1. Johdanto

Turvalliset, tehokkaat, kilpaillut ja innovatiiviset sähköiset maksutavat ovat ratkaisevan tärkeitä, jotta kuluttajat, kauppiaat ja yritykset saisivat täyden hyödyn sisämarkkinoista maailman siirtyessä fyysisten kauppapaikkojen lisäksi kohti sähköistä kaupankäyntiä. Nykyinen maksuja koskeva säännöstö on mahdollistanut sen, että EU:n vähittäismaksumarkkinoilla on tapahtunut merkittävää kehitystä ja yhdentymistä. Maksumarkkinoilla – kortti-, verkko- ja mobiilimaksujen markkinoilla – on kuitenkin tärkeitä aloja, jotka ovat edelleen pirstoutuneet valtioiden rajojen mukaan. Näiden markkinoiden viimeaikainen kehitys on myös tuonut esiin tiettyjä sääntelypuutteita ja epäjohdonmukaisuuksia maksuja koskevassa nykyisessä oikeudellisessa kehyksessä.

2. Ongelman määrittely

2.1. Ongelmat

Maksupalveludirektiivillä 2007/64/EY[1] luotu oikeudellinen kehys on jo edistänyt tuntuvasti Euroopan vähittäismaksumarkkinoiden yleistä yhdentymistä. Kortti-, verkko- ja mobiilimaksujen alalla on kuitenkin edelleen tarkkaan määriteltyjä erityisongelmia. Näiden ongelmien aiheuttajat voidaan jakaa kahteen ryhmään. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat tekijät liittyvät siihen, että on monia aloja, joilla markkinat eivät toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Toiseen ryhmään kuuluvat tekijät liittyvät siihen, että voimassa olevissa säännöksissä on monia aukkoja ja puutteita.

2.1.1. Markkinoiden pirstoutuneisuus

Tekninen standardointi ja yhteentoimivuus ovat keskeisessä asemassa maksujen verkkopohjaisessa ympäristössä. Maksajien, maksunsaajien ja niiden käyttämien maksupalveluntarjoajien välisten yhteyksien maksimointi edellyttää yhteisiin standardeihin perustuvaa yhteentoimivuutta eri järjestelmien välillä. Kortti-, verkko- ja mobiilimaksut kärsivät kuitenkin kaikki vaihtelevilta osin eriasteista standardoinnin ja yhteentoimivuuden puutteesta eri sovellusten välillä, erityisesti rajatylittävällä tasolla. Euroopan vähittäismaksumarkkinoiden heikot hallintojärjestelyt kärjistävät näitä ongelmia, jotka rajoittavat myös kilpailua.

2.1.2. Tehoton kilpailu

Maksukorttien alalla on käytössä monia kilpailua rajoittavia liiketoimintasääntöjä ja ‑käytäntöjä, jotka vääristävät kilpailua.

Maksukorttijärjestelmään kuuluvien kortteja myöntävien ja korttitapahtumia vastaanottavien pankkien väliset yhteissopimukset pankkien välisistä maksuista – nk. toimitusmaksuista (Interchange Fees) – aiheuttavat monia kilpailuun ja markkinoiden yhdentymiseen liittyviä ongelmia. Toimitusmaksut aiheuttavat käänteistä kilpailua, mikä kohdistaa kauppiailta ja kuluttajilta veloitettaviin hintoihin pikemminkin korotus- kuin alennuspainetta. Lisäksi suuret erot toimitusmaksujen tasoissa jäsenvaltioiden välillä ja tapa, jolla toimitusmaksuja sovelletaan eri maissa, estävät markkinoiden yhdentymistä saamalla kauppiaat luopumaan ulkomaisten palveluntarjoajien palveluiden käytöstä.

Lisäksi tiettyjen korttijärjestelmien säännöt rajoittavat kauppiaiden mahdollisuutta ja kykyä kieltäytyä hyväksymästä kalliita maksuvälineitä tai ohjata kuluttajien edullisempien maksutapojen käyttöön.

2.1.3. Jäsenvaltioiden väliset erot veloituskäytännöissä

Lisämaksut (tietyn maksuvälineen käytöstä veloitettavat maksut) suunniteltiin alun perin ohjausmekanismiksi, jolla kauppiaat ohjaavat kuluttajia edullisempien tai tehokkaampien maksuvälineiden käyttöön. Ne eivät kuitenkaan ole tuottaneet odotettuja tuloksia. Tällä hetkellä EU:n jäsenvaltioista puolet sallii ja puolet kieltää lisämaksujen veloittamisen. Tämä aiheuttaa huomattavaa hämmennystä ja vahinkoa kuluttajille sähköisen kaupankäynnin yhteydessä.

2.1.4. Tietyt internetpalveluntarjoajat toimivat oikeudellisessa tyhjiössä

Internetmaksujen alalle on ilmaantunut vuonna 2007 hyväksytyn maksupalveludirektiivin jälkeen uusia palveluita, kuten kolmansia palveluntarjoajia, jotka tarjoavat verkkopankkipalveluihin perustuvia maksutoimeksiantopalveluita. Kyseiset palvelut tarjoavat varteenotettavan vaihtoehdon korteille internetmaksujen suorittamisessa, sillä ne ovat yleensä kauppiaiden kannalta edullisempia ja monien sellaisten kuluttajien ulottuvilla, joilla ei ole luottokortteja. Kolmansien pääsy kuluttajien verkkopankkitietoihin ja se seikka, että nämä uudet palvelut eivät kuulu voimassa olevan lainsäädäntökehyksen soveltamisalaan, ovat kuitenkin nostaneet esiin monia huolenaiheita.

2.1.5. Maksupalveludirektiivin pirstaleinen soveltamisala ja epäyhtenäinen soveltaminen

Tietyt maksupalveludirektiivissä säädetyt poikkeukset aiheuttavat erittäin suurta vaihtelua maksupalveludirektiivin tulkinnassa ja soveltamisessa eri jäsenvaltioissa. Maksupalveludirektiivin mukaiset perusteet poikkeuksen myöntämiselle vaikuttavat liian yleisiltä tai vanhentuneilta suhteessa markkinakehitykseen, ja jäsenvaltiot tulkitsevat niitä eri tavoilla. Tämä koskee erityisesti kaupallisia asiamiehiä, rajallisia verkkoja, televiestintälaitteella käynnistettyjä maksutapahtumia ja riippumattomia pankkiautomaattipalveluiden tarjoajia. Maksupalveludirektiivin soveltamisalassa on aukkoja myös sellaisten maksujen osalta, joissa osa maksutapahtumasta toteutetaan ETA:n ulkopuolella, ja EU:n ulkopuolisten valuuttojen määräisten maksujen osalta.

2.2. Seuraukset

Kyseiset ongelmat ovat vaikuttaneet kuluttajiin, kauppiaisiin, uusiin maksupalveluntarjoajiin ja koko markkinoihin.

2.2.1. Palveluntarjoajien/maksulaitosten epätasapuoliset toimintaolosuhteet

Korttimaksuista ja erityisesti toimitusmaksuista kertyvien tulojen kasvattaminen – tai ainakin suojaaminen – on markkinoiden vakiintuneiden toimijoiden, erityisesti pankkien ja korttijärjestelmien, edun mukaista. Tämän vuoksi palveluntarjoajilla, jotka tarjoavat maksusovelluksia veloittaen niistä pieniä toimitusmaksuja tai veloittamatta niistä lainkaan toimitusmaksua, on suuria vaikeuksia päästä markkinoille.

Lisäksi puutteet standardoinnissa ja yhteentoimivuudessa estävät vakiintuneiden toimijoiden välisen kilpailun ja luovat siten lisäesteen uusien, innovatiivisten maksupalveluntarjoajien markkinoillepääsylle.

2.2.2. Maksupalvelunkäyttäjiin (kuluttajiin ja kauppiaisiin) kohdistuvat kielteiset vaikutukset

Pankit ohjaavat kuluttajia kalliimpien korttien, kuten premium-korttien, käyttöön. Kun kauppiaat eivät pysty kieltäytymään tällaisten korttien hyväksymisestä tai veloittamaan niiden käytöstä maksuja suoraan kuluttajilta, kauppiaat siirtävät kyseiset kustannukset kaikkien kuluttajien maksettaviksi korottamalla tavaroiden ja palveluiden hintoja. Tämä aiheuttaa vahinkoa koko yhteiskunnalle. Monet pienemmän kauppiaat saattavat toisaalta joutua kieltäytymään korttimaksujen hyväksymisestä, koska korttitapahtumien vastaanottajat veloittavat niistä korkeita maksuja (joista toimitusmaksu muodostaa suurimman osan).

2.2.3. Rajatylittävän toiminnan vähäisyys

Erityisesti pankkikorttien tai verkkopankkipohjaisten maksujen yhteentoimivuuden puuttuminen aiheuttaa sen, että kuluttajat joutuvat käyttämään pääasiassa kalliita luottokortteja tehdessään verkko-ostoksia toisessa maassa. Tämä vaikuttaa todennäköisesti omalta osaltaan siihen, että vuonna 2011 34 prosenttia EU:n kuluttajista tilasi tavaroita tai palveluita internetissä kotimaan rajojen sisäpuolella mutta vain 10 prosenttia heistä tilasi tuotteita valtioiden rajojen yli.[2]

Kauppiaiden mahdollisuus valita korttitapahtumia vastaanottava palveluntarjoaja rajoittuu usein kotimaisiin vakiintuneisiin toimijoihin. Jopa suuret eurooppalaiset vähittäisalan yritykset kohtaavat ongelmia yrittäessään hyödyntää toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneiden korttitapahtumien vastaanottajien palveluita. Tämä aiheuttaa mittakaavaetujen jäämistä saamatta ja toimintojen yksinkertaistumista kauppiaiden kannalta.

2.2.4. Innovaatiotoiminnan hajanaisuus ja hidastuminen

Kansallisten maksuformaattien ja infrastruktuurien välisten teknisten erojen vuoksi uudet tulokkaat tai olemassa olevat maksupalveluntarjoajat, jotka haluaisivat tarjota innovatiivisia palveluita, joutuvat rajaaman liiketoimintansa kansallisten markkinoiden alueelle. Tämä rajoittaa mittakaavaetujen saamista sekä kustannusten alenemisen että potentiaalisten tulojen osalta ja vähentää sen vuoksi käynnistysvaiheen investointeja. Toimintaympäristön pirstoutuminen valtioiden rajojen mukaan saattaa viime kädessä johtaa Euroopan innovaatiotoiminnan jäämiseen jälkeen muista alueista, kuten Yhdysvalloista tai Aasian ja Tyynenmeren alueesta.

3. EU:n toimien tarve

Sähköisten vähittäismaksujen yhdentyneet EU:n markkinat edistävät Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan tavoitetta, jonka mukaan unioni toteuttaa sisämarkkinat. Markkinoiden yhdentymisestä saatavia etuja ovat muun muassa maksupalveluntarjoajien välisen kilpailun tiukentuminen ja maksupalvelunkäyttäjien, erityisesti kuluttajien, valinnanvaran, innovaatiotarjonnan ja suojan parantuminen.

Valtioiden rajojen yli ulottuviin verkkoihin perustuvat yhdentyneet maksumarkkinat edellyttävät luonteensa puolesta unioninlaajuista lähestymistapaa, sillä kaikissa jäsenvaltioissa sovellettavien periaatteiden, sääntöjen, prosessien ja standardien on oltava keskenään johdonmukaisia oikeusvarmuuden ja tasapuolisten toimintaedellytysten turvaamiseksi kaikille markkinaosapuolille. EU:n tasolla mahdollisesti toteutettava toimi on tämän vuoksi toissijaisuusperiaatteen mukainen.

4. Politiikan tavoitteet

Määritetyillä ongelma-aloilla on kaksi yleistä päätavoitetta. Ensimmäisenä tavoitteena on varmistaa tasapuoliset kilpailuolosuhteet kaikille maksupalveluntarjoajien ryhmille, mikä puolestaan kasvattaa vähittäismaksujen valikoimaa, tehokkuutta, avoimuutta ja turvallisuutta. Toisena tavoitteena on helpottaa innovatiivisten kortti-, verkko- ja mobiilimaksupalveluiden tarjontaa rajojen yli turvaamalla vähittäismaksujen sisämarkkinat. Tämä johtaa seuraaviin kuuteen erityistavoitteeseen:

- kortti-, verkko- ja mobiilimaksujen standardoinnissa ja yhteentoimivuudessa havaittujen puutteiden poistaminen;

- erityisesti kortti- ja verkkomaksuja haittaavien kilpailun esteiden poistaminen;

- maksupalveluita koskevien veloitus- ja ohjauskäytäntöjen yhtenäistäminen kaikkialla EU:ssa;

- sen varmistaminen, että uudet maksupalvelut kuuluvat sääntelykehyksen piiriin;

- lainsäädäntökehyksen (maksupalveludirektiivin) johdonmukaisen soveltamisen varmistaminen eri jäsenvaltioissa;

- kuluttajien etujen suojaaminen laajentamalla sääntelyyn perustuva suoja kattamaan uudet maksukanavat ja innovatiiviset maksupalvelut.

5. Toimintavaihtoehdot

Toimintaa varten on määritetty useita vaihtoehtoja. Jäljempänä olevassa taulukossa on yhteenveto eri vaihtoehdoista (valitut vaihtoehdot on lihavoitu). Muita mahdollisia toimenpiteitä, joilla puututaan joko vähemmän kiireellisiin ongelmiin tai joilla varmistetaan, että tärkeimmät toimintavaihtoehdot vaikuttavat tehokkaasti, mutta joilla ei ole sinänsä merkittävää vaikutusta (liitännäis- ja hienosäätötoimenpiteet), kuvaillaan yksityiskohtaisemmin varsinaisessa vaikutusten arvioinnissa.

Markkinoiden pirstoutuneisuus

Heikot hallintojärjestelyt

1: Politiikkaa ei muuteta

2: Markkinaosapuolten perustama itsesääntelyelin

3: Lainsäädäntövallan käyttäjien antamaan säädökseen perustuva virallinen elin

Puutteet standardoinnissa ja yhteentoimivuudessa

1: Politiikkaa ei muuteta

2: Standardoinnin toteuttaminen maksujen hallintokehyksen kautta (korttimaksut)

3: Eurooppalaiselle standardointiorganisaatiolle annettava valtuutus (mobiilimaksut)

4: Otetaan käyttöön pakolliset tekniset vaatimukset antamalla lainsäädäntöä

Tehoton kilpailu tietyillä kortti- ja verkkomaksujen aloilla

Toimitusmaksut

1: Politiikkaa ei muuteta

2: Sallitaan korttitapahtumien rajatylittävä vastaanotto ja säännellään rajatylittävien toimitusmaksujen tasoa

3: Valtuutetaan jäsenvaltiot vahvistamaan kotimaan toimitusmaksut yhteisten menetelmien perusteella

4: Enimmäistasoon perustuvan yhteisen EU:n laajuisen toimitusmaksun vahvistaminen

5: Poikkeuksen myöntäminen yrityskorteille ja kolmen osapuolen järjestelmien myöntämille korteille

6: Kauppiailta veloitettavien palvelumaksujen sääntely

Kilpailua rajoittavat liiketoimintasäännöt

1: Politiikkaa ei muuteta

2: Korttijärjestelmät poistavat kaikkien korttien hyväksymistä koskevan säännön käytöstä vapaaehtoisesti

3: Kaikkien korttien hyväksymistä koskeva sääntö kielletään (osittain)

Jäsenvaltioiden väliset erot veloituskäytännöissä

1: Politiikkaa ei muuteta

2: Lisämaksujen kieltäminen kaikissa jäsenvaltioissa

3: Lisämaksujen salliminen kaikissa jäsenvaltioissa

4: Kauppiaiden velvoittaminen tarjoamaan vähintään yhtä yleisesti käytettyä maksuvälinettä ilman lisämaksua

5: Lisämaksujen kieltäminen sellaisten maksuvälineiden osalta, joista veloitetaan säännelty toimitusmaksu

Tietyt maksupalveluntarjoajat toimivat oikeudellisessa tyhjiössä

Varojen käytettävissäoloa koskevien tietojen asettaminen uusien korttijärjestelmien ja muiden kolmansien palveluntarjoajien saataville

1: Politiikkaa ei muuteta

2: Määritellään tiedonsaantia koskevat ehdot, määritellään kolmansien maksupalveluntarjoajien oikeudet ja velvoitteet ja täsmennetään vastuunjako

3: Annetaan kolmansille maksupalveluntarjoajille mahdollisuus saada tietoja tiliä ylläpitävän pankin kanssa tehtävän sopimuksen nojalla

Maksupalveludirektiivin pirstaleinen soveltamisala ja epäyhtenäinen soveltaminen

Maksupalveludirektiivin soveltamisalan ulkopuolelle jäävä toiminta

1: Politiikkaa ei muuteta

2: Maksupalveludirektiivin soveltamisesta myönnettyjen poikkeuksien soveltamisalan ajantasaistaminen ja täsmentäminen (kaupalliset asiamiehet ja rajalliset verkot)

3: Poikkeuksien kumoaminen (televiestintälaitteella käynnistettävät maksut ja riippumattomat pankkiautomaatit)

4: Edellytetään poikkeuksia käyttävien maksupalveluntarjoajien pyytävän toimivaltaisten viranomaisten hyväksyntää

Tapahtumat, joista osa toteutetaan ETA:n ulkopuolella, ja EU:n ulkopuolisten valuuttojen määräiset maksut

1: Politiikkaa ei muuteta

2: Maksupalveludirektiivin ulottaminen koskemaan kaikkia tapahtumia, joista osa toteutetaan ETA:n ulkopuolella, ja kaikkia valuuttoja

3: Tiettyjen valikoitujen maksupalveludirektiivin sääntöjen ulottaminen koskemaan tapahtumia, joista osa toteutetaan ETA:n ulkopuolella, ja kaikkia valuuttoja

Sidosryhmät ovat yhtä mieltä (1) eduista, jotka voitaisiin saada riittävän teknisen standardointitason saavuttamisesta ja yhteentoimivuudesta kortti-, verkko- ja mobiilimaksujen alalla; (2) tarpeesta vahvistaa selkeät säännöt monenvälisistä toimitusmaksuista ja muista liiketoimintasäännöistä oikeudellisen tilanteen selkiyttämiseksi ja tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamiseksi korttimarkkinoilla[3]; (3) siitä, että kolmansien maksupalveluntarjoajien tarjoamien maksutoimeksiantopalveluiden sisällyttäminen sääntelykehyksen soveltamisalaan on erittäin tärkeää; (4) asiakasohjauskäytäntöjen ja erityisesti lisämaksujen veloittamisen yhdenmukaistamisen tarpeellisuudesta; (5) maksupalveludirektiivin soveltamisalan laajentamisesta ja täsmentämisestä.

6. Vaikutukset

Suositeltujen toimintavaihtoehtojen tarkoituksena on

- vähentää markkinoiden pirstoutuneisuutta standardoinnin ja uusien hallintojärjestelyiden avulla,

- puuttua kilpailun esteisiin korttimaksujen alalla erityisesti toimitusmaksujen sääntelyn, kilpailua rajoittavien liiketoimintasääntöjen poistamisen ja markkinoillepääsyn parantamisen kautta,

- rajoittaa kauppiaiden mahdollisuuksia veloittaa lisämaksuja toimitusmaksuja koskevan asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle jätetyistä maksuvälineistä,

- vahvistaa oikeudellinen kehys, joka koskee kolmansien maksupalveluntarjoajien mahdollisuutta saada varoja koskevia tietoja,

- vähentää tuntuvasti maksupalveludirektiivissä havaittuja sääntelypuutteita ja epäjohdonmukaisuuksia.

Aihe || Suositeltu vaihtoehto || Taloudelliset vaikutukset EU:n tasolla

Hallinto ja standardointi

Hallintojärjestelyt || Virallisen elimen kautta (Euroopan vähittäismaksuneuvosto) || Sidosryhmien parempi osallistuminen Kustannukset vähäisiä

Korttimaksujen standardointi || Maksujen hallintokehyksen kautta (Euroopan vähittäismaksukehyksen osana) || Edistää täysin yhdentyneitä korttimarkkinoita Pääasiassa yritysten ja kuluttajien saama vuotuinen hyöty arvioidaan 4 miljardiksi euroksi

Mobiilimaksujen standardointi || Eurooppalaisen standardointijärjestön kautta || Kasvattaa mobiilimaksu-tapahtumien määrää Arvio: tapahtumien määrä kasvaa 68 prosenttia standardoinnin myötä

Toimitusmaksut (korttipohjaisista maksuista)

Toimitusmaksuja koskeva asetus (vaihe 1) || Enimmäistason asettaminen rajatylittäville toimitus-maksuille (pankki- ja luottokortit) ja mahdollisuus toimitusmaksun valintaan rajatylittävien tapahtumien osalta (korttitapahtumien rajatylittävän vastaanoton kautta, ks. jäljempänä) || Suurten kauppiaiden toiminnalliset säästöt arviolta 3 miljardia euroa vuodessa

Toimitusmaksuja koskeva asetus (vaihe 2) || Pankkikorteista veloitettavien toimitusmaksujen enimmäis-tason asettaminen 0,2 prosenttiin ja luottokorttien 0,3 prosenttiin maksutapahtumien arvosta || Kaikkien kortit hyväksyvien kauppiaiden toiminnalliset säästöt arviolta 6 miljardia euroa vuodessa Osa säästöistä voitaisiin siirtää edelleen kuluttajille

Toimitusmaksut – tärkeimmät rinnakkaistoimenpiteet

Korttitapahtumien rajatylittävä vastaanotto || Korttijärjestelmien asettamien esteiden poistaminen ja korttitapahtumien rajatylittävää vastaanottoa koskevat säädökset || Suurten kauppiaiden toiminnalliset säästöt arviolta 3 miljardia euroa vuodessa (jos tätä tuetaan rajatylittäviä toimitusmaksuja koskevalla asetuksella)

Kilpailua rajoittavat liiketoimintasäännöt || Kielletään (osittain) kaikkien korttien hyväksymistä ja syrjimättömyyttä koskevat säännöt || Kaikkien kortit hyväksyvien kauppiaiden toiminnalliset säästöt arviolta enintään 0,6–1,7 miljardia euroa vuodessa, enintään 0,5 miljardia euroa ehdotettujen enimmäistasojen mukaan Osa säästöistä voitaisiin siirtää edelleen kuluttajille

Jäsenvaltioiden erilaiset veloituskäytännöt || Lisämaksujen kieltäminen sellaisten maksuvälineiden osalta, joista veloitetaan säännelty toimitusmaksu || Kuluttajien saamat säästöt enintään 731 miljoonaa euroa vuodessa

Maksupalveludirektiivin pirstaleinen soveltamisala ja epäyhtenäinen soveltaminen

Kolmansien maksupalveluntarjoajien mahdollisuus saada tietoa varojen saatavuudesta || Määritellään varojen saatavuutta koskevien tietojen saantiin sovellettavat ehdot, määritellään kolmansien palvelun-tarjoajien oikeudet ja velvoitteet ja täsmennetään vastuunjako || Kauppiaiden saamat säästöt arviolta 0,9–3,5 miljardia euroa vuodessa, jos kolmansien maksupalvelun-tarjoajien palvelut korvaavat luottokortit verkkomaksu-tapahtumissa Uusien korttijärjestelmien maksujen huomattava aleneminen (15–75 %) Kuluttajille (ml. kuluttajat, joilla ei ole luottokorttia) suunnattu uusi verkkomaksusovellus

Soveltamisalan ulkopuolelle jäävä toiminta (poikkeukset) || Soveltamisalan uudelleenmäärittely kaupallisten asiamiesten ja rajallisten verkkojen osalta Tietoteknisellä laitteella / mobiililaitteella käynnistettyjen tapahtumien ja riippumattomien pankki-automaattien sisällyttäminen soveltamisalaan Poikkeuksen saaneilta palveluilta edellytetään toimi-valtaisten viranomaisten hyväksyntää || Asianomaisten maksupalveluntarjoajien (kertaluonteiset) kustannukset arviolta 128–193 miljoonaa euroa Edut eivät ole mitattavissa, mutta niitä ovat muun muassa parempi kuluttajansuoja, turvallisemmat maksut ja tasapuoliset kilpailuedellytykset

Soveltamisalaan kuuluva toiminta (tapahtumat, joista osa toteutetaan ETA:n ulkopuolella, ja EU:n ulkopuolisten valuuttojen määräiset tapahtumat) || Maksupalveludirektiivin soveltamisalan valikoiva laajentaminen (III ja IV osasto) tapahtumiin, joista osa toteutetaan ETA:n ulkopuolella, ja EU:n ulkopuolisten valuuttojen määräisiin tapahtumiin || Kustannukset vähäisiä Maksupalveludirektiivistä koituvat edut, jotka koskevat noin 32:ta miljoonaa maksupalvelukäyttäjää, ulotetaan maksutapahtumiin, joiden kokonaisarvo on noin 60 miljardia euroa vuodessa

Vaikutukset sidosryhmiin

Edellä kuvaillun suoran taloudellisen hyödyn lisäksi seuraavat:

Kuluttajien saama suurin hyöty on maksuvälinevalikoiman laajeneminen erityisesti kolmansien maksupalveluntarjoajien palveluihin ja mobiilimaksupalveluihin. Kuluttajansuojasäännöt lujittuvat ja kuluttajat osallistuvat tiiviimmin vähittäismaksujen hallinnointiin.

Kauppiaat voivat valita vapaammin, mitä maksuvälineitä ne hyväksyvät (ne voivat kieltäytyä hyväksymästä kalliita kortteja). Lisäksi kauppiaat hyötyvät standardoinnin lisäämisestä (esim. korttien lukulaitteiden järkeistämisen avulla ja tarjoamalla mahdollisuus korttitapahtumien rajatylittävään / keskitettyyn vastaanottoon).

Tarjontapuolen uudet tulokkaat hyötyvät tasapuolisista toimintaedellytyksistä ja markkinoillepääsyn helpottumisesta (esim. kolmannet maksupalveluntarjoajat ja uudet korttijärjestelmät). Ne hyötyvät myös toimitusmaksuja koskevasta asetuksesta.

Olemassa olevat maksupalveluntarjoajat ja korttijärjestelmät: Toimitusmaksuja koskeva asetus saattaa pienentää pankkien ja korttijärjestelmien tuloja. Lisäksi kilpailu tiukkenee uusien tulokkaiden myötä. Ne hyötyvät kuitenkin todennäköisesti keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä standardoinnin lisäämisestä ja korttimaksujen huomattavasti nykyistä suuremmasta määrästä (kun useammat kauppiaat ja erityisesti pienemmät kauppiaat alkaisivat hyväksyä kortteja).

7. Ehdotetut lainsäädäntövälineet

Monet ehdotetuista toimintavaihtoehdoista voidaan toteuttaa maksupalveludirektiivin tarkistamisen avulla. Tämä koskee erityisesti maksupalveludirektiiviin jo kattamia aloja, esim. kolmansien maksupalveluntarjoajien markkinoillepääsyä, lisämaksujen veloittamista ja maksulaitoksia koskevia sääntöjä. Muita toimenpiteitä, erityisesti toimitusmaksujen ja rinnakkaistoimenpiteiden sääntelyä, käsiteltäisiin erillisessä asetuksessa.

Joitakin edellä kuvailtuja toimenpiteitä voitaisiin käsitellä ilman lainsäädäntömenettelyä, esimerkiksi eurooppalaisissa standardointijärjestöissä.

[1]           Ks. http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2007:319:0001:0036:FI:PDF.

[2]           Ks. http://epp.eurostat.ec.europa.eu/portal/page/portal/information_society/data/main_tables.

[3]           Ottaen huomioon erityisesti lukuisat kilpailuasioita koskevat menettelyt.