KOMISSION YKSIKÖIDEN VALMISTELUASIAKIRJA

TIIVISTELMÄ VAIKUTUSTEN ARVIOINNISTA

Oheisasiakirja

ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi

haitallisten vieraslajien tuonnin ja leviämisen ennaltaehkäisemisestä ja hallinnasta

Tiivistelmä

1.           Ongelman määrittely

Haitallisten vieraslajien ongelma on Euroopassa kaksijakoinen: 1) haitallisten vieraslajien saapumisen, vakiintumisen ja leviämisen aiheuttama ympäristöongelma ja 2) haitallisia vieraslajeja koskevan toimintalinjan epäonnistuminen, joka johtuu EU:n ja kansallisen tason toimien pirstaloituneisuudesta ja epäjohdonmukaisuudesta ja jonka vuoksi ympäristöongelma kasvaa entisestään.

Ympäristöongelma – Vieraslajit ovat lajeja, jotka kulkeutuvat ihmistoiminnan seurauksena luontaiselta levinneisyysalueeltaan ekologisten leviämisesteiden yli uudelle alueelle. Tieteellinen näyttö osoittaa, että vieraslajeista 10–15 prosentilla on huomattavia kielteisiä vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen sekä vakavia taloudellisia ja yhteiskunnallisia seurauksia. Näitä vieraslajeja kutsutaan haitallisiksi vieraslajeiksi. Haitallisia vieraslajeja tulee uudelle alueelle pääasiassa kahdesta syystä: 1) tietyt vieraslajit ovat toivottuja, ja niitä tuodaan unioniin tarkoituksellisesti (esimerkiksi kaupallisten etujen vuoksi, koristetarkoituksiin, lemmikkieläimiksi ja biologista torjuntaa varten), kun taas 2) toisia vieraslajeja kulkeutuu unioniin tahattomasti vieraina organismeina tavaroiden mukana (muilla hyödykkeillä käytävä kauppa) tai ”salamatkustajina” kulkuvälineissä. Haitalliset vieraslajit ovat maksaneet EU:lle arviolta vähintään 12 miljardia euroa vuodessa viimeksi kuluneiden 20 vuoden aikana. Niillä on vaikutuksia yrityksiin, mukaan lukien pienet ja mikroyritykset (esimerkiksi nutria, joka haittaa maataloustuotantoa), ihmisiin (esimerkiksi allergioita aiheuttava tuoksukki), viranomaisiin (esimerkiksi piisami, joka vahingoittaa infrastruktuureja) ja luonnon monimuotoisuuteen (esimerkiksi kuparisorsa, joka on riski kotoperäiselle viuhkasorsalle). Sitä mukaa kuin kauppa ja liikenne kasvavat, myös haitallisten vieraslajien määrä kasvaa. Lisäksi sitä mukaa kuin tuodut haitalliset vieraslajit vakiintuvat osaksi uutta ympäristöä ja leviävät, yksittäisten haitallisten vieraslajien aiheuttama vahinko kasvaa entisestään ja vahinko moninkertaistuu. Jos asianmukaisia toimia ei toteuteta, EU:lle arvioidaan aiheutuvan tästä yhä enemmän kustannuksia.

Toimintalinjan epäonnistuminen – Vain hyvin harvalla jäsenvaltiolla on kattava oikeuskehys, jolla tähän ongelmaan puututaan. Useimmat jäsenvaltiot luottavat tilapäisiin lajikohtaisiin toimiin, minkä vuoksi lähestymistapa on hajanainen ja toiminta koordinoimatonta. Ongelmaa, joka kuitenkin on luonteeltaan ylikansallinen, ei voida torjua tällä tavoin. Tällä hetkellä EU:n lainsäädännöllä säännellään pelkästään eläinten ja eläintuotteiden taudinaiheuttajia ja tuholaisia (eläinten terveyttä koskeva järjestelmä), kasvien ja kasvituotteiden taudinaiheuttajia ja tuholaisia (kasvien terveyttä koskeva järjestelmä) sekä vesiviljelyssä käytettäviä vieraslajeja (asetus vieraslajien käytöstä vesiviljelyssä). Suurin osa ongelmasta on siten käsittelemättä. Lisäksi jäsenvaltioiden nykyiset haitallisia vieraslajeja koskevat toimet ovat pääasiassa reaktiivisia eli niillä pyritään pelkästään minimoimaan jo aiheutunut vahinko.

Haitallisia vieraslajeja on kaikissa jäsenvaltioissa, vaikka ajankohta ja lajit vaihtelisivatkin. Joitakin haitallisia vieraslajeja esiintyy suurimmassa osassa EU:ta, kun taas toiset ovat ongelma pelkästään paikallisesti tai tietyissä ympäristö- tai ilmasto-oloissa. On todennäköistä, että haitallisia vieraslajeja tulee enemmän maihin, joiden kaupan määrät ovat muita suurempia ja joilla on useita rajanylityspaikkoja. Ei ole mahdollista määritellä EU:n sisäisten siirtojen laajuutta tai määrää, koska hyödykkeille ei tehdä sisäisiä tarkastuksia eikä luonnossa rajojen yli liikkuvia vieraslajeja tarkkailla. Koska haitallisten vieraslajien aiheuttamilla vaikutuksilla on merkitystä koko EU:n kannalta, koordinoidut toimet haitallisten vieraslajien torjumiseksi hyödyttäisivät kaikkia jäsenvaltioita, mikä selkeästikin edellyttäisi ponnisteluja kaikilta jäsenvaltioilta.

2.           Voidaanko EU:n toimet perustella toissijaisuusperiaatteella?

Se, että haitallisten vieraslajien määrä kasvaa nykyisistä toimintalinjoista/aloitteista huolimatta, osoittaa, että tämänhetkinen lähestymistapa ei ole toimiva. Koska lajit voivat levitä helposti kansallisten rajojen yli, EU:n tason toiminta on perusteltua. Tarvitaan koordinoitua unionin tason toimintaa sen varmistamiseksi, että heti kun jokin haitallinen vieraslaji tulee ensimmäistä kertaa unioniin, jäsenvaltiot toteuttavat viipymättä toimia niiden jäsenvaltioiden hyödyksi, joissa kyseistä haitallista vieraslajia ei vielä esiinny. Tämä myös takaa oikeudellisen selkeyden ja tasapuoliset toimintaedellytykset niille aloille, jotka käyttävät vieraslajeja tai käyvät niillä kauppaa, ja estää sisämarkkinoiden pirstoutumisen, joka tapahtuu, jos vieraslajien kaupallistamista rajoitetaan eri tavoin eri jäsenvaltioissa. Jotkin lajit ovat haitallisia ja hyvin vahingollisia joissakin maissa ja harmittomia tai jopa kannattavia toisissa. Kun EU:n tasolla toimitaan toissijaisuusperiaatteen mukaisesti, voidaan suojella niiden jäsenvaltioiden etuja, joille haitallisista vieraslajeista todennäköisesti aiheutuu kaikkein eniten haittaa. Lisäksi jäsenvaliot, joilla on jo käytössä haitallisia vieraslajeja koskevaa lainsäädäntöä, hyötyvät yhteisestä lähestymistavasta, sillä se takaa, että naapurijäsenvaltiot toteuttavat toimia samojen lajien torjumiseksi.

3.           Tavoitteet

Yleistavoitteet:

minimoidaan haitallisten vieraslajien kielteiset vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen ja ympäristöön sekä edistetään EU:n vuodelle 2020 asetettua biodiversiteettitavoitetta täyttämällä sen osatavoite nro 5: ”Vuoteen 2020 mennessä haitalliset vieraslajit ja niiden kulkeutumisreitit paikallistetaan ja asetetaan tärkeysjärjestykseen, ja haitallisimmiksi katsottuja lajeja rajoitetaan tai ne hävitetään ja niiden kulkeutumisreittejä hallitaan, jotta uusia vieraslajeja ei enää tuoda eivätkä ne pääse vakiintumaan”;

minimoidaan ne kielteiset taloudelliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset, joita haitalliset vieraslajit aiheuttavat EU:n taloudelle ja EU:n kansalaisille, ja suojellaan EU:n kansalaisten hyvinvointia ja terveyttä sekä edistetään siten Eurooppa 2020 -strategian tavoitteita.

Erityistavoitteet:

siirrytään nykyisestä reaktiivisesta lähestymistavasta enemmän ennaltaehkäisevään lähestymistapaan haitallisten vieraslajien alalla;

asetetaan haitallisia vieraslajeja koskevat toimet tärkeysjärjestykseen sen mukaan, mistä toimista saadaan suurimmat nettohyödyt;

edistetään johdonmukaisen haitallisia vieraslajeja koskevan lähestymistavan omaksumista kaikkialla EU:ssa.

Toiminnalliset tavoitteet:

estetään EU:n kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien tarkoituksellinen tuonti EU:hun;

estetään haitallisten vieraslajien tahaton tuonti EU:hun ja tahaton päästäminen ympäristöön;

estetään haitallisten vieraslajien tarkoituksellinen päästäminen ympäristöön;

otetaan käyttöön varhaisen varoituksen ja nopeiden vastatoimien järjestelmä EU:n kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien lisääntymisen ja leviämisen estämiseksi;

poistetaan tai minimoidaan vahinko tai lievennetään sitä soveltamalla hallintatoimenpiteitä vakiintuneiden EU:n kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien kantoihin.

4.           Toimintavaihtoehdot

Arvioinnissa yksilöitiin viisi vaihtoehtoa, joista kullakin on viisi toiminnallista tavoitetta mutta erilainen kunnianhimontaso. Lähtökohtana oli kaksi näkemystä: analyysi toimista, joita tarvitaan toiminnallisten tavoitteiden (sisältö) toteuttamiseksi, ja sääntelyvälineen tyyppi (muoto).

Vaihtoehto 0 – Tämä on perusvaihtoehto, jossa säilytetään nykytilanne eli uusia toimia ei toteuteta. Toimissa otetaan huomioon pelkästään kasvien ja eläinten tuholaiset ja taudinaiheuttajat sekä vesiviljelyä varten tuodut vieraslajit. Lisäksi voitaisiin ottaa käyttöön tuontikieltoja luonnonvaraisten eläinten ja kasvien kauppaa koskevan asetuksen nojalla, ja painolastivesiä voitaisiin säännellä, kun painolastivesiyleissopimus tulee voimaan. Jäsenvaltiot toteuttaisivat edelleen tilapäisiä lajikohtaisia toimia vahinkokustannuksista riippuen.

Vaihtoehto 1 – Tässä vaihtoehdossa edistetään vapaaehtoistoimintaa ja lujitetaan yhteistyötä, mihin kuuluu ohjeiden, alakohtaisten toimintasääntöjen sekä muiden tiedotus- ja valistuskampanjoiden laatiminen. Nämä toimenpiteet toteutettaisiin vaihtoehdon 0 täydennyksenä.

Vaihtoehto 2.1 – Tässä vaihtoehdossa peruslainsäädäntövälinettä tuetaan yhdellä ainoalla EU:n kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien luettelolla. Luetteloon sisällytettäisiin vieraslajeja, joiden on riskinarvioinnissa osoitettu olevan haitallisia ja joiden pysyvä komitea, mukaan lukien jäsenvaltioiden edustajat, katsoo olevan uhka, jolla on merkitystä EU:n kannalta. Luetteloon liittyisi joitakin jäsenvaltioille asetettavia velvoitteita: toisaalta jäsenvaltioiden olisi estettävä luettelossa olevien lajien EU:hun saapuminen (ennaltaehkäisy) ja toisaalta toteutettava hallintatoimia niiden luettelossa olevia lajien suhteen, jotka jo ovat tulleet EU:hun ja vakiintuneet osaksi sen ympäristöä (reaktio), jotta voidaan välttää tällaisten lajien leviäminen edelleen EU:ssa ja minimoida niiden aiheuttama vahinko. Jäsenvaltiot saavat itse päättää, mitä hallintatoimia ne toteuttavat (hävittäminen, leviämisen rajoittaminen vai säätely).

Vaihtoehto 2.2 – Tällä vaihtoehdolla laajennetaan vaihtoehdon 2.1 soveltamisalaa EU:n kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien luetteloa pidemmälle ympäristöön päästämistä koskevien sääntöjen osalta. Tavoite saavutettaisiin ottamalla käyttöön järjestelmä, jossa jäsenvaltiot edellyttäisivät jäsenvaltion kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien päästämiseltä ympäristöön lupaa.

Vaihtoehto 2.3 – Tällä vaihtoehdolla laajennetaan edellistä enemmän vaihtoehdon 2.1 soveltamisalaa EU:n kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien luetteloa pidemmälle ympäristöön päästämistä koskevien sääntöjen osalta. Tavoite saavutettaisiin perustamalla järjestelmä, jossa uusia vieraslajeja saa päästää ympäristöön vain nimenomaisella luvalla ja jos kyseiset lajit on sisällytetty ympäristöön päästettäviksi hyväksyttyjä vieraslajeja koskevaan EU:n luetteloon sen jälkeen, kun on varmistettu, ettei ympäristöön päästämiseen liity mitään riskejä.

Vaihtoehto 2.4 – Tässä vaihtoehdossa nopeita vastatoimia koskevat säännökset ovat vaihtoehtoa 2.2 vahvemmat. Tavoite saavutettaisiin ottamalla käyttöön jäsenvaltioiden velvoite hävittää osaksi ympäristöä vakiintumassa olevat haitalliset vieraslajit, jotka on sisällytetty EU:n kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien luetteloon, sen sijaan, että niiden suhteen toteutettaisiin hallintatoimia tai leviämisen rajoittamisen toimia ennen kuin komissio on myöntänyt poikkeuksen.

5.           Vaikutusten arviointi

Yksi ongelmista eri vaihtoehtojen vaikutuksia analysoitaessa oli se, että on mahdotonta tietää etukäteen, miten monta invaasiota ja mitä invaasioita on tarpeen torjua ja miten monta lajia ja mitkä lajit sisällytetään EU:n kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien luetteloon. Lisäksi haitallisista vieraslajeista on vasta viime aikoina tehty useampia laajamittaisia ja kattavia taloudellisia tutkimuksia.

On otettava myös huomioon, että aloilla, joihin sääntelyvälineellä todennäköisesti on vaikutuksia, on luultavasti useita pk-yrityksiä, myös mikroyrityksiä. Komissio on huolissaan siitä, mitä vaikutuksia oikeudellisella sääntelyllä on pieniin ja mikroyrityksiin, ja se pyrkiikin minimoimaan niille koituvan hallinnollisen taakan. Näiden yritysten odotetaan kuitenkin kuuluvan sääntelyn soveltamisalaan. Haitallisilla vieraslajeilla voi olla vakavia haittavaikutuksia pk-yrityksiin metsätalouden, maatalouden, matkailun ja virkistystoiminnan kaltaisilla aloilla. Nämä alat hyötyisivät siten koordinoitujen toimien käyttöönotosta haitallisten vieraslajien torjumiseksi. Toisaalta jotkin pk-yritykset, kuten lemmikkieläin- ja puutarha-alan yritykset, hyötyvät vieraslajeilla käytävästä kaupasta, ja sellaisen lainsäädännön käyttöönotosta, jolla torjutaan haitallisia vieraslajeja ja johon mahdollisesti liittyy vieraslajien käytön rajoituksia, voisi olla niille haittaa. Yleisesti tiedetään kuitenkin, että useimpia käyttötarkoituksia varten on olemassa korvaavia lajeja.

Analyysi osoitti seuraavat tärkeimmät vaikutukset:

Vaihtoehto 0 – Nykyisten toimien kulut ovat 1,4 miljardia euroa vuodessa, ja jos nykytilanne säilytetään, ei voida estää haitallisten vieraslajien aiheuttaman taloudellisen, yhteiskunnallisen ja ympäristöön liittyvän vahingon kasvua. Tällä vaihtoehdolla ei siksi voida saavuttaa tämän ehdotuksen tavoitteita.

Vaihtoehto 1 – Tähän vaihtoehtoon liittyisi vain vähäisiä toimista aiheutuvia lisäkustannuksia verrattuna vaihtoehtoon 0, mutta myöskään tällä vaihtoehdolla ei pystyttäisi estämään vahingon kasvua.

Vaihtoehto 2.1 – Tässä vaihtoehdossa toimista ei odoteta koituvan suuria lisäkustannuksia (lisäystä 26–40 miljoonaa euroa vuodessa) verrattuna vaihtoehtoon 0. Lisäksi kustannukset voisivat jopa laskea ajan myötä (miljardiin euroon vuodessa). Vaihtoehdossa 2.1 ehdotetut toimet kattaisivat nykyisten menojen uudelleenjärjestämisen: painopiste siirrettäisiin reaktioista ennaltaehkäisyyn (mikä on linjassa kasvien ja eläinten terveyttä koskevien järjestelmien kanssa) ja resurssien tehokkaampaan käyttöön johdonmukaisen priorisoinnin ansiosta. Lisäkustannukset pidettäisiin minimissä hyödyntämällä voimassa olevia säännöksiä mahdollisimman pitkälle. Vaihtoehto 2.1 voisi vaikuttaa kielteisesti kansainväliseen kauppaan (mutta ainoastaan, jos kiellettäisiin yleisesti kaupatut arvokkaat haitalliset vieraslajit) ja niihin pieniin ja mikroyrityksiin, jotka viljelevät haitallisia vieraslajeja ja käyvät kauppaa lemmikkieläimillä ja koristelajeilla (mutta ainoastaan, jos ei olisi olemassa sopivia vaihtoehtoja). Mahdolliset kielteiset taloudelliset vaikutukset otettaisiin kuitenkin huomioon päätettäessä lajien sisällyttämisestä luetteloon. Toisaalta kansalaiset, viranomaiset ja muut talouden toimijat, mukaan lukien monet pk- ja mikroyritykset, kuten maan- ja metsänviljelijät, hyötyisivät eniten siitä, että vahingon kasvu voidaan välttää. Kaikki talouden toimijat hyötyisivät myös oikeusvarmuuden parantumisesta ja koordinoidummasta lähestymistavasta. Lisäksi perussääntelyvälineeseen sisältyisi merkittäviä yhteiskunnallisia, ympäristöön liittyviä ja taloudellisia hyötyjä, jotka ylittäisivät kustannukset. Tällä toimenpidepaketilla voitaisiinkin välttää työpaikkojen menetykset (esimerkiksi kalastuksen romahtamisen jälkeen), ja sillä olisi myönteisiä vaikutuksia myös kansanterveydelle, kiinteälle omaisuudelle ja vapaa-ajan palveluille. Myös ympäristövaikutukset olisivat myönteiset, koska vältettäisiin luonnon monimuotoisuudelle ja ekosysteemipalveluille aiheutuva vahinko. Kunkin ennaltaehkäistyn haitallisen vieraslajin arvioidaan vastaavan keskimäärin 130 miljoonan euron vahinko- tai hallintakustannusten välttämistä vuodessa pitkällä aikavälillä. Tämä on karkea arvio, mutta se kuvaa mahdollisia etuja yksinkertaisella tavalla. Lisäksi vaikka ei voitaisikaan ennaltaehkäistä uusia haitallisia vieraslajeja, ne kuitenkin sisällytettäisiin luetteloon ja niiden kantoihin sovellettaisiin johdonmukaisia hallintatoimenpiteitä, mitä kautta voitaisiin välttää vahinkokustannuksia vielä enemmän.

Vaihtoehto 2.2 – Tähän vaihtoehtoon sisältyisi lähestymistapa, joka on vielä enemmän ennaltaehkäisevä mutta ei kuitenkaan aiheuta liian paljon hallinnollista taakkaa. Niille jäsenvaltioille, joilla ei vielä ole käytössä lupajärjestelmää, ja niille talouden toimijoille, joilla on kaupallista etua jäsenvaltion kannalta merkityksellisten vieraslajien päästämisessä ympäristöön, aiheutuisi jonkin verran lisää hallinnollisia kustannuksia. Tällä järjestelmällä voitaisiin kuitenkin välttää haitallisten vieraslajien päästäminen ympäristöön. Haitalliset vieraslajit – vaikka kyseessä eivät olisi EU:n kannalta merkityksellisten haitallisten vieraslajien luetteloon sisällytetyt vieraslajit – voivat aiheuttaa huomattavaa taloudellista, yhteiskunnallista ja ympäristövahinkoa.

Vaihtoehto 2.3 – Tässä vaihtoehdossa noudatettaisiin kaikkein varovaisinta lähestymistapaa taloudellisesta, yhteiskunnallisesta ja ympäristön kannalta katsottuna. Tämä vaihtoehto merkitsee kuitenkin huomattavaa muutosta nykyiseen lähestymistapaan ja aiheuttaa suuren hallinnollisen taakan talouden aloille, jotka harjoittavat vieraslajien tuontia ympäristöön (esimerkiksi puutarha-ala ja metsätalous).

Vaihtoehto 2.4 – Tällä vaihtoehdolla varmistettaisiin, että uusiin invaasioihin puututaan välittömästi ja tehokkaasti. Kunkin nopeasti hävitetyn invaasion myötä vältettäisiin pitkän aikavälin taloudelliset, yhteiskunnalliset ja ympäristöön liittyvät haittavaikutukset. Tähän vaihtoehtoon sisältyy suuria alkuvaiheen hävittämisinvestointikustannuksia pääasiassa jäsenvaltioille, mutta huomattavia säästöjä pitkällä aikavälillä koko yhteiskunnalle.

Lisäksi on otettava huomioon, että vaikutukset kohdistuvat eri jäsenvaltioihin eri tavoin riippuen niiden yritysrakenteesta, maantieteellisistä oloista ja ilmasto-oloista. Esimerkiksi joillakin jäsenvaltioilla on muita vahvempi metsätalousala (esimerkiksi Pohjoismaat ja Saksa), kun taas muilla on kukoistava puutarhasektori (esimerkiksi Alankomaat). Jäsenvaltioiden välillä ei kuitenkaan voitu todeta erityisen suuria epätasapainoja.

6.           Vaihtoehtojen vertailu

Vaikutusten analysoinnin pohjalta oli mahdollista tehdä seuraava päätelmä:

Vaikka vaihtoehdot 0 ja 1 kattavat useita EU:n ja kansallisia säädöksiä, niissä ei kuitenkaan käsitellä suurinta osaa haitallisista vieraslajeista ja niiden väylistä. Näihin vaihtoehtoihin sisältyvistä toimista arvioidaan koituvan jo nyt 1,4 miljardin euron kustannukset vuodessa pääosin jäsenvaltioille. Näiden vaihtoehtojen on todettu olevan tehottomia saavuttamaan tämän ehdotuksen tavoitteet ja epäjohdonmukaisia EU:n yleisten tavoitteiden kanssa.

Vaihtoehdolla 2.1 voitaisiin vähentää haitallisten vieraslajien kielteisiä vaikutuksia huomattavasti ja saavuttaa tavoitteet. Siihen sisältyvistä toimista aiheutuisivat ainoastaan 26–40 miljoonan euron lisäkustannukset vuodessa. Lisäksi ajan mittaan toimien kustannukset voisivat laskea miljardiin euroon vuodessa. Tämä vaihtoehto tehostaisi jäsenvaltioiden viranomaisten menojen käyttöä ja olisi yhdenmukainen EU:n yleisten tavoitteiden kanssa.

Vaihtoehto 2.2 olisi tehokkaampi, vaikuttavampi ja johdonmukaisempi kuin vaihtoehto 2.1, ja siihen liittyvät lisäkustannukset jäisivät kohtuullisiksi, koska jäsenvaltioiden olisi monissa tapauksissa käytettävä jo olemassa olevia järjestelmiä.

Vaihtoehto 2.3 olisi vieläkin toimivampi ja johdonmukaisempi kuin vaihtoehto 2.2, mutta samalla siihen liittyisi huomattava hallinnollinen taakka tietyille talouden toimijoille, erityisesti alkutuotantoon osallistuville, mikä heikentäisi sen tehokkuutta.

Vaihtoehto 2.4 olisi tehokkaampi, toimivampi ja johdonmukaisempi kuin vaihtoehto 2.2, ja siihen liittyvät lisäkustannukset jäisivät kohtuullisiksi.

Yhteenvetona voidaan todeta, että vaihtoehdon 2.3 odotetaan olevan paras toimivuuden ja johdonmukaisuuden kannalta. Sen taloudellisia haittoja pidetään kuitenkin liian suurina, mistä syystä sen kustannus-hyötysuhde on huonompi kuin vaihtoehdossa 2.2. Toisaalta arvioiden mukaan vaihtoehdon 2.4 lisähyödyt ovat huomattavat ja ylittävät lisäkustannukset verrattuna vaihtoehtoihin 2.2 ja 2.1. Lisäksi vaihtoehdossa 2.4 voidaan hyvin tehokkaasti hyödyntää jäsenvaltioissa jo voimassa olevaa sääntelyä. Siksi vaihtoehto 2.4 on parhaana pidetty vaihtoehto. Se tuottaa suurimman hyödyn suhteessa kustannuksiin, vaikka se ei tuotakaan suurimpia biodiversiteettihyötyjä.

Vaihtoehdossa 2.4 voidaan olettaa, että 1) toimista aiheutuvat vuosittaiset kustannukset pysyvät vakaina tai alenevat ajan mittaan, 2) hyödyt (eli vahinko- ja hallintakustannusten välttäminen) kasvavat ajan mittaan, koska yhä useampi invaasio pystytään välttämään ja 3) ongelman kokonaiskustannukset eivät nousisi yhtä paljon kuin ilman EU:n toimintaa.

7.           Seuranta ja arviointi

Ehdotetun välineen tulosten seuranta ja arviointi tapahtuu lainsäädäntötekstiin sisältyvien raportointi- ja tiedonantovelvoitteiden kautta. Tältä pohjalta komissio ja muut elimet kykenevät raportoimaan indikaattoreista ja tarkkailemaan edistystä kohti tavoitteita.

Raportointivelvoitteet perustuvat olemassa oleviin raportointimekanismeihin, kuten niihin, jotka sisältyvät lintu- ja luontotyyppidirektiiveihin, vesialan puitedirektiiviin ja meristrategiadirektiiviin sekä eläinten ja kasvien terveyttä koskeviin järjestelmiin ja vesiviljelyjärjestelmään. Tällaiset velvoitteet rajoitettaisiin tiukasti vähimmäistasoon, joka vaaditaan säännösten ja muiden kansainvälisten sitoumusten täytäntöönpanon valvomiseksi, jotta voidaan välttää tarpeeton hallinnollinen taakka.

Lainsäädäntötekstiin sisältyy uudelleentarkastelulauseke, joka sallii lähestymistavan ajantasaistamisen tieteen ja tekniikan edistyksen mukaisesti ja asteittaisen lisäkehittämisen täytäntöönpanon aikana ilmenevien kysymysten valossa.