KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE Uusi EU:n toimintakehys oikeusvaltioperiaatteen vahvistamiseksi /* COM/2014/0158 final */
SISÄLLYSLUETTELO KOMISSION
TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE
Uusi EU:n toimintakehys oikeusvaltioperiaatteen vahvistamiseksi 1........... Johdanto...................................................................................................................... 2. 2........... Miksi oikeusvaltioperiaate on
EU:lle ratkaisevan tärkeä............................................. 3. 3........... Miksi tarvitaan uusi EU:n toimintakehys
oikeusvaltioperiaatteen vahvistamiseksi..... 5. 4........... Miten EU:n uusi
oikeusvaltiotoimintakehys toimii...................................................... 6. 4.1........ Mikä käynnistää uuden
toimintakehyksen................................................................... 6. 4.2........ Toimintakehys kolmivaiheisena
prosessina.................................................................. 7. 5........... Päätelmät..................................................................................................................... 9.
1.
Johdanto
Oikeusvaltioperiaate
on kaikkien nykyaikaisten perustuslaillisten demokratioiden kulmakivi. Se on
kaikkien EU:n jäsenvaltioiden yhteisestä perustuslaillisesta perinteestä
kumpuava perustavaa laatua oleva periaate ja sellaisena yksi niistä keskeisistä
arvoista, joihin unioni perustuu. Tämä on kirjattu Euroopan unionista tehdyn
sopimuksen (SEU-sopimus) 2 artiklaan sekä sopimuksen johdanto-osaan ja EU:n
perusoikeuskirjaan. Siksi oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen on
SEU-sopimuksen 49 artiklan mukaisesti myös EU:n jäsenyyden ennakkoehto.
Oikeusvaltioperiaate on demokratian ja ihmisoikeuksien rinnalla myös yksi
Euroopan neuvoston kolmesta pilarista, mikä vahvistetaan ihmisoikeuksien ja
perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen johdanto-osassa[1].
EU:n
jäsenvaltioiden luottamus toisiinsa ja toistensa oikeusjärjestyksiin on unionin
perusta. Se, miten oikeusvaltioperiaate toteutuu kansallisella tasolla, on
tässä suhteessa keskeistä. EU:n kansalaisten ja kansallisten viranomaisten
luottamus oikeusvaltioperiaatteen toimivuuteen on erityisen tärkeää, kun EU:ta
kehitetään edelleen ”vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueeksi, jolla ei
ole sisärajoja”[2]. Tämä luottamus rakentuu ja säilyy
ainoastaan, jos kaikki jäsenvaltiot kunnioittavat oikeusvaltioperiaatetta. EU:n
jäsenvaltioiden perustuslait ja oikeusjärjestelmät on periaatteessa laadittu ja
suunniteltu niin, että ne suojaavat kansalaisia hyvin kaikilta
oikeusvaltioperiaatteeseen kohdistuvilta uhkilta. Joidenkin jäsenvaltioiden
viimeaikaiset tapahtumat ovat kuitenkin osoittaneet, että puutteet
oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamisessa ja sen myötä myös niiden perusarvojen
kunnioittamisessa, joita oikeusvaltio pyrkii suojelemaan, voivat muodostua
vakavaksi ongelmaksi. Näiden tapahtumien yhteydessä suurelta yleisöltä on
tullut EU:lle, ja erityisesti komissiolle, selkeä pyyntö ryhtyä toimiin.
Tuloksia on syntynyt. Komission ja EU:n on kuitenkin täytynyt löytää tilapäisiä
ratkaisuja, sillä EU:n nykyisillä mekanismeilla ja menettelyillä ei ole aina
voinut asianmukaisesti varmistaa tuloksellisia ja oikein ajoitettuja
vastatoimia oikeusvaltioperiaatteeseen kohdistuvia uhkia vastaan. Komissio
on perussopimusten vaalija, ja sen tehtävänä on varmistaa, että EU:n perustana
olevia arvoja kunnioitetaan, ja suojata unionin yleistä etua. Siksi sen on
toimittava tässä suhteessa aktiivisesti[3]. Puheenjohtaja Barroso totesi
syyskuussa 2012 vuotuisessa puheessaan unionin tilasta seuraavaa: ”Tarvitsemme
kehittyneempiä välineitä: pelkkä poliittinen vaikutusvalta ja toisaalta
perussopimuksen 7 artiklaan sisältyvä mahdollisuus soveltaa poliittisia
seuraamuksia eivät riitä”. Seuraavana vuonna hän sanoi puheessaan, että
”kokemus on osoittanut, että komissiolla on hyödyllinen rooli riippumattomana
ja puolueettomana erotuomarina. Meidän on otettava tämä kokemus huomioon ja
laadittava yleisempi toimintakehys [...]. Komissio aikoo esittää asiasta
tiedonannon. Uskon, että kyseinen keskustelu on keskeinen tekijä
tarkasteltaessa Eurooppa-aatettamme”.[4] Kesäkuussa
2013 oikeus- ja sisäasioiden neuvosto korosti, että ”oikeusvaltioperiaatteen
kunnioittaminen on perusoikeuksien suojelun edellytys” ja pyysi komissiota
”viemään perussopimusten mukaisesti eteenpäin keskustelua siitä, tarvitaanko
yhteistyöhön perustuvaa järjestelmällistä menetelmää näiden kysymysten käsittelemiseksi
ja mikä olisi sen muoto”. Huhtikuussa 2013 yleisten asioiden neuvosto kävi
aiheesta yksityiskohtaisen keskustelun.[5] Heinäkuussa
2013 Euroopan parlamentti pyysi, että arvioitaisiin säännöllisesti, miten
jäsenvaltiot noudattavat unionin perusarvoja sekä demokratian ja oikeusvaltion
vaatimusta[6]. Tämä
tiedonanto esitetään näiden pyyntöjen perusteella. Tiedonannossa esitetään
komission kokemuksen, toimielinten välisen keskustelun ja laajojen kuulemisten[7]
perusteella uusi toimintakehys, jolla on tarkoitus varmistaa tuloksellinen ja
yhdenmukainen oikeusvaltioperiaatteen suojelu kaikissa jäsenvaltioissa.
Toimintakehyksen avulla voitaisiin puuttua tilanteisiin, joissa
oikeusvaltioperiaatteeseen kohdistuu järjestelmätason uhka.[8]
Toimintakehyksellä
pyritään ratkaisemaan jäsenvaltioissa oikeusvaltioperiaatteeseen
tulevaisuudessa kohdistuvat uhkat ennen kuin edellytykset, jotka käynnistävät
SEU-sopimuksen 7 artiklassa tarkoitetut mekanismit, täyttyvät. Kehys on siis
tarkoitettu aukon täyttämiseen. Se ei ole SEU-sopimuksen 7 artiklassa
tarkoitettujen mekanismien vaihtoehto vaan ennemminkin edeltää ja täydentää
niitä. Se ei myöskään vaikuta komission valtuuksiin puuttua Euroopan unionin
toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimus) 258 artiklan nojalla rikkomusmenettelyillä
tiettyihin tilanteisiin, jotka kuuluvat EU:n lainsäädännön soveltamisalaan. Laajemmasta
eurooppalaisesta näkökulmasta kehyksellä on tarkoitus osaltaan edistää Euroopan
neuvoston tavoitteiden saavuttamista, myös Demokratiaa oikeusteitse -komission
(Venetsian komissio)[9] asiantuntemuksen perusteella.
2.
Miksi oikeusvaltioperiaate on
EU:lle ratkaisevan tärkeä
Oikeusvaltioperiaatteesta
on vähitellen tullut nykyaikaisen perustuslain ja kansainvälisten järjestöjen
(kuten Yhdistyneiden kansakuntien ja Euroopan neuvoston) vallitseva
organisatorinen malli, jolla säännellään julkisen vallan käyttöä. Sillä
varmistetaan, että julkinen valta toimii lainsäädännössä asetetuissa rajoissa
demokratian ja perusoikeuksien arvoja kunnioittaen ja riippumattomien ja puolueettomien
tuomioistuinten valvonnassa. Oikeusvaltiosta
seuraavien periaatteiden ja normien täsmällinen sisältö voi olla eri
jäsenvaltioissa erilainen niiden perustuslaillisesta järjestelmästä riippuen.
Euroopan unionin tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen
oikeuskäytäntö ja Euroopan neuvoston laatimat asiakirjat, jotka perustuvat
pitkälti Venetsian komission asiantuntemukseen, antavat kuitenkin
ei-tyhjentävän luettelon näistä periaatteista, ja niissä määritellään
oikeusvaltion perusmerkitys SEU-sopimuksen 2 artiklassa tarkoitettuna EU:n
yhteisenä arvona. Näitä
periaatteita ovat laillisuus, joka tarkoittaa, että lainsäädäntöprosessi
on läpinäkyvä, vastuuvelvollinen, demokraattinen ja moniarvoinen, oikeusvarmuus,
toimeenpanovallan käyttäjien mielivaltaisuuden kielto, riippumattomat
ja puolueettomat tuomioistuimet, tehokas tuomioistuinvalvonta, johon kuuluu
perusoikeuksien kunnioittaminen ja yhdenvertaisuus lain edessä[10].
Sekä
unionin tuomioistuin että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ovat vahvistaneet,
että nämä periaatteet eivät ole pelkästään muotoa ja menettelyä koskevia
vaatimuksia. Ne ovat väline, jolla varmistetaan, että demokratiaa ja
ihmisoikeuksia kunnioitetaan. Sen vuoksi oikeusvaltio onkin perustuslaillinen
periaate, joka muodostuu sekä muotoa että sisältöä koskevista osatekijöistä[11].
Tämä
tarkoittaa, että oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen liittyy olennaisesti
demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen: demokratiaa ei voi olla eikä
ihmisoikeuksia voida kunnioittaa, jos oikeusvaltioperiaatetta ei noudateta, ja
päin vastoin. Perusoikeudet toteutuvat ainoastaan, jos ne ovat tuomioistuinten
toimivaltaan kuuluvia oikeuksia. Demokratiaa voidaan suojata ainoastaan, jos
tuomioistuinlaitos, perustuslakituomioistuimet mukaan lukien, voivat taata
sananvapauden, kokoontumisvapauden sekä poliittista ja vaaliprosessia ohjaavien
sääntöjen noudattamisen. Oikeusvaltioperiaate
on EU:ssa erityisen tärkeä. Oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen ei ole
ainoastaan edellytys SEU-sopimuksen 2 artiklassa lueteltujen perusarvojen
turvaamiselle, vaan se on edellytys myös EU:n perussopimuksista ja
kansainvälisestä oikeudesta johtuvien oikeuksien ja velvollisuuksien
kunnioittamiselle. EU:n kansalaisten ja kansallisten viranomaisten luottamus
muiden jäsenvaltioiden oikeusjärjestykseen on tärkeää, jotta koko EU voi toimia
”vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueena, jolla ei ole sisärajoja”.
Nykyisin kansallisen tuomioistuimen siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa
antamat tuomiot on tunnustettava ja pantava täytäntöön toisessa jäsenvaltiossa
automaattisesti ja jäsenvaltiossa rikoksesta syytetystä annettu eurooppalainen
pidätysmääräys on pantava toisessa jäsenvaltiossa sellaisenaan täytäntöön[12].
Nämä ovat selkeitä esimerkkejä siitä, miksi kaikkien jäsenvaltioiden on syytä
huolestua, jos oikeusvaltioperiaatetta ei jossakin jäsenvaltiossa kunnioiteta
kaikilta osin. Siksi on EU:n etujen mukaista, että oikeusvaltiota suojataan ja
vahvistetaan kaikkialla unionissa.
3.
Miksi tarvitaan uusi EU:n
toimintakehys oikeusvaltioperiaatteen vahvistamiseksi
Silloin
kun kansallisella tasolla luodut mekanismit oikeusvaltioperiaatteen
turvaamiseksi eivät enää toimi, oikeusvaltioon ja sitä kautta EU:n toimintaan
sisärajattomana vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueena kohdistuu
järjestelmätason uhka. Tällaisissa tilanteissa EU:n on toimittava suojellakseen
oikeusvaltioperiaatetta unionin yhteisenä arvona. Kokemus
on kuitenkin osoittanut, että järjestelmätason uhkaan jäsenvaltioissa ei voida
kaikissa olosuhteissa puuttua tuloksellisesti niillä välineillä, joita unionin
tasolla tällä hetkellä on. Toimet,
joita komissio toteuttaa SEUT-sopimuksen 258 artiklaan perustuvien
rikkomusmenettelyjen aloittamiseksi, ovat osoittautuneet tärkeäksi
välineeksi, jolla tiettyihin oikeusvaltio-ongelmiin voidaan puuttua[13].
Komissio voi kuitenkin aloittaa rikkomusmenettelyn ainoastaan, jos ongelmat
merkitsevät samalla EU:n lainsäädännön tietyn säännöksen rikkomista.[14]
On
ongelmatilanteita, jotka eivät kuulu EU:n oikeuden soveltamisalaan, ja siksi
niitä ei voida pitää perussopimusten mukaisten velvoitteiden rikkomisena,
vaikka ne muodostavat järjestelmätason uhkan oikeusvaltiolle. Näissä
tilanteissa voidaan soveltaa SEU-sopimuksen 7 artiklassa määrättyjä ehkäisy-
ja seuraamusmekanismeja. Komissio kuuluu niihin toimijoihin, joille on
sopimuksessa annettu valtuudet tehdä perusteltu ehdotus kyseisten mekanismien
käynnistämiseksi. SEU-sopimuksen 7 artiklalla pyritään varmistamaan, että
kaikki jäsenvaltiot kunnioittavat EU:n yhteisiä arvoja, myös oikeusvaltioperiaatetta.
Artiklan soveltamisalaa ei ole rajattu niihin aloihin, jotka EU:n oikeus
kattaa, vaan siinä valtuutetaan EU toimimaan oikeusvaltioperiaatteen
suojelemiseksi myös niillä aloilla, joilla jäsenvaltiot toimivat itsenäisesti.
SEU-sopimuksen 7 artiklaa koskevassa komission tiedonannossa tämä oikeutetaan
seuraavasti: ”Jos jokin jäsenvaltio rikkoo perusarvoja tavalla, joka täyttää
Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 7 artiklassa tarkoitetun vakavuusasteen,
vaarana on unionin perusteiden ja sen jäsenvaltioiden luottamuksen horjuminen
riippumatta siitä, millä alalla kyseiset rikkomukset on tehty”[15].
SEU-sopimuksen
7 artiklan 1 kohdan ehkäisevä mekanismi voidaan kuitenkin käynnistää
ainoastaan, jos kyseessä on ”selvä vaara, että jokin jäsenvaltio loukkaa
vakavasti” SEU-sopimuksen 2 artiklassa tarkoitettuja arvoja, ja 7 artiklan 2
kohdan seuraamusmekanismi ainoastaan, jos ”jokin jäsenvaltio loukkaa vakavasti
ja jatkuvasti” näitä arvoja. SEU-sopimuksen molempien mekanismien
käynnistyskynnys on hyvin korkea, mikä korostaa näiden mekanismien luonnetta
viimeisenä keinona. Viimeaikainen
kehitys joissakin jäsenvaltioissa on osoittanut, että nämä mekanismit eivät
aina ole asianmukainen keino vastata jäsenvaltiossa oikeusvaltioperiaatteeseen
kohdistuviin uhkiin. On
siis tilanteita, joissa oikeusvaltioperiaatteeseen liittyviin uhkiin ei voida
puuttua tuloksellisesti olemassa olevilla välineillä[16].
Koska oikeusvaltio on EU:n keskeinen yhteinen arvo, rikkomusmenettelyjen ja
SEU-sopimuksen 7 artiklan mekanismien lisäksi tarvitaan uusi EU:n
toimintakehys oikeusvaltioperiaatteen vahvistamiseksi. Toimintakehyksellä
on tarkoitus täydentää niitä jo olemassa olevia Euroopan neuvoston mekanismeja,
joilla oikeusvaltioperiaatetta suojellaan[17]. Kehys vastaa sekä EU:n tavoitetta
suojella perusarvojaan että pyrkimystä lisätä keskinäistä luottamusta ja
yhdentymistä sisärajattomalla vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella. Perustamalla
uuden toimintakehyksen oikeusvaltioperiaatteen vahvistamiseksi komissio pyrkii
selkeyttämään toimia, joita sitä voidaan tulevaisuudessa pyytää toteuttamaan,
ja lisäämään näiden toimien ennustettavuutta. Samalla se varmistaa, että
kaikkia jäsenvaltiota kohdellaan yhdenvertaisesti. Komissio on halukas käymään
jäsenvaltioiden, neuvoston ja Euroopan parlamentin kanssa keskustelua näistä
asioista tämän tiedonannon pohjalta.
4.
Miten EU:n uusi
oikeusvaltiotoimintakehys toimii
Toimintakehyksellä
on tarkoitus antaa komissiolle mahdollisuus löytää asianomaisen jäsenvaltion
kanssa ratkaisu, jolla estetään jäsenvaltiossa syntymästä
oikeusvaltioperiaatteeseen kohdistuva järjestelmätason uhka, joka voisi
kehittyä SEU-sopimuksen 7 artiklassa tarkoitetuksi ”selväksi vaaraksi”, että
unionin arvoja loukataan vakavasti. Jos näin tapahtuisi, se edellyttäisi
kyseisessä artiklassa määrättyjen mekanismien käynnistämistä. Jäsenvaltioiden
yhdenvertaisuuden varmistamiseksi toimintakehystä sovelletaan kaikkiin
jäsenvaltioihin samalla tavalla ja siinä käytetään samoja vertailukohtia
arvioitaessa, mikä on oikeusvaltioperiaatteeseen kohdistuva järjestelmätason
uhka.
4.1.
Mikä käynnistää uuden
toimintakehyksen
Toimintakehys
käynnistetään tilanteissa, joissa jäsenvaltion viranomaiset toteuttavat
toimenpiteitä tai sietävät tilanteita, jotka todennäköisesti vaikuttavat
kielteisesti niiden instituutioiden ja suojamekanismien eheyteen, vakauteen tai
asianmukaiseen toimintaan, joita kansallisella tasolla on luotu oikeusvaltion
turvaamiseksi. EU:n
uutta oikeusvaltiokehystä ei ole tarkoitettu käynnistettäväksi perusoikeuksien
yksittäisten rikkomisten tai väärien tuomioiden vuoksi. Tällaiset tapaukset
voidaan ja pitäisi käsitellä kansallisissa oikeusjärjestelmissä niiden
valvontamekanismien puitteissa, joita on luotu Euroopan ihmisoikeussopimuksen
(jonka osapuolia kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat) nojalla. Toimintakehyksen
päätarkoituksena on puuttua oikeusvaltioon kohdistuviin uhkiin
(määritelty 2 jaksossa), jotka ovat luonteeltaan järjestelmää koskevia[18].
Jäsenvaltion poliittisen, institutionaalisen ja/tai oikeusjärjestyksen, sen
perustuslaillisen rakenteen, vallanjaon, tuomioistuinten riippumattomuuden tai
puolueettomuuden tai sen tuomioistuinvalvontajärjestelmän,
johon kuuluu myös perustuslakioikeus, jos sellainen
on, on oltava uhattuna esimerkiksi uusista toimenpiteistä päättämisen,
viranomaisten laajalle levinneiden käytäntöjen ja kotimaisten
muutoksenhakukeinojen puuttumisen seurauksena. Toimintakehys käynnistetään, kun
näyttää siltä, että kansallisilla oikeusvaltiotakeilla ei pystytä
tuloksellisesti puuttumaan uhkiin. Toimintakehys
ei estäisi komissiota käyttämästä EU:n oikeuden soveltamisalaan kuuluvissa
tilanteissa SEUT-sopimuksen 258 artiklan mukaisia valtuuksiaan. Se ei myöskään
estäisi käynnistämästä suoraan SEU-sopimuksen 7 artiklassa määrättyjä
mekanismeja, jos tilanteen äkillinen heikkeneminen jäsenvaltiossa edellyttää
EU:lta voimakkaampaa reaktiota[19].
4.2.
Toimintakehys kolmivaiheisena
prosessina
Jos
jäsenvaltiossa on selviä merkkejä oikeusvaltioon kohdistuvasta järjestelmätason
uhkasta, komissio käynnistää jäsenvaltion kanssa jäsennellyn näkemystenvaihdon.
Prosessi perustuu seuraaviin periaatteisiin: - keskitytään löytämään ratkaisu vuoropuhelulla
kyseisen jäsenvaltion kanssa; - tehdään tilanteesta perusteellinen ja objektiivinen
arviointi; - noudatetaan jäsenvaltioiden yhdenvertaisen
kohtelun periaatetta; - osoitetaan nopeat konkreettiset
toimenpiteet, jotka voitaisiin toteuttaa, jotta voidaan puuttua
järjestelmätason uhkaan ja välttää SEU-sopimuksen 7 artiklan mekanismien
käyttö. Prosessissa
on yleensä kolme vaihetta: komission toteuttama arviointi, komission antama
suositus ja suosituksen jatkotoimenpiteet. Komission
toteuttama arviointi Komissio
kerää ja analysoi kaikki tarvittavat tiedot ja arvioi, onko olemassa selviä
merkkejä edellä kuvatun kaltaisesta järjestelmätason uhkasta oikeusvaltiolle.
Arviointi voi perustua käytettävissä olevista lähteistä ja tunnustetuilta
instituutioilta, kuten Euroopan neuvoston elimiltä ja Euroopan unionin
perusoikeusvirastolta[20], saatuihin tietoihin. Jos
komissio on tämän alustavan arvioinnin tuloksena sitä mieltä, että
oikeusvaltioon todella kohdistuu järjestelmätason uhka, se käynnistää kyseisen
jäsenvaltion kanssa vuoropuhelun lähettämällä ”oikeusvaltiolausunnon” ja
esittämällä huolenaiheensa. Jäsenvaltiolle annetaan mahdollisuus vastata.
Lausunto voi olla asianomaisten viranomaisten kanssa käydyn kirjeenvaihdon ja
tapaamisten tulos, ja tarvittaessa sen jatkotoimenpiteenä voidaan edelleen
vaihtaa näkemyksiä. Komissio
odottaa, että asianomainen jäsenvaltio tekee SEU-sopimuksen 4 artiklan 3
kohdassa määrätyn vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisesti
yhteistyötä koko prosessin ajan eikä päätä komission esittämien huolenaiheiden
osalta peruuttamattomista toimenpiteistä ennen kuin komissio on tehnyt
arviointinsa. Arvioitaessa uhkan vakavuutta otetaan huomioon, onko jäsenvaltio
jättänyt tekemättä prosessissa yhteistyötä tai jopa estänyt prosessia. Vaikka
komissio julkistaakin tiedon siitä, että se käynnistää arvioinnin ja lähettää
lausuntonsa, asianomaisen jäsenvaltion kanssa käydyn näkemystenvaihdon sisältö
pidetään pääsääntöisesti prosessin tässä vaiheessa luottamuksellisena, jotta
nopeaan ratkaisuun pääseminen olisi helpompaa. Komission
suositus Ellei
asiaa ole tähän mennessä jo ratkaistu tyydyttävällä tavalla, toisessa vaiheessa
komissio antaa asianomaiselle jäsenvaltiolle ”oikeusvaltiosuosituksen”, jos se
toteaa, että on objektiivista näyttöä järjestelmätason uhkasta ja että
jäsenvaltion viranomaiset eivät toteuta asianmukaisia toimia tilanteen
muuttamiseksi. Suosituksessaan
komissio osoittaa selvästi huolenaiheidensa syyt ja suosittaa, että jäsenvaltio
ratkaisee ongelmat määrätyn ajan kuluessa ja antaa komissiolle tiedon tätä
varten toteutetuista toimenpiteistä. Suositus voi tarvittaessa sisältää ohjeita
keinoista ja toimenpiteistä, joilla tilanne voitaisiin ratkaista. Komission
arviointi ja päätelmät perustuvat asianomaisen jäsenvaltion kanssa käytävän
vuoropuhelun tuloksiin ja mahdolliseen lisänäyttöön, josta jäsenvaltiota olisi
myös kuultava ennakolta. Komissio
julkistaa tiedon suosituksen lähettämisestä ja sen pääsisällöstä. Komission
suosituksen jatkotoimet Kolmannessa
vaiheessa komissio seuraa jatkotoimenpiteitä, joita asianomainen jäsenvaltio
toteuttaa sille osoitetun suosituksen seurauksena. Tämä seuranta voi perustua
näkemystenvaihtoon jäsenvaltion kanssa, ja siinä voidaan esimerkiksi keskittyä
siihen, jatkuvatko tietyt huolta aiheuttaneet käytännöt, tai siihen, miten
jäsenvaltio panee täytäntöön sitoumukset, joita se on sittemmin tehnyt
tilanteen ratkaisemiseksi. Jos
jäsenvaltio ei ole määräaikaan mennessä toteuttanut tyydyttäviä
jatkotoimenpiteitä, komissio arvioi mahdollisuutta käynnistää jompikumpi
SEU-sopimuksen 7 artiklassa määrätyistä mekanismeista[21]. Toimielinten
välinen vuorovaikutus Euroopan
parlamentille ja neuvostolle tiedotetaan säännöllisesti ja tiiviisti
edistymisestä kussakin vaiheessa. Kolmansien
asiantuntemuksen hyödyntäminen Saadakseen
asiantuntijatietoa asioista, jotka liittyvät oikeusvaltioperiaatteen
toteutumiseen jäsenvaltioissa, komissio voi erityisesti arviointivaiheessa
pyytää ulkopuolista asiantuntija-apua, myös EU:n perusoikeusvirastolta[22].
Tällainen ulkopuolinen asiantuntija-apu voi auttaa erityisesti tehtäessä
vertailuanalyysia muissa jäsenvaltioissa voimassa olevista säännöistä ja
käytännöistä, jotta voidaan varmistaa jäsenvaltioiden yhdenvertainen kohtelu
perustuen yhteisymmärrykseen oikeusvaltioperiaatteesta EU:ssa. Komissio
voi tilanteesta riippuen päättää pyytää neuvoja ja apua EU:n oikeudellisten
verkostojen jäseniltä. Näitä ovat esimerkiksi EU:n korkeimpien oikeuksien
presidenttien verkosto[23], EU:n korkeimpien
hallinto-oikeuksien yhdistys[24] ja tuomarineuvostot[25].
Komissio selvittää yhdessä näiden verkostojen kanssa, miten tällaista apua
voitaisiin antaa tarvittaessa nopeasti ja tarvitaanko tätä varten erityisiä
järjestelyjä. Yleissääntönä
on, että komissio pyytää tarvittaessa Euroopan neuvostolta ja/tai sen Venetsian
komissiolta neuvoa ja koordinoi analyysinsa niiden kanssa kaikissa tapauksissa,
joissa asia on myös niiden käsiteltävänä ja analysoitavana.
5.
Päätelmät
Tässä
tiedonannossa luodaan uusi EU:n toimintakehys oikeusvaltioperiaatteen valvontaa
varten. Komissio vahvistaa tällä tavoin EU:n valmiuksia suojella
oikeusvaltioperiaatetta tuloksellisesti ja yhtäläisesti kaikissa
jäsenvaltioissa. Tiedonanto on vastaus Euroopan parlamentin ja neuvoston
pyyntöihin. Se perustuu voimassa olevissa perussopimuksissa määrättyyn
komission toimivaltaan, vaikka perussopimusten tulevaa kehittämistä tällä
osa-alueella ei suljetakaan pois. Siitä on keskusteltava osana laajempaa pohdintaa
Euroopan tulevaisuudesta. Komission toimien lisäksi Euroopan parlamentilla ja
neuvostolla tulee olemaan ratkaiseva rooli, kun EU ylläpitää
oikeusvaltioperiaatetta entistä määrätietoisemmin. [1] Ks. ihmisoikeusyleissopimuksen johdanto-osa ja Euroopan
neuvoston perussääntö (http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1989/19890021). [2] Ks. SEU-sopimuksen 3 artiklan 2 kohta ja SEUT-sopimuksen
67 artikla. [3] Ks. EU:n oikeuskomissaarin, varapuheenjohtaja Redingin
puhe ”The EU and the Rule of Law – What next?”(http://europa.eu/rapied/press-release_SPEECH-13-677_en.htm). [4] Ks. http://europa.eu/rapid/press-release_SPEECH-12-596_fi.htm
ja http://europa.eu/rapid/press-release_SPEECH-13-684_fi.htm [5] Maaliskuussa 2013 Alankomaiden, Saksan, Suomen ja
Tanskan ulkoministerit kaipasivat lisää EU:n takeita, joilla varmistetaan, että
jäsenvaltioissa kunnioitetaan unionin perusarvoja. Yleisten asioiden neuvoston
keskustelut, ks. http://register.consilium.europa.eu/doc/srv?l=FI&t=PDF&gc=true&sc=false&f=ST%208577%202013%20INIT.
Oikeus- ja sisäasioiden neuvoston päätelmät, ks. http://register.consilium.europa.eu/doc/srv?l=FI&t=PDF&gc=true&sc=false&f=ST%2010168%202013%20INIT [6] Ks. EP:n päätöslauselmat, joissa annetaan EU:n
toimielimille suosituksia SEU-sopimuksen 2 artiklan suojan vahvistamiseksi (Rui
Tavaresin mietintö vuodelta 2013 sekä Louis Michelin ja Kinga Gönczin mietinnöt
vuodelta 2014 – http://www.europarl.europa.eu/committees/en/libe/reports.html). [7] EU:n oikeuden tulevaisuutta
koskevassa Assises de la Justice -konferenssissa marraskuussa 2013 oli mukana
yli 600 sidosryhmän edustajia. Yksi konferenssin istunnoista koski juuri
oikeusvaltion turvaamisen uusia tapoja. Kirjallisia kommentteja pyydettiin
ennen ja jälkeen konferenssin, ja niitä saatiin runsaasti (ks. http://ec.europa.eu/justice/events/assises-justice-2013/contributions_en.htm). [8] Kuten puheenjohtaja Barroso
totesi syyskuussa 2013 pitämässään puheessa unionin tilasta toimintakehyksen
olisi ”perustuttava jäsenvaltioiden välisen yhdenvertaisuuden periaatteeseen.
Periaate aktivoidaan ennalta määriteltävien vertailuarvojen perusteella
ainoastaan tilanteissa, joissa oikeusvaltioperiaatteeseen kohdistuu vakava
järjestelmätason riski”. (Ks. http://europa.eu/rapid/press-release_SPEECH-13-684_fi.htm). [9] Venetsian komissio on Euroopan neuvoston neuvoa-antava
elin perustuslakiasioissa. Sen virallinen nimi on Demokratiaa oikeusteitse
-komissio (ks. http://www.venice.coe.int/WebForms/pages/?p=01_Presentation). [10] Liitteessä I on katsaus oikeusvaltioperiaatetta koskevaan
oikeuskäytäntöön ja oikeusvaltiokäsitteeseen sisältyviin periaatteisiin. [11] Unionin tuomioistuin ei pidä oikeusvaltiota pelkästään
muotoa ja menettelyä koskevana vaatimuksena vaan korostaa myös sen
sisällöllistä arvoa toteamalla, että unioni ”on oikeusyhteisö, jossa sen
toimielimet ovat sellaisen valvonnan alaisia, jonka kohteena on niiden
toteuttamien toimenpiteiden yhteensoveltuvuus perustamissopimuksen ja niiden
yleisten oikeusperiaatteiden kanssa, joihin kuuluvat perusoikeudet” (ks. esim.
asia C-50/00 P, Unión de Pequeños Agricultores, tuomio 25.7.2002, Kok.,
s. I-6677, 38 ja 39 kohta; yhdistetyt asiat C-402/05 P, Kadi, tuomio
3.9.2008, Kok., s. I-6351, 316 kohta). Tämän on vahvistanut myös Euroopan
ihmisoikeustuomioistuin, joka antaa oikeusvaltioperiaatteelle sisällön
toteamalla, että käsite sisältyy olennaisena osana kaikkiin Euroopan
ihmisoikeussopimuksen artikloihin (ks. esim. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen
tuomio asiassa Stafford v. Yhdistynyt kuningaskunta, 28.5.2001, 63 kohta). Huomattakoon,
että ranskankielisessä versiossa tuomioistuin ei käytä ainoastaan termiä
’pre-eminence du droit’ vaan myös termiä ’Etat de droit’. [12] Ks. asia C-168/13, Jeremy F v. Premier Ministre, ei vielä
julkaistu, 35 ja 36 kohta. [13] Ks. esim. asia C-286/12, komissio v. Unkari, ei vielä
julkaistu (yhdenvertainen kohtelu tuomareiden ja syyttäjien palvelussuhteen
pakollisen päättymisen osalta); asia C-518/07, komissio v. Saksa, tuomio
9.3.2010, Kok., I-1885, ja asia C-614/10 komissio v. Itävalta, ei vielä julkaistu
(tietosuojaviranomaisten riippumattomuus). [14] Komission toimet perusoikeuskirjan noudattamisen
varmistamiseksi kuvaavat tätä perussopimuksesta johtuvaa oikeudellista
rajoitusta. Kuten 19.10.2010 annetussa tiedonannossa Strategia
perusoikeuskirjan täytäntöön panemiseksi (KOM(2010) 573 lopullinen)
selostetaan, komissio ei epäröi käyttää kaikkia käytössään olevia keinoja
varmistaakseen, että jäsenvaltiot noudattavat perusoikeuskirjaa kaikilta osin.
Tämä koskee erityisesti perusoikeuskirjan 47 artiklaa, jonka mukaan jokaisella,
jonka EU:n oikeudessa taattuja oikeuksia on loukattu, on oikeus tehokkaisiin
oikeussuojakeinoihin riippumattomassa tuomioistuimessa. Kuten perusoikeuskirjan
51 artiklassa selvästi todetaan, komissio voi kuitenkin käyttää keinojaan jäsenvaltioita
kohtaan ainoastaan silloin, kun ne soveltavat unionin oikeutta. Ks.
esim. asia C-87/12, Kreshnik Ymeraga ym. v. Ministre du Travail, de l'Emploi et
de l'Immigration, ei vielä julkaistu, asia C-370/12, Thomas Pringle v
Governement of Ireland, Ireland and The Attorney General, ei vielä julkaistu,
ja C-617/10, Åklagaren v. Hans Åkerberg Fransson, ei vielä julkaistu. [15] Komission tiedonanto, annettu 15 päivänä lokakuuta 2003:
Unionin perusarvojen kunnioittaminen ja edistäminen (KOM(2003) 606 lopullinen). [16] Oikeusvaltioperiaatteeseen
liittyviä järjestelmätason puutteita voidaan joissakin tapauksissa käsitellä
Romanian ja Bulgarian liittymisasiakirjoihin perustuvia yhteistyö- ja
seurantamekanismeja käyttäen. Näillä mekanismeilla, joiden perusta on suoraan
EU:n primaarilainsäädännössä, puututaan tilanteisiin, jotka liittyvät
liittymistä edeltävään aikaan, eli siirtymävaiheen tilanteisiin. Näin ollen ne
eivät sovellu välineeksi, jolla puututaan oikeusvaltioperiaatteeseen
kohdistuvaan uhkaan kaikissa EU:n jäsenvaltioissa. [17] Euroopan neuvoston perussäännön 8 artiklassa määrätään,
että jäsenvaltiolta, joka on ”vakavasti rikkonut” oikeusvaltion periaatteita ja
ihmisoikeuksia voidaan pidättää oikeus olla edustettuna neuvostossa ja
jäsenvaltio voidaan jopa erottaa Euroopan neuvostosta. Mekanismia ei ole
kuitenkaan koskaan käynnistetty, kuten ei myöskään SEU-sopimuksen 7 artiklassa
määrättyjä mekanismeja. [18] ’Systeemisten puutteiden’ käsitteen soveltamisesta
perusoikeuksien kunnioittamiseen EU:n oikeuden soveltamisalalla ks. esim.
yhdistetyt asiat C-411/10 ja 493/10, N.S., ei vielä julkaistu, 94 ja 106 kohta;
ja asia C-4/11, Saksa v. Kaveh Puid, ei vielä julkaistu, 36 kohta.
’Systeemisen’ ja ’rakenteellisen’ käsitteestä Euroopan ihmisoikeussopimuksen
yhteydessä vrt. myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen rooli taustalla olevien
systeemisten ongelmien havaitsemisessa, sellaisena kuin se on määritelty
ministerikomitean päätöslauselmassa Res(2004)3 (Judgments Revealing an
Underlying Systemic Problem), 12.5.2004 (https://wcd.coe.int/ViewDoc.jsp?id=743257&Lang=fr). [19] Ks. myös 15 päivänä lokakuuta 2003 annettu komissio
tiedonanto (alaviite 15). [20] Ks. erityisesti Euroopan unionin perusoikeusviraston perustamisesta
annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 168/2007 4 artiklan 1 kohdan a alakohta ,
(EUVL L 53, s. 1). [21] Ks. myös 15 päivänä lokakuuta 2003 annettu komissio
tiedonanto (alaviite 15). [22] Perusoikeusvirasto voi antaa neuvoja neuvoston asetuksessa
(EY) N:o 168/2007 määritellyn tehtävänkuvansa mukaisesti (ks. alaviite 20). [23] Euroopan unionin korkeimpien oikeuksien presidenttien
verkosto (Network of the Presidents of the Supreme Judicial Courts of the
European Union, ks. http://www.networkpresidents.eu/). [24] Euroopan unionin korkeimpien hallinto-oikeuksien
yhdistys (Association of the Councils of State and Supreme Administrative
Jurisdictions of the European Union, ks. http://www.aca-europe.eu/index.php/en/). [25] Euroopan tuomarineuvostojen verkosto (European Network
of Councils for the Judiciary, ENCJ, ks. http://www.encj.eu). Liite I: Oikeusvaltioperiaate unionin perusperiaatteena Oikeusvaltioperiaate
ja unionin oikeusjärjestys Oikeusvaltioperiaate
on oikeudellisesti sitova perustuslaillinen periaate. Se on yksimielisesti
tunnustettu yhdeksi niistä perusperiaatteista, jotka ovat olennainen osa EU:n
ja Euroopan neuvoston jäsenvaltioiden perustuslaillisia järjestelmiä. Jo
kauan ennen kuin oikeusvaltioperiaate mainittiin erikseen EU:n
perussopimuksessa[1],
unionin tuomioistuin totesi vuonna 1986 asiassa Les Verts antamassaan tuomiossa,
että EU on ”oikeusyhteisö, koska sekä sen jäsenvaltiot että sen toimielimet
ovat sellaisen valvonnan alaisia, jonka kohteena on niiden toteuttamien
toimenpiteiden yhteensopivuus perustuslakia vastaavan asiakirjan eli EY:n
perustamissopimuksen kanssa”[2].
Tuomioistuimen
oikeuskäytännön mukaan oikeusvaltioperiaate on lähteenä EU:n
oikeusjärjestyksessä sovellettaville periaatteille, joihin voidaan vedota
tuomioistuimissa. Tuomioistuin korostaa myös, että nuo periaatteet ovat yleisiä
oikeusperiaatteita, jotka johtuvat jäsenvaltioille yhteisestä
perustuslaillisesta traditiosta. Seuraavat periaatteet on syytä mainita: (a)
laillisuusperiaate, joka tarkoittaa, että lainsäädäntöprosessi on läpinäkyvä,
vastuuvelvollinen, demokraattinen ja moniarvoinen.
Tuomioistuin on vahvistanut laillisuusperiaatteen olevan unionin perusperiaate
todetessaan, että ”[...] oikeusyhteisössä on asianmukaisesti varmistettava
laillisuuden noudattaminen”[3];
(b)
oikeusvarmuus,
joka edellyttää muun muassa, että säännöt ovat
selkeitä ja ennustettavia eikä niitä voi jälkeenpäin muuttaa. Tuomioistuin on korostanut oikeusvarmuuden
merkitystä toteamalla, että oikeusvarmuusperiaatteen ja luottamuksensuojan
periaatteen mukaan ”[...] [unionin] lainsäädännön on oltava oikeussubjektien
kannalta selvää ja ennakoitavaa [...]”. Tuomioistuin on todennut myös, että
”[...] on oikeusvarmuuden periaatteen vastaista vahvistaa [unionin] säädöksen
ajallinen voimassaolo alkamaan sen julkaisemista aikaisemmasta päivämäärästä,
poikkeuksellisesti saattaa olla toisin, kun tavoiteltava päämäärä sitä vaatii
ja kun asianomaisten luottamuksensuojaa kunnioitetaan asianmukaisesti”[4];
(c)
toimeenpanovallan
käyttäjien mielivaltaisuuden kielto. Unionin tuomioistuin on todennut seuraavaa: ”Tästä
huolimatta kaikkien jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksissä julkisen vallan
puuttumisen sekä luonnollisten henkilöiden että oikeushenkilöiden yksityisen
toiminnan alaan on perustuttava lakiin ja oltava perusteltavissa laissa
säädetyillä syillä. Näissä oikeusjärjestyksissä säädetään näin ollen, vaikkakin
yksityiskohdiltaan toisistaan poikkeavalla tavalla, suojasta sellaisia toimia
vastaan, jotka ovat mielivaltaisia tai suhteettomia. Tällaisen suojan vaatimus
on näin ollen tunnustettava [unionin] oikeuden yleiseksi periaatteeksi; [...][5];
(d)
riippumaton ja
tehokas tuomioistuinvalvonta, johon kuuluu perusoikeuksien kunnioittaminen. Tuomioistuin on toistanut, että EU on
”oikeusunioni, jossa sen toimielimet ovat sellaisen valvonnan alaisia, jonka
kohteena on niiden toteuttamien toimien yhteensoveltuvuus etenkin
perussopimusten, yleisten oikeusperiaatteiden ja perusoikeuksien kanssa”.
Tuomioistuin on täsmentänyt tämän tarkoittavan, että ”yksityisten
oikeussubjektien on voitava saada tehokasta oikeussuojaa niille unionin
oikeusjärjestyksen mukaan kuuluvien oikeuksien osalta”. Tuomioistuin on
todennut selvästi, että tällainen suoja ”on yksi jäsenvaltioiden yhteisestä
valtiosääntöperinteestä johtuvista yleisistä oikeusperiaatteista. Tämä oikeus
on myös vahvistettu ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamisesta tehdyn
Euroopan yleissopimuksen 6 ja 13 artiklassa”[6]. (e)
Lisäksi
tuomioistuin on käsitellyt sitä, miten oikeus oikeudenmukaiseen
oikeudenkäyntiin ja toimivallanjako ovat yhteydessä toisiinsa, ja todennut,
että ”[...][unionin] oikeuden yleinen periaate, jonka mukaan jokaisella on
oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja joka perustuu Euroopan
ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaan [...] sisältää oikeuden erityisesti
toimeenpanovallasta riippumattomaan tuomioistuimeen [...][7]”.
Toimivallanjaon periaate on tietenkin tärkeällä sijalla, kun varmistetaan, että
oikeusvaltioperiaatetta noudatetaan. Se voi kuitenkin saada erilaisia muotoja
siitä riippuen, minkälainen parlamentaarinen malli on käytössä ja missä määrin
toimivallanjaon periaatetta sovelletaan kansallisella tasolla. Tuomioistuin on
tältä osin viitannut toiminnalliseen vallanjakoon, joka merkitsee riippumatonta
ja tehokasta tuomioistuinvalvontaa, ja todennut, ettei ”[...] unionin oikeus
ole esteenä sille, että jäsenvaltio käyttää samanaikaisesti lainsäädäntövaltaa,
hallintovaltaa ja tuomiovaltaa, kunhan näiden toimivaltuuksien käyttö
järjestetään oikeusvaltiolle ominaista toimivallanjakoa noudattaen”[8];
(f)
yhdenvertaisuus
lain edessä. Tuomioistuin
on korostanut yhdenvertaista kohtelua EU:n oikeuden yleisenä periaatteena ja
todennut, että ”on muistutettava, että yhdenvertaisen kohtelun periaate on
unionin oikeuden yleinen periaate, joka on vahvistettu Euroopan unionin
perusoikeuskirjan 20 ja 21 artiklassa”[9]. Oikeusvaltioperiaate
ja Euroopan neuvosto Nämä
unionin yhteisen nimittäjän muodostavan oikeusvaltioperiaatteen elementit ovat
kaikilta osin käytössä Euroopan neuvoston tasolla. Vaikka Euroopan neuvoston
perussäännössä tai Euroopan ihmisoikeussopimuksessa[10] ei olekaan
määritelty oikeusvaltioperiaatetta ja vaikka täsmällinen luettelo
oikeusvaltioperiaatteesta johtuvista periaatteista, normeista ja arvoista
voikin olla eri jäsenvaltioissa erilainen, Venetsian komissio tarkoittaa vuonna
2011 julkaistussa raportissa oikeusvaltioperiaatteella ”perustavaa laatua olevaa
yhteistä eurooppalaistan normia, joka ohjaa ja rajaa demokraattisen vallan
harjoittamista” ja ”demokraattisen yhteiskunnan olennaista osaa, joka
edellyttää, että päätöksentekijät kohtelevat kaikkia ihmisarvoisesti,
yhdenvertaisesti ja kohtuullisesti sekä lainsäädäntöä noudattaen ja että
kaikilla on mahdollisuus riitauttaa päätökset riippumattomissa ja
puolueettomissa tuomioistuimissa”[11].
Venetsian komissio määrittää Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön
perusteella raportissaan tarkemmin seuraavat oikeusvaltioperiaatteen yhteiset
ja yleisesti hyväksytyt piirteet (luettelo ei ole tyhjentävä): (a)
laillisuus (ml. läpinäkyvä,
vastuuvelvollinen ja demokraattinen lainsäädäntöprosessi), (b)
oikeusvarmuus, (c)
mielivaltaisuuden
kielto, (d)
oikeussuoja
riippumattomissa ja puolueettomissa tuomioistuimissa, (e)
ihmisoikeuksien
kunnioittaminen, syrjinnän kielto ja yhdenvertaisuus lain edessä. Oikeusvaltioperiaate
kansallisella tasolla Vaikka
oikeusvaltioperiaatetta ei olekaan määritelty täsmällisesti tai tyhjentävästi
kansallisissa perustuslaeissa tai tuomioistuinten toimesta, se on nykyaikaisen
eurooppalaisen perustuslakitradition yhteinen nimittäjä. Kansalliset
tuomioistuimet viittaavat siihen monissa tilanteissa tulkitessaan kansallista
lainsäädäntöä tai käyttävät sitä lähteenä kehittäessään periaatteita, joihin
voidaan vedota tuomioistuimissa. Liite II [1] Ensimmäinen maininta oikeusvaltiosta on Maastrichtin
sopimuksen johdanto-osassa vuodelta 1992. Amsterdamin sopimuksen 6 artiklan 1
kohdassa mainitaan oikeusvaltio olennaisin osin samalla tavalla kuin nykyisessä
SEU-sopimuksen 2 artiklassa. [2] Asia 294/83, Les Verts v. Euroopan parlamentti, tuomio
23.4.1986, Kok., s. 1339, 23 kohta. [3] Asia C-496/99, komissio v. CAS Succhi di Frutta SpA,
tuomio 29.4.2004, Kok., s. I-3801, 63 kohta. [4] Yhdistetyt asiat 212–217/80, Amministrazione delle
finanze dello Stato v Salumi, tuomio 12.11.1981, Kok., s. 2735, 10 kohta. [5] Yhdistetyt asiat 46/87 ja 227/88, Hoechst v. komissio,
tuomio 21.9.1989, Kok., s. 2859, 19 kohta. [6] Asia C-583/11 P, Inuit Tapiriit Kanatami ym. v.
parlamentti ja neuvosto, ei vielä julkaistu, 91 kohta; asia C-550/09 E ja F,
tuomio 29.6.2010, Kok., s. I-6213, 44 kohta; asia C-50/00 P, Unión de Pequeños
Agricultores, tuomio 25.7.2002, Kok., s. I-6677, 38 ja 39 kohta. [7] Yhdistetyt asiat C-174/98 P ja C-189/98 P, Alankomaat ja
Van der Wal v. komissio, tuomio 11.1.2000, Kok., s. I-1, 17 kohta. [8] Asia C-279/09, DEB, tuomio 22.12.2010, Kok., s. I-13849,
58 kohta. [9] Asia C--550/07 P, Akzo Nobel Chemicals ja Akcros
Chemicals v. komissio, tuomio 14.9.2010, Kok., s. I-8301, 54 kohta. [10] Myös Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusjulistuksen
(1948) johdanto-osassa viitataan oikeusvaltioperiaatteeseen, mutta ei
määritellä sitä. [11] Ks. Venetsian komission raportti, 4. huhtikuuta 2011,
Study No. 512/2009 (CDL-AD(2011)003rev).