odottavan, että luonnonmukaista maataloutta ja sen valvontaa koskevat säännöt ovat tiukkoja.

Suurena haasteena on tuotannon laajentaminen ja kysyntään vastaaminen vaarantamatta kuluttajien luottamusta luonnonmukaisen maatalouden periaatteisiin ja luonnonmukaisten tuotteiden laatuun. Tältä osin luonnonmukaisen maatalouden luotettavuus on vaarassa heikentyä, sillä sääntöihin on liikaa poikkeuksia ja jotkin säännöistä ovat myös vanhentuneet muuttuneiden markkinaolosuhteiden myötä. Luonnonmukaisesti tuotetut elintarvikkeet ja luonnonmukainen maatalous vastaavat yhteiskunnan vaatimuksiin, jotka koskevat ympäristönsuojelua ja elintarvikkeiden laatua, erityisesti sitä, ettei synteettisiä kemikaaleja tai muuntogeenisiä organismeja käytettäisi missään vaiheessa tuotantoketjua[9]. Kun pyritään vastaamaan kysynnän kasvuun, erityistä huomiota on kiinnitettävä monimutkaisiin sääntöihin, jotka vaikeuttavat pienten toimijoiden pääsyä luomujärjestelmään. Lisäksi luonnonmukaista tuotantoa koskevien sääntöjen yhdenmukaistamisella on pyrittävä pitkälle meneviin ja tiukkoihin sääntöihin ottaen kuitenkin samalla huomioon tuotantoalan realiteetit.

Toinen huomioon otettava seikka on kysyntään kohdistuva paine, joka voi myös lisätä petollisen toiminnan tai muiden tahallisten rikkomusten riskiä. Tällainen toiminta ei ainoastaan haittaa kuluttajien etuja ja aiheuta kilpailua vääristävää taloudellista vahinkoa vaan voi myös vaikuttaa kielteisesti niiden luomutoimijoiden maineeseen, jotka noudattavat sääntöjä.

Tuontituotteet ovat tärkeässä roolissa luonnonmukaisten tuotteiden tarjonnassa. Tässä suhteessa säännöillä on varmistettava luonnonmukaisten tuotteiden kaupan kehittyminen ja estettävä samalla luonnonmukaisen tuotannon periaatteiden vesittyminen ja valvontajärjestelmän heikkeneminen.

Luonnonmukaisen tuotannon on säilytettävä innovoiva roolinsa siten, että se vaikuttaa tavanomaiseen tuotantoon sääntöjensä ja käytettyjen tekniikoidensa välityksellä.

Vastatakseen edellä mainittuihin haasteisiin komissio on kiinnittänyt erityistä huomiota mahdollisiin synergiaetuihin EU:n politiikkojen ja välineiden välillä, kuulemisten välityksellä saatuihin innovatiivisiin ideoihin, kytköksiin tutkimusaloitteiden kanssa, tarpeeseen vahvistaa kuluttajien luottamusta ja tietämystä sekä kolmansien maiden kanssa käytävään kauppaan.

Tästä syystä toimintasuunnitelmassa keskitytään vuoteen 2020 ulottuvalla jaksolla seuraaviin kolmeen ensisijaiseen aihealueeseen. Ensinnäkin halutaan lisätä luonnonmukaista tuotantoa harjoittavien Euroopan unionin tuottajien kilpailukykyä seuraavasti:

– lisätään tietoisuutta luonnonmukaiseen tuotantoon keskittyvistä EU:n välineistä ja synergiaa niiden kanssa,

– pyritään korjaamaan luonnonmukaiseen tuotantoon liittyvät tekniset puutteet tutkimuksen ja innovaation sekä niiden tulosten levittämisen välityksellä,

– lisätään tietoa luonnonmukaisesta tuotannosta sekä markkinoista ja kaupankäynnistä.

Toiseksi halutaan lujittaa ja lisätä kuluttajien luottamusta luonnonmukaisia elintarvikkeita ja luonnonmukaista maataloutta koskevaan EU:n järjestelmään sekä luottamusta EU:hun tuotuihin luonnonmukaisiin tuotteisiin, erityisesti valvontatoimiin.

Kolmanneksi halutaan lujittaa EU:n luomujärjestelmän ulkoista ulottuvuutta.

4.           Luonnonmukaisen tuotannon kehittyminen Euroopassa

4.1.        Lisätään tietoisuutta EU:n välineistä ja näiden välineiden keskinäistä synergiaa

YMP:n uudistusta sovelletaan vuodesta 2014 lähtien. Uudistukseen sisältyy uusia tai tarkistettuja tukitoimenpiteitä, joita voidaan soveltaa luomutuottajiin.

Ensinnäkin YMP:ssa katsotaan, että luomuviljelijät ovat jo sinällään ”vihreitä” suoria tukia koskevan järjestelmän mukaisessa merkityksessä, sillä tällaiset viljelijät saavat automaattisesti viherryttämistukea.

Maaseudun kehittämistä koskeva uusi kehys[10] sisältää myös uuden erityisen luonnonmukaista maataloutta tukevan toimenpiteen, jonka tähtäimessä on sekä luonnonmukaiseen maatalouteen siirtyminen että luonnonmukaisten käytäntöjen ylläpitäminen. Jäsenvaltiot voivat myös maaseudun kehittämisohjelmissaan harkita, panevatko ne täytäntöön ja käyttävät riittävissä määrin laajaa valikoimaa toimenpiteitä, joilla on merkitystä luomuviljelijöiden tai ‑toimijoiden kannalta. Näihin sisältyvät elintarvikeketjun eri toimijoiden välinen yhteistyö, muun muassa innovatiivisten tuotteiden, prosessien, käytäntöjen ja teknologioiden kehittäminen, aineelliseen omaisuuteen tehtäviin investointeihin tarkoitettu tuki, mukaan lukien ei-tuotannolliset investoinnit, jotka tehdään yksinomaan ympäristön vuoksi, maataloustuotteiden laatujärjestelmiin tarkoitettu tuki sekä maatalouden ilmastotoimet, jotka on suunnattu luonnonmukaisille tiloille ja jotka eivät ole päällekkäisiä luonnonmukaista viljelyä koskevien vaatimusten kanssa.

Maaseudun kehittämisohjelmissa tarjolla olevien tukitoimenpiteiden käyttöä voidaan tehostaa ottamalla huomioon luonnonmukaisen tuotannon nykytilanteesta ja kulloinkin kyseessä olevan jäsenvaltion tai alueen markkinapotentiaalista tehty analyysi[11]. Maaseudun kehittämistoimenpiteet olisi valittava tällaisen analyysin perusteella ja resurssit olisi sitten jaettava asianmukaisella tavalla.

Luonnonmukaista tuotantoa voidaan edistää myös maaseudun kehittämisohjelmien temaattisten alaohjelmien välityksellä. Tärkein temaattinen alaohjelma olisi sisältöä ja rahoitusta ajatellen ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja ilmastonmuutokseen sopeutumista sekä luonnon monimuotoisuutta koskeva alaohjelma. Luonnonmukaisen maatalouden kannalta merkitystä voisi kuitenkin olla myös muilla temaattisilla alaohjelmilla, kuten pientiloja ja lyhyitä toimitusketjuja koskevilla alaohjelmilla.

Lisäksi jäsenvaltioiden velvollisuutena on käyttää vähintään 30 prosenttia Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston kullekin maatalouden kehittämisohjelmalle myöntämistä kokonaismäärärahoista toimenpiteisiin, jotka koskevat ympäristöön ja ilmastoon liittyviä seikkoja, mukaan lukien luonnonmukaista maataloutta koskeva toimenpide. Tällä voi olla erittäin myönteinen vaikutus myönnettyyn rahoitustukeen ja tämän myötä luonnonmukaisen maatalouden kehittämiseen ja siihen, että luonnonmukainen maatalous saa rahoitustukea.

Yhteisessä kalastuspolitiikassa (YKP) keskitytään uudestaan vesiviljelyn edistämiseen, ja tämän osana Euroopan meri- ja kalatalousrahasto (EMKR) myös tukee luonnonmukaisen vesiviljelyn käytäntöjä.

Komissio suosittaa, että jäsenvaltiot hyödyntävät mahdollisuuksia ja välineitä, joilla luonnonmukaista maataloutta voidaan tukea ja jotka ovat käytettävissä maaseudun kehittämisen uudessa oikeudellisessa kehyksessä, sinisessä kasvussa ja yhteisessä kalastuspolitiikassa.

Kun otetaan huomioon yhteiseen maatalouspolitiikkaan viime aikoina tehdyt merkittävät muutokset, olisi nopeasti lisättävä viljelijöiden ja maaseudun toimijoiden tietoisuutta siitä, millaisia uusia tukitoimenpiteitä luonnonmukaista maataloutta varten on käytettävissä uudistettuihin yhteiseen maatalouspolitiikkaan ja yhteiseen kalastuspolitiikkaan sisältyvissä toimenpiteissä (toimet 1 ja 2).

Luonnonmukaisen maatalouden myönteiset ympäristövaikutukset edistävät seuraaviin asiakirjoihin ja säädöksiin sisältyvien tavoitteiden saavuttamista: luonnon monimuotoisuutta koskeva EU:n strategia vuoteen 2020[12], vihreää infrastruktuuria koskeva tiedonanto[13], maaperän suojelua koskeva teemakohtainen strategia[14] sekä ympäristölainsäädäntö, kuten lintudirektiivi[15] ja luontotyyppidirektiivi[16], nitraattidirektiivi[17], vesipolitiikan puitedirektiivi[18] ja kansallisia päästörajoja koskeva direktiivi[19].

Toimi 1: Vuonna 2014 komissio julkaisee luomuviljelijöille, -jalostajille ja -vähittäismyyjille tarkoitetun tiedotusasiakirjan, jossa esitellään luonnonmukaiseen tuotantoon, jalostukseen ja kauppaan sovellettavat säännöt. Siinä muun muassa selitetään, mitä sääntöjä sovelletaan luonnonmukaiseen tuotantoon siirtymiseen ja millaisia tukitoimenpiteitä yhteisessä maatalouspolitiikassa on käytettävissä. Toimi 2: Komissio sisällyttää luonnonmukaisen maatalouden erityiseksi teemaksi pian käynnistettäviin ehdotuspyyntöihin, jotka koskevat viljelijöille ja tuottajille suunnattavien, yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevien tiedotustoimien tukea. Annettaessa ohjeistusta Euroopan meri- ja kalatalousrahaston (EMKR) myöntämästä rahoituksesta korostetaan myös luonnonmukaisen vesiviljelyn mahdollisuuksia.

4.2.        Varmistetaan tietoisuus EU:n luomujärjestelmästä, myös EU:n luomutunnuksesta

Luonnonmukaisia tuotteita koskevat tiedotus- ja menekinedistämistoimet voivat olla merkittävässä roolissa pyrittäessä lisäämään luomutuottajien markkinamahdollisuuksia. Maataloustuotteisiin liittyviä, sisämarkkinoilla ja kolmansissa maissa toteutettavia tiedotus- ja menekinedistämistoimia koskeva EU:n politiikka tarjoaa tässä mielessä toimijoille mahdollisuuksia saada rahoitusta kampanjoihin, joilla pyritään lisäämään kuluttajien tietoisuutta luomujärjestelmän pääpiirteistä, luonnonmukaista tuotantoa koskevien EU:n sääntöjen mukaisesti tuotetuista erityisistä tuotteista, EU:n valvontajärjestelmästä ja EU:n luomutunnuksesta (toimi 3).

Kuluttajat tunnistavat luonnonmukaiset tuotteet ennen kaikkea EU:n luomutunnuksen ansiosta. EU:n luomutunnus luotiin vuonna 2010, ja sen käyttö on ollut pakollista vuodesta 2012 alkaen kaikissa valmiiksi pakatuissa luonnonmukaisissa elintarvikkeissa EU:ssa. Eurobarometri-kyselyssä, joka tehtiin 28 jäsenvaltiossa marraskuussa 2013, keskimäärin 25 prosenttia vastaajista ilmoitti tietävänsä, mikä EU:n luomutunnus on[20]. EU:n luomutunnuksen ohella kuluttajat tuntuvat EU:ssa olevan varsin hyvin perillä myös luonnonmukaisesta tuotannosta, sillä 69 prosenttia kuluttajista kertoi nähneensä tunnuksen tai maininnan, jonka mukaan jokin elintarvike on luonnonmukaisesti tuotettu[21]. Sen seuraaminen, miten hyvin kuluttajat tuntevat EU:n luomutunnuksen ja luottavat luonnonmukaisesti tuotettuihin tuotteisiin, toisi luotettavaa tietoa toimien kohdentamiseksi paremmin aloihin, joilla kaivataan parannusta tiedottamisessa ja menekinedistämisessä EU:n ja kolmansien maiden markkinoilla (toimi 4).

Jos kuluttajien tietämys EU:n luomutunnuksesta ei kohene keskipitkällä tai pitkällä aikavälillä EU:ssa tai jäsenvaltioissa tai jos kuluttajien luottamuksen luomujärjestelmään katsottaisiin olevan vaarassa, komissio saattaisi harkita sitä, että osana eurooppalaisiin maataloustuotteisiin liittyvää uutta tiedotus- ja menekinedistämispolitiikkaa[22] lisättäisiin EU:n luomujärjestelmää ja -tunnusta koskevaa tiedotusta EU:n rahoittaman kampanjan avulla. Voitaisiin myös harkita tiedotus- ja menekinedistämiskampanjoita lisäämään kuluttajien tietämystä ja tietoja EU:n luomutunnuksesta ja/tai EU:n luomujärjestelmästä yhdessä tai useammassa EU:n ulkopuolisessa maassa. Tällaisia kampanjoita voitaisiin järjestää sen jälkeen kun on tehty vastavuoroisia järjestelyjä tai allekirjoitettu sopimuksia (esimerkiksi Yhdysvaltojen tai Sveitsin kanssa) tai käynnistetty joissakin kolmansissa maissa aloitteita EU:n luomutunnuksen suojaamiseksi.

Nuorille kuluttajille ja lapsille suunnattu tiedotus voi myös olla tärkeä väline lisäämään tietoisuutta luomujärjestelmästä ja luottamusta siihen. Koulujen hedelmä- ja vihannesjärjestelmässä ja koulumaitojärjestelmässä toteutetuilla kansallisilla aloitteilla voidaan tässä suhteessa osana järjestelmien opetuksellista puolta tukea sitä, että kouluissa tiedotetaan luonnonmukaisen tuotantomenetelmän ominaispiirteistä. YMP:aan kuuluvien koulujakelujärjestelmien uudelleentarkastelu[23] tarjoaa mahdollisuuden vahvistaa yhteyttä luonnonmukaiseen tuotantoon kannustamalla kouluja hankkimaan luonnonmukaisia tuotteita ja sisällyttämään luonnonmukaiseen tuotantoon liittyviä aiheita tässä yhteydessä toteutettaviin opetuksellisiin toimiin.

Luonnonmukainen tuotanto on ollut elintarvike- ja ateriapalveluissa näkyvästi esillä ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja koskevissa EU:n kriteereissä vuodesta 2008 lähtien (tietyn vähimmäisprosentin elintarvikkeista on oltava luonnonmukaisesti tuotettuja). Nämä suositukset on tarkoitettu viranomaisten vapaaehtoiseen käyttöön kaikkialla Euroopassa. Jäsenvaltioilla ja julkisten hankintojen tekijöillä on hyvät mahdollisuudet lisätä luonnonmukaisen maatalouden vaatimusten käyttöä julkisissa hankinnoissa elintarvike- ja ateriapalveluissa. Komissio laatii erityistä tiedotusmateriaalia lisätäkseen viranomaisten tietoisuutta siitä, että ne voivat sisällyttää useampia kestävään kehitykseen liittyviä näkökohtia, myös luonnonmukaiseen tuotantoon liittyviä kriteereitä, sopimuksiin, joita ne tekevät elintarvike- ja ateriapalveluista (toimi 5).

Toimi 3:          Komissio pyrkii jatkossakin lisäämään tietoisuutta niistä mahdollisuuksista, joita sisämarkkinoilla ja kolmansissa maissa toteutettavia, maataloustuotteisiin liittyviä tiedotus- ja menekinedistämistoimia koskeva sääntely tarjoaa. Erityisesti tämä koskee menekinedistämispolitiikan tavoitteita sekä sovellettavia sääntöjä ja menettelyjä. Komissio esittelee välinettä luonnonmukaisesta maataloudesta kiinnostuneelle yleisölle, jäsenvaltioille (luonnonmukaista maataloutta käsittelevässä pysyvässä komiteassa), sidosryhmille (luonnonmukaisen maatalouden neuvoa-antavassa ryhmässä) ja luonnonmukaisen maatalouden erityistapahtumissa, kuten BioFach. Toimi 4:          Komissio – tekee määräaikaisselvityksiä siitä, miten hyvin kuluttajat tuntevat EU:n luomutunnuksen, – tekee erityisen selvityksen siitä, miten hyvin kuluttajat tuntevat EU:n luomujärjestelmän, ovat siitä perillä ja luottavat siihen. Toimi 5:          Komissio tarkistaa elintarvike- ja ateriapalveluihin liittyviä, ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja koskevia EU:n kriteereitä viimeistään vuoden 2015 lopussa ja laatii erityistä tiedotusmateriaalia, jossa selvennetään, miten luonnonmukaiseen maatalouteen liittyviä vaatimuksia voidaan käyttää julkisissa hankinnoissa.

4.3.        Tutkimus ja innovointi luonnonmukaista tuotantoa koskeviin sääntöihin liittyvien haasteiden ratkaisemiseksi

4.3.1.     Soveltamisala

Luonnonmukaisesta tuotannosta on tullut hyvin erikoistunut maatalouden järjestelmä, joka edellyttää erityistä ammatillista koulutusta, osaamista ja teknologiaa. Eläin- ja kasvituotteiden tuotantoon liittyy luonnonmukaisesti hoidetuissa järjestelmissä useita haasteita, esimerkiksi sen vuoksi, että joitakin luonnonmukaisesti tuotettuja tuotantopanoksia on vain vähän saatavilla. Saatavuuteen liittyy huomattavia vaikeuksia eläinten ruokinnassa, tarkemmin sanottuna valkuaisaineiden ja mikroravinteiden tarjonnassa, ja luonnonmukaisissa siemenissä. Nämä esteet olisi poistettava, erityisesti kun otetaan huomioon se, että tietyistä voimassa olevista poikkeuksista mahdollisesti luovutaan vähitellen.

Näiden haasteiden ohella komissio ehdottaa, että lisähuomiota kiinnitettäisiin konkreettisiin alan kehitykseen liittyviin seikkoihin, kuten a) innovatiiviset menetelmät tuholaisten, tautien ja rikkakasvien hallitsemiseksi; b) vaihtoehto kuparituotteille ekologisessa kasvinsuojelussa; c) kasvihuoneiden energiankulutuksen vähentäminen; d) maaperän viljavuuden parantaminen; e) tehostettu energiankäyttö; f) luonnonmukaisen maatalouden rinnakkaiselo tavanomaisen tuotannon kanssa; g) ainesosat ja tekniikat, jotka soveltuvat luonnonmukaisten elintarvikkeiden jalostukseen. Tutkimuksen kannalta merkityksellisiä aloja kartoitetaan myös maataloustutkimuksen pysyvän komitean kolmannessa tulevaisuusraportissa[24].

Luonnonmukaisen rehuvalkuaisen saatavuutta on tarkasteltu useissa EU:n rahoittamissa, luonnonmukaista maataloutta ja vähäpanoksista maataloutta käsitelleissä tutkimushankkeissa[25]. Valkuaiskasveja on kuitenkin tutkittu vähän verrattuna muihin tuotantoaloihin, minkä seurauksena valkuaiskasvien sadot ovat pienentyneet viime vuosikymmenten aikana. Uudet investoinnit valkuaiskasvien tuotantoa koskevaan tutkimukseen voisivat auttaa kaventamaan tätä kuilua ja vakauttaa tätä myötä satoja ja parantaa tuotteiden laatua (valkuaispitoisuus, sulavuus, jne.). Näin valkuaiskasveista voisi tulla viljelijöille ja koko toimitusketjulle kannattavampia.

Tutkimus voisi myös johtaa parannuksiin eläinten ravitsemuksessa, rehun muuntosuhteessa, jalostuksessa ja kotieläintaloudessa luonnonmukaisessa tuotannossa, jos siinä keskitytään kestävyyden parantamiseen, resurssitehokkuuteen, mukaan lukien vesien ja maaperän suojelu, luonnon monimuotoisuuteen sekä ilmastonmuutokseen mukautumiseen ja ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämiseen.

Luonnonmukaisten siementen, luonnonmukaisen kotieläinmateriaalin sekä luonnonmukaisten nuorten kalojen ja simpukantoukkien saatavuus on myös taloudellinen ja tekninen haaste luomutuottajille. Vaikka tilanne vaikuttaa parantuneen hieman luonnonmukaisten siementen osalta, turvaudutaan usein poikkeuksiin, jotka mahdollistavat perinteisten käsittelemättömien siementen käytön. On tärkeää lisätä tuottajille suunnattua tiedotusta luonnonmukaisten siementen saatavuudesta koko EU:ssa perustamalla Euroopan tasolla siementietopankki.

Komissio suosittaa asianomaisille sidosryhmille, että Euroopan tasolla perustettaisiin tietopankki, johon sisällytettäisiin tietoa luonnonmukaisten siementen saatavuudesta. Komissio kannustaa sidosryhmiä – eritoten vesiviljelyalan neuvoa-antavassa toimikunnassa – harkitsemaan samanlaisia aloitteita, jotka koskisivat luonnonmukaisten nuorten kalojen ja simpukantoukkien saatavuutta.

Tämän lähestymistavan täydentämiseksi on myös tarpeen tiukasti rajoittaa turvautumista poikkeuksiin periaatteesta, jonka mukaan luonnonmukaisten siementen käyttö on pakollista. On myös tarpeen lisätä jalostustekniikoita koskevaa tutkimusta tarkastellen samalla mahdollisuutta käyttää paikallisia kantoja ja osittain jalostettuja lajeja luonnonmukaisten siementen tuottamiseksi samalla kun varmistetaan, että noudatetaan luonnonmukaista maataloutta koskevia periaatteita ja tavoitteita. Luonnonmukaista tuotantoa harjoittavat vesiviljelyalan tuottajat ovat todenneet, että luonnonmukaisten nuorten kalojen ja simpukantoukkien saatavuus rajoittaa edelleen alan kasvumahdollisuuksia.

4.3.2.     Välineet

EU:n tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmalla ”Horisontti 2020” voidaan tuottaa ratkaisuja ja välineitä, joilla voidaan edelleen tehostaa tutkimusta ja tutkimustulosten hyödyntämistä. Horisontti 2020 -ohjelmaan sisältyy erilaisia mekanismeja, joilla edistetään tutkimusta ja innovointia, esittelyä, koordinointia, verkottumista ja koulutusta sekä tuetaan infrastruktuureja ja innovointia, esimerkiksi pk-yrityksissä.

Luonnonmukaisen maatalouden osallistuminen maatalouden tuottavuutta ja kestävyyttä koskevaan eurooppalaiseen innovaatiokumppanuuteen (EIP) on olennaisessa asemassa innovoinnin edistämisessä ja yhteistyön parantamisessa tiedemaailman, maatalouden, maatalouden neuvontapalveluiden ja teollisuuden välillä alueellisella, kansallisella ja Euroopan tasolla.

Jotta haasteisiin pystyttäisiin vastaamaan, tarvitaan viljelijöiden suurempaa panosta, jotta tutkimus- ja innovaatiotarpeet voitaisiin tunnistaa paremmin (toimi 6). Eurooppalaisessa innovaatiokumppanuudessa voidaan käyttää useita muotoja tarkasteltaessa erityisiä kysymyksiä, joilla on merkitystä luonnonmukaisen maatalouden kannalta ja joissa kaivattaisiin viljelijöiden aktiivista osallistumista. Jäsenvaltioiden olisi muun muassa harkittava poikkeuksista luopumista, kun ne määrittelevät innovaatioita koskevia painopisteitä maaseudun kehittämisohjelmiensa yhteydessä. Näitä painopisteitä määritellessään jäsenvaltiot voivat lisätä tietämystä viljelijöiden ja tutkijoiden parissa sekä helpottaa näitä aiheita käsittelevien toimintaryhmien perustamista. Vuosina 2000–2012 EU:n rahoittamilla 49:llä vähäpanoksista ja luonnonmukaista maataloutta koskeneella tutkimushankkeella lujitettiin luonnonmukaisen tuotannon tutkimus- ja innovointikapasiteettia[26]. Jos tutkimuksen kautta saatujen, eritoten tuotantomenetelmiä koskevien tietojen soveltamista käytännössä pystyttäisiin parantamaan, tutkimustulosten vaikuttavuus lisääntyisi ja alan suorituskyky kohenisi. Olisi kannustettava toteuttamaan erityisiä toimenpiteitä, joilla hyödynnettäisiin nykyisiä tutkimustuloksia ja saatuja käytännön kokemuksia, jotta voitaisiin testata mahdollisia ratkaisuja ja soveltaa niitä käytännössä.

Luonnonmukaisia elintarvikkeita ja luonnonmukaista maataloutta koskevan tutkimuksen teknologinen alusta toimisi myös toimenkuvansa mukaisesti antamalla oman panoksensa strategiseen tutkimus- ja innovointiohjelmaan.

Luonnonmukaisen tuotannon alalla on edelleen varaa parantaa tutkimuksen rahoituksen koordinointia koko EU:ssa. Horisontti 2020 -ohjelma tarjoaa tukea kansallisten rahoittajien verkostoille yhteisten ehdotuspyyntöjen järjestämiseksi. Mahdollisuuksia lisähyödyntää ERA-Net-järjestelmää ja/tai yhteisen ohjelmasuunnittelun välineitä edistetään aktiivisesti. Tämän myötä edistetään nykyisiä yhteistyösuhteita, kuten ERA-Netin CORE-Organic Plus -toimea.

Horisontti 2020 -ohjelman yhteydessä työohjelmissa on otettava huomioon ne haasteet ja saadut kokemukset, joita liittyy seuraaviin: viljelijöiden esille tuomat tutkimustarpeet, tutkimustulosten vaihto, mukaan lukien muita tuotannonaloja koskevat tulokset, ja eurooppalaisten tutkimustoimien lisäkoordinointi (toimi 7).

Toimi 6:          Komissio järjestää konferenssin vuonna 2015 yksilöidäkseen tutkimuksen ja innovoinnin painopisteitä tuottajien kannalta ajatellen niitä haasteita, joita voi aiheutua luonnonmukaista tuotantoa koskevien uusien sääntöjen vuoksi. Toimi 7:          Komissio ottaa asiaan liittyvissä Horisontti 2020 -ohjelman muodoissa huomioon tarpeen – lujittaa tutkimusta, tulosten vaihtoa ja tulosten hyödyntämistä erityisillä toimenpiteillä, kuten tutkimus- ja innovointitoimet, temaattiset verkostot ja muuntyyppiset yhteistyö- ja tukitoimet, joilla lisätään synergiaa yhtäältä muiden tuotannonalojen tutkimustulosten ja toisaalta perinteistä ja luonnonmukaista maataloutta koskevan tutkimuksen välillä, – tukea ERA-Net-järjestelmää tai muuntyyppisiä välineitä, jotta EU:ssa lisättäisiin tutkimuksen koordinointia tutkimusrahoittajien kesken tutkimusalan yhteisten ehdotuspyyntöjen tekemiseksi.

4.4.        Seuranta ja arviointi

Tilastotietojen saatavuus on olennaista luonnonmukaista tuotantoa koskevan unionin politiikan muotoilemiseksi ja seuraamiseksi sekä kyseisen politiikan täytäntöönpanon arvioimiseksi erityisesti tuotantoalaa, luonnonmukaisten elintarvikkeiden toimitusketjun hintoja, kaupankäyntiä, kuluttajien mieltymyksiä ja erityisiä markkinakanavia koskevien tietojen osalta. Euroopan komissio rahoittaa tutkimushanketta ”Data network for better European organic market information – Organic data network”, jonka tavoitteena on lisätä luonnonmukaisten elintarvikkeiden eurooppalaisten markkinoiden avoimuutta lisäämällä markkinatietoutta alasta[27]. Lisäponnistelut tietojen keräämiseksi, analysoimiseksi ja levittämiseksi parantavat luonnonmukaisen tuotannon alan avoimuutta ja luottamusta alaan.

Jotta voitaisiin paremmin arvioida EU:n lainsäädännön täytäntöönpanon tehokkuutta ja vaikuttavuutta, on myös tarpeen lisätä tietoa siitä, miten lisäarvo jakautuu ketjua pitkin ja missä määrin tämä hyödyttää maataloustuottajia (toimi 9). Se, kuinka houkuttelevaa luonnonmukainen tuotanto on pientilojen ja mikroyritysten silmissä, erityisesti kun ajatellaan luonnonmukaisen tuotannon järjestelmään siirtymisen esteitä ja houkuttelevuutta, on myös tärkeä tekijä uuden YMP:n täytäntöönpanossa.

Toimintasuunnitelman avulla aikaansaatua kehitystä tarkastellaan vuonna 2020.

Toimi 8:          Komissio julkaisee luonnonmukaisesta tuotannosta EU:ssa säännöllisesti kertomuksia, jotka sisältävät erityisesti tietoja pinta-aloista, luomutuotannossa mukana olevista tiloista ja keskeisistä tuotantoaloista. Toimi 9:          Komissio aikoo – analysoida lisäarvon jakautumista elintarvikkeiden toimitusketjua pitkin, – analysoida luonnonmukaiseen tuotantoon siirtymisen esteitä tekemällä selvityksen luomujärjestelmän houkuttelevuudesta erityisesti pientilojen sekä elintarvikkeiden tuotantoalalla toimivien pk-yritysten kannalta.

5.           Varmistetaan kuluttajien luottamus EU:n luomujärjestelmään

Yksi luonnonmukaisen tuotannon suurimmista haasteista on riski kuluttajien luottamuksen menettämisestä.

Akkreditointia ja markkinavalvontaa EU:ssa koskevan uuden kehyksen[28] myötä akkreditoinnista on tullut tärkein väline vaatimustenmukaisuutta arvioivien elinten, kuten luonnonmukaisen tuotannon alan tarkastuslaitosten, teknisen pätevyyden osoittamisessa. Akkreditoinnista vastaa nykyisin EU:n jäsenvaltioissa yksi ainoa kansallinen akkreditointielin, jolla on julkista valtaa.

Eurooppalaisten akkreditointielinten yhteistyöjärjestöön on perustettu työryhmä käsittelemään erityisesti seikkoja, jotka liittyvät luonnonmukaisen tuotannon alalla toimivien tarkastuslaitosten akkreditointiin. Työryhmä hyväksyi läheisessä yhteistyössä komission kanssa asiakirjan, jota alalla toimivien kansallisten akkreditointielinten on sovellettava tammikuusta 2014 alkaen[29].

Samaan aikaan komissio toteutti vuosina 2012 ja 2013 elintarvike- ja eläinlääkintätoimiston välityksellä 10 luomutuotannon valvontajärjestelmän tarkastusta jäsenvaltioissa ja 4 tällaista tarkastusta kolmansissa maissa. Kun otetaan huomioon elintarvike- ja eläinlääkintätoimiston raporteissa kuvaillut havainnot, vaikuttaa siltä, että tiiviimpi koordinointi ja yhteistyö toimivaltaisten viranomaisten ja kansallisten akkreditointielinten välillä on tarpeen (toimi 10), jotta tarkastuslaitosten valvonta EU:ssa olisi tehokkaampaa ja tuloksellisempaa.

Tuonnin osalta vaikuttaa myös tarpeelliselta helpottaa luonnonmukaisten tuotteiden tuontitodistusten toimittamista ja lisätä tietämystä siitä toimijoiden ja jäsenvaltioiden tulliviranomaisten keskuudessa, erityisesti verkossa olevan yhtenäistetyn tullitariffin eli TARIC:n[30] välityksellä (toimi 11).

On myös tarpeen keventää ja yksinkertaistaa hallinnollista taakkaa sekä lisätä luonnonmukaisten tuotteiden jäljitettävyyttä käyttämällä sähköistä sertifiointijärjestelmää (toimi 12).

Petollinen toiminta ja tahalliset rikkomukset ovat yksi keskeisistä, kuluttajien luottamukseen vaikuttavista tekijöistä. EU tukee jäsenvaltioita ja muita elintarvikeketjun toimijoita, jotta ne yksilöisivät toimia, joilla voidaan ennalta ehkäistä tällaisia rikkomuksia ja puuttua niihin (toimi 13).

Toimi 10:        Komissio kannustaa jäsenvaltioita tarkastelemaan akkreditointielinten ja toimivaltaisten viranomaisten toteuttamien toimien välistä synergiaa ja näiden toimien yksinkertaistamista. Komissio laatii lisäohjeistusta vuonna 2016. Se on tarpeen mukaan yhteydessä akkreditointielimiin, jotka vastaavat tarkastuslaitosten valvonnasta kolmansissa maissa. Toimi 11:        Komissio ehdottaa TARIC-komitealle, että luonnonmukaista tuotantoa koskevan lainsäädännön vaatimukset sisällytettäisiin TARIC-tietokantaan. Toimi 12:        Komissio kehittää – järjestelmän tuonnin sähköistä sertifiointia varten moduulina, joka sisällytetään TRACES-järjestelmään (tuleva virallisen valvonnan tiedonhallintajärjestelmä – IMSOC) viimeistään vuonna 2015, – lähestymistavan sähköistä sertifiointia varten sisämarkkinoilla; lähestymistapa on tarkoitus sisällyttää tulevaan virallisen valvonnan tiedonhallintajärjestelmään (IMSOC). Toimi 13:        Komissio avustaa jäsenvaltioita kehittämään ja täytäntöönpanemaan politiikkaa, jolla torjutaan petoksia luonnonmukaisen tuotannon alalla, seuraavin tavoin: – järjestetään kohdennettu työpaja / kohdennettuja työpajoja kokemusten ja hyvien käytäntöjen jakamiseksi, ja – luodaan kooste/kokoelma eri tapauksista.

6.           Vahvistetaan EU:n luonnonmukaisen tuotannon ulkoista ulottuvuutta

EU:lla on tärkeä rooli elintarvikkeiden ja erityisesti korkealaatuisten tuotteiden kaupassa. Ottaen huomioon, että tuonnin ja viennin vuotuinen kokonaisarvo on 196 miljardia euroa (vuosien 2010–2012 keskimääräiset tiedot), EU on maailman johtava maataloustuotteiden kauppias. EU:n vientivahvuus ovat kulutukseen niin jalostettuina kuin jalostamattomina valmiit lopputuotteet, joiden osalta EU:n nettotase kaupassa on 6,7 miljardia euroa (vuosien 2010–2012 keskiarvo). Tähän sisältyvät viinit, tislatut alkoholijuomat, juustot ja lihavalmisteet, jotka tuovat ketjussa huomattavaa lisäarvoa.

Sen varmistaminen, että EU:n luomutuottajat seuraavat samaa trendiä kuin Euroopan elintarviketeollisuus ja kehittävät vahvuuksiaan täysimääräisesti, hyödyttää tuottajia EU:ssa.

Koska kaupankäynti kasvaa, EU:n luomujärjestelmällä on varmistettava, että tuodut tuotteet ovat sen tiukan määritelmän mukaisia, jota EU:ssa sovelletaan luonnonmukaisiin elintarvikkeisiin ja luonnonmukaiseen maatalouteen. Lisäksi on kuluttajia ajatellen yhä suuremmassa määrin tarpeen taata kolmansissa maissa sovelletun valvontajärjestelmän luotettavuus, kun kyseessä ovat luonnonmukaiseen tuotantoon liittyvät merkinnät ja luomutunnus.

Luonnonmukaisia tuotteita tuodaan EU:hun paljon kehitysmaista. Olisi kiinnitettävä erityistä huomiota uusien valvonta- ja tuotantosääntöjen täytäntöönpanon vaikutuksiin, jotta varmistettaisiin, että kehitysmaista voidaan edelleen tuoda tuotteita (toimi 14).

Joissakin vastaavuusjärjestelyissä, joita EU on toteuttanut muiden maailman luonnonmukaisten tuotteiden johtavassa asemassa olevien markkinoiden kanssa, määrätään vastavuoroisista edellytyksistä EU:hun sijoittautuneiden tuottajien kannalta, vaikka näiden järjestelyjen soveltamisala saattaakin hieman vaihdella. Ainoastaan niissä järjestelyissä, jotka on tehty EU:n ja Yhdysvaltojen välillä, määrätään luonnonmukaista tuotantoa koskevasta sääntelyyn ja standardeihin liittyvästä yhteistyöstä. Pyrkimällä laajentamaan muiden luonnonmukaisten tuotteiden johtavassa asemassa olevien markkinoiden kanssa tehtyjä järjestelyitä sisällyttämällä niihin tällaisen sääntelyyn ja standardeihin liittyvän yhteistyön komissio tavoittelee tiiviimpää lähentymistä näillä markkinoilla sovellettujen luonnonmukaista tuotantoa koskevien standardien välillä. Tämän mukaisesti komissio tarkastelee mahdollisuutta tehdä monenvälinen sopimus luonnonmukaisten tuotteiden johtavien markkinoiden välillä (toimi 15). Tällainen monenvälinen sopimus, jota tuettaisiin sääntelyyn liittyvällä yhteistyöllä, loisi valvonta- ja tarkastusjärjestelmään synergiaa, minkä turvin vientiin suuntautunutta luonnonmukaista tuotantoa helpotettaisiin tuntuvasti sekä keskeisissä luonnonmukaista tuotantoa harjoittavissa maissa että kehitysmaissa.

Vaikka saatavilla ei ole yksityiskohtaisia tietoja luonnonmukaisilla tuotteilla käytävän kaupan volyymeistä ja arvosta, on tärkeää parantaa tietämystä kaupankäynnistä, yksilöidä esimerkiksi nykyisiä ja potentiaalisia EU:n tuotteiden markkinoita sekä keskittää ulkoiset toimet niihin EU:n kauppakumppaneihin, jotka ovat johtavassa asemassa (toimi 16).

Codex Alimentarius -ohjeistossa (jonka FAO ja WHO ovat laatineet) 185 jäsenvaltiota ja 1 jäsenenä oleva organisaatio eli EU asettavat standardeja, joita käytetään viitteinä kansainvälisessä kaupankäynnissä, myös luonnonmukaisilla tuotteilla käytävässä kaupassa. Kun maailmanlaajuinen kauppa kehittyy ja riski siitä, että annetaan toisistaan eroavia kansallisia standardeja erityisesti kehittymässä olevilla aloilla, kasvaa, vaikuttaa tarpeelliselta jatkaa töitä nykyisten Codex-standardien päivittämiseksi ja täydentämiseksi (toimi 17).

EU:n uusi luomutunnus saadaan suojattua, kun se rekisteröidään yhteisömerkiksi sisämarkkinoiden harmonisointivirastossa ja joissakin naapurimaissa, esimerkiksi Sveitsissä ja Norjassa. Sen varmistamiseksi, ettei EU:n luomutunnusta käytetä väärin kolmansissa maissa, rekisteröintiä tavaramerkiksi olisi jatkettava ottaen samalla huomioon markkinapotentiaali ja EU:n luomutunnuksen väärinkäyttöriski (toimi 18).

Toimi 14: Komissio tukee jatkossakin kehitysmaihin sijoittautuneita kauppakumppaneita ja tekee niiden kanssa yhteistyöstä osana EU:n kehityspolitiikkaa. Olisi harkittava, pitäisikö kehitysmaihin sijoittautuneiden, tuotteita EU:hun tuovien sidosryhmien ja kehitysmaiden edustajien kanssa käydä keskusteluja, jotta varmistettaisiin, että kauppa on EU:n lainsäädännön mukaista. Toimi 15: Komissio pohtii, voitaisiinko standardeja lähentää aiempaa suuremmassa määrin luonnonmukaisen alan johtavien kumppaneiden välillä, ja tarkastelee, olisiko mahdollista tehdä monenvälinen sopimus. Toimi 16: Komissio tarkastelee eri mahdollisuuksia kerätä ja analysoida tilastotietoja kolmansien maiden kanssa käytävän kaupan volyymistä ja arvosta, jotta saataisiin enemmän tietoa EU:n luomualan potentiaalisista markkinoista. Erityistä huomiota on kiinnitettävä kehitysmaihin, sillä ne ovat EU:n markkinoiden toimittajia jo nykyisinkin ja jatkossa kenties yhä suuremmassa määrin. Toimi 17: Codex Alimentarius -ohjeistoa osalta komissio tukee vesiviljelyä koskevien sääntöjen kehittämistä ja tutkii, olisiko mahdollista aloittaa luonnonmukaista viiniä koskevien sääntöjen kehitystyö. Toimi 18: Komissio parantaa EU:n luomutunnuksen suojelua kolmansissa maissa rekisteröimällä luomutunnuksen yhteisömerkkinä ja/tai kahdenvälisten sopimusten avulla.

[1]               Arvio FiBL.

[2]               Luonnonmukaisen tuotannon kokonaisala (ha) (luonnonmukaisessa tuotannossa ja siirtymisvaiheessa oleva ala), mukaan lukien peltokasvit, pysyvä nurmi (laitumet ja niityt), monivuotiset viljelmät ja kesanto osana viljelykiertoa.

[3]               KOM(2010) 2020: ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia”.

[4]               Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1386/2013/EU, annettu 20 päivänä marraskuuta 2013, yleisestä unionin ympäristöalan toimintaohjelmasta vuoteen 2020 – ”Hyvä elämä maapallon resurssien rajoissa”.

[5]               KOM(2004) 415 lopullinen.

[6]               Ehdotuksen viite.

[7]               Vaikutusten arviointi on saatavissa seuraavasta osoitteesta: http://ec.europa.eu/governance/impact/ia_carried_out/cia_2013_en.htm

[8]               Ks. EU:n rahoittama tutkimushanke: ORGAP, saatavilla osoitteessa http://www.orgap.org/

[9]               Ks. luonnonmukaista maataloutta koskevan EU:n politiikan uudelleentarkastelusta järjestetyn julkisen kuulemisen (15.1.–10.4.2013) tulokset, saatavilla osoitteesta

                http://ec.europa.eu/agriculture/organic/files/eu-policy/of_public_consultation_final_report_en.pdf

[10]             Asetus (EU) N:o 1305/2013.

[11]             Ks. tutkimus ”Use and Efficiency of Public Support Measures addressing Organic Farming”, marraskuu 2011, saatavilla osoitteessa

http://ec.europa.eu/agriculture/external-studies/organic-farming-support_en.htm

[12]             KOM(2011) 244 lopullinen ”Luonnonpääoma elämämme turvaajana: luonnon monimuotoisuutta koskeva EU:n strategia vuoteen 2020”.

[13]             SWD(2013) 155 final ”Vihreä infrastruktuuri (GI) – Euroopan luonnonpääoman parantaminen”.

[14]             KOM(2006) 231 lopullinen ”Maaperän suojelua koskeva teemakohtainen strategia”.

[15]             Direktiivi 2009/147/EY.

[16]             Direktiivi 43/92/ETY.

[17]             Direktiivi 91/676/ETY.

[18]             Direktiivi 2000/60/EY.

[19]             Direktiivi 2001/81/EY.

[20]             Erityiseurobarometri 410 – Wave EB 80.2 – TNS Opinion & Social, kysely tehty marraskuussa 2013.

[21]             Consumer market study on the functioning of voluntary food labelling schemes for consumers in the European Union (tammikuu 2014), saatavilla osoitteessa

                [Link to be provided]

[22]             Komission ehdotuksen COM(2013) 812 final mukaisesti, asiakirja saatavilla osoitteessa

                http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=COM:2013:0812:FIN:EN:PDF

[23]             Komission ehdotus COM(2014) 32 final, 30.1.2014, 2014/0014 (COD).

[24]             http://ec.europa.eu/research/agriculture/scar/pdf/scar_feg3_final_report_01_02_2011.pdf

[25]             Erityisesti LEGUME-FUTURES, MicroFIX ja INTERCROP.

[26]             http://ec.europa.eu/research/bioeconomy/agriculture/news-events/news/20120903_en.htm

[27]             Alustavien tulosten mukaan tietojenkeruun metodologiaa on yhä syytä yhdenmukaistaa.

[28]             Asetus (EY) N:o 765/2008.

[29]             Guidelines on the use of EN 45011 and ISO/EC 17021 for Certification to EN ISO 3834 (julkaistu 3.7.2013): http://www.european-accreditation.org/publication/ea-6-02-m.

[30]             http://ec.europa.eu/taxation_customs/dds2/taric/taric_consultation.jsp?Lang=en