Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisten päästöjen vähentämisestä sekä direktiivin 2003/35/EY muuttamisesta /* COM/2013/0920 final - 2013/0443 (COD) */
PERUSTELUT 1. EHDOTUKSEN TAUSTA Yleinen tausta – ehdotuksen perusteet ja
tavoitteet Euroopan parlamentin ja neuvoston
direktiivissä 2001/81/EY[1]
vahvistetaan kullekin jäsenvaltiolle rikkidioksidin (SO2), typen
oksidien (NOx), haihtuvien orgaanisten yhdisteiden pl. metaani
(NMVOC) ja ammoniakin (NH3) osalta vuotuiset kansalliset
päästörajat, jotka oli määrä saavuttaa viimeistään vuonna 2010. Niiden avulla
oli tarkoituksena vähentää ilman pilaantumista ja siitä kansanterveyteen ja
ympäristöön kohdistuvia haitallisia vaikutuksia koko unionissa. Tarkoituksena
oli myös noudattaa Göteborgin pöytäkirjaa[2].
Nyt on tarpeen tarkastella uudelleen kyseisiä
vaatimuksia ja saattaa ne ajan tasalle, jotta voitaisiin ottaa huomioon vielä
jäljellä olevat ilman pilaantumisesta aiheutuvat terveysriskit ja
ympäristövaikutukset ja mukauttaa unionin lainsäädäntöä niin, että se vastaa
Göteborgin pöytäkirjan vuonna 2012 toteutetun tarkistuksen seurauksena tehtyjä
uusia kansainvälisiä sitoumuksia. Tarvittavat vaikutusten vähennykset esitetään
tarkistetussa ilman pilaantumisen temaattisessa strategiassa[3], jolla saatetaan ajan
tasalle lähestymistapa unionin pitkän aikavälin tavoitteeseen ilmanlaadun
saamiseksi niin hyväksi, ettei siitä kohdistu merkittäviä vaikutuksia tai
riskejä ihmisten terveydelle ja ympäristölle. Tämä on ehdotus yhdeksi
keskeiseksi säädökseksi kyseisten vähennysten toteuttamiseksi. Vielä tarvittavien päästövähennysten lisäksi
tässä ehdotuksessa käsitellään joitakin unionin ilmanlaatupolitiikan
täytäntöönpanoon liittyviä puutteita sekä tarvetta parempaan
yhteensovittamiseen yhtäältä päästövähennysten ja toisaalta ilmanlaadun,
ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden suojelun välillä. Kun otetaan huomioon tarvittavien direktiivin
2001/81/EY muutosten luonne ja laajuus sekä tarve suurempaan yhtenäisyyteen ja
oikeudelliseen selkeyteen, direktiivin 2001/81/EY uudelleentarkastelun
tuloksena edellytetään, että kyseinen direktiivi kumotaan ja annetaan uusi
direktiivi (tämä direktiivi). Johdonmukaisuus suhteessa unionin muuhun
politiikkaan ja muihin tavoitteisiin Tämän
aloitteen tavoitteet ovat älykästä, osallistavaa ja kestävää kasvua koskevien
Eurooppa 2020 -tavoitteiden mukaisia ja vahvistavat niitä. Niiden odotetaan
kannustavan innovointiin, joka tukee Euroopan talouden vihreää kasvua ja
kilpailukyvyn säilymistä ja samalla helpottaa siirtymistä vähähiiliseen
talouteen suojaten Euroopan luonnonpääomaa ja käyttäen hyväksi Euroopan
johtoasemaa uusien vihreiden teknologioiden kehittämisessä.[4] Nykyistä politiikkaa
yksinkertaistetaan ja selkeytetään täytäntöönpanon tehostamiseksi,
mahdollisuuksien mukaan älykkään sääntelyn hengessä.[5] Otettaessa käyttöön
uusia toimenpiteitä pyritään turvaamaan pk-yritysten edut ”pienet ensin”
-periaatteen mukaisesti.[6]
Johdonmukaisuus suhteessa läheisiin aloihin – liikenteeseen, teollisuuteen,
maatalouteen ja ilmastonmuutokseen – sekä resurssien tehokas käyttö on
varmistettu. 2. KUULEMISTEN JA VAIKUTUSTENARVIOINTIEN TULOKSET Intressitahojen kuuleminen Uudelleentarkasteluprosessissa käytettiin
hyväksi unionissa ja kansainvälisellä tasolla vuosikymmenten ajan ilmanlaatuun
liittyvässä arvioinnissa, hallinnoinnissa ja uudelleentarkastelussa kertynyttä
asiantuntemusta. Prosessissa kuultiin nykyisen politiikkakehyksen
täytäntöönpanosta vastaavia jäsenvaltioiden viranomaisia kaikilta hallinnon
tasoilta. Kesäkuun 2011 ja huhtikuun 2013 välisenä aikana järjestettiin viisi
sidosryhmätapaamista, jotta varmistettaisiin avoimuus ja sidosryhmillä olisi
tilaisuus esittää huomautuksia ja osallistua prosessiin. Mahdollisimman laajaa
osallistumista varten kaikki tapaamiset välitettiin suoratoistona internetissä.
Samaan aikaan järjestettiin kaksi julkista kuulemista. Niistä ensimmäinen
järjestettiin vuoden 2011 lopulla, ja siinä tarkastelun painopisteenä olivat
ilmanlaatupolitiikan nykyisen kehyksen vahvuudet ja heikkoudet. Vuoden 2013
alussa järjestettiin verkkokyselyn muodossa kaikille sidosryhmille toinen
julkinen kuuleminen tärkeimmistä jäljellä olevien ilmanlaatuongelmien
käsittelemiseen käytettävissä olevista vaihtoehdoista.[7] Vuonna 2012
toteutettiin ja esiteltiin Eurobarometri-tutkimus, jossa kartoitettiin
kansalaisten näkemyksiä ilman pilaantumiseen liittyvistä kysymyksistä.[8] Komissio ja Euroopan
ympäristökeskus ovat myös toteuttaneet Air Implementation Pilot -hankkeen,
johon osallistui 12 kaupunkia eri puolilta Eurooppaa. Sen tavoitteena oli
arvioida paikallistason kokemuksia ilmanlaadun politiikkakehyksen
täytäntöönpanosta.[9] Vaikutustenarvioinnin tulos Täysi vastaavuus
ilmanlaatua koskevan lainsäädännön kanssa voidaan saavuttaa lyhyellä tai
keskipitkällä aikavälillä keskittymällä nykyisen politiikan täytäntöönpanoon
sekä jäsenvaltioiden toiminnalla. Vaikka direktiiviä 2001/81/EY olisi
tarkistettava, jotta siihen voidaan liittää unionia Göteborgin pöytäkirjan
nojalla koskevat kansainväliset velvoitteet vuoden 2020 osalta, ei ole tarpeen
vaatia suurempia vähennyksiä vuonna 2020. Asia on kuitenkin
kokonaan toinen sen jälkeen, vuoteen 2030 ulottuvalla ajanjaksolla. Tilanteen
hoitaminen merkittävien terveys- ja ympäristövaikutusten osalta edellyttää
päästövähennysvelvoitteiden huomattavaa tiukentamista. Vuoden 2030 osalta
parhaana pidetään vaihtoehtoa, jossa terveyshaittoja on tuolloin vähennetty 70
prosenttia siitä, mikä enimmillään olisi mahdollista. Tilannetta parantaisivat
vielä rehevöitymisen ja otsonin lisävähennykset. Nämä päästövähennysvelvoitteet
muodostavat kehityspolun kohti unionin pitkän aikavälin tavoitetta. Göteborgin
pöytäkirjassa vuodelle 2020 asetettujen vähennysvelvoitteiden noudattaminen ei
aiheuta unionille perusskenaarion ylittäviä lisäkustannuksia. Vuodelle 2030
asetettavilla uusilla vähennysvelvoitteilla on tarkoitus toteuttaa
tiedonannossa ”Puhdasta ilmaa Euroopalle -ohjelma” vahvistettu ilmanlaatuun
kohdistuvien vaikutusten vähennys vuoteen 2030 mennessä. Vaikutusten
arvioinnissa mallinnettiin tavoitellun vähennyksen optimaalinen toteutustapa,
ja tämän optimoinnin perusteella määriteltiin kansalliset
päästövähennysvelvoitteet kuudelle tärkeimmälle epäpuhtaudelle. Nämä
vähennysvelvoitteet vähentävät ilman pilaantumisesta aiheutuvia ulkoisia
kokonaiskustannuksia (varovaisimman arvion mukaan) 40 miljardia euroa
perusskenaarion 212 miljardista eurosta. Tähän säästöön sisältyvät yli 2,8
miljardin euron välittömät taloudelliset edut. Määrästä 1,85 miljardia euroa
syntyy työn tuottavuuden heikkenemisen hidastuessa, 600 miljoonaa euroa
terveydenhuoltokulujen pienentyessä, 230 miljoonaa euroa sadonmenetysten
vähentyessä ja 120 miljoonaa euroa rakennettuun ympäristöön kohdistuvien
vaurioiden vähentyessä. Määrä on verrattavissa määräysten noudattamisesta
aiheutuviin vuotuisiin kustannuksiin, jotka ovat 3,3 miljardia euroa eli noin
kahdestoistaosa ulkoisten kustannusten säästöstä. Perusskenaariossa
terveysongelmat olisivat vuonna 2030 vähentyneet 40 prosentilla vuodesta 2005.
Tällä ehdotuksella saavutettaisiin vielä 12 prosentin vähennykset eli kaiken
kaikkiaan terveysongelmat vähenisivät 52 prosentilla vuoden 2005 tasosta.
Rehevöitymistä voitaisiin tämän ehdotuksen ansiosta vähentää vielä 50 prosentilla
perusskenaariolla saavutettavien vähennysten lisäksi. Kansallisia
päästörajoja koskevan unionin järjestelmän mukaiset metaanin päästörajat
saattaisivat vähentää päästöjä kustannustehokkaasti, vaikka niiden olisi oltava
yhdenmukaisia Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 406/2009/EY[10] kanssa. Mukaan
voitaisiin ottaa hyvin maltillisin hallinnollisin kustannuksin säännöksiä
hallinnoinnin tehostamiseksi ja tarkkailun ja raportoinnin mukauttamiseksi
vastaamaan kansainvälisiä velvoitteita (koko unionin osalta
aloittamiskustannukset olisivat noin 8 miljoonaa euroa ja vuosikustannukset
noin 3,5 miljoonaa euroa). 3. EHDOTUKSEN OIKEUDELLINEN SISÄLTÖ Ehdotetun toimen lyhyt kuvaus Ehdotus kumoaisi ja korvaisi nykyisen ilman
epäpuhtauksien vuotuisia kansallisia päästörajoja koskevan unionin
järjestelmän, joka määritellään direktiivissä 2001/81/EY. Näin voidaan
varmistaa, että direktiivissä 2001/81/EY asetettuja, vuodesta 2010 alkaen
sovellettavia SO2:n, NOx:n NMVOC:n ja NH3:n
kansallisia päästörajoja sovelletaan vuoteen 2020 asti ja vahvistetaan SO2:lle,
NOx:lle, NMVOC:lle, NH3:lle, pienhiukkasille (PM2,5)
ja metaanille (CH4) uudet, vuosista 2020 ja 2030 alkaen
sovellettavat kansalliset päästövähennysvelvoitteet (vähennysvelvoitteet) sekä
samoihin epäpuhtauksiin sovellettavat välivaiheen päästötasot vuodelle 2025. Seuraavassa esitetään tarkempi kuvaus
keskeisistä artikloista ja liitteestä. Direktiivin 1, 2 ja 3 artiklassa
tarkennetaan tämän ehdotuksen kohde ja soveltamisala sekä määritellään
direktiivissä käytetyt keskeiset käsitteet. Direktiivin 4 artiklan mukaisesti,
luettuna yhdessä liitteen II kanssa, jäsenvaltioiden on rajoitettava
vuotuisia SO2-, NOx-, NMVOC-, NH3-, PM2,5-
ja CH4-päästöjään täyttääkseen vuosista 2020 ja 2030 alkaen
sovellettavat vähennysvelvoitteensa. Lisäksi jäsenvaltioiden on rajoitettava
vuonna 2025 näiden epäpuhtauksien vuotuiset päästönsä lineaarisen vähentämisen
kehityspolun perusteella määritellyille tasoille, ellei tämä edellytä
suhteettomia kustannuksia aiheuttavia toimenpiteitä. Kyseisessä 4 artiklassa
ilmoitetaan päästölähteet, joita ei tulisi ottaa huomioon. Direktiivin 5 artiklassa myönnetään
jäsenvaltioille tiettyjä joustoja edellyttäen, ettei komissio vastusta sitä. Ne
voivat ottaa tietyin edellytyksin huomioon osan kansainvälisessä
meriliikenteessä saavutetuista NOx-, SO2- ja PM2,5-päästöjen
vähennyksistä, panna yhteisesti täytäntöön CH4:a koskevat
vähennysvelvoitteensa sekä ehdottaa tarkistettua päästöinventaariota, jos
parannettua inventaariomenetelmää käyttäen ei pystytä täyttämään
vähennysvelvoitetta (ei koske CH4:a). Direktiivin 6 artiklassa edellytetään,
että jäsenvaltiot hyväksyvät, toteuttavat ja saattavat säännöllisesti ajan
tasalle kansalliset ilman pilaantumisen valvontaohjelmansa ja samalla kuvaavat,
miten niiden vähennysvelvoitteet täytetään. Valvontaohjelmissa olisi
ilmoitettava ainakin liitteessä III olevassa 2 osassa mainitut tiedot
sekä mustan hiilen päästöjen vähennyksiä koskevat tiedot, ja niissä voidaan
määrätä maatalouden PM2,5- ja NH3-päästöjen hillitsemiseksi
erityistoimenpiteistä, jotka luetellaan liitteessä III olevassa 1 osassa.
Kansalliset valvontaohjelmat on laadittava ilmanlaatua koskevan yleisen
politiikkakehyksen yhteydessä, ja niissä on esitettävä tiedot toimenpiteiden
valinnan perustana olleista analyyseistä. Jäsenvaltioiden on järjestettävä
kansallisista ilman pilaantumisen valvontaohjelmistaan julkinen kuuleminen
ennen niiden viimeistelyä. Tätä varten 16 artiklalla muutetaan Euroopan
parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2003/35/EY[11], jotta se kattaisi
myös kansalliset ilman pilaantumisen valvontaohjelmat. Direktiivin 7 artiklassa, luettuna
yhdessä liitteen I kanssa, edellytetään jäsenvaltioiden tarkkailevan
ilman epäpuhtauksien päästöjä ja näin tehdessään valmistelevan ja saattavan
ajan tasalle kansalliset päästöinventaariot ja -ennusteet sekä niihin liittyvän
inventaarioraportin, liitteessä IV tarkoitettuja ja siinä edelleen
tarkennettuja kaukokulkeutumissopimuksen nojalla vahvistettuja velvoitteita ja
ohjeita noudattaen. Jäsenvaltioiden, jotka soveltavat 5 artiklan mukaisia
joustoja, on ilmoitettava asiaankuuluvat tiedot inventaarioraportissa tai
erillisessä raportissa. Direktiivin 8 artiklan mukaan
jäsenvaltioiden on seurattava, jos mahdollista, ilman pilaantumisesta vesi- ja
maaekosysteemeihin kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia liitteessä V
mainittujen kriteerien perusteella. Jäsenvaltioilla on oikeus käyttää unionin
muiden välineiden yhteydessä perustettuja seurantajärjestelmiä. Direktiivin 9 artiklassa edellytetään,
että jäsenvaltiot esittävät komissiolle liitteessä I mainittuina päivinä
kansalliset ilman pilaantumisen valvontaohjelmansa ja niiden mahdolliset
päivitykset sekä kaikki 7 ja 8 artiklan mukaisesti saadut tarkkailutiedot.
Komissio tarkastaa säännöllisesti Euroopan ympäristökeskuksen ja
jäsenvaltioiden avustamana ilmoitettujen kansallisten päästöinventaariotietojen
paikkansapitävyyden ja täydellisyyden. Direktiivin 10 artiklan mukaan komissio
antaa viiden vuoden välein kertomuksen direktiivin täytäntöönpanosta, myös sen
4 artiklan 2 kohdan soveltamisesta. Kyseinen kohta koskee vuodelle 2025
asetettuja välivaiheen päästötasoja. Direktiivin 11 artiklalla edistetään
tämän ehdotuksen nojalla kerätyn ja käsitellyn tiedon järjestelmällistä ja
aktiivista sähköistä välitystä ja viitataan tässä yhteydessä unionin
oikeudessa, erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä
2003/4/EY[12],
asetettuihin vaatimuksiin. Direktiivin 12 artiklalla edistetään
komission ja jäsenvaltioiden kolmansien maiden ja alalla toimivien
kansainvälisten organisaatioiden kanssa tekemää yhteistyötä ilmaan joutuvien
epäpuhtauspäästöjen käsittelemiseksi enemmän ja paremmin globaalilla tasolla. Direktiivin 13 artiklalla vahvistetaan
yksityiskohtaiset säännöt menettelylle, jota sovelletaan 6 artiklan 7 kohdan, 7
artiklan 9 kohdan ja 8 artiklan 3 kohdan nojalla liitteisiin I, III (1 osa), IV
ja V niiden mukauttamiseksi tieteen ja tekniikan kehitykseen delegoiduilla
säädöksillä. Direktiivin 14 artiklassa viitataan
komiteamenettelyyn, jota komissio käyttää antaessaan täytäntöönpanosäädöksiä 5
artiklan 6 kohdan ja 6 artiklan 9 kohdan nojalla, ja tarkennetaan, että
käytetään olemassa olevaa direktiivin 2008/50/EY 29 artiklalla perustettua
komiteaa. Direktiivin 15, 17 ja 19 artiklassa
annetaan säännökset tämän ehdotuksen nojalla annettujen kansallisten säännösten
rikkomisiin sovellettavista seuraamuksista sekä voimaantulosta ja ehdotuksen
saattamisesta osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä. Direktiivin 18 artikla koskee
direktiivin 2001/81/EY kumoamista, ja samalla siinä tarkennetaan, että
kyseisessä direktiivissä asetettuja kansallisia päästörajoja sovelletaan 31.
joulukuuta 2019 asti. Liitteeseen VI
sisältyy vastaavuustaulukko. Oikeusperusta Koska ehdotuksen ensisijaisena tavoitteena on
ympäristönsuojelu SEUT-sopimuksen 191 artiklan mukaisesti, ehdotus perustuu
SEUT-sopimuksen 192 artiklan 1 kohtaan. Toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaate
sekä sääntelytavan valinta Toissijaisuusperiaatetta sovelletaan, koska
asia, jota ehdotus koskee, ei kuulu unionin yksinomaiseen toimivaltaan. Ehdotuksen tavoitteita ei voida saavuttaa
riittävällä tavalla pelkästään jäsenvaltioiden toimin. Unionissa vielä jäljellä
olevien merkittävien ilmanlaatuun kohdistuvien vaikutusten käsittelemiseksi
kunkin jäsenvaltion on vähennettävä omia epäpuhtauspäästöjään, ja
kustannustehokasta koko Euroopan kattavaa vähennysten yhdistelmää on
mahdollista koordinoida vain unionin tasolla. Yksilöidyissä
vähennysvelvoitteissa otetaan huomioon kansallisista päästöistä kyseiseen
maahan kohdistuvien vaikutusten lisäksi myös valtioiden rajojen yli ulottuvat
vaikutukset. Ehdotuksen tavoite saavutetaan parhaiten
unionin toiminnalla. Direktiivissä 2001/81/EY asetetaan vähennystavoitteet ja
niiden toteutusta koskevat vähimmäisvaatimukset ja jätetään jäsenvaltioille
vapaus päättää parhaasta mahdollisesta toimenpideyhdistelmästä kyseisten
vähennysten saavuttamiseksi. Periaate on säilytetty tässä ehdotuksessa, jossa
yhdenmukaistetaan edelleen kansallisiin ohjelmiin ja ilman epäpuhtauksien
päästöjen tarkkailuun ja niistä raportointiin liittyviä vaatimuksia.
Tavoitteena on korjata direktiivin 2001/81/EY puutteet ja täyttää
kaukokulkeutumissopimuksen ja sen pöytäkirjojen nojalla sovitut kansainväliset
velvoitteet. Vaikka ehdotuksessa edellytetään, että maataloudessa päästöjä
vähennetään niiden syntylähteellä, jäsenvaltioilla on oikeus olla toteuttamatta
näitä vähennyksiä, jolleivät ne ole tarpeen asianomaisen päästövelvoitteen
täyttämiseksi. Ehdotus on sen vuoksi toissijaisuusperiaatteen
mukainen. Valittu oikeudellinen väline on direktiivi,
koska ehdotus koskee tavoitteiden ja velvoitteiden vahvistamista ja jättää
samalla jäsenvaltioille riittävästi joustonvaraa määräysten täyttämiseksi
toteutettavien toimenpiteiden valinnan sekä niiden yksityiskohtaisen
toteutuksen suhteen. Näin ollen ehdotus on suhteellisuusperiaatteen mukainen. 4. TALOUSARVIOVAIKUTUKSET Direktiivi pannaan täytäntöön nykyisen talousarvion
puitteissa, eikä se vaikuta monivuotiseen rahoituskehykseen. 5. LISÄTIEDOT Selittävät asiakirjat Komissio katsoo, että
direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä koskevien tietojen
laadun parantamiseksi tarvitaan selittäviä asiakirjoja, jäljempänä esitetyistä
syistä. Direktiivin saattaminen kokonaisuudessaan ja
asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä on direktiivin tavoitteiden
(ihmisten terveyden ja ympäristön suojelu) saavuttamiselle olennaisen tärkeää.
Koska tietyt jäsenvaltiot sääntelevät jo ilman epäpuhtauksien päästöjä, on
todennäköistä, että tämän direktiivin saattaminen osaksi kansallista
lainsäädäntöä ei niinkään tarkoita yhtä säädöstä vaan käsittää erilaisia
muutoksia tai uusia ehdotuksia asiaankuuluvilla aloilla. Lisäksi direktiivin täytäntöönpano on usein erittäin
hajautettua, koska direktiivin soveltamisesta ja joissakin jäsenvaltioissa myös
sen saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä vastaavat alueelliset ja
paikalliset viranomaiset. Edellä mainitut tekijät lisäävät
todennäköisesti riskiä siitä, että direktiivi saatetaan osaksi kansallista
lainsäädäntöä ja pannaan täytäntöön epäasianmukaisella tavalla, ja ne
vaikeuttavat komission tehtävää seurata EU:n lainsäädännön soveltamista. On
tärkeää, että direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä on
saatavilla selkeää tietoa. Näin voidaan varmistaa, että kansallinen
lainsäädäntö vastaa direktiivin säännöksiä. Selittävien
asiakirjojen toimittamista koskeva vaatimus saattaa aiheuttaa hallinnollisen
lisätaakan niille jäsenvaltioille, joiden työskentelytapoihin ne eivät muutoin
kuuluisi. Mahdollinen hallinnollinen lisätaakka on kuitenkin oikeassa suhteessa
tavoitteeseen, joka on direktiivin tosiasiallinen saattaminen osaksi
kansallista lainsäädäntöä ja direktiivin tavoitteiden saavuttaminen
kokonaisuudessaan. Edellä sanottu
huomion ottaen on aiheellista pyytää jäsenvaltioita liittämään ilmoitukseen
toimenpiteistä, joilla direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä,
yksi tai useampi asiakirja, jossa selostetaan direktiivin säännösten ja
vastaavien kansallisiin täytäntöönpanosäädöksiin sisältyvien osien välinen suhde. 2013/0443 (COD) Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON
DIREKTIIVI tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisten
päästöjen vähentämisestä sekä direktiivin 2003/35/EY muuttamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN
UNIONIN NEUVOSTO, jotka ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta
tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 192 artiklan 1 kohdan, ottavat huomioon Euroopan komission
ehdotuksen, sen jälkeen, kun esitys
lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu
kansallisille parlamenteille, ottavat huomioon Euroopan talous- ja
sosiaalikomitean lausunnon[13],
ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon[14], noudattavat tavallista
lainsäätämisjärjestystä, sekä katsovat seuraavaa: (1) Ihmisen toiminnan
aiheuttamien ilmaan joutuvien päästöjen sekä ilmanlaadun suhteen on viimeksi
kuluneiden 20 vuoden aikana edistytty unionissa merkittävästi asiaan
keskittyvällä unionin politiikalla, johon kuuluu myös vuonna 2005 annettu
komission tiedonanto ”Ilman pilaantumista koskeva teemakohtainen strategia”[15]. Tähän edistymiseen on
vaikuttanut merkittävällä tavalla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi
2001/81/EY[16],
jossa asetetaan vuodesta 2010 alkaen ylärajat jäsenvaltioiden rikkidioksidin
(SO2), typen oksidien (NOx), ammoniakin (NH3)
ja haihtuvien orgaanisten yhdisteiden pl. metaani (NMVOC) vuotuisille
kokonaispäästöille. Tuloksena tästä oli, että vuosina 1990–2010 SO2-päästöt
vähenivät 82 prosenttia, NOx-päästöt 47 prosenttia, NMVOC-päästöt 56
prosenttia ja NH3-päästöt 28 prosenttia. Ympäristöön ja ihmisten
terveyteen kohdistuu kuitenkin yhä merkittäviä kielteisiä vaikutuksia ja
riskejä, kuten asiakirjassa ”Puhdasta ilmaa Euroopalle -ohjelma”, jäljempänä
’tarkistettu ilmanlaatustrategia’,[17]
todetaan. (2) Seitsemännessä ympäristöalan
toimintaohjelmassa[18]
vahvistetaan unionin ilmanlaatupolitiikan pitkän aikavälin tavoite eli
sellaisen ilmanlaadun saavuttaminen, josta ei aiheudu merkittäviä kielteisiä
vaikutuksia ja riskejä ihmisten terveydelle ja ympäristölle, ja tätä varten
vaaditaan voimassa olevan ilmanlaatua koskevan unionin lainsäädännön
täysimääräistä noudattamista, strategisia tavoitteita ja toimia vuoden 2020
jälkeisenä aikana, tehostettuja toimia aloilla, joilla väestö ja ekosysteemit
ovat alttiina ilman epäpuhtauksien suurille pitoisuuksille, sekä erityisesti
suurempaa synergiaa ilmanlaatua koskevan lainsäädännön ja ilmastonmuutosta ja
luonnon monimuotoisuutta koskevan unionin politiikan tavoitteiden välillä. (3) Tarkistetussa
ilmanlaatustrategiassa esitetään uudet strategiset tavoitteet vuoteen 2030
ulottuvalle ajanjaksolle tavoitteena päästä lähemmäksi unionin pitkän aikavälin
tavoitetta. (4) Jäsenvaltiot ja unioni ovat
valtiosta toiseen tapahtuvasta ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumisesta vuonna
1979 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission
yleissopimuksen, jäljempänä kaukokulkeutumissopimus,[19] sekä useiden sen
pöytäkirjojen, mukaan luettuna happamoitumisen, rehevöitymisen ja alailmakehän
otsonin torjumiseksi vuonna 1999 tehty Göteborgin pöytäkirja, sopimuspuolia. (5) Neuvoston päätöksellä
[xxxx/xxxx/EU][20]
hyväksytyssä tarkistetussa Göteborgin pöytäkirjassa esitetään vuoden 2020 ja
sen jälkeisen ajan osalta kullekin sopimuspuolelle uudet SO2:n, NOx:n,
NH3:n, NMVOC:n ja pienhiukkasten (PM2,5) päästöjä
koskevat vähennysvelvoitteet käyttäen perusvuotena vuotta 2005, edistetään
mustan hiilen päästövähennyksiä sekä edellytetään ilman epäpuhtauksien
pitoisuuksista ja laskeumista ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheutuvia
kielteisiä vaikutuksia koskevien tietojen keräämistä ja säilyttämistä ja
osallistumista kaukokulkeutumissopimuksen nojalla toteutettaviin, vaikutuksia
tarkasteleviin ohjelmiin. (6) Sen vuoksi direktiivillä
2001/81/EY perustettua kansallisten päästörajojen järjestelmää olisi
tarkistettava siten, että se vastaa unionin ja jäsenvaltioiden kansainvälisiä
velvoitteita. (7) Jäsenvaltioiden olisi pantava
tämä direktiivi täytäntöön tavalla, joka auttaa tehokkaasti saavuttamaan
Maailman terveysjärjestön suuntaviivojen mukaisen unionin pitkän aikavälin
ilmanlaatutavoitteen sekä luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemien suojelua
koskevat unionin tavoitteet vähentämällä happamoitumista ja rehevöitymistä
aiheuttavien sekä otsonia muodostavien ilman epäpuhtauksien tasoja ja laskeumia
alle kaukokulkeutumissopimuksessa esitettyjen kriittisten kuormitusten ja
tasojen. (8) Tämän direktiivin odotetaan
osaltaan edistävän unionin lainsäädännössä asetettujen ilmanlaatutavoitteiden
saavuttamista ja ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämistä lyhytikäisten
ilman epäpuhtauksien päästöjä vähentämällä sekä ilmanlaadun paranemista
globaalilla tasolla. (9) Jäsenvaltioiden olisi
täytettävä tässä direktiivissä vuosille 2020 ja 2030 asetetut
päästövähennysvelvoitteet. Jotta voidaan varmistaa osoitettavissa oleva
edistyminen vuodelle 2030 asetettujen velvoitteiden täyttämisessä,
jäsenvaltioiden olisi saavutettava vuonna 2025 välivaiheen päästötasot, jotka
on määritelty lineaarisen vähentämisen kehityspolun perusteella niiden vuoden
2020 päästötasojen ja vuodelle 2030 asetetuissa päästövähennysvelvoitteissa
määriteltyjen päästötasojen välillä, ellei tästä aiheudu suhteettomia
kustannuksia. Jos vuoden 2025 päästöjä ei voida rajoittaa näille tasoille,
jäsenvaltioiden olisi annettava perustelut tähän tämän direktiivin nojalla
toimittamissaan raporteissa. (10) Jotkin jäsenvaltiot ovat
päättäneet asettaa kaukokulkeutumissopimuksen nojalla liikenteelle polttoaineen
kulutukseen perustuvat päästörajat. Tämä on johtanut epäyhtenäisyyteen energian
kokonaiskulutuksen ja tilastojen suhteen kyseisissä maissa ja koko unionissa.
Yhteisen ja johdonmukaisen perustan varmistamiseksi kaikille jäsenvaltioille
sekä unionille kokonaisuutena tässä direktiivissä esitetään
raportointivaatimukset sekä kansallisen tason energiankulutukseen ja
polttoaineen myyntiin perustuvat päästövähennysvelvoitteet, ja näin parannetaan
yhdenmukaisuutta ilmastonmuutosta ja energiaa koskevan unionin lainsäädännön
kanssa. (11) Jotta jäsenvaltiot voisivat
täyttää kansalliset päästövelvoitteet ja saavuttaa välivaiheen päästötasot
kustannustehokkaasti, niillä olisi oltava oikeus ottaa huomioon
kansainvälisessä meriliikenteessä syntyvien päästöjen vähennykset, jos kyseisen
alan päästöt ovat pienemmät kuin unionin lainsäädännön vaatimusten, mukaan
luettuna neuvoston direktiivissä 1999/32/EY[21]
polttoaineiden sisältämän rikin pitoisuudelle asetetut rajat, mukaiset päästöt.
Jäsenvaltioilla olisi myös oltava mahdollisuus täyttää yhteisesti metaania (CH4)
koskevat velvoitteensa ja välivaiheen päästötasot ja soveltaa tässä Euroopan
parlamentin ja neuvoston päätöstä N:o 406/2009/EY[22]. Kansallisten
päästörajojen, päästövähennysvelvoitteiden ja välivaiheen päästötasojen
noudattamisen tarkastamiseksi jäsenvaltiot voisivat tarkistaa kansallisia
päästöinventaarioitaan päästöjä koskevan paremman tieteellisen ymmärryksen ja
parannettujen menetelmien mukaisesti. Komissio voisi evätä jäsenvaltiolta minkä
tahansa edellä mainitun jouston käytön, jos tässä direktiivissä esitetyt
edellytykset eivät täyty. (12) Jäsenvaltioiden olisi hyväksyttävä
ja toteutettava kansallinen ilman pilaantumisen valvontaohjelma, jonka kautta
ne pyrkivät täyttämään päästövähennysvelvoitteensa, saavuttamaan välivaiheen
päästötasot ja edistämään tehokkaasti unionin ilmanlaatutavoitteiden
saavuttamista. Tässä tarkoituksessa jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon
tarve päästöjen vähentämiseen sellaisilla alueilla ja sellaisissa taajamissa,
joihin vaikuttavat ylisuuret ilman epäpuhtauksien pitoisuudet ja/tai jotka
lisäävät merkittävästi ilman pilaantumista muilla alueilla ja muissa
taajamissa, naapurimaat mukaan luettuina. Tätä varten kansallisissa ilman
pilaantumisen valvontaohjelmissa olisi edistettävä Euroopan parlamentin ja
neuvoston direktiivin 2008/50/EY[23]
23 artiklassa säädettyjen ilmanlaatusuunnitelmien menestyksekästä
täytäntöönpanoa. (13) Pääasiallisista lähteistä
peräisin olevien ilmakehän NH3- ja PM2,5-päästöjen
vähentämiseksi olisi kansallisiin ilman pilaantumisen valvontaohjelmiin
sisällytettävä maatalouteen kohdistuvia toimenpiteitä. Jäsenvaltioilla olisi
oltava oikeus toteuttaa kansallisten erityisolosuhteiden perusteella muita kuin
tässä direktiivissä mainittuja toimenpiteitä, jos ne ovat
ympäristötehokkuudeltaan vastaavia. (14) Kansallisia ilman
pilaantumisen valvontaohjelmia, mukaan luettuna menettelytapojen ja
toimenpiteiden määrittelyä tukevat analyysit, olisi päivitettävä
säännöllisesti. (15) Jotta kansalliset ilman
pilaantumisen valvontaohjelmat ja niiden merkittävät päivitykset laadittaisiin
tietoihin perustuen, jäsenvaltioiden olisi kuultava niistä suurta yleisöä sekä
toimivaltaisia viranomaisia kaikilla tasoilla, jos kaikki menettelytapoja ja
toimenpiteitä koskevat vaihtoehdot ovat auki. Jäsenvaltioiden olisi
neuvoteltava naapurimaiden kanssa tapauksissa, joissa niiden ohjelman toteutus saattaa
vaikuttaa toisen maan ilmanlaatuun, noudattaen vaatimuksia, jotka on asetettu
unionin lainsäädännössä ja kansainvälisessä lainsäädännössä, mukaan luettuina
valtioiden rajat ylittävien ympäristövaikutusten arvioinnista tehty
yleissopimus (Espoo, 1991) ja neuvoston hyväksymä strategista
ympäristöarviointia koskeva kyseisen yleissopimuksen pöytäkirja (Kiova, 2003)[24]. (16) Jäsenvaltioiden olisi
laadittava ja toimitettava kaikista tämän direktiivin soveltamisalaan
kuuluvista ilman epäpuhtauksista päästöinventaariot, päästöennusteet ja
inventaarioraportit, joiden avulla unionin olisi puolestaan voitava täyttää
kaukokulkeutumissopimuksen ja sen pöytäkirjojen mukaiset
raportointivelvoitteensa. (17) Jotta yhtenäisyys säilyisi
koko unionin osalta, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että niiden
komissiolle toimittamat kansalliset päästöinventaariot, päästöennusteet ja
inventaarioraportit vastaavat kaikilta osin niiden kaukokulkeutumissopimuksen
nojalla raportoimia tietoja. (18) Tässä direktiivissä
säädettyjen kansallisten päästövähennysvelvoitteiden vaikuttavuuden
arvioimiseksi jäsenvaltioiden olisi myös seurattava mahdollisuuksien mukaan
vähennyksistä maa- ja vesiekosysteemeihin kohdistuvia vaikutuksia
kansainvälisesti vahvistettujen suuntaviivojen mukaisesti ja raportoitava
kyseisistä vaikutuksista. (19) Euroopan parlamentin ja
neuvoston direktiivin 2003/4/EY[25]
mukaisesti jäsenvaltioiden olisi varmistettava tietojen aktiivinen ja
järjestelmällinen sähköinen levitys. (20) On tarpeen muuttaa Euroopan
parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2003/35/EY[26], jotta
varmistettaisiin sen yhdenmukaisuus vuonna 1998 tehdyn, tiedon saatavuutta,
yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta
ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen kanssa. (21) Teknisen kehityksen huomioon
ottamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin
toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron
nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat liitteessä I
esitettyjen raportointiohjeiden sekä liitteessä III olevan I osan ja liitteiden
IV ja V muuttamista niiden mukauttamiseksi tekniseen kehitykseen. On erityisen
tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset
kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä
valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat
toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin
ja asianmukaisesti. (22) Jotta voidaan varmistaa tämän
direktiivin yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä
täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja
neuvoston asetuksen N:o (EU) 182/2011[27]
mukaisesti. (23) Jäsenvaltioiden olisi
annettava säännöt seuraamuksista, joita sovelletaan tämän direktiivin nojalla
annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen, ja varmistettava näiden
seuraamusten täytäntöönpano. Seuraamusten olisi oltava tehokkaita,
oikeasuhteisia ja varoittavia. (24) Kun otetaan huomioon
tarpeellisten direktiivin 2001/81/EY muutosten luonne ja laajuus, kyseinen
direktiivi olisi oikeusvarmuuden, selkeyden, avoimuuden sekä lainsäädännön
yksinkertaistamisen vuoksi korvattava uudella. Jatkuvuuden varmistamiseksi
ilmanlaadun parantamisessa jäsenvaltioiden olisi noudatettava direktiivissä
2001/81/EY asetettuja kansallisia päästörajoja, kunnes tässä direktiivissä
säädettyjä uusia kansallisia päästövähennysvelvoitteita aletaan soveltaa vuonna
2020. (25) Koska jäsenvaltiot eivät voi
yksinään saavuttaa riittävällä tavalla tämän direktiivin tavoitetta eli turvata
ihmisten terveyden ja ympäristön suojelun korkeaa tasoa, vaan se voidaan ilman
pilaantumisen rajat ylittävän luonteen vuoksi saavuttaa paremmin unionin
tasolla, unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn
sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti.
Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä
direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi
tarpeen. (26) Jäsenvaltiot ovat selittävistä
asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission
yhteisen poliittisen lausuman[28]
mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen
toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista
lainsäädäntöä, vähintään yhden asiakirjan, josta käy ilmi direktiivin osien ja
kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden
vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten
asiakirjojen toimittamista perusteltuna, OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN: 1 artikla Kohde Tässä direktiivissä vahvistetaan rajat
jäsenvaltioissa ilmakehään joutuville happamoittavien ja rehevöittävien
epäpuhtauksien, otsonin esiasteiden, primääristen hiukkasten, sekundääristen
hiukkasten esiasteiden ja muiden ilman epäpuhtauksien päästöille sekä
edellytetään, että laaditaan, hyväksytään ja toteutetaan kansalliset ilman
pilaantumisen valvontaohjelmat sekä tarkkaillaan epäpuhtauspäästöjä ja
seurataan niiden vaikutuksia ja raportoidaan niistä. 2 artikla Soveltamisala Tätä direktiiviä sovelletaan kaikista
lähteistä peräisin oleviin, liitteessä I tarkoitettujen epäpuhtauksien
päästöihin, joita esiintyy jäsenvaltioiden maa-alueella, talousvyöhykkeellä ja
epäpuhtauksien valvontavyöhykkeellä. 3 artikla Määritelmät Tässä direktiivissä tarkoitetaan 1. ”päästöllä” aineen
vapautumista ilmakehään piste- tai hajakuormituslähteestä; 2. ”otsonin esiasteella” typen
oksideja, haihtuvia orgaanisia yhdisteitä pl. metaani, metaania ja
hiilimonoksidia; 3. ”ilmanlaatutavoitteilla”
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiveissä 2008/50/EY ja 2004/107/EY[29] ilmanlaadulle
asetettuja raja-arvoja, tavoitearvoja sekä altistuspitoisuutta koskevia
velvoitteita; 4. ”typen oksideilla” (NOx)
typpioksidia ja typpidioksidia typpidioksidina ilmaistuna; 5. ”haihtuvilla orgaanisilla
yhdisteillä pl. metaani” (NMVOC) metaania lukuun ottamatta kaikkia ihmisen
toiminnasta syntyviä orgaanisia yhdisteitä, jotka voivat tuottaa
valokemiallisia hapettimia reagoidessaan auringonvalossa typen oksidien kanssa; 6. ”PM2,5-hiukkasilla”
hiukkasia, jotka läpäisevät PM2,5-hiukkasten näytteenotossa ja
mittauksessa käytettävän vertailumenetelmän (EN 14907 -standardi)
mukaisen, koon perusteella erottelevan erottimen, jonka leikkausraja
aerodynaamiselta halkaisijaltaan 2,5 µm:n kokoisille hiukkasille on
50 prosenttia; 7. ”kansallisella
päästövähennysvelvoitteella” aineen päästöjen vähennystä ilmaistuna
prosenttilukuna, joka kuvaa tietyn kalenterivuoden aikana vapautuneiden päästöjen
kokonaismäärässä tapahtuvaa vähennystä perusvuoden (2005) aikana vapautuneiden
päästöjen kokonaismäärään verrattuna ja jota jäsenvaltiot eivät saa ylittää; 8. ”laskeutumis- ja
lentoonlähtöjaksolla” jaksoa, joka käsittää rullauksen, lentoonlähdön, nousun,
lähestymisen, laskeutumisen ja kaikki muut ilma-aluksen toiminnot, jotka
tapahtuvat alle 3 000 jalan korkeudessa; 9. ”kansainvälisellä
meriliikenteellä” lippuvaltiosta riippumatta ja kalastusaluksia lukuun
ottamatta kaikkien alusten merellä ja rannikkovesillä suorittamia matkoja,
jotka alkavat yhden maan alueelta ja päättyvät toisen maan alueelle; 10. ”päästöjen valvonta-alueella”
aluksista aiheutuvan meren pilaantumisen ehkäisemisestä tehdyn kansainvälisen
yleissopimuksen (MARPOL) liitteen VI mukaisesti perustettua merialuetta; 11. ”epäpuhtauksien
valvontavyöhykkeellä” 200 meripeninkulman sisällä perusviivoista, joista
aluemeren leveys mitataan, sijaitsevaa merialuetta, jonka jäsenvaltio on
perustanut aluksista aiheutuvan pilaantumisen estämiseksi, vähentämiseksi ja
valvomiseksi sovellettavien kansainvälisten sääntöjen ja vaatimusten
mukaisesti; 12. ”mustalla hiilellä”
hiilipitoista hiukkasainesta, joka absorboi valoa. 4 artikla Kansalliset päästövähennysvelvoitteet 1. Jäsenvaltioiden on
rajoitettava vuotuisia ihmisen toiminnasta aiheutuvia rikkidioksidin (SO2),
typen oksidien (NOx), haihtuvien orgaanisten yhdisteiden pl. metaani
(NMVOC), ammoniakin (NH3), hiukkasten (PM2,5) ja metaanin
(CH4) päästöjä vähintään liitteessä II vahvistettujen, vuosista 2020
ja 2030 alkaen sovellettavien kansallisten päästövähennysvelvoitteiden
mukaisesti. 2. Jäsenvaltioiden on
toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet, joista ei koidu kohtuuttomia
kustannuksia, rajoittaakseen ihmisen toiminnasta aiheutuvia SO2-,
NOx-, NMVOC-, NH3-, PM2,5- ja CH4-päästöjään
vuoden 2025 osalta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 kohdan soveltamista.
Näiden päästöjen tasot määritetään polttoaineiden myynnin pohjalta lineaarisen
vähentämisen kehityspolun perusteella jäsenvaltioiden vuoden 2020 päästötasojen
ja vuodelle 2030 asetetuissa päästövähennysvelvoitteissa määriteltyjen
päästötasojen välillä. Jos vuoden 2025 päästöjä ei voida rajoittaa
määritetyn kehityspolun mukaisesti, jäsenvaltioiden on annettava perustelut
tähän 9 artiklan mukaisesti komissiolle toimittamissaan raporteissa. 3. Seuraavia päästöjä ei oteta 1
ja 2 kohdan yhteydessä huomioon: a) ilma-aluksista laskeutumis- ja
lentoonlähtöjakson ulkopuolella vapautuvat päästöt; b) Kanariansaarilla, Ranskan merentakaisissa
departementeissä, Madeiralla ja Azoreilla syntyvät päästöt; c) b alakohdassa tarkoitetuille alueille ja
niiltä pois suuntautuvan kansallisen meriliikenteen aiheuttamat päästöt; d) kansainvälisen meriliikenteen aiheuttamat
päästöt, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 5 artiklan 1 kohdan soveltamista. 5 artikla Joustomahdollisuudet 1. Saavuttaakseen 4 artiklan 2
kohdan mukaisesti vuodelle 2025 määritetyt välivaiheen päästötasot ja
täyttääkseen liitteessä II NOx:lle SO2:lle ja PM2,5:lle
asetetut, vuodesta 2030 alkaen sovellettavat kansalliset
päästövähennysvelvoitteet jäsenvaltiot voivat kuitata kansainvälisessä
meriliikenteessä saavutetuilla NOx-, SO2- ja PM2,5-päästöjen
vähennyksillä saman vuoden aikana muista lähteistä vapautuvien NOx-,
SO2- ja PM2,5-päästöjen vähennyksiä seuraavin
edellytyksin: a) päästövähennykset saavutetaan
merialueilla, jotka ovat osa jäsenvaltioiden aluemeriä, talousvyöhykkeitä tai
epäpuhtauksien valvontavyöhykkeitä, mikäli niitä on perustettu; b) jäsenvaltiot ovat hyväksyneet ja
toteuttaneet tehokkaita tarkkailu- ja tarkastustoimenpiteitä tämän
joustomahdollisuuden asianmukaisen toiminnan varmistamiseksi; c) jäsenvaltiot ovat toteuttaneet
toimenpiteitä saadakseen kansainvälisen meriliikenteen NOx-, SO2- ja PM2,5-päästöt
pienemmiksi kuin mitä saavutettaisiin noudattamalla NOx-, SO2- ja PM2,5-päästöihin
sovellettavia unionin vaatimuksia ja osoittaneet, että kyseisillä
toimenpiteillä on saavutettu riittävän suuret päästöjen lisävähennykset; d) jäsenvaltiot ovat kuitanneet c alakohdan
mukaisesti lasketuilla NOx-, SO2- ja PM2,5-päästöjen vähennyksillä enintään 20
prosenttia kokonaismäärästä, ja kuittaamisesta ei ole seurauksena liitteessä II
vuodelle 2020 asetettujen kansallisten päästövähennysvelvoitteiden
noudattamatta jättäminen. 2. Jäsenvaltiot voivat täyttää
yhteisesti liitteessä II tarkoitetut metaanipäästöjen vähennyksiä koskevat
velvoitteensa ja välivaiheen päästötasonsa seuraavin edellytyksin: a) jäsenvaltiot noudattavat kaikkia
sovellettavia unionin lainsäädännön, myös Euroopan parlamentin ja neuvoston
päätöksen N:o 406/2009/EY, nojalla annettuja vaatimuksia ja sääntöjä; b) jäsenvaltiot ovat hyväksyneet ja panneet
täytäntöön vaikuttavia määräyksiä varmistaakseen yhteisen täytäntöönpanon
toimivan asianmukaisesti. 3. Jäsenvaltiot voivat laatia tarkistettuja
vuotuisia kansallisia SO2-, NOx-, NH3-, NMVOC-
ja PM2,5-päästöinventaarioita liitteen IV mukaisesti, jos
parannettujen, tieteellisen tiedon mukaisesti ajan tasalle saatettujen
päästöinventaariomenetelmien soveltamisesta seuraisi niiden kansallisten
päästövähennysvelvoitteiden tai välivaiheen päästötasojen noudattamatta
jättäminen. 4. Jäsenvaltioiden, jotka
aikovat soveltaa 1, 2 ja 3 kohtaa, on ilmoitettava siitä komissiolle
viimeistään asianomaista raportointivuotta edeltävän vuoden 30 päivänä
syyskuuta. Ilmoituksessa on mainittava kaikki asianomaiset epäpuhtaudet ja alat
sekä kansallisiin päästöinventaarioihin kohdistuvien vaikutusten laajuus, jos
se on tiedossa. 5. Komissio tarkastelee ja
arvioi Euroopan ympäristökeskuksen avustamana kunkin joustomahdollisuuden
osalta, onko jouston käyttö tiettynä vuotena ollut asianomaisten vaatimusten ja
kriteerien mukaista. Jos komissio ei ole esittänyt vastalausetta
yhdeksän kuukauden kuluessa asiaankuuluvan 7 artiklan 4, 5 tai 6 kohdassa
tarkoitetun raportin vastaanottamisesta, jäsenvaltio katsoo, että haetun
joustomahdollisuuden käyttö on hyväksytty ja voimassa kyseiselle vuodelle. Jos
komissio katsoo, ettei joustomahdollisuuden käyttö ole sovellettavien
vaatimusten ja kriteerien mukaista, se antaa päätöksen ja ilmoittaa
jäsenvaltiolle, ettei sitä voida hyväksyä. 6. Komissio voi antaa 14
artiklassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen
täytäntöönpanosäädöksiä, joissa tarkennetaan yksityiskohtaiset säännöt 1, 2 ja
3 kohdassa tarkoitettujen joustomahdollisuuksien käyttöä varten. 6 artikla Kansalliset ilman pilaantumisen valvontaohjelmat 1. Jäsenvaltioiden on laadittava
ja hyväksyttävä liitteessä III olevan 2 osan mukainen kansallinen ilman
pilaantumisen valvontaohjelma vuotuisten ihmisen toiminnan aiheuttamien
päästöjensä rajoittamiseksi 4 artiklan mukaisesti. 2. Edellä 1 kohdassa
tarkoitettua ohjelmaa laatiessaan, hyväksyessään ja toteuttaessaan
jäsenvaltioiden on a) arvioitava, missä laajuudessa kansalliset
päästölähteet todennäköisesti vaikuttavat ilmanlaatuun niiden omalla alueella
ja naapurijäsenvaltioissa, ja käytettävä tässä tarkkailua ja arviointia
koskevan Euroopan yhteistyöohjelman (EMEP) tietoja ja menetelmiä, jos se on
tarkoituksenmukaista; b) otettava huomioon tarve vähentää ilman
epäpuhtauksien päästöjä ilmanlaatutavoitteiden saavuttamiseksi alueellaan ja
tilanteesta riippuen naapurijäsenvaltioissa; c) toteuttaessaan toimenpiteitä kansallisten
PM2,5-hiukkasten vähentämisvelvoitteidensa täyttämiseksi asetettava etusijalle
mustan hiilen päästöjen vähentämistoimenpiteet; d) varmistettava yhteensopivuus muiden
kansallisessa lainsäädännössä tai unionin lainsäädännössä vahvistettujen
vaatimusten nojalla laadittujen asiaan liittyvien suunnitelmien ja ohjelmien
kanssa. Jäsenvaltiot ottavat tarvittavassa määrin mukaan
liitteessä III olevassa 1 osassa vahvistettuja päästöjen
vähentämistoimenpiteitä tai vastaavalla tavalla ympäristöön vaikuttavia
toimenpiteitä asianomaisten kansallisten päästövähennysvelvoitteiden
täyttämiseksi. 3. Kansallinen ilman
pilaantumisen valvontaohjelma on saatettava ajan tasalle kahden vuoden välein. 4. Edellä olevan 3 kohdan
soveltamista rajoittamatta kansalliseen ilman pilaantumisen valvontaohjelmaan
sisältyvät päästöjen vähentämistä koskevat toimintamallit ja toimenpiteet on
saatettava ajan tasalle 12 kuukauden kuluessa, jos a) 4 artiklassa esitetyt velvoitteet eivät
täyty tai on olemassa riski, että ne eivät täyty; tai b) jäsenvaltiot päättävät käyttää jotakin 5
artiklassa esitettyä joustomahdollisuutta. 5. Unionin asiaankuuluvan
lainsäädännön mukaisesti jäsenvaltioiden on kuultava oman kansallisen ilman
pilaantumisen valvontaohjelmansa luonnoksesta sekä ohjelman kaikista
merkittävistä päivityksistä ennen niiden viimeistelyä suurta yleisöä sekä
kaikilla tasoilla niitä toimivaltaisia viranomaisia, joita kansallisten ilman
pilaantumisen valvontaohjelmien toteutus todennäköisesti koskee kyseisten
viranomaisten ilman pilaantumiseen, ilmanlaatuun ja asianomaisiin
hallinnointitehtäviin liittyvien erityisten ympäristövastuiden vuoksi.
Tarvittaessa järjestetään valtioiden välisiä kuulemisia unionin asiaankuuluvan
lainsäädännön mukaisesti. 6. Komissio helpottaa ohjelmien
laadintaa ja toteutusta hyvin käytäntöjen vaihdolla, milloin se on
tarkoituksenmukaista. 7. Siirretään komissiolle valta
antaa delegoituja säädöksiä 13 artiklan mukaisesti liitteessä III olevan 1 osan
mukauttamiseksi tekniikan kehitykseen. 8. Komissio voi antaa
suuntaviivat kansallisten ilman pilaantumisen valvontaohjelmien laadintaa ja
toteutusta varten. 9. Komissio voi myös tarkentaa
täytäntöönpanosäädöksillä kansallisten ilman pilaantumisen valvontaohjelmien
muodon ja niiden yhteydessä edellytetyt tiedot. Nämä täytäntöönpanosäädökset
hyväksytään 14 artiklassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. 7 artikla Päästöinventaariot ja -ennusteet 1. Jäsenvaltiot laativat ja
päivittävät vuosittain kansalliset päästöinventaariot liitteessä I olevassa
taulukossa A mainittujen epäpuhtauksien osalta taulukossa esitettyjen
vaatimusten mukaisesti. Jäsenvaltiot laativat ja päivittävät vuosittain
kansalliset päästöinventaariot liitteessä I olevassa taulukossa B mainittujen
epäpuhtauksien osalta taulukossa esitettyjen vaatimusten mukaisesti. 2. Jäsenvaltiot laativat ja
päivittävät joka toinen vuosi alueellisesti eritellyt päästöinventaariot,
suuria pistekuormituslähteitä koskevat inventaariot sekä päästöennusteet
liitteessä I olevassa taulukossa C mainittujen epäpuhtauksien osalta taulukossa
esitettyjen vaatimusten mukaisesti. 3. Edellä 1 ja 2 kohdassa
tarkoitettujen päästöinventaarioiden ja -ennusteiden mukana toimitetaan
inventaarioraportti liitteessä I olevassa taulukossa D esitettyjen vaatimusten
mukaisesti. 4. Jos jäsenvaltiot käyttävät 5
artiklan 1 kohdan mukaista joustoa, ne ilmoittavat inventaarioraportissa kyseiseltä
vuodelta seuraavat tiedot: a) NOx-, SO2- ja PM2,5-päästöjen määrät,
jotka olisivat vapautuneet ilman päästöjen valvonta-aluetta; b) päästövähennysten taso, joka on
saavutettu jäsenvaltiolle kuuluvalla päästöjen valvonta-alueen osalla 5
artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti; c) laajuus, jossa joustomahdollisuutta
sovelletaan; d) muut mahdolliset tiedot, joita
jäsenvaltiot pitävät tarpeellisina, jotta komissio pystyisi Euroopan
ympäristökeskuksen avustamana arvioimaan kattavasti olosuhteet, joissa joustoa
on käytetty. 5. Jäsenvaltioiden, jotka
käyttävät 5 artiklan 2 kohdan mukaista joustoa, on toimitettava erillinen
raportti, jonka avulla komissio voi tarkastella ja arvioida, täyttyvätkö
kyseisessä säännöksessä asetetut vaatimukset. 6. Jäsenvaltioiden, jotka
käyttävät 5 artiklan 3 kohdan mukaista joustoa, on sisällytettävä kyseisen
vuoden inventaarioraporttiin liitteessä IV olevassa 4 osassa esitetyt tiedot,
joiden avulla komissio voi tarkastella ja arvioida, täyttyvätkö kyseisessä
säännöksessä asetetut vaatimukset. 7. Jäsenvaltioiden on laadittava
päästöinventaariot, myös tarkistetut päästöinventaariot, päästöennusteet ja
inventaarioraportit liitteen IV mukaisesti. 8. Komissio laatii ja päivittää
vuosittain Euroopan ympäristökeskuksen avustamana koko unionin kattavat
päästöinventaariot, päästöennusteet ja inventaarioraportit kaikista liitteessä
I tarkoitetuista epäpuhtauksista 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen tietojen
pohjalta. 9. Siirretään komissiolle valta
antaa delegoituja säädöksiä 13 artiklan mukaisesti liitteen I mukauttamiseksi
raportoinnin määräaikojen osalta ja liitteen IV mukauttamiseksi tieteen ja
tekniikan kehitykseen. 8 artikla Ilman pilaantumisen vaikutusten seuranta 1. Jäsenvaltiot varmistavat
mahdollisuuksien mukaan ekosysteemeihin kohdistuvien ilman pilaantumisen
kielteisten vaikutusten seurannan liitteessä V vahvistettujen vaatimusten
mukaisesti. 2. Tarvittaessa jäsenvaltiot
koordinoivat ilman pilaantumisen vaikutusten seurantaa muiden unionin
lainsäädännön, esimerkiksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien
2008/50/EY ja 2000/60/EY[30],
nojalla perustettujen seurantaohjelmien kanssa. 3. Siirretään komissiolle valta
antaa delegoituja säädöksiä 13 artiklan mukaisesti liitteen V mukauttamiseksi
tekniikan ja tieteen kehitykseen. 9 artikla Jäsenvaltioiden raportointi 1. Jäsenvaltiot toimittavat
kansalliset ilman pilaantumisen valvontaohjelmansa komissiolle [kolmen
kuukauden kuluessa 17 artiklassa tarkoitetusta päivästä, julkaisutoimisto lisää
päivämäärän] ja sen jälkeen ohjelman päivitykset kahden vuoden välein. Silloin kun kansallinen ilman pilaantumisen
valvontaohjelma saatetaan ajan tasalle 6 artiklan 4 kohdan nojalla,
asianomainen jäsenvaltio ilmoittaa asiasta komissiolle kahden kuukauden
kuluessa. 2. Jäsenvaltiot toimittavat
vuodesta 2017 alkaen 7 artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa ja tilanteen mukaan 7
artiklan 4, 5 ja 6 kohdassa tarkoitetut kansalliset päästöinventaariot,
päästöennusteet, alueellisesti eritellyt päästöinventaariot, suuria
pistekuormituslähteitä koskevat inventaariot ja raportit komissiolle ja
Euroopan ympäristökeskukselle liitteessä I ilmoitettujen
raportointipäivämäärien mukaisesti. Tietojen on oltava yhtäpitäviä
kaukokulkeutumissopimuksen sihteeristölle toimitettujen tietojen kanssa. 3. Jäsenvaltiot ilmoittavat CH4:a
koskevat kansalliset päästönsä ja ennusteensa Euroopan parlamentin ja neuvoston
asetuksen (EU) N:o 525/2013[31]
mukaisesti. 4. Komissio tarkastelee
säännöllisesti Euroopan ympäristökeskuksen ja jäsenvaltioiden avustamana
kansallisten päästöinventaarioiden tietoja. Tarkasteluun kuuluvat a) tarkistukset, joilla todennetaan
toimitettujen tietojen läpinäkyvyys, tarkkuus, johdonmukaisuus, vertailtavuus
ja täydellisyys; b) tarkistukset niiden tapausten
tunnistamiseksi, joissa inventaarioiden laadintatapa ei vastaa kansainvälisen
oikeuden, erityisesti kaukokulkeutumissopimuksen, nojalla asetettuja
vaatimuksia; c) tarvittaessa teknisten oikaisujen
laskeminen jäsenvaltioita kuullen. 5. Jäsenvaltiot ilmoittavat
komissiolle ja Euroopan ympäristökeskukselle seuraavat 8 artiklassa tarkoitetut
tiedot: a) tarkkailukohtien sijainti ja niissä
tarkkailun kohteena olevat indikaattorit [viimeistään 17 artiklassa
tarkoitettuna päivänä – julkaisutoimisto lisää päivämäärän] ja sen jälkeen
neljän vuoden välein, ja b) pakollisten indikaattorien mitatut arvot
vuoden kuluessa [17 artiklassa tarkoitetusta päivästä – julkaisutoimisto lisää
päivämäärän] ja sen jälkeen neljän vuoden välein. 10 artikla Komission kertomukset 1. Komissio antaa edistymisestä
tämän direktiivin täytäntöönpanossa Euroopan parlamentille ja neuvostolle
ainakin viiden vuoden välein kertomuksen, johon sisältyy arvio sen omasta
vaikutuksesta tämän direktiivin tavoitteiden saavuttamiseen. Komissio antaa joka tapauksessa edellä kuvatun
kertomuksen vuoden 2025 osalta ja sisällyttää kertomukseen tiedot myös 4
artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen välivaiheen päästötasojen saavuttamisesta
sekä syyt niiden mahdolliselle saavuttamatta jättämiselle. Se määrittelee
jatkotoimien tarpeen ottaen huomioon myös täytäntöönpanon sektorikohtaiset
vaikutukset. 2. Edellä 1 kohdassa
tarkoitettuihin kertomuksiin voi sisältyä arvio tämän direktiivin
ympäristövaikutuksista ja sosioekonomisista vaikutuksista. 11 artikla Tietojen saatavuus 1. Jäsenvaltiot varmistavat
direktiivin 2003/4/EY mukaisesti seuraavien tietojen aktiivisen ja
järjestelmällisen julkisen levityksen julkaisemalla ne avoimesti käytettävissä
olevalla internetsivustolla: a) kansalliset ilman pilaantumisen
valvontaohjelmat ja niiden mahdolliset päivitykset; b) kansalliset päästöinventaariot, myös
mahdolliset tarkistetut päästöinventaariot, kansalliset päästöennusteet ja
inventaarioraportit sekä muut komissiolle 9 artiklan mukaisesti toimitetut
raportit ja tiedot. 2. Komissio varmistaa, Euroopan
parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1367/2006[32] mukaisesti, aktiivisen
ja järjestelmällisen julkisen levityksen julkaisemalla koko unionin kattavat
päästöinventaariot, päästöennusteet ja inventaarioraportit avoimesti
käytettävissä olevalla internetsivustolla. 12 artikla Yhteistyö kolmansien maiden kanssa ja koordinointi kansainvälisten
organisaatioiden puitteissa Paremman perustan luomiseksi
päästövähennyksille unioni ja tilanteen mukaan jäsenvaltiot jatkavat teknisen
ja tieteellisen tutkimuksen osalta kolmansien maiden kanssa tehtävää
kahdenvälistä ja monenvälistä yhteistyötä sekä koordinointia alalla toimivien
kansainvälisten organisaatioiden, kuten YK:n ympäristöohjelman (UNEP), YK:n
Euroopan talouskomission (UNECE), Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) ja
Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO), puitteissa, myös
tietojenvaihdon avulla. 13 artikla Siirretyn säädösvallan käyttäminen 1. Siirretään komissiolle valta
antaa delegoituja säädöksiä tässä artiklassa säädetyin edellytyksin. 2. Siirretään 6 artiklan 7
kohdassa, 7 artiklan 9 kohdassa ja 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu valta
antaa delegoituja säädöksiä komissiolle määräämättömäksi ajaksi tämän
direktiivin voimaantulopäivästä. 3. Euroopan parlamentti tai
neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 6 artiklan 7 kohdassa, 7 artiklan 9
kohdassa ja 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron.
Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan
siirto. Päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se
julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin
myöhempänä, päätöksessä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta jo voimassa
olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen. 4. Heti kun komissio on antanut
delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan
parlamentille ja neuvostolle. 5. Edellä olevien 6 artiklan 7
kohdan, 7 artiklan 9 kohdan ja 8 artiklan 3 kohdan nojalla annettu delegoitu
säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole
kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi
Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos
sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan
päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan
parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella
kuukaudella. 14 artikla Komiteamenettely 1. Komissiota avustaa
direktiivin 2008/50/EY 29 artiklalla perustettu ilmanlaatua käsittelevä
komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea. 2. Kun viitataan tähän kohtaan,
sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa. 15 artikla Seuraamukset Jäsenvaltioiden on annettava säännöt
seuraamuksista, joita sovelletaan tämän direktiivin nojalla annettujen
kansallisten säännösten rikkomiseen, ja toteutettava kaikki tarvittavat
toimenpiteet seuraamusten täytäntöönpanon varmistamiseksi. Seuraamusten on
oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. 16 artikla Direktiivin 2003/35/EY muuttaminen Lisätään direktiivin 2003/35/EY liitteeseen I
seuraava g kohta: ”g) tiettyjen ilman epäpuhtauksien
kansallisten päästöjen vähentämisestä sekä direktiivin 2003/35/EY muuttamisesta
annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin XXXX/XX/EU 6 artiklan 1
kohta* * EUVL L XX of XX.XX.XXXX, s. X)” 17 artikla Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä 1. Jäsenvaltioiden on saatettava
tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset
määräykset voimaan viimeistään [kahdeksantoista kuukautta voimaantulopäivästä –
julkaisutoimisto lisää päivämäärän.] Niiden on viipymättä toimitettava nämä säännökset
kirjallisina komissiolle. Näissä jäsenvaltioiden antamissa säännöksissä on
viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun
ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten
viittaukset tehdään. 2. Jäsenvaltioiden on
toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa
keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle. 18 artikla Kumoaminen ja siirtymäsäännökset 1. Kumotaan Euroopan parlamentin
ja neuvoston direktiivi 2001/81/EY [tämän direktiivin 17 artiklassa
tarkoitettuna päivänä – julkaisutoimisto lisää päivämäärän]. Kuitenkin seuraavien kumotun direktiivin säännösten
soveltamista jatketaan: a) 1 artikla ja liite I 31 päivään
joulukuuta 2019 asti; b) 7 artiklan 1 ja 2 kohta sekä 8 artiklan 1
kohta [tämän direktiivin 17 artiklassa tarkoitettuun päivään –
julkaisutoimisto lisää päivämäärän] asti. Viittauksia kumottuun direktiiviin pidetään
viittauksina tähän direktiiviin liitteessä VI olevan vastaavuustaulukon
mukaisesti. 2. Jäsenvaltiot voivat soveltaa
tämän direktiivin 5 artiklan 3 kohtaa direktiivin 2001/81/EY 4 artiklan ja
liitteen I mukaisiin päästörajoihin 31 päivään joulukuuta 2019 asti. 19 artikla Voimaantulo Tämä direktiivi tulee voimaan
kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan
unionin virallisessa lehdessä. 20 artikla Osoitus Tämä direktiivi
on osoitettu kaikille jäsenvaltioille. Tehty Brysselissä Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston
puolesta Puhemies Puheenjohtaja [1] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/81/EY,
annettu 23 päivänä lokakuuta 2001, tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisista
päästörajoista (EUVL L 309, 27.11.2001, s. 22). [2] Valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien
kaukokulkeutumisesta tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission
(UNECE) yleissopimuksen pöytäkirja happamoitumisen, rehevöitymisen ja
alailmakehän otsoninmuodostuksen torjumiseksi (1999). [3] Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan
parlamentille ”Puhdasta ilmaa Euroopalle -ohjelma” (COM(2013) [xxx]). [4] Komission tiedonanto ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän
ja osallistavan kasvun strategia” (KOM(2010) 2020 lopullinen, 3.3.2010). [5] Komission tiedonanto ”Järkevä sääntely Euroopan
unionissa” (KOM(2010) 543 lopullinen, 8.10.2010). [6] Komission tiedonanto ””Pienet ensin” – Eurooppalaisia
pk-yrityksiä tukeva aloite (”Small Business Act”)” (KOM(2008) 394 lopullinen,
25.6.2008). [7] Kuulemisessa käytettiin kahta kyselylomaketta –
kansalaisille tarkoitettuun lyhyempään kyselyyn vastasi kaikkiaan 1 934
henkilöä ja asiantuntijoille ja sidosryhmille tarkoitettuun pidempään kyselyyn
saatiin 371 vastausta. Ks. http://ec.europa.eu/environment/consultations/air_pollution_en.htm [8] Tulokset ovat nähtävillä Eurobarometrissä 2013. [9] Tulokset kokonaisuudessaan, ks. Euroopan
ympäristökeskuksen raportti 7/2013. [10] Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 406/2009/EY,
tehty 23 päivänä huhtikuuta 2009, jäsenvaltioiden pyrkimyksistä vähentää
kasvihuonekaasupäästöjään yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen
vähentämisvelvoitteiden täyttämiseksi vuoteen 2020 mennessä (EUVL L 140,
5.6.2009, s. 136). [11] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/35/EY,
annettu 26 päivänä toukokuuta 2003, yleisön osallistumisesta tiettyjen
ympäristöä koskevien suunnitelmien ja ohjelmien laatimiseen sekä neuvoston
direktiivien 85/337/ETY ja 96/61/EY muuttamisesta yleisön osallistumisen sekä
muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeuden osalta (EUVL L 156, 25.6.2003, s. 17). [12] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/4/EY,
annettu 28 päivänä tammikuuta 2003, ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta ja
neuvoston direktiivin 90/313/ETY kumoamisesta (EUVL L 41, 14.2.2003, s. 26). [13] EUVL C , , s. . [14] EUVL C , , s. . [15] Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille
”Ilman pilaantumista koskeva teemakohtainen strategia”, KOM(2005) 446
lopullinen, 21.9.2005. [16] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/81/EY,
annettu 23 päivänä lokakuuta 2001, tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisista päästörajoista (EYVL L 309, 27.11.2001,
s. 22). [17] Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille
”Puhdasta ilmaa Euroopalle -ohjelma” (COM(2013) [xxx]). [18] Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi
yleisestä unionin ympäristöalan toimintaohjelmasta vuoteen 2020 ”Hyvä elämä
maapallon resurssien rajoissa”, COM(2012) 710, 29.11.2012. [19] Neuvoston päätös 2003/507/EY, tehty 13 päivänä
kesäkuuta 2003, Euroopan yhteisön liittymisestä vuoden 1979 valtiosta toiseen
tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskevaan yleissopimukseen
liittyvään happamoitumisen, rehevöitymisen ja alailmakehän otsonin vähentämistä
koskevaan pöytäkirjaan (EUVL L 179,
17.7.2003, s. 1). [20] Neuvoston päätös 2013/xxxx/EU valtiosta toiseen
tapahtuvasta ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumisesta vuonna 1979 tehdyn
yleissopimuksen vuonna 1999 tehdyn happamoitumisen, rehevöitymisen ja
alailmakehän otsonin vähentämistä koskevan pöytäkirjan muutoksen hyväksymisestä
(EUVL L ..., s. ). [21] Neuvoston direktiivi 1999/32/EY, annettu 26 päivänä
huhtikuuta 1999, tiettyjen nestemäisten polttoaineiden rikkipitoisuuden
vähentämisestä ja direktiivin 93/12/ETY muuttamisesta (EYVL L 121, 11.5.1999,
s. 13). [22] Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 406/2009/EY,
tehty 23 päivänä huhtikuuta 2009, jäsenvaltioiden pyrkimyksistä vähentää
kasvihuonekaasupäästöjään yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen
vähentämissitoumusten täyttämiseksi vuoteen 2020 mennessä (EUVL L 140,
5.6.2009, s. 136). [23] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/50/EY,
annettu 21 päivänä toukokuuta 2008, ilmanlaadusta ja sen parantamisesta (EUVL L
152, 11.6.2008, s. 1). [24] Neuvoston päätös 2008/871/EY, tehty 20 päivänä lokakuuta
2008, valtioiden rajat ylittävien ympäristövaikutusten arvioinnista vuonna 1991
tehtyyn YK:n Euroopan talouskomission Espoon yleissopimukseen liittyvän strategista
ympäristöarviointia koskevan pöytäkirjan hyväksymisestä Euroopan yhteisön
puolesta (EUVL L 308, 19.11.2008, s. 33). [25] Euroopan parlamentin ja
neuvoston direktiivi 2003/4/EY, annettu 28 päivänä tammikuuta 2003,
ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta (EUVL L 41, 14.2.2003, s. 26). [26] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/35/EY,
annettu 26 päivänä toukokuuta 2003, yleisön osallistumisesta tiettyjen
ympäristöä koskevien suunnitelmien ja ohjelmien laatimiseen sekä neuvoston
direktiivien 85/337/ETY ja 96/61/EY muuttamisesta yleisön osallistumisen sekä
muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeuden osalta (EUVL L 156, 25.6.2003, s. 17). [27] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o
182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja
periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission
täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13). [28] EUVL C 369, 17.12.2011, s. 14. [29] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/107/EY,
annettu 15 päivänä joulukuuta 2004, ilmassa olevasta arseenista,
kadmiumista, elohopeasta, nikkelistä ja polysyklisistä aromaattisista
hiilivedyistä (EUVL L 23, 26.1.2005, s. 3–16). [30] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY,
annettu 23 päivänä lokakuuta 2000, yhteisön vesipolitiikan puitteista (EYVL L
327, 22.12.2000, s. 1). [31] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU)
N:o 525/2013, annettu 21 päivänä toukokuuta 2013, järjestelmästä
kasvihuonekaasupäästöjen seuraamiseksi ja niistä raportoimiseksi sekä muista
ilmastonmuutosta koskevista tiedoista raportoimiseksi kansallisella ja unionin
tasolla sekä päätöksen N:o 280/2004/EY kumoamisesta (EUVL L 165,
18.6.2013, s. 13). [32] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o
1367/2006, annettu 6 päivänä syyskuuta 2006, tiedon saatavuutta, yleisön
osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa
koskevan Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta yhteisön
toimielimiin ja elimiin (EUVL L 264, 25.9.2006, s. 13). LIITE I
Ilmakehään vapautuvien päästöjen tarkkailu ja niitä koskeva raportointi A. Vuosittaista
päästöraportointia koskevat vaatimukset – 7 artiklan 1 kohdan ensimmäinen
alakohta Asia || Epäpuhtaudet || Aikasarjat || Raportointipäivät Päästöjen kansalliset kokonaismäärät NFR-luokituksen(1) lähdeluokkien mukaan, ml. muistiotiedot || - SO2, NOx, NMVOC, NH3, CO - raskasmetallit (Cd, Hg, Pb)* - POP-yhdisteet** (PAH-yhdisteiden kokonaismäärä sekä bentso(a)pyreeni, bentso(b)fluoranteeni, bentso(k)fluoranteeni, indeno(1,2,3-cd)pyreeni, dioksiinit ja furaanit, PCB-yhdisteet ja HCB) || Joka vuosi, vuodesta 1990 raportointivuoteen miinus 2 (X-2) || 15.2.**** Päästöjen kansalliset kokonaismäärät NFR-luokituksen mukaisten lähdeluokkien mukaan || - PM2,5, PM10*** ja musta hiili || Joka vuosi, vuodesta 2000 raportointivuoteen miinus 2 (X-2) || 15.2.**** Päästöjen kansalliset kokonaismäärät lähdeluokkien mukaan || - CH4 || Joka vuosi, vuodesta 2005 raportointivuoteen miinus 2 (X-2) || 15.2.**** Alustava päästöjen kansallinen määrä aggregoitujen NFR-luokkien mukaan(2) || - SO2, NOx, NH3, NMVOC, PM2,5 || Joka vuosi, raportointivuosi miinus 1 (X-1) || 30.9. (1) Kaukokulkeutumissopimuksen
mukainen raportoinnissa käytettävä luokitus (NFR, Nomenclature for reporting) (2) Aggregoituna aloittain kaukokulkeutumissopimuksen
raportointiohjeiden liitteessä IV määritellyn mukaisesti * Cd
(kadmium), Hg (elohopea), Pb (lyijy) ** Pysyvät
orgaaniset yhdisteet *** PM10-hiukkasilla
tarkoitetaan hiukkasia, jotka läpäisevät PM10-hiukkasten
näytteenotossa ja mittauksessa käytettävän vertailumenetelmän
(EN 12341 -standardi) mukaisen, koon perusteella erottelevan
erottimen, jonka leikkausraja aerodynaamiselta halkaisijaltaan 10 µm:n
kokoisille hiukkasille on 50 prosenttia. **** Virheistä johtuvat
uusintailmoitukset on toimitettava neljän viikon kuluessa ja tehdyt muutokset
on selostettava niissä selvästi. B. Vuosittaista
päästöraportointia koskevat vaatimukset – 7 artiklan 1 kohdan toinen alakohta Asia || Epäpuhtaudet || Aikasarjat || Raportointipäivä Päästöjen kansalliset kokonaismäärät NFR-luokituksen lähdeluokkien mukaan || - raskasmetallit (As, Cr, Cu, Ni, Se ja Zn ja niiden yhdisteet)* - kokonaisleijuma (TSP)** || Joka vuosi, vuodesta 1990 (TSP:n osalta vuodesta 2000) raportointivuoteen miinus 2 (X-2) || 15.2. * As
(arseeni), Cr (kromi), Cu (kupari), Ni (nikkeli), Se (seleeni), Zn (sinkki) ** hiukkasten
kokonaisleijuma (TSP) C. Vuodesta 2017 alkaen joka
toinen vuosi tehtävää päästö- ja ennusteraportointia koskevat vaatimukset – 7
artiklan 2 kohta Asia || Epäpuhtaudet || Aikasarjat/tavoitevuodet || Raportointipäivät Päästöjä koskevat kansalliset tiedot hilamuodossa lähdeluokittain (GNFR) || - SO2, NOx, NMVOC, CO, NH3, PM10, PM2,5 - raskasmetallit (Cd, Hg, Pb) - POP-yhdisteet (PAH-yhdisteiden kokonaismäärä sekä HCB, PCB-yhdisteet, dioksiinit ja furaanit) - musta hiili (jos tiedot käytettävissä) || Joka toinen vuosi, raportointivuosi miinus 2 (X-2) || 1.5.* Suuret pistekuormituslähteet lähdeluokittain (GNFR) || - SO2, NOx, NMVOC, CO, NH3, PM10, PM2,5 - raskasmetallit (Cd, Hg, Pb) - POP-yhdisteet (PAH-yhdisteet, HCB, PCB-yhdisteet, dioksiinit ja furaanit yhteensä) - musta hiili (jos tiedot käytettävissä) || Joka toinen vuosi, raportointivuosi miinus 2 (X-2) || 1.5.* Päästöennusteet aggregoitujen NFR-luokkien mukaan || - SO2, NOx, NH3, NMVOC, PM2,5 ja musta hiili || Joka toinen vuosi kultakin vuodelta alkaen vuodesta X vuoteen 2030 asti ja, jos tiedot ovat saatavilla, vuoteen 2040 ja vuoteen 2050 asti || 15.3. Päästöennusteet aggregoitujen lähdeluokkien mukaan || - CH4 || 15.3. * Virheistä johtuvat
uusintailmoitukset on toimitettava neljän viikon kuluessa ja tehdyt muutokset
on selostettava niissä selvästi. D. Vuosittain toimitettava
inventaarioraportti – 7 artiklan 3 kohta Asia || Epäpuhtaudet || Aikasarjat/ tavoitevuodet || Raportointi-päivät Inventaarioraportti (IIR) || - SO2, NOx, NMVOC, NH3, CO, TSP, PM2,5, PM10 ja musta hiili - raskasmetallit (Cd, Hg, Pb, As, Cr, Cu, Ni, Se, Zn) - POP-yhdisteet (PAH-yhdisteet sekä bentso(a)pyreeni, bentso(b)fluoranteeni, bentso(k)fluoranteeni, indeno(1,2,3-cd)pyreeni, dioksiinit ja furaanit, PCB-yhdisteet, HCB yhteensä) || Kaikki vuodet (kuten ilmoitettu taulukoissa A, B ja C) || 15.3. LIITE II
Kansalliset
päästövähennysvelvoitteet Taulukko (a): Rikkidioksidin (SO2),
typen oksidien (NOx) ja haihtuvien orgaanisten yhdisteiden pl.
metaani (NMVOC) päästöjen vähentämisvelvoitteet. Polttoaineiden myynti,
perusvuosi 2005. Jäsenvaltio || SO2:n vähennykset vuoteen 2005 verrattuna || NOx:n vähennykset vuoteen 2005 verrattuna || NMVOC:n vähennykset vuoteen 2005 verrattuna Kaikki vuodet vuodesta 2020 vuoteen 2029 || || Kaikki vuodet alkaen vuodesta 2030 || Kaikki vuodet vuodesta 2020 vuoteen 2029 || || Kaikki vuodet alkaen vuodesta 2030 || Kaikki vuodet vuodesta 2020 vuoteen 2029 || || Kaikki vuodet alkaen vuodesta 2030 Belgia || 43 % || || 68 % || 41 % || || 63 % || 21 % || || 44 % Bulgaria || 78 % || || 94 % || 41 % || || 65 % || 21 % || || 62 % Tšekki || 45 % || || 72 % || 35 % || || 66 % || 18 % || || 57 % Tanska || 35 % || || 58 % || 56 % || || 69 % || 35 % || || 59 % Saksa || 21 % || || 53 % || 39 % || || 69 % || 13 % || || 43 % Viro || 32 % || || 71 % || 18 % || || 61 % || 10 % || || 37 % Kreikka || 74 % || || 92 % || 31 % || || 72 % || 54 % || || 67 % Espanja || 67 % || || 89 % || 41 % || || 75 % || 22 % || || 48 % Ranska || 55 % || || 78 % || 50 % || || 70 % || 43 % || || 50 % Kroatia || 55 % || || 87 % || 31 % || || 66 % || 34 % || || 48 % Irlanti || 65 % || || 83 % || 49 % || || 75 % || 25 % || || 32 % Italia || 35 % || || 75 % || 40 % || || 69 % || 35 % || || 54 % Kypros || 83 % || || 95 % || 44 % || || 70 % || 45 % || || 54 % Latvia || 8 % || || 46 % || 32 % || || 44 % || 27 % || || 49 % Liettua || 55 % || || 72 % || 48 % || || 55 % || 32 % || || 57 % Luxemburg || 34 % || || 44 % || 43 % || || 79 % || 29 % || || 58 % Unkari || 46 % || || 88 % || 34 % || || 69 % || 30 % || || 59 % Malta || 77 % || || 98 % || 42 % || || 89 % || 23 % || || 31 % Alankomaat || 28 % || || 59 % || 45 % || || 68 % || 8 % || || 34 % Itävalta || 26 % || || 50 % || 37 % || || 72 % || 21 % || || 48 % Puola || 59 % || || 78 % || 30 % || || 55 % || 25 % || || 56 % Portugali || 63 % || || 77 % || 36 % || || 71 % || 18 % || || 46 % Romania || 77 % || || 93 % || 45 % || || 67 % || 25 % || || 64 % Slovenia || 63 % || || 89 % || 39 % || || 71 % || 23 % || || 63 % Slovakia || 57 % || || 79 % || 36 % || || 59 % || 18 % || || 40 % Suomi || 30 % || || 30 % || 35 % || || 51 % || 35 % || || 46 % Ruotsi || 22 % || || 22 % || 36 % || || 65 % || 25 % || || 38 % Yhdistynyt kuningas-kunta || 59 % || || 84 % || 55 % || || 73 % || 32 % || || 49 % EU 28 || 59 % || || 81 % || 42 % || || 69 % || 28 % || || 50 % Taulukko (b): Ammoniakin (NH3),
pienhiukkasten (PM2,5) ja metaanin (CH4) päästöjen
vähentämisvelvoitteet. Polttoaineiden myynti, perusvuosi 2005. Jäsenvaltio || NH3:n vähennykset vuoteen 2005 verrattuna || PM2,5:n vähennykset vuoteen 2005 verrattuna || CH4:n vähennykset vuoteen 2005 verrattuna Kaikki vuodet vuodesta 2020 vuoteen 2029 || || Kaikki vuodet alkaen vuodesta 2030 || Kaikki vuodet vuodesta 2020 vuoteen 2029 || || Kaikki vuodet alkaen vuodesta 2030 || || Kaikki vuodet alkaen vuodesta 2030 Belgia || 2 % || || 16 % || 20 % || || 47 % || || 26 % Bulgaria || 3 % || || 10 % || 20 % || || 64 % || || 53 % Tšekki || 7 % || || 35 % || 17 % || || 51 % || || 31 % Tanska || 24 % || || 37 % || 33 % || || 64 % || || 24 % Saksa || 5 % || || 39 % || 26 % || || 43 % || || 39 % Viro || 1 % || || 8 % || 15 % || || 52 % || || 23 % Kreikka || 7 % || || 26 % || 35 % || || 72 % || || 40 % Espanja || 3 % || || 29 % || 15 % || || 61 % || || 34 % Ranska || 4 % || || 29 % || 27 % || || 48 % || || 25 % Kroatia || 1 % || || 24 % || 18 % || || 66 % || || 31 % Irlanti || 1 % || || 7 % || 18 % || || 35 % || || 7 % Italia || 5 % || || 26 % || 10 % || || 45 % || || 40 % Kypros || 10 % || || 18 % || 46 % || || 72 % || || 18 % Latvia || 1 % || || 1 % || 16 % || || 45 % || || 37 % Liettua || 10 % || || 10 % || 20 % || || 54 % || || 42 % Luxemburg || 1 % || || 24 % || 15 % || || 48 % || || 27 % Unkari || 10 % || || 34 % || 13 % || || 63 % || || 55 % Malta || 4 % || || 24 % || 25 % || || 80 % || || 32 % Alankomaat || 13 % || || 25 % || 37 % || || 38 % || || 33 % Itävalta || 1 % || || 19 % || 20 % || || 55 % || || 20 % Puola || 1 % || || 26 % || 16 % || || 40 % || || 34 % Portugali || 7 % || || 16 % || 15 % || || 70 % || || 29 % Romania || 13 % || || 24 % || 28 % || || 65 % || || 26 % Slovenia || 1 % || || 24 % || 25 % || || 70 % || || 28 % Slovakia || 15 % || || 37 % || 36 % || || 64 % || || 41 % Suomi || 20 % || || 20 % || 30 % || || 39 % || || 15 % Ruotsi || 15 % || || 17 % || 19 % || || 30 % || || 18 % Yhdistynyt kuningaskunta || 8 % || || 21 % || 30 % || || 47 % || || 41 % EU 28 || 6 % || || 27 % || 22 % || || 51 % || || 33 % LIITE III
Kansallisten ilman
pilaantumisen valvontaohjelmien sisältö 1 osa Toimenpiteitä, joita voidaan sisällyttää
kansalliseen ilman pilaantumisen valvontaohjelmaan Toteuttaessaan 1 osassa mainittuja
toimenpiteitä jäsenvaltiot soveltavat ammoniakkipäästöjen ehkäisemistä ja
vähentämistä koskevaa UNECE:n ohjekirjaa (UNECE Guidance Document for
Preventing and Abating Ammonia Emissions)[1]
sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2010/75/EU[2] esitettyjä parhaita
käytettävissä olevia tekniikoita, milloin se on tarkoituksenmukaista. A. Toimenpiteet
ammoniakkipäästöjen valvomiseksi 1.
Jäsenvaltiot laativat ammoniakkipäästöjen
vähentämiseen liittyvästä hyvästä maatalouskäytännöstä vuonna 2001 annettujen
UNECE:n ohjeiden (Framework Code for Good Agricultural Practice for Reducing
Ammonia Emissions)[3]
pohjalta ammoniakkipäästöjen vähentämistä koskevat kansalliset ohjeet, jotka
kattavat ainakin seuraavat seikat: (a)
typen hallinta, ottaen huomioon koko typpikierto; (b)
kotieläinten ruokintastrategiat; (c)
vähäpäästöiset lannanlevitysmenetelmät; (d)
vähäpäästöiset lannanvarastointijärjestelmät; (e)
vähäpäästöiset lannankäsittely- ja
kompostointijärjestelmät; (f)
vähäpäästöiset eläinsuojajärjestelyt; (g)
vähäpäästöiset mineraalitypen lisäystavat. 2.
Jäsenvaltiot laativat kansallisen typpitaseen
seuratakseen muutoksia, joita tapahtuu maatalouden reaktiivisen typen
kokonaishävikissä, mukaan luettuina ammoniakki, typpioksiduuli, ammoniumtyppi,
nitraatit ja nitriitit UNECE:n ohjekirjassa (UNECE Guidance Document on
Nitrogen Budgets)[4]
esitettyjen periaatteiden pohjalta. 3.
Jäsenvaltiot vähentävät epäorgaanisista
lannoitteista vapautuvia ammoniakkipäästöjä seuraavilla tavoilla: (a)
ammoniumkarbonaattilannoitteiden käyttö kielletään;
(b)
ureapohjaiset lannoitteet korvataan
mahdollisuuksien mukaan ammoniumnitraattipohjaisilla lannoitteilla; (c)
jos ureapohjaisten lannoitteiden käyttöä jatketaan,
käytetään menetelmiä, joiden on osoitettu vähentävän ammoniakkipäästöjä
vähintään 30 prosenttia ammoniakkia koskevassa ohjekirjassa ilmoitetun
viitemenetelmän käyttöön verrattuna; (d)
epäorgaaniset lannoitteet levitetään
peltoviljelykasvin tai nurmen ennakoitavissa olevaa typpi- ja fosforitarvetta
vastaavasti ottaen huomioon maaperässä olevat ja muiden lannoitteiden kautta
tulevat ravinteet. 4.
Jäsenvaltiot vähentävät karjanlannasta vapautuvia
ammoniakkipäästöjä 1 päivään tammikuuta 2022 mennessä seuraavilla tavoilla: (a)
Vähennetään lietelannan ja kiinteän lannan
levityksestä viljelymaalle ja nurmelle vapautuvia päästöjä käyttämällä
menetelmiä, jotka vähentävät päästöjä vähintään 30 prosenttia ammoniakkia
koskevassa ohjekirjassa ilmoitetusta viitearvosta, seuraavin edellytyksin: i) lantaa ja lietelantaa levitetään
ainoastaan peltoviljelykasvin tai nurmen ennakoitavissa olevaa typpi- ja
fosforitarvetta vastaavasti ottaen huomioon maaperässä olevat ja muiden
lannoitteiden kautta tulevat ravinteet; ii) lantaa ja lietelantaa ei saa levittää
maahan, joka on veden kyllästämä, veden alla, jäätynyt tai lumen peittämä; iii) lietelanta levitetään nurmelle käyttäen
letkulevitystä ja laihonjakajaa tai sijoittamalle se syvään tai matalalle; iv) viljelymaalle levitetty lanta tai
lietelanta sekoitetaan maahan neljän tunnin kuluessa levityksestä. (b)
Vähennetään eläinsuojien ulkopuolella sijaitsevista
lantavarastoista vapautuvia päästöjä käyttämällä seuraavia menetelmiä: i) 1 päivän tammikuuta 2022 jälkeen
rakennetuissa lietelantavarastoissa käytetään sellaisia vähäpäästöisiä
varastointijärjestelmiä tai -tekniikoita, joiden on osoitettu vähentävän
ammoniakkipäästöjä vähintään 60 prosenttia ammoniakkia koskevassa
ohjekirjassa ilmoitetusta viitearvosta ja olemassa olevien lietelantavarastojen
osalta päästöjen on vähennyttävä vastaavasti vähintään 40 prosenttia
viitearvosta; ii) kiinteän lannan varastot ovat katettuja;
iii) tiloilla on niin paljon
lannanvarastointikapasiteettia, että ne voivat hoitaa koko lannanlevityksen
kasvien kasvuun soveltuvana aikana. (c)
Vähennetään eläinsuojista vapautuvia päästöjä
käyttäen järjestelmiä, joiden on osoitettu vähentävän ammoniakkipäästöjä
vähintään 20 prosenttia ammoniakkia koskevassa ohjekirjassa kuvatulla viitemenetelmällä
syntyviin päästöihin verrattuna. (d)
Vähennetään karjanlannasta vapautuvia päästöjä
käyttäen vähäiseen proteiinin määrään perustuvia ruokintastrategioita, joiden
on osoitettu vähentävän ammoniakkipäästöjä vähintään 10 prosenttia ammoniakkia
koskevassa ohjekirjassa kuvatulla viitemenetelmällä syntyviin päästöihin
verrattuna. B. Päästöjen
vähentämistoimenpiteet hiukkaspäästöjen ja mustan hiilen päästöjen valvomiseksi 1.
Jäsenvaltiot kieltävät maatalouden kasvijätteen ja
metsäjätteen polttamisen ulkona ja seuraavat ja valvovat tämän kiellon
noudattamista. Mahdolliset poikkeukset kyseisestä kiellosta on rajoitettava
ennalta ehkäiseviin ohjelmiin hallitsemattomien maastopalojen torjumiseksi,
tuholaisten torjuntaan ja sääntöjen mukaiseen luonnon monimuotoisuuden
suojeluun. 2.
Jäsenvaltiot laativat hyvää maatalouskäytäntöä
koskevat kansalliset säännöt kasvijätteiden asianmukaista käsittelyä varten
seuraavien menettelytapojen pohjalta: (a)
maan rakenteen parantaminen lisäämällä kasvijätteet
maahan; (b)
kasvijätteiden multaamiseen käytettävien
tekniikoiden parantaminen; (c)
kasvijätteiden vaihtoehtoinen käyttö; (d)
ravinnetaseen ja maan rakenteen parantaminen
kasvien optimaaliseen kasvuun tarvittavalla lannan lisäyksellä, jolloin lantaa
(karjanlanta, olkikuivikkeet) ei tarvitse polttaa. C. Pieniin tiloihin kohdistuvien
vaikutusten estäminen 1.
Toteuttaessaan edellä A ja B kohdassa esitettyjä
toimenpiteitä jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kaikki pien- ja
mikrotiloihin kohdistuvat vaikutukset otetaan huomioon. Jäsenvaltiot voivat
esimerkiksi vapauttaa tällaiset tilat näistä toimenpiteistä, jos se on
mahdollista ja tarkoituksenmukaista sovellettavien vähennysvelvoitteiden
täyttämiseksi. 2 osa Kansallisen ilman pilaantumisen
valvontaohjelman vähimmäissisältö 1.
Ensimmäisen 6 ja 9 artiklassa tarkoitetun
kansallisen ilman pilaantumisen valvontaohjelman on katettava
vähimmäistapauksessa seuraavat seikat: (a)
ilmanlaatua ja ympäristön pilaantumista koskeva
kansallinen politiikkakehys, jonka puitteissa ohjelma on laadittu, erityisesti: i) politiikan painopisteet ja niiden suhde
muiden asiaa koskevien politiikkojen, kuten ilmastonmuutospolitiikan,
painopisteisiin, ii) kansallisten, alueellisten ja
paikallisten viranomaisten vastuut, iii) nykyisillä toimintamalleilla ja
toimenpiteillä päästöjen vähentämisessä ja ilmanlaadun parantamisessa
saavutettu edistys sekä kansallisten ja EU:n tason velvoitteiden noudattaminen, iv) odotettu kehitys, mikäli nyt jo
sovellettuja toimintamalleja ja toimenpiteitä ei muuteta; (b)
toimintavaihtoehdot, joita tarkastellaan vuotta
2020 sekä vuotta 2030 ja sen jälkeistä aikaa koskevien
päästövähennysvelvoitteiden täyttämiseksi, vuodelle 2025 määritettyjen,
välivaiheen päästötasojen saavuttamiseksi ja ilmanlaadun parantamiseksi sekä
niiden analyysi, myös analyysimenetelmät; päästövähennyksiin, ilmanlaatuun ja
ympäristöön kohdistuvat toimintamallien ja toimenpiteiden yksittäiset tai
yhdistetyt vaikutukset sekä asiaan liittyvät epävarmuustekijät; (c)
hyväksyttäviksi valitut toimenpiteet ja
toimintamallit sekä niiden toteutusta ja uudelleentarkastelua koskeva aikataulu
ja vastuussa olevat toimivaltaiset viranomaiset; (d)
tarvittaessa perustelut sille, miksi vuotta 2025
koskevia välivaiheen päästötasoja ei voida saavuttaa ilman toimenpiteitä,
joihin liittyy kohtuuttomia kustannuksia; (e)
arvio siitä, kuinka varmistetaan, että valitut
toimintamallit ja toimenpiteet sopivat yhteen muihin asiaa koskeviin
politiikkoihin sisältyvien suunnitelmien ja ohjelmien kanssa. 2.
Direktiivin 6 ja 9 artiklassa tarkoitettuihin
kansallisen ilman pilaantumisen valvontaohjelman päivityksiin on sisällyttävä
vähimmäistapauksessa (a)
arvio ohjelman toteutuksessa, päästöjen
vähentämisessä ja pitoisuuksien pienentämisessä tapahtuneesta edistyksestä; (b)
kaikki politiikan olosuhteita, arviointeja,
ohjelmaa tai toteutusaikataulua koskevat merkittävät muutokset. LIITE IV
Menetelmät kansallisten päästöinventaarioiden, päästöennusteiden,
inventaarioraporttien sekä tarkistettujen päästöinventaarioiden laadintaa ja
päivittämistä varten Jäsenvaltiot laativat liitteessä I
tarkoitetuille epäpuhtauksille, CH4:a lukuun ottamatta,
päästöinventaariot, tarkistetut päästöinventaariot, päästöennusteet ja
inventaarioraportit kaukokulkeutumissopimuksen sopimuspuolten hyväksymiä
menetelmiä käyttäen (EMEP-raportointiohjeet), ja niitä kehotetaan käyttämään
kyseisessä sopimuksessa tarkoitettua EMEP/EEA Guidebook -ohjeistusta.
Myös lisätiedot, erityisesti inventaarioiden ja ennusteiden arvioimiseen
tarvittavat toimintotiedot, laaditaan samojen ohjeiden mukaisesti. EMEP-raportointiohjeiden käyttö ei vaikuta
tässä liitteessä annettuihin lisäsääntöihin eikä liitteessä I mainittuihin
raportoinnin luokitusta, aikasarjoja ja raportointipäiviä koskeviin
vaatimuksiin. 1 osa Kansalliset vuosittaiset päästöinventaariot 1.
Kansallisten päästöinventaarioiden on oltava
läpinäkyviä, yhdenmukaisia, keskenään vertailukelpoisia, täydellisiä ja
paikkansa pitäviä. 2.
Yksilöidyistä keskeisistä luokista peräisin olevat
päästöt lasketaan EMEP/EEA Guidebook -ohjeissa määriteltyjen menetelmien
mukaisesti. Tavoitteena on, että käytetään tason 2 tai sitä korkeamman
(yksityiskohtaisemman) tason menetelmiä. Jäsenvaltiot voivat käyttää kansallisten
päästöinventaarioiden laadinnassa muita tieteellisesti perusteltuja ja
yhteensopivia menetelmiä, jos niillä pystytään tuottamaan tarkemmat estimaatit
kuin EMEP/EEA Guidebook -ohjeiden mukaisilla menetelmillä. 3.
Liikenteen päästöt jäsenvaltioiden on laskettava ja
ilmoitettava yhdenmukaisesti Eurostatille ilmoitettujen kansallisten
energiataseiden kanssa. 4.
Tieliikenteen päästöt lasketaan ja ilmoitetaan
asianomaisessa jäsenvaltiossa myydyn polttoainemäärän perusteella. Jäsenvaltiot
voivat ilmoittaa tieliikenteen päästöt myös asianomaisessa jäsenvaltiossa
käytetyn polttoainemäärän tai ajetun kilometrimäärän perusteella. 5.
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava päästöjen vuotuiset
kansalliset määrät käyttäen kaukokulkeutumissopimuksen NFR-raportointimallissa
annettua yksikköä. 2 osa Päästöennusteet 1.
Päästöennusteiden on oltava läpinäkyviä,
yhdenmukaisia, keskenään vertailukelpoisia, täydellisiä ja paikkansa pitäviä,
ja niissä on ilmoitettava ainakin seuraavat tiedot: (a)
selkeä kuvaus ennusteissa käytetyistä hyväksytyistä
ja suunnitelluista toimintamalleista ja toimenpiteistä; (b)
ennusteita varten tehdyn herkkyysanalyysin
tulokset; (c)
kuvaus menetelmistä, malleista, perusoletuksista
sekä keskeisistä panos-tuotosparametreistä. 2.
Päästöennusteet arvioidaan ja aggregoidaan
päästölähdealoittain. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava kunkin epäpuhtauden
yhteydessä ”toimenpiteet” (hyväksytyt toimenpiteet) ja tapauksesta riippuen
”lisätoimenpiteet” (suunnitellut toimenpiteet) EMEP/EEA Guidebook
-ohjeiden mukaisesti. 3.
Ennusteiden on oltava yhdenmukaisia viimeisimmän
kansallisen vuotuisen päästöinventaarion kanssa sekä asetuksen (EU) N:o
525/2013 kanssa. 3 osa Inventaarioraportti Inventaarioraportit laaditaan
EMEP-raportointiohjeiden mukaisesti ja niissä annettua inventaarioraportin
mallia noudattaen. Inventaarioraporttiin on sisällyttävä ainakin seuraavat
tiedot: (a)
yksittäisiä menetelmiä, oletuksia, päästötekijöitä
ja toimintotietoja koskevat kuvaukset, viitteet ja tietolähteet sekä niiden
valinnan perustelut; (b)
keskeisten kansallisten päästölähdeluokkien kuvaus; (c)
epävarmuustekijät sekä laadunvarmistus- ja
todentamismenettelyt; (d)
inventaarion laadintaa koskevat hallinnolliset
järjestelyt; (e)
uusintalaskelmat ja suunnitellut parannukset; (f)
tapauksen mukaan tiedot 5 artiklan 1 ja 3 kohdassa
säädettyjen joustomahdollisuuksien käytöstä; (g)
tiivistelmä. 4 osa Kansallisten inventaarioiden tarkistus 1.
Jäsenvaltion, joka ehdottaa tarkistusta
kansalliseen päästöinventaarioonsa 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti, on
liitettävä komissiolle toimittamaansa ehdotukseen ainakin seuraavat sitä
tukevat todisteet: (a)
näyttö siitä, että kyseessä oleva yksi tai useampi
kansallinen päästövähennysvelvoite on ylitetty; (b)
näyttö siitä, missä määrin päästöinventaarion
tarkistus vähentäisi ylitystä ja vaikuttaisi asianomaisen yhden tai useamman
kansallisen päästövähennysvelvoitteen täyttymiseen; (c)
arvio siitä, onko päästöennusteiden perusteella
odotettavissa, että kyseessä oleva yksi tai useampi kansallinen
päästövähennystavoite täytetään ilman inventaarion tarkistusta, sekä siitä,
milloin se täytettäisiin; (d)
näyttö siitä, että tarkistus vastaa yhtä tai
useampaa seuraavista kolmesta tapauksesta: (tarvittaessa voidaan viitata
aikaisempiin vastaaviin tarkistuksiin): i) uudet päästölähdeluokat –
näyttö siitä, että uusi päästölähdeluokka on
hyväksytty tieteellisessä kirjallisuudessa ja/tai EMEP/EEA Guidebook
-ohjeissa; –
näyttö siitä, ettei päästölähdeluokka sisältynyt
asianomaiseen aikaisempaa päästökehitystä kuvaavaan kansalliseen inventaarioon
silloin, kun kyseinen päästövähennysvelvoite asetettiin; –
näyttö siitä, että jostakin uudesta
päästölähdeluokasta vapautuvat päästöt vaikuttavat siihen, ettei jäsenvaltio
kykene täyttämään päästövähennysvelvoitteitaan, ja sen tueksi yksityiskohtainen
kuvaus menetelmistä, aineistosta ja päästötekijöistä, joita käyttäen tähän
päätelmään päädyttiin; ii) merkittävästi erilaiset päästötekijät,
joita käytetään tietyistä päästölähdeluokista vapautuvien päästöjen määrittämiseen
–
kuvaus alkuperäisistä päästötekijöistä mukaan
luettuna yksityiskohtainen kuvaus tieteellistä perustasta, josta päästötekijät
on johdettu; –
näyttö siitä, että päästövähennyksiä
vahvistettaessa ne määritettiin alkuperäisiä menetelmiä käyttäen; –
kuvaus ajan tasalle saatetuista päästötekijöistä
mukaan luettuina yksityiskohtaiset tiedot tieteellistä perustasta, josta
päästötekijät on johdettu; –
alkuperäisiä ja ajan tasalle saatettuja
päästötekijöitä käyttäen laadittujen päästöestimaattien vertailu, joka osoittaa,
että päästötekijöissä tapahtunut muutos vaikuttaa siihen, ettei jäsenvaltio
kykene täyttämään vähennysvelvoitteitaan; –
perustelut päätökselle siitä, ovatko
päästötekijöitä koskevat muutokset merkittäviä. Vuodesta 2025 alkaen ei tarkastella tarkistusta
varten päästötekijöitä, jotka ovat merkittävästi erilaisia kuin ne, joita
jotain tiettyä standardia tai vaatimusta noudatettaessa todennäköisesti
käytettäisiin. iii) merkittävästi erilaiset menetelmät,
joita käytetään tietyistä päästölähdeluokista vapautuvien päästöjen
määrittämiseen –
kuvaus käytetyistä alkuperäisistä menetelmistä
mukaan luettuina yksityiskohtaiset tiedot tieteellistä perustasta, josta
päästötekijä on johdettu; –
näyttö siitä, että päästövähennyksiä
vahvistettaessa ne määritettiin alkuperäisiä menetelmiä käyttäen; –
kuvaus käytetyistä ajan tasalle saatetuista
menetelmistä mukaan luettuna yksityiskohtainen kuvaus tieteellisestä perustasta
tai lähdeviitteestä, jonka pohjalta ne on saatu; –
alkuperäisiä ja ajan tasalle saatettuja menetelmiä
käyttäen laadittujen päästöestimaattien vertailu, joka osoittaa, että
menetelmien muutos vaikuttaa siihen, ettei jäsenvaltio kykene täyttämään
vähennysvelvoitettaan; –
perustelut päätökselle siitä, onko menetelmiä
koskeva muutos merkittävä. 2.
Jäsenvaltiot voivat toimittaa samanlaisia edeltäviä
olosuhteita koskevien tarkistusmenettelyjen tueksi samat tiedot edellyttäen,
että kukin jäsenvaltio toimittaa vaaditut maakohtaiset tiedot 1 kohdan
mukaisesti. 3.
Jäsenvaltioiden on laskettava uudelleen tarkistetut
päästöt varmistaakseen aikasarjojen yhdenmukaisuuden kultakin vuodelta, johon
tarkistusta sovelletaan. LIITE V
Ympäristössä olevien epäpuhtauksien vaikutusten seuranta 1.
Jäsenvaltiot varmistavat, että niiden
seurantapaikkojen verkosto on niiden ekosysteemityyppejä edustava (makeanveden
ekosysteemit, luonnontilassa ja osittain luonnontilassa olevat ekosysteemit,
metsäekosysteemit). 2.
Jäsenvaltiot varmistavat, että seuranta perustuu
kaikissa 1 kohdassa tarkoitetun verkoston paikoissa seuraaviin
indikaattoreihin: (a)
Makeanveden ekosysteemit: määritetään biologinen
vaurio, mukaan luettuina herkät eliöt (mikro- ja makrofyytit, piilevät), sekä
kalakantojen ja selkärangattomien katoaminen; pääindikaattori hapon neutralointikyky (ANC) ja
lisäindikaattoreita happamuus (pH), liuennut sulfaatti (SO4),
nitraatti (NO3) ja liuennut orgaaninen hiili; näytteenottotiheys on
vähintään kerran vuodessa (järvissä veden täyskierto syksyllä) tai kerran
kuukaudessa (virtaava vesi). (b)
Maaekosysteemit: analysoidaan maan happamuus,
maaperän ravinnehukka, typpitilanne ja typpitase sekä luonnon monimuotoisuuden
väheneminen i) pääindikaattori maan happamuus:
emäksisten kationien vaihtuvat fraktiot (emäskyllästysaste) sekä vaihtuvan
alumiinin määrä maaperässä määritettynä kymmenen vuoden välein; lisäindikaattoreita
pH sekä sulfaatin, nitraatin, emäksisten kationien ja alumiinin pitoisuudet,
määritys maaperän vedestä vuoden välein (tarvittaessa); ii) pääindikaattori maaperän nitraatin
huuhtoutuminen (NO3,leach), määritys vuoden välein; iii) pääindikaattori hiili–typpisuhde (C/N);
lisäindikaattori maaperän kokonaistyppi (Ntot), määritys kymmenen
vuoden välein; iv) pääindikaattori lehdistön ravinnetase
(N/P, N/K, N/Mg), määritys neljän vuoden välein. (c)
Maaekosysteemit: arvioidaan otsonin kasvien
kasvulle ja luonnon monimuotoisuudelle aiheuttamat vauriot i) pääindikaattori kasvien kasvu ja
lehdistövauriot ja lisäindikaattori hiilen virtaus (Cflux), määritys
vuoden välein; ii) pääindikaattori virtaukseen perustuvien
kriittisten tasojen ylitys, määritys vuoden välein kasvukauden aikana. 3.
Kerätessään ja raportoidessaan 2 kohdassa
tarkoitettuja tietoja jäsenvaltiot käyttävät menetelmiä, jotka ilmoitetaan
valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskevassa
yleissopimuksessa ja sen puitteissa laadituissa kansainvälisiä
yhteistyöohjelmia käsittelevissä käsikirjoissa[5]. LIITE VI
Vastaavuustaulukko Tämä direktiivi || Direktiivi 2001/81/EY 1 artikla || 1 artikla 2 artikla || 2 artiklan ensimmäinen alakohta 3 artiklan 1 kohta || 3 artiklan e alakohta 3 artiklan 2, 3, 6, 7 ja 9-12 kohta || - 3 artiklan 4 kohta || 3 artiklan j alakohta 3 artiklan 5 kohta || 3 artiklan k alakohta 3 artiklan 8 kohta || 3 artiklan g alakohta 4 artiklan 1 ja 2 kohta || 4 artiklan 1 kohta 4 artiklan 3 kohta || 2 artiklan toinen alakohta 5 artikla || - 6 artiklan 1 kohta || 6 artiklan 1 ja 2 kohta 6 artiklan 2 ja 5–9 kohta || - 6 artiklan 3 ja 4 kohta || 6 artiklan 3 kohta 7 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta || 7 artiklan 1 kohta 7 artiklan 1 kohdan toinen alakohta, 3–6 kohta || - 7 artiklan 2 kohta || - 7 artiklan 7 kohta || 7 artiklan 2 kohta 7 artiklan 8 kohta || 7 artiklan 3 kohta 7 artiklan 9 kohta || 7 artiklan 4 kohta 8 artikla || - 9 artiklan 1 kohta || 8 artiklan 2 kohta 9 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta || 8 artiklan 1 kohta 9 artiklan 2 kohdan toinen alakohta, 3–5 kohta || - 10 artikla || 9 ja 10 artikla 11 artiklan 1 kohta || 6 artiklan 4 kohta 11 artiklan 2 kohta || 7 artiklan 3 kohta 12 artikla || 11 artikla 13 artikla || 13 artiklan 3 kohta 14 artikla || 13 artiklan 1 ja 2 kohta 15 artikla || 14 artikla 16 artikla || - 17 artikla || 15 artikla 18 artikla || - 19 artikla || 16 artikla 20 artikla || 17 artikla Liite I || 8 artiklan 1 kohta ja liite III Liite II || Liite I Liitteet III, V ja VI || - Liite IV || Liite III [1] Päätös 2012/11, ECE/EB/AIR/113/Add 1. [2] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/75/EU,
annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, teollisuuden päästöistä (yhtenäistetty
ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen) (EUVL L 334, 17.12.2010,
s. 17). [3] Päätös ECE/EB.AIR/75, 28a kohta. [4] Päätös 2012/10, ECE/EB.AIR/113/Add.1. [5] Päätös 2008/1, ECE/EB.AIR/wg.1/2008/16