|
25.6.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 179/33 |
Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 50 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu muutoshakemuksen julkaiseminen
2013/C 179/09
Tämä julkaiseminen antaa oikeuden vastustaa muutoshakemusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 51 artiklassa tarkoitetulla tavalla (1).
MUUTOSHAKEMUS
Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta annettu
NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 510/2006 (2)
9 ARTIKLASSA TARKOITETTU MUUTOSHAKEMUS
”SELLES-SUR-CHER”
EY-N:o: FR-PDO-0117-0976-26.01.2012
SMM ( ) SAN ( X )
1. Eritelmän kohta (kohdat), jota (joita) muutos koskee
|
— |
|
Tuotteen nimi |
|
— |
☒ |
Tuotteen kuvaus |
|
— |
|
Maantieteellinen alue |
|
— |
☒ |
Alkuperätodisteet |
|
— |
☒ |
Tuotantomenetelmä |
|
— |
☒ |
Yhteys maantieteelliseen alueeseen |
|
— |
☒ |
Merkinnät |
|
— |
☒ |
Kansalliset vaatimukset |
|
— |
|
Muuta (täsmennettävä) |
2. Muutoksen (muutosten) tyyppi
|
— |
|
Yhtenäisen asiakirjan tai yhteenvedon muutos |
|
— |
☒ |
Rekisteröidyn SAN:n tai SMM:n eritelmän muutos, kun yhtenäistä asiakirjaa tai yhteenvetoa ei ole julkaistu |
|
— |
|
Eritelmän muutos, joka ei edellytä julkaistun yhtenäisen asiakirjan muutosta (asetuksen (EY) N:o 510/2006 9 artiklan 3 kohta) |
|
— |
|
Eritelmän väliaikainen muutos, joka johtuu viranomaisten asettamista pakollisista terveys- tai kasvinsuojelutoimista (asetuksen (EY) N:o 510/2006 9 artiklan 4 kohta) |
3. Muutos (muutokset)
3.1 Luku 2: Tuotteen kuvaus
|
— |
Lisäaineita koskevan lainsäädännön kehittymisen johdosta ilmaisu ”kasviperäinen tuhka” on korvattu ilmaisulla ”kasviperäinen hiili”. |
|
— |
Juuston koon muutos: Juuston muotoa on täsmennetty (noin 10 cm > 9 cm) vastaamaan paremmin muotin kokoa. |
Juuston kuvausta on täydennetty. Juuston väri on pääosin jokseenkin yhtenäisen tuhkanharmaa. Norsunluun valkoinen leikkauspinta on kiilloton, sileä ja yhtenäinen, ja massassa kiinni oleva kuori on ohut ja tasainen. Tuoreen vuohenjuuston tuoksu kehittyy kypsytyksen aikana saaden sienimäisemmän ja selvästi vuohenjuustolle tyypillisen vivahteen. Rakenne on tuore ja suussa sulava, ja maku on tasapainoisesti samalla kertaa suolainen, hapan ja katkera. Ilmaisu ”pehmeä juusto” on poistettu, koska se ei sovellu vuohenjuuston valmistukseen (kyseessä on maitohappovalmiste). Myös viittaus enemmän tai vähemmän siniseen pintahomekasvustoon poistetaan, koska se koskee ainoastaan tilalla tuotettuja ja vähimmäiskypsytysaikaa pidempään kellarikypsytettyjä juustoja, joiden osuus tuotannosta on nykyisin äärimmäisen pieni.
Kuiva-aineen kokonaispainoksi on täsmennetty 55 g juustoa kohden.
3.2 Luku 4: Tekijät, jotka osoittavat, että juusto on peräisin maantieteelliseltä alueelta
|
— |
Jäljitettävyys: Alkuperän varmistamiseksi kaikkien toimijoiden on ilmoitettava tuotetut määrät, ja heidän on noudatettava järjestelmää, jolla voidaan seurata tuotteen vaiheita tuotannosta kaupan pitämiseen asti. |
3.3 Luku 5: Tuotantomenetelmä
Tuotteen ja sen tuotantoalueen välisen yhteyden osoittamiseksi eräitä eritelmän kohtia on muutettu.
5.1:
|
— |
Katraan uudistamiseen tarkoitetut kuttukilit kasvatetaan 80-prosenttisesti maantieteellisellä alueella terveysriskien välttämiseksi ja ympäristöön sopeutuneen geneettisen perimän edistämiseksi; |
|
— |
vuohet kuuluvat Alpine- tai Saanen-rotuihin tai niiden risteytyksiin, koska nämä rodut ovat jo pitkään sopeutuneet alueen oloihin; |
|
— |
siittäminen normaalin siitoskauden ulkopuolella mahdollistaa tuotannon tasaamisen ajallisesti tuotteen laatua vaarantamatta; |
|
— |
vuohta kohti käytettävissä oleva tila kuttulassa on vähintään 1,5 m2; |
|
— |
vähintään 75 % rehusta on peräisin alueelta, mikä vastaa vuodessa keskimäärin vähintään 825 kg:aa kuiva-ainetta; |
|
— |
rehuannos sisältää vähintään 550 kg korsirehun kuiva-ainetta; tämän varmistamiseksi rehualaksi vuohta kohden on vahvistettu 1 000 m2; |
|
— |
käytettävän rehun valvomiseksi eritelmään on lisätty luettelo maantieteelliseltä alueelta peräisin olevista sallituista rehuista; |
|
— |
paalirehun käyttö on rajoitettu 350 kg:aan kuiva-aineesta vuodessa vuohta kohden, ja paalirehun kuiva-ainepitoisuuden on oltava vähintään 50 %; |
|
— |
nurmi- ja maissisäilörehun käyttö on sallittua 31 päivänä joulukuuta 2014 asti; |
|
— |
täydennysrehua koskevia täsmennyksiä on lisätty; |
|
— |
muuntogeenisten organismien käyttö on kielletty. |
5.2:
|
— |
Maidon hapattaminen ennen juoksettamista on sallittua. Sillä voidaan parantaa maidon soveltuvuutta juuston valmistukseen ja korostaa sen aromaattisia ominaisuuksia; |
|
— |
juoksettumisaika on 18–48 tuntia alle 25 °C:ssa juustomassan maitohappopitoisuuden varmistamiseksi; |
|
— |
juustomassan leikkaaminen on sallittua; |
|
— |
hera poistetaan käsin tai pumppaamalla (esivalitus kankaan läpi on kielletty); |
|
— |
jäädytetyn juustouman lisäämisedellytykset on täsmennetty; |
|
— |
sallitut ainesosat ovat juoksete, kasviperäinen hiili, hapate, kalsiumkloridi ja suola; |
|
— |
muotista poistaminen tapahtuu 18–48 tunnin kuluttua siitä, kun juustomassa on laitettu muottiin; |
|
— |
muotin määritelmässä täsmennetään sen koko ja kulmat (muotti säilyy ennallaan); |
|
— |
juoksettumisen ja muotista poistamisen välinen aika on 44–72 tuntia; |
|
— |
maininta tilalla tapahtuneesta valmistuksesta sallitaan, mikäli maito jalostetaan alle 24 tunnin kuluessa ensimmäisestä lypsystä eikä massaan lisätä jäädytettyä juustoumaa; |
|
— |
kypsyttäjän on kuljetettava juustot plus-asteisessa alle 10 °C:een lämpötilassa. |
3.4 Luku 6: Tekijät, jotka osoittavat yhteyden maantieteelliseen alkuperään
Luku on muotoiltu uudelleen jakamalla se kolmeen osaan.
Lukua on täydennetty mainitsemalla seuraavat tekijät tai korostamalla niitä:
|
— |
Voimakkaan vuohitalouden kehittyminen karussa maatalousympäristössä; |
|
— |
alueen monimuotoisuus, joka mahdollistaa monipuolisen rehuntuotannon; |
|
— |
maitohappokäymisen historialliset perusteet; |
|
— |
kypsyttäjien merkitys juuston muodon vakiintumisessa. |
Luvussa esitetään Selles-sur-Cher -juuston tärkeimmät ominaisuudet.
Luvussa osoitetaan alueen luonnollisten tekijöiden ja juuston erityisluonteen väliset yhteydet.
3.5 Luku 7: Valvontaelimen viitetiedot
Luku on päivitetty ottaen huomioon INAO:n uudistus, jonka mukaisesti ryhmän valitsema varmennuselin on Qualisud.
3.6 Luku 8: Merkinnät
EU:n SAN-tunnuksen merkitseminen etikettiin on pakollista.
3.7 Luku 9: Kansalliset vaatimukset
Luvussa esitetään taulukko valvontasuunnitelman tärkeimmistä osista.
YHTENÄINEN ASIAKIRJA
Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta annettu
NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 510/2006 (3)
”SELLES-SUR-CHER”
EY-N:o: FR-PDO-0117-0976-26.01.2012
SMM ( ) SAN ( X )
1. Nimi
”Selles-sur-Cher”
2. Jäsenvaltio tai kolmas maa
Ranska
3. Maantaloustuotteen tai elintarvikkeen kuvaus
3.1 Tuotelaji
|
Luokka 1.3 |
Juustot |
3.2 Kuvaus 1 kohdassa nimetystä tuotteesta
Juusto on muodoltaan hieman kartiomainen litteä kiekko, jonka reunat ovat viistetyt. Sen halkaisija on noin 9 cm ja korkeus 3 cm. Maitohappokäymisellä valmistetun juuston pinnassa on kasviperäistä hiiltä.
Kuori on väriltään koko lailla yhtenäisen tuhkanharmaa. Norsunluun valkoinen leikkauspinta on kiilloton, sileä ja yhtenäinen, ja massassa kiinni oleva kuori on ohut ja tasainen. Tuoreen vuohenjuuston tuoksu kehittyy kypsytyksen aikana saaden sienimäisemmän ja selvästi vuohenjuustolle tyypillisen vivahteen. Rakenne on tuore, suussa sulava ja hyvin lievästi taikinamainen, ja maku on tasapainoisesti samalla kertaa suolainen, hapan ja katkera.
Täysin kuivunut juusto sisältää vähintään 45 grammaa rasvaa sadassa grammassa juustoa. Kuiva-aineen kokonaispainon on oltava vähintään 55 grammaa.
Kypsytysaika juoksettumisen jälkeen on vähintään 10 päivää.
3.3 Raaka-aineet (ainoastaan jalostetut tuotteet)
Selles-sur-Cher valmistetaan yksinomaan Alpine- tai Saanen-rotuihin tai niiden risteytyksiin kuuluvien vuohien täysrasvaisesta raakamaidosta. Vähintään 80 % katraan uudistamiseen tarkoitetuista kuttukileistä kasvatetaan maantieteellisellä alueella.
3.4 Rehu (ainoastaan eläinperäiset tuotteet)
Alueen ja tuotteen välisen tiiviin yhteyden varmistamiseksi maitoa tuottavien vuohien vuotuisesta keskimääräisestä kokonaisrehuannoksesta vähintään 75 % on peräisin alueelta, mikä vastaa vähintään 825 kg kuiva-ainetta.
Maitoa tuottavien vuohien vuotuinen kokonaisrehuannos sisältää vähintään 550 kg korsirehun kuiva-ainetta. Sallitut rehut on esitetty rehuluettelossa.
Rehuala on vähintään 1 000 m2 maitoa tuottavaa vuohta kohden. Se vastaa tilalla tuotetun rehun ja/tai ostetun rehun tuotantoon käytettyä alaa.
Paalirehun käyttö on sallittua, jos sen osuus on enintään 350 kg kuiva-aineesta vuodessa maitoa tuottavaa vuohta kohden. Paalirehun kuiva-ainepitoisuuden on oltava yli 50 %.
Maitoa tuottaville vuohille jaetun (hyvin typpi- ja/tai energiapitoisesta) rehutiivisteestä ja/tai kuivatusta rehusta koostuvan täydennysrehuannoksen kuiva-aineen osuus on enintään 550 kg vuodessa eläintä kohden. Siitä vähintään 275 kg tuotetaan 4 kohdassa määritellyllä maantieteellisellä alueella. Täydennysruokinnassa sallituista rehuaineista on laadittu luettelo.
Olkiin ja rehutiivisteisiin perustuva ruokinta sekä nurmi- ja maissisäilörehun käyttö on kielletty.
Nurmi- ja maissisäilörehun käyttö on sallittua 31 päivänä joulukuuta 2014 asti.
Siirtogeenisten kasvien viljely on kielletty kaikilla sellaisten tilojen pelloilla, jotka tuottavat alkuperänimityksellä ”Selles-sur-Cher” varustetun juuston valmistukseen tarkoitettua maitoa. Eläimiä saa ruokkia ainoastaan kasveilla ja geneettisesti muuntelemattomista tuotteista saadulla lisärehulla.
3.5 Erityiset tuotantovaiheet, joiden on tapahduttava yksilöidyllä maantieteellisellä alueella
Maidon tuotannon sekä juuston valmistuksen ja kypsytyksen on tapahduttava 4 kohdassa yksilöidyllä maantieteellisellä alueella.
3.6 Viipalointia, raastamista, pakkaamista jne. koskevat erityiset säännöt
Ei sovelleta
3.7 Merkintöjä koskevat erityiset säännöt
Kaupan pidettävä Selles-sur-Cher -juusto on aina varustettava etiketillä, jossa on oltava suojatun alkuperänimityksen nimi ”Selles-sur-Cher” merkittynä kirjaimin, joiden koko on vähintään kaksi kolmasosaa etikettiin suurimmalla kirjasinkoolla tehdyistä merkinnöistä. Etiketissä on myös oltava EU:n SAN-tunnus.
4. Maantieteellisen alueen tarkka rajaus
Maantieteellinen alue käsittää seuraavat kantonit:
|
|
Cherin departementti (18): Graçay, Lury-sur-Arnon, Vierzon II (seuraavat kunnat: Massay, Méry-sur-Cher, Saint-Hilaire-de-Court, Thénioux, Vignoux-sur-Barangeon); |
|
|
Indren departementti (36): Valançay, Issoudin Nord, Saint-Christophe-en-Bazelle, Vatan; |
|
|
Loir-et-Cherin departementti (41): Contres, Montrichard, Saint-Aignan, Mennetou-sur-Cher, Romorantin-Lanthenay Nord, Romorantin-Lanthenay Sud, Selles-sur-Cher. |
5. Yhteys maantieteelliseen alkuperään
5.1 Maantieteellisen alueen erityisyys
Solognen metsäalueen länsiosassa Tourainen, Berryn ja Solognen rajalla sijaitseva Selles-sur-Cher -alkuperänimityksen maantieteellinen alue kattaa laajan ylätasangon, jonka poikki kulkee itä-länsisuunnassa Cher-joen laakso.
Joen etelärannalla sijaitsee Boischaut’n alue ja pohjoisrannalla vanhan Gâtine tourangellen luonnonalueen eteläosa.
Gâtine tourangellen pengermät ovat muodostuneet Beaucen kalkkikivialustan päälle kertyneistä lietekerroksista. Laajojen aukeiden alueiden välissä kasvaa lehtometsiköitä, joissa harjoitetaan paljon karjataloutta.
Cher-joen laakson maaperä on muodostunut Tourainen keltaisesta tuffista. Laakson rinteillä ja sivulaaksoissa maatalous on paljolti suuntautunut viininviljelyyn.
Boischaut’n maaperä on kalkki- ja piikiveä, ja siinä esiintyy myös ylätasankojen lietemaata. Maatalous on paljolti suuntautunut sekaviljelyyn ja karjatalouteen.
Vuohenkasvatus juurtui näiden alueiden karuille ja vaikeakulkuisille laitamille jo ammoin, ja se on nykyisin yksi harvoista keinoista hyödyntää maastoa, jossa ei juurikaan harjoiteta viljan- tai viininviljelyä.
Vuohitalouden kehittymistä on edistänyt myös Cher-joen laakson perinteinen asema tärkeänä väylänä itä-länsisuunnassa sekä ihmisten liikkumisen (juustonvalmistuksen ja siihen liittyvän osaamisen leviäminen) että kauppavirtojen (Nantes–Lyon) suhteen.
Tuotantoalueella vallitsee valtamerellinen sekailmasto, jossa mannerilmaston vaikutus vahvistuu vähitellen lännestä itään edettäessä. Vuoden keskimääräinen sademäärä vaihtelee välillä 650–750 mm, ja sateet jakautuvat tasaisesti ympäri vuoden. Lämpötilat ovat lauhkeita, ja talvi- ja kesälämpötilojen välillä on melko tuntuva ero (keskilämpötila tammikuussa 4,8 °C ja heinäkuussa 18,9 °C). Leudot talvet ja harvoin liian kuivat kesät mahdollistavat monien vilja- ja rehukasvilajien viljelyn vuohien rehuntarpeen täyttämiseksi.
Selles-sur-Cher oli alun perin useimmiten naisten kotona valmistama juusto. Sen valmistukseen käytettiin maitohappokäymiseen perustuvaa ajallisesti joustavaa menetelmää, joka sopi hyvin yhteen maatilan muiden töiden ja perhe-elämän asettamien vaatimusten kanssa.
Juusto varastoitiin kypsytystä varten maatilan yhteydessä yleensä pohjoissuunnassa sijaitsevaan ulkokellariin. Laadun säilyminen kypsytyksen aikana turvattiin käyttämällä aluksi tuhkaa ja sittemmin jauhettua puuhiiltä, joka sekoitettiin suolan kanssa.
1800-luvun lopussa siipikarjatuotteiden myyjät (coquetiers) kiersivät säännöllisesti tiloilla keräämässä myyntiin munia ja siipikarjaa mutta myös juustoja. Eräät heistä erikoistuivat juustoihin ja ryhtyivät keräämään tuoreita juustoja päällystääkseen ne tuhkalla ja kypsyttääkseen niitä myyntiä varten.
Selles-sur-Cher oli näiden juustojen tärkein keräily-, kypsytys- ja jälleenmyyntikeskus, jonka mukaan juusto sittemmin nimettiin.
1900-luvun alussa vuohenjuustojen tuotanto lisääntyi vähitellen teollisuuskeskuksiin (Tours, Blois, Vierzon, Châteauroux, Paris, Lyon jne.) tapahtuvien toimitusten myötä. Vuohenmaitotuotteiden tuotannon kasvu tapahtui rinta rinnan kasvatusmenetelmien (pihatot, lypsykoneet, Alpine- ja Saanen-rotujen käyttö paikallisten kantojen parantamiseen) ja tautien ehkäisemisessä ja eläinlääkinnässä käytettyjen menetelmien (loistentorjunta, antibiootit) kehittymisen kanssa. Tämän seurauksena (suoramyyntiä harjoittavat tai tuotteita kypsyttäjille toimittavat) alan tuottajat niin meijereissä kuin tiloillakin erikoistuivat nopeasti ja alkoivat perustaa osuustoiminnallisia meijereitä.
Valvottu alkuperänimitys ”Selles-sur-Cher” hyväksyttiin sittemmin 21 päivänä huhtikuuta 1975 annetulla asetuksella.
5.2 Tuotteen erityisyys
Selles-sur-Cher on täysrasvaisesta vuohen raakamaidosta maitohappokäymisen avulla kevyesti juoksettamalla valmistettu juusto.
Juuston pintaan hierotaan suolaa ja kasviperäistä hiiltä. Kypsytysaika juoksettumisen jälkeen on vähintään 10 päivää.
Selles-sur-Cher erottuu muista juustoista seuraavien ominaisuuksien perusteella:
|
|
tyypillinen hieman kartiomainen muoto, |
|
|
norsunluun valkoinen, kiilloton, sileä ja yhtenäinen sisus |
|
|
maitohappokäymisestä johtuva maku, joka muuttuu hitaasti miedommaksi kypsytyksen aikana |
|
|
pinnassa oleva tuhkakerros, joka antaa kuorelle kypsytyksen myötä tuhkanharmaasta sinertävänharmaaksi muuttuvan värin. Kuori muodostuu pääosin Geotrichum-sienestä ja hiivoista. |
5.3 Syy-seuraussuhde, joka yhdistää maantieteellisen alueen seuraaviin: tuotteen laatu tai ominaisuudet (kun kyseessä SAN) tai tuotteen erityislaatu, maine tai muut ominaisuudet (kun kyseessä SMM)
Vähäisen maatalouspotentiaalin alueilla vuohesta on hyvin nopeasti tullut ”köyhän lehmä”, joka mahdollistaa karun maaston hyödyntämisen.
Solognen länsiosan ja Cher-joen laakson hiekkainen ja hiekan- ja savensekainen maaperä sekä alueen ilmasto ovat johtaneet myös vuohien ravinnon perustan muodostavan kuivarehun tuotantoon perustuvan erityisen rehujärjestelmän kehittymiseen. Sen ohella mahdollisuus hyödyntää maatalouden kannalta vähämerkityksisiä niittyjä (esim. Fouzonin kosteat tasangot) on synnyttänyt elinvoimaisen vuohituotannon muuhun tuotantoon huonosti soveltuvilla alueilla. Ala kukoistaa edelleen näillä alueilla, jotka eivät ole kiinnostavia muunlaisen maataloustoiminnan, kuten viljan- ja viininviljelyn kannalta.
Katraiden perinteinen ruokinta nurmirehulla perustuu eritelmään sisältyvään vaatimukseen omavaraisuudesta rehutaloudessa. Valitsemalla ympäristöön ja ruokintaolosuhteisiin sopeutuneen vuohikannan, joka antaa juuston valmistukseen soveltuvaa laadukasta maitoa, kasvattajat varmistavat, että juustomestarit voivat hyödyntää ruokinnasta ja maidon sisältämästä mikrobikasvustosta johtuvia erityispiirteitä. Tässä suhteessa osaamisen takeina ovat omavarainen rehutalous, rehuannoksen vähimmäiskuitupitoisuuden noudattaminen (selluloosapitoisuus) ja katraan uudistamiseen tarkoitettujen kuttukilien kasvatus maantieteellisellä alueella (geneettisen perimän hoitaminen).
Juuston standardimuoto on kehittynyt yhteistyössä kypsyttäjien kanssa. Selles-sur-Cher on maitohappokäymisellä valmistetuksi juustoksi melko suurikokoinen. Perinteisesti käytetty (pohjallinen) muotti, juoksettumisaika (18–48 tuntia alle 25 °C:ssa) ja valutus muoteissa saavat aikaan sen, että kypsytyksen alkaessa juustouma on suhteellisen kosteaa.
Alussa juuston säilyvyyttä kellareissa ja kuivaushuoneissa parannettiin päällystämällä se tuhkalla. Nykyisin kasviperäinen hiili ja suola muodostavat yhdessä kuoren pinnan mikrobikasvuston kanssa kokonaisuuden, joka sääntelee vuorovaikutusta kypsytyskellarin tasaisesti suhteellisen korkean lämpötilan kanssa. Tämä vaikuttaa osaltaan juustomassan rakenteeseen ja aromien kehittymiseen.
Eritelmän julkaisutiedot
(Asetuksen (EY) N:o 510/2006 (4) 5 artiklan 7 kohta)
https://www.inao.gouv.fr/fichier/CDCSelles-sur-Cher.pdf
(1) EUVL L 343, 14.12.2012, s. 1.
(2) EUVL L 93, 31.3.2006, s. 12. Korvattu asetuksella (EU) N:o 1151/2012.
(3) Korvattu asetuksella (EU) N:o 1151/2012.
(4) Katso alaviite 3.