7.6.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 174/50

Esittelijä

Paul Lindquist (SE, EPP), Lidingön kaupunginjohtaja

Viiteasiakirja

Ehdotus – Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi direktiivien 2008/94/EY, 2009/38/EY, 2002/14/EY, 98/59/EY ja 2001/23/EY muuttamisesta merenkulkijoiden osalta

COM(2013) 798 final

1.

pitää tervetulleena komission aloitetta tarkistaa nykyisiä erityissäännöksiä siltä osin kuin on kyse tiettyjen työlainsäädännöllisten direktiivien soveltamisesta merenkulkijoihin ja suhtautuu ehdotettuun direktiiviin pääosin myönteisesti.

2.

toteaa, että toimivalla merenkulkuelinkeinolla ja toimivilla merenkulkijoiden työmarkkinoilla on suuri merkitys etenkin rannikon läheisyydessä sijaitseville alueille ja niillä asuville ihmisille.

3.

pitää erittäin tärkeänä, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 151 artiklaan liittyviä turvasäännöksiä sovelletaan mahdollisimman pitkälle samalla tavoin jäsenvaltioiden kaikkiin työntekijäryhmiin ja että pelisäännöt ovat EU:n alueella samat riippumatta siitä, missä jäsenvaltiossa toimintaa harjoitetaan.

4.

katsoo, että yksittäisen jäsenvaltion mahdollisuus poiketa EU:n lainsäädännöstä johtuvista työntekijöiden suojelua koskevista säännöksistä tulee pystyä perustelemaan kyseisen toiminnan erityisiin olosuhteisiin perustuvilla vahvoilla ja konkreettisesti todennetuilla syillä.

5.

on sitä mieltä, että vaatimuksella työntekijöiden yhdenvertaisesta kohtelusta tulee olla erityisen suuri painoarvo, kun on kyse Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetuista oikeuksista. Kuten komissio toteaa, näihin kuuluvat tiedottamista ja kuulemista koskeva oikeus sekä oikeus oikeudenmukaisiin työoloihin.

6.

katsoo, että tärkeä näkökohta arvioitaessa sitä, voidaanko nykyisenlaista poikkeusmahdollisuutta pitää perusteltuna, on sen selvittäminen, miten laajasti jäsenvaltiot ovat mahdollisuutta hyödyntäneet ja mitä vaikutuksia sillä on ollut merenkulkualaan mm. kilpailun kannalta niissä jäsenvaltioissa, jotka ovat panneet direktiivin täytäntöön siten, että säännöksiä sovelletaan myös merenkulkijoihin.

7.

toteaa, ettei yksikään jäsenvaltio ole ilmoittanut samojen sääntöjen soveltamisella merenkulkijoihin ja maissa toimiviin työntekijöihin olleen minkäänlaisia ilmeisiä kielteisiä vaikutuksia esimerkiksi ulosliputukseen tai yleisiin kustannuksiin. Jäsenvaltiot, jotka ovat päättäneet olla soveltamatta merenkulkijoihin poikkeusta nykyisiin direktiiveihin sisältyvistä, tiedottamista ja kuulemista sekä työntekijöiden suojelua koskevista säännöksistä, eivät myöskään ole viitanneet mihinkään kilpailuhaittoihin suhteessa niihin EU-maihin, jotka ovat soveltaneet yhtä tai useampaa poikkeusta.

8.

toteaa, että koska vain osa jäsenvaltioista on käyttänyt mahdollisuutta poikkeuksiin nykyisten direktiivien tiedottamista ja kuulemista koskevista säännöksistä, merenkulkualan työnantajia koskevat erilaiset säännöt sen mukaan, minkä jäsenvaltion lipun alla alus purjehtii.

9.

katsoo, että merenkulkualalla vallitsevat, maissa tapahtuvaan toimintaan verrattuna erityiset olosuhteet tulee yhä edelleen ottaa huomioon, etenkin kun jonkin työsuojelua koskevan pakollisen säännöksen täysimittainen soveltaminen on toiminnan erityisvaatimusten johdosta vaikeaa puhtaasti käytännön syistä tai kun tällaisen säännöksen soveltamisella on mahdollisia kielteisiä kilpailuvaikutuksia EU:ssa toimintaa harjoittaviin yrityksiin.

10.

viittaa Kansainvälisen työjärjestön ILO:n vuonna 2006 hyväksymään merenkulkualan yleissopimukseen, joka tuli voimaan 30. elokuuta 2013 ja jonka monet valtiot ovat jo ratifioineet. EU on direktiivillä 2009/13/EY pannut täytäntöön sopimuksen, jonka merenkulkualan työmarkkinaosapuolet ovat tehneet ILO:n yleissopimuksesta EU:n tasolla. Direktiivi merkitsee sitä, että merityölle on asetettu työoloja ja työsuhteen ehtoja koskeva vähimmäistaso maailmanlaajuisesti ja että merenkulkualalle on yleisesti ottaen luotu edellytykset yhteisille pelisäännöille. Direktiivit, joita komissio ehdottaa muutettaviksi, ovat kuitenkin yleissopimusta ankarampia ja sisältävät lisäksi työsuojelua koskevia säännöksiä.

11.

toteaa, että mahdollisuus soveltaa poikkeusta direktiivissä 2008/94/EY asetetuista suojasäännöksistä kalastajiin, joille palkka maksetaan erikseen, merkitsee sitä, että kyseinen työntekijäryhmä ei nauti samaa oikeutta palkkaturvaan kuin jäsenvaltion muut työntekijät. Komitea katsoo, ettei tällaista erityiskohtelua voida pitää perusteltuna toiminnan erityisten olosuhteiden perusteella ja että se tulee sen vuoksi lakkauttaa.

12.

toteaa, että työntekijän oikeus saada tietoa ja tulla kuulluksi kuuluu Euroopan unionin perusoikeuskirjan mukaan perusoikeuksiin. Komitea katsoo sen vuoksi, että on asetettava korkeat vaatimukset syille, joilla perustellaan mahdollisuutta jättää tietyt työntekijäryhmät niiden oikeuksien ulkopuolelle, jotka alan muilla työntekijöillä on EU:n lainsäädännön nojalla.

13.

yhtyy komission arvioon, jonka mukaan ei voida katsoa olevan olemassa käytännön esteitä, jotka sinänsä voisivat toimia perusteena sille, että merenkulkijoihin ei sovellettaisi samoja tiedottamista ja kuulemista koskevia sääntöjä kuin muihin, kun otetaan huomioon mm. viestintätekniikan alalla tapahtunut kehitys.

14.

yhtyy komission arvioon, jonka mukaan nykyisiin direktiiveihin sisältyvät poikkeusmahdollisuudet ja mahdollisuudet erityismääräyksiin tulee lakkauttaa merenkulkijoiden informoimisen ja kuulemisen osalta.

15.

katsoo, että yritysten luovutusten tai joukkovähentämisten yhteydessä työntekijöiden suojeluun pätevät erityisehdot, joiden perusteena ovat merenkulkualan erityispiirteet. Aluksilla käytävä kauppa muodostaa usein olennaisen osan itse toimintaa ja käytäntö kansainvälisillä markkinoilla on, että alukset ostetaan ja myydään ilman miehistöä.

16.

panee merkille työnantajapuolen ja useiden jäsenvaltioiden huomauttaneen, että direktiiveistä 2001/23/EY ja 98/95/EY johtuvien turvasäännösten pakollinen soveltaminen aiheuttaisi merenkulkualalle lisäkustannuksia sekä kilpailuhaittoja EU:n ulkopuolisiin yrityksiin nähden etenkin, kun on kyse toiminnan puitteissa tapahtuvasta aluksilla käytävästä kaupasta. On myös tuotu esiin, että turvasäännösten soveltamiseen liittyisi huomattavia vaikeuksia puhtaasti käytännön näkökulmasta.

17.

katsoo, että väitteisiin EU:ssa toimiville yrityksille aiheutuvasta kilpailuhaittariskistä on suhtauduttava vakavasti siitäkin huolimatta, että direktiivien turvasäännöksiä myös merenkulkijoihin soveltavat jäsenvaltiot eivät ole ilmoittaneet huomattavista kilpailuhaitoista. Kukin jäsenvaltio pystyy parhaiten arvioimaan yksittäisen säännöksen pakollisesta soveltamisesta aiheutuvat seuraukset merenkulkuelinkeinonsa käytäntöjen ja perinteiden perusteella.

18.

katsoo, että on edelleen jätettävä kulloisenkin jäsenvaltion tehtäväksi ratkaista vallitsevien alueellisten olosuhteiden pohjalta, tuleeko niitä turvasäännöksiä, joita on sovellettava yrityksen luovutuksen tai joukkovähentämisen yhteydessä tiedottamista ja kuulemista koskevan oikeuden ohella, soveltaa myös merenkulkijoihin ja, jos tulee, niin miten laajasti.

19.

yhtyy komission käsitykseen siitä, että direktiiveihin 2001/23/EY ja 98/95/EY sisältyvät mahdollisuudet poiketa säännöksistä tulee rajoittaa tilanteisiin, joissa yrityksen luovutuksessa on kyse pelkästään aluksen myynnistä tai joissa joukkovähentäminen johtuu tällaisesta yhden tai useamman aluksen tulevasta myynnistä. Työntekijöiden joukkovähentämistä koskevan direktiivin osalta komitea yhtyy niin ikään komission arvioon, että poikkeuksia tulee voida soveltaa pelkästään ns. varoajan pituuteen.

20.

suhtautuu epäillen direktiiviin 98/95/EY ehdotettuun muutokseen siltä osin kuin on kyse viittauksesta direktiivin 2001/23/EY mukaiseen luovutuksen käsitteeseen. Komitean mielestä ei ole perustetta sille, että mahdollisuus poikkeukseen direktiivissä 98/95/EY säädetystä varoajasta riippuisi siitä, muodostaako aluksen myynti yrityksen luovutuksen direktiivissä 2001/23/EY tarkoitetussa merkityksessä. Säännösten soveltaminen tähän tapaan aiheuttaisi lisäksi huomattavaa oikeudellista epävarmuutta, sillä usein on vaikea etukäteen arvioida, onko kyse direktiivissä 2001/23/EY tarkoitetusta yrityksen luovutuksesta vai ei.

21.

panee merkille ehdotetun direktiivin 8 artiklassa säädetyn verrattain pitkän siirtymäkauden. Kun otetaan huomioon, että ehdotus koskee Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettujen, työntekijöiden suojelua koskevien säännösten soveltamista, on ehdotuksen jatkokäsittelyssä harkittava mahdollisuutta lyhentää siirtymäkautta.

22.

toteaa, että direktiiveillä, joita komission ehdotus koskee, pyritään yhdenmukaistamaan tiettyjä työntekijöiden suojelua koskevia sääntöjä EU:n alueella ja luomaan unionissa toimiville yrityksille edellytykset tasapuoliseen kilpailuun. Direktiiveihin voidaan tehdä muutoksia ainoastaan EU:n tasolla. Komitea katsoo, että ehdotetut muutokset ovat toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisia.