Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 50 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu hakemuksen julkaiseminen

2013/C 155/03

Tämä julkaiseminen antaa oikeuden vastustaa hakemusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 51 artiklassa tarkoitetulla tavalla (1).

YHTENÄINEN ASIAKIRJA

Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta annettu  (2)

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 510/2006

”ISTARSKI PRŠUT”

EY-Nro: HR-PDO-0005-01041-04.10.2012

SMM ( ) SAN ( X )

1.   Nimi

”Istarski pršut”

2.   Jäsenvaltio tai kolmas maa

Kroatian tasavalta

3.   Maataloustuotteen tai elintarvikkeen kuvaus

3.1   Tuotetyyppi

3.2   Kuvaus 1 kohdassa nimetystä tuotteesta

”Istarski pršut” on kuivasuolattu lihavalmiste, joka on valmistettu sian kinkusta (takajalka) ilman kamaraa ja nahanalaista rasvakudosta. Lonkkaluuta ei ole kuitenkaan irrotettu. Tuoreet kinkut kuivasuolataan ensin merisuolan ja mausteiden seoksella ja ilmakuivataan sen jälkeen, mutta niitä ei savusteta. Yhteensä kypsymisprosessi kestää vähintään 12 kuukautta.

Istarski pršut -kinkun ikä lasketaan ensimmäisestä suolauspäivästä. Jos tuore kinkku painaa enintään 16 kg, valmistusprosessi kestää vähintään 12 kuukautta, tai jos se painaa yli 16 kg, prosessi kestää vähintään 15 kuukautta.

Istarski pršut -kinkku on muodoltaan pitkänomainen, sillä se sisältää myös lonkkaluun. Jalka on katkaistu kinnernivelestä, ja kamara on poistettu lukuun ottamatta 10–15 cm:n osuutta kinnernivelestä mitattuna. Kinkun reunat on pyöristetty asianmukaisesti, ja tasaiset pinnat ovat puhtaat tai niillä on ohut jalohomekerros, minkä ansiosta kinkun säilyvyysaika on pidempi. Lihaskudoksen leikkuupinnan on oltava väriltään yhtenäisen vaaleanpunainen ilman selviä värivirheitä, ja rasvakudoksen on oltava valkoista. Istarski pršut -kinkku tuoksuu luonteenomaisesti kuivatulle kypsälle sianlihalle ja mausteille. Sille on tunnusomaista täyteläinen intensiivinen maku, ja sen suolapitoisuus on kohtuullinen.

Kun tuote on valmis myyntiin, sillä on seuraavat fysikaalis-kemialliset ominaisuudet: vesipitoisuuden on oltava alle 55 prosenttia, natriumkloridipitoisuuden alle 8 prosenttia ja vesiaktiivisuuden (aw) alle 0,93.

Istarski pršut -kinkun painon on oltava vähintään 7 kg, kun se on asetetaan myyntiin.

3.3   Raaka-aineet (ainoastaan jalostetut tuotteet)

”Istarski pršut” valmistetaan tuoreesta sian kinkusta. Jalostuksessa käytetään seuraavanlaisia sikoja:

Teurastusryhmissä olevien sikojen keskimääräisen painon on oltava 180 kg ± 10 %, ja sikojen on oltava vähintään yhdeksän kuukauden ikäisiä. Tuoreet kinkut käsitellään siten, että lonkkaluu (suoliluu, istuinluu ja häpyluu) jätetään paikoilleen, kun taas ristiluu ja häntänikama poistetaan. Ristiluu poistetaan leikkaamalla risti-suoliluunivelen läpi, ja jalka poistetaan kinnernivelestä. Kinkusta poistetaan kamara ja nahanalainen kudos, paitsi 10–15 cm:n pituudelta kinnernivelestä mitattuna. Tällä tavoin käsitellyn tuoreen kinkun painon on oltava vähintään 13 kg.

3.4   Rehu (ainoastaan eläinperäiset tuotteet)

Istarski pršut -kinkun valmistukseen tarkoitettuja sikoja ruokitaan lihotusvaiheessa rehuseoksella. Kaikkien rehuseoksen ainesosien, lukuun ottamatta vitamiineja, kivennäisaineita ja muita täydennysaineita, on oltava peräisin 4 jaksossa mainitulta sikojen kasvatusalueelta. Kaikkien ainesosien alkuperän on oltava jäljitettävissä tuotantopaikalta itse tilalle ja valtuutetun tarkastuslaitoksen tarkastama.

Viimeisessä lihotusvaiheessa (yli 110 kg) enintään 50 prosenttia maissista voidaan korvata ohralla. Sen lisäksi sikojen ruokinnassa voidaan käyttää vehnää tai vehnälesettä, tuoretta apilaa ja sinimailasta, kurpitsaa, kaalia, rehujuurikasta, sokerijuurikasjätemassaa, heraa ja keitettyjä perunoita. Sikojen lihotuksessa ei saa käyttää panimoiden mäskiä eikä elintarvikejätettä.

3.5   Erityiset tuotantovaiheet, joiden on tapahduttava yksilöidyllä maantieteellisellä alueella

Kaikkien Istarski pršut -kinkun valmistusvaiheiden suolauksesta ja painojen asettamisesta kinkkujen päälle aina kuivaukseen ja lopputuotteen kypsytykseen asti on tapahduttava 4 jaksossa tarkennetulla maantieteellisellä alueella.

3.6   Viipalointia, raastamista, pakkaamista jne. koskevat erityiset säännöt

”Istarski pršut” voidaan pitää kaupan yhtenä palana (kokonaisena luineen) tai pakkauksina, jotka sisältävät luutonta kinkkua, suurempia tai pienempiä paloja suolattua kinkkua tai suolatun kinkun viipaleita. Tämäntyyppinen suolattu liha on pakattava tyhjiöön tai suojakaasuun.

Suolattu kinkku on leikattava luuttomaksi ja paloiteltava tai siivutettava myyntiä varten Istarski pršut -kinkun valmistusalueella. Koska kinkkua ei voida paloitella ja pakata muualla kuin sen valmistusalueella, prosessin valvonta on huomattavasti yksinkertaisempaa, jäljitys on helpompaa sekä petosten ja merkintöjen väärinkäytösten mahdollisuus minimoidaan. Sen ansiosta, että siivutus ja pakkaus on tehtävä valmistusalueella, tuottajat voivat itse tehdä nämä toiminnot tai teettää ne ammattitaitoisella henkilöstöllä, jolla on kokemusta Istarski pršut -kinkun valmistuksesta sekä kinkun erityisominaisuuksista ja laadusta. Näin varmistetaan tuotteen alkuperäisen laadun säilyminen myös siivutuksen ja pakkaamisen jälkeen.

3.7   Merkintöjä koskevat erityiset säännöt

Kypsytysvaiheen päätyttyä kaikki suolatut kinkut, jotka täyttävät eritelmän vaatimukset, saavat asianomaisen tuotemerkin. Tuotemerkki koostuu yhteismerkistä ja Istarski pršut -kinkun valmistajan koodista, joka on sama kuin valmistuslaitoksen eläinlääkinnällinen tarkastusnumero. Yhteismerkki esitetään jäljempänä.

Kun kokonainen kinkku tai minkä tahansa tyyppinen pakkaus (kokonainen suolattu kinkku, suolatun kinkun palat tai siivut) asetetaan myyntiin, lainsäädännössä edellytettyjen tietojen lisäksi tuotteeseen on merkittävä nimitys ”Istarski pršut” ja valmistajan yhteismerkki. Nimityksen ”Istarski pršut” on oltava selkeästi luettavissa ja pysyvä, ja sen on oltava kooltaan sekä kirjaintyypiltään ja -väriltään (typografia) korostuneempi kuin mikään muu merkki, mukaan lukien yhteismerkki, valmistuserän numero (sarjanumero) ja valmistajan tavaramerkit, kuvat ja kirjainmerkit.

Nimityksen ”Istarski pršut” viereen ei saa merkitä muita ilmaisuja, esimerkiksi senkaltaisia adjektiiveja kuin aito, perinteinen, käsin tehty, tyypillinen, kotimainen tai kotitekoinen taikka ilmaisuja, jotka vastaavat paikannimiä Istrian niemimaalla, riippumatta käytetyn kielen ääntämys- tai kirjoitusasusta.

4.   Maantieteellisen alueen tarkka rajaus

Istarski pršut -kinkun valmistuksessa käytettyjen raaka-aineiden tuotantoalue kattaa seuraavat Kroatian tasavallan maakunnat: Istria, Primorje-Gorski Kotar (vain mannermaa, ei saaret), Karlovac, Sisak-Moslavina, Zagreb, Bjelovar-Bilogora, Koprivnica-Križevci, Međimurje, Virovitica-Podravina, Požega-Slavonia, Brod-Posavina, Osijek-Baranja ja Vukovar-Syrmia. Alkuperänimitys ”Istarski pršut” rekisteröitiin jo vuonna 2002, minkä vuoksi raaka-aineiden tuotantoalue on laajempi kuin itse lopputuotteen valmistusalue.

Istarski pršut -kinkun valmistusalue kattaa Istrian maakunnan, lukuun ottamatta siihen kuuluvia saaria, joilla valmistus ei ole sallittua. Istrian maakunta käsittää seuraavat kaupungit ja kunnat: Buje, Buzet, Labin, Novigrad, Pazin, Poreč, Pula, Rovinj, Umag, Vodnjan, Bale, Barban, Brtonigla, Cerovlje, Fažana, Funtana, Gračišće, Grožnjan, Kanfanar, Karojba, Kaštelir-Labinci, Kršan, Lanišće, Ližnjan, Lupoglav, Marčana, Medulin, Motovun, Oprtalj, Pićan, Raša, Sveta Nedjelja, Sveti Lovreč, Sveti Petar u Šumi, Svetvinčenat, Tar-Vabriga, Tinjan, Višnjan, Vižinada, Vrsar ja Žminj.

5.   Yhteys maantieteelliseen alueeseen

5.1   Maantieteellisen alueen erityisyys

Merkittävin ominaisuus Istrian niemimaalla on Välimeren ilmasto, joka vähitellen muuttuu mannerilmastoksi siirryttäessä rannikolta kohti sisämaata, sillä vuorilta alkaa virrata kylmää ilmaa ja Alpit tulevat lähemmäksi. Istrian ilmastolle on luonteenomaista usein talvella puhaltavat tuulet. Lähes 50 prosentissa tapauksista tuulet puhaltavat pohjoisesta ja idästä. Tällaiset talvikauden tuulet suosivat kinkunvalmistusta, joka aloitetaan tuolloin (suolaus ja kuivaaminen). Pohjoisesta, koillisesta ja idästä puhaltavat tuulet luovat kinkun kuivaukseen talvikaudella hyvin soveltuvat erityiset luonnonolot. Erityisen hyvin kuivaukseen soveltuu bura, voimakas koillistuuli, joka puhaltaa Učka-vuoriston suunnasta maalta merelle päin. Välimeren ilmaston vaikutuksesta lämpötilat eivät ole erityisen alhaisia talvella, ilma on kuivaa ja viileät tuulet ovat yleisiä, joten luonnonolojensa ansiosta Istria tarjoaa ihanteellisen paikan Istarski pršut -kinkun valmistukselle. Ilmaston erityisyyden ansiosta Istarski pršut -kinkku ainoastaan ilmakuivataan, sitä ei savusteta. Tämä vaikuttaa merkittävästi Istarski pršut -kinkun laatuun ja ainutlaatuisuuteen verrattuna muihin suolattuihin kinkkuihin.

Istarski pršut -kinkun kuuluisa ja selkeästi erottuva maku ei ole pelkästään ilmaston vaan myös Istrian kokeneiden ja ammattitaitoisten viljelijäsukupolvien ansiota. Itse asiassa yksi kaikkien Istrian viljelijöiden tärkeimmistä taloudellisista toimista oli sikojen kasvatus ja teurastus sekä useiden kuivatusta sianlihasta saatavien perinteisten tuotteiden valmistus. Näiden tuotteiden joukossa suolattu kinkku erottuu muista laatunsa ja merkityksensä vuoksi.

Perinteisesti sikoja kasvatettiin yli vuoden ajan ja ruokittiin kaikenlaisella ravinnolla, jota maatilalla oli saatavilla eri vuodenaikoina, esimerkiksi apilalla ja sinimailasella, kurpitsalla, kaalilla, rehujuurikkaalla, heralla ja keitetyillä perunoilla. Siat teurastettiin vasta, kun ne olivat hyvin painavia, huomattavasti yli 200 kilogrammaa. Aiemmin eri kylissä oli eri tapoja valmistaa suolattua kinkkua, mutta valmistus yhtenäistyi jo 1800-luvulla erityisesti siltä osin, miten tuottajat valmistivat suolaseoksen ja käyttivät sitä, miten kinkut asetettiin painojen alle, ja kuinka kauan nämä toiminnot kestivät. Yksi jo varhain kehittyneistä Istrian menetelmän ominaispiirteistä on kuivasuolaseos, jossa käytetään suolaa ja yhtä tai useampaa maustetta (mustapippuri, valkosipuli, laakerinlehti, rosmariini). Muita ovat tapa, jolla takajalka irrotetaan puoliruhosta, ja tapa, jolla kinkku muotoillaan ja käsitellään. Tämä perinteinen ja hyvin ainutlaatuinen kinkunkäsittelytapa on perua jo niiltä ajoilta, jolloin maaseudulla kotitalouksien oli tarpeen sulattaa rasvaksi mahdollisimman paljon rasvakudosta ja saada se tällä tavoin säilymään myöhempää käyttöä varten. Sen vuoksi perinteisessä valmistusohjeessa kinkun ensimmäisessä käsittelyvaiheessa koko kamara ja nahanalainen rasvakudos poistetaan tuoreesta kinkusta. Tämä on harvinaista ja poikkeuksellista verrattuna siihen, miten suolattua kinkkua tuotetaan muilla alueilla. Toinen käsittelyn erityispiirre on, ettei lonkkaluuta poisteta, minkä myötä kinkkuun saadaan jäämään enemmän lihaa ja siitä tulee suurempi.

Aivan viime aikoihin asti suurin osa maaseudun kotitalouksista Istriassa on valmistanut suolattua kinkkua, joten perinteisen valmistustavan on ollut helppo säilyä. Ei ole mitään näyttöä siitä, että Istriassa tuottajat olisivat valmistaneet suolattua kinkkua koskaan millään muulla kuin esi-isiltään perityllä tavalla. Kinkkua on tuotettu Istriassa jo vuosisatojen ajan, ja perinteiset valmistusmenetelmät ovat tämän kuluessa kehittyneet. Ensimmäinen nimenomainen maininta pršut-kinkusta on vuodelta 1580, jolloin Ročin kunnan glagoliittisesta kirjanpidosta löytyy maininta, että prefektin hääjuhlissa tarjoiltiin muiden ruokien joukossa suolattua kinkkua (Dražen Vlahov: ”Knjiga računa općine Roč (1566–1628)”, Državni arhiv u Pazinu (Pazinin valtionarkisto), Pazin, 2009, s. 102–103). Ročissa tarjottiin hieman myöhemmin eli vuonna 1594 suolattua kinkkua Pyhän Marinan kunniaksi tarjotulla lounaalla, johon osallistuivat Rašporin kapteeni (Pohjois-Istrian venetsialaisen osan kuvernööri) ja hänen seurueensa (sama teos, s. 110–111). Vuodelta 1612 säilyneen merkinnän mukaan ”neljäsataa uskok-sotilasta ylitti Učka-vuoriston … Sotilaat varastivat paljon karjaa, juustoa, suolattua kinkkua, viiniä ja muuta ruokaa” (Miroslav Bertoša: ”Istra: doba Venecije”, Zavičajna naklada Žakan Juri, Pula 1995, s. 318). Vuodelta 1810 peräisin olevan asiakirjan mukaan lihasta kaikkein kalleinta oli suolattu sianliha – kinkku ja pekoni (Nevio Šettó: Napoleon u Istri, IKK Grozd, Pula, 1989, s. 54, 100, 112, 116, 139, 141).

5.2   Tuotteen erityisyys

Istarski pršut -kinkun luonteenomaiset piirteet, jotka erottavat sen selkeästi muista suolatuista kinkuista, ovat Istrian maaseutuyhteisön kulttuuriperinnön ansiota, ja niistä on kiittäminen Istrian niemimaan luontaisia maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden tuotanto- ja jalostusvalmiuksia. Istarski pršut -kinkun erityisyys määräytyy lähinnä kolmen seuraavan tekijän ansiosta: raaka-aineet, perinteinen valmistusmenetelmä ja lopputuotteen aistinvaraiset ominaisuudet.

Raaka-aineen erityispiirteet juontavat juurensa sikojen tiettyjen genotyyppien valvotusta jalostuksesta ja siitä, että sikoja ruokitaan erityisvaatimusten mukaisesti ja lihotetaan pitkään, jotta niiden paino on 180 kg. Sikojen on oltava teurastushetkellä painavia, jotta tuore kinkku painaa tarpeeksi, sillä kinkusta irtoaa paljon vettä kuivaus- ja kypsytysvaiheissa.

Perinteisen valmistusmenetelmän mukaan kinkku on käsiteltävä niin, että lonkkaluu jätetään paikoilleen (os ilium, os pubis ja os ishii). Tämä ei ole vakiomenettely suolatun kinkun valmistuksessa muilla alueilla. Erityisesti sen jälkeen, kun kinkku on käsitelty ja pyöristetty, reisiluun pää (caput femoris) jää piiloon, kun taas muuntyyppisissä suolatuissa kinkuissa se on nähtävissä sisäosasta katsottuna ja on yksi tuollaisten kinkkujen tärkeimmistä ulkonäöllisistä ominaisuuksista. Istarski pršut -kinkussa reisiluun pää jää piiloon, koska se on lonkkamaljan (acetabulum) sisällä.

Täysin poikkeuksellinen jalostustekniikka on myös kamaran ja nahanalaisen rasvan poistaminen koko pinnalta aina lihaskudokseen saakka. Tällä tavoin käsitellyt kinkut kuivasuolataan merisuolalla, johon on lisätty pippuria, valkosipulia, laakerinlehteä ja rosmariinia. Näin monen eri mausteen lisääminen suolaseokseen on toinen Istarski pršut -kinkun valmistukselle tunnusomainen piirre. Kamaran ja rasvakudoksen puuttuminen saa kinkun kuivumaan hieman muita kinkkuja enemmän ja johtaa myös toiseen erityistuntomerkkiin: kinkun ulkopinnoille kasvaa jalohometta. Jalohome kinkun pinnalla kuivaus- ja kypsymisvaiheissa onkin toinen Istarski pršut -kinkulle tunnusomainen ulkoinen piirre.

Istarski pršut -kinkun erityiset ulkoiset ominaisuudet ovat selkeät, sillä kinkusta puuttuu kamara ja nahanalainen rasvakudos, siitä ei ole irrotettu lonkkaluuta, minkä vuoksi kinkku on muodoltaan epätavanomaisen pitkänomainen, ja kinkun pinnalla on usein isompia tai pienempiä jalohomekeskittymiä.

Lopputuotteelle on ominaista erityinen, mieto ja hieman suolainen maku ja yhtenäinen vaaleanpunainen väri. Lihaskudos on kiinteää, mikä on haluttu ominaisuus. Kinkku ei sisällä lisäaineita, koska se valmistetaan perinteisellä tavalla.

5.3   Syy-seuraussuhde, joka yhdistää maantieteellisen alueen seuraaviin: tuotteen laatu tai ominaisuudet (kun kyseessä SAN) tai tuotteen erityislaatu, maine tai muut ominaisuudet (kun kyseessä SMM)

Syy-seuraussuhteen, joka yhdistää Istarski pršut -kinkun ja Istrian alueen toisiinsa, voidaan katsoa johtuvan olosuhteista, jotka suosivat suolattujen lihavalmisteiden tuotantoa. Istrian luonnonoloihin vaikuttaa Välimeren ilmasto, joten lämpötila ei ole erityisen alhainen talvella ja ilma on kylmää ja kuivaa usein puhaltavien tuulten ansiosta. Keskimääräiset lämpötilat ja suhteellinen kosteus joulukuusta maaliskuuhun helpottavat parhaalla mahdollisella tavalla lihan luontaista kuivattamista. Matala alkulämpötila ja suhteellisen kosteuden asteittainen aleneminen mahdollistavat kinkun tasaisen kuivumisen. Tämän vuoksi kinkkujen suolaus (ensimmäinen valmistusvaihe) voidaan tehdä ainoastaan 15. päivän lokakuuta ja 20. päivän maaliskuuta välisenä aikana, jotta luonnonolot vaikuttaisivat tuotteeseen mahdollisimman paljon. Tuotannon kausiluonteisuus eli ensimmäiselle tuotantovaiheelle asetetut tarkat rajat on yksi perinteisen valmistustavan tärkeimmistä pilareista.

Kun kevät saapuu ja päivät lämpenevät, kinkut siirretään kypsymään kellariin tai vastaavanlaiseen tilaan, jossa ei ole suuria lämpötila- ja kosteusvaihteluita. Nämä olosuhteet tarjoavat ihanteellisen ympäristön perinteisen Istarski pršut -kinkun valmistukselle. Kinkkua ei savusteta vaan se ainoastaan ilmakuivataan, millä on huomattava vaikutus kinkun laatuun ja ainutlaatuisuuteen muihin suolattuihin kinkkuihin verrattuna.

Istarski pršut -kinkun ominaispiirteet, jotka erottavat sen selkeästi muista suolatuista kinkuista, eivät johdu ainoastaan ilmasto-oloista vaan myös Istrian maaseutuyhteisöjen kulttuuriperinnöstä eli Istrian lukuisien viljelijäsukupolvien kokemuksesta ja osaamisesta. Tuottajat ovat valmistaneet kinkkuja ainoastaan hyvin painavista sioista (yli 180 kg), joita on ruokittu muun muassa apilalla, sinimailasella, kurpitsalla, kaalilla, rehujuurikkaalla, heralla ja keitetyillä perunoilla. Vaikka tätä ravintoa ei enää käytetäkään nykyaikaisessa lihotuksessa, sitä saa käyttää lihotuksen loppuvaiheessa, jotta säilytettäisiin lihotuksen perinteiset piirteet ja lihasta tulisi erityislaatuista.

Istarski pršut -kinkun valmistuksessa käytetyt menetelmät ovat perua jo niiltä ajoilta, jolloin maaseudulla kotitalouksien oli tarpeen sulattaa rasvaksi mahdollisimman paljon rasvakudosta ja saada se tällä tavoin säilymään myöhempää käyttöä varten. Sen vuoksi perinteisessä valmistusohjeessa Istarski pršut -kinkun ensimmäisessä käsittelyvaiheessa kamara ja nahanalainen rasvakudos poistetaan lihaskudokseen saakka. Tämä on harvinaista ja lähes poikkeuksellista verrattuna siihen, miten suolattua kinkkua tuotetaan muilla alueilla, joilla kinkku pääsääntöisesti kuivataan kamaran kanssa. Toinen piirre, joka erottaa Istarski pršut -kinkun muista kinkuista, liittyy perinteiseen valmistusmenetelmään, jossa kinkku käsitellään niin, ettei lonkkaluuta irroteta. Erityisen jalostusmenetelmänsä ansiosta Istarski pršut -kinkku on aina hivenen isompi ja painavampi kuin muilla alueilla tuotetut suolatut kinkut, vaikka noissa kinkuissa on tallella kamara ja nahanalainen rasvakudos.

Kun kinkku kuivatetaan ilman kamaraa ja nahanalaista rasvakudosta, lihaskudos joutuu kauttaaltaan kosketuksiin ilman kanssa ja pinta peittyy jalohomeeseen kypsytysvaiheessa. Niinpä kypsytysvaiheesta muodostuu hieman erilainen, ja Istarski pršut -kinkku saa selkeät aistinvaraiset ominaisuutensa.

Istarski pršut -kinkun erityiseen aromiin ja makuun vaikuttavat erilaiset mausteet, jotka lisätään kuivasuolaseokseen. Mausteet vaikuttavat hyvin paljon Istarski pršut -kinkun aromiin, sillä – toisin kuin muuntyyppisissä suolatuissa kinkuissa – kinkun koko pinta pääsee kosketuksiin mausteiden kanssa, joten niiden maku pääsee helpommin ja syvemmälle kaikkiin kinkun osiin.

Eritelmän julkaisutiedot

(Asetuksen (EY) N:o 510/2006 (3) 5 artiklan 7 kohta)

Kroatian tasavallan maatalousministeriön (kansallinen viranomainen) verkkosivut

http://www.mps.hr/UserDocsImages/Specifikacija%20proizvoda.pdf

(1)  EUVL L 343, 14.12.2012, s. 1.

(2)  EUVL L 93, 31.3.2006, s. 12. Korvattu asetuksella (EU) N:o 1151/2012.

(3)  Katso alaviite 2.