KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE Visio teollisuustuotteiden sisämarkkinoista /* COM/2014/025 final */
KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN
PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE Visio teollisuustuotteiden sisämarkkinoista (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) 1. Johdanto Vuonna 2012 tuli
kuluneeksi 20 vuotta tavaroiden, palvelujen, ihmisten ja pääoman vapaan
liikkuvuuden Euroopan unionissa takaavien yhtenäismarkkinoiden perustamisesta.
Tämän tiedonannon tarkoituksena on esittää suosituksia teollisuustuotteiden
sisämarkkinoita koskevaksi lainsäädännöksi ja hahmotella laajempi visio ensi
vuosikymmentä varten. Tiedonanto toimitetaan Eurooppa-neuvostolle pyynnöstä,
jonka se esitti 14. ja 15. maaliskuuta 2013 pitämässään kokouksessa. Teollisuustuotteiden
sisämarkkinoiden tehostaminen nimetään yhdeksi prioriteetiksi lokakuussa 2012
hyväksytyssä yhdennettyä teollisuuspolitiikkaa käsittelevän tiedonannon
päivityksessä[1]. Päivitetyssä tiedonannossa ehdotetaan EU:n teollisuuspolitiikan
vahvistamista neljään pilariin perustuvan strategian mukaisesti. Yksi näistä
pilareista on markkinoillepääsyn parantaminen. Euroopan komissio
on tätä varten tarkastellut teollisuustuotteita koskevaa EU:n lainsäädäntöä
arvioidakseen, kuinka johdonmukainen ja toimiva sääntelykehys kaikkiaan on, ja
kerätäkseen näyttöä sääntelyn kumulatiivisista vaikutuksista teollisuuden
näkökulmasta. Komissio järjesti samaan aikaan sidosryhmien julkisen kuulemisen.
Tämä tiedonanto perustuu arvioinnin ja julkisen kuulemisen tuloksiin, ja siinä
tarkastellaan teollisuustuotteiden sisämarkkinoiden sääntely-ympäristöä.
Arvioinnin ja julkisen kuulemisen yksityiskohtaiset tulokset esitetään
tiedonannon liitteenä olevassa komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa,
joka sisältää myös tapausselvityksiä. Tuotteiden
sisämarkkinat ovat olleet edelläkävijänä EU:n talouden yhdentymisessä. Unionin
sisäiset sääntelyesteet on poistettu direktiivillä 98/34/EY[2], tai ne karsiutuvat keskinäisen tunnustamisen periaatteen taikka
unionin yhdenmukaistamislainsäädännön myötä. Lainsäädännöllä on kaksinainen
tavoite: ensinnäkin sillä taataan, että EU:n markkinoille saatettavat tuotteet
ovat mahdollisimman turvallisia ihmisille ja ympäristölle, ja toiseksi sillä
varmistetaan tuotteiden vapaa liikkuvuus korvaamalla kansalliset säännöt
yhteisillä, yhdenmukaisilla ehdoilla, joilla tuotteet voidaan saattaa sisämarkkinoille
ja ne voivat liikkua siellä vapaasti. Tässä tiedonannossa
keskitytään teollisuustuotteisiin, eli teollisesti tuotettuihin muihin
tuotteisiin kuin elintarvikkeisiin.[3] Se
kattaa laajan kirjon tuotteita, kuten erilaiset koneet, radiolaitteet, sähkö-
ja elektroniset laitteet, lelut ja monet muut. Teollisuustuotteita koskeva EU:n
säännöstö on kasvanut vaiheittain, ja direktiivejä ja asetuksia on nyt yli 30.[4] Ne koskevat sekä
tietynlaisia teollisuustuotteita (esimerkiksi paine- tai kaasulaitteita) tai horisontaalisesti
monia erilaisia tuoteryhmiä. Tällaisia ovat esimerkiksi kemikaalien
rekisteröintiä, arviointia, lupamenettelyjä ja rajoituksia koskeva REACH-asetus
sekä ekosuunnitteludirektiivi. Tiedonannossa ei
käsitellä hiljattain merkittävästi tarkistettua unionin lainsäädäntöä, kuten
lääkinnällisiä laitteita, kosmeettisia valmisteita, rakennustuotteita,
kulutustavaroiden turvallisuutta ja markkinavalvontaa koskevia säädöksiä.
Tarkastelun ulkopuolelle on jätetty myös kemialliset tuotteet ja moottoriajoneuvot,
koska näitä aloja koskeva unionin lainsäädäntö on vastikään arvioitu tai sen
toimivuus on tarkastettu. Myös lääkkeet jäävät erityisluonteensa vuoksi
tarkastelun ulkopuolelle. 2. Mitä hyötyä on
teollisuustuotteiden sisämarkkinoista? Yhtenäismarkkinoiden
toteuduttua vuonna 1993 EU:n sisäisen tavarakaupan osuus BKT:sta on kasvanut
noin viisi prosenttiyksikköä. Vuonna 1999 EU:n sisäisen kaupan osuus oli noin
17 prosenttia EU:n BKT:sta, mutta vuonna 2011 lähes 22 prosenttia. EU:n
sisäisen kaupan osuus useimpien jäsenvaltioiden BKT:sta on myös suuri. Kaavio 1 – EU:n sisäisen tavarakaupan kehitys osuutena EU:n BKT:sta,
1999–2011 (viennin ja tuonnin keskiarvo). Lähde: Eurostat EU:n sisäisen
kaupan kasvu teollisuustuotteiden kansainvälisen ulkomaankaupan tavaranimikkeistön
(SITC) kolmessa laajassa luokassa (koneet, laitteet ja kuljetusvälineet,
valmistetut tavarat valmistusaineen mukaan sekä muut valmiit tavarat) ylitti
EU:n teollisuuden arvonlisäyksen vuosina 2000–2012 (katso kaavio jäljempänä). Kaavio 2 – EU:n sisäisen kaupan kehitys (vienti vuonna 2000 = 100)
eräillä teollisuusaloilla suhteessa teollisuuden bruttoarvonlisäykseen. Lähde:
Eurostat Teollisuustuotteita
koskevan unionin yhdenmukaistamislainsäädännön kattamien eri alojen välillä on
huomattavia eroja, mutta useimmilla niistä EU:n sisäinen kauppa on lisääntynyt
etenkin vuosina 2003–2008. Vaikka EU:n sisäinen kauppa on vuodesta 1999
vähentynyt kolmella alalla (toimistokoneet ja atk-laitteet,
metalliteollisuuskoneet sekä valokuvauskojeet ja ‑tarvikkeet), suurin osa
vähennyksestä johtuu todennäköisesti vuonna 2008 alkaneesta talous- ja
finanssikriisistä, mutta myös muusta kehityksestä, esimerkiksi älypuhelinten ja
tablettien ilmaantumisesta markkinoille. Kaavio 3 – EU:n sisäisen kaupan kehittyminen tietyillä teollisuuden
aloilla (tuonnin arvo vuonna 1999 = 100). Lähde: Eurostat Lähde:
Eurostat Unionin
markkinoille ja maailmanmarkkinoille pääsyn helpottuminen on kasvattanut
suurtuotannon ja tuotevarioinnin etuja ja siten parantanut yksittäisten yritysten
kilpailukykyä ja kustannustehokkuutta, kun sääntely on yhdenmukaistunut ja
tuotteet lähentyneet toisiaan Euroopassa ja jossain määrin myös
maailmanlaajuisesti. Ennen yhtenäismarkkinoiden perustamista jokainen EU:n
jäsenvaltio asetti yrityksille turvallisuutta, terveyttä ja kuluttajansuojaa
koskevia velvoitteita. Toisistaan poikkeavat säännöt ja vaatimukset aiheuttivat
kaupalle huomattavia sääntelyesteitä, ja yritysten oli suhtauduttava kuhunkin
EU:n jäsenvaltioon erillisinä markkinoina ja tarjottava niissä eri tuotteita. Yrityksille koitui
tässä toimintaympäristössä rajatylittävästä liiketoiminnasta korkeita
kustannuksia säännösten noudattamisesta. Unioni vastasi siksi suoraan Euroopan
teollisuuden tarpeisiin, kun se antoi peräkkäin useita alakohtaisia ja
horisontaalisia yhdenmukaistamissäädöksiä. Joissakin maissa
kansallisia sääntöjä ei ollut lainkaan ennen EU:n lainsäädäntöä, joka siten
paikkasi lainsäädännön aukkoja ja antoi yrityksille mahdollisuuden laajentaa
tuotteidensa markkinoita. Samalla taattiin tuotteiden turvallisuuden ja
suojelun korkea taso. Monissa kansallisissa sääntelykehyksissä ei esimerkiksi
ennen vuonna 1989 annettua konedirektiiviä[5]
ollut riittävästi säännelty sähköisten ja mekaanisten koneiden turvallisuutta
ja käyttöä, vaikka niiden käyttäjät altistuvat monille
vaaroille. Näillä aloilla EU:n lainsäädäntö monesti edelsi
kansallisen lainsäädännön kehittämistä, jolloin jäsenvaltioiden keskuudessa ei
päässyt syntymään erilaisia säädöksiä. Näin vältettiin markkinoiden
pirstoutuminen, tavaroiden vapaan liikkuvuuden esteet ja säännösten
noudattamisesta aiheutuvan hallinnollisen rasitteen kasvu. Tuotelainsäädännön
lähentäminen sisämarkkinalainsäädännön avulla on lisännyt teollisuuden
kilpailukykyä, koska sääntelyn lähentyminen EU:n tasolla on yhdessä
vapaaehtoisten teknisten standardien kanssa helpottanut pääsyä uusille
markkinoille sisämarkkinoiden sisällä ja johtanut terveempään kilpailuun ja
tasapuolisempiin toimintaedellytyksiin talouden toimijoiden välillä. Unionin
yhdenmukaistamislainsäädäntö vahvistaa kilpailukykyä myös muin tavoin,
esimerkiksi edistämällä sääntelyn yhdenmukaistumista ja tuotteiden lähentymistä
maailmanlaajuisesti, lisäämällä innovoinnin sekä tutkimuksen ja teknologian
kehittämisen tulosten hyödyntämistä (teknologianeutraalilla tavalla) sekä
edistämällä teollisuuden keskittymistä, joka johtaa vielä suurempiin
mittakaavaetuihin teollisuusyrityksissä, jotka kykenevät toimimaan kaikkialla
sisämarkkinoilla ja niiden ulkopuolellakin. 3. Teollisuustuotteita koskevan
unionin lainsäädännön kehitys 3.1. EU sääntelee vain olennaisia
asioita Unionissa on
vuodesta 1985 sovellettu ainutlaatuista mekanismia tuotteita koskevassa
yhdenmukaistamislainsäädännössä: unionin lainsäätäjä asettaa vain olennaiset
vaatimukset, jotka koskevat turvallisuutta, terveyttä ja muita yleisiä etuja ja
joita yritysten on noudatettava saattaessaan tuotteita EU:n markkinoille.
Perusperiaatteena on, että yritysten on osoitettava noudattaneensa unionin
yhdenmukaistamislainsäädännössä asetettuja olennaisia vaatimuksia, missä ne
voivat käyttää apuna eurooppalaisten standardointiorganisaatioiden laatimia
yhdenmukaisia standardeja. Tämän jälkeen niiden tuotteita voidaan myydä
kaikkialla sisämarkkinoilla. Tuotesääntelyä
koskevan nk. uuden lähestymistavan ansiosta tuotteita koskevien kansallisten
teknisten määräysten erot ovat vähentyneet huomattavasti ja yhdenmukaisille
teollisuustuotteille on luotu yhtenäiset, rajattomat markkinat. Lähestymistapa
on madaltanut teollisuuden markkinoillepääsyn esteitä ja helpottanut yritysten
toimintaa Euroopan laajuisilla markkinoilla. Teollisuustuotteiden sisämarkkinat
ovat tuoneet taloudellisia ja työllisyyteen liittyviä hyötyjä lisäämällä EU:n
kauppaa. Sitä pidetäänkin yleisesti yhtenä EU:n suurimmista menestystarinoista. 3.2. Sääntely tapahtuu yhdessä
ihmisten, yritysten ja jäsenvaltioiden kanssa ja näiden kaikkien hyväksi Teollisuustuotteita
koskevien EU:n sääntöjen täytäntöönpanossa on mukana monta tärkeää
toimijaryhmää: ·
Valmistajien ja toimitusketjuun
kuuluvien muiden yritysten on ryhdyttävä tarvittaviin toimiin, jotta
niiden tuotteet täyttäisivät lakisääteiset vaatimukset. Valmistajien on
noudatettava vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjä, mutta ne voivat myös
– lähinnä toimialajärjestöjen kautta – osallistua teknisten standardien
kehittämiseen ja seurata lainsäädännön täytäntöönpanoa. Myös muut
sidosryhmät, esimerkiksi kuluttaja- ja ympäristöjärjestöt ja ammattiliitot,
osallistuvat prosessiin aktiivisesti. ·
Unionin yhdenmukaistamislainsäädännön
täytäntöönpano riippuu monista mekanismeista ja rakenteista, jotka ovat jäsenvaltioiden
vastuulla. Jäsenvaltiot vastaavat kansallisten täytäntöönpanosääntöjen
laatimisesta ja toimivaltaisten vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten, eli
ilmoitettujen laitosten, nimeämisestä. Ne myös päättävät, tarvitaanko
akkreditointijärjestelmiä, ja seuraavat ilmoitettujen elinten toimintaa.
Lisäksi jäsenvaltiot tukevat ja neuvovat yrityksiä varmistaakseen tehokkaan
täytäntöönpanon, markkinavalvonnan ja säännösten noudattamisen valvonnan. ·
EU:n tasolla komissiolla on tärkeä
kokonaisvaltainen tehtävä, sillä se valvoo ja arvioi unionin
teollisuustuotteita koskevan yhdenmukaistamislainsäädännön täytäntöönpanoa,
arvioi tarvetta sääntelyn mahdolliseen muuttamiseen ja ryhtyy toimiin, jos EU:n
lainsäädäntöä rikotaan. Komission tehtävänä on myös pyytää EU:n
standardointielimiä laatimaan teknisiä standardeja lainsäädännön tueksi
eurooppalaista standardointia koskevassa unionin vuotuissa työohjelmassa[6] yksilöityjen
painopisteiden mukaisesti. EU:n perättäisistä tutkimuksen puiteohjelmista on
tuettu teknologiaa ja tuotteita koskevien standardien kehittämistä, ja tämä työ
jatkuu Horisontti 2020 ‑ohjelmassa. 3.3. EU ei kaihda perusteellisia
uudistuksia silloin, kun niitä tarvitaan Teollisuustuotteita
koskevassa unionin lainsäädännössä asetetaan tärkeimmät yrityksiä koskevat
vaatimukset. Esimerkkeinä mainittakoon CE-merkintä, joka osoittaa tuotteen
vastaavan EU:n lainsäädäntöä, ja pakolliset toimet, esimerkiksi
vaatimustenmukaisuusvakuutuksen laatiminen, jotka on toteutettava ennen kuin
tuote voi saada CE-merkinnän. Vaikka yrityksiä
koskevat hallinnolliset vaatimukset ovat periaatteessa selkeät (CE-merkintä,
vaatimustenmukaisuusvakuutus tai ‑ilmoitus taikka ulkopuolinen
vaatimustenmukaisuuden arviointimenettely direktiivin tai asetuksen tyypin sekä
turvallisuustason tai muun riskin mukaan), on käynyt ilmi, että EU:n säädösten
välillä on käytännössä poikkeavuuksia ja eroja. Tämä johtuu osittain siitä,
että lainsäädännön kokonaismäärä on kasvanut, ja siitä, että jotkin yksittäiset
säädökset on laadittu muista erillään. Vaatimustenmukaisuusvakuutusta koskevien
vaatimusten havaittiin esimerkiksi poikkeavan toisistaan eri direktiiveissä.
Eroja on siinä, mitä tietoja on esitettävä, ja myös siinä, onko vakuutus liitettävä
tuotteeseen vai riittääkö, että se sisältyy mukana seuraavaan käyttöohjeeseen. Yrityksiä ja
kansallisia viranomaisia koskevat vaatimukset oli tästä syystä standardoitava
ja yhdenmukaistettava viipymättä. Teollisuustuotteita koskevaa unionin
lainsäädäntöä on vuodesta 2009 lähtien uudistettu laajasti tarkoituksena
tarpeettomien epäjohdonmukaisuuksien poistaminen unionin
yhdenmukaisuuslainsäädäntöön kuuluvista säädöksistä sekä yrityksille koituvien
rasitteiden vähentäminen. ·
Vuosina 2009–2013 annettiin yli viisitoista
direktiivien tarkistamisehdotusta, jotka koskivat lukuisia erilaisia
teollisuustuotteita leluista köysiratalaitteistoihin[7]. Useimmat uusista
direktiiveistä ja asetuksista on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä
tai niitä on sovellettava viimeistään vuonna 2015. ·
Rakennustuotteita koskeva asetus[8] annettiin vuonna 2011, ja sitä alettiin soveltaa vuonna 2013. ·
Standardointiasetus[9] annettiin vuonna 2012, ja sitä alettiin soveltaa vuonna 2013. ·
Lisäksi annettiin kaksi horisontaalista lainsäädäntöehdotusta,
jotka koskevat markkinavalvonnasta ja kulutustavaroiden turvallisuudesta
annettavia asetuksia. Euroopan parlamentin ja neuvoston odotetaan
hyväksyvän ne vuonna 2014. ·
Alustavan selvityksen perusteella sidosryhmät ovat
tyytyväisiä koneita ja leluja koskeviin unionin nykyisiin
sääntöihin. Komissio käynnistää kuitenkin vuonna 2015 konedirektiivin
arvioinnin ja tutkii jäsenvaltioilta ja muilta asianomaisilta osapuolilta
vuonna 2014 saamansa palautteen perusteella, olisiko lelujen turvallisuutta koskevia
sääntöjä tehostettava. ·
Vastavuoroisen tunnustamisen periaate on yksi sisämarkkinoiden tukipylväistä, ja
teollisuustuotteiden osalta siitä säädetään vastavuoroista tunnustamista
koskevassa asetuksessa[10].
Neuvoston joulukuussa 2013 antamien päätelmien[11]
mukaisesti komissio käynnistää vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen
toimivuutta koskevan arvioinnin ja raportoi asiasta neuvostolle vuonna 2015. 4. Teollisuustuotteita koskevan
unionin lainsäädännön arviointi Teollisuustuotteita
koskevan unionin lainsäädännön päivittäistä toimivuutta koskevassa
perusteellisessa ja riippumattomassa arvioinnissa tarkasteltiin lainsäädännön
vaikutusta yrityksiin, jäsenvaltioiden viranomaisiin ja muihin sidosryhmiin.
Arvioinnin yleisen tason päätelmä on, että sisämarkkinalainsäädäntö on
merkittävä tekijä, kun pyritään EU:n tavoitteisiin, jotka liittyvät ympäristöön
ja sellaisiin tarvittaviin teknisiin yhdenmukaistamistoimenpiteisiin, joihin
kuuluu korkeatasoinen terveyden ja kuluttajien suoja. Sisämarkkinoiden
lainsäädäntöpuitteissa on myös sisäänrakennettu mukautumiskyky muutoksiin. Arvioinnissa ja
julkisessa kuulemisessa todettiin kuitenkin myös joitakin ongelmia tai
parannuskohteita, ja tämän perusteella laadittiin suosituksia. Nämä
suositukset, joissa kiteytyvät sidosryhmien näkemykset ja lainsäädännön
riippumattoman arvioinnin tulokset, ovat seuraavat: 4.1. Unionin
yhdenmukaistamislainsäädännön rakenteen parantaminen (1)
Unionin yhdenmukaistamislainsäädäntö olisi pantava
täytäntöön mieluummin asetuksilla kuin direktiiveillä. Näin estettäisiin
kansallisen lainsäädännön voimaantulo eri aikoina eri puolilla unionia ja
vähennettäisiin riskiä täytäntöönpanon, tulkinnan ja soveltamisen eroista.
Tällaisen toimintatavan käyttökelpoisuus olisi kuitenkin vahvistettava
tapauskohtaisella arvioinnilla, jossa otetaan huomioon sääntelyn parantamisen
tavoitteet ja toissijaisuusperiaate. Komissio on positiivisten
arviointitulosten jälkeen esimerkiksi antanut radiolaitteita koskevan
asetusehdotuksen[12]. (2)
Teollisuustuotteita koskevaa unionin yhdenmukaistamislainsäädäntöä
olisi tarkasteltava ajoittain uudelleen sen varmistamiseksi, että
lainsäädäntökehys on yhdenmukainen, siinä ei ole suuria aukkoja tai
epäjohdonmukaisuuksia, sen aiheuttama rasitus ei ole pienennettävissä, eikä
lainsäädännössä itsessään tai teollisuustuotteita koskevan unionin
yhdenmukaistamislainsäädännön eri säädösten välillä ole päällekkäisyyttä.
Tarkastelu pitäisi toteuttaa säännöllisesti sen varmistamiseksi, että
lainsäädäntö pysyy ajan tasalla, sillä saavutetaan asetetut tavoitteet
riittävän hyvin ja se vastaa teollisuuden kehitystä ja tuoteinnovointia. (3)
Olisi harkittava päätökseen 768/2008/EY
perustuvaa horisontaalista asetusta, jossa säädettäisiin yhteisistä
määritelmistä ja muista kaikkeen unionin yhdenmukaistamislainsäädäntöön
sovellettavista yhteisistä tekijöistä. Asetus lisäisi unionin
yhdenmukaistamislainsäädännön johdonmukaisuutta. (4)
Unionin yhdenmukaistamislainsäädännön
noudattamista koskevia ei-sitovia oppaita olisi
päivitettävä säännöllisesti. Yksi tällainen asiakirja on nk. sininen
opas (uuteen lähestymistapaan ja kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan
perustuvien direktiivien täytäntöönpano-opas).[13]
Oppaissa olisi kerrottava vaatimusten tai standardien perustelut aina, kun se
on mahdollista. (5)
Monia ammattikäyttöön tarkoitettuja tuoteryhmiä
koskee käyttövaiheessa (esimerkiksi asennus tai huolto) jäsenvaltioissa
annettu lainsäädäntö, joka muodostaa yhdenmukaistetun lainsäädännön hyötyjä
heikentäviä lisäesteitä. Vaikka tällaiset seikat eivät kuulu
teollisuustuotteita koskevan unionin yhdenmukaistamislainsäädännön piiriin, ne
olisi otettava huomioon kansallisen lainsäädännön laadinnassa ja säännöksissä,
jotta esteet pysyisivät mahdollisimman vähäisinä. 4.2. Sääntelykehyksen tehostaminen (6)
Komission olisi perehdyttävä tapoihin, joilla
voitaisiin lisätä pk-yritysten ja kansalaisyhteiskunnan sidosryhmien
(esimerkiksi kuluttajajärjestöjen ja ammattikäyttäjien järjestöjen)
osallistumista EU:n lainsäädäntöaloitteiden valmisteluun ja
standardointiprosesseihin. Yhtenä mahdollisuutena olisi varmistaa, että
pk-yrityksiin keskittyvät toimialajärjestöt ovat nykyistä paremmin edustettuina
teollisuustuotteita koskevan unionin yhdenmukaistamislainsäädännön yksittäisiä
osia käsittelevissä työryhmissä. Edustajien osallistumiskustannuksia olisi tuettava
aina kun mahdollista. (7)
Kansallisia standardointijärjestöjä olisi
kannustettava asettamaan verkkosivuilleen maksutta saataville
yhdenmukaistettujen standardien tiivistelmiä. Valmistajat, etenkään
pk-yritykset, eivät aina etukäteen tiedä tarkalleen, mitä standardeja ne
tarvitsevat. Tiivistelmien maksuton saatavuus vähentäisi tarpeettomien
standardien hankkimiseen kuluvaa aikaa ja rahaa. (8)
Olisi siirryttävä nopeammin sähköiseen
markkinavalvontaan, jossa talouden toimijat asettavat
vaatimusten noudattamista koskevat tiedot saataville internetiin.
Markkinavalvontaviranomaisten pyytämä arkaluonteisempi tekninen dokumentaatio
ja tieto voitaisiin siirtää suojattua tiedonsiirtoa käyttäen sähköisesti. Näin
edistettäisiin tehokkaampia tapoja varmistaa avoimuus ja vaatimusten
noudattamista koskevien tietojen siirtäminen molempiin suuntiin
markkinavalvontaviranomaisten ja yritysten välillä. (9)
Jotta markkinavalvonnan siirtyminen
paperittomaan tulevaisuuteen helpottuisi, markkinavalvontaviranomaisten
(sekä soveltuvin osin tulliviranomaisten) olisi saatava käyttöönsä
skannauslaitteita tai lukijalla varustettuja älypuhelimia, jotka ovat
yhteydessä talouden toimijan verkkosivuston vaatimustenmukaisuusosioon tai
asiaa koskevaan erilliseen verkkosivustoon. Tämä edellyttää kuitenkin
resurssien löytymistä ja teollisuuden ja markkinavalvontaviranomaisten yhteisiä
investointeja. (10)
Yrityksillä olisi oltava enemmän liikkumavaraa
jäljitettävyysvaatimusten täyttämisessä, jotta sähköiset merkinnät
yleistyisivät. Näin helpotettaisiin yritysten erittäin hankalina pitämiä
nykyisiä jäljitettävyysvaatimuksia, jotka koskevat täydellisten
vastaanottajatietojen merkitsemistä tuotteisiin ja pakkauksiin. Tällaisia
tietoja nimittäin pidetään turhina, ja niiden katsotaan myös haittaavan
tuotteiden ulkonäköä ja teollista muotoilua. Sähköiset merkinnät ovat
käyttökelpoinen keino samojen vaatimusten täyttämiseksi. (11)
Silloin kun aiemmin yhdenmukaistamattomasta
tuoteryhmästä tulee osa yhdenmukaistettua tuoteryhmää, olisi harkittava
mahdollisuutta sisällyttää uudet tuoteryhmät teollisuustuotteita koskeviin,
olemassa oleviin unionin yhdenmukaistamissäädöksiin sen sijaan, että
ehdotettaisiin uutta lainsäädäntöä. Tästä ovat hyvä esimerkki torjunta-aineiden
levityskoneet, jotka sisällytettiin konedirektiiviin. 4.3. Unionin
yhdenmukaistamislainsäädännön täytäntöönpanojärjestelmän vahvistaminen (12)
Markkinavalvontaviranomaisten ja komission
välisiä yhteistyö- ja tiedonvaihtojärjestelmiä, kuten
RAPEX[14]
ja ICSMS[15],
olisi jatkossakin tuettava. Tuoteturvallisuus- ja markkinavalvontapakettiin[16] perustuvat,
markkinavalvontaan liittyvät EU:n koordinointi- ja tukitoimet ovat erittäin
tärkeitä, ja ne olisi säilytettävä markkinavalvontaviranomaisten kanssa
koordinoiden, jotta resursseja voidaan hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti. (13)
Akkreditoinnin käyttöä olisi lisättävä
entisestään käyttämällä säännellyllä alueella
yhdenmukaista lähestymistapaa asetuksen (EY) N:o 765/2008[17] mukaisesti. (14)
Teollisuustuotteita koskevan unionin
yhdenmukaistamislainsäädännön täytäntöönpanojärjestelmään kuuluvien
osajärjestelmien välistä synergiaa olisi hyödynnettävä kaikilta osin.
Synergiaa olisi lisättävä seuraavien välillä: SOLVIT-järjestelmä, joka auttaa
ratkaisemaan sisämarkkinoiden toimimattomuuteen liittyviä yleisiä ongelmia,
Yritys-Eurooppa-verkosto (Enterprise Europe Network), jonka tarkoituksena on
auttaa pk-yrityksiä tarttumaan sisämarkkinoiden tarjoamiin tilaisuuksiin, sekä
tuoteyhteyspisteet, joilla on yksityiskohtaisempaa tietoa yhdenmukaistamattomia
tuotteita koskevasta lainsäädännöstä. Nämä kolme voisivat esimerkiksi siirtää
tapauksia toistensa käsiteltäväksi. Olisi myös tutkittava mahdollisuutta
linkittää tuoteyhteyspisteet toisiinsa sisämarkkinoiden
tietojenvaihtojärjestelmän[18]
avulla. Eri osajärjestelmissä työskentelevien olisi tunnettava paremmin
koordinointimekanismit ja teollisuustuotteiden sisämarkkinoihin liittyviin
kysymyksiin erikoistuneet teollisuuden yhteyspisteet. (15)
Vastavuoroista tunnustamista koskevalla asetuksella[19] perustettuja tuoteyhteyspisteitä
olisi laajennettava niin, että ne kattavat myös yhdenmukaistetut tuotteet,
jolloin ne voisivat toimia yritysten ensisijaisena yhteyspisteenä. Monet
yritykset eivät tiedä, kenen puoleen kääntyä, ja sisämarkkinalainsäädäntö
tunnetaan huonosti monissa pienemmissä yrityksissä ja mikroyrityksissä. Niissä
ei välttämättä aina edes tiedetä, sovelletaanko niiden tuotteisiin
yhdenmukaistettua vai yhdenmukaistamatonta lainsäädäntöä. Näin lisättäisiin
tuoteyhteyspisteiden näkyvyyttä ja samalla osoitettaisiin pk-yrityksille selkeä
tietolähde. 4.4. Yrityksille koituvan
hallinnollisen rasitteen keventäminen (16)
Koska kaikkien tuotteiden on täytettävä
turvallisuuden, terveyden ja muiden yleisten etujen suojelua koskevat
lakisääteiset vaatimukset, pk-yrityksille voidaan myöntää vain vähän
poikkeuksia teollisuustuotteita koskevasta unionin
yhdenmukaistamislainsäädännöstä. Pk-yritystestin[20] avulla olisi kuitenkin
aina varmistettava, että uudella lainsäädännöllä saavutetaan sille asetetut
tavoitteet sälyttämättä pk-yrityksille kohtuuttomia rasitteita hallinnollisilla
vaatimuksilla. (17)
Yritysten käyttöön olisi osoitettava yksi
tietolähde, josta ne saavat kaiken tiedon teollisuustuotteita koskevaan
unionin yhdenmukaistamislainsäädäntöön tehdyistä muutoksista ja
päivitetyistä standardeista sekä niiden voimaantulosta. Näin säästettäisiin
teollisuuden ja etenkin pk-yritysten aikaa ja resursseja. Palveluun
ilmoittautuneille yrityksille lähetettäisiin sähköpostitse päivityksiä, joissa
kerrottaisiin tulevista muutoksista ja niiden ajankohdasta. On kuitenkin
teknisesti työlästä siirtyä talouden toimijoille kohdistetussa tiedotuksessa,
jonka aiheena ovat teollisuustuotteita koskeva unionin
yhdenmukaistamislainsäädäntö ja vapaaehtoiset standardit,
lainsäädäntöperusteisesta tuoteperusteiseen tiedottamiseen, ja tämä myös vaatii
paljon resursseja. Siirtymisessä tarvittaisiin lisäksi toimialajärjestöjen ja
eurooppalaisten standardointijärjestöjen voimakasta yhteistyötä ja tukea. Osa
niistä toimiikin jo kyseisillä aloilla. (18)
Yritysten olisi edelleen voitava valita,
laativatko ne vain yhden vaatimustenmukaisuusvakuutuksen vai erilliset
vaatimustenmukaisuusvakuutukset kutakin unionin yhdenmukaistamissäädöstä kohden. (19)
On erittäin tärkeää, ettei teollisuutta rasiteta
liikaa turhan tiuhaan toistuvilla lainsäädäntömuutoksilla, sillä 10 viime vuoden aikana on tehty paljon muutoksia ja toisia
tulee voimaan lähitulevaisuudessa. Sääntelytoimista ja ‑toimenpiteistä
olisi jatkossakin järjestettävä julkisia kuulemisia ja vaikutustenarviointeja. 4.5. Unionin tuotteita koskevan
yhdenmukaistamislainsäädännön soveltamisalan laajentaminen (20)
Komission olisi tuettava teollisuustuotteita
koskevan lainsäädännön ja teknisten standardien kansainvälistä lähentymistä, koska näin voitaisiin alentaa teollisuudelle säännösten
noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia ja siten parantaa teollisuuden
kilpailukykyä. Transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuus, josta
parhaillaan neuvotellaan EU:n ja Yhdysvaltojen välillä, on tärkeä askel oikeaan
suuntaan. Olisi myös tutkittava yhteistyön mahdollisuuksia EU:lle tärkeitä
vientimarkkinoita edustavien muiden kolmansien maiden ja erityisesti sellaisten
maiden kanssa, joiden standardit perustuvat usein eurooppalaisiin tai
kansainvälisiin ISO- ja IEC-standardeihin. 5. Tulevaisuusvisio Sääntelyesteiden
purkamisesta tulee yhä tärkeämpää tekniikan kehittyessä jatkuvasti nopeammin ja
koko maailman – ja maailmanlaajuisten toimitusketjujen – yhdentyessä yhä
pidemmälle. Tätä taustaa vasten ja koska etenkin pk-yrityksille koituvia
hallinnollisia rasitteita on ehdottomasti vähennettävä, vaikuttaa siltä, että
huomiota olisi kiinnitettävä etenkin seuraaviin seikkoihin: 5.1. Toimivat tuotteiden
sisämarkkinat edellyttävät vahvoja täytäntöönpanojärjestelmiä Täytäntöönpanojärjestelmien
vahvistaminen edellyttää ennen kaikkea markkinavalvonnan tehostamista ja sen
varmistamista, että jäsenvaltiot osoittavat markkinavalvontaan sen edellyttämät
varat ja henkilöresurssit. Haaste on kaksinainen. Yhtäältä viranomaisten on
varmistettava, että lainsäädäntö, jolla taataan terveyden, turvallisuuden ja
ympäristön kaltaisten tärkeiden yleisten etujen suojelu sekä kuluttajansuoja, pannaan täytäntöön. Toisaalta täytäntöönpanojärjestelmien tarkoituksena
on poistaa epäterve kilpailu ja luoda talouden toimijoille yhtäläiset
toimintaedellytykset. Täytäntöönpanoviranomaisten välinen koordinointi ja
yhteistyö sisämarkkinoilla on sekin erittäin tärkeää. Melkein kaikki
elinkeinoelämän järjestöt suhtautuivat myönteisesti komission uuteen
markkinavalvontapakettiin, mutta pahoittelivat, ettei yhdenmukaistettujen
sääntöjen rikkomisesta aiheutuvia seuraamuksia sovelleta johdonmukaisesti.
Seuraamukset eivät sinänsä kuulu markkinavalvontaan, vaan ovat seurausta siitä.
Jotkin sidosryhmät katsovat epäyhtenäisen ja hajanaisen taloudellisten
seuraamusten järjestelmän johtavan siihen, että EU:n lainsäädännön rikkominen
siirtyy aina alueelle, jolla seuraamukset kulloinkin ovat lievimmät. Tämä
voitaisiin estää, jos jäsenvaltioiden langettamia taloudellisia seuraamuksia
yksinkertaistettaisiin tai ne yhdenmukaistettaisiin ainakin niin, että suuret
erot poistuvat ja kaikkia tuotelainsäädännön rikkomuksia kohdellaan samalla
tavalla kaikkialla EU:ssa. Komissio
harkitsee sellaisen lainsäädäntöehdotuksen antamista, joka koskee
yhdenmukaistamislainsäädännön rikkomisesta langetettavien hallinnollisten tai
yksityisoikeudellisten taloudellisten seuraamusten yksinkertaistamista ja
yhdenmukaistamista, varmistaakseen, että kaikkia yrityksiä kohdellaan
tasapuolisesti kaikkialla teollisuustuotteiden sisämarkkinoilla. Hyödyllinen
olisi myös täytäntöönpanoviranomaisten yhteinen foorumi, joka helpottaa niiden
toimintaa ja yhteistyötä. 5.2. Horisontaalinen
tuotelainsäädäntö Monet sidosryhmät
pyysivät vähentämään alakohtaisia sääntöjä ja lisäämään useita
teollisuustuoteryhmiä koskevia, monialaisia sääntöjä päällekkäisyyden ja
ristiriitaisten vaatimusten välttämiseksi. Monet sidosryhmät kannattivat
horisontaalista yleissäädöstä, jossa säädettäisiin eri aloille yhteisistä
seikoista. Asiasta esitettiin kuitenkin myös eriäviä mielipiteitä, ja osa
sidosryhmistä kannatti kaikkien tarvittavien säännösten sisällyttämistä
kuhunkin direktiiviin. Monet toimivaltaiset viranomaiset,
markkinavalvontaviranomaiset ja toimialajärjestöt puolsivat päätöksen
768/2008/EY muuttamista asetukseksi, sillä tällainen horisontaalinen asetus pienentäisi
nykyistä lainsäädäntömäärää, jota monet eivät pidä pk-yritysten kannalta
ystävällisenä ja jossa katsotaan olevan paljon päällekkäisyyttä. Toisin kuin
päätös 768/2008/EY, joka sisältää vain viitesäännöksiä, horisontaalinen
yleisasetus olisi myös oikeudellisesti sitova ja suoraan sovellettava. Jäsenvaltiotason
esimerkkinä on päätökseen 768/2008/EY perustuva Saksan horisontaalinen asetus.
Se muodostaa yleissäädöksen ja ‑kehyksen, johon EU:n tuotelainsäädäntöön
perustuva, jäsenvaltion alakohtainen lainsäädäntö tukeutuu. Unionin
yhdenmukaistamislainsäädännön rikkomisesta langetettavien hallinnollisten tai
yksityisoikeudellisten taloudellisten seuraamusten yksinkertaistamista ja
yhdenmukaistamista koskevan ehdotuksen on tarkoitus myös olla edistysaskel teollisuustuotteiden
markkinointia sekä niiden huoltopalveluja ja myynninjälkeisiä palveluja
koskevan yhteisen lainsäädäntökehyksen yksinkertaistamisessa. 5.3. Innovointi ja digitaalinen
tulevaisuus Digitaalisen
yhteiskunnan kehitys etenee kiihtyvällä vauhdilla. Esimerkiksi tulevaisuuden
robotiikka ja uudet valmistusteknologiat, kuten materiaalia lisäävä valmistus,
jota kutsutaan myös 3D-tulostukseksi, voivat palauttaa huomattavan osan
nykyisestä tuotannosta paikalliselle ja kenties kestävämmälle tasolle. 3D-tulostus
saattaa tasoittaa kilpailuasetelmia pk-yritysten ja suurteollisuuden välillä
laskemalla kehityskustannuksia ja mahdollistamalla sen, että yritykset
kehittävät prototyypit ja ensimmäiset mallit itse. Näin ne välttyvät
ulkoistamiskustannuksilta, jotka voivat olla liian korkeat. Samalla
matkaviestinnän vallankumous jatkuu ja laajenee täysin uusiin tuoteluokkiin,
kuten älykellojen tai -silmälasien ja älykkäiden tekstiilien kaltaisiin päälle
puettaviin laitteisiin. Maailma on siis
siirtymässä nopeasti kohti esineiden internetiä, jossa kaikkiin esineisiin on
kiinnitetty pienen pieni tunnistamisväline. Jos kaikki arkipäivän esineet olisi
varustettu radiotaajuustunnistimella, ne olisivat tunnistettavissa ja
luetteloitavissa tietokoneella. Tietokoneohjelmilla voitaisiin hoitaa
tuotteiden jäljittäminen ja laskeminen, jolloin jätteet, hävikki ja
kustannukset vähenisivät merkittävästi. Ohjelma ilmoittaisi käyttäjille,
milloin tavarat täytyy vaihtaa, korjata tai vetää takaisin, tai ovatko ne
tuoreita vai jo parhaat päivänsä nähneitä. Kun suurin osa
unionin yhdenmukaistamislainsäädännöstä annettiin, elektronisia työkaluja ei
kuitenkaan ollut juuri käytettävissä. Säännösten noudattaminen edellyttääkin
yhä, että yritykset ja markkinavalvontaviranomaiset tekevät paperityötä. Säilyttääkseen
kilpailukykynsä eurooppalaisten teollisuustuotteiden markkinat tarvitsevat
sääntelykehyksen, joka tukee innovointia eikä luo turhia esteitä uusien
teknologioiden nopealle omaksumiselle tai innovaatioiden saattamiselle
markkinoille nopeasti. EU:n lainsäädännön ja standardien
on mahdollistettava se, että uudet tuotteet ja teknologiat tuodaan markkinoille
nopeasti, jotta Eurooppa voi hyödyntää edelläkävijän asemaansa
maailmanmarkkinoilla. Samalla on myös yhä paremmin otettava huomioon uuden
teknologian mukanaan tuomat uudet haasteet, kuten 3D-tulostimilla tapahtuvan
vaarallisten tavaroiden sääntelemättömän valmistuksen aiheuttamat riskit tai
mahdolliset kätketyt audiovisuaaliset tallennuslaitteet tällaisissa yhä
yleistyvissä älykkäissä laitteissa. Komissio ottaa
kaikissa tuotteiden sisämarkkinoita koskevissa uusissa ehdotuksissaan huomioon
innovoinnin ja teknologian kehityksen. Se käynnistää myös aloitteen, jonka
mukaisesti unionin yhdenmukaistamislainsäädännön noudattaminen voidaan osoittaa
sähköisesti ja useilla kielillä, esimerkiksi sähköisin merkinnöin, sähköisen
markkinavalvonnan tai sähköisten vaatimustenmukaisuusvakuutusten avulla, jotka
voi tehdä unionin kaikilla virallisilla kielillä (e-Compliance). 5.4. Tuotteiden ja niihin liittyvien
palvelujen (esimerkiksi asennus tai huolto) välisen eron hämärtyminen Yhä useammat
tuotevalmistajat tarjoavat myös tuotteisiinsa liittyviä palveluja. Valmistuksen
ja palvelujen välisestä vuorovaikutuksesta on tullut monitahoisempaa. Palveluja
ja teollisuustuotteita käytetään välipanoksina, jotta voidaan tuottaa suurempi
määrä lopputuotteita ja ‑palveluja. Valmistusteollisuuden palvelusisältö
on kasvanut EU:ssa ja muualla maailmassa. Vuonna 2011 yli kolmannes
valmistusteollisuuden lopputuotokseen sisältyvästä arvonlisästä koostui
palveluista. Vaikka
teollisuustuotteita käytetään myös palvelujen tuottamiseen, palveluihin
sisältyvien teollisuustuotteiden tuotesisältö on noin kolme kertaa pienempi
kuin teollisuustuotteisiin kuuluva palvelusisältö. Se on myös kasvanut ajan
mittaan paljon vähemmän. EU:ssa tuotettujen palvelujen teollisuustuotesisältö
on keskimäärin noin 10 prosenttia. Teollisuustuotteet
ja palvelut täydentävät suuressa määrin toisiaan.[21]
Huollon ja koulutuksen kaltaiset palvelut ovat hyvin tärkeä osa monimuotoisten
teollisuustuotteiden toimitusta. Teollisuustuotteiden toimitusketjuun kuuluu
myös muita palveluja, kuten kuljetuspalveluja, joihin kuitenkin sovelletaan
edelleen joitakin markkinarajoituksia. Samalla erilaisten asiantuntijapalvelujen,
kuten rahoitusvälityksen, viestinnän, vakuutustoiminnan ja osaamisvaltaisten
liike-elämän palvelujen (KIBS) merkitys panoksina kasvaa kehittyneiden
teollisuustuotteiden tuotannossa. Tämä prosessi selittää osaltaan palvelujen
kasvavan osuuden kansantalouden kokonaistuotoksesta.[22] Tuotteiden ja
palvelujen täydentävyyden merkitys taloudessa kasvaa. Komissio selvittää
keinoja teollisuustuotteiden ja palvelujen rajapinnan parantamiseksi
sisämarkkinoilla. 5.5. Enemmän asetuksia, vähemmän
direktiivejä Tuotelainsäädännön
yhdenmukaistamisessa on suosittu direktiivejä, ja ne ovatkin tehneet
teollisuustuotteiden sisämarkkinoista mahdolliset. Koska markkinat ovat
kuitenkin nykyään erittäin yhdentyneet, on syntynyt uusia haasteita ja
tavoitteet ovat entistäkin kunnianhimoisempia. Yhä haastavammassa
maailmassa tuotteita koskevien sääntöjen saatavuus on hyvin tärkeää. Oikean
tiedon etsimiskustannukset voivat nousta huomattavan korkeiksi. Tämä koskee
etenkin rajatylittävää kauppaa. Tietojen saatavuus voi edelleen olla ongelma
sellaisten tuotteiden yhtenäismarkkinoilla, joita koskevat direktiivit ovat
sitovia saavutettavien tulosten osalta mutta jättävät muodon ja menetelmien
valinnan jäsenvaltioille. Tämä liikkumavara on johtanut siihen, että
jäsenvaltiot ovat saattaneet EU:n säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöään
ja panneet ne täytäntöön eri tavoin, mikä vaarantaa tuotteita koskevan yleisen
sääntelykehyksen yhtenäisyyden. Riski on erityisen suuri silloin, kun käsitteet
ovat epämääräisiä tai säännökset epätäsmällisiä, kuten usein käy, kun
sovitetaan yhteen vähintään 28 maan edut. Tiedon puute tai sääntelyerot
voivatkin muodostaa erittäin merkittävän EU:n sisäisen kaupan esteen, ja tämä
koskee tietenkin ennen kaikkea pk-yrityksiä. Asiaa ei helpota se, että yritysten
on oltava yhteydessä useiden valtioiden viranomaisiin useilla eri kielillä. Siirtyminen
direktiiveistä asetuksiin vähentää byrokratiaa ja lisää varmuutta yritysten
näkökulmasta. Tapauskohtaisen arvioinnin perusteella komissio suosii tästä
lähtien yrityksiä ja viranomaisia koskevassa unionin oikeudessa säädösmuotona
asetusta ylisääntelyn välttämiseksi ja rikkomistapausten vähentämiseksi. 5.6. Yritysmyönteinen
suhtautuminen tuotesääntöihin Yrityksiä olisi
autettava noudattamaan teollisuustuotteita koskevaa EU:n lainsäädäntöä. On
tärkeää säilyttää tasapaino sääntelykustannusten ja sääntelyn tavoitteiden
välillä. Yritysten on nykyisin noudatettava lukuisia säädöksiä, jotka koskevat
samoja tuotteita tai valmistajia, eivätkä tällaisten säädösten väliset rajat aina
ole selkeät. Sisämarkkinasäännökset ovat hajallaan sadoissa direktiiveissä,
jotka voivat vaihdella esimerkiksi soveltamisalaltaan, menettelyiltään ja
lähestymistavoiltaan. Direktiivit myös edellyttävät ylimääräisiä
täytäntöönpanotoimenpiteitä. Komissio painottaa
siksi erityisesti tuotesääntöjen yksinkertaistamista ja selventämistä.
Tuotteiden sisämarkkinoita koskevaa sääntelyä on yhdennettävä entisestään.
Ihannetapauksessa nykyistä lainsäädäntöä, jossa tuotteisiin sovelletaan useita
direktiivejä, joilla on tarkoitus suojella samoja tai erilaisia yleisiä etuja
ja jotka on pantu eri tavoin täytäntöön eri jäsenvaltioissa, voitaisiin
vähentää perustamalla keskitettyjä asiointipisteitä eri tuoteryhmien
valmistajille. Näin yhteen tuoteryhmään sovellettavat monet vaatimukset
sisällytettäisiin yhteen johdonmukaiseen lainsäädännölliseen kehykseen.
Keskipitkän ja pitkän aikavälin tavoitteena olisi oltava sääntelyn merkittävä
yksinkertaistaminen. Uusista säädöksistä olisi tehtävä perusteelliset
vaikutustenarvioinnit, ja niiden ajoituksessa olisi otettava huomioon
lainsäädännön säännöllinen uudelleentarkastelu. Komissio myöntääkin, että EU:n
säädöksiin toistuvasti tehdyillä muutoksilla on ollut kumulatiivisia
vaikutuksia. Komissio ottaa myös huomioon teollisuuden nimenomaisen toiveen,
jonka mukaan sääntelyn olisi oltava vakaata pitkällä aikavälillä ja tuotteita
koskevaa yhdenmukaistamislainsäädäntöä olisi muutettava asteittain usein
toistuvien perinpohjaisten muutosten sijaan. Sen lisäksi, että
sääntöjen olisi oltava yritysystävällisempiä, on myös tärkeää, ettei
standardeilla edistetä markkinoiden pirstoutumista. Koska komissio ei voi
juurikaan puuttua standardointiprosessiin, jäsenvaltioiden viranomaisia
kehotetaan osallistumaan aktiivisesti standardien kehittämiseen, jotta
vältetään tilanne, jossa standardit kyseenalaistetaan vasta prosessin
loppuvaiheessa. Komissio
tutkii alakohtaisen lainsäädännön säännöllisen uudelleentarkastelun yhteydessä,
onko sitä mahdollista yhdistää samaan tuoteryhmään sovellettavaan lainsäädäntöön.
5.7. Maailmanmarkkinat Sääntelyesteiden
purkamisen merkitys vain kasvaa, kun maailma muuttuu entistä moninapaisemmaksi
ja nopeasti kasvaviin kehittyviin maihin syntyy uusia talouskasvun ja kaupan
keskuksia omine sääntely-ympäristöineen. EU saattoi aiemmin
luottaa sääntelymallinsa vetovoimaan, sillä noudattamalla EU:n sääntelyä
kauppakumppanit pääsivät maailman suurimman tavarantuojan markkinoille. EU oli
kokonsa ja sisämarkkinoidensa ansiosta kansainvälinen esikuva. Pysyäkseen
kilpailukykyisenä ja varmistaakseen eurooppalaisille yrityksille parhaat
mahdollisuudet EU:n on ymmärrettävä, että tilanne on muuttumassa, ja
sopeuduttava uuteen todellisuuteen. EU:n yritysten kansainväliselle
kilpailukyvylle on annettava entistä suurempi paino arvioitaessa unionin
nykyistä säännöstöä ja tarkasteltaessa vaihtoehtoja uusiksi aloitteiksi. EU suhtautuu
vaihtelevasti kauppakumppaneihinsa. Yhtäältä se pyrkii unionin jäsenyyttä
tavoittelevien ja muiden naapurimaidensa kanssa täyteen yhdenmukaisuuteen EU:n
sääntelymallin kanssa. Toisaalta myös kaukaisempien kumppanien suhteen pyritään
sääntelyn lähentymiseen, vaikka tavoitteita ei voidakaan asettaa yhtä
korkealle. Talouden toimijoiden kannalta sääntelyn lähentymisessä on etenkin
oikeusvarmuuteen liittyviä huomattavia etuja verrattuna vastavuoroista
tunnustamista koskeviin sopimuksiin. Samalla kun
tariffit maailmanlaajuisesti alenevat, sääntelyesteet tai kohdemaan sisäiset
kaupan esteet ovat suhteessa kasvattaneet teollisuudelle säännösten
noudattamisesta aiheutuvia hallinnollisia ja varsinaisia kustannuksia. EU:n
olisi tiivistettävä strategista vuoropuheluaan keskeisten kolmansien maiden
kanssa, koska näin voidaan luoda keskinäistä luottamusta ja parantaa
sääntelyuudistusten ennustettavuutta. Tämä on tärkeää, jotta teollisuus voi
varautua tulevaisuuteen. EU neuvottelee
parhaillaan vapaakauppasopimuksista tärkeiden teollisuusmaiden kanssa.
Neuvottelut tarjoavat uusia tilaisuuksia vähentää keskeisten kauppakumppaneiden
välisiä sääntelyesteitä, ja niiden avulla varmistetaan myös yleisten etujen
tehokas suojelu. Ne ovat osa laajempaa pohdintaa tuotteita koskevista
yhteisistä maailmanlaajuisista säännöistä. EU:lle tämä merkitsee pääsyn
helpottumista tärkeimmille kehittyville markkinoille, joilla talouskasvu ja
kysyntä on voimakasta. Transatlanttinen
kauppasopimus, jolla poistetaan perinteiset kaupan esteet tuotteilta ja
palveluilta, olisi suuri askel kohti tällaisia maailmanlaajuisia sääntöjä. Se
vähentäisi yrityksille säännösten noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia koko
taloudessa. Hyväksymällä uusia teknologioita koskevat yhteiset,
transatlanttiset määräykset voitaisiin säästää miljoonia ja tarjota
tulevaisuuden teollisuuden käyttöön maailmanlaajuiset standardit ja määräykset. EU:n olisi
jatkettava teollisuustuotteita koskevan lainsäädännön ja standardien
kansainvälisen lähentymisen edistämistä samalla kuitenkin varmistaen yleisten
etujen tehokas suojelu. Komission olisi otettava entistä paremmin huomioon EU:n
sääntelyn vaikutus eurooppalaisten yritysten kansainväliseen kilpailukykyyn. 6. Päätelmät Vaikka kehitys ja
yhdentyminen ovat jo edenneet pitkälle, tuotteiden sisämarkkinoiden on
kehityttävä edelleen, jotta ne pystyvät vastaamaan 2000-luvun teknologisiin ja
yhteiskunnallisiin haasteisiin. On kuitenkin otettava myös huomioon
teollisuuden toivomus sääntelyn vakaista kausista, joiden aikana sääntöjä ei
muuteta perinpohjaisesti. Komissio aikookin lyhyellä aikavälillä keskittyä
lainsäädännön konsolidointiin ja täytäntöönpanojärjestelmien vahvistamiseen
aiheuttamatta teollisuudelle lisärasitteita. Komissio aikoo antaa ehdotuksen,
johon kuuluvat yhdenmukainen lähestymistapa taloudellisiin seuraamuksiin sekä
päätökseen 768/2008/EY perustuvat teollisuustuotteiden markkinointia koskevat
yhteiset puitteet. [1] COM (2012) 582 final: Vahvempi eurooppalainen
teollisuus talouden kasvua ja elpymistä varten. Teollisuuspolitiikkaa
käsittelevän tiedonannon päivitys. [2] Direktiivissä 98/34/EY perustetaan menettely, jossa
jäsenvaltiot velvoitetaan ilmoittamaan komissiolle ja toisilleen kaikista
ehdotuksista tuotteita koskeviksi teknisiksi määräyksiksi ja pian myös
tietoyhteiskunnan palveluja koskevista ehdotuksista ennen kuin ne hyväksytään
osaksi kansallista lainsäädäntöä. [3] Käsitettä ’teollisuustuote’ ei pidä ymmärtää ’kulutustuotteen’ vastakohtana.
Ensin mainitun määritelmä perustuu tuotantoprosessiin, kun taas jälkimmäinen
määritellään loppukäytön perusteella. Monet teollisuustuotteet ovatkin myös
kulutustuotteita, mutta eivät kaikki (osa on tarkoitettu vain ammattikäyttöön). [4] Ohjeellinen luettelo unionin yhdenmukaistamissäädöksistä
on saatavissa seuraavassa osoitteessa: http://ec.europa.eu/enterprise/policies/single-market-goods/documents/internal-market-for-products/new-legislative-framework/index_en.htm#h2-2
[5] EUVL L 157, 9.6.2006, s. 24. [6] COM(2013) 561 final. [7] Pyroteknisiä tuotteita koskeva direktiivi 2013/29/EU on
jo hyväksytty, ja lainsäädäntövallan käyttäjät ovat päässeet yhteisymmärrykseen
huviveneitä koskevasta direktiivistä. Käsiteltävinä ovat yhä ehdotukset, jotka
koskevat radiolaitteita, sähkömagneettista yhteensopivuutta,
pienjännitetuotteita, hissejä, räjähdysvaarallisissa tiloissa käytettäviksi
tarkoitettuja laitteita, siviilikäyttöön tarkoitettuja räjähdystarvikkeita,
mittauslaitteita, muita kuin itsetoimivia vaakoja, yksinkertaisia
paineastioita, painelaitteita, henkilönsuojaimia, köysiratalaitteistoja ja
kaasumaisia polttoaineita käyttäviä laitteita. [8] EUVL L 88, 4.4.2011, s. 5. [9] EUVL L 316, 14.11.2012, s. 12. [10] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o
764/2008, annettu 9. heinäkuuta 2008, tiettyjen kansallisten teknisten
määräysten soveltamista toisessa jäsenvaltiossa laillisesti kaupan pidettyihin
tuotteisiin koskevista menettelyistä sekä päätöksen N:o 3052/95/EY
kumoamisesta. [11] Neuvoston päätelmät sisämarkkinapolitiikasta (16443/13). [12] COM(2012) 584 final. [13] http://ec.europa.eu/enterprise/policies/single-market-goods/documents/internal-market-for-products/new-legislative-framework/index_en.htm#h2-3 [14] Tuoteturvallisuuden nopea hälytysjärjestelmä. Lisätietoja
RAPEXista on saatavissa osoitteessa: http://ec.europa.eu/consumers/safety/rapex/index_en.htm
[15] Markkinavalvonnan tiedotus- ja viestintäjärjestelmä.
Lisätietoja ICSMS:stä on saatavissa osoitteessa: http://ec.europa.eu/enterprise/policies/single-market-goods/internal-market-for-products/icsms/index_en.htm
[16] http://ec.europa.eu/enterprise/policies/single-market-goods/internal-market-for-products/market-surveillance/index_en.htm#h2-1
[17] EUVL L 218, 13.8.2008, s. 30. [18] Lisätietoja sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmästä:
http://ec.europa.eu/imi-net [19] EUVL
L 218, 13.8.2008, s. 21. [20] Selvitys siitä, miten lainsäädäntöehdotus vaikuttaa
pk-yrityksiin. Lisätietoja on saatavissa osoitteessa http://ec.europa.eu/enterprise/policies/sme/small-business-act/sme-test/
[21] Komission tiedonannossa Sisämarkkinoiden
toimenpidepaketti (KOM(2010) 608) ehdotettu yrityspalveluja käsittelevä
korkean tason työryhmä tarkastelee tuotteiden ja palvelujen täydentävyyttä. Sen
odotetaan esittävän loppuraporttinsa keväällä 2014. [22] Euroopan kilpailukykyraportti 2013.