12.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 311/38

1.1

ETSK seuraa erityisen tarkasti ylivelkaantumisen aiheuttamia ongelmia, jotka ovat lisääntyneet finanssikriisin, elinkustannusten nousun ja lyhytaikaisten luottojen myötä. Komitea on useissa eri lausunnoissaan korostanut unionin tason toimenpiteiden tarvetta.

1.2

Vaikka taustalla olevat syyt ovat tiedossa, komitea toteaa, että ylivelkaantumisen käsitettä ei ole määritelty yhdenmukaisesti eikä eri jäsenvaltioiden tilanteesta ole tarkkaa kuvaa. Niinpä komitea kehottaa hyväksymään yhteisen määritelmän.

1.3

Tämän määritelmän olisi sisällettävä seuraavat osa-alueet: i) kotitalous asianmukaisena mittayksikkönä ylivelkaantumisen määrittämiseen; ii) taloudelliset sitoumukset; iii) epäviralliset sitoumukset perheen tai yhteisön sisällä; iv) maksukyvyttömyys; v) pysyvä ylivelkaantuminen; vi) kohtuullinen elintaso ja vii) insolvenssi.

1.4

ETSK painottaa, että kuluttajien suojelu olisi sisällytettävä konkreettisesti kaikkiin toimenpiteisiin, joilla tähdätään sisämarkkinoiden toteuttamiseen.

1.5

Ylivelkaantumisen hoitoon tarvitaan valistusta, ennaltaehkäisyä sekä mukautettuja menettelyitä, jotka auttavat ylivelkaantunutta henkilöä palaamaan normaaliin taloudelliseen elämään.

1.6

Tämä edellyttää kokonaisvaltaista näkemystä ylivelkaantumiseen liittyvistä ongelmista sekä tehokkaiden toimenpiteiden toteuttamista.

1.7

Talousvalistusta olisi ensisijaisesti annettava kouluissa, mutta sitä tulisi myös olla koko ajan kaikkien kansalaisten saatavilla. ETSK kannattaakin tiedotuskampanjoita, joihin kaikkien sidosryhmien olisi osallistuttava kokemusten täydentävyyden takaamiseksi.

Komitea korostaa kuluttaja- ja perhejärjestöjen keskeistä roolia tiedon levittämisessä ja avun tarjoamisessa sitä toivoville henkilöille.

1.8

Eräissä jäsenvaltioissa on luotu mekanismeja ylivelkaantumistilanteiden ennaltaehkäisyä ja käsittelyä varten, mutta ne eroavat toisistaan.

ETSK katsoo, että perusoikeuskirjan 38 artiklaan, SEUTin 114 artiklaan ja SEUTin 81 artiklaan perustuva asianmukainen ja yhtenäinen menettely olisi otettava käyttöön kaikissa jäsenvaltioissa komission direktiiviehdotuksessa esittämien yleisten periaatteiden mukaisesti. Tämä osoittaisi konkreettisesti, että Euroopan parlamentti on kiinnostunut EU:n kansalaisten ongelmien ratkaisemisesta.

1.9

Näiden periaatteiden lähtökohtana tulisi olla menettelyn nopeus ja ilmaisuus, syytetoimien keskeyttäminen silloin, kun ylivelkaantumisen hallintaan tähtäävä menettely on käynnistetty, saatavien todentaminen, ensisijaisen asunnon säilyttäminen, tavallisten velkojien tasapuolinen kohtelu, mahdollisuus mitätöidä velkoja pahimmissa velkaantumistilanteissa sekä se, että ylivelkaantuneelle henkilölle on taattava riittävä toimeentulo, joka mahdollistaa arkielämän tarpeiden täyttämisen tyydyttävällä tavalla. Näin kuluttajaa pyritään auttamaan palaamaan normaaliin taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen elämään.

1.10

Komitea muistuttaa myös pitävänsä tärkeänä pankkipalvelujen saatavuutta, joka on turvattava ylivelkaantuneille kaikenlaisen sosiaalisen syrjäytymisen välttämiseksi.

1.11

Ylivelkaantumisen torjuminen edellyttää lisäksi eurooppalaista kehystä, jolla puututaan koronkiskontaan.

1.12

Pelkkä käsittelymekanismin perustaminen ei kuitenkaan riitä vähentämään ylivelkaantumistapausten määrää. Lisäksi tarvitaan toimenpiteitä taloudenpitoon ja rahoitusasioihin liittyvän valistuksen kehittämiseksi, mikä tarkoittaa sitä, että tätä tarkoitusta varten on myönnettävä riittävästi määrärahoja.

1.13

Lisäksi ETSK kiinnittää huomiota siihen, että velkaantuminen ei ole hallittavissa sääntöjä noudattamatta. Tähän liittyen komitea muistuttaa tukevansa ”vastuullisen luotonannon” konseptia, joka edellyttää sekä luotonantajilta että luotonottajilta oikeudenmukaisia ja eettisiä toimintatapoja.

2.1

Komissio totesi vuonna 2013 sosiaalialan investointipaketissa (1), että ulosottojen ja kodittomien määrä on noussut huomattavasti kriisin alkamisen jälkeen, ja piti ylivelkaantumista yhtenä syynä tähän.

2.2

Ylivelkaantuminen on ollut kiihtyvä ilmiö 1980-luvun alusta lähtien, ja se koskettaa yhä useampia ihmisiä kaikista yhteiskunnallis-ammatillisista ryhmistä.

2.3

Ylivelkaantumistapauksia ei voida enää pitää ”mielihalujen ja intohimojen” pohjalta toimivien yksilöiden ongelmana. Tänä päivänä ne kuvastavat sosiaalista ja yhteiskunnallista kriisiä.

2.4

Vuonna 2013 Euroopan keskuspankki pani merkille, että yli puolet euroalueen asukkaista oli velkaa rahoituslaitoksille. (2)

2.5

Tutkimuksen mukaan ylivelkaantumista edeltää usein tulojen odottamaton putoaminen, joka liittyy varsinkin työpaikan menetykseen, sairastumiseen, asumuseroon tai liialliseen kulutukseen. (3)

2.6

Tanska otti vuonna 1984 käyttöön kokonaisvaltaisen järjestelyn yksityishenkilöiden ylivelkaantumisen hoitoa varten, ja Ranska hyväksyi vastaavia toimenpiteitä toisena Euroopan maana (31. joulukuuta 1989 annettu laki yksityishenkilöiden ja perheiden ylivelkaantumiseen liittyvien ongelmien ehkäisemisestä ja ratkaisemisesta). (4)

2.7

Ylivelkaantumista esiintyy kaikissa jäsenvaltioissa vaihtelevassa määrin. Ilmiötä on pahentanut finanssikriisi, joka on horjuttanut useiden maiden talouksia. Ongelmaan puuttuminen on sitäkin tärkeämpää sen vuoksi, että kaikki taloudelliset toimijat kärsivät sen seurauksista; saatavat maksukyvyttömiltä asiakkailta heikentävät yritysten, erityisesti pk-yritysten, toimintaedellytyksiä.

2.8

Ongelmasta on tullut huolestuttavampi, sillä se koskettaa paitsi köyhiä työntekijöitä ja työttömiä, joille on kertynyt maksamattomia laskuja välttämättömistä palveluista (sähkö, vesi, vakuutukset, puhelinkulut jne.) ja jotka eivät kykene maksamaan vuokriaan ajallaan, myös keskiluokan edustajia usein tapaturman seurauksena sekä toisaalta eläkeläisiä, joiden eläkkeitä on leikattu osana säästötoimia tai jotka avustavat lähimmäisiään taloudellisesti. (5) Ylivelkaantumisen syyt ovat tiedossa: se johtuu työttömyydestä, epävarmoista työsuhteista tai tietyistä perhetilanteista. Yksinhuoltajaperheiden tiedetään kärsivän siitä pahiten. Joissakin tapauksissa taustalla voi olla tapaturma, avio- tai asumusero, kuolemantapaus, sairastuminen tai vammautuminen korkeine hoitokustannuksineen. Yliopistojen kohtuuttoman korkeat lukukausimaksut tietyissä jäsenvaltioissa ovat myös merkittävä tekijä nuorten ylivelkaantumisen taustalla.

2.9

Ylivelkaantuminen on viime aikoina laajentunut myös toiseen sosiologiseen ryhmään: keskiluokkaisiin henkilöihin, jotka ovat jääneet työttömiksi ja joutuvat maksamaan korkeita lainanhoitokuluja asunnostaan ilman lyhyen aikavälin työllistymisnäkymiä.

2.10

Ongelma koskettaa siis erilaisia ryhmiä, joiden välillä ja sisällä on suuria eroja ylivelkaantumisen syissä ja sen aiheuttamissa seurauksissa.

2.11

Ylivelkaantumisen riskiä lisää tulojen ja elinkustannusten kehityksen välinen epäsuhta, joka liittyy elämäntapojen muuttumiseen, jäsenvaltioiden toteuttamiin säästötoimiin ja lisääntyviin juokseviin menoihin, kuten energia- ja asumiskustannuksiin, sähköisen viestinnän kuluihin ja puhelinkuluihin, liikennekustannuksiin ja rahoituskuluihin.

2.12

Yltäkylläisyyden yhteiskunnassa luotonotto, johon kannustetaan aggressiivisilla ja harhaanjohtavilla mainoskampanjoilla puuttuvien tulojen paikkaamiseksi ja tuotteiden ja palvelujen hankkimiseksi, on niin ikään monissa tapauksissa syynä ylivelkaantumiseen. Tähän liittyen todettakoon, että muita heikommassa asemassa olevat kansalaiset ovat ”huonosti velkaantuneita”, sillä kaikki luottomuodot eivät ole heidän saatavillaan puutteellisen maksukykyisyyden vuoksi. He joutuvat turvautumaan kalliimpiin muotoihin, kuten lyhytaikaisiin luottoihin, jotka liittyvät usein eri kanavien kautta jaettaviin kortteihin ja joiden korot ovat erittäin korkeat.

2.13

Tällaisia luottokortteja tarjotaan usein postimainonnan kautta seuraavanlaisin mainoslausein: ”onneksi olkoon, olette voittanut ilmaisen luoton, ei takaisinmaksukuluja” – piittaamatta tiedottamista ja kuluttajansuojaa koskevista säännöistä. ETSK vaatii, että tällaisten korttien voimassaoloajan ja käyttörajan tulisi olla tiukasti säänneltyjä. (6)

2.14

Myös asunto- ja kulutusluottojen korkoihin liittyvään kysymykseen olisi kiinnitettävä erityisesti huomiota. Tietyissä vaihtuvakorkoisissa lainoissa ei ole korolle ylärajaa, jolloin se voi vaihdella huomattavasti markkinatilanteen mukaan.

2.15

Jotta kotitaloudet saadaan näyttämään maksukykyisiltä, tiettyjä lainoja saatetaan myöntää progressiivisin koroin ennakoiden tulojen kasvua, jota ei kuitenkaan kriisin vuoksi ole tapahtunut. Tämä johtuu palkkojen jäädyttämisestä tietyissä maissa tai jopa niiden alentamisesta.

2.16

Lisäksi puuttuvan unionin tason yhdenmukaistamisen vuoksi koronkiskonnasta ei tietyissä jäsenvaltioissa ole säädöksiä.

2.17

Eräät ylivelkaantuneet kotitaloudet ovat maksu- ja lyhennysrästien vuoksi kasvavassa sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa ja saattavat jäädä ilman peruspalveluita tai joutua häädetyiksi asunnostaan, minkä lisäksi epävarmuus aiheuttaa ongelmia terveydenhuollon saatavuudessa. Esimerkiksi Espanjassa yli 75  000 asukasta häädettiin vuonna 2012, mikä oli 16,7 prosenttia enemmän kuin vuonna 2011. (7)

2.18

Vaikka ylivelkaantumisen syyt eivät vastaa täysin toisiaan kaikissa jäsenvaltioissa, niistä ollaan pääosin yhtä mieltä. Käytössä ei kuitenkaan ole välineitä, joilla tilannetta voitaisiin arvioida tarvittavalla tarkkuudella eurooppalaisella tasolla. Komitea on painottanut tätä aikaisemmissa lausunnoissaan (8). Euroopan tasolla ei ole tehty minkäänlaista kartoitusta. Lisäksi tällaisen välineen toteuttaminen edellyttää aivan ensimmäiseksi, että päästään yhteisymmärrykseen siitä, mitä ”ylivelkaantumisella” tarkoitetaan ja millä kriteereillä ja menetelmillä sitä arvioidaan.

2.19

Komitea on todennut tämän jo aiemmin ja toivonut, että laadittaisiin operatiivisia ratkaisuja suositteleva vihreä kirja ja käynnistettäisiin sähköinen kuulemismenettely.

2.20

ETSK toivookin, että unionin tasolla annettaisiin yhteinen toiminnallinen määritelmä ylivelkaantumiselle. Sen pohjana tulisi olla, että kuluttaja ei kykene vastaamaan kaikista veloistaan riippumatta niiden luonteesta ja tekemistään sitoumuksista. Mikäli tämän monitahoisen ilmiön yksityiskohtaisen arvioinnin mahdollistava määritelmä puuttuu, julkiset toimet ovat vaarassa jäädä hyödyttömiksi.

2.21

Komitea tukee ajatusta ylivelkaantumisen eurooppalaisen seurantakeskuksen perustamisesta ilman ylimääräisiä budjettimäärärahoja. Se hyödyntäisi jo olemassa olevia ja tehokkaaksi osoittautuneita kansallisia käytänteitä.

2.22

Lisäksi ETSK katsoo, että ylivelkaantumiseen on puututtava myös ennakoivasti rahoitusasioita koskevan valistuksen avulla. Se on välttämätön väline vastuullisen ja hallitun kuluttamisen kehittämiseksi.

3.1

Helmikuussa 2008 julkaistu tutkimus (9) antaa yleiskuvan määritelmistä ja toimenpiteistä, joilla hoidetaan ylivelkaantumista 18 jäsenvaltiossa ja yhdessä EFTA-maassa (10). Tutkimus osoittaa, ettei ylivelkaantumiselle ole yhteistä määritelmää, vaan käsitteet vaihtelevat maittain.

3.2

Ylivelkaantuminen on monimutkainen, monitahoinen ja kehittyvä ilmiö, kuten todetaan Euroopan komission terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston (DG SANCO) tilaamassa tilastollisessa analyysissa (11) vuodelta 2013.

3.3

Myös Euroopan neuvosto on pannut merkille, että se koskee sekä lainasitoumuksiin liittyviä ongelmia että jatkuvia vaikeuksia laskujen maksamisessa. (12)

3.4

Näistä eri lähteistä ilmenee, että mittayksikkönä on useimmissa tapauksissa kotitalous. Lähes joka toisessa kansallisessa määritelmässä viitataan velkaantumisen pitkäaikaisuuteen tai sen pysyvään luonteeseen. Suurimmassa osassa viitataan kykyyn vastata tehdyistä sitoumuksista.

3.5

Tiettyjä yhteisiä peruselementtejä on siis olemassa, ja ne voivat muodostaa yhteisen pohjan.

3.6

ETSK:n mielestä seuraavat osa-alueet on otettava huomioon laadittaessa yhteinen toiminnallinen määritelmä ylivelkaantumiselle:

4.1.1

Pelkkä lainsäädännöllisen mekanismin perustaminen ei riitä vähentämään ylivelkaantumistapausten määrää. Tarvitaan kokonaisvaltainen lähestymistapa. Ennaltaehkäisevillä toimenpiteillä on pyrittävä estämään ylivelkaantuminen mahdollisimman tehokkaasti.

4.1.2

Talousvalistuksen tarve nousee toistuvasti esille rahoituspalveluista käytävässä keskustelussa, mutta tätä tarkoitusta varten ei osoiteta riittävästi resursseja. Tämän toteamiseksi tarvitsee vain vertailla summia, joita käytetään markkinointiin ja vastaavasti talousvalistukseen.

4.1.3

ETSK:n suosittelemiin toimenpiteisiin kuuluu muun muassa kestäväpohjaista kulutusta edistävän valistuksen kehittäminen, jota komitea on painottanut aiemmassa lausunnossaan (14). Komitea pitää talousvalistusta välttämättömänä, sillä sen avulla edistetään hyvää henkilökohtaista taloudenpitoa ja ehkäistään ylivelkaantumista.

4.1.4

ETSK toteaa, että yhdessäkään edellä mainituista 18 jäsenvaltiosta ennaltaehkäisevää valistusta ei tarjoa yksi yhtenäinen taho. Komitea toivoo Euroopan unionin luovan sellaisen valistusohjelman, joka vastaa kunnianhimoisia tavoitteita.

4.1.5

Komitea kehottaa sisällyttämään talousvalistuksen koulujen opetusohjelmiin. Olisi kiinnitettävä huomiota siihen, että valistus mukautetaan kohderyhmän ikään ja tietoihin, jotta se vastaa heidän tarpeitaan.

4.1.6

Komission olisi myös kannustettava jäsenvaltioita laatimaan kansallinen talousvalistusohjelma, joka pannaan täytäntöön joko opettajien voimin tai julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien puitteissa, sekä tiedottamaan nykyistä paremmin eurooppalaisella tasolla olemassa olevista välineistä.

4.1.7

ETSK katsoo, että rahoitusasioihin liittyviä tiedotus- ja neuvontakampanjoita on vahvistettava ja valituksen on tavoitettava kaikki väestöryhmät. Tällaisia kampanjoita voisivat järjestää erilaiset talous- ja yhteiskuntaelämän toimijat, viranomaiset, kansalaisjärjestöt, ammattialajärjestöt ja kuluttajajärjestöt. Yleisen edun vuoksi olisikin hyödynnettävä eri tietolähteiden täydentävyyttä. Tietyt valtiot ovatkin tunnustaneet tällaisen tiedon tarpeellisuuden ja toteuttaneet ohjelmia, jotka ovat kansalaisten saatavilla.

4.1.8

Komitea pitää myös tärkeänä, että kansalaiset voivat halutessaan saada elämänsä eri vaiheissa tietoa, ohjeita ja apua taloudenpitoon tai niiden ongelmien ratkaisuun, joita he saattavat kohdata asioidessaan paitsi luottolaitosten myös palveluntarjoajien tai viranomaisten kanssa. Kansalaisia lähellä olevien kuluttajajärjestöjen jo tähän mennessä tekemää työtä olisikin aiheellista tukea ja tehdä tunnetuksi. Ne tarjoavat apua sekä järjestämällä tiedotustilaisuuksia että tukemalla ja avustamalla asianomaisia henkilöitä maksutta.

4.1.9

Velkaantumisen hallinta edellyttää myös, että kulutus- ja asuntoluottoja sekä hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä (kohtuuttomat ehdot, harhaanjohtava mainonta, aggressiivinen suoramarkkinointi) koskevia sääntöjä noudatetaan kirjaimellisesti. (15)

4.2.1

Alan ammattilaisten tulee toimia vastuullisesti markkinoidessaan tuotteitaan ja tarjouksiaan sekä antaessaan kuluttajalle neuvoja ja tietoa lainan myöntämisen yhteydessä. Tämä edellyttää henkilökohtaista lähestymistapaa, joka valitettavasti ei tällä hetkellä ole yleinen käytäntö huolimatta useimmissa maissa voimassa olevista säädöksistä ja käytännesäännöistä. Tuotteista on lähtökohtaisesti tiedotettava avoimesti ja selkeästi kaikissa välineissä etenkin, kun kyse on ulkomaisessa valuutassa otetuista luotoista sekä takaajina toimiville henkilöille ja puolisoille epäsuorasti aiheutuvista riskeistä.

4.2.2

ETSK kannattaa ”vastuullisen luotonannon” konseptia, sillä siinä asetetaan velvoitteita sopimusosapuolille. (16) Luoton myöntämisen valvonta rekisterien avulla tukee tätä lähestymistapaa.

4.2.3

Tilanteen arkaluonteisuus edellyttää ETSK:n mielestä, että henkilötietojen käsittelyyn kiinnitetään erityistä huomiota.

4.3.1

Kulutusluottosopimuksista annetun direktiivin 2008/48/EY (17) mukaan jäsenvaltioiden on velvoitettava luotonantajat ja -välittäjät antamaan mainonnassaan selkeää tietoa kuluttajalle tarjoamalla heille vertailukohtia. Direktiivissä myös säädetään tärkeimmistä rahoitusta koskevista tiedoista, jotka on kirjattava sopimukseen.

4.3.2

Tämä direktiivi, jonka perustana on kuluttajille tiedottaminen, ei ole riittävä ehkäisemään ylivelkaantumista.

4.3.3

Tehokas lainsäädäntö tällä alalla edellyttää valistustoimenpiteitä sekä alan ammattilaisille että kuluttajille.

4.3.4

Eräät jäsenvaltiot menevätkin direktiiviä pidemmälle ja edellyttävät, että kulutusluottosopimuksissa on suojeltava kuluttajia tietyiltä väärinkäytöksiltä tai muistutettava kuluttajaa oikeudesta saada yksityiskohtainen lyhennystaulukko.

4.3.5

ETSK katsoo, että lainsäädännön tulisi olla tehokkaampaa ja kunnianhimoisempaa kuin direktiivi 2006/114/EY harhaanjohtavasta ja vertailevasta mainonnasta (18), jotta tietyt harhaanjohtavat tai sopimattomat mainonnan muodot kiellettäisiin kokonaan varsinkin, jos ne kohdistuvat muita heikommassa asemassa oleviin kuluttajiin tai kuluttajiin, jotka ovat jo ennestään kykenemättömiä maksamaan velkojaan. (19)

4.4.1

Eurooppalaisia kuluttajia suojeltaisiin paremmin, mikäli koronkiskontaa koskeva eurooppalainen kehys olisi olemassa. Koronkiskonnan torjumiseen tarkoitetun mekanismin keskeinen osa on enimmäiskoron määrittely luoton kokonaishinnalle, joka kattaa kaikki luottoon liittyvät korot ja maksut todelliseen vuosikorkoon sovellettavan menetelmän mukaisesti. Tämä enimmäiskorko vaihtelisi luottotyypin ja lainan suuruuden mukaan.

4.4.2

Euroopassa alan tilanne on hyvin vaihteleva. (20)

4.4.3

Yleisesti ottaen suojatoimenpiteitä on yksityishenkilöille myönnettäviä luottoja varten, mutta jotkut valtiot ovat vapauttaneet kokonaan koronkiskontaa koskevan säännöstön yritysluottojen osalta. Poikkeuksen muodostavat Italia ja Ranska.

4.4.4

Useimmissa maissa korkojen valvonta ei perustu lainsäädäntöön vaan oikeuskäytäntöön. Tämä on tilanne Britanniassa ja Espanjassa.

4.4.5

Saksassa tuomioistuimet arvioivat koronkiskontaa markkinoilla olevien erilaisten luottojen keskiarvokorkojen perusteella. Bundesbank julkaisee tiedot kuukausittain. Eroa pidetään kohtuuttomana, jos korko on kaksinkertainen markkinoiden keskiarvoon verrattuna.

4.4.6

Italiassa on Ranskan tavoin laki, joka säätelee korkoja. Sielläkin koronkiskonnan raja arvioidaan kolmen kuukauden välein. Korkoa pidetään kuitenkin liiallisena, jos se on yli 50 prosenttia korkeampi kuin pankkien keskimäärin soveltama korko.

5.1

Useat jäsenvaltiot ovat toteuttaneet ylivelkaantumisen hallintaan tähtääviä oikeudellisia menettelyitä. Vaikka vertailevat tutkimukset lainsäädännöistä ja tilastotiedot kaikista 28 jäsenvaltiosta puuttuvat, saatavilla olevien tietojen perusteella ylivelkaantumisen hoidon yleisenä tavoitteena on auttaa kotitalouksia välttämään sosiaalinen syrjäytyminen ja maksamaan takaisin velkansa maksukykynsä mukaisesti silloin kuin se on mahdollista. Osa lainsäädännöistä mahdollistaa velkojen mitätöinnin osittain tai kokonaan silloin, kun ylivelkaantuneen henkilön tilanne on selkeästi epätoivoinen; tällöin hänelle pyritään antamaan toinen mahdollisuus.

5.2

Tähän liittyen mielenkiintoinen esimerkki on yritysten maksukyvyttömyyttä koskeva lainsäädäntö, josta ETSK on antanut lausunnon (21).

5.3

Useimmat Euroopan valtiot ovat toteuttaneet ylivelkaantumisen hoitoon tähtääviä oikeudellisia menettelyitä, jotka vaihtelevat luonteeltaan, pääsyehdoiltaan ja velkojen kohteen osalta.

5.3.1

Kaikissa annetaan tuomioistuimelle mahdollisuus määrätä velkajärjestely ylivelkaantuneen henkilön ja hänen velkojiensa välillä. Päätöstä edeltää usein sovitteluvaihe, jonka aikana eri osapuolet pyrkivät pääsemään yhteisymmärrykseen alustavasta suunnitelmasta, joka tuomioistuimen on sen jälkeen vahvistettava. (22)

5.3.2

Tuomioistuinkäsittelyn lisäksi näihin menettelyihin saattaa kuulua tuomioistuimen virkamiehen nimeäminen (Belgiassa velkaneuvoja, Alankomaissa toimitusmies), jonka tehtävänä on vastaanottaa ja tarkastaa takaisinmaksuvaatimukset, selvittää ylivelkaantuneiden henkilöiden elinolosuhteet ja omaisuus, tarvittaessa määritellä välttämättömät tulot, jotta nämä henkilöt voivat vastata juoksevista menoistaan, varata ylimääräiset tulot saatavien suorittamiseen velkojille, myydä osa heidän omaisuudestaan, laatia suunnitelma velkajärjestelystä ja valvoa sen täytäntöönpanoa sekä ylivelkaantuneiden henkilöiden vilpittömyyttä. (23)

5.3.3

Tältä osin ETSK korostaa, että eurooppalaisella tasolla olisi säädettävä, ettei tiettyä keskeistä omaisuutta voida missään tilanteessa määrätä menetettäväksi tai myydä polkuhintaan.

5.3.4

Näiden menettelyjen käynnistäminen tarkoittaa useimmiten sitä, että tavalliset velkojat eivät voi ryhtyä menettelyn kohteena olevan henkilön omaisuuden tai tulojen erillisperintään. Luonnollisestikaan kyseinen henkilö ei voi velkaantua lisää, tai hän menettää velkajärjestelyn tuomat edut.

5.3.5

Komitea katsoo, että näiden menettelyjen yhdenmukaistaminen tukisi kuluttajien suojelua sosiaalisen syrjäytymisen vaaralta edellyttäen, että ne ovat nopeita ja yksinkertaisia eivätkä aiheuta kuluja velallisille, joiden tilanne on pääsääntöisesti vaikea.

5.3.6

Lisäksi syytetoimet tulisi keskeyttää heti menettelyn alussa, jotta vältetään velkojien harjoittama painostus.

5.3.7

ETSK:n mielestä olisi tarpeellista varata aikaa saatavien todentamiseen siten, että kaikkien osapuolten oikeuksia kunnioitetaan.

5.3.8

ETSK toteaa, että joissakin maissa ensisijaiseen asuntoon sovelletaan eriävää kohtelua, jotta vältetään perheiden häätäminen kodistaan. Komitea on tähän tyytyväinen ja katsoo, että näin tulisi menetellä järjestelmällisesti, jotta vältetään perheiden sosiaalinen syrjäytyminen. Tämän tulisi olla yhteiskunnan edun kannalta ensisijainen tavoite.

5.3.9

ETSK:n mielestä velkojen mitätöinti osittain tai kokonaan tulisi mahdollistaa pahimmissa velkaantumistilanteissa sosiaalisen syrjäytymisen riskin estämiseksi.

5.3.10

Komitea katsoo, että ylivelkaantumisen hoitoon tarkoitettu menettely ei saa sulkea sen kohteena olevaa henkilöä peruspankkipalvelujen ulkopuolelle, sillä ne ovat välttämättömiä taloudellisen ja sosiaalisen elämän kannalta.

5.3.11

ETSK korostaa, että näiden menettelyjen toteuttamiseen suunnattavien resurssien on mahdollistettava tilanteiden käsittely yksilöllisesti. Tätä varten komitea pitää aiheellisena tukijärjestelmien luomista niitä tarvitseville henkilöille.

6.1

ETSK katsoo, että tämän tavoitteen saavuttamiseksi perusoikeuskirjaan, SEUTin 114 artiklaan ja SEUTin 81 artiklaan perustuva yhtenäinen menettely olisi otettava käyttöön kaikissa jäsenvaltioissa yleisten periaatteiden mukaisesti, joita komissio voisi ehdottaa direktiivissä seuraavassa esitettävien suuntaviivojen pohjalta sisämarkkinoiden yhdentämiseksi edelleen.

6.2

ETSK korostaa, että ehdotetuista ratkaisuista joitakin on jo toteutettu tietyissä jäsenvaltioissa ja ne kannattaisi ottaa käyttöön yleisesti.

6.3.1

Velallisille ei useinkaan ole tarjolla riittävästi neuvontaa rahoitus- ja kulutuspalvelujen alalla, tai se ei sovellu heidän tarkoituksiinsa. Sama pätee pankkilaitoksille asetettuun neuvontavelvoitteeseen ja taloudenpitoa koskevaan apuun. Jäsenvaltioiden viranomaisten olisikin tarjottava vaikeuksissa oleville henkilöille sosiaalipalveluita, joiden kautta nämä voivat halutessaan saada välittömästi apua ja jopa ilmaista oikeusapua. Tältä osin jäsenvaltiot voisivat tukea kuluttajajärjestöjen työtä ja virallistaa niiden roolin oikeusavun tarjoajana.

6.3.2

Vaikeimmissa velkaantumistilanteissa voitaisiin myöntää sosiaalitukea, joka kattaa sähkön ja kaasun kulutuksen, asumisen, ruoan, terveyspalvelut sekä saatavien maksamisen kokonaan tai osittain velkojille.

6.3.3

Lisäksi on luotava menettely, jossa arvioidaan henkilöiden tilannetta konkreettisesti, tarkastetaan heiltä vaadittavien summien säännönmukaisuus, neuvotellaan heidän velkojiensa kanssa velkajärjestelystä tai valmistellaan muita ratkaisuja, kuten oikeudellista menettelyä, sekä informoidaan velallisia heidän oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan.

7.1

ETSK suosittaa ylivelkaantumisen eurooppalaisen seurantakeskuksen perustamista ilman ylimääräisiä budjettimäärärahoja Se tukeutuisi olemassa oleviin kansallisiin järjestelmiin, paikkaisi tämänhetkistä luotettavien tilastotietojen puutetta sekä mahdollistaisi perusteellisen analyysin laatimisen ylivelkaantumisen syistä ja asianosaisten henkilöiden tyypillisistä piirteistä, eri jäsenvaltioissa vallitsevien tilanteiden ja niiden korjaamiseksi ehdotettujen toimenpiteiden vertailemisen sekä ilmiön kehityksen arvioinnin.

7.2

Seurantakeskusta voisi täydentää tiedonvaihtoa varten tarkoitettu verkosto, joka olisi avoin kaikille kiinnostuneille ja joka tarjoaisi puitteet vuoropuhelulle hyvistä käytänteistä.

7.3

Kuluttajien ylivelkaantumisen torjuminen ja sosiaalisen syrjäytymisen ehkäiseminen edellyttävät kokonaisvaltaista lähestymistapaa. Ongelmaa ei voida torjua tehokkaasti hajanaisilla toimilla, joita ei koordinoida eurooppalaisella tasolla. Kuluttajien, viranomaisten ja yritysten välinen yhteistyö on välttämätöntä luovempien ja tehokkaampien menetelmien kehittämiseksi.

7.4

Seurantakeskuksessa voisi olla seuraavista aiheista vastaavat osastot: tietojen keruu, olemassa olevat oikeudelliset kehykset ja valistus- ja valveuttamistoimet.

7.5

Seurantakeskuksen jäseninä olisi sekä julkisen että yksityisen sektorin toimijoita. Yksityistä sektoria voisivat edustaa kansallisten ja eurooppalaisten ammattialajärjestöjen ja kuluttajajärjestöjen jäsenet, jotka toimivat eri talouden aloilla ja maantieteellisillä alueilla ja osallistuvat ylivelkaantumisen torjuntaan. Ne osallistuisivat aktiivisesti seurantakeskuksen osastojen työhön mahdollisesti osana erikoistyöryhmiä.

7.6

Julkista sektoria edustaisivat jäsenvaltioiden nimeämät kansalliset asiantuntijat, jotka ovat luoneet yhteyksiä yksityiseen sektoriin ja keränneet kokemusta ylivelkaantumisen ja kuluttajien suojelun alalla. Jäsenvaltioiden edustajilla tulisi myös olla kokemusta suurelle yleisölle suunnatuista valveuttamistoimista.