12.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 311/63

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) tukee komission pyrkimyksiä yksinkertaistaa ja tehostaa eurooppalaisten maatalouselintarvikkeiden menekinedistämispolitiikkaa.

1.2

ETSK on erityisen hyvillään siitä, että komissio on asettanut tavoitteeksi menekinedistämistoiminnan tukemiseen tarkoitettujen määrärahojen merkittävän nostamisen ja todellisen menekinedistämisstrategian käyttöönottamisen.

1.3

ETSK tunnustaa tarpeen tukea menekinedistämistä nykyistä enemmän kolmansissa maissa, sillä niissä on huomattavat markkinamahdollisuudet eurooppalaisille maatalouselintarvikkeille, ja toistaiseksi alle 30 prosenttia menekinedistämiseen tarkoitetuista määrärahoista on kohdistunut niihin. Tavoite, jonka mukaan 75 prosenttia määrärahoista käytetään menekinedistämistoimiin kolmansissa maissa, vaikuttaa kuitenkin suhteettomalta Euroopan maatalous- ja elintarvikealan todellisten haasteiden valossa. Asianmukainen jako Euroopassa ja kolmansissa maissa toteutettujen menekinedistämistoimien välillä olisi pikemminkin 50 % ja 50 %.

1.4

ETSK toteaa, että eurooppalaiset maatalouselintarvikkeet joutuvat kilpailemaan yhä kovemmin tuontituotteiden kanssa EU:n markkinoilla. Tästä syystä on tarpeen tehostaa eurooppalaisia maataloustuotteita koskevia tiedotus- ja menekinedistämistoimia EU:ssa, varsinkin kun valtaosa eurooppalaisista kuluttajista ei tunne kyseisten tuotteiden kilpailuetuja.

1.5

ETSK suosittelee, että tarkasti määritellyissä ja poikkeuksellisissa tapauksissa olisi mahdollista edistää tietyn jäsenvaltion maatalouselintarvikkeiden menekkiä kyseisen valtion omalla alueella.

1.6

ETSK suosittaa, että toisen jalostusasteen elintarvikkeet (jotka eivät kuulu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen liitteen I soveltamisalaan) mainittaisiin erikseen 5 artiklassa tukikelpoisina tuotteina. Komitea pyytää niin ikään, että kalastus- ja vesiviljelytuotteiden nimenomainen sulku tukikelpoisten tuotteiden ulkopuolelle poistetaan.

1.7

ETSK katsoo, että viinin menekinedistämiseen tulisi voida saada EU:n tukea paitsi silloin, kun kyseiseen ohjelmaan liittyy jokin toinen elintarvike, myös silloin, kun ohjelma liittyy maaseutumatkailuhankkeeseen.

1.8

ETSK katsoo, että EU:n tuki unionin oppilaitoksissa oleville lapsille tarkoitetun maidon menekinedistämiseen tulisi nostaa enimmillään 60 prosenttiin kuluista, kuten on hedelmien ja vihannesten kohdalla.

1.9

ETSK pyytää, että säilytetään jäsenvaltioille asetettu velvoite rahoittaa 30 prosenttia menekinedistämiskampanjoiden kuluista. Muutoin monilla potentiaalisilla ehdokkailla ei ole tarvittavia varoja menekinedistämisohjelmien toteuttamiseen. ETSK painottaa, että kaikkien jäsenvaltioiden ammattialajärjestöillä on oltava samat mahdollisuudet saada tukea omien maatalouselintarvikkeidensa menekinedistämiseen.

1.10

ETSK suosittaa, että organisaatioiden esittämät EU-tukihakemukset toimitetaan yhteen osoitteeseen komissiolle ja että ennen kuin komissio tekee päätöksen, se lähettää kutakin hakemusta koskevat tiedot sille jäsenvaltiolle, josta hakemuksen tehnyt organisaatio on.

1.11

ETSK suosittelee, että menekinedistämisohjelmien valmisteluun ja seurantaan liittyviä hallinnollisia menettelyjä yksinkertaistetaan muun muassa vähentämällä komission pyytämien selvitysten lukumäärää. Hallinnollisen taakan keventäminen on erityisen tärkeää. Joustavuutta on lisättävä, jotta ohjelmat voidaan mukauttaa muuttuviin markkinaolosuhteisiin täytäntöönpanovaiheessa. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi olisi vähennettävä ohjelmien esittämisvaiheessa pyydettyjen yksityiskohtaisten tietojen määrää. (1)

2.1

Maataloustuotteiden menekinedistämisen tukipolitiikka on tarpeen Euroopan maatalouden menestyksen varmistamiseksi. Maatalous- ja elintarvikealan ammattilaiset joutuvat kilpailemaan yhä kovemmin säilyttääkseen asemansa Euroopan ja maailman markkinoilla.

2.2

Asetuksella (EY) N:o 3/2008 mahdollistettiin menekinedistämistoimien toteuttaminen Euroopan unionin tuella. Siinä vahvistetut mekanismit ovat osoittautuneet globaalin talouden haasteisiin paremmin soveltuviksi kuin aiempi, asetuksilla (EY) N:o 2702/1999 ja 2826/2000 perustettu järjestelmä. Asetuksen (EY) N:o 3/2008 mukaisesti toteutetuissa menekinedistämiskampanjoissa nostettiin etusijalle Euroopan unionin maatalouselintarvikkeiden laatu, ravintoarvo ja turvallisuus ja kiinnitettiin huomiota myös muihin näiden tuotteiden ominaisuuksiin ja etuihin, kuten valmistustapoihin, merkintöihin, eläinten hyvinvointiin ja ympäristön kunnioittamiseen. Mahdollisia menekinedistämistoimia olivat mainoskampanjat, myyntitiloissa tapahtuva menekinedistäminen, suhdetoimintakampanjat, osallistuminen näyttelyihin ja messuille jne. EU rahoitti vuosina 2000–2012 yhteensä 552:ta menekinedistämisohjelmaa.

2.3

Asetukseen (EY) N:o 3/2008 perustuvasta maataloustuotteiden menekinedistämisen tukijärjestelmästä saadut kokemukset ovat kuitenkin jo osoittaneet järjestelmän rajat, sillä talous- ja finanssikriisin varjostamassa tilanteessa on välttämätöntä ottaa käyttöön enemmän keinoja ja kohdentaa menekinedistämistoimet aiempaa tarkemmin.

2.4

Tarkasteltavana olevaa ehdotusta edelsivät ”Vihreä kirja maataloustuotteita koskevasta tiedotuksesta ja menekinedistämisestä: eurooppalainen korkean lisäarvon strategia eurooppalaisten makujen menekin edistämiseksi” (COM(2011) 436 final) ja ”Komission tiedonanto maataloustuotteita koskevasta tiedotuksesta ja menekinedistämisestä: eurooppalainen korkean lisäarvon strategia eurooppalaisten makujen menekin edistämiseksi” (COM(2012) 148 final). Euroopan talous- ja sosiaalikomitea on antanut lausunnot molemmista asiakirjoista. (2) Komitea on hyvillään siitä, että komissio on ottanut laajalti huomioon ETSK:n lausunnoissa esitetyt päätelmät ja suositukset erityisesti määrärahojen korottamisesta ja hallinnollisen menettelyn yksinkertaistamisesta.

2.5

Ehdotuksen toinen tavoite on luoda eurooppalainen menekinedistämisstrategia, joka mahdollistaisi toimien kohdentamisen nykyistä tarkemmin. Strategian puitteissa olisi lisättävä kolmansiin maihin suunnattuja ohjelmia sekä usean jäsenvaltion ohjelmia (jotka ovat usean jäsenvaltion organisaatioiden ehdottamia) ja paikattava sisämarkkinoilla ilmenevä puute eli se, että kuluttajien tietämys eurooppalaisten maataloustuotteiden laadusta on hyvin suppea. Vuosina 2010 ja 2011 vain 30 prosenttia tiedotus- ja menekinedistämistoimiin suunnatuista menoista oli kohdennettu kolmansien maiden markkinoille, vaikka näillä markkinoilla on huomattavaa kasvupotentiaalia. Lisäksi vain 14 prosenttia eurooppalaisista tunnistaa suojatulla alkuperänimityksellä (SAN) tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä (SMM) varustettujen tuotteiden tunnukset.

2.6

Ehdotuksen mukaan tuen kokonaissummaa olisikin kasvatettava tuntuvasti ja hankkeet olisi arvioitava vain Euroopan komission tasolla ilman että jäsenvaltiot tekevät ensin alustavan arvion.

2.7

Muita merkittäviä uutuuksia ehdotuksessa ovat mahdollisuus tietyin edellytyksin mainita tuotteiden alkuperä ja tavaramerkki, tuottajaorganisaatioiden lukeminen mukaan tuensaajiin ja tukikelpoisten tuotteiden valikoiman laajentaminen.

3.1.1

Yksi tulevalle menekinedistämisstrategialle ilmoitetuista tavoitteista on kolmansissa maissa toteutettavien toimien tukeminen nykyistä enemmän. Tavoite on kiistatta perusteltu, sillä näille uusille, suuren kasvupotentiaalin markkinoille on mahdollista viedä suuri osa Euroopan tuotannosta, mikäli kolmansien maiden kuluttajat saadaan vakuuttuneiksi eurooppalaisten maatalouselintarvikkeiden erityiseduista. Tämä strateginen tavoite ei kuitenkaan saisi heikentää menekinedistämistoimintaa sisämarkkinoilla, missä eurooppalaiset maatalouselintarvikkeet joutuvat myös kilpailemaan yhä kovemmin tuontituotteiden kanssa. Tavoite, jonka mukaan 75 prosenttia arvioiduista menoista käytettäisiin unionin maataloustuotteita koskevien tiedotus- ja menekinedistämistoimien toteuttamiseen kolmansissa maissa (johdanto-osan 8 kappale), vaikuttaa suhteettomalta ja liialliselta Euroopan maatalouden todellisten haasteiden valossa. Tasapainoisempi tavoite olisi käyttää tähän 50 prosenttia menoista.

3.1.2

Tuontituotteiden hinnat ovat usein alhaisempia kuin eurooppalaisten tuotteiden hinnat paitsi alempien sosioekonomisten kulujen vuoksi myös siksi, että elintarvikkeiden turvallisuuteen ja jäljitettävyyteen sekä työntekijöiden terveyteen ja turvallisuuteen liittyvät tuotantovaatimukset eivät ole yhtä tiukkoja. Suuri osa jäsenvaltioiden kuluttajista ei kuitenkaan tiedosta eurooppalaisten maatalouselintarvikkeiden ”kokonaislaatua” (3), kuten ehdotuksessa todetaankin. Onkin syytä panostaa vähintään yhtä paljon eurooppalaisten tuotteiden menekinedistämiseen sisämarkkinoilla kuin kolmansien maiden markkinoilla. Tämä on sitäkin tärkeämpää, kun otetaan huomioon, että useimmilla eurooppalaisilla on – toisin kuin valtaosalla kolmansien maiden asukkaista – varaa maksaa näiden tuotteiden erityiseduista eli jatkaa niiden ostamista vakuututtuaan niiden eduista. EU:hun tuodaan väistämättä yhä enemmän halpoja tuotteita kolmansista maista globalisaation seurauksena ja johtuen kriisin vaikutuksista suureen osaan Euroopan väestöstä.

3.1.3

EU:n yleiset säännöt kieltävät yhden ainoan jäsenvaltion tuotteiden menekinedistämisen, koska toimintaa voitaisiin pitää protektionistisena. Tämä on loogista, koska sisämarkkinoilla ei saisi olla esteitä. Näyttää kuitenkin siltä, että sääntöön tulisi sallia poikkeuksia tietyissä perustelluissa tapauksissa. Näin on esimerkiksi silloin, kun tietyt Euroopan yhdentymisen tavoitteet ovat vaarassa: tällainen on esimerkiksi tasapainoisen alueellisen kehittämisen tavoite. Pelkät markkinavoimat johtavat joskus tilanteeseen, jossa jäsenvaltion kotimainen tuotanto korvataan toisesta jäsenvaltiosta tuoduilla tuotteilla, jolloin yhden maan maatalous menestyy toisen maan maatalouden kustannuksella. Tästä syystä olisi komitean mielestä perusteltua sallia poikkeustilanteissa tapauskohtaisesti ja tarkasti määriteltyjen kriteerien perusteella tietyn jäsenvaltion maataloustuotteiden menekinedistäminen sen omilla markkinoilla tai jopa tukea sitä.

3.1.4

Euroopan unionin ensisijaisia tavoitteita ovat tasapainoinen alueellinen ja sosiaalinen kehitys sekä elintarvikkeiden toimitusvarmuus. Kehitys on kuitenkin hyvin kaukana tasapainoisesta, eikä tilanne ole paranemassa. Toisaalta elintarvikkeiden toimitusvarmuuden aste on useissa jäsenvaltioissa laskenut jopa huolestuttavan rajan alapuolelle: esimerkiksi Slovakiassa omavaraisuusaste on vain 47 prosenttia. Tehokas maatalous on mainittujen kahden tavoitteen saavuttamisen eittämätön edellytys, eikä maatalous voi toimia asianmukaisesti, ellei tuotteille ole riittävästi menekkiä. Maatalouden taantuminen tietyissä jäsenvaltioissa liittyy suoraan kotimaisten maatalouselintarvikkeiden myynnin vähenemiseen kotimaanmarkkinoilla. Tähän on monia syitä, mutta maatalouden uusi nousu edellyttää muun muassa tiedotuskampanjoita, jotka on suunnattu oman maan kuluttajille ja joissa jaetaan tietoa kotimaisten tuotteiden eduista.

3.1.5

Luotettavien indikaattorien mukaan kotimaisten tuotteiden ostamisen väheneminen tietyissä jäsenvaltioissa ei johdu aina tuontituotteiden paremmasta laatu–hinta-suhteesta, vaan siihen voi liittyä muita tekijöitä. Esimerkiksi Keski-Euroopan entisissä kommunistisissa maissa suurimmat kauppaketjut ovat Länsi-Euroopasta peräisin olevia kaupallisia yrityksiä, joilla on luonnostaan erityissuhteet niiden maiden tavarantoimittajiin, joissa ne ovat ennen toimineet ja joissa niiden käyttämät uusiin maihin tehtävien hankintojen tukkumyymälät usein sijaitsevat.

3.2.1

Johdanto-osan 6 kappaleessa ja komission julkaisemissa virallisissa tiedotteissa todetaan, että menekinedistämisjärjestelmä avataan vastedes kaikille EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen liitteeseen I kuulumattomille maatalousperäisille elintarvikkeille (toisen jalostusasteen maataloustuotteet), jotka ovat tukikelpoisia eurooppalaisissa laatujärjestelmissä (esim. suklaa, makeiset, olut jne.). Tämä on yksi uuden järjestelmän merkittävimmistä uutuuksista. Ehdotuksen 5 artiklassa, jossa käsitellään tukikelpoisia tuotteita ja aiheita, ei kuitenkaan mainita tätä, sillä siinä tukikelpoisiksi tuotteiksi määritellään vain liitteessä I mainitut maataloustuotteet ja elintarvikkeet sekä viini ja alkoholijuomat. Tämä on ongelmallista: säännösten sisältö ei ole selvä.

3.2.2

Tukikelpoisista tuotteista ainoastaan viinin tiedotus- ja menekinedistämistoimien tukemiselle on asetettu ehtoja. Ehtona on se, että samaan aikaan edistetään myös jonkin toisen tuotteen menekkiä. Tämä selittyy sillä, että unionissa tuotettuja viinejä koskeva tiedotus ja menekinedistäminen on yksi YMP:n mukaisten viinialan tukiohjelmien perustoimenpiteistä yhteisen markkinajärjestelyn puitteissa. Kuitenkin se, että kalastus- ja vesiviljelytuotteet, joiden seuraksi tietyt viinit luontaisesti sopivat, suljetaan sallittujen tuotteiden ulkopuolelle, kyseenalaistaa periaatteen, jonka mukaan viinin menekkiä edistetään yhdessä muiden elintarvikkeiden kanssa. ETSK pyytää, että 5 artiklassa mainittu kalastus- ja vesiviljelytuotteita koskeva poikkeus poistetaan.

3.2.3

Toisaalta eurooppalaiset viinit joutuvat käymään erityisen kovaa kilpailua ”uuden maailman” viinien kanssa, minkä seurauksena tuotanto on vähentynyt Euroopan maissa ja lisääntynyt muun muassa Chilessä, Argentiinassa, Etelä-Afrikassa, Yhdysvalloissa ja jopa Kiinassa. Tähän on monia syitä, mutta yleisesti tuontiviineihin liittyy alhaisempi hinta, vähemmän ”muita” etuja (erittäin vähän maantieteellisiä merkintöjä, ei virallista laadunvalvontaa, selvästi vähemmän vuosikertaan tai tuotantoalueeseen liittyviä ominaisuuksia, rajoitettu viinilajikemäärä jne.) ja hyvin mittava menekinedistämistoiminta. Lisäksi kolmansien maiden tuottajien kyky toimittaa säännöllisesti ja riittäviä määriä tuotteita, joiden aistinvaraiset ominaisuudet pysyvät muuttumattomina ja joiden hinta on kiinnostava, houkuttelee suuria kauppaketjuja, jotka etsivät tällaisia toimittajia. Euroopan viiniala, joka on paljon monimuotoisempi, ei pysty yhtä helposti vastaamaan tällaisiin vaatimuksiin.

3.2.4

Eurooppalaisia laatuviinejä koskevia tiedotus- ja menekinedistämistoimia on siis lisättävä, jotta potentiaaliset kuluttajat tuntisivat niiden kilpailuedut. Jos eurooppalaisten viinien menekinedistämisen tukemiselle joudutaan asettamaan ehtoja edellä esitetyistä syistä (kohta 3.2.2), komitea suosittelee, että toisen maataloustuotteen samanaikaisen menekinedistämisen rinnalle otetaan toinenkin vaihtoehto. Se mahdollistaisi viinien menekinedistämisen kytkemisen maaseutumatkailutoimintaan. Tällainen viinien menekinedistämistapa on osoittautunut tehokkaaksi useissa Keski-Euroopan maissa.

3.2.5

Kumpaakin alaa hyödyttävää kytköstä maaseutumatkailuun voidaan laajentaa kaikkiin maanviljelyn ja karjankasvatuksen sekä kalastuksen ja vesiviljelyn tuotteisiin synergian maksimoimiseksi ja maaseutu- ja rannikkoalueiden tulonlähteiden monipuolistamiseksi.

3.3.1

Asetuksella (EY) N:o 3/2008 perustetussa järjestelmässä jäsenvaltioiden kansalliset viranomaiset esivalitsivat kahdesti vuodessa kampanjat, jotka voisivat saada unionin tukea. Saadut ehdotukset toimitettiin sen jälkeen Euroopan komissiolle, joka valitsi tuensaajat. Tarkasteltavana olevassa ehdotuksessa menettelyä yksinkertaistetaan valitsemalla ohjelmat yhdessä paikassa: komissio tekee valinnan kerran vuodessa. Tämä yksinkertaistaa kiistatta hallinollista menettelyä. Yhden jäsenvaltion ohjelmien hallintovastuu jaetaan kuitenkin edelleen jäsenvaltioiden kanssa sen jälkeen, kun komissio on tehnyt valinnan.

3.3.2

ETSK suosittaa, että organisaatioiden esittämät EU-tukihakemukset toimitetaan yhteen osoitteeseen komissiolle ja että ennen kuin komissio tekee päätöksen, se lähettää kutakin hakemusta koskevat tiedot sille jäsenvaltiolle, josta hakemuksen tehnyt organisaatio on.

3.3.3

Entisessä järjestelmässä Euroopan unioni saattoi rahoittaa puolet kampanjan kuluista. Kampanjan alulle panneen ammattialajärjestön tuli rahoittaa vähintään 20 prosenttia kuluista, ja kansallisten viranomaisten tuli rahoittaa loput. (4) Tietyissä tapauksissa (esimerkiksi Euroopan koululaisille tarkoitettujen hedelmien ja vihannesten menekinedistämisessä) Euroopan unionin rahoitusosuus voitiin nostaa 60 prosenttiin kuluista.

3.3.4

Asetusehdotuksen mukaisessa järjestelmässä rahoitusvastuun jakavat vain ehdotuksen tehneet organisaatiot ja Euroopan unioni. Kansallisilla viranomaisilla ei siis olisi enää velvoitetta (eikä mahdollisuutta) osallistua ohjelmien kulujen rahoittamiseen.

3.3.5

Unionin rahoitusosuus voi olla 50 prosenttia ohjelman kuluista tai 60 prosenttia, jos kyseessä on usean jäsenvaltion ohjelma, yhteen tai useampaan kolmanteen maahan suunnattu ohjelma tai hedelmiin ja vihanneksiin liittyvä tiedotus- ja menekinedistämistoimi, joka on suunnattu unionin oppilaitoksissa oleville lapsille.

3.3.6

ETSK on hyvillään siitä, että mahdollisuuksia saada EU:lta rahoitusosuus, joka vastaa 60:tä prosenttia ohjelman kuluista, on lisätty. Ehdotuksen tehneen organisaation rahoitusosuus on kuitenkin automaattisesti suurempi kuin aiemmassa järjestelmässä, koska kansalliset viranomaiset eivät voi enää osallistua. Tämä varmasti lannistaa vähävaraisempia organisaatioita ja johtaa siihen, että suhteellisen varakkaat organisaatiot voivat hyödyntää tiedotus- ja menekinedistämistoimien tukijärjestelmää aiempaa enemmän.

3.3.7

ETSK:n mukaan olisikin toivottavaa, että kansallisilla viranomaisilla säilyisi mahdollisuus osallistua menekinedistämistoimien kulujen rahoittamiseen (30 prosentin rajaan asti) ainakin niissä tapauksissa, joissa jäsenvaltiot osallistuvat ohjelmien hallintoon (yhden jäsenvaltion ohjelmat).

3.3.8

Samoin olisi suotavaa, että EU:n suurempi rahoitusosuus (60 prosenttia kuluista) olisi mahdollinen myös unionin oppilaitoksissa oleville lapsille tarkoitettua maitoa koskevissa tiedotus- ja menekinedistämistoimissa. Nykylapset tarvitsevat terveelliseen ja tasapainoiseen ravitsemukseen hedelmien ja vihannesten lisäksi myös enemmän maitoa ja maitotuotteita.