Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI ensivaiheen oikeusavusta rikoksesta epäillyille tai syytetyille henkilöille, jotka ovat menettäneet vapautensa, sekä oikeusavusta eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä /* COM/2013/0824 final - 2013/0409 (COD) */
PERUSTELUT 1. EHDOTUKSEN TAUSTA 1. Tässä ehdotuksessa Euroopan
parlamentin ja neuvoston direktiiviksi pyritään määrittämän yhteiset
vähimmäisvaatimukset, joita sovelletaan vapautensa menettäneiden epäiltyjen tai
syytettyjen oikeuteen saada maksutonta oikeusapua rikosoikeudellisten
menettelyjen ensivaiheessa, sekä eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä tehdyn
neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS mukaisen menettelyn kohteena olevien
henkilöiden, jäljempänä ’etsityt henkilöt’, oikeuteen saada oikeusapua menettelyjen
ensivaiheessa ja myöhemmissä vaiheissa. 2. Tukholman ohjelmassa[1] painotetaan
voimakkaasti yksilön oikeuksien vahvistamista rikosoikeudellisissa
menettelyissä. Sen 2.4 kohdassa Eurooppa-neuvosto kehottaa komissiota tekemään
ehdotuksia edeten vaiheittain epäiltyjen ja syytettyjen oikeuksien
vahvistamisessa ottamalla käyttöön oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskeviin
oikeuksiin sovellettavat yhteiset vähimmäisvaatimukset. Tässä ehdotuksessa
esitetyt toimenpiteet koskevat tiettyjä epäiltyjen ja syytettyjen oikeuksia,
joita olisi sekä jäsenvaltioiden että sidosryhmien mukaan vahvistettava EU:n
tason toimilla. Näitä oikeuksia on syytä pitää kokonaispaketin osina. 3. Tähän mennessä on annettu
kolme säädöstä: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/64/EU
oikeudesta tulkkaukseen ja käännöksiin rikosoikeudellisissa menettelyissä[2] hyväksyttiin lokakuussa
2010, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/13/EU
tiedonsaantioikeudesta rikosoikeudellisissa menettelyissä[3] toukokuussa 2012 ja
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/48/EU oikeudesta käyttää
avustajaa rikosoikeudellisissa menettelyissä ja eurooppalaista pidätysmääräystä
koskevissa menettelyissä sekä oikeudesta saada tieto vapaudenmenetyksestä
ilmoitetuksi kolmannelle osapuolelle ja pitää vapaudenmenetyksen aikana
yhteyttä kolmansiin henkilöihin ja konsuliviranomaisiin[4] lokakuussa 2013.
Yhdessä tämän aloitteen kanssa esitetään toimenpiteitä rikosoikeudellisissa
menettelyissä haavoittuvassa asemassa olevien epäiltyjen ja syytettyjen
suojelemiseksi sekä direktiiviehdotus eräiden syyttömyysolettamaan liittyvien
näkökohtien ja läsnäoloa oikeudenkäynnissä koskevan oikeuden lujittamisesta
rikosoikeudellisissa menettelyissä. Nämä kuuluvat oikeudenmukaista
oikeudenkäyntiä koskevien oikeuksien perusperiaatteisiin. 4. Tämän ehdotuksen, samoin kuin
jo annettujen säädösten, tavoitteena on parantaa epäiltyjen ja syytettyjen
oikeuksia. Näitä oikeuksia koskevat yhteiset vähimmäisvaatimukset parantaisivat
eri jäsenvaltioiden oikeusviranomaisten keskinäistä luottamusta ja
helpottaisivat siten vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamista.
Tietynasteinen jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen yhteensopivuus on ratkaisevan
tärkeää EU:n laajuisen oikeudellisen yhteistyön edistämisessä. 5. Ehdotus perustuu Euroopan
unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEUT-sopimus’,
82 artiklan 2 kohtaan: ”Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat tavallista
lainsäätämisjärjestystä noudattaen annetuilla direktiiveillä säätää
vähimmäissäännöistä sikäli kuin se on tarpeen tuomioiden ja oikeusviranomaisten
päätösten vastavuoroisen tunnustamisen sekä poliisiyhteistyön ja oikeudellisen
yhteistyön helpottamiseksi rajatylittävissä rikosasioissa. Näissä
vähimmäissäännöissä otetaan huomioon jäsenvaltioiden oikeusperinteiden ja ‑järjestelmien
erot. Vähimmäissäännöt
koskevat seuraavia asioita: a) todisteiden
vastavuoroinen hyväksyttävyys jäsenvaltioissa; b) yksilön oikeudet
rikosasioiden käsittelyssä; c) rikosten uhrien
oikeudet; d)
[…].” 6. Tämä ehdotus liittyy
läheisesti oikeudesta käyttää avustajaa annettuun direktiiviin 2013/48/EU.
Ehdotuksen tavoitteena on edistää pidätettynä olevien epäiltyjen tai
syytettyjen tosiasiallisia mahdollisuuksia käyttää avustajaa
rikosoikeudellisten menettelyjen alkuvaiheessa ja varmistaa, että
eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteella pidätetyillä henkilöillä on
mahdollisuus oikeusapuun, jotta heillä olisi mahdollisuus saada oikeusapua sekä
pidätysmääräyksen antaneessa että täytäntöönpanojäsenvaltiossa (kaksinkertainen
puolustautumisoikeus). 7. Komission esittämä
toimenpidepaketti on tasapuolinen, sillä siinä otetaan huomioon jäsenvaltioiden
oikeusperinteiden ja ‑järjestelmien erot, kuten SEUT-sopimuksen 82
artiklan 2 kohdassa määrätään, ja siinä pyritään syventämään keskinäistä
luottamusta noudattaen samalla Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5
artiklassa vahvistettua toissijaisuusperiaatetta. Ehdotuksia on arvioitu
huolellisesti sen ratkaisemiseksi, olisiko toimia toteutettava EU:n tasolla ja
jos niin millä tasolla ja missä muodossa. Harkintaa on käytettävä erityisesti
näinä julkisen talouden vakauttamisen aikoina, kun kustannusvaikutuksia on
pohdittava tarkkaan. 8. Tässä direktiiviehdotuksessa
käsiteltävien rikosoikeudellisiin menettelyihin liittyvien näkökohtien on
todettu olevan erityisen tärkeitä oikeudesta avustajaan annetun direktiivin
täydentämiseksi ja sen tehokkuuden varmistamiseksi sekä keskinäisen
luottamuksen lujittamiseksi eri rikosoikeusjärjestelmien välillä. 9. Oikeus oikeusapuun
rikosoikeudellisissa menettelyissä perustuu perusoikeuskirjan 47 artiklan
kolmanteen kohtaan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3 kohdan c
alakohtaan. Se tunnustetaan myös kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia
koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 14 artiklan 3 kohdan d alakohdassa.
Perusperiaatteet, joihin oikeusapujärjestelmän on perustuttava, esitetään
Yhdistyneiden kansakuntien asiakirjassa Principles and Guidelines on Access to
Legal Aid in Criminal Justice Systems (Oikeusavun saatavuutta
rikosoikeusjärjestelmissä koskevat periaatteet ja suuntaviivat), jonka YK:n
yleiskokous hyväksyi 20. joulukuuta 2012. 10. Rikoksesta epäilty tai
syytetty on haavoittuvimmillaan ja tarvitsee oikeusapua ja oikeudellista
neuvontaa eniten nimenomaan menettelyjen alkuvaiheessa, varsinkin jos hänet on
pidätetty. Siksi direktiivissä säädetään ”ensivaiheen oikeusavusta”, joka tuo
merkittävää lisäarvoa rikosoikeusjärjestelmiin ja lisää luottamusta niiden
välillä.[5]
11. Vaikka epäillyille ja
syytetyille tarjotaan kaikissa jäsenvaltioissa mahdollisuutta saada oikeusapua,
vaikuttaa siltä, että eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä
etsityillä henkilöillä ei kaikissa tapauksissa ole mahdollisuutta saada
oikeusapua jäsenvaltioissa. Tämä vaikeuttaa oikeudesta avustajaan annetussa
direktiivissä säädetyn oikeuden hyödyntämistä eli avustajan käyttämistä sekä
pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa että täytäntöönpanojäsenvaltiossa.
Sitä paitsi Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa mainitut oikeudet,
joista yksi on oikeus oikeusapuun, eivät kata luovuttamismenettelyä.
Keskinäisen luottamuksen lujittamiseksi, ja jotta oikeus kaksinkertaiseen
puolustukseen toteutuisi eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa
menettelyissä, direktiivissä edellytetään, että jäsenvaltiot antavat etsityille
mahdollisuuden saada muutakin kuin ensivaiheen oikeusapua, koska heitä ei
kaikissa tapauksissa pidätetä. 12. Samaan aikaan tämän ehdotuksen
kanssa esitetään siihen liittyvä komission suositus rikoksesta epäiltyjen tai
syytettyjen oikeudesta oikeusapuun rikosoikeudellisissa menettelyissä.
Suosituksessa pyritään edistämään jonkinasteista lähentymistä oikeusavun
myöntämisperusteiden arvioimisessa jäsenvaltioissa, ja kannustetaan
jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä, joilla tehostetaan oikeusapupalveluja
ja niiden hallintoa ja parannetaan niiden laatua. 13. Tämä ehdotus edistää osaltaan
yksilön oikeudellisia takeita myös Euroopan syyttäjänviraston menettelyissä.
Äskettäin esitetyssä ehdotuksessa neuvoston asetukseksi[6] täsmennetään, että
epäillyllä on kaikkien EU:n lainsäädäntöön perustuvien oikeuksien lisäksi myös
muita oikeuksia, jotka johtuvat suoraan Euroopan unionin perusoikeuskirjasta.
Näitä oikeuksia on sovellettava sovellettavan kansallisen lainsäädännön
mukaisesti. Euroopan syyttäjänviraston perustamista koskevassa
asetusehdotuksessa viitataan erikseen oikeuteen saada oikeusapua. Tässä
ehdotuksessa puolestaan esitetään entistä tiukempien oikeusapua koskevien
vaatimusten käyttöönottoa, mikä vahvistaisi osaltaan Euroopan syyttäjänviraston
menettelyissä noudatettavia menettelytakeita. 14. Oikeudesta tehokkaisiin
oikeussuojakeinoihin, puolueettomaan tuomioistuimeen ja puolustukseen määrätään
perusoikeuskirjan 47 ja 48 artiklassa sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6
artiklassa. Oikeus oikeusapuun, millä tarkoitetaan avustajan
rikosoikeudellisissa menettelyissä antamaa apua, joka on saajalle kokonaan tai
osittain maksutonta, mainitaan nimenomaisesti olennaisena osana oikeutta
oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja puolustautumisoikeutta. Perusoikeuskirjan
47 artiklan kolmannen kohdan mukaan maksutonta oikeusapua annetaan
”vähävaraisille, jos tällainen apu on tarpeen, jotta asianomainen voisi
tehokkaasti käyttää oikeuttaan saattaa asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi”.
Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaan
jokaisella rikoksesta syytetyllä on oikeus ”puolustautua henkilökohtaisesti tai
itse valitsemansa oikeudenkäyntiavustajan välityksellä, ja jos hän ei pysty
itse maksamaan saamastaan oikeusavusta, hänen on saatava se korvauksetta
oikeudenmukaisuuden niin vaatiessa”. Oikeudelliseen edustuksen tosiasiallinen
saatavuus onkin ratkaisevan tärkeää sen varmistamiseksi, että kunnioitetaan
perusoikeuskirjan 48 artiklan mukaista syyttömyysolettamaa ja oikeutta
puolustukseen. 2. KUULEMISTEN JA
VAIKUTUSTENARVIOINTIEN TULOKSET 15. Maaliskuussa 2009
järjestettiin kaksipäiväinen asiantuntijakokous prosessuaalisista oikeuksista,
muun muassa oikeudesta oikeusapuun. Kaikkia asianomaisia jäsenvaltioita
kuultiin 3. kesäkuuta 2013 järjestetyssä asiantuntijakokouksessa. Jäsenvaltiot
olivat jo aikaisemmin (neuvoston kokouksessa kesäkuussa 2012) pyytäneet
komissiota antamaan mahdollisimman pian lainsäädäntöehdotuksen oikeusavusta.[7] Euroopan parlamentti
järjesti 12. heinäkuuta 2012 suuntaa-antavan äänestyksen oikeutta avustajan
käyttämiseen koskevasta direktiivistä ja kehotti komissiota laatimaan
oikeusapua koskevan ehdotuksen. 16. Joulukuussa 2011
puheenjohtajavaltio Puola järjesti yhteistyössä Euroopan komission, Euroopan
unionin asianajajaliittojen neuvoston (CCBE) ja eurooppaoikeuden akatemian
(ERA) kanssa kaksipäiväisen konferenssin oikeusavusta rikosasioissa.
Konferenssi tarjosi monien eri alojen asiantuntijoille – oikeusalan toimijat,
tuomarit, syyttäjät, tutkijat, EU:n toimielinten edustajat, kansalaisjärjestöt,
Eurooppa-neuvosto – tilaisuuden ajatusten ja kokemusten vaihtamiseen tulevan
säädöksen mahdollisesta sisällöstä ja siihen liittyvistä ongelmista. 17. Sidosryhmiä kuultiin useaan
otteeseen. Komissio on ollut säännöllisesti yhteydessä lukuisiin
kansalaisjärjestöihin ja muihin sidosryhmiin, ja useat kansalaisjärjestöt ovat
esittäneet komissiolle näkemyksensä tulevista toimenpiteistä.[8] 18. Vaikutusten arviointia varten
tehdyn selvityksen yhteydessä pidettiin tiiviisti yhteyttä jäsenvaltioiden
oikeusministeriöihin, etujärjestöihin, asianajajaliittoihin ja
oikeusapulautakuntiin. Kaikkien jäsenvaltioiden asianajajaliittojen jäseniä
sekä järjestöjen ja oikeusministeriöiden edustajia haastateltiin
perinpohjaisesti. Useissa jäsenvaltioissa järjestettiin myös erilaisia
teematapaamisia, joihin osallistui oikeusministeriöiden, asianajajaliittojen,
tuomioistuinten, tutkimusyhteisön ja sidosryhmien edustajia. Lisäksi
järjestettiin jäsenvaltioissa toimivien oikeusavun tarjoajien verkkokuuleminen.
19. Komissio on toteuttanut
säädösehdotuksen perustaksi vaikutusten arvioinnin. Vaikutusten arviointia
koskeva raportti on saatavana internet-osoitteessa
http://ec.europa.eu/governance. 3. EHDOTUKSEN OIKEUDELLINEN
SISÄLTÖ 1 artikla – Kohde 20. Direktiivin tavoitteena on
varmistaa, että rikosoikeudellisissa menettelyissä vapautensa menettäneillä
epäillyillä tai syytetyillä ja eurooppalaisen pidätysmääräyksen kohteena
olevilla henkilöillä on mahdollisuus saada oikeusapua. Näin helpotetaan
oikeudesta avustajaan annettuun direktiiviin perustuvan oikeuden käyttämistä. 2 artikla – Soveltamisala 21. Tätä direktiiviä sovelletaan
rikoksesta epäiltyihin tai syytettyihin henkilöihin, jotka ovat menettäneet
vapautensa. Sitä sovelletaan vapaudenmenetyshetkestä eli ajankohdasta, jona
henkilö on pidätetty tai otettu kiinni muulla tavalla. Lisäksi se kattaa
virallisen syytteen nostamista ja pidätystä edeltävän vaiheen. Tämä vastaa
Euroopan ihmisoikeussopimuksen 5 artiklan 1 kohdan mukaista Euroopan
ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä. 22. Direktiiviä sovelletaan myös
eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä etsittyihin
henkilöihin. Tällöin direktiiviä sovelletaan pidätyshetkestä
täytäntöönpanojäsenvaltiossa luovuttamishetkeen asti tai, jos etsittyä henkilöä
ei luovuteta, kunnes luovuttamispäätös saa lainvoiman 3 artikla Määritelmät 23. ’Oikeusavulla’ tarkoitetaan
jäsenvaltion myöntämää rahoitusta ja apua, jolla varmistetaan, että oikeutta
avustajaan voidaan tosiasiallisesti käyttää. Sen olisi katettava puolustuksen
kulut, kuten avustajan käyttämisestä aiheutuvat kulut, sekä muut
oikeudenkäyntikulut, kuten tuomioistuinmaksut. 24. Ensivaiheen oikeusavulla
tarkoitetaan vapautensa menettäneelle henkilölle jo ennen oikeusapupäätöksen
tekemistä annettavaa oikeusapua. 4 artikla – Mahdollisuus saada ensivaiheen
oikeusapua 25. Koska epäilty tai syytetty on
erityisen haavoittuvassa asemassa menettelyjen alkuvaiheessa, mahdollisuus
käyttää avustajaa on ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan turvata
oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevat oikeudet, mukaan lukien oikeus olla
todistamatta itseään vastaan.[9]
Syytetylle on Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan nojalla oltava
mahdollisuus oikeusapuun pääsääntöisesti siitä hetkestä, jona hänet pidätetään
tai pannaan tutkintavankeuteen, ja hänelle on tarvittaessa määrättävä avustaja
viran puolesta.[10]
26. Epäillyllä tai syytetyllä on
oikeutta avustajaan koskevan direktiivin nojalla muun muassa oikeus tavata
avustaja viipymättä vapaudenmenetyksen jälkeen ja ennen kuulustelua. Jotta
vapautensa menettänyt epäilty tai syytetty voisi tosiasiallisesti käyttää
oikeuttaan avustajaan menettelyn alkuvaiheessa, hänen ei pitäisi joutua
odottamaan avustajansa tapaamista niin kauan kuin oikeusapuhakemus on vireillä
ja oikeusavun myöntämisperusteiden täyttymistä arvioidaan, koska tämä voi
kestää pitkään. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi huolehdittava siitä, että
väliaikaista oikeusapua on saatavilla viipymättä vapaudenmenetyksen jälkeen ja
ennen kuulustelun aloittamista. 27. Tätä varten jäsenvaltioiden
olisi otettava käyttöön sellaiset menettelyt tai järjestelyt, kuten esimerkiksi
asianajajapäivystys tai puolustusasianajajien hätäpalvelut, jotka
mahdollistavat saapumisen poliisiasemalle tai säilöönottokeskukseen lyhyellä
varoitusajalla. Näin oikeus ensivaiheen oikeusapuun ja avustajan käyttämiseen
ilman aiheetonta viivästystä vapaudenmenetyksen jälkeen ja ennen kuulustelua
tulee toteuttamiskelpoiseksi. 28. Oikeus käyttää avustajaa
tarkoittaa epäillyn tai syytetyn kannalta useita eri oikeuksia, joista
säädetään oikeudesta käyttää avustajaa annetun direktiivin 2013/48/EU 3
artiklan 3 kohdassa. Näitä ovat oikeus tavata yksityisesti avustajaa ja pitää
yhteyttä hänen kanssaan, oikeus siihen, että avustaja on läsnä ja osallistuu
tosiasiallisesti epäillyn tai syytetyn kuulusteluun, ja oikeus siihen, että
avustaja on läsnä erilaisten todisteiden keräämistoimien yhteydessä.
Jäsenvaltiot voivat toteuttaa käytännön järjestelyjä, jotka koskevat
esimerkiksi epäillyn tai syytetyn ja hänen avustajansa yhteydenpidon kestoa ja
tiheyttä. Näin ollen oikeutta käyttää avustajaa on mahdollista rajoittaa
joiltakin osin, kunhan tämä ei rajoita oikeuden olennaista tarkoitusta. Oikeus
ensivaiheen oikeusapuun on myönnettävä siltä osin kuin on tarpeen, jotta
voidaan varmistaa, että oikeus avustajaan toteutuu tosiasiallisesti, ja
mahdollisten rajoitusten yhteydessä on varmistettava, ettei estetä epäiltyä tai
syytettyä käyttämästä oikeuksiaan tehokkaasti. 29. Oikeuden ensivaiheen
oikeusapuun tulisi olla voimassa siihen asti, kun toimivaltainen viranomainen
on tehnyt lainvoimaisen päätöksen siitä, onko epäillyllä tai syytetyllä oikeus
maksuttomaan oikeusapuun. Jos oikeusapuhakemus hylätään kokonaan tai osittain,
oikeus ensivaiheen oikeusapuun lakkaa, kun hylkäyspäätös saa lainvoiman ja
muutoksenhaku- tai uudelleentarkasteluoikeus on käytetty. Jos oikeusapuhakemus
hyväksytään, oikeus ensivaiheen oikeusapuun lakkaa, kun varsinaisen oikeusavun
antaminen alkaa ja tarvittaessa kun avustaja on nimitetty. Tällaisissa
tapauksissa jäsenvaltioiden olisi huolehdittava siitä, että väliin ei jää
aikaa, jona epäillyllä tai syytetyllä ei ole edustusta. 30. Oikeus ensivaiheen oikeusapuun
on myös eurooppalaista pidätysmääräystä koskevassa menettelyssä etsityillä
henkilöillä, jotka menettävät vapautensa. Tällaisilla henkilöillä on oikeus
tehokkaaseen ensivaiheen oikeusapuun siitä lähtien, kun he menettävät
vapautensa täytäntöönpanojäsenvaltiossa ainakin siihen asti kun toimivaltainen
viranomainen on käsitellyt heidän oikeusapuhakemuksensa, ja tarvittaessa kunnes
oikeusavustaja on nimitetty. 31. Jäsenvaltiot voivat säätää
kansallisessa lainsäädännössään, että ensivaiheen oikeusavun kustannukset
voidaan periä myöhemmin takaisin epäillyltä, syytetyltä tai etsityltä
henkilöltä, jos tällä ei oikeusapuhakemusta koskevan lopullisen päätöksen
mukaan ole oikeutta maksuttomaan oikeusapuun jäsenvaltion
oikeusapujärjestelmässä tai jos hänellä on oikeus ainoastaan osittaiseen
korvaukseen saamastaan oikeusavusta. 5 artikla – Etsityn henkilön oikeus
oikeusapuun 32. Jäsenvaltioiden on
huolehdittava siitä, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen mukaisessa
menettelyssä etsityllä henkilöllä on oikeus oikeusapuun
täytäntöönpanojäsenvaltiossa siitä lähtien, kun hänet pidätetään
pidätysmääräyksen nojalla siihen asti kun hänet luovutetaan tai, jos häntä ei
luovuteta, siihen asti kun tätä koskeva päätös saa lainvoiman. 33. Jotta voidaan varmistaa, että
oikeus nimetä avustaja pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa avustamaan
täytäntöönpanojäsenvaltion avustajaa toteutuu direktiivin 2013/48/EU 10
artiklan mukaisesti, jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että etsityllä,
joka käyttää tätä oikeuttaan, on oikeus saada oikeusapua pidätysmääräyksen
antaneessa jäsenvaltiossa pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä, jotka toteutetaan
täytäntöönpanojäsenvaltiossa. 34. Oikeutta oikeusapuun
pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa ja täytäntöönpanojäsenvaltiossa
voidaan arvioida etsityn henkilön varojen perusteella sekä sen perusteella,
edellyttääkö oikeuden toteutuminen oikeusavun myöntämistä, asianomaisessa
jäsenvaltiossa sovellettavien myöntämisperusteiden mukaisesti. 35. Vapautensa menettäneellä
etsityllä henkilöllä on kuitenkin joka tapauksessa oikeus ensivaiheen
oikeusapuun täytäntöönpanojäsenvaltiossa tämän direktiivin 3 artiklan
mukaisesti siihen asti kun hänen oikeuttaan oikeusapuun
täytäntöönpanojäsenvaltiossa koskeva päätös saa lainvoiman. 6
artikla – Tietojen toimittaminen 36. Jotta voitaisiin seurata tämän
direktiivin vaikuttavuutta ja tehokkuutta, jäsenvaltioiden olisi kerättävä
luotettavia tietoja 3 artiklan mukaisen ensivaiheen oikeusapua koskevan
oikeuden käyttämisestä sekä 4 artiklan mukaisen etsityn henkilön oikeusapua
koskevan oikeuden käyttämisestä. 7
artikla – Suojan tason säilyttäminen 37. Artiklan tarkoituksena on
varmistaa, että yhteisten vähimmäisvaatimusten asettaminen tämän direktiivin
mukaisesti ei heikennä tietyissä jäsenvaltioissa sovellettavia tiukempia
vaatimuksia eikä perusoikeuskirjassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa
määrättyjä vaatimuksia. Koska tässä direktiivissä säädetään vain vähimmäissäännöistä,
jäsenvaltiot voivat asettaa tiukempia vaatimuksia. 8
artikla – Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä 38. Tässä artiklassa edellytetään,
että jäsenvaltiot panevat direktiivin täytäntöön [18 kuukauden kuluttua sen
julkaisemisesta] ja toimittavat komissiolle viimeistään tuona päivänä
säännökset, joilla direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä. 9 artikla
– Voimaantulo 39. Artiklassa säädetään, että
direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on
julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. 5. TOISSIJAISUUSPERIAATE 40. Jäsenvaltiot eivät yksinään
voi saavuttaa ehdotuksen tavoitetta riittävässä määrin, koska vapautensa
menettäneen epäillyn tai syytetyn oikeus ensivaiheen oikeusapuun vaihtelee
huomattavasti jäsenvaltiosta toiseen. Koska ehdotuksen tavoitteena on edistää
keskinäistä luottamusta, vain Euroopan unionin toimesta voidaan vahvistaa
johdonmukaiset yhteiset vähimmäisvaatimukset, joita noudatetaan kaikkialla
unionissa. Ehdotuksella lähennetään jäsenvaltioiden lainsäädäntöä, joka koskee
ensivaiheen oikeusapua rikosoikeudellisissa menettelyissä ja oikeusapua
eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä. Näin ollen ehdotus on
toissijaisuusperiaatteen mukainen. 6. SUHTEELLISUUSPERIAATE 41. Suhteellisuusperiaatteen
mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on sen tavoitteiden
saavuttamiseksi tarpeen. Ehdotuksia on arvioitu huolellisesti sen
ratkaisemiseksi, olisiko toimia toteutettava EU:n tasolla ja jos niin millä
tasolla ja missä muodossa. Direktiivissä käsitellään ainoastaan sellaisia
rikosoikeudellisiin menettelyihin liittyviä näkökohtia, joiden on todettu
olevan välttämättömiä oikeutta avustajaan koskevan direktiivin täydentämiseksi
ja sen tehokkuuden varmistamiseksi sekä keskinäisen luottamuksen lujittamiseksi
eri rikosoikeusjärjestelmien välillä. Komissio ei esitä direktiiviehdotuksessa
myöntämisperusteita tai laatua koskevia, oikeudellisesti sitovia kriteerejä.
Näitä näkökohtia käsitellään kuitenkin tätä ehdotusta täydentävässä komission
suosituksessa. 7. TALOUSARVIOVAIKUTUKSET Ehdotus ei vaikuta EU:n talousarvioon. 2013/0409 (COD) Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON
DIREKTIIVI ensivaiheen oikeusavusta rikoksesta
epäillyille tai syytetyille henkilöille, jotka ovat menettäneet vapautensa,
sekä oikeusavusta eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN
UNIONIN NEUVOSTO, jotka ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta
tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 82 artiklan 2 kohdan b alakohdan, ottavat huomioon Euroopan komission
ehdotuksen, sen jälkeen kun esitys
lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu
kansallisille parlamenteille, ottavat huomioon Euroopan talous- ja
sosiaalikomitean lausunnon, ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon, noudattavat tavallista
lainsäätämisjärjestystä, sekä katsovat seuraavaa: (1) Tämän direktiivin
tarkoituksena on varmistaa, että oikeus käyttää avustajaa toteutuu siten, että
jäsenvaltiot antavat rikosoikeudellisten menettelyjen alkuvaiheessa oikeusapua
henkilöille, jotka ovat menettäneet vapautensa, ja henkilöille, joita etsitään
neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS[11]
mukaisissa luovuttamismenettelyissä, jäljempänä ’eurooppalaista
pidätysmääräystä koskevat menettelyt’. (2) Koska tällä direktiivillä
vahvistetaan vähimmäissäännöt epäiltyjen ja syytettyjen prosessuaalisten
oikeuksien suojalle, sen odotetaan lujittavan jäsenvaltioiden luottamusta
muiden jäsenvaltioiden rikosoikeudellisiin järjestelmiin ja siten helpottavan
rikosasioissa annettujen päätösten vastavuoroista tunnustamista. (3) Tukholman ohjelmassa[12] painotetaan
voimakkaasti yksilön oikeuksien vahvistamista rikosoikeudellisissa
menettelyissä. Sen 2.4 kohdassa Eurooppa-neuvosto kehotti komissiota tekemään
ehdotuksia edeten vaiheittain[13]
epäiltyjen tai syytettyjen oikeuksien vahvistamisessa. (4) Tähän mennessä on hyväksytty
kolme prosessuaalisia oikeuksia rikosoikeudellisissa menettelyissä käsittelevää
säädöstä, jotka ovat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/64/EU[14], Euroopan parlamentin
ja neuvoston direktiivi 2012/13/EU[15]
ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/48/EU[16]. (5) Maksuttoman oikeusavun olisi
katettava rikosoikeudellisissa menettelyissä epäillyille tai syytetyille ja
eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä etsityille aiheutuvat
puolustuksen kulut ja oikeudenkäyntikulut. (6) Avustajan käyttämistä
koskevan oikeuden soveltamisalasta ja laajuudesta säädetään direktiivissä
2013/48/EU. Rikoksesta epäillyllä tai syytetyllä olisi oltava oikeus käyttää
avustajaa rikosoikeudellisessa menettelyssä siitä lähtien, kun toimivaltaiset
viranomaiset ovat antaneet hänelle joko virallisella ilmoituksella tai muulla
tavoin tiedon siitä, että häntä epäillään tai syytetään rikoksesta, ja
riippumatta siitä, onko hän menettänyt vapautensa. Tätä oikeutta sovelletaan
siihen asti kun kyseinen menettely on saatettu päätökseen, mikä tarkoittaa sen
kysymyksen lopullista ratkaisemista, onko epäilty tai syytetty tehnyt rikoksen,
sekä tarvittaessa tuomion antamista ja muutoksenhaun ratkaisemista. (7) Yksi oikeudenmukaisen
oikeudenkäynnin peruspiirteistä on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan
se, että jokaisella rikoksesta syytetyllä on oikeus tehokkaaseen puolustukseen
asianajajan, tarvittaessa viran puolesta määrätyn, avulla. Rikosoikeudellisten
menettelyjen oikeudenmukaisuus edellyttää, että epäillylle myönnetään
oikeusapua siitä lähtien, kun hän menettää vapautensa. (8) Direktiivissä 2013/48/EU
säädetään, että jos epäilty tai syytetty menettää vapautensa, jäsenvaltioiden
olisi tehtävä tarvittavat järjestelyt sen varmistamiseksi, että hän kykenee
tosiasiallisesti käyttämään oikeuttaan avustajaan, ellei hän ole luopunut tästä
oikeudesta. (9) Jotta vapautensa menettänyt
epäilty tai syytetty voisi tosiasiallisesti käyttää oikeuttaan avustajaan
menettelyjen ensivaiheessa, hänen ei pitäisi joutua odottamaan avustajansa
tapaamista sillä aikaa kun oikeusapuhakemus on vireillä ja oikeusavun myöntämisperusteiden
täyttymistä arvioidaan. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi huolehdittava siitä,
että tehokasta ensivaiheen oikeusapua on saatavilla ilman aiheetonta
viivästystä vapaudenmenetyksen jälkeen ja ennen kuulustelun aloittamista ja
että sitä on saatavilla ainakin siihen asti kun toimivaltainen viranomainen on
tehnyt oikeusapua koskevan päätöksen, ja jos päätös on kokonaan tai osittain
hylkäävä, kunnes se on saanut lainvoiman tai, jos oikeusapuhakemus hyväksytään,
kunnes toimivaltainen viranomainen on nimittänyt avustajan. (10) Jäsenvaltioiden olisi
huolehdittava siitä, että ensivaiheen oikeusapua annetaan siinä määrin kuin on
tarpeen ja ettei sitä rajoiteta siten, että epäilty tai syytetty ei voi
tosiasiallisesti käyttää oikeuttaan avustajaan sillä tavoin kuin säädetään
erityisesti direktiivin 2013/48/EU 3 artiklan 3 kohdassa. (11) Eurooppalaisen
pidätysmääräyksen kohteena olevalla henkilöllä, joka on menettänyt vapautensa,
olisi oltava vapaudenmenetyksestä lähtien oikeus ensivaiheen oikeusapuun täytäntöönpanojäsenvaltiossa
ainakin siihen asti kun toimivaltainen viranomainen on tehnyt oikeusapua
koskevan päätöksen, ja jos päätös on kokonaan tai osittain hylkäävä, kunnes se
on saanut lainvoiman tai, jos oikeusapuhakemus hyväksytään, kunnes toimivaltainen
viranomainen on nimittänyt avustajan. (12) Jäsenvaltioiden olisi voitava
säätää, että epäillylle tai syytetylle vapaudenmenetyksen jälkeen myönnettävän
ensivaiheen oikeusavun ja etsitylle henkilölle myönnettävän ensivaiheen
oikeusavun kustannukset peritään takaisin asianomaiselta henkilöltä, jos hänen
oikeuttaan oikeusapuun jälkeenpäin arvioitaessa todetaan, että hän ei täytä
kansallisen lainsäädännön mukaisia oikeusavun myöntämisperusteita. (13) Sen varmistamiseksi, että
etsityllä on tosiasiallinen mahdollisuus avustajan käyttämiseen
täytäntöönpanojäsenvaltiossa, jäsenvaltioiden olisi huolehdittava siitä, että
etsityllä on mahdollisuus saada oikeusapua siihen asti kun hänet luovutetaan
tai, jos häntä ei luovuteta, siihen asti kun tätä koskeva päätös saa
lainvoiman. Oikeutta oikeusapuun voidaan arvioida etsityn henkilön varojen
perusteella sekä sen perusteella, edellyttääkö oikeuden toteutuminen oikeusavun
myöntämistä, täytäntöönpanojäsenvaltiossa sovellettavien myöntämisperusteiden
mukaisesti. (14) Sen varmistamiseksi, että
etsitty voi tosiasiallisesti käyttää oikeuttaan nimetä avustaja
pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa avustamaan
täytäntöönpanojäsenvaltion avustajaa direktiivin 2013/48/EU mukaisesti,
pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion olisi huolehdittava siitä, että
etsityllä on oikeus saada oikeusapua täytäntöönpanojäsenvaltiossa
toteutettavissa eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä.
Oikeutta oikeusapuun voidaan arvioida etsityn varojen perusteella sekä sen
perusteella, edellyttääkö oikeuden toteutuminen oikeusavun myöntämistä,
täytäntöönpanojäsenvaltiossa sovellettavien myöntämisperusteiden mukaisesti. (15) Tämän direktiivin nojalla on
vapautensa menettäneellä lapsella oikeus ensivaiheen oikeusapuun ja
eurooppalaisen pidätysmääräyksen kohteena olevalla lapsella oikeus oikeusapuun. (16) Jäsenvaltioiden olisi tätä
direktiiviä täytäntöön pannessaan varmistettava, että perusoikeuskirjan 47
artiklan kolmannen kohdan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3 kohdan
c alakohdan mukaista perusoikeutta oikeusapuun kunnioitetaan ja että henkilöt,
jotka eivät pysty itse maksamaan oikeusavusta, saavat sitä maksutta
oikeudenmukaisuuden niin vaatiessa. (17) Jäsenvaltioiden olisi
kerättävä tietoja, joista käy ilmi, kuinka epäillyt, syytetyt ja etsityt
henkilöt ovat käyttäneet oikeuttaan oikeusapuun. Jäsenvaltioiden olisi
kerättävä tietoja myös siitä, kuinka monessa tapauksessa ensivaiheen oikeusapua
on annettu vapautensa menettäneille epäillyille, syytetyille ja etsityille
henkilöille, ja kuinka monessa tapauksessa oikeutta ensivaiheen oikeusapuun ei
ole käytetty. Näihin tietoihin olisi sisällyttävä eurooppalaista
pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä tehtyjen oikeusapuhakemusten
lukumäärä jaoteltuna sen mukaan, onko jäsenvaltio antanut pidätysmääräyksen vai
pannut sen täytäntöön, sekä niiden tapausten lukumäärä, joissa oikeusapuhakemus
on hyväksytty. Lisäksi olisi kerättävä tietoja vapautensa menettäneille ja
etsityille henkilöille myönnetyn ensivaiheen oikeusavun kustannuksista. (18) Tätä direktiiviä olisi
sovellettava epäiltyihin ja syytettyihin heidän oikeusasemastaan,
kansalaisuudestaan tai kansallisuudestaan riippumatta. Tässä direktiivissä
kunnioitetaan perusoikeuskirjassa ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien
suojaamiseksi tehdyssä Euroopan yleissopimuksessa, jäljempänä ’Euroopan
ihmisoikeussopimus’, tunnustettuja perusoikeuksia ja periaatteita, joihin
kuuluvat muun muassa kidutuksen ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun
kielto, oikeus vapauteen ja turvallisuuteen, oikeus yksityis- ja perhe-elämän
kunnioittamiseen, oikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen, lapsen oikeudet,
vammaisten sopeutuminen yhteiskuntaan, oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin
ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, syyttömyysolettama ja oikeus
puolustukseen. Direktiivi olisi pantava täytäntöön näiden oikeuksien ja
periaatteiden mukaisesti. (19) Tässä direktiivissä säädetään
vähimmäissäännöistä. Jäsenvaltiot voivat laajentaa direktiivissä säädettyjä
oikeuksia korkeatasoisemman suojan tason tarjoamiseksi. Korkeatasoisempi suoja
ei saisi olla este oikeusviranomaisten päätösten vastavuoroiselle
tunnustamiselle, jota näiden vähimmäissääntöjen on tarkoitus helpottaa. Suojan
taso ei saisi milloinkaan alittaa perusoikeuskirjassa tai Euroopan ihmisoikeussopimuksessa
määrättyjä vaatimuksia, sellaisina kuin niitä tulkitaan Euroopan unionin
tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä. (20) Jäsenvaltiot eivät voi
riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, joka on vähimmäissääntöjen
vahvistaminen rikoksesta epäiltyjen tai syytettyjen oikeudelle oikeusapuun
rikosoikeudellisissa menettelyissä, vaan se voidaan toiminnan laajuuden vuoksi
saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa
toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun
toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun
suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä
on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen. (21) [Euroopan unionista tehtyyn
sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä,
Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja
oikeuden alueen osalta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 21 olevan 3 artiklan
mukaisesti nämä jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet haluavansa osallistua tämän
direktiivin hyväksymiseen ja soveltamiseen] TAI [Euroopan unionista tehtyyn
sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä,
Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja
oikeuden alueen osalta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 21 olevan 1 ja 2 artiklan
mukaisesti nämä jäsenvaltiot eivät osallistu tämän direktiivin hyväksymiseen,
direktiivi ei sido näitä jäsenvaltioita eikä sitä sovelleta näihin
jäsenvaltioihin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mainitun pöytäkirjan 4
artiklan soveltamista][17]. (22) Euroopan unionista tehtyyn
sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä,
Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevan 1 ja 2 artiklan
mukaisesti Tanska ei osallistu tämän direktiivin hyväksymiseen, direktiivi ei
sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan, OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN: 1 artikla Kohde 1. Tässä direktiivissä
vahvistetaan vähimmäissäännöt, jotka koskevat a)
rikosoikeudellisissa menettelyissä epäiltyjen tai syytettyjen henkilöiden,
jotka ovat menettäneet vapautensa, oikeutta ensivaiheen oikeusapuun, ja b) eurooppalaista
pidätysmääräystä koskevien menettelyjen kohteena olevien etsittyjen henkilöiden
oikeutta oikeusapuun. 2. Tämä direktiivi täydentää
direktiiviä 2013/48/EU. Tämän direktiivin ei pidä tulkita rajoittavan
direktiivissä 2013/48/EU säädettyjä oikeuksia. 2 artikla Soveltamisala Tätä direktiiviä sovelletaan a) rikosoikeudellisissa menettelyissä
epäiltyihin tai syytettyihin, jotka ovat menettäneet vapautensa ja joilla on
oikeus avustajaan direktiivin 2013/48/EU mukaisesti; b) etsittyihin henkilöihin. 3 artikla Määritelmät Tässä direktiivissä tarkoitetaan a) ’oikeusavulla’ jäsenvaltion myöntämää
rahoitusta ja apua, jolla varmistetaan, että oikeutta avustajaan voidaan
käyttää, b) ’ensivaiheen oikeusavulla’ vapautensa
menettäneelle henkilölle jo ennen oikeusapupäätöksen tekemistä annettavaa
oikeusapua, c) ’etsityllä henkilöllä’ eurooppalaisen
pidätysmääräyksen kohteena olevaa henkilöä, d) ’avustajalla’ henkilöä, joka on
jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, mukaan lukien hyväksytyn elimen antaman
akkreditoinnin perusteella, pätevä ja oikeutettu antamaan oikeudellista
neuvontaa ja apua epäillyille ja syytetyille. 4 artikla Ensivaiheen oikeusavun saatavuus 1. Jäsenvaltioiden on
varmistettava, että seuraavilla henkilöillä on halutessaan oikeus saada
ensivaiheen oikeusapua: a)
rikosoikeudellisissa menettelyissä epäillyt tai syytetyt henkilöt, jotka ovat
menettäneet vapautensa, b) etsityt
henkilöt, jotka ovat menettäneet vapautensa täytäntöönpanojäsenvaltiossa. 2. Ensivaiheen oikeusapua on
myönnettävä ilman aiheetonta viivästystä vapaudenmenetyksen jälkeen ja joka
tapauksessa ennen kuulusteluja. 3. Ensivaiheen oikeusapua on
annettava siihen asti kun oikeusapua koskeva lopullinen päätös on tehty ja
saanut lainvoiman tai, jos epäillylle tai syytetylle myönnetään oikeusapua,
kunnes avustaja on nimitetty. 4. Jäsenvaltioiden on
huolehdittava siitä, että ensivaiheen oikeusapua annetaan siinä määrin kuin on
tarpeen, jotta direktiivin 2013/48/EU mukaista oikeutta avustajaan voidaan
tosiasiallisesti käyttää, erityisesti kun otetaan huomioon mainitun direktiivin
3 artiklan 3 kohta. 5. Jäsenvaltioiden on säädettävä
siitä, että ensivaiheen oikeusapuun liittyvät kustannukset voidaan periä
takaisin epäillyltä, syytetyltä tai etsityltä henkilöltä, joka ei täytä
kansallisen lainsäädännön mukaisesti sovellettavia oikeusavun
myöntämisperusteita. 5 artikla Etsityn henkilön oikeus oikeusapuun 1. Jäsenvaltioiden on
huolehdittava siitä, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen mukaisessa
menettelyssä etsityllä henkilöllä on oikeus oikeusapuun
täytäntöönpanojäsenvaltiossa siitä lähtien, kun hänet pidätetään pidätysmääräyksen
nojalla siihen asti kun hänet luovutetaan tai, jos häntä ei luovuteta, siihen
asti kun tätä koskeva päätös saa lainvoiman. 2. Pidätysmääräyksen antaneen
jäsenvaltion on huolehdittava siitä, että etsityllä henkilöllä, joka käyttää
direktiivin 2013/48/EU 10 artiklan mukaista oikeuttaan nimetä avustaja
pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa avustamaan
täytäntöönpanojäsenvaltion avustajaa, on oikeus saada oikeusapua
pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa
menettelyissä, jotka toteutetaan täytäntöönpanojäsenvaltiossa. 3. Edellä 1 ja 2 kohdassa
tarkoitettua oikeutta oikeusapuun voidaan arvioida etsityn henkilön varojen
perusteella sekä sen perusteella, edellyttääkö oikeuden toteutuminen oikeusavun
myöntämistä, asianomaisessa jäsenvaltiossa sovellettavien myöntämisperusteiden
mukaisesti. 6 artikla Tietojen toimittaminen 1. Jäsenvaltioiden on kerättävä
tietoja siitä, miten 4 ja 5 artiklassa tarkoitetut oikeudet ovat toteutuneet. 2. Jäsenvaltioiden on toimitettava
nämä tiedot komissiolle viimeistään [36 kuukauden kuluttua tämän direktiivin
julkaisemisesta] ja sen jälkeen kahden vuoden välein. 7
artikla Suojan tason säilyttäminen Tämän direktiivin säännösten ei pidä katsoa rajoittavan Euroopan
unionin perusoikeuskirjassa, Euroopan ihmisoikeussopimuksessa tai muissa asiaa
koskevissa kansainvälisen oikeuden säännöksissä tai tätä direktiiviä
korkeatasoisemman suojan tarjoavassa jäsenvaltion lainsäädännössä turvattuja
oikeuksia tai menettelytakeita eikä poikkeavan niistä. 8 artikla Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä 1. Jäsenvaltioiden on
saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja
hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään [18 kuukauden kuluttua tämän
direktiivin julkaisemisesta]. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle
viipymättä. 2. Näissä jäsenvaltioiden
antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä
tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Jäsenvaltioiden on
säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään. 3. Jäsenvaltioiden on
toimitettava tässä direktiivissä säännellyistä kysymyksistä antamansa
kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle. 9 artikla Voimaantulo Tämä direktiivi tulee voimaan
kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan
unionin virallisessa lehdessä. 10 artikla Osoitus Tämä direktiivi
on osoitettu jäsenvaltioille perussopimusten mukaisesti. Tehty Brysselissä Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston
puolesta Puhemies Puheenjohtaja [1] EUVL C 115,
4.5.2010, s. 1. [2] Direktiivi
2010/64/EU oikeudesta tulkkaukseen ja käännöksiin rikosoikeudellisissa
menettelyissä, EUVL L 280, 26.10.2010, s. 1. [3] Direktiivi
2012/13/EU tiedonsaantioikeudesta rikosoikeudellisissa menettelyissä,
EUVL L 142, 1.6.2012, s. 1. [4] Direktiivi 2013/48/EU oikeudesta käyttää avustajaa
rikosoikeudellisissa menettelyissä ja eurooppalaista pidätysmääräystä
koskevissa menettelyissä sekä oikeudesta saada tieto vapaudenmenetyksestä
ilmoitetuksi kolmannelle osapuolelle ja pitää vapaudenmenetyksen aikana
yhteyttä kolmansiin henkilöihin ja konsuliviranomaisiin, EUVL L 294, 6.11.2013,
s. 1. [5] Puuttuminen
asiaan varhaisessa vaiheessa voi myös vähentää tarvetta tutkintavankeuteen
(vastaavanlaisten järjestelmien käyttöönotto on vähentänyt tutkintavankeuksia
Ranskassa 30 prosenttia ja Belgiassa 20 prosenttia). [6] Ehdotus
neuvoston asetukseksi Euroopan syyttäjänviraston perustamisesta, COM(2013) 534
final, 17.7.2013. [7] Vastauksena pyyntöön komissio antoi seuraavan lausuman:
"Il est de l'intention de la Commission de présenter, sur base d'une
analyse approfondie des différents systèmes nationaux et de leur impact
financier, une proposition d'instrument juridique concernant l'aide
juridictionnelle dans le courant de 2013, conformément à la feuille de route
visant à renforcer les droits procéduraux des suspects et des personnes
poursuivies dans le cadre des procédures pénales." (Komissio laatii yksityiskohtaisen analyysin
erilaisista kansallisista järjestelmistä ja niiden taloudellisista vaikutuksista
ja esittää sen perusteella epäiltyjen tai syytettyjen henkilöiden
prosessuaalisten oikeuksien vahvistamiseksi rikosoikeudellisissa menettelyissä
vahvistetun etenemissuunnitelman mukaisesti ehdotuksen oikeusapua koskevasta
oikeusvälineestä vuoden 2013 kuluessa.) [8] Ks. esim. The
practical operation of legal aid in the EU, Fair Trials International,
heinäkuu 2012; Compliance of Legal Aid systems with the European Convention on
Human Rights in seven jurisdictions covering Bulgaria, Czech Republic, England
& Wales, Germany, Greece, Ireland and Lithuania, Justicia-verkoston
raportti, huhtikuu 2013; ECBA Cornerstones on Legal Aid, toukokuu 2013; CCBE
Recommendations on Legal Aid. [9] Salduz v. Turkki, EIT (suuri jaosto), tuomio 27.11.2008. [10] Dayanan v. Turkki, tuomio 13.10.2009, hakemus nro 7377/03.
13.10.2009, 30–32 kohta. [11] Neuvoston puitepäätös 2002/584/YOS, tehty 13 päivänä
kesäkuuta 2002, eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden
välisistä luovuttamismenettelyistä, EYVL L 190, 18.7.2002, s. 1. [12] EUVL C 115, 4.5.2010, s. 1. [13] EUVL C 295, 4.12.2009, s. 1. [14] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/64/EU,
annettu 20 päivänä lokakuuta 2010, oikeudesta tulkkaukseen ja käännöksiin
rikosoikeudellisissa menettelyissä EUVL L 280, 26.10.2010, s. 1. [15] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/13/EU,
annettu 22 päivänä toukokuuta 2012, tiedonsaantioikeudesta
rikosoikeudellisissa menettelyissä, EUVL L 142, 1.6.2012, s. 1. [16] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/48/EU,
annettu 22 päivänä lokakuuta 2013, oikeudesta käyttää avustajaa
rikosoikeudellisissa menettelyissä ja eurooppalaista pidätysmääräystä
koskevissa menettelyissä sekä oikeudesta saada tieto vapaudenmenetyksestä
ilmoitetuksi kolmannelle osapuolelle ja pitää vapaudenmenetyksen aikana
yhteyttä kolmansiin henkilöihin ja konsuliviranomaisiin, EUVL L 294, 6.11.2013,
s. 1. [17] Tämän kappaleen lopullinen sanamuoto riippuu siitä, minkä
kannan Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti omaksuvat pöytäkirjan N:o 21
määräysten mukaisesti.