KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 6 kohdan mukaisesti neuvoston vahvistamasta kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi yhteisestä kalastuspolitiikasta /* COM/2013/0733 final - 2011/0195 (COD) */
2011/0195 (COD) KOMISSION TIEDONANTO
EUROOPAN PARLAMENTILLE
Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 6 kohdan mukaisesti neuvoston vahvistamasta kannasta Euroopan
parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi yhteisestä kalastuspolitiikasta Päivä, jona ehdotus on toimitettu Euroopan parlamentille ja neuvostolle (asiakirja KOM(2011) 425 lopullinen – 2011/0195 COD): || 13. heinäkuuta 2011 Päivä, jona Euroopan talous- ja sosiaalikomitea on antanut lausuntonsa: || 28. maaliskuuta 2012 Päivä, jona alueiden komitea on antanut lausuntonsa: || 4. toukokuuta 2012 Päivä, jona Euroopan parlamentti on vahvistanut ensimmäisen käsittelyn kantansa: || 6. helmikuuta 2013 Päivä, jona neuvoston kanta on vahvistettu: || 17. lokakuuta 2013 2. Komission ehdotuksen tavoite Yhteisestä kalastuspolitiikasta annetun
asetusehdotuksen yleisenä tavoitteena on turvata kalastus- ja
vesiviljelytoiminnot, joilla varmistetaan pitkäaikaiset kestävät
ympäristöedellytykset ja parannetaan elintarvikkeiden saatavuutta. 3. Huomautukset neuvoston
kannasta 3.1. Yleiset huomautukset neuvoston
kannasta: Komissio yhtyy neuvoston kantaan, sillä
Euroopan parlamentin ja neuvoston saavuttamassa poliittisessa kompromississa
säilytetään kaikki komission alkuperäisen ehdotuksen keskeiset tekijät. Ennen
kaikkea se sisältää 1) määräaikoihin sidotun oikeudellisen velvoitteen hoitaa
kalakantoja kestävästi, 2) määräaikoihin sidotun oikeudellisen velvoitteen
lopettaa kalojen poisheitto, 3) alueellistamisjärjestelmän, joka mahdollistaa
päätöksenteon mahdollisimman lähellä sidosryhmiä. Komissio voi hyväksyä myös
muut tarkistukset, mukaan lukien monivuotiset suunnitelmat, säännöt vesille
pääsystä, kalakantojen elvyttämisalueiden perustamisen,
kalastusmahdollisuuksien jaon, kalastuskapasiteetin hallinnoinnin,
tiedonkeruun, ulkoisen ulottuvuuden, valvonnan ja täytäntöönpanon sekä
kuulemiset ja neuvoa-antavien toimikuntien kokoonpanon. 3.2. Euroopan parlamentin muutokset
ensimmäisessä käsittelyssä: Euroopan parlamentti teki yli 230 tarkistusta.
Tarkistuksia ehdotettiin kaikkiin komission tekemän ehdotuksen osiin. Useimmat
niistä olivat laajempia kuin pelkästään jonkin artiklan yksi kohta. Kolmikantaneuvottelujen aikana tarkasteltiin
kaikkia Euroopan parlamentin ehdottamia tarkistuksia ja neuvoteltiin niistä. Tarkistuksia
ei yleensä sisällytetty sellaisenaan neuvoston ensimmäisessä käsittelyssä
esittämään kantaan, lukuun ottamatta seuraavia: tarkistus 116 (jäsenvaltioiden
kiireelliset toimenpiteet), 118 (tahattomien saaliiden välttäminen ja
minimoiminen), 137 (siirrettävien kalastusoikeuksien järjestelmä), 243
(sääntöjen noudattamista tarkasteleva asiantuntijaryhmä), 196
(valvontakustannuksiin myönnettävä rahoitusosuus), 200 (uusien neuvoa-antavien
toimikuntien perustaminen). Nämä tarkistukset sisällytettiin kantaan
sellaisenaan tai vain pienin muutoksin. Useiden Euroopan parlamentin ehdottamien
tarkistusten osalta neuvoston kanta on muotoiltu niin, että se sisältää
(ainakin osittain tai kokonaan) tarkistusten keskeisen sisällön. Tämä koskee
erityisesti 2 artiklaa (tavoitteet, tarkistukset 60, 61, 235), 3 artiklaa
(hyvän hallinnon periaatteet, tarkistukset 62, 220), 6, 7 ja 8 artiklaa
(yleiset säännökset säilyttämistoimenpiteistä, toimenpiteiden lajista ja
kalakantojen elvyttämisalueiden perustamisesta, tarkistukset 101, 102, 103),
teknisiä toimenpiteitä (tarkistukset 104, 295), 9 ja 10 artiklaa (monivuotiset
suunnitelmat, tarkistukset 105, 106, 107, 108, 239), 11 artiklaa (säilyttämistoimenpiteet
unionin ympäristölainsäädännön mukaisten velvoitteiden täyttämiseksi, tarkistukset
109, 111, 258), 12 artiklaa (komission toteuttamat kiireelliset toimenpiteet,
tarkistus 115), 15 artiklaa (purkamisvelvoite, tarkistus 119), 16 ja 17
artiklaa (kalastusmahdollisuudet, tarkistukset 120, 227, 264, 293, 301), 20 ja
21 artiklaa (jäsenvaltioiden toteuttamat säilyttämistoimenpiteet, tarkistukset
131–136), 22–24 artiklaa (laivastokapasiteetin hallinnointi, tarkistukset 138,
241, 139, 140, 141), 25 artiklaa (kalastuksenhoidossa tarvittavat tieteelliset
tiedot ja tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean kuuleminen,
tarkistukset 142–160, 285), 28–32 artiklaa (ulkosuhdepolitiikka, tarkistukset
161–176, 230), 34 artiklaa (vesiviljely, tarkistukset 178–181, 242), 35
artiklaa (yhteinen markkinajärjestely, tarkistukset 183–188), 44 artiklaa
(neuvoa-antavat toimikunnat, tarkistukset 201, 202) sekä uusia 49 ja 50
artiklaa (arviointi ja komission antama vuosikertomus, tarkistukset 209, 210). Asetuksen 18 artiklaan (alueellistaminen,
tarkistukset 121–130) on neuvoston kannassa sisällytetty vain joitakin
parlamentin tarkistusten osatekijöitä (parlamentti hyväksyi neuvoston
vaihtoehtoisen mallin, kuten neuvoston tekstistä käy ilmi). Tarkistukset 36
artiklaan (valvonta ja täytäntöönpano, tarkistukset 189–193, 195, 225, 226)
sekä 41 ja 42 artiklaan (rahoitusvälineet, tarkistukset 197, 199, 302)
sisällytettiin vain osittain neuvoston kantaan. 3.3. Neuvoston ehdottamat uudet
säännökset ja komission kanta niihin: Neuvosto ei sisällyttänyt kantaansa muita
uusia säännöksiä kuin Euroopan parlamentin jo ehdottamia säännöksiä
(kalakantojen elvyttämisalueet, tahattomien saaliiden välttäminen,
jäsenvaltioihin sovellettavat läpinäkyvyyttä koskevat perusteet kiintiöiden
jaossa). Neuvosto kuitenkin laajensi alueellistamisen
soveltamisalaa niin, että alueellistamista sovelletaan monivuotisten
suunnitelmien ja teknisten toimenpidekehysten lisäksi ympäristövelvoitteiden
mukaisiin toimenpiteisiin, erityisten poisheittämissuunnitelmien hyväksymiseen
ja muihin säilyttämistoimenpiteisiin. Komissio voi hyväksyä alueellistamismallin
ja uudelleen luonnostellun alueellistamismallin laajemman soveltamisalan. Neuvosto myös muutti komission
kalastuskapasiteetin hallinnoinnista tekemää ehdotusta. Vaikka neuvosto oli
parlamentin kanssa samaa mieltä siitä, että jäsenvaltioiden velvoite ottaa
käyttöön siirrettävien kalastusoikeuksien järjestelmä poistettaisiin, se
kuitenkin sisällytti järjestelmän kantaansa vapaaehtoisena järjestelmänä, jossa
jäsenvaltioilla on mahdollisuus päättää siirrettävien oikeuksien
käyttöönotosta. Neuvosto ja parlamentti ovat sopineet tästä vapaaehtoisesta
järjestelmästä siten, että samaan aikaan jatketaan nykyisiä
laivastokapasiteettia koskevia toimenpiteitä sekä otetaan lisäksi käyttöön
jäsenvaltioita koskeva velvoite kehittää tarpeen mukaan toimintasuunnitelmat,
joilla saavutetaan tasapaino niiden laivastojen ja kalastusmahdollisuuksien
välillä ajan mittaan. Komissio voi hyväksyä tämän kompromissin, sillä se voi
olla tehokas laivastokapasiteetin mukauttamisessa yhdistettynä hyväksyttyyn
tekstiin sisällytettyihin rahoituksellisiin ehtoihin, mitä komissio pitää
oikeasuhteisena. 3.4. Kannan vahvistamisessa
ensimmäisessä käsittelyssä ilmenneet ongelmat ja komission kanta niihin: Neuvottelujen loppuvaiheessa päästiin
yhteisymmärrykseen komission toimivaltuuksista antaa delegoituja säädöksiä ja
täytäntöönpanosäädöksiä. Komissio voi hyväksyä nämä sovitut järjestelyt.
Delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä koskevat yksityiskohtaiset
säännöt alueellistamisen puitteissa erityisesti täyttävät institutionaaliset
vaatimukset ja tehostavat osaltaan politiikkaa. Komissio haluaa kuitenkin antaa lausumia
selventääkseen kantaansa, joka koskee alueellistamismallissa (18 artikla)
olevia erityisiä institutionaalisia säännöksiä ja komission toimivaltuuksien
rajoittamista komiteamenettelyn nojalla suhteessa 22 artiklaan
(lisäys-/poistojärjestelmää koskevat täytäntöönpanosäännöt). Samoin komissio haluaa antaa lausuman
kannastaan VI osan (ulkosuhdepolitiikka) säännöksiin ja erityisesti 28 artiklan
3 kohtaan. 4. Päätelmät Komissio voi yhtyä neuvoston kantaan, joka on
Euroopan parlamentin kanssa käytyjen neuvottelujen tulosta. Komissio haluaa
kuitenkin antaa lausumia suhteessa 18 artiklan 1, 3, 7 ja 8 kohtaan, VI
osaan (erityisesti 28 artiklan 3 kohtaan) ja 47 artiklan 2 kohdan toiseen osaan
(suhteessa 22 artiklaan) seuraavasti: 18 artiklasta (1 ja 3 kohdasta) Komissio korostaa, että
vallan antaminen komissiolle hyväksyä jäsenvaltioiden yhteisissä suosituksissa
esitettyjä toimenpiteitä täytäntöönpanosäädöksillä tai delegoiduilla
säädöksillä ei voi vaikuttaa komission harkintavaltaan hyväksyä tällaisia
säädöksiä. (7 kohdasta) Niiden jäsenvaltioiden, joiden
välitöntä kalastuksenhoitoetua asia koskee, valmius laatia yhteisiä suosituksia
ei voi vaikuttaa komission yksinomaiseen aloiteoikeuteen tehdä ehdotuksia
yhteisen kalastuspolitiikan alalla. (8 kohdasta) SEUT-sopimuksen 2 artiklan 1
kohdan perusteella 8 kohdan ei voi tulkita antavan automaattisesti, muun
unionin lainsäädännön puuttuessa, lupaa jäsenvaltioille hyväksyä oikeudellisesti
velvoittavia säädöksiä aloilla, jotka kuuluvat unionin yksinomaiseen
toimivaltaan. Jos komissio katsoo, että tällaiset säädökset eivät ole
sopusoinnussa yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden kanssa, jäsenvaltioiden
olisi toimittava lojaalin yhteistyön periaatteen mukaisesti, jotta voidaan
poistaa mahdolliset ristiriidat unionin lainsäädännön kanssa. VI osasta ja erityisesti 28 artiklan 3
kohdasta Ulkosuhdepolitiikkaa koskevan VI osan säännökset eivät
voi vaikuttaa SEUT-sopimuksen 218 artiklan mukaisten neuvoston päätösten
tai neuvoston komissiolle antamien neuvotteluohjeiden taikka kolmansien
valtioiden tahi järjestöjen kanssa SEUT-sopimuksen 218 artiklan mukaisesti
tehtyjen sopimusten pätevyyteen. 47 artiklan 2 kohdan toisesta osasta Komissio korostaa,
että on asetuksen (EU) N:o 182/2011 (EUVL L 55, 28.2.2011,
s. 13) hengen ja kirjaimen vastaista vedota järjestelmällisesti
5 artiklan 4 kohdan 2 alakohdan b alakohtaan. Edellä mainittua
säännöstä tulisi käyttää ainoastaan, mikäli ilmenee erityinen tarve poiketa
periaatteesta, jonka mukaan komissio voi hyväksyä ehdotuksen
täytäntöönpanosäädökseksi, kun lausuntoa ei ole annettu. Kun otetaan huomioon,
että kyseessä on poikkeus 5 artiklan 4 kohdassa määriteltyyn yleiseen
sääntöön, 2 alakohdan b alakohtaan vetoamista ei
voida pitää puhtaasti lainsäätäjän harkintavallan käyttämisenä, vaan se on
tulkittava rajoittavasti ja täten perusteltava.