Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 50 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu hakemuksen julkaiseminen

2013/C 153/09

Tämä julkaiseminen antaa oikeuden vastustaa hakemusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 (1) 51 artiklassa tarkoitetulla tavalla.

YHTENÄINEN ASIAKIRJA

Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta annettu

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 510/2006  (2)

”STAKLIŠKĖS”

EY-N:o: LT-PGI-0005-0819-27.07.2010

SMM ( X ) SAN ( )

1.   Nimi

”Stakliškės”

2.   Jäsenvaltio tai kolmas maa

Liettua

3.   Maataloustuotteen tai elintarvikkeen kuvaus

3.1   Tuotelaji

3.2   Kuvaus 1 kohdassa nimetystä tuotteesta

Stakliškės-hunajasima on vaalean meripihkanvärinen alkoholijuoma, joka on valmistettu perinteisellä tavalla hunajavierteen luonnollisen käymisen sekä lisättyjen kasviperäisten aineiden (humala, lehmuksenkukka, katajanmarja) avulla. Hunajan sekä yrttien ja mausteiden koostumus antaa juomalle sille ominaisen voimakkaan hunajaisen, kevyesti hapanimelän maun ja terävän aromin. Siman sisältämä etyylialkoholi on syntynyt yksinomaan luonnollisen käymisen kautta. Juoman valmistukseen ei ole käytetty lainkaan sokeria, muita makeutusaineita, väri-, aromi- tai säilöntäaineita, eikä sen alkoholipitoisuutta ole säännelty lisäämällä etyylialkoholia.

Stakliškės-hunajasimalla on seuraavat fysikaalis-kemialliset ominaisuudet:

3.3   Raaka-aineet (ainoastaan jalostetut tuotteet)

Raaka-aineet:

Stakliškės-hunajasima valmistetaan sekoittamalla samassa suhteessa (painon mukaan) hunajaa ja vettä (1 osa hunajaa ja 1 osa vettä).

3.4   Rehu (ainoastaan eläinperäiset tuotteet)

—

3.5   Erityiset tuotantovaiheet, joiden on tapahduttava yksilöidyllä maantieteellisellä alueella

3.6   Viipalointia, raastamista, pakkaamista jne. koskevat erityiset säännöt

Stakliškės-hunajasima on pullotettava lasista, keramiikasta tai muusta materiaalista valmistettuihin eri muotoisiin ja vetoisuudeltaan eri kokoisiin matkamuistoksi soveltuviin pulloihin tai astioihin välittömästi kypsytyksen ja suodattamisen jälkeen, koska kosketus ilman kanssa kuljetuksen tai välivarastoinnin aikana saattaa aiheuttaa hapettumisriskin, joka muuttaisi tuotteen aistinvaraisia erityisominaisuuksia. Lisäksi kosketus ilman kanssa mahdollistaisi altistumisen etikkahappobakteereille ja muille mikro-organismeille, mikä johtaisi tuotteelle haitalliseen käymiseen.

3.7   Merkintöjä koskevat erityiset säännöt

—

4.   Maantieteellisen alueen tarkka rajaus

Maantieteellinen alue käsittää Stakliškėsin kuntaliiton.

5.   Yhteys maantieteelliseen alueeseen

5.1   Maantieteellisen alueen erityisyys

Maantieteellinen nimitys ”Stakliškės” vastaa kaupunkia, jossa hunajasima valmistetaan. Kaupunki sijaitsee kukkuloiden ja metsien ympäröimässä syvänteessä. Sijainti soveltuu erinomaisesti mehiläishoitoon ja muiden hunajasiman valmistukseen tarvittavien raaka-aineiden tuotantoon, koska 60 % alueesta on maatalousmaata ja 23 % metsää; 17 % alueesta on vesistöjä tai muussa käytössä.

Historialliset tekijät:

Stakliškėsin kaupunki mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1375 Saksalaisen ritarikunnan aikakirjoissa, ja sen nimi on johdettu sanasta ”Stokielyšek”. Historian mukaan linnanherrat olisivat metsästysretkellä kiistelleet siitä, kuka pystyisi juomaan sata lasillista hunajasimaa. Yksi heistä onnistui tässä ja huusi hämmentyneenä ”Stokielyšek” (sata lasillista), minkä vuoksi paikkaa alettiin kutsua nimellä ”Stokielyček/Stakliškės”.

Varhaisin yksittäinen kirjallinen tieto hunajasiman kulutuksesta Baltiassa on peräisin Wulfstanin matkakertomuksesta noin vuodelta 890. Tämä matkusteleva kauppias kierteli pitkin Itämeren rannikkoa ja havaitsi, että alueella tuotettiin runsaasti hunajaa, jota käytettiin juoman valmistukseen. Kuninkaat ja aatelisto joivat tammanmaitoa, kun taas köyhä kansa ja maaorjat joivat simaa. Aestilaiset eivät panneet olutta, koska simaa oli saatavilla runsaasti. Saksalaisen ritarikunnan kronikoitsija Peter von Dusburg kirjoitti 1300-luun alussa, että liettualaisten esi-isät joivat vettä, simaksi kutsuttua hunajaviiniä ja tammanmaitoa, mutta vasta sen jälkeen kun ne oli siunattu.

Simasta kehittyi eräällä tavalla legendaarinen juoma, joka yritettiin elvyttää 1900-luvun alussa. Mutta vasta toisen maailmansodan jälkeen Stakliškėsin hunajatehtaan insinööri Aleksandras Sinkevičius ryhtyi kehittämään uudelleen perinteisesti (1400–1700-luvuilla) luonnonhunajasta sekä erilaisista yrteistä ja mausteista valmistetun hunajasiman reseptiä ja käynnistämään perinteisen luonnollisen ja alkoholittoman siman tuotantoa. Tuohon aikaan sitä ei enää valmistettu Liettuassa eikä sen naapurimaissa.

Sen ajan yhteiskunnallisessa tilanteessa Aleksandras Sinkevičius joutui kokemaan paljon vaikeuksia ennen kuin hän sai vuonna 1957 luvan valmistaa simaa. Syyskuun 8. päivänä 1958 ensimmäinen 700 litran erä siman hunajavierrettä poreili Stakliškėsin panimon vanhassa pannuhuoneessa. Silloin käynnistyi Stakliškės-hunajasiman teollinen tuotanto. Mutta kuten Aivaras Ragauskas kirjoitti teoksessaan Aleksandras Sinkevičius (1908–1989). Trečdalis gyvenimo paskirto lietuviškam midui (Vilnius, 2008) (Aleksandras Sinkevičius (1908–1989). Kolmannes elämästä liettualaisen siman puolesta (Vilna, 2008)), ”(…) tuotannon suunnittelu oli vaikeaa. Esimerkiksi vuonna 1964 tuotantosuunnitelma toteutui ainoastaan 91-prosenttisesti. Ilman laboratoriota ja perustuotantokantaa oli vaikeaa pitää tuotannon laatu tasaisena etenkään tilanteessa, jossa vain harvoilla oli selkeä käsitys asiasta”. Siksi hunajasiman tuotannossa koettiin raskaita tappioita vuonna 1963. Vasta 12. tammikuuta 1967 Aleksandras Sinkevičius saattoi reseptin, yrttien ja mausteiden sekä tuotantomenetelmän pitkällisen mukauttamisprosessin jälkeen ilmoittaa viskaali Viktoras Galinaitisille ja muille virkamiehille kirjeessään nro 24 LTSR (Stakliškės-hunajasiman tuotantoarkistot) seuraavaa: ”Äärimmäisen alkeellisissa olosuhteissa olen onnistunut valmistamaan tuotteita, joita ei voida valmistaa kovin koneistetuissa laitoksissa, minkä vuoksi ne ovatkin niin laadukkaita”.

Ensimmäinen tekninen käsikirja hunajasiman valmistuksesta laadittiin 18. tammikuuta 1967, ja siinä kuvailtiin raaka-aineet ja koko tuotantoprosessi, ja seuraavana vuonna valmistui eritelmä, jota Stakliškės-hunajasiman tuotannossa noudatetaan edelleen.

Stakliškės-hunajasiman maineen vahvistaa sen jatkuvasti kasvanut kysyntä; vuonna 1977 tuotettiin 60 000 litraa, vuonna 1978 jo 80 000 litraa. Vuonna 1989 ensimmäiset erät vietiin Isoon-Britanniaan ja Yhdysvaltoihin, ja nykyisin simaa viedään myös Puolaan, Belgiaan, Latviaan, Kiinaan, Israeliin jne.

Nykyisin Stakliškės-hunajasiman perinteinen tuotantomenetelmä ja maantieteellisen alueen tuottajien sukupolvelta toiselle siirtynyt ammattitaito takaavat hitaasti kypsyvän juoman aitouden, hienostuneen maun ja aromin. Osoituksena tästä Liettuan ruokakulttuuriperinnesäätiö myönsi sille vuonna 2002 aidon perinnetuotteen aseman, jolla vahvistetaan, että tuote on valmistettu perinteisistä ainesosista perinteisten menetelmien mukaan. Lisäksi Liettuan maatalousministeriö sertifioi vuonna 2010 Stakliškės-hunajasiman kansalliseen kulttuuriperintöön kuuluvana tuotteena osoituksena siitä, että se on perinteisten, vanhojen ja aitojen menetelmien mukaan valmistettu koostumukseltaan ja ominaisuuksiltaan perinteinen tuote.

5.2   Tuotteen erityisyys

Stakliškės-hunajasiman voimakkaan hunajainen, kevyen hapanimelä maku ja terävä aromi johtuvat sokerin ja happojen tasapainoisesta suhteesta sekä perinteisestä tuotantomenetelmästä eli pitkään (jopa 90 päivää) jatkuvasta luonnollisesta käymisestä, pitkästä kypsytysajasta (vähintään 9 kuukautta) ja perinteisestä valmistusohjeesta, jonka mukaan sima valmistetaan yksinomaan luonnonhunajasta, yrteistä ja mausteista (humala, lehmuksenkukka ja katajanmarja). Stakliškės erottuu naapurimaissa tuotetuista hunajasimatyypeistä sen ansiosta, että sen etanolipitoisuus on saatu yksinomaan luonnollisen käymisen avulla eikä sitä ole säännelty lisäämällä etyylialkoholia, sekä siksi, että hunajaa ei saa korvata sokerilla, makeutusaineilla tai hunajatisleellä.

Tuotteen erityisyys ja maine ilmenevät UAB RAIT -markkinatutkimuslaitoksen vuonna 2007 tekemästä tutkimuksesta, jonka mukaan Stakliškės erottuu muista samantyyppisistä juomista korkean laatunsa (70 % vastaajista), hyvän makunsa (59 % vastaajista) ja erittäin miellyttävän arominsa (51 % vastaajista) ansiosta. Muita juomaa koskevia yleisiä luonnehdintoja ovat voimakas maku (39 % vastaajista), houkutteleva pakkaus (36 % vastaajista), ikääntyneemmän kuluttajaryhmän suosima tuote (36 % vastaajista) ja korkea hinta (40 % vastaajista).

5.3   Syy-seuraussuhde, joka yhdistää maantieteellisen alueen seuraaviin: tuotteen laatu tai ominaisuudet (kun kyseessä SAN) tai tuotteen erityislaatu, maine tai muut ominaisuudet (kun kyseessä SMM)

Suojattu maantieteellinen merkintä ”Stakliškės” perustuu 5.2 kohdassa luetellut ominaisuudet omaavan tuotteen historiaan sekä toimijoiden perinteiseen taitoon säilyttää tuotannon erityispiirteet ja tuotteen maine.

Stakliškės-hunajasiman maine perustuu sen perinteiseen luonteeseen. Vuonna 1969 julkaistussa teoksessa Lietuviškas midus (Kaunas, 1969) (Liettualainen hunajasima) Stakliškės kuvaillaan ”tavallaan erityiseksi kansallisjuomaksi, jota oli valmistettu jo ammoin. Se on mieto, hieman hapan mutta erittäin aromikas ja hienostunut vitamiinipitoinen alkoholijuoma, joka on saanut nimensä sen kaupungin mukaan, jonne Liettuan hunajasiman tuotanto on keskittynyt. Lasiin kaadettuna vaalean meripihkanvärisestä juomasta huokuu kukkivan niityn aromi”.

Stakliškės-hunajasiman maineesta todistavat sille kansainvälisessä AgroBalt‘98-maatalousnäyttelyssä myönnetty kultamitali ja kunniakirja, jolla se palkittiin Liettuan maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden sääntelyviraston vuonna 2004 järjestämässä liettualaisten elintarvikkeiden ja juomien Degustalit-maistelutilaisuudessa parhaana juomana.

Stakliškės-hunajasiman arvostuksesta ja suosiosta kertovat alueellisessa ja kansallisessa lehdistössä säännöllisesti julkaistut artikkelit sekä maininnat erilaisissa julkaisuissa ja internetissä: Stakliškių midus (Mūsų sodai, 1964, Nr. 5); Kur Stakliškių auksas ir sidabras (Švyturys, 1968, Nr. 24); Stakliškių midus (Laisvė, 25 päivänä marraskuuta 1983); Metai, kaip lietuviškas midus (Kooperatininkas, 1988, Nr. 9); Stakliškės (Šiaurės Atėnai, 2003, Nr. 646); AgroBalt: pirmoji lietuviškų maisto produktų ir gėrimų degustacija (Elta, 9 päivänä kesäkuuta 2004); Ida Basar Europos Parlamente išlaikė pirmąjį lietuviškų vaišių egzaminą (meniu. lt, 11 päivänä lokakuuta 2004); Lietuviškas midus degtinės gaminti nesirengia (BNS, 14 päivänä huhtikuuta 2006).

Liettualaiset yhdistävät Stakliškėsin kaupungin nimenomaan tähän juomaan. Stakliškės-hunajasimalla oli oma osuutensa liettualaisen identiteetin säilymiselle neuvostoaikana, ja nykyisin se on Liettuan erinomainen edustaja ulkomailla. Valittaessa matkamuistoa tai lahjaa, joka parhaiten edustaa Liettuaa, Stakliškės on useimmiten valittujen joukossa yhdessä meripihkan ja šakotis-leivonnaisen kanssa. UAB Lietuviškas midus on vuodesta 2011 lähtien järjestänyt opastettuja kierroksia, joiden aikana osallistujilla on tilaisuus tutustua hunajasiman ikivanhaan valmistusmenetelmään, maistaa tätä juomaa ja vertailla sitä muihin juomiin. Stakliškės on selvästi suosituin sekä makunsa että käyntikohteeseen helposti yhdistettävissä olevan nimensä perusteella. Vuonna 2011 kävijöitä oli 1 040 ja vuonna 2012 noin 1 800, mikä kertoo osaltaan Stakliškės-hunajasiman maineesta.

Eritelmän julkaisutiedot

(Asetuksen (EY) N:o 510/2006 (3) 5 artiklan 7 kohta)

http://www.zum.lt/l.php?tmpl_into=middle&tmpl_id=2702

(1)  EUVL L 343, 14.12.2012, s. 1.

(2)  EUVL L 93, 31.3.2006, s. 12. Korvattu asetuksella (EU) N:o 1151/2012.

(3)  Katso alaviite 2.