1.        Johdanto

1.1         Taloudellinen tausta

Talous- ja finanssikriisi on vaikuttanut finanssialan kykyyn kanavoida varoja reaalitalouteen ja erityisesti pitkäaikaisiin investointeihin. Vahva riippuvuus pankkien välitystoiminnasta, pankkien velkavivun purkaminen ja sijoittajien luottamuksen heikkeneminen ovat vähentäneet rahoitusta kaikilla talouden aloilla. Unioni on toiminut määrätietoisesti kääntääkseen nykyiset suuntaukset ja palauttaakseen kestävän kehityksen ja investoinnin edellytykset. Julkista taloutta on vakautettu ja menettelyjä budjetti- ja talouspolitiikan koordinoinnin parantamiseksi on otettu käyttöön. EKP on toiminut tinkimättömästi palauttaakseen luottamuksen markkinoihin. Lisäksi pankkiunionin perustaminen edesauttaa finanssialan eheyttämistä ja luottamuksen palauttamista euroalueeseen.

Näiden parannusten hyödyntäminen edellyttää pitkäaikaisia investointeja, joilla voidaan tukea älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua. Rahoitusjärjestelmän kyky kanavoida varoja pitkäaikaisiin investointeihin on keskeisessä asemassa sen varmistamisessa, että Eurooppa voi palata kestävälle kasvu-uralle.

1.2         Pitkäaikaisen rahoituksen tarve

Pitkäaikaisella rahoituksella on tiettyjä keskeisiä piirteitä[1]:

Sillä rahoitetaan tuottavia toimia, jotka tukevat kasvua alentamalla kustannuksia, monipuolistamalla tuotantovälineitä ja luomalla työpaikkoja älykkäällä, kestävällä ja osallistavalla tavalla. Sitä käytetään kärsivällisesti siinä mielessä, että sijoittajat ottavat huomioon sijoitustensa pitkän aikavälin tulokset ja riskit lyhyen aikavälin hinnanvaihtelujen sijaan. Tämän pitkän aikavälin tähtäin toimii suhdanteita tasoittavasti ja edistää rahoitusvakautta. Sitä käytetään sitoutuneesti siten, että sijoittajien sijoitusstrategioissa otetaan huomioon pitemmän aikavälin näkökohtia, kuten ympäristöön, yhteiskuntaan ja hallintoon liittyvät kysymykset.

Infrastruktuuri ja pk-yritykset ovat merkittäviä kestävän kehityksen edistäjiä. Korkealuokkainen infrastruktuuri parantaa muun talouden tuottavuutta mahdollistamalla kasvun ja helpottamalla sisämarkkinoiden yhteenliittämistä. On arvioitu, että EU:n kannalta merkityksellisissä liikenne-, energia-, ja televiestinnän infrastruktuuriverkostoissa tarvitaan 1 biljoonan euron investoinnit vuoteen 2020 ulottuvalla jaksolla.[2] Merkittäviä investointeja tarvitaan myös inhimillisen pääoman[3], T&K:n, uusien teknologioiden ja innovaatioiden alalla Eurooppa 2020 -strategian ja vuoteen 2030 ulottuvan ilmasto- ja energiapaketin[4] mukaisesti.

Pk-yritysten osuus työpaikoista EU:ssa on noin kaksi kolmasosaa ja lisäarvosta lähes 60 prosenttia. Ne edesauttavat BKT:n kasvua huomattavasti yleisesti tärkeän asemansa vuoksi mutta myös siksi, että ne kykenevät innovoimaan, kasvamaan ja luomaan työllisyyttä

Talous- ja finanssikriisistä johtuva epävarmuuden ja riskien välttämisen ilmapiiri on vaikuttanut sekä rahoituksen kysyntään että sen tarjontaan. Kysynnän osalta tämä on ilmennyt pk-yritysten, yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuuksien ja muiden pitkäaikaista rahoitusta vaativien investointihankkeiden rahoituskysynnän vähenemisenä, minkä vuoksi pitkäaikaisen investoinnin ja rahoituksen taso ei ole optimaalinen. Tarjonnan osalta kriisi on lisännyt riskien välttämistä, mikä on johtanut likviditeetin suosimiseen, joka vuorostaan yhdessä pankkialan velkavivun purkamisen kanssa on vaikuttanut talouden kykyyn rahoittaa itseään pitkillä takaisinmaksuajoilla. Se, että pitkäaikainen rahoitus ei ole optimaalista, on osoitus myös markkinahäiriöistä ja puutteista välitysketjussa.[5]

Näiden kysymysten ratkaiseminen kuuluu EU:n ensisijaisiin tavoitteisiin. Talouden kyky tarjota pitkäaikaista rahoitusta, joka vahvistaa Euroopan talouden ja teollisuuden kilpailukykyä, riippuu sen kyvystä kanavoida säästöjä avoimen, turvallisen ja kilpailukykyisen finanssialan kautta. Oikeusvarmuus ja sijoittajien luottamus ovat tässä yhteydessä olennaisen tärkeässä asemassa.

1.3         Pitkäaikaista rahoitusta käsittelevä vihreä kirja ja julkinen kuuleminen

Euroopan komissio hyväksyi 25. maaliskuuta 2013 pitkäaikaista rahoitusta käsittelevän vihreän kirjan, joka käynnisti laajan keskustelun eri tekijöistä, jotka tukevat Euroopan talouden kykyä hankkia elpymisensä jatkumiseen ja nopeuttamiseen tarvitsemansa varat. Vihreässä kirjassa pyrittiin selvittämään, miten valtioiden, yritysten ja kotitalouksien säästöt voitaisiin paremmin kanavoida vastaamaan pitkän aikavälin rahoitustarpeisiin.

Sidosryhmät suhtautuivat erittäin myönteisesti vihreään kirjaan liittyvään kuulemiseen, johon saatiin yhteensä 292 vastausta kaikilta talouden aloilta.[6] Valtaosa sidosryhmistä oli samaa mieltä tarpeesta lisätä pitkäaikaisen rahoituksen lähteitä Euroopassa ja tunnusti pankkien jatkossakin keskeisen aseman etenkin pk-yritysten kannalta. Vastauksissa korostettiin tarkoin määritellyn ja vakaan sääntely-ympäristön tärkeyttä, mutta monet sidosryhmät peräänkuuluttivat lisäksi sääntelyuudistusten parempaa kalibrointia, jotta niissä otettaisiin huomioon pitkäaikaisen rahoituksen tavoitteet.

1.4         Muut Euroopan ja kansainvälisen tason poliittiset aloitteet

Pitkäaikaista rahoitusta koskevaa keskustelua on käyty sekä Euroopan että kansainvälisellä tasolla. Talous- ja rahoituskomitea on perustanut korkean tason asiantuntijaryhmän, jonka joulukuussa 2013 julkaistussa raportissa[7] keskityttiin tarkastelemaan pk-yrityksiä ja infrastruktuuria. Euroopan parlamentti hyväksyi 26. helmikuuta 2014 päätöslauselman[8] Euroopan talouden pitkän aikavälin rahoittamisesta. Päätöslauselmassa otetaan esille useita tässä tiedoksiannossa käsiteltyjä kysymyksiä.

Kansainvälisellä tasolla G20-maat kannattivat syyskuussa 2013 investointien rahoittamista koskevaa suunnitelmaa[9] ja perustivat työryhmän jatkamaan pitkäaikaiseen rahoitukseen liittyvien kysymysten työstämistä. OECD on kehittänyt yhteisösijoittajille pitkäaikaista rahoittamista koskevat korkean tason periaatteet[10].

***

Tässä tiedonannossa esitellään konkreettisia toimia, jotka perustuvat vihreään kirjaan liittyvään kuulemiseen. Pitkäaikaisten investointien rahoituksen kehittäminen ja hajauttaminen on monimutkainen ja moniulotteinen tehtävä, johon ei riitä yksittäinen toimenpide tai ”ihmeratkaisu” vaan johon vaaditaan useita vastauksia ja aloitteita. Tässä tiedonannossa ehdotetuissa toimenpiteissä keskitytään i) yksityisten pitkäaikaisen rahoituksen lähteiden lisäämiseen, ii) julkisen rahoituksen käytön tehostamiseen, iii) pääomamarkkinoiden kehittämiseen, iv) pk-yritysten rahoituksensaantimahdollisuuksien parantamiseen, v) yksityisen rahoituksen hankkimiseen infrastruktuurille ja vi) kestävän finanssipolitiikan toimintaympäristön parantamiseen.

Komissio esittää tämän tiedonannon ohella seuraavat asiakirjat:

ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavia laitoksia koskevan direktiivin tarkistamista koskeva ehdotus, jonka tarkoituksena on tukea työeläkkeiden jatkokehittämistä. Työeläkelaitokset ovat EU:ssa tärkeitä pitkäaikaisia investointeja tekeviä yhteisösijoittajia; tiedonanto joukkorahoituksesta, joka on yhä tärkeämpi rahoituslähde pk-yrityksille. 2.        Yksityisten pitkäaikaisen rahoituksen lähteiden lisääminen

On olennaisen tärkeää tukea pankkien vastuullista lainanantoa ja lisätä muita kuin pankkialan rahoituslähteitä, kuten yhteisösijoittajia, joihin kuuluvat esimerkiksi vakuutusyritykset, eläkerahastot, perinteiset tai vaihtoehtoiset sijoitusrahastot, valtio-omisteiset rahastot ja säätiöt. Vaikka pankkien asema tulee edelleen olemaan keskeinen, rahoituksen hajauttaminen on tärkeää paitsi lyhyellä aikavälillä rahoituksen saatavuuden parantamiseksi, myös pitkällä aikavälillä, koska hajautettu rahoitus voi auttaa Euroopan taloutta kestämään paremmin tulevat kriisit.

Pankit

Tammikuusta 2014 alkaen asteittain voimaan tulevien vakavaraisuusasetuksen ja neljännen vakavaraisuusdirektiivin[11] mukaan pankeilla on oltava hallussaan aiempaa enemmän pääomaa, mikä parantaa niiden kykyä kattaa mahdollisia tappioita. Komissio aikoo arvioida pitkäaikaista rahoitusta koskevien vakavaraisuusasetuksen vaatimusten asianmukaisuutta kaksivaiheisesti vuosina 2014 ja 2015.

Pankkeihin aletaan lisäksi soveltaa uusia maksuvalmiuden hallintaa koskevia vaatimuksia, joiden myötä niillä on paremmat valmiudet selviytyä äkillisistä maksuvalmiushäiriöistä. Vaikka tämän odotetaan lisäävän luottamusta rahoitusjärjestelmään, tiukennettujen maksuvalmiussääntöjen väitetään voivan vaikuttaa pankkien kykyyn myöntää pitkäaikaisia lainoja. Maksuvalmiusvaatimuksen (vaatimus, jossa on kuukauden tarkastelujakso) käyttöönotolla Euroopassa ja meneillään olevilla kansainvälisillä keskusteluilla pysyvän varainhankinnan vaatimuksesta (vaatimus, jossa on vuoden tarkastelujakso) on pyrittävä löytämään oikea tasapaino yhtäältä sen tavoitteen välille, jonka tarkoituksena on parantaa pankkialan valmiuksia selviytyä maksuvalmiushäiriöistä, ja toisaalta sen tavoitteen välille, jonka tarkoituksena on välttää liiallisten rajoitusten asettamista maturiteettitransformaatiotoiminnalle, koska liialliset rajoitukset vähentävät saatavilla olevaa pitkäaikaista rahoitusta.[12] Lisäksi vakavaraisuusasetuksessa säädetään maksuvalmiusvaatimuksen asteittaisesta täytäntöönpanosta ja otetaan käyttöön pitkä tarkkailujakso ennen pysyvää varainhankinnan vaatimusta koskevien lainsäädäntöehdotusten tekemistä.

Pankkialan uudistukset ja erityisesti pankkiunionin toteuttaminen ovat keskeisessä asemassa luottamuksen palauttamiseksi finanssialaan ja erityisesti pk-yritysten rahoittamiseen vaikuttavan markkinoiden nykyisen pirstaleisuuden vähentämiseen. Kun nämä uudistukset on saatu päätökseen, luotonottajien ja sijoittajien odotetaan hyötyvän laajemmista, syvemmistä sekä paremmin säännellyistä ja valvotuista markkinoista.

Äskettäinen säädösehdotus EU:n luottolaitosten häiriönsietokykyä parantavista rakennetoimenpiteistä[13] on myös tärkeä tekijä, jolla pyritään turvaamaan keskeisiä rahoitustoimintoja, kuten lainojen myöntämistä taloudelle, erottamalla ne riskialttiista kaupankäyntiin liittyvistä toiminnoista. Tämä vähentäisi lisäksi kaupankäyntiin liittyvien toimintojen nykyistä ristiinrahoitusta talletuksilla, mikä lisäisi pankkien kannustimia myöntää lainoja reaalitaloudelle.

Toimenpiteet

Komissio aikoo laatia kertomukset pitkäaikaista rahoitusta koskevien vakavaraisuusasetuksen vaatimusten asianmukaisuudesta viimeistään vuonna 2014[14] ja vuonna 2015[15]. Valmistellessaan maksuvalmiusvaatimusta koskevaa delegoitua säädöstä[16] (joka on tarkoitus antaa vuoden 2014 ensimmäisellä puoliskolla) ja pysyvän varainhankinnan vaatimuksen lopullista kalibrointia[17] komissio ottaa mahdollisimman laajasti huomioon tarpeen välttää pankkien tarjoaman pitkäaikaisen rahoituksen perusteetonta rajoittamista. Lisäksi vakavaraisuusasetuksen tarkkailujaksoa pitäisi hyödyntää täysimääräisesti sen uusista maksuvalmiussäännöistä mahdollisesti aiheutuvien tahattomien vaikutusten mukauttamisessa ja käsittelemisessä, jotka kohdistuvat pitkäaikaisiin investointeihin.

Vakuutusyritykset

Yhteisösijoittajat, kuten vakuutusyritykset, ovat sopivia pitkäaikaisen rahoituksen tarjoajia. Vaikka yhteisösijoittajien sijoitukset vähemmän likvideihin omaisuuseriin, kuten infrastruktuuriomaisuuteen, ovat olleet vähäisiä, suurempien tuottojen etsiminen matalakorkoisessa ympäristössä kasvattaa yhteisösijoittajien halukkuutta sijoittaa kyseisenkaltaisiin omaisuuseriin.

Solvenssi II -direktiivillä[18], jota aletaan soveltaa 1. tammikuuta 2016, kumotaan tiettyjä jäsenvaltioissa voimassa olevia sijoitusten esteitä erityisesti vähemmän likvidien omaisuusluokkien osalta. Vakuutuksenantajat voivat vapaasti sijoittaa kaikentyyppisiin omaisuuseriin, joihin sovelletaan varovaisuusperiaatetta. Kyseisen periaatteen mukaan sijoittajien olisi voitava ”tunnistaa, mitata, seurata, hallita ja valvoa asianmukaisesti”[19] kyseisiin omaisuuseriin liittyviä riskejä.

Väitetään, että pääomavaatimusten vahvistaminen kaikkien mitattavissa olevien riskien, myös markkinariskien (joita ei otettu huomioon Solvenssi I -direktiivin mukaisessa oikeudellisessa järjestelmässä), kattamiseksi voi vaikuttaa yhteisösijoittajina toimivien vakuutuksenantajien sijoituskäyttäytymiseen ja pitkän aikavälin tavoitteisiin.[20] Tämän vuoksi komissio pyysi Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaista (EIOPA) syyskuussa 2012 tutkimaan, onko pääomavaatimusten kalibrointia ja suunnittelua tarpeen muuttaa vaarantamatta kuitenkaan järjestelmän tehokkuutta vakavaraisuuden valvonnan kannalta ja erityisesti infrastruktuuriin, pk-yrityksiin ja yhteiskunnallisiin yrityksiin kohdistuvien sijoitusten (myös näitä tarkoituksia varten otetun luoton arvopaperistamisen) kannalta. EIOPA esitti analyysinsa joulukuussa 2013.[21] Analyysissa suositellaan perusteita korkealuokkaisen arvopaperistamisen määrittelemiselle ja suunnitellaan tällaisten instrumenttien suotuisampaa kohtelua vähentämällä niihin kohdistuvia stressitekijöitä.[22] Tämä on tärkeä vaihe laajemmassa tavoitteessa edistää kestäviä arvopaperistamismarkkinoita (ks. jäljempänä oleva arvopaperistamista koskeva 4 jakso). Komissio ottaa EIOPAn alkuperäisen toimeksiannon mukaisesti huomioon sen viimeisimmän raportin ja mahdolliset muutokset muiden omaisuusluokkien kuin arvopaperistamisten (infrastruktuurin, pk-yritysten ja yhteiskunnallisten yritysten) käsittelyyn laatiessaan Solvenssi II -direktiiviin liittyviä delegoituja säädöksiä.

Lisäksi Omnibus II -direktiivissä[23] otetaan käyttöön Solvenssi II -hankkeeseen sisällytettäviä toimenpiteitä jotka on suunniteltu nimenomaisesti vahvistamaan olemassa olevia kannustimia kattaa pitkäaikaiset vastuut pitkäaikaisilla omaisuuserillä ja säilyttää kyseiset omaisuuserät eräpäivään saakka. Luetteloa omaisuuseristä, joita voidaan käyttää vastaavuuskorjausten tekemisessä, on laajennettu siten, että se kattaa eräät keskeiset pitkäaikaiset sijoitukset, kuten infrastruktuurihankkeiden joukkolainat.

Toimenpiteet

Komissio aikoo hyväksyä viimeistään syyskuussa 2014 Solvenssi II -direktiiviin liittyvän delegoidun säädöksen, joka sisältää vakuutuksenantajien tekemiä pitkän aikavälin sijoituksia edistäviä kannustimia.

Eläkerahastot

Eläkerahastot ovat yhteisösijoittajia, joilla on pitkäaikaisia vastuita. Siten ne voivat toimia ”kärsivällisinä” sijoittajina. Komissio on tyytyväinen siihen, että eläkerahastot tekevät yhä enemmän vaihtoehtoisia sijoituksia, kuten sijoituksia yksityiseen oman pääoman ehtoiseen rahoitukseen ja infrastruktuuriin, hajauttaakseen salkkujaan ja saadakseen korkeampia tuottoja.[24] Toinen ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavia laitoksia koskeva direktiivi voisi lisätä ammatillisten eläkerahastojen tekemien pitkäaikaisten sijoitusten määrää rajoittamalla jäsenvaltioiden mahdollisuuksia asettaa rajoituksia tietyntyyppisille pitkäaikaisille sijoituksille.

Ammatillisten eläkerahastojen ohella myös yksilölliset eläketuotteet voivat edistää pitkäaikaisia sijoituksia. Komissio pyysi EIOPAa marraskuussa 2012 valmistelemaan teknisiä neuvoja, jotka koskevat EU:n laajuisen kehyksen kehittämistä yksilöllisiin eläketuotteisiin liittyvää toimintaa ja valvontaa varten.[25] Tämä tarjoaisi tilaisuuden lisätä pitkäaikaisten sijoitusten rahoittamiseen käytettävien säästöjen määrää, millä edistettäisiin sekä eläketulojen riittävyyttä että talouskasvua. EIOPAa pyydettiin tarkastelemaan ainakin kahta menettelytapaa: i) yhteisten sääntöjen kehittämistä yksilöllisten eläkejärjestelmien rajatylittävän toiminnan mahdollistamiseksi; tai ii) sellaisen 29. järjestelmän kehittämistä, jossa EU:n säännöt eivät korvaa kansallisia sääntöjä vaan ovat vaihtoehto niille. EIOPA esitti helmikuussa 2014 alustavan raportin yksilöllisistä eläketuotteista.

Toimenpiteet

Komission yksiköt aikovat esittää EIOPA:lle kattavan lausuntopyynnön vuoden 2014 jälkipuoliskolla yksilöllisten eläkkeiden sisämarkkinoiden luomiseksi, jotta aiempaa suurempi osuus yksilöllisistä eläkesäästöistä voitaisiin käyttää pitkäaikaiseen rahoitukseen.

Yksityiset säästötilit

Vihreän kirjan ehdotus tutkia mahdollisuuksia lisätä säästöjen kulkua valtioiden rajojen yli muun muassa ottamalla käyttöön EU:n säästötili, jonka tavoitteena on tarjota standardoitu kehys säästäjien kannustamiseksi osallistumaan pitkäaikaiseen rahoitukseen, sai jonkin verran tukea sidosryhmiltä. Prosessin aluksi tarkasteltaisiin kansallisia malleja ja esimerkiksi sellaisia näkökohtia kuin saatavat vastikkeet, kansallinen talletussuoja, täydentävyys olemassa olevien kansallisten järjestelmien kanssa, varainhankinta ja lainanantoperusteet.

Toimenpiteet

Komission yksiköt aikovat käynnistää vuoden 2014 loppuun mennessä tutkimuksen, jossa tarkastellaan mahdollisia markkinahäiriöitä ja muita puutteita säästöjen kulussa valtioiden rajojen yli, luodaan katsaus kansallisiin säästötilien malleihin sekä arvioidaan mahdollisuutta ottaa käyttöön EU:n säästötili.

3.            Julkisen rahoituksen parempi hyödyntäminen

Julkisella sektorilla on keskeinen asema pääoman bruttomuodostuksessa aineellisten ja aineettomien investointien muodossa. Julkisten varojen käyttöä on muutettava avoimemmaksi ja tehokkaammaksi, jotta julkisten investointien tuotto, niiden vaikutus kasvuun ja niiden kyky houkutella yksityisiä sijoituksia saataisiin maksimoitua. Komissio aikoo jatkaa EU:n 28 jäsenvaltion finanssipolitiikan seurantaa, mukaan lukien julkisten menojen laatu ja liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn noudattaminen talouspolitiikan EU-ohjausjakson avulla. Toimintakentän on lisäksi oltava laaja, sillä sen on katettava myös kansallisten kehityspankkien ja vientiluottolaitosten toiminta.

Kansalliset kehityspankit

Kansallisilla ja alueellisilla kehityspankeilla on keskeinen rooli pitkäaikaisen rahoituksen edistämisessä yhdessä EIP:n ja EIR:n sekä muiden kansainvälisten kehityspankkien kuten Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EBRD) kanssa. Ne ovat viime vuosina pyrkineet entistä voimakkaammin tasapainottamaan kaupallisten lainanantajien taseiden supistumisen vaikutusta. Ottaen huomioon, että taloudellinen tilanne on vakautumassa ja näiden laitosten lainanantokapasiteetti on rajallinen, painopiste on nyt siirrettävä markkinahäiriöihin ja lisäarvoa tuottavaan toimintaan. Kuulemisen aikana otettiin esille EU:n ja jäsenvaltioiden yhteisten tai monikansallisten aloitteiden lisääminen ja menettelyjen yksinkertaistaminen yhteistyön lisäämiseksi, EU:n talousarvion ja EIP:n ja EIR:n, kansainvälisten ja kansallisten kehityspankkien välisten synergiaetujen edistämiseksi sekä kansallisten kehityspankkien aseman vahvistamiseksi EU:n politiikassa ja EU:n varojen jakamisessa. Politiikat kattavat ympäristöasiat, ilmastoon kohdistuvat ulkoisvaikutukset, innovoinnin sekä sosiaalisen ja inhimillisen pääoman kehittämisen. Myös monenvälisten pankkien ja kansallisten kehityspankkien välisen koordinoinnin katsottiin kuuluvan keskeisiin kysymyksiin, jotka on ratkaistava synergiavaikutusten ja keskinäisen täydentävyyden optimoimiseksi sekä toimien ja rahoituksen päällekkäisyyden välttämiseksi.

Toimenpiteet

Komissio laatii vuonna 2014 kehityspankkeja koskevan tiedonannon, jossa annetaan ohjeita yleisistä periaatteista, hallinnoinnista ja avoimuudesta, jotka ovat keskeisessä asemassa sijoittajien luottamuksen ja suotuisien rahoitusehtojen varmistamisen kannalta, valvonnasta ja sääntelystä sekä kansallisten kehityspankkien osallistumisesta EU:n talousarviovarojen investoimiseen ja jakamiseen vuodesta 2020 alkavalle jaksolle asetettujen EU:n ensisijaisten tavoitteiden tukemiseksi. Komissio aikoo edistää ja seurata kansallisten kehityspankkien yhteistyötä EIP:n ja EIR:n sekä mahdollisesti muiden kansainvälisten kehityspankkien kanssa kesäkuussa 2013 kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa esitetyn pyynnön mukaisesti ja antaa asiasta kertomuksen joulukuussa 2014 kokoontuvalle Eurooppa-neuvostolle.

Vientiluottolaitokset

Vientiluottolaitokset ovat sekä sijoittajia että takaajia tai vakuuttajia pitkäaikaiseen rahoitukseen liittyvään riskiin nähden. Niillä voi sen vuoksi olla tärkeä asema valtioiden rajat ylittävien sijoitusten tukemisessa EU:ssa sekä EU:n ulkopuolelle suuntautuvan pääomahyödykkeiden viennin tukemisessa. Valtion maksukykyyn liittyvää riskiä koskevat jännitteet vaikuttavat tällä alalla välittömästi pitkäaikaiseen rahoitukseen erityisesti pitkäaikaisten takuiden yhteydessä.

Toimenpiteet

Komission yksiköt julkaisevat kertomuksen, jossa tarkastellaan nykyisten kansallisten vientiluottojärjestelmien koordinoinnin ja yhteistyön parantamista.

4.            Euroopan pääomamarkkinoiden kehittäminen

Euroopassa tarvitaan toimia rahoituskanavien monipuolistamiseksi. Euroopan pääomamarkkinat ovat keskimäärin suhteellisen alikehittyneet, eikä niillä ole nykytilanteessa valmiuksia paikata pankkien luotonannon vähentämisen aiheuttamaa rahoitusvajetta. Tarvitaan myös sopivia rahoitusinstrumentteja, joilla varmistetaan finanssimarkkinoiden aktiivinen ja tehokas asema varojen ohjaamisessa pitkäaikaisiin sijoituksiin. Niitä ovat muun muassa kestävän kasvun keskeisiin haasteisiin liittyvät innovatiiviset rahoitusinstrumentit, kuten infrastruktuuriin ja ilmastoon liittyvät joukkolainat sekä sosiaalivaikutteiset joukkolainat (ks. 6 jakso).

Osakemarkkinat ja yritysten joukkolainamarkkinat

Pääomamarkkinarahoitus on kärsinyt huomattavasti kriisin puhkeamisen jälkeen, mutta laskusuuntaus oli itse asiassa alkanut jo 1990-luvulla. Pörssilistautumisten määrä Euroopassa ja Yhdysvalloissa on enää vain noin viidesosa vuotta 1999 edeltäneestä määrästä.[26] Yhdysvalloissa tehdyistä tutkimuksista käy ilmi myös, että pörssilistautumiseen kuluva aika on kaksinkertaistunut. Se oli 1980-luvun alkupuolella 4,8 vuotta mutta on ollut vuodesta 2007 yli yhdeksän vuotta.[27] Vaikka otetaan huomioon pörssilistautumisten suhdanneherkkyys, nämä suuntaukset ovat huolestuttavia erityisesti työpaikkojen luomisen kannalta, koska samat Yhdysvalloissa tehdyt tutkimukset osoittavat, että yrityksen kasvusta 92 prosenttia tapahtuu listautumisen jälkeen. Usean markkinayhdistyksen[28] näiden kysymysten ratkaisemiseksi perustama listautumista käsittelevä työryhmä on myönteinen aloite.

Suuret luokitellut yritykset käyttävät yritysten joukkolainojen liikkeeseenlaskua ja laskevat liikkeeseen nimellisarvoltaan suuria joukkolainoja, joita finanssilaitokset ostavat. Nämä markkinat ovat kasvaneet jatkuvasti viime vuosina. Tämäntyyppiset instrumentit eivät kuitenkaan yleensä ole pk-yritysten ja markkina-arvoltaan keskisuurten yritysten saatavilla, vaikka viime vuosina on myös luotu monia markkinoita vähittäisjoukkolainoille Saksassa (vuonna 2010 käynnistetyt BondM-markkinat), Ranskassa (vuonna 2012 käynnistetyt IBO-markkinat) ja Italiassa (vuonna 2013 käynnistetyt ExtraMOT PRO -markkinat).

Kansallisista aloitteista huolimatta Euroopan pääomamarkkinat ovat sekä joukkolainojen että osakkeiden suhteen edelleen hajanaiset eivätkä ne ole riittävän houkuttelevia pk-yritysten ja markkina-arvoltaan keskisuurten yritysten kannalta, sillä niiden sijoitukset muihin arvopapereihin kuin nk. sinisiruosakkeisiin (blue chips) ovat vähäisiä. Markkinoilla on edelleen merkittäviä esteitä, kuten arvopaperi- ja konkurssilainsäädännössä olevat erot.

Toimenpiteet

Toisessa rahoitusmarkkinadirektiivissä (MiFID II)[29] säädetyllä komission delegoidulla säädöksellä varmistetaan, että pk-yritysten kasvumarkkinoita koskevilla vaatimuksilla minimoidaan liikkeeseenlaskijoille aiheutuva hallinnollinen rasite ja turvataan korkeatasoisen sijoittajansuojan säilyminen näillä markkinoilla. Kyseiset vaatimukset koskevat liikkeeseenlaskijoina toimivien pk-yritysten vähimmäisosuutta näillä markkinoilla, asianmukaisia kaupankäynnin kohteeksi ottamisen perusteita, tietojen antamista sijoittajille ja tilinpäätösraportointia. Komission yksiköt toteuttavat tutkimuksen, jossa selvitetään, ovatko lisätoimenpiteet tarpeen likvidien ja avoimien jälkimarkkinoiden luomiseksi yritysten joukkolainoilla käytävälle kaupalle sen jälkeen, kun MiFID II:ssa on tehty muita kuin oman pääoman ehtoisia arvopapereita koskevia parannuksia. Komissio aikoo arvioida esitedirektiivin sääntöjen seurauksia ja vaikutuksia vuoden 2015 loppuun mennessä.[30] Tähän sisältyy erityisesti arviointi suhteutetusta julkistamisjärjestelmästä, joka koskee liikkeeseenlaskijoina toimivia pk-yrityksiä ja yrityksiä, joilla on vähäinen markkina-arvo. Komissio tutkii myös, olisiko siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten (yhteissijoitusyritysten) sijoituksiin sovellettavat hyväksyttävyyskriteerit laajennettava koskemaan pk-yritysten kasvumarkkinoilla listattuja arvopapereita, joilla on tiettyjä likviditeettiominaisuuksia, MiFID II -kehyksen täytäntöönpanon vuoksi. Kysymys siitä, olisiko myös eurooppalaisten pitkäaikaissijoitusrahastojen (ELTIF) voitava sijoittaa julkisesti noteerattuihin pk-yrityksiin, on yksi avainkysymyksistä, joita käsitellään eurooppalaisia pitkäaikaissijoitusrahastoja koskevan komission ehdotuksen yhteydessä.[31] Komission ehdotus sisältää jo listaamattomat pk-yritykset osana omaisuusluokkia, joihin ELTIF-rahastojen olisi hyväksyttävää sijoittaa.

Arvopaperistaminen

Arvopaperistamistransaktiot tarjoavat pankeille mahdollisuuden lainojen jälleenrahoittamiseen hankkimalla varoja keskitetysti ja muuntamalla ne arvopapereiksi, jotka ovat houkuttelevia yhteisösijoittajien kannalta. Pankin kannalta tällaiset transaktiot vapauttavat pääomaresursseja ja parantavat pankkien valmiutta lisätä lainanantoaan ja rahoittaa talouskasvua. Jos tällaiset arvopaperit ovat arvoltaan riittäviä, ne tarjoavat yhteisösijoittajille likvidejä sijoitusmahdollisuuksia sellaisiin omaisuusluokkiin, joihin ne eivät sijoita suoraan. Esimerkkejä näistä ovat pk-yritykset ja kiinnitysluotot.

Osaa arvopaperistamismalleista ei ole aiemmin säännelty riittävästi. Näiden mallien heikkoudet on tunnistettu jo varhain, ja niihin on sen jälkeen puututtu EU:n finanssialan uudistuksessa. Riskin säilyttämistä (riskinottoa omaan lukuun) koskevat vaatimukset ovat olleet käytössä EU:n pankkialalla vuodesta 2011, ja ne on ulotettu koskemaan kaikkia finanssialoja. Julkistamisvelvoitteita on lisäksi tiukennettu, jotta sijoittajat voivat saada hyvän kuvan sijoitustensa kohteista.

Viranomaiset toteuttavat monia konkreettisia toimia, joilla pyritään muuttamaan arvopaperistamistransaktiot entistä yhdenmukaisemmiksi ja avoimemmiksi ja samalla vahvistamaan sijoittajien luottamusta.[32] EU:n toimielinten ja virastojen on lisättävä yhteistyötään ja kehitettävä synergiaetuja esimerkiksi yhtenäistämällä tietojen toimittamiseen käytettäviä lomakkeita. Näiden tavoitteiden saavuttamista edistävät myös alan edustajien tekemät aloitteet, kuten laatumerkintöjen täytäntöönpano.

Tähän mennessä ei ole ollut havaittavissa markkinoiden merkittävää elpymistä näistä toimenpiteistä huolimatta. Tämä johtuu suurelta osin näiden transaktioiden edelleen huonosta maineesta ja tavasta, jolla niitä säännellään. Monet sidosryhmät ovat vaatineet arvopaperistettujen tuotteiden eriyttämistä vakavaraisuusvaatimuksiin liittyvistä syistä, jotta voitaisiin edistää kestävien arvopaperistamismarkkinoiden kehittämistä. Solvenssi II ‑järjestelmää koskevassa EIOPAn teknisessä raportissa ja pankkijärjestelmän rakenneuudistusta koskevassa komission ehdotuksessa otetaan käyttöön korkealuokkaisten arvopaperistamistuotteiden eriyttäminen.

Toimenpiteet

· Komissio pyrkii varmistamaan korkealuokkaisten arvopaperistamistuotteiden eriyttämisen ja yhdenmukaisuuden koko finanssialalla sekä selvittämään mahdollisuutta ottaa käyttöön vakavaraisuusperiaatteiden mukainen sääntelyllinen etuuskohtelu. Komissio aikoo harkita tämän menettelytavan käyttöönottoa eri finanssialoja koskevassa EU:n lainsäädännössä. Komissio ottaa huomioon erityisesti mahdolliset tulevat parannukset joidenkin arvopaperistamistuotteiden likvidiydessä eriyttämisen ja standardoinnin jatkamisen myötä.

· Komissio tekee yhteistyötä kansainvälisten standardien laatijoiden, erityisesti Baselin pankkivalvontakomitean ja kansainvälisen arvopaperimarkkinavalvojien järjestön (International Organisation of Securities Commissions, IOSCO) kanssa kehittääkseen ja pannakseen täytäntöön maailmanlaajuisia standardeja, jotka koskevat erityisesti riskin säilyttämistä, korkealaatuista standardointia ja avoimuutta johdonmukaisuuden varmistamiseksi ja sääntelyn katvealueiden hyväksikäytön välttämiseksi.

Katetut joukkolainat

Katetut joukkolainat ovat yleinen keino hankkia pääomamarkkinoilta rahoitusta, jonka vakuutena on korkealaatuisia omaisuuseriä. Sijoittajille nämä välineet tarjoavat turvallisuutta ja likvidiyttä etuoikeutettujen vakuudettomien arvopaperien kautta. Liikkeeseenlaskijoille ne puolestaan tarjoavat kustannustehokasta rahoitusta ja rahoituksen monipuolistamista. Vaikka katettuihin joukkolainoihin viitataan monissa EU:n säännöissä, yhtä yhdenmukaista kehystä ei toistaiseksi ole olemassa. Osalla jäsenvaltioista ei ole katettuja joukkolainoja koskevaa erityislainsäädäntöä. Lähentymistä on kuitenkin tapahtunut jonkin verran sen jälkeen, kun pankkialan suotuisia pääomavaatimuksia koskevista hyväksyttävyyskriteereistä on kehittynyt yleisesti hyväksytty markkinakäytäntö.[33]

Toimenpiteet

· Komissio aikoo tarkastella vuoden 2014 loppuun mennessä uudelleen katettujen joukkolainojen kohtelua vakavaraisuusasetuksessa[34], jotta voidaan luoda perusta yhdentyneille eurooppalaisille katettujen joukkolainojen markkinoille. Uudelleentarkastelussa otetaan huomioon luoton laatu, hyväksyttävä vakuus ja avoimuus. Siinä voitaisiin tarkastella myös valvonnan tiukentamista, etuoikeuksien täytäntöönpanokelpoisuutta ja konkurssiin liittyvää eriyttämistä koskevia näkökohtia.

· Komission yksiköt aikovat käynnistää edellä kuvatun uudelleentarkastelun tulosten perusteella tutkimuksen, jonka aiheena ovat katettuja joukkolainoja koskevan EU:n kehyksen käyttöönotosta saatavat edut.

Suunnattu osakeanti

Suunnatut osakeannit voivat tarjota vaihtoehdon pankkien luotonannolle ja julkisten yritysten joukkolainojen liikkeeseenlaskulle ja mahdollisesti laajentaa keskisuurten ja suurten listaamattomien yritysten ja infrastruktuurihankkeiden rahoituksensaantimahdollisuuksia. Nykyisessä sääntelykehyksessä sallitaan suunnatut osakeannit, ja jotkut jäsenvaltiot ovat jo kehittäneet näitä markkinoita (esimerkiksi Schuldschein-markkinat Saksassa ja Euro-PP-markkinat Ranskassa). Tämän rahoituskanavan kysyntä ja tarjonta kasvavat. Siitä on merkkinä EU:n jo olemassa olevien markkinoiden kasvu ja Yhdysvaltojen suunnattujen osakeantien markkinoille tulevien eurooppalaisten liikkeeseenlaskijoiden määrä[35].

Euroopassa tämä toiminta ei kuitenkaan ole yleistynyt. Tämä johtuu yhdenmukaisten asiakirjojen ja liikkeeseenlaskijoiden luottokelpoisuutta koskevien tietojen puutteesta sekä jälkimarkkinoiden likvidiyden puutteesta. Koska takaisinperintää koskevat tiedot ovat erityisen tärkeitä näihin tuotteisiin sijoittavien kannalta, myös jäsenvaltioiden maksukyvyttömyyslainsäädännössä olevien erojen on ilmoitettu estävän suunnattujen osakeantien valtioiden rajat ylittävien markkinoiden laajenemista.

Toimenpiteet

· Komission yksiköt aikovat toteuttaa vuoden 2014 loppuun mennessä tutkimuksen, jossa kartoitetaan suunnattujen osakeantien Euroopan markkinoita ja verrataan niitä muihin sijaintipaikkoihin ja käytäntöihin. Tutkimuksessa analysoidaan myös kyseisten markkinoiden keskeisiä menestystekijöitä ja laaditaan toimintasuosituksia siitä, kuinka tämä menestys saataisiin laajenemaan koko EU:hun. Lisäksi arvioidaan mahdollisia riskejä, koska suunnattujen osakeantien markkinat ovat määritelmän mukaan vähemmän avoimet kuin julkiset pääomamarkkinat ja myös erittäin likvidit. Tutkimus perustuu vuosina 2007–2008 toteutettuihin julkiseen kuulemiseen ja vaikutusten arviointiin.[36]

5.            Pk-yritysten rahoituksensaantimahdollisuksien parantaminen

Pk-yritykset ovat kärsineet kriisistä eniten, koska ne ovat erityisen riippuvaisia pankkirahoituksesta. Niillä on erityisesti syrjäisillä talousalueilla edelleen vaikeuksia saada lainaa, mikä johtuu osittain pankkialan hajanaisuudesta.[37]

Pk-yritysten rahoituksen kannalta keskeisenä tavoitteena on helpottaa siirtymistä aloittelevasta yrityksestä pk-yritykseksi ja sen jälkeen markkina-arvoltaan keskisuureksi yritykseksi (mid-cap) ja lisätä rahoitusta yrityksen kasvun myötä. Edetessään elinkaarellaan pk-yritykset käyttävät eri rahoituslähteiden yhdistelmää, joka koostuu esimerkiksi pankkilainoista ja ulkoisesta pääomasta, joka on peräisin yksityisiltä pääomasijoittajilta, riskipääomarahastoista, pääomasijoitusrahastoista ja viime kädessä pääomamarkkinoilta. Pk-yrityksillä on usein ongelmia siirtyä yhdestä rahoituslähteiden yhdistelmästä toiseen. Yritykset kohtaavat eri kasvuvaiheiden välillä rahoitus- ja koulutusvajeita. Tämä on erityisen yleistä yritysten alku- ja kasvuvaiheessa, mikä johtuu osittain riskipääomarahoituksen rajallisuudesta Euroopassa.

Komissio antoi vuonna 2011 pk-yritysten rahoitusta koskevan toimintasuunnitelman. Monet toimintasuunnitelman mukaista toimenpiteistä, kuten sääntelytoimenpiteet, rahoitusohjelmat ja rahoituksensaantia helpottavat aloitteet, on jo pantu täytäntöön. Tätä tiedonantoa täydentävässä komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa luodaan yleiskatsaus toimintasuunnitelman täytäntöönpanoon. Osa toimenpiteistä on vielä meneillään, kuten aloitteet, joilla puututaan pk-yritysten koulutus- ja tietovajeisiin Yritys-Eurooppa-verkoston välityksellä. Tuleva verkosto aloittaa toimintansa vuonna 2015[38], ja sen tavoitteena on antaa pk-yrityksille kattavampia neuvoja ja apua rahoituksen saannissa sekä tehdä tiivistä yhteistyötä muiden paikallisten palveluntarjoajien kuten rahoituksen välittäjien sekä tilintarkastajien ja kirjanpitäjien kanssa. Kansallisella tasolla on myös kehitetty erilaisia valmennusohjelmia, kuten ohjelma, jonka aiheena on pk-yritysten valmistautuminen siirtymään pääomamarkkinoille (muun muassa Borsa Italianan kehittämä ELITE-ohjelma)[39].

Usein esille otettu ongelma, jonka ilmoitetaan aiheuttaneen sen, että pk-yritykset ovat perinteisesti riippuvaisempia paikallisesta pankkirahoituksesta, on pk-yrityksiä koskevien riittävien, vertailukelpoisten, luotettavien ja helposti saatavien luottotietojen puuttuminen. Komissio järjesti marraskuussa 2013 työpajan, johon osallistui monien eri sidosryhmien edustajia ja jossa keskusteltiin jäsenvaltioiden yksityisistä ja julkisista käytännöistä ja uusista aloitteista. Tavoitteena oli löytää keinoja pk-yrityksiä koskevan tiedotuksen parantamiseksi. Työpajassa saatiin vahvistus sille, että eri puolilla EU:ta on esteitä, jotka haittaavat selkeästi sijoittajien ja rahoittajien mahdollisuutta saada luotettavia, saatavilla olevia ja vertailukelpoisia tietoja pk-yrityksistä. Tällaiset esteet johtuvat osittain siitä, että jäsenvaltioiden välillä on suuria eroja siinä, mitkä tiedot ovat julkisia ja missä laajuudessa niitä julkistetaan. Tämä johtuu pääosin kansallisten lainsäädäntökehysten rakenteesta.

Toimenpiteet

Komission yksiköt aikovat kartoittaa vuonna 2014 EU:n ja jäsenvaltioiden lainsäädäntöä ja käytäntöjä, jotka vaikuttavat pk-yritysten luottotietojen saatavuuteen, jotta voitaisiin harkita mahdollisia luottopisteytyksen alalla noudatettavia EU:n menettelytapoja ja arvioida, voidaanko pk-yrityksiä koskevia tietoja yhdenmukaistaa ja muuttaa vertailukelpoisemmiksi koko EU:ssa. Komissio aikoo käynnistää uudelleen pankkien ja pk-yritysten välisen vuoropuhelun parantaakseen pk-yritysten finanssiosaamista, jotta ne kykenisivät tulkitsemaan erityisesti pankkien lainahakemuksista antamaa palautetta. Komission yksiköt aikovat myös arvioida parhaita käytäntöjä, joita noudatetaan pk-yritysten avustamisessa pääsyssä pääomamarkkinoille.

6.            Yksityisen rahoituksen saaminen Eurooppa 2020 -tavoitteiden saavuttamisen edellyttämälle infrastruktuurille

Infrastruktuuri-investoinnit kohdistuivat alun perin pääasiassa suuriin pääomahakkeisiin, kuten maantie- ja rautatieverkostoihin, energiaputkistoihin ja runkoverkkoihin sekä kansallisiin televiestinnän perusverkkoihin. Verkkojen Eurooppa -välineessä ja Euroopan rakenne- ja investointirahastoissa (ERI-rahastoissa) käytettävässä uudessa menettelytavasta painotetaan kestävyyttä, energiatehokkuutta, innovointia, yhteentoimivuutta ja eri infrastruktuurien välisiä yhteyksiä multimodaalisessa eurooppalaisessa infrastruktuurissa. Liikennealalla tämä tarkoittaa siirtymistä rautatieliikenteeseen ja älykkääseen liikenteen hallintaan, rakennusalalla siirtymistä vähähiilisiin energiantuotannon muotoihin ja energiatehokkuuteen sekä energia- ja tieto- ja viestintätekniikan alalla siirtymistä verkkojen välisiin yhteyksiin.

Useat sidosryhmät ovat maininneet EU:n hankekohtaiset joukkolainat (Project Bond Initiative, PBI)[40] myönteisenä esimerkkinä yksityisen pääoman houkuttelemisesta infrastruktuurihankkeisiin. Komission yksiköt arvioivat parhaillaan useita parannuksia PBI:hin ja hankekohtaisten joukkolainaratkaisujen laajentamista muille infrastruktuurialoille, kuten kestävä liikenne, uusiutuviin lähteisiin perustuva sähköntuotanto ja älykkäät sähköverkot. Tässä yhteydessä voidaan tarkastella erityisesti käytännön järjestelyjä, joiden mukaan ERI-rahastot voivat osallistua rahoitukseen kutakin rahastoa koskevan asetuksen mukaisesti.

Komissio aikoo kannustaa hankintaviranomaisia koko EU:ssa harkitsemaan yksityisen sektorin ottamista mukaan infrastruktuurihankkeiden toteuttamiseen silloin, kun se on taloudellisesti kannattavaa. Se aikoo kannustaa viranomaisia käyttämään koko elinkaaren kattavaa analyysia ja kustannustehokkuusanalyysia ja edistämään tarjouksia, joissa otetaan huomioon entistä monipuolisempia rahoitusvaihtoehtoja ja jotka ovat kaikilta osin julkisia hankintoja koskeviin direktiiveihin viime aikoina tehtyjen muutosten mukaisia. Uusia julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeita koskevien tietojen saatavuuden parantaminen voisi myös houkutella yhteisösijoittajia osallistumaan eurooppalaisiin hankkeisiin.

Huolimatta infrastruktuuri-investointien tärkeästä merkityksestä infrastruktuurilainojen tuloksista on saatavilla erittäin vähän johdonmukaista yleiseurooppalaista tietoa. EIOPA korosti komissiolle joulukuussa 2013 antamassaan raportissa, että tällaisten tietojen puuttuminen on esteenä analyysille, joka on tarpeen, jotta voitaisiin suosittaa infrastruktuuriomaisuuteen sovellettavien pääomavaatimusten höllentämistä.

Infrastruktuuriomaisuus on mitoitukseltaan suurta, minkä vuoksi sen otoskoot ovat pienempiä kuin tavanomaisten yritysluottojen tapauksessa. Tiedot ovat usein pankkien ja oman pääoman järjestäjien luottamuksellisia tietoja, joihin sovelletaan tiukkoja salassapitovelvoitteita. Näiden tietojen asettaminen laajempien markkinoiden saataville auttaisi laajentamaan yhteisösijoittajapohjaa, ja lisäksi se auttaisi sääntelyviranomaisia arvioimaan etuja, joita saataisiin infrastruktuuri-investointeja varten räätälöidystä vakavaraisuusjärjestelmästä.

Toimenpiteet

Komission yksiköt arvioivat vuonna 2014 mahdollisuutta asettaa vapaaehtoisuuden pohjalta ja mahdollisuuksien mukaan yhden portaalin avulla saataville käytettävissä olevaa tietoa kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten kaavailemista infrastruktuuri-investointisuunnitelmista ja -hankkeista. Komission yksiköt arvioivat vuonna 2014, onko mahdollista kerätä ja mahdollisuuksien mukaan asettaa saataville yhteen yhteyspisteeseen kattavia ja standardoituja luottotilastoja, jotka liittyvät infrastruktuureihin liittyvään velkaan, ja millaisia käytännön järjestelyjä tämä edellyttäisi. Näin voitaisiin tukea finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän (FSB) ja G20-maiden työskentelyä, ja mukana voisivat olla myös EIP, EBRD, kansalliset kehityspankit ja institutionaaliset sijoittajat.

7.            Kestävän rahoituksen laajemman kehyksen parantaminen

Talouden kyky kanavoida varoja pitkäaikaiseen rahoitukseen riippuu myös useista monialaisista tekijöistä, kuten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmästä (corporate governance), tilinpidosta sekä verotus- ja lainsäädäntöympäristöstä. Yleisellä liiketoiminta- ja sääntely-ympäristöllä on tärkeä merkitys sekä kotimaisille että valtioiden rajat ylittäville sijoituksille.

Hallinnointi- ja ohjausjärjestelmä

Tavalla, jolla omaisuuseriä hoidetaan, voi olla tärkeä asema pitkäaikaisessa rahoituksessa, kun pyritään saamaan yhteisösijoittajien, omaisuudenhoitajien ja yritysten pitkän aikavälin strategioita koskevat kannustimet vastaamaan toisiaan ja lieventämään lyhytjänteisyyteen, keinotteluun ja asiamiessuhteisiin liittyviä huolenaiheita.

Monet sidosryhmät ovat korostaneet työntekijöiden taloudellisesta osallistumisesta ja työntekijöiden osakkeenomistuksesta mahdollisesti saatavia hyötyjä, jotka liittyvät tuottavuuden ja kilpailukyvyn parantumiseen, työntekijöiden motivaation ja pysyvyyden lisääntymiseen. Näitä seikkoja on korostettu myös monissa empiirisissä tutkimuksissa ja selvityksissä. Tällaisilla järjestelmillä hankitaan myös pitkäaikaisia ja sitoutuneita osakkeenomistajia.

Lisäksi on saatu vahvaa näyttöä ympäristöön, yhteiskuntaan ja hallintoon liittyvien kysymysten merkityksestä niiden ratkaisemiseen osallistuvien yritysten ja sijoittajien pitemmän aikavälin kestävän suorituskyvyn kannalta. Komissio on jo tehnyt useita aloitteita yritysten avoimuuden parantamiseksi. Niihin kuuluu muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamista koskeva ehdotus[41]. Tästä huolimatta vain pieni osa sijoittajista ottaa ympäristöön, yhteiskuntaan ja hallintoon liittyvät kysymykset huomioon rakentaessaan osakesalkkuaan, ja eräät sijoittajat ovat jopa sitä mieltä, että kyseisten tekijöiden ottaminen huomioon olisi vastoin heidän luottamusvelvollisuuttaan, jonka mukaan sijoittajien on taattava edunsaajille mahdollisimman hyvä tuotto.

Toimenpiteet

· Komissio harkitsee osakkeenomistajien oikeuksia koskevan direktiivin tarkistamista koskevan ehdotuksen tekemistä yhteisösijoittajien, omaisuudenhoitajien ja yritysten pitkäaikaisten etujen sovittamiseksi paremmin yhteen.

Euroopan parlamentin pilottihankkeen ”Työntekijäomistuksen ja työntekijöiden osallistumisen edistäminen” mukaisesti komissio aikoo vuonna 2014 arvioida työntekijöiden osakkeenomistusta eri puolilla EU:ta kartoittaakseen työntekijöiden taloudellista osallistumista ja työntekijöiden osakkeenomistusta koskevien järjestelmien rajatylittävään toteutukseen liittyviä ongelmia ja laatiakseen mahdollisia EU:n tason toimenpiteitä, joilla edistetään työntekijöiden taloudellista osallistumista ja erityisesti työntekijöiden osakkeenomistusta.

· Komissio harkitsee suositusta, jonka tavoitteena on parantaa yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää koskevaa raportointia, kertomusta yhteisösijoittajille ja omaisuudenhoitajille suunnatuista kannustimista, jotta niiden sijoituspäätöksissä otettaisiin paremmin huomioon ympäristöön (esimerkiksi hiilijalanjälki ja ilmastoriskit), yhteiskuntaan ja hallintoon liittyvät tiedot, ja tutkimusta luottamusvelvollisuuksista ja kestävyydestä.

Tilinpäätösstandardit

Vihreässä kirjassa tarkasteltiin kysymystä tasapainon löytämisestä yhtäältä sijoittajille annettavien tietojen paikkansapitävyyden ja toisaalta pitkäaikaisten sijoitusten pitoa ja hoitoa koskevien riittävien kannustimien välille. Tässä yhteydessä monet sidosryhmät kritisoivat käypään arvoon arvostamista, jonka ne katsoivat tuovan markkinoiden volatiliteetin tilinpäätösraportointiin ja suosivan siten lyhyen aikavälin käyttäytymistapoja. Monet vastaajat ottivat kantaa IASB:n käsitekehyksen merkitykseen sen varmistamisessa, että tulevat tilinpäätösstandardit kehitetään siten, etteivät ne aiheuta haittaa pitkäaikaisille sijoituksille. Ne viittasivat myös IASB:n meneillään olevaan työhön, jonka tarkoituksena on tarkistaa rahoitusinstrumenttien käsittelyä tilinpäätöksissä (IFRS 9).

Vuonna 2002 annettua kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja (IAS-standardeja) koskevaa asetusta arvioidaan parhaillaan muun muassa siltä osin, ovatko vuonna 2002 laaditut hyväksymisperusteet edelleen tarkoituksenmukaisia ja riittävän vankkoja nykypäivän ja tulevaisuuden Euroopan kannalta.[42]

Pk-yritysten käsittely tilinpäätöksissä on tältä osin tärkeässä asemassa. Monet sidosryhmät ovat pyytäneet, että listattuihin pk-yrityksiin sovellettaisiin yksinkertaistettua versiota kaikkiin listattuihin yrityksiin sovellettavista IFRS-standardeista. Ne tunnustavat kuitenkin, että sijoittajien luottamuksen säilyttäminen edellyttää tiukkoja standardeja.[43] Lisäksi listaamattomiin pk-yrityksiin sovellettavasta kattavasta erillisestä tilinpitokehikosta voisi olla hyötyä valtioiden rajojen yli toimiville konserneille. Listaamattomiin pk-yrityksiin sovelletaan nykyisin kansallisia tilinpitosääntöjä, jotka perustuvat hiljattain tarkistettuun EU:n tilinpäätösdirektiiviin, jossa vahvistetaan yhteiset perusperiaatteet, joita jäsenvaltioiden on noudatettava suunnitellessaan pk-yrityksiin sovellettavia kansallisia tilinpitokehikoita .(ks. komission yksiköiden valmisteluasiakirja).

Toimenpiteet

· Komissio aikoo pohtia tarkistetun IFRS 9 -standardin hyväksymisen yhteydessä, onko käyvän arvon käyttö kyseisessä standardissa tarkoituksenmukaista erityisesti silloin, kun on kyse pitkäaikaisiin sijoituksiin perustuvista liiketoimintamalleista.

· Komissio aikoo kehottaa IASB:ta ottamaan sekä erityisissä asiaan liittyvissä hankkeissa että käsitekehyksensä kehittämisessä asianmukaisesti huomioon sen päätösten vaikutukset sijoittajien suunniteltuihin sijoitusaikoihin ja kiinnittämään erityishuomiota varovaisuusperiaatteen ottamiseen uudelleen käyttöön.

Komission yksiköt aikovat arvioida yhteistyössä sidosryhmien kanssa vuoden 2014 aikana IAS-asetusta tutkiakseen hyväksymiskriteereiden tarkoituksenmukaisuutta Euroopan pitkän aikavälin rahoitustarpeiden kannalta. Komission yksiköt aikovat käynnistää vuoden 2014 aikana kuulemisen tutkiakseen i) yksinkertaistetun tilinpäätösstandardin soveltamista listattujen pk-yritysten konsolidoituihin tilinpäätöksiin ja ii) tilinpäätösdirektiivejä täydentävän listaamattomiin pk-yrityksiin sovellettavan kattavan erillisen tilinpäätösstandardin käyttökelpoisuutta. Verotusympäristö ja oikeudellinen ympäristö

Valtaosassa Euroopan (ja kansainvälisistä) yhtiöverotusjärjestelmistä suositaan velkarahoitusta pääomarahoituksen sijaan sallimalla korkokulujen vähentäminen verotuksessa, kun taas pääoman hankkimisesta aiheutuvia kuluja ei kohdella samalla tavalla. Velkarahoituksen suosiminen verotuksessa voi kannustaa yrityksiä ottamaan lisää lainaa ja aiheuttaa haittaa innovatiivisille ja aloittaville yrityksille, jotka käyttävät pääomarahoitusta. Tämä kysymys herätti suurta kiinnostusta julkisen kuulemisen yhteydessä.

Pitkäaikaisen rahoituksen oikeudellisen ympäristön osalta erot ja jouston puute jäsenvaltioiden maksukyvyttömyyslainsäädännössä aiheuttavat korkeita kustannuksia sijoittajille, alentavat velkojien saamaa tuottoa ja aiheuttavat ongelmia yrityksille, jotka harjoittavat rajatylittävää toimintaa tai joilla on omistuksia eri puolilla EU:ta. Tällaiset tehottomuudet vaikuttavat rahoituksen saatavuuteen sekä yritysten ja erityisesti pk-yritysten kykyyn vakiintua ja kasvaa. Lisäksi moniin valtioiden rajat ylittäviin rahoitustransaktioihin, kuten arvopaperistamiseen ja myyntilaskurahoitukseen (factoring) liittyvään saatavien siirtämiseen kohdistuu oikeudellisia esteitä. Selkeän EU:n tason sääntelyn puuttuminen[44] aiheuttaa oikeudellista epävarmuutta saatavien rajatylittävissä siirroissa.

Toimenpiteet

· Komissio aikoo antaa jatkossakin maakohtaisia suosituksia EU-ohjausjaksolla kannustaakseen pääomasijoittamista erityisesti jäsenvaltioissa, joiden yhtiöverotuksessa suositaan velkarahoitusta.

Kuten komissio ilmoitti maaliskuussa 2014 antamassaan suosituksessa[45] taloudellisissa vaikeuksissa olevien elinkelpoisten yritysten uudelleenjärjestelymahdollisuudesta ja uuden mahdollisuuden antamisesta konkurssiin ajautuneille yrityksille todettiin, se aikoo tarkastella uudelleen suosituksen täytäntöönpanoa ja arvioida mahdollisia lisätoimenpiteitä.

· Komission yksiköt aikovat julkaista vuonna 2014 kertomuksen lainsäädännöstä, jota sovelletaan kolmansiin osapuoliin liittyviin näkökohtiin saatavien siirtämisessä.

8.       Päätelmät

Pitkäaikaisen rahoituksen edistäminen on olennaisen tärkeää Euroopan älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun kannalta. Tässä tiedonannossa esitetään laaja kirjo useilla eri aloilla tehtyjä aloitteita. Jotkin niistä liittyvät voimassa olevaan lainsäädäntöön, toiset taas ovat luonteeltaan valmistelevia. Kaikkien aloitteiden tavoitteena on parantaa rahoitusjärjestelmän kykyä kanavoida resursseja pitkäaikaisiin sijoituksiin.

Komissio on sitoutunut tämän toimintasuunnitelman täytäntöönpanoon. Tässä tarkoituksessa se tapaa tarpeen mukaan ja säännöllisin väliajoin kaikkien asianomaisten sidosryhmien edustajia. Komissio kehottaa jäsenvaltioita ja Euroopan parlamenttia tukemaan tässä tiedonannossa esiteltyjä aloitteita.

[1] OECD:n keskusteluasiakirjassa “Promoting Longer-Term Investment by Institutional Investors: Selected Issues and Policies”, 2011, http://www.oecd.org/daf/fin/private-pensions/48616812.pdf   käyttöön otetut käsitteet.

[2] Verkkojen Eurooppa -väline: noin 500 miljardia euroa liikenteen, 200 miljardia energian ja 270 miljardia euroa nopeiden laajakaistaverkkojen alalla (http://ec.europa.eu/transport/themes/infrastructure/connecting/doc/connecting/2012-10-02-cef-brochure.pdf).

[3] Ks. sosiaalisia investointeja koskeva paketti, KOM(2013) 83, 20.3.2013.

[4] Tiedonanto ”Ilmasto- ja energiapolitiikan puitteet vuosille 2020–2030”, http://ec.europa.eu/energy/doc/2030/com_2014_15_en.pdf.

[5] Ks. pitkäaikaista rahoitusta käsittelevän vihreän kirjan oheisasiakirjana oleva komission yksiköiden valmisteluasiakirja: http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=SWD:2013:0076:FIN:EN:PDF.

[6] Yksityiskohtainen tiivistelmä vastauksista sekä kaikki ei-luottamukselliset vastaukset ovat luettavissa osoitteessa http://ec.europa.eu/internal_market/consultations/2013/long-term-financing/docs/summary-of-responses_en.pdf.

[7] Ks. http://europa.eu/efc/working_groups/hleg_report_2013.pdf.

[8] Ks. http://www.europarl.europa.eu/oeil/popups/ficheprocedure.do?reference=2013/2175(INI)&l=en.

[9] Ks. http://en.g20russia.ru/news/20130906/782782178.html.

[10] Ks.http://www.oecd.org/finance/private-pensions/G20-OECD-Principles-LTI-Financing.pdf.

[11] Luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta 26 päivänä kesäkuuta 2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus N:o 575/2013 ja oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta 26 päivänä kesäkuuta 2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU.

[12]  Ks. asetuksen (EU) N:o 575/2013 johdanto-osan 100 kappale.

[13] COM(2014) 43.

[14] 505 artikla: Komission on tarkoitus antaa viimeistään 31. joulukuuta 2014 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus ”tämän asetuksen vaatimusten asianmukaisuudesta ottaen huomioon tarve varmistaa, että talouden rahoitus on kaikissa muodoissaan riittävän tasoista pitkällä aikavälillä, mukaan lukien keskeiset infrastruktuurihankkeet liikenteen, energian ja viestinnän aloilla unionissa”.

[15] 516 artikla: Komission on tarkoitus antaa viimeistään 31. joulukuuta 2015 kertomus tämän asetuksen vaikutuksista kasvua tukevaan infrastruktuuriin kohdistuvien pitkäaikaisten investointien lisäämiseen.

[16] Vakavaraisuusasetuksen 460 artikla.

[17] Vakavaraisuusasetuksen 510 artiklan 3 kohta

[18] Vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta 25 päivänä marraskuuta 2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/138/EY (Solvenssi II).

[19] Solvenssi II -direktiivin 132 artikla.

[20] Pääomavaatimukset ovat verojärjestelmien, tilinpitosääntöjen tai vakuutuksenantajan vähemmän likvidejä varoja koskevan kokemuksen puuttumisen lisäksi vain yksi sijoituspäätökseen vaikuttava tekijä.

[21] Ks. https://eiopa.europa.eu/fileadmin/tx_dam/files/consultations/consultationpapers/EIOPA-13-163/2013-12-19_LTI_Report.pdf.

[22] Toisin kuin pankkialalla, vakuutuksenantajia koskevat pääomavaatimukset riippuvat kunkin vakuutuksenantajan riskiprofiilista ja ovat paljon stressitekijöitä alhaisempia, koska niiden laskenta ei ole puhtaasti muuttujapohjaista. Pääomavaatimukset vastaavat vakuutuksenantajan mahdollisia tappioita stressikausien markkinaolosuhteissa sen jälkeen, kun on otettu huomioon joitakin yksinomaan kyseisestä vakuutuksenantajaa koskevia lieventäviä tekijöitä (vakuutuksenottajille maksettavien tulevien bonusten vähentäminen, jaksotetut verohyvitykset, suojaus, riskien hajauttaminen muiden riskinlähteiden kanssa jne.). Komissio arvioi viimeisimpien Euroopan laajuisten kvantitatiivisten vaikutustutkimusten perusteella, että tavanomaiseen henkivakuutuksenantajaan, jolla on pitkäaikaisia vastuita, liittyvää markkinariskiä koskevat pääomavaatimukset ovat kahdesta kolmeen kertaa alhaisemmat kuin kuhunkin sijoitustyyppiin liittyvät stressitekijät.

[23] Vuonna 2011 esitetty direktiiviehdotus (KOM(2011) 8) Solvenssi II -direktiivin mukauttamisesta Lissabonin sopimuksen mukaiseen täytäntöönpanotoimenpiteitä koskevaan kehykseen ja Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen perustamiseen.

[24] Tällaisten sijoitusten osuus niiden varoista ja erityisesti infrastruktuuriomaisuudesta on kuitenkin edelleen vähäinen. Esimerkiksi hiljattain tehdyssä OECD:n kyselytutkimuksessa, jonka kohteena oli 86 suurta eläkerahastoa ja julkista varaeläkerahastoa (http://www.oecd.org/daf/fin/private-pensions/survey-large-pension-funds.htm), havaittiin, että vain 1 prosentti niiden varoista oli sijoitettu noteeraamattomiin infrastruktuuri-investointeihin ja 12–15 prosenttia oli sijoitettu muihin vaihtoehtoisiin sijoituksiin (muut varat oli sijoitettu kiinteätuottoisiin kohteisiin, käteiseen ja noteerattuihin osakkeisiin).

[25] Ks. http://ec.europa.eu/internal_market/pensions/docs/calls/072012_call_en.pdf.

[26] Pörssilistautumiset vähenivät Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Saksassa, Ranskassa, Italiassa ja Espanjassa siten, että niitä oli vuosina 1996–2000 noin 350 vuodessa ja vuosina 2008–2012 noin 70 vuodessa (ks. OECD Working Paper ”Making Stock Markets Work to Support Economic Growth”, http://www.oecd-ilibrary.org/governance/making-stock-markets-work-to-support-economic-growth_5k43m4p6ccs3-en). Yhdysvalloissa määrä väheni vastaavasti. Siellä listautumisia oli noin 500 vuodessa ennen vuotta 1999 ja noin 100 vuodessa vuoden 1999 jälkeen (ks. http://www.sec.gov/info/smallbus/acsec/ipotaskforceslides.pdf).

[27] Ks. http://www.sec.gov/info/smallbus/acsec/ipotaskforceslides.pdf.

[28] Euroopan arvopaperipörssien järjestö (Federation of European Securities Exchanges, FESE), EuropeanIssuers ja Euroopan pääomasijoitusyhdistys (European Private Equity and Venture Capital Association, EVCA). Ks. http://www.fese.eu/en/?inc=cat&id=8.

[29] Rahoitusvälineiden markkinoista ja direktiivin 2004/39/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (MiFID II) 35 artikla lopullisen kompromissitekstin mukaisessa muodossa.

[30] Arvopapereiden yleisölle tarjoamisen tai kaupankäynnin kohteeksi ottamisen yhteydessä julkistettavasta esitteestä annetun direktiivin 2003/71/EY ja säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteeksi otettavien arvopaperien liikkeeseenlaskijoita koskeviin tietoihin liittyvien avoimuusvaatimusten yhdenmukaistamisesta annetun direktiivin 2004/109/EY muuttamisesta 24 päivänä marraskuusta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/73/EU 4 artikla.

[31] Ks. esimerkiksi Euroopan parlamentin jäsenen Rodi Kratsa-Tsagaropouloun mietintöluonnos, jonka aiheena on ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi eurooppalaisista pitkäaikaissijoitusrahastoista.

[32] Tärkeimpiä aloitteita ovat luottolaitoksia koskevan asetuksen säännökset, joissa ESMAa pyydetään perustamaan julkinen verkkosivusto (CRA3-paketin 8 b artikla) ja EKP:n tukema keskitetty eurooppalainen tietovarasto.

[33] Vuoden 2006 vakavaraisuusdirektiiviin ja nyt vakavaraisuusasetukseen sisältyvät säännökset ovat jo johtaneet joukkolainojen vakuudeksi kelpaavien omaisuuserien merkittävään yhdenmukaistamiseen. Vakavaraisuusasetuksessa on jo asetettu myös avoimuutta koskeva vähimmäisvaatimus

[34] Ks. vakavaraisuusasetuksen 503 artikla.

[35] Vuonna 2012 yhteensä 36 eurooppalaista yritystä (joista 11 oli pienehköjä yrityksiä, joiden tulot olivat alle 500 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria), sijoitti Yhdysvaltojen suunnattujen osakeantien markkinoille lähes 20 miljardia Yhdysvaltain dollarin arvosta. Ks. http://www.thecityuk.com/research/our-work/reports-list/alternative-finance-for-smes-and-mid-market-companies/.

[36] Ks. http://ec.europa.eu/internal_market/investment/private_placement/index_en.htm.

[37] Ks. EKP:n kyselytutkimus pk-yritysten rahoituksensaannista euroalueella huhtikuusta 2013 syyskuuhun 2013, http://www.ecb.europa.eu/pub/pdf/other/accesstofinancesmallmediumsizedenterprises201311en.pdf?acff8de81a1d9e6fd0d9d3b38809a7a0. Vain 33 prosenttia Kreikassa lainaa hakevista pk-yrityksistä saa hakemansa lainan täysimääräisenä ja Espanjassa ja Italiassa niiden osuus on 50 prosenttia (euroalueella keskiarvo on 65 prosenttia ja Saksassa 87 prosenttia). Eräät tiedot ovat kuitenkin hieman kohenemassa: Irlannin pk-yrityksistä 60 prosenttia ilmoittaa saavansa hakemansa lainan täysimääräisenä, kun osuus kuutena aikaisempana kuukautena oli 30 prosenttia. Espanjassa kyseisten yritysten osuus on kohentunut 40 prosentista 50 prosenttiin

[38] Ks. komission äskettäin julkaisemat ehdotuspyynnöt (http://ec.europa.eu/enterprise/contracts-grants/calls-for-proposals/index_en.htm).

[39] Ks. http://elite.borsaitaliana.it/en.

[40] Hankekohtaisia joukkolainoja koskeva aloite on komission ja EIP:n luoma riskinjakoväline, jonka tavoitteena on auttaa hankkeita toteuttavia yrityksiä laskemaan liikkeeseen hankekohtaisia joukkolainoja, jotka houkuttelevat vieraan pääoman markkinoiden sijoittajia Euroopan laajuisten liikenneverkkojen (TEN-T) ja Euroopan laajuisten energiaverkkojen (TEN-E) aloilla sekä televiestintä- ja laajakaistaverkkojen aloilla.

[41] COM(2013) 207.

[42] Ks. Philippe Maystadtin raportti ”Should IFRS Standards be More European?”, http://ec.europa.eu/internal_market/accounting/docs/governance/reform/131112_report_en.pdf.

[43] Kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja antava elin (International Accounting Standards Board, IASB) on laatinut yksinkertaistetut IFRS-standardit pk-yrityksille. Ne on kuitenkin tarkoitettu sovellettaviksi listaamattomiin yrityksiin.

[44] Asetuksella N:o 593/2008 sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista (Rooma I) ei tällä hetkellä säännellä nimenomaisesti tätä kysymystä.

[45] C(2014) 1500.