(1)

Tarttuvilla eläintaudeilla ja niiden torjumiseksi tarpeellisilla toimenpiteillä voi olla tuhoisat seuraukset yksittäisille eläimille, eläinpopulaatioille, eläinten pitäjille ja taloudelle , ja ne voivat vaikuttaa voimakkaasti kansanterveyteen ja elintarvikkeiden turvallisuuteen . [tark. 2]

(2)

Tarttuvilla eläintaudeilla voi olla merkittäviä vaikutuksia myös kansanterveyteen ja elintarvikkeiden turvallisuuteen , kuten lintuinfluenssaa ja salmonellaa koskevat viimeaikaiset tapaukset ovat osoittaneet. [tark. 3]

(3)

Haitallisia yhteisvaikutuksia voidaan havaita myös biologisen monimuotoisuuden, ilmastonmuutoksen ja muiden ympäristöön liittyvien näkökohtien suhteen. Ilmastonmuutos voi tuoda esiin uusia tauteja tai vaikuttaa olemassa olevien tautien esiintyvyyteen sekä taudinaiheuttajien ja tartunnanlevittäjien maantieteelliseen levinneisyyteen, myös luonnonvaraisten lajien osalta.

(3 a)

Tarttuvien eläintautien, mukaan lukien ihmisiin tarttuvat taudit, asianmukainen valvonta on ennakkoedellytys elävien eläinten, eläintuotteiden ja elintarvikkeiden toimiville sisämarkkinoille. [tark. 4]

(4)

Eläinten terveyttä koskevista säännöistä olisi säädettävä unionin tasolla, jotta voidaan varmistaa eläinten terveyteen ja kansanterveyteen sovellettavat tiukat vaatimukset unionissa, maatalouden ja vesiviljelyn rationaalinen kehitys ja tuottavuuden kasvu. Säännöt ovat tarpeen muun muassa sen vuoksi, että edistetään sisämarkkinoiden toteutumista ja vältetään tarttuvien tautien leviämistä.

(4 a)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 13 artiklassa tunnustetaan eläinten olevan tuntevia olentoja. Eläinten hyvinvointia koskevassa unionin lainsäädännössä edellytetään eläinten omistajien, eläinten pitäjien ja toimivaltaisten viranomaisten noudattavan eläinten hyvinvointia koskevia vaatimuksia, joilla taataan eläinten inhimillinen kohtelu ja vältetään aiheuttamasta niille tarpeetonta kipua ja kärsimystä. Tällaiset säännökset perustuvat tieteelliseen näyttöön, ja ne voivat parantaa eläinten terveyttä. [tark. 5]

(5)

Nykyinen eläinten terveyttä koskeva unionin lainsäädäntö koostuu toisiinsa liittyvistä perussäädöksistä, joissa vahvistetaan eläinten terveyttä koskevat säännöt, joita sovelletaan unionin sisäiseen kauppaan, eläinten ja tuotteiden saapumiseen unioniin, tautien hävittämiseen, eläinlääkinnälliseen valvontaan, taudeista ilmoittamiseen ja eri eläinlajeihin liittyvään taloudelliseen tukeen, mutta kaiken kattavat oikeudelliset puitteet, joissa säädetään koko sektoriin sovellettavat yhdenmukaistetut periaatteet, puuttuvat.

(5 a)

Jotta eläinten terveyttä koskevan unionin lainsäädännön säännökset olisivat mahdollisimman selkeitä ja jotta voitaisiin varmistaa niiden täydellinen ja asianmukainen täytäntöönpano, on säädettävä tämän asetuksen mukaisesti hyväksyttävien delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten kriteeristä ja periaatteesta. [tark. 6]

(6)

Eläinten terveyttä koskeva unionin strategia vuosiksi 2007–2013, ”Mieluummin ennaltaehkäisy kuin hoito”, esitettiin komission 19 päivänä syyskuuta 2007 antamassa tiedonannossa Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle. Sen tavoitteena on keskittyä edistää eläinten terveyttä siten, että keskitytään ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin sekä eläintautien seurantaan, torjuntaan ja tutkimukseen, jotta eläintautien esiintyvyys vähenisi ja taudinpurkausten vaikutukset saataisiin minimoitua silloin, kun niitä esiintyy. Siinä ehdotetaan hyväksyttäväksi yksi yksinkertaistettu eläinten terveyttä koskeva sääntelykehys, jolla pyritään lähentymään kansainvälisiä standardeja ja varmistetaan samalla luja sitoutuminen eläinten terveyttä koskeviin tiukkoihin vaatimuksiin. [tark. 7]

(7)

Tämän asetuksen tavoitteena on panna täytäntöön kyseisessä eläinten terveyttä koskevassa strategiassa esitetyt sitoumukset ja visiot – ”yksi terveys” -periaate mukaan luettuna – yhteistä eläinten terveyspolitiikkaa koskevan unionin sääntelykehyksen vahvistamiseksi yksinkertaistetun ja joustavan eläinten terveyttä koskevan keskitetyn sääntelykehyksen avulla.

(7 a)

Eläinten terveyttä koskevasta unionin strategiasta annetussa komission tiedonannossa korostetaan, että on otettava käyttöön ennaltaehkäisy- ja bioturvaamistoimenpiteitä koskeva yhteinen toimintatapa, sillä tartunnanaiheuttajat voivat levitä helposti tilalta toiselle. [tark. 8]

(8)

Eläimillä voi olla hyvin erilaisia infektiotauteja ja muita tauteja. Monia niistä voidaan hoitaa, ja ne vaikuttavat ainoastaan kyseiseen yksittäiseen eläimeen eivätkä leviä toisiin eläimiin tai ihmisiin. Sen sijaan tarttuvilla taudeilla voi olla eläinten terveyteen tai kansanterveyteen laajempi, eläinpopulaation tai väestön tasolla tuntuva vaikutus. Tässä asetuksessa säädetyt eläinten terveyttä koskevat säännöt olisi rajoitettava koskemaan ainoastaan tarttuvia tauteja.

(9)

Kyseisiä eläinten terveyttä koskevia sääntöjä vahvistettaessa on olennaisen tärkeää tarkastella eläinten terveyden yhteyksiä kansanterveyteen, ympäristöön, elintarvikkeiden ja rehujen turvallisuuteen, eläinten hyvinvointiin, ruokaturvaan sekä taloudellisiin, yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin näkökohtiin ja erityisesti eläinten hyvinvointiin, sillä eläinten hyvinvointi ja eläinten terveys riippuvat toisistaan . [tark. 9]

(10)

Neuvoston päätöksellä 94/800/EY (3) hyväksyttiin silloisen Euroopan yhteisön puolesta – siltä osin kuin kyseiset asiat kuuluvat sen toimivaltaan – Maailman kauppajärjestön, jäljempänä ”WTO”, perustamissopimus sekä sen liitteissä 1, 2 ja 3 olevat sopimukset, joihin kuuluu sopimus terveys- ja kasvinsuojelutoimista, jäljempänä ”SPS-sopimus”. SPS-sopimuksella säännellään ihmisten, eläinten tai kasvien elämän tai terveyden suojelemiseksi tarvittavien toimien käyttöä, jotta niillä ei sattumanvaraisesti tai perusteettomasti syrjitä joitain WTO:n jäseniä. Jos voimassa on kansainvälisiä standardeja, niitä on käytettävä perustana. Jäsenillä on kuitenkin oikeus vahvistaa omat asiaankuuluvat standardinsa edellyttäen, että kyseiset standardit perustuvat tieteelliseen näyttöön.

(11)

Eläinten terveyden osalta SPS-sopimuksessa viitataan Maailman eläintautijärjestön, jäljempänä ”OIE”, standardeihin siltä osin kuin kyse on eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista kansainvälisessä kaupassa. Kaupan häiriöriskin vähentämiseksi eläinten terveyttä koskevissa EU:n toimenpiteissä olisi pyrittävä suhteellisen lähelle OIE:n standardeja.

(12)

Erityisolosuhteissa, joissa ilmenee merkittävä eläinten terveyteen tai kansanterveyteen kohdistuva riski mutta joissa asiasta vallitsee tieteellinen epävarmuus, SPS-sopimuksen 5 artiklan 7 kohdassa, jota on tulkittu unionin tarpeisiin ennalta varautumisen periaatteesta 2 päivänä helmikuuta 2000 annetussa komission tiedonannossa, annetaan kyseisen sopimuksen sopimuspuolelle mahdollisuus hyväksyä merkityksellisiin tietoihin perustuvia väliaikaisia toimenpiteitä. Tällaisissa olosuhteissa WTO:n jäsenen edellytetään hankkivan kohtuullisen ajan kuluessa lisätiedot, joita tarvitaan riskin objektiivisempaan arviointiin ja sen mukaiseen toimenpiteen tarkasteluun.

(13)

Riskinarviointi, johon tämän asetuksen mukaisten toimenpiteiden on perustuttava, on tehtävä saatavilla olevan tieteellisen näytön perusteella riippumattomasti, objektiivisesti ja avoimesti. Lisäksi olisi otettava asianmukaisesti huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 178/2002 (4) perustetun Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen lausunnot.

(14)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1069/2009 (5) säädetään tiettyjä eläimistä saatavia sivutuotteita ja niistä johdettuja tuotteita koskevista, sekä kansanterveyteen että eläinten terveyteen liittyvistä säännöistä, jotta ehkäistään ja minimoidaan kyseisistä tuotteista kansanterveydelle ja eläinten terveydelle aiheutuvat riskit ja suojataan etenkin elintarvike- ja rehuketjun turvallisuus. Päällekkäisyyksien välttämiseksi unionin lainsäädännössä tätä asetusta olisi näin ollen sovellettava eläimistä saataviin sivutuotteisiin ja niistä johdettuihin tuotteisiin ainoastaan niissä tapauksissa, joista asetuksessa (EY) N:o 1069/2009 ei ole säädetty erityisiä sääntöjä ja joihin liittyy eläinten terveysriski. Asetuksessa (EY) N:o 1069/2009 ei säädetä esimerkiksi siitä, miten eläimistä saatavia sivutuotteita ja niistä johdettuja tuotteita käsitellään taudintorjuntatoimenpiteiden yhteydessä, ja siten nämä seikat kuuluvat tämän asetuksen soveltamisalaan.

(15)

Lisäksi tarttuvia eläintauteja – mukaan lukien ihmisiin tarttuvat taudit eli zoonoosit – koskevia erityissääntöjä on jo vahvistettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 999/2001 (6), Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2003/99/EY (7) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2160/2003 (8), ja ihmisessä esiintyviä tartuntatauteja koskevia erityissääntöjä on vahvistettu Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 2119/98/EY (9). Näiden säädösten olisi edelleen oltava voimassa tämän asetuksen tultua hyväksytyksi. Päällekkäisyyksien välttämiseksi unionin lainsäädännössä tätä asetusta olisi vastaavasti sovellettava zoonooseihin ainoastaan niissä tapauksissa, joita koskevia erityisiä sääntöjä ei ole jo vahvistettu kyseisissä muissa unionin säädöksissä.

(16)

Luonnonvaraisten eläinten populaatioissa esiintyvillä taudeilla voi olla haitallisia vaikutuksia maatalouteen ja vesiviljelyyn, kansanterveyteen, ympäristöön ja biologiseen monimuotoisuuteen. Sen vuoksi on aiheellista, että kyseisissä tapauksissa myös luonnonvaraiset eläimet kuuluvat tämän asetuksen soveltamisalaan, sekä näiden tautien mahdollisina uhreina että niiden tartunnanlevittäjinä.

(17)

Eläintaudit eivät tartu pelkästään eläinten välisissä tai eläinten ja ihmisten välisissä suorissa kontakteissa. Ne leviävät myös vesiväylien ja ilman välityksellä, tartunnanlevittäjien kuten hyönteisten avulla tai keinosiemennyksessä käytettävän siemennesteen, munasolujen ja alkioiden välityksellä sekä munasolujen luovutuksen tai alkionsiirron yhteydessä. Taudinaiheuttajia voi olla myös elintarvikkeissa ja muissa eläinperäisissä tuotteissa, kuten nahassa, turkiksissa, höyhenissä, sarvissa tai missä tahansa muussa eläimen ruhosta saadussa materiaalissa. Lisäksi taudinaiheuttajat voivat levitä kuljetusvälineiden, laitteiden, rehun sekä heinien ja olkien välityksellä. Vaikuttavien eläinten terveyttä koskevien sääntöjen on sen vuoksi katettava kaikki infektioiden leviämistiet ja kaikki niihin liittyvät materiaalit.

(18)

Eläintaudeilla voi olla haitallisia vaikutuksia eläinlajien levinneisyyteen luonnossa, ja siten ne voivat vaikuttaa biologiseen monimuotoisuuteen. Eläintauteja aiheuttavat mikro-organismit voivat sen vuoksi kuulua Yhdistyneiden Kansakuntien biologista monimuotoisuutta koskevassa yleissopimuksessa olevaan haitallisten vieraslajien määritelmään. Tässä asetuksessa säädetyissä toimenpiteissä otetaan huomioon myös biologinen monimuotoisuus, ja sen vuoksi sitä olisi sovellettava sellaisiin eläinlajeihin ja taudinaiheuttajiin, haitallisiksi vieraslajeiksi luokitellut lajit mukaan luettuna, joiden välityksellä tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvat taudit tarttuvat tai joihin kyseiset taudit vaikuttavat.

(19)

Ennen tätä asetusta hyväksytyssä unionin lainsäädännössä säädetään erikseen maa- ja vesieläimiin sovellettavista eläinten terveyttä koskevista säännöistä. Neuvoston direktiivissä 2006/88/EY (10) säädetään vesiviljelyeläimiin sovellettavista erityisistä säännöistä. Useimmiten hyvän eläinterveyden hallinnan sekä hyvän kotieläintalouden perusperiaatteita voidaan kuitenkin soveltaa kumpaankin eläinlajiryhmään. Näin ollen sekä maa- että vesieläinten olisi kuuluttava tämän asetuksen soveltamisalaan, ja siinä olisi mahdollisuuksien mukaan yhdenmukaistettava kyseiset eläinten terveyttä koskevat säännöt. Etenkin pitopaikkojen rekisteröintiin ja hyväksymiseen sekä eläinten jäljitettävyyteen ja siirtoihin unionissa liittyvien näkökohtien osalta tässä asetuksessa pitäydytään kuitenkin aiempaan lähestymistapaan eli siinä säädetään erilliset eläinten terveyttä koskevat säännöt maa- ja vesieläimille, mikä johtuu näiden eläinten erilaisesta elinympäristöstä ja eläinten terveyden suojelun erilaisista vaatimuksista. [tark. 10]

(20)

Ennen tätä asetusta hyväksytyssä unionin lainsäädännössä ja erityisesti neuvoston direktiivissä 92/65/ETY (11) säädetään myös sellaisten muiden eläinlajien, kuten matelijoiden, sammakkoeläinten, merinisäkkäiden ja muiden lajien, eläinten terveyttä koskevista perussäännöistä, joista ei säädetä muissa unionin säädöksissä ja jotka eivät kuulu tässä asetuksessa määriteltyihin vesi- tai maaeläimiin. Tällaiset lajit eivät tavallisesti aiheuta merkittävää terveysriskiä ihmisille tai toisille eläimille, ja siksi niihin sovelletaan sääntöjä vain harvoin tai niihin ei sovelleta sääntöjä lainkaan. Tarpeettomien hallinnollisten rasitteiden ja kustannusten välttämiseksi tässä asetuksessa olisi pitäydyttävä aiemmin omaksuttuun lähestymistapaan eli säädettävä oikeudellinen kehys kyseisten eläinten ja niistä saatavien tuotteiden siirtoihin sovellettaville eläinten terveyttä koskeville säännöille, jotka on vahvistettava, jos asiaan liittyvät riskit niin edellyttävät.

(21)

Lemmikkieläinten, myös koristevesieläinten, pitäminen kotitalouksissa ja ei-kaupallisissa koristeakvaarioissa sisätiloissa tai ulkona aiheuttaa yleensä pienemmän terveysriskin kuin laajamittaisempi eläinten pito tai siirtäminen, mikä on yleistä maataloudessa. Sen vuoksi näihin eläimiin ei ole aiheellista soveltaa yleisiä vaatimuksia, jotka koskevat rekisteröintiä, tietojen kirjaamista ja säilyttämistä sekä siirtoja unionissa, koska se aiheuttaisi perusteettomia hallinnollisia rasitteita ja kustannuksia. Rekisteröinti- sekä kirjaamis- ja säilyttämisvaatimuksia ei näin ollen pitäisi soveltaa lemmikkieläinten pitäjiin. Lisäksi olisi vahvistettava erityiset säännöt lemmikkieläinten ei-kaupallisille siirroille unionissa.

(22)

Jotkin määritellyt eläinryhmät, joihin sovellettavat erityiset eläinten terveyttä koskevat säännöt vahvistetaan tässä asetuksessa, on ryhmien laajuuden vuoksi tarpeen esittää liitteessä eläinlajien luettelona. Tämä koskee sorkka- ja kavioeläinten ryhmää. Kyseistä luetteloa saattaa olla tarpeen muuttaa tulevaisuudessa taksonomian muutosten, tieteen kehityksen tai tieteellisesti perusteltujen teknisten päivitysten vuoksi. Myös lemmikkieläinten luetteloa saatetaan joutua muuttamaan yhteiskunnan kehityksen tai lemmikkieläinten pitotapojen muutoksen vuoksi etenkin siinä tapauksessa, että kyseiset eläimet levittävät tauteja. Jotta tällaiset muutokset voidaan ottaa huomioon, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tämän asetuksen liitteissä I ja II olevia lemmikkieläinten sekä sorkka- ja kavioeläinten luetteloita.

(23)

Kaikkia tarttuvia eläintauteja ei voida tai ei pitäisi ehkäistä ja torjua sääntelytoimenpiteillä esimerkiksi siinä tapauksessa, että tauti on levinnyt liian laajalle, diagnoosivälineitä ei ole käytettävissä tai yksityissektori pystyy itse toteuttamaan toimenpiteitä taudin torjumiseksi. Tarttuvien eläintautien ehkäisemiseksi tai torjumiseksi tarkoitetuilla sääntelytoimenpiteillä voi olla merkittäviä talousvaikutuksia asianomaisille aloille, ja ne saattavat aiheuttaa häiriöitä kaupankäynnille. Sen vuoksi on tärkeää, että sellaisia toimenpiteitä toteutetaan ainoastaan silloin, kun ne ovat oikeasuhteisia ja tarpeellisia, esimerkiksi kun jokin tauti aiheuttaa tai sen epäillään aiheuttavan merkittävän riskin eläinten terveydelle tai kansanterveydelle.

(24)

Lisäksi tarttuvien eläintautien taudinehkäisy- ja taudintorjuntatoimenpiteet olisi muokattava kunkin tarttuvan taudin mukaiseksi, jotta taudin yksilöllinen epidemiologinen profiili ja seuraukset voidaan ottaa huomioon. Kuhunkin tautiin liittyvien ehkäisy- ja torjuntatoimenpiteiden olisi siksi oltava tautikohtaisia , ja erilaisiin alueellisiin olosuhteisiin olisi kiinnitettävä erityistä huomiota . [tark. 11]

(25)

Tarttuvien eläintautien osalta tautitilaan liittyy yleensä infektion kliinisiä oireita tai patologisia ilmentymiä. Koska tämän asetuksen tavoitteena on ehkäistä tiettyjen tarttuvien eläintautien leviäminen ja hävittää kyseiset taudit, tässä asetuksessa taudin määritelmä olisi laajennettava kattamaan taudinaiheuttajien muut kantajat.

(26)

Jotkin tarttuvat eläintaudit eivät leviä helposti muihin eläimiin tai ihmisiin, ja sen vuoksi ne eivät aiheuta laajamittaista vahinkoa taloudelle tai biologiselle monimuotoisuudelle. Näin ollen niistä ei aiheudu unionissa vakavaa uhkaa eläinten terveydelle tai kansanterveydelle, ja niihin voidaan tarvittaessa puuttua kansallisin säännöin.

(27)

Niiden tarttuvien eläintautien osalta, joihin ei sovelleta unionin tasolla säädettyjä toimenpiteitä mutta joilla on jonkin verran taloudellista merkitystä paikallistason yksityissektoriin, tämän yksityissektorin olisi jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten avustamana toteutettava kyseisten tautien ehkäisy- ja torjuntatoimenpiteitä esimerkiksi itsesääntelytoimenpiteiden tai käytännesääntöjen laadinnan avulla.

(28)

Toisin kuin johdanto-osan 26 ja 27 kappaleessa kuvatut tarttuvat eläintaudit, erittäin tarttuvat eläintaudit saattavat levitä helposti rajojen yli, ja jos ne ovat myös zoonooseja, ne voivat vaikuttaa myös kansanterveyteen ja elintarvikkeiden turvallisuuteen. Sen vuoksi tätä asetusta olisi sovellettava erittäin tarttuviin eläintauteihin ja zoonooseihin.

(29)

Komission tiedonannossa Euroopan parlamentille ja neuvostolle – Toimintasuunnitelma mikrobilääkeresistenssin aiheuttamien kasvavien uhkien torjumiseksi – esitetyssä toimessa nro 5 korostetaan tämän asetuksen ennaltaehkäisevää merkitystä ja sen seurauksena odotettavaa antibioottien käytön vähentymistä eläimissä. Mikro-organismeista on tulossa yhä vastustuskykyisempiä mikrobilääkkeille, joilla aiemmin oli niihin vaikutus. Tällainen vastustuskyky vaikeuttaa ihmisissä ja eläimissä esiintyvien tartuntatautien hoitoa. Tämän vuoksi mikrobilääkeresistenssin kehittäneitä mikro-organismeja olisi käsiteltävä tarttuvina tauteina, ja niiden olisi näin ollen kuuluttava tämän asetuksen soveltamisalaan.

(30)

Tiettyihin tauteihin tai lajeihin liittyvät uudet vaarat voivat kehittyä etenkin ympäristön, ilmaston, kotieläintalouden tai maatalousperinteiden muutosten sekä yhteiskunnallisten ja unionin sisällä tai sen ulkopuolella taloudessa ja kauppasuhteissa tapahtuvien muutosten tuloksena. Taudit, jotka tätä nykyä rajoittuvat tietyille maantieteellisille alueille, voisivat levitä ja aiheuttaa taloudellista vahinkoa laajemmilla alueilla, jos niitä ei hävitetä kokonaan. Lisäksi tieteellinen edistys voi tuottaa uutta tietoa ja lisätä tietoisuutta olemassa olevista taudeista. Toisaalta Samalla nykyisin merkittävät taudit ja lajit saattavat tulevaisuudessa marginalisoitua. Näistä syistä tämän asetuksen soveltamisalan olisi oltava laaja, ja siinä vahvistettavien sääntöjen olisi kohdistuttava tauteihin, jotka ovat kansanterveyden kannalta tärkeitä. OIE on Euroopan komission tuella luonut tautien priorisointi- ja luokitusjärjestelmän tutkimuksessaan ”Listing and categorisation of priority animal diseases, including those transmissible to humans” (ensisijaisten eläintautien, myös ihmisiin tarttuvien tautien, luettelointi ja luokitus) ja kehittänyt välineen tähän tarkoitukseen. Tämän asetuksen olisi tuotava vastaava lähestymistapa unionin lainsäädäntöön. [tark. 12]

(31)

Jotta tämän asetuksen yhdenmukaisen täytäntöönpanon edellytykset voidaan varmistaa tarttuvien eläintautien osalta unionin tasolla, On tarpeen perustaa yhdenmukaistettu tarttuvien eläintautien luettelo, jäljempänä ”luetteloidut taudit” , joka olisi vahvistettava tämän asetuksen liitteessä olevassa taulukossa . Sen vuoksi Komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta säätää tällaisesta luettelosta valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat kyseisen luettelon muuttamista tai täydentämistä . [tark. 13]

(32)

Tulevaisuudessa saattaa esiintyä uusia tauteja, jotka voivat aiheuttaa vakavia riskejä kansanterveydelle, eläinten terveydelle, taloudelle tai ympäristölle. Sen jälkeen, kun tällaiset taudit on arvioitu ja väliaikaiset kiireelliset toimenpiteet hyväksytty, nopea reagointi ja tautien merkitseminen luetteloitujen tautien luetteloon saattavat olla tarpeen. Näin ollen komissiolle olisi siirrettävä valta antaa säädöksiä kiireellisen menettelyn mukaisesti tällaisissa asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa, joissa kansanterveyttä tai eläinten terveyttä uhkaa vaara.

(33)

Luetteloidut taudit edellyttävät erilaisia hallinnointiperiaatteita. Jotkin helposti leviävät tartuntataudit, joita ei nykyisin esiinny unionissa, vaativat tiukkoja toimenpiteitä, joiden avulla ne hävitetään heti niiden ilmaannuttua. Muiden, joissain unionin osissa jo esiintyvien tautien osalta edellytetään pakollista tai vapaaehtoista hävittämistä. Kummassakin tapauksessa on aiheellista asettaa eläinten ja tuotteiden siirtoja koskevia rajoituksia, kuten siirtojen kieltämistä alueille ja alueilta, joilla tautia esiintyy, tai yksinkertaisesti ennen lähettämistä tehtäviä testejä. Toisaalta taudin levinneisyyden seuranta saattaa riittää ilman muita toimenpiteitä. Tämä tulisi kyseeseen etenkin sellaisen uuden taudin esiintyessä, josta on saatavilla vain vähän tietoja.

(34)

Yhtenäisyyden ja johdonmukaisuuden varmistamiseksi olisi säädettävä kriteerit sen varmistamiseksi, että kaikki merkitykselliset näkökohdat tutkitaan päätettäessä, mitkä tarttuvat eläintaudit olisi tämän asetuksen soveltamiseksi merkittävä luetteloon, sekä sen määrittämiseksi, ovatko tässä asetuksessa vahvistetut taudinehkäisy- ja taudintorjuntasäännöt sovellettavissa eri luetteloituihin tauteihin. Jotta varmistetaan, että tekninen ja tieteellinen kehitys sekä asiaankuuluvien kansainvälisten standardien kehittyminen otetaan huomioon, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat kyseisten kriteerien mahdollisia tarkistuksia.

(35)

Tässä asetuksessa vahvistettuja, tietyn tarttuvan eläintaudin ehkäisy- ja torjuntasääntöjä olisi sovellettava eläinlajeihin, jotka voivat tartuttaa kyseisen taudin olemalla sille alttiina tai toimimalla sen tartunnanlevittäjinä. Jotta tämän asetuksen täytäntöönpanon yhdenmukaiset edellytykset voidaan varmistaa, on tarpeen perustaa sellaisten lajien yhdenmukaistettu luettelo, joihin tiettyjä luetteloituja tauteja koskevia unionin tason toimenpiteitä olisi sovellettava, jäljempänä ”luetteloidut lajit”, ja sen vuoksi joka olisi vahvistettava tämän asetuksen liitteessä olevassa taulukossa. Komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta säätää tällaisesta luettelosta valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat kyseisen luettelon muuttamista tai täydentämistä . [tark. 14]

(36)

Kuhunkin luetteloituun tautiin olisi sovellettava tässä asetuksessa säädettyjä tautien ehkäisy- ja torjuntasääntöjen eri luokkia yhtenäisesti ja johdonmukaisesti kunkin luetteloidun taudin tärkeyden ja vaikutustason mukaisesti sekä sen mukaan, mikä kyseisen taudin levinneisyys, esiintyvyys ja sairastavuus on unionissa , mikä on sen leviämisriski ja onko kyseisen taudin ehkäisy- ja torjuntatoimenpiteitä käytettävissä. [tark. 15]

(37)

Jotta varmistetaan tämän asetuksen täytäntöönpanon yhdenmukaiset edellytykset, jotka koskevat luetteloituihin tauteihin sovellettavia taudinehkäisy- ja taudintorjuntatoimenpiteitä, On tarpeen päättää tässä asetuksessa vahvistettujen sääntöjen soveltamisesta luetteloituihin tauteihin unionin tasolla ja vahvistaa luettelo . Näin ollen Kyseistä luetteloa olisi pidettävä ajan tasalla tämän asetuksen liitteessä olevassa taulukossa. Komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta säätää siitä, mitä sääntöjä kuhunkin luetteloituun tautiin on sovellettava valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat kyseisen luettelon muuttamista tai täydentämistä . [tark. 16]

(38)

Eläinten parissa työskentelevillä toimijoilla, eläinalan ammattilaisilla ja lemmikkieläinten pitäjillä on parhaat edellytykset tarkkailla vastuullaan olevien eläinten ja tuotteiden terveyttä ja varmistaa se. Siksi heillä tulisi olla ensisijainen vastuu tautien leviämisen ehkäisy- ja torjuntatoimenpiteiden toteuttamisesta vastuullaan olevien eläinten ja tuotteiden osalta ja heidän olisi edistettävä yksinään ja kollektiivisesti eläinten terveyttä koskevia parempia käytäntöjä . [tark. 17]

(39)

Bioturvaaminen on tärkeimpiä toimijoiden ja muiden eläinten parissa työskentelevien käytössä olevia ennaltaehkäisyn välineitä, joilla ehkäistään tarttuvien eläintautien kulkeutuminen eläinpopulaatioon, kehittyminen siinä ja leviäminen edelleen. Bioturvaamisen merkitys tunnustetaan myös eläinten terveyttä koskevan EU:n säännöstön hyväksymiseen liittyvässä vaikutusten arvioinnissa, jossa nimenomaisesti arvioidaan sen mahdolliset vaikutukset. Jotta voidaan varmistaa, että toimijoiden, eläinalan ammattilaisten ja lemmikkieläinten pitäjien toteuttamat bioturvaamistoimenpiteet ovat riittävän joustavia, ne on mukautettu sopimaan tuotantotyyppiin ja kyseessä oleviin eläinlajeihin tai -luokkiin ja niissä otetaan huomioon paikalliset olosuhteet ja tekninen kehitys, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat täydentäviä ja yksityiskohtaisempia bioturvaamisvaatimuksia.

(40)

Biosidituotteilla, kuten desinfiointiaineilla, joita käytetään eläinlääkintähygienian tarpeisiin tai elintarvikkeiden ja rehun käsittelypaikoissa, sekä hyönteismyrkyillä, karkottimilla tai jyrsijämyrkyillä on tärkeä osuus bioturvaamisstrategioissa sekä maatiloilla että eläinkuljetusten aikana. Niiden pitäisi näin ollen katsoa kuuluvan bioturvaamiseen.

(41)

Eläinten terveyttä koskeva tietämys, joka kattaa taudin oireet ja seuraukset sekä mahdolliset ennaltaehkäisykeinot, kuten bioturvallisuuden, käsittelyn ja valvonnan, on tehokkaan eläinterveyden hallinnan ennakkoedellytys ja olennaisen tärkeä tekijä varmistettaessa eläintautien varhainen havaitseminen. Toimijoiden ja muiden eläinalan ammattilaisten olisi sen vuoksi hankittava tällaiset tarvittavat tiedot. Nämä tiedot voi hankkia eri tavoin, esimerkiksi virallisen koulutuksen avulla sekä maatalousalalla olemassa olevan maatilojen neuvontajärjestelmän välityksellä taikka epävirallisella koulutuksella, jossa kansallisilla ja Euroopan tason maataloustuottajajärjestöillä ja muilla organisaatioilla voi olla tärkeä merkitys. Tässä asetuksessa olisi tunnustettava tällaiset vaihtoehtoiset tavat hankkia kyseiset tiedot. Sama koskee lemmikkieläinten pitäjiä, mutta samalla on pidettävä mielessä, että he ovat eri asemassa ja heidän vastuutasonsa on erilainen. [tark. 18]

(42)

Eläinlääkäreillä ja vesieläinlääkinnän ammattilaisilla on keskeinen asema kaikessa eläinterveyden hallinnassa, ja tässä asetuksessa olisi säädettävä heidän rooliaan ja vastuutaan koskevista yleisistä säännöistä.

(43)

Eläinlääkäreiden koulutus ja ammattipätevyys takaavat, että he ovat hankkineet muun muassa tautien diagnosoinnin ja eläinten hoitamisen edellyttämät tiedot, taidot ja valmiudet. Lisäksi joissain jäsenvaltioissa on historiallisista syistä tai siksi, että vesieläinten tauteja hoitavia eläinlääkäreitä ei ole, vesieläinlääkinnän ammattilaisiksi kutsuttu erityisammattiryhmä. Nämä ammattilaiset eivät perinteisesti ole eläinlääkäreitä, mutta he harjoittavat vesieläinlääkintää. Sen vuoksi tässä asetuksessa olisi kunnioitettava kyseisten jäsenvaltioiden päätöstä tunnustaa tämä ammatti. Kyseisissä tapauksissa vesieläinlääkinnän ammattilaisilla olisi työalansa osalta oltava samat vastuut ja velvollisuudet kuin eläinlääkäreillä. Tämä lähestymistapa on vesieläinten terveyttä koskevan OIE:n säännöstön mukainen.

(44)

Jotta voidaan varmistaa, että tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia tehtäviä suorittavat eläinlääkärit ja vesieläinlääkinnän ammattilaiset ovat riittävän päteviä ja saavat asianmukaisen koulutuksen, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat heidän pätevyyttään ja koulutustaan.

(45)

Jäsenvaltiot ja etenkin niiden eläinten terveydestä vastaavat toimivaltaiset viranomaiset kuuluvat tarttuvien eläintautien ennaltaehkäisyn ja torjunnan keskeisiin toimijoihin. Eläinten terveydestä vastaavalla toimivaltaisella viranomaisella on tärkeä asema suhteessa seurantaan, hävittämiseen, taudintorjuntatoimenpiteisiin, valmiussuunnitteluun ja tauteja koskevan tietoisuuden lisäämiseen samoin kuin eläinten siirtojen helpottamisessa ja kansainvälisessä kaupassa myöntäessään eläinten terveystodistuksia. Voidakseen suorittaa tämän asetuksen mukaiset tehtävänsä jäsenvaltioilla on oltava käytössään asianmukaiset taloudelliset, infrastruktuuri- ja henkilöstöresurssit koko alueellaan, mukaan lukien laboratoriovalmiudet sekä tieteellinen ja muu tarvittava tietotaito.

(46)

Toimivaltainen viranomainen ei rajallisten resurssiensa vuoksi aina kykene toteuttamaan kaikkia tässä asetuksessa vaadittuja toimia. Sen vuoksi on tarpeen säätää oikeusperustasta, joka koskee kyseisten tehtävien suorittamisen siirtämistä eläinlääkäreille ja muille päteville ammattilaisille . Samasta syystä on äärimmäisen tärkeää, että kyseisillä eläinlääkäreillä ja ammattilaisilla ei ole eturistiriitoja. Jotta varmistetaan, että taudinehkäisy- ja taudintorjuntatoimenpiteiden yleistä soveltamista kaikkialla unionissa koskevat tarpeelliset edellytykset vahvistetaan, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat kyseisten tehtävien suorittamisen siirtämistä eläinlääkäreille samoin kuin heidän asianmukaista koulutustaan. [tark. 19]

(47)

Optimaalinen eläinterveyden hallinta voi toteutua ainoastaan yhteistyönä eläinten pitäjien, toimijoiden , eläinlääkärien, eläinalan ammattilaisten ja muiden sidosryhmien ja kauppakumppanien kanssa. Heidän tukensa varmistamiseksi on tarpeen järjestää selkeästi ja avoimesti päätöksentekomenettely ja tässä asetuksessa säädettyjen toimenpiteiden täytäntöönpano. Sen vuoksi toimivaltaisen viranomaisen olisi toteutettava asianmukaiset toimet pitääkseen yleisön ajan tasalla etenkin silloin, kun on perustellut syyt epäillä, että eläimet tai tuotteet saattavat aiheuttaa eläinten terveyteen tai kansanterveyteen , elintarvikkeiden turvallisuuteen tai ympäristöön kohdistuvan riskin, tai kun kyseessä on yleinen etu. [tark. 20]

(48)

Jotta vältetään taudinaiheuttajien vapautuminen laboratorioista, tutkimuslaitoksista ja muista taudinaiheuttajia käsittelevistä laitoksista, on olennaisen tärkeää, että ne toteuttavat asianmukaiset bioturvaamis- ja bioturvallisuustoimenpiteet sekä tilojen rakenteelliset ja tekniset suojatoimenpiteet. Tässä asetuksessa olisi siksi säädettävä turvallisuustoimenpiteistä, jotka on toteutettava käsiteltäessä tai kuljetettaessa tällaisia taudinaiheuttajia, rokotteita ja muita biologisia aineita. Velvoitetta olisi sovellettava kaikkiin luonnollisiin tai oikeushenkilöihin, jotka osallistuvat tällaiseen toimintaan. Jotta varmistetaan turvallisuusstandardien noudattaminen käsiteltäessä helposti tarttuvia taudinaiheuttajia, rokotteita ja muita biologisia aineita, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat kyseisissä laboratorioissa, tutkimuslaitoksissa ja muissa laitoksissa toteutettavia turvallisuustoimenpiteitä sekä taudinaiheuttajien siirtoja.

(49)

Varhainen havaitseminen ja selkeä taudeista ilmoittamisen ja raportoinnin ketju ovat tehokkaan taudintorjunnan olennaisia edellytyksiä. Jotta reagointi on tehokasta ja nopeaa, jokaisesta tiettyjen luetteloitujen tautien epäilystä tai taudinpurkauksen vahvistumisesta olisi välittömästi ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle eläinlääkäreille tai vesieläinlääkinnän ammattilaisille . Samalla on varmistettava ammattimainen lähestymistapa ilmoittamiseen ja raportointiin, jotta voidaan välttää terveyttä koskevat turhat pelot. Sen vuoksi tällaisen ilmoitusvelvollisuuden olisi koskettava kaikkia luonnollisia ja oikeushenkilöitä, jotta yksikään taudinpurkaus ei jäisi huomaamatta toimijoita, eläinalan ammattilaisia ja lemmikkieläinten pitäjiä . [tark. 21]

(50)

Eläinlääkärit ovat tautitutkimuksen avaintoimijoita ja keskeisiä linkkejä toimijoiden ja toimivaltaisen viranomaisen välillä. Sen vuoksi toimijoiden olisi ilmoitettava eläinlääkäreille eläinten epätavallisesta kuolleisuudesta, muista vakavista tautiongelmista tai tuotantomäärien merkittävästä vähentymisestä määrittämättömästä syystä.

(51)

Jotta varmistetaan toimiva ja tehokas ilmoittaminen ja selvennetään epätavallisen kuolleisuuden ja muiden vakavien tautien merkkien olosuhteita, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat kriteerejä, joiden perusteella määritetään, milloin on kyse ilmoittamista edellyttävistä olosuhteista, sekä soveltuvissa tapauksissa tarkempia tutkimuksia koskevia sääntöjä.

(52)

On erittäin tärkeää, että tietyistä luetteloiduista taudeista ilmoitetaan välittömästi komissiolle ja muille jäsenvaltioille. Tällaisen unionissa ilmoittamisen ansiosta naapureina olevat jäsenvaltiot ja muut asiaan liittyvät jäsenvaltiot voivat tarvittaessa toteuttaa varotoimenpiteitä. Komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta tällaisen unionissa annettavan ilmoituksen täytäntöönpanon yhdenmukaisten edellytysten varmistamiseksi.

(53)

Toisaalta joidenkin tautien osalta välitön ilmoittaminen ja toimien toteuttaminen eivät ole tarpeellisia. Tällaisissa tapauksissa on tärkeää koota tietoja ja raportoida kyseisten tautien esiintymisestä tautitilanteen valvomiseksi ja toteuttaa tarvittaessa taudinehkäisy- ja taudintorjuntatoimenpiteitä. Tätä raportointivelvollisuutta voidaan soveltaa myös tauteihin, joista edellytetään unionissa ilmoittamista mutta joista tarvitaan lisätietoja tehokkaiden taudinehkäisy- ja taudintorjuntatoimenpiteiden toteuttamiseksi. Jotta varmistetaan, että kunkin taudin leviämisen ehkäisemiseksi tai taudin torjumiseksi tarvittavat paikkansapitävät tiedot kerätään oikea-aikaisesti, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä siitä, mistä seikoista on raportoitava.

(54)

Taudeista ilmoittamisen ja raportoinnin tärkein tarkoitus on tuottaa luotettavaa, avointa ja käytettävissä olevaa epidemiologista tietoa. Unionin tasoinen sähköinen tietojärjestelmä olisi perustettava luetteloitujen tautien ja tarvittaessa uusien tautien tai mikrobilääkeresistenttien taudinaiheuttajien seurantaa koskevien tietojen tehokasta keruuta ja hallinnointia varten. Tällaisen järjestelmän odotetaan edistävän optimaalista tietojen saatavuutta, helpottavan tiedonvaihtoa ja vähentävän jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten hallinnollista rasitetta yhdistämällä unionin tason ja kansainvälisen tason ilmoitukset ja raportoinnin yhdeksi prosessiksi (OIE:n WAHIS/WAHID-tietokanta). Lisäksi olisi varmistettava johdonmukaisuus direktiivin 2003/99/EY mukaiseen tietojen vaihtoon nähden.

(55)

Jotta varmistetaan taudeista ilmoittamista ja raportointia koskevien unionin sääntöjen täytäntöönpanon yhdenmukaiset edellytykset, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta sellaisten tautien luettelon laatimiseksi, joihin sovelletaan tässä asetuksessa vahvistettuja unionissa ilmoittamista ja unionissa raportointia koskevia sääntöjä, sekä taudeista ilmoittamisessa ja raportoinnissa tarvittavien menettelyjen, esitysmuotojen ja tiedonvaihdon määrittämiseksi.

(56)

Seuranta on keskeisen tärkeää taudintorjuntapolitiikassa. Seurannan avulla pitäisi olla mahdollista havaita tarttuvat eläintaudit varhaisessa vaiheessa ja ilmoittaa niistä tehokkaasti, jotta toimiala ja toimivaltainen viranomainen voivat tarvittaessa soveltaa oikea-aikaisia taudinehkäisy- ja taudintorjuntatoimenpiteitä ja hävittää taudin. Lisäksi seurannan tulisi tuottaa tietoja kunkin jäsenvaltion ja unionin eläinten terveystilanteesta tautivapauden vahvistamisen perusteeksi ja kolmansien maiden kanssa käytävän kaupan helpottamiseksi.

(57)

Toimijat tarkkailevat eläimiään säännöllisesti, ja heillä on parhaat edellytykset havaita epätavallinen kuolleisuus tai muut vakavat taudin merkit. Sen vuoksi toimijat ovat kaiken seurannan kulmakivi, ja he ovat toimivaltaisen viranomaisen suorittaman seurannan kannalta olennaisen tärkeitä. Tämän asetuksen yhteydessä olisi tunnustettava, että metsästäjillä on erittäin tärkeä tehtävä luonnonvaraisten eläinten tautien seurannassa, sillä heillä on kokemusta ja tietoa luonnonvaraisilla eläimillä tavattavista taudeista. Vastaavasti metsästysseurat ja metsästysluvan haltijat voisivat täydentää toimijoiden työtä luonnonvaraisten eläinten seurannassa. [tark. 22]

(58)

Toimijoiden ja eläinlääkärien tai vesieläinlääkinnän ammattilaisten välisen tiiviin yhteistyön ja tietojenvaihdon varmistamiseksi ja toimijoiden suorittaman seurannan täydentämiseksi pitopaikoissa olisi tehtävä eläinterveyskäyntejä siten kuin tuotantotyyppi ja muut asiankuuluvat seikat huomioon ottaen on tarkoituksenmukaista. Jotta varmistetaan erityyppisiin pitopaikkoihin liittyviin riskeihin oikeassa suhteessa oleva seurantataso, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat eläinterveyskäyntien kriteereitä ja sisältöä erityyppisissä pitopaikoissa.

(59)

On tärkeää, että toimivaltaisella viranomaisella on käytössä seurantaa edellyttävien luetteloitujen tautien seurantajärjestelmä. Tämän pitäisi koskea myös uusia tauteja, jos kyseisen taudit mahdolliset terveysriskit olisi arvioitava ja epidemiologisia tietoja kerättävä tällaista arviointia varten. Resurssien käytön optimoimiseksi tietoja olisi kerättävä, levitettävä ja käytettävä mahdollisimman toimivalla ja tehokkaalla tavalla.

(60)

Seurannan menetelmät, suoritustiheys ja tehokkuus olisi mukautettava kuhunkin tautiin sopivaksi, ja niissä olisi otettava huomioon seurannan tarkoitus, eläinten terveystilanne asianomaisella alueella sekä mahdollinen toimijoiden suorittama lisäseuranta.

(61)

Joissain tapauksissa, taudin epidemiologisen profiilin ja asiaankuuluvien riskitekijöiden mukaisesti, saattaa olla tarpeen ottaa käyttöön järjestelmällinen seurantaohjelma. Tällöin jäsenvaltioiden on aiheellista laatia epidemiologiaan perustuvia seurantaohjelmia. Sen vuoksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat seurannan suunnitelmaa, taudinpurkausten virallisen vahvistamisen kriteerejä, tautitapausten määrittelyä sekä seurantaohjelmia koskevia vaatimuksia niiden sisällön, sisällytettävien tietojen ja soveltamisajan osalta.

(62)

Jäsenvaltioiden välisen koordinoinnin edistämiseksi ja sen varmistamiseksi, että seurantaohjelmat ovat unionin tavoitteiden mukaisia, seurantaohjelmat olisi toimitettava tiedoksi komissiolle ja toisille jäsenvaltioille. Seurantaohjelmaa täytäntöön panevan jäsenvaltion olisi lisäksi säännöllisesti toimitettava komissiolle raportteja seurantaohjelman tuloksista. Seurantaohjelmien täytäntöönpanon yhdenmukaisten edellytysten varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta laatia seurantaohjelmia edellyttävien luetteloitujen tautien luettelo ja säätää yhdenmukaistetuista menettelyistä, esitysmuodoista ja tiedonvaihdosta.

(63)

Jäsenvaltioilta, jotka eivät ole tai joiden ei tiedetä olevan vapaita niistä luetteloiduista taudeista, joihin on sovellettava tämän asetuksen mukaisia hävittämistoimenpiteitä, pitäisi edellyttää pakollisten hävittämisohjelmien perustamista kyseisten tautien hävittämiseksi, jos niiden hävittäminen on pakollista unionissa, tai kyseisillä jäsenvaltioilla pitäisi olla mahdollisuus perustaa vapaaehtoisia hävittämisohjelmia kyseisten tautien hävittämiseksi, jos ne aiotaan hävittää unionista, mutta hävittäminen ei ole pakollista. Yleistä soveltamista koskevien yhdenmukaisten edellytysten varmistamiseksi kaikkialla unionissa on tarpeen säätää tällaisten pakollisten tai vapaaehtoisten hävittämisohjelmien yhdenmukaistetuista vaatimuksista. Tautien tehokkaan hävittämisen varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat taudintorjuntastrategioita, pakollisten tai vapaaehtoisten hävittämisohjelmien mukaisia taudintorjuntatoimenpiteitä sekä kyseisiä ohjelmia koskevia vaatimuksia. . [tark. 23]

(63 a)

Toisaalta on olemassa joitakin tauteja, jotka ovat unionin laajuisesti huolta aiheuttavia, mutta joiden hävittämistä ei ole tarpeen edellyttää jäsenvaltioilta. Jäsenvaltioilla on mahdollisuus perustaa kyseisiä tauteja varten vapaaehtoisia hävittämisohjelmia, jos ne päättävät, että hävittäminen on niille tärkeää. Tällaiset vapaaehtoiset hävittämisohjelmat tunnustettaisiin unionin tasolla. Ohjelma edellyttäisi tiettyjen taudintorjuntatoimenpiteiden toteuttamista. Ohjelma voisi myös antaa jäsenvaltiolle mahdollisuuden komission hyväksyessä edellyttää tiettyjä takuita, kun eläimiä vastaanotetaan toisista jäsenvaltioista tai kolmansista maista, kuten lisätestejä taudin havaitsemiseksi ja vakuutuksia, jotka koskevat siirtoa varten edellytettävissä terveystodistuksissa ilmoitettuja testituloksia. Jäsenvaltiot voivat saada ohjelmaan myös unionin rahoitusta, jos tauti on luetteloitu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU, Euratom) N:o 966/2012  (12) ja ne jättävät rahoitusta koskevan hakemuksen. [tark. 24]

(63 b)

Yleistä soveltamista koskevien yhdenmukaisten edellytysten varmistamiseksi kaikkialla unionissa on tarpeen säätää tällaisia pakollisia tai vapaaehtoisia hävittämisohjelmia koskevista yhdenmukaistetuista vaatimuksista. Tautien tehokkaan hävittämisen varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat taudintorjuntastrategioita, pakollisten tai vapaaehtoisten hävittämisohjelmien yhteydessä toteutettavia taudintorjuntatoimenpiteitä sekä kyseisten ohjelmien vaatimuksia. [tark. 25]

(64)

Tautien hävittämisohjelmien täytäntöönpanon yhdenmukaisten edellytysten varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta säätää tällaisten ohjelmien toimittamista koskevista menettelyistä, tulosindikaattoreista ja raportoinnista.

(65)

Jäsenvaltioilla pitäisi lisäksi olla mahdollisuus julistaa koko alueensa tai sen vyöhykkeet tai lokerot vapaaksi yhdestä tai useammasta luetteloidusta taudista, joihin sovelletaan pakollisia tai vapaaehtoisia hävittämisohjelmia koskevia sääntöjä, suojatakseen ne tällaisten luetteloitujen tautien kulkeutumiselta muista unionin osista tai kolmansista maista tai kolmansilta alueilta. Tätä tarkoitusta varten olisi vahvistettava selkeä, yhdenmukaistettu menettely sekä tarvittavat taudista vapaan aseman kriteerit. Jotta varmistetaan taudista vapaan aseman täytäntöönpanon yhdenmukaiset edellytykset unionissa, taudista vapaa asema on tarpeen hyväksyä virallisesti, ja sen vuoksi komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta hyväksyä tällainen asema.

(66)

OIE on maaeläinten ja vesieläinten terveyttä koskevien säännöstöjen, jäljempänä ”OIE:n säännöstöt”, yhteydessä ottanut käyttöön lokeroperusteista lähestymistapaa koskevan käsitteen. Ennen tätä asetusta hyväksytyssä unionin lainsäädännössä tämä käsite tunnustettiin ainoastaan tiettyjen eläinlajien ja tautien osalta, jotka täsmennettiin erityisessä unionin lainsäädännössä; kyse oli lintuinfluenssasta ja vesieläinten taudeista. Tässä asetuksessa olisi säädettävä mahdollisuudesta käyttää lokerojärjestelmää myös muiden eläinlajien ja tautien kohdalla. Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä lokeroiden tunnustamista koskevien yksityiskohtaisten edellytysten ja hyväksymistä koskevien sääntöjen sekä lokeroita koskevien vaatimusten vahvistamiseksi.

(67)

Jäsenvaltioiden olisi julkistettava taudista vapaat alueensa ja niiden vyöhykkeet ja lokerot tiedottaakseen asiasta kauppakumppaneilleen ja helpottaakseen kauppaa.

(68)

Taudista vapaan aseman tunnustamista koskevien yksityiskohtaisten edellytysten vahvistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tällaisen aseman saamista, taudista vapaan aseman osoittamiseksi tarvittavia todisteita, erityisiä taudinehkäisy- ja taudintorjuntatoimenpiteitä, rajoituksia, toimitettavia tietoja, poikkeuksia sekä kyseisen aseman säilyttämistä, väliaikaista tai kokonaan peruuttamista tai palauttamista koskevia edellytyksiä.

(69)

Jotta taudista vapaan aseman saamista koskevien menettelyjen soveltamisen yhdenmukaiset edellytykset varmistetaan, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta määrittää luetteloidut taudit, joiden osalta lokeroperusteinen lähestymistapa on mahdollinen, sekä vahvistaa yksityiskohtaiset säännöt hakemusten toimittamismuodosta ja tietojenvaihdosta.

(70)

Tietyille luetteloiduille taudeille täysin altis eläinpopulaatio, jota ei ole rokotettu, vaatii jatkuvaa tietoisuutta taudista ja korkeaa valmiusastetta. Valmiussuunnitelmat ovat osoittautuneet tärkeäksi välineeksi aiempien tauteihin liittyvien hätätilanteiden onnistuneessa hallinnassa. Jotta varmistetaan, että käytössä on tällainen toimiva ja tehokas tauteihin liittyvien hätätilanteiden hallintaväline, joka on tarpeeksi joustava mukautuakseen hätätilanteisiin, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat valmiussuunnitelmien yksityiskohtaisia vaatimuksia ja edellytyksiä.

(71)

Aiemmat eläinten terveyskriisit ovat osoittaneet, että tauteihin liittyviä hätätapauksia koskevista spesifeistä, yksityiskohtaisista ja nopeista hallintomenettelyistä on etua. Organisaatioon liittyvillä menettelyillä pitäisi voida varmistaa nopea ja tehokas reagointi ja parantaa asianomaisten osapuolten ja etenkin toimivaltaisten viranomaisten ja sidosryhmien toimien koordinointia.

(72)

Jotta valmiussuunnitelmien käyttökelpoisuus todellisissa hätätilanteissa voidaan varmistaa, on olennaisen tärkeää harjoitella tilanteita ja testata järjestelmien toimivuutta. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi suoritettava simulaatioharjoituksia yhteistyössä naapureinaan olevien jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden ja alueiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa, jos tämä on toteutettavissa ja tarkoituksenmukaista.

(73)

Valmiussuunnitelmien ja simulaatioharjoitusten täytäntöönpanon yhdenmukaisten edellytysten varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta vahvistaa kyseisten suunnitelmien ja harjoitusten käytännön toteutusta koskevat säännöt.

(74)

Eläinlääkkeillä, kuten rokotteilla, hyperimmuuneilla seerumeilla ja mikrobilääkkeillä, on tärkeä merkitys tarttuvien eläintautien ennaltaehkäisyssä ja torjunnassa. Eläinten terveyttä koskevan EU:n lainsäädännön hyväksymiseen liittyvässä vaikutusten arvioinnissa korostetaan etenkin rokotteiden merkitystä eläintautien ennaltaehkäisyn, torjunnan ja hävittämisen välineenä.

(75)

Joidenkin tarttuvien eläintautien torjuntastrategioissa kuitenkin edellytetään tiettyjen eläinlääkkeiden käytön kieltämistä tai rajoittamista, koska ne haittaisivat näiden strategioiden vaikuttavuutta. Esimerkiksi hyperimmuunit seerumit tai mikrobilääkkeet saattavat peittää taudin oireet, tehdä taudinaiheuttajan havaitsemisen mahdottomaksi tai vaikeuttaa nopean diagnoosin ja erotusdiagnoosin tekemistä ja vaarantaa siten taudin virheettömän havaitsemisen ja vaarantaa näin merkittävästi kansanterveyden ja eläinten terveyden . [tark. 26]

(76)

Eri luetteloitujen tautien torjuntastrategiat voivat kuitenkin vaihdella merkittävästi. Sen vuoksi tässä asetuksessa olisi säädettävä eläinlääkkeiden käyttöä koskevista säännöistä luetteloitujen tiettyjen tautien ehkäisemiseksi ja torjumiseksi sekä yhdenmukaistetuista kriteereistä päätettäessä, käytetäänkö rokotteita, hyperimmuuneja seerumeja ja mikrobilääkkeitä ja miten niitä käytetään. Jotta varmistetaan joustava lähestymistapa ja otetaan huomioon eri luetteloitujen tautien erityispiirteet ja vaikuttavien hoitojen saatavuus, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tiettyjen luetteloitujen tautien torjunnan yhteydessä käytettävien tiettyjen eläinlääkkeiden käyttöä koskevia rajoituksia, kieltoja tai velvoitteita. Kiireellisissä tapauksissa ja sellaisten kehittymässä olevien riskien torjumiseksi, joilla saattaa olla tuhoisat seuraukset eläinten terveydelle tai kansanterveydelle, taloudelle, yhteiskunnalle tai ympäristölle, tällaiset toimenpiteet pitäisi voida hyväksyä kiireellistä menettelyä noudattaen. [tark. 27]

(77)

Asiakirjan ”Expert opinion on vaccine and/or diagnostic banks for major animal diseases” (13) (asiantuntijalausunto tärkeimpien eläintautien rokotepankeista ja/tai diagnostisista pankeista) päätelmien seurauksena myös unionille ja jäsenvaltioille pitäisi antaa mahdollisuus perustaa antigeeni- ja rokotevarantoja sekä diagnostisten reagenssien varantoja niiden luetteloitujen tautien osalta, jotka aiheuttavat vakavan uhkan eläinten terveydelle tai kansanterveydelle. Unionin antigeeni- ja rokotepankkien sekä diagnostisten reagenssien pankkien perustaminen edistäisi eläinten terveyttä koskevien unionin tavoitteiden saavuttamista mahdollistamalla nopean ja vaikuttavan reagoinnin, kun niiden resursseja tarvitaan, ja merkitsisi rajallisten resurssien tehokasta käyttöä.

(78)

Nopean ja tehokkaan reagoinnin varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tällaisten pankkien hallinnointia ja niiden toimintaan sovellettavia turvallisuusstandardeja ja -vaatimuksia. Tässä asetuksessa ei kuitenkaan pitäisi säätää tällaisten tautien ehkäisy- ja torjuntatoimenpiteiden, kuten rokottamisen, rahoitusta koskevista säännöistä.

(79)

Unionin antigeeni- ja rokotepankkien sekä diagnostisten reagenssien pankkien ensisijaista käyttöä koskevat kriteerit olisi vahvistettava tehokkaan jakelun varmistamiseksi hätätilanteissa. Vastaavasti niitä jäsenvaltioita varten, jotka eivät ole perustaneet kansallisia antigeeni- ja rokotepankkeja sekä diagnostisten reagenssien pankkeja tai joiden saatavilla unionin pankit ovat vain rajallisesti, olisi vahvistettava kriteerit, joiden mukaisesti ne voivat käyttää muiden jäsenvaltioiden pankkeja. [tark. 28]

(80)

Tiettyjä unionin antigeeni- ja rokotepankkeja sekä diagnostisten reagenssien pankkeja koskevia yksityiskohtaisia tietoja olisi bioterrorismiin ja agroterrorismiin liittyvistä turvallisuussyistä käsiteltävä luottamuksellisina, ja niiden julkaiseminen olisi kiellettävä.

(81)

Unionin antigeeni- ja rokotepankkien sekä diagnostisten reagenssien pankkien hallinnointia koskevien yhdenmukaisten edellytysten varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta säätää yksityiskohtaiset säännöt siitä, mitä biologisia aineita kyseisissä pankeissa on oltava ja minkä tautien varalta, sekä rokotteiden, antigeenien ja diagnostisten reagenssien toimituksia, määriä, varastointia ja jakelua koskevista yksityiskohtaisista säännöistä ja menettelyyn liittyvistä ja teknisistä vaatimuksista sekä komissiolle toimitettavien tietojen sisällöstä ja toimitustiheydestä.

(82)

Sellaisen luetteloidun taudin taudinpurkauksen esiintyessä, jonka katsotaan aiheuttavan suuren riskin eläinten terveydelle tai kansanterveydelle unionissa, on tarpeen toteuttaa välittömiä taudintorjuntatoimenpiteitä kyseisen luetteloidun taudin hävittämiseksi ja eläinten terveyden ja kansanterveyden sekä asianomaisten alojen suojelemiseksi.

(83)

Toimijoiden, eläinalan ammattilaisten ja lemmikkieläinten pitäjien olisi vastattava ensisijaisesti tarttuvien eläintautien torjunnasta ja niiden leviämisen ehkäisemisestä. Heidän olisi ryhdyttävä välittömiin toimiin, kun helposti leviävää tartuntatautia epäillään tai sen esiintyminen vahvistetaan.

(84)

Toimivaltaisen viranomaisen olisi vastattava niiden ensivaiheen tutkimusten käynnistämisestä, joilla vahvistetaan tai suljetaan pois sellaisen helposti leviävän tartuntataudin taudinpurkaus, jonka katsotaan aiheuttavan suuren riskin eläinten terveydelle tai kansanterveydelle unionissa.

(85)

Toimivaltaisen viranomaisen olisi otettava käyttöön alustavat taudintorjuntatoimenpiteet ehkäistäkseen luetteloidun taudin mahdollisen leviämisen ja tehtävä epidemiologinen selvitys.

(85 a)

Direktiivin 2003/99/EY mukaisesti jokaisen jäsenvaltion on toimitettava komissiolle vuosittain kertomus zoonoosien, niiden aiheuttajien ja mikrobilääkeresistenssin suuntauksista ja lähteistä. Vastaavasti osana asetuksessa (EU) N:o xxxx/xxxx (virallista valvontaa koskeva asetus)  (14)  (*1) ja asetuksessa (EY) N:o 2160/2003 edellytettyjä valvontasuunnitelmia ja valvontaohjelmaa jäsenvaltioiden olisi toteutettava strategisia toimenpiteitä muiden tarttuvien eläintautien seurantaa, ennaltaehkäisyä ja torjuntaa varten, mukaan lukien ne tarttuvat eläintaudit, joita ei ole luetteloitu tämän asetuksen liitteessä. Näihin toimenpiteisiin olisi kuuluttava muun muassa hyvää kotieläintaloutta koskeva strategia ja eläinlääkkeiden vastuullinen käyttö. [tark. 29]

(86)

Heti kun luetteloidun taudin esiintyminen on vahvistettu, toimivaltaisen viranomaisen olisi toteutettava tarpeelliset taudintorjuntatoimenpiteet, joihin kuuluu tarvittaessa rajoitusvyöhykkeiden perustaminen, kyseisen taudin hävittämiseksi ja sen edelleen leviämisen ehkäisemiseksi.

(86 a)

Taudintorjuntatoimenpiteet, joita tarvitaan taudinpurkauksen esiintyessä, voivat vaikuttaa haitallisesti biologiseen monimuotoisuuteen ja kotieläinten geenivarojen säilyttämiseen. Toimivaltaisen viranomaisen olisi biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen ja biologista monimuotoisuutta koskevan unionin strategian mukaisesti otettava huomioon vaikutus biologiseen monimuotoisuuteen ja kotieläinten geenivaroihin, kun se päättää taudintorjuntatoimenpiteiden soveltamisesta. [tark. 30]

(87)

Luetteloidun taudin esiintyminen luonnonvaraisissa eläimissä saattaa aiheuttaa riskin kansanterveydelle ja pidettävien eläinten terveydelle tai päinvastoin . Sen vuoksi olisi vahvistettava tarvittaessa luonnonvaraisiin eläimiin tai, tarvittaessa, pidettäviin eläimiin sovellettavien taudintorjunta- ja hävittämistoimenpiteiden erityissäännöt. [tark. 31]

(88)

Niiden luetteloitujen tautien osalta, jotka eivät ole helposti tarttuvia ja joihin sovelletaan pakollista hävittämistä, olisi toteutettava taudintorjuntatoimenpiteitä kyseisten luetteloitujen tautien leviämisen ehkäisemiseksi varsinkin tartunnoista vapailla alueilla. Nämä toimenpiteet voivat kuitenkin olla rajoitetumpia tai erilaisia verrattuna kaikkein vaarallisimpiin luetteloituihin tauteihin sovellettaviin toimenpiteisiin. Sen vuoksi tässä asetuksessa pitäisi säätää kyseisiä tauteja koskevista erityissäännöistä. Myös vapaaehtoista hävittämisohjelmaa täytäntöön panevien jäsenvaltioiden olisi toteutettava tällaiset taudintorjuntatoimenpiteet. Taudintorjuntatoimenpiteiden olisi kuitenkin oltava tasoltaan ja tehokkuudeltaan oikeasuhteisia, ja niissä olisi otettava huomioon kyseessä olevan luetteloidun taudin ominaispiirteet, levinneisyys ja merkitys asianomaiselle jäsenvaltiolle tai alueelle ja koko unionille. [tark. 32]

(89)

Jotta varmistetaan toimijoiden, lemmikkieläinten pitäjien ja toimivaltaisten viranomaisten toteuttama tässä asetuksessa säädettyjen taudintorjuntatoimenpiteiden tehokas soveltaminen ja ottaen huomioon tiettyjä luetteloituja tauteja koskevien taudintorjuntatoimenpiteiden erityispiirteet ja niihin liittyvät riskit, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä yksityiskohtaisista taudintorjuntatoimenpiteistä epäiltäessä luetteloidun taudin esiintymistä tai vahvistettaessa luetteloidun taudin esiintyminen pitopaikoissa, muissa paikoissa ja rajoitusvyöhykkeillä.

(90)

Jotta varmistetaan komission mahdollisuus hyväksyä väliaikaisia taudintorjuntatoimenpiteitä tapauksessa, jolloin tässä asetuksessa säädetyt taudintorjuntatoimenpiteet eivät ole riittäviä tai tarkoituksenmukaisia kyseessä olevan riskin torjumiseksi, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta säätää erityisiä rajoitetun ajan voimassa olevia taudintorjuntatoimenpiteitä.

(91)

Tiettyjen maaeläimiä pitävien tai sukusoluja ja alkioita käsittelevien tai kuljettavien pitopaikkojen ja kuljettajien rekisteröinti on tarpeen, jotta toimivaltaiset viranomaiset voivat suorittaa riittävää seurantaa ja ehkäistä, torjua ja hävittää tarttuvia eläintauteja.

(92)

Jos tietyntyyppinen maaeläimiä pitävä tai sukusoluja ja alkiota käsittelevä tai varastoiva pitopaikka aiheuttaa erityisen eläinten terveysriskin, siihen olisi sovellettava toimivaltaisen viranomaisen hyväksyntää.

(93)

Jotta vältetään etenkin pienille ja keskisuurille yrityksille (pk-yrityksille) aiheutuvat perusteettomat hallinnolliset rasitteet ja kustannukset, jäsenvaltioille olisi sallittava joustavuutta mukauttaa rekisteröinti- ja hyväksyntäjärjestelmänsä paikallisiin ja alueellisiin olosuhteisiin ja tuotantomalleihin.

(94)

Hallinnollisen rasitteen keventämiseksi rekisteröinnit ja hyväksynnät olisi soveltuvissa tapauksissa sisällytettävä rekisteröinti- ja hyväksyntäjärjestelmään, jonka jäsenvaltio on mahdollisesti jo perustanut muita tarkoituksia varten.

(95)

Toimijoilla on ensikäden tietoa hoitamistaan eläimistä. Sen vuoksi heidän olisi pidettävä yllä ajantasaisia rekisteritietoja, joita tarvitaan luetteloidun taudin esiintyessä eläinten terveydentilan arviointia, jäljitettävyyttä ja epidemiologista selvitystä varten. Toimivaltaisen viranomaisen olisi voitava tutustua helposti näihin kirjattuihin tietoihin.

(96)

Toimivaltaisen viranomaisen olisi rekisteröityjä pitopaikkoja ja kuljettajia sekä hyväksyttyjä pitopaikkoja koskevien ajantasaisten tietojen julkisen saatavuuden varmistamiseksi perustettava ja pidettävä yllä kyseisten pitopaikkojen ja kuljettajien rekisteriä. Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat pitopaikkojen ja kuljettajien rekistereissä olevia tietoja ja kirjaamis- ja säilyttämisvaatimuksia kirjattavien tietojen osalta, kirjaamis- ja säilyttämisvaatimuksista myönnettäviä poikkeuksia sekä sukusoluja ja alkiota koskevia erityisiä lisävaatimuksia.

(97)

Jotta varmistetaan tässä asetuksessa vahvistettujen, pitopaikkojen rekisteröintiä ja hyväksyntää, tietojen kirjaamista ja säilyttämistä sekä rekistereitä koskevien vaatimusten täytäntöönpanon yhdenmukaiset edellytykset, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta säätää tiedonantovelvoitteita koskevista säännöistä, poikkeuksista ja muista säännöistä sekä rekisterien ja kirjattujen tietojen muodosta ja toiminnallisista eritelmistä.

(98)

Toimiva jäljitettävyys on keskeisen tärkeää taudintorjuntapolitiikassa. Tässä asetuksessa säädettyjen tautien ennaltaehkäisy- ja torjuntasääntöjen tehokkaan täytäntöönpanon helpottamiseksi käytössä olisi oltava pidettävien maaeläinten eri lajeille sekä sukusoluille ja alkioille soveltuvat tunnistus- ja rekisteröintivaatimukset. Lisäksi on tärkeää säätää mahdollisuudesta perustaa tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmä niitä lajeja varten, joiden osalta tällaista järjestelmää ei nykyisin ole, tai jos muuttuvat olosuhteet ja riskit sitä edellyttävät.

(99)

Tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän sujuvan toiminnan takaamiseksi ja jäljitettävyyden varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tietokantoihin liittyviä velvoitteita, toimivaltaisen viranomaisen nimeämistä, eri eläinlajeja koskevia yksityiskohtaisia tunnistus- ja rekisteröintivaatimuksia ja asiakirjoja.

(100)

On aiheellista vähentää hallinnollisia rasitteita ja kustannuksia ja säätää järjestelmän joustavuudesta olosuhteissa, joissa jäljitettävyysvaatimukset voidaan täyttää muilla tavoin kuin tässä asetuksessa säädetyillä keinoilla. Näin ollen komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tunnistus- ja rekisteröintivaatimuksista myönnettäviä poikkeuksia.

(101)

Tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän ja jäljitettävyyden täytäntöönpanon yhdenmukaisten edellytysten varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta vahvistaa säännöt, jotka koskevat tietokantojen teknisiä eritelmiä, tunnistuskeinoja, asiakirjoja ja niiden muotoa, määräaikoja sekä tällaisista järjestelmistä myönnettävien poikkeusten kriteerejä.

(102)

Taudin mahdollisesti tartuttavien eläinten ja tuotteiden siirtoja koskevat rajoitukset ovat tärkeä väline tarttuvan eläintaudin kulkeutumisen ja leviämisen ehkäisyssä. Eläinten ja tuotteiden siirtorajoituksilla saattaa kuitenkin olla vakava taloudellinen vaikutus, ja ne voivat häiritä sisämarkkinoiden toimintaa. Tällaisia rajoituksia pitäisi siksi asettaa ainoastaan silloin, kun se on tarpeellista ja oikeassa suhteessa riskeihin. Tämä lähestymistapa on SPS-sopimuksen periaatteiden ja OIE:n kansainvälisten standardien mukainen.

(103)

Kaikkiin eläinten siirtoihin olisi sovellettava tässä asetuksessa säädettyjä yleisiä vaatimuksia, kuten kieltoa siirtää eläimiä pitopaikasta, jossa esiintyy epätavallista kuolleisuutta tai muita taudin oireita, joiden syytä ei ole määritetty, tai kuljetuksen aikana sovellettavia taudinehkäisyvaatimuksia.

(104)

Nykyisellään unionin lainsäädännössä säädetyssä maaeläinten siirtoja koskevassa sääntelykehyksessä vahvistetaan yhdenmukaistetut säännöt, jotka koskevat ensisijaisesti maaeläinten ja tuotteiden siirtoja jäsenvaltioiden välillä, ja siinä jätetään jäsenvaltioiden tehtäväksi määrittää niiden alueen sisällä tapahtuvia siirtoja koskevat tarpeelliset vaatimukset. Eläinten terveyttä koskevan EU:n lainsäädännön hyväksymiseen liittyvässä vaikutusten arvioinnissa vertailtiin laajasti nykyistä tilannetta ja vaihtoehtoa, jossa myös jäsenvaltioiden sisäisiin siirtoihin sovellettavat säännöt yhdenmukaistettaisiin unionin tasolla. Johtopäätöksenä oli, että nykyinen lähestymistapa säilytettäisiin, koska kaikkien siirtojen täysimääräinen yhdenmukaistaminen olisi hyvin monimutkaista, eivätkä jäsenvaltioiden välisten siirtojen helpottamisesta saatavat hyödyt ylitä kielteisiä vaikutuksia, joita tällä saattaisi olla tautientorjuntakykyyn.

(105)

Jäsenvaltioiden välillä siirrettäviin eläimiin sovelletaan eläinten terveyttä koskevia perusvaatimuksia. Eläimiä ei etenkään saa siirtää pitopaikoista, joissa esiintyy epätavallista kuolleisuutta tai muita taudin oireita, joiden syytä ei ole määritetty. Kuitenkin sellaisen kuolleisuuden, vaikkakin epätavallisen, joka liittyy Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/63/EU (15) mukaisesti hyväksyttyihin tieteellisiin toimenpiteisiin ja joka ei johdu luetteloitujen tautien tartunnasta, ei pitäisi olla syynä siihen, että tieteellisiin tutkimuksiin tarkoitettujen eläinten siirrot estetään. Toimivaltaisen viranomaisen olisi kuitenkin pidettävä kirjaa tällaisesta kuolleisuudesta. [tark. 33]

(106)

Tässä asetuksessa olisi kuitenkin säädettävä joustavuudesta helpottaa niiden maaeläinlajien ja -luokkien siirtoja, joiden osalta luetteloitujen tautien leviämisriski jäsenvaltioiden välillä on pieni. Lisäksi olisi säädettävä uusista poikkeusmahdollisuuksista tapauksissa, joissa jäsenvaltiot tai toimijat ovat onnistuneesti toteuttaneet vaihtoehtoisia riskinvähentämistoimenpiteitä, kuten korkeatasoisia bioturvaamistoimia tai tehokkaita seurantajärjestelmiä.

(107)

Sorkka- ja kavioeläimet ja siipikarja ovat taloudellisesti hyvin merkittäviä eläinlajien ryhmiä, ja niihin sovelletaan siirtovaatimuksia, joista säädetään ennen tätä asetusta hyväksytyssä unionin lainsäädännössä; nämä säädökset ovat neuvoston direktiivi 64/432/ETY (16), neuvoston direktiivi 91/68/ETY (17), direktiivi 2009/156/EY (18), neuvoston direktiivi 2009/158/EY (19) ja direktiivi 92/65/ETY osittain. Tässä asetuksessa olisi säädettävä kyseisten lajien siirtoja koskevista keskeisistä säännöistä. Yksityiskohtaisia vaatimuksia, jotka liittyvät lähinnä tauteihin, joita eri eläinlajit tai -luokat voivat levittää, olisi säänneltävä myöhemmin annettavilla komission säädöksillä, joissa otetaan huomioon kyseisten tautien ja eläinlajien ja -luokkien erityispiirteet.

(108)

Koska sorkka- ja kavioeläinten ja siipikarjan siirrot ja kokoamiset aiheuttavat erityisen suuren tautiriskin, tässä asetuksessa on aiheellista vahvistaa erityiset säännöt kokoamisissa mukana olevien eläinten terveyden suojelemiseksi ja tarttuvien eläintautien leviämisen ehkäisemiseksi. [tark. 34]

(109)

Luetteloiduista taudeista ja luetteloiduista lajeista riippuen on tarpeen säätää erityiset eläinten terveyttä koskevat vaatimukset, joita sovelletaan tiettyihin muihin eläinlajeihin kuin pidettäviin sorkka- ja kavioeläimiin ja siipikarjaan kuuluviin lajeihin. Näitä lajeja koskevat säännöt on vahvistettu myös ennen tätä asetusta sovelletussa sääntelykehyksessä ja erityisesti direktiivissä 92/65/ETY. Kyseisessä direktiivissä vahvistetaan erityiset siirtoja koskevat säännöt, joita sovelletaan eläinlajeihin, esimerkiksi mehiläisiin, kimalaisiin, apinoihin, koiriin ja kissoihin, ja näin ollen tässä asetuksessa olisi säädettävä oikeusperustasta, jonka nojalla voidaan hyväksyä delegoituja ja täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan kyseisten eläinlajien siirtoja koskevat erityiset säännöt.

(110)

Suljetuissa pitopaikoissa, joita käytetään yleensä laboratorio- tai eläintarhaeläinten pitämiseen, on tavallisesti korkea bioturvaamisen taso sekä suotuisa ja tarkasti valvottu terveystilanne, ja niistä siirretään vähemmän eläimiä tai siirtoja tehdään ainoastaan sisäisesti niiden väillä. Suljetun pitopaikan asema, jota toimijat voivat hakea, otettiin käyttöön direktiivillä 92/65/ETY, jossa säädettiin hyväksyttyihin yhteisöihin, laitoksiin ja keskuksiin sovellettavista hyväksyntä- ja siirtovaatimuksista. Kyseisessä järjestelmässä pitopaikat voivat vähaisemmin siirtovaatimuksin vaihtaa keskenään eläimiä, ja samalla annetaan sisäiset terveystakuut suljettujen pitopaikkojen välillä. Toimijat ovat laajalti hyväksyneet järjestelmän ja sitä on käytetty vapaaehtoispohjalta. Sen vuoksi tässä asetuksessa on aiheellista säilyttää suljetun pitopaikan käsite ja vahvistaa näiden pitopaikkojen välisiä siirtoja koskevat säännöt.

(111)

Eläimiä, jotka eivät täytä tässä asetuksessa säädettyjä yleisiä eläinten terveysvaatimuksia ja jotka aiheuttavat kohonneen terveysriskin eläimille, saattaa olla tarpeen siirtää tieteellisiä tarkoituksia varten, esimerkiksi diagnostisiin tarkoituksiin ja etenkin direktiivin 2010/63/EU mukaisesti hyväksyttyihin tarkoituksiin. Tässä asetuksessa ei pitäisi estää tai perusteettomasti rajoittaa kyseisiä siirtoja, koska se haittaisi muutoin sallittuja tieteellisiä toimia ja viivyttäisi tieteen edistystä. On kuitenkin tärkeää, että tässä asetuksessa säädetään säännöt sen varmistamiseksi, että kyseisten eläinten siirrot tehdään turvallisesti ja toimivaltainen viranomainen pitää niistä kirjaa . [tark. 35]

(112)

Sirkuseläinten, eläintarhoissa pidettävien ja näyttelyihin tarkoitettujen eläinten sekä joidenkin muiden eläinten siirtokäytännöt poikkeavat usein muiden pidettävien lajien siirtokäytännöistä. Mukautettaessa tällaisten eläinten siirtoihin sovellettavia unionin sääntöjä olisi tarkasteltava niiden erityisnäkökohtia ja otettava huomioon erityiset riskit ja vaihtoehtoiset riskinvähentämistoimenpiteet.

(113)

Jotta varmistetaan tämän asetuksen johdanto-osan 102–112 kappaleen tavoitteiden täyttyminen, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat taudinehkäisytoimenpiteitä kuljetuksen aikana, tiettyjen eläinlajien siirtoihin sovellettavia erityissääntöjä sekä erityisolosuhteita, kuten eläinten kokoamista tai lähetysten hylkäämistä, sekä muuntyyppisiä siirtoja, esimerkiksi tieteellisiin tarkoituksiin tehtäviä siirtoja, koskevia erityisvaatimuksia tai poikkeuksia.

(114)

Jotta erityissääntöjä voidaan vahvistaa siirroille, joiden osalta siirtosäännöt eivät ole riittäviä tai tarkoituksenmukaisia tietyn taudin leviämisen estämiseksi, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta säätää erityisiä rajoitetun ajan voimassa olevia siirtoihin sovellettavia sääntöjä.

(115)

Pidettävien maaeläinten, joita siirretään jäsenvaltioiden välillä, olisi oltava tällaisiin siirtoihin sovellettavien vaatimusten mukaisia. Tavallista suuremman taloudellisen terveysriskin aiheuttavien lajien mukana olisi oltava toimivaltaisen viranomaisen myöntämä eläinten terveystodistus.

(116)

Siinä määrin kuin on teknisesti, taloudellisesti ja käytännön kannalta mahdollista, teknologian edistystä olisi hyödynnettävä toimijoille ja toimivaltaiselle viranomaiselle todentamisesta ja ilmoittamisesta koituvan hallinnollisen rasitteen keventämiseksi korvaamalla paperimuotoiset asiakirjat tietotekniikkaa hyödyntäen ja helpottamalla ilmoittamismenettelyjä ja käyttämällä niitä mahdollisimman monissa tapauksissa useaan tarkoitukseen.

(117)

Jos toimivaltaisen viranomaisen myöntämää eläinten terveystodistusta ei vaadita, eläimiä toiseen jäsenvaltioon siirtävän toimijan olisi annettava omaa ilmoitusta koskeva asiakirja, jossa vahvistetaan, että kyseiset eläimet täyttävät tässä asetuksessa säädetyt siirtovaatimukset.

(118)

Jotta varmistetaan tämän asetuksen johdanto-osan 115, 116 ja 117 kappaleessa tarkoitettujen tavoitteiden täyttyminen, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat eläinten terveystodistusten sisältöön sovellettavia sääntöjä, tiedonantovelvoitteita ja poikkeuksia eläinten terveyden todentamista koskevista vaatimuksista, todentamiseen sovellettavia erityisiä sääntöjä sekä virkaeläinlääkärien velvoitetta suorittaa asiaankuuluvat tarkastukset ennen eläinten terveystodistuksen allekirjoittamista.

(119)

Ilmoittaminen eläinten sekä sukusolujen ja alkioiden siirroista jäsenvaltioiden välillä ja joissain tapauksissa myös jäsenvaltioiden sisällä on olennaisen tärkeää eläinten sekä sukusolujen ja alkioiden jäljitettävyyden varmistamiseksi, kun tällaisilla siirroilla voi olla yhteys tarttuvien eläintautien leviämisriskiin. Sen vuoksi näistä siirroista olisi ilmoitettava ja tiedot olisi kirjattava ja säilytettävä. Tätä tarkoitusta varten olisi käytettävä IMSOC-järjestelmää, josta säädetään asetuksen (EU) N:o xxxx/xxxx (*2) (virallista valvontaa koskeva asetus) 130 artiklan 1 kohdassa.

(120)

Jotta varmistetaan tässä asetuksessa säädettyjen eläinten terveyden todentamista ja siirroista ilmoittamista koskevien sääntöjen soveltamisen yhdenmukaiset edellytykset, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta vahvistaa säännöt, jotka koskevat eläinten terveystodistusten malleja, omaa ilmoitusta koskevia asiakirjoja sekä maa- ja vesieläinten, sukusolujen ja alkioiden ja soveltuvissa tapauksissa myös eläinperäisten tuotteiden siirtoja koskevien ilmoitusten muotoa ja määräaikoja.

(121)

Lemmikkieläinten siirtojen erityisluonne verrattuna muiden pidettävien eläinten siirtoihin aiheuttaa selkeästi erilaisen eläinten terveyteen liittyvän riskin. Sen vuoksi tässä asetuksessa olisi säädettävä kyseisiin siirtoihin sovellettavista säännöistä. Jotta olisi edelleen sovellettava jo annettuja säännöksiä. Näin varmistetaan, että lemmikkieläimet eivät aiheuta merkittävää tarttuvien eläintautien leviämisriskiä, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä kyseisten eläinten siirtoja koskevista yksityiskohtaisista säännöistä. Jotta varmistetaan tässä asetuksessa säädettyjen lemmikkieläinten siirtoja koskevien vaatimusten täytäntöönpanon yhdenmukaiset edellytykset, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta vahvistaa säännöt, joita sovelletaan tällaisten siirtojen yhteydessä toteutettaviin taudinehkäisy- ja taudintorjuntatoimenpiteisiin , sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 576/2013  (20) säännösten soveltamista . [tark. 36]

(122)

Luonnonvaraiset eläimet voivat eri syistä aiheuttaa riskin eläinten terveydelle ja kansanterveydelle, jos niitä siirretään pitopaikkoihin tai ympäristöstä toiseen. Tarttuvien eläintautien leviämisen välttämiseksi näiden eläinten siirtojen yhteydessä voi olla tarpeen toteuttaa asianmukaisia ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä. Jotta varmistetaan, että luonnonvaraiset eläimet eivät aiheuta merkittävää tarttuvien eläintautien leviämisriskiä, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä luonnonvaraisten maaeläinten siirtoja koskevista lisävaatimuksista.

(123)

Sukusolut ja alkiot voivat aiheuttaa eläville eläimille samanlaisen tarttuvien eläintautien leviämisriskin. Lisäksi niiden tuotannossa on erityispiirteitä, jotka liittyvät jalostuseläimiä koskeviin suuriin terveysvaatimuksiin ja jotka edellyttävät luovuttajaeläimiin sovellettavia tiukempia tai erityisiä eläinten terveysvaatimuksia. Jotta varmistetaan sukusolujen ja alkioiden turvalliset siirrot ja niiltä edellytetyt tiukat terveysstandardit ja jotta otetaan huomioon jotkin erityiset käyttötarkoitukset, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä tiettyjen eläinlajien sukusolujen ja alkioiden siirtoihin sovellettavista yksityiskohtaisista vaatimuksista, jotka koskevat esimerkiksi niiden siirtoja tieteellisiin tarkoituksiin sekä poikkeuksia eläinten terveyden todentamista koskevasta velvoitteesta.

(124)

Eläinperäiset tuotteet saattavat aiheuttaa tarttuvien eläintautien leviämisriskin. Unionin lainsäädännössä säädetyillä eläinperäisiin tuotteisiin sovellettavilla elintarviketurvallisuusvaatimuksilla varmistetaan hyvät hygieniakäytännöt ja vähennetään tällaisten tuotteiden aiheuttamia riskejä eläinten terveydelle. Tässä asetuksessa olisi kuitenkin säädettävä tietyissä tapauksissa toteutettavista eläinten terveyttä koskevista erityistoimenpiteistä, kuten taudintorjuntatoimenpiteistä ja kiireellisistä toimenpiteistä, jotta varmistetaan, että eläintaudit eivät leviä eläinperäisten tuotteiden välityksellä. Eläinperäisten tuotteiden turvallisten siirtojen varmistamiseksi tällaisissa tapauksissa komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat eläinperäisten tuotteiden siirtojen yhteydessä toteutettaviin taudintorjuntatoimenpiteisiin sovellettavia yksityiskohtaisia sääntöjä, eläinten terveyden todentamiseen liittyviä velvollisuuksia ja poikkeuksia kyseisistä säännöistä, jos poikkeukset ovat siirtoihin sisältyvän riskin ja riskinvähentämistoimenpiteiden osalta mahdollisia.

(125)

Jos jäsenvaltiot toteuttavat eläinten ja sukusolujen ja alkioiden siirtoja koskevia kansallisia toimenpiteitä tai päättävät toteuttaa kansallisia toimenpiteitä rajoittaakseen muiden tarttuvien eläintautien kuin luetteloitujen tautien vaikutuksia alueellaan, kyseisten kansallisten toimenpiteiden ei pitäisi kyseiset kansalliset toimenpiteet saavat olla ristiriidassa unionin lainsäädännössä vahvistettujen sisämarkkinasääntöjen kanssa ainoastaan, jos tämä on tieteellisesti perusteltua tarttuvien tautien torjuntaan liittyvistä syistä ja toimenpiteet ovat oikeasuhteisia riskiin nähden . Näin ollen on aiheellista vahvistaa tällaisten kansallisten toimenpiteiden puitteet ja varmistaa, että toimenpiteet pysyvät unionin lainsäädännössä säädetyissä rajoissa. [tark. 37]

(126)

Toimivaltaisilla viranomaisilla tulisi vesiviljelypitopaikkojen rekisteröinnin ja hyväksymisen yhteydessä olla mahdollisuus harjoittaa riittävää seurantaa ja ehkäistä, torjua ja hävittää tarttuvia eläintauteja. Direktiivin 2006/88/EY mukaisesti kaikilla vesieläimiä siirtävillä pitopaikoilla on oltava lupa. Tällainen hyväksyntäjärjestelmä olisi säilytettävä tässä asetuksessa riippumatta siitä, että joissain EU:n virallisissa kielissä tämän asetuksen mukaisesta hyväksyntäjärjestelmästä käytetään eri nimitystä kuin direktiivissä 2006/88/EY.

(127)

Taudintorjuntatoimenpiteiden kohteena olevien vesiviljelyeläinten teurastus ja jalostaminen voivat levittää tarttuvia eläintauteja muun muassa sen seurauksena, että jalostustoimintaa harjoittavista pitopaikoista päästetään taudinaiheuttajia sisältäviä jätevesiä. Sen vuoksi on tärkeää hyväksyä jalostustoimintaa harjoittavat pitopaikat, jotka suorittavat teurastuksen ja jalostuksen edellyttämät riskinvähentämistoimenpiteet. Näin ollen tässä asetuksessa olisi säädettävä vesieläinten taudintorjuntaan soveltuvien elintarvikelaitosten hyväksymisestä.

(128)

Toimivaltaisen viranomaisen olisi rekisteröityjä ja hyväksyttyjä pitopaikkoja koskevien ajantasaisten tietojen julkisen saatavuuden varmistamiseksi perustettava ja pidettävä yllä kyseisten pitopaikkojen rekisteriä. Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat vesiviljelypitopaikkojen rekistereihin sisällytettäviä tietoja sekä vesiviljelypitopaikkoihin ja kuljettajiin sovellettavia kirjaamisvaatimuksia.

(129)

Jotta varmistetaan tässä asetuksessa vahvistettujen, vesiviljelypitopaikkojen ja vesieläinten taudintorjuntaan soveltuvien elintarvikelaitosten rekisteröintiä ja hyväksymistä, niitä koskevien tietojen kirjaamista ja säilyttämistä ja pitopaikkojen ja laitosten rekistereitä koskevien sääntöjen täytäntöönpanon yhdenmukaiset edellytykset, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta säätää tiedonantovelvoitteita koskevista säännöistä, poikkeuksista ja muista täytäntöönpanosäännöistä sekä rekisterien ja kirjattujen tietojen muodosta ja toiminnallisista eritelmistä.

(130)

Koska useimmissa tapauksissa vesieläimiä ei ole mahdollista tunnistaa yksilöittäin, vesiviljelypitopaikkojen, vesieläinten taudintorjuntaan soveltuvien elintarvikelaitosten ja kuljettajien suorittama tietojen kirjaaminen ja säilyttäminen on keskeisen tärkeää varmistettaessa vesieläinten jäljitettävyys. Kirjatut tiedot ovat tärkeitä myös näiden pitopaikkojen ja elintarvikelaitosten terveystilanteen seurannan kannalta.

(131)

Samoin kuin maaeläinten kohdalla vesieläinten siirroille on tarpeen vahvistaa yhdenmukaistetut säännöt, mukaan luettuna myös eläinten terveyden todentamista ja siirroista ilmoittamista koskevat säännöt.

(132)

Direktiivissä 2006/88/EY säädetään vesieläinten siirtoja koskevista säännöistä, joita sovelletaan sekä jäsenvaltioiden sisäisiin että niiden välisiin siirtoihin. Vesieläinten siirtoja koskevissa säännöissä määräävänä tekijänä on kohteena olevan jäsenvaltion, vyöhykkeen ja lokeron terveystilanne luetteloitujen tautien osalta.

(133)

Myös tässä asetuksessa olisi säädettävä tällaisesta järjestelmästä. Sitä olisi kuitenkin joissain määrin mukautettava ja tehtävä joustavammaksi, jotta jäsenvaltioita kannustetaan parantamaan vesieläinpopulaatioidensa terveydentilaa.

(134)

Vesieläinten siirtojen valvonnan varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat kuljetukseen sovellettavia taudinehkäisytoimenpiteitä, erityissääntöjä tiettyjen vesieläinluokkien eri tarkoituksiin tapahtuviin siirtoihin, erityisvaatimuksia tai poikkeuksia tietyntyyppisiin siirtoihin, kuten tieteellisiin tarkoituksiin tapahtuviin siirtoihin, sekä luonnonvaraisten vesieläinten siirtoja koskevia lisävaatimuksia.

(135)

Jotta varmistetaan mahdollisuus vahvistaa väliaikaisia poikkeuksia ja erityissääntöjä vesieläinten siirroille, joiden osalta tässä asetuksessa säädetyt siirtosäännöt eivät ole riittäviä tai tarkoituksenmukaisia tietyn luetteloidun taudin leviämisen rajoittamiseksi, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta säätää erityisiä rajoitetun ajan voimassa olevia siirtoihin sovellettavia sääntöjä tai poikkeuksia.

(136)

Unionin vesiviljelytuotanto on lajien ja tuotantojärjestelmien osalta äärimmäisen monipuolista, ja monipuolisuus kasvaa edelleen nopeasti. Tämä saattaa merkitä sitä, että jäsenvaltioiden tasolla on toteutettava kansallisia toimenpiteitä, jotka koskevat muita tauteja kuin tämän asetuksen mukaisesti luetteloiduiksi taudeiksi katsottavia tauteja. Tällaisten kansallisten toimenpiteiden olisi kuitenkin oltava perusteltuja, välttämättömiä ja oikeasuhteisia asetettuihin tavoitteisiin nähden. Niiden ei myöskään pitäisi vaikuttaa jäsenvaltioiden välisiin siirtoihin, ellei se ole tarpeen taudin kulkeutumisen ehkäisemiseksi tai taudin leviämisen torjumiseksi. Jäsenvaltioiden väliseen kauppaan vaikuttavat kansalliset toimenpiteet olisi hyväksyttävä ja niitä olisi tarkasteltava säännöllisesti uudelleen unionin tasolla.

(137)

Nykyisellään luetteloidut taudit koskevat vain hyvin rajoitetusti muita eläinlajeja kuin tässä asetuksessa maa- tai vesieläimiksi määriteltyjä lajeja, muun muassa matelijoita, sammakkoeläimiä ja hyönteisiä. Sen vuoksi ei ole aiheellista vaatia, että kaikkia tämän asetuksen säännöksiä sovelletaan kyseisiin eläimiin. Jos kuitenkin muita kuin maa- ja vesieläinlajeja koskeva tauti olisi luetteloitava, tämän asetuksen asiaanliittyviä vaatimuksia olisi sovellettava kyseisiin lajeihin riittävien ja oikeasuhteisten taudinehkäisy- ja taudintorjuntatoimenpiteiden toteuttamisen varmistamiseksi.

(138)

Jotta varmistetaan mahdollisuus säätää siirtoja koskevista säännöistä, joita sovelletaan kyseisiin eläimiin, joita ei tämän asetuksen mukaisesti määritellä maa- tai vesieläimiksi, ja niistä saataviin sukusoluihin ja alkioihin ja eläinperäisiin tuotteisiin, kun riskit sitä edellyttävät, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat pitopaikkojen rekisteröintiä ja hyväksymistä, tietojen kirjaamista ja säilyttämistä, rekistereitä, tunnistamista, rekisteröintiä ja jäljitettävyyttä, siirtoja koskevia vaatimuksia, eläinten terveyden todentamista ja omaa ilmoitusta sekä kyseisten lajien eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden siirtoja koskevia ilmoittamisvelvoitteita.

(139)

Niitä tapauksia varten, joissa on tarpeen varmistaa kyseisiin muihin eläinlajeihin sekä niistä saataviin sukusoluihin ja alkioihin ja eläinperäisiin tuotteisiin sovellettavien eläinten terveyttä koskevien vaatimusten täytäntöönpanon yhdenmukaiset edellytykset, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta säätää kyseisiä vaatimuksia koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

(140)

Jotta ehkäistään luetteloitujen tautien ja uusien tautien kulkeutuminen unioniin, olisi oltava käytössä toimivat säännöt, joita sovelletaan tällaisia tauteja mahdollisesti tartuttavien eläinten, munasolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden saapumiseen unioniin.

(141)

Eläinten ja tuotteiden unioniin saapumista koskevien vaatimusten tulisi vastata unionin sisällä tapahtuviin, samaan luokkaan ja lajiin ja samaan käyttötarkoitukseen kuuluvien eläinten ja tuotteiden siirtoihin sovellettavia vaatimuksia.

(142)

Jotta varmistetaan, että kolmansista maista tai kolmansilta alueilta tulevat eläimet, munasolut ja alkiot ja eläinperäiset tuotteet ovat sellaisten eläinten terveyttä koskevien vaatimusten mukaisia, jotka antavat unionin lainsäädännössä säädettyjä takeita vastaavat takeet, on olennaisen tärkeää, että unioniin vievien kolmansien maiden ja alueiden toimivaltaiset viranomaiset tarkastavat ne asianmukaisesti. Tarvittaessa alkuperämaana olevan kolmannen maan tai alueen terveystilanne olisi todennettava, ennen kuin tällaisten eläinten, munasolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden saapuminen hyväksytään. Vastaavasti ainoastaan niiden kolmansien maiden ja alueiden, jotka voivat osoittaa täyttävänsä eläinten ja tuotteiden unioniin saapumiseen sovellettavat eläinten terveyttä koskevat vaatimukset, pitäisi voida viedä niitä unioniin ja olla luetteloituja tähän tarkoitukseen.

(143)

Ennen tämän asetuksen hyväksymispäivää hyväksytyissä unionin säädöksissä ei ole joidenkin eläinlajien ja -luokkien, munasolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden osalta vahvistettu unionin luetteloita kolmansista maista ja alueista, joista tulo unioniin on sallittu. Tällaisissa tapauksissa ja kunnes tämän asetuksen nojalla vahvistettavat säännöt hyväksytään, jäsenvaltioiden pitäisi voida päättää, mistä maista ja alueilta kyseisiä eläimiä, sukusoluja ja alkioita ja eläinperäisiä tuotteita voidaan sallia saapuvan niiden alueelle. Näin päättäessään jäsenvaltioiden on otettava huomioon tässä asetuksessa säädetyt kolmansia maita ja alueita koskeviin unionin luetteloihin sovellettavat kriteerit.

(144)

Jotta varmistetaan, että tässä asetuksessa säädettyjä eläinten terveyttä koskevia unioniin saapumiseen sovellettavia vaatimuksia noudatetaan ja että ne ovat OIE:n eläinten terveyttä koskevien säännöstöjen periaatteiden mukaisia, kaikkien unioniin saapuvien eläinten, munasolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden mukana olisi oltava alkuperämaana olevan kolmannen maan tai alueen toimivaltaisen viranomaisen myöntämä eläinten terveystodistus, jossa vahvistetaan kaikkien unioniin saapumiseen sovellettavien eläinten terveyttä koskevien vaatimusten täyttyvän. Vähäisen eläinten terveyteen liittyvän riskin aiheuttavien hyödykkeiden osalta olisi kuitenkin sallittava poikkeus tästä säännöstä.

(145)

Eläinten terveystodistuksia voidaan käyttää sellaisenaan, mutta unionin lainsäädännössä edellytetään usein todentamista muita tarkoituksia varten, kuten todistamaan, että eläimet tai tuotteet ovat kansanterveyttä tai eläinten terveyttä koskevien vaatimusten mukaisia. Tämä on otettava huomioon. Hallinnollisten rasitteiden ja kustannusten minimoimiseksi tällaisten eläinten terveystodistusten pitäisi voida sisältää myös tiedot, joita edellytetään muussa elintarvikkeiden ja rehujen turvallisuutta koskevassa unionin lainsäädännössä.

(146)

Taudit saattavat levitä muillakin tavoin kuin eläinten, sukusolujen ja alkioiden, eläinperäisten tuotteiden, eläimistä saatavien sivutuotteiden ja johdettujen tuotteiden välityksellä. Myös esimerkiksi tartunnan saaneiden eläinten kanssa kosketuksissa olleet ajoneuvot, kuljetuskontit, heinät, oljet, kasvituotteet, materiaalit ja laitteet saattavat levittää tauteja. Toimenpiteitä olisi toteutettava tarvittaessa, jotta ehkäistään kyseisillä tavoilla syntyvät tartuntareitit.

(147)

Unioniin saapumiseen sovellettavien vaatimusten asianmukaisen yksityiskohtaisuuden varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat kolmansien maiden ja alueiden luetteloihin merkitsemiseen sovellettavien kriteerien täydentämistä ja muuttamista, kriteerejä luetteloon sisällyttämisen peruuttamiselle väliaikaisesti tai kokonaan, kolmansissa maissa ja kolmansilla alueilla olevien pitopaikkojen hyväksymissääntöjen täydentämistä ja poikkeuksia, kolmansista maista ja kolmansilta alueilta unioniin saapuviin lähetyksiin sovellettavia eläinten terveyttä koskevia vaatimuksia, eläinten terveystodistusten sisältöä sekä sellaisiin taudinaiheuttajiin, muihin materiaaleihin, kuljetusvälineisiin ja laitteisiin liittyviä eläinten terveyttä koskevia vaatimuksia, joiden välityksellä eläintaudit saattavat levitä.

(148)

Jotta varmistetaan, että unioniin saapumisen yhteydessä eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden lähetyksiin sovellettavien vaatimusten täytäntöönpanon edellytykset ovat yhdenmukaiset, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta säätää muun muassa niiden kolmansien maiden ja alueiden luettelosta, joiden osalta eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden saapuminen unioniin on sallittu, sekä eläinten terveystodistusten malleista.

(149)

Kokemus on osoittanut, että kun jäsenvaltioissa tai kolmansissa maissa tai kolmansilla alueilla, joista saapuu eläimiä tai tuotteita unioniin, esiintyy vakava taudinpurkaus, taudinehkäisy- ja taudintorjuntatoimenpiteitä on toteutettava välittömästi taudin kulkeutumisen ja leviämisen rajoittamiseksi. Tällaiseen hätätilanteeseen saattaa liittyä luetteloituja tauteja, uusia tauteja tai muita eläinten terveyteen liittyviä vaaroja. Tässä yhteydessä olisi oltava selvää, mitä tässä asetuksessa säädettyjä taudinehkäisy- ja taudintorjuntatoimenpiteitä saa suorittaa luetteloidun tai uuden taudin tai vaaran esiintyessä. Kaikissa näissä tapauksissa on olennaista, että toimenpiteet suoritetaan viipymättä ja hyvin lyhyellä varoitusajalla. Koska tällaiset toimenpiteet rajoittaisivat siirtoja unionissa tai unioniin, ne olisi mahdollisuuksien mukaan pantava täytäntöön unionin tasolla.

(150)

Jotta kehittymässä oleviin riskeihin reagoidaan tehokkaasti ja nopeasti, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta säätää kiireellisistä toimenpiteistä.

(151)

Komission olisi viipymättä hyväksyttävä sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa, jotka koskevat muun muassa tautien ja lajien merkitsemistä luetteloihin, kuhunkin luetteloituun tautiin sovellettavia taudinehkäisy- ja taudintorjuntasääntöjä, unionin antigeeni- ja rokotepankkeja sekä diagnostisten reagenssien pankkeja koskevia varastointi-, toimitus-, säilytys-, jakelu- ja muita toimenpiteitä, rajallisen ajan voimassa olevien erityisten taudintorjuntatoimenpiteiden ja poikkeusten säätämistä, maa- ja vesieläinten siirtoihin sovellettavia rajallisen ajan voimassa olevia erityissääntöjä, kiireellisiä toimenpiteitä sekä kolmansien maiden ja alueiden luetteloiden vahvistamista unioniin saapumisen osalta.

(152)

Tässä asetuksessa säädetään eläinten tarttuvien tautien ennaltaehkäisyä ja torjuntaa koskevista yleisistä ja erityisistä säännöistä, ja sen avulla varmistetaan yhdenmukaistettu lähestymistapa eläintauteihin kaikkialla unionissa. Joillakin osa-alueilla, kuten eläinten terveyttä koskevan yleisen vastuun, ilmoittamisen, seurannan, rekisteröinnin, hyväksymisen tai jäljitettävyyden osalta, jäsenvaltioilla pitäisi olla mahdollisuus soveltaa tai niitä tulisi kannustaa soveltamaan täydentäviä tai tiukempia kansallisia toimenpiteitä. Tällaiset kansalliset toimenpiteet olisi kuitenkin sallittava ainoastaan, jos ne eivät vaaranna tässä asetuksessa säädettyjen eläinten terveyttä koskevien tavoitteiden täyttymistä ja jos ne eivät ole ristiriidassa siinä vahvistettujen sääntöjen kanssa, sillä edellytyksellä, että toimenpiteet eivät estä eläinten ja tuotteiden siirtoja jäsenvaltioiden välillä, ellei se ole tarpeellista taudin kulkeutumisen ehkäisemiseksi tai leviämisen torjumiseksi.

(153)

Johdanto-osan 152 kappaleessa tarkoitettuihin kansallisiin toimenpiteisiin olisi hallinnollisen rasitteen keventämiseksi sovellettava yksinkertaistettua ilmoitusmenettelyä. Kokemus on osoittanut, että Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 98/34/EY (21) säädetty yleinen ilmoitusmenettely on ollut tärkeä väline ohjattaessa kansallisia teknisiä määräyksiä ja parannettaessa niiden laatua avoimuuden, luettavuuden ja vaikuttavuuden osalta sekä yhdenmukaistamattomilla että osittain yhdenmukaistetuilla aloilla. Näin ollen on aiheellista säätää, että tätä direktiivissä 98/34/EY säädettyä yleistä ilmoitusmenettelyä sovelletaan.

(154)

Nykyisin eläinten terveyttä koskevista unionin säännöistä säädetään seuraavissa Euroopan parlamentin ja neuvoston säädöksissä ja niiden nojalla hyväksytyissä komission säädöksissä:

(155)

Johdanto-osan 154 kappaleessa tarkoitetuissa säädöksissä vahvistetut säännöt korvataan tällä asetuksella ja tämän asetuksen nojalla annettavilla komission säädöksillä. Näin ollen kyseiset säädökset olisi kumottava. Oikeudellisen selkeyden varmistamiseksi ja oikeudellisen tyhjiön välttämiseksi kumoamisen pitäisi tulla voimaan vasta sen jälkeen, kun tämän asetuksen nojalla annetut asiaankuuluvat delegoidut ja täytäntöönpanosäädökset on hyväksytty. Sen vuoksi on tarpeen antaa komissiolle valtuudet määrittää päivämäärät, jolloin kyseisten säädösten kumoamisen pitäisi tulla voimaan.

(156)

Seuraavat eläinten terveyden alaan kuuluvat neuvoston säädökset ovat vanhentuneita, ja ne olisi unionin lainsäädännön selkeyden vuoksi kumottava: neuvoston päätös 78/642/ETY (47); neuvoston direktiivi 79/110/ETY (48); neuvoston direktiivi 81/6/ETY (49); neuvoston päätös 89/455/ETY (50); neuvoston direktiivi 90/423/ETY (51) ja neuvoston päätös 90/678/ETY (52).

(157)

Tässä asetuksessa säädettyjä vaatimuksia ei pitäisi soveltaa, ennen kuin sovelletaan kaikkia delegoituja ja täytäntöönpanosäädöksiä, jotka komission on määrä hyväksyä tämän asetuksen nojalla. On asianmukaista säätää vähintään 36 kuukauden siirtymäkaudesta tämän asetuksen voimaantulopäivän ja uusien sääntöjen soveltamisen alkamispäivän välillä, jotta asianomaisilla toimijoilla on riittävästi aikaa mukautua niihin.

(158)

Jotta varmistetaan oikeusvarmuus eläinten tunnistus- ja rekisteröintisääntöjen, sekä tiettyjä zoonooseja koskevien taudintorjuntatoimenpiteiden ja lemmikkieläinten ei-kaupallisten siirtojen soveltamisen osalta, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat päivämääriä, jolloin asetukset (EY) N:o 1760/2000, (EU) N:o XXX/XXX [Ex-998/2003] ja (EY) N:o 21/2004 ja direktiivit 92/66/ETY, 2000/75/EY, 2001/89/EY, 2002/60/EY, 2003/85/EY, ja 2005/94/EY ja 2008/71/EY lakkaavat olemasta voimassa. [tark. 40]

(159)

Tässä asetuksessa säädettyä täytäntöönpanovaltaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (53) mukaisesti.

(160)

On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset sidosryhmien kanssa , myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle samanaikaisesti yhtäaikaisesti , hyvissä ajoin ja asianmukaisesti. [tark. 41]

(161)

Tällä asetuksella ei pitäisi aiheuttaa pienille ja keskisuurille yrityksille suhteettomia hallinnollisia rasitteita tai taloudellisia vaikutuksia. Pienten ja keskisuurten yritysten erityistilanne on sidosryhmien kuulemisen perusteella otettu huomioon tässä asetuksessa. Eläinten terveyden ja kansanterveyden suojelua koskevien julkisen politiikan tavoitteiden valossa ei ole harkittu näihin yrityksiin sovellettavan, tämän asetuksen vaatimuksia koskevan yleisen poikkeuksen mahdollisuutta. Joistain tämän asetuksen vaatimuksia koskevista poikkeuksista olisi kuitenkin säädettävä ottaen huomioon niihin liittyvät riskit.

(162)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta eli sellaisten eläinten terveyttä koskevien sääntöjen vahvistamista, joita sovelletaan eläimiin, sukusoluihin ja alkioihin, eläinperäisiin tuotteisiin, eläimistä saataviin sivutuotteisiin ja johdettuihin tuotteisiin siinä määrin kuin niihin ei sovelleta muussa unionin lainsäädännössä säädettyjä erityisiä sääntöjä, ja muuhun materiaaliin, joka saattaa liittyä tarttuvien eläintautien leviämiseen, vaan se voidaan saavuttaa tehokkaammin unionin tasolla eläinten terveyttä koskevan yhteisen ja koordinoidun säädöskehyksen avulla. Näin ollen tämä asetus on Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklan 3 kohdassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukainen. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi,

a)

eläinten välillä tarttuvien ja eläimestä ihmiseen tarttuvien eläintautien ennaltaehkäisyä ja torjuntaa koskevat säännöt,

b)

vyöhykkeiden ja alueiden taudista vapaan aseman vahvistamista tukevat välineet ja mekanismit;

c)

ensisijaiset toimet; ja

d)

eläinten terveyteen liittyvien vastuualueiden jakaminen. [tark. 42]

a)

unionin laajuisesti huolta aiheuttavien tautien priorisointi ja luokitus sekä eläinten terveyteen liittyvien vastuualueiden vahvistaminen I osassa;

b)

varhainen havaitseminen, taudeista ilmoittaminen ja raportointi, seuranta, hävittämisohjelmat ja taudista vapaa asema II osassa;

c)

tautitietoisuus, tauteihin varautuminen ja tautien torjunta III osassa;

d)

pitopaikkojen ja kuljettajien rekisteröinti ja hyväksyminen sekä eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden lähetysten siirrot ja jäljitettävyys unionin sisällä IV osassa;

e)

eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden lähetysten saapuminen unioniin ja tällaisten lähetysten vienti unionista V osassa;

f)

kiireellisessä tautitilanteessa toteutettavat kiireelliset toimenpiteet VI osassa.

a)

varmistetaan

b)

otetaan huomioon

a)

pidettäviin , muihin kuin pidettäviin ja luonnonvaraisiin eläimiin; [tark. 49]

b)

sukusoluihin ja alkioihin;

c)

eläinperäisiin tuotteisiin;

d)

eläimistä saataviin sivutuotteisiin ja niistä johdettuihin tuotteisiin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksessa (EY) N:o 1069/2009 vahvistettujen sääntöjen soveltamista;

e)

tiloihin, kuljetusvälineisiin, laitteisiin ja kaikkiin muihin infektioteihin ja materiaaleihin, jotka liittyvät tai mahdollisesti liittyvät tarttuvien eläintautien leviämiseen.

a)

päätös N:o 2119/98/EY;

b)

asetus (EY) N:o 999/2001;

c)

direktiivi 2003/99/EY;

d)

asetus (EY) N:o 2160/2003.

a)

maaeläimiin sekä eläimiin, jotka eivät ole maaeläimiä mutta jotka voivat tartuttaa maaeläimiin niihin tarttuvia tauteja;

b)

maaeläinten sukusoluihin ja alkioihin;

c)

maaeläimistä saataviin eläinperäisiin tuotteisiin.

a)

vesieläimiin sekä eläimiin, jotka eivät ole vesieläimiä mutta jotka voivat tartuttaa vesieläimiin niihin tarttuvia tauteja;

b)

vesieläimistä saataviin eläinperäisiin tuotteisiin.

a)

jäljempänä 4 artiklan 1 kohdan 4 alakohdassa tarkoitettuihin muihin eläimiin kuin maaeläimiksi ja vesieläimiksi määriteltyihin eläimiin;

b)

edellä olevassa a kohdassa tarkoitetuista muista eläimistä saataviin sukusoluihin ja alkioihin ja eläinperäisiin tuotteisiin.

1)

”eläimillä” selkärangallisia ja selkärangattomia eläimiä;

2)

”maaeläimillä” lintuja, maalla eläviä nisäkkäitä, mehiläisiä ja kimalaisia;

3)

”vesieläimillä” kaikkia seuraaviin lajeihin kuuluvia eläimiä kaikissa kehitysvaiheissaan, mätimunat, maiti ja sukusolut mukaan luettuina:

4)

”muilla eläimillä” muihin lajeihin kuin maaeläimiin ja vesieläimiin määritelmän mukaisesti kuuluvien lajien eläimiä;

5)

”pidettävillä eläimillä” ihmisten pitämiä eläviä eläimiä; vesieläinten osalta vesiviljelyeläimiä; [tark. 50]

5 a)

”kotieläinlajeihin kuuluvilla muilla kuin pidettävillä eläimillä” eläimiä, jotka eivät ole tai eivät enää ole ihmisen pitämiä; [tark. 51]

6)

”vesiviljelyllä” vesieläinten kasvatusta, jossa käytetyllä tekniikalla on tarkoitus lisätä kyseisten eläinten tuotantoa ympäristön luonnollista kapasiteettia suuremmaksi ja jossa eläimet säilyvät yhden tai useamman luonnollisen tai oikeushenkilön omistuksessa kaikkien kasvatus- tai viljelyvaiheiden ja keruun ajan, lukuun ottamatta sellaisten luonnonvaraisten vesieläinten keruu- tai pyyntitoimintaa ihmisravinnoksi, joita sen jälkeen pidetään väliaikaisesti ja ilman ruokintaa odottamassa teurastusta;

7)

”vesiviljelyeläimillä”vesiviljelyssä olevia vesieläimiä , joihin sovelletulla tekniikalla on tarkoitus lisätä tuotantoa suuremmaksi kuin luonnollisissa oloissa olisi mahdollista ; [tark. 52]

8)

”luonnonvaraisilla eläimillä” eläimiä, jotka eivät ole pidettäviä eläimiä tai kotieläinlajeihin kuuluvia muita kuin pidettäviä eläimiä; [tark. 53]

9)

”siipikarjalla” lintuja, joita kasvatetaan tai pidetään vankeudessa

10)

”vankeudessa pidettävillä linnuilla” mitä tahansa muita lintuja kuin siipikarjaa, joita pidetään vankeudessa muusta kuin 9 alakohdassa tarkoitetusta syystä, mukaan lukien linnut, joita pidetään esityksiä, lentokilpailuja, näyttelyitä, kilpailuja, jalostamista tai myyntiä varten;

11)

”lemmikkieläimellä” liitteessä I olevassa luettelossa mainittuun lajiin kuuluvaa eläintä,

12)

”lemmikkieläimen pitäjällä” luonnollista henkilöä, jolla on lemmikkieläin;

13)

”ei-kaupallisella siirrolla”lemmikkieläinten muihin kuin kaupallisiin tarkoituksiin tapahtuvaa siirtoa, johon ei liity tai jonka tavoitteena ei ole suoraan tai välillisesti taloudellinen hyöty tai omistajuuden siirto asetuksen (EU) N:o 576/2013 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan määritelmän mukaisesti ; [tark. 54]

14)

”taudilla” yhden tai useamman eläimiin tai ihmisiin tarttuvan taudinaiheuttajan aiheuttamien infektioiden tai tartuntojen ja niihin liittyvien mahdollisten kliinisten oireiden tai patologisten ilmentymien esiintymistä eläimissä;

15)

”luetteloiduilla taudeilla” 5 artiklan 2 kohdan mukaisessa luettelossa mainittuja tauteja;

16)

”uudella taudilla” muuta kuin luetteloitua tautia, joka mahdollisesti täyttää 6 artiklan 1 kohdan a alakohdassa vahvistetut luetteloitujen tautien kriteerit, koska kyseessä on

17)

”tautiprofiililla” 6 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja tautikriteerejä;

18)

”luetteloiduilla lajeilla” 7 artiklan 2 kohdan mukaisessa luettelossa mainittuja eläinlajeja tai eläinlajiryhmää tai, kun kyse on uusista taudeista, eläinlajeja tai eläinlajiryhmää, joka täyttää 7 artiklan 2 kohdassa vahvistetut lajiluetteloon merkitsemisen kriteerit;

19)

”vaaralla” eläimessä olevaa taudinaiheuttajaa tai eläimen tilaa taikka tuotetta, jolla saattaa olla haitallinen terveysvaikutus ihmisiin tai eläimiin;

20)

”riskillä” eläinten terveyteen tai kansanterveyteen kohdistuvan tieteellisesti todistetun tai todistettavissa olevan haitallisen vaikutuksen tieteellisesti todistetun tai todistettavissa olevan esiintymisen todennäköisyyttä ja sen biologisten ja taloudellisten seurausten todennäköistä suuruutta; [tark. 56]

21)

”bioturvaamisella” hallintatoimenpiteiden ja fyysisten toimenpiteiden kokonaisuutta, jolla on tarkoitus pienentää tautien tai mikrobilääkeresistenssin kehittäneiden mikro-organismien kulkeutumisen, kehittymisen ja leviämisen riskiä seuraavien osalta: [tark. 57]

22)

”toimijalla” luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jolla on vastuullaan eläimiä ja tuotteita, mukaan luettuina eläinten pitäjät ja kuljettajat, eivät kuitenkaan lemmikkieläinten pitäjät ja eläinlääkärit;

23)

”eläinalan ammattilaisella” luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka on ammatillisesti tekemisissä eläinten tai tuotteiden kanssa, muu kuin toimija tai eläinlääkäri;

24)

”pitopaikalla” mitä tahansa tilaa, rakennetta tai ympäristöä, jossa pidetään eläimiä tai sukusoluja ja alkioita, lukuun ottamatta seuraavia:

25)

”sukusoluilla ja alkioilla”

26)

”eläinperäisillä tuotteilla”

27)

”eläimistä saatavilla sivutuotteilla” eläinten kokoruhoja tai ruhonosia, eläinperäisiä tuotteita tai muita eläimistä saatavia tuotteita, joita ei ole tarkoitettu ihmisravinnoksi, lukuun ottamatta sukusoluja ja alkioita;

28)

”johdetuilla tuotteilla” tuotteita, jotka on saatu eläimistä saatavien sivutuotteiden yhdestä tai useammasta käsittelystä, muuntamisesta tai jalostusvaiheesta;

29)

”tuotteilla”

30)

”virallisella valvonnalla” asetuksen (EU) N:o XXX/XXX (*3) [virallista valvontaa koskeva asetus] 2 artiklan 1 kohdassa määriteltyä virallista valvontaa;

31)

”terveystilanteella” tautitilannetta tietyn luetteloidun lajin kaikkien luetteloitujen tautien kohdalla, kun kyseessä on

32)

”vyöhykkeellä”

33)

”valuma-alueella” aluetta tai syvännettä, jota rajoittavat luonnolliset rajat, kuten kukkulat tai vuoret, ja jonne kaikki valumavedet virtaavat;

34)

”lokerolla” yhteiseen bioturvallisuuden hallintajärjestelmään kuuluvaa yhdessä tai useammassa pitopaikassa ja vesieläinten ollessa kyseessä yhdessä tai useammassa vesiviljelypitopaikassa olevaa eläinten alapopulaatiota, jolla on erilainen terveystilanne suhteessa tiettyyn tautiin tai tiettyihin tauteihin ja johon sovelletaan tarkoituksenmukaisia seuranta-, taudintorjunta- ja bioturvaamistoimenpiteitä;

35)

”karanteenilla” eläinten pitämistä eristyksissä toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa ilman välitöntä tai välillistä kosketusta muihin eläimiin, jotta estetään tautien leviäminen sinä aikana, kun eläimiä tarkkaillaan ja niille tehdään tarvittaessa testejä ja niitä hoidetaan;

36)

”epidemiologisella yksiköllä” eläinryhmää, jolla on yhtä suuri todennäköisyys altistua jollekin taudinaiheuttajalle;

37)

”taudinpurkauksella” yhtä tai useampaa tapausta pitopaikassa, kotitaloudessa tai muussa paikassa, jossa eläimiä pidetään tai eläimet ovat; [tark. 59]

38)

”tapauksella” virallisesti vahvistettua luetteloidun taudin tai uuden taudin esiintymistä elävässä tai kuolleessa eläimessä;

39)

”rajoitusvyöhykkeellä” vyöhykettä, jolla sovelletaan tiettyjen eläinten tai tuotteiden siirtoja koskevia rajoituksia ja muita taudintorjuntatoimenpiteitä kyseessä olevan taudin leviämisen estämiseksi alueille, joilla ei sovelleta rajoituksia; rajoitusvyöhyke voi soveltuvissa tapauksissa sisältää suoja- ja valvontavyöhykkeitä;

40)

”suojavyöhykkeellä” taudinpurkauksen virallisen vahvistamisen jälkeen perustettua vyöhykettä, jolla esiintyy yksi tai useampi tautitapaus ja jolla sovelletaan taudintorjuntatoimenpiteitä kyseisen taudin leviämisen estämiseksi kyseiseltä vyöhykkeeltä;

41)

”valvontavyöhykkeellä” taudin virallisen vahvistamisen jälkeen suojavyöhykkeen ympärille perustettua vyöhykettä, jolla sovelletaan taudintorjuntatoimenpiteitä kyseisen taudin leviämisen estämiseksi kyseiseltä vyöhykkeeltä sekä suojavyöhykkeeltä;

42)

”siitosmunilla” haudotettaviksi tarkoitettuja siipikarjan munia;

43)

”sorkka- ja kavioeläimillä” liitteessä II lueteltuja eläimiä;

44)

”sukusolujen ja alkioiden pitopaikalla”

45)

”hautomolla” pitopaikkaa, jossa kerätään, varastoidaan ja haudotaan munia seuraavien toimittamista varten:

46)

”kuljettajalla” toimijaa, joka kuljettaa eläimiä omaan lukuunsa tai kolmannen osapuolen lukuun;

47)

”suljetulla pitopaikalla” pysyvää, maantieteellisesti rajattua ja vapaaehtoisesti perustettua pitopaikkaa, joka on hyväksytty eläinten siirtoja varten ja jossa

48)

”kokoamisella” pidettävien maaeläinten kokoamista useammasta kuin yhdestä pitopaikasta kyseiselle eläinlajille vaadittavaa pitoaikaa lyhyemmäksi ajaksi;

49)

”pitoajalla” vähimmäisaikaa, joka eläimen on vietettävä pitopaikassa ennen siirtämistä pois kyseisestä pitopaikasta;

50)

”IMSOC-järjestelmällä” sähköistä tiedonhallintajärjestelmää, joka on perustettu asetuksen EU N:o XXX/XXX (*4) [virallista valvontaa koskeva asetus] 130 artiklan 1 kohdalla;

50 a)

”jalostustoimintaa harjoittavalla pitopaikalla” elintarvikealan yritystä, joka on hyväksytty jalostamaan vesiviljelyeläimiä elintarvikkeiksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 853/2004  (54) 4 artiklan mukaisesti; [tark. 60]

50 b)

”vesieläinten taudintorjuntaan soveltuvalla elintarvikelaitoksella” elintarvikeyritystä, joka on hyväksytty 177 artiklan ja IV osan II osaston mukaisesti; [tark. 61]

51)

”vesieläinten taudintorjuntaan soveltuvalla elintarvikelaitoksella” elintarvikeyritystä, joka on hyväksytty seuraavien säännösten mukaisesti:

51 a)

”eläinlääkärillä” ammattilaista, jolla on kattava tieteellinen koulutus, jolle lakisääteinen viranomainen on myöntänyt luvan suorittaa riippumattomasti, eettisesti ja omavastuisesti kaikkia eläinlääketieteeseen kuuluvia tehtäviä eläinten, asiakkaan ja yhteiskunnan edun mukaisesti; [tark. 63]

51 b)

”virkaeläinlääkärillä” toimivaltaisten viranomaisten nimittämää eläinlääkäriä, jolla on asianmukainen pätevyys suorittaa virallista valvontaa ja muita virallisia toimia virallisesta valvonnasta annetun asetuksen (EU) N:o xxxx/xxxx  (*5) (virallista valvontaa koskeva asetus) säännösten mukaisesti. [tark. 64]

a)

liitteessä I oleva lemmikkieläinten luettelo,

b)

liitteessä II oleva sorkka- ja kavioeläinten luettelo.

a)

liitteessä -I luetteloituihin tauteihin; [tark. 65]

b)

uusiin tauteihin.

a)

taudeilla on todennäköisesti merkittävä vaikutus ainakin yhteen seuraavista:

b)

tautien osalta on olemassa riskinvähentämistoimenpiteitä tai niitä voidaan kehittää, ja toimenpiteet ovat suhteessa kyseisten tautien aiheuttamiin riskeihin.

a)

tautiprofiili, johon kuuluvat seuraavat:

b)

taudin vaikutus seuraaviin:

c)

sen mahdollisuudet saada aikaan kriisitilanne ja sen potentiaalinen käyttö bioterrorismiin;

d)

seuraavien taudinehkäisy- ja taudintorjuntatoimenpiteiden toteutettavuus, saatavuus ja vaikuttavuus:

e)

taudinehkäisy- ja taudintorjuntatoimenpiteiden vaikutukset seuraavien osalta:

a)

riskin piiriin kuuluvan eläinpopulaation tartunta-alttius;

b)

itämisajan ja tartunta-ajan kesto eläimillä;

c)

kyseisten eläinten kyky kantaa kyseessä olevia tauteja;

c a)

kyseisten eläinten käyttö jalostukseen, tuotantoon tai teuraseläimiksi. [tark. 79]

a)

luetteloituihin tauteihin , joihin on sovellettava hävittämistoimenpiteitä välittömästi, kun ne havaitaan, sovelletaan sääntöjä, jotka koskevat seuraavia: [tark. 83]

b)

luetteloidut taudit, joita olisi torjuttava kaikissa jäsenvaltioissa pitkän aikavälin tavoitteena hävittää ne koko unionista ja joihin sovelletaan seuraavia koskevia taudinehkäisy- ja taudintorjuntasääntöjä: [tark. 84]

c)

luetteloidut taudit, jotka ovat joillekin jäsenvaltioille merkityksellisiä ja joihin on puututtava, jotta ne eivät leviäisi niihin unionin osiin, joissa näitä tauteja ei virallisesti esiinny tai joissa toteutetaan hävittämisohjelmia, ja joihin sovelletaan seuraavia koskevia taudinehkäisy- ja taudintorjuntasääntöjä: [tark. 85]

d)

luetteloidut taudit, joihin sovelletaan a, b ja c alakohtaa, ja muut taudit, joihin on puututtava, jotta ne eivät leviäisi unioniin kulkeutumisen tai jäsenvaltioiden välisten siirtojen yhteydessä, ja joihin sovelletaan seuraavia koskevia taudinehkäisy- ja taudintorjuntasääntöjä: [tark. 86]

e)

luetteloidut taudit, joihin sovelletaan a ja b alakohtaa, ja muut taudit, joita on seurattava unionissa ja joihin sovelletaan seuraavia koskevia taudinehkäisy- ja taudintorjuntasääntöjä: [tark. 87]

a)

taudin vaikutustaso eläinten terveyteen ja kansanterveyteen, eläinten hyvinvointiin ja talouteen;

b)

taudin sairastavuus, esiintyvyys ja levinneisyys unionissa;

c)

tässä asetuksessa säädettyjen kyseistä tautia koskevien eri taudinehkäisy- ja taudintorjuntatoimenpiteiden kokonaisuuksien saatavuus, toteutettavuus ja vaikuttavuus kiinnittäen erityistä huomiota vallitseviin alueellisiin olosuhteisiin . [tark. 91]

a)

vastattava vastuullaan olevien pidettävien eläinten ja tuotteiden terveydestä;

b)

toteutettava asianmukaiset bioturvaamistoimenpiteet käyttäen apunaan ammattilaisten hyvän käytännön oppaita ja etenkin noudattaen hyvää mikrobiologista käytäntöä ottaen huomioon asiaan liittyvät riskit varmistaakseen kyseisten pidettävien eläinten ja tuotteiden terveyden ja estääkseen tautien kulkeutumisen vastuullaan oleviin pidettäviin eläimiin tai tuotteisiin ja tautien kehittymisen ja lisääntymisen kyseisten pidettävien eläinten ja tuotteiden joukossa ja leviämisen niissä ja niistä, lukuun ottamatta tapauksia, joissa siihen on myönnetty erillinen lupa tieteellisiä tarkoituksia varten tapauksen mukaan seuraavien osalta: [tark. 92]

b a)

noudatettava hyvän kotieläintalouden periaatetta; [tark. 93]

b b)

varmistettava eläinlääkkeiden valvottu käyttö. [tark. 94]

a)

eläintaudeista, mukaan luettuna myös ihmisiin tarttuvat eläintaudit;

b)

bioturvaamisen periaatteista , hyvästä kotieläintaloudesta ja eläinlääkkeiden vastuullisesta käytöstä ; [tark. 96]

c)

eläinten terveyden, eläinten hyvinvoinnin ja ihmisten terveyden välisestä vuorovaikutuksesta.

a)

heidän vastuullaan olevien pidettävien eläinten tai tuotteiden luokista ja lajeista;

b)

tuotantotyypistä;

c)

suoritettavista tehtävistä.

a)

ammatillinen kokemus tai koulutus;

b)

olemassa olevat maatalous- tai vesiviljelyalan ohjelmat, jotka ovat eläinten terveyden kannalta merkityksellisiä;

c)

virallinen koulutus. [tark. 97]

a)

toteutettava kaikki asianmukaiset toimenpiteet tautien kulkeutumisen, kehittymisen ja leviämisen ehkäisemiseksi;

a a)

ohjeistettava toimijoita toimenpiteistä, joilla voidaan minimoida zoonoosien, elintarvikkeiden kautta tarttuvien patogeenien, jäämien ja vierasaineiden riski, jotta voidaan taata turvalliset elintarvikkeet; [tark. 98]

b)

varmistettava tautien varhainen toteaminen oikean diagnoosin ja erotusdiagnoosin avulla sairauden poissulkemiseksi tai vahvistamiseksi ennen oireenmukaisen hoidon aloittamista;

c)

toimittava aktiivisesti seuraavien osalta:

d)

tehtävä yhteistyötä toimivaltaisen viranomaisen, toimijoiden, eläinalan ammattilaisten ja lemmikkieläinten pitäjien kanssa toteuttaessaan tässä asetuksessa säädettyjä taudinehkäisy- ja taudintorjuntatoimenpiteitä.

d a)

annettava toimijoille ja eläinalan ammattilaisille uusimman saatavilla olevan tietämyksen perusteella neuvontaa, joka koskee bioturvaamista ja muita eläinten terveyteen liittyviä asioita, jotka ovat merkityksellisiä kyseiselle pitopaikkatyypille ja pitopaikassa pidettäville eläinluokille ja -lajeille. [tark. 102]

a)

pätevä henkilöstö, tilat, laitteet, taloudelliset resurssit sekä koko jäsenvaltion alueen kattava tehokas organisaatio;

b)

käytettävissään laboratorioita, joilla on pätevä henkilöstö, tilat, laitteet ja taloudelliset resurssit luetteloitujen tautien ja uusien tautien nopean ja täsmällisen diagnoosin ja erotusdiagnoosin varmistamiseksi;

c)

riittävästi koulutettuja eläinlääkäreitä suorittamaan 11 artiklassa tarkoitetut, tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvat toimet.

a)

toimet, jotka liittyvät II osan 1 luvussa säädettyyn ilmoittamiseen ja raportointiin sekä saman osan 2 luvussa säädettyyn seurantaan;

b)

seuraaviin liittyvät toimet:

a)

edellä 1 ja 1 a  kohdassa säädetyn toimien siirtämisen olosuhteet ja edellytykset; [tark. 111]

b)

mitä muita toimia kuin tämän artiklan 1 kohdassa säädettyjä toimia eläinlääkäreille voidaan siirtää ja missä olosuhteissa ja millä edellytyksin;

c)

edellä 12 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun eläinlääkäreiden koulutuksen vähimmäisvaatimukset direktiivin 2005/36/EY mukaisesti . [tark. 112]

a)

toteutettava asianmukaisia bioturvaamiseen, bioturvallisuuteen ja tilojen rakenteelliseen ja tekniseen suojaamiseen liittyviä toimenpiteitä, jotta estetään taudinaiheuttajien leviäminen ja joutuminen kosketuksiin eläinten kanssa sellaisen laboratorion tai muun laitoksen ulkopuolella, joissa käsitellään taudinaiheuttajia tieteellisissä tutkimustarkoituksissa;

b)

varmistettava, että taudinaiheuttajien, rokotteiden ja muiden biologisten aineiden siirtäminen laboratorioiden tai muiden laitosten välillä ei aiheuta luetteloitujen ja uusien tautien leviämisriskiä.

a)

bioturvaamis- ja bioturvallisuustoimenpiteet sekä tilojen rakenteelliset ja tekniset suojatoimenpiteet;

b)

taudinaiheuttajien, rokotteiden ja muiden biologisten aineiden siirtämistä koskevat vaatimukset.

a)

toimivaltaiselle viranomaiselle taudinpurkauksesta tai epäillystä taudinpurkauksesta, joka koskee 8 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettua luetteloitua tautia; [tark. 116]

b)

eläinlääkärille tai vesieläinlääkinnän ammattilaiselle eläinten epätavallisesta kuolleisuudesta ja muista vakavista taudin vakavan tartuntataudin merkeistä tai tuotantomäärien merkittävästä vähentymisestä määrittämättömästä syystä tarkempaa tutkimusta varten, mukaan luettuna tilanteen vaatiessa laboratoriotutkimuksia varten otettavat näytteet. [tark. 117]

a)

kriteereitä, joiden perusteella päätetään, vallitsevatko tämän artiklan 1 kohdan b alakohdassa kuvatut ilmoittamista edellyttävät olosuhteet;

b)

tämän artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua tarkempaa tutkimusta koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä.

a)

taudinaiheuttaja ja soveltuvissa tapauksissa sen alatyyppi;

b)

epäillyn ja vahvistetun taudinpurkauksen päivämäärät;

c)

taudinpurkauksen sijainti;

d)

kyseiseen taudinpurkaukseen mahdollisesti liittyvät taudinpurkaukset;

e)

eläimet, joissa taudinpurkaus ilmenee;

f)

toteutetut taudinpurkaukseen liittyvät taudintorjuntatoimenpiteet;

g)

luetteloidun taudin mahdollinen tai tunnettu alkuperä;

h)

käytetyt diagnoosimenetelmät.

a)

ei vaadita 17 artiklan 1 kohdan mukaista välitöntä ilmoitusta taudinpurkauksista;

b)

vaaditaan 17 artiklan 1 kohdan mukainen välitön ilmoitus taudinpurkauksesta, mutta komissiolle ja muille jäsenvaltioille on toimitettava lisätietoja, jotka koskevat

a)

edellä 1 kohdassa tarkoitettujen luetteloitujen tautien havaitseminen;

b)

seurannan tulokset, jos 29 artiklan b alakohdan ii alakohdan mukaisesti hyväksytyissä säännöissä näin edellytetään;

c)

seurantaohjelmien tulokset, jos 27 artiklan 3 kohdan mukaisesti sekä 29 artiklan b alakohdan ii alakohdan mukaisesti hyväksytyissä säännöissä näin edellytetään;

d)

hävittämisohjelmat, jos 33 artiklan mukaisesti sekä 35 artiklan nojalla hyväksytyssä täytäntöönpanosäädöksessä vahvistetuissa säännöissä näin edellytetään.

a)

tautiprofiili;

b)

taudinpurkauksen tyyppi.

a)

tiedot, jotka jäsenvaltioiden on annettava 17 artiklan 1 kohdassa ja 18 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun unionissa ilmoittamisen ja unionissa raportoinnin yhteydessä;

b)

menettelyt, jotka koskevat 20 artiklassa tarkoitetun sähköisen tietojärjestelmän perustamista ja käyttöä, ja siirtymätoimenpiteet tietojen siirtämiseksi käytössä olevista järjestelmistä uuteen järjestelmään ja sen täysimääräiseen käyttöön;

c)

niiden tietojen muoto ja rakenne, jotka siirretään 20 artiklassa tarkoitettuun sähköiseen tietojärjestelmään;

d)

edellä 17 artiklan 1 kohdassa ja 18 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua unionissa ilmoittamista ja unionissa raportointia koskevat määräajat ja määrävälit;

e)

edellä 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut unionissa ilmoittamista ja unionissa raportointia koskevat alueet.

a)

tarkkailtava vastuullaan olevien eläinten terveyttä ja käyttäytymistä hyvinvointia ; [tark. 123]

a a)

tarkkailtava sellaisia mahdollisia muutoksia vastuullaan olevissa eläintuotteissa, jotka antavat aihetta epäillä, että niiden syynä on luetteloitu tauti tai uusi tauti; [tark. 124]

b)

tarkkailtava sellaisia mahdollisia muutoksia vastuullaan olevien pitopaikkojen, eläinten tai sukusolujen ja alkioiden tavanomaisissa tuotantoparametreissä, jotka antavat aihetta epäillä, että niiden syynä on luetteloitu tauti tai uusi tauti;

c)

etsittävä vastuullaan olevista eläimistä tavallisesta poikkeavia kuolleisuuslukuja ja muita vakavia taudin vakavan tartuntataudin merkkejä; [tark. 125]

c a)

annettava eläinlääkärin tehdä 23 artiklassa tarkoitettuja eläinterveyskäyntejä luetteloitujen tautien ja uusien tautien esiintymisen ehkäisemiseksi ja toimijoiden neuvomiseksi bioturvaamisasioissa. [tark. 126]

a)

pitopaikan tyyppi;

b)

pitopaikassa olevien pidettävien eläinten luokat ja lajit;

b a)

vyöhykkeellä tai alueella vallitseva epidemiologinen tilanne; [tark. 129]

c)

kaikki muu pidettäviin eläimiin ja pitopaikkatyyppiin sovellettava asiaankuuluva seuranta, laadunvarmistusjärjestelmät tai virallinen valvonta.

a)

luetteloitujen tautien tai uusien tautien esiintymiseen viittaavien merkkien havaitseminen viittaavista merkeistä tiedottaminen ; [tark. 131]

b)

toimijalle annettava neuvonta, joka koskee bioturvaamista ja muita eläinten terveyteen liittyviä asioita, jotka ovat merkityksellisiä kyseiselle pitopaikkatyypille ja pitopaikassa pidettäville eläinluokille ja -lajeille.

b a)

sellaisten tietojen toimittaminen toimivaltaiselle viranomaiselle, jotka täydentävät 25 artiklassa tarkoitettua seurantaa. [tark. 132]

a)

täydennetään

b)

määritetään pitopaikkatyypit, joissa on tehtävä eläinterveyskäyntejä. [tark. 133]

a)

tautiprofiili;

b)

asiaan liittyvät riskitekijät;

c)

terveystilanne

d)

toimijoiden 22 artiklan mukaisesti suorittama seuranta tai muiden viranomaisten suorittama seuranta.

a)

tautiprofiilista;

b)

asiaan liittyvistä riskitekijöistä;

b a)

taudeista aikaisemmin saaduista kokemuksista jäsenvaltiossa, vyöhykkeellä tai lokerossa. [tark. 135]

a)

edellä 26 artiklassa säädetty seurannan suunnitelma, keinot, diagnoosimenetelmät, suoritustiheys, tehokkuus, kohteena oleva eläinpopulaatio ja otantamallit;

b)

edellä 8 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettujen luetteloitujen tautien sekä tarvittaessa uusien tautien virallista vahvistamista koskevat kriteerit ja tapausten määrittely;

b a)

sen määrittäminen, mihin 8 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettuihin luetteloituihin tauteihin on sovellettava seurantaohjelmia; [tark. 136]

c)

edellä 27 artiklan 1 kohdassa säädetyt seurantaohjelmat siltä osin kuin ne koskevat

a)

sen määrittämistä, mihin 8 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettuihin luetteloituihin tauteihin on sovellettava seurantaohjelmia; [tark. 137]

b)

muotoa ja menettelyä seuraavien osalta:

a)

perustettava ohjelma, jolla hävitetään kyseinen luetteloitu tauti tai osoitetaan, että tautia ei esiinny, joka toteutetaan eläinpopulaatioissa, joissa kyseistä tautia esiintyy, ja joka kattaa kaikki niiden alueen asiaankuuluvat osat taikka niiden asiaankuuluvat vyöhykkeet tai lokerot, jäljempänä ”pakollinen hävittämisohjelma”;

b)

toimitettava pakollisen hävittämisohjelman luonnos komissiolle hyväksyttäväksi.

a)

jäsenvaltio pyytää eläinten terveyttä kyseisen taudin osalta koskevien takuiden tunnustamista unionissa eläinten ja tuotteiden siirtojen yhteydessä; tai

b)

vapaaehtoinen hävittämisohjelma on ehdolla unionin rahoitusosuuden saajaksi. [tark. 140]

a)

sille 1 kohdan mukaisesti hyväksyttäviksi toimitetut pakollisten hävittämisohjelmien luonnokset;

b)

sille 2 kohdan mukaisesti hyväksyttäviksi toimitetut vapaaehtoisten hävittämisohjelmien luonnokset.

a)

pakollisten ja vapaaehtoisten hävittämisohjelmien tavoitteita, välitavoitteita ja taudintorjuntastrategioita;

b)

poikkeuksia vaatimuksiin, jotka koskevat tämän artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 2 kohdassa säädettyjen pakollisten hävittämisohjelmien ja vapaaehtoisten hävittämisohjelmien toimittamista hyväksyttäväksi, jos hyväksyminen ei ole tarpeen sen vuoksi, että kyseisille ohjelmille on vahvistettu säännöt 31 artiklan 2 kohdan, 34 artiklan 2 kohdan ja 35 artiklan mukaisesti;

c)

tietoja, jotka jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille b alakohdassa tarkoitetuista poikkeuksista pakollisten hävittämisohjelmien ja vapaaehtoisten hävittämisohjelmien hyväksymistä koskeviin vaatimuksiin.

a)

taudintorjuntatoimenpiteet taudinaiheuttajan hävittämiseksi ja uudelleentartunnan ehkäisemiseksi pitopaikoissa, lokeroissa ja vyöhykkeillä, joissa tautia esiintyy;

b)

edellä 26–29 artiklassa säädettyjen sääntöjen mukaisesti suoritettava seuranta, jolla osoitetaan

c)

taudintorjuntatoimenpiteet, jotka on toteutettava seurantatulosten ollessa positiiviset.

a)

edellä 1 kohdan a alakohdassa säädettyjä taudintorjuntatoimenpiteitä;

b)

toteutettavia taudintorjuntatoimenpiteitä sen välttämiseksi, että kyseinen tauti tarttuu uudelleen kohteena olevaan eläinpopulaation pitopaikoissa, vyöhykkeillä ja lokeroissa;

c)

edellä 26 artiklassa säädettyä seurannan suunnitelmaa, keinoja, diagnoosimenetelmiä, suoritustiheyttä, tehokkuutta, kohteena olevaa eläinpopulaatiota ja otantamalleja;

d)

taudintorjuntatoimenpiteitä, jotka on toteutettava tulosten ollessa luetteloidun taudin osalta positiiviset 1 kohdan c alakohdan mukaisesti;

e)

rokottamista.

a)

pakollisen tai vapaaehtoisen hävittämisohjelman kattaman luetteloidun taudin epidemiologisen tilanteen kuvaus;

b)

pakollisen tai vapaaehtoisen hävittämisohjelman kattaman maantieteellisen ja hallinnollisen alueen kuvaus ja rajojen määrittely;

c)

pakollisen tai vapaaehtoisen hävittämisohjelman taudintorjuntatoimenpiteiden kuvaus 31 artiklan 1 kohdan mukaisesti sekä 31 artiklan 2 kohdan nojalla hyväksyttyjen sääntöjen mukaisesti;

d)

pakollisen tai vapaaehtoisen hävittämisohjelman arvioitu kesto;

e)

pakollisen tai vapaaehtoisen hävittämisohjelman välitavoitteet ja taudintorjuntastrategiat;

f)

pakollisen tai vapaaehtoisen hävittämisohjelman arvioitujen kustannusten ja hyötyjen analyysi;

f a)

täsmällinen ilmoitus eri viranomaisista ja/tai yksityisistä tahoista, jotka osallistuvat ohjelmien täytäntöönpanoon, sekä selkeät tiedot niiden tehtävästä ja velvollisuuksista ohjelmien täytäntöönpanossa. [tark. 142]

a)

säännölliset väliraportit, joiden avulla seurataan meneillään olevien pakollisten tai vapaaehtoisten ohjelmien 32 artiklan e alakohdassa tarkoitettujen välitavoitteiden täyttymistä;

b)

loppuraportti ohjelman päättymisen jälkeen.

a)

taudista vapaata asemaa koskevan hakemuksen edellytykset täyttyvät 36 artiklan 1 kohdan mukaisesti jäsenvaltion tai vyöhykkeen osalta ja 37 artiklan 1 kohdan mukaisesti lokeron osalta; tai

b)

vapaaehtoisten hävittämisohjelmien osalta taudista vapaata asemaa koskevan hakemuksen edellytyksiä ei voida täyttää, eikä ohjelma enää vastaa tarkoitustaan; siinä tapauksessa toimivaltainen viranomainen tai komissio peruuttaa ohjelman käyttäen samaa menettelyä, jolla ohjelma perustettiin.

a)

pakollisten ja vapaaehtoisten hävittämisohjelmien luonnosten toimittamista hyväksyttäväksi;

b)

tulosindikaattoreita; [tark. 144]

c)

raportointia komissiolle ja muille jäsenvaltioille pakollisten ja vapaaehtoisten hävittämisohjelmien täytäntöönpanon tuloksista.

a)

yksikään niistä luetteloiduista lajeista, jotka liittyvät siihen tautiin, josta on esitetty taudista vapaata asemaa koskeva hakemus, ei esiinny jäsenvaltion koko alueella tai hakemuksen kattamalla asianomaisella vyöhykkeellä tai vyöhykkeillä;

b)

taudinaiheuttajasta tiedetään, että se ei selviydy jäsenvaltion koko alueella tai hakemuksen kattamalla asianomaisella vyöhykkeellä tai vyöhykkeillä;

c)

jos kyse on ainoastaan tartunnanlevittäjien tartuttamasta luetteloidusta taudista, yhtäkään tartunnanlevittäjää ei esiinny tai niistä tiedetään, että ne eivät selviydy jäsenvaltion koko alueella tai hakemuksen kattamalla asianomaisella vyöhykkeellä tai vyöhykkeillä;

d)

vapaus luetteloidusta taudista on osoitettu

a)

hakemuksen kattaman yhden tai useamman luetteloidun taudin leviäminen voidaan estää tehokkaasti lokerotasolla tautiprofiili huomioon ottaen;

b)

hakemuksen kattamaan lokeroon sovelletaan yhtä yhteistä bioturvaamisen hallintajärjestelmää, jolla varmistetaan kaikkien erillisalueen muodostavien pitopaikkojen taudista vapaa asema;

c)

toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt hakemuksen kattamassa lokerossa eläinten ja niistä saatujen tuotteiden siirrot seuraavien säännösten mukaisesti:

a)

hakemuksen kattaman yhden tai useamman luetteloidun taudin leviäminen voidaan estää tehokkaasti lokerotasolla tautiprofiili huomioon ottaen;

b)

yksi tai useampi seuraavista edellytyksistä täyttyy:

c)

lokeroon kuuluvien pitopaikkojen toiminnasta vastaavilla toimijoilla on käytössä yhteinen bioturvaamisen hallintajärjestelmä, jolla varmistetaan lokeron taudista vapaa asema;

d)

toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt hakemuksen kattamassa lokerossa eläinten ja niistä saatujen tuotteiden siirrot seuraavien säännösten mukaisesti:

a)

tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa säädettyjä lokerojen taudista vapaan aseman tunnustamista koskevia vaatimuksia, ottaen huomioon 8 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitettujen luetteloitujen tautien tautiprofiili vähintään seuraavien osalta:

b)

tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa säädettyjä yksityiskohtaisia sääntöjä, joiden mukaisesti toimivaltainen viranomainen hyväksyy lokeroiden taudista vapaan aseman;

c)

lokeroita, jotka sijaitsevat useamman kuin yhden jäsenvaltion alueella.

a)

edellä 36 artiklan 1 kohdassa säädetyistä alueista tai vyöhykkeistä, joilla on taudista vapaa asema;

b)

edellä 37 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetyistä lokeroista, joilla on taudista vapaa asema.

a)

jäsenvaltioiden ja niiden vyöhykkeiden taudista vapaan aseman yksityiskohtaisia sääntöjä ottaen huomioon erilaiset tautiprofiilit seuraavien osalta:

b)

poikkeuksia vaatimuksesta saada yhdestä tai useammasta 8 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitetusta luetteloidusta taudista vapaata asemaa koskeva 36 artiklan 1 kohdassa säädetty komission hyväksyntä, jos tällainen hyväksyntä ei ole tarpeen, koska tautivapautta koskevat yksityiskohtaiset säännöt on vahvistettu tämän artiklan a alakohdan nojalla hyväksytyissä säännöissä;

c)

tietoja, jotka jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille taudista vapaata asemaa koskevien ilmoitusten tueksi, jollei ole hyväksytty täytäntöönpanosäädöstä 36 artiklan 3 kohdan mukaisesti, tämän artiklan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

a)

sen määrittämistä, mille 8 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitetuista luetteloiduista taudeista voidaan perustaa 37 artiklan mukaiset taudista vapaat lokerot;

b)

toimitettavia tietoja, niiden muotoja ja käytettäviä menettelyjä koskevia vaatimuksia seuraavien osalta:

a)

edellä 36 artiklan 1 kohdassa ja 37 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetyt taudista vapaata asemaa koskevat edellytykset sekä tämän artiklan 3 kohdan ja 39 artiklan nojalla vahvistetut säännöt täyttyvät;

b)

seurantaa, jonka osalta otetaan huomioon 26 artiklassa säädetyt vaatimukset, suoritetaan sen varmistamiseksi, että kyseinen alue, vyöhyke tai lokero on edelleen vapaa luetteloidusta taudista, jonka osalta sen taudista vapaa asema on hyväksytty tai tunnustettu;

c)

sovelletaan rajoituksia, jotka koskevat sen luetteloidun taudin osalta luetteloituihin lajeihin kuuluvien eläinten ja soveltuvissa tapauksissa tuotteiden siirtoja, jonka osalta taudista vapaa asema on hyväksytty tai tunnustettu, kyseiselle alueelle tai vyöhykkeelle tai kyseiseen lokeroon IV ja V osassa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti;

d)

sovelletaan muita bioturvaamistoimenpiteitä, joiden avulla ehkäistään sen luetteloidun taudin kulkeutuminen, jonka osalta taudista vapaa asema on hyväksytty tai tunnustettu.

a)

edellä olevan 1 kohdan b alakohdan mukainen seuranta;

b)

edellä olevan 1 kohdan c alakohdan mukaiset bioturvaamistoimenpiteet.

a)

keskeytettävä niiden luetteloitujen tautien osalta luetteloitujen lajien siirrot, joiden osalta taudista vapaa asema on myönnetty tai tunnustettu, muihin jäsenvaltioihin ja muille vyöhykkeille tai muihin lokeroihin, joiden terveystilanne on toteutettava tarvittavat toimenpiteet siihen riskiin nähden, jonka eläinten siirto voi aiheuttaa kyseisen luetteloidun taudin osalta parempi; [tark. 147]

b)

soveltuvissa tapauksissa sen luetteloidun taudin leviämisen ehkäisemiseksi, jonka osalta taudista vapaa asema on hyväksytty tai tunnustettu, toteutettava III osan II osastossa säädetyt taudintorjuntatoimenpiteet.

a)

epäiltyä rikkomista ei ole tapahtunut; tai

b)

epäillyllä rikkomisella ei ole ollut merkittävää vaikutusta, ja kyseinen jäsenvaltio voi antaa takeet siitä, että sen taudista vapaan aseman säilyttämistä koskevat edellytykset täyttyvät jälleen.

a)

niiden on toimittava standardin EN ISO/IEC 17025 (Testaus- ja kalibrointilaboratorioiden pätevyys. Yleiset vaatimukset) mukaisesti, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 765/2008  (56) mukaisesti toimivan kansallisen akkreditointielimen on arvioitava ja akkreditoitava ne mainitun standardin mukaisesti;

b)

niiden on oltava puolueettomia eikä niillä saa olla eturistiriitoja niiden unionin vertailulaboratorion ominaisuudessa suorittamien tehtävien osalta;

c)

niillä on oltava soveltuvan pätevyyden omaava henkilökunta, jolla on riittävä koulutus laboratorioiden pätevyysalueella sovellettavista analysointi-, testaus- ja diagnostisista menetelmistä, sekä tarvittava tukihenkilöstö;

d)

niillä on oltava käytössään tai mahdollisuus saada käyttöönsä infrastruktuuri, laitteet ja tuotteet, joita tarvitaan niille annettujen tehtävien suorittamiseksi;

e)

niiden on varmistettava, että niiden henkilökunnalla on hyvä tietämys kansainvälisistä standardeista ja käytännöistä ja että niiden työssä otetaan huomioon kansallisella, unionin ja kansainvälisellä tasolla tehdyn tutkimuksen uusin kehitys;

f)

niillä on oltava varusteet, joiden avulla ne voivat suorittaa tehtävänsä hätätilanteissa;

g)

niillä on tarvittaessa oltava varusteet, joiden avulla ne voivat noudattaa asiaankuuluvia bioturvaamiseen liittyviä vaatimuksia työssään ottaen huomioon kansallisella, unionin ja kansainvälisellä tasolla tehdyn tutkimuksen uusimman kehityksen; niillä on oltava varusteet, joiden avulla ne voivat suorittaa tehtävänsä hätätilanteissa; niillä on tarvittaessa oltava varusteet, joiden avulla ne voivat noudattaa asiaankuuluvia bioturvaamiseen liittyviä vaatimuksia.

i.

varmistettava, että 42 e artiklassa säädetyt viralliset eläinterveyslaboratoriot saavat ajantasaista tietoa käytettävissä olevista menetelmistä;

ii.

järjestettävä laboratorioiden välisiä vertailutestejä ja kannustettava aktiivista osallistumista niihin;

iii.

yksilöitävä laboratorioiden henkilöstön koulutustarpeet ja vastattava niihin;

iv.

arvioitava laboratoriomäärityksissä käytettyjen sarjojen ja reagenssien laatu ja asianmukaisuus sekä tuotettava ja levitettävä vertailuaineistoa.

a)

jolla on asiantuntemus, välineet ja infrastruktuuri, joita näytteistä tehtävien analyysien tai testien tai diagnoosien toteuttaminen edellyttää;

b)

jolla on riittävästi soveltuvan pätevyyden omaavaa, koulutettua ja kokenutta henkilöstöä;

c)

joka on puolueeton ja jolla ei ole eturistiriitoja sille virallisena laboratoriona kuuluvien tehtävien suorittamisen osalta;

d)

joka voi nopeasti toimittaa analyysi-, testi- tai diagnoositulokset;

e)

jolla on käytössään laadunvarmistusjärjestelmä, jolla varmistetaan varmat ja luotettavat tulokset niiden käyttämistä laboratorioiden analyysi- ja diagnosointimenetelmistä.

a)

komentoketjun perustaminen toimivaltaisen viranomaisen sisällä ja muiden viranomaisten kanssa nopean ja toimivan päätöksenteon varmistamiseksi jäsenvaltion tasolla sekä alue- ja paikallistasolla;

b)

toimivaltaisen viranomaisen ja muiden asianomaisten viranomaisten välisen yhteistyön puitteet sen varmistamiseksi, että toimet toteutetaan yhdenmukaisesti ja koordinoidusti;

c)

seuraavien saatavuus:

d)

mahdollisuus saada käyttöön seuraavat keskukset ja ryhmät, joilla on tarvittava asiantuntemus toimivaltaisen viranomaisen avustamiseksi:

e)

edellä 8 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen luetteloitujen tautien sekä uusien tautien taudintorjuntatoimenpiteiden täytäntöönpano II osaston 1 luvun mukaisesti;

f)

hätärokotusta koskevat säännöt soveltuvissa tapauksissa;

g)

niiden rajoitusvyöhykkeiden maantieteellisten rajojen määritysperiaatteet, jotka toimivaltainen viranomainen perustaa 64 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

h)

koordinointi naapurijäsenvaltioiden ja naapureina olevien kolmansien maiden ja alueiden kanssa soveltuvissa tapauksissa.

a)

valmiussuunnitelmien tavoitteet korkeatasoisen tautitietoisuuden, tauteihin varautumisen ja nopean toiminnan varmistamiseksi;

b)

edellä 8 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen luetteloitujen tautien tautiprofiili;

c)

luetteloituja tauteja ja taudintorjuntavälineitä koskeva uusi tietämys ja tällaisten välineiden tämän alan kehitys. [tark. 158]

a)

edellä 43 artiklan 2 kohdan a ja c–h alakohdassa tarkoitetut seikat;

b)

valmiussuunnitelmien muut toiminnalliset näkökohdat jäsenvaltioissa;

c)

tämän artiklan 1 kohdan nojalla hyväksyttyjen delegoitujen säädösten käytännön täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset vaatimukset ja edellytykset.

a)

varmistetaan korkeatasoinen tautitietoisuus, tauteihin varautuminen ja nopea toiminta jäsenvaltiossa;

b)

todennetaan kyseisten valmiussuunnitelmien toimivuus.

a)

simulaatioharjoitusten suoritustiheys, sisältö ja muoto;

b)

useampia kuin yhtä 8 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja luetteloituja tauteja koskevat simulaatioharjoitukset;

c)

yhteistyö naapureina olevien jäsenvaltioiden ja naapureina olevien kolmansien maiden ja alueiden kanssa.

a)

eläinlääkkeiden käyttöä koskevia kieltoja ja rajoituksia;