PERUSTELUT

1.           EHDOTUKSEN TAUSTA

Sisävesialusten teknisistä vaatimuksista 4 päivänä lokakuuta 1982 annetulla neuvoston direktiivillä 82/714/ETY[1] otettiin käyttöön sisävesialusten teknisten todistusten antamista koskevat yhdenmukaistetut edellytykset kaikissa jäsenvaltioissa, mutta todistukset eivät kuitenkaan antaneet oikeutta Reinillä liikennöimiseen. Direktiivin 82/714/ETY liitteissä asetettuihin teknisiin vaatimuksiin sisältyvät olennaisilta osin Reinin navigaation keskuskomission (RNKK) vuonna 1982 hyväksymät Reinillä liikennöivien alusten tarkastamista koskevat määräykset.

Reinin vesiliikenteestä tehdyn tarkistetun yleissopimuksen 22 artiklan mukaisia sisävesialustodistusten antamista koskevia edellytyksiä ja teknisiä vaatimuksia on sittemmin tarkistettu säännöllisesti useimpien nykyisten alustyyppien osalta, ja niiden katsotaan vastaavan tekniikan nykytasoa. Kilpailu- ja turvallisuussyistä sekä erityisesti teknisten vaatimusten yhdenmukaistamiseksi Euroopan unionin laajuisesti oli suotavaa, että nämä tekniset vaatimukset saatiin koskemaan koko Euroopan unionin sisävesiväyläverkkoa. Direktiivi 82/714/ETY korvattiinkin direktiivillä 2006/87/EY[2], jolla varmistetaan, että unionin sisävesialustodistukset, joilla osoitetaan kaiken tyyppisten vesikulkuneuvojen täyttävän täysimääräisesti edellä tarkoitetut tarkistetut tekniset vaatimukset, ovat voimassa kaikilla Euroopan unionin sisävesiväylillä, myös Reinillä, ja että Reinin sisävesialustodistukset ovat voimassa kaikilla Euroopan unionin sisävesiväylillä.

Direktiivin 2006/87/EY 3 artiklan mukaan aluksilla, jotka liikennöivät Reinin (R-vyöhykkeen) vesiväylillä, on oltava

– Reinin vesiliikenteestä tehdyn tarkistetun yleissopimuksen 22 artiklan mukaisesti annettu todistus tai

– 30 päivän joulukuuta 2008 jälkeen annettu tai uusittu yhteisön sisävesialustodistus, joka annetaan vesikulkuneuvoille, jotka täyttävät täysin direktiivin 2006/87/EY liitteessä II tarkoitetut tekniset vaatimukset, joiden osalta vastaavuus edellä mainitun yleissopimuksen mukaisten teknisten vaatimusten kanssa on todettu sovellettavien sääntöjen ja menettelyjen mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta liitteessä II olevan luvun ”Siirtymä- ja loppusäännökset” siirtymäsäännösten soveltamista.

On kuitenkin hankalaa säilyttää vastaavuus näiden kahden todistuksen välillä. Ne liittyvät kahteen erilaiseen säädöskehykseen, joissa molemmissa sovelletaan omia erillisiä vaatimuksiaan niiden omien erityisten sääntöjen ja menettelyjen mukaisesti.

Turvallisuuden ja yhdenvertaisten toimintaedellytysten takaamiseksi tarvitaan yhdet yhtenäiset tekniset vaatimukset. Näin lisättäisiin oikeusvarmuutta ja varmistettaisiin tekniikan kehittymiseen perustuvien teknisten mukautusten tekeminen kohtuullisen ajan kuluessa. Myös turvallisuusvaatimukset säilyisivät tiukkoina kaikilla Euroopan unionin sisävesiväylillä, eikä alalla tapahtuvaa innovointia vaikeutettaisi.

Edellä mainituissa kahdessa säädöskehyksessä noudatetaan kummassakin omia sääntöjään ja menettelyjään, joten yhdet yhtenäiset tekniset vaatimukset voidaan saavuttaa vain asteittain. Ensinnäkin on tärkeää erottaa päätöksentekoa koskevat säännöt yleisluonteisemmista menettelyihin liittyvistä ja teknisistä säännöistä, jotka eivät koske erityisesti Euroopan unionia. Nykyisellään näitä säännöksiä ei ole erotettu direktiivissä selkeästi, minkä vuoksi on vaikeaa laatia teknisiä vaatimuksia, joita voitaisiin soveltaa molemmissa säädöskehyksissä.

Toiseksi on tärkeää luoda asianmukaiset rakenteet, joiden avulla EU ja RNKK voivat laatia yhdenmukaiset yhteiset tekniset vaatimukset ja ylläpitää niitä. Tätä varten on perustettava erityinen EU:n ja RNKK:n jäsenvaltioiden yhteinen elin, jolla on teknisten vaatimusten laatimiseen tarvittava asiantuntemus ja jonka toimintaan voivat osallistua myös muut alan kansainväliset järjestöt. Tätä varten komission yksiköiden ja RNKK:n pääsihteeristön välillä sovittiin 22. toukokuuta 2013 hallinnollisesta järjestelystä, jossa ilmaistaan molempien osapuolten aikomus perustaa RNKK:n alaisuuteen erityinen komitea kyseistä tehtävää varten. Komiteaan voi kuulua EU:n ja RNKK:n jäsenvaltioita edustavia asiantuntijoita, ja myös muut sidosryhmät voivat osallistua sen toimintaan.

Komitean tehtävänä olisi teknisten vaatimusten laatiminen. Se aloittaisi tämän työn heti perustamisensa jälkeen. Nyt annettavan ehdotuksen ansiosta komissio pystyisi ottamaan komitean laatimat tekniset vaatimukset huomioon viittaamalla niihin mukauttaessaan direktiiviin sisältyviä teknisiä vaatimuksia tekniikan kehityksen tai kansainvälisten järjestöjen työn perusteella.

Jos RNKK muuttaa 22. toukokuuta 2013 sovitun hallinnollisen järjestelyn mukaisesti samalla tavoin Reinillä liikennöivien alusten tarkastamista koskevia määräyksiä niin, että myös niissä voidaan viitata tämän uuden komitean laatimiin vaatimuksiin, sisävesialusten teknisten vaatimusten ylläpitämiseen sovellettavat hallinnolliset menettelyt yksinkertaistuvat ja EU:n ja Reinin säädöskehysten välillä päästään vaatimusten täydelliseen yhdenmukaisuuteen.

Lisäksi osa muutoksista liittyy siihen, että direktiiviä 2006/87/EY tarkistetaan nyt ensimmäisen kerran Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen, joten siihen on sisällytettävä uudet siirrettyä säädösvaltaa ja täytäntöönpanovaltaa koskevat säännökset.

2.           INTRESSITAHOJEN KUULEMISEN TULOKSET

Komissio järjesti 1. maaliskuuta 2013 kokouksen sisävesiliikenteestä vastaaville jäsenvaltioiden ja ETA-valtioiden johtaville virkamiehille sekä jokikomissioiden pääsihteereille. Kokouksen osallistujat olivat yleisesti tyytyväisiä hallintotavan tarkistamisessa sovellettuun kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan, jonka tarkoituksena on yksinkertaistaa sisävesiliikenteen teknisten vaatimusten päivittämistä.

3.           EHDOTUKSEN OIKEUDELLISET NÄKÖKOHDAT

Sisävesialuksia koskevat tekniset vaatimukset on vahvistettu direktiivin 2006/87/EY liitteessä II. Ehdotetussa direktiivissä liitteiden sisältö järjestetään uudelleen siten, että liitteet kattavat ainoastaan teknisiä tai menettelyihin liittyviä näkökohtia. Päätöksentekojärjestelmään liittyvät näkökohdat on sisällytetty direktiivin varsinaiseen tekstiin. Tämä koskee lähinnä seuraavia säännöksiä:

– vastaavuus ja vapautukset (18 artikla), liitteiden mukauttaminen (22 artikla)

– teknisten tarkastusten tekeminen (9 artikla).

Tämän ehdotuksen mukaisesti komissiolle siirrettäisiin toimivalta mukauttaa direktiivin liitteitä tieteen ja tekniikan kehitykseen tai muiden kansainvälisten järjestöjen, erityisesti RNKK:n, työstä johtuvaan alan kehitykseen.

Komissiolle olisi annettava erityisesti valta antaa delegoituja säädöksiä, joilla mukautetaan tämän direktiivin liitteitä, muutetaan liitteissä olevia asiakirjamalleja ja annetaan tai muutetaan hallinnollisia ohjeita.

Jotta varmistetaan direktiivin täytäntöönpanon yhtenäiset edellytykset, komissiolle olisi lisäksi annettava täytäntöönpanovalta myöntää erinäisiä vapautuksia tiettyjä vesikulkuneuvoja koskevista teknisistä vaatimuksista, hyväksyä luokituslaitoksia ja hyväksyä erinäisiä teknisiä lisävaatimuksia tietyille vyöhykkeille, jotka eivät ole yhteydessä toisen jäsenvaltion purjehduskelpoisiin vesiväyliin. Tätä valtaa olisi käytettävä yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 mukaisesti.

4.           TALOUSARVIOVAIKUTUKSET

Direktiivi ei vaikuta talousarvioon. Tietyt direktiiviin liittyvät toimet rahoitetaan muiden säädösten kautta.

2013/0302 (COD)

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI

sisävesialusten teknisistä vaatimuksista ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/87/EY kumoamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 91 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon[3],

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon[4],

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä[5],

sekä katsovat seuraavaa:

(1)       Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2006/87/EY[6] otettiin käyttöön sisävesialusten teknisten todistusten antamista koskevat yhdenmukaistetut edellytykset koko Euroopan unionin sisävesiväyläverkossa.

(2)       Reinin navigaation keskuskomissio (jäljempänä RNKK) on vahvistanut Reinillä liikennöivien alusten tekniset vaatimukset.

(3)       Direktiivin 2006/87/EY liitteissä vahvistettuihin teknisiin vaatimuksiin on sisällytetty olennaisilta osin Reinillä liikennöivien alusten tarkastamista koskevat määräykset RNKK:n vuonna 2004 hyväksymässä muodossa. Reinin vesiliikenteestä tehdyn tarkistetun yleissopimuksen 22 artiklan mukaisia sisävesialustodistusten antamista koskevia edellytyksiä ja teknisiä vaatimuksia tarkistetaan säännöllisesti, ja niiden katsotaan vastaavan tekniikan nykytasoa.

(4)       Oikeusvarmuutta ja turvallisuutta ei pysytä takaamaan, jos säilytetään kaksi erilaista säännöstöä: Reinin vesiliikenteestä tehdyn tarkistetun yleissopimuksen 22 artiklan mukaisia todistuksia koskevat säännöt sekä unionin sisävesialustodistuksia koskevat säännöt.

(5)       Euroopan unionin laajuisen yhdenmukaisuuden saavuttamiseksi sekä kilpailun vääristymisen ja turvallisuustason vaihtelun ehkäisemiseksi koko Euroopan unionin sisävesiväyläverkossa olisi sovellettava samoja teknisiä vaatimuksia, jotka olisi saatettava ajan tasalle säännöllisin väliajoin.

(6)       Koska RNKK on hankkinut merkittävästi asiantuntemusta sisävesialuksia koskevien teknisten vaatimusten ajan tasalle saattamisesta, tätä asiantuntemusta olisi hyödynnettävä täysimääräisesti Euroopan unionin sisävesiväylillä.

(9)       Unionin sisävesialustodistusten, jotka osoittavat vesikulkuneuvojen täyttävän täysin tekniset vaatimukset, olisi oltava voimassa kaikilla unionin sisävesiväylillä.

(10)     Edellytyksiä, joiden perusteella jäsenvaltiot antavat täydentäviä unionin sisävesialustodistuksia 1 ja 2 vyöhykkeen vesiväylillä (jokisuistot) ja 4 vyöhykkeen vesiväylillä tapahtuvaa liikennöintiä varten, olisi yhdenmukaistettava entisestään.

(11)     Turvallisuuden takaamiseksi vaatimuksia olisi yhdenmukaistettava korkealla tasolla unionin sisävesiväylien turvallisuusvaatimuksia lieventämättä. Jäsenvaltioille olisi kuitenkin annettava mahdollisuus ottaa komissiota kuultuaan käyttöön erityissäännöksiä tiettyjä alueita koskevista lisävaatimuksista tai lievennetyistä vaatimuksista edellyttäen, että tällaiset toimenpiteet rajoittuvat koskemaan liitteissä III ja IV lueteltuja seikkoja.

(12)     Jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus poiketa tämän direktiivin säännöksistä tietyissä tapauksissa, joissa on kyse purjehduskelpoisista sisävesiväylistä, jotka eivät ole yhteydessä toisen jäsenvaltion sisävesiväyliin, tai tietyistä vesikulkuneuvoista, jotka liikennöivät yksinomaan kansallisessa vesiväyläverkossa.

(13)     Jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus poiketa komission luvalla tämän direktiivin säännöksistä tiettyjen vesikulkuneuvojen kohdalla myös silloin, kun tarkoituksena on vaihtoehtoisten ratkaisujen toteuttaminen, innovoinnin edistäminen ja kohtuuttomien kustannusten ehkäiseminen.

(15)     Unionin sisävesialustodistus olisi annettava vesikulkuneuvolle, joka läpäisee ennen käyttöönottoa tehtävän teknisen tarkastuksen. Teknisellä tarkastuksella on selvitettävä, täyttääkö vesikulkuneuvo direktiivissä säädetyt tekniset vaatimukset. Jäsenvaltioiden toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava oikeus toteuttaa lisätarkastuksia milloin tahansa sen varmistamiseksi, että vesikulkuneuvon kunto vastaa unionin sisävesialustodistusta.

(16)     Unionin sisävesialustodistuksen voimassaoloaika olisi määritettävä tapauskohtaisesti tiettyjen määräaikojen rajoissa ja vesikulkuneuvon luokan mukaan.

(17)     On tarpeen laatia unionin sisävesialustodistuksen korvaamista, uusimista ja voimassaolon pidentämistä sekä uuden unionin sisävesialustodistuksen antamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt tietyissä rajoissa, jotta voidaan säilyttää sisävesiliikenteen korkea turvallisuuden taso.

(18)     Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/100/EY[7] säädettyjen toimenpiteiden olisi säilyttävä voimassa tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jäävien alusten osalta.

(19)     Sellaisiin käytössä oleviin vesikulkuneuvoihin, jolla ei vielä ole unionin sisävesialustodistusta, olisi sovellettava siirtymäkauden järjestelmää, jota noudatetaan, kun kyseisille vesikulkuneuvoille tehdään ensimmäistä kertaa tällä direktiivillä vahvistettujen tarkistettujen teknisten vaatimusten mukainen tekninen tarkastus.

(20)     Olisi annettava sitovia hallinnollisia ohjeita yksityiskohtaisten sääntöjen vahvistamiseksi teknisten vaatimusten soveltamisesta yhdenmukaisella tavalla.

(21)     Teknisiin vaatimuksiin tehdyt muutokset olisi otettava huomioon sisävesiliikenteen turvallisuuden ja todistusten vastaavuuden takaamiseksi. Tätä varten komissiolle olisi siirrettävä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukainen valta mukauttaa tämän direktiivin liitteitä tieteen ja tekniikan kehitykseen tai muiden kansainvälisten järjestöjen, erityisesti RNKK:n, työstä johtuvaan alan kehitykseen. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(22)     Vaihtoehtoisten ratkaisujen toteuttamiseksi, innovoinnin edistämiseksi, kohtuuttomien kustannusten ehkäisemiseksi, todistusten antamismenettelyn toimivuuden takaamiseksi ja alueellisten olosuhteiden huomioon ottamiseksi komissiolle olisi annettava täytäntöönpanovalta myöntää tietyille vesikulkuneuvoille erinäisiä vapautuksia teknisistä vaatimuksista, hyväksyä luokituslaitoksia ja hyväksyä teknisiä lisävaatimuksia tai lievennyksiä sellaisilla tietyillä vyöhykkeillä liikennöiville aluksille, jotka eivät ole yhteydessä toisen jäsenvaltion purjehduskelpoisiin sisävesiväyliin. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011[8] mukaisesti.

(26)     Näin ollen direktiivi 2006/87/EY olisi kumottava,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla Vesiväylien luokitus

Tässä direktiivissä Euroopan unionin sisävesiväylät luokitellaan seuraavasti:

a)      1, 2, 3 ja 4 vyöhyke:

i) 1 ja 2 vyöhyke: liitteessä I olevassa 1 luvussa luetellut vesiväylät,

ii) 3 vyöhyke: liitteessä I olevassa 2 luvussa luetellut vesiväylät,

iii) 4 vyöhyke: liitteessä I olevassa 3 luvussa luetellut vesiväylät.

b)      R-vyöhyke: a alakohdassa tarkoitetuista vesiväylistä ne, joita varten todistukset on annettava Reinin vesiliikenteestä tehdyn tarkistetun yleissopimuksen 22 artiklan mukaisesti, sellaisena kuin artikla on silloin, kun tämä direktiivi tulee voimaan.

2 artikla Määritelmät ja soveltamisala

1.           Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

a)      ”vesikulkuneuvolla” alusta tai uivaa kalustoa;

b)      ”aluksella” sisävesialusta tai merialusta;

c)      ”hinaajalla” alusta, joka on erityisesti suunniteltu suorittamaan hinauksia;

d)      ”työntöaluksella” alusta, joka on erityisesti suunniteltu kuljettamaan työntökytkyettä;

e)      ”matkustaja-aluksella” päiväristeilyalusta tai risteilyalusta, joka on suunniteltu ja varustettu kuljettamaan yli 12 matkustajaa;

f)       ”uivalla kalustolla” uivaa rakennetta, johon on asennettu työkoneita, kuten nostureita, ruoppauskoneita, paalujunttia tai elevaattoreita;

g)      ”huvialuksella” urheiluun tai vapaa-aikaan tarkoitettua muuta kuin matkustaja-alusta;

h)      ”uppouman tilavuudella” aluksen syrjäyttämän vesimäärän tilavuutta kuutiometreinä;

i)       ”pituudella (L)” rungon enimmäispituutta metreinä ilman peräsintä ja kokkapuuta;

j)       ”leveydellä (B)” laidoituksen ulkoreunaan mitattua rungon enimmäisleveyttä metreinä (ilman siipirattaita, lepuuttajia ja vastaavia);

k)      ”syväyksellä (T)” rungon alimman pisteen, kun köliä tai muita kiinteitä asennuksia ei oteta huomioon, ja enimmäissyväystason välistä kohtisuoraa etäisyyttä metreinä;

l)       ”luokituslaitoksella” luokituslaitosta, joka on hyväksytty 9 artiklassa tarkoitettujen edellytysten ja menettelyjen mukaisesti;

m)     ”unionin sisävesialustodistuksella” toimivaltaisen viranomaisen sisävesialukselle antamaa todistusta, joka osoittaa tämän direktiivin teknisten vaatimusten mukaisuuden.

2.           Tämä direktiivi koskee seuraavia vesikulkuneuvoja:

a)      aluksia, joiden pituus (L) on vähintään 20 metriä,

b)      aluksia, joiden pituuden (L), leveyden (B) ja syväyksen (T) tulo on vähintään 100 kuutiometriä.

3.           Tämä direktiivi koskee myös seuraavia vesikulkuneuvoja:

a)      hinaajia ja työntöaluksia, jos ne on tarkoitettu hinaamaan tai työntämään tai siirtämään vierellään 1 kohdassa määriteltyjä aluksia tai uivaa kalustoa,

b)      matkustaja-aluksia, jotka voivat kuljettaa miehistön lisäksi enintään 12 matkustajaa,

c)      uivaa kalustoa.

4.           Tämä direktiivi ei koske seuraavia vesikulkuneuvoja:

a) lautat,

b) laivaston alukset,

c) merialukset, mukaan lukien merihinaajat ja ‑työntöalukset, jotka

         i) liikennöivät tai joiden tukikohta on vuorovesialueella;

         ii) liikennöivät väliaikaisesti sisävesillä, jos niillä on:

– todistus ihmishengen turvallisuudesta merellä vuonna 1974 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen (SOLAS) vaatimusten mukaisuudesta tai vastaava todistus, todistus vuonna 1966 tehdyn kansainvälisen lastiviivayleissopimuksen vaatimusten mukaisuudesta tai vastaava todistus, ja kansainvälinen öljystä aiheutuvan meren pilaantumisen ehkäisemistä koskeva (IOPP-)todistuskirja alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä vuonna 1973 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen (MARPOL) vaatimusten mukaisuudesta, tai

– matkustaja-alusten osalta, joihin ei sovelleta kaikkia ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitettuja yleissopimuksia: matkustaja-alusten turvallisuussäännöistä ja ‑määräyksistä (uudelleenlaadittu toisinto) 6 päivänä toukokuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/45/EY[9] mukaisesti annettu todistus matkustaja-alusten turvallisuussäännöistä ja ‑määräyksistä, tai

– huvialusten osalta, joihin ei sovelleta kaikkia ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitettuja yleissopimuksia: lippuvaltion todistus.

3 artikla Todistuksen mukana pitämistä koskeva velvoite

1.           Vesikulkuneuvoilla, jotka liikennöivät 1 artiklassa luetelluilla unionin sisävesiväylillä, on oltava:

a)      kun ne liikennöivät R-vyöhykkeen vesiväylillä:

– joko Reinin vesiliikenteestä tehdyn tarkistetun yleissopimuksen 22 artiklan mukaisesti annettu todistus; tai

– unionin sisävesialustodistus, joka annetaan vesikulkuneuvoille, jotka täyttävät täysin liitteessä II tarkoitetut tekniset vaatimukset, joiden osalta vastaavuus Reinin vesiliikenteestä tehdyn tarkistetun yleissopimuksen mukaisten teknisten vaatimusten kanssa on todettu sovellettavien sääntöjen ja menettelyjen mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta liitteessä II olevan luvun ”Siirtymä- ja loppusäännökset” siirtymäsäännösten soveltamista;

b)      kun ne liikennöivät muilla vesiväylillä, unionin sisävesialustodistus, johon sisältyvät tarvittaessa 5 artiklassa tarkoitetut täsmennykset.

2.           Unionin sisävesialustodistuksen on oltava liitteessä V olevassa I osassa annetun mallin mukainen, ja se on annettava tämän direktiivin mukaisesti. Komissiolla on valta antaa 24 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla mukautetaan tarpeen vaatiessa kyseistä mallia tieteen ja tekniikan kehityksen huomioon ottamiseksi, hallinnollisten vaatimusten yksinkertaistamiseksi tai muiden kansainvälisten järjestöjen, erityisesti RNKK:n, työstä johtuvan alan kehityksen huomioon ottamiseksi.

4 artikla Täydentävät unionin sisävesialustodistukset

1.           Kaikki vesikulkuneuvot, joilla on Reinin vesiliikenteestä tehdyn tarkistetun yleissopimuksen 22 artiklan mukaisesti annettu voimassa oleva todistus, voivat liikennöidä, jollei tämän direktiivin 5 artiklan 5 kohdan säännöksistä muuta johdu, Euroopan unionin vesiväylillä niin, että vesikulkuneuvolla on ainoastaan tämä todistus.

2.           Kuitenkin kaikilla vesikulkuneuvoilla, joilla on 1 kohdassa tarkoitettu todistus, on oltava myös täydentävä unionin sisävesialustodistus, kun:

a)      ne liikennöivät 3 ja 4 vyöhykkeen vesiväylillä, jos ne haluavat hyötyä näillä vesiväylillä sovellettavista lievennetyistä teknisistä vaatimuksista;

b)      ne liikennöivät 1 ja 2 vyöhykkeen vesiväylillä tai kun matkustaja-alukset liikennöivät 3 vyöhykkeen vesiväylillä, jotka eivät ole yhteydessä toisen jäsenvaltion purjehduskelpoisiin sisävesiväyliin, jos asianomainen jäsenvaltio on 5 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan mukaisesti asettanut teknisiä lisävaatimuksia näille vesiväylille.

3.           Täydentävän unionin sisävesialustodistuksen on oltava liitteessä V olevassa II osassa annetun mallin mukainen, ja sen antaa toimivaltainen viranomainen 1 kohdassa tarkoitetun todistuksen esittämistä vastaan kyseisten vesiväylien toimivaltaisen viranomaisen vahvistamien edellytysten mukaisesti. Komissiolla on valta antaa delegoituja säädöksiä, joilla mukautetaan tarpeen vaatiessa kyseistä mallia tieteen ja tekniikan kehityksen huomioon ottamiseksi, hallinnollisten vaatimusten yksinkertaistamiseksi tai muiden kansainvälisten järjestöjen, erityisesti RNKK:n, työstä johtuvan alan kehityksen huomioon ottamiseksi.

5 artikla Tiettyjä alueita koskevat tekniset lisävaatimukset tai lievennetyt tekniset vaatimukset

1.           Jäsenvaltio voi komissiota kuultuaan asettaa liitteessä II vahvistettujen vaatimusten lisäksi muita teknisiä vaatimuksia vesikulkuneuvoille, jotka liikennöivät sen alueella olevilla 1 ja 2 vyöhykkeen vesiväylillä, edellyttäen, että se noudattaa tarvittaessa Reinin vesiliikenteestä tehdyn tarkistetun yleissopimuksen määräyksiä.

2.           Jäsenvaltio voi pitää voimassa liitteessä II olevien teknisten vaatimusten ohella muita teknisiä vaatimuksia sellaisten matkustaja-alusten osalta, jotka liikennöivät sen alueella olevilla 3 vyöhykkeen vesiväylillä, jotka eivät ole yhteydessä toisen jäsenvaltion purjehduskelpoisiin sisävesiväyliin. Jäsenvaltio voi asettaa tällaisia uusia teknisiä lisävaatimuksia 3 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Lisävaatimukset voivat kattaa ainoastaan liitteessä III lueteltuja seikkoja.

3.           Jäsenvaltion on annettava ehdotetut lisävaatimukset komissiolle tiedoksi vähintään kuusi kuukautta ennen niiden aiottua voimaantuloa ja ilmoitettava niistä muille jäsenvaltioille.

Komissio hyväksyy tekniset lisävaatimukset 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun neuvoa-antavan menettelyn mukaisesti annettavilla täytäntöönpanosäädöksillä.

4.           Se, että alus on lisävaatimusten mukainen, on täsmennettävä 3 artiklassa tarkoitetussa unionin sisävesialustodistuksessa tai 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa täydentävässä unionin sisävesialustodistuksessa. Tällainen todistus vaatimustenmukaisuudesta on tunnustettava vastaavalla vyöhykkeellä sijaitsevilla unionin vesiväylillä.

5.           Jos liitteessä II olevassa 24 a luvussa vahvistettujen siirtymäsäännösten soveltaminen lieventää voimassa olevia kansallisia turvallisuusvaatimuksia, jäsenvaltio voi olla soveltamatta kyseisiä siirtymäsäännöksiä niihin sisävesien matkustaja-aluksiin, jotka liikennöivät sellaisilla sisävesiväylillä, jotka eivät ole yhteydessä toisen jäsenvaltion purjehduskelpoisiin sisävesiväyliin. Tällöin jäsenvaltio voi vaatia, että nämä sen yhteydettömillä sisävesiväylillä liikennöivät alukset täyttävät täysin liitteen II tekniset vaatimukset 30 päivästä joulukuuta 2008 alkaen.

Ensimmäisessä alakohdassa annettua mahdollisuutta käyttävän jäsenvaltion on ilmoitettava päätöksestään komissiolle ja muille jäsenvaltioille ja toimitettava komissiolle yksityiskohtaiset tiedot sisävesiväylillään liikennöiviin matkustaja-aluksiin sovellettavista asianomaisista kansallisista vaatimuksista.

Se, että jäsenvaltion yhteydettömillä sisävesiväylillä liikennöimistä koskevat vaatimukset täyttyvät, on täsmennettävä 3 artiklassa tarkoitetussa unionin sisävesialustodistuksessa tai 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa täydentävässä unionin sisävesialustodistuksessa.

6.           Vesikulkuneuvojen, jotka liikennöivät ainoastaan 4 vyöhykkeen vesiväylillä, on täytettävä liitteessä II kaikille kyseisen vyöhykkeen vesiväylille vahvistetut lievennetyt vaatimukset. Se, että lievennetyt vaatimukset täyttyvät, on täsmennettävä 3 artiklassa tarkoitetussa unionin sisävesialustodistuksessa.

7.           Jäsenvaltio voi komissiota kuultuaan sallia liitteen II teknisten vaatimusten osittaisen soveltamisen tai asettaa teknisiä vaatimuksia, jotka ovat lievempiä kuin liitteessä II, vesikulkuneuvoille, jotka liikennöivät yksinomaan sen alueella olevilla 3 ja 4 vyöhykkeen vesiväylillä.

Lievennetyt tekniset vaatimukset ja teknisten vaatimusten osittainen soveltaminen voivat koskea ainoastaan liitteessä IV lueteltuja seikkoja. Jos vesikulkuneuvon tekniset tiedot vastaavat näitä lievennettyjä tai osittain sovellettavia teknisiä vaatimuksia, tämä on täsmennettävä unionin sisävesialustodistuksessa tai 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa täydentävässä unionin sisävesialustodistuksessa.

Jäsenvaltion on annettava lievennetyt tekniset vaatimukset tai liitteen II teknisten vaatimusten osittainen soveltaminen komissiolle tiedoksi vähintään kuusi kuukautta ennen niiden voimaantuloa ja ilmoitettava asiasta muille jäsenvaltioille.

6 artikla Poikkeukset

1.           Jäsenvaltiot voivat antaa luvan poiketa tästä direktiivistä osittain tai kokonaan seuraavien osalta:

a)      purjehduskelpoisilla vesiväylillä liikennöivät alukset, hinaajat, työntöalukset ja uiva kalusto, jos väylät eivät ole sisävesitse yhteydessä muiden jäsenvaltioiden vesiväyliin;

b)      vesikulkuneuvot, joiden kantavuus on enintään 350 tonnia kuollutta painoa, tai muuhun kuin tavarankuljetuksiin tarkoitetut vesikulkuneuvot, joiden uppouman tilavuus on alle 100 kuutiometriä, joiden köli on laskettu ennen 1 päivää tammikuuta 1950 ja jotka liikennöivät yksinomaan kansallisessa vesiväyläverkossa.

2.           Jäsenvaltiot voivat antaa kansallisilla vesiväylillä liikennöintiä varten luvan poiketa yhdestä tai useammasta tämän direktiivin säännöksestä paikallisesti rajatuilla alueilla tai satama-alueilla tehtävien matkojen osalta. Kyseiset poikkeukset sekä matkat tai alueet, joita poikkeukset koskevat, on eriteltävä vesikulkuneuvon todistuksessa.

3.           Jäsenvaltion on annettava 1 ja 2 kohdan mukaisesti myönnetyt poikkeukset komissiolle tiedoksi ja ilmoitettava niistä muille jäsenvaltioille.

4.           Jäsenvaltiota ei vaadita noudattamaan 8, 9 eikä 11 artiklaa, jos sillä ei 1 ja 2 kohdan mukaisesti myönnettyjen poikkeusten vuoksi ole yhtään sellaista vesiväylillään liikennöivää vesikulkuneuvoa, johon tämän direktiivin säännöksiä sovelletaan.

7 artikla Unionin sisävesialustodistusten antaminen

1.           Unionin sisävesialustodistus on annettava vesikulkuneuvoille, joiden köli on laskettu myöhemmin kuin [direktiivin kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen määräpäivä], kun ennen vesikulkuneuvon liikkeelle laskemista tehdyssä teknisessä tarkastuksessa on varmistettu, että vesikulkuneuvo täyttää liitteen II tekniset vaatimukset.

2.           Unionin sisävesialustodistus on annettava sellaisille direktiivin 82/714/ETY soveltamisalaan kuulumattomille mutta tämän direktiivin soveltamisalaan 2 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti kuuluville vesikulkuneuvoille, jotka sen jälkeen, kun aluksen voimassa olevan todistuksen päättyessä ja joka tapauksessa viimeistään 30 päivänä joulukuuta 2018 tehdyssä teknisessä tarkastuksessa on varmistettu, että vesikulkuneuvo täyttää liitteen II tekniset vaatimukset.

Unionin sisävesialustodistuksessa on täsmennettävä kaikki puutteet liitteen II teknisten vaatimusten täyttämisessä. Jos toimivaltaiset viranomaiset toteavat, etteivät kyseiset puutteet aiheuta selvää vaaraa, tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut vesikulkuneuvot voivat jatkaa liikennöintiään, kunnes sellaiset vesikulkuneuvon komponentit tai tilat, jotka eivät todistuksen mukaan täytä vaatimuksia, korvataan tai kunnes ne muutetaan, minkä jälkeen näiden komponenttien tai tilojen on täytettävä liitteen II vaatimukset.

3.           Erityisesti vesikulkuneuvon rakenteellista kestävyyttä, ohjausta tai ohjattavuutta tai muita liitteen II teknisten vaatimusten mukaisia erityisominaisuuksia koskevaa puutetta on pidettävä tämän artiklan mukaisena selvänä vaarana. Liitteen II teknisiä vaatimuksia koskevia vapautuksia ei pidetä puutteina, jotka aiheuttaisivat selvän vaaran.

Osien vaihtamista samanlaisiin osiin tai tekniikaltaan ja käyttötarkoitukseltaan vastaaviin osiin tavanomaisen korjauksen ja huollon yhteydessä ei pidetä tässä artiklassa tarkoitettuna korvaamisena.

4.           Tapauksen mukaan joko tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuissa teknisissä tarkastuksissa tai vesikulkuneuvon omistajan pyynnöstä tehtävässä teknisessä tarkastuksessa on tarkastettava, täyttääkö vesikulkuneuvo 5 artiklan 1, 2 tai 3 kohdassa säädetyt lisävaatimukset.

8 artikla Toimivaltaiset viranomaiset

1.           Unionin sisävesialustodistuksen saa antaa jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen.

2.           Kunkin jäsenvaltion on laadittava luettelo viranomaisistaan, jotka ovat toimivaltaisia antamaan unionin sisävesialustodistuksia, ja annettava se tiedoksi komissiolle ja muille jäsenvaltioille.

3.           Toimivaltaisten viranomaisten on pidettävä rekisteriä kaikista antamistaan unionin sisävesialustodistuksista liitteessä VI olevan mallin mukaisesti. Komissiolla on valta antaa 24 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla mukautetaan kyseistä mallia tieteen ja tekniikan kehityksen huomioon ottamiseksi, hallinnollisten vaatimusten yksinkertaistamiseksi tai muiden kansainvälisten järjestöjen, erityisesti RNKK:n, työstä johtuvan alan kehityksen huomioon ottamiseksi.

9 artikla Teknisten tarkastusten tekeminen

1.           Toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä 7 artiklassa tarkoitettu tekninen tarkastus. Ne voivat pidättäytyä tekemästä vesikulkuneuvolle teknistä tarkastusta kokonaan tai osittain, jos hyväksytyn luokituslaitoksen antaman voimassa olevan todistuksen perusteella on ilmeistä, että vesikulkuneuvo täyttää kokonaan tai osittain liitteessä II vahvistetut tekniset vaatimukset.

2.           Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla hyväksytään liitteessä VII luetellut perusteet täyttäviä luokituslaitoksia tai perutaan luokituslaitosten hyväksyntä, 3 ja 4 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti. Täytäntöönpanosäädökset annetaan 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

3.           Sen jäsenvaltion, jossa luokituslaitoksella on päätoimipaikkansa tai toimipaikka, jolla on valta antaa todistuksia siitä, että vesikulkuneuvo täyttää liitteen II vaatimukset tämän direktiivin mukaisesti, on jätettävä komissiolle hyväksymistä koskeva hakemus. Hakemukseen on liitettävä kaikki hyväksymisperusteiden täyttymisen tarkistamista varten tarvittavat tiedot ja asiakirjat.

              Mikä tahansa jäsenvaltio voi pyytää kuulemisen järjestämistä tai lisätietojen tai asiakirjojen toimittamista.

4.           Mikä tahansa jäsenvaltio voi pyytää komissiota perumaan hyväksynnän, jos luokituslaitos ei sen mielestä täytä enää liitteessä VII vahvistettuja perusteita. Peruuttamista koskevan pyynnön tueksi on liitettävä asiakirjoja.

5.           Luokituslaitokset, jotka jäsenvaltio on tunnustanut ja hyväksynyt tai valtuuttanut 22 päivänä marraskuuta 1994 annetun neuvoston direktiivin 94/57/EY[10] mukaisesti, ovat hyväksyttyjä arvioimaan vain aluksia, jotka liikennöivät yksinomaan kyseisen jäsenvaltion vesiväylillä, kunnes ne on hyväksytty tämän direktiivin nojalla.

6.           Komissio julkaisee luettelon tämän artiklan mukaisesti hyväksytyistä luokituslaitoksista ja pitää sitä ajan tasalla.

7.           Kunkin jäsenvaltion on laadittava luettelo viranomaisistaan, jotka ovat toimivaltaisia tekemään teknisiä tarkastuksia, ja annettava se tiedoksi komissiolle sekä muille jäsenvaltioille.

8.           Kunkin jäsenvaltion on noudatettava liitteessä II vahvistettuja, tarkastuselimiä ja tarkastuspyyntöä koskevia erityisiä vaatimuksia.

10 artikla Unionin sisävesialustodistusten voimassaoloaika

1.           Toimivaltaisen viranomaisen on määritettävä uusille aluksille tämän direktiivin säännösten mukaisesti annettavien unionin sisävesialustodistusten voimassaoloaika, joka voi olla enintään

a)      viisi vuotta matkustaja-aluksille;

b)      kymmenen vuotta kaikille muille vesikulkuneuvoille.

Voimassaoloaika on merkittävä unionin sisävesialustodistukseen.

2.           Toimivaltaisen viranomaisen on asetettava unionin sisävesialustodistuksen voimassaoloaika tapauskohtaisesti tarkastustulosten perusteella sellaisille aluksille, jotka liikennöivät jo ennen tarkastusta. Voimassaoloaika ei saa kuitenkaan ylittää 1 kohdassa säädettyjä määräaikoja.

3.           Kukin jäsenvaltio voi liitteessä II tarkoitetuissa tapauksissa antaa väliaikaisia unionin sisävesialustodistuksia. Väliaikaiset unionin sisävesialustodistukset on laadittava liitteessä V olevassa III osassa annetun mallin mukaisesti. Komissiolla on valta antaa 24 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla mukautetaan kyseistä mallia tieteen ja tekniikan kehityksen huomioon ottamiseksi, hallinnollisten vaatimusten yksinkertaistamiseksi tai muiden kansainvälisten järjestöjen, kuten RNKK:n, työstä johtuvan alan kehittymisen huomioon ottamiseksi.

11 artikla Unionin sisävesialustodistusten korvaaminen

Kunkin jäsenvaltion on vahvistettava edellytykset, joilla kadonnut tai vahingoittunut voimassa oleva unionin sisävesialustodistus voidaan korvata uudella.

12 artikla Unionin sisävesialustodistusten uusiminen

1.           Unionin sisävesialustodistus on uusittava sen voimassaoloajan päättyessä 7 artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti.

2.           Unionin sisävesialustodistuksia uusittaessa vesikulkuneuvoihin sovelletaan liitteessä II olevissa 24 luvussa ja 24 a luvussa olevia siirtymäsäännöksiä niissä vahvistetuin edellytyksin.

13 artikla Unionin sisävesialustodistusten voimassaoloajan pidentäminen

Unionin sisävesialustodistuksen antanut tai uusinut viranomainen voi poikkeustapauksessa pidentää todistuksen voimassaoloaikaa liitteen II mukaista teknistä tarkastusta tekemättä. Voimassaolon pidennys on merkittävä kyseiseen todistukseen.

14 artikla Uusien unionin sisävesialustodistusten antaminen

Jos tehdään huomattavia muutoksia tai korjauksia, jotka vaikuttavat vesikulkuneuvon rakenteen kestävyyteen, ohjaukseen tai ohjattavuuteen tai liitteen II mukaisiin erityisominaisuuksiin, vesikulkuneuvolle on ennen seuraavaa matkaa tehtävä uudelleen 7 artiklassa säädetty tekninen tarkastus. Tämän tarkastuksen jälkeen on annettava uusi unionin sisävesialustodistus, jossa mainitaan vesikulkuneuvon tekniset tiedot, tai muutettava voimassa olevaa todistusta vastaavasti. Jos tämä todistus annetaan muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa alkuperäinen todistus on annettu tai uusittu, todistuksen antaneelle tai uusineelle toimivaltaiselle viranomaiselle on ilmoitettava asiasta yhden kuukauden kuluessa.

15 artikla Unionin sisävesialustodistusten antamisesta tai uusimisesta kieltäytyminen ja niiden peruuttaminen

1.           Päätös kieltäytyä antamista tai uusimasta unionin sisävesialustodistusta on perusteltava. Päätöksestä on ilmoitettava vesikulkuneuvon omistajalle, ja tälle on myös annettava tieto jäsenvaltiossa käytettävissä olevista muutoksenhakukeinoista ja muutoksenhaun määräajoista.

2.           Toimivaltainen viranomainen voi peruuttaa antamansa tai uusimansa unionin sisävesialustodistuksen, jos vesikulkuneuvo ei enää täytä todistuksessa eriteltyjä teknisiä vaatimuksia.

16 artikla Lisätarkastukset

1.           Jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat milloin tahansa tarkastaa, onko vesikulkuneuvolla mukanaan tämän direktiivin vaatimusten mukaisesti voimassa oleva todistus ja täyttääkö vesikulkuneuvo sille todistuksessa asetetut vaatimukset tai onko vesikulkuneuvosta selvää vaaraa siinä oleville henkilöille, ympäristölle tai merenkulun turvallisuudelle. Toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava 2–5 kohdan mukaiset tarvittavat toimenpiteet.

2.           Jos viranomaiset havaitsevat tällaisen tarkastuksen aikana, ettei vesikulkuneuvolla ole todistusta mukanaan tai mukana oleva todistus ei ole voimassa tai vesikulkuneuvo ei täytä todistuksessa asetettuja vaatimuksia, mutta todistuksen pätemättömyys tai vaatimusten täyttämättä jääminen ei aiheuta selvää vaaraa, vesikulkuneuvon omistajan tai tämän edustajan on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet tilanteen korjaamiseksi. Todistuksen antaneelle tai sen viimeksi uusineelle viranomaiselle on ilmoitettava asiasta seitsemän päivän kuluessa.

3.           Jos viranomaiset havaitsevat tarkastusta suorittaessaan, että vesikulkuneuvo aiheuttaa selvän vaaran siinä oleville henkilöille, ympäristölle tai merenkulun turvallisuudelle, ne voivat estää vesikulkuneuvoa jatkamasta matkaansa, kunnes tarvittavat toimenpiteet tilanteen korjaamiseksi on toteutettu.

Viranomaiset voivat myös määrätä toimenpiteitä, joiden avulla vesikulkuneuvo voi turvallisesti ja tarvittaessa kuljetuksensa suoritettuaan jatkaa matkaansa paikkaan, jossa se tarkastetaan tai korjataan. Todistuksen antaneelle tai viimeksi uusineelle viranomaiselle on ilmoitettava asiasta seitsemän päivän kuluessa.

4.           Jos jäsenvaltio on keskeyttänyt vesikulkuneuvon matkan tai ilmoittanut omistajalle aikomuksestaan tehdä niin, jollei havaittuja puutteita korjata, sen on ilmoitettava seitsemän päivän kuluessa päätöksestä, jonka se on tehnyt tai aikoo tehdä, sen jäsenvaltion viranomaiselle, joka on antanut todistuksen tai uusinut sen viimeksi.

5.           Kaikki tätä direktiiviä täytäntöön pantaessa tehdyt päätökset vesikulkuneuvon matkan keskeyttämisestä on perusteltava yksityiskohtaisesti. Kukin päätös on annettava viipymättä tiedoksi sille, jota asia koskee, ja tälle on samalla ilmoitettava käytettävissä olevista jäsenvaltioiden voimassa olevien lainsäädäntöjen mukaisista muutoksenhakumenettelyistä ja niitä koskevista määräajoista.

17 artikla Aluksen yksilöllinen eurooppalainen tunnistenumero

Unionin sisävesialustodistuksen antaneen toimivaltaisen viranomaisen on merkittävä unionin sisävesialustodistukseen aluksen yksilöllinen eurooppalainen tunnistenumero liitteessä II olevan 2 luvun mukaisesti.

18 artikla Vastaavuus ja vapautukset

1.           Jäsenvaltiot voivat pyytää komissiota antamaan täytäntöönpanosäädöksiä, joissa sallitaan vapautukset tai tunnustetaan tiettyä vesikulkuneuvoa koskevien teknisten vaatimusten vastaavuus seuraavien osalta:

a) muiden kuin liitteeseen II sisältyvien materiaalien, laitteiden tai varusteiden käyttö vesikulkuneuvossa tai muiden kuin liitteeseen II sisältyvien rakenteellisten toimenpiteiden tai järjestelyjen suorittaminen;

b) unionin sisävesialustodistuksen antaminen koemielessä määräajaksi liitteessä II olevan II osan vaatimuksista poikkeavia teknisiä vaatimuksia noudattaen, jos näillä vaatimuksilla taataan vastaava turvallisuus;

c) tarkastuselinten matkustaja-aluksiin soveltamat vapautukset, jotka koskevat liikuntaesteisiä henkilöitä varten järjestettäviä alueita, jos liitteessä II olevassa 15 luvussa vahvistettujen erityisten vaatimusten soveltaminen katsotaan käytännössä hankalaksi tai siitä aiheutuu kohtuuttomia kustannuksia;

d) muiden sammutteiden kuin liitteessä II olevassa 10 luvussa lueteltujen sammutteiden käyttö;

e) kiinteiden palonsammutusjärjestelmien käyttö esineiden suojelemiseen;

f) liitteessä II olevan 24 luvun soveltaminen vesikulkuneuvoihin, joiden rakenne muutetaan yli 110 metriä pitkäksi;

g) liitteessä II olevissa 24 luvussa ja 24 a luvussa vahvistetuista vaatimuksista vapauttaminen siirtymäsäännösten voimassaolon umpeuduttua, jos kyseisten vaatimusten soveltaminen on teknisesti hankalaa tai niiden soveltamisesta saattaisi aiheutua kohtuuttomia kustannuksia;

h) sellaisia järjestelmiä koskevien vaatimusten tunnustaminen, jotka suihkuttavat pienempiä vesimääriä kuin liitteessä II olevassa 10 luvussa tarkoitetut vesimäärät.

Kyseiset täytäntöönpanosäädökset annetaan 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

2.           Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on merkittävä 1 kohdan a–g alakohdassa luetellut vastaavuudet ja vapautukset unionin sisävesialustodistukseen. Asiasta on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille.

3.           Toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa väliaikaisen unionin sisävesialustodistuksen 10 artiklan 2 kohdan mukaisesti siihen asti, kunnes 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut täytäntöönpanosäädökset annetaan.

Tällöin toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille kuukauden kuluessa väliaikaisen unionin sisävesialustodistuksen antamisesta kyseisen vesikulkuneuvon nimi ja yksilöllinen eurooppalainen tunnistenumero, vapautuksen luonne ja valtio, jossa vesikulkuneuvo on rekisteröity tai jossa sen kotisatama sijaitsee.

4.           Komissio julkaisee rekisterin liitteen II mukaisesti hyväksytyistä tutkaohjauslaitteista ja kääntymisnopeuden osoittimista.

19 artikla Kolmansien maiden vesikulkuneuvojen purjehduskelpoisuustodistusten tunnustaminen

Euroopan unioni aloittaa kolmansien maiden kanssa neuvottelut sen varmistamiseksi, että purjehduskelpoisuustodistukset tunnustetaan vastavuoroisesti Euroopan unionin ja kolmansien maiden välillä.

Siihen asti, kunnes tällainen sopimus tehdään, jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat tunnustaa kolmansien maiden vesikulkuneuvojen purjehduskelpoisuustodistukset kyseisen jäsenvaltion vesiväylillä tapahtuvaan liikenteeseen.

Unionin sisävesialustodistukset on annettava kolmansien maiden vesikulkuneuvoille 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

20 artikla Direktiivin 2009/100/EY soveltamisen jatkaminen

Vesikulkuneuvoihin, jotka eivät kuulu tämän direktiivin 2 artiklan 2 ja 3 kohdan soveltamisalaan, vaan direktiivin 2009/100/EY 1 artiklan a alakohdan soveltamisalaan, sovelletaan viimeksi mainitun säännöksiä.

21 artikla Asiakirjojen käyttöä koskevat siirtymäsäännökset

Tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvat asiakirjat, jotka jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ovat antaneet direktiivin 2006/87/EY nojalla ennen tämän direktiivin voimaantuloa, ovat voimassa niihin merkityn voimassaolon päättymiseen asti.

22 artikla Liitteiden mukauttaminen

1.           Komissiolla on valta antaa delegoituja säädöksiä 24 artiklan mukaisesti liitteiden I, II, III, IV ja VII mukauttamiseksi tieteen ja tekniikan kehitykseen tai muiden kansainvälisten järjestöjen, erityisesti RNKK:n, työstä johtuvaan alan kehitykseen sen varmistamiseksi, että 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut kaksi todistusta on annettu vastaavan tuvallisuuden tason takaavien teknisten vaatimusten perusteella, tai 5 artiklassa tarkoitettujen tapausten huomioon ottamiseksi.

Komissiolla on valta antaa sitovia hallinnollisia ohjeita koskevia delegoituja säädöksiä 24 artiklan mukaisesti liitteessä II vahvistettujen teknisten vaatimusten yksityiskohtaisen soveltamisen osalta näiden vaatimusten yhdenmukaisen tulkinnan varmistamiseksi tai Euroopan unionissa laadittujen tai kansainvälisten järjestöjen, erityisesti RNKK:n, työhön pohjautuvien parhaiden käytäntöjen huomioon ottamiseksi.

Tällaisia delegoituja säädöksiä antaessaan komissio varmistaa, että Reinin vesiliikenteeseen hyväksytyn unionin sisävesialustodistuksen antamiseksi edellytettävillä teknisillä vaatimuksilla taataan turvallisuuden taso, joka vastaa Reinin vesiliikenteestä tehdyn tarkistetun yleissopimuksen 22 artiklan mukaisen todistuksen antamiseksi vaadittavaa tasoa.

2.           Komissiolla on valta antaa 24 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla saatetaan ajan tasalle tässä direktiivissä olevat viittaukset liitteen II tiettyihin säännöksiin liitteeseen tehtyjen muutosten huomioon ottamiseksi.

23 artikla Väliaikaiset vaatimukset

Komissiolla on valta antaa 24 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla asetetaan vesikulkuneuvoille väliaikaisia teknisiä vaatimuksia, testauksen mahdollistamiseksi tarkoituksena kannustaa innovointiin ja tekniikan kehittämiseen. Tällaiset vaatimukset ovat voimassa korkeintaan kolme vuotta.

24 artikla Siirretty säädösvalta

1.           Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tässä artiklassa säädetyin edellytyksin.

2.           Siirretään 3, 4, 8, 10, 22 ja 23 artiklassa tarkoitettu säädösvalta komissiolle määräämättömäksi ajaksi [direktiivin voimaantulopäivä] lähtien.

3.           Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 3, 4, 8, 10, 22 ja 23 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan kyseisessä päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä päätöksessä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten voimassaoloon.

4.           Komissio antaa delegoidun säädöksen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle välittömästi sen antamisen jälkeen.

5.           Edellä olevien 3, 4, 8, 10, 22 ja 23 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, ellei Euroopan parlamentti tai neuvosto ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu niille tiedoksi, ilmaissut vastustavansa sitä. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi jatkaa tätä määräaikaa kahdella kuukaudella.

25 artikla Neuvoa-antava menettely

1.           Komissiota avustaa neuvoston direktiivin 91/672/ETY 7 artiklalla perustettu komitea, jäljempänä ’komitea’. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.           Tähän kohtaan viitattaessa sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 4 artiklaa. Jos komitean lausunto on hankittava kirjallista menettelyä noudattaen, komitean puheenjohtaja voi päättää menettelyn tuloksettomana lausunnon antamiselle asetetussa määräajassa.

26 artikla Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on säädettävä seuraamuksista, joita sovelletaan tämän direktiivin täytäntöön panemiseksi annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen, ja toteutettava tarvittavat toimenpiteet seuraamusten täytäntöönpanon varmistamiseksi. Säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

27 artikla Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.           Jäsenvaltioiden, joilla on 1 artiklassa tarkoitettuja sisävesiväyliä, on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2015. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.           Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

28 artikla Kumoaminen

Kumotaan direktiivi 2006/87/EY 1 päivästä tammikuuta 2015 alkaen.

Viittauksia kumottuun direktiiviin on pidettävä viittauksina tähän direktiiviin.

29 artikla Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

30 artikla Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille, joilla on 1 artiklassa tarkoitettuja sisävesiväyliä.

Tehty Brysselissä,

Euroopan parlamentin puolesta                    Neuvoston puolesta

Puhemies                                                       Puheenjohtaja

LIITTEET

Liite I Luettelo unionin sisävesiväylistä jaoteltuna maantieteellisesti vyöhykkeisiin 1, 2, 3 ja 4

Liite II Vyöhykkeiden 1, 2, 3 ja 4 sisävesiväylillä liikennöivien vesikulkuneuvojen tekniset vähimmäisvaatimukset

Liite III Seikat, joiden osalta vyöhykkeiden 1 ja 2 sisävesiväylillä liikennöiville vesikulkuneuvoille voidaan asettaa teknisiä lisävaatimuksia

Liite IV Seikat, joiden osalta vyöhykkeiden 3 ja 4 sisävesiväylillä liikennöivien vesikulkuneuvojen teknisiä vaatimuksia voidaan lieventää

Liite V Unionin sisävesialustodistuksen mallit

Liite VI Unionin sisävesialustodistusrekisterin malli

Liite VII Luokituslaitokset

[1]               EYVL L 301, 28.10.1982, s. 1–66.

[2]               Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/87/EY, annettu 12 päivänä joulukuuta 2006, sisävesialusten teknisistä vaatimuksista ja neuvoston direktiivin 82/714/ETY kumoamisesta, EUVL L 389, 30.12.2006, s. 1–260.

[3]               EUVL C , , s. .

[4]               EUVL C , , s. .

[5]               …..

[6]               Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/87/EY, annettu 12 päivänä joulukuuta 2006, sisävesialusten teknisistä vaatimuksista ja neuvoston direktiivin 82/714/ETY kumoamisesta (EUVL L 389, 30.12.2006, s. 1).

[7]               Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/100/EY, annettu 16 päivänä syyskuuta 2009, sisävesialusten purjehduskelpoisuuslupien vastavuoroisesta tunnustamisesta (EUVL L 259, 2.10.2009, s. 8).

[8]               Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

[9]               EUVL L 163, 25.6.2009, s. 1.

[10]             Neuvoston direktiivi 94/57/EY, annettu 22 päivänä marraskuuta 1994, alusten tarkastamiseen ja katsastamiseen valtuutettuja laitoksia sekä merenkulun viranomaisten asiaan liittyviä toimia koskevista yhteisistä säännöistä ja standardeista (EYVL L 319, 12.12.1994. s. 20).

LIITE

ehdotukseen

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVIKSI

sisävesialusten teknisistä vaatimuksista ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/87/EY kumoamisesta

LIITTEET

Liite I Luettelo EU:n sisävesiväylistä jaoteltuna maantieteellisesti vyöhykkeisiin 1, 2, 3 ja 4

Liite II Vyöhykkeiden 1, 2, 3 ja 4 sisävesiväylillä liikennöivien vesikulkuneuvojen tekniset vähimmäisvaatimukset

LIITE I

LUETTELO EU:N SISÄVESIVÄYLISTÄ JAOTELTUNA MAANTIETEELLISESTI VYÖHYKKEISIIN 1, 2, 3 JA 4

1 LUKU

Vyöhyke 1

Saksan liittotasavalta

Ems || Linjalta, joka yhdistää entisen Greetsielin majakan ja sataman sisääntuloväylän lännenpuoleisen laiturin Eemshavenissa, merelle päin pisteeseen 53° 30' pohjoista leveyttä ja 6° 45' itäistä pituutta asti eli Alte Emsin kuivalastialusten uudelleenlastauspaikalta vähän merelle päin[1]

Puolan tasavalta

Pomorskanlahden osa, joka jää Rügenin saarella olevan Nord Perdin ja Niechorzen majakan yhdistävän linjan eteläpuolelle.

Gdańskinlahden osa, joka jää Helin majakan ja Baltijskin sataman sisääntuloväylän poijun yhdistävän linjan eteläpuolelle.

Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta

SKOTLANTI ||

Blue Mull Sound || Gutcherin ja Belmontin välillä

Yell Sound || Tofts Voen ja Ulstan välillä

Sullom Voe || Gluss Islandin koilliskärjestä Calback Nessin pohjoiskärkeen kulkevan linjan sisäpuolella

Dales Voe || Talvella: Kebister Nessin pohjoiskärjestä Breiwickin rannikolle läntisellä pituusasteella 1° 10,8' kulkevan linjan sisäpuolella

Dales Voe || Kesällä: samoin kuin Lerwickin kohdalla

Lerwick || Talvella: Alueella, jota rajoittaa pohjoisessa Scottle Holmin ja Scarfi Taing on Bressayn välinen linja ja etelässä Twageos Pointin majakan ja Whalpa Taing on Bressayn välinen linja

Lerwick || Kesällä: Alueella, jota rajoittaa pohjoisessa Brim Nessin ja Inner Scoren koilliskärjen välinen linja ja etelässä Ness of Soundin eteläkärjen ja Kirkabisternessin välinen linja

Kirkwal || Kirkwallin ja Rousayn välillä, ei kuitenkaan Point of Graandin (Egilsay) ja Galt Nessin (Shapinsay) väliseltä linjalta itään eikä Head of Workista (Mainland) Helliar Holmin majakan kautta Shapinsay rannikon välillä; ei myöskään Eynhallow Islandin kaakkoiskärjestä luoteeseen eikä merelle päin ja linja Rousayn rannikon pisteessä 59° 10,5' pohjoista leveyttä ja 2° 57,1' läntistä pituutta ja Egilsayn rannikon pisteessä 59° 10' pohjoista leveyttä ja 2° 56,4' läntistä pituutta välillä

Stromness || Scapaan saakka, mutta ei Scapa Flow'n ulkopuolella

Scapa Flow || Alueella, jota rajoittavat seuraavat linjat: Hoyn saarella sijaitsevasta Point of Clettsistä Faran saarella sijaitsevaan Thomson's Hillin kolmiopisteeseen ja siitä Flottan saarella sijaitsevan Gibraltarin satamalaituriin; Flottan saarella sijaitsevan St Vincentin satamalaiturista Calf of Flottan länsikärkeen; Calf of Flottan itäkärjestä South Ronaldsayn saarella sijaitsevaan Needle Pointiin ja Ness on Mainlandista Graemsayn saarella sijaitsevaan Point of Oxanin majakkaan ja siitä Hoyn saarella sijaitsevaan Bu Pointiin; ja vyöhykkeen 2 vesistä merelle päin

Balnakiel Bay || Eilean Dubhin ja A'Chleitin välillä

Cromarty Firth || North Sutorista Nairnin aallonmurtajalle kulkevan linjan sisäpuolella ja vyöhykkeen 2 vesistä merelle päin

Inverness || North Sutorilta Nairnin aallonmurtajalle kulkevan linjan sisäpuolella ja vyöhykkeen 2 vesistä merelle päin

Tay-joki – Dundee || Broughty Castlelta Tayportiin kulkevan linjan sisäpuolella ja vyöhykkeen 2 vesistä merelle päin

Firth of Forth ja Forth-joki || Kirkcaldylta Portobello-joelle kulkevan linjan sisäpuolella ja vyöhykkeen 2 vesistä merelle päin

Solway Firth || Southerness Pointista Sillothiin kulkevan linjan sisäpuolella

Loch Ryan || Finnart's Pointista Milleur Pointiin kulkevan linjan sisäpuolella ja vyöhykkeen 2 vesistä merelle päin

Clyde-joki || Ulkoraja: Linja, joka kulkee Skipnessistä kohtaan, joka sijaitsee yhden mailin Garroch Headistä etelään, ja siitä Farland Headiin Sisäraja talvella: Linja, joka kulkee Clochin majakasta Dunoonin laiturille Sisäraja kesällä: Linja, joka kulkee Bogany Pointista Isle of Buten kautta Skelmorlien linnaan, ja linja, joka kulkee Ardlamont Pointista Ettrick Bayn eteläisimpään pisteeseen Kyles of Buten sisäpuolella Huom: Edellä mainittua kesän sisärajaa laajennetaan 5 päivän kesäkuuta ja 5 päivän syyskuuta välisenä aikana (nämä päivät mukaan luettuina) niin, että sisärajana on linja, joka kulkee Skelmorlien linnasta kohdasta, joka on kaksi mailia Ayrshiren rannikosta Tomont Endiin Cumbraessa, sekä linja, joka kulkee Portachur Pointista Cumbraessa Inner Brigurd Pointiin Ayrshiressä

Oban || Alueella, jota rajoittaa pohjoisessa Dunollie Pointin majakan ja Ard na Chruidhin välinen linja ja etelässä Rudha Seanachin ja Ard na Cuilen välinen linja

Kyle of Lochalsh || Loch Alshin kautta Loch Duichin alkupäähän

Loch Gairloch || Talvella: Ei ole Kesällä: Etelään linjalta, joka kulkee Rubha na Moinesta itään Eilan Horrisdaleen ja siitä Rubha nan Eanntagiin

POHJOIS-IRLANTI ||

Belfast Lough || Talvella: Ei ole Kesällä: Carrickfergusista Bangoriin kulkevan linjan sisäpuolella ja vyöhykkeen 2 vesistä merelle päin

Loch Neagh || Yli kahden mailin päässä rannikosta

ENGLANNIN ITÄRANNIKKO ||

Humber-joki || Talvella: New Hollandista Paulliin kulkevan linjan sisäpuolella Kesällä: Cleethorpesin laiturista Patringtonin kirkolle kulkevan linjan sisäpuolella ja vyöhykkeen 2 vesistä merelle päin

WALES JA ENGLANNIN LÄNSIRANNIKKO ||

Severn-joki || Talvella: Blacknore Pointista Porstkewettissä sijaitsevaan Caldicot Pilliin kulkevan linjan sisäpuolella Kesällä: Barryn telakkalaiturista Steepholmiin ja sieltä Brean Downiin kulkevan linjan sisäpuolella ja vyöhykkeen 2 vesistä merelle päin

Wye-joki || Talvella: Blackmore Pointista Porstkewettissä sijaitsevaan Caldicot Pilliin kulkevan linjan sisäpuolella Kesällä: Barryn telakkalaiturilta Steepholmiin ja sieltä Brean Downiin kulkevan linjan sisäpuolella ja vyöhykkeen 2 vesistä merelle päin

Newport || Talvella: Ei ole Kesällä: Barryn telakkalaiturista Steepholmiin ja sieltä Brean Downiin kulkevan linjan sisäpuolella ja vyöhykkeen 2 vesistä merelle päin

Cardiff || Talvella: Ei ole Kesällä: Barryn telakkalaiturista Steepholmiin ja sieltä Brean Downiin kulkevan linjan sisäpuolella ja vyöhykkeen 2 vesistä merelle päin

Barry || Talvella: Ei ole Kesällä: Barryn telakkalaiturista Steepholmiin ja sieltä Brean Downiin kulkevan linjan sisäpuolella ja vyöhykkeen 2 vesistä merelle päin

Swansea || Aallonmurtajien meren puoleiset päät yhdistävän linjan sisäpuolella

Menai Straits || Menai Straits -salmen sisällä linjalta, joka yhdistää Llanddwynin saaren majakan ja Dinas Dinlleun, sekä linjoilta, jotka yhdistävät Puffinin saaren eteläkärjen Trwyn DuPointiin ja Llanfairfechanin rautatieasemaan ja vyöhykkeen 2 vesistä merelle päin

Dee-joki || Talvella: Hilbre Pointista Point of Airiin kulkevan linjan sisäpuolella Kesällä: Formby Pointista Point of Airiin kulkevan linjan sisäpuolella ja vyöhykkeen 2 vesistä merelle päin

Mersey-joki || Talvella: Ei ole Kesällä: Formby Pointista Point of Airiin kulkevan linjan sisäpuolella ja vyöhykkeen 2 vesistä merelle päin

Preston ja Southport || Southportin ja Blackpoolin välisen linjan sisäpuolella rantapengerten suojassa ja vyöhykkeen 2 vesistä merelle päin

Fleetwood || Talvella: Ei ole Kesällä: Rossal Pointista Humphrey Headiin kulkevan linjan sisäpuolella ja vyöhykkeen 2 vesistä merelle päin

Lune-joki || Talvella: Ei ole Kesällä: Rossal Pointista Humphrey Headiin kulkevan linjan sisäpuolella ja vyöhykkeen 2 vesistä merelle päin

Heysham || Talvella: Ei ole Kesällä: Rossal Pointista Humphrey Headiin kulkevan linjan sisäpuolella

Morecambe || Talvella: Ei ole Kesällä: Rossal Pointista Humphrey Headiin kulkevan linjan sisäpuolella

Workington || Southerness Pointista Sillothiin kulkevan linjan sisäpuolella ja vyöhykkeen 2 vesistä merelle päin

ETELÄ-ENGLANTI ||

Colne-joki – Colchester || Talvella: Colne Pointista Whitstableen kulkevan linjan sisäpuolella Kesällä: Clactonin laiturista Reculversiin kulkevan linjan sisäpuolella

Blackwater-joki || Talvella: Colne Pointista Whitstableen kulkevan linjan sisäpuolella Kesällä: Clactonin laiturista Reculversiin kulkevan linjan sisäpuolella ja vyöhykkeen 2 vesistä merelle päin

Crouch- ja Roach -joet || Talvella: Colne Pointista Whitstableen kulkevan linjan sisäpuolella Kesällä: Clactonin laiturista Reculversiin kulkevan linjan sisäpuolella ja vyöhykkeen 2 vesistä merelle päin

Thames ja sen sivujoet || Talvella: Colne Pointista Whitstableen kulkevan linjan sisäpuolella Kesällä: Clactonin laiturista Reculversiin kulkevan linjan sisäpuolella ja vyöhykkeen 2 vesistä merelle päin

Medway-joki ja Swale || Talvella: Colne Pointista Whitstableen kulkevan linjan sisäpuolella Kesällä: Clactonin laiturista Reculversiin kulkevan linjan sisäpuolella ja vyöhykkeen 2 vesistä merelle päin

Chichester || Isle of Wightin sisäpuolella alueella, jota rajoittaa idässä West Witteringin kirkontornista Bembridgen Trinity Church -kirkkoon ja lännessä Needlesistä Hurst Pointiin kulkeva linja ja vyöhykkeen 2 vesistä merelle päin

Langstone Harbour || Isle of Wightin sisäpuolella alueella, jota rajoittaa idässä West Witteringin kirkontornista Bembridgen Trinity Church -kirkkoon ja lännessä Needlesistä Hurst Pointiin kulkeva linja ja vyöhykkeen 2 vesistä merelle päin

Portsmouth || Isle of Wightin sisäpuolella alueella, jota rajoittaa idässä West Witteringin kirkontornista Bembridgen Trinity Church -kirkkoon ja lännessä Needlesistä Hurst Pointiin kulkeva linja ja vyöhykkeen 2 vesistä merelle päin

Bembridge, Isle of Wight || Isle of Wightin sisäpuolella alueella, jota rajoittaa idässä West Witteringin kirkontornista Bembridgen Trinity Church -kirkkoon ja lännessä Needlesistä Hurst Pointiin kulkeva linja ja vyöhykkeen 2 vesistä merelle päin

Cowes, Isle of Wight || Isle of Wightin sisäpuolella alueella, jota rajoittaa idässä West Witteringin kirkontornista Bembridgen Trinity Church -kirkkoon ja lännessä Needlesistä Hurst Pointiin kulkeva linja ja vyöhykkeen 2 vesistä merelle päin

Southampton || Isle of Wightin sisäpuolella alueella, jota rajoittaa idässä West Witteringin kirkontornista Bembridgen Trinity Church -kirkkoon ja lännessä Needlesistä Hurst Pointiin kulkeva linja ja vyöhykkeen 2 vesistä merelle päin

Beaulieu-joki || Isle of Wightin sisäpuolella alueella, jota rajoittaa idässä West Witteringin kirkontornista Bembridgen Trinity Church -kirkkoon ja lännessä Needlesistä Hurst Pointiin kulkeva linja ja vyöhykkeen 2 vesistä merelle päin

Keyhaven Lake || Isle of Wightin sisäpuolella alueella, jota rajoittaa idässä West Witteringin kirkontornista Bembridgen Trinity Church -kirkkoon ja lännessä Needlesistä Hurst Pointiin kulkeva linja ja vyöhykkeen 2 vesistä merelle päin

Weymouth || Portlandin satama-alueen sisällä ja Wey-joen ja Portlandin satama-alueen välillä

Plymouth || Cawsandista aallonmurtajalle ja Staddoniin kulkevan linjan sisäpuolella ja vyöhykkeen 2 vesistä merelle päin

Falmouth || Talvella: St Anthony Headista Rosemullioniin kulkevan linjan sisäpuolella Kesällä: St Anthony Headista Nare Pointiin kulkevan linjan sisäpuolella ja vyöhykkeen 2 vesistä merelle päin

Camel-joki || Stepper Pointista Trebetherick Pointiin kulkevan linjan sisäpuolella ja vyöhykkeen 2 vesistä merelle päin

Bridgewater || Matalikon sisällä ja vyöhykkeen 2 vesistä merelle päin

Avon-joki (Avon) || Talvella: Blacknore Pointista Porstkewettissä sijaitsevaan Caldicot Pilliin kulkevan linjan sisäpuolella Kesällä: Barryn laiturista Steepholmiin ja sieltä Brean Downiin kulkevan linjan sisäpuolella ja vyöhykkeen 2 vesistä merelle päin

Vyöhyke 2

Tšekin tasavalta

Lipnon patojärvi

Saksan liittotasavalta

Ems || Linjalta, joka kulkee Emsin poikki lähellä Papenburgin sataman sisääntuloväylää entisen Diemenin pumppuaseman ja Halten patoaukon välistä, linjalle, joka yhdistää entisen Greetsielin majakan ja sataman sisääntuloväylän lännenpuoleisen laiturin Eemshavenissa

Jade || Entisen Schilligin risteysloiston ja Langwardenin kirkontornin yhdistävän linjan sisällä

Weser || Bremenin rautatiesillan luoteisreunalta Langwardenin ja Cappelin kirkontornit yhdistävälle linjalle, mukaan luettuina Westergaten, Rekumer Lochin, Rechter Nebenarmin ja Schweiburgin sivuhaarat

Elbe, mukaan lukien Bütztflether Süderelbe (km:stä 0,69 Elben suulle), Ruthenstrom (km:stä 3,75 Elben suulle) ja Wischhafener Süderelbe (km:stä 8,03 Elben suulle) || Hampurin sataman alarajalta linjalle, joka yhdistää Dösen majakan Friedrichskoogin padon länsireunaan (Dieksand), mukaan luettuina Elben sekä Esten, Lühen, Schwingen, Osten, Pinnaun, Krückaun ja Störin sivujoet (kaikissa tapauksissa suulta padolle)

Meldorfer Bucht || Friedrichskoogin padon länsireunan (Dieksand) ja Büsumin läntisen laiturin pään yhdistävän linjan sisäpuolella

Eider || Gieselaun kanavan suulta (22,64 km) kiviaitauksen puolivälin ja Vollerwiekin kirkontornin väliselle linjalle

Gieselaun kanava || Eiderissa sijaitsevalta suulta Nord-Ostsee-Kanalissa (Kielin kanavassa) sijaitsevalle suulle

Flensburger Förde || Kegnäsin majakan ja Birknackin yhdistävän linjan sisäpuolella ja pohjoiseen Flensburger Fördessä sijaitsevalle Saksan ja Tanskan rajalle

Schlei || Schleimünden laiturien päät yhdistävän linjan sisäpuolella

Eckernförder Bucht || Boknis-Eckin mantereen koilliskärkeen lähellä Dänisch Nienhofia yhdistävän linjan sisäpuolella

Kieler Förde || Bülkin majakan ja Laboen laivastomuistomerkin yhdistävän linjan sisäpuolella

Nord-Ostsee-Kanal (Kielin kanava) mukaan lukien Audorfer See ja Schirnauer See || Linjalta, joka yhdistää Brunsbüttelin laiturien päät, linjalle, joka yhdistää Kiel-Holtenaun saapumisvalot sekä Obereiderseen ja Engen, Audorfer Seen, Borgstedter Seen ja Engen, Schirnauer Seen, Flemhuder Seen ja Achterwehrerin kanavan

Trave || Lyypekissä sijaitsevan rautatienostosillan luoteisreunasta, mukaan luettuina Pötenitzer Wiek ja Dassower See, linjalle, joka yhdistää Travemünden eteläisen sisemmän laiturin ja pohjoisen ulomman laiturin päät

Leda || Leerin merisulun ulkosataman sisääntuloväylältä Eemsissä sijaitsevalle suulle.

Hunte || Oldenburgin satamasta ja sijainnista, joka on Oldenburgin Amalienbrückesta 140 m alavirtaan, Weserissä sijaitsevalle suulle

Lesum || Hammen ja Wümmen yhtymäkohdasta (km:stä 0,00) Weserissä sijaitsevalle suulle

Este || Buxtehuden sulun (km:stä 0,25) alavirralta Elbessä sijaitsevalle suulle

Lühe || Horneburgissa sijaitsevan Au-Mühlen alavirralta (km:stä 0,00) Elbessä sijaitsevalle suulle

Schwinge || Stadessa sijaitsevan Salztorin sulun pohjoisreunalta Elbessä sijaitsevalle suulle

Oste || Sijainnista, joka on 210 m Osten padon yli kulkevan tieliikennesillan keskiviivan yläpuolella (69,360 km), Elbessä sijaitsevalle suulle

Pinnau || Pinnebergin rautatiesillan lounaisreunalta Elbessä sijaitsevalle suulle

Krückau || Elmshornissa sijaitsevaan Wedenkampiin johtavan sillan lounaisreunalta Elbessä sijaitsevalle suulle

Stör || Rensingin vuorovesimittarilta Elbessä sijaitsevalle suulle

Freiburger Hafenpriel || Freiburg an der Elben sulun itäreunalta Elbessä sijaitsevalle suulle

Wismarbucht, Kirchsee, Breitling, Salzhaff ja Wismarin satama-alue || Merelle päin Hoher Wieschendorf Hukin ja Timmendorfin majakan yhdistävälle linjalle ja Poelin saarella olevan Gollwitzin majakan ja Wustrowin niemen eteläkärjen yhdistävälle linjalle saakka

Warnow, mukaan luettuina Breitling ja sivuhaarat || Mühlendammista alavirtaan Rostockin Geinitzbrücken pohjoisreunalta merelle päin Warnemünden läntisen ja itäisen laiturin pohjoispäät yhdistävälle linjalle saakka

Vedet, joita ympäröivät manner, Darßin ja Zingstin niemet sekä Hiddenseen ja Rügenin saaret (mukaan luettuna Stralsundin satama-alue) || Merelle päin seuraavasti: – Zingstin niemen ja Bockin saaren välillä: pisteeseen 54° 26' 42'' pohjoista leveyttä saakka – Bockin ja Hiddenseen saarten välillä: Bockin saaren pohjoiskärjen ja Hiddenseen saaren eteläkärjen yhdistävälle linjalle saakka – Hiddenseen saaren ja Rügenin saaren (Bug) välillä: Neubessinin kaakkoiskärjen ja Buger Hakenin yhdistävälle linjalle saakka

Kleine Jasmunder Bodden ||

Greifswalder Bodden || Bodden merelle päin linjalle, joka kulkee Thiessower Hakenin (Südperd) itäkärjestä Rudenin saaren itäkärkeen ja jatkuu siitä Usedomin saaren pohjoiskärkeen (54° 10' 37'' N, 13° 47' 51' E)

Ryck || Greifswaldissa sijaitsevalta Steinbeckerin sillalta linjalle, joka yhdistää laiturien päät

Vedet, joita ympäröivät manner ja Usedomin saari (Peenestrom, mukaan luettuina Wolgastin satama-alue, Achterwasser ja Oder Haff) || Itään Puolan tasavallan rajalle saakka Stettiner Haffissa

Uecker || Ueckermündessä sijaitsevan tieliikennesillan lounaisreunasta linjalle, joka yhdistää laiturien päät

Huom.: Jos alusten kotisatama on muualla, on otettava huomioon 8 päivänä huhtikuuta 1960 tehdyn Emsin ja Dollartin sopimuksen 32 artikla (BGBl. 1963 II, s. 602).

Ranskan tasavalta

Gironde kilometripisteestä 48,50 Ile de Patiras'n alakärjen kautta meren ja joen rajalinjalle, joka yhdistää Pointe de Graven ja Pointe de Suzacin

Loire Cordemais'sta (kilometripiste 25) joen ja meren rajalinjalle, joka yhdistää Pointe de Mindinin ja Pointe de Penhoëtin

Seine Tancarvillen kanavan alusta joen ja meren rajalinjalle, joka yhdistää oikealla rannalla olevan Cape Hoden vasemmalla rannalla olevaan kohtaan, jossa suunniteltu pato yhtyy rantaan Bervillen alapuolella

Vilaine Arzalin padolta joen ja meren rajalinjalle, joka yhdistää Pointe de Scalin ja Pointe du Moustoirin

Genevenjärvi

Unkarin tasavalta

Balaton-järvi

Alankomaiden kuningaskunta

Dollard

Eems

Waddenzee: mukaan luettuina yhteydet Pohjanmereen

Ijsselmeer: mukaan luettuina Markermeer ja Ijmeer, mutta lukuun ottamatta Gouwzeeta

Nieuwe Waterweg ja Scheur

Calandkanaal länteen Benelux-satamasta

Hollands Diep

Breeddiep, Beerkanaal ja siihen liittyvät satamat

Haringvliet ja Vuile Gat: mukaan luettuina yhtäältä Goeree-Overflakkeen ja toisaalta Voorne-Puttenin ja Hoeksche Waardin väliset vesitiet

Hellegat

Volkerak

Krammer

Grevelingenmeer ja Brouwerschavensche Gat: mukaan luettuina kaikki vesitiet Schouwen-Duivelandin ja Goeree-Overflakkeen välillä

Keten, Mastgat, Zijpe, Krabbenkreek, Itä-Scheldt ja Roompot: mukaan luettuina yhtäältä Walcheren, Noord-Bevelandin ja Zuid-Bevelandin ja toisaalta Schouwen-Duivelandin ja Tholenin väliset vesitiet, lukuun ottamatta Scheldt-Rein-kanavaa

Scheldt ja Länsi-Scheldt ja sen suu merelle: mukaan luettuina yhtäältä Zeeland Flandersin ja toisaalta Walcherenin ja Zuid-Bevelandin väliset vesitiet, lukuun ottamatta Scheldt-Rein-kanavaa

Puolan tasavalta

Szczecininlahti

Kamieńinlahti

Veikselinlahti

Puckinlahti

Włocławskin tekojärvi

Śniardwy-järvi

Niegocin-järvi

Mamry-järvi

Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta

SKOTLANTI ||

Scapa Flow || Alueella, jota rajoittavat seuraavat linjat: Flottan saarella sijaitsevasta Wharthista South Wallsin tykkitorniin; Hoyn saarella sijaitsevasta Point Clettsistä Faran saarella sijaitsevaan Thomson's Hillin kolmiopisteeseen ja siitä Flottan saarella sijaitsevaan Gibraltarin satamalaituriin

Kyle of Durness || Eilean Dubhin eteläpuolella

Cromarty Firth || North Sutorin ja South Sutorin välisen linjan sisäpuolella

Inverness || Fort Georgen ja Chanonry Pointin välisen linjan sisäpuolella

Findhorn Bay || Hiekkasärkän sisäpuolella

Aberdeen || Eteläisen aallonmurtajan ja Abercrombyn aallonmurtajan välisen linjan sisäpuolella

Montrose Basin || Länteen linjalta, joka kulkee pohjoisesta etelään sataman sisääntuloväylän poikki Scurdie Nessin majakan kohdalla

Tay-joki – Dundee || Dundeen vuorovesialtaan (kalasatama) ja East Newportissa sijaitsevan Craig Headin välisen linjan sisäpuolella

Firth of Forth ja Forth-joki || Firth of Forthin sisäpuolella, mutta ei Forthin rautatiesillasta itään

Dumfries || Airds Pointin ja Scar Pointin välisen linjan sisäpuolella

Loch Ryan || Cairn Pointin ja Kircolm Pointin välisen linjan sisäpuolella

Ayr Harbour || Matalikon sisäpuolella

Clyde-joki || Vyöhykkeen 1 vesistä ylävirtaan

Kyles of Bute || Colintraiven ja Rhubodachin välillä

Campbeltown Harbour || Macringan's Pointin ja Ottercharach Pointin välisen linjan sisäpuolella

Loch Etive || Loch Etiven sisällä Falls of Lorasta ylävirtaan

Loch Leven || Ballachulishin sillasta ylävirtaan

Loch Linnhe || Corran Pointin majakan pohjoispuolella

Loch Eil || Koko merenlahti

Caledonian Canal || Loch Lochy, Loch Oich ja Loch Ness

Kyle of Lochalsh || Kyle Akinin sisäpuolella, ei kuitenkaan Eilean Banin majakasta länteen eikä Eileanan Dubhasta itään

Loch Carron || Stromemoren ja Stromen lautan välillä

Loch Broom, Ullapool || Ullapool Pointin majakan ja Aultnaharrien välisen linjan sisäpuolella

Kylesku || Loch Cairnbawnin poikki Garbh Eileanin itäkärjen ja Eilean na Rainichin länsikärjen välisellä alueella

Stornoway Harbour || Arnish Pointin ja Sandwick Bayn majakan luoteispuolen välisen linjan sisäpuolella

Sound of Scalpay || Ei Berry Covesta (Scalpay) itään eikä Croc a Loinista (Harris) länteen

North Harbour, Scalpay ja Tarbert Harbour || Yhden mailin etäisyydellä Harrisin saaren rannikosta

Loch Awe || Koko järvi

Loch Katrine || Koko järvi

Loch Lomond || Koko järvi

Loch Tay || Koko vuono

Loch Loyal || Koko järvi

Loch Hope || Koko järvi

Loch Shin || Koko järvi

Loch Assynt || Koko järvi

Loch Glascarnoch || Koko järvi

Loch Fannich || Koko järvi

Loch Maree || Koko järvi

Loch Gairloch || Koko vuono

Loch Monar || Koko järvi

Loch Mullardach || Koko järvi

Loch Cluanie || Koko järvi

Loch Loyne || Koko järvi

Loch Garry || Koko järvi

Loch Quoich || Koko järvi

Loch Arkaig || Koko järvi

Loch Morar || Koko järvi

Loch Shiel || Koko järvi

Loch Earn || Koko vuono

Loch Rannoch || Koko järvi

Loch Tummel || Koko järvi

Loch Ericht || Koko järvi

Loch Fionn || Koko järvi

Loch Glass || Koko järvi

Loch Rimsdale/nan Clar || Koko järvi

POHJOIS-IRLANTI ||

Strangford Lough || Cloghy Pointin ja Dogtail Pointin välisen linjan sisäpuolella

Belfast Lough || Holywoodin ja Macedon Pointin välisen linjan sisäpuolella

Larne || Larnen laiturin ja Mageen saaren lauttalaiturin välisen linjan sisäpuolella

Bann-joki || Aallonmurtajien meren puoleisista päistä Toomen sillalle

Lough Erne || Ylempi ja alempi Lough Erne

Lough Neagh || Kahden mailin etäisyydellä rannikosta

ENGLANNIN ITÄRANNIKKO ||

Berwick || Aallonmurtajien sisäpuolella

Warkworth || Aallonmurtajien sisäpuolella

Blyth || Laiturien ulompien päiden sisäpuolella

Tyne-joki || Dunstonin hiililaitureilta Tynen laiturien päihin

Wear-joki || Fatfieldistä Sunderlandin laiturien päihin

Seaham || Aallonmurtajien sisäpuolella

Hartlepool || Middletonin aallonmurtajan ja vanhan laiturin pään välisen linjan sisäpuolella Pohjoislaiturin pään ja etelälaiturin pään välisen linjan sisäpuolella

Tees-joki || Linjan, joka kulkee Government Jettyltä suoraan länteen Teesin padolle, sisäpuolella

Whitby || Whitbyn laiturien päiden sisäpuolella

Humber-joki || North Ferribyn ja South Ferribyn välisen linjan sisäpuolella

Grimsbyn satama-allas || Vuorovesialtaan läntiseltä pistolaiturilta kalasataman pohjoislaiturin itäiselle pistolaiturille kulkevan linjan sisäpuolella

Boston || Uuden kanavan (the New Cut) sisällä

Dutch-joki || Koko kanava

Hull-joki || Beverley Beckistä Humber-joelle

Kielder Water || Koko järvi

Ouse-joki || Naburnin sulusta alavirtaan

Trent-joki || Cromwellin sulusta alavirtaan

Wharfe-joki || Ouse-joen yhtymäkohdasta Tadcasterin sillalle

Scarborough || Scarboroughin laiturien päiden sisäpuolella

WALES JA ENGLANNIN LÄNSIRANNIKKO ||

Severn-joki || Pohjoiseen linjalta, joka kulkee Sharpness Pointista (51° 43,4' pohjoista leveyttä) länteen Llanthonyn ja Maisemoren padoille ja vyöhykkeen 3 vesistä merelle päin

Wye-joki || Chepstowissa pohjoiseen pisteestä 51° 38,0' pohjoista leveyttä Monmouthiin

Newport || Fifoots Pointsin voimalinjaristeyksestä pohjoiseen

Cardiff || Eteläisen aallonmurtajan ja Penarth Headin sekä Cardiffinlahden padon länsipuolisten, maan ympäröimien vesien välisen linjan sisäpuolella

Barry || Aallonmurtajien meren puoleisten päiden välisen linjan sisäpuolella

Port Talbot || Afran-joella aallonmurtajien meren puoleisten päiden välisen linjan sisäpuolella, maan ympäröimien satama-altaiden ulkopuolella

Neath || Baglan Bayn tankkerilaiturin avomeren puoleisesta päästä (51° 37,2' N, 3° 50,5' W) suoraan pohjoiseen kulkevan linjan sisäpuolella

Llanelli ja Burryn satama || Alueella, jota rajoittaa Burryn sataman länsilaiturista Whiteford Pointiin kulkeva linja

Milford Haven || Hook Pointin eteläpuolen ja Thorn Pointin välisen linjan sisäpuolella

Fishguard || Pohjoisen ja itäisen aallonmurtajan meren puoleisten päiden välisen linjan sisäpuolella

Cardigan || Pen-Yr-Ergydin salmien sisäpuolella

Aberystwyth || Aallonmurtajien meren puoleisten päiden sisäpuolella

Aberdyfi || Aberdyfin rautatieaseman ja Twyni Bachin majakan välisen linjan sisäpuolella

Barmouth || Barmouthin rautatieaseman ja Penrhyn Pointin välisen linjan sisäpuolella

Portmadoc || Harlech Pointin ja Graig Ddun välisen linjan sisäpuolella

Holyhead || Alueella, jota rajoittavat pääaallonmurtaja ja linja, joka kulkee aallonmurtajan päästä Towyn Bayn Brynglas Pointiin

Menai Straits || Menai Straits -salmen sisällä Aber Menai Pointin ja Belan Pointin sekä Beaumarisin laiturin ja Pen-y-Coed Pointin yhdistävien linjojen välillä

Conway || Mussel Hillin ja Tremlyd Pointin välisen linjan sisäpuolella

Llandudno || Aallonmurtajan sisäpuolella

Rhyl || Aallonmurtajan sisäpuolella

Dee-joki || Connahin laiturilta ylävirtaan Barrelwell Hillin vedenottopaikalle saakka

Mersey-joki || Rockin majakan ja luoteisen Seaforthin satama-altaan välisen linjan sisäpuolella, mutta ei muissa satama-altaissa

Preston ja Southport || Lythamin ja Southportin välisen linjan sisäpuolella ja Prestonin satama-altaiden sisällä

Fleetwood || Alemman loiston ja Knottin välisen linjan sisäpuolella

Lune-joki || Sunderland Pointin ja Chapel Hillin välisen linjan sisäpuolella Glassonin satama-altaaseen saakka, satama-allas mukaan luettuna

Barrow || Isle of Walneylla sijaitsevan Haws Pointin ja Roan saaren rampin välisen linjan sisäpuolella

Whitehaven || Aallonmurtajan sisäpuolella

Workington || Aallonmurtajan sisäpuolella

Maryport || Aallonmurtajan sisäpuolella

Carlisle || Point Carlisle'n ja Torduffin välisen linjan sisäpuolella

Coniston Water || Koko järvi

Derwentwater || Koko järvi

Ullswater || Koko järvi

Windermere || Koko järvi

ETELÄ-ENGLANTI ||

Blakeney ja Morston Harbour lähialueineen || Blakeney Pointista etelään Stiffkey-joen suulle kulkevasta linjasta itään

Orwell-joki ja Stour-joki || Orwell-joki Blackmansheadin aallonmurtajan ja Landguard Pointin välisen linjan sisäpuolella ja vyöhykkeen 3 vesistä merelle päin

Blackwater-joki || Kaikki vesitiet Mersean saaren lounaiskärjen ja Sales Pointin välisen linjan sisäpuolella

Crouch- ja Roach -joet || Crouch-joki Holliwell Pointin ja Foulness Pointin välisen linjan sisäpuolella, Roach-joki mukaan luettuna

Thames ja sen sivujoet || Thames ylävirtaan linjalta, joka kulkee pohjoisesta etelään Gravesendissa sijaitsevan Dentonin satamalaiturin itäkärjestä Teddingtonin sululle

Medway-joki ja Swale || Medway-joki linjalta, joka kulkee Garrison Pointista Grain Towerin kautta Allingtonin sululle; Swale Whitstablesta Medwayhin

Stour-joki (Kent) || Stour-joki suulta ylävirtaan Flagstaff Reachin maihinnousupaikalle

Doverin satama || Sataman itäisen ja läntisen sisääntuloväylän poikki kulkevan linjan sisäpuolella

Rother-joki || Rother-joki ylävirtaan Camberin vuorovesimerkkiasemalta Scotsin sulkuporteille ja Brede-joen sisääntuloväylän sululle

Adur-joki ja Southwickin kanava || Shorehamin sataman sisääntuloväylän poikki Southwickin kanavan sululle ja Tarmacin satamalaiturin länsipäähän kulkevan linjan sisäpuolella

Arun-joki || Arun-joki Littlehamptonin laiturista ylävirtaan Littlehamptonin venesatamaan

Ouse-joki (Sussex) Newhaven || Ouse-joki Newhavenin sataman sisääntuloväylän pistolaitureista pohjoisen satamalaiturin pohjoispäähän kulkevan linjan sisäpuolella

Brighton || Brightonin ulompi venesatama läntisen satamalaiturin eteläpäästä eteläisen satamalaiturin pohjoispäähän kulkevan linjan sisäpuolella

Chichester || Eastoke Pointin ja West Witteringin kirkontornin välisen linjan sisäpuolella ja vyöhykkeen 3 vesistä merelle päin

Langstone Harbour || Eastney Pointin ja Gunner Pointin välisen linjan sisäpuolella

Portsmouth || Sataman sisääntuloväylän poikki Port Blockhouse -rakennuksesta Round Tower -torniin kulkevan linjan sisäpuolella

Bembridge, Isle of Wight || Bradingin sataman sisäpuolella

Cowes, Isle of Wight || Medina-joki itärannan aallonmurtajaloistosta länsirannan loistoon (House Light)

Southampton || Calshotin linnan ja Hookin majakan välisen linjan sisäpuolella

Beaulieu-joki || Beaulieu-joki, ei kuitenkaan itään linjalta, joka kulkee pohjoisesta etelään Inchmery Housen kautta

Keyhaven-järvi || Hurst Pointin alemmasta loistosta suoraan pohjoiseen Keyhavenin marskimaille kulkevan linjan sisäpuolella

Christchurch || The Run

Poole || Sandbanksin ja South Haven Pointin välillä kulkevan lossin reitin sisäpuolella

Exeter || Warren Pointista Checkstone Ledgeä vastapäätä olevaan pelastusveneasemaan idästä länteen kulkevan linjan sisäpuolella

Teignmouth || Satama-alueella

Dart-joki || Kettle Pointin ja Battery Pointin välisen linjan sisäpuolella

Salcombe-joki || Splat Pointin ja Limebury Pointin välisen linjan sisäpuolella

Plymouth || Mount Battenin laiturista Draken saarten kautta Raveness Pointiin kulkevan linjan sisäpuolella; Yealm-joella Warren Pointin ja Misery Pointin välisen linjan sisäpuolella

Fowey || Satama-alueella

Falmouth || St. Anthony Headin ja Pendennis Pointin välisen linjan sisäpuolella

Camel-joki || Gun Pointin ja Brea Hillin välisen linjan sisäpuolella

Taw- ja Torridge-joet || Crow Pointin majakasta 200 astetta Skern Pointin rannikon suuntaan kulkevan linjan sisäpuolella

Bridgewater || Etelään linjalta, joka kulkee itään Stert Pointista (51° 13,0' N)

Avon-joki (Avon) || Avonmouthin laiturilta Wharf Pointiin Nethamin padolle saakka kulkevan linjan sisäpuolella

2 LUKU

Vyöhyke 3

Belgian kuningaskunta

Merellinen Schelde (Antwerpenin avoimesta ankkuripaikasta alavirtaan)

Bulgarian tasavalta

Tonava: 845,650 joki-km – 374,100 joki-km

Tšekin tasavalta

Labe (Elbe): Ústí nad Labem-Střekovin sulusta Lovosicen sulkuun

Patojärvet: Baška, Brněnská (Kníničky), Horka (Stráž pod Ralskem), Hracholusky, Jesenice, Nechranice, Olešná, Orlík, Pastviny, Plumov, Rozkoš, Seč, Skalka, Slapy, Těrlicko, Žermanice

Máchovo-järvi

Velké Žernosekyn vesialue

Järvet: Oleksovice, Svět, Velké Dářko

Soranottopaikkoihin syntyneet järvet: Dolní Benešov, Ostrožná Nová Ves ja Tovačov

Saksan liittotasavalta

Tonava || Kelheimista (2414,72 km) Saksan ja Itävallan rajalle Jochensteiniin

Rein, mukaan lukien Lampertheimer Altrhein (km:stä 4,75 Rijniin), Altrhein Stockstadt-Erfelden (km:stä 9,80 Rijniin) || Saksan ja Sveitsin rajalta Saksan ja Alankomaiden rajalle

Elbe (Norderelbe), mukaan lukien Süderelbe ja Köhlbrand || Elbe-Seiten-kanavan suulta Hampurin sataman alarajalle

Müritz ||

Ranskan tasavalta

Adour Bec du Gavesta merelle

Aulne Châteaulinista joen ja meren rajalinjalle, jota määrittää Passage de Rosnoën

Blavet Pontivysta Pont du Bonhommeen

Calais'n kanava

Charente Tonnay-Charentessa sijatsevalta sillalta joen ja meren rajalinjalle, joka kulkee vasemmalla rannalla olevan alavirran puoleisen merkkivalon keskikohdasta Fort de la Pointen keskikohtaan

Dordogne yhtymäkohdasta Lidoiren kanssa Bec d'Ambsiin

Garonne Castet en Dorthessa sijaitsevalta sillalta Bec d'Ambsiin

Gironde Bec d'Ambsista kilometripisteessä 48,50 sijaitsevalle poikittaislinjalle, joka kulkee Ile de Patiras'n alakärjen kautta

Hérault Bessanin satamasta merelle vuorovesitasanteen ylärajaan asti

Isle yhtymäkohdasta Dronnen kanssa yhtymäkohtaan Dordognen kanssa

Loire yhtymäkohdasta Mainen kanssa Cordemais'hen (kilometripiste 25);

Marne Bonneuil'n sillalta (kilometripiste 169 bis 900) ja St Maurin sululta yhtymäkohtaan Seinen kanssa

Rein

Nive Ustaritzissa sijaitsevalta Haïtzen padolta yhtymäkohtaan Adourin kanssa

Oise Janvillen sululta yhtymäkohtaan Seinen kanssa

Orb Sérignanista merelle vuorovesitasanteen ylärajaan asti

Rhône Sveitsin rajalta merelle Petit Rhônea lukuun ottamatta

Saône Chalon‑sur‑Saônessa sijaitsevalta Pont de Bourgogne ‑sillalta yhtymäkohtaan Rhônen kanssa

Seine Nogent‑sur‑Seinessä sijaitsevalta sululta Tancarvillen kanavan alkuun

Sèvre Niortaise Maransin sululta joen ja meren rajalinjalle, joka lähtee kohtisuoraan joen suulla sijaitsevan vartiotuvan kohdalta

Somme Abbevillessa sijaitsevan Pont de la Portelette -sillan alapuolelta Noyelles'n ja Saint-Valéry-sur-Sommen väliselle rautatiesillalle

Vilaine Redonista (kilometripiste 89,345) Arzalin padolle

Amance-järvi

Annecy-järvi

Biscarosse-järvi

Bourget-järvi

Carcans-järvi

Cazaux-järvi

Der-Chantecoq-järvi

Guerlédan-järvi

Hourtin-järvi

Lacanau-järvi

Orient-järvi

Pareloup-järvi

Parentis-järvi

Sanguinet-järvi

Serre-Ponon-järvi

Temple-järvi

Unkarin tasavalta

Tonava: 1812 joki-km – 1433 joki-km

Tonava Moson: 14 joki-km – 0 joki-km

Tonava Szentendre: 32 joki-km – 0 joki-km

Tonava Ráckeve: 58 joki-km – 0 joki-km

Tisza-joki: 685 joki-km – 160 joki-km

Dráva-joki: 198 joki-km – 70 joki-km

Bodrog-joki: 51 joki-km – 0 joki-km

Kettős Körös -joki: 23 joki-km – 0 joki-km

Hármas Körös -joki: 91 joki-km – 0 joki-km

Sió-kanava: 23 joki-km – 0 joki-km

Velence-järvi

Fertő-järvi

Alankomaiden kuningaskunta

Rein

Sneekermeer, Koevordermeer, Heegermeer, Fluessen, Slotermeer, Tjeukemeer, Beulakkerwijde, Belterwijde, Ramsdiep, Ketelmeer, Zwartemeer, Veluwemeer, Eemmeer, Alkmaardermeer, Gouwzee, Buiten Ij, Afgesloten Ij, Noordzeekanaal, Ijmuidenin satama, Rotterdamin satama-alue, Nieuwe Maas, Noord, Oude Maas, Beneden Merwede, Nieuwe Merwede, Dordische Kil, Boven Merwede, Waal, Bijlandschin kanava, Boven Rijn, Pannersdenschin kanava, Geldersche Ijssel, Neder Rijn, Lek, Amsterdam-Rein-kanava, Veerse Meer, Schelde-Rein-kanava Volkerakin suulle asti, Amer, Bergsche Maas, Maas Venlon alapuolella, Gooimeer, Europort, Calandkanaal (Benelux-satamasta itään), Hartelkanaal

Itävallan tasavalta

Tonava: Saksan rajalta Slovakian rajalle

Inn: suulta Passau-Inglingin voimalaitokselle

Traun: suulta km:lle 1,8

Enns: suulta km:lle 2,7

March: suulta km:lle 6

Puolan tasavalta

– Biebrza-joki Augustowski-kanavan suulta Narew-joen suulle

– Brda-joki Bydgoski-kanavan yhtymäkohdasta Bydgoszczissa Veiksel-joen suulle

– Bug-joki Muchawiec-joen suulta Narew-joen suulle

– Dąbie-järvi sisäisen merivesialueen rajalle

– Augustowski-kanava Biebrza-joen yhtymäkohdasta valtion rajalle ja kyseisen kanavan varrella olevat järvet

– Bartnicki-kanava Ruda Woda -järveltä Bartężek-järvelle sekä Bartężek-järvi

– Bydgoski-kanava

– Elbląski-kanava Druzno-järveltä Jeziorak-järvelle ja Szeląg Wielki -järvi, mukaan luettuina nämä järvet ja kanavan varrella olevat järvet, sekä sivureitti Zalewon suuntaan Jeziorak-järveltä Ewingi-järvelle, järvet mukaan luettuina

– Gliwicki-kanava ja Kędzierzyński-kanava

– Jagielloński-kanava Elbląg-joen yhtymäkohdasta Nogat-joelle

– Łączański-kanava

– Śleśiński-kanava ja kanavan varrella sijaitsevat järvet sekä Gopło-järvi

– Żerański-kanava

– Martwa Veiksel -joki Veiksel-joelta Przegalinassa sisäisen merivesialueen rajalle

– Narew-joki Biebrza-joen suulta Veiksel-joen suulle sekä Zegrzyński-järvi

– Nogat-joki Veiksel-joelta Veikselinlahden suulle

– Noteć-joki (ylempi) Gopło-järveltä Górnonotecki-kanavan yhtymäkohtaan ja Górnonotecki-kanava ja Noteć-joki (alempi) Bydgoski-kanavan yhtymäkohdasta Warta-joen suulle

– Oder-joki Racibórzin kaupungista Oder-joen itäisen osan yhtymäkohtaan, joka muuttuu Regalica-joeksi Klucz-Ustowon kanavasta, ja kyseinen joki ja sen sivuhaarat Dąbie-järvelle sekä Oder-joen sivureitti Opatowicen sululta Wrocławin kaupungin sululle

– Oder-joen läntinen osa Widuchowan padolta (704,1 km Oder-jokea) sisäisen merivesialueen rajalle ja sivuhaarat sekä Klucz-Ustowo -kanava, joka yhdistää Oder-joen itäisen osan Oder-joen läntiseen osaan

– Parnica-joki ja Parnicki-kanava Oder-joen läntisestä osasta sisäisen merivesialueen rajalle

– Pisa-joki Roś-järveltä Narew-joen suulle

– Szkarpawa-joki Veiksel-joelta Veikselinlahden suulle

– Warta-joki Ślesiński-järveltä Oder-joen suulle

– Masurian järvialueen järjestelmä, joka käsittää jokien ja kanavien yhdistämät sisävedet, jotka muodostavat pääväylän Roś-järveltä (tämä mukaan luettuna) Piszissä Węgorzewski-kanavalle (kanava mukaan luettuna) Węgorzewossa, sekä seuraavat järvet: Seksty, Mikołajskie, Tałty, Tałtowisko, Kotek, Szymon, Szymoneckie, Jagodne, Boczne, Tajty, Kisajno, Dargin, Łabap, Kirsajty ja Święcajty, sekä Giżycki-kanava ja Niegociński-kanava sekä Piękna Góran kanava, sekä Ryńskie-järven sivureitti (tämä mukaan luettuna) Rynissa Nidzkie-järvelle (3 kilometriin asti, joka toimii Nidzkie-järven altaan rajana), sekä seuraavat järvet: Bełdany, Guzianka Mała ja Guzianka Wielka

– Veiksel-joki Przemsza-joen suulta Łączański-kanavan yhtymäkohtaan ja kyseiseltä kanavalta Skawinassa Veiksel-joen suulle Gdańskinlahteen, lukuun ottamatta Włocławski-allasta

Romania

Tonava: Serbian ja Romanian väliseltä rajalta (1075 km) Mustallemerelle Sulinaan johtavan haaran kohdassa.

Tonava–Mustameri-kanava (pituus 64,410 kilometriä: Tonavan yhtymäkohdasta, joka sijaitsee 299,300 kilometriä Tonavaa pitkin Cernavodăssa (vastaavasti 64,410 km kanavaa pitkin), Constanta-Sud Agigea satamaan (kanavan 0-kohta).

Poarta Albă–Midia Năvodari -kanava (pituus 34,600 km): Tonava–Mustameri-kanavan yhtymäkohdasta 29,410 kilometrin kohdalla Poarta Albăssa (vastaavasti 27,500 kilometriä kanavaa pitkin) Midian satamaan (kanavan 0-kohta)

Slovakian tasavalta

Tonava: Devínistä (1880,26 joki-km) Slovakian ja Unkarin väliselle rajalle

Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta

SKOTLANTI ||

Leith (Edinburgh) || Aallonmurtajien sisäpuolella

Glasgow || Strathclyde Loch

Crinanin kanava || Crinanista Ardrishaigiin

Caledonian Canal -kanava || Kanavaosuudet

POHJOIS-IRLANTI ||

Lagan-joki || Laganin padolta Stranmillisiin

ITÄ-ENGLANTI ||

Wear-joki (vuorovedestä riippumaton) || Durhamin vanhalta rautatiesillalta Durhamin Prebends-sillalle

Tees-joki || Teesin padolta ylävirtaan

Grimsbyn satama-allas || Sulkujen sisällä

Imminghamin satama-allas || Sulkujen sisällä

Hullin satama-alue || Sulkujen sisällä

Bostonin satama-allas || Sulkuporttien sisällä

Aire-Calder-kanava || Goolen satama-alueelta Leedsiin; Leeds-Liverpool-kanavan yhtymäkohtaan; Bank Dolen yhtymäkohdasta Selbyyn (Ouse-joen sululle); Castlefordin yhtymäkohdasta Wakefieldiin (Fallingin sululle)

Ancholme-joki || Ferribyn sululta Briggiin

Calder-Hebble-kanava || Wakefieldistä (Fallingin sululta) Broadcutin ylimmälle sululle

Foss-joki || Ouse-joen yhtymäkohdasta (Blue Bridge) Monkin sillalle

Fossdyke-kanava || Trent-joen yhtymäkohdasta Brayford Pooliin

Goolen satama-allas || Sulkuporttien sisällä

Hornsea Mere || Koko kanava

Hull-joki || Struncheon Hillin sululta Beverley Beckiin

Market Weighton -kanava || Humber-joen sululta Sod Houses -sululle

New Junction -kanava || Koko kanava

Ouse-joki || Naburnin sululta Nun Monktoniin

Sheffield-South Yorkshire -kanava || Keadbyn sululta Tinsleyn sululle

Trent-joki || Cromwellin sululta Shardlow'hun

Witham-joki || Bostonin sululta Brayford Pooliin (Lincoln)

WALES JA LÄNSI-ENGLANTI ||

Severn-joki || Llanthonyn ja Maisemoren padoista ylävirtaan

Wye-joki || Monmouthista ylävirtaan

Cardiff || Roath Park -järvi

Port Talbot || Suljettujen satama-altaiden sisällä

Swansea || Suljettujen satama-altaiden sisällä

Dee-joki || Barrelwell Hillin vedenottopaikalta ylävirtaan

Mersey-joki || Satama-altaat (Seaforth-satama-allasta lukuun ottamatta)

Lune-joki || Glassonin satama-altaasta ylävirtaan

Avon-joki (Midland) || Tewkesburyn sululta Eveshamiin

Gloucester || Gloucesterin satama-altailta Gloucester-Sharpness -kanavalle

Hollingworth-järvi || Koko järvi

Manchesterin laivakanava || Koko kanava ja Salfordin satama-altaat, Irwell-joki mukaan luettuna

Pickmere-järvi || Koko järvi

Tawe-joki || Suojapadon/venesataman ja Morfan yleisurheilustadionin välillä

Rudyard-järvi || Koko järvi

Weaver-joki || Northwichistä alavirtaan

ETELÄ-ENGLANTI ||

Nene-joki || Wisbech Cut ja Nene-joki Dog-in-a-Doubletin sululle

Great Ouse -joki || Kings Lynn Cut ja Great Ouse -joki West Lynnin maantiesillasta alavirtaan

Yarmouth || Yare-joen suisto sataman sisääntuloväylän pohjois- ja etelälaiturin päät yhdistävän linjan sisäpuolella, Breydon Water mukaan luettuna

Lowestoft || Lowestoftin satama Mutfordin sulusta alavirtaan sataman sisääntuloväylän uloimmat laiturit yhdistävälle linjalle

Alde- ja Ore-joet || Ore-joen suulta ylävirtaan Westrow Pointiin saakka

Deben-joki || Deben-joen suulta ylävirtaan Felixstowen lautalle saakka

Orwell-joki ja Stour-joki || Orwell-joella Fagbury Pointin ja Shotley Pointin väliseltä linjalta Ipswichin satama-altaalle; Stour-joella Erwarton Nessin kautta pohjoisesta etelään kulkevalta linjalta Manningtreehen

Chelmer-Blackwater-kanava || Beeleighin sululta itään

Thames ja sen sivujoet || Thames Teddingtonin sululta ylävirtaan Oxfordiin saakka

Adur-joki ja Southwickin kanava || Adur-joki Tarmacin satamalaiturin länsipäästä ylävirtaan ja Southwickin kanavan sisäpuolella

Arun-joki || Arun-joki Littlehamptonin venesatamasta ylävirtaan

Ouse-joki (Sussex), Newhaven || Ouse-joki pohjoisen satamalaiturin pohjoispäästä ylävirtaan

Bewl Water || Koko järvi

Grafham Water || Koko järvi

Rutland Water || Koko järvi

Thorpe Park -järvi || Koko järvi

Chichester || Cobnor Pointin ja Chalkdock Pointin yhdistävältä linjalta itään

Christchurch || Christchurchin sataman sisällä, ei kuitenkaan The Run

Exeterin kanava || Koko kanava

Avon-joki (Avon) || Bristolin kaupungin satama-alue Nethamin padolta Pulteneyn padolle

3 LUKU

Vyöhyke 4

Belgian kuningaskunta

Koko Belgian verkko, lukuun ottamatta vyöhykkeen 3 vesiväyliä

Tšekin tasavalta

Kaikki muut vesiväylät, joita ei ole lueteltu vyöhykkeissä 1, 2 ja 3

Saksan liittotasavalta

Kaikki sisävesiväylät, joita ei ole lueteltu vyöhykkeissä 1, 2 ja 3

Ranskan tasavalta

Kaikki muut sisävesiväylät

Italian tasavalta

Kaikki purjehduskelpoiset kansalliset vesitiet.

Liettuan tasavalta

Koko Liettuan verkko

Luxemburgin suurherttuakunta

Mosel

Unkarin tasavalta

Kaikki muut vesiväylät, joita ei ole lueteltu vyöhykkeissä 2 ja 3

Alankomaiden kuningaskunta

Kaikki muut joet, kanavat ja sisämaan merialueet, joita ei ole lueteltu vyöhykkeissä 1, 2 ja 3

Itävallan tasavalta

Thaya: Bernhardsthaliin asti

March: Km:stä 6 ylävirtaan

Puolan tasavalta

Kaikki muut vesiväylät, joita ei ole lueteltu vyöhykkeissä 1, 2 ja 3

Romania

Kaikki muut vesiväylät, joita ei ole lueteltu vyöhykkeessä 3

Slovakian tasavalta

Kaikki muut vesiväylät, joita ei ole lueteltu vyöhykkeessä 3

Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta

SKOTLANTI ||

Ratho-Linlithgow Union Canal -kanava || Koko kanava

Glasgow || Forth-Clyde -kanava Monklandin kanava – Faskinen ja Drumpellierin osuudet Hogganfield Loch

ITÄ-ENGLANTI ||

Ancholme-joki || Briggistä Harram Hillin sululle

Calder-Hebble-kanava || Broadcutin ylimmältä sululta Sowerbyn sillalle

Chesterfieldin kanava || West Stockwithistä Worksopiin

Cromfordin kanava || Koko kanava

Derwent-joki || Ouse-joen yhtymäkohdasta Stamfordin sillalle

Driffieldin kanava || Struncheon Hillin sululta Great Driffieldiin

Erewashin kanava || Trentin sululta Langley Millin sululle

Huddersfieldin kanava || Calderin ja Hebblen yhtymäkohdasta Coopersin sillalta Huddersfieldin kanavan kapeikkoon Huddersfieldiin Ashton-under-Lynen ja Huddersfieldin välillä

Leeds-Liverpool-kanava || Leedsin jokisululta Skiptonin satamalaiturille

Light Water Valley -järvi || Koko järvi

Mere, Scarborough || Koko järvi

Ouse-joki || Nun Monkton Poolista ylävirtaan

Pocklingtonin kanava || Derwent-joen yhtymäkohdasta Melbournen altaalle

Sheffield-South Yorkshire -kanava || Tinsleyn sululta Sheffieldiin

Soar-joki || Trentin yhtymäkohdasta Lougborough'hun

Trent-Mersey-kanava || Shardlow'sta Dellow Lanen sululle

Ure-joki ja Riponin kanava || Ouse-joen yhtymäkohdasta Riponin kanavalle (Riponin allas)

Ashtonin kanava || Koko kanava

WALES JA LÄNSI-ENGLANTI ||

Avon-joki (Midland) || Eveshamista ylävirtaan

Birminghamin kanava || Koko kanava

Birmingham-Fazeley-kanava || Koko kanava

Coventryn kanava || Koko kanava

Grand Union Canal -kanava (Naptonin yhtymäkohdasta Birminghamiin ja Fazeleyhin) || Koko kanavan osuus

Kennet-Avon-kanava (Bathista Newburyyn) || Koko kanavan osuus

Lancasterin kanava || Koko kanava

Leeds-Liverpool-kanava || Koko kanava

Llangollenin kanava || Koko kanava

Caldonin kanava || Koko kanava

Peak Forest -kanava || Koko kanava

Macclesfieldin kanava || Koko kanava

Monmouthshire-Brecon -kanava || Koko kanava

Montgomeryn kanava || Koko kanava

Rochdalen kanava || Koko kanava

Swansean kanava || Koko kanava

Neath-Tennant-kanava || Koko kanava

Shropshire Union Canal -kanava || Koko kanava

Staffordshire-Worcester -kanava || Koko kanava

Stratford-upon-Avonin kanava || Koko kanava

Trent-joki || Koko joki

Trent-Mersey-kanava || Koko kanava

Weaver-joki || Northwichistä ylävirtaan

Worcester-Birmingham -kanava || Koko kanava

ETELÄ-ENGLANTI ||

Nene-joki || Dog-in-a-Doubletin sululta ylävirtaan

Great Ouse -joki || Kings Lynn West Lynnin maantiesillalta ylävirtaan; Great Ouse -joki ja kaikki siihen liittyvät Fenlandin vesitiet, mukaan luettuina Cam-joki ja Middle Level Navigation -kanavaverkko

Norfolk and Suffolk Broads -alueen vesitiet || Kaikki liikennöitävät, vuorovedelle alttiit tai siitä riippumattomat joet, järvet, kanavat ja vesitiet Norfolk and Suffolk Broads -alueella, mukaan luettuina Oulton Broad, Waveney-, Yare-, Bure-, Ant- ja Thurne-joet lukuun ottamatta Yarmouthia ja Lowestoftia, jotka on mainittu erikseen

Blyth-joki || Blyth-joki suulta Blythburghiin

Alde- ja Ore-joet || Alde-joella Westrow Pointista ylävirtaan

Deben-joki || Deben-joki Felixstowen lautalta ylävirtaan

Orwell-joki ja Stour-joki || Kaikki Stour-joen vesitiet Manningtreestä ylävirtaan

Chelmer-Blackwater-kanava || Beeleighin sululta länteen

Thames ja sen sivujoet || Stort-joki ja Lee-joki Bow Creekistä ylävirtaan. Grand Union Canal -kanava Brentfordin sululta ylävirtaan ja Regents-kanava Limehousen altaalta ylävirtaan sekä kaikki niihin liittyvät kanavat; Wey-joki Thamesin sululta ylävirtaan; Kennet-Avon -kanava; Thames Oxfordista ylävirtaan. Oxfordin kanava

Medway-joki ja Swale || Medway-joki Allingtonin sululta ylävirtaan

Stour-joki (Kent) || Stour-joki Flagstaff Reachin maihinnousupaikalta ylävirtaan

Doverin satama || Koko satama

Rother-joki || Rother-joki ja Royal Military Canal -kanava Scotsin sulkuporteilta ylävirtaan ja Brede-joki sen suulla olevalta sululta ylävirtaan

Brighton || Brightonin sisempi venesatama sululta ylävirtaan

Wickstead Park -järvi || Koko järvi

Kennet-Avon-kanava || Koko kanava

Grand Union Canal -kanava || Koko kanava

Avon-joki (Avon) || Pulteneyn padolta ylävirtaan

Bridgewaterin kanava || Koko kanava

LIITE II

VYÖHYKKEIDEN 1, 2, 3 JA 4 SISÄVESIVÄYLILLÄ LIIKENNÖIVIEN VESIKULKUNEUVOJEN TEKNISET VÄHIMMÄISVAATIMUKSET

SISÄLLYSLUETTELO I OSA

1 LUKU

YLEISTÄ

1.01 artikla – Määritelmät

2 LUKU

MENETTELY

2.01 artikla – Tarkastuselimet

2.02 artikla – Tarkastuspyyntö

2.03 artikla – Vesikulkuneuvon esittäminen tarkastukseen

2.04 artikla – (ei tekstiä)

2.05 artikla – Väliaikainen unionin sisävesialustodistus

2.06 artikla – (ei tekstiä)

2.07 artikla – Unionin sisävesialustodistuksen merkinnät ja muutokset

2.08 artikla – (ei tekstiä)

2.09 artikla – Määräaikaistarkastus

2.10 artikla – Vapaaehtoinen tarkastus

2.11 artikla – (ei tekstiä)

2.12 artikla – (ei tekstiä)

2.13 artikla – (ei tekstiä)

2.14 artikla – (ei tekstiä)

2.15 artikla – Kustannukset

2.16 artikla – Tiedotus

2.17 artikla – Unionin sisävesialustodistusten rekisteri

2.18 artikla – Aluksen yksilöllinen eurooppalainen tunnistenumero

2.19 artikla – (ei tekstiä)

2.20 artikla – Ilmoitukset

II OSA

3 LUKU

LAIVANRAKENNUSTA KOSKEVAT VAATIMUKSET

3.01 artikla – Perussääntö

3.02 artikla – Lujuus ja vakavuus

3.03 artikla – Runko

3.04 artikla – Konehuoneet, kattilahuoneet ja polttoainevarastot

4 LUKU

TURVALLISUUSVÄLI, VARALAITA JA SYVÄYSMERKIT

4.01 artikla – Turvallisuusväli

4.02 artikla – Varalaita

4.03 artikla – Varalaidan vähimmäismitta

4.04 artikla – Syväysmerkit

4.05 artikla – Niiden alusten sallittu enimmäissyväys, joiden lastiruumia ei ole aina suljettu siten, että ne olisivat roiskevedenpitävät ja säänkestävät

4.06 artikla – Syväysasteikot

5 LUKU

OHJATTAVUUS

5.01 artikla – Yleistä

5.02 artikla – Koeajot

5.03 artikla – Koeajoalue

5.04 artikla – Alusten ja kytkyeiden lastimäärä koeajon aikana

5.05 artikla – Aluksen laitteiden käyttö koeajon aikana

5.06 artikla – Säädetty nopeus (eteenpäin ajettaessa)

5.07 artikla – Pysäytysominaisuudet

5.08 artikla – Peräytysominaisuudet

5.09 artikla – Suunnanmuutosominaisuudet

5.10 artikla – Kääntymisominaisuudet

6 LUKU

OHJAUSLAITTEISTO

6.01 artikla – Yleistä

6.02 artikla – Ohjauslaitteen käyttöyksiköt

6.03 artikla – Ohjauslaitteen hydraulinen käyttöyksikkö

6.04 artikla – Voimanlähde

6.05 artikla – Manuaalinen käyttöyksikkö

6.06 artikla – Säätösiipipotkuri-, vesisuihku-, sykloidipotkuri- ja keulapotkurilaitteet

6.07 artikla – Osoittimet ja valvontalaitteet

6.08 artikla – Kääntymisnopeuden säätimet

6.09 artikla – Hyväksymistarkastus

7 LUKU

OHJAUSHYTTI

7.01 artikla – Yleistä

7.02 artikla – Esteetön näkyvyys

7.03 artikla – Hallinta-, osoitin- ja valvontalaitteita koskevat yleiset vaatimukset

7.04 artikla – Päämoottorien ja ohjauslaitteiston hallinta-, osoitin- ja valvontalaitteita koskevat erityiset vaatimukset

7.05 artikla – Kulkuvalot, merkkivalot ja äänimerkit

7.06 artikla – Tutkalaitteet ja kääntymisnopeuden osoittimet

7.07 artikla – Radiopuhelinlaitteisto aluksissa, joiden ohjaushytti on suunniteltu yhden henkilön suorittamaa tutkaohjausta varten

7.08 artikla – Aluksen sisäiset yhteydenpitolaitteet

7.09 artikla – Hälytysjärjestelmä

7.10 artikla – Lämmitys ja ilmanvaihto

7.11 artikla – Peräankkurin käyttölaitteet

7.12 artikla – Ohjaushytin korkeuden säätö

7.13 artikla – Unionin sisävesialustodistuksen merkintä aluksista, joiden ohjaushytti on suunniteltu yhden henkilön suorittamaa tutkaohjausta varten

8 LUKU

KONEENRAKENNUSTA KOSKEVAT VAATIMUKSET

8.01 artikla – Yleistä

8.02 artikla – Turvalaitteisto

8.03 artikla – Käyttövoimayksikkö

8.04 artikla – Pakojärjestelmä

8.05 artikla – Polttoainesäiliöt, -putket ja muut varusteet

8.06 artikla – Voiteluöljyn, putkien ja muiden varusteiden säilytys

8.07 artikla – Voimansiirtojärjestelmissä, hallinta- ja käynnistysjärjestelmissä sekä lämmitysjärjestelmissä käytetyn öljyn, putkien ja muiden varusteiden säilytys

8.08 artikla – Tyhjennyslaitteet

8.09 artikla – Öljypitoisen veden ja jäteöljyn säilytys

8.10 artikla – Alusten melutaso

8 a LUKU

DIESELMOOTTOREIDEN KAASU- JA HIUKKASMAISTEN EPÄPUHTAUKSIEN PÄÄSTÖT

8 a.01 artikla – Määritelmät

8 a.02 artikla – Yleiset säännökset

8 a.03 artikla – Tunnustetut tyyppihyväksynnät

8 a.04 artikla – Asennustesti, väli- ja erikoistesti

8 a.05 artikla – Tekniset tutkimuslaitokset

9 LUKU

SÄHKÖLAITTEET

9.01 artikla – Yleistä

9.02 artikla – Virransyöttöjärjestelmät

9.03 artikla – Kosketussuoja sekä suojaus vieraiden esineiden ja veden sisääntunkeutumiselta

9.04 artikla – Räjähdyssuoja

9.05 artikla – Suojamaadoitus

9.06 artikla – Sallitut enimmäisjännitteet

9.07 artikla – Jakelujärjestelmät

9.08 artikla – Maihinliitäntä ja liitäntä muihin ulkoisiin verkkoihin

9.09 artikla – Virransyöttö muihin vesikulkuneuvoihin

9.10 artikla – Generaattorit ja moottorit

9.11 artikla – Akut

9.12 artikla – Kytkinlaitteistot

9.13 artikla – Hätäkatkaisimet

9.14 artikla – Asennustarvikkeet

9.15 artikla – Johdot

9.16 artikla – Valaistuslaitteet

9.17 artikla – Kulkuvalot

9.18 artikla – (ei tekstiä)

9.19 artikla – Mekaanisten laitteiden hälytys- ja turvajärjestelmät

9.20 artikla – Elektroniset laitteet

9.21 artikla – Sähkömagneettinen yhteensopivuus

10 LUKU

VARUSTEET

10.01 artikla – Ankkurilaitteet

10.02 artikla – Muut varusteet

10.03 artikla – Käsisammuttimet

10.03 a artikla – Asuintilojen, ohjaushyttien ja matkustajatilojen suojelemiseksi asennetut kiinteät palonsammutusjärjestelmät

10.03 b artikla – Konehuoneiden, kattilahuoneiden ja pumppuhuoneiden suojelemiseksi asennetut kiinteät palonsammutusjärjestelmät

10.03 c artikla – (ei tekstiä)

10.04 artikla – Laivaveneet

10.05 artikla – Pelastusrenkaat ja pelastusliivit

11 LUKU

TYÖTILOJEN TURVALLISUUS

11.01 artikla – Yleistä

11.02 artikla – Kaatumis- ja putoamissuojaus

11.03 artikla – Työtilojen mitat

11.04 artikla – Sivukannet

11.05 artikla – Pääsy työtiloihin

11.06 artikla – Uloskäynnit ja varauloskäynnit

11.07 artikla – Portaat, tikkaat ja vastaavat välineet

11.08 artikla – Sisätilat

11.09 artikla – Melu- ja tärinäsuojaus

11.10 artikla – Luukkujen kannet

11.11 artikla – Vintturit

11.12 artikla – Nosturit

11.13 artikla – Syttyvien nesteiden säilytys

12 LUKU

ASUINTILAT

12.01 artikla – Yleistä

12.02 artikla – Erityiset suunnitteluvaatimukset

12.03 artikla – Saniteettitilat

12.04 artikla – Keittiöt

12.05 artikla – Juomavesi

12.06 artikla – Lämmitys ja ilmanvaihto

12.07 artikla – Asuintilojen muut varusteet

13 LUKU

POLTTOAINEELLA TOIMIVAT LÄMMITYS-, RUOANLAITTO- JA JÄÄHDYTYSLAITTEET

13.01 artikla – Yleistä

13.02 artikla – Nestemäisten polttoaineiden käyttö, öljylaitteet

13.03 artikla – Höyrystyspolttimella varustetut öljylämmitysuunit ja sumutuspolttimella varustetut öljylämmityslaitteet

13.04 artikla – Höyrystyspolttimella varustetut öljylämmitysuunit

13.05 artikla – Sumutuspolttimella varustetut öljylämmityslaitteet

13.06 artikla – Ilmalämmityslaitteet

13.07 artikla – Kiinteällä polttoaineella toimiva lämmitys

14 LUKU

TALOUSKÄYTTÖÖN TARKOITETUT NESTEKAASULAITTEISTOT

14.01 artikla – Yleistä

14.02 artikla – Laitteistot

14.03 artikla – Säiliöt

14.04 artikla – Syöttöyksiköiden sijoitus ja järjestäminen

14.05 artikla – Varasäiliöt ja tyhjät säiliöt

14.06 artikla – Paineensäätimet

14.07 artikla – Paineet

14.08 artikla – Putket ja letkut

14.09 artikla – Jakelujärjestelmä

14.10 artikla – Kaasulla toimivat laitteet ja niiden asennus

14.11 artikla – Ilmanvaihto ja palamiskaasujen poisto

14.12 artikla – Käyttö- ja turvallisuusvaatimukset

14.13 artikla – Hyväksymistarkastus

14.14 artikla – Koeolosuhteet

14.15 artikla – Todistus

14 a LUKU

MATKUSTAJA-ALUSTEN JÄTEVEDEN KÄSITTELYLAITTEISTOT

14 a.01 artikla – Määritelmät

14 a.02 artikla – Yleiset säännökset

14 a.03 artikla – Tyyppihyväksyntähakemus

14 a.04 artikla – Tyyppihyväksyntämenettely

14 a.05 artikla – Tyyppihyväksynnän muuttaminen

14 a.06 artikla – Vaatimustenmukaisuus

14 a.07 artikla – Vastaavien hyväksyntöjen hyväksyminen

14 a.08 artikla – Sarjanumeroiden tarkastaminen

14 a.09 artikla – Tuotannon vaatimustenmukaisuus

14 a.10 artikla – Tyyppihyväksytyn aluksen jäteveden käsittelylaitteiston vaatimustenvastaisuus

14 a.11 artikla – Satunnaisnäytteiden mittaus/Erikoistesti

14 a.12 artikla – Toimivaltaiset viranomaiset ja tekniset yksiköt

15 LUKU

MATKUSTAJA-ALUKSIA KOSKEVAT ERITYISVAATIMUKSET

15.01 artikla – Yleiset säännökset

15.02 artikla – Alusten rungot

15.03 artikla – Vakavuus

15.04 artikla – Turvallisuusväli ja varalaita

15.05 artikla – Suurin sallittu matkustajamäärä

15.06 artikla – Matkustajatilat

15.07 artikla – Käyttövoimajärjestelmä

15.08 artikla – Turvalaitteet

15.09 artikla – Hengenpelastusvälineet

15.10 artikla – Sähkölaitteet

15.11 artikla – Paloturvallisuus

15.12 artikla – Palontorjunta

15.13 artikla – Turvallisuusjärjestelyt

15.14 artikla – Jätevesien keruu ja hävittäminen

15.15 artikla – Tiettyjä matkustaja-aluksia koskevat poikkeukset

15 a LUKU

MATKUSTAJAPURJEALUKSIA KOSKEVAT ERITYISVAATIMUKSET

15 a.01 artikla – II osan soveltaminen

15 a.02 artikla – Tiettyjä matkustajapurjealuksia koskevat poikkeukset

15 a.03 artikla – Purjealuksia koskevat vakavuusvaatimukset

15 a.04 artikla – Laivanrakennusta koskevat ja mekaaniset vaatimukset

15 a.05 artikla – Takila yleisesti

15 a.06 artikla – Mastot ja puomit yleisesti

15 a.07 artikla – Mastoja koskevat erityissäännökset

15 a.08 artikla – Märssytankoja koskevat erityissäännökset

15 a.09 artikla – Kokkapuita koskevat erityissäännökset

15 a.10 artikla – Halkaisijapuomeja koskevat erityissäännökset

15 a.11 artikla – Isopuomeja koskevat erityissäännökset

15 a.12 artikla – Kahveleita koskevat erityissäännökset

15 a.13 artikla – Seisovaa ja juoksevaa takilaa koskevat yleiset säännökset

15 a.14 artikla – Seisovaa takilaa koskevat erityissäännökset

15 a.15 artikla – Juoksevaa takilaa koskevat erityissäännökset

15 a.16 artikla – Takilan osat ja varusteet

15 a.17 artikla – Purjeet

15 a.18 artikla – Varusteet

15 a.19 artikla – Koestus

16 LUKU

ERITYISVAATIMUKSET VESIKULKUNEUVOILLE, JOTKA ON SUUNNITELTU KYTKETTÄVIKSI TYÖNTÖKYTKYEESEEN, HINATTAVAAN KYTKYEESEEN TAI RINNAKKAISRYHMITELMÄÄN

16.01 artikla – Työntämiseen soveltuvat vesikulkuneuvot

16.02 artikla – Työnnettäviksi soveltuvat vesikulkuneuvot

16.03 artikla – Rinnakkaisryhmitelmien kuljettamiseen soveltuvat vesikulkuneuvot

16.04 artikla – Kytkyeissä kuljetettaviksi soveltuvat vesikulkuneuvot

16.05 artikla – Hinaukseen soveltuvat vesikulkuneuvot

16.06 artikla – Kytkyeiden koeajot

16.07 artikla – Unionin sisävesialustodistuksen merkinnät

17 LUKU

UIVAA KALUSTOA KOSKEVAT ERITYISVAATIMUKSET

17.01 artikla – Yleistä

17.02 artikla – Vapautukset

17.03 artikla – Lisävaatimukset

17.04 artikla – Jäännösturvallisuusväli

17.05 artikla – Jäännösvaralaita

17.06 artikla – Kallistuskoe

17.07 artikla – Vakavuuden osoittaminen

17.08 artikla – Vakavuuden osoittaminen pienennetyllä jäännösvaralaidalla

17.09 artikla – Syväysmerkit ja syväysasteikot

17.10 artikla – Uiva kalusto, jonka vakavuutta ei ole osoitettu

18 LUKU

TYÖALUKSIA KOSKEVAT ERITYISVAATIMUKSET

18.01 artikla – Käyttöedellytykset

18.02 artikla – II osan soveltaminen

18.03 artikla – Poikkeukset

18.04 artikla – Turvallisuusväli ja varalaita

18.05 artikla – Laivaveneet

19 LUKU

HISTORIALLISIA ALUKSIA KOSKEVAT ERITYISVAATIMUKSET (ei tekstiä)

19 a LUKU

KANAVAPROOMUJA KOSKEVAT ERITYISVAATIMUKSET (ei tekstiä)

19 b LUKU

ERITYISVAATIMUKSET VESIKULKUNEUVOILLE, JOTKA LIIKENNÖIVÄT VYÖHYKKEEN 4 VESIVÄYLILLÄ

19 b.01 artikla – 4 luvun soveltaminen

20 LUKU

MERIALUKSIA KOSKEVAT ERITYISVAATIMUKSET (ei tekstiä)

21 LUKU

HUVIALUKSIA KOSKEVAT ERITYISVAATIMUKSET

21.01 artikla – Yleistä

21.02 artikla – II osan soveltaminen

21.03 artikla – (ei tekstiä)

22 LUKU

KONTTIALUSTEN VAKAVUUS

22.01 artikla – Yleistä

22.02 artikla – Irtokontteja kuljettavien alusten vakavuuden osoittamisessa käytettävät raja-arvot ja laskentamenettely

22.03 artikla – Kiinnitettyjä kontteja kuljettavien alusten vakavuuden osoittamisessa käytettävät raja-arvot ja laskentamenettely

22.04 artikla – Vesikulkuneuvon vakavuuden arviointimenettely

22 a LUKU

ERITYISVAATIMUKSET VESIKULKUNEUVOILLE, JOIDEN PITUUS ON YLI 110 M

22 a.01 artikla – I osan soveltaminen

22 a.02 artikla – II osan soveltaminen

22 a.03 artikla – Lujuus

22 a.04 artikla – Kelluvuus ja vakavuus

22 a.05 artikla – Lisävaatimukset

22 a.06 artikla – (ei tekstiä)

22 b LUKU

SUURNOPEUSALUKSIA KOSKEVAT ERITYISVAATIMUKSET

22 b.01 artikla – Yleistä

22 b.02 artikla – I osan soveltaminen

22 b.03 artikla – II osan soveltaminen

22 b.04 artikla – Istuimet ja turvavyöt

22 b.05 artikla – Varalaita

22 b.06 artikla – Kelluvuus, vakavuus ja osastoiminen

22 b.07 artikla – Ohjaushytti

22 b.08 artikla – Lisävarustus

22 b.09 artikla – Suljetut tilat

22 b.10 artikla – Uloskäynnit ja poistumistiet

22 b.11 artikla – Paloturvallisuus ja palonehkäisy

22 b.12 artikla – Siirtymäsäännökset

III OSA

23 LUKU

ALUSTEN VARUSTAMINEN MIEHITYKSEN OSALTA

23.01 artikla – (ei tekstiä)

23.02 artikla – (ei tekstiä)

23.03 artikla – (ei tekstiä)

23.04 artikla – (ei tekstiä)

23.05 artikla – (ei tekstiä)

23.06 artikla – (ei tekstiä)

23.07 artikla – (ei tekstiä)

23.08 artikla – (ei tekstiä)

23.09 artikla – Alusten varusteet

23.10 artikla – (ei tekstiä)

23.11 artikla – (ei tekstiä)

23.12 artikla – (ei tekstiä)

23.13 artikla – (ei tekstiä)

23.14 artikla – (ei tekstiä)

23.15 artikla – (ei tekstiä)

IV OSA

24 LUKU

SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

24.01 artikla – Siirtymäsäännösten soveltaminen jo liikenteessä oleviin vesikulkuneuvoihin

24.02 artikla – Jo liikenteessä olevia vesikulkuneuvoja koskevat poikkeukset

24.03 artikla – Huhtikuun 1 päivänä 1976 tai sitä ennen vesille laskettuja vesikulkuneuvoja koskevat poikkeukset

24.04 artikla – Muut poikkeukset

24.05 artikla – (ei tekstiä)

24.06 artikla – 24.01 artiklan soveltamisalaan kuulumattomia vesikulkuneuvoja koskevat poikkeukset

24.07 artikla – (ei tekstiä)

24.08 artikla – 2.18 artiklaa koskeva siirtymäsäännös

24 a LUKU

SIIRTYMÄSÄÄNNÖKSET VESIKULKUNEUVOILLE, JOTKA EIVÄT LIIKENNÖI VYÖHYKKEEN R VESITEILLÄ

24 a.01 artikla – Siirtymäsäännösten soveltaminen jo liikenteessä oleviin vesikulkuneuvoihin ja aikaisempien unionin sisävesialustodistusten voimassaoloaika

24 a.02 artikla – Jo liikenteessä olevia vesikulkuneuvoja koskevat vapautukset

24 a.03 artikla – Vesikulkuneuvoja, jotka on laskettu vesille ennen 1 päivää tammikuuta 1985, koskevat vapautukset

24 a.04 artikla – (ei tekstiä)

24 a.05 artikla – 2.18 artiklaan sovellettava siirtymäsäännös

LISÄYS I – TURVALLISUUSMERKIT

LISÄYS II – HALLINNOLLISET OHJEET

LISÄYS III – ALUKSEN YKSILÖLLISEN EUROOPPALAISEN TUNNISTENUMERON MALLI

LISÄYS IV – ALUKSEN TUNNISTETIEDOT

LISÄYS V – MOOTTORIN PARAMETRIPÖYTÄKIRJA

LISÄYS VI – ALUKSEN JÄTEVEDEN KÄSITTELYLAITTEISTOT – TÄYDENTÄVÄT SÄÄNNÖKSET JA SERTIFIKAATTIMALLIT

LISÄYS VII – ALUKSEN JÄTEVEDEN KÄSITTELYLAITTEISTOT – TESTIMENETTELY

I OSA

1 LUKU

YLEISTÄ

1.01 artikla Määritelmät

Tässä liitteessä tarkoitetaan:

Vesikulkuneuvotyypit

1.      ”vesikulkuneuvolla” alusta tai uivaa kalustoa;

2.      ”aluksella” sisävesialusta tai merialusta;

3.      ”sisävesialuksella” yksinomaan tai pääasiassa sisävesiväylillä käytettäväksi tarkoitettua alusta;

4.      ”merialuksella” alusta, joka on hyväksytty meriliikenteeseen;

5.      ”moottorialuksella” moottorikäyttöistä rahtialusta tai moottorikäyttöistä säiliöalusta;

6.      ”moottorikäyttöisellä säiliöaluksella” alusta, joka on tarkoitettu kuljettamaan tavaroita kiinteästi sijoitetuissa säiliöissä ja joka on suunniteltu kulkemaan itsenäisesti omalla käyttövoimallaan;

7.      ”moottorikäyttöisellä rahtialuksella” tavaran kuljetuksen tarkoitettua muuta kuin moottorikäyttöistä säiliöalusta, joka on suunniteltu kulkemaan itsenäisesti omalla käyttövoimallaan;

8.      ”kanavaproomulla” sisävesialusta, jonka pituus on enintään 38,5 m ja leveys enintään 5,05 m ja joka liikennöi yleensä Reinin–Rhônen kanavassa;

9.      ”hinaajalla” alusta, joka on erityisesti suunniteltu suorittamaan hinauksia;

10.    ”työntöaluksella” alusta, joka on erityisesti suunniteltu kuljettamaan työntökytkyettä;

11.    ”proomulla” tavaraproomua tai säiliöproomua;

12.    ”säiliöproomulla” alusta, joka on tarkoitettu kuljettamaan tavaroita kiinteästi sijoitetuissa säiliöissä ja joka on suunniteltu hinattavaksi, koska sillä ei ole omaa käyttövoimaa tai sen käyttövoima riittää ainoastaan lyhyisiin siirtoihin;

13.    ”tavaraproomulla” tavaran kuljetukseen tarkoitettua alusta, joka ei ole säiliöproomu ja joka on suunniteltu hinattavaksi, koska sillä ei ole omaa käyttövoimaa tai sen käyttövoima riittää ainoastaan lyhyisiin siirtoihin;

14.    ”työntöproomulla” työnnettävää säiliöproomua, työnnettävää lastiproomua tai proomuemälaivan proomua;

15.    ”työnnettävällä säiliöproomulla” alusta, joka on tarkoitettu kuljettamaan tavaroita kiinteästi sijoitetuissa säiliöissä ja joka on suunniteltu tai erityisesti muutettu työnnettäväksi, koska sillä ei ole omaa käyttövoimaa tai sen käyttövoima riittää ainoastaan lyhyisiin siirtoihin, kun se ei ole osana työntökytkyettä;

16.    ”työnnettävällä lastiproomulla” tavaran kuljetukseen tarkoitettua alusta, joka ei ole työnnettävä säiliöproomu ja joka on suunniteltu tai erityisesti muunnettu työnnettäväksi, koska sillä ei ole omaa käyttövoimaa tai sen käyttövoima riittää ainoastaan lyhyisiin siirtoihin, kun se ei ole osana työntökytkyettä;

17.    ”proomuemälaivan proomulla” työntöproomua, joka on suunniteltu kuljetettavaksi merialuksilla ja kulkemaan sisävesiväylillä;

18.    ”matkustaja-aluksella” päiväristeilyalusta tai risteilyalusta, joka on suunniteltu ja varustettu kuljettamaan yli 12 matkustajaa;

19.    ”matkustajapurjealuksella” matkustaja-alusta, joka on suunniteltu ja varustettu kulkemaan myös purjeiden avulla;

20.    ”päiväristeilyaluksella” matkustaja-alusta, jolla ei ole hyttejä matkustajien yöpymistä varten;

21.    ”risteilyaluksella” matkustaja-alusta, jolla on hyttejä matkustajien yöpymistä varten;

22.    ”suurnopeusaluksella” moottorikäyttöistä vesikulkuneuvoa, jonka nopeus veden pintaan nähden voi olla yli 40 km/h;

23.    ”uivalla kalustolla” uivaa rakennetta, johon on asennettu työkoneita, kuten nostureita, ruoppauskoneita, paalujunttia tai elevaattoreita;

24.    ”työaluksella” alusta, joka rakenteeltaan ja varusteiltaan soveltuu ja on tarkoitettu käytettäväksi työmaalla, mukaan lukien ruoppaajan apuproomut, palko- ja kansiproomut, ponttonit ja kiviaineen sijoittamisessa käytetyt alukset;

25.    ”huvialuksella” urheiluun tai vapaa-aikaan tarkoitettua muuta kuin matkustaja-alusta;

26.    ”laivaveneellä” kuljetukseen, pelastukseen, meripelastukseen ja työtehtäviin käytettävää venettä;

27.    ”uivalla laitoksella” uivaa laitteistoa, jota ei tavallisesti ole tarkoitettu siirrettäväksi, kuten uima-allas, telakka, laituri tai venevaja;

28.    ”uivalla esineellä” lauttaa tai muuta rakennetta, esinettä tai kokonaisuutta, joka kykenee kulkemaan, mutta joka ei ole alus tai uiva kalusto tai laitos;

Vesikulkuneuvoryhmät

29.    ”kytkyeellä” vesikulkuneuvojen kiinteää kytkyettä tai hinauskytkyettä;

30.    ”ryhmitelmällä” kytkyekokoonpanon muotoa;

31.    ”kiinteällä kytkyeellä” työntökytkyettä tai rinnakkaisryhmitelmää;

32.    ”työntökytkyeellä” kiinteää muodostelmaa vesikulkuneuvoja, joista vähintään yksi on kytkyeelle työntövoiman antavan vesikulkuneuvon eli työntöaluksen edessä; kiinteänä pidetään myös kytkyettä, joka muodostuu työntöaluksesta ja työnnettävästä aluksesta siten, että niiden kytkentätapa mahdollistaa ohjatun nivelliikkeen;

33.    ”rinnakkaisryhmitelmällä” muodostelmaa vesikulkuneuvoja, jotka on kytketty kiinteästi rinnakkain ja joista mikään ei ole sijoitettu muodostelmaa kuljettavan vesikulkuneuvon eteen;

34.    ”hinattavalla kytkyeellä” yhden tai useamman vesikulkuneuvon, uivan laitoksen tai uivan laitteiston muodostelmaa, jota hinaa yksi tai useampi omalla käyttövoimalla kulkeva, kytkyeeseen kuuluva vesikulkuneuvo;

Aluksen eri osat

35.    ”pääkonehuoneella” tilaa, johon kuljetuskoneisto on asennettu;

36.    ”konehuoneella” tilaa, johon polttomoottorit on asennettu;

37.    ”kattilahuoneella” tilaa, johon on asennettu polttoainekäyttöinen laitteisto, joka on suunniteltu tuottamaan höyryä tai lämmittämään lämpöenergiaa kuljettavaa nestettä;

38.    ”suljetulla ylärakenteella” yhtenäistä, kiinteää ja vesitiivistä rakennetta, jonka kiinteät seinät on liitetty kanteen pysyvästi ja vesitiiviisti;

39.    ”ohjaushytillä” tilaa, johon kaikki aluksen ohjaamiseen tarvittavat hallinta- ja valvontalaitteet on asennettu;

40.    ”asuintilalla” tilaa, joka on tarkoitettu aluksella yleensä asuville henkilöille ja johon kuuluvat laivan keittiö, muonavarasto, WC:t ja peseytymistilat, pesulatilat, eteiset ja käytävät, mutta ei ohjaushytti;

41.    ”matkustajatilalla” aluksen matkustajille tarkoitettuja alueita ja suljettuja alueita, joita ovat oleskelutilat, toimistot, myymälät, kampaamot, kuivaushuoneet, pesulat, saunat, WC:t, pesuhuoneet, käytävät sekä yhdyskäytävät ja portaat, jotka eivät ole seinien ympäröimiä;

42.    ”valvontakeskuksella” ohjaushyttiä, tilaa, jossa on sähkövirran varalähde tai sen osia, tai tilaa, jossa on jatkuvasti aluksen henkilökuntaa tai miehistön jäseniä, esimerkiksi palovaroituslaitteita ja ovien tai palopeltien kauko-ohjausta varten;

43.    ”porraskuilulla” sisäisen portaikon tai hissin kuilua;

44.    ”oleskelutilalla” asuintilan tai matkustajatilan huonetta. Matkustaja-aluksilla keittiöitä ei lueta oleskelutiloihin;

45.    ”keittiöllä” huonetta, jossa on uuni tai sen kaltainen ruoanvalmistuslaite;

46.    ”varastolla” huonetta, jossa säilytetään syttyviä nesteitä, tai huonetta, jossa on yli neljä neliömetriä säilytystilaa;

47.    ”lastiruumalla” aluksen osaa, joka on rajattu laipioin keulassa ja perässä, joka on luukunkansilla avattava tai suljettava ja joka on suunniteltu pakatun tai irtolastin kuljetukseen tai runkoon kiinteästi kuulumattomien säiliöiden sijoittamiseen;

48.    ”kiinteällä säiliöllä” alukseen kiinnitettyä säiliötä, jonka seininä on joko itse runko tai rungosta erillinen kotelo;

49.    ”työtilalla” aluetta, jolla miehistön jäsenet suorittavat tehtäviään, mukaan lukien laskuportaat, nostopuomit ja laivaveneet;

50.    ”käytävällä” aluetta, joka on tarkoitettu ihmisten ja tavaroiden tavanomaista liikkumista varten;

51.    ”turvallisella alueella” aluetta, jota rajoittaa ulkopuolelta pystysuora pinta, joka kulkee 1/5 BWL:n etäisyydellä rungon suuntaisesti enimmäissyväyksen mukaisesti;

52.    ”kokoontumisalueilla” aluksen alueita, jotka ovat erityisesti suojattuja ja joihin matkustajat kokoontuvat hätätapauksessa;

53.    ”evakuointialueilla” aluksen kokoontumisalueiden osia, joista henkilöiden evakuointi voidaan suorittaa;

Laivateknisiä termejä

54.    ”enimmäissyväystasolla” veden pinnan tasoa, joka vastaa enimmäissyväystä, jossa vesikulkuneuvo saa kulkea;

55.    ”turvallisuusvälillä” etäisyyttä enimmäissyväystason ja samansuuntaisen tason välillä, joka kulkee alimman pisteen kautta, jota ylempänä vesikulkuneuvoa ei pidetä vesitiiviinä;

56.    ”jäännösturvallisuusvälillä” sitä pystysuoraa väliä, joka aluksen kallistuessa jää vedenpinnan ja veden alle joutuvan puolen alimman kohdan väliin, minkä ylittymisen jälkeen alusta ei enää pidetä vesitiiviinä;

57.    ”varalaidalla (f)” etäisyyttä enimmäissyväystason ja samansuuntaisen, parraksen alimman pisteen kautta kulkevan tason, tai jos parrasta ei ole, aluksen laidan yläreunan alimman pisteen kautta kulkevan tason välillä;

58.    ”jäännösvaralaidalla” sitä pystysuoraa väliä, joka aluksen kallistuessa jää vedenpinnan ja kannen yläpinnan väliin veden alle joutuvan puolen alimmassa kohdassa, tai jos kantta ei ole, vedenpinnan ja aluksen kiinteän laidan yläpinnan alimman kohdan väliin;

59.    ”upporajalla” teoreettista rajaa, joka kulkee sivulaidoituksessa vähintään 10 cm laipiokannen alapuolella ja vähintään 10 cm aluksen laidan alimman ei-vesitiiviin pisteen alapuolella. Jos laipiokantta ei ole, käytetään rajaa, joka kulkee vähintään 10 cm sen alimman rajan alapuolella, johon asti ulkolaidoitus on vesitiivis;

60.    ”uppouman tilavuudella (Ñ)” aluksen syrjäyttämän vesimäärän tilavuutta kuutiometreinä;

61.    ”uppoumalla (Δ)” aluksen kokonaispainoa tonneina, lasti mukaan luettuna;

62.    ”täyteläisyyskertoimella (CB)” uppouman tilavuuden suhdetta pituuden (LWL), leveyden (BWL) ja syväyksen (T) tuloon;

63.    ”vesiviivan yläpuolisella lateraalitasolla (AV)” aluksen lateraalitasoa neliömetreinä vesiviivan yläpuolella;

64.    ”laipiokannella” kantta, johon vaaditut vesitiiviit laipiot johtavat ja josta varalaita mitataan;

65.    ”laipiolla” tavallisesti pystysuoraa tietyn korkuista seinää, joka jakaa aluksen osiin ja rajoittuu aluksen pohjaan, laidoitukseen tai toisiin laipioihin;

66.    ”poikittaislaipiolla” aluksen laidasta toiseen ulottuvaa laipiota;

67.    ”seinällä” tavallisesti pystysuoraa tilanjakajaa;

68.    ”väliseinällä” seinää, joka ei ole vesitiivis;

69.    ”pituudella (L)” rungon enimmäispituutta metreinä ilman peräsintä ja kokkapuuta;

70.    ”suurimmalla pituudella (LOA)” vesikulkuneuvon enimmäispituutta metreinä, mukaan lukien kaikki kiinteät laitteet, kuten ohjaus- ja kuljetuslaitteiston osat, mekaaniset ja muut vastaavat laitteet;

71.    ”vesiviivan pituudella (LWL)” enimmäissyväyksellä mitattua rungon pituutta metreinä;

72.    ”leveydellä (B)” laidoituksen ulkoreunaan mitattua rungon enimmäisleveyttä metreinä (ilman siipirattaita, lepuuttajia ja vastaavia);

73.    ”suurimmalla leveydellä (BOA)” vesikulkuneuvon enimmäisleveyttä metreinä, mukaan luettuina kaikki kiinteät laitteet, kuten siipirattaat, lepuuttajat, mekaaniset laitteet ja vastaavat;

74.    ”vesiviivan leveydellä (BWL)” enimmäissyväystasolla laidoituksen ulkoreunasta mitattua rungon leveyttä metreinä;

75.    ”korkeudella (H)” rungon tai kölin alimman pisteen ja kannen alimman, aluksen sivulla olevan pisteen välistä pienintä kohtisuoraa etäisyyttä metreinä;

76.    ”syväyksellä (T)”: rungon alimman pisteen, kun köliä tai muita kiinteitä asennuksia ei oteta huomioon, ja enimmäissyväystason välistä kohtisuoraa etäisyyttä metreinä;

76a.   ”kokonaissyväyksellä (TOA)”: rungon alimman pisteen, mukaan lukien köli tai muut kiinteät asennukset, ja enimmäissyväystason välistä kohtisuoraa etäisyyttä metreinä;

77.    ”keulapystysuoralla” pystysuoraa viivaa keulassa rungon ja enimmäissyväystason leikkauskohdassa;

78.    ”sivukannen vapaalla leveydellä” etäisyyttä pystysuorasta viivasta, joka kulkee sivukannen puolella kehyksen ulkonevimman osan kautta, pystysuoraan viivaan, joka kulkee sivukannen ulkolaidassa liukastumissuojan (suojakaide, jalkatuki) sisäreunan kautta;

Ohjauslaitteisto

79.    ”ohjauslaitteistolla” kaikkia aluksen ohjaamiseen tarvittavia laitteita, joilla varmistetaan 5 luvussa säädetty ohjattavuus;

80.    ”peräsimellä” peräsintä tai peräsimiä akseleineen, mukaan lukien peräsinsektori ja ohjauslaitteeseen yhdistävät osat;

81.    ”ohjauslaitteella” ohjauslaitteiston osaa, jolla saadaan aikaan peräsimen liike;

82.    ”käyttöyksiköllä” ohjauslaitteen käyttöyksikköä voimanlähteen ja ohjauslaitteen välissä;

83.    ”voimanlähteellä” voimansyöttöä ohjauksen hallintajärjestelmään ja ohjauslaitteeseen aluksen verkosta, akuista tai polttomoottorista;

84.    ”ohjauksen hallintajärjestelmällä” konekäyttöiseen ohjauksen hallintaan tarvittavia osia ja virtapiirejä;

85.    ”ohjauslaitteen käyttöyksiköllä” ohjauslaitteen, sen käyttöyksikön ja voimanlähteen hallintajärjestelmää;

86.    ”manuaalisella ohjauksella” järjestelmää, jossa peräsimen liike saadaan aikaan kääntämällä ohjauspyörää käsin mekaanisella välityksellä ilman lisävoimanlähdettä;

87.    ”käsikäyttöisellä hydraulisella ohjauksella” käsikäyttöistä järjestelmää hydraulisella välityksellä;

88.    ”kääntymisnopeuden säätimellä” laitetta, joka automaattisesti asettaa ja ylläpitää ennakolta valittujen arvojen mukaisesti alukselle määritellyn kääntymisnopeuden;

89.    ”yhden henkilön suorittamaa tutkaohjausta varten järjestetyllä ohjaushytillä” ohjaushyttiä, joka on järjestetty siten, että yksi henkilö voi ohjata alusta tutkalla navigoiden;

Rakenteiden osien ja materiaalien ominaisuudet

90.    ”vesitiiviillä” rakenneosia tai laitteita, joihin veden pääsy on estetty;

91.    ”roiskevedenpitävällä ja säätiiviillä” rakenneosia tai laitteita, jotka tavanomaisissa oloissa päästävät läpi vain erittäin pienen vesimäärän;

92.    ”kaasutiiviillä” rakenneosia tai laitteita, joihin kaasun ja höyryjen pääsy on estetty;

93.    ”palamattomalla” ainetta, joka ei pala eikä tuota syttyviä höyryjä sellaisia määriä, että ne syttyisivät saavuttaessaan noin 750 °C:n lämpötilan;

94.    ”palamista hidastavalla” materiaalia, joka ei syty helposti tai jonka pinta ainakin rajoittaa tulen leviämistä 15.11 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti;

95.    ”palonkestävyydellä” rakenneosien tai laitteiden ominaisuutta, joka on todistettu koemenetelmin 15.11 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti;

96.    ”palokoesäännöstöllä” IMOn meriturvallisuuskomitean päätöksellä MSC.61(67) annettua kansainvälistä palokoemenetelmiä koskevaa säännöstöä;

Muita määritelmiä

97.    ”luokituslaitoksella” luokituslaitosta, joka on hyväksytty direktiivin liitteessä VII olevien edellytysten ja menettelyjen mukaisesti;

97 a.  ”kulkuvaloilla” alusten tunnistamiseksi käytettävien merkkilamppujen valoa;

97 b. ”merkkivaloilla” näkyviä merkkivaloja tai äänimerkkejä täydentävää valoa.

98.    ”tutkalaitteella” navigoinnin sähköistä apuvälinettä, jota käytetään ympäristön ja liikenteen havaitsemiseen ja näyttämiseen;

99.    ”sisävesien ECDIS-järjestelmällä” sisävesien sähköisten merikarttojen ja niihin liittyvien tietojen standardoitua näyttöjärjestelmää, joka näyttää valitut tiedot valmistajan erittelemistä sisävesiä koskevista sähköisistä merikartoista ja valinnaisesti tietoja muista vesikulkuneuvon antureista;

100.  ”sisävesien ECDIS-laitteella” sisävesien sähköisten merikarttojen katseluun käytettävää laitetta, jota voidaan käyttää kahdessa eri tilassa: tiedonsaantitilassa tai navigointitilassa;

101.  ”tiedonsaantitilalla” sisävesien ECDIS-järjestelmän käyttöä vain tiedonsaantia varten ilman tutkapeittoa;

102.  ”navigointitilalla” sisävesien ECDIS-järjestelmän käyttöä yhdessä tutkapeiton kanssa vesikulkuneuvolla navigoimista varten;

103.  ”aluksen henkilökunnalla” kaikkia matkustaja-aluksessa olevia työntekijöitä, jotka eivät ole miehistön jäseniä;

104.  ”liikuntaesteisillä henkilöillä” henkilöitä, joilla on erityisiä vaikeuksia käyttää julkisia kulkuneuvoja, esimerkiksi vanhuksia ja vammaisia sekä aistirajoitteisia henkilöitä, pyörätuolissa olevia henkilöitä, raskaana olevia naisia ja pienten lasten kanssa matkustavia henkilöitä;

105.  ”unionin sisävesialustodistuksella” todistusta, jonka toimivaltainen viranomainen antaa alukselle ja joka merkitsee, että alus on tämän direktiivin teknisten vaatimusten mukainen;

106.  ”asiantuntijalla” toimivaltaisen viranomaisen tai valtuutetun laitoksen tunnustamaa henkilöä, jolla on ammattikoulutuksensa ja kokemuksensa perusteella erityistiedot asianomaisella alalla ja joka on täysin perehtynyt asiaankuuluviin sääntöihin ja määräyksiin ja yleisesti hyväksyttyihin teknisiin sääntöihin (esimerkiksi EN-standardeihin, asiaankuuluvaan lainsäädäntöön, Euroopan unionin muiden jäsenvaltioiden teknisiin sääntöihin) ja joka pystyy tarkastamaan asianomaiset järjestelmät ja laitteet ja antamaan niistä asiantuntija-arvion;

107.  ”toimivaltaisella henkilöllä” henkilöä, joka on hankkinut ammattikoulutuksensa ja kokemuksensa perusteella riittävät tiedot asianomaisella alalla ja joka on riittävän perehtynyt asiaankuuluviin sääntöihin ja määräyksiin ja yleisesti hyväksyttyihin teknisiin sääntöihin (esimerkiksi EN-standardeihin, asiaankuuluvaan lainsäädäntöön, Euroopan unionin muiden jäsenvaltioiden teknisiin sääntöihin) voidakseen arvioida asianomaisten järjestelmien ja laitteiden toimintaturvallisuuden.

2 LUKU

MENETTELY

2.01 artikla Tarkastuselimet

1. Jäsenvaltioiden on perustettava tarkastuselimiä.

2. Tarkastuselinten on koostuttava puheenjohtajasta ja asiantuntijoista.

Asiantuntijoiksi on jokaiseen tarkastuselimeen kutsuttava vähintään

a)      yksi sisävesiliikenteestä vastaavan hallinnonalan virkamies;

b)      yksi sisävesialusten ja niiden koneiden suunnittelun asiantuntija;

c)      yksi merenkulun asiantuntija, jolla on sisävesiväylien alusten kuljettamisen pätevyyskirja, jolla haltija valtuutetaan ohjaamaan tutkittavaa alusta.

3. Sen valtion viranomaisten, johon tarkastuselin perustetaan, on nimettävä kunkin elimen puheenjohtaja ja asiantuntijat. Puheenjohtajan ja asiantuntijoiden on tehtäviinsä ryhtyessään vakuutettava kirjallisesti, että he hoitavat tehtäviään täysin riippumattomalla tavalla. Virkamiehiltä ei edellytetä tällaista vakuutusta.

4. Tarkastuselimet voivat kutsua avukseen erityisasiantuntijoita soveltuvien kansallisten säännösten mukaisesti.

2.02 artikla Tarkastuspyyntö

1. Menettely, jota on noudatettava tarkastuspyynnön esittämisessä ja tarkastuksen suorittamispaikan ja -ajan vahvistamisessa, kuuluu unionin sisävesialustodistuksen antavien viranomaisten toimivaltaan. Toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava, mitkä asiakirjat sille on esitettävä. Menettelyn on oltava sellainen, että tarkastus voi tapahtua kohtuullisen ajan kuluessa tarkastuspyynnön esittämisestä.

2. Sellaisen vesikulkuneuvon omistaja, johon tätä direktiiviä ei sovelleta, tai tämän edustaja voi hakea unionin sisävesialustodistusta. Todistus on myönnettävä, jos alus täyttää tämän direktiivin vaatimukset.

2.03 artikla Vesikulkuneuvon esittäminen tarkastukseen

1. Omistajan tai tämän edustajan on esitettävä vesikulkuneuvo tarkastusta varten lastaamattomana, puhdistettuna ja varustettuna. Omistajan on avustettava tarvittavassa määrin, esimerkiksi toimittamalla tarkoituksenmukainen laivavene, antamalla henkilökuntaa käyttöön ja helpottamalla sellaisten rungon tai laitteiden osien tutkimista, joihin ei ole suoraa pääsyä tai jotka eivät ole näkyvillä.

2. Tarkastuselimen on tarkastettava alus ensimmäisen kerran telakalla. Tarkastus telakalla voidaan jättää suorittamatta, jos vesikulkuneuvolla on luokitustodistus tai hyväksytyn luokituslaitoksen todistus, jonka mukaan rakennustapa vastaa sen vaatimuksia, tai jos esitetystä todistuksesta käy ilmi, että toimivaltainen viranomainen on jo suorittanut tarkastuksen telakalla muuta tarkoitusta varten. Määräaikaistarkastuksessa tai tämän direktiivin 15 artiklassa tarkoitetussa tarkastuksessa tarkastuselin voi vaatia tarkastusta telakalla.

Tarkastuselimen on suoritettava koeajoja, jos moottorialusta tai kytkyettä tarkastetaan ensimmäistä kertaa tai jos kuljetus- tai ohjauslaitteisiin on tehty merkittäviä muutoksia.

3. Tarkastuselin voi vaatia ylimääräisiä toiminnallisia kokeita sekä lisätodisteita. Tätä säännöstä sovelletaan myös vesikulkuneuvon rakennusvaiheessa.

2.04 artikla (ei tekstiä)

2.05 artikla Väliaikainen unionin sisävesialustodistus

1. Toimivaltainen viranomainen voi antaa väliaikaisen unionin sisävesialustodistuksen

a)      vesikulkuneuvoille, joiden on tarkoitus ajaa toimivaltaisen viranomaisen luvalla tiettyyn paikkaan unionin sisävesialustodistuksen saamista varten;

b)      vesikulkuneuvoille, joilla ei tilapäisesti ole unionin sisävesialustodistusta tämän direktiivin 2.07 tai 11 ja 15 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa;

c)      vesikulkuneuvoille, joiden unionin sisävesialustodistus on vielä tarkastuksen jälkeen käsiteltävänä;

d)      vesikulkuneuvoille, jotka eivät täytä kaikkia unionin sisävesialustodistuksen myöntämisedellytyksiä liitteessä V olevassa I osassa vahvistetun mukaisesti;

e)      vesikulkuneuvoille, joiden kunto ei vahingon seurauksena enää ole unionin sisävesialustodistuksen mukainen;

f)       uiville laitteistoille tai kalustoille, jos erityiskuljetuksista vastaava viranomainen vaatii jäsenvaltioissa sovellettavien merenkulkuviranomaisen säännösten mukaisesti erikoiskuljetuksiin tarvittavan luvan saamiseksi tällaista unionin sisävesialustodistusta;

g)      vesikulkuneuvoille, jotka poikkeavat liitteessä II olevan II osan säännöksistä, tämän direktiivin 18 artiklassa säädetyn mukaisesti.

2. Tilapäinen unionin sisävesialustodistus annetaan liitteessä V olevassa III osassa esitetyn mallin mukaisesti, jos vesikulkuneuvon, uivan laitteiston tai uivan kaluston purjehduskelpoisuus vaikuttaa riittävältä.

Siihen sisällytetään toimivaltaisen viranomaisen tarpeellisina pitämät ehdot, ja se on voimassa

a)      1 kohdan a ja d–f alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa tietyn yksittäisen, sopivan ajan sisällä, kuitenkin enintään kuukauden kuluessa tehtävän matkan ajan;

b)      1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa asiaankuuluvan ajan;

c)      1 kohdan g alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa kuuden kuukauden ajan. Väliaikaisen unionin sisävesialustodistuksen voimassaoloa voidaan jatkaa kuudella kuukaudella, jos komitea ei ole vielä tehnyt päätöstä.

2.06 artikla (ei tekstiä)

2.07 artikla Unionin sisävesialustodistuksen merkinnät ja muutokset

1. Vesikulkuneuvon omistajan tai hänen edustajansa on saatettava toimivaltaisen viranomaisen tietoon kaikki vesikulkuneuvon nimen muutokset, omistajanvaihdokset, vesikulkuneuvon mahdolliset uudelleen mittaukset sekä kaikki rekisteröinnin tai kotisataman muutokset ja lähetettävä tälle viranomaiselle unionin sisävesialustodistus muutosten merkitsemistä varten.

2. Kaikki unionin sisävesialustodistuksen merkinnät ja muutokset voi tehdä mikä tahansa toimivaltainen viranomainen.

3. Kun toimivaltainen viranomainen tekee muutoksen tai merkinnän unionin sisävesialustodistukseen, sen on ilmoitettava tästä unionin sisävesialustodistuksen myöntäneelle toimivaltaiselle viranomaiselle.

2.08 artikla (ei tekstiä)

2.09 artikla Määräaikaistarkastus

1. Vesikulkuneuvoille on tehtävä määräaikaistarkastus ennen niiden unionin sisävesialustodistuksen voimassaolon päättymistä.

2. Jos vesikulkuneuvon omistaja tai tämän edustaja esittää perustellun pyynnön, toimivaltainen viranomainen voi jatkaa unionin sisävesialustodistuksen voimassaoloaikaa ilman lisätarkastusta poikkeuksellisesti enintään kuudella kuukaudella. Tällainen pidennys myönnetään kirjallisesti, ja se on säilytettävä vesikulkuneuvossa.

3. Toimivaltaisen viranomaisen on tämän tarkastuksen tulosten perusteella vahvistettava unionin sisävesialustodistuksen uusi voimassaoloaika.

Voimassaoloaika on merkittävä unionin sisävesialustodistukseen ja ilmoitettava unionin sisävesialustodistuksen myöntäneelle viranomaiselle.

4. Jos unionin sisävesialustodistuksen 3 kohdan mukaisen voimassaolon pidentämisen sijasta myönnetään uusi unionin sisävesialustodistus, vanha unionin sisävesialustodistus on palautettava sen myöntäneelle toimivaltaiselle viranomaiselle.

2.10 artikla Vapaaehtoinen tarkastus

Vesikulkuneuvon omistaja tai tämän edustaja voi milloin tahansa vapaaehtoisesti pyytää tarkastusta.

Tarkastuspyyntö on hyväksyttävä.

2.11 artikla (ei tekstiä)

2.12 artikla (ei tekstiä)

2.13 artikla (ei tekstiä)

2.14 artikla (ei tekstiä)

2.15 artikla Kustannukset

Vesikulkuneuvon omistajan tai tämän edustajan on vastattava kaikista aluksen tarkastuksen ja unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen aiheuttamista kustannuksista erityisen, kunkin jäsenvaltion säätämän kustannusjärjestelmän mukaisesti.

2.16 artikla Tiedotus

Toimivaltainen viranomainen voi antaa tiedot unionin sisävesialustodistuksen sisällöstä henkilöille, jotka osoittavat, että heillä on perusteltu syy saada kyseiset tiedot, ja se voi toimittaa unionin sisävesialustodistuksista otteita tai oikeiksi todistettuja jäljennöksiä, jotka on merkittävä sellaisiksi.

2.17 artikla Unionin sisävesialustodistusten rekisteri

1. Toimivaltaisten viranomaisten on merkittävä myöntämiinsä unionin sisävesialustodistuksiin järjestysnumero. Niiden on pidettävä rekisteriä liitteessä VI vahvistetun mallin mukaisesti kaikista myöntämistään unionin sisävesialustodistuksista.

2. Toimivaltaisten viranomaisten on pidettävä kirjaa tai säilytettävä jäljennös kaikista myöntämistään unionin sisävesialustodistuksista ja merkittävä niihin kaikki unionin sisävesialustodistuksiin tehdyt merkinnät, muutokset, peruutukset ja korvaamiset. Niiden on päivitettävä 1 kohdassa mainittu rekisteri vastaavasti.

3. Liikennöintiä helpottavien ja turvallisuutta ylläpitävien hallinnollisten toimien suorittamiseksi ja tämän direktiivin 2.02–2.15 artiklan sekä 7, 9, 10, 11, 14, 15 ja 16 artiklan täytäntöön panemiseksi liitteessä VI esitetyn mallin mukaiseen rekisteriin annetaan lukuoikeus muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, Mannheimin yleissopimuksen sopimuspuolille ja, siltä osin kuin vastaava yksityisyyden taso taataan, kolmansille maille hallinnollisten sopimusten pohjalta.

2.18 artikla Aluksen yksilöllinen eurooppalainen tunnistenumero

1. Aluksen yksilöllinen eurooppalainen tunnistenumero (ENI), jäljempänä ”aluksen eurooppalainen tunnistenumero”, koostuu lisäyksen III mukaisesti kahdeksasta arabialaisesta numerosta.

2. Unionin sisävesialustodistuksen antaneen toimivaltaisen viranomaisen on merkittävä kyseiseen unionin sisävesialustodistukseen aluksen eurooppalainen tunnistenumero. Jollei vesikulkuneuvolla ole unionin sisävesialustodistuksen myöntämishetkellä eurooppalaista tunnistenumeroa, sellaisen antaa sille sen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, jossa vesikulkuneuvo on rekisteröity tai jossa sen kotisatama sijaitsee.

Sellaisista maista peräisin oleville vesikulkuneuvoille, joissa aluksen eurooppalaisen tunnistenumeron antaminen ei ole mahdollista, unionin sisävesialustodistukseen merkittävän aluksen eurooppalaisen tunnistenumeron antaa unionin sisävesialustodistuksen myöntävä toimivaltainen viranomainen.

3. Yhdelle vesikulkuneuvolle voi antaa ainoastaan yhden eurooppalaisen tunnistenumeron. Aluksen eurooppalainen tunnistenumero annetaan vain kerran, ja se pysyy muuttumattomana vesikulkuneuvon koko käyttöiän ajan.

4. Saadakseen aluksen eurooppalaisen tunnistenumeron vesikulkuneuvon omistajan tai tämän edustajan on jätettävä hakemus toimivaltaiselle viranomaiselle. Lisäksi omistaja tai tämän edustaja on vastuussa siitä, että unionin sisävesialustodistukseen merkitty aluksen eurooppalainen tunnistenumero kiinnitetään vesikulkuneuvoon.

5. Kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle toimivaltaiset viranomaiset, jotka vastaavat aluksen eurooppalaisen tunnistenumeron antamisesta. Komissio pitää näistä toimivaltaisista viranomaisista ja kolmansien maiden ilmoittamista toimivaltaisista viranomaisista rekisteriä ja antaa tämän rekisterin jäsenvaltioiden saataville. Rekisteri on pyynnöstä annettava myös kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten saataville.

6. Edellä 5 kohdassa tarkoitetut toimivaltaiset viranomaiset merkitsevät viipymättä kunkin antamansa eurooppalaisen tunnistenumeron, lisäyksessä IV määritellyt aluksen tunnistetiedot sekä kaikki muutokset komission pitämään sähköiseen rekisteriin. Jäsenvaltiot ryhtyvät unionin ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti tarvittaviin toimiin niille tämän direktiivin mukaisesti lähetettyjen tietojen luottamuksellisuuden ja luotettavuuden varmistamiseksi ja käyttävät tällaisia tietoja vain tämän direktiivin mukaisesti. Muiden jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ja Mannheimin yleissopimuksen sopimuspuolet voivat käyttää näitä tietoja ainoastaan liikennöintiä helpottavien ja turvallisuutta ylläpitävien hallinnollisten toimien suorittamiseksi ja tämän direktiivin 2.02–2.15 artiklan sekä 7, 9, 10, 11, 14, 15 ja 16 artiklan täytäntöön panemiseksi.

Jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi siirtää henkilötietoja kolmanteen maahan tai kansainväliselle järjestölle, jos direktiivin 95/46/EY ja erityisesti sen 25 tai 26 artiklan vaatimukset täyttyvät, ja ainoastaan tapauskohtaisesti. Jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että siirto on tarpeen ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja tarkoituksia varten. Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että kyseinen kolmas maa tai kansainvälinen järjestö ei siirrä tietoja toiselle kolmannelle maalle tai kansainväliselle järjestölle, jollei sille ole annettu nimenomaista kirjallista lupaa ja jollei se noudata jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen määrittämiä ehtoja.

Komissio voi siirtää henkilötietoja kolmanteen maahan tai kansainväliselle järjestölle, jos asetuksen 45/2001 9 artiklan vaatimukset täyttyvät, ja ainoastaan tapauskohtaisesti. Komission on varmistettava, että siirto on tarpeen ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja tarkoituksia varten. Komission on varmistettava, että kyseinen kolmas maa tai kansainvälinen järjestö ei siirrä tietoja toiselle kolmannelle maalle tai kansainväliselle järjestölle, jollei sille ole annettu nimenomaista kirjallista lupaa ja jollei se noudata jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen määrittämiä ehtoja.

2.19 artikla (ei tekstiä)

2.20 artikla Ilmoitukset

1. Jäsenvaltioiden tai niiden toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille tai toisilleen seuraavista:

a)      Niiden teknisten tutkimuslaitosten nimet ja osoitteet, jotka yhdessä kansallisen toimivaltaisen viranomaisen kanssa vastaavat tämän liitteen 8 luvun soveltamisesta.

b)      Tiedote, joka on esitetty lisäyksen VI osassa VII ja joka koskee aluksen jäteveden käsittelylaitteiston tyyppejä, joille on myönnetty hyväksyntä edellisen ilmoituksen jälkeen.

c)      Kansallisilla vesiväylillä tapahtuvaa käyttöä varten tunnustetut alusten jäteveden käsittelyjärjestelmien tyyppihyväksynnät, jotka perustuvat muihin kuin 14 luvussa vahvistettuihin normeihin.

d)      Alusten jäteveden käsittelyjärjestelmien tyyppihyväksynnän perumiset ja niiden syyt kuukauden kuluessa perumisesta.

e)      Niiden toimivaltaisten viranomaisten ja teknisten yksikköjen nimet ja osoitteet, jotka vastaavat 14 luvussa kuvattujen toimintojen toteuttamisesta.

f)       Kaikki erikoisankkurit, jotka on hyväksytty ankkurin painon vähentämistä koskevan hakemuksen perusteella, niiden tyyppinimitykset ja ankkurin painon sallittu vähennys. Toimivaltainen viranomainen myöntää hyväksymisen hakijalle aikaisintaan kolmen kuukauden kuluttua komissiolle ilmoittamisesta edellyttäen, ettei komissio esitä muistutuksia.

g)      Tutkaohjauslaitteet ja kääntymisnopeuden osoittimet, joille ne ovat antaneet tyyppihyväksynnän. Asianomaisessa ilmoituksessa on oltava annettu tyyppihyväksyntänumero sekä tyyppinimitys, valmistajan nimi, tyyppihyväksynnän haltijan nimi ja tyyppihyväksynnän päivämäärä.

h)      Toimivaltaiset viranomaiset, jotka vastaavat niiden alan yritysten hyväksymisestä, jotka saavat tehdä tutkaohjauslaitteiden ja kääntymisnopeuden osoittimien asennus-, vaihto-, korjaus- tai huoltotöitä.

2. Euroopan komissio julkaisee rekisterin liitteen VIII mukaisesti tai vastaaviksi tunnustettujen tyyppihyväksyntien perusteella hyväksytyistä tutkaohjauslaitteista ja kääntymisnopeuden osoittimista.

II OSA

3 LUKU

LAIVANRAKENNUSTA KOSKEVAT VAATIMUKSET

3.01 artikla Perussääntö

Alukset on rakennettava hyvän laivanrakennustavan mukaisesti.

3.02 artikla Lujuus ja vakavuus

1. Rungon on oltava riittävän vahva kestämään kaikki siihen tavallisissa oloissa kohdistuvat kuormitukset.

a)      Uusissa aluksissa ja merkittävissä muutoksissa, jotka voivat vaikuttaa aluksen lujuuteen, rungon riittävä lujuus on osoitettava laskelmilla. Jos aluksella on luokitustodistus tai vakuutus hyväksytyltä luokituslaitokselta, laskelmia ei tarvita.

b)      Edellä olevan 2.09 artiklan mukaisessa tarkastuksessa teräksestä valmistettujen alusten pohja-, palle-, ja sivulaidoituksen vähimmäispaksuuden on oltava vähintään yhtä suuri kuin suurin seuraavien kaavojen avulla saatu arvo:

         1. Aluksilla, joiden pituus on suurempi kuin 40 m: tmin = f · b · c (2,3 + 0,04 L) [mm];

         aluksilla, joiden pituus on pienempi tai yhtä suuri kuin 40 m: tmin = f · b · c (1,5 + 0,06 L) [mm]; kuitenkin vähintään 3,0 mm.

         2. tmin = 0,005 · a√(T)[mm]

         jossa:

a || = || kaarien väli [mm];

f || = || kaarienvälin kerroin:          f            =          1 jos a ≤ 500 mm          f            =          1 + 0,0013 (a – 500) jos a > 500 mm

b || = || pohja-, sivu- tai pallelaidoituksen kerroin          b           =          1,0 pohja- ja sivulaidoitukselle          b           =          1,25 pallelaidoitukselle.

f || = || Kun lasketaan sivulaidoituksen vähimmäispaksuutta, voidaan kertoimena käyttää kaarienvälin kerrointa f = 1. Pallelaidoituksen vähimmäispaksuus ei kuitenkaan koskaan saa olla pienempi kuin pohja- ja sivulaidoituksen vähimmäispaksuus.

c || = || rakennetyypin kerroin:          c           =          0,95 aluksilla, joilla on kaksoispohja ja sivusäiliö, jos sivusäiliö ja lastiruuma on erotettu toisistaan pystysuoraan kehyksen suuntaisesti          c           =          1,0 muuntyyppisillä rakenteilla.

c)      Aluksilla, joissa on pitkittäiskaaritus sekä kaksoispohja ja sivusäiliöt, b kohdassa esitettyjen kaavojen avulla saatavan laidoituksen paksuuden vähimmäisarvo voidaan alittaa; tällöin on kuitenkin noudatettava hyväksytyn luokituslaitoksen vahvistamaa vähimmäisarvoa, jota rungon riittävä lujuus (pitkittäis- ja poikittaislujuus sekä paikallinen lujuus) laskennallisesti edellyttää.

Laidoitus on uusittava, jos pohja-, palle- tai sivulaidoituksen paksuus alittaa näin määritetyn sallitun vähimmäisarvon.

Edellä mainitun menettelyn mukaisesti lasketut laidoitusten vähimmäispaksuudet ovat raja-arvoja, joissa otetaan huomioon normaali tasainen kuluminen ja jotka edellyttävät, että käytetään laivanrakennusterästä ja että sisärakenneosat, kuten kaaret, pohjan poikittaiskaaret sekä pääasialliset pitkittäis- ja poikittaisrakenteet, ovat hyvässä kunnossa eikä rungossa ole merkkejä pituuslujuuden ylikuormituksesta.

Jos näin lasketut arvot alittuvat, kyseiset laidoitukset on korjattava tai vaihdettava. Paikallisia ohuempia kohtia voidaan sallia pienillä alueilla, jos ero laskennallisiin arvoihin ei ole enempää kuin 10 prosenttia.

2. Jos runko on rakennettu muusta materiaalista kuin teräksestä, on todistettava laskelmien avulla, että rungon lujuus (pitkittäis- ja poikittaislujuus sekä paikallinen lujuus) on vähintään sama, kuin jos olisi käytetty terästä olettaen, että vähimmäispaksuus on 1 kohdan mukainen. Jos aluksella on luokitustodistus tai hyväksytyn luokituslaitoksen antama todistus, laskelmia ei tarvita.

3. Alusten vakavuuden on vastattava niiden käyttötarkoitusta.

3.03 artikla Runko

1. Seuraavat laipiot, jotka ulottuvat kanteen tai, jos kantta ei ole, parrakseen, on asennettava:

a)      Törmäyslaipio sopivalle etäisyydelle keulasta siten, että taataan täydessä lastissa olevan aluksen kelluvuus ja säilytetään 100 mm:n jäännösturvallisuusväli, jos törmäyslaipion edessä olevaan vesitiiviiseen osastoon pääsee vettä.

Edellä olevan 1 kohdan vaatimuksen katsotaan pääsääntöisesti täyttyvän, kun törmäyslaipio on asennettu keulapystysuorasta enimmäissyväystasolla mitattuna 0,04 L ja 0,04 L + 2 m:n etäisyydelle.

Jos tämä välimatka on suurempi kuin 0,04 L + 2 m, on 1 kohdan vaatimuksen täyttyminen osoitettava laskelmilla.

Välimatkaa voidaan pienentää arvoon 0,03 L saakka. Tällöin 1 kohdan vaatimuksen täyttyminen on osoitettava laskelmilla, joissa törmäyslaipion edessä oleva osasto ja sen välittömässä läheisyydessä olevat osastot täyttyvät kaikki vedellä.

b)      Peräsoppilaipio sopivalle etäisyydelle perästä, jos aluksen pituus L on yli 25 m.

2. Törmäyslaipion etupuolella ei saa olla asuintiloja eikä aluksen turvallisuuteen tai toimintaan tarvittavia laitteita. Tämä vaatimus ei koske ankkurilaitteita.

3. Asuintilat, konehuoneet ja kattilahuoneet sekä kaikki niiden osana olevat työtilat on erotettava lastiruumista vedenpitävillä kanteen asti ulottuvilla poikittaislaipioilla.

4. Asuintilat on eristettävä konehuoneista, kattilahuoneista ja lastiruumista kaasutiiviisti, ja niihin on voitava päästä suoraan kannelta. Jos tällaista pääsyä ei ole, on oltava suoraan kannelle johtava varauloskäynti.

5. Edellä 1 ja 3 kohdassa tarkoitetuissa laipioissa ja 4 kohdassa tarkoitetuissa väliseinissä ei saa olla aukkoja.

Peräsoppilaipiossa olevat ovet ja akselien ja putkien läpiviennit sallitaan, jos ne on suunniteltu siten, etteivät ne vaikuta tilojen välillä olevien laipioiden ja muiden väliseinien tehokkuuteen. Peräsoppilaipiossa olevien ovien molemmilla puolilla on oltava näkyvällä paikalla teksti:

”Ovi pidettävä aina suljettuna”.

6. Veden sisääntulo ja tyhjennys sekä niihin liittyvät putket on suunniteltava siten, ettei vettä voi päästä alukseen vahingossa.

7. Alusten keulalohkot on rakennettava siten, että ankkurit eivät työnny kokonaan tai osittain sivulaidoituksen ulkopuolelle.

3.04 artikla Konehuoneet, kattilahuoneet ja polttoainevarastot

1. Kone- ja kattilahuoneet on järjestettävä niin, että niissä olevia laitteita on helppoa ja vaaratonta käyttää, huoltaa ja ylläpitää.

2. Nestemäisen polttoaineen tai voiteluöljyn varastoilla ei saa olla sellaisia yhteisiä pintoja matkustajatilojen ja asuintilojen kanssa, joihin normaalissa käytössä kohdistuu nesteen staattista painetta.

3. Konehuoneiden, kattilahuoneiden ja polttoainevarastojen laipioiden, sisäkattojen ja ovien on oltava teräksestä tai muusta yhtä palamattomasta materiaalista.

Konehuoneissa käytettävä eristysmateriaali on suojattava polttoaineelta ja polttoainehöyryiltä.

Kaikki konehuoneiden, kattilahuoneiden ja polttoainevarastojen seinissä, sisäkatossa ja ovissa olevat aukot on voitava sulkea tilan ulkopuolelta. Sulkemislaitteiden on oltava teräksestä tai muusta yhtä palamattomasta materiaalista.

4. Kone- ja kattilahuoneissa ja muissa tiloissa, joissa saattaa kehittyä syttyviä tai myrkyllisiä kaasuja, on oltava riittävä ilmanvaihto.

5. Konehuoneisiin, kattilahuoneisiin ja polttoainevarastoihin johtavien portaiden ja tikkaiden on oltava tukevasti kiinnitettyjä ja teräksestä tai muusta iskunkestävästä ja palamattomasta materiaalista valmistettuja.

6. Konehuoneissa ja kattilahuoneissa on oltava kaksi uloskäyntiä, joista toinen voi olla varauloskäynti.

Toista uloskäyntiä ei tarvita, jos

a)      kone- tai kattilahuoneen kokonaislattiapinta-ala (keskipituus x keskileveys lattian tasolla) ei ole enempää kuin 35 m2, ja

b)      välimatka jokaisesta paikasta, jossa suoritetaan huolto- tai kunnossapitotöitä, uloskäytävään tai uloskäytävän portaiden alimpaan kohtaan ei ole pidempi kuin 5 m, ja

c)      uloskäynnin ovesta katsoen kauimmaisessa huoltopisteessä on käsisammutin. Tätä sovelletaan 10.03 artiklan 1 kohdan e alakohdasta poiketen myös silloin, kun asennetun koneen teho on 100 kW tai vähemmän.

7. Suurin sallittu äänenpainetaso konehuoneissa on 110 dB(A). Mittauspisteet on valittava ottaen huomioon tilassa olevan laitteiston kunnossapidon tarve tavanomaisissa olosuhteissa.

4 LUKU

TURVALLISUUSVÄLI, VARALAITA JA SYVÄYSMERKIT

4.01 artikla Turvallisuusväli

1. Turvallisuusvälin on oltava vähintään 300 mm.

2. Aluksissa, joissa on aukkoja, joita ei voida sulkea roiskevedenpitävällä ja säänkestävällä tavalla, ja aluksissa, joissa on avoin lastiruuma, on turvallisuusväliä korotettava siten, että kyseiset aukot ovat vähintään 500 mm enimmäissyväyksestä.

4.02 artikla Varalaita

1. Alusten varalaidan on oltava 150 mm, kun niissä on jatkuva kansi, mutta ei ketkaa eikä kansirakenteita.

2. Varalaita aluksille, joissa on ketkaa ja kansirakenteita, lasketaan seuraavan kaavan avulla:

 [mm

jossa:

α || || korjauskerroin, jossa otetaan huomioon kaikki kyseiset kansirakenteet;

ßv || || korjauskerroin keulan ketkan vaikutusta varten, joka aiheutuu kansirakenteiden sijainnista yhden neljänneksen alueella aluksen pituudesta (L) keulasta katsottuna;

ßa || || korjauskerroin perän ketkan vaikutusta varten, joka aiheutuu kansirakenteiden sijainnista yhden neljänneksen alueella aluksen pituudesta (L) perästä katsottuna;

Sev || || keulan tehollinen ketka (mm);

Sea || || perän tehollinen ketka (mm).

3. Korjauskerroin a saadaan seuraavan kaavan avulla:

jossa:

lem || || kansirakenteen tehollinen pituus metreinä aluksen keskiosassa, joka vastaa puolta aluksen pituudesta L;

lev || || kansirakenteen tehollinen pituus metreinä yhden neljänneksen alueella aluksen pituudesta keulasta katsottuna;

lea || || kansirakenteen tehollinen pituus metreinä yhden neljänneksen alueella aluksen pituudesta perästä katsottuna.

Kansirakenteen tehollinen pituus lasketaan seuraavan kaavan avulla:

jossa:

l || || kyseisen kansirakenteen tehollinen pituus (m);

b || || kyseisen kansirakenteen leveys (m);

B1 || || aluksen leveys (m) mitattuna pystysivulaidoituksen ulkoreunasta kannen korkeudelta ja kyseisen kansirakenteen pituuden puolivälistä;

h || || kyseisen kansirakenteen korkeus (m). Kansiluukkujen osalta h saadaan kuitenkin vähentämällä kehysten korkeudesta puolet 4.01 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesta turvallisuusvälistä. Arvoa, joka on suurempi kuin 0,36 m, ei saa missään tapauksessa ottaa h:n arvoksi.

Jos tai on pienempi kuin 0,6, on oletettava, että kansirakenteen tehollinen pituus (le) on nolla.

4. Korjauskertoimet ßv ja ßa lasketaan seuraavien kaavojen avulla:

5. Kulloinenkin keulan ja perän tehollinen ketka Sev ja Sea lasketaan seuraavien kaavojen avulla:

Sev = Sv · p

Sea = Sa · p

joissa:

Sv || || keulan tosiasiallinen ketka (mm); arvoa, joka on suurempi kuin 1000 mm, ei kuitenkaan saa ottaa Sv:ksi;

Sa || || perän tosiasiallinen ketka (mm); arvoa, joka on suurempi kuin 500 mm, ei kuitenkaan saa ottaa Sv:ksi;

p || || korjauskerroin, joka saadaan seuraavan kaavan avulla:

x || || x-akseli mitattuna keulasta tai perästä pisteeseen, jossa ketka on yhtä kuin 0,25 Sv tai 0,25 Sa (katso jäljempänä oleva kaavio):

Arvoa, joka on suurempi kuin 1, ei kuitenkaan saa ottaa korjauskertoimeksi p.

6. Jos ßa · Sea on suurempi kuin ßv · Sev, ßv · Sev: n arvoa käytetään ßa · Sea:n arvona.

4.03 artikla Varalaidan vähimmäismitta

Kun otetaan huomioon 4.02 artiklassa tarkoitetut vähennykset, varalaidan mitan on oltava vähintään 0 mm.

4.04 artikla Syväysmerkit

1. Enimmäissyväystaso on määritettävä sellaiseksi, että sillä varmistetaan varalaidan vähimmäismittaa ja vähimmäisturvallisuusväliä koskevien vaatimusten noudattaminen. Tarkastuselin voi kuitenkin turvallisuussyistä vahvistaa suuremman turvallisuusvälin tai varalaidan. Enimmäissyväystaso on määritettävä ainakin vyöhykkeelle 3.

2. Enimmäissyväystaso on ilmaistava selvästi näkyvällä pysyvällä syväysmerkillä.

3. Syväysmerkin, jota käytetään vyöhykkeellä 3, on oltava vaakatasoinen 300 mm pitkä ja 40 mm korkea suorakaide, jonka alareuna on yhdenmukainen sallitun enimmäissyväystason kanssa. Muuntyyppisissä syväysmerkeissä on oltava mukana tällainen suorakulmio.

4. Kaikissa aluksissa on oltava ainakin kolme paria syväysmerkkejä, yksi pari keskilaivassa ja muut noin yhden kuudesosan verran aluksen pituudesta vastaavasti keulasta ja perästä katsottuna.

Kuitenkin:

a)      jos aluksen pituus on alle 40 m, kaksi merkkiparia yhden neljänneksen verran aluksen pituudesta vastaavasti keulasta ja perästä katsottuna riittävät;

b)      jos alusta ei ole tarkoitettu tavaroiden kuljetukseen, yksi merkkipari suunnilleen keskilaivassa riittää.

5. Merkit tai tiedot, jotka lakkaavat olemasta voimassa uuden tarkastuksen tuloksena, on poistettava tai merkittävä pätemättömiksi tarkastuselimen valvonnassa. Epäselvät syväysmerkit saa korvata vain tarkastuselimen valvonnassa.

6. Jos alus on mitattu sisävesialusten mittaamisesta tehdyn vuoden 1966 yleissopimuksen mukaisesti ja mallimerkit ovat samalla korkeudella kuin tämän direktiivin mukaiset syväysmerkit, kyseiset mallimerkit korvaavat syväysmerkit. Tästä on tehtävä asianomainen merkintä unionin sisävesialustodistukseen.

7. Jos alukset liikennöivät muilla sisävesivyöhykkeillä kuin vyöhykkeellä 3 (vyöhyke 1, 2 tai 4), niihin on merkittävä 4 kohdassa tarkoitettujen keulassa ja perässä olevien syväysmerkkiparien lisäksi pystysuora viiva, johon merkitään yksi tai, jos alus liikennöi useilla vyöhykkeillä, useampi 150 mm pitkä syväysviiva, jotka kulkevat keulaa kohti suhteessa vyöhykkeen 3 syväysmerkkiin.

Pystysuoran viivan ja vaakasuoran viivan on oltava 30 mm paksuja. Keulaa kohti kulkevan syväysmerkin vierellä on oltava 60 mm korkea ja 40 mm leveä numero, joka ilmaisee kyseisen vyöhykkeen (katso kuva 1).

Kuva 1

4.05 artikla Niiden alusten sallittu enimmäissyväys, joiden lastiruumia ei ole aina suljettu siten, että ne olisivat roiskevedenpitävät ja säänkestävät

Jos vyöhykkeellä 3 sovellettava enimmäissyväystaso on vahvistettu sillä edellytyksellä, että lastiruumat ovat vedenpitävät ja säänkestävät, ja jos enimmäissyväystason ja kehyksen yläkulman välinen etäisyys on pienempi kuin 500 mm, on määritettävä sallittu enimmäissyväys avoimia lastiruumia käytettäessä.

Unionin sisävesialustodistukseen on merkittävä:

”Jos lastiruuman luukut ovat kokonaan tai osittain avoimet, alus saa olla lastattuna enintään … mm alle vyöhykkeen 3 syväysmerkkien.”

4.06 artikla Syväysasteikot

1. Aluksissa, joiden syväys voi olla 1 m tai enemmän, on oltava syväysasteikot molemmin puolin perän puolella; aluksissa voi olla myös lisäsyväysasteikkoja.

2. Jokaisen syväysasteikon nollapiste on määritettävä pystysuorasti asteikkoon nähden tasolla, joka on samansuuntainen kuin enimmäissyväystaso, ja sen on kuljettava rungon tai, jos aluksessa on köli, kölin alimman pisteen kautta. Pystysuora välimatka nollan yläpuolella on jaoteltava desimetreihin. Nämä jaottelut on merkittävä stanssatuilla tai kaiverretuilla viivoilla kuormaamattoman vesiviivan tasosta 100 mm enimmäissyväystason yläpuolelle ja maalattava kahdella erilaisella maalilla vuorotellen siten, että ne ovat selvästi näkyviä. Jaottelu on merkittävä numeroilla asteikon viereen viiden desimetrin välein ja asteikon yläpäähän.

3. Kaksi perässä olevaa mitta-asteikkoa, jotka on tehty 4.04 artiklan 6 kohdassa mainitun yleissopimuksen mukaisesti, voivat korvata syväysasteikot, jos ne on jaoteltu edellä olevien vaatimusten mukaisesti ja jos tarvittaessa on lisätty syväystä ilmaisevat numerot.

5 LUKU

OHJATTAVUUS

5.01 artikla Yleistä

Kaikilla aluksilla ja kytkyeillä on oltava riittävät ajo-ominaisuudet ja riittävä ohjattavuus.

Alusten, joilla ei ole omaa käyttövoimaa ja jotka on tarkoitettu hinattavaksi, on täytettävä tarkastuselimen erityisvaatimukset.

Alusten, joilla on oma käyttövoima, ja kytkyeiden on täytettävä 5.02–5.10 artiklan vaatimukset.

5.02 artikla Koeajot

1. Ajo-ominaisuudet ja ohjattavuus on selvitettävä koeajoin. Tällöin tutkitaan erityisesti 5.06–5.10 artiklan vaatimusten mukaisuus.

2. Tarkastuselin voi luopua koeajoista osittain tai kokonaan, jos ajo-ominaisuuksia ja ohjattavuutta koskevien vaatimusten mukaisuus osoitetaan jollakin muulla tavalla.

5.03 artikla Koeajoalue

1. Edellä 5.02 artiklan mukaiset koeajot on suoritettava toimivaltaisten viranomaisten osoittamilla sisävesiväylillä.

2. Näiden koeajoalueiden tulee sijaita mahdollisimman suorilla, vähintään 2 km pitkillä ja riittävän leveillä väylillä, joissa vesi virtaa tai seisoo ja joilla on selvästi tunnistettavat merkit, joiden avulla aluksen paikka voidaan todeta.

3. Tarkastuselimen on voitava määrittää vettä koskevat tiedot, kuten veden syvyys, ajoväylän leveys ja keskimääräinen virtausnopeus ajoväylällä veden pinnan eri korkeuksissa.

5.04 artikla Alusten ja kytkyeiden lastimäärä koeajon aikana

Alusten ja kytkyeiden, jotka on tarkoitettu kuljettamaan tavaroita, on oltava koeajon aikana lastattuja vähintään 70 prosenttiin asti vetoisuudestaan, ja lasti on jaettava niin, että alus pysyy mahdollisimman vaakasuorassa. Jos koeajo suoritetaan pienemmällä lastimäärällä, myötävirtaan ajoa koskeva hyväksyntä on rajoitettava kyseiseen lastimäärään.

5.05 artikla Aluksen laitteiden käyttö koeajon aikana

1. Kaikkia unionin sisävesialustodistuksen kohdissa 34 ja 52 tarkoitettuja laitteita, joita voidaan käyttää ohjaushytistä käsin, saa käyttää koeajon aikana, lukuun ottamatta ankkureita.

2. Jäljempänä 5.10 artiklassa tarkoitetussa vastavirtaan suoritettavassa kääntymiskokeessa saa kuitenkin käyttää keula-ankkureita.

5.06 artikla Säädetty nopeus (eteenpäin ajettaessa)

1. Alusten ja kytkyeiden on saavutettava suhteessa veteen nopeus, joka on vähintään 13 km/h. Tätä ei sovelleta työntöhinaajiin, kun ne ajavat yksinään.

2. Tarkastuselin voi myöntää vapautuksia aluksille ja kytkyeille, jotka liikennöivät vain jokisuistoissa ja satamissa.

3. Tarkastuselimen on tarkastettava, kykeneekö lastaamaton alus ylittämään nopeuden 40 km/h suhteessa veteen. Jos tämä voidaan todeta, unionin sisävesialustodistuksen kohtaan 52 on merkittävä seuraavaa:

”Aluksen nopeus voi olla yli 40 km/h suhteessa veteen.”

5.07 artikla Pysäytysominaisuudet

1. Alusten ja kytkyeiden on pystyttävä pysähtymään myötävirtaan ajettaessa asianmukaisessa ajassa, säilyttäen samalla riittävän ohjattavuuden.

2. Nämä pysäytysominaisuudet voidaan korvata kääntymisominaisuuksilla enintään 86 m pitkissä ja enintään 22,90 m leveissä aluksissa ja kytkyeissä.

3. Pysäytysominaisuudet on osoitettava pysäytyskokeella 5.03 artiklan mukaisella koeajoalueella ja kääntymisominaisuudet 5.10 artiklan mukaisella kääntymiskokeella.

5.08 artikla Peräytysominaisuudet

Jos 5.07 artiklassa edellytetty pysäytyskoe suoritetaan seisovassa vedessä, on lisäksi suoritettava peräytyskoe.

5.09 artikla Suunnanmuutosominaisuudet

Alusten ja kytkyeiden on pystyttävä väistämään asianmukaisessa ajassa. Suunnanmuutosominaisuudet on osoitettava suunnanmuutoskokeella 5.03 artiklan mukaisella koeajoalueella.

5.10 artikla Kääntymisominaisuudet

Enintään 86 m pitkien ja 22,90 m leveiden alusten ja kytkyeiden on pystyttävä kääntymään asianmukaisessa ajassa.

Kääntymisominaisuudet voidaan korvata 5.07 artiklan mukaisilla pysäytysominaisuuksilla.

Kääntymisominaisuudet on osoitettava vastavirtaan suoritettavalla kääntymiskokeella.

6 LUKU

OHJAUSLAITTEISTO

6.01 artikla Yleistä

1. Kaikissa aluksissa on oltava luotettava ohjauslaitteisto, jolla varmistetaan vähintään 5 luvussa edellytetty ohjattavuus.

2. Konekäyttöinen ohjauslaitteisto on suunniteltava siten, että peräsin ei voi tahattomasti muuttaa asentoa.

3. Koko ohjauslaitteisto on suunniteltava siten, että se kestää aluksen pysyvät poikittaiset kallistumat 15°:seen saakka ja ympäristön lämpötilat –20 °C:sta +50 °C:seen saakka.

4. Ohjauslaitteiston osien on oltava riittävän vahvoja, jotta ne kestävät kaikki rasitukset, jotka voivat kohdistua niihin tavallisissa käyttöoloissa. Ulkoiset peräsimeen kohdistuvat voimat eivät saa haitata ohjauslaitteen ja sen käyttöyksikön toimintakykyä.

5. Ohjauslaitteistossa on oltava konekäyttöinen käyttöyksikkö, jos peräsimen käyttöön tarvittavat voimat sitä edellyttävät.

6. Konekäyttöisellä käyttöyksiköllä varustettu ohjauslaite on suojattava ylikuormitukselta järjestelmällä, joka rajoittaa käyttöyksikön aiheuttamaa vääntöä.

7. Peräsintukkien läpiviennit on suunniteltava niin, että niistä ei voi päästä ympäristöön vesistöjä pilaavia voiteluaineita.

6.02 artikla Ohjauslaitteen käyttöyksiköt

1. Jos ohjauslaitteessa on konekäyttöinen käyttöyksikkö, siihen on kuuluttava myös itsenäinen varakäyttöyksikkö tai manuaalinen käyttöyksikkö. Jos peräsimen käyttöyksikköön tulee vika tai toimintahäiriö, itsenäisen varakäyttöyksikön tai manuaalisen käyttöyksikön on alettava toimia viidessä sekunnissa.

2. Jos varakäyttöyksikkö tai manuaalinen käyttöyksikkö ei kytkeydy automaattisesti päälle, perämiehen on voitava kytkeä se välittömästi yhdellä nopealla ja helpolla toimenpiteellä.

3. Varakäyttöyksikön tai manuaalisen käyttöyksikön avulla on myös saavutettava 5 luvun vaatimusten mukainen ohjattavuus.

6.03 artikla Ohjauslaitteen hydraulinen käyttöyksikkö

1. Ohjauslaitteen hydrauliseen käyttöyksikköön ei saa liittää muita tehoa kuluttavia laitteita.

2. Hydraulisäiliöissä on oltava täyttötasohälyttimet, jotka valvovat, ettei öljynpinnan taso laske alle turvallisen toiminnan takaavan alimman täyttötason.

3. Putkien mittojen, rakenteen ja järjestelyn on oltava sellaisia, että mekaaniset tai tulipalon aiheuttamat vahingot ovat mahdollisimman epätodennäköisiä.

4. Hydrauliletkut on:

a)      sallittu ainoastaan, jos niitä on pakko käyttää tärinänvaimennuksen tai osien liikkumatilan vuoksi;

b)      suunniteltava vähintään suurimmalle sallitulle käyttöpaineelle;

c)      uusittava vähintään kahdeksan vuoden välein.

5. Alan erikoisyrityksen on tarkastettava ja tarpeen mukaan korjattava hydraulisylinterit, -pumput ja -moottorit sekä sähkömoottorit vähintään kahdeksan vuoden välein.

6.04 artikla Voimanlähteet

1. Ohjauslaitteistoissa, joissa on kaksi konekäyttöistä käyttöyksikköä, on oltava vähintään kaksi voimanlähdettä.

2. Jos konekäyttöisen käyttöyksikön toinen voimanlähde ei ole aluksen ajon aikana jatkuvasti käyttövalmiina, on sen käynnistykseen tarvittavaksi ajaksi varmistettava riittävä kapasiteetti puskurijärjestelmällä.

3. Jos käytetään sähköisiä voimanlähteitä, ohjauslaitteiston päävoimanlähteeseen ei saa liittää muita tehoa kuluttavia laitteita.

6.05 artikla Manuaalinen käyttöyksikkö

1. Konekäyttöinen käyttöyksikkö ei saa vaikuttaa manuaalisen käyttöyksikön ruoriin.

2. Ruorin pyöriminen on estettävä missä tahansa peräsimen asennossa, kun manuaalinen käyttöyksikkö kytkeytyy päälle automaattisesti.

6.06 artikla Säätösiipipotkuri-, vesisuihku-, sykloidipotkuri- ja keulapotkurilaitteet

1. Jos säätösiipipotkuri-, vesisuihku-, sykloidipotkuri- tai keulapotkurilaitteen työnnön suunnanmuutoksen kauko-ohjaus on sähköinen, hydraulinen tai pneumaattinen, ohjaushytin ja potkurilaitteiston välillä on oltava kaksi erillistä, toisistaan riippumatonta ohjauksen hallintajärjestelmää, jotka ovat soveltuvin osin 6.01–6.05 artiklan vaatimusten mukaisia.

Tätä kohtaa ei sovelleta, jos tällaista laitetta ei tarvitse käyttää 5 luvun mukaisen ohjattavuuden saavuttamiseksi tai jos sitä tarvitaan vain pysäytyskokeessa.

2. Jos toisistaan riippumattomia säätösiipipotkuri-, vesisuihku-, sykloidipotkuri- tai keulapotkurilaitteistoja on kaksi tai enemmän, itsenäistä varaohjausjärjestelmää ei vaadita, jos 5 luvussa vaadittu aluksen ohjattavuus säilyy yhden laitteiston vikaantuessa.

6.07 artikla Osoittimet ja valvontalaitteet

1. Peräsimen asennon on oltava selvästi nähtävillä ohjauspaikalta. Sähköisillä peräsinkulman osoittimilla on oltava itsenäinen virransyöttö.

2. Ohjauspaikalla on oltava ääni- ja valohälytys seuraavaa merkinantoa varten:

a)      6.03 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu hydraulisäiliöiden öljynpinnan tason laskeminen alle alimman täyttötason ja hydraulijärjestelmän käyttöpaineen aleneminen;

b)      ohjauksen sähköisen voimanlähteen vikaantuminen;

c)      käyttöyksiköiden sähköisen voimanlähteen vikaantuminen;

d)      kääntymisnopeuden säätimen vikaantuminen;

e)      vaadittujen puskurijärjestelmien vikaantuminen.

6.08 artikla Kääntymisnopeuden säätimet

1. Kääntymisnopeuden säädinten ja niiden osien on oltava 9.20 artiklan vaatimusten mukaisia.

2. Kääntymisnopeuden säätimen moitteeton toiminta on osoitettava vihreänä merkkivalona ohjauspaikalla.

Syöttöjännitteen katkeamista tai sen liian suurta vaihtelua sekä gyroskoopin kierrosluvun liiallista pienenemistä on valvottava.

3. Jos kääntymisnopeuden säätimen lisäksi on muitakin ohjausjärjestelmiä, on ohjauspaikalla oltava selvästi nähtävillä, mikä järjestelmä on kytketty päälle. Järjestelmästä toiseen siirtymisen on voitava tapahtua välittömästi. Kääntymisnopeuden säädin ei saa vaikuttaa ohjauslaitteistoihin.

4. Kääntymisnopeuden säätimen sähkönsyötön on oltava riippumaton muista tehoa kuluttavista laitteista.

5. Kääntymisnopeuden säätimissä käytettyjen gyroskooppien, ilmaisimien ja kääntymisnopeuden osoittimien on vastattava lisäyksessä VIII asetettuja sisävesialusten kääntymisnopeuden osoittimia koskevia vähimmäisvaatimuksia ja koeolosuhteita.

6.09 artikla Hyväksymistarkastus

1. Tarkastuselimen on tarkastettava ohjauslaitteiston moitteeton asennus. Tätä varten se voi vaatia seuraavat asiakirjat:

a)      lohjauslaitteiston kuvaus;

b)      lohjauslaitteen käyttöyksiköitä ja ohjauksen hallintajärjestelmää koskevat piirustukset ja tiedot;

c)      ltietoja ohjauslaitteesta;

d)      sähköasennusten kytkentäkaavio;

e)      kääntymisnopeuden säätimen kuvaus;

f)       ohjauslaitteiston käyttö- ja huolto-ohjeet.

2. Koko ohjauslaitteiston toiminta on tarkastettava koeajon yhteydessä. Jos laitteistoon on asennettu kääntymisnopeuden säädin, on tarkastettava, että annettu kurssi voidaan pitää luotettavasti ja että ajo käänteissä on varmaa.

3. Asiantuntijan on tarkastettava konekäyttöiset ohjauslaitteistot:

a)      ennen käyttöönottoa;

b)      vikaantumisen jälkeen;

c)      muutosten tai korjausten jälkeen;

d)      säännöllisesti vähintään kolmen vuoden välein.

4. Tarkastuksen on katettava ainakin:

a)      hyväksyttyjen piirustusten noudattaminen ja määräaikaistarkastuksissa sen tarkastaminen, onko ohjauslaitteistoon tehty muutoksia;

b)      ohjauslaitteiston toimintatesti kaikkien käyttömahdollisuuksien osalta;

c)      hydraulikomponenttien silmämääräinen tarkastaminen ja tiiviyden tarkastaminen, erityisesti venttiilien, putkistojen, hydrauliletkujen, hydraulisylinterien, hydraulipumppujen ja hydraulisihtien osalta;

d)      sähkökomponenttien silmämääräinen tarkastaminen, erityisesti releiden, sähkömoottoreiden ja turvalaitteiden osalta;

e)      valo- ja äänimerkkejä antavien valvontalaitteiden tarkastaminen.

5. Tarkastuksesta on annettava todistus, jossa on tarkastajan allekirjoitus ja tarkastuspäivämäärä.

7 LUKU

OHJAUSHYTTI

7.01 artikla Yleistä

1. Ohjaushytti on järjestettävä siten, että perämies voi aina hoitaa tehtävänsä ajon aikana.

2. Tavanomaisissa käyttöoloissa aluksen tuottaman melun taso ei saa ylittää 70:tä dB(A) perämiehen pään tasolla ohjauspaikalla mitattuna.

3. Yhden henkilön suorittamaa tutkaohjausta varten suunnitelluissa ohjaushyteissä perämiehen on voitava hoitaa kaikki tehtävänsä istuallaan, ja kaikki näyttö- ja valvontalaitteet sekä kaikki aluksen ohjaukseen tarvittavat hallintalaitteet on järjestettävä siten, että perämies voi käyttää niitä helposti matkan aikana nousematta istuimeltaan ja menettämättä näköyhteyttä tutkakuvaan.

7.02 artikla Esteetön näkyvyys

1. Ohjauspaikalta on oltava kaikkiin suuntiin riittävän esteetön näkyvyys.

2. Lastaamattoman, puolilla varastoilla varustetun mutta ilman painolastia olevan aluksen edessä perämiehen näkyvyys veden pintaan ei saa olla estynyt enempää kuin kahden aluksen pituuden tai 250 metrin matkalla sen mukaan, kumpi näistä on vähemmän.

Esteellisen näkyvyyden alueen pienentämiseen käytettäviä optisia ja sähköisiä apuvälineitä ei saa ottaa huomioon tarkastuksessa.

Esteellisen näkyvyyden alueen pienentämiseen saa käyttää vain siihen tarkoitettuja sähköisiä laitteita.

3. Perämiehen esteettömän näkökentän on hänen tavanomaiselta paikaltaan oltava vähintään 240° horisontista ja vähintään 140° etumaisen puoliympyrän sisällä.

Perämiehen tavanomaisella näköakselilla ei saa olla ikkunan puitteita, pylväitä tai kansirakenteita.

Vaikka esteetön näkökenttä olisi 240° horisontista, tarkastuselin voi vaatia muita toimenpiteitä, erityisesti asianmukaisten optisten tai sähköisten apuvälineiden asentamista, jos taaksepäin ei ole turvattu riittävää esteetöntä näkyvyyttä.

Sivuikkunoiden alalaidan on oltava mahdollisimman matalalla. Sivu- ja takaikkunoiden ylälaidan on oltava mahdollisimman korkealla.

Määritettäessä, täyttyvätkö tässä artiklassa asetetut näkyvyyttä ohjaushytistä koskevat vaatimukset, perämiehen silmien oletetaan olevan 1650 mm:n korkeudella kannesta ohjauspaikalla.

4. Ohjaushytin etuikkunoiden yläreunan on oltava riittävän korkealla, jotta ohjauspaikalla olevalla henkilöllä, jonka silmät ovat 1800 mm:n korkeudella, on selvä näkyvyys eteenpäin vähintään 10 asteeseen horisontin yläpuolella silmänkorkeudella.

5. Selvä näkyvyys etuikkunan läpi on oltava turvattu asianmukaisin keinoin kaikissa sääoloissa.

6. Ohjaushytissä käytettävän ikkunalasin on oltava varmuuslasia ja läpäistävä valoa vähintään 75 prosenttia.

7. Heijastusten välttämiseksi komentosillan etuikkunoiden on oltava häikäisemättömät tai asennettu siten, että heijastukset on tehokkaasti suljettu pois. Tämä vaatimus katsotaan täytetyksi, kun ikkunat ovat pystysuoraan nähden kallistetut niin, että yläreuna on ulompana vähintään 10° ja enintään 25°.

7.03 artikla Hallinta-, osoitin- ja valvontalaitteita koskevat yleiset vaatimukset

1. Aluksen ohjaukseen tarvittavat hallintalaitteet on voitava asettaa käyttöasentoonsa helposti. Tämän asennon on oltava yksiselitteisesti tunnistettavissa.

2. Valvontalaitteiden on oltava helposti luettavissa. Niiden valaistusta on voitava säätää portaattomasti sammuttamiseen saakka. Valonlähteet eivät saa estää tai haitata valvontalaitteiden luettavuutta.

3. Aluksessa on oltava varoitus- ja merkkivalojen testausjärjestelmä.

4. On oltava selvästi havaittavissa, onko jokin järjestelmä toiminnassa. Jos toiminnassa oleminen ilmoitetaan merkkivalolla, valon on oltava vihreä.

5. Valvontaa vaativat järjestelmien häiriöt tai vikaantuminen on osoitettava punaisella varoitusvalolla.

6. Samanaikaisesti punaisen varoitusvalon syttymisen kanssa on kuuluttava äänimerkki. Hälytysäänimerkit voidaan antaa yksittäisenä yhteissignaalina. Tämän äänimerkin äänitason on oltava vähintään 3 dB(A) suurempi kuin ohjauspaikalla vallitseva enimmäismelutaso.

7. Äänimerkki on voitava katkaista häiriön tai vian tunnistamisen jälkeen. Äänimerkin katkaiseminen ei saa estää äänimerkin laukeamista mahdollisten muiden häiriöiden kohdalla. Punaiset varoitusvalot saavat kuitenkin sammua vasta häiriön korjaamisen jälkeen.

8. Valvonta- ja osoitinlaitteiden on kytkeydyttävä automaattisesti toiseen voimanlähteeseen, jos niiden oma voimanlähde vioittuu.

7.04 artikla Päämoottorien ja ohjauslaitteiston hallinta-, osoitin- ja valvontalaitteita koskevat erityiset vaatimukset

1. Päämoottorien ja ohjauslaitteiston hallinnan ja valvonnan on oltava mahdollista ohjauspaikalta käsin. Jos päämoottoriin kuuluu ohjauspaikalta käytettävä kytkin tai ohjauspaikalta ohjattava säätösiipipotkuri, riittää, kun sen voi käynnistää ja sammuttaa konehuoneesta käsin.

2. Kutakin päämoottoria on ohjattava erillisellä vivulla, joka liikkuu ympyrän kaaren kautta pystytasossa suunnilleen samansuuntaisena kuin aluksen pituusakseli. Vivun siirto keulaa kohti aiheuttaa aluksen liikkumisen eteenpäin ja sen siirto perää kohti aiheuttaa peräytysliikkeen. Vaihteen on kytkeydyttävä tai kulkusuunnan vaihduttava, kun vipu on suunnilleen vapaa-asennossa. Vivun on pysyttävä vapaa-asennossa.

3. Alukseen vaikuttavan työntövoiman suunta ja potkurin tai päämoottorien kierrosluku on näytettävä.

4. Edellä 6.07 artiklan 2 kohdan, 8.03 artiklan 2 kohdan ja 8.05 artiklan 13 kohdan mukaiset osoitin- ja valvontalaitteet on sijoitettava ohjauspaikalle.

5. Aluksia, joissa on yhden henkilön tutkaohjaukseen suunniteltu ohjaushytti, on ohjattava vivulla. Vipua on oltava helppo liikuttaa käsin. Vivun asennon on vastattava täsmälleen peräsimen lapojen asentoa aluksen pituusakseliin nähden. Ote vivusta on voitava irrottaa missä tahansa asennossa ilman, että peräsimen lapojen asento muuttuu. Vivun vapaa-asennon on oltava hyvin havaittavissa.

6. Jos alus on varustettu keulaperäsimillä tai erityisperäsimillä erityisesti peräytysajoa varten ja sen ohjaushytti on suunniteltu yhden henkilön tutkaohjausta varten, peräsimiä on voitava käyttää erityisillä vivuilla, jotka vastaavat soveltuvin osin 5 kohdan vaatimuksia.

Tätä vaatimusta sovelletaan myös, kun kytkyeissä käytetään muuta ohjauslaitteistoa kuin kytkyeen kuljettamiseen käytettävän vesikulkuneuvon ohjauslaitteistoa.

7. Kääntymisnopeuden säätimiä käytettäessä on kääntymisnopeuden ohjain voitava vapauttaa missä tahansa asennossa ilman, että se vaikuttaa säädettyyn kääntymisnopeuteen.

Ohjaimen kiertoliikkeen on muodostettava riittävän laaja kaari, jotta säätäminen voidaan suorittaa riittävän tarkasti. Vapaa-asennon on erottava selvästi muista asennoista. Asteikko on voitava valaista portaattomasti säätäen.

8. Koko ohjauslaitteiston kauko-ohjauslaitteet on asennettava kiinteästi ja järjestettävä siten, että valittu kurssi on selvästi havaittavissa. Jos kauko-ohjauslaitteet voidaan kytkeä pois päältä, niissä on oltava osoitinlaitteet, jotka ilmaisevat, onko laite ”käytössä” vai ”pois käytöstä”. Ohjainten sijoittelun ja käsittelyn on oltava toimivaa.

Ohjauslaitteiston apulaitteissa, kuten keulapotkureissa, voidaan käyttää muita kuin kiinteitä kauko-ohjauslaitteita, jos apulaite voidaan ottaa käyttöön ohituksella ohjaushytistä käsin milloin tahansa.

9. Säätösiipipotkuri-, vesisuihku-, sykloidipotkuri- ja keulaperäsinlaitteissa vastaavat laitteet hyväksytään hallinta-, osoitin- ja valvontalaitteiksi.

Edellä olevien 1–8 kohdan vaatimuksia sovelletaan soveltuvin osin ja ottaen huomioon edellä mainittujen aktiivisten ohjaus- ja työntövoimayksiköiden erityisominaisuudet ja järjestely. Kuten 2 kohdassa, kutakin yksikköä on ohjattava vivulla, joka liikkuu ympyrän kaaren muodossa pystytasossa suunnilleen samansuuntaisena kuin yksikön työntövoima. Vivun asennosta on käytävä selvästi ilmi alukseen vaikuttavan työntövoiman suunta.

Ellei säätösiipi- tai sykloidipotkurijärjestelmiä käytetä vipuohjauksella, tarkastuslaitos voi myöntää poikkeuksen 2 kohdasta. Tällaiset poikkeukset on mainittava liitteessä V tarkoitetun unionin sisävesialustodistuksen laatikossa 52.

7.05 artikla Kulkuvalot, merkkivalot ja äänimerkit

1. Kulkuvaloissa, niiden koteloissa ja lisälaitteissa on oltava laivavarusteista XX päivänä XXkuuta 2013 annetussa neuvoston direktiivissä 2013/XXX/EY* tarkoitettu hyväksyntämerkki.

(*)     EUVL L XX, PP.KK.VVVV, s. XX.

2. Kulkuvalojen valvontaa varten ohjaushyttiin on asennettava merkkivaloja tai vastaavia valoja, kuten merkkilamppuja, jos tämä valvonta ei ole mahdollista suoraan ohjaushytistä käsin.

3. Yhden henkilön tutkaohjausta varten suunniteltujen ohjaushyttien ohjaustauluihin on asennettava merkkilamput kulkuvalojen ja merkkivalojen valvontaa varten. Kulkuvalojen kytkimet sisällytetään merkkilamppuihin tai sijoitetaan niiden viereen.

Kunkin kulkuvalon ja merkkivalon merkkilampun järjestelyn ja värin on vastattava kyseisten valojen todellista sijaintia ja väriä.

Kulkuvalon tai merkkivalon vioittumisen on aiheutettava vastaavan merkkilampun sammuminen tai ilmaistava tämä jollakin muulla signaalilla.

4. Yhden henkilön tutkaohjaukseen suunnitelluissa ohjaushyteissä äänimerkkejä on voitava antaa jalkakäyttöisen kytkimen avulla. Tämä ei koske ”ei saa lähestyä” -äänimerkkiä asiassa sovellettavien jäsenvaltioiden merenkulkuviranomaisten säännösten mukaisesti.

7.06 artikla Tutkalaitteet ja kääntymisnopeuden osoittimet

1. Tutkaohjauslaitteen ja kääntymisnopeuden osoittimien on täytettävä lisäyksessä VIII olevassa I ja II osassa asetetut vaatimukset. Näiden vaatimusten noudattaminen todistetaan toimivaltaisen viranomaisen myöntämällä tyyppihyväksynnällä. Sisävesien elektronista merikarttajärjestelmää (jäljempänä ”sisävesien ECDIS-laitteisto”), jota voidaan käyttää navigointitilassa, pidetään tutkaohjauslaitteena.

Lisäyksessä VIII olevassa III osassa asetettuja sisävesialuksissa käytettävien tutkaohjauslaitteiden ja kääntymisnopeuden osoittimien asennusta ja toiminnan testausta koskevia vaatimuksia on noudatettava.

Lisäyksen VIII mukaisesti tai vastaaviksi tunnustettujen tyyppihyväksyntien perusteella hyväksyttyjä tutkaohjauslaitteita ja kääntymisnopeuden osoittimia koskevien tietojen on oltava julkisesti saatavilla.

2. Ohjaushyteissä, jotka on suunniteltu yhden henkilön tutkaohjausta varten:

a)      tutkanäyttö ei saa olla olennaisesti perämiehen näköakselin ulkopuolella tavanomaisessa asennossaan;

b)      tutkakuvan on oltava täysin näkyvissä ilman häikäisysuojaa tai varjostinta riippumatta ohjaushytin ulkopuolella vallitsevista valaistusoloista;

c)      kääntymisnopeuden osoitin on asennettava suoraan tutkakuvan ylä- tai alapuolelle tai sen on sisällyttävä tutkakuvaan.

7.07 artikla Radiopuhelinlaitteisto aluksissa, joiden ohjaushytti on suunniteltu yhden henkilön suorittamaa tutkaohjausta varten

1. Aluksissa, joiden ohjaushytti on suunniteltu yhden henkilön suorittamaa tutkaohjausta varten, alukselta toiselle tapahtuvan yhteydenpidon merenkulkutiedotusten vastaanoton on tapahduttava kovaäänisen avulla ja lähetyksen kiinteän mikrofonin avulla. Vaihdon vastaanotosta lähetykseen on tapahduttava painikkeen avulla.

Näiden verkkojen mikrofoneja ei saa voida käyttää puheluihin yleisen verkon kautta.

2. Jos ohjaushyteissä, jotka on suunniteltu yhden henkilön suorittamaa tutkaohjausta varten, on yleiseen verkkoon liitetty radiopuhelinlaitteisto, vastaanoton on voitava tapahtua perämiehen istumapaikalta.

7.08 artikla Aluksen sisäiset yhteydenpitolaitteet

Aluksissa, joiden ohjaushytti on suunniteltu yhden henkilön suorittamaa tutkaohjausta varten, on oltava sisäiset yhteydenpitolaitteet.

Ohjauspaikalta on voitava saada puheyhteys seuraaviin paikkoihin:

a)      aluksen tai kytkyeen keula;

b)      aluksen tai kytkyeen perä, jos suora yhteys ohjauspaikalta käsin ei ole mahdollinen;

c)      miehistön asuintilat;

d)      kuljettajan hytti.

Vastaanoton on kaikissa edellä mainituissa paikoissa tapahduttava kovaäänisen avulla ja lähetyksen kiinteän mikrofonin avulla. Aluksen tai kytkyeen keulaan tai perään voi olla radiopuhelinyhteys.

7.09 artikla Hälytysjärjestelmä

1. Aluksella on oltava itsenäinen hälytysjärjestelmä, jolla voidaan tavoittaa asuintilat, konehuoneet ja tarvittaessa erilliset pumppuhuoneet.

2. Perämiehen ulottuvilla on oltava hälytysmerkin päälle ja pois päältä kytkevä katkaisin. Kytkimet, jotka automaattisesti palaavat ”pois päältä” -asentoon, kun ne vapautetaan, eivät ole sallittuja.

3. Hälytysmerkin äänenvoimakkuuden on oltava vähintään 75 dB(A) asuintiloissa.

Kone- ja pumppuhuoneissa hälytysmerkin on oltava koko tilassa hyvin havaittavissa oleva ja hyvin näkyvä vilkkuva valo.

7.10 artikla Lämmitys ja ilmanvaihto

Ohjaushyteissä on oltava tehokas ja säädettävä lämmitys- ja ilmanvaihtojärjestelmä.

7.11 artikla Peräankkurin käyttölaitteet

Aluksissa ja kytkyeissä, joiden ohjaushytti on suunniteltu yhden henkilön suorittamaa tutkaohjausta varten, ja yli 86 m pitkillä tai yli 22,90 m leveillä aluksilla perämiehen on voitava pudottaa peräankkurit paikaltaan.

7.12 artikla Ohjaushytin korkeuden säätö

Korkeuden säädöllä varustetuissa ohjaushyteissä on oltava hätälaskujärjestelmä.

Automaattisen varoitusäänen on kuuluttava selvästi aina ohjaushyttiä laskettaessa. Varoitusääntä ei tarvita, jos sopivin rakenteellisin toimenpitein voidaan estää korkeuden säädön aiheuttama loukkaantumisvaara.

Ohjaushytistä on voitava poistua turvallisesti kaikissa korkeusasennoissa.

7.13 artikla Unionin sisävesialustodistuksen merkintä aluksista, joiden ohjaushytti on suunniteltu yhden henkilön suorittamaa tutkaohjausta varten

Jos alus vastaa yhden henkilön suorittamaa tutkaohjausta koskevia erityisiä säännöksiä 7.01, 7.04–7.08 ja 7.11 artiklan mukaisesti, unionin sisävesialustodistukseen on tehtävä seuraava merkintä:

”Aluksessa on yhden henkilön suorittamaa tutkaohjausta varten suunniteltu ohjaushytti.”

8 LUKU

KONEENRAKENNUSTA KOSKEVAT VAATIMUKSET

8.01 artikla Yleistä

1. Moottorit ja niihin liittyvät laitteet on suunniteltava, rakennettava ja asennettava parhaiden toimintatapojen mukaisesti.

Asiantuntija tarkastaa aluksen toimintaan tarkoitetut paineastiat tarkistaakseen, että niiden toiminta on turvallista

a)      ennen niiden ensimmäistä käyttöönottoa,

b)      ennen niiden käyttöönottoa uudelleen muutosten tai korjausten jälkeen ja

c)      säännöllisesti vähintään viiden vuoden välein.

Tarkastukseen kuuluu sekä sisäinen että ulkoinen tarkastus. Paineilma-astioille, joita ei pystytä tarkastamaan asianmukaisesti sisäpuolelta tai joiden kuntoa ei voida selkeästi vahvistaa sisäisen tarkastuksen aikana, on tehtävä täydentävä ainetta rikkomaton testi tai nestepainetesti.

Tarkastuksesta annetaan todistus, jossa on tarkastajan allekirjoitus ja tarkastuspäivämäärä.

Säännöllistä tarkastusta vaativien muiden laitteistojen, erityisesti höyrykattiloiden, muiden paineastioiden ja niiden varusteiden sekä hissien, on oltava jossakin unionin jäsenvaltiossa sovellettavien säännösten mukaisia.

2. Asentaa saa vain polttomoottoreita, jotka käyvät polttoaineella, jonka leimahduspiste on alle 55 °C.

8.02 artikla Turvalaitteisto

1. Moottorit on asennettava ja kiinnitettävä siten, että niille on asianmukainen pääsy käyttöä ja kunnossapitoa varten, ja siten, että kyseisiä tehtäviä hoitaville henkilöille ei aiheudu vaaraa. Tahaton käynnistyminen on voitava estää.

2. Päämoottorit, apumoottorit, höyrykattilat, painesäiliöt ja niiden lisälaitteet on varustettava turvalaitteilla.

3. Hätätapauksessa on myös voitava pysäyttää moottorit, jotka käyttävät puhaltimia ja imutuulettimia, sen tilan ulkopuolelta, johon ne on asennettu, ja konehuoneen ulkopuolelta.

4. Tarvittaessa sellaisten putkien liitoskohdat, joissa on polttoöljyä, voiteluöljyä tai voimansiirto-, ohjaus- ja käynnistysjärjestelmissä sekä lämmitysjärjestelmissä käytettyjä öljyjä, on peitettävä tai muulla tavoin suojattava jotta vältettäisiin öljyn roiskuminen tai vuotaminen kuumille pinnoille, koneiston ilmanottoaukkoihin tai muihin syttyviin lähteisiin. Putkien liitoskohtia on oltava mahdollisimman vähän.

5. Dieselmoottorien polttoaineensyöttöön tarkoitetut ulkoiset korkeapaineputket korkeapaineisten polttoainepumppujen ja polttoaineruiskujen välillä on suojattava kaksinkertaisilla seinämillä varustetulla putkistolla, joka kykenee vastaanottamaan rikkoutuneesta korkeapaineputkesta vuotanutta polttoainetta. Kaksinkertaisilla seinämillä varustetussa putkistossa on oltava vuotojen keruujärjestelmiä. Polttoaineputken rikkoutumisen on laukaistava hälytys. Hälytystä ei kuitenkaan tarvita moottoreissa, joissa on enintään kaksi sylinteriä. Kaksinkertaisilla seinämillä varustettuja putkistoja ei tarvitse soveltaa avointen kansien moottoreihin, joilla käytetään ankkuri- ja kiinnitysvinttureita.

6. Moottorin osien eristämisessä on noudatettava 3.04 artiklan 3 kohdan 2 alakohdan vaatimuksia.

8.03 artikla Käyttövoimayksikkö

1. Aluksen käyttövoima on voitava käynnistää ja pysäyttää ja sen suuntaa on voitava muuttaa luotettavasti ja nopeasti.

2. Seuraavia arvoja on valvottava asianmukaisilla laitteilla, jotka hälyttävät, kun saavutetaan kriittinen taso:

a)      päämoottorin jäähdytysveden lämpötila;

b)      päämoottorien ja vaihteiston voiteluöljyn paine;

c)      päämoottorin suunnanvaihtokoneiston, kääntymisvaihteiston tai potkurien öljyn- ja ilmanpaine.

3. Aluksissa, joissa on vain yksi päämoottori, moottori ei saa pysähtyä automaattisesti, paitsi ylinopeussuojan vaikutuksesta.

4. Aluksissa, joissa on vain yksi päämoottori, moottori voidaan varustaa automaattisella kierrosluvun pienentämislaitteella vain, jos moottorin kierrosluvun lasku osoitetaan ohjaushytissä sekä merkkivalolla että äänimerkillä ja jos moottorin kierrosluvun pienentämislaite voidaan kytkeä pois päältä perämiehen paikalta.

5. Akselien läpiviennit on tehtävä niin, että niistä ei voi päästä valumaan vesistöjä pilaavia voiteluaineita.

8.04 artikla Pakojärjestelmä

1. Pakokaasut on johdettava kokonaan aluksen ulkopuolelle.

2. Pakokaasujen pääseminen aluksen eri tiloihin on estettävä tarkoituksenmukaisin toimenpitein. Jos asuintilojen tai ohjaushytin läpi kulkee pakokaasujen poistoputkia, ne on suojattava näissä tiloissa kaasutiiviillä vaipalla. Pakokaasuputken ja vaipan välisen tilan on oltava yhteydessä ulkoilmaan.

3. Pakokaasuputket on järjestettävä ja suojattava siten, että ne eivät voi aiheuttaa tulipaloa.

4. Konehuoneissa pakokaasuputket on riittävästi eristettävä tai jäähdytettävä. Konehuoneiden ulkopuolella saattaa riittää pelkkä kosketussuoja.

8.05 artikla Polttoainesäiliöt, -putket ja muut varusteet

1. Nestemäiset polttoaineet on säilytettävä aluksen runkoon kuuluvissa tai alukseen kiinteästi asennetuissa terässäiliöissä. Jos aluksen rakenne niin vaatii, voidaan käyttää palonkestävyyden suhteen vastaavaa materiaalia. Nämä vaatimukset eivät koske apumoottorien säiliöitä, joiden tilavuus on enintään 12 litraa ja jotka on liitetty näihin kiinteästi tehtaalla. Polttoainesäiliöillä ei saa olla yhteisiä pintoja juomavesisäiliöiden kanssa.

2. Säiliöt ja niiden putkistot ja muut varusteet on sijoitettava ja järjestettävä siten, että polttoainetta tai polttoainehöyryä ei voi vahingossa päästä aluksen sisätiloihin. Polttoainenäytteiden ottoon tai vedentyhjennykseen tarkoitettujen venttiilien on oltava itsestään sulkeutuvia.

3. Törmäyslaipion etupuolella ei saa olla polttoainesäiliöitä.

4. Polttoainesäiliöitä ja niiden varusteita ei saa sijoittaa välittömästi moottorien tai pakokaasuputkien yläpuolelle.

5. Polttoainesäiliöiden täyttöaukot on merkittävä selvästi.

6. Polttoainesäiliöiden täyttöputkien aukon on sijaittava kannella. Poikkeuksen muodostavat päivittäiseen käyttöön tarkoitetut säiliöt. Täyttöputkien on oltava varustettuja eurooppalaisen standardin EN 12827:1999 mukaisella liitännällä.

Tällaisissa säiliöissä on oltava ilmaputki, joka johtaa ulkoilmaan kannen yläpuolella ja on asennettu siten, että siihen ei pääse vettä. Ilmaputken poikkipinnan on oltava vähintään 1,25-kertainen täyttöputken poikkipintaan nähden.

Jos säiliöt ovat yhteydessä toisiinsa, yhdysputken poikkipinnan on oltava vähintään 1,25-kertainen täyttöputken poikkipintaan nähden.

7. Polttoaineen jakeluun tarkoitetut putket on varustettava heti säiliöiden ulostulon kohdalla pikasulkuventtiilillä, jota voidaan käyttää kannelta käsin silloinkin, kun kyseiset tilat on suljettu.

Jos käyttölaite on peitetty, sen kansi tai kuori ei saa olla lukittavissa.

Käyttölaite on merkittävä punaisella. Jos laite on peitetty, siihen on kiinnitettävä lisäyksessä I olevan kuvan 9 mukainen pikasulkuventtiiliä esittävä merkki, jonka sivun pituus on vähintään 10 cm.

Ensimmäinen alakohta ei koske polttoainesäiliöitä, jotka on asennettu suoraan moottoriin.

8. Polttoaineputket, niiden liitännät, tiivisteet ja varusteet on valmistettava materiaaleista, jotka kestävät niihin todennäköisesti kohdistuvan mekaanisen, kemiallisen ja termisen rasituksen. Polttoaineputkia ei saa saattaa alttiiksi haitalliselle lämpövaikutukselle, ja ne on voitava tarkastaa niiden koko pituudelta.

9. Polttoainesäiliöissä on oltava asianmukainen mittalaite. Mittalaitteiden on oltava luettavissa enimmäistäyttömäärään asti. Mittalasit on iskusuojattava tehokkaasti, niiden alapäässä on oltava itsesulkeutuva laite ja yläpään on oltava kiinnitettynä säiliöön enimmäistäyttömäärän yläpuolella. Mittalasien materiaalin on säilytettävä muotonsa tavanomaisissa ympäristön lämpötiloissa. Peilausputket eivät saa päättyä asuintiloihin. Kone- tai kattilahuoneeseen päättyvät peilausputket on varustettava asianmukaisella itsesulkeutuvalla laitteella.

10. a) Polttoainesäiliöt on suojattava asianmukaisin aluksella olevin teknisin laittein polttoainevuotojen varalta polttoainesäiliön täyttämisen aikana. Nämä laitteet on merkittävä unionin sisävesialustodistuksen kohtaan 52.

b) Jos polttoainesäiliö täytetään täyttöasemalla, jossa on omat tekniset laitteet täytön aikana tapahtuvien polttoainevuotojen ehkäisemiseksi, a alakohdan ja 11 kohdan varustesäännöksiä ei sovelleta.

11. Jos polttoainesäiliössä on automaattinen sulkulaite, anturien on keskeytettävä säiliön täyttäminen täyttöasteen saavuttaessa 97 prosenttia; näiden laitteiden on oltava myös vikaantuessaan turvallisia.

Jos anturi joutuu sähkökontaktiin, joka voi keskeyttää täyttöasemalta syötetyn virtasilmukan binaarisen signaalin muodossa, signaali on voitava siirtää täyttöasemalle käyttäen IEC-julkaisun 60309-1:1999 mukaista 40–50 V:n tasavirtaa välittävää vesitiivistä liitäntäpistoketta, jonka tunnusväri on valkoinen ja jossa maadoituksen kosketusasento on klo 10:ssä.

12. Polttoainesäiliöt on varustettava vuototiiviisti suljettavilla puhdistus- ja tarkastusaukoilla.

13. Välittömästi päämoottoreihin ja aluksen turvalliseen käyttöön tarvittaviin moottoreihin liitetyt polttoainesäiliöt on varustettava laitteella, joka osoittaa ohjaushytissä sekä merkkivalolla että äänimerkillä, että säiliön täyttöaste ei ole riittävä turvallisen käytön jatkamiseksi.

8.06 artikla Voiteluöljyn, putkien ja muiden varusteiden säilytys

1. Voiteluöljy on säilytettävä aluksen runkoon kuuluvissa tai alukseen kiinteästi asennetuissa terässäiliöissä. Jos aluksen rakenne niin vaatii, voidaan käyttää palonkestävyyden suhteen vastaavaa materiaalia. Nämä vaatimukset eivät koske säiliöitä, joiden tilavuus on enintään 25 litraa. Voiteluöljysäiliöillä ei saa olla yhteisiä pintoja juomavesisäiliöiden kanssa.

2. Voiteluöljysäiliöt ja niiden putkistot ja muut varusteet on sijoitettava ja järjestettävä siten, että voiteluöljyä tai voiteluöljyhöyryä ei voi vahingossa päästä aluksen sisätiloihin.

3. Törmäyslaipion etupuolella ei saa olla voiteluöljysäiliöitä.

4. Voiteluöljysäiliöitä ja niiden varusteita ei saa sijoittaa välittömästi moottorien tai pakokaasuputkien yläpuolelle.

5. Voiteluöljysäiliöiden täyttöaukot on merkittävä selvästi.

6. Voiteluöljyputket, niiden liitännät, tiivisteet ja varusteet on valmistettava materiaaleista, jotka kestävät niihin todennäköisesti kohdistuvan mekaanisen, kemiallisen ja termisen rasituksen. Putkia ei saa saattaa alttiiksi haitalliselle lämpövaikutukselle, ja ne on voitava tarkastaa niiden koko pituudelta.

7. Voiteluöljysäiliöissä on oltava asianmukainen mittalaite. Mittalaitteiden on oltava luettavissa enimmäistäyttömäärään asti. Mittalasit on iskusuojattava tehokkaasti, niiden alapäässä on oltava itsesulkeutuva laite ja yläpään on oltava kiinnitettynä säiliöön enimmäistäyttömäärän yläpuolella. Mittalasien materiaalin on säilytettävä muotonsa tavanomaisissa ympäristön lämpötiloissa. Peilausputket eivät saa päättyä asuintiloihin. Kone- tai kattilahuoneeseen päättyvät peilausputket on varustettava asianmukaisella itsesulkeutuvalla laitteella.

8.07 artikla Voimansiirtojärjestelmissä, hallinta- ja käynnistysjärjestelmissä sekä lämmitysjärjestelmissä käytetyn öljyn, putkien ja muiden varusteiden säilytys

1. Voimansiirtojärjestelmissä, hallinta- ja käynnistysjärjestelmissä sekä lämmitysjärjestelmissä käytetyt öljyt on säilytettävä aluksen runkoon kuuluvissa tai alukseen kiinteästi asennetuissa terässäiliöissä. Jos aluksen rakenne niin vaatii, voidaan käyttää palonkestävyyden suhteen vastaavaa materiaalia. Nämä vaatimukset eivät koske säiliöitä, joiden tilavuus on enintään 25 litraa. Asianomaisilla öljysäiliöillä ei saa olla yhteisiä pintoja juomavesisäiliöiden kanssa.

2. Öljysäiliöt ja niiden putkistot ja muut varusteet on sijoitettava ja järjestettävä siten, että öljyä tai öljyhöyryä ei voi vahingossa päästä aluksen sisätiloihin.

3. Törmäyslaipion etupuolella ei saa olla öljysäiliöitä.

4. Öljysäiliöitä ja niiden varusteita ei saa sijoittaa välittömästi moottorien tai pakokaasuputkien yläpuolelle.

5. Öljysäiliöiden täyttöaukot on merkittävä selvästi.

6. Öljyputket, niiden liitännät, tiivisteet ja varusteet on valmistettava materiaaleista, jotka kestävät niihin todennäköisesti kohdistuvan mekaanisen, kemiallisen ja termisen rasituksen. Putkia ei saa saattaa alttiiksi haitalliselle lämpövaikutukselle, ja ne on voitava tarkastaa niiden koko pituudelta.

7. Öljysäiliöissä on oltava asianmukainen mittalaite. Mittalaitteiden on oltava luettavissa enimmäistäyttömäärään asti. Mittalasit on iskusuojattava tehokkaasti, niiden alapäässä on oltava itsesulkeutuva laite ja yläpään on oltava kiinnitettynä säiliöön enimmäistäyttömäärän yläpuolella. Mittalasien materiaalin on säilytettävä muotonsa tavanomaisissa ympäristön lämpötiloissa. Peilausputket eivät saa päättyä asuintiloihin. Kone- tai kattilahuoneeseen päättyvät peilausputket on varustettava asianmukaisella itsesulkeutuvalla laitteella.

8.08 artikla Tyhjennyslaitteet

1. Kaikki vesitiiviit osastot on voitava tyhjentää erikseen. Tämä ei kuitenkaan koske vesitiiviitä osastoja, jotka yleensä suljetaan ilmatiiviisti ajon aikana.

2. Miehitetyt alukset on varustettava kahdella itsenäisellä tyhjennyspumpulla, joita ei saa sijoittaa samaan tilaan. Ainakin toisen niistä on oltava moottorikäyttöinen. Aluksilla, joiden teho on alle 225 kW tai joiden kantavuus on alle 350 tonnia, tai aluksilla, joita ei ole tarkoitettu tavaroiden kuljetukseen ja joiden uppouma on alle 250 m3, riittää yksi käsi- tai moottorikäyttöinen tyhjennyspumppu.

Kutakin vaadittua pumppua on voitava käyttää kaikissa vesitiiviissä osastoissa.

3. Ensimmäisen tyhjennyspumpun vähimmäistyhjennyskapasiteetti Q1 saadaan seuraavan kaavan mukaan:

Q1 = 0,1. d12 [l/min]

d1 saadaan seuraavan kaavan mukaan:

Toisen tyhjennyspumpun vähimmäistyhjennyskapasiteetti Q2 saadaan seuraavan kaavan mukaan:

Q2 = 0,1. d22 [l/min]

d2 saadaan seuraavan kaavan mukaan:

Kuitenkaan d2:n ei tarvitse olla suurempi kuin d1.

Laskettaessa arvoa Q2 l on pisimmän vesitiiviin osaston pituus.

Kaavoissa:

l || || kyseisen vesitiiviin osaston pituus [m];

d1 || || päätyhjennysputken laskennallinen sisähalkaisija [mm];

d2 || || haaraputken laskennallinen sisähalkaisija [mm].

4. Jos tyhjennyspumput on liitetty tyhjennysjärjestelmään, on tyhjennysputken sisähalkaisijan oltava vähintään d1 (mm) ja haaraputkien sisähalkaisijan vähintään d2 (mm).

Alle 25 m pitkillä aluksilla arvot d1 ja d2 voivat olla alimmillaan 35 mm.

5. Ainoastaan itsesyöttävät tyhjennyspumput ovat sallittuja.

6. Jokaista yli 5 m:n levyistä tasapohjaista osastoa kohti on oltava ainakin yksi imusihti kummallakin puolella.

7. Peräsoppi voidaan tyhjentää pääkonehuoneen kautta sellaisten automaattisesti sulkeutuvien valumisputkien avulla, joille pääsy on helppoa.

8. Yksittäisten osastojen haaraputket on yhdistettävä päätyhjennysputkeen lukittavalla takaiskuventtiilillä.

Osastot tai muut tilat, joissa voidaan pitää painolastia, on yhdistettävä tyhjennysjärjestelmään vain yksinkertaisella sulkulaitteella. Tämä ei koske lastiruumia, joissa voidaan pitää painolastia. Tällaisten lastiruumien täyttäminen painolastivedellä on suoritettava tyhjennysputkista erillisellä, kiinteällä painolastiputkistolla tai haaraputkilla, jotka voidaan liittää päätyhjennysputkeen letkuilla tai letkuliittimillä. Lastiruuman pohjassa sijaitsevat vedenottoventtiilit eivät ole sallittuja tähän tarkoitukseen.

9. Lastiruuman pilssi on varustettava mittalaitteilla.

10. Jos aluksen tyhjennysjärjestelmässä on kiinteät putket, öljypitoisen veden keräämiseen tarkoitetut pilssin tyhjennysputket on varustettava sulkemislaittein, jotka tarkastuselin on varustanut sinetillä. Sulkemislaitteiden määrä ja sijainti on merkittävä unionin sisävesialustodistukseen.

11. Sulkemislaitteiden lukitseminen vastaa 10 kohdan mukaista sinetöintiä. Sulkemislaitteiden lukitsemiseen käytettävä avain tai avaimet on merkittävä asianmukaisesti ja säilytettävä merkityssä paikassa ja helposti saatavilla konehuoneessa.

8.09 artikla Öljypitoisen veden ja jäteöljyn säilytys

1. Ajon aikana kerääntyvä öljypitoinen vesi on voitava säilyttää aluksessa. Konehuoneen pilssi katsotaan tätä tarkoitusta varten säilytystilaksi.

2. Konehuoneessa on oltava jäteöljyn säilytystä varten yksi tai useampi säiliö, joiden tilavuus on vähintään 1,5-kertainen kaikkien polttomoottoreiden ja vaihteistojen sumppujen jäteöljyn määrään sekä hydraulinestesäiliön hydraulinesteen määrään nähden.

Edellä mainittujen säiliöiden tyhjennysliitäntöjen on oltava eurooppalaisen standardin EN 1305:1996 mukaisia.

3. Tarkastuselin voi myöntää vapautuksia 2 kohdan vaatimuksista aluksille, jotka liikennöivät vain lyhyillä matkoilla.

8.10 artikla Alusten melutaso

1. Aluksen ajon aikana aiheuttamaa melua, erityisesti moottoreiden imu- ja pakoääniä, on vaimennettava asianmukaisin laittein.

2. Aluksen ajon aikana aiheuttaman melun taso ei saa sivusuunnassa 25 m:n etäisyydellä laidoituksesta olla suurempi kuin 75 dB(A).

3. Pysähdyksissä olevien alusten melutaso ei saa sivusuunnassa 25 m:n etäisyydellä laidoituksesta olla suurempi kuin 65 dB(A) muulloin kuin lastauksen aikana.

8 a LUKU

DIESELMOOTTOREIDEN KAASU- JA HIUKKASMAISTEN EPÄPUHTAUKSIEN PÄÄSTÖT

8 a.01 artikla Määritelmät

Tässä luvussa tarkoitetaan:

1.      ”moottorilla” puristussytytteistä polttomoottoria (dieselmoottoria);

1 a.    ”käyttömoottorilla” moottoria, jota käytetään sisävesialusten kuljetukseen direktiivin 97/68/EY[2] 2 artiklan mukaisesti;

1 b.   ”apumoottorilla” moottoria, jota käytetään muihin sovelluksiin kuin vesikulkuneuvon kuljettamiseen;

1 c.    ”vaihtomoottorilla” käytettyä, peruskorjattua moottoria, jolla on tarkoitus korvata käytössä oleva moottori ja jonka on oltava korvattavan moottorin kaltainen sekä suunnittelultaan (rivimoottori, V-moottori) että sylinteriluvultaan; sen teho ja nopeus saavat poiketa enintään 10 prosenttia korvattavan moottorin tehosta ja nopeudesta;

2.      ”tyyppihyväksynnällä” menettelyä, joka määritellään direktiivin 97/68/EY, sellaisena kuin se on muutettuna, 2 artiklan toisessa luetelmakohdassa ja jonka avulla jäsenvaltio varmentaa, että moottorityyppi tai moottoriperhe täyttää tämän direktiivin asianmukaiset tekniset vaatimukset moottorin tai moottorien kaasu- ja hiukkaspäästöjen osalta;

3.      ”asennustestillä” menettelyä, jonka avulla toimivaltainen viranomainen varmistaa, että vesikulkuneuvoon asennettu moottori täyttää yhä tässä luvussa asetetut vaatimukset, vaikka moottoria on muutettu kaasu- ja hiukkaspäästöjen osalta tyyppihyväksynnän myöntämisen jälkeen;

4.      ”välitestillä” menettelyä, jonka avulla toimivaltainen viranomainen varmistaa, että vesikulkuneuvon moottori täyttää yhä tässä luvussa asetetut vaatimukset, vaikka moottoria on muutettu kaasu- ja hiukkaspäästöjen osalta asennustestin jälkeen;

5.      ”erikoistestillä” menettelyä, jonka avulla toimivaltainen viranomainen varmistaa, että vesikulkuneuvon moottori täyttää moottoriin tehtyjen merkittävien muutosten jälkeen tässä luvussa asetetut vaatimukset kaasu- ja hiukkaspäästöjen osalta;

6.      (ei tekstiä);

7.      ”moottoriperheellä” valmistajan tekemää sellaisten moottoreiden ryhmittelyä, joilla oletetaan suunnittelunsa perusteella olevan samanlaiset kaasu- ja hiukkaspäästöominaisuudet direktiivin 97/68/EY, sellaisena kuin se on muutettuna, 2 artiklan neljännen luetelmakohdan mukaisesti ja jotka täyttävät 8 a.03 artiklan mukaiset vaatimukset;

8.      (ei tekstiä);

9.      (ei tekstiä);

10.    (ei tekstiä);

11.    ”valmistajalla” direktiivin 97/68/EY, sellaisena kuin se on muutettuna, 2 artiklan mukaisesti henkilöä tai elintä, joka vastaa hyväksyntäviranomaisille kaikista tyyppihyväksyntäprosessin osa-alueista sekä tuotannon vaatimustenmukaisuuden varmistamisesta. Tämän henkilön tai elimen ei tarvitse välttämättä olla suoraan mukana kaikissa moottorin valmistusvaiheissa;

12.    (ei tekstiä);

13.    (ei tekstiä);

14.    (ei tekstiä);

15.    (ei tekstiä);

16.    ”moottorin parametripöytäkirjalla” lisäyksen V mukaista asiakirjaa, johon on merkitty asianmukaisesti kaikki parametrit ja muutokset, mukaan lukien moottorin kaasu- ja hiukkaspäästöihin vaikuttavat osien ja moottorin säädöt;

17.    ”moottorinvalmistajan ohjeilla, jotka koskevat pakokaasupäästöjen kannalta tärkeiden osien ja moottorin parametrien valvontaa” asiakirjaa, joka laaditaan asennustestin sekä väli- tai erikoistestin täytäntöönpanoa varten.

8 a.02 artikla Yleiset säännökset

1. Tämän luvun säännöksiä sovelletaan kaikkiin nimellisteholtaan yli 19 kW:n moottoreihin, jotka on asennettu sisävesialuksiin tai niissä oleviin koneisiin, jollei direktiivin 97/68/EY vaatimuksista muuta johdu.

2. Moottoreiden on täytettävä direktiivin 97/68/EY vaatimukset.

3. Sovellettavan vaiheen pakokaasupäästöjen raja-arvojen mukaisuus on määriteltävä 8 a.03 artiklan mukaisen tyyppihyväksynnän perusteella.

4. Asennustestit

a)      Asennustesti on tehtävä sen jälkeen kun moottori on asennettu alukseen, mutta ennen moottorin käyttöönottoa. Testi on osa vesikulkuneuvon alkutarkastusta tai asianomaisen moottorin asennusta seuraavaa erikoistarkastusta, ja testin jälkeen moottori on merkittävä ensimmäisen kerran annettavaan unionin sisävesialustodistukseen tai on tehtävä tarvittavat muutokset aiemmin annettuun unionin sisävesialustodistukseen.

b)      Tarkastuselin voi luopua a kohdan mukaisesta asennustestistä, jos nimellisteholtaan (PN) alle 130 kW:n moottori korvataan saman tyyppihyväksynnän mukaisella moottorilla. Ehtona on, että aluksen omistaja tai hänen valtuutettu edustajansa ilmoittaa tarkastuselimelle moottorin vaihdosta ja toimittaa jäljennöksen vastikään asennetun moottorin tyyppihyväksyntäasiakirjasta sekä moottorin tunnusnumerotiedot. Tarkastuselimen on tehtävä tarvittavat muutokset unionin sisävesialustodistukseen (ks. laatikko 52).

5. Moottorille on tehtävä välitestejä 2.09 artiklan mukaisten määräaikaistarkastusten yhteydessä.

6. Erikoistesti on tehtävä poikkeuksetta aina, kun moottoriin on tehty merkittäviä muutoksia, jotka voivat vaikuttaa moottorin kaasu- ja hiukkaspäästöihin.

6 a.         Moottorin parametripöytäkirjaan on merkittävä 8 a.02 artiklan 4–6 kohdan mukaisten testien tulokset.

7. Tarkastuselimen on merkittävä unionin sisävesialustodistuksen laatikkoon 52 kaikkien alukseen asennettujen moottorien, joita tässä luvussa esitetyt vaatimukset koskevat, tyyppihyväksyntänumerot ja tunnusnumerot. Direktiivin 97/68/EY 9 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisista moottoreista on ilmoitettava vain tunnusnumero.

8. Suorittaakseen tämän luvun mukaisia tehtäviä toimivaltainen viranomainen voi käyttää avukseen teknistä tutkimuslaitosta.

8 a.03 artikla Tunnustetut tyyppihyväksynnät

1. Seuraavat tyyppihyväksynnät tunnustetaan edellyttäen, että moottorisovelluksella on asianmukainen tyyppihyväksyntä:

a)      direktiivin 97/68/EY mukaiset tyyppihyväksynnät;

b)      tyyppihyväksynnät, jotka direktiivin 97/68/EY[3] mukaisesti todetaan vastaaviksi.

2. Aluksessa on oltava käytettävissä kustakin tyyppihyväksytystä moottorista seuraavat asiakirjat tai niiden jäljennökset:

a)      tyyppihyväksyntäasiakirja;

b)      moottorinvalmistajan ohjeet, jotka koskevat pakokaasupäästöjen kannalta tärkeiden osien ja moottorin parametrien valvontaa;

c)      moottorin parametripöytäkirja.

8 a.04 artikla Asennustesti sekä väli- ja erikoistesti

1. Toimivaltainen viranomainen tarkastaa moottorin senhetkisen kunnon 8 a.01 artiklan 17 kohdan mukaisissa ohjeissa määriteltyjen osien, säätöjen ja parametrien osalta 8 a.02 artiklan 4 kohdan mukaisessa asennustestissä sekä mahdollisesti tehtävissä 8 a.02 artiklan 5 kohdan mukaisissa välitesteissä ja 8 a.02 artiklan 6 kohdan mukaisissa erikoistesteissä.

Jos viranomainen toteaa, ettei moottori ole hyväksytyn moottorityypin tai moottoriperheen mukainen, se voi

a)      vaatia, että

         aa)        moottorin vaatimustenmukaisuus palautetaan;

         bb)       tyyppihyväksyntäasiakirjaan tehdään tarvittavat muutokset; tai

b)      määrätä, että todelliset päästöt mitataan.

Ellei moottorin vaatimustenmukaisuutta palauteta tai tyyppihyväksyntäasiakirjaan tehdä muutoksia tai jos mittaukset osoittavat, ettei moottori ole päästöjä koskevien raja-arvojen mukainen, toimivaltaisen viranomaisen on kieltäydyttävä antamasta unionin sisävesialustodistusta tai peruttava mahdollisesti jo annettu unionin sisävesialustodistus.

2. Silloin, kun kyse on moottoreista, joissa on pakokaasun jälkikäsittelyjärjestelmä, järjestelmän toimivuus on tarkistettava asennustestillä ja väli- tai erikoistesteillä.

3. Kohdan 1 mukaiset testit on tehtävä noudattaen valmistajan ohjeita, jotka koskevat pakokaasupäästöjen kannalta tärkeiden osien ja moottorin parametrien valvontaa. Valmistajan laatimassa ja toimivaltaisen viranomaisen hyväksymässä ohjeessa on eriteltävä pakokaasun kannalta tärkeät moottorin osat sekä säädöt ja parametrit, joiden perusteella voidaan arvioida, onko moottori jatkuvasti pakokaasupäästöjä koskevien raja-arvojen mukainen. Ohjeen on sisällettävä vähintään seuraavat tiedot:

a)      moottorityyppi ja tarvittaessa moottoriperhe sekä nimellistehoa ja nimellisnopeutta koskevat tiedot;

b)      luettelo niistä osien ja moottorin parametreista, jotka ovat tärkeitä pakokaasupäästöjen kannalta;

c)      yksiselitteiset merkinnät, joiden perusteella voidaan todeta, että pakokaasupäästöjen kannalta tärkeät osat ovat hyväksyttyjä (esimerkiksi varaosanumerot, jotka on merkitty osiin);

d)      pakokaasupäästöjen kannalta tärkeät moottoriparametrit, kuten ruiskutuksen ennakkosäätölaitteen säätöalueet, suurin sallittu jäähdytysveden lämpötila, suurin sallittu pakojärjestelmän vastapaine jne.

Kun kyse on moottoreista, joissa on pakokaasun jälkikäsittelyjärjestelmä, ohjeen on sisällettävä menettelyt pakokaasun jälkikäsittelyjärjestelmän tehokkaan toiminnan tarkistamiseksi.

4. Vesikulkuneuvon moottoreiden asennuksen on oltava tyyppihyväksynnän soveltamisalassa määriteltyjen rajoitusten mukainen. Lisäksi imualipaine ja pakojärjestelmän vastapaine eivät saa ylittää hyväksytylle moottorille määriteltyjä arvoja.

5. Jos vesikulkuneuvoon asennettavat moottorit kuuluvat moottoriperheeseen, niihin ei saa tehdä uudelleensäätöjä tai muutoksia, jotka voivat vaikuttaa haitallisesti pakokaasu- ja hiukkaspäästöihin tai jotka eivät ole ehdotetun säätöalueen rajoissa.

6. Jos moottoriin on tehtävä uudelleensäätöjä tai muutoksia tyyppihyväksynnän jälkeen, ne on merkittävä tarkasti moottorin parametripöytäkirjaan.

7. Jos asennus- ja välitestit osoittavat, että vesikulkuneuvoon asennetut moottorit täyttävät parametrien, osien ja säädettävien ominaisuuksien osalta 8 a.01 artiklan 17 kohdan mukaisissa ohjeissa määritellyt tekniset vaatimukset, voidaan olettaa, että myös moottorin pakokaasu- ja hiukkaspäästöt ovat olennaisten raja-arvojen mukaiset.

8. Jos moottori on saanut tyyppihyväksynnän, toimivaltainen viranomainen voi oman harkintansa perusteella lieventää näiden säännösten mukaisia asennus- tai välitestivaatimuksia. Täydellinen testi on kuitenkin tehtävä vähintään moottoriperheen yhdelle sylinterille tai yhdelle moottorille, ja testivaatimuksia voidaan lieventää vain, jos on syytä olettaa, että kaikki muut sylinterit tai moottorit käyttäytyvät samalla tavoin kuin tutkimuksen kohteena ollut sylinteri tai moottori.

8 a.05 artikla Tekniset tutkimuslaitokset

1. Teknisten tutkimuslaitosten on oltava testaus- ja kalibrointilaboratorioiden pätevyydelle asetettuja yleisiä vaatimuksia koskevan eurooppalaisen standardin (EN ISO/IEC 17025: 2000) mukaisia. Näin ollen seuraavien ehtojen on täytyttävä:

a)      Moottorinvalmistajia ei voida hyväksyä teknisiksi tutkimuslaitoksiksi.

b)      Tätä lukua sovellettaessa tekninen tutkimuslaitos voi toimivaltaisen viranomaisen luvalla käyttää oman testilaboratorionsa ulkopuolisia palveluita.

c)      Toimivaltaisen viranomaisen sitä pyytäessä teknisten tutkimuslaitosten on osoitettava, että ne on hyväksytty suorittamaan tässä kappaleessa kuvatun tyyppistä toimintaa Euroopan unionissa.

d)      Kolmannen maan laitos voidaan katsoa hyväksytyksi tekniseksi tutkimuslaitokseksi vain, jos Euroopan unionin ja kyseisen kolmannen maan välillä on tehty kahden- tai monenvälinen sopimus.

2. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle niiden teknisten tutkimuslaitosten nimet ja osoitteet, jotka yhdessä kansallisen toimivaltaisen viranomaisen kanssa vastaavat tämän luvun soveltamisesta. Komission on annettava nämä tiedot jäsenvaltioille.

9 LUKU

SÄHKÖLAITTEET

9.01 artikla Yleistä

1. Jos jonkin laitteiston tietyistä osista ei ole asetettu erityisiä vaatimuksia, niiden turvallisuus katsotaan riittäväksi, jos kyseiset osat on toteutettu voimassa olevan eurooppalaisen standardin mukaisesti tai hyväksytyn luokituslaitoksen vaatimusten mukaisesti.

Tarkastuselimelle on esitettävä tarvittavat asiakirjat.

2. Vesikulkuneuvossa on säilytettävä tarkastuselimen asianmukaisesti leimaamat asiakirjat, joissa on seuraavat tiedot:

a)      yleispiirustukset koko sähkölaitteistosta;

b)      pää-, vara- ja jakotaulun kytkentäkaaviot sekä tärkeimmät tekniset tiedot, jotka koskevat esimerkiksi suoja- ja valvontalaitteiden sähkövirran voimakkuutta ja nimellisvirtaa;

c)      käytettävien sähköisten koneiden ja laitteiden tehotiedot;

d)      kaapelityypit ja tiedot johdinten poikkipinnoista.

Miehittämättömissä vesikulkuneuvoissa näiden asiakirjojen säilyttäminen vesikulkuneuvossa ei ole välttämätöntä, mutta niiden on oltava saatavilla omistajalta milloin tahansa.

3. Sähkölaitteet on suunniteltava siten, että ne kestävät pysyvän poikittaiskallistuman 15°:seen asti ja ympäröivää sisälämpötilaa 0 °C:sta +40 °C:seen ja kannella lämpötilaa –20 °C:sta +40 °C:seen. Niiden on toimittava näiden raja-arvojen puitteissa moitteettomasti.

4. Pääsy kaikkien sähköisten ja elektronisten laitteistojen ja laitteiden luo on taattava, ja niiden on oltava helppoja huoltaa.

9.02 artikla Virransyöttöjärjestelmät

1. Vesikulkuneuvoissa, joissa on sähkölaitteisto, virransyöttöjärjestelmässä on oltava vähintään kaksi virtalähdettä, niin että yhden virtalähteen vikaantuessa toinen virtalähde pystyy syöttämään virtaa sähkölaitteille, joita tarvitaan aluksen turvalliseen toimintaan, vähintään 30 minuuttia.

2. Virransyöttöjärjestelmän riittävä mitoitus on osoitettava tehovarannolla. Samalla voidaan huomioida asianmukainen samanaikaisuuskerroin.

3. Ohjauslaitteiston (peräsinlaitteet) voimanlähteeseen sovelletaan 6.04 artiklaa 1 kohdasta riippumatta.

9.03 artikla Kosketussuoja sekä suojaus vieraiden esineiden ja veden sisääntunkeutumiselta

Laitteiston kiinteiden osien vähimmäissuojausluokan on oltava seuraavan taulukon mukainen:

Sijainti || Vähimmäissuojausluokka (IEC-julkaisun 60529:1992 mukaisesti)

Generaattorit || Moottorit || Muuntajat || Ohjaustaulut Jakelu Kytkimet || Asennustarvikkeet || Valaistuslaitteet

Työskentelytilat, konehuoneet ja ohjauslaiteosastot || IP 22 || IP 22 || IP[4] 22 || IP[5] [6] 22 || IP 44 || IP 22

Lastiruumat || || || || || IP 55 || IP 55

Akkujen ja maalien säilytyskaapit || || || || || || IP 44 u. (Ex)[7]

Vapaa kansi ja avoimet ohjauspaikat || || IP 55 || || IP 55 || IP 55 || IP 55

Ohjaushytti || || IP 22 || IP 22 || IP 22 || IP 22 || IP 22

Asuintilat lukuun ottamatta saniteetti- ja pesutiloja || || || || IP 22 || IP 20 || IP 20

Saniteetti- ja pesutilat || || IP 44 || IP 44 || IP 44 || IP 55 || IP 44

9.04 artikla Räjähdyssuoja

Tiloissa, joihin voi kerääntyä räjähtäviä kaasuja tai kaasuseoksia, esimerkiksi akkujen tai helposti syttyvien aineiden säilytystiloissa, sallitaan vain räjähdyssuojatut sähkölaitteet (varmennettu turvallisuus). Valojen katkaisimia tai muita sähkölaitteita ei saa asentaa tällaisiin tiloihin. Räjähdyssuojan on vastattava niiden mahdollisesti räjähtävien kaasujen ja kaasuseosten ominaisuuksia, joita tilaan todennäköisesti voi kerääntyä (räjähdysluokka, lämpötilaluokka).

9.05 artikla Suojamaadoitus

1. Laitteet, joiden jännite on yli 50 V, on maadoitettava.

2. Metalliosat, joiden kanssa on mahdollista joutua kosketuksiin ja jotka eivät ole jännitteellisiä tavanomaisen käytön aikana, kuten koneiden, laitteiden ja valaistuslaitteiden rungot ja kotelot, on maadoitettava erikseen, jos niitä ei ole asennettu siten, että niillä on sähköinen kosketus aluksen runkoon.

3. Siirrettävien ja kannettavien sähkölaitteiden kotelot on tavanomaisen käytön aikana maadoitettava syöttökaapeliin yhdistetyllä lisämaadoitusjohtimella.

Lisämaadoitusjohtimia ei tarvita, kun käytetään suojaeristysmuuntajaa, eikä suojauseristetyissä laitteissa (kaksoiseristys).

4. Maadoitusjohtimen poikkipinnan on oltava vähintään seuraavan taulukon mukainen:

Ulkojohtimien poikkipinta [mm2] || Maadoitusjohtimien vähimmäispoikkipinta

eristetyissä kaapeleissa [mm2] || erikseen asennetuissa [mm2]

0,5–4 || sama kuin ulkojohtimen poikkipinta || 4

yli 4–16 || sama kuin ulkojohtimen poikkipinta || sama kuin ulkojohtimen poikkipinta

yli 16–35 || 16 || 16

yli 35–120 || puolet ulkojohtimen poikkipinnasta || puolet ulkojohtimen poikkipinnasta

yli 120 || 70 || 70

9.06 artikla Sallitut enimmäisjännitteet

1. Seuraavia jännitteitä ei saa ylittää:

Laitteen tyyppi || Sallittu enimmäisjännite

Tasavirta || Yksivaihevaihtovirta || Kolmivaihevaihtovirta

a. Voima- ja lämmityslaitteet, ml. yleiskäyttöön tarkoitetut pistorasiat. || 250 V || 250 V || 500 V

b. Valaistus-, viestintä-, komento- ja ilmoituslaitteet, ml. yleisulosotto || 250 V || 250 V || -

c. Pistorasiat kannettaville laitteille, joita käytetään avoimilla kansilla tai kapeissa tai kosteissa metallirakenteisissa tiloissa, lukuun ottamatta kattiloita ja tankkeja: || || ||

1. yleisesti || 50 V[8] || 50 V[9] || -

2. käytettäessä suojaeristysmuuntajaa, joka on tarkoitettu yksittäiselle laitteelle || - || 250 V[10] || -

3. käytettäessä suojaeristettyjä laitteita (kaksoiseristys) || 250 V || 250 V || -

4. käytettäessä katkaisijoita oletusvirralla, joka on £ 30 mA || - || 250 V || 500 V

d. Siirrettävät sähkölaitteet, kuten konttien sähkölaitteet, moottorit, siirrettävät tuulettimet ja pumput, joita ei normaalisti siirretä käytön aikana ja joiden sellaiset johtavat osat, joiden kanssa voi joutua kosketuksiin, on maadoitettu yhdyskaapeliin liitetyllä maadoitusjohtimella ja jotka on liitetty tämän maadoitusjohtimen lisäksi aluksen runkoon joko erityisellä sijoittelulla tai lisäjohtimella || 250 V || 250 V || 500 V

e. Kattiloissa ja säiliöissä käytettävien kannettavien laitteiden pistorasiat || 50 V[11] || 50 V[12] || -

2. Edellä 1 kohdasta poiketen korkeammat jännitteet sallitaan, jos tarpeelliset suojatoimenpiteet toteutetaan:

a)      voimalaitteissa, joiden teho sitä vaatii;

b)      aluksen erityislaitteissa (mm. radiolaitteet ja sytytysjärjestelmät).

9.07 artikla Jakelujärjestelmät

1. Tasavirralle ja yksivaihevaihtovirralle sallitaan seuraavat jakelujärjestelmät:

a)      2-johdinjärjestelmä, joista toinen on maadoitettu (L1/N/PE);

b)      1-johdinjärjestelmä ja paluu rungon kautta, vain paikallisesti rajatuissa laitteistoissa (esimerkiksi polttomoottorin käynnistyslaite, katodinen suojaus) (L1/PEN);

c)      2-johdinjärjestelmä eristettynä rungosta (L1/L2/PE).

2. Kolmivaihevaihtovirralle sallitaan seuraavat jakelujärjestelmät:

a)      4-johdinjärjestelmä, jossa on maadoitettu nollapiste ilman paluuta rungon kautta (L1/L2/L3/N/PE) = (TN-S-verkko) tai (TT-verkko);

b)      3-johdinjärjestelmä eristettynä rungosta (L1/L2/L3/PE) = (IT-verkko);

c)      3-johdinjärjestelmä, jossa on maadoitettu nollapiste ja paluu rungon kautta; tätä ei kuitenkaan sallita päätepiireille (L1/L2/L3/PEN).

3. Tarkastuselin voi sallia muiden järjestelmien käytön.

9.08 artikla Maihinliitäntä ja liitäntä muihin ulkoisiin verkkoihin

1. Jos aluksen verkkoon kuuluva laitteisto saa syöttövirran maissa olevasta virtalähteestä tai muusta ulkoisesta verkosta, saapuvalla syöttölinjalla on oltava pysyvä liitäntä aluksella kiinteiden pääteliittimien tai kiinteiden pistorasioiden muodossa. On varmistettava, etteivät kaapeliliitännät joudu vetokuormitukseen.

2. Jos liitosjännite ylittää 50 V, runko on voitava maadoittaa tehokkaasti. Maadoitusliitännässä on oltava erityinen merkintä.

3. Liitännän kytkimet on järjestettävä niin, ettei aluksen generaattoreiden käyttö samanaikaisesti maissa olevan virtalähteen tai muun ulkoisen verkon kanssa ole mahdollista. Lyhytaikainen samanaikainen käyttö sallitaan, jotta voidaan siirtyä järjestelmästä toiseen jännitettä katkaisematta.

4. Liitännän on oltava suojattu oikosululta ja ylikuormitukselta.

5. Pääsähkötaulussa on oltava ilmaisin, joka näyttää, onko liitäntä jännitteellinen.

6. Aluksessa on oltava ilmaisimet, joiden avulla voidaan verrata tasavirran polaarisuutta ja kolmivaihevaihtovirran vaihejärjestystä liitännän ja aluksen verkon välillä.

7. Liitännän viereen kiinnitetyssä ohjetaulussa on ilmoitettava:

a)      toimenpiteet liitännän tekemiseksi;

b)      virran tyyppi ja nimellisjännite, vaihtovirrassa lisäksi taajuus.

9.09 artikla Virransyöttö muihin vesikulkuneuvoihin

1. Jos muille vesikulkuneuvoille syötetään virtaa, on käytettävä erillistä liitäntää. Jos virransyötössä käytetään yli 16 A:n pistorasioita, on oltava laitteet (esimerkiksi kytkimet tai varmuuslukitukset), joilla varmistetaan, että liitännän tekeminen tai katkaisu on mahdollista vain virrattomassa tilassa.

2. On varmistettava, etteivät kaapeliliitännät joudu vetokuormitukseen.

3. Edellä 9.08 artiklan 3–7 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin.

9.10 artikla Generaattorit ja moottorit

1. Generaattorit, moottorit ja niiden päätekotelot on sijoitettava siten, että ne on helppo tarkastaa, mitata ja korjata. Suojausluokan on vastattava sijaintipaikkaa (katso 9.03 artikla).

2. Päämoottorin, potkuriakselin tai muuhun tehtävään tarkoitetun apumoottorin käyttämät generaattorit on suunniteltava kestämään tavallisissa käyttöoloissa ilmeneviä kierrosluvun vaihteluita.

9.11 artikla Akut

1. Pääsy akkujen luo on taattava, ja ne on järjestettävä niin, että ne eivät pääse siirtymään vesikulkuneuvon liikkeiden mukana. Niitä ei saa sijoittaa siten, että ne altistuvat liialliselle kuumuudelle, äärimmäiselle kylmyydelle, roiskeille tai höyrylle.

Akkuja ei saa asentaa ohjaushyttiin, asuintiloihin eikä lastiruumaan. Tämä ei koske siirrettävien laitteiden akkuja eikä alle 0,2 kW:n akkuja.

2. Jos akkujen varauksen tehontarve on yli 2 kW (laskettu enimmäisvarausvirrasta ja akun nimellisjännitteestä sekä latauslaitteen ominaiskäyrä huomioon ottaen), ne on asennettava niille erityisesti varattuun tilaan. Jos akut sijoitetaan kannelle, niiden sijoittaminen kaappiin riittää.

Jos akkujen varauksen tehontarve on enintään 2 kW, akut voidaan asentaa kaappiin tai laatikkoon paitsi kannella, myös kansien alla. Ne voidaan asentaa myös konehuoneeseen tai johonkin muuhun paikkaan, jossa on hyvä ilmanvaihto, jos ne on suojattu putoavilta esineiltä ja tippuvalta vedeltä.

3. Kaikkien tilojen, kaappien, laatikoiden, hyllyjen ja muiden akuille erityisesti tarkoitettujen rakenteiden sisäpinnat on suojattava elektrolyyttien haitallista vaikutusta vastaan.

4. Jos akut on sijoitettu suljettuun tilaan, kaappiin tai laatikkoon, ilmanvaihdon on oltava tehokas. Tilat on varustettava koneellisella ilmanvaihdolla, jos varauksen tehontarve on yli 2 kW nikkeli-kadmium-akuilla ja yli 3 kW lyijyakuilla.

Ilman on tultava pohjalta ja mentävä pois ylhäältä siten, että kaasut poistuvat kokonaan.

Ilmanvaihtokanavissa ei saa olla laitteita, jotka voivat estää ilmavirtauksen, esimerkiksi sulkuventtiilejä.

5. Tarvittava läpi kulkevan ilman määrä (Q) saadaan seuraavan kaavan avulla:

Q = 0,11 · I · n [m3/h]

jossa:

I || = || 1/4 varauslaitteen enimmäisvirrasta (A);

n || = || kennojen määrä.

Jos akuilla on puskurikytkentä aluksen verkon kanssa, tarkastuselin voi hyväksyä muita laskentamenetelmiä, jos niissä on otettu huomioon latauslaitteen ominaiskäyrä ja jos ne perustuvat hyväksyttyjen luokituslaitosten määräyksiin tai asiaa koskeviin standardeihin.

6. Luonnollisessa ilmanvaihdossa kanavien poikkipinnan on oltava riittävä tarvittavalle ilmavirralle nopeudella 0,5 m/s. Sen on kuitenkin oltava vähintään 80 cm2 lyijyakuille ja vähintään 120 cm2 nikkeli-kadmium-akuille.

7. Jos käytetään koneellista ilmanvaihtoa, on asennettava tuuletin – mieluiten imutuuletin – jonka moottori on erillään kaasu- tai ilmavirtauksesta.

Tuulettimen on oltava rakenteeltaan sellainen, että kipinöiden syntyminen puhaltimen siiven ja tuulettimen kotelon välisen kontaktin kautta ei ole mahdollista ja että sähköstaattinen varaus estyy.

8. Lisäyksessä I olevan kuvan 2 mukainen, läpimitaltaan vähintään 10 cm:n kokoinen ”Tulenteko ja tupakointi kielletty” -merkki on sijoitettava akkuja sisältävien osastojen, kaappien ja laatikoiden oviin tai kansiin.

9.12 artikla Kytkinlaitteistot

1. Sähkötaulut

a)      Sähkötaulujen laitteet, kytkimet, varokkeet ja mittarit on järjestettävä selkeästi, ja niitä on päästävä helposti huoltamaan ja korjaamaan.

         Alle 50 V:n jännitteiden ja yli 50 V:n jännitteiden pääteliittimet on sijoitettava toisistaan erilleen ja merkittävä asianmukaisesti.

b)      Sähkötauluissa kaikilla kytkimillä ja laitteilla on oltava nimikilvet, joissa ilmoitetaan niiden virtapiiri.

         Varokkeisiin on merkittävä nimellisvirranvoimakkuus ja virtapiiri.

c)      Kun laitteita, joiden käyttöjännite on yli 50 V, on sijoitettu ovien taakse, laitteiden jännitettä johtavat osat on suojattava satunnaiskosketusten estämiseksi ovien ollessa auki.

d)      Sähkötauluissa käytettyjen materiaalien on oltava mekaanisesti lujia, kestäviä, palamista hidastavia ja itsestään sammuvia, eivätkä ne saa olla kosteutta sitovia.

e)      Jos sähkötaulussa on varokkeita, joilla on suuri katkaisukyky (HRC-varokkeita), on oltava käytettävissä apuvälineitä ja henkilönsuojaimia näiden varokkeiden asentamista ja irrottamista varten.

2. Kytkimet, suojalaitteet

a)      Kaikki generaattorien ja sähkölaitteiden piirit on suojattava oikosululta ja ylikuormitukselta kaikissa maadoittamattomissa johtimissa. Tähän tarkoitukseen voidaan käyttää automaattisia kytkinlaitteita, joissa on oikosulku- ja ylijännitelaukaisimet, tai varokkeita.

         Käyttöyksiköiden sähkömoottorien (ohjauslaitteisto) virtapiirit ja niiden ohjausvirtapiirit on suojattava ainoastaan oikosululta. Jos virtapiireissä on lämpökatkaisimia, ne on neutraloitava tai säädettävä vähintään kaksinkertaiselle nimellisvirralle.

b)      Pääsähkötaulun sähkölaitehaarautumat, joiden virranvoimakkuus on yli 16 A, on varustettava kuormituskytkimillä tai tehokytkimillä.

c)      Sähkölaitteet, joita tarvitaan vesikulkuneuvon kuljettamiseen, ohjauslaitteistoon, peräsimen asennon ilmaisimeen, navigointi- tai turvajärjestelmiin sekä sähkölaitteet, joiden nimellisvirta on yli 16 A, on liitettävä erillisiin virtapiireihin.

d)      Niiden sähkölaitteiden virtapiirit, joita tarvitaan aluksen käyttöön ja ohjaamiseen, on liitettävä suoraan pääsähkötauluun.

e)      Katkaisijat on valittava niiden nimellisvirran, lämpö- ja dynaamisen lujuuden sekä katkaisemisominaisuuksien perusteella. Kytkinten on kytkettävä kaikki jännitteiset johtimet yhtä aikaa. Kytkentäasennon on oltava selvästi tunnistettavissa.

f)       Varokkeilla on oltava suljettu sulamistila, ja niiden on oltava keraamisia tai vastaavaa materiaalia. Ne on voitava vaihtaa ilman, että vaihtajalle aiheutuu vaaraa kosketuksesta.

3. Valvonta- ja mittauslaitteet

a)      Generaattori-, akku- ja jakeluvirtapiireissä on oltava laitteen turvallisen käytön vaatimat valvonta- ja mittauslaitteet.

b)      Maadoittamattomissa verkoissa, joiden jännite on yli 50 V, on oltava asianmukainen laite, joka valvoo eristystä suhteessa maahan ja joka voi antaa sekä valo- että äänihälytyksen. Toissijaisissa laitteissa, kuten ohjausvirtapiireissä, tällaista laitetta ei tarvita.

4. Sähkötaulujen sijoitus

a)      Sähkötaulujen on sijaittava helppopääsyisissä paikoissa, joissa on hyvä ilmanvaihto, ja ne on suojattava vesi- ja mekaanisilta vahingoilta.

         Putket ja ilmakanavat on sijoitettava niin, että mahdolliset vuodot eivät vahingoita sähkötauluja. Jos ei voida välttää niiden asentamista sähkötaulujen lähelle, putkissa ei saa olla irrotettavia liitäntöjä sähkötaulujen läheisyydessä.

b)      Kaappien ja syvennysten, joihin suojaamattomat kytkinlaitteet on sijoitettu, on oltava palamista hidastavasta materiaalista, tai ne on suojattava metallisella tai muusta palamista hidastavasta materiaalista olevalla vaipalla.

c)      Kun jännite on yli 50 V, pääsähkötaulun eteen on käyttäjän paikalle sijoitettava eristävä ristikko tai matto.

9.13 artikla Hätäkatkaisimet

Öljypolttimia, polttoainepumppuja, polttoaineseparaattoreita ja konehuoneen tuulettimia varten on oltava niiden sijaintitilan ulkopuolella keskeisellä paikalla hätäkatkaisimet.

9.14 artikla Asennustarvikkeet

1. Kaapelien sisäänviennit on mitoitettava liitettäville kaapeleille ja sovitettava käytettäville kaapelityypeille.

2. Eri jakeluvirtapiirien, joiden jännitteet tai taajuudet poikkeavat toisistaan, pistorasioiden on erotuttava toisistaan selvästi.

3. Kytkinten on kytkettävä kaikki virtapiirin maadoittamattomat johtimet samanaikaisesti. Yksinapaiset kytkimet maadoittamattomissa verkoissa sallitaan kuitenkin asuintilojen valaistuksen virtapiireissä, pesuloita, pesu- ja kylpyhuoneita ja muita kosteita tiloja lukuun ottamatta.

4. Jos virran voimakkuus on yli 16 A, pistorasiat on voitava lukita kytkimellä siten, että pistoketta, jossa on virtaa, ei voida panna pistorasiaan eikä irrottaa pistorasiasta.

9.15 artikla Kaapelit

1. Kaapelien on oltava palamista hidastavia, itsestään sammuvia sekä vettä ja öljyä kestäviä.

Asuintiloissa voidaan käyttää muuntyyppisiä kaapeleita, jos ne on suojattu tehokkaasti, jos niillä on palamista hidastavia ominaisuuksia ja jos ne ovat itsestään sammuvia.

Sähkökaapeleiden palamista hidastavien ominaisuuksien on oltava seuraavien normien mukaisia:

a)      kansainvälisen sähkötekniikan toimikunnan (IEC) julkaisut 60332-1:1993, 60332-3:2000 tai

b)      jonkin jäsenvaltion tunnustamat vastaavat määräykset.

2. Voima- ja valaistuslaitteiden virtapiireissä on käytettävä kaapeleita, joiden johtimien vähimmäispoikkipinta on 1,5 mm2.

3. Kaapeleiden metallipäällyksiä, -suojia ja -vaippoja ei saa tavallisen käytön aikana käyttää johtimina eikä maadoitusjohtimina.

4. Voima- ja valaistuslaitteiden kaapeleiden metallipäällykset ja -suojat on maadoitettava ainakin yhdestä päästä.

5. Johtimen poikkipinnan on oltava johtimen pään sallitun enimmäislämpötilan (virransieto) ja sallitun jännitepudotuksen mukainen. Jännitepudotus pääsähkötaulun ja laitteen epäedullisimman pisteen välillä ei saa olla enempää kuin 5 prosenttia valaistuksen ja 7 prosenttia voima- ja lämmitysvirtapiirien osalta suhteessa nimellisjännitteeseen.

6. Kaapelit on suojattava mekaaniselta vaurioitumiselta.

7. Kaapeleiden kiinnityksellä on varmistettava, että mahdollinen vetokuormitus pysyy sallittujen raja-arvojen sisällä.

8. Jos kaapeleita viedään laipioiden tai kansien läpi, kaapeleiden läpiviennit eivät saa vaikuttaa kyseisten laipioiden tai kansien mekaaniseen lujuuteen, vesitiiviyteen tai palonkestävyyteen.

9. Kaikkien johtimien päät ja liitoskohdat on tehtävä niin, että alkuperäiset sähkönjohtavuus-, mekaaniset, palamista hidastavat ja tarvittaessa palonkestävät ominaisuudet säilyvät. Kaapeliliitoksia on oltava mahdollisimman vähän.

10. Ohjaushytteihin, joiden korkeutta voidaan säätää, liitettyjen kaapeleiden on oltava riittävän joustavia, ja ne on eristettävä niin, että ne ovat riittävän joustavia aina –20 °C:een asti ja kestävät höyryjä, UV-säteilyä ja otsonia.

9.16 artikla Valaistuslaitteet

1. Kaikki valaistuslaitteet on asennettava niin, että niiden säteilemä lämpö ei sytytä tuleen lähellä olevia syttyviä esineitä tai osia.

2. Avointen kansien valaistuslaitteet on sijoitettava niin, etteivät ne haittaa kulkuvalojen tunnistettavuutta.

3. Jos kone- tai kattilahuoneessa on kaksi tai useampia valaistuslaitteita, ne on jaettava vähintään kahteen virtapiiriin. Tämä koskee myös tiloja, joissa on jäähdytyslaitteita, hydraulikoneita tai sähkömoottoreita.

9.17 artikla Kulkuvalot

1. Kulkuvalojen sähkötaulut on asennettava ohjaushyttiin. Niiden syötön on tapahduttava pääsähkötaulusta erillisellä syöttökaapelilla tai kahdella toisistaan riippumattomalla toisiokaapelilla.

2. Kulkuvalojen syöttö, suojaus ja kytkentä tapahtuu erikseen kulkuvalojen sähkötaulusta.

3. Edellä 7.05 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun valvontalaitteen vika ei saa vaikuttaa sen valvonnassa olevan valon toimintaan.

4. Valoja, jotka muodostavat paikallisesti ja toiminnallisesti ryhmän, voidaan syöttää, kytkeä ja valvoa yhdestä virtapiiristä. Valvontalaitteen on kyettävä tunnistamaan minkä tahansa valon vioittuminen. Kaksoisvaloissa (kaksi samaan koteloon tai päällekkäin asennettua valoa) molempia valolähteitä ei kuitenkaan saa käyttää samanaikaisesti.

9.18 artikla (ei tekstiä)

9.19 artikla Mekaanisten laitteiden hälytys- ja turvajärjestelmät

Hälytys- ja turvajärjestelmien, joilla valvotaan ja suojataan mekaanisia laitteita, on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a) Hälytysjärjestelmät

Hälytysjärjestelmät on suunniteltava niin, että hälytysjärjestelmän vika ei voi vioittaa valvottavaa laitetta tai laitteistoa.

Binaariset lähettimet on asennettava lepovirtaperiaatteella tai valvotun kuormitusvirran periaatteella.

Valohälytysten on pysyttävä näkyvissä, kunnes vika on korjattu; kuitattu hälytys on voitava erottaa kuittaamattomasta. Kaikki hälytykset on annettava myös äänimerkkeinä. Äänihälytykset on voitava sammuttaa. Äänihälytyksen sammuttaminen ei saa estää uudesta viasta ilmoittavan hälytyksen laukeamista.

Poikkeuksia voidaan sallia, jos hälytyslaitteissa on vähemmän kuin viisi mittauskohtaa.

b) Turvajärjestelmät

Turvajärjestelmät on suunniteltava niin, että ne lopettavat vaarassa olevan laitteen toiminnan tai hidastavat sitä tai antavat varoituksen jatkuvasti miehitetylle asemalle, ennen kuin kriittinen tila on saavutettu.

Binaariset lähettimet on asennettava kuormitusvirtaperiaatteella.

Jos turvajärjestelmät eivät ole itsevalvovia, niiden moitteeton toiminta on voitava tarkistaa.

Turvajärjestelmien on oltava riippumattomia muista järjestelmistä.

9.20 artikla Elektroniset laitteet

1. Yleistä

Jäljempänä 2 kohdassa asetetut testausvaatimukset koskevat vain elektronisia laitteita, joita tarvitaan ohjauslaitteistoon ja vesikulkuneuvon käyttövoimalaitteisiin, mukaan lukien niiden apulaitteet.

2. Testausvaatimukset

a)      Seuraavista testauksista aiheutuvat rasitukset eivät saa vahingoittaa sähkölaitteita tai aiheuttaa niissä häiriöitä. Asiaa koskevien kansainvälisten standardien, esimerkiksi IEC-julkaisun 60092-504:2001, mukaiset testaukset kylmätestausta lukuun ottamatta on suoritettava laitteen ollessa päällä. Testeissä on tarkistettava asianmukainen toiminta.

b)      Jännite- ja taajuusvaihtelut

|| Vaihtelut

|| || jatkuva || lyhytaikainen

Yleisesti || Taajuus || ± 5 % || ± 10 % 5 s

Jännite || ± 10 % || ± 20 % 1.5 s

Akkukäyttö || Jännite || + 30 %/– 25 % ||

c)      Lämpötestaus

Testattava laite lämmitetään puolessa tunnissa 55 °C:een. Lämpötilan saavuttamisen jälkeen sitä pidetään yllä 16 tuntia. Tämän jälkeen suoritetaan toimintatesti.

d)      Kylmätestaus

Testattava laite jäähdytetään virta pois kytkettynä –25 °C:een ja lämpötila pidetään kahden tunnin ajan. Lopuksi lämpötila nostetaan 0 °C:een, ja suoritetaan toimintatesti.

e)      Värähtelytestaus

Värähtelytestaus on suoritettava laitteen tai osien resonanssitaajuudella kussakin kolmessa akselissa 90 minuutin ajan. Jos selvää resonanssia ei todeta, värähtelytestaus on suoritettava 30 hertsillä.

Värähtelytestaus tehdään sinimuotoisella värähtelyllä seuraavien rajojen sisällä:

Yleisesti:

f = 2,0 – 13,2 Hz; a = ± 1 mm

(amplitudi a = 1/2 värähtelyn laajuus)

f = 13,2 Hz – 100 Hz: kiihtyvyys ± 0,7 g.

Laitteet, jotka asennetaan dieselmoottoreihin tai ohjauslaitteisiin, on testattava seuraavasti:

f = 2,0–25 Hz; a = ± 1,6 mm

(amplitudi a = 1/2 värähtelyn laajuus)

f = 25 Hz – 100 Hz; kiihtyvyys ± 4 g.

Dieselmoottoreiden pakokaasuputkiin asennettavat anturit voivat joutua alttiiksi selvästi suuremmalle kuormitukselle. Tämä on otettava huomioon testauksessa.

f)       Sähkömagneettisen yhteensopivuuden testaukset on suoritettava IEC-julkaisujen 61000-4-2:1995, 61000-4-3:2002 ja 61000-4-4:1995 ja testausasteen 3 perusteella.

g)      Valmistajan on osoitettava, että sähkölaitteet ovat näiden testausvaatimusten mukaisia. Osoitukseksi riittää myös hyväksytyn luokituslaitoksen todistus.

9.21 artikla Sähkömagneettinen yhteensopivuus

Sähkömagneettiset häiriöt eivät saa haitata sähkölaitteiden eivätkä elektronisten laitteiden toimintaa. Yleisillä toimilla on pyrittävä kaikkiin seuraaviin:

a)      kytkemään irti häiriön lähteen ja asianomaisten laitteiden väliset siirtokanavat;

b)      vähentämään häiriönaiheuttajia häiriölähteissä;

c)      vähentämään asianomaisten laitteiden häiriöherkkyyttä.

10 LUKU

VARUSTEET

10.01 artikla Ankkurilaitteet

1. Tavarankuljetukseen tarkoitetuissa aluksissa, lukuun ottamatta proomuemälaivan proomuja, joiden pituus (L) on enintään 40 m, on oltava keula-ankkurit, joiden kokonaispaino (P) saadaan seuraavan kaavan avulla:

P = k · B · T [kg]

jossa:

k || || kerroin, joka huomioi pituuden (L) ja leveyden (B) välisen suhteen sekä aluksen tyypin: työntöproomuilla kuitenkin k = c;

c || || empiirinen kerroin seuraavan taulukon mukaisesti:          Kantavuus (t)    Empiirinen kerroin c          400 tai alle        45          400–650           55          650–1000         65          yli 1000            70

Tarkastuselin voi sallia aluksille, joiden kantavuus on enintään 400 t ja joita rakenteensa ja käyttötarkoituksensa vuoksi käytetään vain lyhyillä matkoilla, keula-ankkurit, joiden paino on vain 2/3 kokonaispainosta (P).

2. Matkustaja-aluksissa ja muissa kuin tavarankuljetukseen tarkoitetuissa aluksissa, lukuun ottamatta työntöaluksia, on oltava keula-ankkurit, joiden kokonaispaino (P) saadaan seuraavan kaavan avulla:

P = k · B · T [kg]

jossa:

k || || 1 kohdan mukainen kerroin, jolloin on kuitenkin käytettävä empiirisen kertoimen (c) määrityksessä unionin sisävesialustodistukseen merkittyä uppoumaa (m3) kantavuuden sijasta.

3. Edellä 1 kohdassa tarkoitetuissa enintään 86 m pitkissä aluksissa on oltava peräankkurit, joiden kokonaispaino on 25 prosenttia painosta (P).

Yli 86 m pitkissä aluksissa on oltava peräankkurit, joiden kokonaispaino on 50 prosenttia painosta (P) 1 tai 2 kohdan mukaisesti laskettuna.

Peräankkureita ei tarvita:

a)      aluksissa, joissa peräankkureiden kokonaispaino olisi alle 150 kg; keula-ankkureiden pienempi paino on otettava huomioon 1 kohdan viimeisessä kohdassa tarkoitetuissa aluksissa;

b)      työntöproomuissa.

4. Aluksissa, jotka on tarkoitettu kuljettamaan enintään 86 m pitkiä kiinteitä kytkyeitä, on oltava peräankkurit, joiden kokonaispaino on 25 prosenttia enimmäispainosta (P), 1 kohdan mukaisesti laskettuna unionin sisävesialustodistukseen merkityille sallituille ryhmille (joiden katsotaan muodostavan yhden liikennöivän yksikön).

Aluksissa, jotka on tarkoitettu kuljettamaan yli 86 m pitkiä kiinteitä kytkyeitä, on oltava peräankkurit, joiden kokonaispaino on 50 prosenttia enimmäispainosta (P), 1 kohdan mukaisesti laskettuna unionin sisävesialustodistukseen merkityille sallituille ryhmille (joiden katsotaan muodostavan yhden liikennöivän yksikön).

5. Edellä 1–4 kohdan mukaisesti määritellyt ankkurien painot voivat olla pienempiä tietyillä erikoisankkureilla.

6. Keula-ankkureille määritelty kokonaispaino (P) voidaan jakaa yhdelle tai kahdelle ankkurille. Sitä voidaan vähentää 15 prosentilla, jos aluksessa on vain yksi keula-ankkuri ja ankkuriklyysi sijaitsee keskilaivassa.

Peräankkurien vaadittu enimmäispaino voidaan työntöaluksissa tai aluksissa, joiden enimmäispituus on yli 86 m, jakaa yhdelle tai kahdelle ankkurille.

Kevyemmän ankkurin painon on oltava vähintään 45 prosenttia kokonaispainosta.

7. Valurautaiset ankkurit eivät ole sallittuja.

8. Ankkureihin on merkittävä niiden paino pysyvästi kohokirjoituksella.

9. Yli 50 kg painavissa ankkureissa on oltava ankkurivintturit.

10. Kunkin keula-ankkurin kettingin pituuden on oltava vähintään:

a)      40 m aluksissa, jotka ovat enintään 30 m pitkiä;

b)      10 m enemmän kuin aluksen pituus, jos pituus on 30 m – 50 m;

c)      60 m aluksissa, joiden pituus on yli 50 m.

Peräankkurien kettinkien on kunkin oltava vähintään 40 m pitkä. Kuitenkin aluksissa, joiden on voitava pysähtyä keula vastavirtaan, peräankkurien kettinkien on kunkin oltava vähintään 60 m pitkä.

11. Ankkurikettinkien vähimmäisvetolujuus (R) saadaan seuraavan kaavan avulla:

a) ankkurit, jotka painavat enintään 500 kg:

R = 0,35 · P' [kN];

b) ankkurit, jotka painavat 500 kg – 2000 kg:

;

c) ankkurit, jotka painavat yli 2000 kg:

              R = 0,25 · P' [kN].

jossa:

P' || || yksittäisen ankkurin teoreettinen, 1–4 ja 6 kohdan mukaisesti laskettu paino.

Ankkurikettinkien vetolujuus on ilmoitettava jossakin jäsenvaltiossa voimassa olevan standardin mukaisesti.

Jos ankkurit ovat 1–6 kohdassa säädettyä painavammat, ankkurikettinkien vetolujuus on laskettava ankkurin todellisen painon mukaan.

12. Jos aluksessa on painavampia ankkureita ja niihin kuuluvia lujempia ankkurikettinkejä, unionin sisävesialustodistukseen merkitään vain 1–6 ja 11 kohdan mukaiset vähimmäispainot ja vähimmäisvetolujuudet.

13. Ankkurin ja kettingin välisten liitososien (leikarien) vetolujuuden on oltava 20 prosenttia suurempi kuin kyseisen kettingin vetolujuus.

14. Ankkurikettinkien sijasta voidaan käyttää teräsköysiä. Köysien vetolujuuden on oltava sama kuin vaatimustenmukaisilla ankkurikettingeillä, mutta niiden on oltava 20 prosenttia pidempiä.

10.02 artikla Muut varusteet

1. Aluksissa on oltava ainakin seuraavat varusteet jäsenvaltioissa sovellettavien voimassa olevien merenkulkuviranomaisen määräysten mukaisesti:

a)      radiopuhelinlaitteisto;

b)      merkkivalojen ja äänimerkkien antamiseen ja alusten merkinantoon tarvittavat laitteet ja välineet;

c)      aluksen päävirtapiiristä riippumattomat varavalot vaadituille ankkurivaloille.

Aluksessa on myös oltava seuraavat säiliöt:

a)      selvästi merkitty säiliö talousjätteelle;

b)      erilliset, selvästi merkityt säiliöt, joissa on suljettavat kannet ja jotka on valmistettu teräksestä tai muusta vahvasta ja syttymättömästä materiaalista ja joiden tilavuus on riittävä mutta vähintään kymmenen litraa, seuraavien keräämistä varten:

aa)     öljyiset puhdistusliinat;

bb)    kiinteät vaaralliset tai ongelmajätteet;

cc)     nestemäiset vaaralliset tai ongelmajätteet

         ja tarvittaessa seuraavien keräämiseen:

dd)    jätevedet;

ee)     muut öljyiset tai rasvaiset jätteet.

2. Lisäksi aluksessa on oltava vähintään seuraavat varusteet:

a)      Kiinnitysköydet:

Aluksissa on oltava kolme kiinnitysköyttä. Niiden vähimmäispituudet ovat seuraavat:

– || 1. köysi || : || L + 20 m, kuitenkin korkeintaan 100 m,

– || 2. köysi || : || 2/3 1. köyden pituudesta,

– || 3. köysi || : || 1/3 1. köyden pituudesta.

Lyhintä köyttä ei tarvita aluksissa, joiden pituus (L) on alle 20 m.

Köysien vetolujuus (Rs) saadaan seuraavan kaavan avulla:

L · B · T 1000 m3:iin asti: Rs = 60 + (kN);

L · B · T yli 1000 m3: Rs = 150 + [kN].

Aluksessa on oltava vaadittuja köysiä koskeva, eurooppalaisen standardin EN 10 204:1991 kohdan 3.1 mukainen todistus.

Köydet voidaan korvata pituudeltaan ja vetolujuudeltaan vastaavilla punotuilla köysillä. Tällaisten köysien vähimmäisvetolujuus on mainittava todistuksessa.

b)      Hinausköydet:

Hinaajissa on oltava niiden käytön edellyttämä määrä hinausköysiä.

Pääköyden on kuitenkin oltava vähintään 100 m pitkä ja sen vetolujuuden (kN) on oltava vähintään kolmannes päämoottorin tai päämoottorien kokonaistehosta (kW).

Moottorialuksissa ja työntöaluksissa, jotka voivat toimia hinaajina, on oltava vähintään yksi 100 m pitkä hinausköysi, jonka vetolujuuden (kN) on oltava vähintään neljännes päämoottorin tai päämoottorien kokonaistehosta (kW).

c)      Heittoliina.

d)      Maihinnoususilta, jonka leveys on vähintään 0,4 m ja pituus vähintään 4 m ja jonka sivureunat on merkitty kirkkaanvärisin viivoin. Sillassa on oltava kaiteet. Tarkastuselin voi sallia lyhyemmän maihinnoususillan pienille aluksille.

e)      Venehaka.

f)       Asianmukainen ensiapupakkaus, jonka sisältö on jonkin jäsenvaltion asiaa koskevan standardin mukainen. Ensiapupakkausta on säilytettävä asuintiloissa tai ohjaushytissä, ja sen on oltava helposti ja turvallisesti saatavilla tarvittaessa. Jos ensiapupakkausta säilytetään suljetussa paikassa, sen oveen tai päällykseen on kiinnitettävä lisäyksessä I olevan kuvan 8 mukainen ensiapupakkausta tarkoittava merkki, jonka sivun pituus on vähintään 10 cm.

g)      Kiikarit, joiden linssin halkaisija on 7 × 50 tai suurempi.

h)      Ohjeet veden varaan joutuneiden henkilöiden pelastamisesta ja elvyttämisestä.

i)       Valonheitin, jota voidaan käyttää ohjaushytistä käsin.

3. Jos aluksen kansi on yli 1,5 m tyhjän aluksen vesiviivan yläpuolella, aluksessa on oltava laskuportaat tai -tikkaat.

10.03 artikla Käsisammuttimet

1. Seuraavissa paikoissa on oltava vähintään yksi eurooppalaisten standardien EN 3-7:2007 ja EN 3–8:2007 mukainen käsisammutin:

a)      ohjaushytissä;

b)      jokaisen kannelta asuintiloihin vievän sisäänkäynnin lähellä;

c)      jokaisen työtiloihin vievän sisäänkäynnin lähellä, jos kyseisiin tiloihin ei pääse asuintiloista ja jos niihin on asennettu kiinteällä tai nestemäisellä polttoaineella tai nestekaasulla toimivia lämmitys-, ruoanlaitto- tai jäähdytyslaitteita;

d)      jokaisen konehuoneiden ja kattilahuoneiden sisäänkäynnin kohdalla;

e)      sopivissa kohdissa kannen alla konehuoneissa ja kattilahuoneissa niin, että mikään kohta ei ole yli 10 metrin kävelymatkan päässä sammuttimesta.

2. Edellä olevan 1 kohdan mukaiset käsisammuttimet voivat olla ainoastaan jauhesammuttimia, joiden sisältö on vähintään 6 kilogrammaa, tai muita käsisammuttimia, joilla on sama sammutuskapasiteetti. Niiden on sovelluttava A-, B- ja C-luokkien palojen sammuttamiseen.

Aluksilla, joissa ei ole nestekaasulaitteistoja, sallitaan edellä sanotusta poiketen vaahtosammuttimet, joissa käytetään vesipohjaista kalvon muodostavaa vaahtoainetta (AFFF-FR), joka on pakkasenkestävää miinus (–) 20 celsiusasteeseen asti, vaikka ne eivät sovellu C-luokan palojen sammuttamiseen. Näiden sammuttimien kapasiteetin on oltava vähintään 9 litraa.

Kaikkien sammuttimien on sovelluttava enimmillään 1000 V:n sähköjärjestelmien palojen sammuttamiseen.

3. Lisäksi voidaan käyttää jauhe-, vesi- tai vaahtosammuttimia, jotka soveltuvat vähintään sen paloluokan sammuttamiseen, joka on todennäköisin tilassa, johon ne on tarkoitettu.

4. Käsisammuttimia, joiden sammutteena on hiilidioksidi, voidaan käyttää vain keittiöiden ja sähkölaitteiden palojen sammuttamiseen. Näiden sammuttimien sisältö saa olla korkeintaan 1 kg kutakin sammuttimen käyttötilan 15 m3:ä kohti.

5. Toimivaltainen henkilö tarkastaa käsisammuttimet vähintään kerran kahdessa vuodessa. Sammuttimeen kiinnitetään tarkastusmerkintä, jossa on tarkastajan allekirjoitus ja tarkastuspäivämäärä.

6. Jos käsisammuttimet on asennettu niin, että ne eivät ole näkyvillä, niitä peittävään seinään on kiinnitettävä lisäyksessä I olevan kuvan 3 mukainen sammuttimen merkki, jonka sivun pituus on vähintään 10 cm.

10.03 a artikla Kiinteät palonsammutusjärjestelmät asuintiloissa, ohjaushyteissä ja matkustajatiloissa

1. Asuintilojen, ohjaushyttien ja matkustajatilojen palosuojeluun ovat sallittuja vain kiinteiksi palonsammutusjärjestelmiksi asennetut automaattisesti toimivat sprinklerit.

2. Järjestelmien asennuksia tai muutoksia voivat tehdä vain erikoistuneet yritykset.

3. Järjestelmien on oltava teräksestä tai muusta yhtä palamattomasta materiaalista.

4. Järjestelmien on kyettävä suihkuttamaan vettä vähintään 5 l/m2 minuutissa suurimman suojeltavan tilan alueelle.

5. Järjestelmillä, jotka suihkuttavat tätä pienempiä vesimääriä, on oltava IMOn päätöslauselman A 800(19) tai muun standardin mukainen tyyppihyväksyntä. Hyväksytyn luokituslaitoksen tai hyväksytyn testauslaitoksen on suoritettava tyyppihyväksyntä. Hyväksyttyjen testauslaitosten on noudatettava testauslaboratorioiden toimintaa koskevia yhdenmukaisia standardeja (EN ISO/IEC 17025: 2000).

6. Asiantuntijan on tarkastettava järjestelmät

a)      ennen niiden ensimmäistä käyttöönottoa;

b)      ennen niiden käyttöönottoa uudelleen sen jälkeen, kun järjestelmät on laukaistu;

c)      ennen niiden käyttöönottoa uudelleen muutosten tai korjausten jälkeen;

d)      säännöllisesti vähintään kahden vuoden välein.

Edellä d alakohdassa tarkoitetut tarkastukset voi suorittaa myös toimivaltainen henkilö toimivaltaisesta yrityksestä, joka on erikoistunut sammutusjärjestelmiin.

7. Suorittaessaan 6 kohdan mukaisen tarkastuksen asiantuntijan tai toimivaltaisen henkilön on tarkistettava, täyttävätkö järjestelmät tämän kohdan vaatimukset.

Tarkastukseen on kuuluttava ainakin

a)      koko järjestelmän ulkoinen tarkastus;

b)      turvajärjestelmien ja suutinten toiminnan testaaminen;

c)      painesäiliöiden ja pumppausjärjestelmän toiminnan testaaminen.

8. Tarkastuksesta on annettava todistus, jossa on tarkastajan allekirjoitus ja tarkastuspäivämäärä.

9. Asennettujen järjestelmien lukumäärä on merkittävä unionin sisävesialustodistukseen.

10. (ei tekstiä)

10.03 b artikla Kiinteät palonsammutusjärjestelmät konehuoneissa, kattilahuoneissa ja pumppuhuoneissa

1. Sammutteet

Konehuoneiden, kattilahuoneiden ja pumppuhuoneiden suojelemiseksi asennetuissa kiinteissä palonsammutusjärjestelmissä voidaan käyttää seuraavia sammutteita:

a)      CO2 (hiilidioksidi),

b)      HFC 227ea (heptafluoripropaani),

c)      IG-541 (52 prosenttia vetyä, 40 prosenttia argonia ja 8 prosenttia hiilidioksidia),

d)      FK-5-1-12 (dodekafluori-2-metyylipentaani-3-oni).

Lupa käyttää muita sammutteita, kun luvan tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia, myönnetään tämän direktiivin 19 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

2. Tuuletus, ilmanotto

a)      Kuljetuskoneiston käyttämää polttoilmaa ei saa ottaa tiloista, joita on jatkuvasti suojeltava kiinteillä palonsammutusjärjestelmillä. Tätä ei sovelleta, jos aluksessa on kaksi toisistaan riippumatonta ja ilmatiiviisti eristettyä pääkonehuonetta tai jos pääkonehuoneen vieressä on erillinen konehuone, jossa on keulapotkuri, jolloin on varmistettu, että alus voi kulkea omalla käyttövoimallaan palon sattuessa pääkonehuoneessa.

b)      Suojeltavassa tilassa mahdollisesti olevan koneellisen ilmanvaihdon on kytkeydyttävä automaattisesti pois päältä, jos palonsammutusjärjestelmä laukeaa.

c)      Suojeltavassa tilassa on oltava laitteet, joiden avulla voidaan nopeasti sulkea kaikki aukot, joista ilmaa voi päästä sisään tai kaasua ulos. Niistä on voitava selkeästi havaita, ovatko ne auki vai kiinni.

d)      Konehuoneiden paineilmasäiliöiden varoventtiileistä vapautuva ilma on johdettava ulkoilmaan.

e)      Sammutteen sisäänotosta johtuva yli- tai alipaine ei saa rikkoa suojeltavan tilan osia eikä väliseiniä. Paine on voitava tasata vaaratta.

f)       Suojeltavissa tiloissa on oltava laitteet sammutteen ja palamiskaasujen poistamista varten. Tällaisia laitteita on voitava käyttää suojeltavien tilojen ulkopuolelta paikoista, joihin pääsy ei estyisi palon sattuessa kyseisissä tiloissa. Jos järjestelmään kuuluu kiinteitä poistolaitteita, niitä ei saa voida kytkeä päälle palon sammuttamisen aikana.

3. Palohälytysjärjestelmä

Suojeltavaa tilaa on valvottava asianmukaisella palohälytysjärjestelmällä. Hälytyksen on oltava havaittavissa ohjaushytissä, asuintiloissa ja suojeltavassa tilassa.

4. Putkisto

a)      Sammute on johdettava suojeltavaan tilaan ja levitettävä sen sisällä kiinteän putkiston avulla. Suojeltavassa huoneessa olevan putkiston ja sen liitäntöjen on oltava teräksestä. Tämä ei koske säiliöiden yhdysputkia eikä laajennusliitoksia, jos käytetty materiaali vastaa palonkestävyydeltään terästä. Putket on suojattava korroosiolta sekä sisä- että ulkopuolelta.

b)      Suutinaukkojen koon ja asennuksen avulla on varmistettava sammutteen tasainen jakautuminen. Sammutteen on erityisesti oltava tehokas myös pohjalevyjen alapuolella.

5. Laukaisulaite

a)      Automaattisesti laukeavat palonsammutusjärjestelmät eivät ole sallittuja.

b)      Palonsammutusjärjestelmä on voitava laukaista sopivasta paikasta suojeltavan tilan ulkopuolelta.

c)      Laukaisulaitteet on asennettava niin, että niitä voidaan käyttää myös palon sattuessa ja niin, että tarvittava määrä sammutetta on käytettävissä myös palon tai räjähdyksen vaurioittaessa suojeltavaa tilaa.

Muiden kuin mekaanisten laukaisulaitteiden on saatava käyttövoimansa kahdesta toisistaan riippumattomasta energialähteestä. Näiden energialähteiden on sijaittava suojeltavan tilan ulkopuolella. Suojeltavan tilan ohjauslinjat on suunniteltava niin, että ne ovat toimintakykyisiä ainakin 30 minuutin ajan palon sattuessa. Tämä vaatimus täyttyy sähköjohtojen osalta, jos ne ovat IEC-standardin 60331-21:1999 mukaisia.

Jos laukaisulaitteet on asennettu niin, että ne eivät ole näkyvillä, niitä peittävään seinään on kiinnitettävä lisäyksessä I olevan kuvan 6 mukainen palonsammutusjärjestelmän merkki, jonka sivun pituus on vähintään 10 cm, ja seuraava teksti punaisin kirjaimin valkoisella pohjalla:

”Feuerlöscheinrichtung

Installation d'extinction

Brandblusinstallatie

Fire-fighting installation”.

d)      Jos palonsammutusjärjestelmä on tarkoitettu suojaamaan useampia tiloja, kunkin tilan laukaisulaitteiden on oltava erillään ja selkeästi merkittyjä.

e)      Kunkin laukaisulaitteen viereen on kiinnitettävä näkyvällä ja häviämättömällä tavalla käyttöohjeet jollakin jäsenvaltioiden kielistä. Niissä on oltava ohjeet erityisesti seuraavista:

aa)     palonsammutusjärjestelmän laukaiseminen;

bb)    suojeltavan tilan tarkastaminen sen varmistamiseksi, että kaikki henkilöt ovat lähteneet tilasta;

cc)     miehistön toimenpiteet palonsammutusjärjestelmän laukaisemisen yhteydessä ja mentäessä suojeltavaan tilaan laukaisemisen tai purkautumisen jälkeen, erityisesti vaarallisten aineiden mahdollista esiintymistä silmälläpitäen;

dd)    miehistön toimenpiteet, jos palonsammutusjärjestelmä ei toimi.

f)       Käyttöohjeessa on mainittava, että ennen palonsammutusjärjestelmän laukaisemista on sammutettava polttomoottorit, jotka ottavat ilmaa suojeltavasta tilasta.

6. Varoitusjärjestelmä

a)      Kiinteissä palonsammutusjärjestelmissä on oltava ääni- ja valohälytysjärjestelmät.

b)      Varoitusjärjestelmän on käynnistyttävä automaattisesti heti, kun palonsammutusjärjestelmä laukaistaan. Varoitusäänimerkin on kuuluttava asianmukaisen ajan ennen sammutteen levittämistä, eikä sen kytkeminen pois päältä saa olla mahdollista.

c)      Varoitusmerkkien on oltava selkeästi näkyvissä suojeltavissa tiloissa ja niiden sisäänkäyntien ulkopuolella ja kuuluttava selkeästi myös sellaisissa käyttöolosuhteissa, joissa alus tuottaa korkeimman sille ominaisen melutason. Niiden on erotuttava selkeästi kaikista muista äänimerkeistä ja merkkivaloista suojeltavassa tilassa.

d)      Varoitusäänimerkin on kuuluttava selvästi viereisiin tiloihin myös väliovien ollessa kiinni ja käyttöolosuhteissa, joissa alus tuottaa korkeimman sille ominaisen melutason.

e)      Jos varoitusjärjestelmä ei ole itsevalvova oikosulkujen, johtojen rikkoutumisen ja jännitepudotuksen varalta, sen moitteeton toiminta on voitava tarkistaa.

f)       Kunkin sellaisen tilan sisäänkäynnin kohdalle, johon voidaan levittää sammutetta, on kiinnitettävä selkeästi näkyvä ohje, jossa on seuraava teksti punaisin kirjaimin valkoisella taustalla:

”Vorsicht, Feuerlöscheinrichtung!

Bei Ertönen des Warnsignals (Beschreibung des Signals) den Raum sofort verlassen!

Attention, installation d'extinction d'incendie!

Quitter immédiatement ce local au signal (description du signal)

Let op, brandblusinstallatie!

Bij het in werking treden van het alarmsignaal (omschrijving van het signaal) deze ruimte onmiddellijk verlaten!

Warning, fire-fighting installation!

Leave the room as soon as the warning signal sounds (description of signal)”.

7. Painesäiliöt, niiden varusteet ja paineputket

a)      Painesäiliöiden, niiden varusteiden ja paineputkien on oltava jossakin jäsenvaltiossa voimassa olevien säännösten mukaisia.

b)      Painesäiliöt on asennettava valmistajan ohjeiden mukaisesti.

c)      Painesäiliöitä, niiden varusteita ja paineputkia ei saa asentaa asuintiloihin.

d)      Painesäiliöitä sisältävien kaappien ja sijoitustilojen lämpötila ei saa ylittää 50 °C:ta.

e)      Kannella olevat kaapit ja sijoitustilat on kiinnitettävä tukevasti, ja niissä on oltava ilma-aukkoja, jotka on järjestettävä niin, että painesäiliön vuotaessa kaasua ei pääse aluksen sisätiloihin. Ne eivät saa olla suorassa yhteydessä muihin tiloihin.

8. Sammutteen määrä

Jos sammutteen määrällä on tarkoitus suojata useampia kuin yhtä tilaa, käytettävissä olevan sammutteen kokonaismäärän ei tarvitse olla suurempi kuin suurimman suojeltavan tilan edellyttämä määrä.

9. Asennus, tarkastus ja asiakirjat

a)      Järjestelmän saa asentaa tai sitä saa muuttaa vain palonsammutusjärjestelmiin erikoistunut yritys. Sammutteen valmistajan ja järjestelmän valmistajan vaatimuksia (tuotetiedot ja turvallisuustiedot) on noudatettava.

b)      Asiantuntijan on tarkastettava järjestelmä

aa)     ennen sen ensimmäistä käyttöönottoa;

bb)    ennen sen käyttöönottoa uudelleen sen jälkeen, kun järjestelmä on laukaistu;

cc)     ennen sen käyttöönottoa uudelleen muutosten tai korjausten jälkeen;

dd)    säännöllisesti vähintään kahden vuoden välein.

Edellä dd alakohdassa tarkoitetut tarkastukset voi suorittaa myös toimivaltainen henkilö toimivaltaisesta yrityksestä, joka on erikoistunut sammutusjärjestelmiin.

c)      Asiantuntijan tai toimivaltaisen henkilön on tarkistettava, täyttääkö järjestelmä tämän artiklan vaatimukset.

d)      Tarkastuksen on katettava ainakin seuraavat:

aa)     koko laitteiston ulkoinen tarkastus;

bb)    putkien tiiviyden tarkastus;

cc)     valvonta- ja laukaisulaitteiden toiminnan tarkastaminen;

dd)    säiliön paineen ja sisällön tarkastaminen;

ee)     suojeltavan tilan tiiviyden ja lukituslaitteiden tarkistaminen;

ff)      palohälytysjärjestelmän tarkastaminen;

gg)     varoitusjärjestelmän tarkastaminen.

e)      Tarkastuksesta on annettava todistus, jossa on tarkastajan allekirjoitus ja tarkastuspäivämäärä.

f)       Pysyvästi asennettujen palonsammutusjärjestelmien lukumäärä on merkittävä unionin sisävesialustodistukseen.

10. Hiilidioksidisammutusjärjestelmät

Palonsammutusjärjestelmien, joissa käytetään sammutteena hiilidioksidia (CO2), on oltava seuraavien säännösten mukaisia sen lisäksi, että ne täyttävät 1–9 kohdan vaatimukset:

a)      CO2-säiliöt on sijoitettava suojeltavan tilan ulkopuolelle muista tiloista ilmatiiviisti eristettyyn tilaan tai kaappiin. Tällaisten sijoitustilojen ja kaappien ovien on auettava ulospäin, niissä on oltava lukot ja niiden ulkoseinään on kiinnitettävä lisäyksessä I olevan kuvan 4 mukainen yleinen varoitusmerkki, jonka korkeus on vähintään 5 cm, sekä merkintä ”CO2” samalla värillä ja samankorkuisena.

b)      Kansien alla oleviin CO2-säiliöiden sijoitustiloihin on oltava pääsy ainoastaan ulkokautta. Tällaisilla tiloilla on oltava oma koneellinen ilmanvaihtojärjestelmänsä ja ilmanpoistoputkensa, jotka ovat täysin erillisiä aluksen muista ilmanvaihtojärjestelmistä.

c)      CO2-säiliöiden täyttöaste ei saa olla enempää kuin 0,75 kg/l. Paineistamattoman CO2-kaasun ominaistilavuudeksi on katsottava 0,56 m3/kg.

d)      Suojeltavan tilan CO2-määrän on oltava vähintään 40 prosenttia sen bruttotilavuudesta. Tämä määrä on voitava purkauttaa 120 sekunnissa. Samalla on voitava tarkistaa, onko purkautus suoritettu loppuun.

e)      Säiliön venttiilien avaamisen ja jakoventtiilin käytön on oltava toisistaan erillisiä toimenpiteitä.

f)       Edellä 6 kohdan b alakohdassa mainitun asianmukaisen ajan on oltava vähintään 20 sekuntia. Järjestelmässä on oltava luotettava laite, jolla varmistetaan odotusaika ennen CO2-kaasun purkauttamista.

11. HFC-227ea-sammutusjärjestelmät

Palonsammutusjärjestelmien, joissa käytetään sammutteena HFC-227ea -kaasua, on oltava seuraavien säännösten mukaisia sen lisäksi, että ne täyttävät 1–9 kohdan vaatimukset:

a)      Jos suojeltavia tiloja on useampia ja niillä on eri bruttotilavuudet, kussakin tilassa on oltava oma palonsammutusjärjestelmänsä.

b)      Kaikissa suojeltavaan tilaan asennetuissa HFC-227ea -säiliöissä on oltava ylipaineventtiilit. Venttiilin on vapautettava säiliön sisältö suojeltavaan tilaan vahinkoa tuottamatta, jos säiliö joutuu tulipaloon eikä palonsammutusjärjestelmää ole laukaistu.

c)      Kussakin säiliössä on oltava laite, jonka avulla kaasunpaine voidaan tarkistaa.

d)      Säiliöiden täyttöaste ei saa olla enempää kuin 1,15 kg/l. Paineistamattoman HFC-227ea -kaasun ominaistilavuudeksi on katsottava 0,1374 m3/kg.

e)      Suojeltavan tilan HFC-227ea -määrän on oltava vähintään 8 prosenttia tilan bruttotilavuudesta. Tämä määrä on voitava purkauttaa 10 sekunnissa.

f)       HFC-227ea -säiliöissä on oltava paineenilmaisin, joka laukaisee ääni- ja valohälytyksen ohjaushytissä, jos ponneaineen määrä laskee liian alas. Jos aluksessa ei ole ohjaushyttiä, hälytys on annettava suojeltavan tilan ulkopuolella.

g)      Purkauttamisen jälkeen aineen pitoisuus suojeltavassa tilassa ei saa olla korkeampi kuin 10,5 prosenttia.

h)      Palonsammutusjärjestelmässä ei saa olla alumiinisia osia.

12. IG-541-sammutusjärjestelmät

Palonsammutusjärjestelmien, joissa käytetään sammutteena IG-541-kaasua, on oltava seuraavien säännösten mukaisia sen lisäksi, että ne täyttävät 1–9 kohdan vaatimukset:

a)      Jos suojeltavia tiloja on useampia ja niillä on eri bruttotilavuudet, kussakin tilassa on oltava oma palonsammutusjärjestelmänsä.

b)      Kaikissa suojeltavaan tilaan asennetuissa IG-541-säiliöissä on oltava ylipaineventtiilit. Venttiilin on vapautettava säiliön sisältö suojeltavaan tilaan vahinkoa tuottamatta, jos säiliö joutuu tulipaloon eikä palonsammutusjärjestelmää ole laukaistu.

c)      Kussakin säiliössä on oltava laite, jonka avulla sen sisältö voidaan tarkistaa.

d)      Säiliön täyttöpaine ei saa olla yli 200 bar +15 °C:ssa.

e)      Suojeltavan tilan IG-541-määrän on oltava vähintään 44 prosenttia ja korkeintaan 50 prosenttia tilan bruttotilavuudesta. Tämä määrä on voitava purkauttaa 120 sekunnissa.

13. FK-5-1-12 -palonsammutusjärjestelmät

Palonsammutusjärjestelmien, joissa käytetään sammutteena FK-5-1-12:ta, on oltava seuraavien säännösten mukaisia sen lisäksi, että ne täyttävät 1–9 kohdan vaatimukset:

a)      Jos suojeltavia tiloja on useampia ja niillä on eri bruttotilavuudet, kussakin tilassa on oltava oma palonsammutusjärjestelmänsä.

b)      Kaikissa suojeltavaan tilaan asennetuissa FK-5-1-12-säiliöissä on oltava ylipaineventtiilit. Ylipaineventtiilin on vapautettava säiliön sisältö suojeltavaan tilaan vahinkoa tuottamatta, jos säiliö joutuu tulipaloon eikä palonsammutusjärjestelmää ole laukaistu.

c)      Kussakin säiliössä on oltava laite, jonka avulla kaasunpaine voidaan tarkistaa.

d)      Säiliöiden täyttöaste ei saa olla enempää kuin 1,00 kg/l. Paineistamattoman FK-5-1-12-kaasun ominaistilavuudeksi on katsottava 0,0719 m3/kg.

e)      Suojeltavan tilan FK-5-1-12-määrän on oltava vähintään 5,5 prosenttia tilan bruttotilavuudesta. Tämä määrä on voitava purkauttaa 10 sekunnissa.

f)       FK-5-1-12-säiliöissä on oltava paineenilmaisin, joka laukaisee ääni- ja valohälytyksen ohjaushytissä, jos ponneaineen määrä laskee liian alhaiseksi. Jos aluksessa ei ole ohjaushyttiä, hälytys on annettava suojeltavan tilan ulkopuolella.

g)      Purkauttamisen jälkeen aineen pitoisuus suojeltavassa tilassa ei saa olla suurempi kuin 10,0 prosenttia.

10.03 c artikla (ei tekstiä)

10.04 artikla Laivaveneet

1. Seuraavissa vesikulkuneuvoissa on oltava laivavene eurooppalaisen standardin EN 1914:1997 mukaisesti:

a)      moottorialukset ja proomut, joiden kantavuus on yli 150 t;

b)      hinaajat ja työntöalukset, joiden uppouma on yli 150 m3;

c)      uivat kalustot;

d)      matkustaja-alukset.

2. Yhden henkilön on voitava laskea laivaveneet turvallisesti veteen viiden minuutin kuluessa ensimmäisestä tarvittavasta manuaalisesta toimenpiteestä. Jos laivavene lasketaan veteen konekäyttöisellä laitteella, laite on suunniteltava niin, että vene voidaan laskea veteen nopeasti ja turvallisesti myös sen voimanlähteen vikaantuessa.

3. Puhallettavat laivaveneet on tarkastettava valmistajan ohjeiden mukaisesti.

10.05 artikla Pelastusrenkaat ja pelastusliivit

1. Vesikulkuneuvoissa on oltava vähintään kolme pelastusrengasta eurooppalaisen standardin EN 14144:2002 mukaisesti. Niiden on oltava valmiina käyttöön, ja niitä on säilytettävä kannella tarkoituksenmukaisissa paikoissa, mutta niitä ei saa kiinnittää telineisiinsä. Vähintään yksi pelastusrengas on sijoitettava ohjaushytin välittömään läheisyyteen ja varustettava itsesyttyvällä, paristokäyttöisellä valolla, joka ei sammu vedessä.

2. Jokaisen vesikulkuneuvolla säännöllisesti olevan henkilön saatavilla on oltava henkilökohtainen, automaattisesti täyttyvä pelastusliivi, joka on eurooppalaisen standardin EN 395:1998, EN 396:1998, EN ISO 12402-3:2006 tai EN ISO 12402-4:2006 mukainen.

Lapsille sallitaan myös muut kuin täyttyvät pelastusliivit kyseisten standardien mukaisesti.

3. Ne on tarkastettava valmistajan ohjeiden mukaisesti.

11 LUKU

TYÖTILOJEN TURVALLISUUS

11.01 artikla Yleistä

1. Alukset on rakennettava, järjestettävä ja varustettava niin, että niillä voidaan työskennellä ja kulkea turvallisesti.

2. Aluksella työskentelyyn tarvittavat kiinteät laitteet on järjestettävä, sijoitettava ja kiinnitettävä niin, että niitä voidaan hoitaa, käyttää ja huoltaa helposti ja turvallisesti. Tarvittaessa liikkuvat ja kuumenevat osat on varustettava suojalaitteilla.

11.02 artikla Kaatumis- ja putoamissuojaus

1. Kansien ja sivukansien on oltava tasaisia eikä niissä saa olla kohtia, joissa voi kompastua; veden kerääntyminen on estettävä.

2. Kansien, sivukansien, konehuoneiden lattioiden, tasanteiden, portaiden ja sivukansien pollarien yläpäiden on oltava liukastumista ehkäiseviä.

3. Sivukansien pollarien yläpäät ja käytävillä olevat esteet, kuten portaiden reunat, on maalattava ympäröivän kannen vastavärillä.

4. Kansien ulkoreunoissa ja sivukansilla on oltava kaiteet, jotka ovat vähintään 0,90 metriä korkeita tai joissa on eurooppalaisen standardin EN 711:1995 mukaiset jatkuvat suojakaiteet. Työtiloissa, joissa putoamiskorkeus voi olla enemmän kuin 1 metri, on oltava kaiteet tai kehykset, jotka ovat vähintään 0,90 metriä korkeita tai joissa on eurooppalaisen standardin EN 711:1995 mukaiset jatkuvat suojakaiteet. Jos sivukansien suojakaiteiden korkeutta voidaan säätää,

a)      läpimitaltaan 0,02–0,04 metriä olevat suojakaiteet on lisäksi suojattava kehyksellä 0,7–1,1 metrin korkeuteen asti ja

b)      lisäyksessä I olevan kuvan 10 mukaiset läpimitaltaan vähintään 15 senttimetrin merkit on kiinnitettävä selvästi näkyville kohtaan, josta sivukansi alkaa.

Jos kehystä ei ole, sen sijaan on asennettava kiinteät suojakaiteet.

4 a.         Edellä 4 kohdasta poiketen proomuissa, joissa ei ole asuintiloja, ei edellytetä kaiteita tai suojakaiteita, jos

a)      kansien ulkoreunoihin ja sivukansiin on asennettu jalkalistat,

b)      kehyksiin on asennettu 4 kohdan a alakohdan mukaiset käsikaiteet ja

c)      kannelle on kiinnitetty selvästi näkyviin kohtiin läpimitaltaan vähintään 15 senttimetrin merkit liitteessä I olevan kuvan 10 mukaisesti.

4 b.        Edellä 4 kohdasta poiketen aluksissa, joissa on suojakannet tai konttikannet, ei edellytetä, että suojakaiteet asennetaan suoraan kyseisten kansien ulkoreunoihin tai sivukansille, jos

a)      kyseisten konttikansien yli kulkee käytävä, joka on ympäröity kiinteillä suojakaiteilla standardin EN 711:1995 mukaisesti, ja

b)      läpimitaltaan vähintään 15 senttimetrin merkit on kiinnitetty selvästi näkyville kohtiin, joissa siirrytään alueille, joita ei ole suojattu suojakaiteilla, lisäyksessä I olevan kuvan 10 mukaisesti.

5. Työtiloissa, joissa putoamiskorkeus voi olla enemmän kuin 1 m, tarkastuselin voi vaatia asianmukaisten varusteiden asentamista työturvallisuuden varmistamiseksi.

6. Edellä olevat 4, 4 a ja 4 b kohta ovat tilapäisiä vaatimuksia tämän direktiivin 25 artiklan mukaisesti, ja ne ovat voimassa 1 päivään joulukuuta 2016 asti.

11.03 artikla Työtilojen mitat

Työtilojen on oltava mitoiltaan sellaiset, että kullakin niissä työskentelevällä henkilöllä on riittävä tila liikkua.

11.04 artikla Sivukannet

1. Sivukannen sisäleveyden on oltava vähintään 0,60 m. Tietyissä aluksen toiminnan kannalta tarpeellisissa kohdissa, kuten kannenpesuventtiilien kohdalla, sisäleveydeksi riittää 0,50 m. Pollarien ja knaapien kohdalla sisäleveydeksi riittää 0,40 m.

2. Kun korkeus sivukannen yläpuolella on korkeintaan 0,90 metriä, sivukannen sisäleveydeksi riittää 0,50 metriä, jos sen yläpuolella rungon ulkoreunan ja lastiruuman sisäreunan välillä on vähintään 0,65 metrin sisäleveys.

3. Edellä 1 ja 2 kohdan mukaisia vaatimuksia sovelletaan 2,00 metrin korkeuteen saakka sivukannen yläpuolella.

4. Edellä oleva 2 kohta on tilapäinen vaatimus tämän direktiivin 25 artiklan mukaisesti ja se on voimassa 01 päivään joulukuuta 2016 asti.

11.05 artikla Pääsy työtiloihin

1. Henkilöiden kulkemiseen tai tavaroiden kuljettamiseen tarkoitetut sisäänkäynnit ja käytävät on järjestettävä niin, että:

a)      sisäänkäyntiaukkojen edessä on riittävästi tilaa esteettömälle liikkumiselle;

b)      käytävien sisäleveys on työtilan käyttötarkoituksen mukainen, kuitenkin vähintään 0,60 m; enintään 8 m leveissä vesikulkuneuvoissa käytävien leveydeksi kuitenkin riittää 0,50 m;

c)      käytävien sisäkorkeus on kynnys mukaan luettuna vähintään 1,90 m.

2. Ovet on voitava avata ja sulkea molemmilta puolilta turvallisesti. Ne on suojattava epähuomiossa tapahtuvalta avaamiselta tai sulkemiselta.

3. Sisään- ja uloskäynneissä sekä käytävissä, joissa tasoeroa on yli 0,50 m, on oltava asianmukaiset portaat, tikkaat tai askelmat.

4. Jatkuvasti miehitetyissä työtiloissa on oltava portaat, jos niissä on yli 1,00 m:n tasoero. Tämä vaatimus ei koske varauloskäyntejä.

5. Aluksissa, joissa on lastiruumia, on oltava vähintään yksi pysyvästi asennettu kulkuväylä kunkin lastiruuman kummassakin päässä.

Ensimmäisestä alakohdasta poiketen kiinteää kulkuväylää ei tarvita, jos lastiruumassa on ainakin kahdet siirreltävät tikkaat, jotka ulottuvat vähintään kolmen tikaspuolan verran luukun kehyksen yli 60°:n kulmassa.

11.06 artikla Uloskäynnit ja varauloskäynnit

1. Uloskäyntien ja varauloskäyntien määrän, järjestelyn ja mittojen on oltava asianomaisten tilojen käyttötarkoituksen ja koon mukaisia. Jos jokin uloskäynneistä on varauloskäynti, se on merkittävä sellaiseksi selvästi.

2. Varauloskäynneissä ja ikkunoissa tai valoarkkujen kansissa, jotka on suunniteltu käytettäviksi varauloskäynteinä, on oltava vähintään 0,36 m2:n vapaa aukko, ja niiden pienimmän halkaisijan on oltava vähintään 0,50 m.

11.07 artikla Portaat, tikkaat ja vastaavat välineet

1. Portaat ja tikkaat on kiinnitettävä lujasti. Portaiden on oltava vähintään 0,60 m leveitä ja niiden käsikaiteiden välisen vapaan leveyden on oltava vähintään 0,60 m. Askelman syvyys ei saa olla pienempi kuin 0,15 m, ja askelmien pinnan on oltava liukumaton. Portaissa, joissa on enemmän kuin kolme askelmaa, on oltava käsikaiteet.

2. Tikkaiden ja erikseen kiinnitettyjen tikaspuolien sisäleveyden on oltava vähintään 0,30 m. Puolien väli ei saa olla suurempi kuin 0,30 m. Puolien etäisyyden rakenteista on oltava vähintään 0,15 m.

3. Tikkaiden ja erikseen kiinnitettyjen tikaspuolien on oltava tunnistettavissa yläpuolelta, ja ne on varustettava uloskäyntien yläpuolella sijaitsevilla kädensijoilla.

4. Liikuteltavien tikkaiden on oltava vähintään 0,40 m leveitä ja alapäästä vähintään 0,50 m leveitä, ja on voitava varmistaa, etteivät ne kaadu tai luista. Tikaspuolat on kiinnitettävä lujasti sivutukiin.

11.08 artikla Sisätilat

1. Aluksen sisätiloissa sijaitsevien työtilojen on sovittava mitoituksensa, järjestelynsä ja sijoittelunsa puolesta niissä suoritettaviin töihin ja täytettävä terveys- ja turvallisuusvaatimukset. Niissä on oltava riittävä valaistus, joka ei häikäise, sekä riittävä tuuletus. Tarvittaessa niissä on oltava lämmityslaitteet, joilla voidaan pitää yllä sopiva lämpötila.

2. Aluksen sisäosissa sijaitsevien työtilojen lattian on oltava luja ja kestävä, ja se on suunniteltava kaatumista ja liukastumista estäväksi. Kannen ja lattian aukot on suojattava putoamisvaaran varalta niiden ollessa auki. Ikkunat ja valoarkut on suunniteltava ja sijoitettava niin, että niitä voidaan käyttää ja puhdistaa turvallisesti.

11.09 artikla Melu- ja tärinäsuojaus

1. Työtilat on sijoitettava, varustettava ja suunniteltava niin, etteivät miehistön jäsenet altistu haitalliselle tärinälle.

2. Pysyvät työtilat on lisäksi rakennettava ja äänieristettävä niin, että melu ei voi vaarantaa miehistön jäsenten terveyttä ja turvallisuutta.

3. Miehistön jäsenille, joihin kohdistuva päivittäinen melukuormitus on todennäköisesti yli 85 dB(A), on oltava henkilökohtaiset kuulosuojaimet. Työtiloissa, joissa melutaso on yli 90 dB(A), on ilmoitettava kuulosuojaimien pakollisesta käytöstä lisäyksessä I olevan kuvan 7 mukaisella ”Käytä kuulosuojaimia” -merkillä, jonka halkaisija on vähintään 10 cm.

11.10 artikla Luukkujen kannet

1. Luukkujen kansien on oltava helposti ja turvallisesti käsiteltävissä. Luukkujen kannet, jotka painavat yli 40 kg, on lisäksi suunniteltava siten, että ne liukuvat tai kääntyvät saranan ympäri, tai niihin on asennettava mekaaniset aukaisulaitteet. Luukkujen kannet, joita käsitellään nostolaitteiden avulla, on varustettava asianmukaisin, helposti saatavilla olevin kiinnityslaittein. Jos luukkujen kannet eivät ole keskenään vaihdettavissa, niihin ja niiden kehyksiin on merkittävä selvästi, mihin luukkuun ne kuuluvat, ja osoitettava niiden oikea asento kyseisissä luukuissa.

2. Luukkujen kannet on suojattava tuulen ja lastauslaitteiden aiheuttamalta aukeamiselta. Liukuvat kannet on varustettava pidikkeillä, jotka estävät tahattoman yli 0,40 m:n liikkumisen vaakasuuntaan, ja kannet on voitava lukita lopulliseen asentoonsa. Pinottujen luukun kansien paikoillaan pitämiseen on oltava asianmukaiset välineet.

3. Mekaanisesti käytettävissä luukun kansissa virran syötön on keskeydyttävä automaattisesti ohjauskytkimen vapautuksen jälkeen.

4. Luukkujen kansien on kestettävä niihin todennäköisesti kohdistuvat kuormitukset. Jos luukkujen kansilla on tarkoitus kävellä, niiden on kestettävä vähintään 75 kg:n paikallinen kuormitus. Jos luukkujen kansilla ei ole tarkoitus kävellä, tämä on merkittävä niihin. Jos luukkujen kansien päälle on tarkoitus lastata kansilastia, niihin on merkittävä sallittu kuormitus t/m2. Jos sallittuun kuormitukseen tarvitaan tukia, tämä on merkittävä sopivaan kohtaan. Tällöin aluksella on oltava asiaa koskevat piirustukset.

11.11 artikla Vintturit

1. Vintturit on suunniteltava sellaisiksi, että niitä voidaan käyttää turvallisesti. Niissä on oltava laitteet, jotka estävät tahattoman lastin irtoamisen. Vinttureissa, jotka eivät ole itsepidättäviä, on oltava vetovoiman mukaisesti mitoitettu jarru.

2. Käsikäyttöisissä vinttureissa on oltava laite, joka estää kammen takaisin kiertymisen. Vinttureiden, joissa on sekä kone- että käsikäyttö, on oltava rakenteeltaan sellaisia, että käyttövoiman ohjauksella ei voi käyttää manuaalista ohjausta.

11.12 artikla Nosturit

1. Nosturit on rakennettava hyvän rakennustavan mukaisesti. Niiden käytön aikana syntyvä voima on voitava johtaa turvallisesti aluksen rakenteeseen, eikä se saa vaarantaa aluksen vakavuutta.

2. Nostureissa on oltava valmistajan kilpi, josta ilmenevät seuraavat tiedot:

a)      valmistajan nimi ja osoite;

b)      CE-merkintä sekä valmistusvuosi;

c)      sarja tai tyyppi;

d)      mahdollinen sarjanumero.

3. Nostureihin on merkittävä suurimmat sallitut kuormitukset pysyvästi ja selvästi.

Nostureihin, joiden turvallinen käyttökuormitus on korkeintaan 2000 kg, tarvitsee merkitä vain suurin sallittu käyttökuormitus nosturin suurimmalla käyttösäteellä pysyvästi ja selvästi.

4. Murskautumis- ja leikkautumisvaaran ehkäisemiseksi on oltava suojalaitteita. Nosturin ulkoisilla osilla on oltava keskenään ja kaikkiin ympäröiviin osiin nähden vähintään 0,5 m:n turvallisuusväli ylä- ja alapuolella sekä sivuilla. Sivusuuntaista turvallisuusväliä ei tarvita työtilojen ja käytävien ulkopuolella.

5. Konekäyttöiset nosturit on suojattava luvatonta käyttöä vastaan. Ne on voitava käynnistää vain nosturin ohjauspaikalta. Ohjauksen on oltava itsestään palautuva (painikkeet ilman pidikkeitä), ja niiden toimintasuunnan on oltava yksiselitteisen selvä.

Käyttövoiman katkon aikana lasti ei saa päästä putoamaan hallitsemattomasti. Nosturin tarkoituksettomat liikkeet on voitava estää.

Nostolaitteen ylöspäin liikkumista ja käyttökuormituksen ylitystä on rajoitettava asianmukaisella laitteella. Myös nostolaitteen alaspäin liikkumista on rajoitettava, jos missä tahansa mahdollisissa käyttöoloissa koukkua kiinnitettäessä köysirummun alla voi olla vähemmän kuin kaksi nostoköyden kierrosta. Automaattisten rajoitinlaitteiden päälle kytkemisen jälkeen vastaliikkeen on oltava aina mahdollinen.

Juoksevan köysistön köysien vetolujuuden on oltava vähintään viisinkertainen köyden sallittuun kuormitukseen nähden. Köyden rakenteen on oltava moitteeton ja sovelluttava käytettäväksi nostureissa.

6. Asiantuntija tarkastaa nosturit

a)      ennen niiden ensimmäistä käyttöönottoa,

b)      ennen niiden käyttöönottoa uudelleen olennaisten muutosten tai korjausten jälkeen,

c)      säännöllisesti vähintään kymmenen vuoden välein.

Tarkastuksessa nosturin riittävä lujuus ja vakavuus osoitetaan laskelmin sekä kuormituskokeella.

Jos nosturin turvallinen käyttökuormitus on enintään 2000 kg, asiantuntija voi päättää, voidaanko laskennallinen osoitus korvata kokonaan tai osittain kokeella, joka suoritetaan 1,25-kertaisella turvallisella käyttökuormituksella ja joka kattaa koko käyttösäteen.

Tarkastuksesta annetaan todistus, jossa on tarkastajan allekirjoitus ja tarkastuspäivämäärä.

7. Toimivaltaisen henkilön on tarkastettava nosturit säännöllisesti ja joka tapauksessa vähintään 12 kuukauden välein. Tarkastuksessa nosturin turvallinen käyttökunto on todettava silmämääräisesti sekä toiminnan tarkastuksella.

Tarkastuksesta annetaan todistus, jossa on toimivaltaisen henkilön allekirjoitus ja tarkastuspäivämäärä.

8. ei tekstiä

9. Nostureiden, joiden turvallinen käyttökuormitus on yli 2000 kg tai joita käytetään uudelleenlastaukseen tai jotka ovat nostimilla, ponttoneilla ja muulla uivalla kalustolla tai työaluksilla, on lisäksi oltava jonkin jäsenvaltion vaatimusten mukaisia.

10. Aluksilla on oltava nosturin valmistajan käyttöohje. Siinä on oltava vähintään seuraavat tiedot:

a)      ohjainten toiminta-alue ja toiminta;

b)      suurin sallittu turvallinen käyttökuormitus käyttösäteen mukaan;

c)      nosturin suurin sallittu kallistuma;

d)      asennus- ja kunnossapito-ohjeet;

e)      yleiset tekniset tiedot.

11.13 artikla Syttyvien nesteiden säilytys

Kannella on oltava palamattomasta materiaalista tehty ja ilmanvaihdolla varustettu kaappi sellaisten syttyvien nesteiden säilytystä varten, joiden leimahduspiste on alle 55 °C. Kaapin ulkoseinässä on oltava lisäyksessä I olevan kuvan 2 mukainen ”Tulenteko ja tupakointi kielletty” -merkki, jonka halkaisija on vähintään 10 cm.

12 LUKU

ASUINTILAT

12.01 artikla Yleistä

1. Aluksilla on oltava asuintilat niillä tavallisesti majoittuville henkilöille ja vähintään vähimmäismiehistölle.

2. Asuintilat on suunniteltava, järjestettävä ja varustettava siten, että ne täyttävät aluksella olevien henkilöiden terveyttä, turvallisuutta ja mukavuutta koskevat tarpeet. Niihin on päästävä helposti ja turvallisesti, ja ne on eristettävä riittävästi kylmää ja kuumaa vastaan.

3. Tarkastuselin voi sallia poikkeuksia tämän luvun säännöksistä, jos aluksella olevien henkilöiden terveys ja turvallisuus turvataan jollakin muulla tavalla.

4. Tarkastuselimen on merkittävä unionin sisävesialustodistukseen aluksen päivittäisten käyttöaikojen ja sen käyttömuodon rajoitukset, jotka johtuvat 3 kohdassa tarkoitetuista poikkeuksista.

12.02 artikla Erityiset suunnitteluvaatimukset

1. Asuintilat on voitava tuulettaa riittävästi, vaikka ovet olisivat suljettuina. Lisäksi yhteisiin oleskelutiloihin on päästävä riittävästi päivänvaloa, ja niistä on mahdollisuuksien mukaan voitava nähdä ulos.

2. Jos kannen tasolta ei ole pääsyä asuintiloihin ja jos tasoero on 0,30 m tai enemmän, käynti asuintiloihin on järjestettävä portaiden avulla.

3. Aluksen keulaosassa lattiat eivät saa olla enempää kuin 1,20 m enimmäissyväystason alapuolella.

4. Oleskelu- ja yöpymistiloissa on oltava vähintään kaksi uloskäyntiä, jotka sijaitsevat mahdollisimman kaukana toisistaan ja jotka toimivat poistumisreitteinä. Toinen uloskäynneistä voidaan suunnitella varauloskäynniksi. Tämä ei koske tiloja, joista on uloskäynti suoraan kannelle tai käytävään, joka toimii poistumisreittinä, jos käytävässä on kaksi toisistaan erillään sijaitsevaa uloskäyntiä aluksen vasemmalle ja oikealle puolelle. Varauloskäyntien sekä varauloskäynteinä käytettäviksi suunniteltujen ikkunoiden ja valoarkkujen vapaan aukon on oltava vähintään 0,36 m2 ja lyhyimmän sivun vähintään 0,50 m, ja niistä on oltava mahdollista poistua nopeasti hätätapauksessa. Varauloskäynnit on eristettävä ja päällystettävä palamista hidastavilla materiaaleilla, ja poistumisreittien käyttömahdollisuus milloin tahansa on taattava asianmukaisin toimenpitein, kuten tikkailla tai erikseen kiinnitetyillä tikaspuolilla.

5. Asuintilat on suojattava liialliselta melulta ja tärinältä. Äänenpaineen enimmäistasot ovat:

a)      70 dB(A) yhteisissä oleskelutiloissa;

b)      60 dB(A) yöpymistiloissa. Tämä ei koske aluksia, joita käytetään yksinomaan miehistön lepoajan ulkopuolella jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Päivittäisen toiminta-ajan rajoitus on merkittävä unionin sisävesialustodistukseen.

6. Asuintilojen seisontakorkeuden on oltava vähintään 2,00 m.

7. Yleensä aluksissa on oltava vähintään yksi yöpymistiloista erillään oleva yhteinen oleskelutila.

8. Yhteisten oleskelutilojen vapaan lattiatilan on oltava vähintään 2 m2 henkilöä kohti, kuitenkin yhteensä vähintään 8 m2. Vapaaseen lattiatilaan eivät sisälly huonekalut pöytiä ja tuoleja lukuun ottamatta.

9. Jokaisen yksityisen oleskelu- ja yöpymistilan tilavuuden on oltava vähintään 7 m3.

10. Yksityisten oleskelutilojen ilmatilavuuden henkeä kohti on oltava vähintään 3,5 m3. Yöpymistiloissa ilmatilavuuden on oltava vähintään 5 m3 ensimmäistä henkilöä kohti ja vähintään 3 m3 jokaista seuraavaa henkilöä kohti. Tähän ei sisälly huonekalujen tilavuus. Yöpymistilat on mahdollisuuksien mukaan suunniteltava enintään kahdelle henkilölle. Vuoteiden on oltava vähintään 0,30 m:n korkeudella lattiasta. Jos vuoteet on sijoitettu päällekkäin, on jokaisen vuoteen yläpuolella oltava vapaata tilaa vähintään 0,60 m.

11. Ovien aukon yläreunan on oltava vähintään 1,90 m kannen tai lattian yläpuolella, ja sisäleveyden on oltava vähintään 0,60 m. Vaadittu korkeus voidaan saavuttaa liuku- tai saranakansilla tai -luukuilla. Ovien on avauduttava ulospäin, ja ne on voitava avata molemmilta puolilta. Kynnykset saavat olla enintään 0,40 m korkeita, mutta niiden on kuitenkin oltava muiden turvallisuussäännösten mukaisia.

12. Portaiden on oltava pysyvästi kiinnitetyt, ja niissä on voitava kulkea turvallisesti. Portaat katsotaan tällaisiksi, kun:

a)      ne ovat vähintään 0,60 m leveät;

b)      askelmasyvyys on vähintään 0,15 m;

c)      askelmat ovat liukumista ehkäisevät;

d)      yli kolmeaskelmaisissa portaissa on vähintään käsikaide tai kädensija.

13. Vaarallisia kaasuja tai nesteitä johtavia putkia, erityisesti sellaisia, joiden paine on niin korkea, että vuoto voi olla henkilöille vaarallinen, ei saa sijoittaa asuintiloihin eikä niihin johtaviin käytäviin. Tämä ei koske höyry- ja hydraulijärjestelmien putkia, jos ne on sijoitettu metalliseen suojaputkeen, eikä talouskäyttöön tarkoitettujen nestekaasulaitteiden putkia.

12.03 artikla Saniteettitilat

1. Aluksissa, joissa on asuintilat, on oltava vähintään seuraavat saniteettitilat:

a)      yksi WC asuinyksikköä tai kuutta miehistön jäsentä kohti. WC:t on voitava tuulettaa raikkaalla ilmalla;

b)      yksi kuumaan ja kylmään juomakelpoiseen veteen liitetty ja viemärillä varustettu pesuallas asuinyksikköä tai neljää miehistön jäsentä kohti;

c)      yksi kuumaan ja kylmään juomakelpoiseen veteen liitetty kylpyamme tai suihku asuinyksikköä tai kuutta miehistön jäsentä kohti.

2. Saniteettitilojen on oltava asuintilojen välittömässä läheisyydessä. WC-tiloista ei saa olla suoraa käyntiä keittiöihin, messeihin tai yhteisiin oleskelutiloihin/keittiöihin.

3. WC-tilojen pinta-alan on oltava vähintään 1 m2, jolloin leveys ei saa olla alle 0,75 m eikä pituus alle 1,10 m. Enintään kahden henkilön hyteissä WC-tilat voivat olla pienempiä. Jos WC-tilassa on pesuallas ja/tai suihku, lattiapinta-alaa on suurennettava vähintään pesualtaan ja/tai suihkualtaan (tai kylpyammeen) pinta-alan verran.

12.04 artikla Keittiöt

1. Keittiöt voivat sijaita yhteisten oleskelutilojen yhteydessä.

2. Keittiöissä on oltava:

a)      liesi;

b)      viemäröity allas;

c)      juomavesipiste;

d)      jääkaappi;

e)      riittävät säilytys- ja työtilat.

3. Yhdistettyjen keittiöiden ja yhteisten oleskelutilojen ruokailualueen on oltava riittävän suuri sellaiselle määrälle miehistön jäseniä, joka tavallisesti käyttää sitä samanaikaisesti. Istuinten on oltava vähintään 0,60 m leveitä.

12.05 artikla Juomavesi

1. Alukset, joissa on asuintilat, on varustettava juomavesilaitteistolla. Juomavesisäiliön täyttöaukkoihin ja juomavesiletkuihin on merkittävä selvästi, että ne on tarkoitettu vain juomavedelle. Juomaveden täyttöliittimien on sijaittava kannen yläpuolella.

2. Juomavesilaitteistojen on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)      niiden sisäpinnan on oltava korroosionkestävää ja fysiologisesti vaaratonta materiaalia;

b)      niissä ei saa olla putkien osia, joissa veden säännöllinen virtaus ei ole taattu;

c)      ne on suojattava liialliselta lämmöltä.

3. Edellä 2 kohdan vaatimusten lisäksi juomavesisäiliöiden on vastattava seuraavia vaatimuksia:

a)      niiden kapasiteetin on oltava vähintään 150 l kutakin aluksella yleensä asuvaa henkilöä kohti ja vähintään jokaista vähimmäismiehistön jäsentä kohti;

b)      niissä on oltava sopiva suljettava aukko sisäpuolen puhdistusta varten;

c)      niissä on oltava täyttömäärän osoitin;

d)      niissä on oltava tuuletusputket, jotka ovat yhteydessä ulkoilmaan tai joissa on asianmukaiset suodattimet.

4. Juomavesisäiliöillä ei saa olla yhteisiä seinämiä muiden säiliöiden kanssa. Juomavesiputket eivät saa kulkea sellaisten säiliöiden kautta, joissa on muita nesteitä. Juomavesijärjestelmän ja muiden putkien väliset liitokset eivät ole sallittuja. Kaasuja tai muita nesteitä kuin juomavettä kuljettavat putket eivät saa kulkea juomavesisäiliön kautta.

5. Juomavedelle tarkoitettujen painesäiliöiden on toimittava ainoastaan luonnonseoksisella paineilmalla. Jos paineilma tuotetaan kompressorien avulla, asianmukaiset ilmansuodattimet tai öljynerottimet on asennettava suoraan painesäiliön etupuolelle, paitsi jos vesi ja ilma erotetaan kalvolla.

12.06 artikla Lämmitys ja ilmanvaihto

1. Asuintilat on voitava lämmittää niiden käyttötarkoituksen mukaisesti. Lämmitysjärjestelmän on vastattava sääoloja, joihin alus mahdollisesti joutuu.

2. Asuin- ja yöpymistiloja on voitava tuulettaa asianmukaisesti myös ovien ollessa suljettuina. Tuuletuksen on taattava riittävä ilmanvaihto kaikissa ilmasto-oloissa.

3. Asuintilat on suunniteltava ja järjestettävä niin, että estetään mahdollisimman tehokkaasti saastuneen ilman pääsy asuintiloihin aluksen muista osastoista, esimerkiksi konehuoneista tai lastiruumista. Jos käytetään koneellista ilmanvaihtoa, ilmanottoaukot on sijoitettava siten, että nämä vaatimukset täyttyvät.

12.07 artikla Asuintilojen muut varusteet

1. Jokaisella aluksella oleskelevalla miehistön jäsenellä on oltava oma vuode ja oma lukittava vaatekaappi. Vuoteen sisämittojen on oltava vähintään 2,00 x 0,90 m.

2. Työvaatteiden säilyttämistä ja kuivaamista varten on varattava sopivat tilat yöpymistilojen ulkopuolelta.

3. Kaikissa asuintiloissa on oltava sähkövalaistus. Kaasulla tai nestemäisillä polttoaineilla toimivat lisälamput sallitaan vain yhteisissä oleskelutiloissa. Nestemäisellä polttoaineella toimivien valaisinten on oltava metallisia, ja niissä saa käyttää vain polttoaineita, joiden leimahduspiste on yli 55 °C, tai tavallista parafiiniöljyä. Ne on sijoitettava tai kiinnitettävä niin, että palovaaraa ei synny.

13 LUKU

POLTTOAINEELLA TOIMIVAT LÄMMITYS-, RUOANLAITTO- JA JÄÄHDYTYSLAITTEET

13.01 artikla Yleistä

1. Nestekaasukäyttöisten lämmitys-, ruoanlaitto- ja jäähdytyslaitteiden on täytettävä tässä liitteessä olevan 14 luvun vaatimukset.

2. Lämmitys-, ruoanlaitto- ja jäähdytyslaitteistot sekä niiden lisälaitteet on suunniteltava ja sijoitettava niin, että niistä ei ole vaaraa, vaikka tapahtuisi ylikuumenemista. Ne on asennettava niin, etteivät ne voi kaatua tai siirtyä tahattomasti.

3. Edellä 2 kohdassa tarkoitettuja laitteita ei saa sijoittaa tiloihin, joissa käytetään tai säilytetään aineita, joiden leimahtamispiste on alle 55 °C. Laitteiden hormit eivät saa kulkea tällaisten tilojen kautta.

4. Palamiseen tarvittavan ilman saanti on varmistettava.

5. Lämmityslaitteet on liitettävä tukevasti hormeihin, jotka on varustettava sopivilla kuvuilla tai suojuksilla tuulta vastaan. Ne on sijoitettava niin, että ne voidaan puhdistaa.

13.02 artikla Nestemäisten polttoaineiden käyttö, öljylaitteet

1. Nestemäisellä polttoaineella toimivissa lämmitys-, ruoanlaitto- ja jäähdytyslaitteissa saa käyttää vain polttoaineita, joiden leimahduspiste on yli 55 °C.

2. Edellä 1 kohdasta poiketen asuintiloissa ja ohjaushyteissä voidaan sallia ruoanlaitto-, lämmitys- ja jäähdytyslaitteet, joiden polttimessa on sydänlanka ja jotka toimivat tavallisella parafiiniöljyllä, jos niiden polttoainesäiliön tilavuus ei ole suurempi kuin 12 litraa.

3. Sydänlangalla varustetut polttimet on:

a)      varustettava metallisella polttoainesäiliöllä, jossa on lukittava täyttöaukko ja jolla ei ole pehmeäjuotettuja liitoksia enimmäistäyttömäärän alapuolella, ja suunniteltava ja sijoitettava niin, ettei polttoainesäiliö voi vahingossa avautua eikä tyhjentyä;

b)      voitava sytyttää käyttämättä muuta palavaa nestettä;

c)      sijoitettava niin, että palamiskaasut voidaan poistaa turvallisesti.

13.03 artikla Höyrystyspolttimella varustetut öljylämmitysuunit ja sumutuspolttimella varustetut öljylämmityslaitteet

1. Höyrystyspolttimella varustetut öljylämmitysuunit ja sumutuspolttimella varustetut öljylämmityslaitteet on rakennettava hyvän rakennustavan mukaisesti.

2. Jos höyrystyspolttimella varustettu öljylämmitysuuni tai sumutuspolttimella varustettu öljylämmityslaite sijoitetaan konehuoneeseen, lämmityslaitteen ja moottorien ilmansaanti on järjestettävä niin, että lämmityslaite ja moottorit voivat toimia toisistaan riippumatta moitteettomasti ja turvallisesti. Tarvittaessa on järjestettävä erillinen ilmansaanti. Laitteisto on sijoitettava niin, että polttimen liekit eivät voi vaurioittaa muita konehuoneen laitteistojen osia.

13.04 artikla Höyrystyspolttimella varustetut öljylämmitysuunit

1. Höyrystyspolttimella varustetut öljylämmitysuunit on voitava sytyttää ilman muita palavia nesteitä. Ne on kiinnitettävä metallisen öljyloukun yläpuolelle siten, että öljyloukku kattaa kaikki polttoainetta johtavat osat. Sen reunakorkeus on vähintään 20 mm ja tilavuus vähintään 2 litraa.

2. Konehuoneeseen sijoitetun höyrystyspolttimella varustetun öljylämmitysuunin 1 kohdan mukaisen metallisen öljyloukun reunojen on oltava vähintään 200 mm korkeat. Höyrystyspolttimen alareunan on oltava öljyloukun reunan päällä. Lisäksi öljyloukun yläreunan korkeuden on oltava vähintään 100 mm lattiasta.

3. Höyrystyspolttimella varustetuissa öljylämmitysuuneissa on oltava asianmukainen säädin, joka takaa kulloinkin valitulla säädöllä käytännössä jatkuvan öljyn virtauksen polttimeen ja joka estää polttoaineen vuotamisen liekin mahdollisesti sammuessa. Sopivina pidetään säätimiä, jotka toimivat moitteettomasti myös altistuessaan tärinälle ja 12°:n kulmaan saakka, ja joissa on täyttötason säädön uimurin lisäksi

a)      toinen uimuri, joka sulkee polttoaineen syötön turvallisesti ja luotettavasti sallitun tason ylittyessä, tai

b)      ylivuotoputki, mutta ainoastaan silloin, kun öljyloukkuun mahtuu vähintään polttoainesäiliön sisältö.

4. Jos polttoainesäiliö on sijoitettu erilleen höyrystyspolttimella varustetusta öljylämmitysuunista:

a)      se ei saa olla korkeammalla kuin laitteen valmistajan käyttöohjeet sallivat;

b)      se on suojattava liialliselta kuumenemiselta;

c)      polttoaineen syöttö on voitava keskeyttää kannelta käsin.

5. Höyrystyspolttimilla varustettujen öljylämmitysuunien hormeissa on oltava laitteet, jotka estävät vedon suunnanmuutoksen.

13.05 artikla Sumutuspolttimella varustetut öljylämmityslaitteet

Sumutuspolttimella varustettujen öljylämmityslaitteiden on täytettävä erityisesti seuraavat vaatimukset:

a)      polttimen riittävä ilmanvaihto on varmistettava ennen polttoaineen syöttöä;

b)      polttoaineen syöttöä on säädettävä termostaatilla;

c)      sytytyksen on tapahduttava sähköisesti tai sytytysliekillä;

d)      öljylämmityslaitteessa on oltava liekinvalvontajärjestelmä, joka liekin sammuessa katkaisee polttoaineen syötön;

e)      pääkytkin on sijoitettava laitteen sijoitustilan ulkopuolelle helppopääsyiseen paikkaan.

13.06 artikla Ilmalämmityslaitteet

Ilmalämmityslaitteiden, joissa kuuma ilma johdetaan paineella palamiskammion kautta jakelujärjestelmään tai huoneeseen, on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)      Jos polttoaine sumutetaan paineella, palamisilma on syötettävä puhaltimella.

b)      Palamiskammio on tuuletettava hyvin ennen kuin poltin voidaan sytyttää. Tuuletus on riittävä, jos palamisilmapuhallin käy vielä liekin sammuttua.

c)      Polttoaineen syötön on katkettava automaattisesti, jos:

tuli sammuu;

palamisilmaa ei saada riittävästi;

lämmitetyn ilman lämpötila on suurempi kuin säädetty lämpötila; tai

turvalaitteiden voimansaanti katkeaa;

Edellä mainituissa tapauksissa polttoaineen syöttö ei saa käynnistyä automaattisesti uudelleen katkeamisen jälkeen.

d)      Palamis- ja lämmitysilmapuhaltimet on voitava kytkeä pois päältä lämmityslaitteen sijoitustilan ulkopuolelta.

e)      Jos lämmitysilma imetään ulkoa, imuaukkojen on sijaittava mahdollisimman paljon kannen yläpuolella. Ne on asennettava niin, ettei sade- ja roiskevesi pääse sisään.

f)       Lämmitysilmaputkien on oltava metallisia.

g)      Lämmitysilman poistoaukkoja ei saa voida sulkea kokonaan.

h)      Mahdollisesti vuotava polttoaine ei saa päästä leviämään lämmitysilmaputkiin asti.

i)       Ilmalämmityslaitteet eivät saa imeä lämmitysilmaansa konehuoneesta.

13.07 artikla Kiinteällä polttoaineella toimiva lämmitys

1. Kiinteällä polttoaineella toimivat lämmityslaitteet on sijoitettava metallisen levyn päälle, jonka reunat on käännetty ylöspäin sen varmistamiseksi, ettei palava polttoaine tai kuuma tuhka putoa levyn ulkopuolelle.

Tämä ei koske laitteita, jotka on asennettu palamattomasta materiaalista rakennettuihin osastoihin, jotka on suunniteltu yksinomaan kattilahuoneiksi.

2. Kiinteällä polttoaineella toimivat kattilat on varustettava palamisilmavirran säätämiseen tarkoitetuilla termostaattiohjaimilla.

3. Jokaisen lämmityslaitteen läheisyyteen on sijoitettava tuhkan välittömään sammuttamiseen tarkoitetut välineet.

14 LUKU

TALOUSKÄYTTÖÖN TARKOITETUT NESTEKAASULAITTEISTOT

14.01 artikla Yleistä

1. Nestekaasulaitteistot koostuvat pääasiassa syöttöyksiköstä, joka sisältää yhden tai useamman kaasusäiliön, ja yhdestä tai useammasta paineensäätimestä, jakelujärjestelmästä sekä kaasulla toimivista laitteista.

Syöttöyksikön ulkopuolella olevia vara- ja tyhjiä säiliöitä ei pidetä nestekaasulaitteiston osina. Niihin sovelletaan vastaavasti 14.05 artiklaa.

2. Laitteistot saavat toimia ainoastaan kaupallisella propaanilla.

14.02 artikla Laitteistot

1. Nestekaasulaitteistojen on kokonaisuudessaan sovelluttava käytettäviksi propaanilla, ja ne on rakennettava ja asennettava hyvän toimintatavan mukaisesti.

2. Nestekaasulaitteistoa voidaan käyttää vain talouskäyttöön asuintiloissa ja ohjaushytissä sekä vastaaviin tarkoituksiin matkustaja-aluksilla.

3. Aluksella saa olla useita erillisiä nestekaasulaitteistoja. Samaa laitteistoa ei saa käyttää erillään olevissa asuintiloissa, joiden välissä on lastiruuma tai kiinteä säiliö.

4. Konehuoneessa ei saa olla mitään nestekaasulaitteiston osaa.

14.03 artikla Säiliöt

1. Sallittuja ovat ainoastaan säiliöt, joiden hyväksytty vetoisuus on 5–35 kg. Matkustaja-aluksilla tarkastuselin voi sallia tätä suurempien säiliöiden käytön.

2. Säiliöissä on oltava virallinen leima todisteena siitä, että ne on hyväksytty sääntömääräisen koestuksen jälkeen.

14.04 artikla Syöttöyksiköiden sijoitus ja järjestäminen

1. Syöttöyksiköt on asennettava kannelle erilliseen kaappiin tai seinäkaappiin, joka sijaitsee asuintilojen ulkopuolella sellaisessa paikassa, ettei siitä aiheudu haittaa aluksella liikkumiselle. Niitä ei kuitenkaan saa asentaa keula- tai peräparrasta vasten. Kaappi voi olla seinäkaappi, joka on asennettu aluksen kansirakenteen sisään, jos se on kaasutiivis ja voidaan avata ainoastaan kansirakenteen ulkopuolelta. Se on sijoitettava niin, että kaasunkulutuspisteisiin johtavat jakeluputket ovat mahdollisimman lyhyitä.

Yhtäaikaisesti toimivia säiliöitä ei saa olla enempää kuin mitä laitteiston toiminta edellyttää. Laitteistoon saa liittää useampia säiliöitä vain, jos käytetään kääntökytkintä. Kuhunkin syöttöyksikköön voi kytkeä enintään neljä säiliötä. Aluksella olevien säiliöiden määrä, varasäiliöt mukaan luettuina, ei saa ylittää kuutta yhtä laitetta kohti.

Matkustaja-aluksilla, joissa on keittiöitä tai kanttiineja matkustajia varten, laitteistoon voidaan liittää kuusi säiliötä. Aluksella olevien säiliöiden määrä, varasäiliöt mukaan luettuina, ei saa ylittää yhdeksää yhtä laitetta kohti.

Paineensäätimet tai kaksivaihepaineensäädön ensimmäinen paineensäädin on kiinnitettävä seinään samaan kaappiin kuin säiliöt.

2. Syöttöyksiköt on asennettava niin, että mahdollisesti vuotava kaasu voi päästä ulos kaapista ilman vaaraa siitä, että se tunkeutuisi aluksen sisään tai joutuisi kosketuksiin minkään syttymislähteen kanssa.

3. Kaapin on oltava palamista hidastavasta materiaalista, ja sen on oltava riittävästi tuuletettu sen pohjassa ja katossa olevien aukkojen avulla. Säiliöt on sijoitettava pystyasentoon kaappeihin niin, että ne eivät voi kaatua.

4. Kaapit on rakennettava ja sijoitettava niin, että säiliöiden lämpötila ei voi ylittää 50 °C:ta.

5. Kaapin ulkoseinään on kiinnitettävä varoituskilpi ”nestekaasulaite” ja lisäyksessä I olevan kuvan 2 mukainen ”Tulenteko ja tupakointi kielletty” -kilpi, jonka halkaisija on vähintään 100 mm.

14.05 artikla Varasäiliöt ja tyhjät säiliöt

Varasäiliöt ja tyhjät säiliöt, joita ei pidetä syöttöyksikössä, on varastoitava asuintilojen ja ohjaushytin ulkopuolelle kaappiin, joka on rakennettu 14.04 artiklan vaatimusten mukaisesti.

14.06 artikla Paineensäätimet

1. Kaasulla toimivat laitteet voidaan liittää säiliöihin ainoastaan sellaisen jakelujärjestelmän kautta, joka on varustettu yhdellä tai useammalla paineensäätimellä, jotka alentavat kaasun paineen käyttöpaineeseen. Painetta voidaan alentaa yksi- tai kaksivaiheisesti. Kaikki paineensäätimet on säädettävä pysyvästi 14.07 artiklan mukaisesti määriteltyyn paineeseen.

2. Viimeisissä paineensäätimissä tai heti niiden jälkeen on oltava laite, joka suojaa putkea automaattisesti liikapainetta vastaan paineensäätimen toimintahäiriön sattuessa. On varmistettava, että varoventtiilin vuodon sattuessa mahdollisesti vuotava kaasu pääsee ulos ilman vaaraa, että kaasu tunkeutuisi aluksen sisään tai joutuisi kosketuksiin minkään syttymislähteen kanssa. Tarvittaessa tätä varten on asennettava erityinen putki.

3. Varoventtiilit ja tuuletusaukot on suojattava vedeltä.

14.07 artikla Paineet

1. Jos käytetään kaksivaiheista säätöjärjestelmää, keskimääräinen paine saa olla enintään 2,5 baaria ilmanpainetta suurempi.

2. Viimeisen paineensäätimen ulostulossa olevan paineen on oltava enintään 0,05 baaria ilmanpainetta suurempi 10 prosentin poikkeamalla.

14.08 artikla Putket ja letkut

1. Putkien on oltava kiinteää teräs- tai kupariputkea.

Säiliöihin liitettyjen putkien on kuitenkin oltava korkeapaineletkuja tai kierukkaletkuja, jotka sopivat propaanille. Jos kaasulla toimivia laitteita ei ole asennettu kiinteästi, ne voidaan liittää sopivilla letkuilla, joiden pituus on enintään 1 m.

2. Putkien on kestettävä aluksella tavallisissa käyttöoloissa ilmeneviä rasituksia, erityisesti korroosion ja lujuuden osalta, ja niiden ominaisuuksien ja sijoituksen on oltava sellaiset, että niillä varmistetaan riittävä kaasuvirta asianmukaisella paineella kaasulla toimiville laitteille.

3. Putkissa on oltava mahdollisimman vähän liitoksia. Sekä putkien että liitosten on oltava kaasutiiviitä, ja niiden on pysyttävä kaasutiiviinä huolimatta tärinästä tai laajenemisesta, joka niihin voi vaikuttaa.

4. Putkille on päästävä vaivattomasti, ne on kiinnitettävä asianmukaisesti ja suojattava kaikissa kohdissa, joissa ne voivat joutua iskun tai hankauksen kohteeksi, erityisesti kohdissa, joissa ne kulkevat teräslaipioiden tai metalliseinien läpi. Teräsputkien on oltava kokonaisuudessaan käsitelty korroosiota vastaan.

5. Letkujen ja niiden liitosten on kestettävä kuormituksia, jotka voivat ilmetä tavallisissa käyttöoloissa aluksella. Ne on asennettava niin, että niihin ei kohdistu vetojännitystä, ne eivät kuumene liikaa ja ne voidaan tarkastaa niiden koko pituudelta.

14.09 artikla Jakelujärjestelmä

1. Koko jakelujärjestelmä on voitava sulkea pääsulkuventtiilillä, jolle pääsyn on oltava kaikkina aikoina helppoa ja nopeaa.

2. Jokaista kaasulla toimivaa laitetta on syötettävä jakelujärjestelmän erillisestä haarasta, ja jokaista haaraa on ohjattava erillisellä sulkulaitteella.

3. Venttiilit on asennettava kohtiin, joissa ne ovat suojassa sään vaikutuksilta ja iskuilta.

4. Kunkin paineensäätimen jälkeen on asennettava tarkastusliitäntä. Tarkastuksen yhteydessä on varmistettava sulkulaitteen avulla, että koestuspaine ei kohdistu paineensäätimeen.

14.10 artikla Kaasulla toimivat laitteet ja niiden asennus

1. Asentaa saa vain jossakin EU:n jäsenvaltiossa hyväksyttyjä, propaanilla toimivia laitteita, jotka on varustettu siten, että kaasun ulosvirtaus käyttö- tai sytytysliekin sammuessa estetään tehokkaasti.

2. Laitteet on sijoitettava ja liitettävä siten, etteivät ne pääse kaatumaan eivätkä vahingossa liikkumaan, ja etteivät liitäntäputket pääse vahingossa irtoamaan.

3. Lämmitys- ja vedenlämmityslaitteet ja jääkaapit on liitettävä hormiin, joka poistaa palamiskaasut ulkoilmaan.

4. Kaasulla toimivien laitteiden asentaminen ohjaushyttiin on sallittua vain, jos ohjaushytti on rakennettu niin, että vuotava kaasu ei voi päästä vesikulkuneuvon alaosiin, etenkään ohjauslinjojen läpivientien kautta konehuoneeseen.

5. Kaasulla toimivia laitteita saa asentaa yöpymistiloihin vain, jos palaminen tapahtuu riippumatta tilojen ympäröivästä ilmasta.

6. Kaasulla toimivat laitteet, joissa palaminen riippuu ympäröivästä ilmasta, on asennettava riittävän suuriin tiloihin.

14.11 artikla Ilmanvaihto ja palamiskaasujen poisto

1. Tiloissa, joissa on kaasulla toimivia laitteita, joissa palaminen riippuu ympäröivästä ilmasta, raikasilmansyöttö ja palamiskaasujen poisto on varmistettava riittävän suurilla ilmanvaihtoaukoilla, joiden vapaa aukko on vähintään 150 cm2 aukkoa kohti.

2. Ilmanvaihtoaukoissa ei saa olla mitään sulkulaitteita, eivätkä aukot saa johtaa yöpymistiloihin.

3. Poistolaitteet on suunniteltava niin, että niillä varmistetaan palamiskaasujen turvallinen poisto. Niiden toiminnan on oltava luotettavaa ja ne on valmistettava palamattomasta materiaalista. Koneellinen ilmanvaihto ei saa vaikuttaa niiden toimintaan.

14.12 artikla Käyttö- ja turvallisuusvaatimukset

Käyttöohjeet on kiinnitettävä sopivaan paikkaan aluksella. Niissä on oltava ainakin seuraavat maininnat:

”Säiliöiden venttiilien on oltava kiinni, jos niitä ei ole liitetty jakelujärjestelmään, vaikka säiliöiden oletetaan olevan tyhjiä.”

”Letkut on vaihdettava heti, kun niiden kunto sitä vaatii.”

”Kaikki kaasulla toimivat laitteet on pidettävä liitettyinä, tai vastaavat liitosjohdot on suljettava.”

14.13 artikla Hyväksymistarkastus

Asiantuntijan on tarkastettava nestekaasulaitteistot tarkistaakseen, että laitteisto täyttää tämän luvun vaatimukset,

a)      ennen niiden ensimmäistä käyttöönottoa;

b)      ennen niiden käyttöönottoa uudelleen olennaisten muutosten tai korjausten jälkeen;

c)      aina uusittaessa 14.15 artiklassa tarkoitettua todistusta.

Tarkastuksesta annetaan todistus, jossa on tarkastajan allekirjoitus ja tarkastuspäivämäärä. Tarkastustodistuksesta toimitetaan jäljennös tarkastuselimelle.

14.14 artikla Koeolosuhteet

Laitteiston koestukset on tehtävä seuraavasti:

1. Keskipaineputket ensimmäisen paineensäätimen 14.09 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun sulkulaitteen ja viimeistä paineensäädintä ennen asetettujen sulkuventtiilien välillä:

a)      painekoestus, joka tehdään paineilmalla, inerttikaasulla tai nesteellä paineella, joka on 20 baaria ilmanpainetta suurempi;

b)      tiiviyskoestus, joka tehdään paineilmalla tai inerttikaasulla paineella, joka on 3,5 baaria ilmanpainetta suurempi.

2. Putket, joiden on kestettävä käyttöpaineessa, ainoan paineensäätimen tai viimeisen paineensäätimen 14.09 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun sulkulaitteen ja ennen kaasulla toimivia laitteita asennettujen venttiilien välillä:

tiiviyskoestus, joka tehdään paineilmalla tai inerttikaasulla paineella, joka on 1 baarin ilmanpainetta suurempi.

3. Putket, jotka ovat ainoan paineensäätimen tai viimeisen paineensäätimen 14.09 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun sulkulaitteen ja kaasulla toimivien laitteiden ohjainten välillä:

tiiviyskoestus paineella, joka on 0,15 baaria ilmanpainetta suurempi.

4. Edellä 1 kohdan b alakohdassa sekä 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuissa koestuksissa putket katsotaan kaasutiiviiksi, jos tasapainottumiseen ilmanpaineen kanssa varatun riittävän ajan jälkeen koestuspaineessa ei havaita alenemista seuraavien 10 minuutin aikana.

5. Säiliöliittimet, putkien liitokset ja muut varusteet, jotka joutuvat säiliöissä olevan paineen alaisiksi, sekä paineensäätimen ja jakeluputken väliset liitokset:

tiiviyskoestus, joka tehdään vaahtoavalla aineella käyttöpaineessa.

6. Kaikki kaasulla toimivat laitteet on otettava käyttöön nimellisteholla, ja on testattava, että palaminen on moitteetonta ja häiriötöntä eri tehonsäädöillä.

Turvalaitteet on tarkastettava niiden tyydyttävän toiminnan varmistamiseksi.

7. Edellä 6 kohdassa tarkoitetun koestuksen jälkeen on tarkastettava jokaisen hormiin kytketyn kaasulaitteen osalta erikseen, pääseekö palamiskaasuja ilmanottoaukkojen kautta tilaan viiden minuutin käytön jälkeen nimellisteholla, kun ikkunat ja ovet ovat suljettuja ja tuuletinlaitteet toiminnassa.

Jos tällaisia kaasuja vuotaa enemmän kuin satunnaisesti, syy on selvitettävä ja korjattava välittömästi. Laitetta ei saa hyväksyä käyttöön ennen kuin kaikki viat on korjattu.

14.15 artikla Todistus

1. Unionin sisävesialustodistukseen liitettävällä todistuksella on osoitettava, että kaikki nestekaasulaitteistot ovat tämän luvun vaatimusten mukaisia.

2. Tarkastuselin antaa todistuksen 14.13 artiklassa tarkoitetun hyväksymistarkastuksen jälkeen.

3. Todistus on voimassa enintään kolme vuotta. Se voidaan uusia ainoastaan uuden 14.13 artiklan mukaisen hyväksymistarkastuksen jälkeen.

Jos aluksen omistaja tai tämän edustaja esittää perustellun pyynnön, tarkastuselin voi poikkeuksellisesti jatkaa todistuksen voimassaoloaikaa enintään kolmella kuukaudella ilman 14.13 artiklassa tarkoitetun hyväksymistarkastuksen tekemistä. Tällainen pidennys on merkittävä unionin sisävesialustodistukseen.

14 a LUKU

MATKUSTAJA-ALUSTEN JÄTEVEDEN KÄSITTELYLAITTEISTOT

14 a.01 artikla Määritelmät

Tässä luvussa tarkoitetaan:

1. ”aluksen jäteveden käsittelylaitteistolla” kompaktirakenteista jäteveden käsittelylaitteistoa aluksella kertyvän talousjäteveden käsittelyä varten;

2. ”tyyppihyväksynnällä” päätöstä, jolla toimivaltainen viranomainen vahvistaa, että aluksen jäteveden käsittelylaitteisto täyttää tämän luvun tekniset vaatimukset;

3. ”erikoistestillä” menettelyä, joka suoritetaan 14 a.11 artiklan mukaisesti ja jolla toimivaltainen viranomainen varmistaa, että vesikulkuneuvossa käytettävä jäteveden käsittelylaitteisto täyttää tämän luvun vaatimukset;

4. ”valmistajalla” henkilöä tai elintä, joka vastaa tyyppihyväksyntämenettelyä koskevista kaikista asioista ja tuotannon vaatimustenmukaisuuden varmistamisesta suhteessa toimivaltaiseen viranomaiseen. Kyseisen henkilön tai elimen ei tarvitse osallistua aluksen jäteveden käsittelylaitteiston rakentamisen kaikkiin vaiheisiin. Jos aluksen jäteveden käsittelylaitteisto on muunnettu alkuperäisen valmistuksen jälkeen muutoksilla tai jälkiasennuksella käytettäväksi vesikulkuneuvossa tämän luvun tarkoituksia varten, henkilö tai elin, joka on toteuttanut muutokset tai jälkiasennuksen, katsotaan valmistajaksi;

5. ”ilmoituslomakkeella” lisäyksen VI osassa II tarkoitettua asiakirjaa, jossa luetellaan tiedot, jotka hakijan on annettava;

6. ”valmistusasiakirjoilla” tiedoista, piirustuksista, valokuvista ja muista asiakirjoista koostuvaa kokonaisuutta, jonka hakija toimittaa tekniselle yksikölle tai toimivaltaiselle viranomaiselle ilmoituslomakkeen ohjeiden mukaisesti;

7. ”hyväksyntäasiakirjoilla” valmistusasiakirjojen lisäksi kaikkia testausselosteita tai muita asiakirjoja, jotka tekninen yksikkö tai toimivaltainen viranomainen on liittänyt niihin suorittaessaan tehtäviään;

8. ”tyyppihyväksyntätodistuksella” asiakirjaa, joka on laadittu lisäyksen VI osan III mukaisesti ja jolla toimivaltainen viranomainen todistaa tyyppihyväksynnän;

9. ”aluksen jäteveden käsittelylaitteiston parametrien luettelolla” asiakirjaa, joka on laadittu lisäyksen VI osan VIII mukaisesti ja johon kirjataan kaikki parametrit, mukaan luettuna aluksen jäteveden käsittelylaitteiston komponentit ja mukautukset, jotka vaikuttavat jäteveden käsittelytasoon, mukaan luettuna sen muutokset;

10. ”jäteveden käsittelyyn liittyvien komponenttien ja parametrien tarkastusta koskevalla valmistajan oppaalla” asiakirjaa, joka on laadittu 14 a.11 artiklan 4 kohdan mukaisesti erikoistestin suorittamista varten;

11. ”talousjätevedellä” keittiöiden, ruokailutilojen, käymälöiden ja pesuloiden jätevettä sekä ulostevettä;

12. ”jätevesilietteellä” vesikulkuneuvon jäteveden käsittelylaitteiston käytöstä karttuvia jäämiä.

14 a.02 artikla Yleiset säännökset

1. Tätä lukua sovelletaan kaikkiin matkustaja-aluksiin asennettuihin jäteveden käsittelylaitteistoihin.

2. a) Aluksen jäteveden käsittelylaitteistojen on noudatettava tyyppikokeen aikana taulukon 1 raja-arvoja.

Taulukko 1: Aluksen jäteveden käsittelylaitteiston (testilaitteiston) ulosvirtauksessa tyyppikokeen aikana noudatettavat raja-arvot

Parametri || Pitoisuus || Näyte

Biokemiallinen hapenkulutus (BOD5) ISO 5815-1 ja 5815-2 (2003)1 || 20 mg/l || 24 h yhdistetty näyte, homogenoitu

25 mg/l || Satunnaisnäyte, homogenoitu

Kemiallinen hapenkulutus (COD)2 ISO 6060 (1989)1 || 100 mg/l || 24 h yhdistetty näyte, homogenoitu

125 mg/l || Satunnaisnäyte, homogenoitu

Orgaanisen hiilen kokonaismäärä (TOC) EN 1484 (1997)1 || 35 mg/l || 24 h yhdistetty näyte, homogenoitu

45 mg/l || Satunnaisnäyte, homogenoitu

1)             Jäsenvaltiot voivat panna täytäntöön vastaavia menettelyjä.

2)             Kemiallisen hapenkulutuksen (COD) sijasta tarkastuksessa voidaan viitata myös orgaanisen hiilen kokonaismäärään (TOC).

b)      Käytön aikana on noudatettava taulukon 2 kontrolliarvoja.

Taulukko 2: Kontrolliarvot, joita on noudatettava matkustaja-alusten jäteveden käsittelylaitteiston ulosvirtauksessa

Parametri        Pitoisuus         Näyte

Biokemiallinen hapenkulutus (BOD5) ISO 5815-1 ja 5815-2 (2003)1 || 25 mg/l || Satunnaisnäyte, homogenoitu

Kemiallinen hapenkulutus (COD)2 ISO 6060 (1989)1 || 125 mg/l || Satunnaisnäyte, homogenoitu

150 mg/l || Satunnaisnäyte

Orgaanisen hiilen kokonaismäärä (TOC) EN 1484 (1997)1 || 45 mg/l || Satunnaisnäyte, homogenoitu

1)             Jäsenvaltiot voivat panna täytäntöön vastaavia menettelyjä.

2)             Kemiallisen hapenkulutuksen (COD) sijasta tarkastuksessa voidaan viitata myös orgaanisen hiilen kokonaismäärään (TOC).

c)      Taulukkojen 1 ja 2 vastaavia arvoja ei saa ylittää satunnaisnäytteessä.

3. Menettelyt, joissa käytetään klooria sisältäviä tuotteita, eivät ole sallittuja.

Ei ole sallittua myöskään laimentaa talousjätevettä ominaiskuormituksen vähentämiseksi ja siten mahdollistaa sen hävittämistä.

4. Jätevesilietteen varastointia, säilyttämistä (tarvittaessa) ja vesistöön päästämistä varten on toteutettava asianmukaiset järjestelyt. Siihen on sisällyttävä myös jätevesilietteen hallintasuunnitelma.

5. Edellä 2 kohdassa olevan taulukon 1 arvojen noudattaminen vahvistetaan tyyppikokeella ja todistetaan tyyppihyväksynnällä. Tyyppihyväksyntä todistetaan tyyppihyväksyntätodistuksella. Omistajan tai sen valtuutetun edustajan on sisällytettävä tarkastuspyyntöön jäljennös tyyppihyväksyntätodistuksesta 2.02 artiklan mukaisesti. Aluksessa on säilytettävä jäljennös tyyppihyväksyntätodistuksesta ja luettelo aluksen jäteveden käsittelylaitteiston parametreista.

6. Sen jälkeen, kun aluksen jäteveden käsittelylaitteisto on asennettu alukseen, valmistajan on tehtävä toimivuuskoe ennen kuin suunniteltu käyttö alkaa. Aluksen jäteveden käsittelylaitteisto on merkittävä alustodistuksen 52 kohtaan, ja siinä yhteydessä on mainittava laitteistosta seuraavat tiedot:

a)      nimi;

b)      tyyppihyväksyntänumero;

c)      sarjanumero;

d)      rakennusvuosi.

7. Kaikkia aluksen jäteveden käsittelylaitteiston merkittäviä muutoksia, jotka vaikuttavat jäteveden käsittelyyn, on seurattava erikoistesti 14 a.11 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

8. Toimivaltainen viranomainen voi käyttää teknistä yksikköä täyttääkseen tässä luvussa kuvatut tehtävät.

9. Aluksen jäteveden käsittelylaitteistoa on huollettava säännöllisesti valmistajan ohjeiden mukaisesti sen varmistamiseksi, että se on täysin käyttökunnossa. Aluksessa on pidettävä huoltopäiväkirjaa, jossa tällainen huolto vahvistetaan.

14 a.03 artikla Tyyppihyväksyntähakemus

1. Valmistajan on toimitettava aluksen jäteveden käsittelylaitteiston tyyppihyväksyntää koskeva hakemus toimivaltaiselle viranomaiselle. Hakemukseen on liitettävä 14 a.01 artiklan 6 kohdan mukaiset valmistusasiakirjat ja luonnos aluksen jäteveden käsittelylaitteiston parametriluettelosta 14 a.01 artiklan 9 kohdan mukaisesti sekä luonnos jäteveden käsittelyyn liittyvien komponenttien ja parametrien tarkastusta koskevasta valmistajan oppaasta kyseiselle aluksen jäteveden käsittelylaitteiston tyypille 14 a.01 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Tyyppikoetta varten valmistajalla on oltava prototyyppi aluksen jäteveden käsittelylaitteistosta.

2. Jos toimivaltainen viranomainen havaitsee aluksen jäteveden käsittelylaitteiston tyypin erityisessä tyyppihyväksyntähakemuksessa, että toimitettu hakemus esitetystä laitteiston prototyypistä ei edusta ominaisuuksiltaan kyseistä aluksen jäteveden käsittelylaitteiston tyyppiä sellaisena kuin se on kuvattuna lisäyksen VI osassa II olevassa liitteessä I, hyväksyntää varten on toimitettava toinen, tarvittaessa uusi, toimivaltaisen viranomaisen määräämä prototyyppi 1 kohdan mukaisesti.

3. Aluksen jäteveden käsittelylaitteiston tyypin tyyppihyväksyntähakemuksen saa toimittaa vain yhdelle toimivaltaiselle viranomaiselle. Jokaisesta hyväksyttäväksi haettavasta aluksen jäteveden käsittelylaitteiston tyypistä on toimitettava erillinen hakemus.

14 a.04 artikla Tyyppihyväksyntämenettely

1. Toimivaltainen viranomainen, jolle hakemus toimitetaan, myöntää tyyppihyväksynnän aluksen jäteveden käsittelylaitteiston tyypille, joka vastaa valmistusasiakirjojen kuvausta ja täyttää tämän luvun vaatimukset. Kyseisten vaatimusten täyttämistä tutkitaan lisäyksen VII mukaan.

2. Toimivaltaisen viranomaisen on täytettävä jokaisesta aluksen jäteveden käsittelylaitteiston tyypistä, jonka se tyyppihyväksyy, kaikki tyyppihyväksyntätodistuksen merkitykselliset osat. Todistuksen malli on lisäyksen VI osassa III, ja toimivaltaisen viranomaisen on laadittava tai vahvistettava hyväksyntäasiakirjojen hakemiston sisältö. Tyyppihyväksyntätodistukset on numeroitava lisäyksen VI osassa IV kuvatun menetelmän mukaisesti. Täytetty tyyppihyväksyntätodistus ja sen liitteet on toimitettava hakijalle.

3. Jos hyväksyttävä aluksen jäteveden käsittelylaitteisto voi täyttää tehtävänsä tai sillä on erityisominaisuuksia vain sen vesikulkuneuvon muiden komponenttien kanssa, johon laitteisto asennetaan, ja siitä syystä yhden tai useamman vaatimuksen noudattaminen voidaan tarkastaa vain, jos hyväksyttävää aluksen jäteveden käsittelylaitteistoa käytetään yhdessä vesikulkuneuvon muiden todellisten tai simuloitujen komponenttien kanssa, kyseisen aluksen jäteveden käsittelylaitteiston tyyppihyväksynnän laajuutta rajoitetaan vastaavasti. Tällaisissa tapauksissa kaikki käyttörajoitukset ja kaikki asennusta koskevat vaatimukset luetellaan yksityiskohtaisesti kyseisen laitteistotyypin tyyppihyväksyntätodistuksessa.

4. Kunkin toimivaltaisen viranomaisen on lähetettävä seuraavat asiakirjat:

a)      luettelo aluksen jäteveden käsittelylaitteiston tyypeistä, mukaan luettuna yksityiskohdat lisäyksen VI osan V mukaisesti, joille se on myöntänyt tai joilta se on evännyt tai perunut hyväksynnän kyseisenä ajanjaksona, muille toimivaltaisille viranomaisille, joka kerta kun luetteloa muutetaan;

b)      jos toinen toimivaltainen viranomainen sitä pyytää,

(1) jäljennös aluksen jäteveden käsittelylaitteiston tyypin tyyppihyväksyntätodistuksesta, hyväksyntäasiakirjojen kanssa tai ilman niitä, kustakin aluksen jäteveden käsittelylaitteiston tyypistä, jolle se on myöntänyt tai jolta se on evännyt tai perunut hyväksynnän, ja tarvittaessa

(2) luettelo aluksen jäteveden käsittelylaitteistoista, joita on valmistettu myönnetyn tyyppihyväksynnän mukaisesti, kuten 14 a.06 artiklan 3 kohdassa säädetään, niin että luettelo sisältää yksityiskohdat lisäyksen VI osan VI mukaisesti.

14 a.05 artikla Tyyppihyväksynnän muuttaminen

1. Tyyppihyväksynnän myöntäneen toimivaltaisen viranomaisen on toteutettava tarvittavat järjestelyt sen varmistamiseksi, että se saa tietoonsa kaikki muutokset hyväksyntäasiakirjojen tietoihin.

2. Hakemus tyyppihyväksynnän muutoksesta tai laajennuksesta on toimitettava yksinomaan alkuperäisen hyväksynnän myöntäneelle toimivaltaiselle viranomaiselle.

3. Jos hyväksyntäasiakirjoissa kuvatun aluksen jäteveden käsittelylaitteiston ominaisuuksia on muutettu, toimivaltaisen viranomaisen

a)      on annettava hyväksyntäasiakirjojen muutetut sivut, tapauksen mukaan, ja kullekin muutetulle sivulle on merkittävä selvästi muutoksen laatu ja uusi myöntämispäivämäärä. Kun muutettuja sivuja annetaan, myös hyväksyntäasiakirjojen hakemisto, joka on liitetty tyyppihyväksyntätodistukseen, on päivitettävä vastaavasti;

b)      on annettava muutettu tyyppihyväksyntätodistus (joka merkitään laajennusnumerolla), jos jokin siinä oleva tieto (liitteitä lukuun ottamatta) on muuttunut tai jos tämän luvun vähimmäisvaatimukset ovat muuttuneet alkuperäisen hyväksymispäivämäärän jälkeen. Muutetusta hyväksyntätodistuksesta on selvästi käytävä ilmi muutoksen syy ja uusi myöntämispäivämäärä.

Jos toimivaltainen viranomainen, joka on myöntänyt tyyppihyväksynnän, katsoo, että uudet kokeet tai testit ovat perusteltuja hyväksyntäasiakirjoihin tehdyn muutoksen takia, sen on ilmoitettava asiasta valmistajalle ja annettava edellä mainitut asiakirjat vasta uusien kokeiden tai testien onnistuneen suorittamisen jälkeen.

14 a.06 artikla Vaatimustenmukaisuus

1. Valmistajan on laitettava kuhunkin tyyppihyväksynnän mukaisesti valmistettuun aluksen jäteveden käsittelylaitteistoon lisäyksen VI osassa I määritellyt merkinnät, mukaan luettuna tyyppihyväksyntänumero.

2. Jos tyyppihyväksyntä sisältää käyttörajoituksia 14 a.04 artiklan 3 kohdan mukaisesti, valmistajan on liitettävä yksityiskohtaiset tiedot kyseisistä rajoituksista ja kaikista asennusta koskevista vaatimuksista jokaiseen valmistettuun yksikköön.

3. Jos tyyppihyväksynnän myöntänyt toimivaltainen viranomainen niin pyytää, valmistajan on annettava luettelo kaikkien niiden aluksen jäteveden käsittelylaitteistojen sarjanumeroista, jotka on valmistettu tämän luvun vaatimusten mukaisesti edellisen raportin jälkeen tai sen jälkeen, kun nämä säännökset ovat tulleet voimaan ensimmäistä kertaa, 45 päivän kuluessa kunkin kalenterivuoden loppumisen jälkeen, ja välittömästi toimivaltaisen viranomaisen määräämän muun päivämäärän jälkeen. Luettelossa on ilmoitettava sarjanumeroiden väliset korrelaatiot, vastaavat aluksen jäteveden käsittelylaitteistojen tyypit ja tyyppihyväksyntänumerot. Luettelossa on lisäksi oltava myös erityiset tiedot niistä tapauksista, joissa valmistaja keskeyttää tyyppihyväksytyn aluksen jäteveden käsittelylaitteiston tyypin tuotannon. Mikäli toimivaltainen viranomainen ei vaadi valmistajaa toimittamaan säännöllisesti kyseistä luetteloa, valmistajan on säilytettävä tallennetut tiedot vähintään 40 vuotta.

14 a.07 artikla Vastaavien hyväksyntöjen hyväksyminen

Jäsenvaltiot voivat tunnustaa eri normeihin perustuvia alusten jäteveden käsittelyjärjestelmien tyyppihyväksyntöjä kansallisilla vesiväylillä tapahtuvaa käyttöä varten.

14 a.08 artikla Sarjanumeroiden tarkastaminen

1. Tyyppihyväksynnän myöntävän toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava – tarvittaessa yhteistyössä muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa – että tämän luvun vaatimusten mukaisesti valmistettujen aluksen jäteveden käsittelylaitteistojen sarjanumerot rekisteröidään ja tarkastetaan.

2. Sarjanumerot voidaan tarkastaa lisäksi 14 a.09 artiklan mukaisen tuotannon vaatimustenmukaisuustarkastuksen yhteydessä.

3. Sarjanumeroiden tarkastuksen yhteydessä jäsenvaltioihin sijoittautuneen valmistajan tai sen valtuutetun edustajan on tarvittaessa toimitettava nopeasti toimivaltaiselle viranomaiselle kaikki tarvittavat tiedot, jotka koskevat suoria ostajia, sekä niiden aluksen jäteveden käsittelylaitteistojen sarjanumerot, jotka on ilmoitettu valmistetuiksi 14 a.06 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

4. Jos valmistaja ei pysty noudattamaan 14 a.06 artiklan vaatimuksia, kun toimivaltainen viranomainen sitä pyytää, aluksen jäteveden käsittelylaitteiston tyypin hyväksyntä voidaan perua. Tällaisessa tapauksessa käytetään 14 a.10 artiklan 4 kohdan mukaista ilmoitusmenettelyä.

14 a.09 artikla Tuotannon vaatimustenmukaisuus

1. Tyyppihyväksynnän myöntävä toimivaltainen viranomainen varmistaa etukäteen – tarvittaessa yhteistyössä muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa – että tuotannon vaatimustenmukaisuuden tehokkaan tarkastuksen varmistamiseksi on toteutettu asianmukaisia järjestelyjä lisäyksen VI osan I vaatimusten osalta.

2. Tyyppihyväksynnän myöntäneen toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava – tarvittaessa yhteistyössä muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa – että 1 kohdan mukaiset järjestelyt, jotka koskevat lisäyksen VI osan I säännöksiä, toimivat edelleen tehokkaasti ja että jokainen aluksen jäteveden käsittelylaitteisto, jolle on myönnetty tyyppihyväksyntänumero tämän luvun vaatimusten mukaisesti, vastaa edelleen tyyppihyväksyntätodistuksen ja sen liitteiden kuvausta tyyppihyväksytyn aluksen jäteveden käsittelylaitteiston tyypistä.

3. Toimivaltainen viranomainen voi tunnustaa muiden toimivaltaisten viranomaisten vertailukelpoisia testejä 1 ja 2 kohdan säännöksiä vastaaviksi testeiksi.

14 a.10 artikla Tyyppihyväksytyn aluksen jäteveden käsittelylaitteiston tyypin vaatimustenvastaisuus

1. Tyyppihyväksytyn aluksen jäteveden käsittelylaitteiston tyypin vaatimustenvastaisuuden katsotaan olevan kyseessä, kun se poikkeaa tyyppihyväksyntätodistuksen ominaisuuksista tai mahdollisesti hyväksyntäasiakirjoista, joita tyyppihyväksynnän myöntänyt toimivaltainen viranomainen ei ole hyväksynyt 14 a.05 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

2. Mikäli tyyppihyväksynnän myöntänyt toimivaltainen viranomainen katsoo, että aluksen jäteveden käsittelylaitteistot eivät vastaa sitä aluksen jäteveden käsittelylaitteiston tyyppiä, jolle hyväksyntä on myönnetty, se ryhtyy tarvittaviin toimiin sen varmistamiseksi, että tuotannossa olevat aluksen jäteveden käsittelylaitteistot vastaavat jälleen tyyppihyväksyttyä aluksen jäteveden käsittelylaitteiston tyyppiä. Toimivaltainen viranomainen, joka on havainnut vaatimustenvastaisuuden, ilmoittaa muille toimivaltaisille viranomaisille toteutetuista toimista, joihin voi sisältyä myös tyyppihyväksynnän peruminen.

3. Jos toimivaltainen viranomainen voi osoittaa, että aluksen jäteveden käsittelylaitteistot, joille on annettu tyyppihyväksyntänumero, eivät vastaa tyyppihyväksyttyä aluksen jäteveden käsittelylaitteiston tyyppiä, se voi vaatia tuotannossa olevan aluksen jäteveden käsittelylaitteiston tyypin tyyppihyväksynnän myöntänyttä toimivaltaista viranomaista tarkastamaan sen vaatimustenmukaisuuden tyyppihyväksytyn aluksen jäteveden käsittelylaitteiston tyypin kanssa. Tähän on ryhdyttävä kuuden kuukauden kuluessa pyynnön päivämäärästä.

14 a.11 artikla Satunnaisnäytteiden mittaus / Erikoistesti

1. Viimeistään kolme kuukautta matkustaja-aluksen käyttöönotosta tai siinä tapauksessa, että aluksen jäteveden käsittelylaitteisto on jälkiasennettu, sen asennuksesta ja sen jälkeen, kun tarvittava toimivuuskoe on tehty, toimivaltaisen viranomaisen on otettava satunnaisnäyte matkustaja-aluksen käytön aikana 14 a.02 artiklan 2 kohdan taulukon 2 arvojen tarkastamiseksi.

Toimivaltaisen viranomaisen on epäsäännöllisin väliajoin tehtävä aluksen jäteveden käsittelylaitteistolle toimivuustarkastuksia satunnaisnäytteiden mittauksella 14 a.02 artiklan 2 kohdan taulukon 2 arvojen tarkastamiseksi.

Mikäli toimivaltainen viranomainen katsoo, että satunnaisnäytteiden mittauksen arvot eivät noudata 14 a.02 artiklan 2 kohdan taulukon 2 arvoja, se voi vaatia, että

a)      aluksen jäteveden käsittelylaitteiston viat korjataan sen varmistamiseksi, että se toimii asianmukaisesti;

b)      aluksen jäteveden käsittelylaitteisto palautetaan jälleen vastaamaan tyyppihyväksyntää; tai

c)      suoritetaan 3 kohdan mukainen erikoistesti.

Kun vaatimustenvastaisuudet on korjattu ja aluksen jäteveden käsittelylaitteisto vastaa jälleen tyyppihyväksyntää, toimivaltainen viranomainen voi tehdä uusia satunnaisnäytteiden mittauksia.

Mikäli vikoja ei korjata tai aluksen jäteveden käsittelylaitteiston vaatimustenmukaisuutta ei saada vastaamaan tyyppihyväksynnän vaatimuksia, toimivaltaisen viranomaisen on suljettava aluksen jäteveden käsittelylaitteisto ja määrättävä tarkastuselin merkitsemään se alustodistuksen 52 kohtaan.

2. Satunnaisnäytteet on mitattava 14 a.02 artiklan 2 kohdan taulukon 2 määritelmien mukaisesti.

3. Mikäli toimivaltainen viranomainen löytää aluksen jäteveden käsittelylaitteistosta virheitä, jotka osoittavat poikkeaman tyyppihyväksynnästä, toimivaltaisen viranomaisen on tehtävä erikoistesti aluksen jäteveden käsittelylaitteiston senhetkisen tilanteen määrittämiseksi aluksen jäteveden käsittelylaitteiston parametriluettelossa eriteltyjen komponenttien, kalibroinnin ja aluksen jäteveden käsittelylaitteiston parametrien asetusten osalta.

Mikäli toimivaltainen viranomainen tekee päätelmän, että aluksen jäteveden käsittelylaitteisto ei vastaa aluksen jäteveden käsittelylaitteiston tyypin tyyppihyväksyntää, se voi toteuttaa seuraavia toimia:

a)      vaatia, että

1)      aluksen jäteveden käsittelylaitteiston vaatimustenmukaisuus palautetaan tai

2)      14 a.05 artiklan mukaista tyyppihyväksyntää muutetaan vastaavasti, tai

b)      määrätä tehtäväksi mittauksen lisäyksen VII testivaatimusten mukaisesti.

Jos vaatimustenmukaisuutta ei palauteta tai tyyppihyväksyntää ei muuteta vastaavasti tai jos b kohdan mukaisesti tehdyistä mittauksista käy ilmi, että 14 a.02 artiklan 2 kohdan taulukon 1 arvoja ei noudateta, toimivaltaisen viranomaisen on suljettava aluksen jäteveden käsittelylaitteisto ja määrättävä tarkastuselin merkitsemään se alustodistuksen 52 kohtaan.

4. Edellä olevan 3 kohdan mukaisissa testeissä on noudatettava valmistajan opasta, joka koskee aluksen jäteveden käsittelylaitteiston jäteveden käsittelyyn liittyvien komponenttien ja parametrien tarkastusta. Kyseisessä oppaassa, joka valmistajan on laadittava ja toimivaltaisen viranomaisen on hyväksyttävä, on määriteltävä käsittelyyn liittyvät komponentit sekä asetukset, mitoitusperusteet ja parametrit, joita on sovellettava sen varmistamiseksi, että 14 a.02 artiklan 2 kohdan taulukon 1 ja 2 arvoja noudatetaan jatkuvasti. Oppaassa on oltava ainakin seuraavat tiedot:

a)      aluksen jäteveden käsittelylaitteiston tyypin määritelmä sekä prosessin kuvaus ja ilmoitus siitä, asennetaanko jäteveden varastointisäiliöt niin, että ne sijaitsevat ennen aluksen jäteveden käsittelylaitteistoa;

b)      luettelo jäteveden käsittelyyn liittyvistä komponenteista;

c)      suunnittelu- ja mitoitusperusteet, mitoituserittely ja sovellettavat säännökset;

d)      aluksen jäteveden käsittelylaitteiston kaaviokuva sekä hyväksyttyjen käsittelyyn liittyvien komponenttien tunnuspiirteet (esimerkiksi komponenttien osien numerot).

5. Aluksen jäteveden käsittelylaitteisto, joka on ollut suljettuna, voidaan ottaa uudelleen käyttöön vasta sen jälkeen, kun sille on tehty erikoistesti 3 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti.

14 a.12 artikla Toimivaltaiset viranomaiset ja tekniset yksiköt

Tässä luvussa kuvattujen toimintojen toteuttamisesta vastaavien teknisten yksikköjen on noudatettava testaus- ja kalibrointilaboratorioiden pätevyysvaatimuksia koskevaa eurooppalaista standardia (EN ISO/IEC 17025:2005-8) ottaen huomioon seuraavat ehdot:

a)      aluksen jäteveden käsittelylaitteistojen valmistajia ei voida tunnustaa tekniseksi yksiköksi;

b)      tämän luvun tarkoituksia varten tekninen yksikkö voi toimivaltaisen viranomaisen luvalla käyttää oman laboratorion ulkopuolisia laitoksia.

15 LUKU

MATKUSTAJA-ALUKSIA KOSKEVAT ERITYISVAATIMUKSET

15.01 artikla Yleiset säännökset

1. Seuraavia säännöksiä ei sovelleta:

a)      3.02 artiklan 1 kohdan b alakohta;

b)      4.01–4.03 artikla;

c)      8.08 artiklan 2 kohdan toinen virke ja 7 kohta;

d)      9.14 artiklan 3 kohdan toinen virke yli 50 V:n jännitteiden osalta.

2. Seuraavat laitteet ovat kiellettyjä matkustaja-aluksilla:

a)      edellä 12.07 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut nestekaasulla tai nestemäisellä polttoaineella toimivat lamput;

b)      edellä 13.04 artiklassa tarkoitetut höyrystyspolttimilla varustetut öljylämmitysuunit;

c)      edellä 13.07 artiklassa tarkoitetut kiinteällä polttoaineella toimivat lämmityslaitteet;

d)      edellä 13.02 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut laitteet, joiden polttimessa on sydänlanka;

e)      edellä 14 luvussa tarkoitetut nestekaasulaitteet.

3. Aluksille, joilla ei ole omaa käyttövoimaa, ei voida myöntää lupaa matkustajien kuljetukseen.

4. (ei tekstiä)

15.02 artikla Alusten rungot

1. Edellä 2.09 artiklassa tarkoitetuissa tarkastuksissa teräsrunkoisten matkustaja-alusten ulkolaidoituksen paksuus on määritettävä seuraavasti:

a)      Matkustaja-alusten uloimman rungon pohja-, palle- ja sivulaidoituksen vähimmäispaksuus tmin on määritettävä seuraavien kaavojen avulla saatavan suuremman arvon mukaisesti:

t1min = 0,006 · a · (√(T))[mm];

t2min = f · 0,55 · (√(LWL))[mm].

joissa:

f || = || 1 + 0,0013 · (a – 500);

a || = || pituus- tai poikittaiskaarien väli (mm), ja jos kaarien väli on vähemmän kuin 400 mm, olisi käytettävä arvoa a = 400 mm.

b)      Edellä a alakohdan mukaisesti määritetty laidoituksen paksuuden vähimmäisarvo voidaan alittaa, jos sallittu arvo on määritetty ja varmennettu matemaattisin todistein aluksen rungon riittävästä lujuudesta (pitkittäis- ja poikittaislujuus sekä paikallinen lujuus).

c)      Edellä a tai b alakohdan mukaisesti laskettu paksuus ei saa missään ulkolaidoituksen kohdassa olla vähempää kuin 3 mm.

d)      Laidoitusta on uusittava, kun pohja-, palle- tai sivulaidoituksen paksuudet alittavat a tai b alakohdan sekä c alakohdan mukaisesti määritetyn vähimmäisarvon.

2. Laipioiden lukumäärä ja sijoitus on suunniteltava niin, että aluksen täyttyessä vedellä se säilyttää kelluvuutensa 15.03 artiklan 7–13 kohdan mukaisesti. Kaikkien alusten osastoimisen tehokkuuteen vaikuttavien sisärakenteiden osien on oltava vesitiiviitä ja suunniteltava niin, että osastoimisen eheys säilyy.

3. Törmäyslaipion etäisyys keulapystysuorasta ei saa olla alle 0,04 LWL eikä yli 0,04 LWL + 2 m.

4. Poikittaislaipiossa voi olla laipiosyvennys, jos kaikki tämän ulkoneman osat sijaitsevat turvallisella alueella.

5. Laipioiden, jotka otetaan huomioon laskettaessa vahingoittuneen aluksen vakavuutta 15.03 artiklan 7–13 kohdan mukaisesti, on oltava vesitiiviitä, ja niiden on ulotuttava laipiokanteen asti. Jos aluksessa ei ole laipiokantta, näiden laipioiden on ulotuttava vähintään 20 cm upporajan yläpuolelle.

6. Näiden laipioiden aukkojen määrä on pidettävä niin vähäisenä kuin on tarkoituksenmukaista aluksen rakenteen ja tavanomaisen käytön kannalta. Aukot ja läpiviennit eivät saa vaikuttaa haitallisesti laipioiden vesitiiviyteen.

7. Törmäyslaipioissa ei saa olla aukkoja eikä ovia.

8. Laipioissa, jotka erottavat konehuoneet matkustajatiloista tai miehistön ja aluksen henkilökunnan asuintiloista, ei saa olla ovia.

9. Käsikäyttöiset ovet, joissa ei ole kauko-ohjausta sallitaan 5 kohdassa tarkoitetuissa laipioissa vain alueilla, joille matkustajilla ei ole pääsyä. Niiden on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)      Niiden on oltava jatkuvasti suljettuina, ja niitä saa käyttää vain hetkellisesti läpikulkua varten.

b)      Niissä on oltava sopivat välineet, joilla ne voidaan sulkea nopeasti ja turvallisesti.

c)      Ovien molemmille puolille on kiinnitettävä seuraava ohje:

         ”Ovi on pidettävä aina suljettuna”.

10. Edellä 5 kohdassa tarkoitetuissa laipioissa olevien ovien, joita pidetään auki pitkiä aikoja, on oltava seuraavien vaatimusten mukaisia:

a)      Ne on voitava sulkea laipion molemmilta puolilta ja helppopääsyisestä kohdasta laipiokannen yläpuolelta.

b)      Kun ovi on suljettu kauko-ohjauksella, se on voitava avata uudestaan paikallisesti ja sulkea turvallisesti. Matot, jalkalistat tai muut esteet eivät saa haitata sulkemista.

c)      Kauko-ohjatun sulkemisen on kestettävä vähintään 30 sekuntia, kuitenkin enintään 60 sekuntia.

d)      Oven luona on sen sulkeutuessa kuuluttava automaattinen hälytysääni.

e)      Ovenohjaimen ja hälytyksen on voitava toimia myös aluksen virransyötöstä riippumatta. Kauko-ohjauspaikalla on voitava nähdä, onko ovi auki vai kiinni.

11. Edellä 5 kohdassa tarkoitetuissa laipioissa olevien ovien ja niiden ohjainten on sijaittava turvallisella alueella.

12. Ohjaushytissä on oltava varoitusjärjestelmä, joka ilmoittaa, mitkä 5 kohdassa tarkoitettujen laipioiden ovista ovat auki.

13. Avonaiset putket ja tuuletuskanavat on sijoitettava niin, että missä tahansa mahdollisessa vuototilanteessa vesi ei pääse tunkeutumaan muihin tiloihin tai säiliöihin niiden kautta.

a)      Jos useampia osastoja on avoimessa yhteydessä toisiinsa putkien tai tuuletuskanavien kautta, tällaiset putket ja kanavat on johdettava sopivasta kohdasta epäedullisinta vuototilannetta vastaavan vesiviivan yläpuolelle.

b)      Putkiston ei tarvitse olla a alakohdan mukainen, jos se on varustettu sulkulaitteilla kohdissa, joissa se viedään laipioiden läpi, ja jos sulkulaitteita voidaan käyttää kauko-ohjauksella laipiokannen yläpuolelta.

c)      Jos putkistolla ei ole jossakin osastossa avointa ulostuloa, putkiston katsotaan osaston vahingoittuessa olevan vahingoittumaton, jos se kulkee turvallisella alueella ja yli 0,50 m:n etäisyydellä aluksen pohjasta.

14. Edellä olevan 10 kohdan mukaiset laipio-ovien kauko-ohjaimet ja 13 kohdan b alakohdan mukaiset sulkulaitteet laipiokannen yläpuolella on merkittävä selkeästi.

15. Jos aluksessa on kaksoispohjia, niiden korkeuden on oltava vähintään 0,60 m, ja jos niissä on sivusäiliöitä, niiden leveyden on oltava vähintään 0,60 m.

16. Ikkunoita saa sijoittaa upporajan alapuolelle, jos ne ovat vesitiiviitä, niitä ei voi avata, ne ovat riittävän lujia ja 15.06 artiklan 14 kohdan vaatimusten mukaisia.

15.03 artikla Vakavuus

1. Hakijan on osoitettava vahingoittumattoman aluksen asianmukainen vakavuus laskelmin, jotka perustuvat vahingoittumattoman aluksen vakavuutta koskevan standardin soveltamiseen. Laskelmat on tehtävä vapaalla viippauksella ja painumalla. Vakavuuslaskelmassa huomioon otettavat tyhjää alusta koskevat tiedot on määritettävä kallistuskokeen avulla.

2. Vahingoittumattoman aluksen vakavuus on osoitettava seuraavilla lastitilanteen standardiarvoilla:

a)      matkan alussa:

100 prosenttia matkustajista, 98 prosenttia polttoaineesta ja makeasta vedestä, 10 prosenttia jätevedestä;

b)      matkan aikana:

100 prosenttia matkustajista, 50 prosenttia polttoaineesta ja makeasta vedestä, 50 prosenttia jätevedestä;

c)      matkan lopussa:

100 prosenttia matkustajista, 10 prosenttia polttoaineesta ja makeasta vedestä, 98 prosenttia jätevedestä;

d)      tyhjä alus:

ei matkustajia, 10 prosenttia polttoaineesta ja makeasta vedestä, ei jätevettä.

Kaikilla lastitilanteen standardiarvoilla painolastisäiliöiden katsotaan olevan joko tyhjiä tai täysiä tavanomaisten käyttöolojen mukaisesti.

Lisäksi 3 kohdan d alakohdan vaatimus on osoitettava seuraavalla lastitilanteella:

100 prosenttia matkustajista, 50 prosenttia polttoaineesta ja makeasta vedestä, 50 prosenttia jätevedestä, kaikki muut nestesäiliöt (painolastivesisäiliö mukaan luettuna) katsotaan täytetyiksi 50 prosenttiin asti.

3. Laskelmiin perustuva vahingoittumattoman aluksen asianmukainen vakavuus on osoitettava käyttäen seuraavia vahingoittumattoman aluksen vakavuuden määritelmiä ja 2 kohdan a–d alakohdassa mainittuja lastitilanteen standardiarvoja:

a)      oikaisevan momenttivarren enimmäisarvo hmax on saatava kallistuskulmassa φmax (φmom + 3°), eikä se saa olla vähempää kuin 0,20 m. Jos kuitenkin φf < φmax, oikaiseva momenttivarsi vuotokulmassa φf ei saa olla vähempää kuin 0,20 m;

b)      vuotokulman φf on oltava vähintään (φmom + 3°);

c)      oikaisevien momenttivarsien käyrän alapuolelle jäävän alueen A on saavutettava vähintään seuraavat arvot, φf- ja φmax-kulmista riippuen:

Tapaus || || || A

1 || φmax ≤ 15° tai φf ≤ 15° || || 0,05 mrad pienempään kulmista φmax tai φf

2 || 15° < φmax < 30° || φmax ≤ φf || 0,035+0,001 · (30-φmax) mrad kulmaan φmax

3 || 15° < φf < 30° || φmax > φf || 0,035+0,001 · (30-φf) mrad kulmaan φf

4 || φmax ≥ 30° ja φf ≥ 30° || || 0,035 mrad kulmaan φ = 30°

jossa:

hmax || || suurin momenttivarsi

φ || || kallistuskulma

φf || || vuotokulma eli kallistuskulma, jossa rungossa, ylärakenteissa tai kansirakennuksissa olevien aukkojen, joita ei voida sulkea vesitiiviisti, alareunat joutuvat veden alle

φmom || || suurin kallistuskulma e alakohdan mukaisesti

φmax || || kallistuskulma, jossa oikaiseva momenttivarsi saavuttaa enimmäisarvonsa

A || || oikaisevien momenttivarsien käyrän alapuolelle jäävä alue.

d)      alkuperäinen vaihtokeskuskorkeus (GMo) korjattuna nestesäiliöiden vapaiden pintojen vaikutuksella, ei saa olla vähempää kuin 0,15 m;

e)      kummassakaan seuraavista tapauksista kallistuskulma φmom ei saa olla suurempi kuin 12°:

aa)     sovellettaessa henkilöistä ja tuulesta johtuvaa kallistusmomenttia 4 ja 5 kohdan mukaisesti;

bb)    sovellettaessa henkilöistä ja kääntymisestä johtuvaa kallistusmomenttia 4 ja 6 kohdan mukaisesti;

f)       henkilöistä, tuulesta ja kääntymisestä johtuvien 4, 5 ja 6 kohdan mukaisten momenttien aiheuttaman kallistusmomentin osalta jäännösvaralaidan on oltava vähintään 0,20 m;

g)      aluksilla, joiden rungossa on laipiokansien alapuolella ikkunoita tai muita aukkoja, joita ei voida sulkea vesitiiviisti, jäännösturvallisuusvälin on oltava vähintään 0,10 m sovellettaessa f alakohdan mukaisia kolmea kallistusmomenttia.

4. Henkilöiden kerääntymisestä toiselle laidalle johtuva kallistusmomentti saadaan seuraavan kaavan avulla:

[kNm]

jossa:

P || = || aluksessa olevien henkilöiden kokonaispaino (t), joka saadaan laskemalla yhteen suurin sallittu matkustajamäärä sekä aluksen henkilökunnan ja miehistön enimmäismäärä tavallisissa käyttöoloissa, olettaen keskimääräiseksi painoksi 0,075 t henkilöä kohti

y || = || henkilöiden kokonaispainon (P) painopisteen etäisyys sivusuunnassa keskiviivasta (m)

g || = || painovoiman kiihtyvyys (g = 9,81 m/s2)

Pi || = || alueelle A1 kerääntyneiden henkilöiden paino (t)          Pi          =          ni · 0,075 · Ai [t]           jossa:          Ai         =          henkilöiden käyttämä pinta-ala (m2)          ni          =          henkilöä neliömetriä kohti          ni          3,75 avoimilla kansialueilla ja kansialueilla, joilla on siirreltäviä kalusteita; kansialueilla, joilla on kiinteitä kalusteita, esimerkiksi penkkejä, ni lasketaan oletusarvoilla 0,50 m:n istumaleveys ja 0,75 m:n istumasyvyys henkilöä kohti

yi || = || alueen Ai geometrisen keskuksen etäisyys sivusuunnassa keskiviivasta (m).

Laskelma on suoritettava henkilöiden kerääntymisestä sekä aluksen oikealle että vasemmalle laidalle.

Lähtökohtana on pidettävä vakavuuden suhteen epäedullisinta henkilöiden jakautumista. Henkilöistä johtuvaa momenttia laskettaessa hyttien on oletettava olevan tyhjiä.

Lastitapauksia laskettaessa henkilön painopiste on 1 m kannen alimman kohdan yläpuolella arvolla 0,5 LWL huomioimatta kannen mahdollista kaarevuutta ja olettaen yhden henkilön painoksi 0,075 t.

Kansialueiden, joilla on henkilöitä, yksityiskohtaisia laskelmia ei tarvita, jos käytetään seuraavia arvoja:

P || = ||          1,1 · Fmax · 0,075          päiväristeilyaluksilla          1,5 · Fmax · 0,075          risteilyaluksilla jossa:          Fmax      =          aluksen suurin sallittu matkustajamäärä

y || = || B/2 [m].

5. Tuulen paineen aiheuttama kallistusmomentti (MW) lasketaan seuraavan kaavan avulla:

MW = pW · AW · (lW + (T/2))[kNm]

jossa:

pw =  erityinen tuulen paine 0,25 kN/m2;

AW =   aluksen sivupinta-ala (m2) syväystason yläpuolella valitun lastitilanteen mukaisesti;

lW =      aluksen sivupinta-alan AW painopisteen etäisyys (m) syväystasosta valitun lastitilanteen mukaisesti.

Sivupinta-alaa laskettaessa on otettava huomioon kannen mahdollinen sulkeminen katoksilla ja vastaavilla siirrettävillä laitteilla.

6. Keskipakovoiman aiheuttama momentti (Mdr) aluksen kääntyessä lasketaan seuraavan kaavan avulla:

Mdr = cdr · CB · v2 · D/LWL · (KG – T/2) [kNm]

jossa:

cdr || = || kerroin 0,45;

CB || = || täyteläisyyskerroin (ellei tiedossa, oletusarvo 1,0);

v || = || aluksen suurin nopeus (m/s);

KG || = || painopisteen ja kölilinjan välinen etäisyys (m).

Matkustaja-aluksilla, joiden käyttövoimajärjestelmät ovat 6.06 artiklan mukaisia, Mdr on johdettava täysimittaisista tai mallikokeista taikka vastaavista laskelmista.

7. Hakijan on osoitettava menetetyn kelluvuuden menetelmään perustuvalla laskelmalla, että vahingoittuneen aluksen vakavuus on riittävä vuodon sattuessa. Laskelmat on tehtävä vapaalla viippauksella ja painumalla.

8. Aluksen kelluvuus vuodon sattuessa on osoitettava 2 kohdassa määritellyillä lastitilanteen standardiarvoilla. Riittävä vakavuus on osoitettava laskennallisesti vuodon kolmen kriittisen välivaiheen (25 prosentin, 50 prosentin ja 75 prosentin täyttymisasteet) ja loppuvaiheen osalta.

9. Matkustaja-alusten on kestettävä joko yhden tai kahden osaston täyttyminen uppoamatta.

Vuodon sattuessa on otettava huomioon seuraavat oletusarvot vahingon laajuudesta:

|| Yhden osaston alukset || Kahden osaston alukset

Aluksen sivun vaurion laajuus || ||

pituussuunnassa l [m] || 0,10 · LWL, kuitenkin vähintään 4,00 m || 0,05 · LWL, kuitenkin vähintään 2,25 m

poikittaissuunnassa b [m] || B/5 || 0,59

pystysuunnassa h [m] || aluksen pohjasta ylimpään kohtaan rajoituksitta

Aluksen pohjan vaurion laajuus || ||

pituussuunnassa l [m] || 0,10 · LWL, kuitenkin vähintään 4,00 m || 0,05 · LWL, kuitenkin vähintään 2,25 m

poikittaissuunnassa b [m] || B/5

pystysuunnassa h [m] || 0,59; 15.02 artiklan 13 kohdan c alakohdan mukaisesti asennetut putkistot katsotaan vahingoittumattomiksi

a)      Yhden osaston täyttymisen kestävissä aluksissa laipiot voidaan katsoa vahingoittumattomiksi, jos kahden vierekkäisen laipion välinen etäisyys on suurempi kuin vaurion pituus. Pitkittäislaipioita, joiden etäisyys rungosta on alle B/3 mitattuna keskiviivaan nähden kohtisuoraan laidoituksen ulkoreunasta enimmäissyväystasolla, ei saa ottaa huomioon laskelmissa. Jos poikittaislaipiossa on yli 2,5 m pitkä laipion syvennys, syvennys katsotaan pitkittäislaipioksi.

b)      Kahden osaston täyttymisen kestävissä aluksissa kaikki vaurion ulottuvuudella sijaitsevat laipiot katsotaan vahingoittuneiksi. Laipiot on siis sijoitettava niin, että varmistetaan matkustaja-aluksen kelluvuus kahden tai useamman pitkittäissuunnassa vierekkäisen osaston täyttyessä.

c)      Muiden kuin vesitiiviiden aukkojen (esimerkiksi ovien, ikkunoiden ja luukkujen) alimman kohdan on oltava vähintään 0,10 m vahingoittuneen aluksen vesiviivan yläpuolella. Laipiokansi ei saa joutua veden alle vuodon loppuvaiheessa.

d)      Täyttymän oletetaan olevan 95 prosenttia. Jos laskennallisesti osoitetaan, että keskimääräinen täyttymä jossakin osastossa on pienempi kuin 95 prosenttia, voidaan käyttää kyseistä laskennallista arvoa.

         Arvojen on seuraavissa tiloissa oltava vähintään:

Oleskelutilat || 95 %

Kone- ja kattilahuoneet || 85 %

Matkatavara- ja varastotilat || 75 %

Kaksoispohjat, polttoainevarastosäiliöt ja muut säiliöt sen mukaan, oletetaanko niiden käyttötarkoituksensa perusteella olevan täysiä vai tyhjiä, kun alus kelluu enimmäissyväystasolla || 0 tai 95 %.

e)      Jos edellä esitettyä pienempi vaurio aiheuttaa vakavammat seuraukset kallistuman tai vaihtokeskuskorkeuden menettämisen kannalta, kyseinen vaurio on huomioitava laskelmissa.

10. Seuraavien edellytysten on täytyttävä kaikissa 8 kohdassa tarkoitetuissa vuodon välivaiheissa:

a)      Kallistuskulma j ei saa ylittää 15°:ta kulloisenkin välivaiheen tasapainotilassa.

b)      Kulloisenkin välivaiheen tasapainotilan kallistuman ylittyessä oikaisevan momenttivarren käyrän positiivisen osan osoittaman oikaisevan momenttivarren arvon on oltava GZ ≥ 0,02 m ennen kuin ensimmäinen suojaamaton aukko joutuu veden alle tai saavutetaan 25°:n kallistuskulma φ.

c)      Muut kuin vesitiiviit aukot eivät saa joutua veden alle ennen kuin kulloisenkin välivaiheen tasapainotilan kallistuskulma on saavutettu.

d)      Vapaiden pinta-alojen vaikutus vuodon kaikissa välivaiheissa on laskettava vahingoittuneiden osastojen bruttopinta-alan perusteella.

11. Vuodon loppuvaiheessa seuraavien edellytysten on täytyttävä, kun otetaan huomioon kallistusmomentti 4 kohdan mukaisesti:

a)      Kallistuskulma φE ei saa olla suurempi kuin 10°.

b)      Tasapainotilan ylittyessä oikaisevan momenttivarren käyrän positiivisen osan on osoitettava oikaisevan momenttivarren arvoa GZR ≥ 0,02 m alueella A ≥ 0,0025 mrad. Näiden vakavuuden vähimmäisarvojen on täytyttävä ensimmäisen suojaamattoman aukon veden alle joutumiseen saakka ja joka tapauksessa ennen kallistuskulman φm = 25° saavuttamista.

jossa:

φE || || on kallistuskulma vuodon loppuvaiheessa, kun otetaan huomioon momentti 4 kohdan mukaisesti;

φm || || on kaatumiskulma tai kulma, jossa ensimmäinen suojaamaton aukko joutuu veden alle, tai 25°; käytetään alhaisempaa arvoa;

GZR || || on jäljelle jäävä oikaiseva momenttivarsi vuodon loppuvaiheessa, kun otetaan huomioon momentti 4 kohdan mukaisesti;

GZK || || on momentista 4 kohdan mukaisesti johtuva kallistava momenttivarsi.

c)      Muut kuin vesitiiviit aukot eivät saa joutua veteen ennen kuin tasapainotila on saavutettu. Jos tällaiset aukot joutuvat veden alle ennen kyseistä pistettä, niihin johtavat tilat katsotaan vedellä täyttyneiksi laskettaessa vahingoittuneen aluksen vakavuutta.

12. Sulkulaitteet on voitava sulkea vesitiiviisti, ja ne on merkittävä asianmukaisesti.

13. Jos aluksessa on aukkoja vuotoveden johtamiseksi poikittaissuuntaan epäsymmetrisen täyttymisen vähentämiseksi, niiden on täytettävä seuraavat edellytykset:

a)      Vuotoveden poikittaisen johtamisen laskennassa on sovellettava IMOn päätöslauselmaa A.266 (VIII).

b)      Niiden on oltava itsetoimivia.

c)      Niissä ei saa olla sulkulaitteita.

d)      Tasapainottamiseen kuluva kokonaisaika ei saa ylittää 15:tä minuuttia.

15.04 artikla Turvallisuusväli ja varalaita

1. Turvallisuusvälin on oltava vähintään:

a)      sivun uppouman lisäyksen, joka saadaan ulkolaidoituksesta mitattuna 15.03 artiklan 3 kohdan e alakohdan mukaisen sallitun kallistuskulman tuloksena, ja

b)      15.03 artiklan 3 kohdan g alakohdan mukaisen jäännösturvallisuusvälin summa.

Aluksissa, joissa ei ole laipiokantta, turvallisuusvälin on oltava vähintään 500 mm.

2. Varalaidan on oltava vähintään:

a)      sivun uppouman lisäyksen, joka saadaan ulkolaidoituksesta mitattuna 15.03 artiklan 3 kohdan e alakohdan mukaisen kallistuskulman tuloksena, ja

b)      15.03 artiklan 3 kohdan f alakohdan mukaisen jäännösvaralaidan summa.

Varalaidan on kuitenkin oltava vähintään 300 mm.

3. Enimmäissyväystaso on vahvistettava niin, että 1 kohdan mukaista turvallisuusväliä, 2 kohdan mukaista varalaitaa sekä 15.02 ja 15.03 artiklaa noudatetaan.

4. Tarkastuselin voi kuitenkin turvallisuussyistä määrätä suuremman turvallisuusvälin tai varalaidan.

15.05 artikla Suurin sallittu matkustajamäärä

1. Tarkastuselin vahvistaa suurimman sallitun matkustajamäärän ja merkitsee sen unionin sisävesialustodistukseen.

2. Suurin sallittu matkustajamäärä ei saa ylittää mitään seuraavista:

a)      matkustajamäärä, jonka osalta on osoitettu 15.06 artiklan 8 kohdan mukaisen evakuointialueen olemassaolo;

b)      matkustajamäärä, joka on otettu huomioon 15.03 artiklan mukaisessa vakavuuslaskelmassa;

c)      yöpymistä edellyttäviin matkoihin käytettyjen risteilyalusten matkustajien käytettävissä olevien vuoteiden lukumäärä.

3. Risteilyaluksille, joita käytetään myös päiväristeilyaluksina, matkustajamäärä on laskettava sekä päiväristeily- että risteilykäyttöä varten ja merkittävä unionin sisävesialustodistukseen.

4. Suurin sallittu matkustajamäärä on merkittävä aluksessa selkeisiin ja näkyvälle paikalle kiinnitettyihin kilpiin.

15.06 artikla Matkustajatilat

1. Matkustajatilat on

a)      sijoitettava kaikilla kansilla törmäyslaipion tasosta perään päin, ja jos ne ovat laipiokannen alapuolella, peräsoppilaipion keulapuolelle;

b)      eristettävä kaasutiiviisti kone- ja kattilahuoneista;

c)      sijoitettava niin, etteivät ne haittaa 7.02 artiklan mukaista näkyvyyttä.

Kansialueiden, jotka on suljettu katoksilla tai vastaavilla siirrettävillä laitteilla yläpuolelta mutta myös täysin tai osittain sivulta, on täytettävä samat vaatimukset kuin suljettujen matkustajatilojen.

2. Edellä 11.13 artiklassa tarkoitetut kaapit ja huoneet, jotka on tarkoitettu syttyvien nesteiden säilytykseen, on sijoitettava matkustajatilojen ulkopuolelle.

3. Matkustajatilojen uloskäyntien lukumäärän ja leveyden on vastattava seuraavia vaatimuksia:

a)      Tiloissa tai tilaryhmissä, jotka on suunniteltu ja järjestelty 30 tai useammalle matkustajalle tai joissa on 12 vuodepaikkaa tai enemmän, on oltava vähintään kaksi uloskäyntiä. Päiväristeilyaluksissa toinen uloskäynneistä voidaan korvata kahdella varauloskäynnillä.1 Tiloissa, hyttejä lukuun ottamatta, ja tilaryhmissä, joissa on ainoastaan yksi uloskäynti, on oltava vähintään yksi varauloskäynti.

b)      Jos tilat sijaitsevat laipiokannen alapuolella, toinen uloskäynneistä voi olla 15.02 artiklan 10 kohdan mukainen vesitiivis laipio-ovi, joka johtaa viereiseen osastoon, josta pääsee suoraan ylemmälle kannelle. Toisen uloskäynnin on johdettava suoraan, tai jos se on a alakohdan mukaisesti sallittua, varauloskäyntinä, ulos tai laipiokannelle. Tämä ei koske yksittäisiä hyttejä.

c)      Edellä olevien a ja b alakohdan mukaiset uloskäynnit on järjesteltävä asianmukaisesti. Niiden sisäleveyden on oltava vähintään 0,80 m ja sisäkorkeuden vähintään 2,00 m. Matkustajahyttien ja muiden pienten tilojen ovien sisäleveys voi olla 0,70 m.

d)      Tiloissa tai tilaryhmissä, jotka on tarkoitettu yli 80 matkustajalle, kaikkien matkustajille tarkoitettujen uloskäyntien, joita näiden on käytettävä hätätapauksessa, leveyden summan on oltava vähintään 0,01 m matkustajaa kohti.

e)      Jos uloskäyntien kokonaisleveys määräytyy matkustajamäärän mukaisesti, kunkin uloskäynnin leveyden on oltava vähintään 0,005 m matkustajaa kohti.

f)       Varauloskäyntien lyhyimmän sivun on oltava vähintään 0,60 m pitkä ja halkaisijan vähintään 0,70 m. Niiden on avauduttava poistumissuuntaan, ja ne on merkittävä molemmilta puolilta.

g)      Jos tilat on tarkoitettu liikuntaesteisten henkilöiden käyttöön, niiden uloskäyntien sisäleveyden on oltava vähintään 0,90 m. Jos uloskäyntejä käytetään yleensä liikuntaesteisten henkilöiden alukseen siirtymiseen tai siitä poistumiseen, niiden sisäleveyden on oltava vähintään 1,50 m.

4. Matkustajatilojen ovien on oltava seuraavien vaatimusten mukaisia:

a)      Yhteyskäytäviin johtavia ovia lukuun ottamatta ovien on avauduttava ulospäin tai niiden on oltava liukuovia.

b)      Hyttien ovien on oltava sellaisia, että niiden lukot voidaan milloin tahansa avata myös ulkopuolelta.

c)      Konekäyttöisten ovien on avauduttava helposti, jos järjestelmän virransyöttö katkeaa.

d)      Jos ovet on tarkoitettu liikuntaesteisten henkilöiden käyttöön, niissä on oltava oven avautumissuunnasta katsottuna vähintään 0,60 m:n väli ovenkarmin lukonpuoleisesta sisäreunasta viereiseen kohtisuoraan seinään.

5. Yhteyskäytävien on oltava seuraavien vaatimusten mukaisia:

a)      Niiden sisäleveyden on oltava vähintään 0,80 m tai 0,01 m matkustajaa kohti, jos ne johtavat yli 80 matkustajan käyttämiin tiloihin.

b)      Niiden sisäkorkeus ei saa olla alle 2,00 m.

c)      Jos yhteyskäytävät on tarkoitettu liikuntaesteisten henkilöiden käyttöön, niiden sisäleveyden on oltava 1,30 m. Yli 1,50 m leveissä yhteyskäytävissä on oltava käsikaiteet molemmilla puolilla.

d)      Jos johonkin aluksen osaan tai tilaan, joka on tarkoitettu matkustajille, johtaa vain yksi yhteyskäytävä, sen sisäleveyden on oltava vähintään 1,00 m.

e)      Yhteyskäytävissä ei saa olla askelmia.

f)       Niiden on johdettava vain avoimille kansille, tiloihin tai portaisiin.

g)      Yhteyskäytävien umpinaiset päät eivät saa olla pidempiä kuin kaksi metriä.

6. Edellä 5 kohdan säännösten lisäksi poistumisreittien on oltava myös seuraavien vaatimusten mukaisia:

a)      Portaat, uloskäynnit ja varauloskäynnit on sijoitettava niin, että tulipalon sattuessa missä tahansa tilassa muista tiloista voidaan poistua turvallisesti.

b)      Poistumisreittien on johdettava lyhintä tietä 8 kohdan mukaisille evakuointialueille.

c)      Poistumisreitit eivät saa kulkea konehuoneiden eivätkä keittiöiden kautta.

d)      Poistumisreiteillä ei saa missään kohdassa olla tikaspuolia, tikkaita eikä muita niiden kaltaisia rakennelmia.

e)      Poistumisreiteille johtavat ovet on rakennettava niin, etteivät ne vähennä poistumisreitin 5 kohdan a tai d alakohdassa tarkoitettua vähimmäisleveyttä.

f)       Poistumisreitit ja varauloskäynnit on merkittävä selvästi. Merkkien valaistuksen on tultava hätävalaistusjärjestelmästä.

7. Poistumisreiteillä ja varauloskäynneillä on oltava sopiva turvaohjausjärjestelmä.

8. Kaikille aluksella oleville henkilöille on oltava seuraavien vaatimusten mukaiset kokoontumisalueet:

a)      Kokoontumisalueiden kokonaispinta-alan (AS) on vastattava vähintään seuraavaa arvoa:

Päiväristeilyalukset || : || AS = 0,35 · Fmax [m2]

Risteilyalukset || : || AS = 0,45 · Fmax [m2]

         joissa:

Fmax || || aluksen suurin sallittu matkustajamäärä.

b)      Kunkin yksittäisen kokoontumis- tai evakuointialueen on oltava suurempi kuin 10 m2.

c)      Kokoontumisalueilla ei saa olla siirreltäviä eikä kiinteitä kalusteita.

d)      Jos tilassa, jonka osa on määritelty kokoontumisalueeksi, on siirreltäviä kalusteita, ne on kiinnitettävä asianmukaisesti liukumisen välttämiseksi.

e)      Hengenpelastusvälineiden on oltava helposti saatavilla evakuointialueilta.

f)       Ihmiset on voitava evakuoida turvallisesti evakuointialueilta aluksen kummalle tahansa puolelle.

g)      Kokoontumisalueiden on oltava upporajan yläpuolella.

h)      Kokoontumis- ja evakuointialueet on merkittävä turvallisuuskaavioon ja merkittävä opastein aluksella.

i)       Jos tilassa, jonka osa on määritelty kokoontumisalueeksi, on kiinteitä istuimia tai penkkejä, vastaavaa määrää henkilöitä ei tarvitse ottaa huomioon laskettaessa a alakohdan mukaista kokoontumisalueiden kokonaispinta-alaa. Henkilömäärä, jolle tarkoitetut tietyssä tilassa olevat kiinteät istuimet tai penkit otetaan huomioon, ei kuitenkaan saa olla suurempi kuin henkilömäärä, jolle kyseisessä tilassa on kokoontumisalueet.

j)       Edellä olevien d ja i alakohdan säännöksiä sovelletaan myös avoimiin kansiin, joilla on määritelty kokoontumisalueita.

k)      Jos aluksella on 15.09 artiklan 5 kohdan mukaisia yhteispelastusvälineitä, henkilömäärä, jonka käytettävissä tällaiset välineet ovat, voidaan jättää huomioimatta laskettaessa a alakohdassa tarkoitettua kokoontumisalueiden kokonaispinta-alaa.

l)       Kaikissa tapauksissa, joissa sovelletaan i–k alakohdan mukaisia vähennyksiä, a alakohdan mukaisen kokonaispinta-alan on kuitenkin oltava riittävä vähintään 50 prosentille suurimmasta sallitusta matkustajamäärästä.

9. Matkustajatiloissa olevien portaiden ja niiden porrastasanteiden on oltava seuraavien vaatimusten mukaisia:

a)      Ne on rakennettava eurooppalaisen standardin EN 13056:2000 mukaisesti.

b)      Niiden sisäleveyden on oltava vähintään 0,80 m tai 0,01 m matkustajaa kohti, jos ne johtavat yhteyskäytäviin tai yli 80 matkustajan käyttämiin tiloihin.

c)      Niiden sisäleveyden on oltava vähintään 1,00 m, jos ne ovat ainoa sisäänkäynti matkustajille tarkoitettuun tilaan.

d)      Jos samassa tilassa ei ole vähintään yhtä portaikkoa aluksen kummallakin sivulla, niiden on sijaittava turvallisella alueella.

e)      Jos portaat on tarkoitettu liikuntaesteisten henkilöiden käyttöön, niiden on lisäksi oltava seuraavien vaatimusten mukaisia:

aa)     Portaiden kaltevuus ei saa olla enempää kuin 38°.

bb)    Portaiden sisäleveyden on oltava vähintään 0,90 m.

cc)     Kierreportaat eivät ole sallittuja.

dd)    Portaita ei saa sijoittaa poikittaissuuntaan alukseen nähden.

ee)     Portaiden käsikaiteiden on yletyttävä noin 0,30 m portaiden ylä- ja alapään ohi rajoittamatta kuitenkaan liikkumisreittiä.

ff)      Käsikaiteet, ainakin ensimmäisen ja viimeisen askelman etupuolet sekä portaiden päiden lattiapinnoitteet on merkittävä värein.

Liikuntaesteisten henkilöiden käyttöön tarkoitetut hissit ja nostolaitteet, kuten porrashissit tai nostolavat, on rakennettava asianmukaisen standardin tai jäsenvaltion säännöksen mukaisesti.

10. Matkustajille tarkoitettujen kannen osien, jotka eivät ole suljettuja, on oltava seuraavien vaatimusten mukaisia:

a)      Niiden ympärillä on oltava vähintään 1,00 m korkea kiinteä parras tai suojakaide tai eurooppalaisen standardin EN 711:1995 mukainen, rakennustyyppiä PF, PG tai PZ oleva kaide. Jos kannet on tarkoitettu liikuntaesteisten henkilöiden käyttöön, partaiden ja kaiteiden on oltava vähintään 1,10 m korkeita.

b)      Alukseen siirtymiseen tai siitä poistumiseen käytettävät aukot ja välineet sekä lastaamiseen ja lastin purkamiseen tarkoitetut aukot on voitava sulkea kunnolla, ja niiden sisäleveyden on oltava vähintään 1,00 m. Jos aukkoja käytetään yleensä liikuntaesteisten henkilöiden alukseen siirtymiseen tai siitä poistumiseen, niiden sisäleveyden on oltava vähintään 1,50 m.

c)      Jos alukseen siirtymiseen tai siitä poistumiseen käytettäviä aukkoja ja välineitä ei voida valvoa ohjaushytistä, tätä varten on oltava optiset tai elektroniset apuvälineet.

d)      Istuvat matkustajat eivät saa haitata 7.02 artiklan mukaista näkyvyyttä.

11. Aluksen osat, joita ei ole tarkoitettu matkustajille, erityisesti kulku ohjaushyttiin, vinttureille ja konehuoneisiin, on järjestettävä niin, että luvaton pääsy niihin voidaan estää. Tällaisiin osiin johtaville kulkuväylille on kiinnitettävä näkyvälle paikalle lisäyksessä I olevan kuvan 1 mukainen merkki.

12. Laskuportaat on rakennettava eurooppalaisen standardin EN 14206:2003 mukaisesti. Edellä 10.02 artiklan 2 kohdan d alakohdasta poiketen niiden pituus voi olla alle 4 m.

13. Jos kulkualueet on tarkoitettu liikuntaesteisten henkilöiden käyttöön, niiden sisäleveyden on oltava 1,30 m, eikä niissä saa olla yli 0,025 m korkeita kynnyksiä. Jos kulkualueet on tarkoitettu liikuntaesteisten henkilöiden käyttöön, niiden seinissä on oltava käsikaiteet 0,90 m:n korkeudella lattiasta.

14. Kulkualueilla olevat lasiovet ja -seinät sekä ikkunalasit on valmistettava karkaistusta tai laminoidusta lasista. Ne voivat olla myös synteettistä materiaalia, jos sen käyttö on sallittu palosuojelun kannalta.

Kulkualueiden lattiaan asti ulottuvat läpinäkyvät ovet ja seinät on merkittävä selkeästi.

15. Sellaisten kansirakenteiden tai niiden kattojen, jotka koostuvat kokonaan panoraamaikkunoista, sekä katoksista tai vastaavista siirrettävistä laitteista luotujen suojusten ja niiden perusrakenteiden on oltava suunniteltu siten ja valmistettu sellaisista materiaaleista, että onnettomuustilanteessa aluksella oleviin henkilöihin kohdistuva loukkaantumisriski vähenee mahdollisimman paljon.

16. Juomavesijärjestelmien on oltava vähintään 12.05 artiklan vaatimusten mukaiset.

17. Matkustajien käytössä on oltava WC-tiloja. Vähintään yksi WC on varustettava liikuntaesteisten henkilöiden käyttöä varten asianmukaisen standardin tai jäsenvaltion säännöksen mukaisesti, ja siihen on päästävä tiloista, jotka on tarkoitettu liikuntaesteisten henkilöiden käyttöön.

18. Hytit, joissa ei ole avattavaa ikkunaa, on liitettävä ilmanvaihtojärjestelmään.

19. Miehistön jäsenten ja aluksen henkilökunnan asuintiloissa on vastaavasti noudatettava tämän artiklan säännöksiä.

15.07 artikla Käyttövoimajärjestelmä

Pääasiallisen käyttövoimajärjestelmän lisäksi aluksissa on oltava toinen itsenäinen käyttövoimajärjestelmä sen varmistamiseksi, että alus voi pääasiallisen käyttövoimajärjestelmän rikkoutuessa säilyttää ohjausvauhdin omalla käyttövoimallaan.

Toinen itsenäinen käyttövoimajärjestelmä on sijoitettava erilliseen konehuoneeseen. Jos molemmilla konehuoneilla on yhteisiä väliseiniä, ne on rakennettava 15.11 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

15.08 artikla Turvalaitteet

1. Kaikissa matkustaja-aluksissa on oltava 7.08 artiklan mukaiset sisäiset viestintävälineet. Välineiden on oltava käytettävissä myös toimintatiloista ja – jos ohjaushytistä ei ole suoraa yhteyttä – 15.06 artiklan 8 kohdassa tarkoitetuilta matkustajien kokoontumis- ja evakuointialueilta.

2. Kaikkiin matkustajatiloihin on oltava yhteys kovaäänisten kautta. Järjestelmän suunnittelulla on varmistettava, että lähetetyt tiedot erottuvat selkeästi taustamelusta. Kovaääniset ovat valinnaisia, jos ohjaushytin ja matkustajatilojen välillä on suora viestintäyhteys.

3. Aluksessa on oltava hälytysjärjestelmä. Järjestelmässä on oltava:

a)      Hälytysjärjestelmä, jonka avulla matkustajat, miehistön jäsenet ja aluksen henkilökunta voivat antaa hälytyksen aluksen päällystölle ja miehistölle.

Hälytys olisi annettava vain aluksen päällystölle ja miehistölle tarkoitetuissa tiloissa, ja vain aluksen päällystön olisi voitava kytkeä se pois päältä. Hälytys on voitava laukaista vähintään seuraavista paikoista:

aa)     kustakin hytistä;

bb)    käytävistä, hisseistä ja porraskuiluista niin, että matka lähimpään hälytyksen laukaisimeen on enintään 10 m ja kutakin vesitiivistä osastoa kohti on vähintään yksi laukaisin;

cc)     oleskelutiloista, ruokasaleista ja vastaavista virkistystiloista;

dd)    liikuntaesteisten henkilöiden käyttöön tarkoitetuista WC:istä;

ee)     konehuoneista, keittiöistä ja vastaavista tiloista, joissa on palovaara;

ff)      kylmävarastoista ja muista varastoista.

            Hälytyksen laukaisimet on asennettava 0,85–1,10 m:n korkeudelle lattiasta.

b)      Hälytysjärjestelmä, jonka avulla aluksen päällystö voi antaa hälytyksen matkustajille.

            Tämän hälytyksen on kuuluttava kaikissa matkustajille tarkoitetuissa tiloissa selvästi ja erehtymättömästi. Se on voitava laukaista ohjaushytistä ja toiselta jatkuvasti miehitetyltä paikalta.

c)      Hälytysjärjestelmä, jonka avulla aluksen päällystö voi antaa hälytyksen miehistölle ja aluksen henkilökunnalle.

            Edellä 7.09 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun hälytysjärjestelmän on katettava myös aluksen henkilökunnan virkistystilat, kylmävarastot ja muut varastot.

Hälytyksen laukaisimet on suojattava tahattomalta käytöltä.

4. Kussakin vesitiiviissä osastossa on oltava pilssiveden tasohälytin.

5. Aluksessa on oltava kaksi moottorikäyttöistä tyhjennyspumppua.

6. Aluksessa on oltava 8.08 artiklan 4 kohdan mukainen, pysyvästi asennettu tyhjennysjärjestelmä.

7. Kylmävarastojen ovet on lukittuinakin voitava avata myös sisäpuolelta.

8. Jos kannen alla oleviin tiloihin on sijoitettu CO2-käyttöisiä baarijärjestelmiä, tiloissa on oltava automaattinen ilmanvaihtojärjestelmä, joka käynnistyy automaattisesti, kun tilaan vievä ovi tai luukku avataan. Tuuletuskanavien on ulotuttava 0,05 m:n päähän kyseisen tilan lattiasta.

9. Edellä 10.02 artiklan 2 kohdan f alakohdassa tarkoitetun ensiapupakkauksen lisäksi muita ensiapupakkauksia on oltava saatavilla riittävästi. Ensiapupakkausten ja niiden varastoinnin on oltava 10.02 artiklan 2 kohdan f alakohdan vaatimusten mukaisia.

15.09 artikla Hengenpelastusvälineet

1. Edellä 10.05 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen pelastusrenkaiden lisäksi kaikissa matkustajien käyttöön tarkoitetuissa kannen osissa, jotka eivät ole suljettuja, on oltava asianmukaiset pelastusrenkaat, jotka on sijoitettava aluksen molemmille laidoille korkeintaan 20 m:n välein. Pelastusrenkaat katsotaan asianmukaisiksi, jos ne täyttävät seuraavat vaatimukset:

– eurooppalainen standardi EN 14144: 2003, tai

– ihmishengen turvallisuudesta merellä vuonna 1974 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen (SOLAS) III luvun 7.1 sääntö ja hengenpelastuslaitteita koskevan kansainvälisen säännöstön (International Life-Saving Appliance (LSA) Code) 2.1 kohta.

Puolessa kaikista vaadituista pelastusrenkaista on oltava vähintään 30 m pitkä, halkaisijaltaan 8–11 mm:n kelluva köysi. Lopuissa vaadituista pelastusrenkaista on oltava itsesyttyvä, paristokäyttöinen valo, joka ei sammu vedessä.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen pelastusrenkaiden lisäksi 10.05 artiklan 2 kohdan mukaisten henkilökohtaisten pelastusvälineiden on oltava aluksen koko henkilökunnan saatavilla. Aluksen sille henkilökunnalle, joka ei vastaa turvallisuusasiakirjan mukaisista tehtävistä, sallitaan 10.05 artiklan 2 kohdassa mainittujen standardien mukaiset muut kuin täyttyvät pelastusliivit tai puoliautomaattisesti täyttyvät pelastusliivit.

3. Matkustaja-aluksilla on oltava asianmukaiset varusteet henkilöiden siirtämiseksi turvallisesti matalaan veteen, rannalle tai toiseen vesikulkuneuvoon.

4. Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen pelastusvälineiden lisäksi aluksella on oltava 10.05 artiklan 2 kohdan mukaiset henkilökohtaiset pelastusvälineet 100 prosentille suurimmasta sallitusta matkustajamäärästä. Lisäksi sallitaan 10.05 artiklan 2 kohdassa mainittujen standardien mukaiset muut kuin täyttyvät pelastusliivit tai puoliautomaattisesti täyttyvät pelastusliivit.

5. Ilmaisu ”yhteispelastusvälineet” kattaa 10.04 artiklan mukaiset laivaveneet sekä pelastuslautat.

Pelastuslauttojen on oltava seuraavien vaatimusten mukaisia:

a)      Niissä on oltava merkintä niiden tarkoituksesta ja henkilömäärästä, jolle ne on hyväksytty.

b)      Niissä on oltava asianmukaiset istuintilat sallitulle henkilömäärälle.

c)      Niiden kelluvuuden makeassa vedessä on oltava vähintään 750 N henkilöä kohti.

d)      Niissä on oltava matkustaja-alukseen liitetty köysi pois ajelehtimisen estämiseksi.

e)      Ne on valmistettava sopivista materiaaleista ja niiden on kestettävä öljyä, öljytuotteita ja lämpöä 50 °C:een saakka.

f)       Niiden on saavutettava vakaa tasapainotila ja pysyttävä siinä, ja niissä on oltava asianmukaiset kahvat, joihin ohjeidenmukainen määrä henkilöitä voi tarttua.

g)      Niiden on oltava heijastavan oranssin värisiä tai niissä on oltava kaikilta puolilta näkyviä heijastavia pintoja vähintään 100 cm2.

h)      Yhden henkilön on voitava vapauttaa ne varastointipaikalta ja saatava ne veteen nopeasti ja turvallisesti, tai niiden on voitava kellua vapaasti varastointipaikalta.

i)       Edellä 15.06 artiklan 8 kohdassa tarkoitetuilta evakuointialueilta on oltava asianmukaiset evakuointikeinot pelastuslautoille, jos evakuointialueiden kannen ja enimmäissyväystason välinen pystysuora etäisyys on enemmän kuin 1 m.

6. Yhteiset lisäpelastusvälineet ovat pelastusvälineitä, joilla varmistetaan useiden henkilöiden kelluminen vedessä. Niiden on oltava seuraavien vaatimusten mukaisia:

a)      Niissä on oltava merkintä niiden tarkoituksesta ja henkilömäärästä, jolle ne on hyväksytty.

b)      Niiden kantavuuden makeassa vedessä on oltava vähintään 100 N henkilöä kohti.

c)      Ne on valmistettava sopivista materiaaleista ja niiden on kestettävä öljyä, öljytuotteita ja lämpöä 50 °C:een saakka.

d)      Niiden on saavutettava vakaa tasapainotila ja pysyttävä siinä, ja niissä on oltava asianmukaiset kahvat, joihin ohjeidenmukainen määrä henkilöitä voi tarttua.

e)      Niiden on oltava heijastavan oranssin värisiä tai niissä on oltava kaikilta puolilta näkyviä heijastavia pintoja vähintään 100 cm2.

f)       Yhden henkilön on voitava vapauttaa ne varastointipaikalta ja saatava ne veteen nopeasti ja turvallisesti, tai niiden on voitava kellua vapaasti varastointipaikalta.

7. Puhallettavien yhteispelastusvälineiden on lisäksi:

a)      koostuttava vähintään kahdesta erillisestä ilmakammiosta;

b)      täytyttävä veteen laskettaessa automaattisesti tai käsin laukaisemalla;

c)      saavutettava vakaa tasapainotila ja pysyttävä siinä kaikissa mahdollisissa kuormituksissa, vaikka ilmakammiot olisivat vain puolillaan ilmaa.

8. Pelastusvälineet on varastoitava alukseen niin, että ne ovat helposti ja turvallisesti saatavilla tarvittaessa. Katetut varastointipaikat on merkittävä selvästi.

9. Pelastusvälineet on tarkastettava valmistajan ohjeiden mukaisesti.

10. Laivaveneessä on oltava moottori ja valonheitin.

11. Saatavilla on oltava asianmukaiset paarit.

15.10 artikla Sähkölaitteet

1. Valaistukseen saa käyttää vain sähkölaitteita.

2. Edellä olevan 9.16 artiklan 3 kohtaa sovelletaan lisäksi myös käytäviin ja matkustajien virkistystiloihin.

3. Seuraavissa tiloissa on oltava asianmukainen valaistus ja hätävalaistus:

a)      tilat, joissa säilytetään pelastusvälineitä ja joissa ne tavallisesti otetaan käyttöön;

b)      poistumisreitit, matkustajien kulkuväylät, mukaan luettuina laskuportaat, sisään- ja uloskäynnit, yhteyskäytävät, hissit ja asuintilojen käytävät, hytti- ja asuintilojen alueet;

c)      poistumisreittien ja varauloskäyntien merkinnät;

d)      liikuntaesteisten henkilöiden käyttöön tarkoitetut muut alueet;

e)      toimintatilat, kone- ja ohjauslaitehuoneet ja niiden uloskäynnit;

f)       ohjaushytti;

g)      varavirtalähteen sijoitushuone;

h)      paikat, joissa sammuttimet ja palonsammutuslaitteet sijaitsevat;

i)       alueet, joihin matkustajat, aluksen henkilökunta ja miehistö kokoontuvat vaaratilanteessa.

4. Aluksessa on oltava varavirtajärjestelmä, johon kuuluu varavirtalähde ja varasähkötaulu, joita voidaan välittömästi käyttää varalähteinä seuraavien sähkölaitteiden virransyötön katketessa, jos laitteilla ei ole omaa virtalähdettä:

a)      kulkuvalot;

b)      äänimerkinantolaitteet;

c)      edellä olevan 3 kohdan mukainen hätävalaistus;

d)      radiopuhelinlaitteistot;

e)      hälytys-, kovaäänis- ja aluksen viestinantojärjestelmät;

f)       edellä olevan 10.02 artiklan 2 kohdan i alakohdan mukaiset valonheittimet;

g)      palohälytysjärjestelmät;

h)      muut turvalaitteet, esimerkiksi automaattiset sprinklerijärjestelmät tai sammutuspumput;

i)       edellä olevan 15.06 artiklan 9 kohdan viimeisessä virkkeessä tarkoitetut hissit ja nostolaitteet.

5. Hätävalaistuksen valopisteet on merkittävä selvästi.

6. Varavirtajärjestelmä on asennettava pääkonehuoneen ulkopuolelle, 9.02 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen energialähteiden sijoitustilojen ulkopuolelle ja pääsähkötaulun sijoitustilan ulkopuolelle, ja se on erotettava kyseisistä tiloista 15.11 artiklan 2 kohdan mukaisilla väliseinillä.

Hätätilanteessa käytettävät sähkölaitteiden virransyöttökaapelit on asennettava ja reititettävä niin, että laitteiden virransaannin jatkuminen varmistetaan tulipalon tai vuodon sattuessa. Näitä kaapeleita ei saa koskaan vetää pääkonehuoneen, keittiöiden eikä sellaisten tilojen läpi, joihin pääenergialähde ja siihen liitetyt laitteet on asennettu, paitsi jos se on välttämätöntä tällaisissa tiloissa olevien varalaitteiden virransaannille.

Varavirtajärjestelmä on asennettava joko upporajan yläpuolelle tai mahdollisimman kauas 9.02 artiklan 1 kohdan mukaisista virtalähteistä sen varmistamiseksi, että 15.03 artiklan 9 kohdan mukaisen vuodon sattuessa se ei jää samaan aikaan veden alle kuin nämä virtalähteet.

7. Seuraavia saa käyttää varavirtalähteinä:

a)      apugeneraattorit, joilla on oma, itsenäinen polttoaineen syöttöjärjestelmä ja itsenäinen jäähdytysjärjestelmä ja jotka virransyötön katketessa käynnistyvät automaattisesti ja alkavat automaattisesti syöttää virtaa 30 sekunnin kuluessa tai jotka voidaan käynnistää käsin, jos ne sijaitsevat ohjaushytin tai muun miehistön jäsenten jatkuvasti miehittämän paikan välittömässä läheisyydessä, tai

b)      akkuparistot, jotka virransyötön katketessa käynnistyvät automaattisesti tai jotka voidaan käynnistää käsin, jos ne sijaitsevat ohjaushytin tai muun miehistön jäsenten jatkuvasti miehittämän paikan välittömässä läheisyydessä. Niiden on kyettävä tuottamaan virtaa edellä mainituille sähkölaitteille koko vaaditun ajan ilman lataamista ja ilman liiallista jännitteen laskua.

8. Varavirtalähteen suunniteltu käyttöaika on määriteltävä matkustaja-alukselle määritellyn käyttötarkoituksen mukaisesti. Sen on oltava vähintään 30 minuuttia.

9. Sähköjärjestelmien eristysvastukset ja maadoitukset on testattava 2.09 artiklan mukaisissa tarkastuksissa.

10. Edellä olevan 9.02 artiklan 1 kohdan mukaisten virtalähteiden on oltava toisistaan riippumattomia.

11. Pää- tai varavirtalähteen häiriöt eivät saa vaikuttaa vastavuoroisesti laitteiden käyttöturvallisuuteen.

15.11 artikla Paloturvallisuus

1. Hyväksytyn testauslaitoksen on vahvistettava materiaalien ja osien soveltuvuus paloturvallisuuden kannalta asianmukaisten testausmenetelmien perusteella.

a)      Testauslaitoksen on noudatettava:

aa)     palokoesäännöstöä tai

bb)    testaus- ja kalibrointilaboratorioiden pätevyyden yleisiä vaatimuksia koskevaa eurooppalaista standardia EN ISO/IEC 17025:2000.

b)      Materiaalien syttymättömyyden määrittämiseen hyväksytyt testausmenetelmät ovat:

aa)     palokoesäännöstön liitteessä 1 oleva 1 osa ja

bb)    jonkin jäsenvaltion vastaavat säännökset.

c)      Hyväksytyt testausmenetelmät sen määrittämiseen, että materiaali on palamista hidastava, ovat:

aa)     asiaa koskevat vaatimukset, jotka ovat palokoesäännöstön liitteessä 1 olevassa 5 osassa (pinnan syttyvyyskoe), 6 osassa (kannen pinnoitteiden koestus), 7 osassa (riippuvien tekstiilien ja muovien koestus), 8 osassa (verhoiltujen huonekalujen koestus) ja 9 osassa (vuodevaatteiden koestus), ja

bb)    jonkin jäsenvaltion vastaavat säännökset.

d)      Palonkestävyyden määrittämiseen hyväksytyt testausmenetelmät ovat:

aa)     palokoesäännöstön liitteessä I oleva 3 osa ja

bb)    jonkin jäsenvaltion vastaavat säännökset.

e)      Tarkastuselin voi palokoesäännöstön mukaisesti määrätä satunnaisen väliseinän testauksen sen varmistamiseksi, että palonkestävyyttä ja lämpötilan nousua koskevia 2 kohdan säännöksiä noudatetaan.

2. Väliseinät

a)      Tilojen väliseinät on suunniteltava seuraavien taulukoiden mukaisesti:

aa)     Väliseinät tiloissa, joihin ei ole asennettu 10.03 a artiklan mukaista sprinklerijärjestelmää

Tilat || Valvontakeskukset || Porraskuilut || Kokoontumisalueet || Oleskelutilat || Konehuoneet || Keittiöt || Varastot

Valvontakeskukset || -- || A0 || A0/B11 || A30 || A60 || A60 || A30/A605

Porraskuilut || || -- || A0 || A30 || A60 || A60 || A30

Kokoontumisalueet || || || -- || A30/B152 || A60 || A60 || A30/A605

Oleskelutilat || || || || –/A0/B153 || A60 || A60 || A30

Konehuoneet || || || || || A60/A04 || A60 || A60

Keittiöt || || || || || || A0 || A30/B156

Varastot || || || || || || || --

bb)    Väliseinät tiloissa, joihin on asennettu 10.03 a artiklan mukainen sprinklerijärjestelmä

Tilat || Valvontakeskukset || Porraskuilut || Kokoontumisalueet || Oleskelutilat || Konehuoneet || Keittiöt || Varastot

Valvontakeskukset || -- || A0 || A0/B151 || A0 || A60 || A30 || A0/A305

Porraskuilut || || -- || A0 || A0 || A60 || A30 || A0

Kokoontumisalueet || || || -- || A30/B152 || A60 || A30 || A0/A305

Oleskelutilat || || || || –/B15/ B 03 || A60 || A30 || A0

Konehuoneet || || || || || A60/A04 || A60 || A60

Keittiöt || || || || || || -- || A0/B156

Varastot || || || || || || || --

1)             Valvontakeskusten ja sisätiloissa olevien kokoontumisalueiden väliseinien on oltava tyyppiä A0, mutta ulkona olevilla kokoontumisalueilla vain tyyppiä B15.

2)                 Oleskelutilojen ja sisätiloissa olevien kokoontumisalueiden väliseinien on oltava tyyppiä A30, mutta ulkona olevilla kokoontumisalueilla vain tyyppiä B15.

3)                 Hyttien välisten, hyttien ja käytävien välisten sekä 10 kohdan mukaisten, oleskelutiloja erottavien pystysuorien väliseinien on oltava tyyppiä B15, ja tyyppiä B0, jos tiloihin on asennettu sprinklerijärjestelmä. Hyttien ja saunojen välisten väliseinien on oltava tyyppiä A0, ja tyyppiä B15, jos tiloihin on asennettu sprinklerijärjestelmä.

4)                 Edellä 15.07 artiklan ja 15.10 artiklan 6 kohdan mukaisten konehuoneiden väliseinien on oltava tyyppiä A60, muissa tapauksissa tyyppiä A0.

5)                 Syttyvien nesteiden varastointiin tarkoitettujen varastohuoneiden ja valvontakeskusten ja kokoontumisalueiden välisten väliseinien on oltava tyyppiä A60, ja tyyppiä A30, jos tiloihin on asennettu sprinklerijärjestelmä.

6)                 Tyyppi B15 on riittävä keittiöiden ja kylmävarastojen sekä keittiöiden ja elintarvikkeiden säilytystilojen välisissä väliseinissä.

b)      Tyypin A väliseiniksi luetaan laipiot, seinät ja kannet, jotka täyttävät seuraavat vaatimukset:

aa)     Ne on valmistettu teräksestä tai muusta vastaavasta materiaalista.

bb)    Ne on jäykistetty asianmukaisesti.

cc)     Ne on eristetty hyväksytyllä, palamattomalla materiaalilla niin, että tulen vastakkaisella puolella olevan pinnan keskimääräinen lämpötila ei nouse enempää kuin 140 °C alkulämpötilaa korkeammaksi ja että lämpötila ei nouse missään kohdassa, liitoksissa olevat raot mukaan luettuina, enempää kuin 180 °C alkulämpötilaa korkeammaksi seuraavassa ajassa:

Tyyppi A60: 60 minuuttia

Tyyppi A30: 30 minuuttia

Tyyppi A0: 0 minuuttia.

dd)    Ne on rakennettu niin, että ne estävät savun ja liekin läpipääsyn tunnin pituisen normaalin polttokokeen loppuun saakka.

c)      Tyypin B väliseiniksi luetaan laipiot, seinät, kannet, välikatot ja vuoraukset, jotka täyttävät seuraavat vaatimukset:

aa)     Ne on valmistettu hyväksytystä palamattomasta materiaalista. Lisäksi kaikkien väliseinien valmistuksessa ja asennuksessa käytettävien materiaalien on oltava palamattomia, lukuun ottamatta vuorausta, jonka on oltava vähintään palamista hidastava.

bb)    Niiden eristysarvo on sellainen, että tulen vastakkaisella puolella olevan pinnan keskimääräinen lämpötila ei nouse enempää kuin 140 °C alkulämpötilaa korkeammaksi ja että lämpötila ei missään kohdassa, liitoksissa olevat raot mukaan luettuina, nouse enempää kuin 225 °C alkulämpötilaa korkeammaksi seuraavassa ajassa:

Tyyppi B15: 15 minuuttia

Tyyppi B0: 0 minuuttia.

cc)     Ne on rakennettu niin, että ne estävät liekin läpipääsyn normaalin polttokokeen ensimmäisen puolen tunnin loppuun saakka.

3. Muissa tiloissa kuin konehuoneissa ja varastoissa käytettävien maalien, lakkojen ja pintakäsittelyaineiden on oltava palamista hidastavia. Mattojen, kankaiden, verhojen ja muiden riippuvien tekstiilien sekä verhoiltujen huonekalujen ja vuodevaatteiden on oltava palamista hidastavia, jos niiden sijoitustiloihin ei ole asennettu 10.03 a artiklan mukaista sprinklerijärjestelmää.

4. Oleskelutilojen välikatot ja seinäpäällysteet, niiden perusrakenteet mukaan luettuina, on valmistettava palamattomasta materiaalista, jos oleskelutiloissa ei ole 10.03 a artiklan mukaista sprinklerijärjestelmää, lukuun ottamatta niiden pintoja, joiden on oltava vähintään palamista hidastavia. Ensimmäistä virkettä ei sovelleta saunoihin.

5. Jos oleskelutilat toimivat kokoontumisalueina ja jos niissä ei ole 10.03 a artiklan mukaista sprinklerijärjestelmää, niiden huonekalut ja varusteet on valmistettava palamattomasta materiaalista.

6. Näkyvissä sisätiloissa käytetyt maalit, lakat ja muut materiaalit eivät saa tuottaa liiallisia määriä savua eivätkä myrkyllisiä aineita. Tämä on osoitettava palokoesäännöstön mukaisesti.

7. Oleskelutilojen eristysmateriaalien on oltava palamattomia. Tämä ei koske jäähdytysainetta johtavien putkien eristystä. Kyseisten putkien eristysmateriaalien pintojen on oltava vähintään palamista hidastavia.

7 a.         Katosten ja vastaavien siirrettävien laitteiden, joilla kansialueet on suojattu täysin tai osittain, ja niiden perusrakenteiden on oltava vähintään palamista hidastavia.

8. Edellä olevan 2 kohdan mukaisissa väliseinissä olevien ovien on oltava seuraavien vaatimusten mukaisia:

a)      Niiden on täytettävä samat 2 kohdassa asetetut vaatimukset kuin väliseinien.

b)      Niiden on oltava itsesulkeutuvia, jos ne ovat 10 kohdan mukaisissa väliseinissä tai konehuoneita, keittiöitä tai porraskuiluja ympäröivissä seinissä.

c)      Itsesulkeutuvat ovat, jotka pidetään auki tavanomaisen käytön aikana, on voitava sulkea paikasta, jossa on jatkuvasti aluksen henkilökuntaa tai miehistön jäseniä. Kauko-ohjauksella tehdyn sulkemisen jälkeen ovi on voitava avata uudelleen ja sulkea turvallisesti paikan päällä.

d)      Edellä olevan 15.02 artiklan mukaisia vesitiiviitä ovia ei tarvitse eristää.

9. Edellä olevan 2 kohdan mukaisten seinien on jatkuttava kannesta kanteen tai päätyttävä jatkuvaan välikattoon, joka täyttää samat vaatimukset kuin 2 kohdassa.

10. Seuraavat matkustajatilat on jaettava osiin 2 kohdan mukaisilla pystysuorilla väliseinillä:

a)      matkustajatilat, joiden kokonaispinta-ala on yli 800 m2;

b)      matkustajatilat, joissa on hyttejä, vähintään 40 m:n välein.

Pystysuorien väliseinien on oltava savutiiviitä tavallisissa käyttöoloissa, ja niiden on jatkuttava kannesta kanteen.

11. Välikattojen yläpuolella, lattioiden alla ja seinäpäällysteiden takana olevat tyhjät tilat on erotettava vähintään 14 m:n välein palamattomilla vedonestopelleillä, jotka toimivat palonkestävinä suojuksina myös palon sattuessa.

12. Portaiden on oltava teräksestä tai muusta vastaavasta palamattomasta materiaalista.

13. Sisätiloissa olevat portaat ja hissit on kaikissa tasoissa suojattava seinillä 2 kohdan mukaisesti. Tästä voidaan poiketa seuraavasti:

a)      vain kaksi kantta toisiinsa yhdistävän portaikon ympärillä ei tarvitse olla seiniä, jos toisella kansista portaikko on suojattu seinillä 2 kohdan mukaisesti;

b)      oleskelutilassa olevien portaiden ympärillä ei tarvitse olla seiniä, jos portaat ovat kokonaisuudessaan tilan sisäpuolella ja

aa)     jos tila ulottuu vain kahdelle kannelle tai

bb)    jos tilaan on kaikilla kansilla asennettu 10.03 a artiklan mukainen sprinklerijärjestelmä, tilassa on 16 kohdan mukainen savunpoistojärjestelmä ja tilasta pääsee kaikilla kansilla porraskuiluun.

14. Tuuletus- ja ilmanvaihtojärjestelmien on oltava seuraavien vaatimusten mukaisia:

a)      Ne on suunniteltava niin, että ne eivät itse aiheuta tulen ja savun leviämistä.

b)      Ilmanotto- ja poistoaukot ja ilmanvaihtojärjestelmät on voitava sulkea.

c)      Ilmanvaihtokanavien on oltava teräksestä tai vastaavasta palamattomasta materiaalista, ja ne on liitettävä lujasti toisiinsa ja aluksen kansirakenteeseen.

d)      Jos ilmanvaihtokanavat, joiden poikkipinta on yli 0,02 m2, viedään 2 kohdan mukaisten tyypin A väliseinien läpi tai 10 kohdan mukaisten väliseinien läpi, niissä on oltava automaattiset palopellit, joita voidaan käyttää aluksen henkilökunnan tai miehistön jäsenten jatkuvasti miehittämästä paikasta.

e)      Keittiöiden ja konehuoneiden ilmanvaihtojärjestelmät on erotettava muiden tilojen ilmanvaihtojärjestelmistä.

f)       Ilmanpoistokanavissa on oltava lukittavat aukot tarkastusta ja puhdistusta varten. Aukkojen on sijaittava lähellä palopeltejä.

g)      Kiinteästi asennetut tuulettimet on voitava kytkeä pois päältä konehuoneen ulkopuolella sijaitsevasta keskeisestä paikasta.

15. Keittiöissä on oltava ilmanvaihtojärjestelmät ja uunit, joissa on ilmanpoistolaitteet. Ilmanpoistolaitteiden ilmanpoistokanavien on oltava 14 kohdan vaatimusten mukaisia, ja lisäksi niiden ilma-aukoissa on oltava käsikäyttöiset palopellit.

16. Valvontakeskuksissa, porraskuiluissa ja sisätilojen kokoontumisalueilla on oltava luonnolliset tai mekaaniset savunpoistojärjestelmät. Savunpoistojärjestelmien on oltava seuraavien vaatimusten mukaisia:

a)      Niiden on oltava riittävän tehokkaita ja luotettavia.

b)      Niiden on oltava matkustaja-alusten käyttöolojen mukaisia.

c)      Jos savunpoistojärjestelmiä käytetään myös tilojen yleiseen ilmanvaihtoon, tämä ei saa estää niiden toimimista savunpoistojärjestelminä palon sattuessa.

d)      Savunpoistojärjestelmissä on oltava käsikäyttöinen laukaisulaite.

e)      Mekaanisia savunpoistojärjestelmiä on lisäksi voitava käyttää paikasta, jossa on jatkuvasti aluksen henkilökuntaa tai miehistön jäseniä.

f)       Luonnollisissa savunpoistojärjestelmissä on oltava aukaisumekanismi, jota käytetään joko käsin tai savunpoistojärjestelmän sisällä olevalla voimanlähteellä.

g)      Käsikäyttöisiä laukaisulaitteita ja aukaisumekanismeja on voitava käyttää suojeltavan tilan sisä- tai ulkopuolelta.

17. Oleskelutilat, jotka eivät ole aluksen henkilökunnan tai miehistön jäsenten jatkuvassa valvonnassa, keittiöt, konehuoneet ja muut tilat, joihin liittyy palovaara, on liitettävä asianmukaiseen palohälytysjärjestelmään. Tulipalon syttymisen ja sen tarkan sijainnin on näyttävä automaattisesti paikassa, jossa on jatkuvasti aluksen henkilökuntaa tai miehistön jäseniä.

15.12 artikla Palontorjunta

1. Edellä olevan 10.03 artiklan mukaisten käsisammuttimien lisäksi aluksella on oltava vähintään seuraavat käsisammuttimet:

a)      yksi käsisammutin jokaista 120 m2:n lattiapinta-alaa kohti matkustajatiloissa;

b)      yksi käsisammutin jokaista 10 hytin ryhmää kohti, ylöspäin pyöristettynä;

c)      yksi käsisammutin kussakin keittiössä ja jokaisen tilan lähellä, jossa säilytetään tai käytetään syttyviä nesteitä. Keittiöissä sammutteen on sovelluttava myös rasvapalojen torjuntaan.

Kyseisien lisäsammuttimien on oltava 10.03 artiklan 2 kohdan vaatimusten mukaisia, ja ne on asennettava ja jaettava aluksessa niin, että palon alkaessa missä tahansa paikassa ja mihin tahansa aikaan sammutin on välittömästi saatavilla. Kaikissa keittiöissä sekä kampaamoissa ja hajuvesiliikkeissä on oltava saatavilla sammutuspeite.

2. Matkustaja-aluksissa on oltava palopostijärjestelmä, johon kuuluu:

a)      kaksi moottorikäyttöistä, riittävän tehokasta sammutuspumppua, joista ainakin yksi on pysyvästi asennettu;

b)      yksi sammutuslinja, jossa on riittävä määrä paloposteja, joissa on pysyvästi kiinnitetyt, vähintään 20 m pitkät paloletkut. Letkuissa on oltava suuttimet sekä sumusuihkua että pistesuihkua varten sekä sulkulaite.

3. Palopostijärjestelmät on suunniteltava ja mitoitettava niin, että:

a)      aluksen kaikkiin kohtiin ulotutaan vähintään kahdesta eri kohdassa sijaitsevasta palopostista, joista kussakin on korkeintaan 20 m:n pituinen yksikappaleinen letku;

b)      palopostien paine on vähintään 300 kPa;

c)      vesisuihkun pituus on kaikilla kansilla vähintään 6 m.

Jos paloposti on sijoitettu kaappiin, kaapin ulkopuolelle on kiinnitettävä lisäyksessä I olevan kuvan 5 mukainen ”paloletku”-merkki, jonka sivun pituus on vähintään 10 cm.

4. Ruuvikierteellä tai hanalla varustetut palopostien venttiilit on voitava säätää niin, että kukin paloletku voidaan erottaa ja irrottaa sammutuspumppujen käytön aikana.

5. Sisätilojen paloletkut on käärittävä akselistaan kiinnitetylle kelalle.

6. Palontorjuntavälineiden materiaalien on oltava lämmönkestäviä, tai laitteet on suojattava asianmukaisesti niin, ettei niiden toiminnalle aiheudu vaaraa korkeista lämpötiloista.

7. Putket ja palopostit on sijoitettava niin, että vältetään jäätymisen mahdollisuus.

8. Sammutuspumppujen on oltava seuraavien vaatimusten mukaisia:

a)      Ne on asennettava tai sijoitettava erillisiin tiloihin.

b)      Niitä on voitava käyttää toisistaan riippumatta.

c)      Kunkin niistä on voitava pitää kaikilla kansilla yllä tarvittava paine paloposteissa ja saavuttaa vaadittu vesisuihkun pituus.

d)      Ne on asennettava perälaipion keulapuolelle.

Sammutuspumppuja voidaan käyttää myös muihin tarkoituksiin.

9. Konehuoneissa on oltava 10.03 b artiklan mukainen kiinteä palonsammutusjärjestelmä.

10. Risteilyaluksissa on oltava:

a)      kaksi eurooppalaisen standardin EN 137:1993 mukaista itsenäisesti käytettävää hengityslaitetta, joissa on eurooppalaisen standardin EN 136:1998 mukaiset kokonaamarit;

b)      kahdet varusteet, joihin kuuluu vähintään suojavaatetus, kypärä, saappaat, käsineet, kirves, sorkkarauta, käsivalaisin ja turvaköysi; ja

c)      neljä savuhuppua.

15.13 artikla Turvallisuusjärjestelyt

1. Matkustaja-aluksilla on oltava turvallisuusasiakirja. Turvallisuusasiakirjassa määritellään miehistön ja aluksen henkilökunnan tehtävät seuraavissa tapauksissa:

a)      aluksen vaurio;

b)      tulipalo aluksella;

c)      matkustajien evakuointi;

d)      henkilön joutuminen veden varaan.

Liikuntaesteisten henkilöiden tarvitsemat erityiset turvallisuustoimenpiteet on otettava huomioon.

Turvallisuusasiakirjassa mainituille miehistön jäsenille ja aluksen henkilökunnalle olisi osoitettava heidän eri tehtävänsä riippuen heidän toimestaan. Miehistölle annettavilla erityisillä ohjeilla on varmistettava, että vaaratilanteessa kaikki 15.02 artiklassa tarkoitettujen vesitiiviiden laipioiden ovet ja aukot suljetaan välittömästi hermeettisesti.

2. Turvallisuusasiakirjaan kuuluu turvallisuuskaavio, johon on merkittävä selkeästi ja tarkasti vähintään seuraavat:

a)      liikuntaesteisten henkilöiden käyttöön tarkoitetut tilat;

b)      poistumistiet, varauloskäynnit ja kokoontumis- ja evakuointialueet 15.06 artiklan 8 kohdan mukaisesti;

c)      hengenpelastusvälineet ja laivaveneet;

d)      käsisammuttimet sekä palonsammutusjärjestelmät ja sprinklerijärjestelmät;

e)      muut turvalaitteet;

f)       edellä 15.08 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettu hälytysjärjestelmä;

g)      edellä 15.08 artiklan 3 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitettu hälytysjärjestelmä;

h)      edellä 15.02 artiklan 5 kohdassa tarkoitetut vesitiiviit laipio-ovet ja niiden ohjainten käyttöpaikka sekä muut 15.02 artiklan 9, 10 ja 13 kohdassa ja 15.03 artiklan 12 kohdassa tarkoitetut aukot;

i)       edellä 15.11 artiklan 8 kohdassa tarkoitetut ovet;

j)       palopellit;

k)      palohälytysjärjestelmä;

l)       varavirtajärjestelmä;

m)     ilmanvaihtojärjestelmän ohjausyksiköt;

n)      maihinliitännät;

o)      polttoaineputkien sulkulaitteet;

p)      nestekaasulaitteistot;

q)      yleiset kuulutusjärjestelmät;

r)       radiopuhelinlaitteet;

s)       ensiapupakkaukset.

3. Edellä 1 kohdan mukaisen turvallisuusasiakirjan ja 2 kohdan mukaisen turvallisuuskaavion on oltava:

a)      tarkastuselimen asianmukaisesti leimaamia ja

b)      esillä näkyvällä paikalla asianmukaisessa kohdassa kullakin kannella.

4. Kuhunkin hyttiin on kiinnitettävä matkustajille tarkoitetut toimintaohjeet ja yksinkertaistettu turvallisuuskaavio, jossa on vain 2 kohdan a–f alakohdassa tarkoitetut tiedot.

Toimintaohjeissa on oltava vähintään seuraavat tiedot:

a)      hätätapausten määrittely

– tulipalo

– vuoto

– yleishälytys

b)      eri hälytysmerkkien kuvaus

c)      seuraavat ohjeet:

– poistumistiet

– mitä tehdä

– pysyttävä rauhallisena

d)      seuraavat ohjeet:

– tupakointi

– tulen ja avoliekin käyttö

– ikkunoiden avaaminen

– tiettyjen välineiden käyttö.

Ohjeet on kiinnitettävä hollannin, englannin, ranskan ja saksan kielellä.

15.14 artikla Jätevesien keruu ja hävittäminen

1. Matkustaja-alukset on varustettava talousjäteveden keräyssäiliöillä tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti tai asianmukaisella aluksen jäteveden käsittelylaitteistolla 14 a luvun mukaisesti.

2. Jätevesien keruusäiliöiden on oltava riittävän tilavia. Säiliöissä on oltava laite, jonka avulla voidaan todeta säiliön täyttöaste. Aluksella on oltava säiliöiden tyhjentämistä varten pumput ja putket, joilla jätevesi voidaan poistaa aluksen molemmilta puolilta. Muiden alusten jätevesiä on voitava johtaa järjestelmän kautta.

Putkissa on oltava eurooppalaisen standardin EN 1306:1996 mukainen poistoliitäntä.

15.15 artikla Tiettyjä matkustaja-aluksia koskevat poikkeukset

1. Matkustaja-alusten, jotka saavat kuljettaa korkeintaan 50:tä matkustajaa ja joiden pituus LWL on korkeintaan 25 m, on osoitettava riittävä vakavuus vaurion jälkeen 15.03 artiklan 7–13 kohdan mukaisesti tai vaihtoehtoisesti osoitettava, että ne noudattavat seuraavia vaatimuksia symmetrisen vuodon jälkeen:

a)      aluksen uppouma ei saa ylittää upporajaa ja

b)      vaihtokeskuskorkeus GMR ei saa olla alle 0,10 m.

Tarvittava jäännöskelluvuus on varmistettava rungon rakennusmateriaalin asianmukaisella valinnalla tai runkoon lujasti kiinnitetyillä tiheästä solumuovista valmistetuilla kellukkeilla. Jos alusten pituus on yli 15 m, jäännöskelluvuus voidaan varmistaa yhdistämällä kellukkeet ja osastointi, jossa edellytyksenä on 15.03 artiklan mukaisesti yhden osaston täyttymän kestäminen.

2. Tarkastuselin voi sallia 1 kohdan mukaisille matkustaja-aluksille pieniä poikkeamia 15.06 artiklan 3 kohdan c alakohdassa ja 5 kohdan b alakohdassa vaaditusta sisäkorkeudesta. Poikkeama ei saa olla enempää kuin 5 prosenttia. Mittojen poiketessa vaaditusta asianomaiset osat on merkittävä värein.

3. Edellä olevan 15.03 artiklan 9 kohdasta poiketen matkustaja-aluksilta, joiden pituus on korkeintaan 45 m ja jotka on tarkoitettu korkeintaan 250 matkustajalle, ei edellytetä kahden osaston täyttymisen kestämistä.

4. (ei tekstiä)

5. Tarkastuselin voi jättää soveltamatta 10.04 artiklaa matkustaja-aluksiin, jotka on tarkoitettu korkeintaan 250 matkustajalle ja joiden pituus LWL on korkeintaan 25 m, jos aluksissa on välittömästi kelluntalinjan yläpuolella taso, jolle pääsee aluksen molemmilta puolilta ja johon henkilöt voidaan nostaa vedestä. Matkustaja-aluksissa voi olla vastaava laitteisto seuraavin edellytyksin:

a)      Yhden henkilön on voitava yksin käyttää laitteistoa.

b)      Siirreltävät laitteistot ovat sallittuja.

c)      Laitteistojen on oltava käyttövoimajärjestelmien vaara-alueen ulkopuolella.

d)      Perämiehen ja laitteistosta vastaavan henkilön on voitava olla yhteydessä toisiinsa.

6. Tarkastuselin voi jättää soveltamatta 10.04 artiklaa matkustaja-aluksiin, jotka on hyväksytty kuljettamaan korkeintaan 600 matkustajaa ja joiden pituus on korkeintaan 45 m, jos matkustaja-aluksessa on 5 kohdan ensimmäisen virkkeen mukainen taso tai 5 kohdan toisen virkkeen mukainen vastaava laitteisto. Tämän lisäksi matkustaja-aluksessa on oltava:

a)      pääkäyttövoimana säätösiipipotkuri, sykloidipotkuri tai vesisuihku, tai

b)      pääasiallinen käyttövoimajärjestelmä, jossa on kaksi käyttövoimayksikköä, tai

c)      pääasiallinen käyttövoimajärjestelmä ja keulapotkuri.

7. Edellä olevan 15.02 artiklan 9 kohdasta poiketen matkustaja-aluksissa, joiden pituus on korkeintaan 45 m ja jotka voivat ottaa korkeintaan pituuttaan metreissä vastaavan määrän matkustajia, voi olla matkustajatiloissa käsikäyttöinen laipio-ovi, jossa ei ole kauko-ohjausta, 15.02 artiklan 5 kohdan mukaisesti, jos:

a)      aluksessa on vain yksi kansi;

b)      ovelle pääsee suoraan kannelta ja se on korkeintaan 10 m:n päässä kannelta;

c)      oviaukon alareuna on vähintään 30 cm matkustajatilan lattian yläpuolella; ja

d)      kussakin oven jakamassa osastossa on pilssiveden tasohälytin.

8. Edellä olevan 7 kohdan mukaisissa matkustaja-aluksissa yksi poistumistie voi 15.06 artiklan 6 kohdan c alakohdasta poiketen johtaa keittiön läpi, jos toinen poistumistie on käytettävissä.

9. Matkustaja-aluksiin, joiden pituus on korkeintaan 45 m, ei sovelleta seuraavaa: 15.01 artiklan 2 kohdan e alakohta, jos nestekaasulaitteistoissa on asianmukaiset hälytysjärjestelmät terveydelle vaarallisten CO2-pitoisuuksien ja räjähtävien kaasu- ja ilmaseosten varalta.

10. Seuraavia säännöksiä ei sovelleta matkustaja-aluksiin, joiden pituus LWL on korkeintaan 25 m:

a)      15.04 artiklan 1 kohdan viimeinen virke;

b)      15.06 artiklan 6 kohdan c alakohta keittiöiden osalta, jos toinen poistumistie on käytettävissä;

c)      15.07 artikla.

11. Risteilyaluksiin, joiden pituus on korkeintaan 45 m, ei sovelleta 15.12 artiklan 10 kohtaa, jos kussakin hytissä on helposti saatavilla sama määrä savuhuppuja kuin hytissä on vuoteita.

15 a LUKU

MATKUSTAJAPURJEALUKSIA KOSKEVAT ERITYISVAATIMUKSET

15 a.01 artikla II osan soveltaminen

Matkustajapurjealuksiin sovelletaan tämän luvun vaatimuksia II osassa olevien säännösten lisäksi.

15 a.02 artikla Tiettyjä matkustajapurjealuksia koskevat poikkeukset

1. Matkustajapurjealuksiin, joiden pituus LWL on korkeintaan 45 m ja joiden suurin sallittu matkustajamäärä on korkeintaan sama kuin LWL kokonaisina metreinä, ei sovelleta seuraavia säännöksiä:

a)      3.03 artiklan 7 kohta, jos ankkureita ei kuljeteta ankkuriklyyseissä;

b)      10.02 artiklan 2 kohdan d alakohta pituuden osalta;

c)      15.08 artiklan 3 kohdan a alakohta;

d)      15.15 artiklan 9 kohdan a alakohta.

2. Edellä olevasta 1 kohdasta poiketen matkustajamäärä voi olla 1,5 kertaa LWL kokonaisina metreinä, jos se on purjeiden, takilan ja kansivarusteiden puolesta mahdollista.

15 a.03 artikla Purjealuksia koskevat vakavuusvaatimukset

1. Laskettaessa kallistusmomenttia 15.03 artiklan 3 kohdan mukaisesti kokoon käärityt purjeet on otettava huomioon määritettäessä aluksen painopistettä.

2. Kun otetaan huomioon kaikki 15.03 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut lastitilanteet ja käytetään oletusarvona purjeiden tavanomaista sijoitusta, tuulen paineen aiheuttama kallistusmomentti ei saa nousta niin korkeaksi, että kallistuskulma on yli 20°. Samaan aikaan

a)      laskelmassa on sovellettava tuulen vakiopainetta 0,07 kN/m2;

b)      jäännösturvallisuusvälin on oltava vähintään 100 mm;

c)      jäännösvaralaita ei saa olla negatiivinen.

3. Staattisen vakavuuden oikaisevan momenttivarren on

a)      saavutettava enimmäisarvonsa 25°:n tai sitä suuremmassa kallistuskulmassa;

b)      oltava vähintään 200 mm 30°:n tai sitä suuremmassa kallistuskulmassa;

c)      oltava positiivinen 60°:n kallistuskulmaan saakka.

4. Oikaisevan momenttivarren käyrän alapuolelle jäävän alueen on oltava vähintään

a)      0,055 mrad 30°:een saakka;

b)      0,09 mrad 40°:een saakka tai kulmassa, jossa suojaamaton aukko saavuttaa veden pinnan ja joka on pienempi kuin 40°.

Välillä

c)      30°–40°, tai

d)      30°:sta kulmaan, jossa suojaamaton aukko veden pinnan ja joka on pienempi kuin 40°,

alueen on oltava vähintään 0,03 mrad.

15 a.04 artikla Laivanrakennusta koskevat ja mekaaniset vaatimukset

1. Edellä 6.01 artiklan 3 kohdasta ja 9.01 artiklan 3 kohdasta poiketen laitteet on suunniteltava niin, että ne kestävät pysyvää kallistumaa 20°:een saakka.

2. Tarkastuselin voi 15.06 artiklan 5 kohdan a alakohdasta ja 15.06 artiklan 9 kohdan b alakohdasta poiketen sallia matkustajapurjealuksilla, joiden pituus on korkeintaan 25 m, alle 800 mm:n sisäleveyden yhteyskäytävissä ja portaissa. Sisäleveyden on kuitenkin oltava vähintään 600 mm.

3. Tarkastuselin voi 15.06 artiklan 10 kohdasta poiketen sallia erityistapauksissa liikuteltavien suojakaiteiden käytön alueilla, joilla se on tarpeen purjeiden ohjausta varten.

4. Purjeet luetaan pääasialliseksi käyttövoimajärjestelmäksi 15.07 artiklan merkityksessä.

5. Edellä olevan 15.15 artiklan 7 kohdan c alakohdasta poiketen oviaukon alareunan korkeus voidaan vähentää 200 mm:iin lattiasta matkustajatiloissa. Kun ovi on avattu, sen on sulkeuduttava ja lukkiuduttava automaattisesti.

6. Jos on olemassa mahdollisuus, että potkuri on tyhjäkäynnillä aluksen purjehtiessa, kaikki käyttövoimajärjestelmän vaaraan joutuvat osat on suojattava mahdollisilta vaurioilta.

15 a.05 artikla Takila yleisesti

1. Takilan osat on järjestettävä niin, että estetään liiallinen hankaus.

2. Jos käytetään muuta materiaalia kuin puuta tai jos käytetään erikoistakiloita, niillä on taattava tässä luvussa säädettyjä mittoja ja lujuuksia vastaava turvallisuustaso. Osoitukseksi lujuudesta

a)      on suoritettava lujuuslaskenta, tai

b)      on saatava hyväksytyn luokituslaitoksen vahvistus riittävästä lujuudesta, tai

c)      mitoituksen on perustuttava tunnustetuissa sääntelypuitteissa käytettyihin menettelyihin (esimerkiksi Middendorf, Kusk-Jensen).

Todiste on esitettävä tarkastuselimelle.

15 a.06 artikla Mastot ja puomit yleisesti

1. Kaikkien puomien on oltava valmistettu korkealaatuisesta materiaalista.

2. Mastoissa käytetyn puun on oltava seuraavien vaatimusten mukaista:

a)      Siinä ei saa olla suurta määrää oksankohtia.

b)      Siinä ei saa olla pintapuuta tiettyyn mittaan saakka.

c)      Sen on oltava mahdollisimman suorasyistä.

d)      Siinä on oltava mahdollisimman vähän kierteisyyttä.

3. Jos valittu puu on joko pitkäneulasmäntyä tai douglaskuusta, joka on oksatonta ja parempaa laatutasoa, 15 a.07–15 a.12 artiklassa olevissa taulukoissa mainittuja halkaisijoita voidaan vähentää 5 prosentilla.

4. Jos mastoissa, märssytangoissa, raa'annokissa, puomeissa ja kokkapuissa käytetty puutavara ei ole poikkileikkauksen kohdalla pyöreää, sillä on oltava vastaava lujuus.

5. Mastojen kengät, jalat ja kiinnikkeet, joilla ne on liitetty kanteen, pohjalevyihin ja keulaan tai perään, on rakennettava niin, että ne joko kestävät niihin kohdistuvat voimat tai voivat siirtää ne muihin rakenteen osiin.

6. Aluksen vakavuudesta, siihen kohdistuvista ulkoisista voimista ja käytettävissä olevan purjepinta-alan jakamisesta riippuen tarkastuselin voi 15 a.07–15 a.12 artiklassa säädettyjen mittojen perusteella sallia puomeille ja tarvittaessa takilalle pienemmän poikkipinnan. Tämä on osoitettava 15 a.05 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

7. Jos aluksen värähtelyn keinunnan periodi sekunneissa on vähemmän kuin kolme neljäsosaa sen leveydestä metreissä, seuraavissa artikloissa säädettyjä mittoja on nostettava. Tämä on osoitettava 15 a.05 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

8. Jäljempänä 15 a.07–15 a.12 ja 15 a.14 artiklassa olevissa taulukoissa olevien arvojen välillä mahdollisesti oleville arvoille on tehtävä interpolaatio.

15 a.07 artikla Mastoja koskevat erityissäännökset

1. Puisten mastojen on täytettävä seuraavat vähimmäisvaatimukset:

Pituus[13] (m) || Halkaisija kannella (cm) || Halkaisija saalingissa (cm) || Halkaisija maston huipussa (cm)

10 || 20 || 17 || 15

11 || 22 || 17 || 15

12 || 24 || 19 || 17

13 || 26 || 21 || 18

14 || 28 || 23 || 19

15 || 30 || 25 || 21

16 || 32 || 26 || 22

17 || 34 || 28 || 23

18 || 36 || 29 || 24

19 || 39 || 31 || 25

20 || 41 || 33 || 26

21 || 43 || 34 || 28

22 || 44 || 35 || 29

23 || 46 || 37 || 30

24 || 49 || 39 || 32

25 || 51 || 41 || 33

Jos mastossa on kaksi raakaa, halkaisijoita on lisättävä vähintään 10 prosentilla.

Jos mastossa on enemmän kuin kaksi raakaa, halkaisijoita on lisättävä vähintään 15 prosentilla.

Jos mastot on asennettu kannen läpi, maston jalan halkaisijan on oltava vähintään 75 prosenttia maston halkaisijasta kannella.

2. Mastojen varusteiden, helojen, saalinkien ja huippuhelojen on oltava riittävän lujasti mitoitettuja ja kiinnitettyjä.

15 a.08 artikla Märssytankoja koskevat erityissäännökset

1. Puisten märssytankojen on täytettävä seuraavat vähimmäisvaatimukset:

Pituus[14] (m) || Halkaisija alareunassa (cm) || Halkaisija puolivälissä (cm) || Halkaisija liitoskohdassa[15] (cm)

4 || 8 || 7 || 6

5 || 10 || 9 || 7

6 || 13 || 11 || 8

7 || 14 || 13 || 10

8 || 16 || 15 || 11

9 || 18 || 16 || 13

10 || 20 || 18 || 15

11 || 23 || 20 || 16

12 || 25 || 22 || 17

13 || 26 || 24 || 18

14 || 28 || 25 || 20

15 || 31 || 27 || 21

Jos märssytankoon on kiinnitetty raakapurjeita, taulukossa säädettyjä mittoja on lisättävä 10 prosentilla.

2. Märssytangon ja maston päällekkäisyyden on oltava vähintään 10 kertaa pitempi kuin märssytangon alareunan vaadittu halkaisija.

15 a.09 artikla Kokkapuita koskevat erityissäännökset

1. Puisten kokkapuiden on täytettävä seuraavat vähimmäisvaatimukset:

Pituus[16] (m) || Halkaisija keulassa (cm) || Halkaisija puolivälissä (cm)

4 || 14,5 || 12,5

5 || 18 || 16

6 || 22 || 19

7 || 25 || 23

8 || 29 || 25

9 || 32 || 29

10 || 36 || 32

11 || 39 || 35

12 || 43 || 39

2. Kokkapuun aluksen sisäpuolella olevan osan pituuden on oltava vähintään neljä kertaa pitempi kuin kokkapuun halkaisija keulassa.

3. Kokkapuun kärjen halkaisijan on oltava vähintään 60 prosenttia kokkapuun halkaisijasta keulassa.

15 a.10 artikla Halkaisijapuomeja koskevat erityissäännökset

1. Puisten halkaisijapuomien on täytettävä seuraavat vähimmäisvaatimukset:

Pituus[17] (m) || 2 || 3 || 4 || 5 || 6 || 7 || 8 || 9 || 10

Halkaisija keulassa (cm) || 7 || 10 || 14 || 17 || 21 || 24 || 28 || 31 || 35

2. Halkaisijapuomin kärjen halkaisijan on oltava vähintään 60 prosenttia sen halkaisijasta keulassa.

15 a.11 artikla Isopuomeja koskevat erityissäännökset

1. Puisten isopuomien on täytettävä seuraavat vähimmäisvaatimukset:

Pituus[18] (m) || 5 || 6 || 7 || 8 || 9 || 10 || 11 || 12 || 13 || 14 || 15 || 16

Halkaisija (cm) || 14 || 15 || 16 || 17 || 18 || 20 || 21 || 23 || 24 || 25 || 26 || 27

2. Halkaisijan saranatapin kohdalla on oltava vähintään 72 prosenttia taulukossa säädetystä halkaisijasta.

3. Halkaisijan jaluskulman kohdalla on oltava vähintään 85 prosenttia taulukossa säädetystä halkaisijasta.

4. Suurimman halkaisijan on oltava kahden kolmasosan kohdalla pituudesta mastosta mitattuna.

5. Jos:

a)      isopuomin ja takaliesman välinen kulma on alle 65° ja isopurjeen jalus on kiinnitetty puomin päähän, tai

b)      jaluksen kiinnityskohta ei ole jaluskulman tasolla,

tarkastuselin voi 15 a.05 artiklan 2 kohdan mukaisesti vaatia suurempaa halkaisijaa.

6. Jos purjepinta-ala on alle 50 m2, tarkastuselin voi sallia poikkeamisen alaspäin taulukossa säädetyistä mitoista.

15 a.12 artikla Kahveleita koskevat erityissäännökset

1. Puisten kahveleiden on täytettävä seuraavat vähimmäisvaatimukset:

Pituus[19] (m) || 4 || 5 || 6 || 7 || 8 || 9 || 10

Halkaisija (cm) || 10 || 12 || 14 || 16 || 17 || 18 || 20

2. Kahvelin tukemattoman pituuden on oltava korkeintaan 75 prosenttia.

3. Kukonjalan murtolujuuden on oltava vähintään 1,2 kertaa suurempi kuin kahvelinnokan nostoköyden murtolujuus.

4. Kukonjalan yläkulma saa olla korkeintaan 60°.

5. Jos kukonjalan yläkulma 4 kohdasta poiketen on suurempi kuin 60°, vetolujuus on mukautettava tällöin ilmenevien voimien mukaiseksi.

6. Jos purjepinta-ala on alle 50 m2, tarkastuselin voi sallia poikkeamisen alaspäin taulukossa säädetyistä mitoista.

15 a.13 artikla Seisovaa ja juoksevaa takilaa koskevat yleiset säännökset

1. Seisovan ja juoksevan takilan on oltava 15 a.14 ja 15 a.15 artiklan lujuusvaatimusten mukaisia.

2. Vaijerien liitännät voivat olla

a)      pleissejä;

b)      puristusholkkeja; tai

c)      juotosholkkeja.

Pujokset on sidottava määrlingillä, ja niiden päät on vahvistettava.

3. Silmäpujoksissa on oltava koussit.

4. Köydet on sijoitettava niin, että ne eivät tuki sisäänkäyntejä eivätkä portaita.

15 a.14 artikla Seisovaa takilaa koskevat erityissäännökset

1. Keulaharusten ja vanttien on täytettävä seuraavat vähimmäisvaatimukset:

Maston pituus[20] (m) || 11 || 12 || 13 || 14 || 15 || 16 || 17 || 18

Keulaharuksen vetolujuus (kN) || 160 || 172 || 185 || 200 || 220 || 244 || 269 || 294

Vanttien vetolujuus (kN) || 355 || 415 || 450 || 485 || 525 || 540 || 630 || 720

Vanttien ja köysien lukumäärä laitaa kohti || 3 || 3 || 3 || 3 || 3 || 3 || 4 || 4

2. Peräharusten, märssytankojen, ajopurjeen harusten, halkaisijapuomien ja kokkapuun vanttien on täytettävä seuraavat vähimmäisvaatimukset:

Maston pituus[21] (m) || <13 || 13-18 || >18

Peräharuksen vetolujuus (kN) || 89 || 119 || 159

Märssytangon vetolujuus (kN) || 89 || 119 || 159

Märssytangon pituus (m) || <6 || 6-8 || >8

Ajopurjeen haruksen vetolujuus (kN) || 58 || 89 || 119

Halkaisijapuomin pituus (m) || <5 || 5-7 || >7

Kokkapuun vanttien vetolujuus (kN) || 58 || 89 || 119

3. Köysityypin on perustuttava mieluiten köydenvalmistusmenetelmään 6 x 7 FE, jonka lujuusluokka on 1550 N/mm2. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää saman lujuusluokan köyttä, jonka valmistusmenetelmä on 6 x 35 SE tai 6 x 19 FE. Koska menetelmällä 6 x 19 valmistettu köysi on joustavampaa, taulukossa säädettyjä vetolujuuksia voidaan nostaa 10 prosentilla. Erilaisen köysityypin käyttö on sallittava, jos sillä on vastaavat ominaisuudet.

4. Jos käytetään kiinteää takilaa, taulukossa olevia vetolujuuksia on nostettava 30 prosentilla.

5. Takiloinnissa saa käyttää vain hyväksyttyjä haarukoita, saranarenkaita ja pultteja.

6. Pultit, haarukat, saranarenkaat ja vanttiruuvit on voitava kiinnittää asianmukaisesti.

7. Vesiharuksen vetolujuuden on oltava vähintään 1,2 kertaa suurempi kuin vastaavan etupurjeen haruksen ja ajopurjeen haruksen vetolujuus.

8. Tarkastuselin voi sallia seuraavan taulukon mukaisen poikkeamisen alaspäin vetolujuudesta, jos alusten uppouma on alle 30 m3:

Uppouma jaettuna mastojen lukumäärällä (m3) || Vähennys (%)

> 20–30 || 20

10–20 || 35

< 10 || 60

15 a.15 artikla Juoksevaa takilaa koskevat erityissäännökset

1. Juoksevassa takilassa on käytettävä kuitu- tai teräsköysiä. Juoksevan takilan osien vähimmäisvetolujuuden ja halkaisijan suhteessa purjeen pinta-alaan on oltava seuraavien vähimmäisvaatimusten mukaisia:

Juoksevan takilan osa || Köysimateriaali || Purjepinta-ala (m2) || Vähimmäisvetolujuus (kN) || Köyden halkaisija (mm)

Haruspurjeen nostoköydet || Teräsvaijeri || 35 tai alle || 20 || 6

> 35 || 38 || 8

Kuitu (polypropyleeni-PP) || Köyden halkaisija vähintään 14 mm ja yksi pylpyrä kutakin alkavaa 25 m2:ä kohti

Kahvelipurjeen nostoköydet Märssypurjeen nostoköydet || Teräsvaijeri || 50 tai alle || 20 || 6

> 50–80 || 30 || 8

> 80–120 || 60 || 10

> 120–160 || 80 || 12

Kuitu (PP) || Köyden halkaisija vähintään 18 mm ja yksi pylpyrä kutakin alkavaa 30 m2:ä kohti

Haruspurjeen jalukset || Kuitu (PP) || 40 tai alle || 14 ||

> 40 || 18 ||

Jos purjepinta-ala on yli 30 m2, jaluksen on oltava taljan muotoinen tai sitä on voitava käyttää vintturilla

Kahveli- ja märssypurjeen jalukset || Teräsvaijeri || < 100 || 60 || 10

100–150 || 85 || 12

> 150 || 116 || 14

Märssypurjeiden jaluksissa on oltava elastiset liitososat.

Kuitu (PP) || Köyden halkaisija vähintään 18 mm ja vähintään kolme pylpyrää. Jos purjepinta-ala on yli 60 m2, yksi pylpyrä kutakin 20 m2:ä kohti

2. Jos juokseva takila on osa haruksia, sen vetolujuuden on vastattava kulloisenkin haruksen tai vantin vetolujuutta.

3. Jos käytetään muita kuin 1 kohdassa mainittuja materiaaleja, 1 kohdan taulukossa säädettyjä lujuusarvoja on noudatettava.

Polyetyleenikuituköysiä ei saa käyttää.

15 a.16 artikla Takilan osat ja varusteet

1. Jos käytetään teräs- tai kuituköysiä, pylpyröiden halkaisijoiden (köyden keskikohdasta köyden keskikohtaan mitattuna) on täytettävä seuraavat vähimmäisvaatimukset:

Teräsköysi (mm) || 6 || 7 || 8 || 9 || 10 || 11 || 12

Kuituköysi (mm) || 16 || 18 || 20 || 22 || 24 || 26 || 28

Pylpyrä (mm) || 100 || 110 || 120 || 130 || 145 || 155 || 165

2. Edellä olevasta 1 kohdasta poiketen pylpyröiden halkaisija saa olla kuusi kertaa suurempi kuin teräsköyden halkaisija, jos teräsköysi ei kulje jatkuvasti pylpyröiden kautta.

3. Varusteiden (esimerkiksi haarukat, saranarenkaat, vanttiruuvit, silmukkalevyt, pultit, renkaat ja sakkelit) vetolujuuden on oltava yhteensopiva niihin kiinnitetyn seisovan tai juoksevan takilan vetolujuuden kanssa.

4. Harusten ja vanttien puttinkien kiinnikkeet on suunniteltava kestämään niihin kohdistuvat voimat.

5. Kuhunkin silmukkaan saa kiinnittää asianomaisen haruksen tai vantin lisäksi vain yhden sakkelin.

6. Nostoköysipinot ja huippuköydet on kiinnitettävä lujasti mastoon, ja tähän käytetyn kääntyvän kukonjalan on oltava hyväkuntoinen.

7. Rengaspultit, knaapit, naakelit ja naakelipenkit on suunniteltava kestämään niihin kohdistuvat voimat.

15 a.17 artikla Purjeet

1. Purjeet on voitava reivata yksinkertaisesti, nopeasti ja turvallisesti.

2. Purjepinta-alan on oltava alustyypin ja uppouman kannalta asianmukainen.

15 a.18 artikla Varusteet

1. Aluksissa, joissa on halkaisijapuomi tai kokkapuu, on oltava halkaisijapuomin verkko ja riittävä määrä asianmukaisia kiinnitys- ja kiristyslaitteita.

2. Edellä olevan 1 kohdan mukaisia varusteita ei tarvita, jos halkaisijapuomissa tai kokkapuussa on asianmukaisesti mitoitetut käsikoukku ja jalkaköysi, joihin aluksella pidettävä varmistusvyö voidaan kiinnittää.

3. Takilan kunnossapitoa varten on oltava pursimiestuoli.

15 a.19 artikla Koestus

1. Tarkastuselimen on tarkastettava takila 2,5 vuoden välein. Kokeiden on koskettava vähintään seuraavia:

a)      purjeet, mukaan luettuina liesmat, jaluskulmat ja reivireiät;

b)      mastojen ja puomien kunto;

c)      seisovan ja juoksevan takilan sekä vaijerien liitäntöjen kunto;

d)      purjeiden nopeaan ja turvalliseen reivaukseen käytettävät varusteet;

e)      nostoköysipinojen ja huippuköysien asianmukainen kiinnitys;

f)       mastojen jalkojen ja muiden alukseen kiinnitettyjen seisovan ja juoksevan takilan kiinnityspisteiden kiinnitys;

g)      purjeiden käyttöön tarvittavat vintturit;

h)      muut purjehdusta varten asennetut laitteet, esimerkiksi nostokölit ja niiden käyttölaitteet;

i)       puomien, seisovan ja juoksevan takilan ja purjeiden hankauksen estämiseksi toteutetut toimenpiteet;

j)       edellä olevan 15 a.18 artiklan mukaiset varusteet.

2. Kannen läpi kulkevan puisen maston osa, joka sijaitsee kannen alapuolella, on tarkastettava tarkastuselimen vahvistamin väliajoin, kuitenkin vähintään kunkin 2.09 artiklan mukaisen määräaikaistarkastuksen yhteydessä. Masto on irrotettava tarkastusta varten.

3. Tarkastuselimen antama, päivämäärällä ja allekirjoituksella varustettu todistus viimeisestä 1 kohdan mukaisesti suoritetusta tarkastuksesta on pidettävä aluksella.

16 LUKU

ERITYISVAATIMUKSET VESIKULKUNEUVOILLE, JOTKA ON SUUNNITELTU KYTKETTÄVIKSI TYÖNTÖKYTKYEESEEN, HINATTAVAAN KYTKYEESEEN TAI RINNAKKAISRYHMITELMÄÄN

16.01 artikla Työntämiseen soveltuvat vesikulkuneuvot

1. Vesikulkuneuvoissa, jotka on tarkoitettu työntämiseen, on oltava sopiva työntölaite. Ne on rakennettava ja varustettava niin, että

a)      miehistö voi siirtyä työnnettävään vesikulkuneuvoon helposti ja turvallisesti kytkentävälineiden avulla;

b)      ne voivat olla kiinteässä asemassa kytkettyyn vesikulkuneuvoon tai kytkettyihin vesikulkuneuvoihin nähden;

c)      ne estävät vesikulkuneuvojen poikittaisen liikkeen toisiinsa nähden.

2. Jos kytkemiseen käytetään köysiä, työntämiseen soveltuvat vesikulkuneuvot on varustettava vähintään kahdella erikoisvintturilla tai vastaavilla köysien kiristämiseen tarkoitetuilla laitteilla.

3. Kytkentävälineiden avulla on voitava luoda kiinteä muodostelma työnnettävän vesikulkuneuvon tai työnnettävien vesikulkuneuvojen kanssa.

Työntökytkyeissä, jotka muodostuvat työntämiseen soveltuvasta vesikulkuneuvosta ja vain yhdestä työnnettävästä vesikulkuneuvosta, kytkentävälineet voivat sallia myös ohjatun nivelliikkeen. Tarvittavien käyttöyksiköiden on voitava vaivattomasti vastaanottaa siirtyvät voimat, ja niiden ohjauksen on oltava helppoa ja turvallista. Käyttöyksiköihin sovelletaan tarvittavin muutoksin 6.02–6.04 artiklaa.

4. Työntöaluksissa ei tarvitse olla 3.03 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua törmäyslaipiota.

16.02 artikla Työnnettäviksi soveltuvat vesikulkuneuvot

1. Työntöproomuihin, joissa ei ole ohjauslaitteistoa, asuintiloja eikä kone- tai kattilahuoneita, ei sovelleta:

a)      5–7 ja 12 lukua;

b)      8.08 artiklan 2–8 kohtaa, 10.02 artiklaa eikä 10.05 artiklan 1 kohtaa.

Jos proomussa on ohjauslaitteistoja, asuintiloja tai kone- tai kattilahuoneita, siihen sovelletaan tämän liitteen kyseisiä säännöksiä.

2. Proomuemälaivan proomujen, joiden pituus (L) on korkeintaan 40 m, on lisäksi täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)      Edellä 3.03 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja törmäyslaipioita ei vaadita, jos proomujen keulat pystyvät kestämään ainakin 2,5-kertaisen kuormituksen verrattuna siihen, mitä vaaditaan sisävesialusten törmäyslaipioilta, kun aluksilla on sama syväys ja ne on rakennettu hyväksytyn luokituslaitoksen vaatimusten mukaisesti.

b)      Edellä olevan 8.08 artiklan 1 kohdasta poiketen kaksoispohjan osastojen, joihin pääsy on vaikeaa, ei tarvitse olla tyhjennettäviä, jollei niiden tilavuus ole suurempi kuin 5 prosenttia proomuemälaivan proomun uppoumasta hyväksytyllä enimmäissyväyksellä lastattuna.

3. Työnnettävissä vesikulkuneuvoissa on oltava kytkentävälineet, joilla ne voidaan liittää turvallisesti muihin vesikulkuneuvoihin.

16.03 artikla Rinnakkaisryhmitelmien kuljettamiseen soveltuvat vesikulkuneuvot

Vesikulkuneuvoissa, jotka on suunniteltu kuljettamaan rinnakkaisryhmitelmiä, on oltava pollarit tai vastaavat laitteet, jotka määränsä ja sijaintinsa puolesta tekevät ryhmitelmän turvallisen kytkemisen mahdolliseksi.

16.04 artikla Kytkyeissä kuljetettaviksi soveltuvat vesikulkuneuvot

Kytkyeissä kuljetettavissa vesikulkuneuvoissa on oltava soveltuvat kytkentälaitteet, pollarit tai vastaavat laitteet, jotka määränsä ja sijaintinsa puolesta varmistavat aluksen kytkemisen turvallisesti kytkyeen muihin vesikulkuneuvoihin.

16.05 artikla Hinaukseen soveltuvat vesikulkuneuvot

1. Hinaukseen tarkoitettujen vesikulkuneuvojen on oltava seuraavien vaatimusten mukaisia:

a)      Hinauslaitteet on järjestettävä niin, että niiden käyttö ei vaaranna vesikulkuneuvon, miehistön eikä lastin turvallisuutta.

b)      Varppaajissa ja hinaajissa on oltava ohjaushytistä turvallisesti irrotettava hinauskoukku. Tätä ei sovelleta, jos vesikulkuneuvon rakenne tai muut laitteet estävät aluksen kaatumisen.

c)      Hinauslaitteissa on oltava vintturit tai hinauskoukku. Hinauslaitteiden on sijaittava potkuritason etupuolella. Tätä vaatimusta ei sovelleta vesikulkuneuvoihin, joita ohjataan niiden käyttövoimayksiköillä, esimerkiksi säätösiipipotkureilla tai sykloidipotkureilla.

d)      Edellä olevan c alakohdan vaatimuksista poiketen vesikulkuneuvoissa, joita käytetään – jäsenvaltioissa sovellettavien merenkulkuviranomaisen säännösten mukaisesti – vain hinausavun antamiseen moottorikäyttöisille vesikulkuneuvoille, hinauslaitteeksi riittää pollari tai vastaava laite. Edellä olevaa b alakohtaa sovelletaan tarvittavin muutoksin.

e)      Jos on olemassa vaara, että hinausköydet voivat jäädä kiinni aluksen perään, siihen on asennettava kuljetin, jossa on köyden keräin.

2. Vesikulkuneuvoja, joiden pituus (L) on yli 86 m, ei saa hyväksyä hinaukseen myötävirrassa.

16.06 artikla Kytkyeiden koeajot

1. Työntöaluksen tai moottorialuksen hyväksymiseksi kuljettamaan kiinteää kytkyettä ja hyväksynnän merkitsemiseksi unionin sisävesialustodistukseen tarkastuselimen on päätettävä, mitkä ryhmitelmät koeajetaan, ja suoritettava 5.02 artiklassa tarkoitetut koeajot ryhmitelmän tai ryhmitelmien kytkyeille, joita tarkastuselin pitää kaikkein epäsuotuisimpina. Kyseisen kytkyeen on täytettävä 5.02–5.10 artiklan vaatimukset.

Tarkastuselimen on varmistettava, että kaikkien kytkyeen vesikulkuneuvojen kiinteä kytkentä säilyy 5 luvun mukaisen ohjailun aikana.

2. Jos työnnettävissä tai rinnakkaisryhmitelmiin kuuluvissa vesikulkuneuvoissa on 1 kohdassa tarkoitettujen koeajojen aikana erityisiä laitteita, esimerkiksi ohjausjärjestelmä, käyttövoimayksiköitä tai ohjailuvälineitä taikka nivelliitoksia 5.02–5.10 artiklan vaatimusten täyttämiseksi, kytkyettä kuljettavan vesikulkuneuvon unionin sisävesialustodistukseen on merkittävä niiden vesikulkuneuvojen ryhmitelmä, asema, nimi ja aluksen eurooppalainen tunnistenumero, joilla käytettyjä erityislaitteita on.

16.07 artikla Unionin sisävesialustodistuksen merkinnät

1. Jos vesikulkuneuvo on tarkoitettu kytkyeen kuljettamiseen tai kuljetettavaksi kytkyeessä, unionin sisävesialustodistuksessa on mainittava, että se on 16.01–16.06 artiklan vaatimusten mukainen.

2. Kytkyeitä kuljettavien vesikulkuneuvojen unionin sisävesialustodistukseen on merkittävä seuraavat tiedot:

a)      hyväksytyt kytkyeet ja ryhmitelmät;

b)      kytkentätavat;

c)      suurimmat määritetyt kytkentävoimat; ja

d)      tarvittaessa pitkittäisyhteyksien kytkentäköysien vähimmäisvetolujuus sekä köysien kierrosten määrä.

17 LUKU

UIVAA KALUSTOA KOSKEVAT ERITYISVAATIMUKSET

17.01 artikla Yleistä

Uivan kaluston rakentamiseen ja varusteluun sovelletaan 3, 7–14 ja 16 lukua. Uivan kaluston, jolla on oma käyttövoima, on lisäksi täytettävä 5 ja 6 luvun vaatimukset. Käyttövoimayksiköitä, jotka sallivat liikennöinnin vain lyhyillä matkoilla, ei katsota omaksi käyttövoimaksi.

17.02 artikla Vapautukset

1. Tarkastuselin voi myöntää vapautuksia seuraavista vaatimuksista:

a)      3.03 artiklan 1 ja 2 kohtaa sovelletaan tarvittavin muutoksin;

b)      7.02 artiklaa sovelletaan tarvittavin muutoksin;

c)      12.02 artiklan 5 kohdan toisen virkkeen mukaiset suurimmat sallitut äänenpainetasot voidaan ylittää uivan kaluston työkoneiden käytön aikana, jos vesikulkuneuvossa ei yövytä käytön aikana;

d)      muista rakennetta, työlaitteita tai varustelua koskevista vaatimuksista voidaan myöntää vapautuksia, jos vastaava turvallisuus varmistetaan kussakin tapauksessa.

2. Tarkastuselin voi jättää soveltamatta seuraavia vaatimuksia:

a)      Edellä 10.01 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta, jos uiva kalusto voidaan sen käytön aikana ankkuroida turvallisesti työankkureilla tai paaluilla. Jos uivalla kalustolla on oma käyttövoima, sillä on kuitenkin oltava vähintään 10.01 artiklan 1 kohdan mukainen ankkuri, jolloin empiirinen kerroin k = 45 ja T = pienin korkeus.

b)      Edellä olevan 12.02 artiklan 1 kohdan toinen virke, jos asuintilat voidaan valaista riittävällä sähkövalolla.

3. Lisäksi sovelletaan seuraavaa:

a)      8.08 artiklan 2 kohdan toisen virkkeen osalta tyhjennyspumpun on oltava moottorikäyttöinen;

b)      8.10 artiklan 3 kohdan osalta työkoneiden käytön aikana melu saa 25 m:n säteellä uivan kaluston laidoituksesta ylittää arvon 65 dB(A);

c)      10.03 artiklan 1 kohdan osalta vaaditaan lisäksi vähintään yksi käsisammutin, jos kannella on työkoneita, joita ei ole pysyvästi kiinnitetty vesikulkuneuvoon;

d)      14.02 artiklan 2 kohdan osalta talouskäyttöön tarkoitettujen nestekaasulaitteiden lisäksi vesikulkuneuvossa saa olla myös muita nestekaasulaitteita. Kyseisten laitteiden ja niiden lisävarusteiden on oltava jonkin jäsenvaltion vaatimusten mukaisia.

17.03 artikla Lisävaatimukset

1. Uivissa kalustoissa, joissa on käytön aikana henkilöitä, on oltava yleishälytyslaite. Hälytyssignaalin on erotuttava selvästi muista merkeistä ja kuuluttava kaikissa asuintiloissa ja työtiloissa äänenpainetasolla, joka on vähintään 5 dB(A) korkeampi kuin paikallinen enimmäismelutaso. Hälytys on voitava laukaista ohjaushytistä ja tärkeimmistä työtiloista käsin.

2. Työkoneiden on oltava riittävän lujia niihin kohdistuvaan kuormitukseen nähden ja täytettävä koneita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 22 päivänä kesäkuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/37/EY[22] vaatimukset.

3. Työkoneiden ja tarvittaessa niiden kiinnikkeiden on oltava riittävän vakaita (kaatumissuoja) ja lujia, jotta ne kestävät voimat, joita niihin kohdistuu uivan kaluston odotettavissa olevasta kallistumasta, viippauksesta ja liikkeistä johtuen.

4. Jos kuormia nostetaan nostolaitteilla, vakavuuden ja lujuuden mukainen suurin sallittu kuorma on merkittävä näkyvästi tauluihin, jotka on sijoitettava sekä kannelle että ohjauspaikoille. Jos nostovoimaa voidaan lisätä kytkemällä lisää kelluvaa kalustoa, sallitut arvot on ilmoitettava selvästi sekä ilman lisäkalustoa että sen huomioon ottaen.

17.04 artikla Jäännösturvallisuusväli

1. Tämän liitteen 1.01 artiklasta poiketen tässä luvussa jäännösturvallisuusvälillä tarkoitetaan pienintä pystysuoraa etäisyyttä vedenpinnasta uivan kaluston alimpaan kohtaan, jonka jälkeen se ei enää ole vesitiivis, ottaen huomioon 17.07 artiklan 4 kohdan mukaisista momenteista johtuvan viippauksen ja kallistuman.

2. Jäännösturvallisuusväli on 17.07 artiklan 1 kohdan mukaisesti riittävä mille tahansa roiskevedenpitävälle ja säänkestävälle aukolle, jos se on vähintään 300 mm.

3. Muiden kuin roiskevedenpitävien ja säätiiviiden aukkojen kohdalla jäännösturvallisuusvälin on oltava vähintään 400 mm.

17.05 artikla Jäännösvaralaita

1. Tämän liitteen 1.01 artiklasta poiketen tässä luvussa jäännösvaralaidalla tarkoitetaan pienintä pystysuoraa etäisyyttä vedenpinnasta kannen laidan yläreunaan, ottaen huomioon 17.07 artiklan 4 kohdan mukaisista momenteista johtuvan viippauksen ja kallistuman.

2. Jäännösvaralaita on 17.07 artiklan 1 kohdan mukaisesti riittävä, jos se on vähintään 300 mm.

3. Jäännösvaralaitaa saa pienentää, jos voidaan osoittaa, että 17.08 artiklan vaatimukset täyttyvät.

4. Jos kelluvan kaluston muoto eroaa merkittävästi ponttonimuodosta, kuten lieriömäisissä lautoissa tai lautoissa, joiden poikkileikkauksessa on enemmän kuin neljä sivua, tarkastuselin voi vaatia tai sallia 2 kohdasta poikkeavan jäännösvaralaidan. Tätä sovelletaan myös uivaan kalustoon, joka muodostuu useammista lautoista.

17.06 artikla Kallistuskoe

1. Jäljempänä 17.07 ja 17.08 artiklan mukaisen vakavuuden osoittamisen on perustuttava asianmukaisesti suoritettuun kallistuskokeeseen.

2. Jos kallistuskokeessa ei päästä riittäviin kallistuskulmiin tai jos kallistuskoe aiheuttaa kohtuuttomia teknisiä vaikeuksia, se voidaan korvata vesikulkuneuvon painopiste- ja painolaskelmilla. Painolaskelman tulos on tarkistettava syväysmittauksen avulla, jolloin erotus ei saa olla enempää kuin ± 5 prosenttia.

17.07 artikla Vakavuuden osoittaminen

1. Työkoneiden käytön ja ajon aikana ilmenevät kuormitukset huomioon ottaen on osoitettava, että jäännösvaralaita ja jäännösturvallisuusväli ovat riittävät. Tätä varten viippaus- ja kallistuskulmien summa ei saa olla suurempi kuin 10°, eikä lautan pohja saa nousta vedestä.

2. Vakavuuden osoitukseen on sisällyttävä seuraavat tiedot ja asiakirjat:

a)      lauttojen ja työkoneiden mittapiirustukset ja niihin liittyvät yksityiskohtaiset tiedot, joita tarvitaan vakavuuden osoittamisessa, esimerkiksi säiliöiden tilavuus ja aluksen sisätilaan johtavat aukot;

b)      hydrostaattiset tiedot tai käyrät;

c)      staattisen vakavuuden oikaisevan momenttivarren käyrät, jos ne vaaditaan jäljempänä 5 kohdan tai 17.08 artiklan mukaisesti;

d)      käyttöolojen kuvaus sekä vastaavat paino- ja painopistetiedot, mukaan luettuna kalusto tyhjänä ja kuljetuksen aikaisella varustetasolla;

e)      kallistus-, viippaus- ja oikaisumomenttien laskelma sekä tiedot viippaus- ja kallistuskulmista sekä vastaavista jäännösvaralaidasta ja jäännösturvallisuusvälistä;

f)       laskutulosten kooste sekä tiedot käyttö- ja enimmäiskuormitusrajoista.

3. Vakavuuden osoittamisen on perustuttava vähintään seuraaviin lastauksen oletusarvoihin:

a)      ruoppaajissa ruopattavan aineksen ominaistiheys:

– hiekka ja sora: 1,5 t/m3

– hyvin märkä hiekka: 2,0 t/m3

– maa-aines keskimäärin: 1,8 t/m3

– hiekan ja veden seos putkissa: 1,3 t/m3;

b)      kauharuoppaajissa a alakohdan arvoja on lisättävä 15 prosentilla;

c)      hydrauliruoppaajissa on otettava huomioon suurin mahdollinen nostovoima.

4.1         Vakavuuden osoittamisessa on otettava huomioon momentit, jotka aiheutuvat:

a)      kuormituksesta;

b)      epäsymmetrisestä rakenteesta;

c)      tuulen paineesta;

d)      omalla käyttövoimallaan kulkevien uivien kalustojen kääntymisestä ajon aikana;

e)      tarvittaessa poikittaisvirtauksesta;

f)       painolastista ja varastoista;

g)      kansilasteista ja tarvittaessa lastista;

h)      vapaista nestepinnoista;

i)       hitausvoimista;

j)       muista mekaanisista laitteista.

Momentit, jotka voivat vaikuttaa samanaikaisesti, on laskettava yhteen.

4.2         Tuulen paineen aiheuttama momentti saadaan seuraavan kaavan avulla:

Mw = c · pw · A(lw + ((T)/(2)))[kNm]

jossa:

c || = || muodosta riippuvainen vastuskerroin Ristikoilla c = 1,2 ja levypalkeilla c = 1,6. Molempiin arvoihin sisältyy tuulenpuuskien vaikutus. Tuulen voiman tartuntapinnaksi on katsottava ristikon ääriviivojen sisälle jäävä koko alue.

pw || = || tuulen ominaispaine, joka on kaikissa tapauksissa 0,25 kN/m2

A || = || aluksen sivutaso enimmäissyväystason yläpuolella (m2)

lw || = || sivutason A keskipisteen etäisyys enimmäissyväyksestä (m).

4.3         Omalla käyttövoimallaan toimivien uivien kalustojen 4.1 kohdan d alakohdan mukaisen kääntymisestä ajon aikana aiheutuvien momenttien laskemisessa on käytettävä 15.03 artiklan 6 kohdassa olevaa kaavaa.

4.4         Edellä 4.1 kohdan e alakohdan mukainen poikittaisvirtauksen aiheuttama momentti on otettava huomioon vain, jos uiva kalusto on käytön aikana ankkuroituna tai kiinnitettynä poikittain virtaavaan veteen nähden.

4.5         Edellä 4.1 kohdan f alakohdan mukaisen nestemäisen painolastin ja nestemäisten varastojen aiheuttamien momenttien laskennassa on määritettävä vakavuuden kannalta epäedullisin säiliöiden täyttöaste ja lisättävä kyseinen momentti laskelmaan.

4.6         Hitausvoimien aiheuttama 4.1 kohdan i alakohdan mukainen momentti on otettava asianmukaisesti huomioon, jos lastin ja työkoneiden liikkumisen voidaan odottaa vaikuttavan vakavuuteen.

5. Pystysivuseinäisten lauttojen oikaisumomentit voidaan laskea seuraavan kaavan avulla:

Ma = 10 · D · MG‾ · sin φ [kNm]

jossa:

MG‾ || = || vaihtokeskuskorkeus (m)

φ || = || kallistuskulma (°).

Kaavaa on sovellettava 10°:n kallistuskulmaan tai siihen kallistuskulmaan asti, jossa kannen reuna joutuu veden alle tai jossa pohjan reuna nousee vedestä, sen mukaan, kumpi kulma on pienempi. Vinoihin sivuseiniin voidaan soveltaa kaavaa 5°:n kallistuskulmaan asti. Myös 3 ja 4 kohdan raja-arvoja on sovellettava.

Jos lautan tai lauttojen erityinen muoto estää tällaisen yksinkertaistamisen, on esitettävä 2 kohdan c alakohdan mukaiset oikaisevan momenttivarren käyrät.

17.08 artikla Vakavuuden osoittaminen pienennetyllä jäännösvaralaidalla

Jos käytetään 17.05 artiklan 3 kohdan mukaista pienennettyä jäännösvaralaitaa, on kaikissa käyttöoloissa osoitettava, että:

a)      vapaista nestepinnoista johtuvan korjauksen jälkeen vaihtokeskuskorkeus on vähintään 0,15 m;

b)      kallistuskulmissa 0°–30° oikaiseva momenttivarsi on vähintään

         h = 0,30 – 0,28 · φn [m]

         kallistuskulma, josta alkaen oikaisevan momenttivarren käyrällä on negatiivinen arvo (vakavuusalue). Se ei saa olla pienempi kuin 20° tai 0,35 rad, ja kaavassa se saa olla enintään 30° tai 0,52 rad, jolloin radiaani (rad) (1° = 0,01745 rad) on:n yksikkö;

c)      viippaus- ja kallistuskulmien summa ei ole suurempi kuin 10°;

d)      jäännösturvallisuusväli on 17.04 artiklan mukainen;

e)      jäännösvaralaita on vähintään 0,05 m;

f)       kallistuskulmissa 0°–30° oikaiseva jäännösmomenttivarsi on vähintään

h = 0,20 – 0,23 · φn [m]

jolloin on kallistuskulma, josta alkaen oikaisevan momenttivarren käyrällä on negatiivinen arvo; kaavassa se saa olla enintään 30° tai 0,52 rad.

Oikaisevalla jäännösmomenttivarrella tarkoitetaan 0°:n ja 30°:n kallistuksen välillä olevaa suurinta eroa oikaisevan momenttivarren käyrän ja kallistavan momenttivarren käyrän välillä. Jos aluksen sisätilaan johtava aukko joutuu veteen kallistuskulmassa, joka on pienempi kuin varsikäyrien välinen suurin ero, on otettava huomioon kyseistä kallistuskulmaa vastaava momenttivarsi.

17.09 artikla Syväysmerkit ja syväysasteikot

Syväysmerkit ja syväysasteikot on kiinnitettävä 4.04 ja 4.06 artiklan mukaisesti.

17.10 artikla Uiva kalusto, jonka vakavuutta ei ole osoitettu

1. Edellä olevia 17.04–17.08 artiklaa voidaan jättää soveltamatta uivaan kalustoon, jos:

a)      sen työkoneet eivät voi mitenkään muuttaa sen kallistusta tai viippausta, ja

b)      painopisteen siirtyminen voidaan kaikella todennäköisyydellä sulkea pois.

2. Kuitenkin

a)      enimmäislastissa olevan aluksen turvallisuusvälin on oltava vähintään 300 mm ja varalaidan vähintään 150 mm;

b)      muiden kuin roiskevedenpitävästi ja säänkestävästi suljettavien aukkojen turvallisuusvälin on oltava vähintään 500 mm.

18 LUKU

TYÖALUKSIA KOSKEVAT ERITYISVAATIMUKSET

18.01 artikla Käyttöedellytykset

Alukset, jotka on liitteessä V olevassa I tai II osassa säädetyssä unionin sisävesialustodistuksessa ilmoitettu työaluksiksi, saavat kulkea työmaiden ulkopuolella vain ilman lastia. Tämä rajoitus on merkittävä unionin sisävesialustodistukseen.

Tätä varten työaluksilla on oltava toimivaltaisen viranomaisen myöntämä todistus, jossa mainitaan sen töiden kesto ja työmaan maantieteelliset rajat, jolla alusta saa käyttää.

18.02 artikla II osan soveltaminen

Jos tässä luvussa ei muuta säädetä, työalusten rakenteen ja varustelun on oltava II osan 3–14 luvun mukaisia.

18.03 artikla Poikkeukset

1. a)       Edellä 3.03 artiklan 1 kohtaa sovelletaan tarvittavin muutoksin.

b)      Edellä olevia 5 ja 6 lukua sovelletaan tarvittavin muutoksin, jos vesikulkuneuvolla on oma käyttövoima.

c)      10.02 artiklan 2 kohdan a ja b alakohtaa sovelletaan tarvittavin muutoksin.

d)      Tarkastuselin voi myöntää vapautuksia muista rakennetta, järjestelyä ja varustelua koskevista vaatimuksista, jos kussakin tapauksessa osoitetaan vastaava turvallisuus.

2. Tarkastuselin voi jättää soveltamatta seuraavia säännöksiä:

a)      8.08 artiklan 2–8 kohta, jos aluksella ei tarvita miehistöä;

b)      10.01 artiklan 1 ja 3 kohta, jos työalus voidaan ankkuroida turvallisesti työankkureilla tai paaluilla. Työaluksissa, joilla on oma käyttövoima, on kuitenkin oltava yksi 10.01 artiklan 1 kohdan vaatimusten mukainen ankkuri, jolloin kerroin k = 45 ja T = pienin korkeus;

c)      10.02 artiklan 1 kohdan c alakohta, jos työaluksella ei ole omaa käyttövoimaa.

18.04 artikla Turvallisuusväli ja varalaita

1. Jos työalusta käytetään ruoppaajan apuproomuna tai palkoproomuna, ruumatilan ulkopuolisen turvallisuusvälin on oltava vähintään 300 mm ja varalaidan vähintään 150 mm. Tarkastuselin voi sallia pienemmän varalaidan, jos laskelmilla voidaan osoittaa, että vakavuus on riittävä lastille, jonka ominaistiheys on 1,5 t/m3, ja että mikään kannen sivu ei joudu veteen. Nestemäisen lastin vaikutus on otettava huomioon.

2. Työaluksiin, jotka eivät kuulu 1 kohdan soveltamisalaan, sovelletaan tarvittavin muutoksin 4.01 ja 4.02 artiklaa. Tarkastuselin voi määrittää turvallisuusvälille ja varalaidalle edellisestä poikkeavia arvoja.

18.05 artikla Laivaveneet

Työaluksissa ei tarvitse olla laivaveneitä, jos

a)      niillä ei ole omaa käyttövoimaa tai

b)      laivavene on käytettävissä muualla työmaalla.

Tämä poikkeus on merkittävä unionin sisävesialustodistukseen.

19 LUKU

HISTORIALLISIA ALUKSIA KOSKEVAT ERITYISVAATIMUKSET

(ei tekstiä)

19 a LUKU

KANAVAPROOMUJA KOSKEVAT ERITYISVAATIMUKSET

(ei tekstiä)

19 b LUKU

ERITYISVAATIMUKSET VESIKULKUNEUVOILLE, JOTKA LIIKENNÖIVÄT VYÖHYKKEEN 4 VESIVÄYLILLÄ

19 b.01 artikla 4 luvun soveltaminen

1. Edellä 4.01 artiklan 1 ja 2 kohdasta poiketen vyöhykkeen 4 vesiväylillä liikennöivien vesikulkuneuvojen ovien ja muiden aukkojen, ruuman luukkuja lukuun ottamatta turvallisuusväliä pienennetään seuraavasti:

a)      aukot, jotka voidaan sulkea roiskevedenpitävästi ja säänkestävästi: 150 mm;

b)      aukot, joita ei voida sulkea roiskevedenpitävästi ja säänkestävästi: 200 mm.

2. Edellä olevasta 4.02 artiklasta poiketen vyöhykkeen 4 vesiväylillä liikennöivien vesikulkuneuvojen vähimmäisvaralaidan on oltava 0 mm, jos turvallisuusväli on 1 kohdan mukainen.

20 LUKU

MERIALUKSIA KOSKEVAT ERITYISVAATIMUKSET

(ei tekstiä)

21 LUKU

HUVIALUKSIA KOSKEVAT ERITYISVAATIMUKSET

21.01 artikla Yleistä

Huvialusten rakenteeseen ja varusteluun sovelletaan vain 21.02 ja 21.03 artiklaa.

21.02 artikla II osan soveltaminen

1. Huvialusten on oltava seuraavien vaatimusten mukaisia:

a) 3 luvun seuraavat säännökset:

3.01 artikla, 3.02 artiklan 1 kohdan a alakohta ja 2 kohta, 3.03 artiklan 1 kohdan a alakohta ja 6 kohta ja 3.04 artiklan 1 kohta;

b) 5 luku;

c) 6 luvun seuraavat säännökset:

6.01 artiklan 1 kohta ja 6.08 artikla;

d) 7 luvun seuraavat säännökset:

7.01 artiklan 1 ja 2 kohta, 7.02 artikla, 7.03 artiklan 1 ja 2 kohta, 7.04 artiklan 1 kohta, 7.05 artiklan 2 kohta ja 7.13 artikla, jos aluksen ohjaushytti on suunniteltu yhden henkilön suorittamaa tutkaohjausta varten;

e) 8 luvun seuraavat säännökset:

8.01 artiklan 1 ja 2 kohta, 8.02 artiklan 1 ja 2 kohta, 8.03 artiklan 1 ja 3 kohta, 8.04 artikla, 8.05 artiklan 1–10 ja 13 kohta, 8.06 artikla, 8.07 artikla, 8.08 artiklan 1, 2, 5, 7 ja 10 kohta, 8.09 artiklan 1 kohta ja 8.10 artikla;

f) 9 luvun seuraavat säännökset:

9.01 artiklan 1 kohta tarvittavin muutoksin;

g) 10 luvun seuraavat säännökset:

10.01 artiklan 2, 3 ja 5–14 kohta, 10.02 artiklan 1 kohdan a–c alakohta ja 2 kohdan a ja e–h alakohta, 10.03 artiklan 1 kohdan a, b ja d alakohta: aluksella on kuitenkin oltava vähintään kaksi sammutinta; 10.03 artiklan 2–6 kohta, 10.03 a artikla, 10.03 b artikla, tämän direktiivin 18 artiklan 1 kohdan e alakohta ja 10.05 artikla;

h) 13 luku;

i) 14 luku.

2. Huvialusten, jotka kuuluvat huviveneitä koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 16 päivänä kesäkuuta 1994 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 94/25/EY[23] soveltamisalaan, ensimmäinen tarkastus ja määräaikaistarkastukset koskevat vain seuraavia:

a)      6.08 artikla, jos aluksessa on kääntymisnopeuden osoitin;

b)      7.01 artiklan 2 kohta, 7.02 artikla, 7.03 artiklan 1 kohta ja 7.13 artikla, jos aluksen ohjaushytti on suunniteltu yhden henkilön suorittamaa tutkaohjausta varten;

c)      8.01 artiklan 2 kohta, 8.02 artiklan 1 kohta, 8.03 artiklan 3 kohta, 8,05 artiklan 5 kohta, 8.08 artiklan 2 kohta ja 8.10 artikla;

d)      10.01 artiklan 2, 3, 6 ja 14 kohta, 10.02 artiklan 1 kohdan b ja c alakohta ja 2 kohdan a ja e–h alakohta, 10.03 artiklan 1 kohdan b ja d alakohta ja 2–6 kohta sekä 10.05 artikla;

e)      13 luku;

f)       14 luvun seuraavat säännökset:

aa)     14.12 artikla;

bb)    14.13 artikla: nestekaasulaitteiston käyttöönottoon liittyvä hyväksymistarkastus on suoritettava direktiivin 94/25/EY vaatimusten mukaisesti, ja tarkastuselimelle on toimitettava hyväksymiskertomus;

cc)     14.14 ja 14.15 artikla: nestekaasulaitteiston on oltava direktiivin 94/25/EY vaatimusten mukainen;

dd)    14 luku kokonaisuudessaan, jos nestekaasulaitteisto asennetaan huvialuksen markkinoille saattamisen jälkeen.

21.03 artikla (ei tekstiä)

22 LUKU

KONTTIALUSTEN VAKAVUUS

22.01 artikla Yleistä

1. Tämän luvun säännöksiä sovelletaan konttialuksiin, jos vakavuusasiakirjoja edellytetään jäsenvaltioissa sovellettavien voimassa olevien merenkulkuviranomaisen säännösten mukaisesti.

Tarkastuselimen on tarkastettava vakavuusasiakirjat tai annettava ne muualla tarkastettaviksi ja leimattava ne asianmukaisesti.

2. Vakavuusasiakirjoissa on oltava perämiehelle ymmärrettävässä muodossa tiedot aluksen vakavuudesta kunkin lastitilanteen osalta.

Vakavuusasiakirjoissa on oltava vähintään seuraavat:

a)      tiedot sallituista vakavuuskertoimista, sallitut KG‾ -arvot tai sallitut lastin painopistekorkeudet;

b)      tiedot tiloista, jotka voidaan täyttää painolastivedellä;

c)      vakavuusvalvonnan lomakkeet;

d)      käyttöohjeet tai esimerkkilaskelma perämiehen käyttöön.

3. Jos alus voi kuljettaa kontteja joko kiinnittämättöminä tai kiinnitettyinä, vakavuuden osoittamiseen on käytettävä erillisiä laskentamenetelmiä kiinnittämättömien ja kiinnitettyjen konttilastien kuljetusta varten.

4. Konttilasti katsotaan kiinnitetyksi vain, jos jokainen yksittäinen kontti on liitetty kontin ohjaimilla tai kiinnitysvälineillä lujasti aluksen runkoon, eivätkä ne pääse liikkumaan matkan aikana.

22.02 artikla Irtokontteja kuljettavien alusten vakavuuden osoittamisessa käytettävät raja-arvot ja laskentamenettely

1. Kuljetettaessa kiinnittämättömiä kontteja kaikissa aluksen vakavuuden laskentamenetelmissä on käytettävä seuraavia raja-arvoja:

a)      Vaihtokeskuskorkeus MG‾ ei saa olla alle 1,00 m.

b)      Aluksen kääntymisen aiheuttaman keskipakovoiman, tuulen paineen ja vapaiden nestepintojen yhtäaikaisen vaikutuksen alaisena kallistuskulma ei saa olla yli 5°:ta ja kannen reuna ei saa joutua veden alle.

c)      Aluksen kääntymisen aiheuttaman keskipakovoiman aiheuttama kallistava momenttivarsi saadaan seuraavan kaavan avulla:

[m]

              jossa:

cKZ || || parametri (cKZ = 0,04) [s2/m]

v || || aluksen suurin nopeus suhteessa veteen [m/s]

KG‾ || || lastatun aluksen painopisteen korkeus perusviivan yläpuolella [m]

T' || || lastatun aluksen syväys [m].

d)      Tuulen paineen aiheuttama kallistava momenttivarsi saadaan seuraavan kaavan avulla:

[m]

              jossa:

cKW || || parametri (cKW = 0,025) [t/m2]

A' || || lastatun aluksen sivutaso vastaavan syväystason yläpuolella [m2]

D' || || lastatun aluksen uppouma [t]

lW || || sivutason A' painopisteen korkeus vastaavan syväystason yläpuolella [m]

T' || || lastatun aluksen syväys [m].

e)      Lastiruuman tai kaksoispohjan sade- ja jäännösveden vapaiden pintojen aiheuttama kallistava momenttivarsi saadaan seuraavan kaavan avulla:

[m]

              jossa:

cKfO || || parametri (cKfO = 0,015) [t/m2]

b || || kyseisen lastiruuman tai lastiruuman osan leveys [m][24]

l || || kyseisen lastiruuman tai lastiruuman osan pituus [m][25]

D' || || lastatun aluksen uppouma [t].

f)       Kunkin lastitilanteen osalta on otettava huomioon myös puolillaan olevat varastot polttoainetta ja makeaa vettä.

2. Kiinnittämättömiä kontteja kuljettavan aluksen vakavuus on riittävä, jos todellinen KG‾ on sama tai pienempi kuin , joka lasketaan kaavan mukaan. on laskettava eri uppoumissa koko syväysalueella.

a)       [m]

         :n arvo ei saa olla pienempi kuin 11,5 (11.5 = 1/tan5°).

b)      [m]

Pienempi -arvo, joka on saatu a tai b kaavan mukaan, on ratkaiseva.

Kaavoissa:

|| || lastatun aluksen painopisteen suurin sallittu korkeus perusviivan yläpuolella [m]

|| || perusviivan yläpuolella olevan vaihtokeskuksen korkeus [m] 3 kohdan likiarvokaavan mukaisesti

F || || kulloinenkin todellinen varalaita 1/2 L:ssa [m]

Z || || kääntymisestä johtuvan keskipakovoiman parametri [–]

v || || aluksen suurin nopeus suhteessa veteen [m/s]

Tm || || kulloinenkin keskisyväys [m]

hKW || || sivutuulen paineen aiheuttama kallistava momenttivarsi 1 kohdan d alakohdan mukaisesti [m]

hKfO || || vapaiden nestepintojen aiheuttamien kallistavien momenttivarsien summa 1 kohdan e alakohdan mukaisesti [m].

3. Likiarvokaava : lle

Jos käytettävissä ei ole hydrostaattisia käyriä, 2 kohdan ja 22.03 artiklan 2 kohdan mukainen -arvo voidaan laskea seuraavien kaavojen avulla:

a)      ponttoninmuotoisille aluksille

[m]

b)      muille aluksille

[m]

22.03 artikla Kiinnitettyjä kontteja kuljettavien alusten vakavuuden osoittamisessa käytettävät raja-arvot ja laskentamenettely

1. Kuljetettaessa kiinnitettyjä kontteja kaikissa aluksen vakavuuden laskentamenetelmissä on käytettävä seuraavia raja-arvoja:

a)      Vaihtokeskuskorkeus MG‾ ei saa olla alle 0,50 m.

b)      Mikään rungossa oleva aukko ei saa joutua veden alle aluksen kääntymisen aiheuttaman keskipakovoiman, tuulen paineen ja vapaiden nestepintojen yhtäaikaisen vaikutuksen tuloksena.

c)      Aluksen kääntymisen aiheuttaman keskipakovoiman, tuulen paineen ja vapaiden nestepintojen aiheuttamat kallistavat momenttivarret on määritettävä 22.02 artiklan 1 kohdan c–e alakohdassa tarkoitettujen kaavojen avulla.

d)      Kunkin lastitilanteen osalta on otettava huomioon myös puolillaan olevat varastot polttoainetta ja makeaa vettä.

2. Kiinnitettyjä kontteja kuljettavan aluksen vakavuus on riittävä, jos todellinen KG‾ on sama tai pienempi kuin kaavan avulla saatu , joka on laskettu eri uppoumissa koko syväysalueella.

a)       [m]

(BWL)/(F’): n arvo ei saa olla pienempi kuin 6,6, ja

:n arvo ei saa olla pienempi kuin 0.

b)      =  – 0,50 [m]

Pienempi -arvo, joka on saatu a tai b alakohdan kaavan mukaan, on ratkaiseva.

Aiemmin määriteltyjen arvojen lisäksi kaavoissa:

I || || vesiviivan alueen poikittaissuuntainen hitausmomentti kohdassa Tm [m4] (likiarvokaava katso 3 kohta)

i || || perusviivan suuntaisen vesiviivan alueen poikittaissuuntainen hitausmomentti korkeudessa Tm + ((2)/(3))F’ [m4]

" || || aluksen uppouma kohdassa Tm [m3]

F' || || ihanteellinen varalaita F' = H' – Tm [m] tai F’ = ((a · BWL)/(2 · b))[m], jolloin pienempi arvo on ratkaiseva

a || || pystysuora etäisyys kallistuksessa ensimmäisenä veden alle joutuvan aukon alareunan ja pystyssä olevan aluksen vesiviivan välillä [m]

b || || saman aukon etäisyys aluksen keskikohdasta [m]

H' || || ihanteellinen sivukorkeus [m] H’ = H + ((q)/(0,9 · L · BWL))[m];

q || || kansirakennuksien, luukkujen, laatikoiden ja muiden enintään 1,0 m yli H:n korkeiden tai alimpaan kyseisessä tilavuudessa olevaan aukkoon yltävien kansirakenteiden tilavuuden summa; pienempi arvo on ratkaiseva. Tilavuusosia, jotka ovat 0,05 L:n säteellä aluksen ulkoreunoista, ei oteta huomioon [m3].

3. Likiarvokaava I:lle

Jos käytettävissä ei ole hydrostaattisia käyriä, vesiviivan alueen poikittaissuuntaisen hitausmomentin arvo voidaan laskea seuraavien likiarvokaavojen avulla:

a)      ponttoninmuotoisille aluksille

 [m]

b)      muille aluksille

 [m]

22.04 artikla Vesikulkuneuvon vakavuuden arviointimenettely

Vakavuuden arviointimenettely voidaan määritellä 22.01 artiklan 2 kohdan mukaisissa asiakirjoissa.

22 a LUKU

ERITYISVAATIMUKSET VESIKULKUNEUVOILLE, JOIDEN PITUUS ON YLI 110 M

22 a.01 artikla I osan soveltaminen

(ei tekstiä)

22 a.02 artikla II osan soveltaminen

Yli 110 m pitkiin aluksiin sovelletaan II osan lisäksi 22 a.03–22 a.05 artiklaa.

22 a.03 artikla Lujuus

Edellä 3.02 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu rungon riittävä lujuus (pitkittäis- ja poikittaislujuus sekä paikallinen lujuus) on osoitettava hyväksytyn luokituslaitoksen antamalla todistuksella.

22a.04 artikla Kelluvuus ja vakavuus

1. Yli 110 m pitkiin vesikulkuneuvoihin, matkustaja-aluksia lukuun ottamatta, sovelletaan 2–10 kohtaa.

2. Vakavuuslaskelman perusarvot eli aluksen kevytpaino ja painopisteen sijainti on määritettävä IMOn päätöslauselman MSC 267 (85) liitteen I mukaisesti tehdyn kallistuskokeen avulla.

3. Hakijan on osoitettava menetetyn kelluvuuden menetelmään perustuvalla laskelmalla, että aluksen kelluvuus ja vakavuus ovat riittäviä vuodon sattuessa. Laskelmat on tehtävä vapaalla viippauksella ja painumalla.

Aluksen riittävä kelluvuus ja vakavuus vuodon sattuessa on osoitettava lastilla, joka vastaa aluksen enimmäissyväystä ja joka on jaettu tasaisesti kaikkiin ruumiin, kun aluksessa on täydet varastot ja kun se on täyteen tankattu.

Monipuolisen lastin osalta vakavuuslaskelma on tehtävä epäedullisimmassa lastitilanteessa. Tämä vakavuuslaskelma tehdään aluksella.

Tätä varten riittävä vakavuus on osoitettava laskennallisesti vuodon kolmen välivaiheen (25 prosentin, 50 prosentin ja 75 prosentin täyttymisasteet ja tarvittaessa juuri ennen poikittaisen tasapainotilan saavuttamista) ja loppuvaiheen osalta edellä määritetyssä lastitilanteessa.

Vahingoittuneen aluksen osalta on huomioitava seuraavat oletukset:

a)      Aluksen sivulla olevan vaurion laajuus:

pitkittäissuunnassa:      vähintään 0,10 L,

poikittaissuunnassa:     0,59 m,

pystysuunnassa:          pohjasta ylöspäin ilman rajaa.

b)      Aluksen pohjassa olevan vaurion laajuus:

pitkittäissuunnassa:      vähintään 0,10 L,

poikittaissuunnassa:     3,00 m,

pystysuunnassa:          perusviivasta 0,39 m ylöspäin, lukuun ottamatta öljysumppua.

c)      Kaikkia vaurioalueeseen kuuluvia laipioita on pidettävä vaurioituneina, minkä vuoksi osastoiminen on tehtävä niin, että alus on kellumiskykyinen silloinkin, kun kahteen tai useampaan peräkkäiseen osastoon pääsee vettä. Pääkonehuoneen osalta on otettava huomioon vain yhden osaston täyttymisen kestämistä koskeva vaatimus, toisin sanoen konehuoneen päätylaipioita on pidettävä vahingoittumattomina.

            Pohjavaurioissa myös toisiinsa nähden poikittain sijaitsevat vierekkäiset osastot on katsottava veden täyttämiksi.

d)      Täyttymä

            Täyttymän oletetaan olevan 95 prosenttia.

            Jos laskelma osoittaa, että jonkin osaston keskimääräinen täyttymä on alle 95 prosenttia, voidaan käyttää laskelman mukaista arvoa.

            Käytettyjen arvojen on oltava vähintään

– konehuoneissa ja toimintatiloissa:  85 %

– lastiruumissa:        70 %

– kaksoispohjissa, polttoainesäiliöissä, painolastisäiliöissä jne. riippuen siitä, onko niiden käyttötarkoituksensa mukaisesti oletettava olevan täysiä vai tyhjiä enimmäissyväystasolla uivan aluksen kannalta: 0 tai 95 %.

e)      Vapaiden pinta-alojen vaikutus vuodon välivaiheissa on laskettava vahingoittuneiden osastojen bruttopinta-alan perusteella.

4. Seuraavien edellytysten on täytyttävä kaikissa 3 kohdassa tarkoitetuissa vuodon välivaiheissa:

a)      Kallistuskulma φ ei saa ylittää 15°:ta kulloisenkin välivaiheen tasapainotilassa (5°:ta, jos säiliöitä ei ole varmistettu).

b)      Kulloisenkin välivaiheen tasapainotilan kallistuman ylittyessä oikaisevan momenttivarren käyrän positiivisen osan osoittaman oikaisevan momenttivarren arvon on oltava GZ ≥ 0,02 m (0,03 m, jos säiliöitä ei ole varmistettu) ennen kuin ensimmäinen suojaamaton aukko joutuu veden alle tai saavutetaan 27°:n kallistuskulma φ (15°:n, jos säiliöitä ei ole varmistettu).

c)      Muut kuin vesitiiviit aukot eivät saa joutua veden alle ennen kuin kulloisenkin välivaiheen tasapainotilan kallistuskulma on saavutettu.

5. Vuodon loppuvaiheessa seuraavien edellytysten on täytyttävä:

a)      Vesitiiviiden aukkojen (esim. ovet, ikkunat, sisääntuloaukot) alareuna ei saa olla alle 0,10 m vahingoittuneen vesirajan yläpuolella.

b)      Kallistuskulma φ ei saa ylittää 12°:ta tasapainotilassa (5°:ta, jos säiliöitä ei ole varmistettu).

c)      Kulloisenkin välivaiheen tasapainotilan kallistuman ylittyessä oikaisevan momenttivarren käyrän positiivisen osan osoittaman oikaisevan momenttivarren arvon on oltava GZ ≥ 0,05 m alueella 0,0065 mrad ennen kuin ensimmäinen suojaamaton aukko joutuu veden alle tai saavutetaan 27°:n kallistuskulma φ (10°:n, jos säiliöitä ei ole varmistettu).

d)      Jos muut kuin vesitiiviit aukot joutuvat veden alle ennen kuin tasapainotila on saavutettu, niihin johtavat tilat katsotaan vedellä täyttyneiksi laskettaessa vahingoittuneen aluksen vakavuutta.

6. Jos aluksessa on aukkoja vuotoveden johtamiseksi poikittaissuuntaan epäsymmetrisen täyttymisen vähentämiseksi, niiden on täytettävä seuraavat edellytykset:

a)      Vuotoveden poikittaisen johtamisen laskennassa on sovellettava IMOn päätöslauselmaa A.266 (VIII).

b)      Niiden on oltava itsetoimivia.

c)      Niissä ei saa olla sulkulaitteita.

d)      Tasapainottamiseen kuluva kokonaisaika ei saa ylittää 15:tä minuuttia.

7. Jos aukot, joiden kautta myös vahingoittumattomat osastot voivat täyttyä vedellä, voidaan sulkea vesitiiviisti, sulkulaitteissa on oltava seuraava selkeästi luettavissa oleva ohje molemmilla puolilla:

”Ovi pidettävä aina suljettuna”.

8. Vakavuus katsotaan 3–7 kohdan mukaisesti laskelmin osoitetuksi, jos vaarallisten tavaroiden kansainvälisistä sisävesikuljetuksista tehdyn eurooppalaisen sopimuksen (jäljempänä ”ADN-sopimus”) liitteenä olevien määräysten 9 osassa kuvatun menetelmän mukaisen vuotovakavuuslaskelman tulos on positiivinen.

9. Enimmäissyväystaso on määriteltävä uudelleen, jos 3 kohdan vaatimusten täyttäminen sitä edellyttää.

22 a.05 artikla Lisävaatimukset

1. Yli 110 m pitkien vesikulkuneuvojen on oltava seuraavien vaatimusten mukaisia:

a)      Niissä on oltava monipotkurinen käyttövoimajärjestelmä, jossa on vähintään kaksi toisistaan riippumatonta, yhtä tehokasta moottoria ja ohjaushytistä ohjattava keulapotkuri, joka toimii myös vesikulkuneuvon ollessa tyhjä, tai

            niissä on oltava yksipotkurinen käyttövoimajärjestelmä ja ohjaushytistä ohjattava, omalla virransyöttöjärjestelmällä varustettu keulapotkuri, joka toimii myös vesikulkuneuvon ollessa tyhjä ja jonka avulla alus voi itsenäisesti jatkaa kulkuaan pääasiallisen käyttövoimajärjestelmän rikkoutuessa.

b)      Niissä on oltava 7.06 artiklan 1 kohdan mukainen tutkaohjauslaite, jossa on kääntymisnopeuden osoitin.

c)      Niissä on oltava 8.08 artiklan mukainen kiinteä tyhjennyspumppujärjestelmä.

d)      Niiden on täytettävä 23.09 artiklan 1.1 kohdan vaatimukset.

2. Jos yli 110 m pitkät vesikulkuneuvot, matkustaja-aluksia lukuun ottamatta, täyttävät 1 kohdan vaatimusten lisäksi seuraavat vaatimukset:

a)      Ne voidaan onnettomuustilanteessa erottaa aluksen keskikolmanneksen kohdalta raskasta pelastuskalustoa käyttämättä, ja aluksen erotetut osat pysyvät pinnalla erottamisen jälkeen.

b)      Niillä on aluksella säilytettävä ja hyväksytyn luokituslaitoksen antama todistus aluksen eri osien kelluvuudesta, viippausasennosta ja vakavuudesta, ja todistuksessa mainitaan lastausaste, jonka jälkeen osien kelluvuutta ei enää voida taata.

c)      Ne on rakennettu kaksoispohjaisiksi aluksiksi ADN-sopimuksen mukaisesti, jolloin kuivalastialuksiin sovelletaan ADN-sopimuksen 9 osan 9.1.0.91–9.1.0.95 kohtaa ja säiliöaluksiin sen 9.3.2.11.7 ja 9.3.2.13–9.3.2.15 kohtaa tai 9.3.3.11.7 ja 9.3.3.13–9.3.3.15 kohtaa.

d)      Niissä on 1 kohdan a alakohdan ensimmäisen lauseen mukainen monipotkurinen käyttövoimajärjestelmä,

unionin sisävesialustodistuksen 52 kohtaan on merkittävä, että ne ovat kaikkien a–d alakohdan vaatimusten mukaisia.

3. Jos yli 110 m pitkät matkustaja-alukset täyttävät 1 kohdan vaatimusten lisäksi seuraavat vaatimukset:

a)      Ne on rakennettu tai niiden rakennetta on muunnettu korkeimpaan luokkaansa hyväksytyn luokituslaitoksen valvonnassa, jolloin vaatimustenmukaisuus on osoitettava luokituslaitoksen antamalla todistuksella, vaikka nykyisen luokan säilyttämistä ei edellytetä.

b)      Joko

            niissä on oltava vähintään 600 mm korkea kaksoispohja ja osastointi sen varmistamiseksi, että vuodon sattuessa kahdessa vierekkäisessä vesitiiviissä osastossa alus ei vajoa upporajaa syvemmälle ja että jäännösturvallisuusväli on vähintään 100 mm

            tai

            niissä on oltava vähintään 600 mm korkea kaksoispohja ja kaksoisrunko, jossa aluksen sivulaidoituksen ja pitkittäislaipion välinen etäisyys on vähintään 800 mm.

c)      Niissä on oltava monipotkurinen käyttövoimajärjestelmä, jossa on vähintään kaksi toisistaan riippumatonta, yhtä tehokasta moottoria ja ohjaushytistä ohjattava keulapotkurijärjestelmä, joka toimii sekä pitkittäis- että poikittaissuunnassa.

d)      Peräankkuria voidaan käyttää suoraan ohjaushytistä käsin,

unionin sisävesialustodistuksen 52 kohtaan on merkittävä, että ne ovat kaikkien a–d alakohdan vaatimusten mukaisia.

22 a.06 artikla (ei tekstiä)

22 b LUKU

SUURNOPEUSALUKSIA KOSKEVAT ERITYISVAATIMUKSET

22 b.01 artikla Yleistä

1. Suurnopeusaluksia ei saa rakentaa risteilyaluksiksi.

2. Seuraavat laitteet ovat kiellettyjä suurnopeusaluksilla:

a)      13.02 artiklassa tarkoitetut sydänlangalla varustetut polttimet;

b)      13.03 ja 13.04 artiklassa tarkoitetut höyrystyspolttimella varustetut öljylämmitysuunit;

c)      13.07 artiklassa tarkoitetut kiinteällä polttoaineella toimivat lämmityslaitteet;

d)      14 luvussa tarkoitetut nestekaasulaitteistot.

22 b.02 artikla I osan soveltaminen

1. Edellä olevan 2.03 artiklan säännösten lisäksi suurnopeusalukset on rakennettava ja luokiteltava sen hyväksytyn luokituslaitoksen valvonnassa ja sääntöjen mukaisesti, joka vastaa suurnopeusaluksia koskevista erityissäännöistä. Luokka on säilytettävä.

2. Edellä olevasta 2.06 artiklasta poiketen tämän luvun säännösten mukaisesti myönnetyt unionin sisävesialustodistukset ovat voimassa korkeintaan viisi vuotta.

22 b.03 artikla II osan soveltaminen

1. Suurnopeusaluksiin sovelletaan 3–15 lukua lukuun ottamatta seuraavia säännöksiä, tämän kuitenkaan estämättä, mitä 2 kohdassa ja 22 b.02 artiklan 2 kohdassa säädetään:

a)      3.04 artiklan 6 kohdan 2 alakohta;

b)      8.08 artiklan 2 kohdan toinen virke;

c)      11.02 artiklan 4 kohdan toinen ja kolmas virke;

d)      12.02 artiklan 4 kohdan toinen virke;

e)      15.06 artiklan 3 kohdan a alakohdan toinen virke.

2. Edellä olevan 15.02 artiklan 9 kohdasta ja 15.15 artiklan 7 kohdasta poiketen kaikkia vesitiiviissä laipioissa olevia ovia on voitava käyttää kauko-ohjatusti.

3. Edellä olevan 6.02 artiklan 1 kohdasta poiketen ohjauslaitteen käyttöyksikön rikkoutuessa tai sen toiminnan häiriintyessä toisen, itsenäisen ohjauslaitteen käyttöyksikön tai manuaalisen käyttöyksikön on kytkeydyttävä päälle ilman viivettä.

4. Suurnopeusalusten on oltava II osan vaatimusten lisäksi myös 22 b.04–22 b.12 artiklan vaatimusten mukaisia.

22 b.04 artikla Istuimet ja turvavyöt

Aluksen suurimmalle sallitulle matkustajamäärälle on oltava istuimet. Istuimissa on oltava turvavyöt. Turvavöitä ei tarvita, jos aluksessa on asianmukainen törmäyssuoja tai jos niitä ei vaadita vuoden 2000 HSC-säännöstön 4 luvun 6 osan nojalla.

22 b.05 artikla Varalaita

Edellä olevista 4.02 ja 4.03 artiklasta poiketen varalaidan on oltava vähintään 500 mm.

22 b.06 artikla Kelluvuus, vakavuus ja osastoiminen

Suurnopeusaluksilla on oltava asianmukaiset asiakirjat seuraavista:

a)      turvallisuuden kannalta asianmukaiset kelluvuus- ja vakavuusominaisuudet, kun alusta käytetään uppoumatilassa sekä vahingoittumattomalle että vahingoittuneelle alukselle;

b)      aluksen turvallisuuden varmistavat vakavuusominaisuudet ja vakautusjärjestelmät, kun alusta käytetään dynaamisen kelluvuuden tilassa ja välitilassa;

c)      vakavuusominaisuudet muussa kuin uppoumatilassa ja välitilassa aluksen siirtämiseksi turvallisesti uppoumatilaan järjestelmähäiriöiden sattuessa.

22 b.07 artikla Ohjaushytti

1. Järjestely

a)      Edellä olevan 7.01 artiklan 1 kohdasta poiketen ohjaushytit on järjesteltävä niin, että perämies ja toinen miehistön jäsen voivat aina hoitaa tehtäviänsä ajon aikana.

b)      Ohjaushytti on järjestettävä niin, että a alakohdassa tarkoitetuille henkilöille on työtilat. Navigointi-, ohjailu-, valvonta- ja viestintälaitteiden ja muiden tärkeiden käyttölaitteiden on oltava riittävän lähellä toisiaan, jotta sekä perämies että toinen miehistön jäsen saavat tarvittavat tiedot ja voivat käyttää tarvittavia ohjaimia ja laitteita istuen. Seuraavien vaatimusten on täytyttävä kaikissa tapauksissa:

aa)     perämiehen ohjauspaikka on järjestettävä niin, että yhden henkilön suorittama tutkaohjaus on mahdollista;

bb)    toisen miehistön jäsenen työpisteessä on oltava oma tutkanäyttö (oheisnäyttö), ja hänen on työpisteestään käsin pystyttävä välittämään tietoja ja ohjaamaan aluksen käyttövoimaa.

c)      Edellä a alakohdassa mainittujen henkilöiden on voitava käyttää b alakohdassa mainittuja laitteita esteettömästi, myös turvavöiden ollessa asianmukaisesti kiinnitettyinä.

2. Esteetön näkyvyys

a)      Edellä olevan 7.02 artiklan 2 kohdasta poiketen istuvan perämiehen estynyt näkyvyys keulan etupuolella saa olla korkeintaan yksi aluksen pituus lastin määrästä riippumatta.

b)      Edellä olevan 7.02 artiklan 3 kohdasta poiketen katveiden kokonaisalue aluksen etupuolelta 22,5°:een peräpuolelle saa olla korkeintaan 20° kummalla tahansa puolella. Kukin yksittäinen katvealue saa olla korkeintaan 5°. Kahden katvealueen välinen näkyvyysalue ei saa olla pienempi kuin 10°.

3. Laitteet

Jäljempänä 22 b.11 artiklassa mainittujen laitteistojen käyttöön ja valvontaan tarkoitetut kojelaudat on sijoitettava erikseen selkeästi merkittyihin kohtiin ohjaushytissä. Tämä koskee tapauksen mukaan myös yhteispelastusvälineiden laukaisulaitteita.

4. Valaistus

Tiloille tai laitteille, joiden on oltava valaistuina käytön aikana, on käytettävä punaista merkkivaloa.

5. Ikkunat

Heijastusta on vältettävä. Auringon aiheuttama häikäisy on ehkäistävä asianmukaisesti.

6. Pintamateriaalit

Ohjaushytissä on vältettävä heijastavien pintamateriaalien käyttöä.

22 b.08 artikla Lisävarustus

Suurnopeusaluksissa on oltava seuraavat varusteet:

a)      7.06 artiklan 1 kohdan mukainen tutkalaitteisto ja kääntymisnopeuden osoitin;

b)      helposti saatavilla olevat, eurooppalaisen standardin EN 395:1998 mukaiset henkilökohtaiset pelastusvälineet aluksen suurimmalle sallitulle henkilömäärälle.

22 b.09 artikla Suljetut tilat

1. Yleistä

Yleiset tilat, asuintilat ja niissä olevat laitteet on suunniteltava niin, että niitä asianmukaisesti käyttäville henkilöille ei aiheudu vahinkoa tavanomaisen tai hätätapauksen liikkeellelähdön tai pysäytyksen aikana eikä tavanomaisessa ajossa tai vikaantumis- tai häiriötapauksissa tehdyistä ohjailuliikkeistä.

2. Viestintä

a)      Turvallisuustoimenpiteistä tiedottamiseksi kaikissa matkustaja-aluksissa on oltava ääni- ja näyttölaitteet, jotka ovat kaikkien aluksessa olevien näkyvillä ja kuuluvilla.

b)      Perämiehen on voitava antaa ohjeita matkustajille a alakohdassa tarkoitettujen laitteiden avulla.

c)      Jokaiselle matkustajalle on oltava istuimen lähettyvillä ohjeet hätätilanteita varten. Ohjeissa on oltava aluksen pohjapiirustus, johon on merkitty kaikki uloskäynnit, poistumistiet, hätävarusteet, hengenpelastusvälineet ja pelastusliivien käyttöohjeet.

22 b.10 artikla Uloskäynnit ja poistumistiet

Poistumis- ja evakuointiteiden on oltava seuraavien vaatimusten mukaisia:

a)           Ohjauspaikalta on voitava päästä helposti, turvallisesti ja nopeasti yleisön käytössä oleviin tiloihin ja asuintiloihin.

b)           Varauloskäynneille johtavat poistumistiet on merkittävä selvästi ja pysyvästi.

c)           Kaikki uloskäynnit on merkittävä asianmukaisesti. Avaamismekanismin käytön on oltava selvää sekä ulko- että sisäpuolelta.

d)           Poistumisteillä ja varauloskäynneillä on oltava sopiva turvaohjausjärjestelmä.

e)           Uloskäyntien viereen on jätettävä riittävä tila miehistön jäsentä varten.

22 b.11 artikla Paloturvallisuus ja palonehkäisy

1. Yleisön käytössä olevat käytävät, tilat ja asuintilat sekä keittiöt ja konehuoneet on liitettävä asianmukaiseen palohälytysjärjestelmään. Tulipalosta ja sen sijainnista on tultava automaattisesti ilmoitus aluksen miehistön jatkuvasti miehittämään paikkaan.

2. Konehuoneissa on oltava 10.03 b artiklan mukainen kiinteä palonsammutusjärjestelmä.

3. Yleisön käytössä olevissa tiloissa ja asuintiloissa ja niiden poistumisteillä on oltava 10.03 a artiklan mukainen sprinklerijärjestelmä. Käytetty vesi on voitava johtaa ulkopuolelle nopeasti ja suoraan.

22 b.12 artikla Siirtymäsäännökset

Edellä olevan 1.01 artiklan 22 kohdan mukaisten suurnopeusalusten, joilla on voimassa oleva unionin sisävesialustodistus 31 päivänä maaliskuuta 2003, on oltava tämän luvun seuraavien säännösten mukaisia:

a)      22 b.01, 22 b.04, 22 b.08, 22 b.09 ja 22 b.10 artikla sekä 22 b.11 artiklan 1 kohta

unionin sisävesialustodistusta uusittaessa;

b)      1 päivästä huhtikuuta 2013

22 b.07 artiklan 1, 3, 4, 5 ja 6 kohta;

c)      1 päivästä tammikuuta 2023

kaikki muut säännökset.

III OSA

23 LUKU

ALUSTEN VARUSTAMINEN MIEHITYKSEN OSALTA

23.01 artikla (ei tekstiä)

23.02 artikla (ei tekstiä)

23.03 artikla (ei tekstiä)

23.04 artikla (ei tekstiä)

23.05 artikla (ei tekstiä)

23.06 artikla (ei tekstiä)

23.07 artikla (ei tekstiä)

23.08 artikla (ei tekstiä)

23.09 artikla Alusten varusteet

1. Tarkastuselimen on merkittävä unionin sisävesialustodistuksen kohtaan 47, ovatko moottorialukset, työntöalukset, työntökytkyeet ja matkustaja-alukset 1.1 ja 1.2 kohdan säännösten mukaisia.

1.1. S1-standardi

a)      Käyttövoimajärjestelmät on järjestettävä niin, että nopeutta voidaan muuttaa ja potkurin työntövoiman suunta kääntää ohjaushytistä käsin.

            Aluksen käyttöön tarvittavat apumoottorit on voitava kytkeä päälle ja pois päältä ohjaushytistä, paitsi jos tämä tapahtuu automaattisesti tai jos moottorit ovat käynnissä jatkuvasti kunkin matkan aikana.

b)      Seuraavia vaara-alueita:

– päämoottorin jäähdytysveden lämpötila,

– päämoottorien ja vaihteiston voiteluöljyn paine,

– päämoottorin suunnanvaihtokoneiston, kääntymisvaihteiston tai potkurien öljyn- ja ilmanpaine,

– pääkonehuoneen pilssiveden taso,

            on valvottava laitteilla, jotka laukaisevat äänimerkkejä ja merkkivaloja ohjaushytissä häiriötapauksissa. Varoitusäänimerkit voidaan yhdistää yhteen äänimerkinantolaitteeseen. Äänimerkit voidaan katkaista heti, kun häiriö tai vika on tunnistettu. Merkkivalot voidaan sammuttaa vasta, kun ne laukaisseet viat on korjattu.

c)      Polttoaineen syötön ja päämoottorin jäähdytyksen on oltava automaattisia.

d)      Yhden henkilön on voitava käyttää ohjauslaitteistoa ilman, että se vaatii erityistä voimaa, myös enimmäissyväystasolla.

e)      Kansallisissa tai kansainvälisissä merenkulkuviranomaisten säännöksissä vaaditut merkkivalot ja äänimerkit on voitava antaa ohjaushytistä.

f)       Jos ohjaushytin ja keulan, perän, asuintilojen ja konehuoneiden välillä ei ole suoraa yhteyttä, niiden välillä on oltava ääniviestintäjärjestelmä. Viestintä konehuoneiden kanssa voi tapahtua merkkivaloin tai äänimerkein.

g)      Yhden miehistön jäsenen on kyettävä yksin irrottamaan tarvittava laivavene asianmukaisessa ajassa.

h)      Aluksessa on oltava valonheitin, jota voidaan käyttää ohjaushytistä.

i)       Nostolaitteiden kampien ja muiden kääntyvien osien käyttö ei saa vaatia yli 160 N:n voimaa.

k)      Unionin sisävesialustodistukseen merkityissä hinausvinttureissa on oltava moottorit.

l)       Tyhjennys- ja kannenpesupumpuissa on oltava moottorit.

m)     Pääasialliset ohjaus- ja valvontalaitteet on järjesteltävä ergonomisesti.

n)      Edellä 6.01 artiklassa vaadittuja laitteita on voitava käyttää kauko-ohjauksella ohjaushytistä.

1.2. S2-standardi

a)      Yksinään liikennöivät moottorialukset:

S1-standardi, jonka lisäksi aluksissa on oltava ohjaushytistä käytettävä keulapotkuri.

b)      Rinnakkaisryhmitelmiä kuljettavat moottorialukset:

S1-standardi, jonka lisäksi aluksissa on oltava ohjaushytistä käytettävä keulapotkuri.

c)      Työntökytkyeitä kuljettava moottorialukset, jos kytkyeeseen kuuluvat itse moottorialus ja sen edessä oleva vesikulkuneuvo:

S1-standardi, jonka lisäksi aluksissa on oltava hydrauliset tai sähkökäyttöiset kytkentävintturit. Näitä laitteita ei kuitenkaan tarvita, jos työntökytkyeen etumaisessa kulkuneuvossa on keulapotkuri, jota voidaan käyttää työntävän moottorialuksen ohjaushytistä.

d)      Työntökytkyettä kuljettavat työntöalukset:

S1-standardi, jonka lisäksi aluksissa on oltava hydrauliset tai sähkökäyttöiset kytkentävintturit. Näitä laitteita ei kuitenkaan tarvita, jos työntökytkyeen etumaisessa kulkuneuvossa on keulapotkuri, jota voidaan käyttää työntöaluksen ohjaushytistä.

e)      Matkustaja-alukset:

S1-standardi, jonka lisäksi aluksissa on oltava ohjaushytistä käytettävä keulapotkuri. Tätä ei kuitenkaan tarvita, jos matkustaja-aluksen käyttövoimajärjestelmä ja ohjauslaitteisto takaavat vastaavan ohjattavuuden.

23.10 artikla (ei tekstiä)

23.11 artikla (ei tekstiä)

23.12 artikla (ei tekstiä)

23.13 artikla (ei tekstiä)

23.14 artikla (ei tekstiä)

23.15 artikla (ei tekstiä)

IV OSA

24 LUKU

SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

24.01 artikla Siirtymäsäännösten soveltaminen jo liikenteessä oleviin vesikulkuneuvoihin

1. Jäljempänä olevien 24.02–24.04 artiklan säännöksiä sovelletaan vain vesikulkuneuvoihin, joilla 30 päivänä joulukuuta 2008 on voimassa oleva, 31 päivänä joulukuuta 1994 voimassa olleiden, Reinillä liikennöivien alusten tarkastamista koskevien määräysten mukainen alustodistus tai joiden rakentaminen tai rakenteen muuttaminen oli käynnissä 31 päivänä joulukuuta 1994.

2. Vesikulkuneuvoihin, jotka eivät kuulu 1 kohdan soveltamisalaan, sovelletaan 24.06 artiklan säännöksiä.

24.02 artikla Jo liikenteessä olevia vesikulkuneuvoja koskevat poikkeukset

1. Vesikulkuneuvoihin, jotka eivät ole tämän direktiivin säännösten mukaisia, sovelletaan seuraavaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 24.03 ja 24.04 artiklan soveltamista:

a)      Ne on mukautettava säännöksiä vastaaviksi jäljempänä olevassa taulukossa 1 lueteltujen siirtymäsäännösten mukaisesti.

b)      Ennen mukauttamistaan niiden on oltava 31 päivänä joulukuuta 1994 voimassa olleiden, Reinillä liikennöivien alusten tarkastamista koskevien määräysten mukaisia.

2. Taulukossa 1 tarkoitetaan:

– merkinnällä ”U.V.M.”: Säännös ei koske jo liikenteessä olevia vesikulkuneuvoja, paitsi jos kyseiset osat on vaihdettu tai niiden rakennetta muutettu. Toisin sanoen säännös koskee vain Uusia vesikulkuneuvoja ja Vaihdettuja tai rakenteeltaan Muutettuja osia tai alueita. Jos nykyiset osat korvataan teknisesti vastaavilla samantyyppisillä varaosilla, kyseessä ei ole siirtymäsäännösten mukainen vaihto (”V”).

– ilmaisulla ”unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä”: Säännöstä on noudatettava siihen mennessä, kun unionin sisävesialustodistus myönnetään tai uusitaan säännöksen voimaantulon johdosta.

Taulukko 1

Artikla ja kohta || Sisältö || Määräaika ja huomautukset

3 LUKU || ||

3.03 1 kohdan a alakohta || Törmäyslaipion sijoittaminen || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2035 jälkeen

2 kohta || Asuintilat || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen

Turvalaitteet || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2015 jälkeen

4 kohta || Asuintilojen kaasutiivis erottaminen kone- ja kattilahuoneista ja lastiruumista || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen

5 kohdan toinen alakohta || Peräsoppilaipioiden ovien valvonta || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen

7 kohta || Ankkurit, jotka eivät työnny aluksen sivulaudoituksesta ulospäin keulalohkoissa || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2041 jälkeen

3.04 3 kohdan toinen virke || Konehuoneiden eristysmateriaali || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä

3 kohdan kolmas ja neljäs virke || Aukot ja sulkulaitteet || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä

3.04 6 kohta || Konehuoneiden uloskäynnit || Konehuoneissa, joita ei katsottu 1.01 artiklan mukaisesti konehuoneiksi ennen vuotta 1995, on oltava toinen uloskäynti U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2035 jälkeen

5 LUKU || ||

5.06 1 kohdan ensimmäinen virke || Vähimmäisnopeus || Ennen vuotta 1996 vesille laskettujen vesikulkuneuvojen osalta viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2035 jälkeen

6 LUKU || ||

6.01 1 kohta || 5 luvun mukainen ohjattavuus || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2035 jälkeen

3 kohta || Pysyvät kallistumat ja ympäristön lämpötila || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen

7 kohta || Peräsintukkien suunnittelu || Ennen vuotta 1996 vesille laskettujen vesikulkuneuvojen osalta: U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2015 jälkeen

6.02 1 kohta || Erillisten hydraulisäiliöiden olemassaolo || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen

Kaksinkertaiset pilottiventtiilit käytettäessä hydraulisia käyttöyksiköitä || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2020 jälkeen

Erillinen putkisto toista käyttöyksikköä varten käytettäessä hydraulisia käyttöyksiköitä || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2020 jälkeen

2 kohta || Toisen käyttöyksikön käynnistäminen yhdellä toimenpiteellä || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen

3 kohta || 5 luvun mukainen ohjattavuus varmistettu toisella käyttöyksiköllä || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2035 jälkeen

6.03 1 kohta || Muiden laitteiden liittäminen ohjauslaitteen hydraulisiin käyttöyksiköihin || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2020 jälkeen

--- || --- || ---

6.05 1 kohta || Konekäyttöinen käyttöyksikkö ei saa vaikuttaa manuaalisen käyttöyksikön ruoriin || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen

6.06 1 kohta || Kaksi toisistaan riippumatonta ohjauksen hallintajärjestelmää || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2015 jälkeen

6.07 2 kohdan a alakohta || Hydraulisäiliöiden tasohälytin ja käyttöpaineen hälytin || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen

2 kohdan e alakohta || Puskurijärjestelmien valvonta || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä

6.08 1 kohta || 9.20 artiklan mukaisia elektronisia laitteita koskevat vaatimukset || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2015 jälkeen

7 LUKU || ||

7.02 2 kohta || Esteellinen näkyvyys aluksen edessä kaksi aluksen pituutta, jos alle 250 metriä || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2049 jälkeen

7.02 3 kohdan toinen alakohta || Esteetön näkyvyys perämiehen tavanomaisella näköakselilla || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2015 jälkeen

6 kohta || Valon vähimmäisläpäisevyys || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen

7.03 7 kohta || Hälytysten katkaiseminen || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä, paitsi jos ohjaushytti on suunniteltu yhden henkilön suorittamaa tutkaohjausta varten

8 kohta || Automaattinen kytkeytyminen toiseen voimanlähteeseen || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen

7.04 1 kohta || Päämoottorien ja ohjauslaitteistojen hallinta || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä

2 kohta || Päämoottorin ohjaus || Ohjaushyteissä, jotka on suunniteltu yhden henkilön tutkaohjausta varten: U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2035 jälkeen, jos kulkusuunta on suoraan säädettävissä; U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen muiden moottorien osalta

3 kohta || Näyttö || Jos aluksessa ei ole ohjaushyttiä, joka on suunniteltu yhden henkilön suorittamaa tutkaohjausta varten: U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen

9 kohta, kolmas virke || Vipuohjaus || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen

neljäs virke || Selvästi nähtävissä oleva työnnön suunta || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen

7.05 1 kohta || Kulkuvalot, niiden kotelot ja lisälaitteet ja valonlähteet || Kulkuvaloja, niiden koteloita, lisälaitteita ja valonlähteitä, jotka täyttävät kulkuvalojen väriä ja valovoimaa koskevat vaatimukset ja Reinin vesiliikenteessä käytettävien merkkivalojen lupaa koskevat vaatimukset 30 päivänä marraskuuta 2009, voidaan edelleen käyttää.

7.06 1 kohta || Tutkaohjauslaitteet, jotka ovat saaneet hyväksynnän ennen 1.1.1990 Kääntymisnopeuden osoittimet, jotka ovat saaneet hyväksynnän ennen 1.1.1990 Tutkaohjauslaitteet ja kääntymisnopeuden osoittimet, jotka ovat saaneet hyväksynnän 1.1.1990 jälkeen || Tutkaohjauslaitteita, jotka ovat saaneet hyväksynnän ennen 1.1.1990, voidaan asentaa ja käyttää unionin sisävesialustodistuksen myöntämiseen tai uusimiseen asti 31.12.2009 jälkeen ja joka tapauksessa enintään 31.12.2011 asti, jos niillä on tämän direktiivin tai RNKK:n päätöslauselman 1989-II-35 mukainen voimassa oleva asennustodistus. Kääntymisnopeuden osoittimia, jotka ovat saaneet hyväksynnän ennen 1.1.1990 ja jotka on asennettu ennen 1.1.2000, voidaan asentaa ja käyttää unionin sisävesialustodistuksen myöntämiseen tai sen uusimiseen asti 1.1.2015 jälkeen, jos niillä on tämän direktiivin tai RNKK:n päätöslauselman 1989-II-35 mukainen voimassa oleva asennustodistus. Tutkaohjauslaitteita ja kääntymisnopeuden osoittimia, jotka ovat saaneet hyväksynnän 1 päivänä tammikuuta 1990 tai sen jälkeen Reinin sisävesiliikenteessä käytettävien tutkalaitteiden vähimmäisvaatimuksien ja koeolosuhteiden mukaisesti ja Reinin sisävesiliikenteessä käytettävien kääntymisnopeuden osoittimien vähimmäisvaatimusten ja koeolosuhteiden mukaisesti, voidaan edelleen asentaa ja käyttää, jos niillä on tämän direktiiviin tai RNKK:n päätöslauselman 1989-II-35 mukainen voimassa oleva asennustodistus.

7.09 || Hälytysjärjestelmä || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen

7.12 1 kohta || Ohjaushytin korkeuden säätö || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä Muu kuin hydraulinen laskujärjestelmä: viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2035 jälkeen

2 ja 3 kohta || || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä

8 LUKU || ||

8.01 3 kohta || Vain polttomoottorit, jotka käyvät polttoaineella, jonka leimahduspiste on alle 55 °C || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2015 jälkeen

8.02 1 kohta || Moottorien tahattoman käynnistymisen esto || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen

4 kohta || Putkiliitosten peittäminen || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2025 jälkeen

5 kohta || Kaksinkertaisilla seinämillä varustettu putkisto || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2025 jälkeen

6 kohta || Moottorin osien eristäminen || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä

8.03 2 kohta || Valvontalaitteet || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen

3 kohta || Ylinopeussuoja || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen

5 kohta || Akselien läpiviennit || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2015 jälkeen

8.05 1 kohta || Terässäiliöt nestemäiselle polttoaineelle || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2015 jälkeen

2 kohta || Säiliöiden venttiilien automaattinen sulkeutuminen || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä

3 kohta || Ei polttoainesäiliöitä törmäyslaipion etupuolelle || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen

4 kohta || Ei polttoainesäiliöitä ja niiden varusteita välittömästi moottorien tai pakokaasuputkien päälle || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen. Siihen saakka polttoaineen turvallinen poisto on varmistettava asianmukaisin laittein.

6 kohdan kolmas–viides virke || Ilmaputkien ja yhdysputkien asennus ja mitat || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen

7 kohdan ensimmäinen alakohta || Säiliön pikasulkuventtiili, jota voidaan käyttää kannelta käsin silloinkin, kun kyseiset tilat on suljettu || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2015 jälkeen

9 kohdan toista virkettä || Mittalaitteiden luettavuus enimmäistäyttömäärään asti || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen

13 kohta || Täyttömäärän valvonta paitsi päämoottoreissa, myös muissa aluksen turvalliseen käyttöön tarvittavissa moottoreissa || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2015 jälkeen

8.06 || Säiliöt voiteluöljyä, putkia ja muita varusteita varten || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen

8.07 || Säiliöt voimansiirtojärjestelmissä, hallinta- ja käynnistysjärjestelmissä sekä lämmitysjärjestelmissä käytettyä öljyä, putkia ja muita varusteita varten || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen

8.08 8 kohta || Yksinkertainen sulkulaite ei riitä painolastitilojen yhdistämiseen sellaisten lastiruumien tyhjennysputkiin, jotka voivat ottaa painolastia || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen

9 kohta || Lastiruuman pilssin mittalaitteet || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen

8.09 2 kohta || Öljypitoisen veden keräyslaitteet ja jäteöljyn säilytys || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen

8.10 3 kohta || Pysähdyksissä olevien alusten melutaso korkeintaan 65 dB(A) || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2015 jälkeen

8 a LUKU || ||

8 a.02 2 ja 3 kohta || Vaatimustenmukaisuus/pakokaasupäästöjen raja-arvojen noudattaminen || Määräyksiä ei sovelleta               a) moottoreihin, jotka on asennettu ennen 1.1.2003               b) vaihtomoottoreihin, jotka asennetaan ennen 31.12.2011 vesikulkuneuvoihin, jotka ovat olleet käytössä 1.1.2002 Moottoreihin, jotka on asennettu               a) vesikulkuneuvoihin 1.1.2003–1.7.2007, sovelletaan direktiivin 97/68 liitteessä XIV mainittuja pakokaasupäästöjen raja-arvoja;               b) vesikulkuneuvoihin tai niissä oleviin koneisiin 30.6.2007 jälkeen, sovelletaan direktiivin 97/68 liitteessä XV mainittuja pakokaasupäästöjen raja-arvoja Vaatimuksia, jotka koskevat               aa) yli 560 kW:n käyttömoottoreiden ja apumoottoreiden V-luokkaa sekä               bb) direktiivin 97/68/EY D-, E-, F-, G-, H-, I-, J- ja K-luokkien apumoottoreita, sovelletaan vastaavasti

9 LUKU || ||

9.01 1 kohdan toinen virke || Tarkastuselimelle esitettävät asiakirjat || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2035 jälkeen

2 kohdan toinen luetelmakohta || Pää-, vara- ja jakotaulun kytkentäkaaviot pidettävä aluksella || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen

3 kohta || Sisätilojen ja kannen lämpötilat || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen

9.02 1–3 kohta || Virransyöttöjärjestelmät || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen

9.05 4 kohta || Maadoitusjohdinten vähimmäispoikkipinta || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2015 jälkeen

9.11 4 kohta || Tehokas ilmanvaihto, jos akut on sijoitettu suljettuun tilaan, kaappiin tai laatikkoon || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä

9.12 2 kohdan d alakohta || Kytkinlaitteistot || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2015 jälkeen

3 kohdan b alakohta || Maadoituksen valvontalaite, joka voi antaa sekä valo- että äänihälytyksen || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen

9.13 || Hätäkatkaisimet || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen

9.14 3 kohdan toinen virke || Ei yksinapaisia kytkimiä pesuloissa, pesu- ja kylpyhuoneissa eikä muissa kosteissa tiloissa || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen

9.15 2 kohta || Kunkin kaapelin poikkipinta vähintään 1,5 mm2 || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen

10 kohta || Ohjaushytteihin, joiden korkeutta voi säätää, liitetyt kaapelit || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen

9.16 3 kohdan toinen virke || Toinen virtapiiri || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2015 jälkeen

9.19 || Mekaanisten laitteiden hälytys- ja turvajärjestelmät || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2015 jälkeen

9.20 || Elektroniset laitteet || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2035 jälkeen

9.21 || Sähkömagneettinen yhteensopivuus || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2035 jälkeen

10 LUKU || ||

10.01 || Ankkurilaitteet || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen

10.02 1 kohdan toisen virkkeen b alakohta || Teräksestä tai muusta vahvasta ja syttymättömästä aineesta valmistetut säiliöt, joiden tilavuus on vähintään 10 l || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen uusimisen yhteydessä

10.02 2 kohdan a alakohta || Todistus kiinnitys- ja muista köysistä || Ensimmäinen aluksella vaihdettava köysi: U.V.M., viimeistään 1.1.2008 Toinen ja kolmas köysi: 1.1.2013

10.03 1 kohta || Eurooppalainen standardi || Vaihdon yhteydessä, viimeistään 1.1.2010

2 kohta || Soveltuvuus A-, B- ja C-luokkien palojen sammuttamiseen || Vaihdon yhteydessä, viimeistään 1.1.2010

4 kohta || CO2-pitoisuuden ja tilan koon välinen suhde || Vaihdon yhteydessä, viimeistään 1.1.2010

10.03 a || Kiinteät palonsammutusjärjestelmät asuintiloissa, ohjaushyteissä ja matkustajatiloissa || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2035 jälkeen

10.03 b || Kiinteät palonsammutusjärjestelmät konehuoneissa, kattilahuoneissa ja pumppuhuoneissa || [26]

10.04 || Eurooppalaisen standardin soveltaminen laivaveneisiin || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2015 jälkeen

10.05 2 kohta || Puhallettavat pelastusliivit || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen. Pelastusliivejä, jotka ovat olleet aluksella 30.9.2003, saa käyttää, kunnes unionin sisävesialustodistus myönnetään tai uusitaan 1.1.2010 jälkeen.

11 LUKU || ||

11.02 4 kohdan ensimmäinen virke || Kansien, sivukansien ja työtilojen ulkoreunojen varustus Kehysten korkeus || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2020 jälkeen U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2035 jälkeen

11.04 1 kohta || Sivukannen sisäleveys || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2035 jälkeen, jos vesikulkuneuvon leveys on yli 7,30 m

2 kohta || Alusten, joiden L< 55 m ja joissa on asuintiloja vain perällä, suojakaiteet || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2020 jälkeen

11.05 1 kohta || Pääsy työtiloihin || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2035 jälkeen

2 ja 3 kohta || Ovet, sisään- ja uloskäynnit sekä käytävät, joissa on yli 0,50 m tasoeroa || Unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä

4 kohta || Portaat jatkuvasti miehitetyissä työtiloissa || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2035 jälkeen

11.06 2 kohta || Uloskäynnit ja varauloskäynnit || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2035 jälkeen

11.07 1 kohdan toinen virke || Portaat, tikkaat ja vastaavat välineet || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2035 jälkeen

2 ja 3 kohta || || Unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä

11.10 || Luukkujen kannet || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen

11.11 || Vintturit || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen

11.12 2, 4, 5 ja 9 kohta || Valmistajan kilpi, suojalaitteet, todistukset aluksella || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2015 jälkeen

11.13 || Syttyvien nesteiden säilytys || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä

12 LUKU || ||

12.01 1 kohta || Aluksella tavallisesti majoittuvien henkilöiden asuintilat || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2035 jälkeen

12.02 3 kohta || Lattioiden sijoitus || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2035 jälkeen

4 kohta || Oleskelu- ja yöpymistilat || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2035 jälkeen

6 kohta || Asuintilojen seisontakorkeus || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2035 jälkeen

8 kohta || Yhteisten oleskelutilojen vapaa lattiatila || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2035 jälkeen

9 kohta || Tilojen tilavuus || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2035 jälkeen

10 kohta || Ilmatilavuus henkeä kohti || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2035 jälkeen

11 kohta || Ovien koko || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2035 jälkeen

12 kohdan a ja b alakohta || Portaiden sijoitus || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2035 jälkeen

13 kohta || Vaarallisia kaasuja tai nesteitä johtavat putket || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2035 jälkeen

12.03 || Saniteettitilat || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2035 jälkeen

12.04 || Keittiöt || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2035 jälkeen

12.05 || Juomavesi || U.V.M., viimeistään 31.12.2006

12.06 || Lämmitys ja ilmanvaihto || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2035 jälkeen

12.07 1 kohdan toinen virke || Asuintilojen muut varusteet || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2035 jälkeen

14 a LUKU || ||

14 a.02 artiklan 2 kohdan taulukot 1 ja 2 sekä 5 kohta || Raja-/kontrolliarvot ja tyyppihyväksynnät || U.V.M., niin kauan kuin a)             raja- ja kontrolliarvot eivät ylitä 14 a.02 artiklan arvoja enempää kuin kertoimella 2, b)            aluksen jäteveden käsittelylaitteistolla on valmistajan tai asiantuntijan todistus, joka vahvistaa, että se selviää vesikulkuneuvon normaalista kuormasta ja c)             käytössä on jätevesilietteen hallintajärjestelmä, joka soveltuu olosuhteisiin, joissa jäteveden käsittelylaitteistoa käytetään matkustaja-aluksella

15 LUKU || ||

15.01 artiklan 1 kohdan c alakohta || Ei sovelleta 8.08 artiklan 2 kohdan toista virkettä || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2007 jälkeen

d alakohta || 9.14 artiklan 3 kohdan toista virkettä ei sovelleta yli 50 V:n jännitteiden osalta || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen

2 kohdan c alakohta || 13.07 artiklan mukaiset kiinteällä polttoaineella toimivat lämmityslaitteet kielletty || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen. Säännös ei koske vesikulkuneuvoja, joiden moottorit käyvät kiinteällä polttoaineella (höyrykoneet).

e alakohta || 14 luvun mukaiset nestekaasulaitteistot kielletty || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen. Siirtymäsäännöstä sovelletaan ainoastaan, jos hälytysjärjestelmät asennetaan 15.15 artiklan 9 kohdan mukaisesti

15.02 2 kohta || Laipioiden lukumäärä ja sijoitus || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen

5 kohdan toinen virke || Upporaja, jos laipiokantta ei ole || Ennen 1.1.1996 vesille laskettujen matkustaja-alusten osalta vaatimusta sovelletaan U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen

10 kohdan c alakohta || Sulkeutumisaika || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2015 jälkeen

12 kohta || Optinen varoitusjärjestelmä || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä

15 kohta || Kaksoispohjien tai sivusäiliöiden vähimmäiskorkeus || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen

15.03 1–6 kohta || Vahingoittumattoman aluksen vakavuus || U.V.M. ja jos matkustajien enimmäismäärää on korotettu, viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen

7 ja 8 kohta || Vahingoittuneen aluksen vakavuus || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen

9 kohta || Vahingoittuneen aluksen vakavuus Aluksen pohjan pystysuora vaurio || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen U.V.M., jota sovelletaan aluksiin, joiden kannet ovat vesitiiviitä, vähintään 0,50 metrin ja enintään 0,60 metrin etäisyydellä pohjasta aluksissa, jotka saivat unionin sisävesialustodistuksen tai muun liikennöintiluvan ennen 31.12.2005

9 kohta || Kahden osaston täyttymisen kestäminen || U.V.M.

10–13 kohta || Vahingoittuneen aluksen vakavuus || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen

15.05 2 kohdan a alakohta || Matkustajamäärä, jonka osalta on osoitettu 15.06 artiklan 8 kohdan mukaisen evakuointialueen olemassaolo || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen

b alakohta || Matkustajamäärä, joka on otettu huomioon 15.03 artiklan mukaisessa vakavuuslaskelmassa || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen

15.06 1 kohdan ensimmäinen alakohta 15.06 1 kohdan toinen alakohta || Matkustajatilat laipiokannen alapuolella ja peräsoppilaipion keulapuolella Suojat || U.V.M, viimeistään unionin sisävesialustodistuksen uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen uusimisen yhteydessä

3 kohdan c alakohdan ensimmäinen virke || Uloskäyntien sisäkorkeus || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen

toinen virke || Matkustajahyttien ja muiden pienten tilojen ovien sisäleveys || 0,7 m:n mitta: U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen

15.06 3 kohdan f alakohdan ensimmäinen virke || Varauloskäyntien koko || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen

g alakohta || Liikuntaesteisten henkilöiden käyttöön tarkoitettujen tilojen uloskäynnit || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen

4 kohdan d alakohta || Liikuntaesteisten henkilöiden käyttöön tarkoitetut ovet || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen

5 kohta || Yhteyskäytäviä koskevat vaatimukset || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen

6 kohdan b alakohta || Poistumistiet evakuointialueille || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen

c alakohta || Ei poistumisteitä konehuoneiden kautta || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2007 jälkeen

Ei poistumisteitä keittiöiden kautta || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2015 jälkeen

d alakohta || Ei tikaspuolia, tikkaita eikä muita niiden kaltaisia rakennelmia poistumisreiteillä || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen

7 kohta || Sopiva turvaohjausjärjestelmä || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2015 jälkeen

8 kohta || Kokoontumisalueita koskevat vaatimukset || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen

9 kohta || Matkustajatilojen portaita ja porrastasanteita koskevat vaatimukset || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen

10 kohdan a alakohdan ensimmäinen virke || Eurooppalaisen standardin EN 711:1995 mukaiset kaiteet || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen

toinen virke || Liikuntaesteisten henkilöiden käyttöön tarkoitettujen kansien partaiden ja kaiteiden korkeus || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen

15.06 10 kohdan b alakohdan toinen virke || Yleensä liikuntaesteisten henkilöiden alukseen siirtymiseen tai siitä poistumiseen käytettävien aukkojen sisäleveys || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen

13 kohta || Liikuntaesteisten henkilöiden käyttöön tarkoitetut kulkualueet ja niiden seinät || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen

14 kohdan ensimmäinen virke || Kulkualueiden lasiovet ja -seinät sekä ikkunalasit || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen

15 kohta || Kokonaan tai osittain panoraamaikkunoista koostuvilla kansirakenteilla sijaitsevia suojia koskevat vaatimukset || U.V.M, viimeistään unionin sisävesialustodistuksen uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen

Suojia koskevat vaatimukset || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen uusimisen yhteydessä

16 kohta || 12.05 artiklan mukaiset juomavesijärjestelmät || U.V.M., viimeistään 31.12.2006

17 kohdan toinen virke || Liikuntaesteisten henkilöiden käyttöön varustettuja WC:itä koskevat vaatimukset || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen

18 kohta || Ilmanvaihto hyteissä, joissa ei ole avattavaa ikkunaa || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen

19 kohta || Miehistön jäsenten tai aluksen henkilökunnan asuintiloja koskevat 15.06 artiklan vaatimukset || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen

15.07 || Käyttövoimajärjestelmää koskevat vaatimukset || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2015 jälkeen

15.08 2 kohta || Matkustajatilojen kovaäänisiä koskevat vaatimukset || Sellaisten matkustaja-alusten osalta, joiden LWL on alle 40 m tai jotka on tarkoitettu enintään 75 henkilölle, vaatimusta sovelletaan U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen

3 kohta || Hälytysjärjestelmää koskevat vaatimukset || Päiväristeilyalusten osalta säännöstä sovelletaan U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen

4 kohta || Pilssiveden tasohälytin kussakin vesitiiviissä osastossa || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen

5 kohta || Kaksi moottorikäyttöistä tyhjennyspumppua || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen

6 kohta || Pysyvästi asennettu tyhjennysjärjestelmä || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2015 jälkeen

8 kohta || Ilmanvaihto kannen alla oleviin tiloihin sijoitettuja, CO2-käyttöisiä baarijärjestelmiä varten || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen

15.09 3 kohta || Asianmukaiset siirtovälineet || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen

4 kohta || Hengenpelastusvälineet || Matkustaja-aluksilla, joilla oli 15.09 artiklan 5 kohdan mukaiset yhteispelastusvälineet ennen 1.1.2006, nämä välineet katsotaan vaihtoehdoksi henkilökohtaisille pelastusvälineille Matkustaja-aluksilla, joilla oli 15.09 artiklan 6 kohdan mukaiset yhteispelastusvälineet ennen 1.1.2006, nämä välineet katsotaan vaihtoehdoksi henkilökohtaisille pelastusvälineille unionin sisävesialustodistuksen myöntämiseen tai uusimiseen saakka 1.1.2010 jälkeen

5 kohdan b ja c alakohta || Asianmukaiset istuintilat, kelluvuus vähintään 750 N || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen

f alakohta || Vakaa tasapainotila ja asianmukaiset kahvat || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen

i alakohta || Asianmukaiset evakuointikeinot evakuointialueilta pelastuslautoille || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen

10 kohta || Laivavene, jossa moottori ja valonheitin || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen

15.10 2 kohta || 9.16 artiklan 3 kohdan soveltaminen myös käytäviin ja matkustajien virkistystiloihin || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2015 jälkeen

3 kohta || Asianmukainen hätävalaistus || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2015 jälkeen

15.10 4 kohta || Varavirtajärjestelmä || Sellaisten päiväristeilyalusten osalta, joiden LWL on 25 m tai vähemmän, säännöstä sovelletaan U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2015 jälkeen

f alakohta || 10.02 artiklan 2 kohdan i alakohdan mukaisten valonheittimien hätäsyöttö || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2015 jälkeen

i alakohta || 15.06 artiklan 9 kohdan toisessa virkkeessä tarkoitettujen hissien ja nostolaitteiden hätäsyöttö || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2015 jälkeen

6 kohdan ensimmäinen virke || 15.11 artiklan 2 kohdan mukaiset väliseinät || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2015 jälkeen

toinen ja kolmas virke || Kaapeleiden asentaminen || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2015 jälkeen

neljäs virke || Varavirtajärjestelmä upporajan yläpuolella || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2015 jälkeen

15.11 || Paloturvallisuus ||

1 kohta || Materiaalien ja osien soveltuvuus paloturvallisuuden kannalta || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen

2 kohta || Väliseinät || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen

3 kohta || Muissa tiloissa kuin konehuoneissa ja varastoissa käytettävien maalien, lakkojen ja pintakäsittelyaineiden on oltava palamista hidastavia || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2015 jälkeen

4 kohta || Oleskelutilojen välikatot ja seinäpäällysteet palamattomasta materiaalista || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen

5 kohta || Kokoontumisalueiden huonekalut ja varusteet palamattomasta materiaalista || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen

6 kohta || Säännöstön mukaiset kokeet || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen

7 kohta || Oleskelutilojen eristysmateriaalit || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen

7 a kohta || Suojat || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä

8 kohta || Väliseinien ovia koskevat vaatimukset || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen

9 kohta || Seinät || Risteilyaluksilla, joilla ei ole automaattista sprinklerijärjestelmää, seinien loppupäät hyttien välillä: U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen

10 kohta || Väliseinät || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen

15.11 11 kohta || Vedonestopellit || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen

12 kohdan toinen virke || Portaat teräksestä tai muusta vastaavasta palamattomasta materiaalista || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen

13 kohta || Sisätilojen portaiden suojaaminen seinillä || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen

14 kohta || Tuuletus- ja ilmanvaihtojärjestelmät || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen

15 kohta || Keittiöiden ilmanvaihtojärjestelmät ja ilmanpoistolaitteilla varustetut uunit || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen

16 kohta || Valvontakeskusten, porraskuilujen ja kokoontumisalueiden savunpoistojärjestelmät || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen

17 kohta || Palohälytysjärjestelmä || Päiväristeilyalukset: U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen

15.12 1 kohdan c alakohta || Käsisammuttimet keittiöissä || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä

2 kohdan a alakohta || Toinen sammutuspumppu || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen

3 kohdan b ja c alakohta || Paine ja vesisuihkun pituus || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen

6 kohta || Materiaalit, vioittumissuoja || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen

15.12 7 kohta || Putkien ja palopostien jäätymisen välttäminen || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen

8 kohdan b alakohta || Sammutuspumppujen käyttö toisistaan riippumatta || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen

c alakohta || Vesisuihkun pituus kaikilla kansilla || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen

d alakohta || Sammutuspumppujen asentaminen || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen

9 kohta || Konehuoneiden palonsammutusjärjestelmä || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2015 jälkeen

15.14 1 kohta || Jätevesien keruu ja hävittäminen || Risteilyalukset, joilla on korkeintaan 50 vuodepaikkaa, ja päiväristeilyalukset: U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen

2 kohta || Jäteveden keruusäiliöitä koskevat vaatimukset || Risteilyalukset, joilla on korkeintaan 50 vuodepaikkaa, ja päiväristeilyalukset, joiden matkustajamäärä on korkeintaan 50: U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen

15.15 1 kohta || Vahingoittuneen aluksen vakavuus || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen

4 kohta || (ei tekstiä) ||

5 kohta || Laivavene, taso tai vastaava laitteisto || Matkustaja-alukset, joiden suurin sallittu matkustajamäärä on 250 tai 50 vuodepaikkaa: U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen

15.15 6 kohta || Laivavene, taso tai vastaava laitteisto || Matkustaja-alukset, joiden suurin sallittu matkustajamäärä on 250 tai 50 vuodepaikkaa: U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen

9 kohdan a alakohta || Nestekaasulaitteistojen hälytysjärjestelmät || U.V.M., viimeistään todistuksen uusimisen yhteydessä 14.15 artiklan mukaisesti

b alakohta || 15.09 artiklan 5 kohdan mukaiset yhteispelastusvälineet || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen

16 LUKU || ||

16.01 2 kohta || Erikoisvintturit tai vastaavat kytkentälaitteet || Vaatimus koskee vesikulkuneuvoja, jotka on hyväksytty ennen 1.1.1995 työntöaluksiksi, mutta joilla ei ole asianmukaisia kiinnitysvälineitä, vain U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2035 jälkeen

16.01 3 kohdan viimeinen virke || Käyttöyksiköitä koskevat vaatimukset || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2035 jälkeen

17 LUKU || ||

17.02 3 kohta || Lisävaatimukset || Sovelletaan samoja siirtymäsäännöksiä, jotka asianomaisessa artiklassa mainitaan.

17.03 1 kohta || Yleinen hälytysjärjestelmä || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä

4 kohta || Suurin sallittu kuorma || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä

17.04 2 ja 3 kohta || Jäännösturvallisuusväli || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä

17.05 2 ja 3 kohta || Jäännösvaralaita || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä

17.06, 17.07 ja 17.08 || Kallistuskoe ja vakavuuden osoittaminen || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä

17.09 || Syväysmerkit ja syväysasteikot || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä

20 LUKU || ||

|| Sovelletaan Reinillä liikennöivien alusten tarkastamista koskevien määräysten 20 luvun siirtymämääräyksiä ||

21 LUKU || ||

21.01–21.02 || || Vaatimukset koskevat ennen 1.1.1995 rakennettuja huvialuksia, vain U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2035 jälkeen

24.03 artikla Huhtikuun 1 päivänä 1976 tai sitä ennen vesille laskettuja vesikulkuneuvoja koskevat poikkeukset

1. Edellä 24.02 artiklan lisäksi 1 päivänä huhtikuuta 1976 tai sitä ennen vesille laskettuihin vesikulkuneuvoihin sovelletaan seuraavia säännöksiä.

Taulukossa 2 tarkoitetaan:

– merkinnällä ”V.M.”: Säännös ei koske jo liikenteessä olevia vesikulkuneuvoja, paitsi jos kyseiset osat on vaihdettu tai niiden rakennetta muutettu. Toisin sanoen säännös koskee vain Vaihdettuja tai rakenteeltaan Muutettuja osia tai tiloja. Jos nykyiset osat korvataan teknisesti vastaavilla samantyyppisillä varaosilla, kyseessä ei ole siirtymäsäännösten mukainen vaihto (”V”).

– ilmaisulla ”unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä”: Säännöstä on noudatettava siihen mennessä, kun unionin sisävesialustodistus myönnetään tai uusitaan säännöksen voimaantulon johdosta.

Taulukko 2

Artikla ja kohta || Sisältö || Määräaika ja huomautukset

3 LUKU || ||

3.03 1 kohdan a alakohta || Törmäyslaipion sijoittaminen || V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2035 jälkeen

3.04 2 kohta || Polttoainevarastojen ja asuin- ja matkustajatilojen yhteiset pinnat || V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2035 jälkeen

7 kohta || Suurin sallittu äänenpainetaso || Unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2015 jälkeen

4 LUKU || ||

4.01 2 kohta, 4.02 ja 4.03 || Turvallisuusväli, varalaita, vähimmäisvaralaita || Unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2015 jälkeen

7 LUKU || ||

7.01 2 kohta || Aluksen aiheuttaman melun taso || V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2015 jälkeen

7.05 2 kohta || Kulkuvalojen valvonta || Unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä

8 LUKU || ||

8.08 3 ja 4 kohta || Vähimmäistyhjennyskapasiteetti ja tyhjennysputkien sisähalkaisija || Unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2015 jälkeen

8.10 2 kohta || Liikenteessä olevan aluksen aiheuttama melu || V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2015 jälkeen

9 LUKU || ||

9.01 || Sähkölaitteita koskevat vaatimukset || V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2015 jälkeen

9.03 || Kosketussuoja sekä suojaus vieraiden esineiden ja veden sisääntunkeutumiselta || V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2015 jälkeen

9.06 || Sallitut enimmäisjännitteet || V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2015 jälkeen

9.10 || Generaattorit ja moottorit || V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2015 jälkeen

9.11 2 kohta || Akkujen asentaminen || V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2015 jälkeen

9.12 || Kytkinlaitteistot || V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2015 jälkeen

9.14 || Asennustarvikkeet || V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2015 jälkeen

9.15 || Kaapelit || V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2015 jälkeen

9.17 || Kulkuvalot || V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2015 jälkeen

12 LUKU || ||

12.02 5 kohta || Melu ja tärinä asuintiloissa || Unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2015 jälkeen

15 LUKU || ||

15.02 5 kohta 6 kohdan Ensimmäinen virke 7– 11 kohta ja 13 kohta || Upporaja, jos laipiokantta ei ole || V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen

15.02 16 kohta || Vesitiiviit ikkunat || V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen

15.04 || Turvallisuusväli, varalaita, uppoumamitat || V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen

15.05 || Matkustajamäärä || Unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen

15.10 4 kohta, 6 kohta, 7 kohta, 8 kohta ja 11 kohta || Varavirtajärjestelmä || V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen

2. Edellä olevan 15.11 artiklan 3 kohdan a alakohtaa sovelletaan 1 päivänä huhtikuuta 1976 tai sitä ennen vesille laskettuihin päiväristeilyaluksiin unionin sisävesialustodistuksen ensimmäiseen myöntämiseen tai uusimiseen saakka 1 päivän tammikuuta 2045 jälkeen, säätäen, että vain poistumisteille antaviin pintoihin käytettyjen maalien, lakkojen, pintakäsittelyaineiden ja muiden materiaalien sekä paneelien pintakäsittelymateriaalien on oltava palamattomia ja että savua tai myrkyllistä höyryä ei saa kehittyä vaarallisia määriä.

3. Edellä olevan 15.11 artiklan 12 kohtaa sovelletaan 1 päivänä huhtikuuta 1976 tai sitä ennen vesille laskettuihin päiväristeilyaluksiin unionin sisävesialustodistuksen ensimmäiseen myöntämiseen tai uusimiseen saakka 1 päivän tammikuuta 2045 jälkeen, säätäen, että kantavien teräsrakenteisten portaiden sijasta riittää, että poistumistienä käytettävät portaat on suunniteltu niin, että niitä voidaan tulipalon sattuessa käyttää suunnilleen sama aika kuin kantavia teräsrakenteisia portaita.

24.04 artikla Muut poikkeukset

1. Jos vesikulkuneuvon vähimmäisvaralaita on määritetty 31 päivänä maaliskuuta 1983 voimassa olleiden, Reinillä liikennöivien alusten tarkastamista koskevien määräysten 4.04 artiklan mukaisesti, tarkastuselin voi omistajan pyynnöstä määrittää vähimmäisvaralaidan 1 päivänä tammikuuta 1995 voimassa olleiden, Reinillä liikennöivien alusten tarkastamista koskevien määräysten 4.03 artiklan mukaisesti.

2. Ennen 1 päivää heinäkuuta 1983 vesille laskettujen vesikulkuneuvojen ei tarvitse olla Reinillä liikennöivien alusten tarkastamista koskevien määräysten 9 luvun mukaisia, mutta niiden on oltava vähintään 31 päivänä maaliskuuta 1983 voimassa olleiden, Reinillä liikennöivien alusten tarkastamista koskevien määräysten 6 luvun mukaisia.

3. Yksikappaleisen letkun pituutta koskevaa 15.06 artiklan 3 kohdan a–e alakohtaa ja 15.12 artiklan 3 kohdan a alakohtaa sovelletaan vain 30 päivän syyskuuta 1984 jälkeen vesille laskettuihin vesikulkuneuvoihin ja asianomaisten tilojen rakenteiden muutoksiin viimeistään, kun unionin sisävesialustodistus ensimmäisen kerran myönnetään tai uusitaan 1 päivän tammikuuta 2045 jälkeen.

4. (ei tekstiä)

5. Jos säännöksissä viitataan varusteita koskevien vaatimusten osalta eurooppalaiseen tai kansainväliseen standardiin, kyseisiä varusteita voidaan kyseisen standardin muuttamisen jälkeen edelleen käyttää 20 vuoden ajan standardin muuttamisesta.

24.05 artikla (ei tekstiä)

24.06 artikla 24.01 artiklan soveltamisalaan kuulumattomia vesikulkuneuvoja koskevat poikkeukset

1. Seuraavia säännöksiä sovelletaan

a)      vesikulkuneuvoihin, joille on myönnetty Reinillä liikennöivien alusten tarkastamista koskevien määräysten mukainen alustodistus ensimmäisen kerran 1 päivän tammikuuta 1995 ja 30 päivänä joulukuuta 2008 välisenä aikana, jos niiden rakentaminen tai rakenteen muuttaminen ei ollut parhaillaan käynnissä 31 päivänä joulukuuta 1994;

b)      vesikulkuneuvoihin, joille on myönnetty toinen liikennelupa 1 päivän tammikuuta 1995 ja 30 päivänä joulukuuta 2008 välisenä aikana.

2. Kyseisten vesikulkuneuvojen osalta on osoitettava, että ne noudattavat Reinillä liikennöivien alusten tarkastamista koskevia määräyksiä sellaisina kuin niitä sovellettiin päivänä, jona alustodistus tai toinen liikennelupa myönnettiin.

3. Vesikulkuneuvoa on mukautettava niin, että se noudattaa alustodistuksen tai toisen liikenneluvan ensimmäisen myöntämisen jälkeen voimaan tulevia säännöksiä jäljempänä olevassa taulukossa olevien siirtymäsäännösten mukaisesti.

4. Tämän direktiivin 18 artiklan 1 kohdan g alakohtaa ja tämän liitteen 24.04 artiklan 5 kohtaa sovelletaan tarvittavin muutoksin.

5. Taulukossa 3 tarkoitetaan:

– merkinnällä ”U.V.M.”: Säännös ei koske jo liikenteessä olevia vesikulkuneuvoja, paitsi jos kyseiset osat on vaihdettu tai niiden rakennetta muutettu. Toisin sanoen säännös koskee vain Uusia vesikulkuneuvoja ja Vaihdettuja tai rakenteeltaan Muutettuja osia tai tiloja. Jos nykyiset osat korvataan teknisesti vastaavilla samantyyppisillä varaosilla, kyseessä ei ole siirtymäsäännösten mukainen vaihto (”V”).

– ilmaisulla ”unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä”: Säännöstä on noudatettava siihen mennessä, kun unionin sisävesialustodistus myönnetään tai uusitaan säännöksen voimaantulon johdosta.

Taulukko 3

Artikla ja kohta || Sisältö || Määräaika ja huomautukset || Koskee vesi-kulkuneuvoja, joiden alustodistus tai liikennelupa on myönnetty ennen:

3 LUKU || || ||

3.03 7 kohta || Ankkurit, jotka eivät työnny esiin aluksen keulalohkoissa || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2041 jälkeen || 1.10.1999

3.04 3 kohdan toinen virke || Konehuoneiden eristys || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä || 1.4.2003

3 kohdan kolmas ja neljäs virke || Aukot ja sulkulaitteet || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä || 1.10.2003

6 LUKU || || ||

6.02 1 kohta || Kaksinkertaiset pilottiventtiilit käytettäessä hydraulisia käyttöyksiköitä || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2020 jälkeen || 1.4.2007

Erillinen putkisto toista käyttöyksikköä varten käytettäessä hydraulisia käyttöyksiköitä || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2020 jälkeen || 1.4.2007

6.03 1 kohta || Muiden laitteiden liittäminen ohjauslaitteen hydraulisiin käyttöyksiköihin || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2020 jälkeen || 1.4.2007

6.07 2 kohdan a alakohta || Hydraulisäiliöiden tasohälytin ja käyttöpaineen hälytin || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen || 1.4.2007

7 LUKU || || ||

7.02 2 kohta || Esteellinen näkyvyys aluksen edessä kaksi aluksen pituutta, jos alle 250 metriä || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2049 jälkeen || 30.12.2008

7.04 artiklan 3 kohta || Näyttö || Jos aluksessa ei ole ohjaushyttiä, joka on suunniteltu yhden henkilön suorittamaa tutkaohjausta varten: U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen || 1.4.2007

9 kohdan kolmas virke || Vipuohjaus || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen || 1.4.2007

neljäs virke || Suihkun suunnan ilmaiseminen kielletty || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen || 1.4.2007

7.05 1 kohta || Kulkuvalot, niiden kotelot ja lisälaitteet ja valonlähteet || Kulkuvaloja, niiden koteloita, lisälaitteita ja valonlähteitä, jotka täyttävät kulkuvalojen väriä ja valovoimaa koskevat vaatimukset ja Reinin vesiliikenteessä käytettävien merkkivalojen lupaa koskevat vaatimukset 30 päivänä marraskuuta 2009, voidaan edelleen käyttää. || 1.12.2013

7.06 1 kohta || Tutkaohjauslaitteet, jotka ovat saaneet hyväksynnän ennen 1.1.1990 || Tutkaohjauslaitteita, jotka ovat saaneet hyväksynnän ennen 1.1.1990, voidaan asentaa ja käyttää unionin sisävesialustodistuksen myöntämiseen tai uusimiseen asti 31.12.2009 jälkeen ja joka tapauksessa enintään 31.12.2011 asti, jos niillä on tämän direktiivin tai RNKK:n päätöslauselman 1989-II-35 mukainen voimassa oleva asennustodistus. || 1.12.2013

|| Kääntymisnopeuden osoittimet, jotka ovat saaneet hyväksynnän ennen 1.1.1990 || Kääntymisnopeuden osoittimia, jotka ovat saaneet hyväksynnän ennen 1.1.1990 ja jotka on asennettu ennen 1.1.2000, voidaan asentaa ja käyttää unionin sisävesialustodistuksen myöntämiseen tai sen uusimiseen asti 1.1.2015 jälkeen, jos niillä on tämän direktiivin tai RNKK:n päätöslauselman 1989-II-35 mukainen voimassa oleva asennustodistus. || 1.12.2013

|| Tutkaohjauslaitteet ja kääntymisnopeuden osoittimet, jotka ovat saaneet hyväksynnän 1.1.1990 jälkeen || Tutkaohjauslaitteita ja kääntymisnopeuden osoittimia, jotka ovat saaneet hyväksynnän 1 päivänä tammikuuta 1990 tai sen jälkeen Reinin sisävesiliikenteessä käytettävien tutkalaitteiden vähimmäisvaatimusten ja koeolosuhteiden mukaisesti ja Reinin sisävesiliikenteessä käytettävien kääntymisnopeuden osoittimien vähimmäisvaatimusten ja koeolosuhteiden mukaisesti, voidaan edelleen asentaa ja käyttää, jos niille on myönnetty tämän direktiiviin tai RNKK:n päätöslauselman 1989-II-35 mukainen voimassa oleva asennustodistus. || 1.12.2013

8 LUKU || || ||

8.02 artiklan 4 kohta || Putkien liitoskohtien peittäminen || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2025 jälkeen || 1.4.2007

5 kohta || Kaksinkertaisilla seinämillä varustettu putkisto || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2025 jälkeen || 1.4.2007

6 kohta || Moottorin osien eristäminen || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2025 jälkeen || 1.4.2003

8.03 3 kohta || Ylinopeussuoja || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen || 1.4.2004

8.05 7 kohdan ensimmäinen virke || Säiliön pikasulkuventtiili, jota voidaan käyttää kannelta käsin silloinkin, kun kyseiset tilat on suljettu || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2015 jälkeen || 1.4.2008

9 kohdan toista virkettä || Peilauslaitteiden oltava luettavissa enimmäistäyttötasoon saakka || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen || 1.4.1999

13 kohta || Täyttötason valvonta päämoottoreille sekä muille ajoon tarvittaville moottoreille || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2015 jälkeen || 1.4.1999

8.06 artikla || Säiliöt voiteluöljyä, putkia ja muita varusteita varten || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen || 1.4.2007

8.07 artikla || Säiliöt voimansiirtojärjestelmissä, hallinta- ja käynnistysjärjestelmissä sekä lämmitysjärjestelmissä käytettyä öljyä, putkia ja muita varusteita varten || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen || 1.4.2007

8 a LUKU || || ||

|| || Määräyksiä ei sovelleta               a) moottoreihin, jotka on asennettu ennen 1.1.2003               b) vaihtomoottoreihin, jotka asennetaan ennen 31.12.2011 vesikulkuneuvoihin, jotka ovat olleet käytössä 1.1.2002 || 1.1.2002

8 a.02 artiklan 2 ja 3 kohta || Vaatimustenmukaisuus/pakokaasupäästöjen raja-arvojen noudattaminen || Moottoreihin, jotka on asennettu               a) vesikulkuneuvoihin 1.1.2003–1.7.2007, sovelletaan direktiivin 97/68/EY liitteessä XIV mainittuja pakokaasupäästöjen raja-arvoja;               b) vesikulkuneuvoihin tai niissä oleviin koneisiin 30.6.2007 jälkeen, sovelletaan direktiivin 97/68/EY liitteessä XV mainittuja pakokaasupäästöjen raja-arvoja Vaatimuksia, jotka koskevat               aa) yli 560 kW:n käyttömoottoreiden ja apumoottoreiden V-luokkaa sekä               bb) direktiivin 97/68/EY D-, E-, F-, G-, H-, I-, J- ja K-luokkien apumoottoreita, sovelletaan vastaavasti || 1.7.2007

10 LUKU || || ||

10.02 1 kohdan toisen virkkeen b alakohta || Teräksestä tai muusta vahvasta ja syttymättömästä materiaalista valmistetut säiliöt, joiden tilavuus on vähintään 10 litraa || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen uusimisen yhteydessä || 1.12.2013

10.02 2 kohdan a alakohta || Teräsköysien ja muiden köysien hyväksyminen || Ensimmäinen aluksella vaihdettava köysi: U.V.M., viimeistään 1.1.2008. Toinen ja kolmas köysi: 1.1.2013. || 1.4.2003

10.03 1 kohta || Eurooppalainen standardi || Vaihdon yhteydessä, viimeistään 1.1.2010 || 1.4.2002

2 kohta || Soveltuvuus A-, B- ja C-luokkien palojen sammuttamiseen || Vaihdon yhteydessä, viimeistään 1.1.2010 || 1.4.2002

10.03 a || Kiinteät palonsammutusjärjestelmät hyteissä, ohjaushyteissä ja matkustajatiloissa || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2035 jälkeen || 1.4.2002

10.03 b || Kiinteät palonsammutusjärjestelmät konehuoneissa, kattilahuoneissa ja pumppuhuoneissa || [27] viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2035 jälkeen || 1.4.2002

10.04 || Eurooppalaisen standardin soveltaminen laivaveneisiin || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2015 jälkeen || 1.10.2003

10.05 2 kohta || Puhallettavat pelastusliivit || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen. Pelastusliivejä, jotka ovat olleet aluksella 30.9.2003, saa käyttää, kunnes unionin sisävesialustodistus myönnetään tai uusitaan 1.1.2010 jälkeen. || 1.10.2003

11 LUKU || || ||

11.02 4 kohdan ensimmäinen virke || Kaiteiden ja kehysten ja kehyksen suojakaiteiden korkeus Kehysten korkeus || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2020 jälkeen U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2035 jälkeen || 1.12.2013

11.04 2 kohta || Alusten, joiden L< 55 m ja joissa on asuintiloja vain perällä, suojakaiteet || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2020 jälkeen || 1.12.2013

11.12 2, 4, 5 ja 9 kohta || Valmistajan kilpi, suojalaitteet, todistukset aluksella || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2015 jälkeen || 1.12.2013

11.13 || Syttyvien nesteiden säilytys || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä || 1.10.2002

14 a LUKU || || ||

14 a.02 artiklan 2 kohdan taulukot 1 ja 2 sekä 5 kohta || Raja-/kontrolliarvot ja tyyppihyväksynnät || U.V.M., niin kauan kuin a)             raja- ja kontrolliarvot eivät ylitä 14 a.02 artiklan arvoja enempää kuin kertoimella 2, b)            aluksen jäteveden käsittelylaitteistolla on valmistajan tai asiantuntijan todistus, joka vahvistaa, että se selviää vesikulkuneuvon normaalista kuormasta ja c)             käytössä on jätevesilietteen hallintajärjestelmä, joka soveltuu olosuhteisiin, joissa jäteveden käsittelylaitteistoa käytetään matkustaja-aluksella; || 1.12.2013

15 LUKU || || ||

15.01 artiklan 1 kohdan c alakohta || Ei sovelleta 8.08 artiklan 2 kohdan toista virkettä || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä || 1.1.2006

d alakohta || Ei sovelleta 9.14 artiklan 3 kohdan toista virkettä yli 50 V:n jännitteiden osalta || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen || 1.1.2006

2 kohdan b alakohta || 13.04 artiklassa tarkoitetut höyrystyspolttimilla varustetut öljylämmitysuunit kielletty || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä || 1.1.2006

c alakohta || 13.07 artiklan mukaiset kiinteällä polttoaineella toimivat lämmityslaitteet kielletty || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen || 1.1.2006

e alakohta || 14 luvun mukaiset nestekaasulaitteistot kielletty || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen. Siirtymäsäännöstä sovelletaan ainoastaan, jos hälytysjärjestelmät asennetaan 15.15 artiklan 9 kohdan mukaisesti || 1.1.2006

15.02 2 kohta || Laipioiden lukumäärä ja sijoitus || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen || 1.1.2006

5 kohdan toinen virke || Upporaja, jos laipiokantta ei ole || Ennen 1.1.1996 vesille laskettujen matkustaja-alusten osalta vaatimusta sovelletaan U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen || 1.1.2006

15 kohta || Kaksoispohjien tai sivusäiliöiden vähimmäiskorkeus || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen || 1.1.2006

15.03 1–6 kohta || Vahingoittumattoman aluksen vakavuus || U.V.M. ja jos matkustajien enimmäismäärää on korotettu, viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen || 1.1.2006

15.03 7 ja 8 kohta || Vahingoittuneen aluksen vakavuus || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen || 1.12.2006

9 kohta || Vahingoittuneen aluksen vakavuus || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen || 1.12.2006

|| Aluksen pohjan pystysuora vaurio || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen U.V.M., jota sovelletaan aluksiin, joiden kannet ovat vesitiiviitä, vähintään 0,50 m:n ja enintään 0,60 m:n etäisyydellä pohjasta, jotka saivat unionin sisävesialustodistuksen tai muun liikennöintiluvan ennen 31.12.2005 || 1.12.2013

|| Kahden osaston täyttymisen kestäminen || U.V.M. ||

10–13 kohta || Vahingoittuneen aluksen vakavuus || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen || 1.12.2006

15.05 2 kohdan a alakohta || Matkustajamäärä, jonka osalta on osoitettu 15.06 artiklan 8 kohdan mukaisen evakuointialueen olemassaolo || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen || 1.1.2006

b alakohta || Matkustajamäärä, joka on otettu huomioon 15.03 artiklan mukaisessa vakavuuslaskelmassa || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen || 1.1.2006

15.06 1 kohdan ensimmäinen alakohta || Matkustajatilat laipiokannen alapuolella törmäyslaipion takana ja peräsoppilaipion keulapuolella || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen || 1.12.2013

15.06 1 kohdan toinen alakohta || Suojat || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä || 1.12.2013

2 kohta || 11.13 artiklassa tarkoitetut kaapit ja huoneet, jotka on tarkoitettu syttyvien nesteiden säilytykseen || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä || 1.1.2006

3 kohdan c alakohdan ensimmäinen virke || Uloskäyntien sisäkorkeus || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen || 1.1.2006

toinen virke || Matkustajahyttien ja muiden pienten tilojen ovien sisäleveys || 0,7 m:n mitta: U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen || 1.1.2006

15.06 3 kohdan f alakohdan ensimmäinen virke || Varauloskäyntien koko || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen || 1.1.2006

g alakohta || Liikuntaesteisten henkilöiden käyttöön tarkoitettujen tilojen uloskäynnit || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen || 1.1.2006

4 kohdan d alakohta || Liikuntaesteisten henkilöiden käyttöön tarkoitetut ovet || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen || 1.1.2006

5 kohta || Yhteyskäytäviä koskevat vaatimukset || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen || 1.1.2006

6 kohdan b alakohta || Poistumistiet evakuointialueille || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen || 1.1.2006

c alakohta || Ei poistumisteitä konehuoneiden kautta || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2007 jälkeen || 1.1.2006

Ei poistumisteitä keittiöiden kautta || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2015 jälkeen

d alakohta || Ei tikaspuolia, tikkaita eikä muita niiden kaltaisia rakennelmia poistumisreiteillä || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen || 1.1.2006

7 kohta || Sopiva turvaohjausjärjestelmä || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2015 jälkeen || 1.1.2006

8 kohta || Kokoontumisalueita koskevat vaatimukset || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen || 1.1.2006

9 kohdan a–c alakohta, e alakohta ja viimeinen virke || Matkustajatilojen portaita ja porrastasanteita koskevat vaatimukset || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen || 1.1.2006

10 kohdan a alakohdan ensimmäinen virke || Eurooppalaisen standardin EN 711:1995 mukaiset kaiteet || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen || 1.1.2006

toinen virke || Liikuntaesteisten henkilöiden käyttöön tarkoitettujen kansien partaiden ja kaiteiden korkeus || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen || 1.1.2006

b alakohdan toinen virke || Yleensä liikuntaesteisten henkilöiden alukseen siirtymiseen tai siitä poistumiseen käytettävien aukkojen sisäleveys || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen || 1.1.2006

12 kohta || Eurooppalaisen standardin EN 14206:2003 mukaiset laskuportaat || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä || 1.1.2006

13 kohta || Liikuntaesteisten henkilöiden käyttöön tarkoitetut kulkualueet ja niiden seinät || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen || 1.1.2006

14 kohdan ensimmäinen virke || Kulkualueiden lasiovet ja -seinät sekä ikkunalasit || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen || 1.1.2006

15 kohta || Kokonaan panoraamaikkunoista koostuvia kansirakenteita tai niiden kattoja koskevat vaatimukset || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen || 1.1.2006

15 kohta || Kokonaan tai osittain panoraamaikkunoista koostuvilla kansirakenteilla sijaitsevia suojia koskevat vaatimukset || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen || 1.12.2013

|| Suojia koskevat vaatimukset || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä || 1.12.2013

16 kohta || 12.05 artiklan mukaiset juomavesijärjestelmät || U.V.M., viimeistään 31.12.2006 || 1.1.2006

17 kohdan toinen virke || Liikuntaesteisten henkilöiden käyttöön varustettuja WC:itä koskevat vaatimukset || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen || 1.1.2006

18 kohta || Ilmanvaihto hyteissä, joissa ei ole avattavaa ikkunaa || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen || 1.1.2006

15.07 || Käyttövoimajärjestelmää koskevat vaatimukset || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2015 jälkeen || 1.1.2006

15.08 2 kohta || Matkustajatilojen kovaäänisiä koskevat vaatimukset || Sellaisten matkustaja-alusten osalta, joiden LWL on alle 40 m tai jotka on tarkoitettu enintään 75 henkilölle, vaatimusta sovelletaan U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen || 1.1.2006

3 kohta || Hälytysjärjestelmää koskevat vaatimukset || Päiväristeilyalusten osalta säännöstä sovelletaan U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen || 1.1.2006

3 kohdan c alakohta || Hälytysjärjestelmä, jonka avulla aluksen päällystö voi antaa hälytyksen miehistölle ja aluksen henkilökunnalle || Päiväristeilyalusten osalta säännöstä sovelletaan U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä || 1.1.2006

4 kohta || Pilssiveden tasohälytin kussakin vesitiiviissä osastossa || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen || 1.1.2006

5 kohta || Kaksi moottorikäyttöistä tyhjennyspumppua || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen || 1.1.2006

6 kohta || 8.06 artiklan 4 kohdan mukainen pysyvästi asennettu tyhjennysjärjestelmä || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2015 jälkeen || 1.1.2006

7 kohta || Kylmävarastojen avaaminen sisäpuolelta || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä || 1.1.2006

8 kohta || Ilmanvaihto kannen alla oleviin tiloihin sijoitettuja, CO2-käyttöisiä baarijärjestelmiä varten || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen || 1.1.2006

9 kohta || Ensiapupakkaukset || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä || 1.1.2006

15.09 1 kohdan ensimmäinen virke || Pelastusrenkaat || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä || 1.1.2006

2 kohta || Henkilökohtaiset pelastusvälineet || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä || 1.1.2006

3 kohta || Asianmukaiset siirtovälineet || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen || 1.1.2006

4 kohta || Hengenpelastusvälineet || Matkustaja-aluksilla, joilla oli 15.09 artiklan 5 kohdan mukaiset yhteispelastusvälineet ennen 1.1.2006, nämä välineet katsotaan vaihtoehdoksi henkilökohtaisille pelastusvälineille Matkustaja-aluksilla, joilla oli 15.09 artiklan 6 kohdan mukaiset yhteispelastusvälineet ennen 1.1.2006, nämä välineet katsotaan vaihtoehdoksi henkilökohtaisille pelastusvälineille unionin sisävesialustodistuksen myöntämiseen tai uusimiseen saakka 1.1.2010 jälkeen || 1.1.2006

5 kohdan b ja c alakohta || Asianmukaiset istuintilat, kelluvuus vähintään 750 N || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen || 1.1.2006

f alakohta || Vakaa tasapainotila ja asianmukaiset kahvat || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen || 1.1.2006

i alakohta || Asianmukaiset evakuointikeinot evakuointialueilta pelastuslautoille || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen || 1.1.2006

9 kohta || Hengenpelastusvälineiden tarkastus valmistajan ohjeiden mukaisesti || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä || 1.1.2006

10 kohta || Laivavene, jossa moottori ja valonheitin || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen || 1.1.2006

11 kohta || Paarit || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä || 1.1.2006

|| Sähkölaitteet || || 1.1.2006

15.10 2 kohta || 9.16 artiklan 3 kohdan soveltaminen myös käytäviin ja matkustajien virkistystiloihin || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2015 jälkeen || 1.1.2006

3 kohta || Asianmukainen hätävalaistus || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2015 jälkeen || 1.1.2006

4 kohta || Varavirtajärjestelmä || Sellaisten päiväristeilyalusten osalta, joiden LWL on 25 m tai vähemmän, säännöstä sovelletaan U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2015 jälkeen || 1.1.2006

f alakohta || 10.02 artiklan 2 kohdan i alakohdan mukaisten valonheittimien hätäsyöttö || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2015 jälkeen || 1.1.2006

i alakohta || 15.06 artiklan 9 kohdan toisessa virkkeessä tarkoitettujen hissien ja nostolaitteiden hätäsyöttö || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2015 jälkeen || 1.1.2006

6 kohdan ensimmäinen virke || 15.11 artiklan 2 kohdan mukaiset väliseinät || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2015 jälkeen || 1.1.2006

toinen ja kolmas virke || Kaapeleiden asentaminen || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2015 jälkeen || 1.1.2006

neljäs virke || Varavirtajärjestelmä upporajan yläpuolella || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2015 jälkeen || 1.1.2006

15.11 || Paloturvallisuus || || 1.1.2007

1 kohta || Materiaalien ja osien soveltuvuus paloturvallisuuden kannalta || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen || 1.1.2006

15.11 2 kohta || Väliseinien suunnittelu || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen || 1.1.2006

3 kohta || Muissa tiloissa kuin konehuoneissa ja varastoissa käytettävien maalien, lakkojen ja pintakäsittelyaineiden sekä kansipäällysteiden on oltava palamista hidastavia || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2015 jälkeen || 1.1.2006

4 kohta || Oleskelutilojen välikatot ja seinäpäällysteet palamattomasta materiaalista || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen || 1.1.2006

5 kohta || Kokoontumisalueiden huonekalut ja varusteet palamattomasta materiaalista || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen || 1.1.2006

6 kohta || Säännöstön mukaiset kokeet || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen || 1.1.2006

7 kohta || Oleskelutilojen eristysmateriaalit || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen || 1.1.2006

7 a kohta || Suojat || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä || 1.12.2013

8 kohdan a ja b alakohta, c alakohdan toinen virke ja d alakohta || Väliseinien ovia koskevat vaatimukset || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen || 1.1.2006

9 kohta || Seinät || Risteilyaluksilla, joilla ei ole automaattista sprinklerijärjestelmää, seinien loppupäät hyttien välillä: U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen. || 1.1.2006

10 kohta || Väliseinät || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen || 1.1.2006

12 kohdan toinen virke || Portaat teräksestä tai muusta vastaavasta palamattomasta materiaalista || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen || 1.1.2006

13 kohta || Sisätilojen portaiden suojaaminen seinillä || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen || 1.1.2006

14 kohta || Tuuletus- ja ilmanvaihtojärjestelmät || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen || 1.1.2006

15 kohta || Keittiöiden ilmanvaihtojärjestelmät ja ilmanpoistolaitteilla varustetut uunit || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen || 1.1.2006

16 kohta || Valvontakeskusten, porraskuilujen ja kokoontumisalueiden savunpoistojärjestelmät || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen || 1.1.2006

17 kohta || Palohälytysjärjestelmä || Päiväristeilyalukset: U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen || 1.1.2006

15.12 1 kohdan c alakohta || Käsisammuttimet keittiöissä || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä || 1.1.2006

2 kohdan a alakohta || Toinen sammutuspumppu || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen || 1.1.2006

4 kohta || Palopostien venttiilit || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä || 1.1.2006

5 kohta || Akselistaan kiinnitetty kela || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä || 1.1.2006

6 kohta || Materiaalit, vioittumissuoja || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen || 1.1.2006

7 kohta || Putkien ja palopostien jäätymisen välttäminen || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen || 1.1.2006

8 kohdan b alakohta || Sammutuspumppujen käyttö toisistaan riippumatta || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen || 1.1.2006

d alakohta || Sammutuspumppujen asentaminen || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen || 1.1.2006

9 kohta || Konehuoneiden palonsammutusjärjestelmä || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2015 jälkeen. Siirtymäsäännös ei koske matkustaja-aluksia, jotka on laskettu vesille 31.12.1995 jälkeen, joiden runko on puusta, alumiinista tai muovista ja joiden konehuoneet eivät ole 3.04 artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisesta materiaalista || 1.1.2006

15.13 || Turvallisuusjärjestelyt || Päiväristeilyalukset: U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä || 1.1.2006

15.14 1 kohta || Jätevesien keruu ja hävittäminen || Risteilyalukset, joilla on korkeintaan 50 vuodepaikkaa, ja päiväristeilyalukset: U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen || 1.1.2006

2 kohta || Jäteveden keruusäiliöitä koskevat vaatimukset || Risteilyalukset, joilla on korkeintaan 50 vuodepaikkaa, ja päiväristeilyalukset, jotka saavat ottaa korkeintaan 50 matkustajaa: U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen || 1.1.2006

15.15 || Tiettyjä matkustaja-aluksia koskevat poikkeukset || || 1.1.2006

1 kohta || Vahingoittuneen aluksen vakavuus || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2045 jälkeen || 1.1.2006

4 kohta || (ei tekstiä) || ||

5 kohta || Laivavene, taso tai vastaava laitteisto || Matkustaja-alukset, joiden suurin sallittu matkustajamäärä on 250 tai 50 vuodepaikkaa: U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen. || 1.1.2006

6 kohta || Laivavene, taso tai vastaava laitteisto || Matkustaja-alukset, joiden suurin sallittu matkustajamäärä on 250 tai 50 vuodepaikkaa: U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen. || 1.1.2006

15.15 9 kohdan a alakohta || Nestekaasulaitteistojen hälytysjärjestelmät || U.V.M., viimeistään todistuksen uusimisen yhteydessä 14.15 artiklan mukaisesti || 1.1.2006

b alakohta || 15.09 artiklan 5 kohdan mukaiset yhteispelastusvälineet || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2010 jälkeen || 1.1.2006

24.07 artikla (ei tekstiä)

24.08 artikla 2.18 artiklaa koskeva siirtymäsäännös

Kun unionin sisävesialustodistus myönnetään vesikulkuneuvolle, jolla maaliskuun 31 päivän jälkeen vuonna 2007 oli voimassa oleva, Reinillä liikennöivien alusten tarkastamista koskevien määräysten mukainen alustodistus, on käytettävä alukselle jo aiemmin annettua aluksen yksilöllistä eurooppalaista tunnistenumeroa, jota voidaan tarvittaessa täydentää lisäämällä tunnistenumeron eteen ”0”.

24 a LUKU

SIIRTYMÄSÄÄNNÖKSET VESIKULKUNEUVOILLE, JOTKA EIVÄT LIIKENNÖI VYÖHYKKEEN R VESITEILLÄ

24 a.01 artikla Siirtymäsäännösten soveltaminen jo liikenteessä oleviin vesikulkuneuvoihin ja aikaisempien unionin sisävesialustodistusten voimassaoloaika

1. Seuraavia säännöksiä sovelletaan vesikulkuneuvoihin, jotka eivät liikennöi vyöhykkeen R vesitiellä ja

a) joille on myönnetty unionin sisävesialustodistus ensimmäisen kerran ennen 30 päivänä joulukuuta 2008 ja

b) joille on myönnetty toinen liikennelupa ennen 30 päivänä joulukuuta 2008.

2. Kyseisten vesikulkuneuvojen osalta on osoitettava, että ne noudattavat direktiivin 82/714/ETY liitteessä II olevan 1–12 luvun säännöksiä päivänä, jona unionin sisävesialustodistus tai toinen liikennelupa myönnetään.

3. Ennen 30 päivänä joulukuuta 2008 myönnetyt unionin sisävesialustodistukset pysyvät voimassa todistuksessa mainittuun voimassaolon päättymispäivään saakka. Edellä olevan 2.09 artiklan 2 kohtaa sovelletaan.

24 a.02 artikla Jo liikenteessä olevia vesikulkuneuvoja koskevat vapautukset

1. Vesikulkuneuvoja, jotka eivät noudata täysin tämän direktiivin säännöksiä, on mukautettava niin, että ne noudattavat unionin sisävesialustodistuksen tai toisen liikenneluvan ensimmäisen myöntämisen jälkeen voimaan tulevia direktiivin säännöksiä taulukossa 4 olevien siirtymäsäännösten mukaisesti, sanotun kuitenkaan estämättä tämän liitteen 24 a.03 artiklan ja tämän direktiivin 18 artiklan 1 kohdan g alakohdan soveltamista.

2. Taulukossa 4 tarkoitetaan:

– merkinnällä ”U.V.M.”: Vaatimus ei koske jo liikenteessä olevia vesikulkuneuvoja, paitsi jos kyseiset osat on vaihdettu tai niiden rakennetta muutettu. Toisin sanoen säännös koskee vain Uusia vesikulkuneuvoja ja Vaihdettuja tai rakenteeltaan Muutettuja osia tai tiloja. Jos nykyiset osat korvataan teknisesti vastaavilla samantyyppisillä varaosilla, kyseessä ei ole siirtymäsäännösten mukainen vaihto (”V”).

– ilmaisulla ”unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä”: Vaatimusta on noudatettava siitä alkaen, kun todistus myönnetään tai uusitaan seuraavan kerran 30 päivän joulukuuta 2008 jälkeen. Jos todistuksen voimassaolo päättyy 30 päivän joulukuuta 2008 ja 30 päivää joulukuuta 2009 edeltävän päivän välisenä aikana, vaatimusta on kuitenkin noudatettava 30 päivästä joulukuuta 2009 alkaen.

Taulukko 4

Artikla ja kohta || Sisältö || Määräaika ja huomautukset

3 LUKU || ||

3.03 1 kohdan a alakohta || Törmäyslaipion sijoittaminen || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2049 jälkeen

3.03 2 kohta || Asuintilojen turvalaitteet || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2024 jälkeen

3.03 2 kohta || Turvalaitteet || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2029 jälkeen

3.03 4 kohta || Kaasutiivis erottaminen || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2024 jälkeen

3.03 5 kohdan toinen alakohta || Peräsoppilaipion ovien valvonta ||

3.03 7 kohta || Ankkurinpaikat keulaosassa || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2049 jälkeen

3.04 3 kohdan toinen virke || Konehuoneiden eristys || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä

3.04 3 kohdan kolmas ja neljäs virke || Aukot ja sulkulaitteet || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä

3.04 6 kohta || Uloskäynnit tiloista, jotka on luokiteltu konehuoneiksi tämän direktiivin tuloksena || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2049 jälkeen

4 LUKU || ||

4.04 || Syväysmerkit || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2024 jälkeen

5 LUKU || ||

5.06 1 kohdan ensimmäinen virke || Säädetty nopeus (eteenpäin ajettaessa) || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2049 jälkeen

6 LUKU || ||

6.01 1 kohta || 5 luvun mukainen ohjattavuus || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2049 jälkeen

3 kohta || Pysyvät kallistumat ja ympäristön lämpötila || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2024 jälkeen

6.01 7 kohta || Peräsintukkien suunnittelu || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2029 jälkeen

6.02 1 kohta || Erillisten hydraulisäiliöiden olemassaolo || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2026 jälkeen

Kaksinkertaiset pilottiventtiilit käytettäessä hydraulisia käyttöyksiköitä || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2026 jälkeen

Erillinen putkisto toista käyttöyksikköä varten käytettäessä hydraulisia käyttöyksiköitä || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2026 jälkeen

2 kohta || Toisen käyttöyksikön käynnistäminen yhdellä toimenpiteellä || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2026 jälkeen

3 kohta || 5 luvun mukainen ohjattavuus varmistettu toisella käyttöyksiköllä/manuaalisesti || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2049 jälkeen

6.03 1 kohta || Muiden laitteiden liittäminen ohjauslaitteen hydraulisiin käyttöyksiköihin || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2026 jälkeen

--- || --- || ---

6.05 1 kohta || Manuaalisen käyttöyksikön automaattinen kytkeytyminen pois päältä || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2024 jälkeen

6.06 1 kohta || Kaksi toisistaan riippumatonta ohjauksen hallintajärjestelmää || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2029 jälkeen

6.07 2 kohdan a alakohta || Hydraulisäiliöiden tasohälytin ja käyttöpaineen hälytin || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2026 jälkeen

e alakohta || Puskurijärjestelmien valvonta || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä

6.08 1 kohta || 9.20 artiklan mukaisia elektronisia laitteita koskevat vaatimukset || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2029 jälkeen

7 LUKU || ||

7.02 2–6 kohta || Esteetön näkyvyys ohjaushytistä, seuraavia kohtia lukuun ottamatta: || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2049 jälkeen

7.02 3 kohdan 2 alakohta || Esteetön näkyvyys perämiehen näköakselilla || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2029 jälkeen

 6 kohta || Valon vähimmäisläpäisevyys ikkunaruuduissa || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2024 jälkeen

7.03 7 kohta || Hälytysten katkaiseminen || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä

8 kohta || Vaihtoehtoisen voimanlähteen automaattinen kytkeytyminen || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2024 jälkeen

7.04 1 kohta || Päämoottorien ja ohjauslaitteiston hallinta || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä

7.04 2 kohta || Päämoottorien hallinta || Ohjaushyteissä, jotka on suunniteltu yhden henkilön tutkaohjausta varten: U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2049 jälkeen, jos kulkusuunta on suoraan säädettävissä; U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2024 jälkeen muiden moottorien osalta

3 kohta || Näyttö || Jos aluksessa ei ole ohjaushyttiä, joka on suunniteltu yhden henkilön suorittamaa tutkaohjausta varten: U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2024 jälkeen

9 kohta, kolmas virke || Vipuohjaus || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2024 jälkeen

neljäs virke || Suihkun suunnan ilmaiseminen kielletty || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2024 jälkeen

7.05 1 kohta || Kulkuvalot, niiden kotelot ja lisälaitteet ja valonlähteet || Kulkuvaloja, niiden koteloita, lisälaitteita ja valonlähteitä, jotka täyttävät kulkuvalojen väriä ja valovoimaa koskevat vaatimukset ja Reinin vesiliikenteessä käytettävien merkkivalojen lupaa koskevat vaatimukset 30 päivänä marraskuuta 2009 tai jäsenvaltioiden vastaavat vaatimukset 30 päivänä marraskuuta 2009, voidaan edelleen käyttää.

7.06 1 kohta || Tutkalaitteet ja kääntymisnopeuden osoittimet || Tutkaohjauslaitteita ja kääntymisnopeuden osoittimia, jotka on hyväksytty ja asennettu jäsenvaltion asetusten mukaisesti ennen 31 päivänä joulukuuta 2012, voidaan asentaa ja käyttää unionin sisävesialustodistuksen myöntämiseen tai korvaamiseen asti 31 päivän joulukuuta 2018 jälkeen. Nämä järjestelmät on sisällytettävä unionin sisävesialustodistukseen numerolla 52. Tutkaohjauslaitteita ja kääntymisnopeuden osoittimia, jotka on hyväksytty 1 päivänä tammikuuta 1990 tai sen jälkeen Reinin sisävesiliikenteessä käytettävien tutkalaitteiden vähimmäisvaatimusten ja koeolosuhteiden mukaisesti ja Reinin sisävesiliikenteessä käytettävien kääntymisnopeuden osoittimien vähimmäisvaatimusten ja koeolosuhteiden mukaisesti, voidaan edelleen asentaa ja käyttää edellyttäen, että saatavilla on tämän direktiivin tai RNKK:n päätöslauselman 1989-II-35 mukainen voimassa oleva asennustodistus.

7.09 || Hälytysjärjestelmä || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2024 jälkeen

7.12 1 kohta || Ohjaushytin korkeuden säätö || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä. Jos korkeuden säätö ei ole automaattinen: U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2049 jälkeen

2 ja 3 kohta || || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä

8 LUKU || ||

8.01 3 kohta || Vain polttomoottorit, jotka käyvät polttoaineella, jonka leimahduspiste on alle 55 °C || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2029 jälkeen

8.02 1 kohta || Moottorien tahattoman käynnistymisen esto || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2024 jälkeen

4 kohta || Putkiliitosten peittäminen || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2024 jälkeen

5 kohta || Kaksinkertaisilla seinämillä varustettu putkisto || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2024 jälkeen

6 kohta || Moottorin osien eristäminen || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä

8.03 2 kohta || Valvontalaitteet || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2024 jälkeen

3 kohta || Automaattinen ylinopeussuoja || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2024 jälkeen

5 kohta || Akselien läpiviennit || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2029 jälkeen

8.05 1 kohta || Terässäiliöt nestemäiselle polttoaineelle || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2029 jälkeen

8.05 2 kohta || Säiliöiden venttiilien automaattinen sulkeutuminen || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä

3 kohta || Ei polttoainesäiliöitä törmäyslaipion keulapuolelle || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2024 jälkeen

4 kohta || Ei polttoainesäiliöitä eikä niiden varusteita moottorien tai pakokaasuputkien yläpuolelle || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2024 jälkeen. Siihen saakka polttoaineen turvallinen poisto on varmistettava asianmukaisin laittein.

6 kohdan kolmas–viides virke || Ilmaputkien ja yhdysputkien sijainti ja mitat || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2024 jälkeen

7 kohdan ensimmäinen alakohta || Säiliön pikasulkuventtiilin käyttö kannelta käsin silloinkin, kun kyseiset tilat on suljettu. || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2029 jälkeen

9 kohdan toinen virke || Mittalaitteiden luettavuus enimmäistäyttömäärään asti || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2024 jälkeen

13 kohta || Täyttömäärän valvonta paitsi päämoottoreiden, myös muiden aluksen turvalliseen käyttöön tarvittavien moottoreiden osalta || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2029 jälkeen

8.06 || Voiteluöljyn, putkien ja muiden varusteiden säilytys || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2049 jälkeen

8.07 || Voimansiirtojärjestelmissä, hallinta- ja käynnistysjärjestelmissä sekä lämmitysjärjestelmissä käytetyn öljyn, putkien ja muiden varusteiden säilytys || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2049 jälkeen

8.08 8 kohta || Yksinkertainen sulkulaite ei riitä painolastitilojen yhdistämiseen sellaisten lastiruumien tyhjennysputkiin, jotka voivat ottaa painolastia || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2024 jälkeen

8.08 9 kohta || Lastiruuman pilssin mittalaitteet || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2024 jälkeen

8.09 2 kohta || Öljypitoisen veden keruu ja jäteöljyn säilytys || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2024 jälkeen

8.10 3 kohta || Pysähdyksissä olevien vesikulkuneuvojen melutaso korkeintaan 65 dB(A) || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2029 jälkeen

8 a LUKU || ||

|| || Määräyksiä ei sovelleta               a) nimellisteholtaan yli 560 kW:n käyttömoottoreihin ja apumoottoreihin, jotka kuuluvat seuraaviin direktiivin 97/68/EY liitteen I kohdassa 4.1.2.4 mainittuihin luokkiin:          aa) V1:1–V1:3          bb) V1:4 ja V2:1–V2:5,          kun asennus vesikulkuneuvoihin tai niissä oleviin koneisiin on tehty ennen 31.12.2006 (aa) tai ennen 31.12.2008 (bb);               b) nimellisteholtaan enintään 560 kW:n nopeussäädöllä varustettuihin apumoottoreihin, jotka kuuluvat seuraaviin direktiivin 97/68/EY 9 artiklan 4 kohdan a alakohdassa mainittuihin luokkiin:          aa) H          bb) I ja K          cc) J,               kun asennus vesikulkuneuvoihin tai niissä oleviin koneisiin on tehty ennen 31.12.2005 (aa), ennen 31.12.2006 (bb) tai ennen 31.12.2007 (cc);                      c) nimellisteholtaan enintään 560 kW:n vakionopeudella varustettuihin apumoottoreihin, jotka kuuluvat seuraaviin direktiivin 97/68/EY 9 artiklan 4 kohdan a alakohdassa mainittuihin luokkiin:          aa) D, E, F ja G[28];          bb) H, I ja K          cc) J,               kun asennus vesikulkuneuvoihin tai niissä oleviin koneisiin on tehty ennen 31.12.2006 (aa), ennen 31.12.2010 (bb) tai ennen 31.12.2011 (cc);               d) moottoreihin, jotka täyttävät direktiivin 97/68/EY liitteessä XIV annetut raja-arvot, kun asennus vesikulkuneuvoihin tai niissä oleviin koneisiin on tehty ennen 30.6.2007;               e) vaihtomoottoreihin, jotka on asennettu vesikulkuneuvoihin tai niissä oleviin koneisiin ennen 31.12.2011 sellaisten moottorien tilalle, joihin määräyksiä ei edellä olevien a–d kohdan mukaisesti sovelleta. Edellä a b c ja d kohdassa mainittuja päivämääriä lykätään kahdella vuodella, jos moottorin valmistuspäivämäärä on mainittuja päivämääriä aiempi.

9 LUKU || ||

9.01 1 kohdan toinen virke || Tarkastuselimelle esitettävät asiakirjat || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2049 jälkeen

9.01 2 kohdan toinen luetelmakohta || Pää-, vara- ja jakotaulun kytkentäkaaviot pidettävä aluksella || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2024 jälkeen

3 kohta || Sisätilojen ja kannen lämpötilat || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2024 jälkeen

9.02 1–3 kohta || Virransyöttöjärjestelmät || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2024 jälkeen

9.03 || Kosketussuoja sekä suojaus vieraiden esineiden ja veden sisääntunkeutumiselta || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2029 jälkeen

9.05 4 kohta || Maadoitusjohdinten poikkipinta || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2029 jälkeen

9.11 4 kohta || Tehokas ilmanvaihto, jos akut on sijoitettu suljettuun tilaan, kaappiin tai laatikkoon || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä

9.12 || Kytkinlaitteistot || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2029 jälkeen

9.12 3 kohdan b alakohta || Maadoituksen valvontalaite, joka voi antaa sekä valo- että äänihälytyksen || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2024 jälkeen

9.13 || Hätäkatkaisimet || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2024 jälkeen

9.14 || Asennustarvikkeet || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2029 jälkeen

9.14 3 kohdan toinen virke || Ei yksinapaisia kytkimiä pesuloissa, pesu- ja kylpyhuoneissa eikä muissa kosteissa tiloissa || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2024 jälkeen

9.15 2 kohta || Kunkin kaapelin poikkipinta vähintään 1,5 mm2 || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2024 jälkeen

10 kohta || Ohjaushytteihin, joiden korkeutta voi säätää, liitetyt kaapelit || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2024 jälkeen

9.16 3 kohdan toinen virke || Toinen virtapiiri || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2029 jälkeen

9.19 || Mekaanisten laitteiden hälytys- ja turvajärjestelmät || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2029 jälkeen

9.20 || Elektroniset laitteet || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2049 jälkeen

9.21 || Sähkömagneettinen yhteensopivuus || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2049 jälkeen

10 LUKU || ||

10.01 || Ankkurilaitteet || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2024 jälkeen

10.02 2 kohdan a alakohta || Todistus kiinnitys- ja muista köysistä || Ensimmäinen aluksella vaihdettava köysi: U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2024 jälkeen Toinen ja kolmas köysi: 30.12.2029

10.03 1 kohta || Eurooppalainen standardi || Vaihdon yhteydessä, viimeistään 30.12.2024

2 kohta || Soveltuvuus A-, B- ja C-luokkien palojen sammuttamiseen || Vaihdon yhteydessä, viimeistään 30.12.2024

4 kohta || CO2-pitoisuuden ja tilan koon välinen suhde || Vaihdon yhteydessä, viimeistään 30.12.2024

10.03 a || Kiinteät palonsammutusjärjestelmät asuintiloissa, ohjaushyteissä ja matkustajatiloissa || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2049 jälkeen

10.03 b || Kiinteät palonsammutusjärjestelmät konehuoneissa, kattilahuoneissa ja pumppuhuoneissa || Ennen 1 päivää lokakuuta 1985 asennettuja kiinteitä CO-palonsammutusjärjestelmiä saa käyttää, kunnes unionin sisävesialustodistus myönnetään tai uusitaan 30.12.2049 jälkeen, jos ne ovat direktiivin 82/714/ETY liitteessä II olevassa 13.03 artiklassa esitettyjen vaatimusten mukaiset.

10.04 || Eurooppalaisen standardin soveltaminen laivaveneisiin || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2029 jälkeen

10.05 2 kohta || Puhallettavat pelastusliivit || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2024 jälkeen Pelastusliivejä, jotka ovat olleet aluksella päivää ennen 30.12.2029, saa käyttää, kunnes unionin sisävesialustodistus myönnetään tai uusitaan 30.12.2024 jälkeen.

11 LUKU || ||

11.02 4 kohdan ensimmäinen virke || Kansien, sivukansien ja työtilojen ulkoreunojen varustus Kaiteiden tai kehysten korkeus || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2020 jälkeen U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2035 jälkeen

11.04 1 kohta || Sivukansien sisäleveys || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2035 jälkeen, jos vesikulkuneuvon leveys on yli 7,30 m

2 kohta || Alusten, joiden L< 55 m ja joissa on asuintiloja vain perällä, suojakaiteet || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 1.1.2020 jälkeen

11.04 || Sivukannet || Unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä[29] 30.12.2049 jälkeen, jos vesikulkuneuvon leveys on yli 7,30 m

11.05 1 kohta || Pääsy työtiloihin || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2049 jälkeen

2 ja 3 kohta || Ovet, sisään- ja uloskäynnit sekä käytävät, joissa on yli 0,50 m tasoeroa || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä

4 kohta || Portaat jatkuvasti miehitetyissä työtiloissa || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2049 jälkeen

11.06 2 kohta || Uloskäynnit ja varauloskäynnit || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2049 jälkeen

11.07 1 kohdan toinen virke || Portaat, tikkaat ja vastaavat välineet || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2049 jälkeen

2 ja 3 kohta || || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä

11.10 || Luukkujen kannet || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2024 jälkeen

11.11 || Vintturit || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2024 jälkeen

11.12 2–6 kohta ja 8–10 kohta || Nosturit: valmistajan kilpi, suurimmat sallitut kuormitukset, suojalaitteet, laskentakoe, asiantuntijoiden suorittama tarkastus, todistukset aluksella || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2029 jälkeen

11.13 || Syttyvien nesteiden säilytys || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä

12 LUKU || ||

12.01 1 kohta || Aluksella tavallisesti majoittuvien henkilöiden asuintilat || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2049 jälkeen

12.02 3 kohta || Lattioiden sijoitus || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2049 jälkeen

4 kohta || Oleskelu- ja yöpymistilat || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2049 jälkeen

12.02 5 kohta || Melu ja tärinä asuintiloissa || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2029 jälkeen

6 kohta || Asuintilojen seisontakorkeus || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2049 jälkeen

8 kohta || Yhteisten oleskelutilojen vapaa lattiatila || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2049 jälkeen

9 kohta || Tilojen tilavuus || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2049 jälkeen

10 kohta || Ilmatilavuus henkeä kohti || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2049 jälkeen

11 kohta || Ovien koko || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2049 jälkeen

12 kohdan a ja b alakohta || Portaiden sijoitus || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2049 jälkeen

13 kohta || Vaarallisia kaasuja tai nesteitä johtavat putket || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2049 jälkeen

12.03 || Saniteettitilat || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2049 jälkeen

12.04 || Keittiöt || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2049 jälkeen

12.05 || Juomavesi || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä

12.06 || Lämmitys ja ilmanvaihto || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2049 jälkeen

12.07 1 kohdan toinen virke || Asuintilojen muut varusteet || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2049 jälkeen

14 a LUKU || ||

14 a.02 artiklan 2 kohdan taulukot 1 ja 2 sekä 5 kohta || Raja-/kontrolliarvot ja tyyppihyväksynnät || U.V.M., niin kauan kuin a)             raja- ja kontrolliarvot eivät ylitä 14 a.02 artiklan arvoja enempää kuin kertoimella 2, b)            aluksen jäteveden käsittelylaitteistolla on valmistajan tai asiantuntijan todistus, joka vahvistaa, että se selviää vesikulkuneuvon normaalista kuormasta ja c)             käytössä on jätevesilietteen hallintajärjestelmä, joka soveltuu olosuhteisiin, joissa jäteveden käsittelylaitteistoa käytetään matkustaja-aluksella;

15 LUKU || ||

|| Matkustaja-alukset || Ks. tämän direktiivin 8 artikla

15 a LUKU || ||

|| Matkustajapurjealukset || Ks. tämän direktiivin 8 artikla

16 LUKU || ||

16.01 2 kohta || Erikoisvintturit tai vastaavat kytkentälaitteet || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2049 jälkeen

3 kohdan viimeinen virke || Käyttöyksiköitä koskevat vaatimukset || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2049 jälkeen

17 LUKU || ||

|| Uiva kalusto || Ks. tämän direktiivin 8 artikla

21 LUKU || ||

|| Huvialukset || Ks. tämän direktiivin 8 artikla

22 b LUKU || ||

22 b.03 || Toinen itsenäinen ohjauslaitteen käyttöyksikkö || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2029 jälkeen

24 a.03 artikla Vesikulkuneuvoja, jotka on laskettu vesille ennen 1 päivää tammikuuta 1985, koskevat vapautukset

1. Tämän liitteen 24 a.02 artiklan säännösten lisäksi seuraavia säännöksiä ei myöskään sovelleta vesikulkuneuvoihin, jotka on laskettu vesille ennen 1 päivää tammikuuta 1985, taulukon 5 kolmannessa sarakkeessa kuvatuin edellytyksin, jos aluksen ja sen miehistön turvallisuus taataan muulla asianmukaisella tavalla.

2. Taulukossa 5 tarkoitetaan:

– merkinnällä ”U.V.M.”: Vaatimus ei koske jo liikenteessä olevia vesikulkuneuvoja, paitsi jos kyseiset osat on vaihdettu tai niiden rakennetta muutettu. Toisin sanoen säännös koskee vain Uusia vesikulkuneuvoja ja Vaihdettuja tai rakenteeltaan Muutettuja osia. Jos nykyiset osat korvataan teknisesti ja valmistustavaltaan vastaavilla varaosilla, kyseessä ei ole siirtymäkauden määräysten mukainen vaihto ”V”.

– ilmaisulla ”unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä”: Vaatimusta on noudatettava siitä alkaen, kun todistus myönnetään tai uusitaan seuraavan kerran 30 päivän joulukuuta 2008 jälkeen. Jos todistuksen voimassaolo päättyy 30 päivän joulukuuta 2008 ja 30 päivää joulukuuta 2009 edeltävän päivän välisenä aikana, vaatimusta on kuitenkin noudatettava 30 päivästä joulukuuta 2009 alkaen.

Taulukko 5

Artikla ja kohta || Sisältö || Määräaika ja huomautukset

3 LUKU || ||

3.03 1 kohta || Vesitiiviit törmäyslaipiot || U.V.M.

3.03 2 kohta || Asuintilat, turvalaitteet || U.V.M.

3.03 5 kohta || Vesitiiviiden laipioiden aukot || U.V.M.

3.04 2 kohta || Säiliöiden pinnat || U.V.M.

3.04 7 kohta || Suurin sallittu äänenpainetaso konehuoneissa || U.V.M.

4 LUKU || ||

4.01 || Turvallisuusväli || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2019 jälkeen

4.02 || Varalaita || U.V.M.

6 LUKU || ||

6.01 3 kohta || Ohjauslaitteistoa koskevat vaatimukset || U.V.M.

7 LUKU || ||

7.01 2 kohta || Suurin sallittu äänenpainetaso ohjaushytissä || U.V.M.

7.05 2 kohta || Kulkuvalojen valvonta || U.V.M.

7.12 || Ohjaushytin korkeuden säätö || U.V.M.

8 LUKU || ||

8.01 3 kohta || Tietyt nestemäiset polttoaineet kielletty || U.V.M.

8.04 || Pakojärjestelmä || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä

8.05 13 kohta || Polttoaineen täyttötason hälytys || U.V.M.

8.08 2 kohta || Tyhjennyspumput || U.V.M.

8.08 3 ja 4 kohta || Tyhjennyspumppujen halkaisija ja vähimmäistyhjennyskapasiteetti || U.V.M.

8.08 5 kohta || Itsesyöttävät tyhjennyspumput || U.V.M.

8.08 6 kohta || Imusihdit || U.V.M.

8.08 7 kohta || Peräsoppilaipion automaattinen sulkulaite || U.V.M.

8.10 2 kohta || Vesikulkuneuvojen melutaso || U.V.M.

9 LUKU || ||

9.01 2 kohta || Sähkölaitteita koskevat todistukset || U.V.M.

9.01 3 kohta || Sähkölaitteiden asentaminen || U.V.M.

9.06 || Sallitut enimmäisjännitteet || U.V.M.

9.10 || Generaattorit ja moottorit || U.V.M.

9.11 2 kohta || Akut || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2029 jälkeen

9.12 2 kohta || Kytkimet, suojalaitteet || U.V.M., viimeistään unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen tai uusimisen yhteydessä 30.12.2029 jälkeen

9.14 3 kohta || Samanaikainen kytkeminen || U.V.M.

9.15 || Kaapelit || U.V.M.

9.16 3 kohta || Konehuoneiden valaistus || U.V.M.

9.17 1 kohta || Kulkuvalojen sähkötaulut || U.V.M.

9.17 2 kohta || Kulkuvalojen virransyöttö || U.V.M.

10 LUKU || ||

10.01 9 kohta || Ankkurivintturit || U.V.M.

10.04 1 kohta || Standardin mukaiset laivaveneet || U.V.M.

10.05 1 kohta || Standardin mukaiset pelastusrenkaat || U.V.M.

10.05 2 kohta || Standardin mukaiset pelastusliivit || U.V.M.

11 LUKU || ||

11.11 2 kohta || Vintturien turvallisuus || U.V.M.

12 LUKU || ||

12.02 13 kohta || Vaarallisia kaasuja tai nesteitä johtavat putket || U.V.M.

24 a.04 artikla (ei tekstiä)

24 a.05 artikla 2.18 artiklaan sovellettava siirtymäsäännös

24.08 artiklaa on sovellettava soveltuvin osin.

Lisäys I

TURVALLISUUSMERKIT

Kuva 1 Asiattomilta pääsy kielletty || || Väri: punainen/valkoinen/musta

Kuva 2 Tulenteko ja tupakointi kielletty || || Väri: punainen/valkoinen/musta

Kuva 3 Sammutin || || Väri: punainen/valkoinen

Kuva 4 Yleinen varoitusmerkki || || Väri: musta/keltainen

Kuva 5 Paloletku || || Väri: punainen/valkoinen

Kuva 6 Palonsammutusjärjestelmä || || Väri: punainen/valkoinen

Kuva 7 Käytä kuulosuojaimia || || Väri: sininen/valkoinen

Kuva 8 Ensiapupakkaus || || Väri: vihreä/valkoinen

Kuva 9 Säiliön pikasulkuventtiili || || Väri: ruskea/valkoinen

Kuva 10 Käytä pelastusliivejä || || Väri: sininen/valkoinen

Käytetyt merkit voivat erota hieman tässä lisäyksessä esitetyistä kuvista tai olla niitä yksityiskohtaisempia, jos tämä ei muuta niiden merkitystä, eivätkä erot tai muutokset estä ymmärtämästä merkkiä.

Lisäys II

Hallinnolliset ohjeet

Nro 1 || : || Suunnanmuutos- ja kääntymisominaisuuksia koskevat vaatimukset

Nro 2 || : || Säädettyä nopeutta (eteenpäin ajettaessa), pysähtymisominaisuuksia ja peräytysominaisuuksia koskevat vaatimukset

Nro 3 || : || Kiinteän muodostelman kuljettamiseen soveltuvien tai sellaisessa kuljetettaviksi soveltuvien vesikulkuneuvojen kytkentäjärjestelmiä ja -välineitä koskevat vaatimukset

Nro 4 || : || Siirtymäsäännösten soveltaminen

Nro 5 || : || Melumittaukset

Nro 6 || : || 15 luvussa olevien määräysten soveltaminen

Nro 7 || : || Erikoisankkurit, joiden painoa on vähennetty

Nro 8 || : || Vesitiiviiden ikkunoiden lujuus

Nro 9 || : || Automaattisia sprinklereitä koskevat vaatimukset

Nro 10 || : || Ei tekstiä

Nro 11 || : || Unionin sisävesialustodistuksen täyttäminen

Nro 12 || : || Uivan kaluston polttoainesäiliöt

Nro 13 || : || Proomujen rungon vähimmäispaksuus

Nro 14 || : || Ei tekstiä

Nro 15 || : || Ohjausvauhti aluksen omalla käyttövoimalla

Nro 16 || : || Ei tekstiä

Nro 17 || : || Asianmukainen palohälytysjärjestelmä

Nro 18 || : || Aluksen erotettujen osien kelluvuuden, trimmin ja vakavuuden osoittaminen

Nro 19 || : || Ei tekstiä

Nro 20 || : || Standardien S1 ja S2 mukaisesti käytettävien alusten varustus

Nro 21 || : || Savuhätävalaistusta koskevat vaatimukset

Nro 22 || : || Liikuntaesteisten henkilöiden erityiset turvallisuustarpeet

Nro 23 || : || Ei tekstiä

Nro 24 || : || Sopivat kaasuvaroituslaitteet

Nro 25 || : || Sähkökaapelit

Nro 26 || || Asiantuntijat / toimivaltaiset henkilöt

Nro 27 || || Huvialukset

Huomautus:

              Tämän direktiivin 5 artiklan 7 kohdan mukaan kukin jäsenvaltio voi liitteessä IV tarkoitettujen seikkojen osalta sallia lievempiä vaatimuksia seuraavissa hallinnollisissa ohjeissa esitettyjen vastaavien arvojen osalta alueellaan ainoastaan vyöhykkeen 3 tai 4 vesiväylillä liikennöiville vesikulkuneuvoille.

              Tämän direktiivin 5 artiklan 1 ja 3 kohdan mukaan kukin jäsenvaltio voi liitteessä III tarkoitettujen seikkojen osalta asettaa tiukempia vaatimuksia seuraavissa hallinnollisissa ohjeissa esitettyjen vastaavien arvojen osalta alueellaan vyöhykkeen 1 tai 2 vesiväylillä liikennöiville vesikulkuneuvoille.

HALLINNOLLINEN OHJE nro 1

Suunnanmuutos- ja kääntymisominaisuuksia koskevat vaatimukset

(liitteessä II olevat 5.09 ja 5.10 artikla yhdessä 5.02 artiklan 1 kohdan, 5.03 artiklan 1 kohdan, 5.04 artiklan ja 16.06 artiklan kanssa)

1. Suunnanmuutoskokeen yleiset olosuhteet ja ääriolosuhteet

1.1 Edellä olevan 5.09 artiklan mukaan alusten ja kytkyeiden on pystyttävä väistämään asianmukaisessa ajassa ja tällaiset suunnanmuutosominaisuudet on osoitettava suunnanmuutoskokeella 5.03 artiklan mukaisella koeajoalueella. Tämä on osoitettava vasempaan ja oikeaan suoritettavilla simuloidulla väistöliikkeillä säädettyjen arvojen mukaisesti, jolloin aluksen on tietyillä kääntymisnopeuksilla noudatettava tiettyä aikarajaa, kun peräsintä käännetään ja kääntyminen pysäytetään.

Kokeiden aikana 2 kohdan vaatimuksia on noudatettava siten, että kölin alla on vettä vähintään 20 % syväyksestä, kuitenkin vähintään 0,50 m.

2. Suunnanmuutoskoemenettely ja tietojen kirjaaminen

(Kaavio liitteessä 1)

2.1 Suunnanmuutoskoe on suoritettava seuraavasti:

Ajettaessa alusta tai kytkyettä vakionopeudella, joka on V0 = 13 km/h suhteessa veteen, kokeen alkaessa (aika t0 = 0 s, kääntymisnopeus r = 0°/min, peräsinkulma δ0 = 0°, moottorin kierrosnopeus pidetään vakiona) aloitetaan suunnanmuutos vasempaan tai oikeaan kääntämällä ruoria. Kokeen alkaessa peräsin on asetettava kulmaan δ tai aktiivisen ohjauslaitteen tapauksessa ohjausyksikkö on asetettava kulmaan δa 2.3 kohdassa esitettyjen arvojen mukaisesti. Peräsinkulma δ (esim. 20° oikeaan) on pidettävä, kunnes saavutetaan 2.2 kohdassa esitetty aluksen tai kytkyeen mittoja vastaava kääntymisnopeuden arvo r1. Kun kääntymisnopeus r1 on saavutettu, kirjataan aika t1 ja peräsin asetetaan samaan kulmaan vastakkaiseen suuntaan (esim. 20° vasempaan) kääntymisen pysäyttämiseksi ja kääntymisen aloittamiseksi vastakkaiseen suuntaan eli kääntymisnopeuden vähentämiseksi arvoon r2 = 0 ja sen kasvattamiseksi jälleen 2.2 kohdassa esitettyyn arvoon. Kun kääntymisnopeus r2 = 0 on saavutettu, kirjataan aika t2. Kun 2.2 kohdassa esitetty kääntymisnopeus r3 on saavutettu, peräsin asetetaan samaan kulmaan δ vastakkaiseen suuntaan kääntymisliikkeen pysäyttämiseksi. Kirjataan aika t3. Kun kääntymisnopeus r4 = 0 on saavutettu, kirjataan aika t4 ja alus tai kytkye palautetaan sen alkuperäiseen kurssiin.

2.2 Seuraavia raja-arvoja on noudatettava saavutettaessa kääntymisnopeus r4 alusten tai kytkyeiden mittojen ja veden syvyyden h mukaisesti:

|| Alusten tai kytkyeiden mitat L (pituus) × B (leveys) || Vaadittava kääntymisnopeus r1 = r3 (°/min) || Ajan t4 (s) rajaarvot matalassa ja syvässä vedessä

|| δ = 20° || δ = 45° || 1,2 ≤ h/T ≤ 1,4 || 1,4 < h/T < 2 || h/T > 2

1 || Kaikki moottorialukset, jonokytkyeet ≤ 110 × 11,45 || 20°/min || 28°/min || 150 s || 110 s || 110 s

2 || Jonokytkyeet enintään 193 × 11,45 tai kaksi rinnan -kytkyeet enintään 110 × 22,90 || 12°/min || 18°/min || 180 s || 130 s || 110 s

3 || Kaksi rinnan -kytkyeet ≤ 193 × 22,90 || 8°/min || 12°/min || 180 s || 130 s || 110 s

4 || Kaksi rinnan -kytkyeet enintään 270 × 22,90 tai kolme rinnan -kytkyeet enintään 193 × 34,35 || 6°/min || 8°/min || [30] || [31] || [32]

Ajat t1, t2, t3 ja t4, jotka tarvitaan kääntymisnopeuksien r1, r2, r3, ja r4 saavuttamiseksi, on kirjattava liitteen 2 mukaiseen mittausraporttiin. Ajan t4 arvot eivät saa olla taulukossa esitettyjä arvoja suurempia.

2.3 On suoritettava vähintään neljä suunnanmuutoskoetta, nimittäin

– yksi oikeaan siten, että peräsinkulma δ = 20°

– yksi vasempaan siten, että peräsinkulma δ = 20°

– yksi oikeaan siten, että peräsinkulma δ = 45°

– yksi vasempaan siten, että peräsinkulma δ = 45°.

Tarvittaessa (esimerkiksi, jos mitatut arvot ovat epävarmoja tai liikkeet eivät ole tyydyttäviä) suunnanmuutoskokeet on toistettava. Edellä 2.2 kohdassa esitettyjä kääntymisnopeuksia ja aikarajoja on noudatettava. Aktiivisten ohjauslaitteiden tai erikoisperäsintyyppien osalta voidaan valita ohjausyksikön asento δa tai peräsinkulma δa, joka on muu kuin δ = 20° ja δ = 45°, asiantuntijan ohjausjärjestelmän tyypin mukaan antaman arvion mukaisesti.

2.4 Kääntymisnopeuden määrittämiseksi aluksessa on oltava tämän direktiivin lisäyksen VIII mukainen kääntymisnopeuden osoitin.

2.5 Edellä olevan 5.04 artiklan nojalla lastimäärän on oltava 70–100 % enimmäiskantavuudesta suunnanmuutoskokeen aikana. Jos koeajo suoritetaan pienemmällä lastimäärällä, myötävirtaan ja vastavirtaan ajoa koskeva hyväksyntä on rajoitettava kyseiseen lastimäärärajaan.

Suunnanmuutoskoemenettely ja käytetyt termit on esitetty liitteessä 1 olevassa kaaviossa.

3. Kääntymisominaisuudet

Alusten ja kytkyeiden, joiden pituus (L) on enintään 86 m ja leveys (B) on enintään 22,90 m, kääntymisominaisuuksia pidetään 5.10 artiklan sekä 5.02 artiklan 1 kohdan mukaisesti riittävinä, jos lähtönopeudella, joka on 13 km/h veden suhteen, vastavirtaan suoritettavan kääntymiskokeen aikana noudatetaan hallinnollisessa ohjeessa nro 2 esitettyjä pysähtymistä myötävirtaan ajettaessa koskevia raja-arvoja. Edellä olevan 1.1 kohdan mukaisia kölin alla olevaa vettä koskevia olosuhteita on noudatettava.

4. Muut vaatimukset

4.1 Sen estämättä, mitä 1–3 kohdassa määrätään, on noudatettava seuraavia vaatimuksia:

a) Käsikäyttöisten ohjausjärjestelmien osalta ruorin yhden pyörähdyksen on vastattava vähintään 3°:n peräsinkulmaa;

b) Konekäyttöisten ohjausjärjestelmien osalta peräsimen ollessa enimmäissyvyydellä on oltava mahdollista saavuttaa peräsimen koko kääntymisalueella keskimääräinen kulmanopeus, joka on 4°/s.

Tämä vaatimus on tarkistettava myös käännettäessä peräsintä asennosta 35° vasempaan asentoon 35° oikeaan aluksen liikkuessa täydellä nopeudella. Lisäksi on tarkistettava, pysyykö peräsin enimmäiskulmassa enimmäiskäyttövoimalla. Tätä määräystä sovelletaan aktiivisiin ohjausjärjestelmiin tai erikoisperäsintyyppeihin tarvittavin muutoksin.

4.2 Jos jotakin 5.05 artiklassa tarkoitetuista lisälaitteista tarvitaan vaadittujen ohjattavuusominaisuuksien saavuttamiseksi, sen on oltava 6 luvun vaatimusten mukainen ja seuraavat tiedot on merkittävä unionin sisävesialustodistuksen kohtaan 52:

”Kaksoisperäsimet[33]/keulaohjausjärjestelmät[34]/muut kohdassa 34 mainitut laitteet[35] ovat tarpeen, jotta alus on 5 luvun mukaisten ohjattavuusvaatimusten mukainen.”

5. Tietojen kirjaaminen ja raportit

Mittaukset, raportit ja tietojen kirjaaminen on toteutettava liitteessä 2 esitetyn menettelyn mukaisesti.

LIITE 1

Hallinnollisen ohjeen nro 1

Suunnanmuutoskokeen kaavio

t0 || = || Suunnanmuutoskokeen alku

t1 || = || Aika kääntymisnopeuden r1 saavuttamiseen

t2 || = || Aika kääntymisnopeuden r2 = 0 saavuttamiseen

t3 || = || Aika kääntymisnopeuden r3 saavuttamiseen

t4 || = || Aika kääntymisnopeuden r4 = 0 saavuttamiseen (suunnanmuutoskokeen loppu)

δ || = || Peräsinkulma [°]

r || = || Kääntymisnopeus [°/min]

LIITE 2

Hallinnollisen ohjeen nro 1

Raportti suunnanmuutos- ja kääntymisominaisuuksista

Tarkastuselin: …

Päivämäärä: …

Nimi: …

Vesikulkuneuvon nimi: …

Omistaja: …

Vesikulkuneuvon tyyppi: … || Koeajoalue: …

tai kytkyeen tyyppi: … || Vedenkorkeus [m]: …

L × B [m × m]: … || Veden syvyys h [m]: …

Ttest [m]: … || h/T: …

Virtausnopeus [m/s]:

Lastimäärä: … % enimmäismäärästä …

(kokeen aikana) [t]: … kantavuus: …

Kääntymisnopeuden osoitin

Tyyppi: …

Peräsinrakenteen tyyppi: normaali rakenne/erikoisrakenne[36]

Aktiivinen ohjausjärjestelmä: kyllä/ei[37]

Suunnanmuutoskokeiden tulokset:

Aika Väistämiseen tarvittava aika t1–t4 || Peräsinkulma δ tai δ[38], jolla suunnanmuutos alkaa ja noudatettava kääntymisnopeus r1 = r3 || Huomautuksia

|| δ = 20° OIK[39] || δ = 20° VAS[40] || δ = 45° OIK[41] || δ = 45° VAS[42] ||

δa = … OIK[43] || δa = … VAS[44] || δa = … OIK[45] || δa = … VAS[46]

r1 = r3 = … °/min || || r1 = r3 = … °/min ||

t1 [s] || || || || || || ||

t2 [s] || || || || || || ||

t3 [s] || || || || || || ||

t4 [s] || || || || || || ||

Edellä olevan 2.2 kohdan mukainen t4:n raja-arvo || Raja-arvo t4 = … [s] || ||

Kääntymisominaisuudet[47]

Maantieteellinen sijainti kääntymisen alkaessa … km

Maantieteellinen sijainti kääntymisen päättyessä … km

Ohjauslaitteisto

Käyttötyyppi: käsikäyttöinen/konekäyttöinen[48]

Peräsinkulma ruorin kutakin pyörähdystä kohti[49]: … °

Peräsimen kulmanopeus koko alueella[50]: … °/s

Peräsimen kulmanopeus asennosta 35° vasempaan asentoon 35° oikeaan[51]: … °/s

HALLINNOLLINEN OHJE nro 2

Säädettyä nopeutta (eteenpäin ajettaessa), pysäytysominaisuuksia ja peräytysominaisuuksia koskevat vaatimukset

(liitteessä II olevat 5.06, 5.07 ja 5.08 artikla yhdessä 5.02 artiklan 1 kohdan, 5.03 artiklan 1 kohdan, 5.04 artiklan ja 16.06 artiklan kanssa)

1. Edellä olevan 5.06 artiklan mukainen suurin säädetty nopeus (eteenpäin ajettaessa)

Nopeus suhteessa veteen on 5.06 artiklan 1 kohdan mukaisesti tyydyttävä, kun saavutettava nopeus on vähintään 13 km/h. Koeajon aikana on noudatettava seuraavia edellytyksiä samalla tavoin kuin pysäytyskokeen osalta:

a) kölin alla on oltava vettä 2.1 kohdan mukaisesti;

b) on suoritettava koetietojen mittaus, kirjaus, rekisteröinti ja arviointi.

2. Edellä olevien 5.07 artiklan ja 5.08 artiklan mukaiset säädetyt pysäytysominaisuudet ja peräytysominaisuudet

2.1 Alusten ja kytkyeiden katsotaan kykenevän pysähtymään asianmukaisessa ajassa myötävirtaan ajettaessa 5.07 artiklan 1 kohdan mukaisesti, kun tämä on osoitettu pysäytyskokeen aikana suhteessa maahan myötävirtaan ajettaessa lähtönopeudella, joka on 13 km/h suhteessa veteen, kun kölin alla on vettä vähintään 20 % syväyksestä, kuitenkin vähintään 0,50 m.

a) Virtaavassa vedessä (virtausnopeus 1,5 m/s) pysäytys suhteessa veteen on osoitettava seuraavalla enimmäismatkalla mitattuna suhteessa maahan:

550 m niiden alusten ja kytkyeiden osalta, joiden

– pituus L > 110 m tai

– leveys B > 11,45 m

tai

480 m niiden alusten ja kytkyeiden osalta, joiden

– pituus L ≤ 110 m ja

– leveys B ≤ 11,45 m.

Pysäytyskoe päättyy, kun liike pysähtyy suhteessa maahan.

b) Seisovassa vedessä (virtausnopeus on pienempi kuin 0,2 m/s) pysäytys suhteessa veteen on osoitettava seuraavalla enimmäismatkalla mitattuna suhteessa maahan:

350 m niiden alusten ja kytkyeiden osalta, joiden

– pituus L > 110 m tai

– leveys B > 11,45 m

tai

305 m niiden alusten ja kytkyeiden osalta, joiden

– pituus L ≤ 110 m ja

– leveys B ≤ 11,45 m.

Seisovassa vedessä on myös suoritettava koe sen osoittamiseksi, että peräytyessä voidaan saavuttaa nopeus, joka on vähintään 6,5 km/h.

Edellä a tai b alakohdassa tarkoitetut koetiedot on mitattava, kirjattava ja rekisteröitävä lisäyksessä 1 esitetyn menettelyn mukaisesti.

Aluksen tai kytkyeen on säilytettävä riittävä ohjattavuus koko kokeen ajan.

2.2 Edellä olevan 5.04 artiklan mukaisesti alusten lastimäärän on kokeen aikana oltava mahdollisuuksien mukaan 70–100 % niiden kantavuudesta. Tämä lastimäärää koskeva edellytys on arvioitava lisäyksen 2 mukaisesti. Kun aluksen tai kytkyeen lastimäärä on vähemmän kuin 70 % kokeen aikana, sallittu enimmäisuppouma myötävirtaan ajettaessa on asetettava todellisen lastimäärän mukaisesti edellyttäen, että 2.1 kohdan mukaisia raja-arvoja noudatetaan.

2.3 Jos alkunopeuden ja virtausnopeuden todelliset arvot kokeen aikana eivät ole 2.1 kohdassa esitettyjen olosuhteiden mukaiset, saadut tulokset on arvioitava lisäyksessä 2 kuvatun menettelyn mukaisesti.

Sallittu poikkeama 13 km:n/h alkunopeuden osalta on enintään +1 km/h, ja virtaavassa vedessä virtausnopeuden on oltava 1,3–2,2 m/s, muuten kokeet on toistettava.

2.4 Alusten ja kytkyeiden suurin sallittu uppouma tai vastaava enimmäislastimäärä tai suurin veden alla oleva poikkileikkaus myötävirtaan ajettaessa on määritettävä kokeiden perusteella ja merkittävä unionin sisävesialustodistukseen.

Hallinnollisen ohjeen nro 2

Lisäys 1

PYSÄYTYSKOKEIDEN AIKANA KERÄTTYJEN TIETOJEN MITTAUS, KIRJAUS JA REKISTERÖINTI

1. Pysäytyskoe

Edellä 5 luvussa tarkoitetuille aluksille ja kytkyeille on suorittava koe virtaavassa vedessä tai seisovassa vedessä koeajoalueella sen osoittamiseksi, että ne kykenevät pysähtymään myötävirtaan ajettaessa pelkästään käyttövoimajärjestelmänsä avulla käyttämättä ankkureita. Pysäytyskoe on periaatteessa suoritettava kuvion 1 mukaisesti. Se alkaa, kun moottorin pyörimissuunta vaihdetaan tilasta ”eteenpäin” tilaan ”peräytys” (kohta A, pysäytyskäsky) aluksen liikkuessa vakionopeudella, joka on mahdollisimman lähellä arvoa 13 km/h suhteessa veteen, ja päättyy, kun alus on paikallaan suhteessa maahan (kohta E: v = 0 suhteessa maahan tai kohta D: = kohta E: = v = 0 suhteessa veteen ja suhteessa maahan, jos pysäytyskoe suoritetaan seisovassa vedessä).

Kun pysäytyskoe suoritetaan virtaavassa vedessä, on kirjattava myös sijainti ja pysähtymishetki suhteessa veteen (alus liikkuu virtausnopeudella, kohta D: v = 0 suhteessa veteen).

Mitatut tiedot on kirjattava taulukossa 1 esitetyn kaavion mukaiseen raporttiin. Muuttumattomat tiedot on kirjattava lomakkeen ylälaitaan ennen pysäytyskokeen suorittamista.

Kulkuväylän keskimääräinen virtausnopeus (vSTR) on määritettävä, mikäli mahdollista, luotettavan vedenkorkeusmittarin lukeman perusteella tai mittaamalla kelluvan kappaleen liike ja kirjattava raporttiin.

Virtausmittareiden käyttö on periaatteessa sallittua aluksen nopeuden määrittämiseksi suhteessa veteen pysäytyskokeen aikana, jos liike ja tarvittavat tiedot voidaan kirjata edellä esitetyn menettelyn mukaisesti.

2. Mitattujen tietojen rekisteröinti ja kirjaaminen raporttiin (taulukko 1)

Pysäytyskokeessa on ensimmäiseksi määritettävä alkunopeus suhteessa veteen. Tämä voidaan suorittaa mittaamalla aika, joka kuluu liikuttaessa kahden maamerkin välinen matka. Virtaavassa vedessä on otettava huomioon keskimääräinen virtausnopeus.

Pysäytyskoe alkaa pysäytyskäskyllä A, joka annetaan ohitettaessa maamerkki. Maamerkin ohittaminen on kirjattava tehdyksi kohtisuoraan aluksen akseliin nähden ja se on merkittävä raporttiin. Kaikkien muiden maamerkkien ohittaminen pysäytyskokeen aikana on kirjattava samalla tavoin, ja kukin merkki (esim. kilometripylväs) ja ohitusaika on merkittävä raporttiin.

Mitatut arvot on, mikäli mahdollista, kirjattava 50 m:n välein. Kussakin tapauksessa on merkittävä aika, jolloin kohdat B ja C – mikäli mahdollista – samoin kuin kohdat D ja E saavutetaan, ja vastaava sijainti on arvioitava. Moottorin kierrosnopeutta koskevia tietoja ei tarvitse kirjata raporttiin, mutta ne on merkittävä muistiin, jotta alkunopeus voidaan määrittää tarkemmin.

3. Pysäytyskokeen kuvaus

Kuvan 1 mukainen pysäytyskoe on esitettävä kaavion muodossa. Ensin on piirrettävä aikaa ja matkaa esittävä kaavio käyttämällä koeraporttiin merkittyjä mittauksia ja osoitettava kohdat A–E. Tällöin on mahdollista määrittää kahden mittauskohdan välinen keskimääräinen nopeus ja piirtää nopeus-aikakaavio.

Tämä suoritetaan seuraavasti (katso kuva 1).

Määrittämällä sijaintieron ja aikaeron osamäärä Δs/Δt voidaan määrittää aluksen keskimääräinen nopeus tänä ajanjaksona.

Esimerkki:

Nollan ja 10 sekunnin välisenä aikana liikutaan 0–50 m:n matka.

Δs/Δt = 50 m/10 s = 5,0 m/s = 18,0 km/h

Tämä arvo kirjataan keskinopeudeksi 5 sekunnin kohtaan x-akselilla. Toisen väliajan aikana 10 sekunnista 20 sekuntiin liikutaan 45 m:n matka.

Δs/Δt = 45 m/10 s = 4,5 m/s = 16,2 km/h

Merkin D kohdassa alus on pysähtynyt suhteessa veteen, eli virtausnopeus on noin 5 km/h.

Kuva 1

Pysäytyskoe

Kuvan 1 merkintöjen selitys

A || || pysäytyskäsky

B || || potkuri pysäytetty

C || || potkuri peruutusasennossa

D || || v = 0 suhteessa veteen

E || || v = 0 suhteessa maahan

v || || aluksen nopeus

vL || || v suhteessa maahan

s || || liikuttu matka suhteessa maahan

t || || mitattu aika

Taulukko 1

Raportti pysäytyskokeesta

Tarkastuselin: || … || Aluksen tai kytkyeen tyyppi: || … || Koeajoalue: || …

L × B [m]: || … || Vedenkorkeusmittarin lukema || [m]: || …

Päivämäärä: || … || T kokeen aikana [m]: || … || Veden syvyys: || [m]: || …

Nimi: || … || Lastimäärä kokeen aikana [t]: || … || Gradientti || [m/km]: || …

Testiajo nro: || … || % enimmäiskantavuudesta || … || VSTR || [km/h]: || …

|| || Kuljetuskoneiston teho PB [kW] || … || [m/s]: || …

|| || Liitteessä 2 olevan taulukon 2 mukainen käyttövoimajärjestelmä: || … || Enimmäisuppouma || [m3]: || …

Sijainti [joki-km] || Aika [s] || Δs [m] || Δt [s] || vIL [km/h] || Moottorin kierrosnopeus n [min–1] || Huomautuksia

|| || || || || ||

|| || || || || ||

|| || || || || ||

|| || || || || ||

|| || || || || ||

Hallinnollisen ohjeen nro 2 lisäys 2

PYSÄYTYSKOKEEN TULOSTEN ARVIOINTI

1. Lisäyksen 1 mukaisten raja-arvojen noudattaminen on varmennettava kirjattujen arvojen perusteella. Jos pysäytyskokeen olosuhteet poikkeavat olennaisesti normaaliolosuhteista tai jos epäillään, ettei raja-arvoja ole noudatettu, tulokset on arvioitava. Tätä varten voidaan soveltaa seuraavaa menettelyä pysäytyskoetta koskevien laskelmien suorittamiseksi.

2. Teoreettiset pysäytysmatkat määritetään hallinnollisessa ohjeessa nro 2 olevan 2.1 kohdan mukaisissa normaaliolosuhteissa (Sreference) ja pysäytyskokeen olosuhteissa (Sactual), ja niitä verrataan mitattuun pysäytysmatkaan (Smeasured). Pysäytyskokeen mukainen korjattu pysäytysmatka normaaliolosuhteissa (Sstandard) lasketaan seuraavasti:

Kaava 2.1:

SSTANDARD = SMEASURED·(SREFERENCE/SACTUAL) ≤ hallinnollisessa ohjeessa nro 2 olevan 2.1 kohdan a tai b alakohdan mukainen raja-arvo

Kun pysäytyskoe on suoritettu hallinnollisessa ohjeessa nro 2 olevan 2.2 kohdan mukaisesti lastimäärällä, joka on 70–100 % enimmäiskantavuudesta, tekijän sstandard arvon laskemiseksi tekijöiden sreference ja sactual arvot on määritettävä kokeen aikaista lastimäärää vastaavan uppouman (Dreference = Dactual) perusteella.

Jos asianmukainen raja-arvo ylitetään tai alitetaan määritettäessä tekijän sstandard arvoa kaavan 2.1 mukaisesti, tekijän sreference arvoa on pienennettävä tai suurennettava arvon Dreference vaihtelun mukaisesti siten, että raja-arvoa noudatetaan (sstandard = kyseinen raja-arvo). Myötävirtaan ajettaessa sallittu enimmäisuppouma on asetettava tämän mukaisesti.

3. Hallinnollisessa ohjeessa nro 2 olevan 2.1 kohdan a ja b alakohdassa esitettyjen raja-arvojen mukaisesti on laskettava vain pysäytysmatkat, jotka lasketaan

– vaiheessa I (”eteenpäin täydellä nopeudella” vaihdetaan tilaan ”peräytys täydellä nopeudella”) SI

ja

– vaiheessa II (peruutusasennon loppu, kunnes alus pysähtyy suhteessa veteen) SII

(katso kuvio 1). Kokonaispysäytysmatka on siten:

Kaava 3.1:

Stotal = SI + SII

4. Kyseiset pysäytysmatkat on laskettava seuraavasti:

PYSÄYTYSKOETTA KOSKEVAT LASKELMAT

Kuva 2

Kaavio

|| Laskentakaavat: || käyttäen seuraavia kertoimia:

4.1. || SI = k1 · vL · t1 || tI ≤ 20 s || — k1 according to table 1

4.2. || SII = k2 · vII2 · (D · g)/(k3 · FPOR + RTmII – RG) · (k4 + (VSTR/VII)) || – k2, k3, k4 taulukon 1 mukaisesti

4.3. || RTmII = (RT/v2) · (k7 · k6 · (vL – vSTR))2 || – k6, k7 taulukon 1 mukaisesti – RT/v2 taulukon 3 mukaisesti

4.4. || RG = i · D · ρ · g · 10–6 ||

4.5. || VII = k6 · (VL – VSTR) || – k6 taulukon 1 mukaisesti

4.6. || FPOR = f · PB || – f taulukon 2 mukaisesti

4.7. || tII = (SII/(vII · (k4 + (vSTR/vII)))) || – k4 taulukon 1 mukaisesti

Kaavoissa 4.1–4.7:

vL || Nopeus suhteessa maahan peruutusasennon alussa || (m/s)

tI || Peruutusasennon aika || (s)

vII || Nopeus suhteessa veteen peruutusasennon lopussa || (m/s)

D || Uppouma || (m3)

FPOR || Pollariveto peruutusasennon aikana || (kN)

PB || Käyttökoneiston teho || (kW)

RTmII || Keskimääräinen vastus vaiheen II aikana, määritetään arvon RT/v2 määrittämiseen tarkoitetun kaavion avulla || (kN)

RG || Gradienttivastus || (kN)

i || Gradientti (m/km) (arvon puuttuessa sen oletetaan olevan 0,16) || (m/km)

vSTR || Keskimääräinen virtausnopeus || (m/s)

g || Painovoiman aiheuttama kiihtyvyys (9,81) || (m/s2)

ρ || Veden tiheys, makean veden ρ = 1000 || (kg/m3)

T || (Aluksen tai kytkyeen) enimmäissyväys || (m)

h || Veden syvyys || (m)

B || Leveys || (m)

L || Pituus || (m)

Kaavoissa 4.1, 4.2, 4.3, 4.4, 4.5, 4.6 ja 4.7 käytettävät kertoimet voidaan ottaa seuraavista taulukoista.

Taulukko 1

Kertoimet k seuraavia varten:

a)      Moottorialukset ja jonokytkyeet

b)      Kaksi rinnan -kytkyeet

c)      Kolme rinnan -kytkyeet

|| a || b || c || Yksiköt

k1 || 0,95 || 0,95 || 0,95 || --

k2 || 0,115 || 0,120 || 0,125 || (kg · s2)/m4

k3 || 1,20 || 1,15 || 1,10 || --

k4 || 0,48 || 0,48 || 0,48 || --

k6 || 0,90 || 0,85 || 0,80 || --

k7 || 0,58 || 0,55 || 0,52 || --

Taulukko 2

Kerroin f, peruutusasennon aikaisen pollarivedon ja käyttökoneiston tehon välinen suhde

Käyttövoimajärjestelmä || f || Yksiköt

Modernit suuttimet, joissa on pyöristetty takareuna || 0,118 || kN/kW

Vanhat suuttimet, jossa on terävä takareuna || 0,112 || kN/kW

Suuttimettomat potkurit || 0,096 || kN/kW

Säätösiipipotkurit, joissa on suuttimet (yleensä terävä takareuna) || 0,157 || kN/kW

Suuttimettomat säätösiipipotkurit || 0,113 || kN/kW

Taulukko 3

Vastuksen laskentakaavio

RT/v2:n arvon määrittäminen suhteessa D1/3 [B + 2T]:n arvoon:

Taulukko 3:    Vastuksen laskentakaavio

            RT/v2:n arvon määrittäminen suhteessa D1/3 [B + 2T]:n arvoon:

||

|| ||

Hallinnollisen ohjeen nro 2 lisäyksen 2 liite

Lisäyksen 2 sovellusesimerkkejä

(pysäytyskokeen tulosten arviointi)

ESIMERKKI I

1. Aluksia ja kytkyettä koskevat tiedot

Ryhmitelmä: tavanomainen moottorialus, jonka rinnalle on kytketty (Europa IIa -tyypin) työntöproomu

|| L [m] || B [m] || T max [m] || Dwt[52]max [t] || D max [m3] || PB [kW]

Moottorialus || 110 || 11,4 || 3,5 || 2900 || 3731 || 1500

Työntöproomu || 76,5 || 11,4 || 3,7 || 2600 || 2743 || --

Kytkye || 110 || 22,8 || 3,7 || 5500 || 6474 || 1500

Moottorialuksen käyttövoimajärjestelmä: modernit suuttimet, joissa on pyöristetty takareuna

2. Pysäytyskokeen aikana mitatut arvot

Virtausnopeus: || vSTRactual || = || 1,4 m/s || ≈ || 5,1 km/h

Aluksen nopeus (suhteessa veteen): || VSactual || = || 3,5 m/s || ≈ || 12,5 km/h

Aluksen nopeus (suhteessa maahan): || VLactual || = || 4,9 m/s || ≈ || 17,6 km/h

Peruutusasennon aika (mitattu) (kohdasta A kohtaan C): || tI || = || 16 s || ||

Pysäytysmatka suhteessa veteen (kohdasta A kohtaan D): || SMEASURED || = || 340 m || ||

Lastimäärä (mahdollisesti arvioitu): || Dactual || = || 5179m3 || ≈ || 0,8 Dmax

Kytkyeen todellinen syväys: || Tactual || = || 2,96 || ≈ || 0,8 Tmax

3. Edellä olevan 2.1 kohdan a tai b alakohdan mukainen raja-arvo, johon tekijän Sstandard arvoa on verrattava

Koska B > 11,45 m ja kytkye on virtaavassa vedessä, tähän kytkyeeseen sovelletaan 2.1 kohdan a alakohdan mukaisesti seuraavaa:

Sstandard < 550 m

4. Oikean pysäytysmatkan määritys verrattuna normaaliolosuhteisiin

– Lisäyksen 1 mukainen mitattu arvo (katso 2 kohta)

              smeasured = 340 m

– laskettava:

              sactual seuraavien summana:

sIactual || || (lisäyksessä 2 esitetyn kaavan 4.1 mukaisesti käyttäen tekijän vLactual arvoa)

              ja

sIIactual || || (lisäyksessä 2 esitettyjen kaavojen 4.2, 4.3, 4.4, 4.5 ja 4.6 mukaisesti käyttäen tekijöiden vIIactual, vSTRactual, Dactual arvoja)

              sreference seuraavien summana:

sIreference || || (lisäyksessä 2 esitetyn kaavan 4.1 mukaisesti käyttäen tekijän vLreference arvoa)

              ja

sIIreference || || (lisäyksessä 2 esitettyjen kaavojen 4.2–4.6 mukaisesti käyttäen hallinnollisen ohjeen 2.1 kohdan mukaisia vertailunopeuksia ja ottaen huomioon, että lastimäärä on yli 70 % enimmäislastimäärästä (≈ 80 %): Dreference = Dactual ja Treference = Tactual)

– tarkistettava:

              Sstandard = Smeasured · (Sreference/Sactual) ≤ 550 m

4.1 Laskennassa käytettävät kertoimet lisäyksestä 2

Taulukko 1

tekijöiden sIactual ja sIreference osalta || k1 || = || 0,95

tekijöiden sIIactual ja sIIreference osalta || k2 || = || 0,12

|| k3 || = || 1,15

|| k4 || = || 0,48

|| k6 || = || 0,85

|| k7 || = || 0,55

Taulukko 2 (kohta ”modernit suuttimet, joissa on pyöristetty takareuna”)

f = 0,118

4.2 Tekijän Sactual arvon laskeminen

              a) sIactual käyttäen pysäytyskokeen aikana mitattuja arvoja (kaava 4.1)

              SIactual = k1 · vLactual · tIactual

              SIactual = 0,95 · 4,9 · 16 = 74,5 m

b) Tekijän sIIactual kaava

              SIIactual = k · v2IIactual · ((Dactual · g)/(k3 · FPOR + RTmIIactual – RG)) · (k4 + ((VSTRactual)/(VIIactual)))

c) Tekijän RTmIIactual arvon laskeminen lisäyksessä 2 esitettyjen taulukon 3 ja kaavan 4.3 mukaisesti

              (Dactual)1/3 = 51791/3 + 17,3 [m]

              (Dactual)1/3 · (B + 2 · Tactual) = 17,3 · (22,8 + 5,92) = 496,8 [m2]

              taulukon 3 mukaisesti (RT/v2) = 10,8 [(kN · s2)/(m2)]

              vLactual – vSTRactual = 4,9 – 1,4 = 3, 5 m/s

              RTmIIactual = (RT/v2) · (k7 · k6 · (vLactual – vSTRactual))2 = 10,8 · (0,55 · 0,85 · 3,5)2 = 28,8[kN]

d) Gradientista RG johtuvan vastuksen laskeminen kaavan 4.4 mukaisesti

              RG = 10-6 · (0,16 · Dactual · ρ · g) = 10-6 · (0,16 · 5179 · 1000 · 9,81) = 8,13[kN]

e) Tekijän vIIactual arvon laskeminen kaavan 4.5 mukaisesti

              vIIactual = k6(vLactual – vSTRactual) = 0,85 · 3,5 = 2,97 [m/s]

              vIIactual2 = 8,85 [m/s]2

f) Tekijän FPOR arvon laskeminen kaavan 4.6 ja taulukon 2 mukaisesti

              FPOR = 0,118 · 1500 = 177[kN]

g) Tekijän sIIactual arvon laskeminen b alakohdassa esitetyn kaavan ja c, d, e ja f alakohtien tulosten avulla

              sIIactual = ((0,12 · 8,85 · 9,81 · (0,48 + (1,4/2,97)))/(1,15 · 177 + 28,8 – 8,13)) · 5179

              sIIactual = 228,9 m

h) Kokonaismatkan laskeminen kaavan 3.1 mukaisesti

              sactual = 74,51 + 228,9 = 303,4 m

              Huomautus: Lauseke (RtmII – RG), joka on D:n funktio ja jonka todellinen arvo on 20,67 kN, on tietysti suhteellisen pieni verrattuna lausekkeeseen k3 · FPOR, jonka todellinen arvo on 203,55 kN, joten yksinkertaisuuden vuoksi tekijää sII voidaan pitää verrannollisena D:hen, eli sII = vakio · D.

4.3 Tekijän sreference arvon laskeminen

Alkuarvot

vSTRreference = 1,5 m/s = 5,4 km/h || Dreference = Dactual = 5179m3

vSreference = 3,6 m/s = 13 km/h || Treference = Tactual = 2,96 m

vLreference = 5,1 m/s = 18,4 km/h ||

              a) SIreference = k1 · vLreference · tI

              SIreference = 0,95 · 5,1 · 16 = 77,50 m

              b)SIIreference = k2 · v2IIreference · (Dreference · g)/(k3 · FPOR + RTmIIreference – RG) · (k4 + ((vSTRreference)/vIIreference))

c) tekijän RTmIIreference arvon laskeminen

              (RT/v2) = 10,8 [(kN · s2)/(m2)] kuten 4.2 kohdassa, koska B, D ja T ovat muuttumattomia.

              vLreference – vSTRreference = 3,6 [m/s]

              RTmIIreference = (RT/v2) · (k7 · k6 · (vLreference – vSTRreference))2 = 10,8 · (0,55 · 0,85 · 3,6)2 = 30,99[kN]

d) Gradientista RG johtuva vastus kuten 4.2 kohdassa

e) Tekijän vIIreference arvon laskeminen

              vIIreference = k6 · (vLreference – vSTRreference) = 0,85 · 3,6 = 3,06 [m/s], v2IIreference = 9,36 [m/s]2

              f)FPOR kuten 4.2 kohdassa.

g) Tekijän sIIactual arvon laskeminen b alakohdassa esitetyn kaavan ja c–f alakohdan tulosten avulla

              sIIreference = (0,12 · 9,36 · 9,81 · (0,48 + (1,5/3,06)))/(1,15 · 177 + 30,99 – 8,13) · 5179

= || 0,0472 || · 5179 = 244,5 m

Constantreference

h) Kokonaismatkan laskeminen

              sreference = sIreference + sIIreference = 77,5 + 244,5 = 322 m

4.4 Normaaliolosuhteissa sallitun pysäytysmatkan sstandard noudattamisen varmentaminen

lisäyksessä 2 esitetyn kaavan 2.1 mukaisesti

sstandard = smeasured · (sreference/sactual) = 340 · (322/303,4) = 360,8 m < 550 m

Päätelmä:

Matka on selvästi pienempi kuin raja-arvo, eli:

– hyväksyntä myötävirtaan ajettaessa on mahdollinen ongelmitta kyseisen lastimäärän (0,8 · Dmax) osalta,

– suurempi lastimäärä on mahdollinen, ja tilanne voidaan laskea seuraavan 5 kohdan mukaisesti.

5. Tekijän Dactual arvon mahdollinen lisäys myötävirtaan ajettaessa

(sstandard)Limit = smeasured · (((sreference)Limit)/sactual) = 550 m

(sreference)Limit = 550 · (sactual/smeasured) = 550 · (303,4/340) = 490,8 m

Kun 4.2 kohdan jälkeen esitetyn huomautuksen mukaisesti sIIreference = vakioreference · D,

(sreference)Limit = (sIreference + sIIreference)Limit = sIreference + 0,0472 · (Dreference)Limit

Siten

(Dreference)Limit = ((sreference)Limit – sIreference)/0,0472 = (490,8 – 77,5)/0,0472 = (8756 m3)

Tästä seuraa, että

koska (Dreference)Limit > Dmax (8756 > 6474), tämä ryhmitelmä (katso 1 kohta) voidaan sallia myötävirtaan ajettaessa täydellä lastimäärällä.

ESIMERKKI II

1. Aluksia ja kytkyettä koskevat tiedot

Ryhmitelmä: suuri moottorialus, joka kuljettaa

kahta työntöproomua rinnakkain edessään ja

yhtä työntöproomua kytkettynä rinnakkain

|| L [m] || B [m] || T max [m] || Dwt[53]max [t] || D max [m3] || PB [kW]

Moottorialus || 110 || 11,4 || 3,5 || 2900 || 3731 || 1500

Kukin työntöproomu || 76,5 || 11,4 || 3,7 || 2600 || 2743 || --

Kytkye || 186,5 || 22,8 || 3,7 || 10700 || 11960 || 1500

              Moottorialuksen käyttövoimajärjestelmä: modernit suuttimet, joissa on pyöristetty takareuna

2. Pysäytyskokeen aikana mitatut arvot

Virtausnopeus: || vSTRactual || = || 1,4 m/s || ≈ || 5,1 km/h

Aluksen nopeus (suhteessa veteen): || VSactual || = || 3,5 m/s || ≈ || 12,5 km/h

Aluksen nopeus (suhteessa rantaan): || VLactual || = || 4,9 m/s || ≈ || 17,6 km/h

Peruutusasennon aika (mitattu) (kohdasta A kohtaan C): || tI || = || 16 sec || ||

Pysäytysmatka suhteessa veteen (kohdasta A kohtaan D): || smeasured || = || 580 m || ||

Lastimäärä (mahdollisesti arvioitu): || Dactual || = || 9568m3 || ≈ || 0,8 Dmax

Kytkyeen todellinen syväys: || Tactual || = || 2,96 m || ≈ || 0,8 Tmax

3. Hallinnollisen ohjeen 2.1 kohdan a tai b alakohdan mukainen raja-arvo, johon tekijän Sstandard arvoa on verrattava

Koska B > 11,45 ja kytkye on virtaavassa vedessä, tähän kytkyeeseen sovelletaan 2.1 kohdan a alakohdan mukaisesti seuraavaa:

sstandard ≤ 550 m

4. Korjatun pysäytysmatkan määritys verrattuna normaaliolosuhteisiin

– Mitattu arvo:

              smeasured = 340 m

– suoritettavat laskelmat:

              sactual seuraavien summana:

sIactual || || (lisäyksessä 2 esitetyn kaavan 4.1 mukaisesti käyttäen tekijän VLactual arvoa)

              ja

sIIactual || || (lisäyksessä 2 esitettyjen kaavojen 4.2, 4.3, 4.4, 4.5 ja 4.6 mukaisesti käyttäen todellista nopeutta vLactual (katso edellä oleva 2 kohta) ja tekijän Dactual arvoa)

sreference: sum sIreference + sIIreference || || (lisäyksessä 2 esitettyjen kaavojen 4.1–4.6 mukaisesti käyttäen vertailunopeuksia ja lisäyksen 2 mukaisesti, koska lastimäärä > 70 % enimmäismäärästä, jolloin Dreference = Dactual ja Treference = Tactual)

– varmennettava:

              sstandard = smeasured · (sreference/sactual) ≤ 550 m muussa tapauksessa

– lasketaan:

              s*standard = 550 m pienentämällä tekijän Dactual arvo arvoon D*)

4.1 Laskennassa käytettävät kertoimet lisäyksen 2 mukaisesti

Taulukko 1

tekijöiden sIactual ja sIreference osalta || k1 || = || 0,95

tekijöiden sIactual ja sIreference osalta || k2 || = || 0,12

|| k3 || = || 1,15

|| k4 || = || 0,48

|| k5 || = || 0,85

|| k7 || = || 0,55

Taulukko 2 (kohta ”modernit suuttimet, joissa on pyöristetty takareuna”)

f = 0,118

4.2 Tekijän sIactual arvon laskeminen

              a) sIactual käyttäen pysäytyskokeen aikana mitattuja arvoja

              sIactual = k1 · vLactual · tIactual

              sIactual = 0,95 · 4,8 · 16 = 73 m

              b) Tekijän sIIactual kaava

              sIIactual = k2 · v2IIactual · ((Dactual · g)/(k3 · FPOR + RTmIIactual – RG)) · (k4 +(vSTRactual/vIIactual))

              c) Tekijän RTmIIactual arvon laskeminen lisäyksessä 2 esitettyjen taulukon 3 ja kaavan 4.3 mukaisesti

              Dactual1/3 = 95681/3 = 21,2 [m]

              Dactual1/3 · (B + 2 · Tactual) = 21,2 · (22,8 – 5,92) = 609 [m2]

              taulukosta 3 (RT/v2) = 14,0 [(kN · s2)/(m2)]

              vLactual – vSTRactual = 4,8 – 1,4 = 3,4 m/s

              RTmIIactual = (RT/v2) · (k7 · k6 · (vLactual – vSTRactual))2 = 14,0 · (0,55 · 0,85 · 3,4)2 = 35,4[kN]

              d) Gradientista RG johtuvan vastuksen laskeminen lisäyksessä 2 esitetyn kaavan 4.4 mukaisesti

              RG = 10-6 · (0,16 · Dactual · ρ · g) = 10-6 · (0,16 · 9568 · 1000 · 9,81) = 15,02[kN]

              e) Tekijän vIIactual arvon laskeminen lisäyksessä 2 esitetyn kaavan 4.5 mukaisesti

              vIIactual = k6 · (vLactual · vSTRactual) = 2,89 [m/s]

              v2IIactual = 8,35 [m/s]2

              f) Tekijän FPOR arvon laskeminen kaavan 4.6 ja taulukon 2 mukaisesti

              FPOR = 0,118 · 1500 = 177[kN]

              g) Tekijän sIIactual arvon laskeminen b alakohdassa esitetyn kaavan ja c, d, e ja f alakohdan tulosten avulla

              SIIactual = ((0,12 · 8,35 · 9,81 (0,48 + (1,4/2,89)))/(1,15 · 177 + 35,4 – 15,02)) · 9568

              SIIactual = 402 m

              h) Kokonaismatkan laskeminen kaavan 3.1 mukaisesti

              sactual = 73 + 402 = 475 m

4.3 Tekijän sreference arvon laskeminen

Alkuarvot:

VSTRreference = 1,5 m/s ≈ 5,4 km/h || Dreference = Dactual = 9568m3

VSreference = 3,6 m/s ≈ 13 km/h || Treference = Tactual = 2,96 m

VLreference = 5,1 m/s ≈ 18,4 km/h ||

              a) SIreference = k1 · vLreference · t1

              SIreference = 0,95 · 5,1 · 16 = 77, 50 m

              b) SIIreference = k2 · vIIreference2 · ((Dreference · g)/(k3 · FPOR + RTmIIreference – RG)) · (k4 + (vSTRreference/vIIreference))

              c) Tekijän RTmIIreference arvon laskeminen

              (RT/v2 = 14,0[(kN · s2)/m2]) kuten 4.2 kohdassa, koska B, D ja T ovat muuttumattomia.

              vLreference – vSTRreference = 3,6 [m/s]

              RTmIIreference = 14,0 · (0,55 · 0,85 · 3,6)2 = 39,6[kN]

              d) Gradientista RG johtuva vastus kuten 4.2 kohdassa

              e) Tekijän vIIreference arvon laskeminen

              vIIreference = 0,85 · 3,6 = 3,06[m/s], vIIreference2 = 9,36 [m/s]2

              f)FPOR kuten 4.2 kohdassa

              g) Tekijän SIIreference arvon laskeminen b alakohdassa esitetyn kaavan ja c–f alakohdan tulosten avulla

              SIIreference = ((0,12 · 9,36 · 9,81 · (0,48 + (1,5/3,06)))/(1,15 · 177 + 39,6 – 15,02)) · 9568

SIIreference = || 0,04684 || · 9568 = 448 m

Constantreference

h) Kokonaismatkan laskeminen

              Sreference = SIreference + SIIreference = 77,5 + 448 = 525,5 m

4.4 Normaaliolosuhteissa sallitun pysäytysmatkan Sstandard noudattamisen varmentaminen

lisäyksessä 2 esitetyn kaavan 2.1 mukaisesti

Sstandard = Smeasured · (Sreference/Sactual) = 580 · (525,5/475) = 641 m > 550 m

Päätelmä: Raja-arvo on selvästi ylitetty; myötävirtaan ajo voidaan sallia rajoitettuna lastimäärän suhteen. Tämä rajoitettu lastimäärä voidaan määrittää seuraavan 5 kohdan mukaisesti.

5. Myötävirtaan ajettaessa sallittu D* lisäyksessä 2 esitetyn kaavan 2.1 mukaisesti

Sstandard = Smeasured · (Sreference*/Sactual) = 550 m

Siten:

Sreference* = 550 · (Sactual/Smeasured) = SIreference + SIIreference*

SIIreference* = Constantreference · D* = 0,04684 · D*

D* = ((550 · (475/580) – 77,5)/0,04684) = 7950[m3]

Seuraus: Koska myötävirtaan ajettaessa sallittu uppouma D* on vain 7950 m3, tämän ryhmitelmän sallittu kantavuus (perm. Dwt.) on noin

(perm.Dwt./max.Dwt.) = (D*/Dmax) = (7950/11960) = 0,66

Sallittu kantavuus (katso 1 kohta)

0,66 · 10700 = 7112 t

HALLINNOLLINEN OHJE nro 3

Kiinteän muodostelman kuljettamiseen soveltuvien tai sellaisessa kuljetettaviksi soveltuvien vesikulkuneuvojen kytkentäjärjestelmiä ja -välineitä koskevat vaatimukset

(liitteessä II olevat 16.01, 16.02, 16.06 ja 16.07 artikla)

Liitteessä II olevan 16 luvun vaatimusten lisäksi on noudatettava jäsenvaltioissa voimassa olevia merenkulkuviranomaisen säännöksiä.

1. Yleiset vaatimukset

1.1 Kytkentäjärjestelmän on varmistettava kaikkien kytkyeeseen kuuluvien vesikulkuneuvojen kiinteä kytkentä, eli ennakoiduissa käyttöolosuhteissa kytkentävälineen on estettävä alusten välinen pitkittäis- tai poikittaisliike siten, että muodostelmaa voidaan pitää yhtenä ”liikennöivänä yksikkönä”.

1.2 Kytkentäjärjestelmän ja sen osien on oltava turvallisia ja helppokäyttöisiä, ja niiden avulla on voitava kytkeä vesikulkuneuvo nopeasti vaarantamatta henkilökuntaa.

1.3 Kytkentäjärjestelmän ja sen osien on asianmukaisesti vastaanotettava ennakoiduissa käyttöolosuhteissa syntyvät voimat ja siirrettävä ne turvallisesti aluksen rakenteeseen.

1.4 Käytettävissä on oltava riittävä määrä kytkentäkohtia.

2. Kytkentävoimat ja kytkentävälineiden mitoitus

Hyväksyttävien kytkyeiden ja alusryhmitelmien kytkentävälineet on mitoitettava siten, että ne takaavat riittävän turvallisuustason. Tämän edellytyksen katsotaan täyttyvän, jos 2.1, 2.2 ja 2.3 kohdan mukaisesti määritettyjen kytkentävoimien oletetaan olevan pitkittäisten kytkentäosien mitoituksessa käytetty vetolujuus.

2.1 Työntöaluksen ja työntöproomujen tai muiden työnnettävien vesikulkuneuvojen väliset kytkentäkohdat

FSB = 270 · PB · LS/Bs · 10–3[kN]

2.2 Työntävän moottorialuksen ja työnnettävien vesikulkuneuvojen väliset kytkentäkohdat

FSF = 80 · PB · (LS/hK) · 10–3[kN]

2.3 Työnnettävien vesikulkuneuvojen väliset kytkentäkohdat

FSL = 80 · PB · (L′S/h′K) · 10–3[kN]Arvoa 1200 kN pidetään riittävänä työntävän vesikulkuneuvon enimmäiskytkentävoimana ensimmäisen työnnettävän vesikulkuneuvon ja sen edelle kytketyn vesikulkuneuvon välisessä kytkentäkohdassa, vaikka 2.3 kohdassa esitetyn kaavan perusteella saataisiin suurempi arvo.

Työnnettävien vesikulkuneuvojen välisten kaikkien muiden pitkittäisten liitosten kytkentäkohtien osalta kytkentävälineiden mitoituksen on perustuttava 2.3 kohdassa esitetyn kaavan mukaisesti määritettyyn kytkentävoimaan.

missä:

FSB, FSF, FSL [kN] || || pitkittäisliitoksen kytkentävoima;

PB [kW] || || kuljetuskoneiston asennusteho;

LS [m] || || etäisyys työntöaluksen tai työntävän vesikulkuneuvon perästä kytkentäkohtaan;

L'S [m] || || etäisyys työntävän vesikulkuneuvon perästä ensimmäisen työnnettävän vesikulkuneuvon ja sen edelle kytketyn vesikulkuneuvon väliseen kytkentäkohtaan;

hK, h'K [m] || || pitkittäisliitoksen vastaava vipuvarsi;

BS [m] || || työntävän vesikulkuneuvon leveys;

270 ja 80 [kN/kW] || || empiirisesti määritetyt arvot asennustehon muuntamiseksi työntövoimaksi siten, että varmistetaan riittävä turvallisuustaso.

2.4.1      Kytkettäessä yksittäisiä vesikulkuneuvoja pitkittäin on käytettävä vähintään kahta kytkentäkohtaa. Kukin kytkentäkohta on mitoitettava 2.1, 2.2 tai 2.3 kohdan mukaisesti määritetyn kytkentävoiman mukaisesti. Käytettäessä kiinteitä kytkentäosia voidaan sallia yksi kytkentäkohta, jos kyseinen kohta varmistaa vesikulkuneuvon turvallisen liittämisen.

Köysien vetolujuus on valittava ennakoidun kierrosmäärän mukaisesti. Kytkentäkohdassa saa olla enintään kolme kierrosta. Köydet on valittava niiden käyttötarkoituksen mukaisesti.

2.4.2      Kun kyseessä on työntöalus, jolla on yksi ainoa työntöproomu, kytkentävoima voidaan määrittää 2.2 kohdassa esitetyn kaavan mukaisesti, jos tällainen työntöalus on hyväksytty kuljettamaan useita tällaisia työntöproomuja.

2.4.3      Käytettävissä on oltava riittävä määrä pollareita tai vastaavia välineitä, jotka kykenevät vastaanottamaan syntyvät kytkentävoimat.

3. Nivelliitoksia koskevat erityisvaatimukset

Nivelliitokset on suunniteltava siten, että varmistetaan myös vesikulkuneuvojen välinen kiinteä kytkentä. Edellä olevan 5 luvun vaatimusten mukaisuus on tarkistettava kiinteällä kytkyeellä 16.06 artiklan mukaisesti suoritettavien ajokokeiden aikana.

Nivelliitoksen käyttöyksikön on mahdollistettava tyydyttävä paluu nivelasennosta. Edellä olevien 6.02–6.04 artiklan vaatimuksia sovelletaan tarvittavin muutoksin, joten käytettäessä konekäyttöistä käyttöyksikköä toisen itsenäisen käyttöyksikön ja energialähteen on oltava käytettävissä vikatilanteissa.

Nivelliitosta (vähintään sen nivelliikettä) on oltava mahdollista käyttää ja valvoa ohjaushytistä; 7.03 ja 7.05 artiklan vaatimuksia sovelletaan tarvittavin muutoksin.

HALLINNOLLINEN OHJE Nro 4

Siirtymäsäännösten soveltaminen

(Liitteessä II oleva 15–22 b luku, 24 luku ja 24 a luku)

1. Siirtymäsäännösten soveltaminen aluksen osien liittämisessä yhteen

1.1. Periaatteet

Jos eri alusten osia liitetään yhteen, vallitseva tilanne säilytetään vain niiden osien osalta, jotka kuuluvat alukseen, joka säilyttää unionin sisävesialustodistuksensa. Siirtymäsäännöksiin voidaan siksi vedota vain kyseisten osien osalta. Muut osat rinnastetaan uuteen alukseen.

1.2. Siirtymäsäännösten yksityiskohtainen soveltaminen

1.2.1      Jos eri alusten osia liitetään yhteen, siirtymäsäännöksiin voidaan vedota vain niiden osien osalta, jotka kuuluvat alukseen, joka säilyttää unionin sisävesialustodistuksensa.

1.2.2      Osat, jotka eivät kuulu alukseen, joka säilyttää alustodistuksensa, rinnastetaan uuteen alukseen.

1.2.3      Sen jälkeen, kun alukseen on liitetty toisen aluksen osa, ensiksi mainittu alus saa aluksen yksilöllisen eurooppalaisen tunnistenumeron alukselle, joka säilyttää unionin sisävesialustodistuksensa muutettuna aluksena.

1.2.4      Jos voimassa oleva unionin sisävesialustodistus säilytetään tai uusi unionin sisävesialustodistus myönnetään alukselle muuttamisen jälkeen, aluksen vanhimman osan rakennusvuosi lisätään unionin sisävesialustodistukseen.

1.2.5      Jos alukseen liitetään uusi keulaosa, keulaosaan asennetun keulapotkurijärjestelmän moottorin on myös täytettävä nykyiset vaatimukset.

1.2.6      Jos alukseen liitetään uusi peräosa, peräosaan asennettujen moottorien on myös täytettävä nykyiset vaatimukset.

1.3. Esimerkkejä

1.3.1      Alus kootaan kahdesta vanhemmasta aluksesta (ensimmäisen aluksen rakennusvuosi on 1968 ja toisen aluksen 1972). Ensimmäinen alus käytetään kokonaan keulaosaa lukuun ottamatta; toisesta aluksesta käytetään keulaosa. Koottu alus saa ensimmäisen aluksen unionin sisävesialustodistuksen. Kootun aluksen keulaosan on nyt sovittava muun muassa ankkurien luokkiin.

1.3.2      Alus kootaan kahdesta vanhemmasta aluksesta (ensimmäisen aluksen rakennusvuosi on 1975 ja toisen aluksen 1958, vanhin osa on vuodelta 1952). Ensimmäinen alus käytetään kokonaan keulaosaa lukuun ottamatta; toisesta aluksesta käytetään keulaosa. Koottu alus saa ensimmäisen aluksen unionin sisävesialustodistuksen. Kootun aluksen keulaosan on nyt sovittava muun muassa ankkurien luokkiin. Alkuperäisen toisen aluksen vanhin osa, jonka rakennusvuosi on 1952, liitetään lisäksi unionin sisävesialustodistukseen.

1.3.3      Vuonna 2001 rakennettu aluksen peräosa liitetään vuonna 1988 rakennettuun alukseen. Alukseen jää vuonna 1988 rakennetun aluksen moottori. Tässä tapauksessa moottori on tyyppihyväksyttävä. Moottori olisi tyyppihyväksyttävä myös, jos se olisi vuonna 2001 rakennetun peräosan moottori.

2.           Siirtymäsäännösten soveltaminen aluksen tyypin (aluksen käyttötarkoituksen) muuttuessa

2.1         Periaatteet

2.1.1.     Kaikissa päätöksissä, jotka koskevat siirtymäsäännösten soveltamista aluksen tyypin muuttuessa (aluksen tyyppi; aluksen käyttötarkoitus) tämän direktiivin liitteen II osalta, turvallisuusnäkökohdat ovat ratkaisevia.

2.1.2.     Kyse on alustyypin muutoksesta, jos uuteen alustyyppiin sovellettavat turvallisuusvaatimukset poikkeavat vanhan tyypin vaatimuksista; näin on, jos liitteessä II olevan 15–22 b luvun erityissäännöksiä sovelletaan uuteen tyyppiin eikä niitä sovellettu vanhaan tyyppiin.

2.1.3      Alustyypin muuttuessa kaikkia tätä alustyyppiä koskevia erityissäännöksiä ja vaatimuksia on noudatettava täysimääräisesti; näihin vaatimuksiin ei voida soveltaa siirtymäsäännöksiä. Tämä koskee myös osia, jotka siirretään olemassa olevasta aluksesta ja jotka tulevat näiden erityissäännösten soveltamisalan piiriin.

2.1.4      Säiliöaluksen muuntaminen kuivan lastin kuljetusalukseksi ei ole 2.1.2 kohdassa tarkoitettu alustyypin muutos.

2.1.5      Jos hyttejä sisältävä alus muutetaan päivämatkoja tekeväksi alukseksi, kaikkien uusien osien on noudatettava täysimääräisesti nykyisiä vaatimuksia.

2.2         Siirtymäsäännösten yksityiskohtainen soveltaminen

2.2.1      Edellä 24.02 artiklan 2 kohtaa (U.V.M) ja 24 a.02 artiklan 2 kohtaa sovelletaan aluksen uudistettuihin osiin. Siksi aluksen uusiin osiin ei voida soveltaa siirtymäsäännöksiä.

2.2.2      Niiden aluksen osien osalta, joita ei ole muutettu, siirtymäsäännöksiä sovelletaan edelleen lukuun ottamatta 2.1.3 kohdan toisen virkkeen mukaisia osia.

2.2.3      Jos aluksen mittoja muutetaan, siirtymäsäännöksiä ei enää sovelleta niihin aluksen osiin, jotka liittyvät tähän muutokseen (esim. törmäyslaipion, varalaidan ja ankkurin mitat).

2.2.4      Alustyypin muuttuessa sovelletaan niitä liitteen II erityisvaatimuksia, joita sovelletaan vain uuteen alustyyppiin. Kaikkien osien ja laitteiden, joihin aluksen muuttaminen vaikuttaa, on täytettävä liitteessä II olevan II ja III osan nykyiset vaatimukset.

2.2.5      Alukselle myönnetään sitten uusi tai tarkistettu unionin sisävesialustodistus, ja todistuksen 7 ja 8 kohdassa on ilmoitettava sekä alkuperäinen että muutettu rakenne.

2.3         Esimerkkejä

2.3.1      Rahtialus (rakennusvuosi 1996) muutetaan matkustaja-alukseksi. Liitteessä II olevaa 15 lukua sovelletaan siten koko alukseen vetoamatta siirtymäsäännöksiin. Jos keulaosaa ei muuteta joko muuttamissuunnitelmien tai 15 luvun mukaisesti, aluksen ei tarvitse esittää ankkurien luokkia 3.03 artiklan mukaisesti.

2.3.2      Hinaaja (rakennusvuosi 1970) muutetaan työntöalukseksi. Fyysisessä muuttamisessa muutetaan vain kansivarusteita ja asennetaan työntölaitteet. Vuoden 1970 alukseen sovelletaan edelleen kaikkia siirtymäsäännöksiä paitsi 5 luvun, 7 luvun (osittain), 10.01 ja 16.01 artiklan osalta.

2.3.3      Moottoroitu säiliöalus (rakennusvuosi 1970) muutetaan työntöalukseksi. Fyysisessä muuttamisessa keulalohko ja lastilohko erotetaan, muutetaan kansivarusteita ja asennetaan työntölaitteet. Vuoden 1970 alukseen sovelletaan edelleen kaikkia siirtymäsäännöksiä paitsi 5 luvun, 7 luvun (osittain), 10.01 ja 16.01 artiklan säännöksiä.

2.3.4      Moottoroitu säiliöalus muutetaan moottoroiduksi rahtialukseksi. Moottoroidun rahtialuksen on noudatettava voimassa olevia työturvallisuusvaatimuksia, erityisesti liitteessä II olevan 11 luvun 11.04 artiklassa tarkoitettuja työturvallisuusvaatimuksia.

3.           Siirtymäsäännösten soveltaminen matkustaja-alusten muutoksissa

3.1         Siirtymäsäännösten soveltaminen

3.1.1      Muutostoimenpiteitä, joita tarvitaan 15 luvun vaatimusten noudattamiseksi, riippumatta siitä, milloin ne toteutetaan, ei katsota liitteessä II olevan 24.02 artiklan 2 kohdassa, 24.03 artiklan 1 kohdassa tai 24.06 artiklan 5 kohdassa ja 24 a.02 artiklassa ja 24 a.03 artiklassa tarkoitetuksi muutokseksi ”C”.

3.1.2      Jos hyttejä sisältävä alus muutetaan päivämatkoja tekeväksi alukseksi, kaikkien uusien osien on noudatettava täysimääräisesti voimassa olevia vaatimuksia.

3.2         Esimerkkejä

3.2.1      Matkustaja-aluksessa (rakennusvuosi 1995) on oltava toinen riippumaton käyttövoimajärjestelmä, joka on asennettava viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2015. Jos matkustaja-alukseen ei tehdä muita vapaaehtoisia muutoksia, ei ole tarpeen tehdä vakavuuslaskentaa uusien vaatimusten mukaisesti, mutta jos se katsotaan puolueettomasti tarpeelliseksi, vakavuuslaskelma voidaan tehdä jäsenvaltion alkuperäisten vakavuusvaatimusten mukaisesti.

3.2.2      Matkustaja-alusta (rakennusvuosi 1994, alustodistus uusittu edellisen kerran vuonna 2012) laajennetaan 10 m vuonna 2016. Lisäksi tälle alukselle on annettava toinen riippumaton käyttövoimajärjestelmä. Lisäksi tarvitaan uutta vakavuuslaskentaa, joka on tehtävä 15 luvun mukaisesti yhden osaston täyttymisen osalta ja kahden osaston täyttymisen osalta.

3.2.3 Matkustaja-alus (rakennusvuosi 1988) saa voimakkaamman käyttövoimajärjestelmän ja potkurit. Tämä on niin olennainen muutos, että vakavuuslaskentaa edellytetään. Se on tehtävä voimassa olevien vaatimusten mukaisesti.

HALLINNOLLINEN OHJE nro 5

Melumittaukset

(liitteessä II olevat 3.04 artiklan 7 kohta, 7.01 artiklan 2 kohta, 7.03 artiklan 6 kohta, 7.09 artiklan 3 kohta, 8.10 artikla, 11.09 artiklan 3 kohta, 12.02 artiklan 5 kohta, 17.02 artiklan 3 kohdan b alakohta ja 17.03 artiklan 1 kohta)

1. Yleistä

Liitteessä II esitettyjen enimmäisäänenpainetasojen tarkistamiseksi on määritettävä mitattavat arvot, mittausmenettelyt ja edellytykset äänenpainetasojen määrälliseksi, toistettavissa olevaksi kirjaamiseksi 2 ja 3 kohdan mukaisesti.

2. Mittauslaitteet

Mittauslaitteiden on oltava standardin EN 60651:1994 mukaisten luokkaa 1 koskevien vaatimusten mukaisia.

Ennen kutakin mittausjoukkoa ja sen jälkeen mikrofoniin on asetettava standardin EN 60942:1998 mukainen luokan 1 kalibrointilaite mittausjärjestelmän kalibroimiseksi. Kalibrointilaitteen yhdenmukaisuus standardin EN 60942:1998 vaatimusten kanssa on tarkistettava kerran vuodessa. Mittauslaitteen yhdenmukaisuus standardin EN 60651:1994 vaatimusten kanssa on tarkistettava joka toinen vuosi.

3. Melumittaukset

3.1 Vesikulkuneuvossa

Mittaukset on suoritettava standardin ISO 2923:2003 5–8 kohdan mukaisesti siten, että mitataan vain A-painotetut äänenpainetasot.

3.2 Vesikulkuneuvojen ilmamelutaso

Vesikulkuneuvojen sisävesiväylillä ja satamissa aiheuttama melu määritetään standardin EN ISO 22922:2000 7–11 kohdan mukaisesti. Konehuoneiden ovet ja ikkunat on pidettävä suljettuina mittausten ajan.

4. Asiakirjat

Mittaukset on kirjattava ”melumittausraportin” mukaisesti (liite).

Melumittausraportti

– vesikulkuneuvossa standardin ISO 2923:2003 mukaisesti

– vesikulkuneuvon ilmamelutaso standardin EN ISO 2922:2000 mukaisesti[54]

A. Vesikulkuneuvon tiedot

1. Vesikulkuneuvon tyyppi ja nimi:

Eurooppalaisen aluksen yksilöllinen tunnusnumero:

2. Omistaja:

3. Pääasiallinen käyttövoimajärjestelmä:

3.1 Päämoottorit:

Numero || Valmistaja || Tyyppi || Valmistusvuosi || Teho (kW) || Moottorin kierrosnopeus (min–1) || Kaksitahti/nelitahti || Turboahdettu kyllä/ei

1 || || || || || || ||

2 || || || || || || ||

3.2 Voimansiirto

Valmistaja: … Tyyppi: … Hidastusvaihde: 1: …

3.3 Potkurit

Lukumäärä: … Lapojen lukumäärä: … Halkaisija: … mm Suutin: kyllä/ei[55]

3.4 Ohjausjärjestelmä

Tyyppi:

4. Apumoottorit:

Numero || Käyttövoima || Valmistaja || Tyyppi || Valmistusvuosi || Teho (kW) || Moottorin kierrosnopeus (min-1)

1 || || || || || ||

2 || || || || || ||

3 || || || || || ||

4 || || || || || ||

5 || || || || || ||

5. Toteutetut melunvaimennustoimenpiteet:

6. Huomautuksia:

B. Käytetyt mittauslaitteet

1. Äänenpainetason mittari:

Valmistaja: … Tyyppi: … Tarkastettu viimeksi: …

2. Oktaavin/kolmannen oktaavin kaista-analysaattori

Valmistaja: … Tyyppi: … Tarkastettu viimeksi: …

3. Kalibrointilaite

Valmistaja: … Tyyppi: … Tarkastettu viimeksi: …

4. Lisävarusteet:

5. Huomautuksia:

C. Mittausolosuhteet – vesikulkuneuvo

1. Ryhmitelmä mittausten aikana:

2. Lastimäärä/uppouma: … t/m3[56] (noin … % enimmäisarvosta)

3. Päämoottorin kierrosnopeus: … min-1 (noin … % enimmäisarvosta)

4. Käytössä olevat apumoottorit, nro:

5. Huomautuksia:

D. Mittausolosuhteet – ympäristö

1. Mittausalue: Vastavirtaan/myötävirtaan[57]

2. Veden syvyys: … m (Vedenkorkeus … = … m)

3. Sää: … Lämpötila: … °C; Tuulen voimakkuus: … BF

4. Ulkoisia meluhäiriötä: … kyllä/ei[58]; jos kyllä, mitä:

5. Huomautuksia:

E. Mittauksen kirjaus

1. Mittauksen suorittaja:

2. Päivämäärä:

3. Huomautuksia:

4. Allekirjoitus:

F.1. Mittaustulokset

Melumittaukset vesikulkuneuvossa:

Numero || Mittauspiste || Ovet || Ikkunat || Mitattu arvo in dB(A) || Huomautuksia

auki || kiinni || auki || kiinni

|| || || || || || ||

|| || || || || || ||

|| || || || || || ||

F.2. Mittaustulokset

Vesikulkuneuvon ilmamelutason mittaus:

Numero || Mittauspiste || Mitatut arvot (dB(A)) || Huomautuksia

|| || ||

|| || ||

|| || ||

HALLINNOLLINEN OHJE Nro 6

15 luvun vaatimusten soveltaminen Paikalliset osastoinnit

Siirtymävaatimukset katoksista tai vastaavista siirrettävistä laitteista valmistetuille suojille

(Liitteessä II olevan 15.02 artiklan 5 kohta, 15.03 artiklan 4 kohta ja 15.03 artiklan 9 kohta)

1. Paikalliset osastoinnit (15.02 artiklan 5 kohta)

Kyseessä olevan 15.02 artiklan 5 kohdan mukaisesti paikallisia vesitiiviitä osastointeja, kuten poikittain osastoituja kaksoispohjaisia säiliöitä, jotka ovat pidempiä kuin huomioon otettava vaurion pituus, ei oteta mukaan arviointiin. Tässä tapauksessa ei välttämättä ole mahdollista ottaa huomioon poikittaista osastointia, jos sitä ei laajenneta laipiokanteen asti. Se saattaa aiheuttaa laipioiden epäasianmukaisia osastointeja.

Vaatimuksen tulkinta:

Jos vesitiivis osasto on pidempi kuin 15.03 artiklan 9 kohdassa edellytetään ja siinä on paikallisia osastointeja, jotka muodostavat vesitiiviitä alaosastoja ja joiden välille vaurion vähimmäispituus voidaan rajoittaa, ne voidaan ottaa huomioon laskettaessa vahingoittuneen aluksen vakavuutta.

2. Siirtymävaatimukset katoksista tai vastaavista siirrettävistä laitteista valmistetuille suojille vakavuuden osalta (15.03 artiklan 5 kohta)

Katoksista tai vastaavista siirrettävistä laitteista valmistetut suojat voivat aiheuttaa ongelmia aluksen vakavuudelle, koska jos ne ovat riittävän suuria, ne vaikuttavat kallistusmomenttiin tuulen paineen vuoksi.

Vaatimuksen tulkinta:

Jos kyse on matkustaja-aluksista, joille myönnettiin alustodistus ensimmäisen kerran ennen 1 päivää tammikuuta 2006 tai joiden osalta vedotaan 24.06 artiklan 2 kohdan toiseen virkkeeseen, sen jälkeen, kun katoksista tai vastaavista siirrettävistä laitteista tehty suoja on pystytetty, on tehtävä uusi vakavuuslaskenta tämän direktiivin mukaisesti, mikäli suojan sivupinta-ala AWZ on yli 5 prosenttia kussakin tapauksessa huomioon otettavasta kokonaissivupinta-alasta AW.

HALLINNOLLINEN OHJE nro 7

Erikoisankkurit, joiden painoa on vähennetty

(liitteessä II oleva 10.01 artiklan 5 kohta)

1 osa Sallitut erikoisankkurit

Seuraavassa taulukossa on esitetty toimivaltaisten viranomaisten hyväksymät 10.01 artiklan 5 kohdan mukaiset erikoisankkurit, joiden painoa on vähennetty.

Ankkurinumero || Ankkurin painon sallittu vähennys (%) || Toimivaltainen viranomainen

1. HA-DU || 30 % || Saksa

2. D’Hone Spezial || 30 % || Saksa

3. Pool 1 (ontto) || 35 % || Saksa

4. Pool 2 (täyteinen) || 40 % || Saksa

5. De Biesbosch-Danforth || 50 % || Saksa

6. Vicinay-Danforth || 50 % || Ranska

7. Vicinay AC 14 || 25 % || Ranska

8. Vicinay tyyppi 1 || 45 % || Ranska

9. Vicinay tyyppi 2 || 45 % || Ranska

10. Vicinay tyyppi 3 || 40 % || Ranska

11. Stockes || 35 % || Ranska

12. D’Hone-Danforth || 50 % || Saksa

13. Schmitt HHP-anker || 40 % || Alankomaat

14. SHI high holding -ankkuri, tyyppi ST (vakio) || 30 % || Alankomaat

15. SHI high holding -ankkuri, tyyppi ST (täysin tasapainotettu) || 30 % || Alankomaat

16. Klinsmannin ankkuri || 30 % || Alankomaat

17. HA-DU-POWER Anker || 50 % || Saksa

2 OSA

Erikoisankkurit, joiden painoa on vähennetty: hyväksyminen ja koemenettely

(liitteessä II olevan 10.01 artiklan 1–4 kohdan mukaisesti määritettyjen ankkurin painojen vähennys)

1. 1 luku – Hyväksymismenettely

1.1         Toimivaltaisten viranomaisten on hyväksyttävä liitteessä II olevan 10.01 artiklan 5 kohdan mukaiset erikoisankkurit, joiden painoa on vähennetty. Toimivaltainen viranomainen määrittää erikoisankkureiden painon sallitun vähennyksen jäljempänä esitetyn menettelyn mukaisesti.

1.2         Hyväksyntä erikoisankkuriksi on mahdollinen vain, jos määritetty ankkurin painon vähennys on vähintään 15 %.

1.3         Hakemukset erikoisankkurin hyväksymiseksi 1.1 kohdan mukaisesti on toimitettava jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle. Hakemukseen on liitettävä seuraavat asiakirjat kymmenenä kappaleena:

a) erikoisankkurin mittojen ja painon kuvaus, jossa esitetään pääasialliset mitat ja tyyppinimitys kunkin saatavissa olevan ankkurikoon osalta;

b) (kohdan 2.2 mukaisen) vertailuankkurin A ja hyväksyttäväksi haettavan erityisankkurin B jarrutusvoimakaavio, joka on toimivaltaisen viranomaisen nimeämän laitoksen laatima ja arvioima.

1.4         Toimivaltainen viranomainen ilmoittaa muille toimivaltaisille viranomaisille ankkurin painon vähentämistä koskevat hakemukset, jotka se mahdollisesti hyväksyy kokeiden jälkeen.

2. 2 luku – Koemenettely

2.1         Edellä olevan 1.3 kohdan mukaisissa jarrutusvoimakaavioissa esitetään jarrutusvoimat nopeuden funktiona vertailuankkurin A ja hyväksyttäväksi haetun erikoisankkurin B osalta 2.2–2.5 kohdan mukaisten kokeiden perusteella. Eräs mahdollinen jarrutusvoimakoe on esitetty liitteessä I.

2.2         Kokeissa käytettävän vertailuankkurin A on oltava tavanomainen taittuva tukiton ankkuri, joka vastaa jäljempänä esitettyä piirrosta ja tietoja ja joka painaa vähintään 400 kg.

Annettuihin mittoihin ja painoon sovelletaan ± 5 %:n toleranssia. Kunkin kynnen pinta-alan on kuitenkin oltava vähintään 0,15 m2.

2.3         Testeissä käytettävän erikoisankkurin B paino ei saa poiketa enempää kuin 10 % vertailuankkurin A painosta. Jos toleranssit ovat suurempia, voimat on laskettava uudelleen suhteessa painoon.

2.4         Jarrutusvoimakaaviossa on esitettävä lineaarisesti nopeus (v) alueella 0–5 km/h (nopeus maan suhteen). Tätä varten on suoritettava kokeet vertailuankkurille A ja erikoisankkurille B vuorotellen vastavirtaan kummallakin kahdesta toimivaltaisen viranomaisen määräämästä sellaisesta matkasta joella, joista toisella on karkeaa soraa ja toisella on hienoa hiekkaa. Reinjoella 401–402 km:n matka voi toimia vertailumatkana karkean soran testien osalta ja 480–481 km:n matka vertailumatkana hienon hiekan testien osalta.

2.5         Kummassakin kokeessa koestettavaa ankkuria on hinattava teräsköydellä, jonka pituus ankkurin ja hinaavan vesikulkuneuvon tai välineen liitospisteiden välillä on 10 kertaa vesikulkuneuvossa olevan liitospisteen korkeus ankkurointipohjasta laskettuna.

2.6         Ankkurin painon vähennysprosentti lasketaan seuraavan kaavan mukaisesti:

r = 75 · (1 – 0,5(PB/PA)((FA/FB) + (AA/AB)))[%]missä

r || || erikoisankkurin B painon vähennysprosentti suhteessa vertailuankkuriin A;

PA || || vertailuankkurin A paino;

PB || || erikoisankkurin B paino;

FA || || vertailuankkurin A pidätysvoima nopeudella v = 0,5 km/h;

FB || || erikoisankkurin B pidätysvoima nopeudella v = 0,5 km/h;

AA || || jarrutusvoimakaaviossa oleva pinta-ala, jonka rajaavat – y-akselin suuntainen viiva nopeuden v = 0 kohdalla – y-akselin suuntainen viiva nopeuden v = 5 km/h kohdalla – x-akselin suuntainen viiva pidätysvoiman F = 0 kohdalla – vertailuankkurin A jarrutusvoimakäyrä. Jarrutusvoimakaavion malli (Pinta-alojen AA ja AB määritys) AB     sama määritelmä kuin AA:n osalta, paitsi että käytetään erikoisankkurin B jarrutusvoimakäyrää.

AB || || sama määritelmä kuin AA:n osalta, paitsi että käytetään erikoisankkurin B jarrutusvoimakäyrää.

2.7 Hyväksyttävä prosenttiluku on keskiarvo kuudesta 2.6 kohdan mukaisesti lasketusta r:n arvosta.

Erikoisankkureita koskevien tarkastus- ja hyväksymismääräysten liite I

Esimerkki ankkurikoemenetelmästä käytettäessä kaksiosaista työnnettävää jonokytkyettä

Työntöalus || Toinen työntöproomu || || || Ensimmäinen työntöproomu ||

Ankkur || Nosturi || Köysi || Hinausköysi || Vetovoiman voimamittari || Ankkuripaikka

500 kg || 750 kg || 12 mm Æ || 24 mm Æ || 20 t || hiekka/sora

Hinausnopeus: 0 ® 5 km/h       Hinausköyden kaltevuuskulma £ 1:10

HALLINNOLLINEN OHJE nro 8

Vesitiiviiden ikkunoiden lujuus

(liitteessä II oleva 15.02 artiklan 16 kohta)

1. Yleistä

Liitteessä II olevan 15.02 artiklan 16 kohdan nojalla vesitiiviitä ikkunoita saa sijoittaa upporajan alapuolelle, jos ne ovat vesitiiviitä, niitä ei voi avata, ne ovat riittävän lujia ja 15.06 artiklan 14 kohdan vaatimusten mukaisia.

2. Vesitiiviiden ikkunoiden rakenne

Liitteessä II olevan 15.02 artiklan 16 kohdan vaatimusten katsotaan täyttyvän, jos vesitiiviiden ikkunoiden rakenne on seuraavien vaatimusten mukainen.

2.1         On käytettävä ainoastaan huhtikuussa 1994 julkaistun standardin ISO 614 vaatimusten mukaista karkaistua lasia.

2.2         Pyöreiden ikkunoiden on oltava huhtikuussa 1994 julkaistun standardin ISO 1751, Series B: medium heavy-duty windows Type: non-opening window, vaatimusten mukaisia.

2.3         Kulmikkaiden ikkunoiden on oltava huhtikuussa 1994 julkaistun standardin ISO 3903, Series E: heavy-duty windows Type: non-opening window, vaatimusten mukaisia.

2.4         ISO-standardin mukaiset ikkunat voidaan korvata ikkunoilla, joiden rakenne vastaa vähintään 2.1–2.3 kohdan vaatimuksia.

HALLINNOLLINEN OHJE nro 9

Automaattisia sprinklereitä koskevat vaatimukset

(liitteessä II oleva 10.03a artiklan 1 kohta)

Edellä olevan 10.03a artiklan 1 kohdan mukaisten sopivien automaattisten sprinklereiden on oltava seuraavien vaatimusten mukaisia:

1.           Automaattisten sprinklereiden on oltava toimintavalmiina aina kun aluksessa on ihmisiä. Laukeaminen ei saa edellyttää miehistön jäsenten lisätoimenpiteitä.

2.           Järjestelmässä on jatkuvasti ylläpidettävä tarvittavaa painetta. Putkien on oltava aina täynnä vettä suihkusuuttimiin saakka. Järjestelmällä on oltava jatkuvasti toimivat vedensyöttölaitteet. Järjestelmän toiminnalle haitallisten epäpuhtauksien pääsyn järjestelmään on oltava mahdotonta. Järjestelmän valvontaa ja tarkistusta varten on asennettava asianmukaiset näyttölaitteet ja testijärjestelmät (esim. painemittarit, painesäiliön täyttömäärän osoittimet, pumpun testiputkisto).

3.           Suihkusuuttimien vedensyöttöpumpun on aktivoiduttava automaattisesti, kun järjestelmän paine alenee. Pumppu on mitoitettava siten, että se kykenee jatkuvasti toimittamaan riittävästi vettä tarvittavalla paineella, jos kaikki suurimman suojattavan tilan pinta-alan kattamiseen tarvittavat suihkusuuttimet käynnistyvät samanaikaisesti. Pumpun on toimitettava vettä yksinomaan automaattiseen sprinklerilaitteistoon. Pumpun vikaantuessa on oltava mahdollista syöttää suihkusuuttimiin riittävästi vettä toisen aluksessa olevan pumpun avulla.

4.           Järjestelmä on jaettava alueisiin, joista kussakin on enintään 50 suihkusuutinta.

5.           Suihkusuuttimien lukumäärän ja sijoittelun on taattava tehokas veden jakelu suojattaviin tiloihin.

6.           Suihkusuuttimien on lauettava 68–79 °C:n lämpötilassa.

7.           Automaattisen sprinklerilaitteiston osien asennus suojattaviin tiloihin on rajoitettava tarvittavaan vähimmäismäärään. Tällaisia järjestelmän osia ei saa asentaa pääkonehuoneisiin.

8.           Kunkin alueen automaattisten sprinklereiden aktivoitumisen osoittavat näkyvät osoittimet ja ääniosoittimet on sijoitettava yhteen tai useampaan sopivaan paikkaan, joista vähintään yhden on oltava jatkuvasti miehitetty.

9.           Automaattisten sprinklereiden on saatava energiaa kahdesta itsenäisestä energialähteestä, joita ei saa asentaa samaan paikkaan. Kunkin energialähteen on kyettävä yksinään syöttämään energiaa koko järjestelmään.

10.         Automaattisen sprinklerilaitteiston asennussuunnitelma on esitettävä tarkastuselimen tarkastettavaksi ennen järjestelmän asentamista. Suunnitelmassa on esitettävä käytettävien koneiden ja laitteiden tyyppi- ja suorituskykytiedot. Vähintään edellä olevien määräysten mukaiset laitteet, jotka hyväksytty luokituslaitos on testannut ja varmentanut, voidaan hyväksyä ilman lisätestejä.

11.         Automaattisen sprinklerilaitteiston olemassaolo on merkittävä unionin sisävesialustodistukseen kohtaan 43.

HALLINNOLLINEN OHJE nro 10

(ei tekstiä)

HALLINNOLLINEN OHJE nro 11

Unionin sisävesialustodistuksen täyttäminen

1. YLEISTÄ

1.1 Lomakkeet

Unionin sisävesialustodistus on täytettävä toimivaltaisen viranomaisen hyväksymälle lomakkeelle. Lomakkeet on täytettävä vain yhdeltä puolelta.

Kun annetaan uusi unionin sisävesialustodistus, todistukseen on sisällyttävä kaikki sivut 1–13, vaikka kaikilla sivuilla ei olisi merkintöjä.

1.2 Merkintöjen tekeminen

Unionin sisävesialustodistuksen merkinnät on kirjoitettava koneella tai tulostettava tietokoneelta. Käsin kirjoitetut merkinnät ovat sallittuja vain poikkeustapauksissa. Merkintöjen on oltava pysyviä. Kirjasinvärinä saa olla vain musta tai sininen. Yliviivaukset on tehtävä punaisella.

2. MERKINNÄT

2.1 Vaihtoehtojen yliviivaus

Kun merkinnät on varustettu (*)-merkillä, tarpeettomat vaihtoehdot yliviivataan.

2.2 Kohdat, joihin ei tule merkintää

Jos jossakin kohdista 1–48 merkintä ei ole tarpeen tai mahdollinen, koko kentän yli on vedettävä viiva.

2.3 Unionin sisävesialustodistuksen viimeinen sivu

Jos sivun 13 jälkeen ei tarvita lisäsivuja (katso 3.2.3 kohta), sivun 13 alalaidassa olevat sanat ”Jatkuu sivulla[59]” on yliviivattava.

2.4 Korjaukset

2.4.1 Sivun ensimmäinen käsin kirjoitettu muutos

Sivua voidaan muuttaa vain kerran, mutta samalla kertaa voidaan tehdä useita muutoksia. Kaikkien muutettavien tietojen yli on vedettävä punainen viiva. Vaihtoehto, joka on aikaisemmin yliviivattu (katso 2.1 kohta), tai kohta, jossa ei aikaisemmin ole ollut merkintää (katso 2.3 kohta), on alleviivattava punaisella. Uusia tietoja ei saa merkitä muutettavaan kenttään vaan samalle sivulle otsikon ”Muutokset” alle; rivi ”Tämä sivu on korvattu” on yliviivattava.

2.4.2 Sivulle käsin kirjoitettavat lisämuutokset

Lisämuutosten tapauksessa sivu on korvattava ja tarvittavat muutokset sekä kaikki aikaisemmat muutokset on merkittävä suoraan asianomaisiin kohtiin. Otsikon ”Muutokset” alla oleva rivi ”Muutokset kohtaan/kohtiin” on yliviivattava.

Alkuperäisen unionin sisävesialustodistuksen antaneen tarkastuselimen on säilytettävä vanha sivu.

2.4.3 Muutokset sähköisen tiedonkäsittelyn avulla

Jos muutoksia tehdään sähköisen tiedonkäsittelyn avulla, sivu on korvattava ja tarvittavat muutokset sekä kaikki aikaisemmat muutokset on merkittävä suoraan asianomaisiin kohtiin. Otsikon ”Muutokset” alla oleva rivi ”Muutokset kohtaan/kohtiin” on yliviivattava.

Alkuperäisen unionin sisävesialustodistuksen antaneen tarkastuselimen on säilytettävä vanha sivu.

2.5 Päälle liimaamalla suoritettavat korjaukset

Merkintöjen päälle liimaaminen tai lisätietojen lisääminen johonkin kohtaan liimaamalla ei ole sallittua.

3. SIVUJEN KORVAAMINEN JA LISÄÄMINEN

3.1 Sivujen korvaaminen

Unionin sisävesialustodistuksen sivua 1 ei saa korvata. Muita sivuja korvattaessa sovelletaan 2.4.2 tai 2.4.3 kohdassa kuvattua menettelyä.

3.2 Sivujen lisääminen

Jos unionin sisävesialustodistuksen sivuilla 10, 12 tai 13 ei ole riittävästi tilaa lisämerkinnöille, todistukseen voidaan liittää lisäsivuja.

3.2.1 Voimassaoloajan pidennys/vahvistus

Jos voimassaoloajan lisäpidennys on tarpeen, kun todistuksen voimassaoloaikaa on jo pidennetty kuusi kertaa, sivun 10 alalaitaan lisätään sanat ”Jatkuu sivulla 10a”, ja jatkosivu 10 merkitään sivuksi 10a ja lisätään sivun 10 jälkeen. Asianmukainen merkintä tehdään sitten kohtaan 49 sivun 10a ylälaitaan. Sivun 10a alalaitaan merkitään ”Jatkuu sivulla 11”.

3.2.2 Nestekaasulaitteiston todistuksen voimassaoloajan pidentäminen

Sovelletaan 3.2.1 kohdan kaltaista menettelyä siten, että sivun 12 jälkeen lisätään sivu 12a.

3.2.3 Liite unionin sisävesialustodistukseen

Sivun 13 alalaidassa olevat sanat ”Unionin sisävesialustodistuksen loppu” yliviivataan punaisella, yliviivatut sanat ”Jatkuu sivulla[60]” alleviivataan punaisella ja niiden jälkeen merkitään sivunumero 13a. Tähän muutokseen on liitettävä virallinen leima. Jatkosivu 13 merkitään sivuksi 13a ja lisätään sivun 13 jälkeen. Edellä olevien 2.2 ja 2.3 kohdan määräyksiä sovelletaan sivuun 13a tarvittavin muutoksin.

Samaa menettelyä sovelletaan mahdollisiin lisäliitteisiin (sivut 13b, 13c jne.).

4. Yksittäisiä kohtia koskevat selitykset

Seuraavassa ei ole mainittu itsestään selviä kohtia.

              2. Merkitään soveltuvin osin 1.01 artiklan mukaisin termein. Muut alustyypit merkitään yleisesti hyväksytyn nimityksen mukaisesti.

10.     Niiden alusten osalta, joiden sallitaan liikennöidä Reinillä, eli

a)      niiden, jotka noudattavat täysimääräisesti liitettä II, mukaan luettuna 24 luvun siirtymäsäännökset, ja

b)      niiden, jotka eivät hyödynnä 24 a luvun siirtymäsäännöksiä tai liitteessä IV tarkoitettuja vähennyksiä,

lisätään seuraava luetelmakohtaan ”– EU:n vesiväylillä vyöhykkeillä”:

a)      Rein tai

b)      vyöhyke R.

              15. Tämä osa täytetään vain vesikulkuneuvoista, joiden osalta vähintään yhtä kohdassa 14 olevista ominaisuuksista 1.1 tai 1.2 tai 3 ei ole yliviivattu, muuten koko taulukko yliviivataan.

              15.1 Taulukon sarakkeeseen ”Muodostelmakaavio” merkitään kuvattujen muodostelmien numero tai numerot. Rivit, joilla ei ole merkintää, yliviivataan.

              Lisää muodostelmia voidaan piirtää kohtaan ”Muut muodostelmat”, ja ne nimetään numeroilla 18, 19, 20 ja niin edelleen.

              Ellei aikaisemmassa alustodistuksessa olevan ominaisuuden ”hyväksytään työntämään” perusteella ole ilmeistä, mitkä muodostelmat ovat sallittuja, aikaisemmassa alustodistuksessa oleva merkintä voidaan siirtää kohtaan 52. Taulukon ”Sallitut muodostelmat” riville 1 merkitään ”Katso kohta 52”.

              15.2 Kytkennät

              Merkitään vain työntävän vesikulkuneuvon ja kytkyeen työnnettävän osan välistä kytkentää koskevat tiedot.

              17.–20 Vetoisuustodistuksen mukaiset tiedot merkitään kohtiin 17–19 kahdella desimaalilla ja kohtaan 20 ilman desimaaleja. Kokonaispituudeksi ja kokonaisleveydeksi merkitään vesikulkuneuvon enimmäismitat, mukaan lukien kaikki ulkonevat kiinteät osat. Pituudeksi (L) ja leveydeksi (B) merkitään rungon enimmäismitat (katso myös 1.01 artikla, Määritelmät).

              21. Rahtialusten kantavuus (t) merkitään vetoisuustodistuksen mukaisesti kohdan 19 mukaisen enimmäissyväyksen osalta.

              Kaikkien muiden vesikulkuneuvojen osalta merkitään uppouma (m3). Ellei vetoisuustodistusta ole, uppouma lasketaan täyteläisyyskertoimen sekä pituuden (LWL), leveyden (BWL) ja enimmäisuppouman mukaisen keskisyväyksen tulona.

              23. Käytettävissä olevien matkustajien vuodepaikkojen lukumäärä (mukaan lukien taittovuoteet ja vastaavat).

              24. Huomioon otetaan vain vesitiiviit, aluksen toiselta sivulta toiselle ulottuvat poikittaiset laipiot.

              26. Käytetään soveltuvin osin seuraavia termejä:

– käsikäyttöiset luukkujen kannet,

– käsikäyttöiset rullattavat luukkujen kannet,

– käsikäyttöiset liukuvat luukkujen kannet,

– mekaanisesti käytettävät liukuvat luukun kannet,

– mekaanisesti käytettävät luukkujen kannet.

              Muuntyyppiset luukkujen kannet merkitään niiden yleisesti hyväksytyn nimityksen mukaisesti.

              Lastiruumat, joissa ei ole luukkujen kansia, on lueteltava esimerkiksi kohdassa 52.

              28. Luku ilman desimaaleja.

              30, 31 ja 33 Kukin vintturinrunko lasketaan yhdeksi vintturiksi riippumatta siihen liitettyjen ankkurien tai hinausköysien lukumäärästä.

              34. Kohtaan ”Muita laitteita” merkitään järjestelmät, joissa ei käytetä peräsinlapoja (esim. säätösiipipotkuri-, sykloidipotkuri- ja keulapotkurijärjestelmät).

              Myös manuaalisesti käynnistettävät sähköiset apumoottorit merkitään tähän.

              Keulapotkurijärjestelmien osalta ”kauko-ohjauksella” tarkoitetaan vain ohjaushytissä olevalta ohjauspaikalta käytettäviä kauko-ohjauslaitteita.

              35. Merkitään vain 8.08 artiklan 2 ja 3 kohdan, 15.01 artiklan 1 kohdan c alakohdan ja 15.08 artiklan 5 kohdan mukaiset teoreettiset arvot ja vain sellaisten vesikulkuneuvojen osalta, joiden kölit on laskettu 31 päivän joulukuuta 1984 jälkeen.

              36. Piirros voi olla tarpeen selvennykseksi.

              37. Merkitään vain teoreettiset arvot ilman vähennystä 10.01 artiklan 1–4 kohdan mukaisesti.

              38. Merkitään vain vähimmäispituudet 10.01 artiklan 10 kohdan mukaisesti ja vähimmäisvetolujuus 10.01 artiklan 11 kohdan mukaisesti.

              39., 40. Merkitään vain vähimmäispituudet ja vähimmäisvetolujuusarvot, jotka on laskettu uudelleen 10.02 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

              42. Tarkastuselin voi lisätä kohtia tarvittavien varusteiden luetteloon. Niiden perusteluna on oltava olennaisuus aluksen turvallisuuden kannalta kyseisen alustyypin tai sen toiminta-alueen osalta. Lisäykset merkitään kohtaan 52.

              Vasemman sarakkeen 3 ja 4 rivi: Matkustaja-alusten osalta yliviivataan ensiksi mainittu kohta ja toiseksi mainittuun kohtaan merkitään tarkastuselimen vahvistama laskuportaan pituus. Kaikkien muiden alusten osalta yliviivataan toiseksi mainittu kohta kokonaan tai, jos tarkastuselin on sallinut lyhyemmän pituuden kuin 10.02 artiklan 2 kohdan d alakohdassa edellytetään, vain ensimmäinen puolisko yliviivataan ja kohtaan merkitään laskuportaan pituus.

              Vasemman sarakkeen 6 rivi: Tähän merkitään 10.02 artiklan 2 kohdan f alakohdan ja 15.08 artiklan 9 kohdan vaatimusten mukaisten ensiapupakkausten määrä.

              Vasemman sarakkeen 10 rivi: Tähän merkitään 10.02 artiklan 1 kohdan d–f alakohdan vaatimusten mukaisten palonkestävien kannellisten säiliöiden määrä.

              43. Käsisammuttimia, jotka vaaditaan muiden turvallisuusmääräysten, esimerkiksi vaarallisten tavaroiden kansainvälisistä sisävesikuljetuksista tehdyn eurooppalaisen sopimuksen (ADN-sopimus), mukaisesti, ei sisällytetä tähän.

              44. Rivi 3: Unionin sisävesialustodistuksissa, joiden voimassaoloa pidennetään ennen 1 päivää tammikuuta 2010 tai 24 a lukua sovellettaessa ennen 1 päivää tammikuuta 2025, yliviivataan kohta ”standardin EN 395:1998 tai EN 396:1998 mukaisesti”, jos aluksella ei ole kyseisen standardin mukaisia pelastusliivejä.

              Rivi 4: Jos unionin sisävesialustodistusten voimassaoloa pidennetään 1 päivän tammikuuta 2015 jälkeen tai 24 a lukua sovellettaessa 1 päivän tammikuuta 2030 jälkeen tai jos alukselle otetaan uusi laivavene, yliviivataan kohta ”, jossa on yksi pari airoja, yksi kiinnitysköysi ja yksi äyskäri”. Kohta ”standardin EN 1914:1997 mukaisesti” yliviivataan, jos aluksella ei ole yhtään kyseisen standardin mukaista laivavenettä.

              46. Yleisenä sääntönä on se, että jatkuvaa käyttöä ei merkitä, jos vuodepaikkoja on liian vähän tai melutasot ovat liian korkeat.

              50. Asiantuntija allekirjoittaa vain, jos hän on täyttänyt sivun 11 itse.

              52. Tähän kohtaan voidaan merkitä kaikki yksittäisiin kohtiin tehtyjä merkintöjä koskevat lisärajoitukset, vapautukset ja selitykset tai vastaavat.

5. SIIRTYMÄMÄÄRÄYKSET

5.1 Olemassa olevat unionin sisävesialustodistukset

Lukuun ottamatta 2.09 artiklan 2 kohtaa uusia pidennyksiä nykyisten unionin sisävesialustodistusten voimassaoloaikaan ei myönnetä.

5.2 Korvaaminen määräaikaistarkastuksen jälkeen

Sellaisen aluksen määräaikaistarkastuksen jälkeen, jolla ei vielä ole liitteessä V olevassa 1 osassa esitetyn mallin mukaista unionin sisävesialustodistusta, annetaan unionin sisävesialustodistus. Sovelletaan 2.09 artiklan 4 kohtaa ja 2.17 artiklaa.

HALLINNOLLINEN OHJE nro 12

Uivan kaluston polttoainesäiliöt

(liitteessä II olevat 8.05 artiklan 1 kohta ja 17.02 artiklan 1 kohdan d alakohta)

Edellä olevan 8.05 artiklan 1 kohdan mukaisesti polttoainesäiliöiden on muodostettava osa aluksen runkoa tai oltava kiinteästi asennettuna alukseen.

Uivan kaluston työkoneiden moottoreiden polttoainesäiliöiden ei tarvitse muodostaa osaa aluksen rungosta tai olla asennettuna siihen kiinteästi. Irrotettavia säiliöitä voidaan käyttää edellyttäen, että ne täyttävät seuraavat edellytykset:

(1) Tällaisten säiliöiden kapasiteetti saa olla enintään 1000 litraa.

(2) Säiliöt on voitava kiinnittää riittävän lujasti ja ne on voitava maadoittaa.

(3) Säiliöt on valmistettava teräksestä siten, että seinämän paksuus on riittävä, ja asennettava öljyloukkuun. Öljyloukun on oltava suunniteltu siten, että se estää vuotavaa polttoainetta saastuttamasta vesistöjä. Öljyloukku voidaan jättää pois, jos käytetään kaksoisseinämäisiä säiliöitä, joissa on vuotosuoja tai vuotovaroitusjärjestelmä ja jotka täytetään vain automaattisen syöttöventtiilin kautta. Tämän 3 kohdan vaatimusten katsotaan täyttyvän, jos säiliön rakenne on sertifioitu ja hyväksytty jäsenvaltion säädösten mukaisesti.

Unionin sisävesialustodistukseen on tehtävä asianmukainen merkintä.

HALLINNOLLINEN OHJE nro 13

Proomujen rungon vähimmäispaksuus

(liitteessä II oleva 3.02 artiklan 1 kohta)

Yksinomaan hinattavien proomujen 2.09 artiklan mukaisissa määräaikaistarkastuksissa tarkastuselin voi sallia vähäisiä poikkeamia 3.02 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisista vaatimuksista rungon laidoituksen vähimmäispaksuuden osalta. Poikkeama saa olla enintään 10 %, ja rungon vähimmäispaksuuden on oltava vähintään 3 mm.

Poikkeamat on merkittävä unionin sisävesialustodistukseen.

Unionin sisävesialustodistuksen kohdassa 14 saa soveltaa vain ominaisuutta nro 6.2 ”olemaan hinattavana vesikulkuneuvona, jolla ei ole omaa käyttövoimaa”.

Ominaisuudet nro 1–5.3 ja 6.1 on yliviivattava.

HALLINNOLLINEN OHJE nro 14

(ei tekstiä)

HALLINNOLLINEN OHJE nro 15

Ohjausvauhti aluksen omalla käyttövoimalla

(liitteessä II olevat 10.03b artiklan 2 kohdan a alakohta, 15.07 artiklan 1 kohta ja 22a.05 artiklan 1 kohdan a alakohta)

1. Aluksen ohjausvauhtia koskevat vähimmäisvaatimukset

Edellä 10.03b artiklan 2 kohdan a alakohdassa, 15.07 artiklan 1 kohdassa ja 22a.05 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun ohjausvauhdin aluksen omalla käyttövoimalla katsotaan olevan riittävä, jos – käytettäessä keulapotkuria – alus tai aluksen kuljettama ryhmitelmä saavuttaa 6,5 km:n/h nopeuden suhteessa veteen ja 20°:n/min kääntymisnopeus voidaan saavuttaa ja pitää yllä liikuttaessa 6,5 km:n/h nopeudella suhteessa veteen.

2. Koeajot

Vähimmäisvaatimusten mukaisuutta varmennettaessa on noudatettava 5.03 ja 5.04 artiklaa.

HALLINNOLLINEN OHJE nro 16

(ei tekstiä)

HALLINNOLLINEN OHJE nro 17

Asianmukainen palohälytysjärjestelmä

(liitteessä II olevat 10.03b artiklan 3 kohta, 15.11 artiklan 17 kohta ja 22b.11 artiklan 1 kohta)

Palohälytysjärjestelmien katsotaan olevan asianmukaisia, jos ne täyttävät seuraavat edellytykset.

0. OSAT

0.1 Palohälytysjärjestelmä koostuu seuraavista:

a) paloilmaisujärjestelmä;

b) palo-osoitinjärjestelmä;

c) ohjauspaneeli;

sekä ulkoinen voimanlähde.

0.2 Paloilmaisujärjestelmä voidaan jakaa yhteen tai useampaan palovyöhykkeeseen.

0.3 Palo-osoitinjärjestelmässä voi olla yksi tai useampi osoitinlaite.

0.4 Ohjauspaneeli on palohälytysjärjestelmän keskusohjausyksikkö. Se sisältää myös osia palo-osoitinjärjestelmästä (eli osoitinlaitteen).

0.5 Paloilmaisuvyöhykkeellä voi olla yksi tai useampia paloilmaisimia.

0.6 Paloilmaisimet voivat olla

a)      lämpöilmaisimia;

b)      savuilmaisimia;

c)      ioni-ilmaisimia;

d)      liekki-ilmaisimia;

e)      yhdistelmäilmaisimia (paloilmaisimia, joihin on yhdistetty kaksi tai useampia a–d alakohdassa lueteltuja ilmaisimia).

Tarkastuselin voi hyväksyä paloilmaisimia, jotka reagoivat muihin palon alkua osoittaviin tekijöihin, edellyttäen, että ne ovat vähintään yhtä herkkiä kuin a–e alakohdassa tarkoitetut ilmaisimet.

0.7 Paloilmaisimet voidaan asentaa

a)      siten, että ne tunnistetaan, tai

b)      siten, että niitä ei tunnisteta

yksilöllisesti.

1. RAKENTEELLISET VAATIMUKSET

1.1 Yleistä

1.1.1 Pakollisten palohälytysjärjestelmien on oltava aina toimintakunnossa.

1.1.2 Jäljempänä olevan 2.2 kohdan nojalla vaadittavien paloilmaisimien on oltava automaattisia. Lisäksi voidaan asentaa käsikäyttöisiä paloilmaisimia.

1.1.3 Järjestelmän ja sen osien on kestettävä aluksilla tavanomaisesti esiintyviä jännitevaihteluja ja -syöksyjä, ympäristön lämpötilan muutoksia, tärinää, kosteutta, iskuja, töytäisyjä ja korroosiota.

1.2 Energiansyöttö

1.2.1 Palohälytysjärjestelmän toimintaan tarvittavien energialähteiden ja sähköpiirien on oltava itseään valvovia. Mahdollisen vian on aktivoitava ohjauspaneelissa hälytysvalo ja hälytysääni, jotka on voitava erottaa palohälytysmerkistä.

1.2.2 Palohälytysjärjestelmän sähkökäyttöisellä osalla on oltava vähintään kaksi voimanlähdettä, joista toinen on varavirtajärjestelmä (eli varavirtalähde ja varasähkötaulu). On oltava kaksi erillistä tehonsyöttöä vain tätä tarkoitusta varten. Näiden on johdettava automaattiseen kytkimeen, joka on palohälytysjärjestelmän ohjauspaneelissa tai lähellä sitä. Päiväristeilyaluksilla, joiden pituus (LWL) on enintään 25 m, ja moottorialuksilla erillinen varavirtalähde on riittävä.

1.3 Paloilmaisujärjestelmä

1.3.1 Paloilmaisimet on ryhmiteltävä paloilmaisuvyöhykkeiksi.

1.3.2 Paloilmaisujärjestelmiä ei saa käyttää mihinkään muuhun tarkoitukseen. Poikkeuksena 15.11 artiklan 8 kohdan mukainen ovien sulkeminen ja vastaavat toiminnot voidaan aktivoida ohjauspaneelista ja osoittaa siinä.

1.3.3 Paloilmaisujärjestelmät on suunniteltava siten, että ensimmäinen osoitettu palohälytys ei estä muiden ilmaisimien laukaisemia palohälytyksiä.

1.4 Paloilmaisuvyöhykkeet

1.4.1 Kun paloilmaisimia ei voida etäältä tunnistaa yksilöllisesti, paloilmaisuvyöhyke saa käsittää enintään yhden kannen. Tämä ei koske paloilmaisuvyöhykettä, jolla valvotaan seinillä ympäröityä portaikkoa.

Jotta ei aiheutuisi viivettä palon alkukohdan ilmaisemisessa, kuhunkin paloilmaisuvyöhykkeeseen kuuluvien suljettujen tilojen lukumäärän on oltava rajallinen. Yhdellä paloilmaisuvyöhykkeellä saa olla enintään 50 suljettua tilaa.

Kun paloilmaisujärjestelmässä voidaan etäältä tunnistaa yksittäiset paloilmaisimet, sama paloilmaisuvyöhyke voi käsittää useita kansia ja rajoittamattoman määrän suljettuja tiloja.

1.4.2 Matkustaja-aluksilla, joiden paloilmaisujärjestelmässä ei ole mahdollisuutta tunnistaa etäältä yksittäisiä paloilmaisimia, paloilmaisuvyöhyke saa käsittää enintään 15.11 artiklan 10 kohdan mukaisesti muodostuvan alueen. Tällaisella paloilmaisuvyöhykkeellä olevassa yksittäisessä hytissä olevan paloilmaisimen aktivoitumisen on laukaistava merkkivalo ja äänimerkki kyseisen hytin ulkopuolella olevassa käytävässä.

1.4.3 Keittiöiden, kone- ja kattilahuoneiden on muodostettava erilliset paloilmaisuvyöhykkeet.

1.5 Paloilmaisimet

1.5.1 Paloilmaisimina on käytettävä vain lämpö-, savu- tai ioni-ilmaisimia. Muita tyyppejä saadaan käyttää vain lisäilmaisimina.

1.5.2 Paloilmaisimien on oltava tyyppihyväksyttyjä.

1.5.3 Kaikkien automaattisten paloilmaisimien on oltava suunniteltu siten, että ne voidaan testata niiden asianmukaisen toiminnan varmistamiseksi ja ottaa takaisin käyttöön tarvitsematta vaihtaa mitään osia.

1.5.4 Savuilmaisimet on asetettava siten, että ne reagoivat savusta johtuvaan 2–12,5 %:a suurempaan näkyvyyden vähenemiseen metriä kohti. Keittiöihin, kone- ja kattilahuoneisiin asennettavien savuilmaisimien on reagoitava tarkastuselimen asettamien vaatimusten mukaisten herkkyysrajojen sisällä, jolloin on vältettävä ilmaisimien ali- tai yliherkkyys.

1.5.5 Lämpöilmaisimet on asetettava siten, että lämpötilan noustessa alle 1 °C/min ne reagoivat 54–78 °C:n lämpötilassa.

Lämpötilan noustessa nopeammin lämpöilmaisimen on reagoitava sellaisten lämpötilarajojen sisällä, joilla vältetään lämpöilmaisimen ali- tai yliherkkyys.

1.5.6 Tarkastuselimen suostumuksella lämpöilmaisimien sallittu toimintalämpötila voidaan korottaa arvoon, joka on 30 °C suurempi kuin kone- ja kattilahuoneiden yläosan enimmäislämpötila.

1.5.7 Liekki-ilmaisimien herkkyyden on oltava riittävä valaistua taustaa vasten esiintyvien liekkien ilmaisemiseksi. Liekki-ilmaisimet on myös varustettava väärien hälytysten tunnistusjärjestelmällä.

1.6 Paloilmaisujärjestelmä ja ohjauspaneeli

1.6.1 Paloilmaisimen aktivoitumisen on laukaistava palohälytyksen merkkivalo ja äänimerkki ohjauspaneelissa sekä osoitinlaitteet.

1.6.2 Ohjauspaneeli ja osoitinlaitteet on sijoitettava paikkaan, jossa on pysyvästi miehistöä tai aluksen henkilökuntaa. Yhden osoittimen on oltava ohjauspaikassa.

1.6.3 Osoitinlaitteiden on osoitettava vähintään paloilmaisuvyöhyke, jossa paloilmaisin on aktivoitunut.

1.6.4 Kussakin osoitinlaitteessa tai sen lähellä on oltava selvät tiedot valvottavista alueista ja paloilmaisuvyöhykkeiden sijainnista.

2. ASENNUSVAATIMUKSET

2.1 Paloilmaisimet on asennettava siten, että varmistetaan järjestelmän toiminta parhaalla mahdollisella tavalla. On vältettävä kansipalkkien ja tuuletusaukkojen lähellä olevia tai muita paikkoja, joissa ilmavirtaukset voisivat vaikuttaa haitallisesti järjestelmän toimintaan, ja paikkoja, joissa iskut tai mekaaniset vauriot ovat todennäköisiä.

2.2 Kattoon sijoitetut paloilmaisimet on yleensä asennettava vähintään 0,5 metrin etäisyydelle laipioista. Paloilmaisimien ja laipioiden enimmäisetäisyyden on oltava seuraavan taulukon mukainen:

Paloilmaisimen tyyppi || Enimmäislattiapinta-ala paloilmaisinta kohti || Paloilmaisimien välinen enimmäisetäisyys || Paloilmaisimien enimmäisetäisyys laipioista

Lämpö || 37 m2 || 9 m || 4,5 m

Savu || 74 m2 || 11 m || 5,5 m

Tarkastuselin voi määrätä tai hyväksyä muita etäisyyksiä ilmaisimien ominaisuudet osoittavien kokeiden perusteella.

2.3 Palohälytysjärjestelmän kaapeleiden vetäminen kone- ja kattilahuoneiden tai muiden palovaarallisten alueiden läpi ei ole sallittua, ellei se ole välttämätöntä palon ilmaisemiseksi näillä alueilla tai laitteiden kytkemiseksi vastaavaan voimanlähteeseen.

3.           HYVÄKSYNTÄTARKASTUS

3.1         Asiantuntijan on testattava palohälytysjärjestelmät

a)      ennen niiden ensimmäistä käyttöönottoa;

b)      ennen niiden käyttöönottoa uudelleen olennaisten muutosten tai korjausten jälkeen;

c)      säännöllisesti vähintään kahden vuoden välein.

Kone- ja kattilahuoneiden osalta tarkastukset on suoritettava erilaisissa toiminta- ja ilmanvaihto-olosuhteissa. Edellä c alakohdassa tarkoitetut tarkastukset voi suorittaa myös toimivaltainen henkilö toimivaltaisesta yrityksestä, joka on erikoistunut sammutusjärjestelmiin.

3.2       Tarkastuksesta annetaan todistus, jossa on asiantuntijan tai toimivaltaisen henkilön allekirjoitus ja tarkastuspäivämäärä.

HALLINNOLLINEN OHJE nro 18

Aluksen erotettujen osien kelluvuuden, trimmin ja vakavuuden osoittaminen

(liitteessä II oleva 22a.05 artiklan 2 kohta yhdessä 22.02 ja 22.03 artiklan kanssa)

1. Osoitettaessa 22a.05 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti erotettujen aluksen osien kelluvuutta, trimmiä ja vakavuutta on oletettava, että kummankin osan lasti on osittain tai kokonaan purettu etukäteen tai että kehyksen ulkopuolelle ulottuvat kontit on sopivasti suojattu liukumisen varalta.

2. Seuraavia vaatimuksia on siis noudatettava kummankin osan osalta laskettaessa vakavuutta 22.03 artiklan mukaisesti (Kiinnitettyjä kontteja kuljettavien alusten vakavuuden osoittamisessa käytettävät raja-arvot ja laskentamenettely):

– vaihtokeskuskorkeuden (MG) on oltava vähintään 0,50 m,

– jäännösturvallisuusväli on 100 mm,

– huomioon otettava nopeus on 7 km/h,

– tuulen paineen oletetaan olevan 0,01 t/m2.

3. Kallistuskulman arvoa (≤ 5°) ei tarvitse noudattaa 22a.05 artiklan 2 kohdan mukaisesti erotettujen aluksen osien osalta, koska tämä kulma – joka on johdettu kitkakertoimesta – on määritetty kiinnittämättömiä kontteja varten.

Nesteiden vapaista pinnoista johtuva kallistusvarsi on otettava huomioon 22.02 artiklan 1 kohdan e alakohdassa esitetyn kaavan mukaisesti.

4. Edellä 2 ja 3 kohdassa asetettujen vaatimusten katsotaan täyttyvän myös, jos kumpikin osa on vaarallisten tavaroiden kansainvälisistä sisävesikuljetuksista tehdyn eurooppalaisen sopimuksen (ADN-sopimus) 9.1.0.95.2 kohdassa asetettujen vakavuusvaatimusten mukainen.

HALLINNOLLINEN OHJE nro 19

(ei tekstiä)

HALLINNOLLINEN OHJE nro 20

Standardien S1 ja S2 mukaisesti käytettävien alusten varustus

(liitteessä II oleva 23.09 artikla)

1. YLEINEN JOHDANTO

Liitteessä II olevan 23.09 artiklan 1 kohdan nojalla alusten, joita on tarkoitus käyttää standardien S1 ja S2 mukaisesti, on oltava tämän artiklan säännösten mukaisia. Edellä olevan 23.09 artiklan 1 kohdan nojalla tarkastuselimen on vahvistettava unionin sisävesialustodistuksessa, että alus on näiden säännösten mukainen.

Nämä säännökset ovat täydentävää varustusta koskevia säännöksiä, joita sovelletaan niiden vaatimusten lisäksi, jotka aluksen on täytettävä unionin sisävesialustodistuksen antamista varten. Edellä olevan 23.09 artiklan säännöksiä, joita voitaisiin tulkita eri tavoin, selvennetään tässä hallinnollisessa ohjeessa. Siten liitteessä II olevan 23.09 artiklan 1 kohdan säännöksiä on tulkittava seuraavasti.

2. 23.09 ARTIKLA

2.1 1.1 kohdan a alakohta – Käyttövoimajärjestelmän järjestely

Jos alus on varustettu päämoottorilla, jonka pyörimissuunta on suoraan vaihdettavissa, työntövoiman suunnan kääntämiseen tarvittava paineilmajärjestelmä on

a)      pidettävä pysyvästi paineistettuna automaattisen säätökompressorin avulla; tai

b)      paineistettava ohjauspaikasta käynnistettävissä olevan apumoottorin avulla, kun hälytys laukeaa ohjaushytissä. Jos apumoottorilla on oma polttoainesäiliö, ohjaushytissä on 8.05 artiklan 13 kohdan nojalla oltava varoituslaite, joka osoittaa, että säiliön täyttöaste ei ole riittävä turvallisen käytön jatkamiseksi.

2.2 1.1 kohdan b alakohta – Pääkonehuoneen pilssiveden taso

Jos keulaohjausjärjestelmä on välttämätön 5 luvun mukaisten ohjattavuusvaatimusten täyttämiseksi, keulaohjausjärjestelmän sisältävää tilaa on pidettävä pääkonehuoneena.

2.3 1.1 kohdan c alakohta – Automaattinen polttoaineen syöttö

2.3.1 Jos käyttövoimajärjestelmässä on päivittäiseen käyttöön tarkoitettu säiliö,

a)      sen sisällön on riitettävä varmistamaan käyttövoimajärjestelmän 24 tunnin toimintajakso, kun kulutuksen oletetaan olevan 0,25 litraa kW:a kohti tunnissa;

b)      päivittäiseen käyttöön tarkoitetun säiliön uudelleen täyttämiseen tarkoitettua polttoaineensyöttöpumppua on käytettävä jatkuvasti; tai

c)      polttoaineensyöttöpumppu on varustettava

– kytkimellä, joka automaattisesti kytkee polttoaineensyöttöpumpun päälle, kun päivittäiseen käyttöön tarkoitetun säiliön pinnankorkeus laskee tietylle alhaiselle tasolle, ja

– kytkimellä, joka automaattisesti kytkee polttoaineensyöttöpumpun toiminnasta, kun päivittäiseen käyttöön tarkoitettu säiliö on täynnä.

2.3.2 Päivittäiseen käyttöön tarkoitetussa säiliössä on oltava 8.05 artiklan 13 kohdan vaatimusten mukainen tasohälytin.

2.4 1.1 kohdan d alakohta – Ohjausjärjestelmän käyttö ilman, että se vaatii erityistä voimaa

Hydrauliset ohjausjärjestelmät täyttävät tämän vaatimuksen. Käsikäyttöisten ohjausjärjestelmien käyttäminen ei saa vaatia enempää voimaa kuin 160 N.

2.5 1.1 kohdan e alakohta – Liikenteessä vaadittavat merkkivalot ja äänimerkit

Merkkivaloihin eivät sisälly jäsenvaltioiden merenkulkuviranomaisten säännöksissä vaaditut sylinterit, pallot, kartiot tai kaksoiskartiot.

2.6 1.1 kohdan f alakohta – Suora yhteys ja viestintä konehuoneeseen

2.6.1 Suoran yhteyden katsotaan olevan varmistettu, jos

a)      suora näköyhteys on mahdollinen ohjaushytin ja aluksen keulassa tai perässä olevien vinssien ja pollareiden hallintapaikkojen välillä ja jos lisäksi etäisyys ohjaushytistä näihin hallintapaikkoihin on enintään 35 m; ja

b)      asuintiloihin on suora pääsy ohjaushytistä.

2.6.2 Yhteyden konehuoneeseen katsotaan olevan varmistettu, jos 7.09 artiklan 3 kohdan toisessa lauseessa tarkoitettua hälytysmerkkiä voidaan käyttää riippumatta 7.09 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta kytkimestä.

2.7 1.1 kohdan i alakohta – Kammet ja vastaavat kääntyvät käyttövälineet

Näihin sisältyvät

a)      käsikäyttöiset ankkurivinssit (suurimmaksi tarvittavaksi voimaksi katsotaan se, joka tarvitaan ankkurien riippuessa vapaasti);

b)      luukkujen nostokammet;

c)      masto- ja piippuvinssien kammet.

Näihin eivät sisälly

a)      varppaus- ja kytkentävintturit;

b)      nostureiden kammet, ellei niitä ole tarkoitettu laivaveneille.

2.8 1.1 kohdan m alakohta – Ergonominen järjestely

Säännösten vaatimuksia katsotaan noudatettavan, jos

a)      ohjaushytti on järjestetty eurooppalaisen standardin EN 1864:2008 mukaisesti; tai

b)      ohjaushytti on suunniteltu yhden henkilön suorittamaa tutkaohjausta varten; tai

c)      ohjaushytti on seuraavien vaatimusten mukainen:

aa) Ohjaus- ja valvontalaitteet ovat näkökentässä katsottaessa eteenpäin ja enintään 180°:n kaaren sisällä (90° oikeaan ja 90° vasempaan), mukaan lukien lattia ja katto. Niiden on oltava selvästi luettavissa ja näkyvissä perämiehen normaalista paikasta.

bb) Pääohjauslaitteet, kuten ruoriratas tai ruorivipu, moottorin ohjaimet, radion ohjaimet sekä äänimerkkien ja kansallisten tai kansainvälisten merenkulkuviranomaisten säännöksissä vaadittujen varoitus- ja ohjailumerkkien ohjaimet, on järjestettävä siten, että oikealla ja vasemmalla puolella olevien ohjaimien välinen etäisyys on enintään 3 m. Perämiehen on kyettävä ohjaamaan moottoreita irrottamatta otettaan ohjausjärjestelmän ohjaimista, samalla kun hän kykenee samanaikaisesti käyttämään muita ohjaimia, kuten radiojärjestelmän ja äänimerkkien ja kansallisten tai kansainvälisten merenkulkuviranomaisten säännöksissä vaadittujen varoitus- ja ohjailumerkkien ohjaimia.

cc) Kansallisissa tai kansainvälisissä merenkulkuviranomaisten säännöksissä vaadittuja varoitus- ja ohjailumerkkejä käytetään sähköisesti, pneumaattisesti, hydraulisesti tai mekaanisesti. Poiketen siitä, mitä edellä määrätään, niitä voidaan käyttää vetovaijerin avulla vain, jos turvallinen käyttö ohjauspaikasta on tällä tavoin mahdollista.

3. 23.09 ARTIKLA

3.1 1.2 kohdan a alakohta – Yksinään liikennöivät moottorialukset

Moottorialuksiin, jotka unionin sisävesialustodistuksen mukaan hyväksytään myös työntämään mutta

a)      joissa ei ole hydraulisia tai sähkökäyttöisiä kytkentävinttureita tai

b)      joiden hydrauliset tai sähkökäyttöiset kytkentävintturit eivät ole tämän hallinnollisen ohjeen 3.3 kohdan vaatimusten mukaisia,

on sovellettava S2-standardia yksinään liikennöivänä moottorialuksena.

Merkintä ”S2-standardia ei sovelleta moottorialukseen sen työntäessä” on merkittävä unionin sisävesialustodistuksen kohtaan 47.

3.2 1.2 kohdan c alakohta – Työnnettävät kytkyeet

Moottorialuksiin, jotka unionin sisävesialustodistuksen mukaan hyväksytään työntämään ja jotka on varustettu tämän hallinnollisen ohjeen 3.3 kohdan vaatimusten mukaisilla hydraulisilla tai sähkökäyttöisillä kytkentävinttureilla mutta joilla ei ole omaa keulapotkuria, sovelletaan S2-standardia moottorialuksena, joka työntää kytkyettä. Merkintä ”S2-standardia ei sovelleta moottorialukseen sen liikennöidessä yksinään” on merkittävä unionin sisävesialustodistuksen kohtaan 47.

3.3 1.2 kohdan c alakohdan ensimmäinen lause ja 1.2 kohdan d alakohdan ensimmäinen lause – Erikoisvintturit tai vastaavat köysien kiristysvälineet (kytkentävälineet)

Vaadittavat kytkentävälineet ovat 16.01 artiklan 2 kohdan mukaisesti määriteltyjä vähimmäisvarusteita, joiden tehtävänä on hallinnollisessa ohjeessa nro 3 olevien 2.1 ja 2.2 kohdan (pitkittäiskytkennät) mukaisesti vastaanottaa kytkentävoimat ja jotka ovat seuraavien vaatimusten mukaisia:

a)      Välineiden on saatava aikaan kytkentään tarvittava kiristysvoima vain mekaanisin keinoin.

b)      Välineiden ohjainten on sijaittava välineissä itsessään. Poiketen siitä, mitä edellä määrätään, kauko-ohjaus on sallittua edellyttäen, että

– välineitä käyttävällä henkilöllä on kauko-ohjauspaikasta suora esteetön näköyhteys välineisiin,

– kauko-ohjauspaikassa on laite, joka estää tahattoman käytön,

– välineissä on hätäpysäytin.

c)      Välineissä on oltava jarrutuslaite, joka toimii välittömästi, jos ohjaimet vapautetaan tai käyttövoima katoaa.

d)      Kytkentävälineet on voitava vapauttaa manuaalisesti, jos käyttövoima katoaa.

3.4 1.2 kohdan c alakohdan toinen lause ja 1.2 kohdan d alakohdan toinen lause – Keulapotkurin käyttö

Keulapotkurin käyttöohjaimen on oltava pysyvästi asennettu ohjaushyttiin. Edellä olevan 7.04 artiklan 8 kohdan vaatimuksia on noudatettava. Keulapotkurin käyttämiseen tarvittava sähkökaapelointi on asennettava pysyvästi työntävän moottorialuksen tai työntöaluksen keulaan saakka.

3.5 1.2 kohdan e alakohta – Vastaava ohjattavuus

Vastaava ohjattavuus varmistetaan käyttövoimajärjestelmällä, joka koostuu

a)      monipotkurisesta käyttöyksiköstä ja vähintään kahdesta itsenäisestä käyttövoimajärjestelmästä, joilla on samanlainen antoteho;

b)      vähintään yhdestä sykloidipotkurista;

c)      vähintään yhdestä säätösiipipotkurista; tai

d)      vähintään yhdestä 360°:n vesisuihkukäyttövoimajärjestelmästä.

HALLINNOLLINEN OHJE nro 21

Savuhätävalaistusta koskevat vaatimukset

(liitteessä II olevat 15.06 artiklan 7 kohta ja 22b.10 artiklan d alakohta)

1. Yleistä

1.1 Edellä mainittujen säännösten mukaisesti matkustaja-aluksissa ja suurnopeusaluksissa on oltava sopivat järjestelmät poistumisteiden ja hätäuloskäyntien osoittamiseksi selvästi, kun normaali hätävalaistus ei savun takia ole yhtä tehokas. Tällaisten järjestelmien on muodostettava savuhätävalaistus. Tämä hallinnollinen ohje koskee tällaisten järjestelmien hyväksymistä, asennusta ja huoltoa.

1.2 Edellä 15.10 artiklan 3 kohdassa vaaditun hätävalaistuksen lisäksi poistumistiet, mukaan lukien portaikot, uloskäynnit ja hätäuloskäynnit, on merkittävä savuhätävalaistuksella koko poistumistien matkalta, erityisesti kulmissa ja risteyksissä.

1.3 Savuhätävalaistusjärjestelmän on toimittava vähintään 30 minuutin ajan sen aktivoimisesta.

1.4 Savuhätävalaistustuotteet eivät saa olla radioaktiivisia tai myrkyllisiä.

1.5 Savuhätävalaistusjärjestelmää koskevat ohjeet on pidettävä esillä yhdessä 15.13 artiklan 2 kohdan mukaisen turvallisuuskaavion kanssa ja jokaisessa hytissä.

2. Määritelmät

2.1 Savuhätävalaistus – Poistumisteiden varrelle sijoitettu sähkökäyttöinen valaistus tai fotoluminesenssiosoittimet, jotka varmistavat, että kaikki tällaiset tiet voidaan helposti tunnistaa.

2.2 Fotoluminesenssijärjestelmä – Savuhätävalaistusjärjestelmä, jossa käytetään fotoluminesenssimateriaalia. Fotoluminesenssimateriaali sisältää kemikaalia (esimerkiksi sinkkisulfaattia), joka varastoi energiaa, kun sitä valaistaan näkyvällä valolla. Fotoluminesenssimateriaali lähettää valoa, joka muuttuu näkyväksi, kun ympäristön valolähde ei ole yhtä tehokas. Kun valolähde ei syötä siihen lisäenergiaa, fotoluminesenssimateriaali luovuttaa varastoimaansa energiaa jonkin aikaa sen valotiheyden heiketessä.

2.3 Sähkökäyttöinen järjestelmä – Savuhätävalaistusjärjestelmä, joka tarvitsee toimiakseen sähkötehoa, kuten järjestelmät, joissa käytetään hehkulamppuja, valodiodeja, elektroluminesenssinauhoja tai -lamppuja, elektrofluoresenssilamppuja tai muita vastaavia.

3. Käytävät ja portaikot

3.1 Kaikissa käytävissä savuhätävalaistuksen on oltava jatkuva, paitsi missä se keskeytyy käytävien ja hytin ovien takia, näkyvän reunalinjan muodostamiseksi poistumistien varrelle. Kansainvälisen standardin mukaiset savuhätävalaistusjärjestelmät, joissa näkyvä reunalinja ei ole jatkuva, ovat myös sallittuja. Savuhätävalaistus on asennettava vähintään käytävän toiselle puolelle, joko seinälle enintään 0,3 m:n korkeudelle lattiasta tai lattialle enintään 0,15 m:n etäisyydelle seinästä. Yli kahden metrin levyisissä käytävissä savuhätävalaistus on asennettava kummallekin puolelle.

3.2 Umpipäisissä käytävissä savuhätävalaistukseen on sijoitettava poistumistien suuntaan osoittavia nuolia tai vastaavia suuntaosoittimia enintään 1 m:n välein.

3.3 Kaikkiin portaikkoihin on asennettava savuhätävalaistus vähintään toiselle puolelle enintään 0,3 m:n korkeudelle lattiasta siten, että askelman yläpuolella tai alapuolella seisova henkilö havaitsee helposti askelman sijainnin. Savuhätävalaistus on asennettava kummallekin puolelle, jos portaikon leveys on kaksi metriä tai enemmän. Portaiden alku ja päättyminen on osoitettava, jotta havaitaan, ettei askelmia ole enempää.

4. Ovet

4.1 Savuhätävalaistuksen on johdettava uloskäynnin ovenkahvaan. Sekaannuksen välttämiseksi muita ovia ei saa merkitä samalla tavalla.

4.2 Kun 15.11 artiklan 2 kohdan mukaisissa väliseinissä ja 15.02 artiklan 5 kohdan mukaisissa laipioissa on liukuovia, avaussuunta on osoitettava.

5. Merkit ja merkinnät

5.1 Kaikkien poistumistiemerkkien on oltava fotoluminesenssimateriaalia, tai ne on merkittävä sähkövalolla. Tällaisten merkkien ja merkintöjen mittojen on vastattava muun savuhätävalaistusjärjestelmän mittoja.

5.2 Savuhätävalaistuksen uloskäyntimerkit on sijoitettava kaikkien uloskäyntien yhteyteen. Merkit on sijoitettava säädetylle alueelle uloskäyntiovien kahvan puolelle.

5.3 Kaikkien merkkien on oltava väriltään vastakkaisia niiden asennustaustaan (seinään tai lattiaan) nähden.

5.4 Savuhätävalaistuksessa on käytettävä standardoituja symboleja (esimerkiksi IMO:n päätöksessä A.760(18) kuvattuja symboleja).

6. Fotoluminesenssijärjestelmät

6.1 Fotoluminesenssinauhojen on oltava vähintään 0,075 m leveitä. Kapeampia nauhoja voidaan kuitenkin käyttää, jos niiden valotiheys on suhteellisesti suurempi leveyden korvaamiseksi.

6.2 Fotoluminesenssimateriaalien on tuotettava vähintään 15 mcd/m2 mitattuna 10 minuutin kuluttua kaikkien ulkoisten valolähteiden poistamisesta. Järjestelmän on tämän jälkeen 20 minuutin ajan tuotettava valotiheysarvoja, jotka ovat suurempia kuin 2 mcd/m2.

6.3 Kaikkiin fotoluminesenssijärjestelmän materiaaleihin on kohdistettava vähintään fotoluminesenssimateriaalien varaamiseen tarvittava ympäristön valon vähimmäistaso edellä esitettyjen valotiheysvaatimusten täyttämiseksi.

7. Sähkökäyttöiset järjestelmät

7.1 Sähkökäyttöiset järjestelmät on kytkettävä 15.10 artiklan 4 kohdassa vaadittuun varasähkötauluun, jotta se saa tehoa päävirtalähteestä normaaliolosuhteissa ja lisäksi varavirtalähteestä sen ollessa toiminnassa. Varavirtalähteen kapasiteetin mitoittamista varten sähkökäyttöinen järjestelmä on sisällytettävä varavirtalähteen käyttäjien luetteloon.

7.2 Sähkökäyttöisten järjestelmien on joko kytkeydyttävä päälle automaattisesti tai ne on kyettävä aktivoimaan yhdellä toimenpiteellä ohjauspaikasta.

7.3 Sähkökäyttöisiin järjestelmiin sovelletaan seuraavia valotiheyssääntöjä:

(a) sähkökäyttöisten järjestelmien aktiivisten osien valotiheyden on oltava vähintään 10 cd/m2;

(b) pienoishehkulamppujen pistemäisten valolähteiden keskimääräisen intensiteetin kaikkiin suuntiin on oltava vähintään 150 mcd siten, että lamppujen välimatka on enintään 0,1 m;

(c) valodiodijärjestelmien pistemäisten valolähteiden huippuintensiteetin on oltava vähintään 35 mcd; valokeilan puolen intensiteetin kartiokulman on oltava asianmukainen suhteessa todennäköisiin lähestymis- ja katselusuuntiin; lamppujen välimatka saa olla enintään 0,3 m; ja

(d) elektroluminesenssijärjestelmien osalta niiden on toimittava 30 minuutin ajan hetkestä, jolloin päävirtalähde, johon se on 7.1 kohdan nojalla kytkettävä, lakkaa toimimasta.

7.4 Kaikki sähkökäyttöiset järjestelmät on järjestettävä siten, että minkään yksittäisen valon, valonauhan tai akun vikaantuminen ei johda merkinnän tehottomuuteen.

7.5 Sähkökäyttöisten järjestelmien on oltava 9.20 artiklan vaatimusten mukaisia värähtely- ja lämpötestauksen osalta. Edellä olevan 9.20 artiklan 2 kohdan c alakohdasta poiketen lämpötestaus voidaan suorittaa 40 °C:n vertailuympäristölämpötilassa.

7.6 Sähkökäyttöisten järjestelmien on oltava 9.21 artiklassa asetettujen sähkömagneettista yhteensopivuutta koskevien vaatimusten mukaisia.

7.7 Sähkökäyttöisissä järjestelmien suojauksen on oltava vähintään IEC 60529:1992:n mukaisen IP 55:n tasoinen.

8. Hyväksyntätarkastus

8.1 Asiantuntijan on tarkastettava savuhätävalaistusjärjestelmien valotiheys

a)      ennen niiden ensimmäistä käyttöönottoa;

b)      ennen niiden käyttöönottoa uudelleen olennaisten muutosten tai korjausten jälkeen;

c)      säännöllisesti vähintään viiden vuoden välein.

Edellä c alakohdassa tarkoitetut tarkastukset voi suorittaa myös toimivaltainen henkilö, joka on saanut koulutusta turvaohjausjärjestelmistä.

8.2 Tarkastuksesta annetaan todistus, jossa on asiantuntijan tai toimivaltaisen henkilön allekirjoitus ja tarkastuspäivämäärä.

8.3 Jos valotiheys ei yhden mittauksen jälkeen täytä tämän hallinnollisen ohjeen vaatimuksia, mittaukset on tehtävä vähintään kymmenestä tasavälein sijaitsevasta kohdasta. Jos yli 30 prosenttia mittauksista ei täytä tämän hallinnollisen ohjeen vaatimuksia, turvaohjausjärjestelmä on vaihdettava. Jos 20–30 prosenttia mittauksista ei täytä tämän hallinnollisen ohjeen vaatimuksia, turvaohjausjärjestelmä on tarkastettava uudelleen yhden vuoden kuluessa.

HALLINNOLLINEN OHJE nro 22

Liikuntaesteisten henkilöiden erityiset turvallisuustarpeet

(liitteessä II oleva 1.01 artiklan 104 kohta, tämän direktiivin 18 artiklan 1 kohdan c alakohta, 15.06 artiklan 3–5, 9, 10, 13 ja 17 kohta, 15.08 artiklan 3 kohta, 15.10 artiklan 3 kohta ja 15.13 artiklan 1–4 kohta)

1. Johdanto

Liikuntaesteisillä henkilöillä on muita matkustajia suuremmat turvallisuustarpeet. Nämä tarpeet on otettu huomioon 15 luvun vaatimuksissa, joita selitetään seuraavassa.

Näiden vaatimusten tarkoituksena on varmistaa, että liikuntaesteiset henkilöt voivat oleskella ja liikkua aluksissa turvallisesti. Lisäksi tällaisten henkilöiden turvallisuuden pitää olla hätätilanteessa samalla tasolla kuin muidenkin matkustajien.

Ei ole tarpeen, että kaikki matkustaja-alueet ovat liikuntaesteisiä henkilöitä koskevien erityisturvallisuusvaatimusten mukaisia. Siten nämä vaatimukset koskevat vain tiettyjä alueita. Kyseisille henkilöille on kuitenkin annettava mahdollisuus saada tietää, mitkä alueet on mukautettu heidän turvallisuuttaan silmällä pitäen, jotta he voivat järjestää oleskelunsa aluksessa tämän mukaisesti. Aluksen omistaja on vastuussa vastaavien alueiden asettamisesta käytettäväksi, niistä tiedottamisesta ja niiden ilmoittamisesta liikuntaesteisille henkilöille.

Liikuntaesteisiä henkilöitä koskevien säännösten perustana ovat

– matkustaja-alusten turvallisuussäännöistä ja -määräyksistä annetun neuvoston direktiivin 98/18/EY muuttamisesta 14 päivänä huhtikuuta 2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/24/EY, ja

– opas sisävesimatkustaja-alusten mukauttamiseksi liikuntaesteisiä henkilöitä varten Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission päätöslauselman nro 25 mukaisesti.

Liitteessä II käytetyn termin ”liikuntaesteiset henkilöt” määritelmä on suurelta osin sama kuin direktiivissä 2003/24/EY, ja useimmat tekniset vaatimukset perustuvat oppaaseen. Epävarmoissa tapauksissa päätöksenteossa voidaan siten viitata kumpaankin. Yleisesti ottaen direktiivin 2003/24/EY ja ja UNECE:n päätöslauselman nro 25 (”Guidelines for Passenger Vessels also suited for carrying Disabled Persons”) vaatimukset ovat tiukempia kuin liitteessä II asetetut vaatimukset.

Liitteen II vaatimukset eivät koske vuodepaikkoja ja vastaavia varusteita. Niihin sovelletaan kansallisia säännöksiä.

2. Edellä olevan 1.01 artiklan 104 kohta – Termi ”liikuntaesteiset henkilöt”

”Liikuntaesteisillä henkilöillä” tarkoitetaan henkilöitä, jotka fyysisten rajoitteiden takia eivät kykene liikkumaan tai erottamaan ympäristöään samalla tavoin kuin muut matkustajat. Tämä määritelmä sisältää näkö- ja kuulovammaiset ja henkilöt, joilla on mukanaan pieniä lapsia rattaissa tai kannettavana. Näissä säännöksissä liikuntaesteisiin henkilöihin ei kuitenkaan sisällytetä psyykkisesti vammaisia.

3. Tämän direktiivin 18 artiklan 1 kohdan c alakohta – Liikuntaesteisten henkilöiden käytettäväksi järjestetyt erityiset alueet

Liikuntaesteisten henkilöiden käytettäväksi järjestetyt erityiset alueet vaihtelevat yksinkertaisimmassa tapauksessa saapumisalueista paikkoihin, joista evakuointi voidaan suorittaa hätätilanteessa. Erityisalueiden on sisällettävä

– paikka, johon on sijoitettu hengenpelastusvälineitä tai josta niitä annetaan hätätilanteessa,

– istuimia,

– sopivasti mukautettu WC (näiden ohjeiden 10 kohta), ja

– yhteyskäytäviä.

Istuinten lukumäärä vastaa likimäärin vähintään sitä liikuntaesteisten henkilöiden lukumäärää, joka pitkällä aikavälillä useimmiten on aluksessa samanaikaisesti. Aluksen omistajan on määritettävä tämä lukumäärä kokemuksen perusteella, koska toimivaltaisella viranomaisella ei ole siihen tarvittavia tietoja.

Hyttialuksissa on myös otettava huomioon liikuntaesteisten henkilöiden käytössä oleviin hytteihin johtavat yhteyskäytävät. Aluksen omistajan on määritettävä tällaisten hyttien lukumäärä samalla tavoin kuin istuinten lukumäärä. Ovien leveyttä lukuun ottamatta hyttien erityisjärjestelyille ei ole asetettu vaatimuksia. Omistaja on vastuussa mahdollisesti tarvittavista lisäjärjestelyistä.

4. Edellä olevan 15.06 artiklan 3 kohdan g alakohta – Tilojen uloskäynnit

Liikuntaesteisten henkilöiden käyttöön tarkoitettujen tai liikuntaesteisten henkilöiden alukseen siirtymiseen tai siitä poistumiseen yleensä käyttämien yhteyskäytävien, uloskäyntien ja partaissa tai kaiteissa olevien aukkojen leveyttä koskevien vaatimusten osalta on otettava huomioon rattaat ja se, että ihmiset voivat olla riippuvaisia erilaisista kävelytuista tai pyörätuoleista. Alukseen siirtymiseen ja siitä poistumiseen tarkoitettujen uloskäyntien tai aukkojen osalta on myös otettava huomioon mahdollisten avustajien tarvitsema lisätila.

5. Edellä olevan 15.06 artiklan 4 kohdan d alakohta – Ovet

Liikuntaesteisten henkilöiden käytettäväksi tarkoitettuja ovia ympäröivän alueen järjestelyä koskevin vaatimuksin on varmistettava, että esimerkiksi kävelytuista riippuvaiset henkilöt voivat avata tällaiset ovet turvallisesti.

6. Edellä olevan 15.06 artiklan 5 kohdan c alakohta – Yhteyskäytävät

Katso tämän hallinnollisen ohjeen 4 kohta.

7. Edellä olevan 15.06 artiklan 9 kohta – Portaikot ja hissit

Portaikkojen järjestelyä koskevissa vaatimuksissa on mahdollisten liikuntarajoitteiden lisäksi otettava huomioon näkörajoitteet.

8. Edellä olevan 15.06 artiklan 10 kohdan a ja b alakohta – Partaat ja kaiteet

Liikuntaesteisten henkilöiden käyttöön tarkoitetuilla kansilla partaiden ja kaiteiden on oltava korkeampia, koska on todennäköisempää, että tällaiset henkilöt menettävät tasapainonsa tai eivät kykene itse pitelemään kiinni.

Katso myös tämän hallinnollisen ohjeen 4 kohta.

9. Edellä olevan 15.06 artiklan 13 kohta – Kulkualueet

Liikuntaesteisten henkilöiden on eri syistä muita useammin nojattava johonkin tai pidettävä jostakin kiinni, joten liikuntaesteisten henkilöiden käyttöön tarkoitettujen kulkualueiden seinät on varustettava asianmukaisella korkeudella olevilla kaiteilla.

Katso myös tämän hallinnollisen ohjeen 4 kohta.

10. Edellä olevan 15.06 artiklan 17 kohta – WC-tilat

Liikuntaesteisten henkilöiden on myös voitava käyttää WC-tiloja ja voitava liikkua niissä turvallisesti, joten vähintään yksi WC-tila on mukautettava tätä varten.

11. Edellä olevan 15.08 artiklan 3 kohdan a ja b alakohta – Hälytysjärjestelmä

Liikuntaesteiset henkilöt joutuvat muita todennäköisemmin tilanteisiin, joissa he ovat riippuvaisia muiden avusta. Tiloihin, joissa he eivät yleensä ole miehistön jäsenten, aluksen henkilökunnan tai matkustajien näkyvissä, on siten järjestettävä mahdollisuus laukaista hälytys. Tämä koskee liikuntaesteisten henkilöiden käyttöön tarkoitettuja WC-tiloja.

Liikuntaesteisiin henkilöihin sisällytetään näkö- tai kuulovammaiset. Siten matkustajien hälytysjärjestelmään on järjestettävä sopivat hälytysvalot ja hälytysäänet vähintään liikuntaesteisten henkilöiden käyttöön tarkoitetuilla erityisillä alueilla.

12. Edellä olevan 15.10 artiklan 3 kohdan d alakohta – Riittävä valaistus

Liikuntaesteisiin henkilöihin sisällytetään myös näkövammaiset. Siten on olennaista, että liikuntaesteisten henkilöiden käyttöön tarkoitetuilla alueilla on riittävä valaistus, jonka on täytettävä tiukemmat vaatimukset kuin muiden matkustaja-alueiden valaistuksen.

13. Edellä olevan 15.13 artiklan 1 kohta – Turvallisuusasiakirja

Turvallisuusasiakirjassa huomioon otettavissa liikuntaesteisten henkilöiden kannalta välttämättömissä erityisturvallisuustoimenpiteissä on huomioitava sekä liikuntaesteisyyden että näkö- ja kuulovammaisuuden mahdollisuus. Tällaisten henkilöiden osalta on otettava huomioon normaalikäyttöä koskevat toimenpiteet hätätilanteita koskevien toimenpiteiden lisäksi.

14. Edellä olevan 15.13 artiklan 2 kohta – Turvallisuuskaavio

Kaavioon on merkittävä tämän hallinnollisen ohjeen 3 kohdassa tarkoitetut alueet.

15. Edellä olevan 15.13 artiklan 3 kohdan b alakohta – Turvallisuusasiakirjan ja -kaavion esillä pitäminen

Vähintään liikuntaesteisten henkilöiden käyttöön tarkoitetuilla alueilla esillä pidettävien turvallisuusasiakirjan ja turvallisuuskaavion kappaleiden on oltava sellaisia, että myös heikkonäköiset voivat mahdollisuuksien mukaan lukea ne. Tämä voidaan järjestää esimerkiksi käyttämällä asianmukaista kontrastia ja merkkikokoa.

Lisäksi kaaviot on pidettävä esillä sellaisella korkeudella, että myös pyörätuolin käyttäjät voivat lukea ne.

16. Edellä olevan 15.13 artiklan 4 kohta – Matkustajille tarkoitetut toimintaohjeet

Sovelletaan vastaavasti tämän hallinnollisen ohjeen 15 kohtaa.

HALLINNOLLINEN OHJE nro 23 Moottorisovellus, jolla on asianmukainen tyyppihyväksyntä

(Liitteessä II olevan 8 a.03 artiklan 1 kohta)

1. Johdanto

8 a.03 artiklan 1 kohdan mukaisesti direktiivin 97/68/EY mukaiset tyyppihyväksynnät ja tyyppihyväksynnät, jotka direktiivin 97/68/EY nojalla todetaan vastaaviksi, tunnustetaan edellyttäen, että moottorisovelluksella on asianmukainen tyyppihyväksyntä.

Lisäksi on mahdollista, että sisävesialuksissa olevia moottoreita käytetään useammassa kuin yhdessä sovelluksessa.

Tämän hallinnollisen ohjeen osassa 2 selitetään, milloin moottorisovelluksella voidaan katsoa olevan asianmukainen tyyppihyväksyntä. Osassa 3 selvennetään sellaisten moottoreiden käsittelyä, joita aluksella on käytettävä useampaan kuin yhteen moottorisovellukseen.

2. Asianmukainen tyyppihyväksyntä

Moottorisovelluksilla katsotaan olevan asianmukainen tyyppihyväksyntä, jos moottorille on myönnetty tyyppihyväksyntä seuraavan taulukon mukaisesti. Moottoriluokat, raja-arvojen vaiheet ja testaustavat on merkitty tyyppihyväksynnässä käytettyjen lukujen mukaisesti.

Engine application || Oikeusperusta || Moottori-luokka || Raja-arvojen vaihe || Testaus

|| || || || || || vaatimus || ISO 8178 jakso

Potkuriominaisuuksilla varustetut käyttömoottorit || I || Direktiivi 97/68/EC || V || IIIA || C[61] || E3

RVIR || — || I, II[62] || — || E3

Vakionopeudella varustetut pääkäyttömoottorit (mukaan luettuna laitteet, joissa on dieselsähkökäyttövoima ja säätösiipipotkuri) || II || Direktiivi 97/68/EC || V || IIIA || C[63] || E2

RVIR || — || I, II[64] || — || E2

Apumoottorit, joissa on || vakionopeus || III || Direktiivi 97/68/EC || D, E, F,G || II || B || D2

H, I, J, K || IIIA

V[65]

RVIR || — || I, II[66] || — || D2

nopeussäätö ja vaihteleva kuormitus || IV || Direktiivi 97/68/EC || D,E,F,G || II || A || C 1

H, I, J, K || IIIA

V[67]

L, M, N, P || IIIB

Q, R || IV

RVIR || — || I, II[68] || — || C1

3. Moottorien erityissovellukset

3.1 Moottoreita, joita aluksessa on käytettävä useampaan kuin yhteen moottorisovellukseen, on käsiteltävä seuraavasti:

a)      apumoottoreilla, joilla käytetään yksiköitä tai koneistoja, jotka sijoittuvat osassa 2 olevan taulukon sovellusten III tai IV kohtaan, on oltava tyyppihyväksyntä kummankin tässä taulukossa mainitun sovelluksen osalta;

b)      pääkäyttömoottoreilla, joilla käytetään lisäyksiköitä tai koneistoja, on oltava vain osan 2 taulukon mukainen pääkäyttömoottorin asianomaiselle tyypille vaadittava tyyppihyväksyntä, jos moottoria käytetään pääasiassa vesikulkuneuvon työntämiseen. Jos moottoria käytetään pelkkään lisäsovelluskäyttöön yli 30 prosenttia ajasta, moottorilla on oltava pääkäyttömoottorisovelluksen tyyppihyväksynnän lisäksi tyyppihyväksyntä myös lisäsovelluksen osalta.

3.2 Moottorit, jotka käyttävät keulapotkureita joko suoraan tai generaattorin avulla

a)      vaihtelevalla moottorinopeudella ja kuormituksella, voidaan sijoittaa sovellusten I tai IV kohtaan osan 2 taulukossa;

b)      vakionopeudella, voidaan sijoittaa sovellusten II tai III kohtaan osan 2 taulukossa.

3.3 Moottoreiden tehojen on oltava tyyppihyväksynnän mukaan hyväksyttyjä ja moottoriin merkityn tyypin tunnistustavan mukaisia. Jos kyseisillä moottoreilla on käytettävä yksiköitä tai koneistoja, joiden tehontarve on alempi, tehoa voidaan alentaa vain moottorin ulkopuolisilla toimenpiteillä, jolloin saadaan aikaan sovelluksen vaatima tehotaso.

HALLINNOLLINEN OHJE nro 24

Sopiva kaasuvaroitusjärjestelmä

(liitteessä II oleva 15.15 artiklan 9 kohta)

1.           Edellä olevan 24.02 artiklan 2 kohdan ja 24.06 artiklan 5 kohdan (kummassakin tapauksessa 15.01 artiklan 2 kohdan e alakohtaa koskevien siirtymäsäännösten) mukaisesti nykyisissä matkustaja-aluksissa on sallittua käyttää kotitalouskäyttöön tarkoitettuja nestekaasujärjestelmiä vain ensimmäiseen 1 päivän tammikuuta 2045 jälkeen tapahtuvaan unionin sisävesialustodistuksen uusimiseen saakka edellyttäen, että käytettävissä on 15.15 artiklan 9 kohdan mukaiset kaasuvaroituslaitteet. Edellä olevan 15.15 artiklan 9 kohdan mukaisesti kotitalouskäyttöön tarkoitettuja nestekaasujärjestelmiä saadaan tulevaisuudessa asentaa myös ensimmäistä kertaa käyttöön otettaviin matkustaja-aluksiin, joiden pituus on enintään 45 m, jos samanaikaisesti asennetaan tällaiset varoituslaitteet.

2.           Edellä olevan 24.02 artiklan 2 kohdan ja 24.06 artiklan 5 kohdan (kummassakin tapauksessa 15.15 artiklan 9 kohtaa koskevien siirtymäsäännösten) mukaisesti näiden kaasuvaroituslaitteiden on oltava asennettuna todistuksen ensimmäisen uusimisen yhteydessä 14.15 artiklan mukaisesti.

3.           Kaasuvaroituslaitteet koostuvat antureista, laitteista ja putkista, ja niitä pidetään sopivina, jos ne ovat vähintään seuraavien säädettyjen vaatimusten mukaisia:

3.1         Vaatimukset, jotka järjestelmän (antureiden, laitteiden, putkien) on täytettävä:

3.1.1      Kaasuvaroitus on annettava viimeistään saavutettaessa ja ylitettäessä seuraavat arvot:

a) 10 % propaani-ilmaseoksen alemmasta räjähdysrajasta; ja

b) 30 miljoonasosaa hiilimonoksidia (CO).

3.1.2      Aika, joka kuluu hälytyksen aktivoitumiseen koko järjestelmän osalta, ei saa olla enempää kuin 20 s.

3.1.3      Edellä 3.1.1 ja 3.1.2 kohdassa esitetyt raja-arvot eivät saa olla säädettävissä.

3.1.4      Testikaasuntuotanto on suunniteltava siten, että mahdollinen keskeytys tai este havaitaan. Ilman sisäänpääsystä tai vuodon aiheuttamasta testikaasun menetyksestä johtuvat väärät tulokset on vältettävä tai ne on havaittava ja niistä on raportoitava.

3.1.5      Laitteiden on oltava suunniteltu lämpötila-alueelle – 10 – 40 °C ja ilmankosteuden vaihtelualueelle 20–100 %.

3.1.6      Kaasuvaroituslaitteiden on oltava itseään valvovia. Laitteiden luvattomasti pois päältä kytkemisen on oltava mahdotonta.

3.1.7      Aluksen voimansyöttöverkosta tehon saavat kaasuvaroituslaitteet on puskuroitava sähkökatkoksen varalta. Akkukäyttöiset laitteet on varustettava varoituslaitteella, joka osoittaa akun jännitteen pienenemisen.

3.2         Laitteita koskevat vaatimukset:

3.2.1      Laitteiden on koostuttava arviointi- ja näyttöyksiköstä.

3.2.2      Edellä 3.1.1 kohdan a ja b alakohdassa esitettyjen raja-arvojen saavuttamista tai ylittymistä osoittava hälytys on annettava merkkivalona ja äänimerkkinä sekä valvottavassa tilassa että ohjaushytissä tai muussa pysyvästi miehitetyssä paikassa. Hälytyksen on oltava selvästi nähtävissä ja kuultavissa myös toimintaoloissa, joissa melutaso on korkea. Hälytyksen on oltava selvästi erotettavissa muista merkkivaloista ja äänimerkeistä suojattavassa tilassa. Äänimerkin on oltava myös selvästi kuultavissa sisäänkäyntien luona ja naapurihuoneissa silloinkin, kun yhteysovet ovat kiinni. Hälytysääni voidaan hiljentää aktivoinnin jälkeen; hälytysvalo voidaan sammuttaa vain silloin, jos raja-arvot laskevat 3.1.1 kohdassa mainittujen arvojen alapuolelle.

3.2.3      On oltava mahdollista erikseen havaita, mikäli 3.1.1 kohdan a ja b alakohdassa esitetyt raja-arvot on saavutettu tai ylitetty, ja niistä on voitava raportoida kohdistetusti.

3.2.4      Jos laite on erityistilassa (käynnistys, vika, kalibrointi, parametrien asetus, huolto ja niin edelleen), tämä on osoitettava. Koko järjestelmän tai jonkin sen osan vikaantuminen on osoitettava hälytyksellä 3.2.2 kohtaan verrattavalla tavalla. Hälytysääni voidaan hiljentää aktivoinnin jälkeen; hälytysvalo on voitava sammuttaa vain silloin, kun vika on poistettu.

3.2.5      Jos voidaan antaa erilaisia raportteja (raja-arvot, erityistila), on myös oltava mahdollista erottaa ne toisistaan ja kohdistaa ne selkeästi. Tarvittaessa on näytettävä yhteismerkki, joka osoittaa, ettei ole mahdollista antaa kaikkia raportteja. Tässä tapauksessa raportit on annettava tärkeysjärjestyksessä alkaen raportista, joka on turvallisuuden kannalta merkityksellisin. On oltava mahdollista näyttää raportit, joita ei voida antaa, painamalla painiketta. Tärkeysjärjestyksen on käytävä ilmi laitteen asiakirjoista.

3.2.6      Laitteiston on oltava suunniteltu siten, että sen toimintaan ei voida luvattomasti vaikuttaa.

3.2.7      Kaikissa ilmaisu- ja hälytyslaitteiston käyttötilanteissa valvontahälytysyksikön ja osoitinlaitteen on oltava käytettävissä niiden tilojen ulkopuolelta, joissa on kaasun varastointilaitteita ja kaasua käyttäviä laitteita.

3.3         Antureita/näytteenottolaitteita koskevat vaatimukset:

3.3.1      Kuhunkin tilaan, jossa on kaasua käyttäviä laitteita, on järjestettävä kaasuvaroituslaitteiston antureita tällaisten laitteiden läheisyyteen. Anturit/näytteenottolaitteet on asennettava siten, että kaasun kertyminen havaitaan ennen 3.1.1 kohdassa mainittujen raja-arvojen saavuttamista. Antureiden järjestely ja asennus on kirjattava asiakirjoihin. Valmistajan tai laitteiston asentavan erikostuneen yrityksen on vahvistettava sijaintipaikan valinta. Näytteenottolaitteiden putkien on oltava mahdollisimman lyhyitä.

3.3.2      Antureiden on oltava helposti saavutettavissa, jotta säännölliset kalibroinnit, huollot ja turvatarkistukset voidaan suorittaa.

3.4         Asennusta koskevat vaatimukset:

3.4.1      Erikoistuneen yrityksen on asennettava kaikki kaasuvaroituslaitteet.

3.4.2      Asennuksessa on otettava huomioon seuraavat seikat:

a) paikalliset tuuletusjärjestelmät;

b) kaasujen kertymistä helpottavat tai vaikeuttavat rakenteelliset järjestelyt (seinä- ja väliseinäratkaisut jne.); ja

c) mekaanisista tai veden tai kuumuuden aiheuttamista vaurioista johtuvien haittavaikutusten estäminen.

3.4.3      Näytteenottolaitteiden kaikki putket on järjestettävä siten, että lauhteen syntyminen ei ole mahdollista.

3.4.4      Asennus on suoritettava siten, että laitteiden luvaton peukalointi ei ole mahdollista.

4.           Kaasunilmaisinlaitteiden kalibrointi ja tarkastus ja osien, joiden käyttöikä on rajallinen, vaihtaminen.

4.1         Asiantuntijan tai toimivaltaisen henkilön on kalibroitava ja tarkastettava kaasunilmaisinlaitteet valmistajan antamien ohjeiden mukaisesti

a)      ennen niiden ensimmäistä käyttöönottoa;

b)      ennen niiden käyttöönottoa uudelleen olennaisten muutosten tai korjausten jälkeen;

c)      säännöllisesti.

Kalibroinnista ja tarkastuksesta annetaan todistus, jossa on asiantuntijan tai toimivaltaisen henkilön allekirjoitus ja tarkastuspäivämäärä.

4.2         Kaasuvaroituslaitteiden osat, joiden käyttöikä on rajallinen, on vaihdettava asianmukaisesti ennen määritetyn käyttöiän päättymistä.

5.           Merkinnät:

5.1         Kaikkiin laitteisiin on oltava merkitty vähintään seuraavat tiedot selvästi luettavasti ja pysyvästi:

a) valmistajan nimi ja osoite;

b) lakisääteinen merkintä;

c) sarja- ja tyyppinimi;

d) sarjanumero, mikäli mahdollista;

e) tarvittaessa turvallisuuden kannalta välttämättömät ohjeet; ja

f) kunkin anturin osalta kalibrointikaasu.

5.2         Kaasuvaroituslaitteiden osat, joilla on rajallinen käyttöikä, on selvästi merkittävä tällaisiksi.

6.           Valmistajan antamat kaasuvaroituslaitteita koskevat tiedot:

a) kaasuvaroituslaitteiden turvallista ja asianmukaista käyttöä sekä asennusta, käynnistystä ja huoltoa koskevat täydelliset ohjeet, piirustukset ja kaaviot;

b) käyttöohjeet, jotka sisältävät vähintään seuraavat tiedot:

         aa) hälytyksen tai virheilmoituksen tapauksessa suoritettavat toimenpiteet;

         bb) turvatoimenpiteet laitteiston ollessa poissa käytöstä (esimerkiksi kalibroinnin, tarkastuksen, toiminnan keskeytymisen takia); ja

         cc) asennuksesta ja huollosta vastaavat henkilöt;

c) ennen käynnistystä suoritettavaa kalibrointia ja rutiinikalibrointia koskevat ohjeet, mukaan lukien noudatettavat määräajat;

d) syöttöjännite;

e) hälytysten ja näyttöjen tyyppi ja merkitys (esimerkiksi erityistila);

f) toimintaongelmien selvittämistä ja vikojen poistamista koskevat tiedot;

g) osien, joiden käyttöikä on rajallinen, tyyppi ja vaihtojen laajuus;

h) tarkastusten tyyppi, laajuus ja määräajat.

HALLINNOLLINEN OHJE nro 25

Sähkökaapelit

(liitteessä II olevat 9.15 artikla ja 15.10 artiklan 6 kohta)

Yleistä (kaikki alukset) – 9.15 artikla

1. Sovellettaessa 9.15 artiklan 5 kohtaa on otettava huomioon suojattujen kaapeleiden tai umpinaisissa kouruissa olevien kaapeleiden heikompi tuuletus.

2. Edellä 9.15 artiklan 9 kohdassa tarkoitettujen kaapeliliitosten lukumäärä on pidettävä mahdollisimman pienenä. Niitä voidaan käyttää korjaus- tai vaihtotarkoituksiin sekä poikkeuksellisesti asennuksen yksinkertaistamiseen. Hyväksyttävinä pidetään IEC 60092–352:2005:n 3.28 kohdan ja liitteen D tai jonkin jäsenvaltion hyväksymien vastaavien määräysten mukaisia kaapeliliitoksia.

Matkustaja-alukset – 15.10 artiklan 6 kohta

1. Matkustaja-alusten kaapeleita ja kaapelireittejä pidetään tyydyttävinä, jos ne täyttävät 2 ja 3 kohdan edellytykset.

2. Niiden kaapeleiden osalta, joilla syötetään varavoimaa 15.10 artiklan 4 kohdassa lueteltuihin laitteisiin, 15.10 artiklan 6 kohdan vaatimusten mukaisuus edellyttää, että

a)      kaapelit vedetään siten, että vältetään niiden muuttuminen käyttökelvottomiksi viereisessä tilassa olevan tulipalon mahdollisesti aiheuttaman laipioiden ja kansien kuumenemisen takia;

b)      kun kaapeleiden kautta syötetään tehoa palovaarallisilla alueilla sijaitseviin laitteisiin, tällaisilla alueilla on vältettävä vetämästä kaapeleita käyttäen reittejä, jotka kulkevat dieselmoottoreiden ja öljykäyttöisten laitteiden yli tai lähellä niiden yläosaa tai lähellä kuumia pintoja, esimerkiksi dieselmoottoreiden pakokaasujärjestelmiä; ellei vaihtoehtoista reittiä ole, kaapelit on suojattava kuumuuden ja palon aiheuttamalta vaurioitumiselta; tällainen palosuojaus voi olla teräslevy tai -kouru;

c)      varavirtalähteestä syötettävät kaapelit ja niihin liittyvät laitteet on mahdollisuuksien mukaan pidettävä turvallisella alueella;

d)      kaapelijärjestelmät järjestetään siten, että 15.11 artiklan 2 kohdassa esitetyllä tavalla A-tyypin väliseinillä rajatulla alueella syttynyt palo ei vaikuta tällaisella alueella oleviin turvallisuuden kannalta olennaisiin palveluihin; tämä vaatimus täyttyy, jos pää- ja varavirtakaapelit eivät kulje saman alueen kautta; jos ne kulkevat saman alueen kautta, vaatimus täyttyy, jos

         aa) ne erotetaan niin kauas toisistaan kuin mahdollista; tai

         bb) varavirtakaapeli on palonkestävää tyyppiä.

3. Nippukaapelivetojen järjestelyihin on kiinnitettävä huomiota sen varmistamiseksi, että kaapeleiden paloa hidastavat ominaisuudet eivät heikkene. Tämä vaatimus täyttyy, jos kaapelit ovat IEC 60332–3:2000:n mukaisia. Jos kaapelit eivät ole IEC 60332–3:2000:n tai jonkin jäsenvaltion tunnustamien vastaavien määräysten mukaisia, on harkittava tulen pysäyttimien käyttöä pitkissä nippukaapelivedoissa (yli 6 m pystysuoraan ja 14 m vaakasuoraan), elleivät kaapelit ole kokonaan kaapelikourujen sisällä. Epäsopivien maalien, kourujen ja koteloiden käyttö voi haitata huomattavasti kaapeleiden palonetenemisominaisuuksia, ja sitä on vältettävä. Erityiskaapelityyppien, kuten radiotaajuisten kaapelien, käyttö voidaan sallia noudattamatta edellä esitettyjä vaatimuksia.

HALLINNOLLINEN OHJE Nro 26

Asiantuntijat ja toimivaltaiset henkilöt

(Liitteessä II olevan 1.01 artiklan 106 ja 107 kohta)

Asiantuntijat

Asiantuntijoiden on tehtävä hyväksyntätarkastukset, jotka edellyttävät asiantuntijan tietämystä joko järjestelmien monimutkaisuuden vuoksi tai vaaditun turvallisuustason vuoksi. Muun muassa seuraavilla henkilöillä tai laitoksilla on oikeus tehdä kyseisiä hyväksyntätarkastuksia:

2. luokituslaitokset, joilla on tarvittavaa sisäistä asiantuntemusta tai jotka vastaavat toimilupansa perusteella ulkoisten henkilöiden tai laitosten käyttämisestä ja joilla on käytössä tarvittavat laadunvalvontajärjestelmät näiden henkilöiden tai laitosten valintaa varten,

3. tarkastuselinten jäsenet tai asiaankuuluvien viranomaisten työntekijät,

4. hyväksytyt henkilöt tai laitokset, joilla on tunnustettua asiantuntemusta tarkastusta vastaavalla erityisalalla; hyväksynnän voivat antaa myös alusten tarkastuselimet julkisen viraston ominaisuudessaan, mieluiten laadunvarmistusjärjestelmän perusteella. Henkilöt ja laitokset katsotaan hyväksytyksi myös silloin, jos ne ovat läpäisseet virallisen valintamenettelyn, jossa erityisesti arvioidaan vaadittua asiantuntemusta ja kokemusta.

Toimivaltaiset henkilöt

Toimivaltaisen henkilön on muun muassa tehtävä turvallisuuslaitteiden silmämääräisiä tarkastuksia ja toimintatarkastuksia. Toimivaltaisiksi henkilöiksi voidaan luokitella seuraavat:

5. henkilöt, joilla on ammattikoulutuksensa ja kokemuksensa perusteella riittävästi asiantuntemusta erikoistilanteiden ja -olojen arviointiin, esimerkiksi laivankapteenit, laivayhtiöiden turvallisuusvirkailijat ja henkilöstön jäsenet, joilla on asiaankuuluvaa kokemusta,

6. yritykset, jotka ovat hankkineet riittävää erityisasiantuntemusta tavanomaisen työnsä perusteella, esimerkiksi telakat tai asennusyritykset,

7. erityisjärjestelmien valmistajat (esim. sammutinjärjestelmät, valvontalaitteet).

Sanasto

Saksa || Englanti || Suomi || Ranska || Hollanti

Sachverständiger || expert || asiantuntija || expert || erkend deskundige

Sachkundiger || competent person || toimivaltainen henkilö || spécialiste || deskundige

Fachfirma || competent firm || toimivaltainen yritys || société spécialisée || deskundig bedrijf

Hyväksyntätarkastukset

Seuraavassa taulukossa esitetään yhteenveto hyväksyntätarkastusten aikataulusta, mukaan luettuna niiden toistumistiheys ja se, minkälaisen tarkastajan on tehtävä ne. Taulukko esitetään vain tiedoksi.

Määräys || Kohde || Tarkastusten enimmäisväli || Tarkastaja

6.03 artiklan 5 kohta || Hydrauliset sylinterit, pumput ja moottorit || 8 vuotta || Toimivaltainen yritys

6.09 artiklan 3 kohta || Moottorikäyttöiset valvontalaitteet || 3 vuotta || Toimivaltainen henkilö

8.01 artiklan 2 kohta || Paineastiat || 5 vuotta || Asiantuntija

10.03 artiklan 5 kohta || Käsisammuttimet || 2 vuotta || Toimivaltainen henkilö

10.03 a artiklan 6 kohdan d alakohta || Kiinteät sammutusjärjestelmät || 2 vuotta || Toimivaltainen henkilö tai toimivaltainen yritys

10.03 b artiklan 9 kohdan b alakohdan dd alakohta || Kiinteät sammutusjärjestelmät || 2 vuotta || Toimivaltainen henkilö tai toimivaltainen yritys

10.04 artiklan 3 kohta || Puhaltamalla täytettävät pelastusveneet || Valmistajan ohjeiden mukaan ||

10.05 artiklan 3 kohta || Pelastusliivit || Valmistajan ohjeiden mukaan ||

11.12 artiklan 6 kohta || Nosturit || 10 vuotta || Asiantuntija

11.12 artiklan 7 kohta || Nosturit || 1 vuosi || Toimivaltainen henkilö

14.13 artikla || Nestekaasulaitteistot || 3 vuotta || Asiantuntija

15.09 artiklan 9 kohta || Hengenpelastuslaitteet || Valmistajan ohjeiden mukaan ||

15.10 artiklan 9 kohta || Eristysresistanssi, maadoitus || Ennen unionin sisävesialustodistuksen voimassaoloajan päättymistä ||

Hallinnollinen ohje nro 17 || Palohälytysjärjestelmät || 2 vuotta || Asiantuntija tai toimivaltainen henkilö

Hallinnollinen ohje nro 21 || Turvaohjausjärjestelmät || 5 vuotta || Asiantuntija tai toimivaltainen henkilö

Hallinnollinen ohje nro 24 || Kaasuvaroituslaitteet || Valmistajan ohjeiden mukaan || Asiantuntija tai toimivaltainen henkilö

HALLINNOLLINEN OHJE Nro 27

Huvialukset (Liitteessä II olevan 21.02 artiklan 2 kohta yhdessä 7.02 artiklan, 8.05 artiklan 5 kohdan, 8.08 artiklan 2 kohdan ja 8.10 artiklan kanssa)

1.         Yleistä

Markkinoille saatettujen enintään 24 metriä pitkien huvialusten on täytettävä direktiivin 94/25/EY(*) sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2003/44/EY, vaatimukset. Kyseisen direktiivin 3 artiklan ja 2 artiklan mukaisesti yli 20 metriä pitkillä huvialuksilla on oltava unionin sisävesialustodistus, joka osoittaa, että alus täyttää liitteen II tekniset vaatimukset. Koska olisi vältettävä uusien huvialusten tiettyjen varusteiden, sijoittelujen ja laitteiden kaksinkertaista tarkastamista tai todistusten antamista, mikä saattaa johtua tietyistä liitteessä II olevan 21.02 luvun säännöksistä, tässä hallinnollisessa ohjeessa annetaan tietoja niistä 21.02 artiklassa luetelluista vaatimuksista, jotka on jo katettu riittävästi direktiivillä 94/25/EY.

2.         Direktiivillä 94/25/EY jo katetut 21.02 artiklan vaatimukset

Direktiivin 94/25/EY soveltamisalaan kuuluvan huvialuksen osalta tarkastuselin ei vaadi unionin sisävesialustodistuksen myöntämisen (alkutarkastus) osalta seuraavien liitteessä II olevan 21.02 artiklan 2 kohdan vaatimusten lisätarkastusta tai todistuksen antamista edellyttäen, että tarkastettava alus on saatettu markkinoille alle 3 vuotta ennen päivää, jolloin se esitetään tarkastuselimelle, ja että alukseen ei ole tehty muutoksia ja että vaatimustenmukaisuusvakuutuksessa viitataan seuraaviin yhtenäistettyihin standardeihin tai niitä vastaaviin:

– 7.02 artikla:    EN ISO 11591:2000, (Näkyvyys ohjauspaikasta)

– 8.05 artiklan 5 kohta:  EN ISO 10088:2001, (Kiinteät polttoainejärjestelmät)

– 8.08 artiklan 2 kohta:  EN ISO 15083:2003, (Pilssipumppausjärjestelmät)

– 8.10 artikla:    EN ISO 14509, (Moottoriveneiden aiheuttama ilmaääni)

(*)        EYVL L 164, 30.6.1994, s. 15.

Lisäys III

Aluksen yksilöllisen eurooppalaisen tunnistenumeron malli

A || A || A || x || x || x || x || x

[Aluksen eurooppalaisen tunnistenumeron antaneen toimivaltaisen viranomaisen koodi] || [Sarjanumero]

Tässä mallissa ”AAA” tarkoittaa aluksen eurooppalaisen tunnistenumeron antaneen toimivaltaisen viranomaisen antamaa kolminumeroista koodia seuraavan luettelon mukaisesti:

001-019 || Ranska

020-039 || Alankomaat

040-059 || Saksa

060-069 || Belgia

070-079 || Sveitsi

080-099 || varattu sellaisista maista oleville vesikulkuneuvoille, jotka eivät ole Mannheimin yleissopimuksen sopimuspuolia ja joille on annettu Reinin alustodistus ennen 1.4.2007

100-119 || Norja

120-139 || Tanska

140-159 || Yhdistynyt kuningaskunta

160-169 || Islanti

170-179 || Irlanti

180-189 || Portugali

190-199 || varattu

200-219 || Luxemburg

220-239 || Suomi

240-259 || Puola

260-269 || Viro

270-279 || Liettua

280-289 || Latvia

290-299 || varattu

300-309 || Itävalta

310-319 || Liechtenstein

320-329 || Tšekki

330-339 || Slovakia

340-349 || varattu

350-359 || Kroatia

360-369 || Serbia

370-379 || Bosnia ja Hertsegovina

380-399 || Unkari

400-419 || Venäjän federaatio

420-439 || Ukraina

440-449 || Valko-Venäjä

450-459 || Moldova

460-469 || Romania

470-479 || Bulgaria

480-489 || Georgia

490-499 || varattu

500-519 || Turkki

520-539 || Kreikka

540-549 || Kypros

550-559 || Albania

560-569 || Entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia

570-579 || Slovenia

580-589 || Montenegro

590-599 || varattu

600-619 || Italia

620-639 || Espanja

640-649 || Andorra

650-659 || Malta

660-669 || Monaco

670-679 || San Marino

680-699 || varattu

700-719 || Ruotsi

720-739 || Kanada

740-759 || Yhdysvallat

760-769 || Israel

770-799 || varattu

800-809 || Azerbaidžan

810-819 || Kazakstan

820-829 || Kirgisia

830-839 || Tadžikistan

840-849 || Turkmenistan

850-859 || Uzbekistan

860-869 || Iran

870-999 || varattu.

Mallissa ”xxxxx” tarkoittaa toimivaltaisen viranomaisen antamaa viisinumeroista sarjanumeroa.

Lisäys IV

Aluksen tunnistetiedot

A. Kaikki alukset

1. Aluksen yksilöllinen eurooppalainen tunnistenumero tämän liitteen 2.18 artiklan mukaisesti (liite V, 1 osa, mallin ruutu 3, ja liite VI, 5. sarake)

2. Vesikulkuneuvon/aluksen nimi (liite V, 1 osa, mallin ruutu 1, ja liite VI, 4. sarake)

3. Vesikulkuneuvon tyyppi, siten kuin se on määritelty tämän liitteen 1.01 artiklan 1–28 kohdassa (liite V, 1 osa, mallin ruutu 2)

4. Kokonaispituus, siten kuin se on määritelty tämän liitteen 1.01 artiklan 70 kohdassa (liite V, 1 osa, mallin ruutu 17 a)

5. Kokonaisleveys, siten kuin se on määritelty tämän liitteen 1.01 artiklan 73 kohdassa (liite V, 1 osa, mallin ruutu 18 a)

6. Syväys, siten kuin se on määritelty tämän liitteen 1.01 artiklan 76 kohdassa (liite V, 1 osa, mallin ruutu 19)

7. Tietojen lähde (= unionin sisävesialustodistus)

8. Rahtialusten kantavuus (liite V, 1 osa, mallin ruutu 2, ja liite VI, 11. sarake)

9. Muiden alusten kuin rahtialusten uppouma, siten kuin se on määritelty tämän liitteen 1.01 artiklan 60 kohdassa (liite V, 1 osa, mallin ruutu 21, ja liite VI, 11. sarake)

10. Liikenteenharjoittaja (omistaja tai tämän edustaja, liite II, 2 luku)

11. Todistuksen antanut viranomainen (liite V, 1 osa, ja liite VI)

12. Unionin sisävesialustodistuksen numero (liite V, 1 osa, ja liite VI, mallin 1. sarake)

13. Voimassaoloajan päättyminen (liite V, 1 osa, mallin ruutu 11, ja liite VI, mallin 17. sarake)

14. Tiedoston luoja

B. Soveltuvin osin

1. Kansallinen numero

2. Vesikulkuneuvon tyyppi sisävesiliikenteen alusten elektronisia ilmoittautumisjärjestelmiä koskevan teknisen eritelmän mukaisesti

3. Yksi- tai kaksirunkoisuus ADN/ADNR:n mukaisesti

4. Korkeus, siten kuin se on määritelty 1.01 artiklan 75 kohdassa

5. Bruttovetoisuus (merialusten osalta)

6. IMO-numero (merialusten osalta)

7. Radiokutsutunnus (merialusten osalta)

8. MMSI-numero

9. ATIS-koodi

10. Muiden todistusten tyyppi, numero, todistuksen antanut viranomainen ja voimassaoloajan päättyminen

Lisäys V

Moottorin parametripöytäkirja

0 || Yleistä

0.1 || Moottorin tiedot

0.1.1 || Malli:__________________________________________________________________________

0.1.2 || Valmistajan kuvaus:_______________________________________________________________

0.1.3 || Tyyppihyväksyntänumero:__________________________________________________________

0.1.4 || Moottorin tunnistenumero:__________________________________________________________

|| ______________________________________________________________________________

0.2 || Dokumentointi

|| Moottorin parametrit on testattava ja testitulokset dokumentoitava. Dokumentointiin kuuluvat erilliset numeroidu sivut, jotka tarkastaja on allekirjoittanut ja jotka on liitetty tähän pöytäkirjaan.

0.3 || Testaus

|| Testi tehdään noudattaen valmistajan ohjeita, jotka koskevat pakokaasupäästöjen kannalta tärkeiden osien ja moottorin parametrien valvontaa. Jos siihen on perusteltuja syitä, tarkastajat voivat harkintansa mukaan luopua joidenkin moottoriparametrien tarkistuksista.

0.4 || Tässä moottorin parametripöytäkirjassa ja siihen liittyvissä taulukoissa on yhteensä … * sivua.

1. || Moottoriparametrit

|| Tämän kohdan tarkoituksena on varmistaa, ettei testattava moottori poikkea liiaksi määräysten mukaisista parametreista.

1.1 || Asennustarkastus

|| Testauslaitoksen nimi ja osoite:______________________________________________________

|| ______________________________________________________________________________

|| ______________________________________________________________________________

|| Tarkastajan nimi:_________________________________________________________________

|| Paikka ja aika:____________________________________________________________________

|| Allekirjoitus:_____________________________________________________________________

|| Testin hyväksynyt toimivaltainen viranomainen:__________________________________________

|| ______________________________________________________________________________

|| ______________________________________________________________________________

|| Paikka ja aika:__________________________________________________________ || Toimivaltaisen viranomaisen

|| Allekirjoitus:___________________________________________________________ || leima

-----------------

*              Tarkastaja täyttää.

1.2 ||  Välitesti             Erikoistesti

|| Testauslaitoksen nimi ja osoite:______________________________________________________

|| ______________________________________________________________________________

|| ______________________________________________________________________________

|| Tarkastajan nimi:_________________________________________________________________

|| Paikka ja aika:____________________________________________________________________

|| Allekirjoitus:_____________________________________________________________________

|| Testin hyväksynyt toimivaltainen viranomainen:__________________________________________

|| ______________________________________________________________________________

|| ______________________________________________________________________________

|| Paikka ja aika:__________________________________________________________ || Toimivaltaisen viranomaisen

|| Allekirjoitus:___________________________________________________________ || leima

1.2 ||  Välitesti             Erikoistesti

|| Testauslaitoksen nimi ja osoite:______________________________________________________

|| ______________________________________________________________________________

|| ______________________________________________________________________________

|| Tarkastajan nimi:_________________________________________________________________

|| Paikka ja aika:____________________________________________________________________

|| Allekirjoitus:_____________________________________________________________________

|| Testin hyväksynyt toimivaltainen viranomainen:__________________________________________

|| ______________________________________________________________________________

|| ______________________________________________________________________________

|| Paikka ja aika:__________________________________________________________ || Toimivaltaisen viranomaisen

|| Allekirjoitus:___________________________________________________________ || leima

1.2 ||  Välitesti             Erikoistesti

|| Testauslaitoksen nimi ja osoite:______________________________________________________

|| ______________________________________________________________________________

|| ______________________________________________________________________________

|| Tarkastajan nimi:_________________________________________________________________

|| Paikka ja aika:____________________________________________________________________

|| Allekirjoitus:_____________________________________________________________________

|| Testin hyväksynyt toimivaltainen viranomainen:__________________________________________

|| ______________________________________________________________________________

|| ______________________________________________________________________________

|| Paikka ja aika:__________________________________________________________ || Toimivaltaisen viranomaisen

|| Allekirjoitus:___________________________________________________________ || leima

LIITE MOOTTORIN PARAMETRIPÖYTÄKIRJAAN ||

||

Vesikulkuneuvon nimi: || || Aluksen yksilöllinen eurooppalainen tunnistenumero: || ||

|| ||

|| Asennustarkastus || || Välitesti || || Erikoistesti ||

|| || || || || ||

||

Valmistaja : || || Moottorityyppi: || ||

|| (Tuotenimi / tuotemerkki / valmistajan toiminimi) || || (Moottoriperhe / valmistajan kuvaus) ||

||

Nimellisteho (kW) || || Nimellisnopeus [1/min]: || || Sylinteriluku || ||

||

Moottorin käyttötarkoitus || ||

|| (Vesikulkuneuvon pääkäyttövoima / generaattorin käyttövoima / etuvalon käyttövoima / apumoottori jne..) ||

||

Tyyppihyväksyntänumero || || Moottorin valmistusvuosi ||

||

Moottorin tunnistenumero || || Asennuspaikka || ||

|| (Sarjanumero/yksilöllinen tunnistenumero) || || || || ||

||

Moottori ja pakokaasujen kannalta tärkeät moottorin osat on tunnistettu arvokilven tietojen perusteella. Testi on tehty noudattaen moottorinvalmistajan ohjeita, jotka koskevat pakokaasupäästöjen kannalta tärkeiden osien ja moottorin parametrien valvontaa. ||

||

A)  Osien testaus Taulukkoon merkitään lisäksi osat, jotka ovat pakokaasupäästöjen kannalta tärkeitä ja jotka on lueteltu pakokaasupäästöjen kannalta tärkeitä osia ja moottorin parametreja koskevissa moottorinvalmistajan ohjeissa. ||

|| Osa || Osan numero (merkitään) || Vaatimustenmukaisuus ||

|| Nokka-akseli/mäntä || ||  Kyllä ||  Ei ||  Ei solvelleta ||

|| Ruiskutusventtiili || ||  Kyllä ||  Ei ||  Ei solvelleta ||

|| Tietueen/ohjelmiston numero || ||  Kyllä ||  Ei ||  Ei solvelleta ||

|| Ruiskutuspumppu || ||  Kyllä ||  Ei ||  Ei solvelleta ||

|| Sylinterin kansi || ||  Kyllä ||  Ei ||  Ei solvelleta ||

|| Pakokaasuturboahdin || ||  Kyllä ||  Ei ||  Ei solvelleta ||

|| Ahtoilman jäähdytin || ||  Kyllä ||  Ei ||  Ei solvelleta ||

|| || ||  Kyllä ||  Ei ||  Ei solvelleta ||

|| || ||  Kyllä ||  Ei ||  Ei solvelleta ||

|| || ||  Kyllä ||  Ei ||  Ei solvelleta ||

||

B)  Säädettävien ominaisuuksien ja moottoriparametrien silmämääräinen tarkastus ||

|| Parametri || Arvo (merkitään) || Vaatimustenmukaisuus ||

|| Injection timing, injection period || ||  Kyllä ||  Ei ||

||

C)  Ilmanotto- ja pakokaasujärjestelmän tarkastus ||

                || || Mittauksilla tarkistetaan, ovatko arvot hyväksyttyjen arvojen mukaiset Imualipaine:                                              kPa at nimellisnopeudella ja nimelliskuormalla Pakojärjestelmän vastapaine:                    Pa nimellisnopeudella ja nimelliskuormalla ||

|| || Ilmanotto- ja pakojärjestelmän silmämääräinen tarkastus on suoritettu. Tarkastuksessa ei havaittu hyväksyttyjen arvojen vastaisia poikkeamia normaalista. ||

||

D) Huomautuksia: || ||

|| (Asennetussa moottorissa on havaittu seuraavia poikkeavia asetuksia tai muutoksia) ||

|| ||

|| ||

|| ||

|| || ||

|| Tarkastajan nimi: || ||

|| Paikka ja aika: || ||

|| Allekirjoitus: || ||

Lisäys VI

Aluksen jäteveden käsittelylaitteistot – Täydentävät säännökset ja todistusmallit

Sisällys

I osa

Täydentävät säännökset

1.           Aluksen jäteveden käsittelylaitteistojen merkitseminen

2.           Testaus

3.           Tuotannon vaatimustenmukaisuuden arviointi

II osa

Ilmoituslomake (malli)

Liite 1 – Aluksen jäteveden käsittelylaitteiston tyypin tärkeimmät ominaisuudet (malli)

III osa

Tyyppihyväksyntätodistus (malli)

Liite 1 – Tyyppihyväksynnän testitulokset (malli)

IV osa

Tyyppihyväksyntöjen numerointijärjestelmä

V osa

Yhteenveto aluksen jäteveden käsittelylaitteiston tyyppien tyyppihyväksynnöistä

VI osa

Yhteenveto valmistetuista aluksen jäteveden käsittelylaitteistoista (malli)

VII osa

Tyyppihyväksyttyjä aluksen jäteveden käsittelylaitteistoja koskeva tiedote (malli)

VIII osa

Aluksen jäteveden käsittelyjärjestelmän parametriluettelo erikoistestiä varten (malli)

Liite 1 – Liite aluksen jäteveden käsittelylaitteiston parametriluetteloon

IX osa

Vastaavat tyyppihyväksynnät

I osa

Täydentävät säännökset

1.           Aluksen jäteveden käsittelylaitteistojen merkitseminen

1.1         Tyyppihyväksytyssä aluksen jäteveden käsittelylaitteistossa on oltava seuraavat tiedot (merkinnät):

1.1.1      valmistajan tavaramerkki tai tuotenimi;

1.1.2      aluksen jäteveden käsittelylaitteiston tyyppi ja laitteiston sarjanumero;

1.1.3      tyyppihyväksyntänumero tämän lisäyksen IV osan mukaisesti;

1.1.4      aluksen jäteveden käsittelylaitteiston rakennusvuosi.

1.2         Edellä olevan 1.1 kohdan mukaisen merkinnän on oltava kestävä, selvästi luettava ja häviämätön aluksen jäteveden käsittelylaitteiston koko käyttöiän ajan. Jos käytetään liimattavia etikettejä tai levyjä, ne on kiinnitettävä siten, että ne kestävät aluksen jäteveden käsittelylaitteiston koko käyttöiän, ja siten, ettei niitä voida poistaa ilman että ne tuhoutuvat tai tulevat lukemiskelvottomaksi.

1.3         Merkintä on kiinnitettävä sellaiseen aluksen jäteveden käsittelylaitteiston osaan, jota tarvitaan sen normaalissa käytössä ja jota ei normaalisti jouduta vaihtamaan aluksen jäteveden käsittelylaitteiston käyttöiän aikana.

1.3.1      Merkintä on kiinnitettävä siten, että se näkyy selvästi sen jälkeen, kun aluksen jäteveden käsittelylaitteisto on asennettu kaikkine lisävarusteineen, joita sen käyttö edellyttää.

1.3.2      Tarvittaessa aluksen jäteveden käsittelylaitteistossa on oltava toinen irrotettava levy, joka on valmistettu kestävästä materiaalista ja jonka täytyy sisältää kaikki 1.1 kohdassa tarkoitetut tiedot ja joka on kiinnitettävä siten, että tiedot ovat selvästi luettavissa ja helposti nähtävillä sen jälkeen, kun aluksen jäteveden käsittelylaitteisto on asennettu vesikulkuneuvoon.

1.4         Kaikki aluksen jäteveden käsittelylaitteiston osat, joilla voi olla vaikutusta jäteveden käsittelyyn, on merkittävä ja tunnistettava selvästi.

1.5         Edellä olevassa 1.1 kohdassa tarkoitetun merkinnän tarkka sijainti on ilmoitettava tyyppihyväksyntätodistuksen I osassa.

2.           Testaus

Aluksen jäteveden käsittelylaitteiston testausmenettelystä säädetään lisäyksessä VII.

3.           Tuotannon vaatimustenmukaisuuden arviointi

3.1         Tuotannon vaatimustenmukaisuuden tehokkaan valvonnan varmistamista koskevien järjestelyjen ja menettelyjen tarkastamiseksi ennen tyyppihyväksyntää toimivaltaisen viranomaisen on hyväksyttävä valmistajan rekisteröityminen yhdenmukaistettuun standardiin EN ISO 9001:2008 (jonka soveltamisala kattaa kyseiset aluksen jäteveden käsittelylaitteistot) tai vastaavaan akkreditointistandardiin, joka täyttää vaatimukset. Valmistajan on toimitettava rekisteröitymiseen liittyvät tiedot ja sitouduttava ilmoittamaan toimivaltaiselle viranomaiselle kaikki sen voimassaoloaikaan tai soveltamisalaan vaikuttavat muutokset. On suoritettava riittävästi tuotannontarkastuksia sen varmistamiseksi, että 14 a.02 artiklan 2–5 kohdan vaatimuksia noudatetaan jatkuvasti.

3.2         Tyyppihyväksynnän haltijan on

3.2.1      varmistettava, että käytössä on tehokkaita tuotteen laadun valvontamenettelyjä;

3.2.2      saatava käyttöönsä kunkin tyyppihyväksytyn tyypin vaatimustenmukaisuuden tarkastukseen tarvittava testilaitteisto;

3.2.3      varmistettava, että testien tulokset tallennetaan ja että kyseiset merkinnät ja niihin liittyvät asiakirjat ovat käytettävissä toimivaltaisen viranomaisen kanssa sovitun ajan;

3.2.4      analysoitava huolellisesti kunkin testityypin tulokset sen tarkastamiseksi ja varmistamiseksi, että aluksen jäteveden käsittelylaitteiston ominaisuudet ovat yhtäpitäviä, sallien kuitenkin normaalit vaihtelut sarjatuotannossa;

3.2.5      varmistettava, että aluksen jäteveden käsittelylaitteistojen näytteet tai testikappaleet, jotka paljastavat ilmeisiä vaatimustenvastaisuuksia testatussa tyypissä, johtavat lisänäytteisiin ja -testaukseen, niin että toteutetaan kaikki toimet tuotannon vaatimustenmukaisuuden palauttamiseksi.

3.3         Tyyppihyväksynnän myöntänyt toimivaltainen viranomainen voi tarkastaa milloin tahansa kussakin tuotantoyksikössä sovellettavat vaatimustenmukaisuuden tarkastusmenetelmät.

3.3.1      Testaus- ja tuotantoasiakirjat on annettava testaajien käyttöön jokaisessa testissä.

3.3.2      Jos testien laatu ei ole tyydyttävä, sovelletaan seuraavaa menettelyä:

3.3.2.1   sarjasta otetaan aluksen jäteveden käsittelylaitteisto ja sitä testataan mittaamalla satunnaisnäytteitä lisäyksen VII normaalia kuormaa vastaavissa olosuhteissa yhden päivän käytön jälkeen. Käsitelty jätevesi ei saa lisäyksen VII testausmenetelmien mukaisesti ylittää 14 a.02 artiklan 2 kohdan taulukon 2 arvoja;

3.3.2.2   jos joku sarjasta otettu aluksen jäteveden käsittelylaitteisto ei täytä 3.3.2.1 kohdan vaatimuksia, valmistaja voi pyytää mittaamaan satunnaisnäytteitä useasta samasta sarjasta otetusta aluksen jäteveden käsittelylaitteistosta, joiden eritelmä on samanlainen. Uusien näytteiden on sisällettävä alkuperäinen aluksen jäteveden käsittelylaitteisto. Valmistajan on määritettävä näytesarjan koko n yhdessä toimivaltaisen viranomaisen kanssa. Aluksen jäteveden käsittelylaitteistot testataan satunnaisnäytteen mittauksella lukuun ottamatta alkuperäistä näytettä. On määritettävä aluksen jäteveden käsittelylaitteiston satunnaisnäytteestä saatujen tulosten aritmeettinen keskiarvo (). Sarjatuotannon katsotaan noudattavan vaatimuksia, jos seuraava ehto täyttyy:

jossa:

k          on tilastollinen kerroin, joka riippuu n:stä ja annetaan seuraavassa taulukossa:

n || 2 || 3 || 4 || 5 || 6 || 7 || 8 || 9 || 10

k || 0,973 || 0,613 || 0,489 || 0,421 || 0,376 || 0,342 || 0,317 || 0,296 || 0,279

n || 11 || 12 || 13 || 14 || 15 || 16 || 17 || 18 || 19

k || 0,265 || 0,253 || 0,242 || 0,233 || 0,224 || 0,216 || 0,210 || 0,203 || 0,198

St =    , jossa xi on mikä tahansa yksittäinen tulos, joka on saatu satunnaisnäytteestä n;

L        on sallittu raja-arvo, joka annetaan 14 a.02 artiklan 2 kohdan taulukossa 2 kullekin tutkitulle epäpuhtaudelle;

3.3.3      jos 14 a.02 artiklan 2 kohdan taulukon 2 arvoja ei noudateta, on tehtävä uusi testi 3.3.2.1 kohdan mukaisesti, ja jos testissä ei saada positiivisia tuloksia, on suoritettava täysimääräinen testi 3.3.2.2 kohdan mukaisesti noudattaen lisäyksen VII testausmenettelyä. Yhdistetty näyte tai satunnaisnäyte ei saa ylittää 14 a.02 artiklan 2 kohdan taulukon 1 raja-arvoja.

3.3.4      Toimivaltaisen viranomaisen on suoritettava testit aluksen jäteveden käsittelylaitteistoille, jotka toimivat osittain tai täysin valmistajan toimittamien tietojen mukaisesti.

3.3.5      Normaali väli tuotannon vaatimustenmukaisuutta koskeville testeille, joita toimivaltaisella viranomaisella on oikeus suorittaa, on yksi vuosi. Jos 3.3.2 kohdan vaatimuksia ei täytetä, toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että kaikki tarvittavat toimet tuotannon vaatimustenmukaisuuden palauttamiseksi toteutetaan viipymättä.

II osa

(Malli)

Ilmoituslomake nro

sisävesialuksiin asennettavien jäteveden käsittelylaitteistojen tyyppihyväksyntää varten

Aluksen jäteveden käsittelylaitteiston tyyppi: …………………………………………………

0.           Yleistä

0.1         Merkki (valmistajan toiminimi): ………………………………………………………

0.2         Valmistajan nimi aluksen jäteveden käsittelylaitteiston tyypille:………………………….……………………………………………………

              …………………………………………………………………………………………

0.3         Valmistajan tyyppikoodi, joka vastaa aluksen jäteveden käsittelylaitteistosta annettuja tietoja ………………………………………………………………………

0.4         Valmistajan nimi ja osoite: ………………………………………………………….

Valmistajan valtuutetun edustajan (jos sellainen on) nimi ja osoite: …………………

            ………………………………………………………………………………………

0.5         Aluksen jäteveden käsittelylaitteiston sarjanumeron sijainti, koodaus ja kiinnitysmenetelmä: …………………………………………………………………

            …………………………………………………………………………………………

0.6         Tyyppihyväksyntänumeron sijainti ja kiinnitysmenetelmä: …………………………

            …………………………………………………………………………………………

0.7         Tuotantoyksikön osoite (osoitteet): …………………………………………………

            ………………………………………………………………………………………

Liitteet

1.           Aluksen jäteveden käsittelylaitteiston tyypin tärkeimmät ominaisuudet

2.           Suunnittelu- ja mitoitusperusteet, mitoituserittely ja sovellettavat säännökset

3.           Aluksen jäteveden käsittelylaitteiston kaavio sekä osaluettelo

4.           Testauslaitteiston kaavio sekä osaluettelo

5.           Sähköasennusten kytkentäkaavio (P/I-kaavio)

6.           Lausunto siitä, että kaikkia vaatimuksia, jotka koskevat aluksen jäteveden käsittelylaitteiston mekaanista ja teknistä turvallisuutta sekä sähköturvallisuutta, sekä aluksen turvallisuutta koskevia vaatimuksia on noudatettu

7.           Aluksen kaikkien niiden osien ominaisuudet, jotka ovat yhteydessä aluksen jäteveden käsittelylaitteistoon

8.           Aluksen jäteveden käsittelylaitteiston jäteveden käsittelyyn liittyvien komponenttien ja parametrien tarkastusta koskeva valmistajan opas 14 a.01 artiklan 10 kohdan mukaisesti

9.           Valokuvat aluksen jäteveden käsittelylaitteistosta

10.         Käyttöön liittyvät käsitteet[69]

10.1.      Aluksen jäteveden käsittelylaitteiston käsiohjausta koskevat ohjeet

10.2.      Ylimääräisen lietteen hallintaa koskevat ohjeet (tyhjennysvälit)

10.3.      Huoltoa ja korjausta koskevat ohjeet

10.4.      Ohjeet tarvittaviin toimiin aluksen jäteveden käsittelylaitteiston valmiustilassa

10.5.      Ohjeet tarvittaviin toimiin aluksen jäteveden käsittelylaitteiston hätätilassa

10.6.      Ohjeet aluksen jäteveden käsittelylaitteiston alasajoa, pysäytystä ja uudelleenkäynnistystä varten

10.7.      Keittiön jäteveden esikäsittelyä koskevat vaatimukset

11.         Muut liitteet (luettelo tässä)

Päivämäärä, aluksen jäteveden käsittelylaitteiston valmistajan allekirjoitus

……………………………………………..      ………………………………………………..

Liite

Aluksen jäteveden käsittelylaitteiston tyypin tärkeimmät ominaisuudet

(Malli)

1.           Aluksen jäteveden käsittelylaitteiston kuvaus

1.1         Valmistaja: …..………………………………………………………………………..

1.2         Laitteiston sarjanumero: …..…………………………………………………………

1.3         Käsittelytapa: biologinen tai mekaaninen/kemiallinen[70]

1.4         Jäteveden varastointisäiliö ennen käsittelyä? Kyllä … m3/nro4

2.           Suunnittelu- ja mitoitusperusteet (mukaan luettuna erityiset asennusohjeet tai käyttörajoitukset)

2.1         …..………………………………………………………………………..…..………

2.2         …..………………………………………………………………………..…..………

3.           Aluksen jäteveden käsittelylaitteiston mitoitus

3.1         Jäteveden päivittäinen enimmäisvirtaama Qd (m3/d): …..……………………………….

3.2         Päivittäinen BOD5-saastekuorma (kg/d): …..…………………………………………….

III osa

Tyyppihyväksyntätodistus

(Malli)

Toimivaltaisen viranomaisen leima

Tyyppihyväksyntänumero: …..……………………… Laajennuksen nro: …..………………….

Aluksen jäteveden käsittelylaitteiston tyyppihyväksynnän myöntämistä/laajentamista/epäämistä/perumista[71] koskeva ilmoitus tämän direktiivin mukaisesti

Laajennuksen syy (tarvittaessa): …..…………………………..…………………………..…………

I osa

0.            Yleistä

0.1         Merkki (valmistajan yrityksen nimi): …..…………………………..…………………

0.2          Valmistajan nimi aluksen jäteveden käsittelylaitteiston tyypille: …..………………….…..…

…..…………………………..……………..…………………………..………………

0.3          Valmistajan tyyppikoodi, joka vastaa aluksen jäteveden käsittelylaitteistoon merkittyjä tietoja: …..…………………………..…………………………..……………..……………

…..…………………………..……………..…………………………..………………

Sijainti: …..………………………………………………..……………..…………….

Kiinnitystapa: ..…………………..…………………………..……………..…………

0.4         Valmistajan nimi ja osoite: …..…………………………..……………………..……

…………………………..…..…………………………..…………………………..…

Valmistajan valtuutetun edustajan (jos sellainen on) nimi ja osoite: …..……………………………………..……………..………………………..………

…..…………………………..……………..…………………………..………………

0.5         Aluksen jäteveden käsittelylaitteiston sarjanumeron sijainti, koodaus ja kiinnitysmenetelmä:

…..…………………………..…………………………..……………..………………

…..…………………………..…………………………..……………..………………

0.6         Tyyppihyväksyntänumeron sijainti ja kiinnitysmenetelmä: …..………………………..…………………..……………..………………………..

…………………………..…..…………………………..…………………………..…

0.7         Tuotantoyksikön osoite (osoitteet): …..…………………………..……………………

…..…………………………..…………………………..……………..………………

II osa

1.           Mahdolliset käyttörajoitukset: …..…………………..…………………………..……

1.1         Erityiset seikat, jotka on otettava huomioon asennettaessa aluksen jäteveden käsittelylaitteistoa vesikulkuneuvoon: …..…………..…………………………..……

…..…………………………..…………………………..……………..………………

1.1.1 …..…………………………..…………………………..……………..…………………………..

1.1.2 …..…………………………..…………………………..……………..…………………………..

2.           Testien suorittamisesta vastaava tekninen yksikkö[72]: …..……………………..……

…..…………………………..…………………………..……………..………………

…..…………………………..……………..…………………………..………………

3.           Testausselosteen päiväys: …..…………………..…………………………..…………

4.           Testausselosteen numero: …..…………………..…………………………..…………

5.           Allekirjoittanut todistaa täten, että liitteenä olevassa ilmoituslomakkeessa valmistajan antamat tiedot edellä mainitusta aluksen jäteveden käsittelylaitteistosta ovat paikkansapitäviä tämän direktiivin liitteen VII mukaisesti ja että liitteenä olevat aluksen jäteveden käsittelylaitteiston tyypin testitulokset ovat päteviä. Valmistaja on valinnut näytteen (näytteet) toimivaltaisen viranomaisen luvalla ja toimittanut ne aluksen jäteveden käsittelylaitteiston mallityyppinä:

Tyyppihyväksyntä on myönnetty/laajennettu/evätty/peruttu[73]:

Paikka: …..…………………………..…………………………..…………………

Päiväys: …..…………………………..…………………………..……………..…

Allekirjoitus: …..…………………………..…………………………..……………..

Liitteet:

Valmistusasiakirjat

Testaustulokset (katso liite 1)

Liite 1

Tyyppihyväksynnän testaustulokset

(Malli)

0.            Yleistä

0.1         Merkki (valmistajan toiminimi): ……………………………………………................

0.2         Valmistajan nimi aluksen jäteveden käsittelylaitteiston tyypille: …………………….

1.            Tiedot testin (testien) suorittamisesta[74]

1.1          Sisäänvirtauksen arvot

1.1.1      Jäteveden päivittäinen virtaama Qd (m3/d): ……………………………………….......

1.1.2      Päivittäinen BOD5-saastekuorma (kg/d): ………………………………………...........

1.2          Puhdistustehokkuus

1.2.1       Ulosvirtauksen arvojen arviointi

Ulosvirtauksen arvojen arviointi BOD5 (mg/l)

Sijainti: || Näytetyyppi || Raja-arvot täyttävien testien määrä || Min. || Max. || Keskiarvo

Arvo || Vaihe

Sisäänvirtaus || 24 h yhdistetyt näytteet || --[75] || || || ||

Ulosvirtaus || 24 h yhdistetyt näytteet || || || || ||

Sisäänvirtaus || Satunnaisnäytteet || -- || || || ||

Ulosvirtaus || Satunnaisnäytteet || || || || ||

Ulosvirtauksen arvojen arviointi COD (mg/l)

Sijainti: || Näytetyyppi || Raja-arvot täyttävien testien määrä || Min. || Max. || Keskiarvo

Arvo || Vaihe

Sisäänvirtaus || 24 h yhdistetyt näytteet || -- || || || ||

Ulosvirtaus || 24 h yhdistetyt näytteet || || || || ||

Sisäänvirtaus || Satunnaisnäytteet || -- || || || ||

Ulosvirtaus || Satunnaisnäytteet || || || || ||

Ulosvirtauksen arvojen arviointi TOC (mg/l)

Sijainti: || Näytetyyppi || Raja-arvot täyttävien testien määrä || Min. || Max. || Keskiarvo

Arvo || Vaihe

Sisäänvirtaus || 24 h yhdistetyt näytteet || --[76] || || || ||

Ulosvirtaus || 24 h yhdistetyt näytteet || || || || ||

Sisäänvirtaus || Satunnaisnäytteet || -- || || || ||

Ulosvirtaus || Satunnaisnäytteet || || || || ||

Ulosvirtauksen arvojen arviointi SRF (mg/l)

Sijainti: || Näytetyyppi || Raja-arvot täyttävien testien määrä || Min. || Max. || Keskiarvo

Arvo || Vaihe

Sisäänvirtaus || 24 h yhdistetyt näytteet || --[77] || || || ||

Ulosvirtaus || 24 h yhdistetyt näytteet || || || || ||

Sisäänvirtaus || Satunnaisnäytteet || -- || || || ||

Ulosvirtaus || Satunnaisnäytteet || || || || ||

1.2.2       Puhdistustehokkuus (poistotehokkuus) (%)

Parametri || Näytetyyppi || Min. || Max. || Keskiarvo

BOD5 || 24 h yhdistetyt näytteet || || ||

BOD5 || Satunnaisnäytteet || || ||

COD || 24 h yhdistetyt näytteet || || ||

COD || Satunnaisnäytteet || || ||

TOC || 24 h yhdistetyt näytteet || || ||

TOC || Satunnaisnäytteet || || ||

SRF || 24 h yhdistetyt näytteet || || ||

SRF || Satunnaisnäytteet || || ||

1.3        Muut mitatut parametrit

1.3.1     Muut sisään- ja ulosvirtausta koskevat parametrit:

Parametri || Sisäänvirtaus || Ulosvirtaus

pH || ||

Johtavuus || ||

Nestevaiheiden lämpötila || ||

1.3.2     Seuraavat käyttöparametrit on kirjattava näytteenoton aikana, jos ne ovat saatavilla:

Liuenneen hapen pitoisuus bioreaktorissa || ||

Kuiva-ainepitoisuus bioreaktorissa || ||

Lämpötila bioreaktorissa || ||

Ympäristön lämpötila || ||

1.3.3     Muut käyttöparametrit valmistajan käyttöohjeen mukaan

……………………………………………………………………………………………………………………………………………………………………………………………………………………………………………………………………………………………………………………………………………………………………………………………………….................................................

1.4          Toimivaltainen viranomainen tai tekninen yksikkö:

Paikka, aika: ………………………………………….. Allekirjoitus: ………………………………

IV osa

Tyyppihyväksyntöjen numerointijärjestelmä

1.         Järjestelmä

Numero koostuu neljästä osasta, jotka on erotettu ”*”-merkillä.

1. osa:    Pienaakkonen ”e”, jota seuraa tyyppihyväksynnän myöntäneen valtion tunnusnumero:

1 || Saksa || 18 || Tanska

2 || Ranska || 19 || Romania

3 || Italia || 20 || Puola

4 || Alankomaat || 21 || Portugali

5 || Ruotsi || 23 || Kreikka

6 || Belgia || 24 || Irlanti

7 || Unkari || 26 || Slovenia

8 || Tšekin tasavalta || 27 || Slovakia

9 || Espanja || 29 || Viro

11 || Yhdistynyt kuningaskunta || 32 || Latvia

12 || Itävalta || 34 || Bulgaria

13 || Luxemburg || 36 || Liettua

14 || Sveitsi || 49 || Kypros

17 || Suomi || 50 || Malta

2. osa:    Vaatimustasoa koskeva merkintä. Puhdistustehokkuutta koskevia vaatimuksia todennäköisesti kiristetään tulevaisuudessa. Eri vaatimustasot merkitään roomalaisilla numeroilla alkaen tasosta I.

3. osa:    Nelinumeroinen järjestysnumero (jonka alkuun lisätään tarvittaessa nollia) merkitsemään perustyyppihyväksyntänumeroa. Sarjan on alettava 0001:stä.

4. osa:    Kaksinumeroinen järjestysnumero (joka alkaa soveltuvin osin nollalla), joka osoittaa laajennuksen. Sarjan on alettava 01:stä kunkin numeron osalta.

3. Esimerkkejä

a)           Alankomaiden myöntämä kolmas tyyppihyväksyntä (jolla ei ole vielä laajennuksia) tasolla I:

e 4*I*0003*00

b)           Saksan myöntämä toinen laajennus neljänteen tyyppihyväksyntään tasolla II:

e 1*II* 0004*02

V osa

Yhteenveto aluksen jäteveden käsittelylaitteiston tyyppien tyyppihyväksynnöistä

(Malli)

Toimivaltaisen viranomaisen leima

Luettelo nro: ……………………………………………………….

Kausi …………………… – ……………………………………..

1 || 2 || 3 || 4 || 5 || 6 || 7

Merkki(1) || Valmistajan antama nimi || Tyyppihyväksyntänumero || Tyyppihyväksynnän päivämäärä || Laajennus/epääminen/peruminen(2) || Laajennuksen/epäämisen/ perumisen syy || Laajennuksen /epäämisen/ perumisen päiväys(2)

|| || || || || ||

|| || || || || ||

|| || || || || ||

|| || || || || ||

                1) Tyyppihyväksyntätodistus

                2) Yliviivaa tarpeeton

VI OSA

(Malli)

Yhteenveto valmistetuista aluksen jäteveden käsittelylaitteistoista

Toimivaltaisen viranomaisen leima

Luettelon nro: ……………………………………………………………………………………………

Kausi: ………………………………………………– ………………………………………………..

Seuraavat tiedot annetaan niiden aluksen jäteveden käsittelylaitteistojen tyypeistä ja tyyppihyväksyntänumeroista, jotka on valmistettu edellä mainittuna aikana direktiivin 2006/87/EY säännösten mukaisesti:

Merkki (valmistajan toiminimi): ……………………………………………………………………….

Valmistajan nimi aluksen jäteveden käsittelylaitteiston tyypille: ………………………………………

……………………………………………………………………….…………………………………

Tyyppihyväksyntänumero: …………………………………………………………………………….

Myöntämispäivä: ………………………………………………………………………………………

Ensimmäisen myöntämisen päivämäärä (laajennusten tapauksessa): …………………………………

Aluksen jäteveden käsittelylaitteiston sarjanumero:

... 001 || ... 001 || ... 001

... 002 || ... 002 || ... 002

. || . || .

. || . || .

. || . || .

..... m || ..... p || ..... q

VII osa

Tyyppihyväksyttyjä aluksen jäteveden käsittelylaitteistoja koskeva tiedote

(Malli)

Toimivaltaisen viranomaisen leima

           

|| Aluksen jäteveden käsittelylaitteiston ominaisuudet || Puhdistustehokkuus

Nro || Tyyppihyväksynnän päivämäärä || Tyyppihyväksyntänumero || Merkki || Aluksen jäteveden käsittelylaitteiston tyyppi || Jäteveden päivittäinen virtaama Qd (m³/d) || Päivittäinen BOD5 saastekuorma (kg/d) || || || BOD5 || COD || TOC ||

24 h yhdistetty näyte || Satunnaisnäyte || 24 h yhdistetty näyte || Satunnaisnäyte || 24 h yhdistetty näyte || Satunnaisnäyte ||

|| || || || || || || || || || || || || || ||

|| || || || || || || || || || || || || || ||

|| || || || || || || || || || || || || || ||

|| || || || || || || || || || || || || || ||

VIII osa

Aluksen jäteveden käsittelyjärjestelmän parametriluettelo erikoistestiä varten

(Malli)

1.         Yleistä

1.1          Aluksen jäteveden käsittelylaitteiston tiedot

1.1.1       Merkki: ………………………………………………………………………..………

1.1.2       Valmistajan antama nimi: ……………………………………………………………

……………………………………………………………………………..…..………

1.1.3       Tyyppihyväksyntänumero: …………………………………………………………

1.1.4       Aluksen jäteveden käsittelylaitteiston sarjanumero: ………………………………

……………………………………………………………………………..…

1.2          Asiakirjat

Aluksen jäteveden käsittelyjärjestelmä on testattava ja testitulokset on kirjattava erillisiin asiakirjoihin, jotka on numeroitava yksilöllisesti, tarkastajan on allekirjoitettava ne ja liitettävä tähän luetteloon.

1.3          Testaus

Testeissä on noudatettava valmistajan opasta, joka koskee aluksen jäteveden käsittelylaitteiston jäteveden käsittelyyn liittyvien komponenttien ja parametrien tarkastusta, 14 a.01 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Perustelluissa yksittäistapauksissa tarkastaja voi oman hankintansa mukaan luopua tiettyjen laitteiston osien tai parametrien tarkastuksesta.

Testin aikana on otettava ainakin yksi satunnaisnäyte. Satunnaisnäytteen mittauksen tuloksia on verrattava 14 a.02 artiklan 2 kohdan taulukon 2 kontrolliarvoihin.

1.4         Tässä testausselosteessa ja sen liitteissä on yhteensä …….[78] sivua.

2.         Parametrit

Täten todistetaan, että testattu aluksen jäteveden käsittelylaitteisto ei poikkea liikaa parametreista ja 14 a.02 artiklan 2 kohdan taulukon 2 toiminnalliset kontrolliarvot eivät ylity.

Tarkastuselimen nimi ja osoite: ………………………………………………………

….………………………………………………………………………………….…

……………………………………………………………………………….………

Tarkastajan nimi: …………………………………………………………………

Paikka ja aika: …………………………………………………………………………

Allekirjoitus: …………………………………………………………………………

Testin hyväksynyt toimivaltainen viranomainen ………………..…………………

……………………………………………………………………………………….

…………………………………………………………………………………………

Paikka ja aika: …………………………………………………………………………

Allekirjoitus: …………………………………………………………………………

Toimivaltaisen viranomaisen leima

Tarkastuselimen nimi ja osoite: ……………………………………………………………….

….………………………………………………………………………………………………

Tarkastajan nimi: ………………………………………………………………………………

Paikka ja aika: …………………………………………………………………………………

Allekirjoitus: ………………………………………………………………………………….

Testin hyväksynyt toimivaltainen viranomainen ………………..……………………………

……………………………………………………………………………………………

……………………………………………………………………………………………

Paikka ja aika: ………………………………………………………………………………

Allekirjoitus: …………………………………………………………………………………

Toimivaltaisen viranomaisen leima

Tarkastuselimen nimi ja osoite: ……………………………………………………………….

….………………………………………………………………………………………………

Tarkastajan nimi: ………………………………………………………………………………

Paikka ja aika: …………………………………………………………………………………

Allekirjoitus: ………………………………………………………………………………….

Testin hyväksynyt toimivaltainen viranomainen ………………..……………………………

……………………………………………………………………………………………

……………………………………………………………………………………………

Paikka ja aika: ………………………………………………………………………………

Allekirjoitus: …………………………………………………………………………………

Toimivaltaisen viranomaisen leima

Liite I

Addendum I

Liite aluksen jäteveden käsittelylaitteiston parametriluetteloon (Malli)

Vesikulkuneuvon nimi: || …………………… || Aluksen yksilöllinen eurooppalainen tunnistenumero: || …………………….

|| || || || ||

Valmistaja: || …………………………………………. || Laitteiston tyyppi: || …………………………………

|| (Merkki / tavaramerkki / valmistajan tuotenimi) || || (Valmistajan antama nimi)

Tyyppihyväksyntänumero: || ……………………………………….. || Aluksen jäteveden käsittelylaitteiston rakennusvuosi: || …………………

Aluksen jäteveden käsittelylaitteistojen sarjanumero: || ……………………………………….. || Asennuspaikka: || ………………..……………..

||  (Sarjanumero)

Aluksen jäteveden käsittelyjärjestelmä ja sen käsittelyn kannalta merkitykselliset komponentit tunnistettiin kilvestä. Testi suoritettiin jäteveden käsittelyyn liittyvien komponenttien ja parametrien tarkastusta koskevan valmistajan oppaan perusteella.

(A)           Komponenttien testaus Käsittelyn kannalta merkitykselliset lisäkomponentit, jotka on lueteltu jäteveden käsittelyyn liittyvien komponenttien ja parametrien tarkastusta koskevassa valmistajan oppaassa tai II osan liitteessä 4, on lueteltava tässä.

|| Komponentti || Tunnistettu komponentin numero || Vaatimustenmukaisuus[79]

|| || || Kyllä ||  Ei ||  Tietoja ei saatavilla

|| || || Kyllä ||  Ei ||  Tietoja ei saatavilla

|| || || Kyllä ||  Ei ||  Tietoja ei saatavilla

|| || || Kyllä ||  Ei ||  Tietoja ei saatavilla

|| || || Kyllä ||  Ei ||  Tietoja ei saatavilla

|| || || Kyllä ||  Ei ||  Tietoja ei saatavilla

|| || || Kyllä ||  Ei ||  Tietoja ei saatavilla

|| || || Kyllä ||  Ei ||  Tietoja ei saatavilla

|| || || Kyllä ||  Ei ||  Tietoja ei saatavilla

 (B)          Satunnaisnäytteiden mittauksen tulokset:

|| Parametri || Saatu arvo || Vaatimustenmukaisuus(1) ||

|| BOD5 || ||  Kyllä ||  Ei ||

|| COD || ||  Kyllä ||  Ei ||

|| TOC || ||  Kyllä ||  Ei ||

 (C)                Huomautuksia: ||

|| (Asennetussa aluksen jäteveden käsittelylaitteistosta havaittiin seuraavat poikkeavat asetukset tai muutokset.)

||

||

||

||

||

|| Tarkastajan nimi: ||

|| Paikka ja aika: ||

|| || Allekirjoitus: ||

(1) Rasti sopiva ruutu. ||

||

IX osa

Vastaavat tyyppihyväksynnät

Reinin navigoinnin keskuskomitean 9. joulukuuta 2010 antaman päätöslauselman 2010-II-27 mukaiset tyyppihyväksynnät

Lisäys VII

Aluksen jäteveden käsittelylaitteisto

- Testimenettely -

1.           Yleistä

1.1         Perusteet

Testivaatimuksia on käytettävä tarkastettaessa aluksen jäteveden käsittelylaitteiston soveltuvuutta matkustaja-aluksiin.

Tässä menettelyssä tarkastellaan käytettävää prosessia ja käsittelytekniikkaa, ja se hyväksytään testilaitteistolla. Testilaitteiston yhdenmukaisuus myöhemmin käytettävien laitteistojen kanssa varmistetaan soveltamalla samanlaisia suunnittelu- ja mitoitusperusteita.

1.2.        Vastuu ja testauspaikka

Tekninen yksikkö testaa testilaitteistoa, joka vastaa useita aluksen jäteveden käsittelylaitteiston tyyppejä. Tekninen yksikkö vastaa testiolosuhteista ja testipaikasta ja niiden on vastattava tässä määriteltyjä olosuhteita.

1.3         Toimitettavat asiakirjat

Testi suoritetaan lisäyksen VI osan II mukaisen ilmoituslomakkeen tietojen perusteella.

1.4         Laitteiston mitoituksen määrittely

Aluksen jäteveden käsittelylaitteistot on mitoitettava ja suunniteltava siten, että 14 a.02 artiklan 2 kohdan taulukkojen 1 ja 2 raja-arvoja ei ylitetä ulosvirtauksessa käytön aikana.

2.           Testausta edeltävät toimet

2.1         Yleistä

Ennen testauksen aloittamista valmistajan on toimitettava tekniselle yksikölle testilaitteiston rakennetta ja prosessia koskevat erittelyt, liitettävä niihin täydelliset piirustukset ja niihin liittyvät laskelmat lisäyksen VI osan II mukaisesti ja annettava täydelliset tiedot aluksen jäteveden käsittelylaitteiston vaatimuksista asennuksen, käytön ja huollon osalta. Valmistajan on toimitettava tekniselle yksikölle tiedot testattavan aluksen jäteveden käsittelylaitteiston mekaanisesta ja teknisestä turvallisuudesta sekä sähköturvallisuudesta.

2.2         Asennus ja käyttöönotto

Testiä varten valmistajan on asennettava testilaitteisto siten, että se vastaa aiottuja asennusolosuhteita matkustaja-aluksissa. Ennen testausta valmistajan on asennettava aluksen jäteveden käsittelylaitteisto ja otettava se käyttöön. Käynnistys on suoritettava valmistajan käyttöohjeen mukaisesti ja teknisen yksikön on tarkastettava se.

2.3         Valmisteluvaihe

Valmistaja ilmoittaa tekniselle yksikölle normaalia käyttöä edeltävän valmisteluvaiheen nimellisen keston viikkoina. Valmistaja määrittelee hetken, jolloin valmisteluvaihe katsotaan päättyneeksi ja testaus voi alkaa.

2.4         Sisäänvirtauksen ominaisuudet

Testilaitteiston testauksessa käytetään puhdistamatonta talousjätevettä. Epäpuhtauspitoisuuksien sisäänvirtausominaisuudet saadaan aluksen jäteveden käsittelylaitteiston valmistajan mitoitusasiakirjoista lisäyksen VI osan II mukaisesti muodostamalla osamäärä orgaanisten aineiden virtaamalle BOD5-kuormana kg/d ja suunniteltu jäteveden virtaama Qd m3/d. Tarkastuselin säätää sisäänvirtauksen ominaisuudet sen mukaan.

Kaava 1

Sisäänvirtauksen ominaisuuksien laskeminen

CBOD5,mean =((BOD5)/(Qd))[(kgBOD5 / d)/(m3 / d)]

Mikäli kaavan 1 käyttö tuottaa keskimääräisen BOD5-pitoisuuden, joka on alle CBOD5mean = 500 mg/l, sisään virtaavalle vedelle on annettava arvoksi vähintään keskimääräinen BOD5-pitoisuus CBOD5,min = 500 mg/l.

Tekninen yksikkö ei saa hajottaa sisään virtaavaa puhdistamatonta jätevettä leikkurilla. Hiekan poisto on sallittu (esimerkiksi suodattamalla).

3.           Testimenettely

3.1         Kuormitusvaihe ja hydraulinen syöttö

Testijakso kestää 30 testipäivää. Testilaitteistoon syötetään testikentällä talousjätevettä taulukon 1 kuormituksen mukaisesti. Eri kuormitusvaiheet sisältyvät testiin, ja testisarjassa otetaan huomioon normaalit kuormitusvaiheet ja erityiset kuormitusvaiheet kuten ylikuormitus, alikuormitus ja valmiustila. Kunkin kuormitusvaiheen kesto (testipäivien määrä) annetaan taulukossa 1. Keskimääräinen hydraulinen kuormitus kullekin kuormitusvaiheelle annetaan taulukon 1 mukaisesti. Keskimääräinen epäpuhtauspitoisuus, joka asetetaan 2.4 kohdan mukaisesti, on pidettävä tasaisena.

Taulukko 1:    Kuormitusasetukset kullekin kuormitusvaiheelle

Vaihe || Testipäivien määrä || Päivittäinen hydraulinen kuorma || Epäpuhtauspitoisuus

Normaali kuorma || 20 päivää || Qd || CBOD5 2.4 kohdan mukaisesti

Ylikuormitus || 3 päivää || 1,25 Qd || CBOD5 2.4 kohdan mukaisesti

Alikuormitus || 3 päivää || 0,5 Qd || CBOD5 2.4 kohdan mukaisesti

Valmiustila || 4 päivää || Päivä 1 ja päivä 2: Qd= 0 Päivä 3 ja päivä 4: Qd || CBOD5 2.4 kohdan mukaisesti

Erityiset kuormitusvaiheet ylikuormitus, alikuormitus ja valmiustila toteutetaan peräkkäin ilman keskeytystä; normaali kuormitusvaihe jaetaan useaan osavaiheeseen. Testi aloitetaan ja lopetetaan normaalilla kuormitusvaiheella, joiden pituus on kummassakin tapauksessa vähintään viisi päivää.

Päivittäisen hydraulisen syötön aikakäyrä on asetettava riippuen aluksen jäteveden käsittelylaitteiston määritellystä toiminnasta. Päivittäisen hydraulisen syötön aikakäyrä on valittava aluksen jäteveden käsittelylaitteiston toimintaperiaatteen mukaan. On tehtävä ero sen mukaan, käytetäänkö aluksen jäteveden käsittelylaitteistoa sitä edeltävän jäteveden varastointisäiliön kanssa vai ilman sellaista. Syötön aikakäyrät (päivittäiset aikakäyrät) on esitetty kuvassa 1 ja 2.

Koko testijakson ajan tuntikohtaisen sisäänvirtauksen on säilyttävä vakaana. Jäteveden keskimääräinen tuntikohtainen virtaama Qh,mean on 1/24 päivittäisestä hydraulisesta kuormituksesta taulukon 1 mukaan. Teknisen yksikön on mitattava sisäänvirtausta jatkuvasti. Päivittäisen aikakäyrän on pysyttävä ±5 prosentin toleranssin rajoissa.

Kuva 1: Päivittäinen aikakäyrä sellaisen aluksen

Kuva 2: Päivittäinen aikakäyrä sellaisen aluksen jäteveden käsittelylaitteiston syötölle, jossa ei ole edeltävää jäteveden varastointisäiliötä

3.2         Testin keskeytys tai peruutus

Voi olla tarpeen keskeyttää testi, jos testilaitteistoa ei voida enää käyttää asianmukaisesti sähkökatkon tai osakokonaisuuden vian takia. Testi voidaan keskeyttää korjauksen ajaksi. Tällaisessa tapauksessa ei tarvitse toistaa koko testiä vaan vain se kuormitusvaihe, jossa osakokonaisuuden vika tapahtui.

Sen jälkeen, kun testi on keskeytetty toisen kerran, teknisen yksikön on päätettävä, voidaanko testiä jatkaa vai onko se peruttava. Päätöksen perusteet on mainittava ja dokumentoitava testausselosteessa. Jos testi on peruttava, se on uusittava kokonaan.

3.3         Puhdistustehokkuuden tutkimukset ja ulosvirtauksen raja-arvojen noudattaminen

Teknisen yksikön on otettava näytteitä testilaitteiston sisäänvirtauksesta ja analysoitava ne vahvistaakseen, että sisäänvirtauksen ominaisuudet täyttyvät. Testilaitteiston ulosvirtauksesta on otettava jätevesinäytteitä ja ne on analysoitava, jotta voidaan määrittää puhdistustehokkuus ja vaadittujen ulosvirtauksen raja-arvojen täyttyminen. Näytteiden on sisällettävä yksittäisiä satunnaisnäytteitä ja 24 tunnin yhdistettyjä näytteitä. 24 tunnin yhdistettyjen näytteiden tapauksessa voidaan suorittaa aikasuhteista tai virtasuhteista näytteenottoa. Tarkastuselimen on määriteltävä 24 tunnin yhdistetyn näytteen tyyppi. Näytteenotto sisäänvirtauksesta ja ulosvirtauksesta suoritetaan samaan aikaan ja samassa suhteessa.

Kontrolliparametrien BOD5, COD and TOC lisäksi seuraavat sisäänvirtausta ja ulosvirtausta koskevat parametrit mitataan ympäristö- ja testiolosuhteiden kuvaamiseksi:

· kiinteiden aineiden poisto suodattamalla (SRF);

· pH;

· johtokyky;

· nestevaiheiden lämpötila.

Tutkimusten määrä vaihtelee kuormitusvaiheen mukaan, ja se annetaan taulukossa 2. Näytteenottojen määrä riippuu testilaitteiston sisäänvirtauksesta tai ulosvirtauksesta.

Taulukko 2:    Näytteenottojen määrän ja ajoituksen määrittely testilaitteiston sisäänvirtauksessa ja ulosvirtauksessa

Kuormitusvaihe || Testipäivien määrä || Näytteenottojen lukumäärä || Näytteenottojen ajankohdan määrittely

Normaali kuorma || 20 päivää || 24 h yhdistetyt näytteet: 8 Satunnaisnäytteet: 8 || Näytteenotto säännöllisin väliajoin koko jakson ajan

Ylikuormitus || 3 päivää || 24 h yhdistetyt näytteet: 2 Satunnaisnäytteet: 2 || Näytteenotto säännöllisin väliajoin koko jakson ajan

Alikuormitus || 3 päivää || 24 h yhdistetyt näytteet: 2 Satunnaisnäytteet: 2 || Näytteenotto säännöllisin väliajoin koko jakson ajan

Valmiustila || 4 päivää || 24 h yhdistetyt näytteet: 2 Satunnaisnäytteet: 2 || 24 h yhdistetty näyte: Näytteenotto sen jälkeen kun sisäänvirtaus on käynnistetty ja 24 h sen jälkeen. Satunnaisnäyte: 1 h sen jälkeen kun sisäänvirtaus on käynnistetty ja 24 h sen jälkeen.

24 h yhdistettyjen näytteiden kokonaismäärä: 14           Satunnaisnäytteiden kokonaismäärä: 14

Tarvittaessa seuraavat käyttöparametrit on myös mitattava otetuista satunnaisnäytteistä:

· liuenneen hapen pitoisuus bioreaktorissa;

· kuiva-ainepitoisuus bioreaktorissa;

· lämpötila bioreaktorissa;

· ympäristön lämpötila;

· muut käyttöparametrit valmistajan käyttöohjeiden mukaisesti.

3.4         Tutkimusten arviointi

Määritellyn puhdistustehokkuuden dokumentointia ja prosessin raja-arvojen noudattamisen tarkastamista varten on määriteltävä näytteen vähimmäisarvo (Min.), enimmäisarvo (Max.) ja aritmeettinen keskiarvo samoin kuin yksittäiset mittaustulokset kontrolliparametreille BOD5, COD ja TOC.

Näytteen enimmäisarvolle on annettava myös kuormitusvaihe. Arvioinnit on tehtävä kaikille kuormitusvaiheille yhteisesti. Tulokset on käsiteltävä seuraavassa taulukossa esitetyllä tavalla:

Taulukko 3a: Erittely koottujen tietojen tilastollista käsittelyä varten – arviointi ulosvirtauksen raja-arvojen noudattamisen dokumentointia varten

Parametri || Näytteenottotyyppi || Raja-arvot täyttävien testien määrä || Keskiarvo || Min. || Max.

Arvo || Vaihe

Sisäänvirtaus BOD5 || 24 h yhdistetyt näytteet || --[80] || || || ||

Ulosvirtaus BOD5 || 24 h yhdistetyt näytteet || || || || ||

Sisäänvirtaus BOD5 || Satunnaisnäytteet || -- || || || ||

Ulosvirtaus BOD5 || Satunnaisnäytteet || || || || ||

Sisäänvirtaus COD || 24 h yhdistetyt näytteet || -- || || || ||

Ulosvirtaus COD || 24 h yhdistetyt näytteet || || || || ||

Sisäänvirtaus COD || Satunnaisnäytteet || -- || || || ||

Ulosvirtaus COD || Satunnaisnäytteet || || || || ||

Sisäänvirtaus TOC || 24 h yhdistetyt näytteet || -- || || || ||

Ulosvirtaus TOC || 24 h yhdistetyt näytteet || || || || ||

Sisäänvirtaus TOC || Satunnaisnäytteet || -- || || || ||

Ulosvirtaus TOC || Satunnaisnäytteet || || || || ||

Sisäänvirtaus SRF || 24 h yhdistetyt näytteet || -- || || || ||

Ulosvirtaus SRF || 24 h yhdistetyt näytteet || || || || ||

Sisäänvirtaus SRF || Satunnaisnäytteet || -- || || || ||

Ulosvirtaus SRF || Satunnaisnäytteet || || || || ||

Taulukko 3b: Erittely koottujen tietojen tilastollista käsittelyä varten – arviointi puhdistustehokkuuden dokumentointia varten

Parametri || Näytteenottotyyppi || Keskiarvo || Min. || Max.

Poistotehokkuus BOD5 || 24 h yhdistetyt näytteet || || ||

Poistotehokkuus BOD5 || Satunnaisnäytteet || || ||

Poistotehokkuus COD || 24 h yhdistetyt näytteet || || ||

Poistotehokkuus COD || Satunnaisnäytteet || || ||

Poistotehokkuus TOC || 24 h yhdistetyt näytteet || || ||

Poistotehokkuus TOC || Satunnaisnäytteet || || ||

Poistotehokkuus SRF || 24 h yhdistetyt näytteet || || ||

Poistotehokkuus SRF || Satunnaisnäytteet || || ||

Loput parametrit 3.3 kohdan b–d alakohdan mukaisesti ja käyttöparametrit 3.3 kohdan mukaisesti on koottava taulukkoon, jossa määritellään näytteen vähimmäistulos (Min.), enimmäistulos (Max.) ja aritmeettinen keskiarvo.

3.5         Luvun 14 a vaatimusten noudattaminen

14 a.02 artiklan 2 kohdan taulukon 1 ja 2 raja-arvot katsotaan täytetyiksi, kun kussakin arvossa parametreille COD, BOD5 ja TOC

a)       14 ulosvirtausnäytteen keskiarvot ja

b)       vähintään 10 yhteensä 14 ulosvirtausnäytteestä ei ylitä määriteltyjä 24 h yhdistettyjen näytteiden ja satunnaisnäytteiden raja-arvoja.

3.6         Käyttö ja huolto testauksen aikana

Testauksen ajan testilaitteistoa on käytettävä valmistajan vaatimusten mukaan. Rutiinitarkastukset ja huoltotyöt on tehtävä valmistajan käyttö- ja huolto-ohjeiden mukaisesti. Ylimääräinen liete, jota kertyy biologisesta puhdistusprosessista, voidaan poistaa aluksen jäteveden käsittelylaitteistosta vain, jos valmistaja on antanut siihen ohjeet käyttö- ja huolto-ohjeissaan. Teknisen yksikön on kirjattava kaikki huoltotyöt ja dokumentoitava ne testausselosteeseen. Testin aikana asiaan kuulumattomat henkilöt eivät saa käsitellä testilaitteistoa.

3.7         Näytteen analysointi / analysointimenetelmä

Tutkittavat parametrit on analysoitava käyttäen standardimenettelyjä. Käytettävät standardimenettelyt on eriteltävä.

4.           Testausseloste

4.1       Tarkastuselimen on laadittava seloste suoritetusta tyyppikokeesta. Selosteen on sisällettävä vähintään seuraavat tiedot:

a)      yksityiskohtaiset tiedot testatusta laitteistosta, kuten sen tyyppi, tieto nimellisestä päivittäisestä saastekuormituksesta ja valmistajan soveltamat mitoitusperiaatteet;

b)      tieto testatun aluksen jäteveden käsittelylaitteiston vaatimustenmukaisuudesta sekä ennen testiä toimitetut asiakirjat;

c)      tieto yksittäisistä mittaustuloksista sekä arvio laitteiston puhdistustehokkuudesta ja ulosvirtauksen raja-arvojen noudattamisesta;

d)      yksityiskohtaiset tiedot ylimääräisen lietteen poistosta, kuten poistettavat määrät ja poistojen aikaväli;

e)      tieto kaikista käyttö-, huolto- ja korjaustöistä, jotka on tehty testauksen aikana;

f)       tieto aluksen jäteveden käsittelylaitteiston mahdollisesta laadun heikkenemisestä, jota tapahtuu testin aikana, sekä testin keskeytykset;

g)      tieto kaikista ongelmista, joita on esiintynyt testin aikana;

h)      luettelo vastuuhenkilöistä, jotka osallistuvat aluksen jäteveden käsittelylaitteiston tyyppikokeeseen, sisältäen nimet ja työnimikkeet;

i)       jätevesinäytteiden analysoinnin tehneen laboratorion nimi ja osoite;

j)       käytetyt analysointimenetelmät.

Esimerkkejä testijaksoista

Esimerkki 1

Esimerkki 2

DE || FI

Normallast || Normaali kuormitus

Überlast || Ylikuormitus

Unterlast || Alikuormitus

Stand By || Valmiustila

Hydraulische Belastung Qd || Hydraulinen kuormitus Qd

Tag || Päivä

Ohjeet biokemiallisen hapenkulutuksen määrittämiseksi viiden päivän jälkeen (BOD5) 24 tunnin yhdistetyissä näytteissä

           

Kansainvälisissä standardeissa ISO 5815 ja 5815-2: 2003 todetaan seuraavaa: jotta analyysi voidaan tehdä ja biokemiallinen hapenkulutus määrittää viiden päivän jälkeen, vesinäytteet on varastoitava välittömästi näytteenoton jälkeen analyysiin asti täysinäiseen, tiukasti suljettuun pulloon 0–4 °C:n lämpötilassa. BOD5:n määrittämistä koskeva prosessi pitäisi käynnistää mahdollisimman pian tai vähintään 24 tunnin kuluessa näytteenoton päättymisestä.

Jotta vältetään biokemiallisen hajoamisprosessin käynnistyminen 24 tunnin yhdistetyssä näytteessä, käytännössä vesinäyte jäähdytetään korkeintaan 4 °C:n lämpötilaan samalla kun näytteenotto jatkuu, ja se varastoidaan kyseisessä lämpötilassa, kun näytteenottoprosessi on valmis.

Sopivia näytteenottolaitteita on yleisesti myynnissä.

Lisäys VIII

Sisävesialusten tutkalaitteet ja kääntymisnopeuden osoittimet

Sisällys

Määritelmät

I osa Sisävesialuksilla navigointiin käytettyjä tutkalaitteita koskevat vähimmäisvaatimukset ja koeolosuhteet

II osa Sisävesialusten kääntymisnopeuden osoittimia koskevat vähimmäisvaatimukset ja koeolosuhteet

III osa Sisävesialusten tutkalaitteiden ja kääntymisnopeuden osoittimien asentamista ja toimivuuskokeita koskevat vaatimukset

IV osa Sisävesialusten tutkalaitteiden ja kääntymisnopeuden osoittimien asentamis- ja toimivuustodistus

V osa Toimivaltaisten viranomaisten, teknisten yksiköiden, hyväksyttyjen tutkaohjauslaitteiden ja kääntymisnopeuden osoittimien ja hyväksyttyjen alan yritysten rekisteri

VI osa Vastaavat laitteet

Määritelmät:

1.         ”Tyyppikokeella” tarkoitetaan I osan 4 artiklassa tai II osan 1.03 artiklassa tarkoitettua koemenettelyä, jota tekninen yksikkö käyttää testatakseen, noudattavatko vaatimukset tätä liitettä. Tyyppikoe on olennainen osa tyyppihyväksyntää.

2.         ”Tyyppihyväksynnällä” tarkoitetaan hallinnollista menettelyä, jolla jäsenvaltio vahvistaa, että laitteet noudattavat tämän liitteen vaatimuksia.

Tutkaohjauslaitteiden osalta kyseinen menettely sisältää 5–7 ja 9 artiklan mukaiset säännökset. Kääntymisnopeuden osoittimien osalta menettely sisältää II osan 1.04–1.06 ja 1.08 artiklan mukaiset säännökset.

3.         ”Koetodistuksella” tarkoitetaan asiakirjaa, jossa tyyppikokeen tulokset esitetään.

4.         ”Hakijalla” tai ”valmistajalla” tarkoitetaan oikeushenkilöä tai luonnollista henkilöä, jonka nimellä, tavaramerkillä tai muulla tunnisteella koestettavaksi toimitettua laitetta valmistetaan tai saatetaan markkinoille ja joka vastaa tyyppikoe- ja tyyppihyväksyntämenettelyä koskevista kaikista asioista suhteessa tekniseen yksikköön ja hyväksyntäviranomaiseen.

5.         ”Teknisellä yksiköllä” tarkoitetaan laitosta, viranomaista tai järjestöä, joka tekee tyyppikokeita.

6.         ”Valmistajan ilmoituksella” tarkoitetaan ilmoitusta, jonka valmistaja antaa vakuudeksi siitä, että laitteet täyttävät sovellettavat vähimmäisvaatimukset ja että ne vastaavat joka suhteessa tyyppiä, jolle koe tehdään.

7.         ”Radio- ja telepäätelaitteista ja niiden vaatimustenmukaisuuden vastavuoroisesta tunnustamisesta 9 päivänä maaliskuuta 1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/5/EY mukaisella vaatimustenmukaisuusvakuutuksella” tarkoitetaan direktiivin 1999/5/EY* liitteessä II olevan 1 kohdan mukaista vakuutusta, jolla valmistaja vahvistaa, että kyseiset tuotteet täyttävät direktiivin sovellettavat vaatimukset.

8.         ”Toimivaltaisella viranomaisella” tarkoitetaan tyyppihyväksynnän myöntävää viranomaista.

(*)        EYVL L 91, 7.4.1999. s. 10

I osa

Sisävesialuksilla navigointiin käytettyjä tutkalaitteita koskevat vähimmäisvaatimukset ja koeolosuhteet

Sisällys

1 artikla – Soveltamisala

2 artikla – Tutkaohjauslaitteen tarkoitus

3 artikla – Vähimmäisvaatimukset

4 artikla – Tyyppikokeet

5 artikla – Tyyppikoetta koskeva hakemus

6 artikla – Tyyppihyväksyntä

7 artikla – Laitteen merkintä ja tyyppihyväksyntänumero

8 artikla – Valmistajan ilmoitus

9 artikla – Muutokset tyyppihyväksyttyihin laitteisiin

1 artikla Soveltamisala

Näissä säännöksissä esitetään sisävesialuksilla navigointiin käytettäviä tutkalait­ teita koskevat vähimmäisvaatimukset sekä koeolosuhteet, joissa näiden vähim­ mäisvaatimusten noudattaminen on todettava.

2 artikla Tutkaohjauslaitteen tarkoitus

Tutkaohjauslaitteen on helpotettava aluksen navigointia tuottamalla ymmärrettävä tutkakuva sen asemasta suhteessa poijuihin, rantaviivoihin ja vesiliikenteen ra­ kenteisiin ja tehtävä muiden alusten ja vedenpinnan yläpuolelle ulottuvien estei­ den tunnistaminen mahdolliseksi luotettavasti ja hyvissä ajoin.

3 artikla Vähimmäisvaatimukset

1.         Lukuun ottamatta sähkömagneettista yhteensopivuutta (direktiivin 1999/5/EY 3 artiklan 1 kohdan b alakohta) koskevia vaatimuksia ja direktiivin 1999/5/EY 3 artiklan 2 kohdasta johtuvia radiospektrin tehokasta käyttöä haital­ listen häiriöiden estämiseksi koskevia vaatimuksia sisävesialuksilla käytettävän tutkaohjauslaitteen on täytettävä eurooppalaisen standardin EN 302194–1:2006 vaatimukset.

2.         Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan sisävesien ECDIS-laitteeseen, jota voidaan käyttää navigointitilassa. Tämän laitteen on täytettävä myös sisävesien ECDIS-standardien tyyppihyväksynnän myöntämispäivänä voimassa olevan version vaatimukset.

4 artikla Tyyppikokeet

· Edellä 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen vähimmäisvaatimusten noudattaminen tarkistetaan tyyppikokeella.

· Jos laite läpäisee tyyppikokeen, koestuslaitos myöntää koetodistuksen. Jos laite ei täytä vähimmäisvaatimuksia, hakijalle on ilmoitettava kirjallisesti sen hylkäämisen syistä.

5 artikla Tyyppikoetta koskeva hakemus

Tutkaohjauslaitteen tyyppikoetta koskevat hakemukset on toimitettava tekniselle yksikölle.

Tekniset yksiköt on ilmoitettava Euroopan komissiolle.

· Kuhunkin hakemukseen on liitettävä seuraavat asiakirjat:

· yksityiskohtaiset tekniset kuvaukset;

· täysi sarja asennus- ja huoltoasiakirjoja;

· yksityiskohtaiset käyttöohjeet;

· pikakäyttöohjeet ja

· tarvittaessa osoitus aiemmin tehdyistä kokeista.

· Mikäli hakijan ei ole tarkoitus laatia direktiivin 1999/5/EY mukaista vaa­ timustenmukaisuusvakuutusta samanaikaisesti tyyppihyväksynnän kanssa, vaa­ timustenmukaisuusvakuutus toimitetaan yhdessä tyyppikoetta koskevan hakemuksen kanssa.

6 artikla Tyyppihyväksyntä

1.         Toimivaltainen viranomainen antaa tyyppihyväksynnän koetodistuksen mukaisesti. Toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava hyväksymästään laitteesta Euroopan komissiolle. Asianomaisessa ilmoituksessa on oltava annettu tyyppihyväksyntänumero sekä tyyppinimitys, valmistajan nimi, tyyppihyväksynnän halti­ jan nimi ja tyyppihyväksynnän päivämäärä.

2.         Jokaisella toimivaltaisella viranomaisella tai toimivaltaisen viranomaisen nimeämällä teknisellä yksiköllä on oltava oikeus valita tuotantosarjaan kuuluvia laitteita tarkastettaviksi milloin tahansa.

Jos tarkastuksessa ilmenee laitteessa olevia puutteita, tyyppihyväksyntä voidaan perua.

Tyyppihyväksynnän peruu sama viranomainen, joka on myöntänyt sen.

7 artikla Laitteen merkintä ja tyyppihyväksyntänumero

1.         Laitteen kuhunkin osaan on merkittävä pysyvästi

a)         valmistajan nimi

b)         laitteen kauppanimi

c)         laitteen tyyppi ja

d)         sarjanumero.

2.         Toimivaltaisen viranomaisen antama hyväksymisnumeroon kiinnitettävä pysyvästi näyttöyksikköön niin, että se pysyy selvästi näkyvissä laitteen asentamisen jälkeen.

Tyyppihyväksyntänumeron muoto: e-NN-NNN

e          =          Euroopan unioni

NN      =          tyyppihyväksyntämaan koodi seuraavasti

01 || = || Saksa || 18 || = || Tanska

02 || = || Rasnka || 19 || = || Romania

03 || = || Italia || 20 || = || Puola

04 || = || Alankomaat || 21 || = || Portugali

05 || = || Ruotsi || 23 || = || Kreikka

06 || = || Belgia || 24 || = || Irlanti

07 || = || Unkari || 26 || = || Slovenia

08 || = || Tšekin tasavalta || 27 || = || Slovakia

09 || = || Espanja || 29 || = || Viro

11 || = || Yhdistynyt kuningaskunta || 32 || = || Latvia

12 || = || Itävalta || 34 || = || Bulgaria

13 || = || Luxemburg || 36 || = || Liettua

14 || = || Sveitsi || 49 || = || Kypros

17 || = || Suomi || 50 || = || Malta

NNN   =          toimivaltaisen viranomaisen määrittelemä kolminumeroinen luku.

3.         Tyyppihyväksyntänumeroa saa käyttää ainoastaan yhdessä siihen liittyvän hyväksynnän kanssa.

Hakija on vastuussa tyyppihyväksyntänumeron valmistamisesta ja kiinnittämisestä.

8 artikla Valmistajan ilmoitus

Kuhunkin laiteyksikköön on liitettävä valmistajan ilmoitus.

9 artikla Muutokset tyyppihyväksyttyihin laitteisiin

1.         Jos jo hyväksyttyyn laitteeseen tehdään muutoksia, tyyppihyväksyntä on peruttava. Jos muutoksia suunnitellaan, niiden yksityiskohdista on ilmoitettava kirjallisesti toimivaltaiselle tekniselle yksikölle.

2.         Toimivaltainen viranomainen päättää teknistä yksikköä kuultuaan, pidetäänkö hyväksyntä edelleen voimassa vai onko tehtävä tarkastus tai uusi tyyppikoe.

Jos laitteelle tehdään uusi tyyppikoe, on annettava uusi tyyppihyväksyntänumero.

II osa

Sisävesialusten kääntymisnopeuden osoittimia koskevat vähimmäisvaatimukset ja koeolosuhteet

Sisällys

1 luku Yleistä

1.01 artikla – Soveltamisala

1.02 artikla – Kääntymisnopeuden osoittimen tarkoitus

1.03 artikla – Tyyppikoe

1.04 artikla – Tyyppikoetta koskeva hakemus

1.05 artikla – Tyyppihyväksyntä

1.06 artikla – Laitteen merkintä ja tyyppihyväksyntänumero

1.07 artikla – Valmistajan ilmoitus

1.08 artikla – Muutokset tyyppihyväksyttyyn laitteeseen

2 luku Kääntymisnopeuden osoittimia koskevat yleiset vähimmäisvaatimukset

2.01 artikla – Rakenne ja suunnittelu

2.02 artikla – Harhalähetteet ja sähkömagneettinen yhteensopivuus

2.03 artikla – Käyttö

2.04 artikla – Käyttöohjeet

2.05 artikla – Anturin asentaminen

3 luku Kääntymisnopeuden osoittimien toimintaa koskevat vähimmäisvaatimukset

3.01 artikla – Kääntymisnopeuden osoittimen käyttövalmius

3.02 artikla – Kääntymisnopeuden osoittaminen

3.03 artikla – Mitta-alueet

3.04 artikla – Kääntymisnopeuden osoittamistarkkuus

3.05 artikla – Herkkyys

3.06 artikla – Toiminnan valvonta

3.07 artikla – Muiden aluksen tavanomaisten liikkeiden sieto

3.08 artikla – Magneettikenttien sieto

3.09 artikla – Toistavat laitteet

4 luku Kääntymisnopeuden osoittimia koskevat tekniset vähimmäisvaatimukset

4.01 artikla – Käyttö

4.02 artikla – Vaimennuslaitteet

4.03 artikla – Lisälaitteiden liittäminen

5 luku Kääntymisnopeuden osoittimien koeolosuhteet ja -menettelyt

5.01 artikla – Turvallisuus, kuormitettavuus ja sähkömagneettinen yhteensopivuus

5.02 artikla – Harhalähetteet

5.03 artikla – Koemenettely

5.04 artikla – Kääntymisnopeuden osoittamien enimmäispoikkeamat

1 LUKU yleistä

1.01 artikla Soveltamisala

Näissä säännöksissä esitetään sisävesialuksissa käytettyjen kääntymisnopeuden osoittimien vähimmäisvaatimukset sekä koeolosuhteet, joissa näiden vähimmäisvaatimusten noudattaminen on todettava.

1.02 artikla Kääntymisnopeuden osoittimen tarkoitus

Kääntymisnopeuden osoittimen tarkoituksena on helpottaa tutkaohjausta sekä mitata ja ilmoittaa aluksen kääntymisnopeus vasemmalle tai oikealle.

1.03 artikla Tyyppikoe

1.         Kääntymisnopeuden osoittimien 2–4 luvun mukaisten vähimmäisvaatimusten noudattaminen tarkastetaan tyyppikokeella.

2.         Jos laite läpäisee tyyppikokeen, tekninen yksikkö myöntää koetodistuksen. Jos laite ei täytä vähimmäisvaatimuksia, hakijalle on ilmoitettava kirjallisesti sen hylkäämisen syistä.

1.04 artikla Tyyppikoetta koskeva hakemus

1.           Kääntymisnopeuden osoittimen tyyppikoetta koskevat hakemukset on toimitettava tekniselle yksikölle.

Tekniset yksiköt on ilmoitettava Euroopan komissiolle.

2.         Kuhunkin hakemukseen on liitettävä seuraavat asiakirjat:

a)         yksityiskohtaiset tekniset kuvaukset;

b)         täysi sarja asennus- ja huoltoasiakirjoja;

c)         käyttöohjeet.

3.         Hakijan on osoitettava tai osoitutettava kokein, että laite täyttää näiden säännösten vähimmäisvaatimukset.

Koetulokset ja mittausraportit on liitettävä hakemukseen.

Toimivaltaisen viranomaisen on säilytettävä kyseiset asiakirjat ja koestuksen aikana saadut tiedot.

1.05 artikla Tyyppihyväksyntä

1.         Toimivaltainen viranomainen antaa tyyppihyväksynnän koetodistuksen mukaisesti.

Toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava hyväksymästään laitteesta Euroopan komissiolle. Asianomaisessa ilmoituksessa on oltava annettu tyyppihyväksyntänumero sekä tyyppinimitys, valmistajan nimi, tyyppihyväksynnän haltijan nimi ja tyyppihyväksynnän päivämäärä.

2.         Jokaisella toimivaltaisella viranomaisella tai toimivaltaisen viranomaisen nimeämällä teknisellä yksiköllä on oltava oikeus valita tuotantosarjaan kuuluvia laitteita tarkastettaviksi milloin tahansa.

Jos tarkastuksessa ilmenee laitteessa olevia puutteita, tyyppihyväksyntä voidaan perua.

Tyyppihyväksynnän peruu sama viranomainen, joka on myöntänyt sen.

1.06 artikla Laitteen merkintä ja tyyppihyväksyntänumero

1.         Laitteen kuhunkin osaan on merkittävä pysyvästi

a)         valmistajan nimi;

b)         laitteen kauppanimi;

c)         laitteen tyyppi ja

d)         sarjanumero.

2.         Toimivaltaisen viranomaisen antama hyväksymisnumero on kiinnitettävä pysyvästi ohjausyksikköön niin, että se pysyy selvästi näkyvissä laitteen asentamisen jälkeen.

Tyyppihyväksyntänumeron muoto e-NN-NNN

e          =          Euroopan unioni

NN      =          tyyppihyväksyntämaan koodi seuraavasti

01 || = || Saksa || 18 || = || Tanska

02 || = || Ranska || 19 || = || Romania

03 || = || Italia || 20 || = || Puola

04 || = || Alankomaat || 21 || = || Portugali

05 || = || Ruotsi || 23 || = || Kreikka

06 || = || Belgia || 24 || = || Irlanti

07 || = || Unkari || 26 || = || Slovenia

08 || = || Tšekin tasavalta || 27 || = || Slovakia

09 || = || Espanja || 29 || = || Viro

11 || = || Yhdistynyt kuningaskunta || 32 || = || Latvia

12 || = || Itävalta || 34 || = || Bulgaria

13 || = || Luxemburg || 36 || = || Liettua

14 || = || Sveitsi || 49 || = || Kypros

17 || = || Suomi || 50 || = || Malta

NNN    =         toimivaltaisen viranomaisen määrittelemä kolminumeroinen luku.

3.         Tyyppihyväksyntänumeroa saa käyttää ainoastaan yhdessä siihen liittyvän hyväksynnän kanssa.

Hakija on vastuussa tyyppihyväksyntänumeron valmistamisesta ja kiinnittämisestä.

1.07 artikla Valmistajan ilmoitus

Kuhunkin laiteyksikköön on liitettävä valmistajan ilmoitus.

1.08 artikla Muutokset tyyppihyväksyttyihin laitteisiin

1.           Jos jo hyväksyttyyn laitteeseen tehdään muutoksia, tyyppihyväksyntä on peruttava.

Jos muutoksia suunnitellaan, niiden yksityiskohdista on ilmoitettava kirjallisesti toimivaltaiselle tekniselle yksikölle.

2.           Toimivaltainen viranomainen päättää teknistä yksikköä kuultuaan, pidetäänkö hyväksyminen edelleen voimassa vai onko tehtävä tarkastus tai uusi tyyppikoe.

Jos laitteelle tehdään uusi tyyppikoe, on annettava uusi tyyppihyväksyntänumero.

2 LUKU KÄÄNTYMISNOPEUDEN OSOITTIMIA KOSKEVAT YLEISET VÄHIMMÄISVAATIMUKSET

Article 2.01 Rakenne ja suunnittelu

1.           Kääntymisnopeuden osoittimien on sovelluttava käytettäviksi sisävesialuksilla.

2.           Laitteen rakenteen ja suunnittelun on vastattava sekä mekaanisilta että sähköisiltä ominaisuuksiltaan hyvää suunnittelukäytäntöä.

3.           Jos liitteessä II tai tässä liitteessä ei ole erityisiä säännöksiä asiasta, eurooppalaisessa standardissa EN 60945:2002 olevia vaatimuksia ja koemenetelmiä sovelletaan virransyöttöön, turvallisuuteen, aluksen laitteiden välisiin häiriöihin, turvalliseen etäisyyteen kompassista, säänkestävyyteen, mekaaniseen lujuuteen, ympäristön vaikutukseen, melupäästöihin ja laitteiden merkintöihin.

Lisäksi laitteen on täytettävä kaikki tämän liitteen säännösten vaatimukset ympäristön lämpötilan ollessa 0 °C:n ja 40 °C:n välillä.

2.02 artikla Harhalähetteet ja sähkömagneettinen yhteensopivuus

1.           Yleiset vaatimukset

Kääntymisnopeuden osoittimien on täytettävä sähkömagneettista yhteensopivuutta koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä ja direktiivin 89/336/ETY kumoamisesta 15 päivänä joulukuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/108/EY vaatimukset.

2.           Harhalähetteet

Taajuusalueilla 156–165 MHz, 450–470 MHz ja 1,53–1,544 GHz kentänvoimakkuus ei saa olla yli 15:tä μV/m. Kyseisiä kentänvoimakkuuksia on sovellettava 3 metrin koe-etäisyydellä koestettavasta laitteesta.

2.03 artikla Käyttö

1.           Laitteessa ei saa olla enempää hallintalaitteita kuin sen asianmukaiseen käyttöön tarvitaan.

Ohjainten rakenteen, merkintöjen ja käsittelytavan on sallittava niiden yksinkertainen, yksiselitteinen ja nopea käyttö. Ne on sijoitettava niin, että käyttövirheet estetään mahdollisuuksien mukaan.

Ohjaimet, joita ei tarvita normaalikäytössä, eivät saa olla välittömästi käsillä.

2.           Kaikissa ohjaimissa ja osoittimissa on oltava englanninkieliset merkit tai merkinnät. Merkkien on oltava eurooppalaisen standardin EN 60417:1998 vaatimusten mukaisia.

Kaikkien numeroiden ja kirjainten on oltava vähintään 4 mm korkeita. Jos voidaan osoittaa, että 4 mm:n kirjasinkorkeus ei teknisistä syistä ole mahdollinen, ja jos pienemmät kirjasimet ovat käytön kannalta hyväksyttävissä, on sallittava kirjasinten pienentäminen 3 mm:iin.

3.           Laite on suunniteltava niin, että käyttövirheet eivät voi aiheuttaa sen rikkoutumista.

4.           Vähimmäisvaatimukset ylittävät toiminnot, esimerkiksi liitäntämahdollisuudet muihin laitteisiin, on järjestettävä niin, että laite täyttää vähimmäisvaatimukset kaikissa olosuhteissa.

2.04 artikla Käyttöohjeet

Kunkin yksikön mukana on oltava yksityiskohtaiset käyttöohjeet. Niiden on oltava saatavilla englannin, hollannin, ranskan ja saksan kielellä, ja niissä on oltava vähintään seuraavat tiedot:

· käynnistäminen ja käyttö;

· huolto ja kunnossapito;

· yleiset turvaohjeet.

2.05 artikla Anturin asentaminen

Asennussuunta keskiviivaan nähden on ilmoitettava kääntymisnopeuden osoittimen anturiyksikössä. Asennusohjeilla on varmistettava muiden aluksen tavanomaisten liikkeiden mahdollisimman hyvä sieto.

3 LUKU KÄÄNTYMISNOPEUDEN OSOITTIMIEN TOIMINTAA KOSKEVAT VÄHIMMÄISVAATIMUKSET

3.01 artikla  Kääntymisnopeuden osoittimen käyttövalmius

1.           Kylmänä käynnistetyn kääntymisnopeuden osoittimen on oltava täysin toimintakykyinen 4 minuutissa ja toimittava vaadituissa tarkkuusrajoissa.

2.           Varoitusmerkillä on osoitettava, että osoitin on kytketty päälle. Kääntymisnopeuden osoitinta on voitava tarkkailla ja käyttää samanaikaisesti.

3.           Langattomat kauko-ohjauslaitteet eivät ole sallittuja.

3.02 artikla Kääntymisnopeuden osoittaminen

1.           Kääntymisnopeus on osoitettava lineaarisella asteikolla, jonka nollapiste on keskellä. Kääntymissuunta ja -nopeus on voitava lukea tarvittavalla tarkkuudella. Muut osoittimet kuin osoitinneulat ja pylväskaaviot eivät ole sallittuja.

2.           Osoittimen asteikon on oltava vähintään 20 cm pitkä, ja se voi olla ympyränmuotoinen tai suoraviivainen.

Suoraviivaiset asteikot saa sijoittaa vain vaakatasoon.

3.           Ainoastaan numeeriset osoittimet eivät ole sallittuja.

3.03 artikla Mitta-alueet

Kääntymisnopeuden osoittimissa voi olla yksi tai useampia mitta-alueita. Seuraavat mitta-alueet ovat suositeltavia:

30°    minuutissa

60°    minuutissa

90°    minuutissa

180°  minuutissa

300°  minuutissa.

3.04 artikla Kääntymisnopeuden osoittamistarkkuus

Osoitettu kääntymisnopeus saa poiketa korkeintaan 2 prosenttia mitattavissa olevasta enimmäisarvosta tai korkeintaan 10 prosenttia todellisesta arvosta sen mukaan, kumpi näistä on suurempi (katso lisäys).

3.05 artikla Herkkyys

Toimintakynnyksen on oltava pienempi tai yhtä suuri kuin kulmanopeuden muutos, joka vastaa 1:tä prosenttia osoitetusta arvosta.

3.06 artikla Toiminnan valvonta

1.           Jos kääntymisnopeuden osoitin ei toimi vaaditulla tarkkuusalueella, se on ilmoitettava.

2.           Jos käytetään hyrrää, hyrrän pyörimisnopeuden kriittisestä hidastumisesta on ilmoitettava osoittimella. Hyrrän pyörimisnopeuden hidastuminen on kriittistä, kun se heikentää tarkkuutta 10 prosentilla.

3.07 artikla Muiden aluksen tavanomaisten liikkeiden sieto

1.           Aluksen keinunta 10°:seen saakka kääntymisnopeuden ollessa korkeintaan 4° sekunnissa ei saa aiheuttaa säädetyt poikkeamat ylittäviä mittavirheitä.

2.           Iskut esimerkiksi laituriin kiinnittymisen aikana eivät saa aiheuttaa säädetyt poikkeamat ylittäviä mittavirheitä.

3.08 artikla Magneetttikenttien sieto

Kääntymisnopeuden osoittimen on siedettävä aluksella tyypillisesti esiintyviä magneettikenttiä.

3.09 artikla Toistavat laitteet

Toistavien osoittimien on oltava kaikkien kääntymisnopeuden osoittimiin sovellettavien vaatimusten mukaisia.

4 LUKU KÄÄNTYMISNOPEUDEN OSOITTIMIA KOSKEVAT TEKNISET VÄHIMMÄISVAATIMUKSET

4.01 artikla Käyttö

1.           Kaikki hallintalaitteet on sijoitettava niin, että tietoja ei peity niiden käytön aikana ja että tutkaohjaukselle ei aiheudu häiriöitä.

2.           Kaikissa ohjaimissa ja osoittimissa on oltava häikäisemätön valonlähde, joka soveltuu kaikkiin ympäristön valaistusoloihin ja joka on säädettävissä nollaan saakka itsenäisellä säätimellä.

3.           Ohjainten säädön on tapahduttava niin, että oikealle tai ylöspäin suuntautuva liike vaikuttaa muuttujaan positiivisesti ja vasemmalle tai alaspäin suuntautuva liike negatiivisesti.

4.           Jos käytetään painikkeita, niiden on oltava paikannettavissa ja käytettävissä tunnustelemalla. Niissä on myös oltava selvästi havaittava vapautin. Jos painikkeissa on monia toimintoja, niistä on käytävä ilmi, mikä hierarkkinen taso on käytössä.

4.02 artikla Vaimennuslaitteet

1.           Anturijärjestelmän on oltava vaimennettu kriittisten arvojen varalta. Vaimennusvakio (63 prosenttia raja-arvosta) ei saa olla yli 0,4:ää sekuntia.

2.           Osoitin on vaimennettava kriittisten arvojen varalta.

Vaimennusta lisäävät säätimet ovat sallittuja.

Vaimennusvakio ei missään olosuhteissa saa olla yli 5:tä sekuntia.

4.03 artikla  Lisälaitteiden liittäminen

1.           Jos kääntymisnopeuden osoitin voidaan liittää toistaviin osoittimiin tai vastaaviin laitteisiin, kääntymisnopeuden osoittamisen on pysyttävä käytettävissä analogisena sähköisenä signaalina. Kääntymisnopeuden osoittimessa voi lisäksi olla 2 kohdan mukainen digitaaliliitäntä.

Kääntymisnopeus on osoitettava galvaanisella maaeristyksellä ja niin, että analoginen jännite on 20 mV astetta kohti ± 5 prosenttia ja sisäisen enimmäisvastuksen ollessa 100 ohmia.

Napaisuuden on oltava positiivinen aluksen kääntyessä oikealle ja negatiivinen sen kääntyessä vasemmalle.

Toimintakynnys ei saa olla yli 0,3°:ta minuutissa.

Nollapistevirhe saa olla enintään 1° minuutissa lämpötilan ollessa 0 °C:n ja 40 °C:n välillä.

Kun osoitin on kytketty päälle eikä anturi altistu liikkeen vaikutuksille, lähtösignaalin häiriöjännite kaistanleveydeltään 10 Hz:n alipäästösuodattimella mitattuna saa olla enintään 10 mV.

Kääntymisnopeuden signaali on vastaanotettava ilman lisävaimennusta 4.02 artiklan 1 kohdassa annetuissa rajoissa.

2.           Digitaaliliitäntä suunnitellaan eurooppalaisten standardien EN 61162–1:2008, EN 61162–2:1998 ja EN 61162–3:2008 mukaisesti.

3.           Laitteessa on oltava ulkoinen hätäkytkin. Kytkin on asennettava osoittimesta galvaanisesti eristetyksi katkaisijaksi.

Ulkoisen hälytyksen on lauettava kosketuksen katketessa

· jos kääntymisnopeuden osoitin kytketään pois päältä; tai

· jos kääntymisnopeuden osoitin ei enää ole toiminnassa; tai

· jos hallintalaitteeseen on kohdistunut liian suuri virhe (3.06 artikla).

5 LUKU

Kääntymisnopeuden osoittimien koeolosuhteet ja ‑menettelyt

5.01 artikla  Turvallisuus, kuormitettavuus ja sähkömagneettinen yhteensopivuus

Virransyöttö, turvallisuus, aluksen laitteiden väliset häiriöt, turvallinen etäisyys kompassista, säänkestävyys, mekaaninen lujuus, ympäristön vaikutukset, melupäästöt ja sähkömagneettinen yhteensopivuus on koestettava eurooppalaisen standardin EN 60945:2002 mukaisesti.

5.02 artikla  Harhalähetteet

Harhalähetteet on mitattava eurooppalaisen standardin EN 60945:2002 mukaisesti taajuusalueella 30–2000 MHz.

Edellä olevan 2.02 artiklan 2 kohdan vaatimusten on täytyttävä.

5.03 artikla  Koemenettely

1.           Kääntymisnopeuden osoittimia on koestettava nimellisolosuhteissa ja ääriolosuhteissa. Tämän osalta käyttöjännitteen ja ympäristön lämpötilan vaikutus koestetaan säädettyyn raja-arvoon saakka.

Lisäksi on käytettävä radiolähettimiä suurimpien magneettikenttien tuottamiseksi osoittimien läheisyydessä.

2.           Edellä 1 kohdassa kuvatuissa olosuhteissa osoittimen virheiden on pysyttävä lisäyksessä ilmoitettujen poikkeamien rajoissa.

3.           Kaikkien 2–4 luvun vähimmäisvaatimusten on täytyttävä.

Lisäys

Kuva 1: Kääntymisnopeuden osoittimien sallitut enimmäispoikkeamat

III osa Sisävesialusten tutkalaitteiden ja kääntymisnopeuden osoittimien asentamista ja toimivuuskokeita koskevat vaatimukset

Sisällys

1 artikla – Yleistä

2 artikla – Hyväksytyt alan yritykset

3 artikla – Aluksen virransyöttöä koskevat vaatimukset

4 artikla – Tutka-antennin asentaminen

5 artikla – Näyttöyksikön ja ohjausyksikön asentaminen

6 artikla – Kääntymisnopeuden osoittimen asentaminen

7 artikla – Paikka-anturin asentaminen

8 artikla – Asennus- ja toimivuuskoe

9 artikla – Asennus- ja toimivuustodistus

1 artikla Yleistä

1.           Tutkalaitteiden ja kääntymisnopeuden osoittimien asennus- ja toimivuuskokeet on tehtävä seuraavien säännösten mukaisesti.

2.           Vain laitteille,

joille on myönnetty tyyppihyväksyntä

aa)        I osan 6 artiklan tai

bb)       II osan 1.05 artiklan mukaisesti tai

· joille on myönnetty tyyppihyväksyntä, joka on tunnustettu vastaavaksi VI osan mukaisesti

ja

· joissa on vastaava tyyppihyväksyntänumero,

annetaan lupa asennukseen.

2 artikla Hyväksytyt alan yritykset

1.           Tutkaohjauslaitteiden ja kääntymisnopeuden osoittimien asennus-, vaihto-, korjaus- tai huoltotöitä saavat tehdä vain alan yritykset, jotka toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt.

Hyväksynnästä vastaavat toimivaltaiset viranomaiset on ilmoitettava Euroopan komissiolle.

2.           Toimivaltainen viranomainen voi perua hyväksynnän.

3.           Toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava hyväksymistään alan yrityksistä Euroopan komissiolle.

3 artikla  Aluksen virransyöttöä koskevat vaatimukset

Kaikissa tutkaohjauslaitteiden ja kääntymisnopeuden osoittimien virransyöttöjohdoissa on oltava omat, erilliset turvalaitteensa, ja niiden on oltava mahdollisuuksien mukaan vikaturvallisia.

4 artikla  Tutka-antennin asentaminen

1.           Tutka-antenni on asennettava mahdollisimman lähelle aluksen keskiviivaa. Antennin läheisyydessä ei saa olla esteitä, jotka aiheuttavat vääriä tutkakaikuja tai ei-toivottuja varjoja; tarvittaessa antenni on asennettava keulakorokkeelle. Tutka-antennin asennuksen ja kiinnityksen käyttöpaikkaansa on oltava riittävän vakaa, jotta tutkaohjauslaite voi toimia vaadituissa tarkkuusrajoissa.

2.           Kun asennuksen kulmavirhe on korjattu ja laite on kytketty päälle, keulasuuntimaviivan ja aluksen keskiviivan ero ei saa olla enempää kuin 1 aste.

5 artikla Näyttöyksikön ja ohjausyksikön asentaminen

1.           Näyttöyksikkö ja ohjausyksikkö on asennettava ohjaushyttiin niin, että tutkakuvan arvioinnissa ja tutkaohjauslaitteen käytössä ei ole vaikeuksia. Tutkakuvan vaakasuuntakulman suuntauksen on oltava ympäristön tavanomaisen tilanteen mukainen. Pitimet ja säädettävät konsolit on rakennettava niin, että ne voidaan lukita mihin tahansa asentoon ilman tärinää.

2.           Tutkaohjauksen aikana tutkan käyttäjän suuntaan ei saa heijastua keinovaloa.

3.           Jos ohjausyksikkö ei ole osa näyttöyksikköä, se on sijoitettava koteloon korkeintaan 1 metrin etäisyydelle näyttöyksiköstä. Langattomat kauko-ohjauslaitteet eivät ole sallittuja.

4.           Jos toistavia laitteita asennetaan, niiden on täytettävä tutkaohjauslaitteisiin sovellettavat vaatimukset.

6 artikla Kääntymisnopeuden osoittimen asentaminen

1.           Kääntymisnopeuden osoittimen on sijaittava ruorimiehen edessä ja tämän näkökentässä.

2.           Anturijärjestelmä on asennettava mahdollisuuksien mukaan keskilaivaan, vaakatasoon ja aluksen keskiviivan suuntaisesti. Asennuspaikan on mahdollisuuksien mukaan oltava vapaa tärinästä ja alttiina vain vähäisille lämpötilanvaihteluille. Jos mahdollista, osoitinyksikkö on asennettava suoraan tutkanäytön yläpuolelle.

3.           Jos toistavia laitteita asennetaan, niiden on täytettävä kääntymisnopeuden osoittimiin sovellettavat vaatimukset.

7 artikla Paikka-anturin asentaminen

Navigointitilassa käytettävän sisävesien ECDIS-laitteen osalta paikka-anturi (esimerkiksi DGPS-antenni) on asennettava niin, että varmistetaan sen toiminta mahdollisimman tarkasti, ja niin, etteivät kansirakenteet ja aluksen lähetyslaitteet haittaa sen toimintaa.

8 artikla Asennus- ja toimivuuskoe

Ennen laitteen kytkemistä päälle ensimmäistä kertaa asennuksen jälkeen tai unionin sisävesialustodistuksen uusimisen tai voimassaolon jatkamisen jälkeen (lukuun ottamatta liitteessä II olevan 2.09 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tapauksia) sekä aluksen jokaisen sellaisen muutoksen jälkeen, joka saattaa vaikuttaa laitteen toimintaolosuhteisiin, toimivaltaisen viranomaisen tai toimivaltaisen viranomaisen nimittämän teknisen yksikön tai 2 artiklan mukaisesti valtuutetun yrityksen on suoritettava asennus- ja toimivuuskoe. Tätä varten seuraavien edellytysten on täytyttävä:

· Virransyötössä on oltava erillinen turvalaite.

· Käyttöjännitteen on oltava säädetyissä rajoissa.

· Johtojen ja niiden asennuksen on oltava tämän direktiivin liitteen II ja sovellettavan ADN-sopimuksen mukaisia.

· Antennin kierrosvauhdin on oltava vähintään 24 minuutissa.

· Antennin läheisyydessä ei saa olla navigointia haittaavia esteitä.

· Jos antennissa on turvakytkin, sen on oltava hyvässä käyttökunnossa.

· Näyttöyksiköt, kääntymisnopeuden osoittimet ja ohjausyksiköt on sijoitettava ergonomisesti ja käyttäjäystävällisesti.

· Tutkaohjauslaitteen keulasuuntimaviiva ei saa poiketa aluksen keskiviivasta enempää kuin 1 asteen.

· Etäisyyden ja vaakasuuntakulman näyttötarkkuuden on täytettävä vaatimukset (mitat tunnettuja maaleja käyttäen).

· Lyhyiden etäisyyksien lineaarisuuden on oltava moitteeton (vuorovaihe).

· Näytetyn vähimmäisetäisyyden on oltava enintään 15 metriä.

· Kuvan keskikohdan on oltava näkyvissä, ja sen halkaisija saa olla korkeintaan 1 mm.

· Heijastusten ja ei-toivottujen varjojen aiheuttamia vääriä tutkakaikuja keulasuuntimaviivalla ei saa esiintyä tai ne eivät saa haitata navigoinnin turvallisuutta.

· Aaltovälkkeen ja sateen vaimentimien (STC- ja FTC-asetukset) ja niihin liittyvien ohjainten on toimittava moitteettomasti.

· Vahvistuksen säädön on oltava hyvässä käyttökunnossa.

· Tarkennuksen ja kuvan terävyyden on oltava moitteettomat.

· Aluksen kääntymissuunnan on oltava kääntymisnopeuden osoittimen näyttämän mukainen, ja nolla-asennon on oltava oikein ajettaessa suoraan eteenpäin.

· Tutkaohjauslaitteelle ei saa aiheutua häiriöitä aluksen radiolaitteiden lähetyksistä eikä muista aluksella olevista lähteistä.

· Tutkaohjauslaite tai kääntymisnopeuden osoitin ei saa aiheuttaa häiriöitä muille aluksella oleville laitteille.

Lisäksi sisävesien ECDIS-laitteistojen tapauksessa:

· Karttaan vaikuttava tilastollinen paikkavirhe ei saa olla yli 2 m:ä.

· Karttaan vaikuttava tilastollinen vaihekulmavirhe ei saa olla yli 1:tä astetta.

9 artikla Asennus- ja toimivuustodistus

Edellä olevan 9 artiklan mukaisen kokeen hyväksyttävän suorittamisen jälkeen toimivaltaisen viranomaisen, teknisen yksikön tai hyväksytyn yrityksen on annettava lisäyksessä olevan mallin mukainen todistus. Todistus on pidettävä aina aluksella.

Jos koe-edellytykset eivät ole täyttyneet, on laadittava luettelo puutteista. Teknisen yksikön tai hyväksytyn yrityksen on peruutettava mahdolliset olemassa olevat todistukset tai lähetettävä ne toimivaltaiselle viranomaiselle.

IV OSA

(malli)

Sisävesialusten tutkaohjauslaitteiden ja kääntymisnopeuden osoittimien asennus- ja toimivuustodistus

Aluksen tyyppi/nimi:       ………………………………………………………………………

Yksilöllinen eurooppalainen tunnistenumero:        ……………………………………………

Aluksen omistaja:       ………………………………………………………………………

Nimi:    ………………………………………………………………………

Osoite:  ………………………………………………………………………

_______________________________________________________________________________

__________________________________________________________________________________

Tutkaohjauslaitteet                                                            Lukumäärä: ………………..

Esineen numero || Tyyppi || Valmistaja || Tyyppihyväksyntänumero || Sarjanumero

|| || || ||

Kääntymisnopeuden osoittimet                                           Lukumäärä: ………………..

Esineen numero || Tyyppi || Valmistaja || Tyyppihyväksyntänumero || Sarjanumero

|| || || ||

Täten todistetaan, että tämän aluksen tutkaohjauslaitteet ja kääntymisnopeuden osoittimet täyttävät sisävesialusten tutkaohjauslaitteiden ja kääntymisnopeuden osoittimien asentamis- ja toimivuuskokeita koskevat direktiivin 2006/87/EY liitteessä IX olevan III osan vaatimukset.

Hyväksytty yritys / tekninen yksikkö / toimivaltainen viranomainen(*)

Nimi:    ………………………………………………………………………………………

Osoite: ………………………………………………………………………………………

                Leima/sinetti                                                                 Paikka ……………….. Päivämäärä: …………….

                Allekirjoitus

_______________________________________________________________________________________________________________________

(*)Yliviivaa soveltumaton.

V osa

(malli)

1. Tutkaohjauslaitteiden ja kääntymisnopeuden osoittimien tyyppihyväksynnästä vastaavien toimivaltaisten viranomaisten rekisteri:

Maa || Nimi || Osoite || Puhelinnumero || Sähköpostiosoite

Belgia || || || ||

Bulgaria || || || ||

Kroatia || || || ||

Tanska || || || ||

Saksa || || || ||

Viro || || || ||

Suomi || || || ||

Ranska || || || ||

Kreikka || || || ||

Italia || || || ||

Irlanti || || || ||

Latvia || || || ||

Liettua || || || ||

Luxemburg || || || ||

Malta || || || ||

Alankomaat || || || ||

Itävalta || || || ||

Puola || || || ||

Portugali || || || ||

Romania || || || ||

Ruotsi || || || ||

Sveitsi || || || ||

Espanja || || || ||

Slovakia || || || ||

Slovenia || || || ||

Tšekin tasavalta || || || ||

Unkari || || || ||

Yhdistynyt kuningaskunta || || || ||

Kypros || || || ||

Jos viranomaista ei mainita, kyseinen maa ei ole ilmoittanut toimivaltaista viranomaista.

· Hyväksyttyjen tutkaohjauslaitteiden ja kääntymisnopeuden osoittimien rekisteri:

Esineen numero || Tyyppi || Valmistaja || Tyyppihyväksynnän haltija || Tyyppihyväksynnän päivämäärä || Toimivaltainen viranomainen || Tyyppihyväksyntänumero

|| || || || || ||

· Vastaavien tyyppihyväksyntien perusteella hyväksyttyjen tutkaohjauslaitteiden ja kääntymisnopeuden osoittimien rekisteri:

Esineen numero || Tyyppi || Valmistaja || Tyyppihyväksynnän haltija || Tyyppihyväksynnän päivämäärä || Toimivaltainen viranomainen || Tyyppihyväksyntänumero

|| || || || || ||

· Tutkaohjauslaitteiden ja kääntymisnopeuden osoittimien asentamiseen tai vaihtamiseen hyväksyttyjen alan yritysten rekisteri

Belgia

Esineen numero || Nimi || Osoite || Puhelinnumero || Sähköpostiosoite

|| || || ||

Jos hyväksyttyä yritystä ei ole mainittu, kyseisessä maassa ei ole myönnetty hyväksyntää.

Bulgaria

Esineen numero || Nimi || Osoite || Puhelinnumero || Sähköpostiosoite

|| || || ||

Jos hyväksyttyä yritystä ei ole mainittu, kyseisessä maassa ei ole myönnetty hyväksyntää.

Kroatia

Esineen numero || Nimi || Osoite || Puhelinnumero || Sähköpostiosoite

|| || || ||

Jos hyväksyttyä yritystä ei ole mainittu, kyseisessä maassa ei ole myönnetty hyväksyntää.

Tanska

Esineen numero || Nimi || Osoite || Puhelinnumero || Sähköpostiosoite

|| || || ||

Jos hyväksyttyä yritystä ei ole mainittu, kyseisessä maassa ei ole myönnetty hyväksyntää.

Saksa

Esineen numero || Nimi || Osoite || Puhelinnumero || Sähköpostiosoite

|| || || ||

Jos hyväksyttyä yritystä ei ole mainittu, kyseisessä maassa ei ole myönnetty hyväksyntää.

Viro

Esineen numero || Nimi || Osoite || Puhelinnumero || Sähköpostiosoite

|| || || ||

Jos hyväksyttyä yritystä ei ole mainittu, kyseisessä maassa ei ole myönnetty hyväksyntää.

Suomi

Esineen numero || Nimi || Osoite || Puhelinnumero || Sähköpostiosoite

|| || || ||

Jos hyväksyttyä yritystä ei ole mainittu, kyseisessä maassa ei ole myönnetty hyväksyntää.

Ranska

Esineen numero || Nimi || Osoite || Puhelinnumero || Sähköpostiosoite

|| || || ||

Jos hyväksyttyä yritystä ei ole mainittu, kyseisessä maassa ei ole myönnetty hyväksyntää.

Kreikka

Esineen numero || Nimi || Osoite || Puhelinnumero || Sähköpostiosoite

|| || || ||

Jos hyväksyttyä yritystä ei ole mainittu, kyseisessä maassa ei ole myönnetty hyväksyntää.

Italia

Esineen numero || Nimi || Osoite || Puhelinnumero || Sähköpostiosoite

|| || || ||

Jos hyväksyttyä yritystä ei ole mainittu, kyseisessä maassa ei ole myönnetty hyväksyntää.

Irlanti

Esineen numero || Nimi || Osoite || Puhelinnumero || Sähköpostiosoite

|| || || ||

Jos hyväksyttyä yritystä ei ole mainittu, kyseisessä maassa ei ole myönnetty hyväksyntää.

Latvia

Esineen numero || Nimi || Osoite || Puhelinnumero || Sähköpostiosoite

|| || || ||

Jos hyväksyttyä yritystä ei ole mainittu, kyseisessä maassa ei ole myönnetty hyväksyntää.

Liettua

Esineen numero || Nimi || Osoite || Puhelinnumero || Sähköpostiosoite

|| || || ||

Jos hyväksyttyä yritystä ei ole mainittu, kyseisessä maassa ei ole myönnetty hyväksyntää.

Luxemburg

Esineen numero || Nimi || Osoite || Puhelinnumero || Sähköpostiosoite

|| || || ||

Jos hyväksyttyä yritystä ei ole mainittu, kyseisessä maassa ei ole myönnetty hyväksyntää.

Malta

Esineen numero || Nimi || Osoite || Puhelinnumero || Sähköpostiosoite

|| || || ||

Jos hyväksyttyä yritystä ei ole mainittu, kyseisessä maassa ei ole myönnetty hyväksyntää.

Alankomaat

Esineen numero || Nimi || Osoite || Puhelinnumero || Sähköpostiosoite

|| || || ||

Jos hyväksyttyä yritystä ei ole mainittu, kyseisessä maassa ei ole myönnetty hyväksyntää.

Itävalta

Esineen numero || Nimi || Osoite || Puhelinnumero || Sähköpostiosoite

|| || || ||

Jos hyväksyttyä yritystä ei ole mainittu, kyseisessä maassa ei ole myönnetty hyväksyntää.

Puola

Esineen numero || Nimi || Osoite || Puhelinnumero || Sähköpostiosoite

|| || || ||

Jos hyväksyttyä yritystä ei ole mainittu, kyseisessä maassa ei ole myönnetty hyväksyntää.

Portugali

Esineen numero || Nimi || Osoite || Puhelinnumero || Sähköpostiosoite

|| || || ||

Jos hyväksyttyä yritystä ei ole mainittu, kyseisessä maassa ei ole myönnetty hyväksyntää.

Romania

Esineen numero || Nimi || Osoite || Puhelinnumero || Sähköpostiosoite

|| || || ||

Jos hyväksyttyä yritystä ei ole mainittu, kyseisessä maassa ei ole myönnetty hyväksyntää.

Ruotsi

Esineen numero || Nimi || Osoite || Puhelinnumero || Sähköpostiosoite

|| || || ||

Jos hyväksyttyä yritystä ei ole mainittu, kyseisessä maassa ei ole myönnetty hyväksyntää.

Sveitsi

Esineen numero || Nimi || Osoite || Puhelinnumero || Sähköpostiosoite

|| || || ||

Jos hyväksyttyä yritystä ei ole mainittu, kyseisessä maassa ei ole myönnetty hyväksyntää.

Espanja

Esineen numero || Nimi || Osoite || Puhelinnumero || Sähköpostiosoite

|| || || ||

Jos hyväksyttyä yritystä ei ole mainittu, kyseisessä maassa ei ole myönnetty hyväksyntää.

Slovakia

Esineen numero || Nimi || Osoite || Puhelinnumero || Sähköpostiosoite

|| || || ||

Jos hyväksyttyä yritystä ei ole mainittu, kyseisessä maassa ei ole myönnetty hyväksyntää.

Slovenia

Esineen numero || Nimi || Osoite || Puhelinnumero || Sähköpostiosoite

|| || || ||

Jos hyväksyttyä yritystä ei ole mainittu, kyseisessä maassa ei ole myönnetty hyväksyntää.

Tšekin tasavalta

Esineen numero || Nimi || Osoite || Puhelinnumero || Sähköpostiosoite

|| || || ||

Jos hyväksyttyä yritystä ei ole mainittu, kyseisessä maassa ei ole myönnetty hyväksyntää.

Unkari

Esineen numero || Nimi || Osoite || Puhelinnumero || Sähköpostiosoite

|| || || ||

Jos hyväksyttyä yritystä ei ole mainittu, kyseisessä maassa ei ole myönnetty hyväksyntää.

Yhdistynyt kuningaskunta

Esineen numero || Nimi || Osoite || Puhelinnumero || Sähköpostiosoite

|| || || ||

Jos hyväksyttyä yritystä ei ole mainittu, kyseisessä maassa ei ole myönnetty hyväksyntää.

Kypros

Esineen numero || Nimi || Osoite || Puhelinnumero || Sähköpostiosoite

|| || || ||

Jos hyväksyttyä yritystä ei ole mainittu, kyseisessä maassa ei ole myönnetty hyväksyntää.

· Tutkaohjauslaitteiden ja kääntymisnopeuden osoittimien tyyppikoestukseen tarkoitettujen koestuslaitosten rekisteri:

Esineen numero || Nimi || Osoite || Puhelinnumero || Sähköpostiosoite || Valtio

|| || || || ||

|| || || || ||

|| || || || ||

|| || || || ||

|| || || || ||

VI osa Vastaavat laitteet

· Tutkaohjauslaitteet: tyyppihyväksynnät, jotka perustuvat 19 päivänä toukokuuta 1989 annettuun Reinin navigaation keskuskomission päätöslauselmaan 1989-II-33, viimeksi muutettu 27 päivänä marraskuuta 2008 annetulla päätöslauselmalla 2008-II-11*

· Kääntymisnopeuden osoittimet: tyyppihyväksynnät, jotka perustuvat 19 päivänä toukokuuta 1989 annettuun Reinin navigaation keskuskomission päätöslauselmaan 1989-II-34, viimeksi muutettu 27 päivänä marraskuuta 2008 annetulla päätöslauselmalla 2008-II-11*

· Asennetut ja toimivat tutkaohjauslaitteet ja kääntymisnopeuden osoittimet vastaavat 19 päivänä toukokuuta 1989 annettua Reinin navigaation keskuskomission päätöslauselmaa 1989-II-35, viimeksi muutettu 27 päivänä marraskuuta 2008 annetulla päätöslauselmalla 2008-II-11*

(*)        Reinin vesiliikenteessä käytettävien tutkaohjauslaitteiden ja kääntymisnopeuden osoittimien asentamista ja toimintaa koskevat vaatimukset.

[1]               Jos alusten kotisatama on muualla, on otettava huomioon 8 päivänä huhtikuuta 1960 tehdyn Emsin ja Dollartin sopimuksen 32 artikla (BGBl. 1963 II, s. 602).

[2]               EYVL L 59, 27.2.1998, s. 1.

[3]               Direktiivin 97/68/EY mukaisesti hyväksytyt vaihtoehtoiset tyyppihyväksynnät on lueteltu direktiivin 97/68/EY liitteessä XII olevassa 2 kohdassa.

[4]               Jos laitteella tai taululla ei itsellään ole tätä suojausluokkaa, on sijoituspaikan vastattava taulukossa mainittua suojausluokkaa.

[5]               Laitteille, joilla on suuri lämmönkehitys: IP 12.

[6]               Jos laitteella tai taululla ei itsellään ole tätä suojausluokkaa, on sijoituspaikan vastattava taulukossa mainittua suojausluokkaa.

[7]               Sähkölaitteet, joiden turvallisuus on varmennettu

                a) eurooppalaisten standardien EN 50014:1997; 50015:1998; 50016:2002; 50017:1998; 50018:2000; 50019:2000 ja 50020:2002

                tai

                b) IEC-julkaisun 60079, 1. lokakuuta 2003, mukaisesti.

[8]               Jos tämä jännite saadaan verkosta, jossa on suurempi jännite, on käytettävä galvaanista eristystä (turvallisuusmuuntajaa).

[9]               Jos tämä jännite saadaan verkosta, jossa on suurempi jännite, on käytettävä galvaanista eristystä (turvallisuusmuuntajaa).

[10]             Toisiovirtapiirin kaikkien napojen on oltava maadoitettuja.

[11]             Jos tämä jännite saadaan verkosta, jossa on suurempi jännite, on käytettävä galvaanista eristystä (turvallisuusmuuntajaa).

[12]             Jos tämä jännite saadaan verkosta, jossa on suurempi jännite, on käytettävä galvaanista eristystä (turvallisuusmuuntajaa).

[13]             Saalingin etäisyys kannesta.

[14]             Märssytangon kokonaispituus ilman mastonhuippua.

[15]             Märssytangon halkaisija mastonhuipun liitoskohdan tasolla.

[16]             Kokkapuun kokonaispituus.

[17]             Halkaisijapuomin kokonaispituus.

[18]             Isopuomin kokonaispituus.

[19]             Kahvelin kokonaispituus.

[20]             Huipun tai saalingin etäisyys kannesta.

[21]             Huipun tai saalingin etäisyys kannesta.

[22]             EYVL L 207, 23.7.1998, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 98/79/EY (EYVL L 331, 7.12.1998, s. 1).

[23]             EYVL L 164, 30.6.1994, s. 15, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1882/2003.

[24]             Lastiruuman tilat, joissa on veden kanssa kosketuksiin joutuvia vapaita pintoja, ovat tulosta pitkittäis- tai poikittaissuuntaisesta vesitiiviistä osastoimisesta, jolla muodostetaan itsenäisiä tiloja.

[25]             Lastiruuman tilat, joissa on veden kanssa kosketuksiin joutuvia vapaita pintoja, ovat tulosta pitkittäis- tai poikittaissuuntaisesta vesitiiviistä osastoimisesta, jolla muodostetaan itsenäisiä tiloja.

[26]             1. Ennen 1 päivää lokakuuta 1980 asennettuja CO2-palonsammutusjärjestelmiä saa käyttää, kunnes unionin sisävesialustodistus myönnetään tai uusitaan 1 päivän tammikuuta 2035 jälkeen, jos järjestelmät ovat 1 päivänä huhtikuuta 1976 voimassa olleiden Reinillä liikennöivien alusten tarkastamista koskevien määräysten 7.03 artiklan 5 kohdan vaatimusten mukaisia.

                2. Huhtikuun 1 päivän 1992 ja 31 päivän joulukuuta 1994 välillä asennettuja kiinteitä CO2-palonsammutusjärjestelmiä saa käyttää, kunnes unionin sisävesialustodistus myönnetään tai uusitaan 1 päivän tammikuuta 2035 jälkeen, jos järjestelmät ovat 31 päivänä joulukuuta 1994 voimassa olleiden Reinillä liikennöivien alusten tarkastamista koskevien määräysten 7.03 artiklan 5 kohdan vaatimusten mukaisia.

                3. RNKK:n 1 päivän huhtikuuta 1992 ja 31 päivän joulukuuta 1994 välillä antamat suositukset 31 päivänä joulukuuta 1994 voimassa olleiden, Reinillä liikennöivien alusten tarkastamista koskevien määräysten 7.03 artiklan 5 kohdasta ovat voimassa, kunnes unionin sisävesialustodistus myönnetään tai uusitaan 1 päivän tammikuuta 2035 jälkeen.

                4. 10.03 b artiklan 2 kohdan a alakohtaa sovelletaan vain unionin sisävesialustodistuksen myöntämiseen tai uusimiseen saakka 1 päivän tammikuuta 2035 jälkeen, jos järjestelmät on asennettu ennen 1 päivää lokakuuta 1992 vesille laskettuihin aluksiin.

[27]             1. Kiinteät CO2-palonsammutusjärjestelmät, jotka on asennettu 1 päivän tammikuuta 1995 ja 31 päivän maaliskuuta 2003 välillä, ovat edelleen sallittuja 1 päivän tammikuuta 2035 jälkeen aina unionin sisävesialustodistuksen myöntämiseen tai uusimiseen saakka, jos ne ovat 31 päivänä maaliskuuta 2002 voimassa olleiden, Reinillä liikennöivien alusten tarkastamista koskevien määräysten 10.03 artiklan 5 kohdan mukaisia.

                2. Maaliskuun 31 päivänä 2002 voimassa olleiden, Reinillä liikennöivien alusten tarkastamista koskevien määräysten 10.03 artiklan 5 kohtaa koskevat Reinin navigaation keskuskomission suositukset, jotka on annettu 1 päivän tammikuuta 1995 ja 31 päivän maaliskuuta 2002 välisenä aikana, pysyvät voimassa 1 päivän tammikuuta 2035 jälkeen aina unionin sisävesialustodistuksen myöntämiseen tai uusimiseen saakka.

                3. Edellä olevan 10.05 artiklan 2 kohdan a alakohtaa sovelletaan unionin sisävesialustodistuksen myöntämiseen tai uusimiseen saakka 1 päivän tammikuuta 2035 jälkeen vain, jos järjestelmät on asennettu 1 päivän lokakuuta 1992 jälkeen vesille laskettuihin aluksiin.

[28]             Direktiivin 97/68/EY muuttamisesta annetun direktiivin 2004/26/EY liitteessä I olevan 1 jakson A kohdan ii alakohdan mukaisesti näitä vakionopeudella varustettuja apumoottoreita koskevia rajoja sovelletaan vasta alla mainitusta päivämäärästä lähtien.

[29]             Säännös koskee 2 vuotta tämän direktiivin voimaantulopäivän jälkeen vesille laskettuja aluksia ja käytössä olevia aluksia seuraavalla edellytyksellä:

11.04 artiklan vaatimukset on täytettävä, kun koko lastiruumatila uusitaan.

Jos rakenteen muutos, jossa sivukannen sisäleveyttä muutetaan, koskee sivukansien koko pituutta,

a) on noudatettava 11.04 artiklaa, jos sivukannen sisäleveyttä vähennetään 0,90 m:n korkeuteen saakka tai jos sisäleveyttä vähennetään kyseisen korkeuden yläpuolella;

b) sivukannen sisäleveys ennen muutosta 0,90 m:n korkeuteen saakka tai sisäleveys kyseisen korkeuden yläpuolella ei saa olla 11.04 artiklassa ilmoitettuja mittoja pienempi.

[30]             Merenkulun asiantuntijan päätöksen mukaisesti.

[31]             Merenkulun asiantuntijan päätöksen mukaisesti.

[32]             Merenkulun asiantuntijan päätöksen mukaisesti.

[33]             Tarpeeton yliviivataan.

[34]             Tarpeeton yliviivataan.

[35]             Tarpeeton yliviivataan.

[36]             Tarpeeton yliviivataan.

[37]             Tarpeeton yliviivataan.

[38]             Tarpeeton yliviivataan.

[39]             Tarpeeton yliviivataan.

[40]             Tarpeeton yliviivataan.

[41]             Tarpeeton yliviivataan.

[42]             Tarpeeton yliviivataan.

[43]             Tarpeeton yliviivataan.

[44]             Tarpeeton yliviivataan.

[45]             Tarpeeton yliviivataan.

[46]             Tarpeeton yliviivataan.

[47]             Tarpeeton yliviivataan.

[48]             Tarpeeton yliviivataan.

[49]             Tarpeeton yliviivataan.

[50]             Tarpeeton yliviivataan.

[51]             Tarpeeton yliviivataan.

[52]             Dwt = kantavuus

[53]             Dwt = kantavuus

[54]             Tarpeeton yliviivataan.

[55]             Tarpeeton yliviivataan.

[56]             Tarpeeton yliviivataan.

[57]             Tarpeeton yliviivataan.

[58]             Tarpeeton yliviivataan.

[59]             Tarpeeton yliviivataan.

[60]             Tarpeeton yliviivataan.

[61]             Tyyppihyväksyntäasiakirjassa olisi mainittava sovellus ”vesikulkuneuvon kuljetus potkuriominaisuuksilla” tai ”vesikulkuneuvon kuljetus vakionopeudella”.

[62]             Reinillä liikennöivien alusten tarkastamista koskevien määräysten mukaisia vaiheen II raja-arvoja sovelletaan 1. heinäkuuta 2007 lähtien.

[63]             Tyyppihyväksyntäasiakirjassa olisi mainittava sovellus ”vesikulkuneuvon kuljetus potkuriominaisuuksilla” tai ”vesikulkuneuvon kuljetus vakionopeudella”.

[64]             Reinillä liikennöivien alusten tarkastamista koskevien määräysten mukaisia vaiheen II raja-arvoja sovelletaan 1. heinäkuuta 2007 lähtien.

[65]             Sovelletaan vain moottoreihin, joiden nimellisteho on yli 560 kW.

[66]             Reinillä liikennöivien alusten tarkastamista koskevien määräysten mukaisia vaiheen II raja-arvoja sovelletaan 1. heinäkuuta 2007 lähtien.

[67]             Sovelletaan vain moottoreihin, joiden nimellisteho on yli 560 kW.

[68]             Reinillä liikennöivien alusten tarkastamista koskevien määräysten mukaisia vaiheen II raja-arvoja sovelletaan 1. heinäkuuta 2007 lähtien.

[69]             Käyttövaiheet

Testausta varten määritellään seuraavat käyttövaiheet:

a)             Valmiustila, kun aluksen jäteveden käsittelylaitteisto on käynnissä mutta siihen ei syötetä jätevettä yli päivään. Aluksen jäteveden käsittelylaitteisto voi olla valmiustilassa esimerkiksi silloin, kun matkustaja-alus ei ole käytössä pitkään aikaan ja on kiinnityspaikassaan.

b)            Hätätila silloin, kun aluksen jäteveden käsittelylaitteiston yksittäiset osakokonaisuudet ovat epäkunnossa, niin että jätevettä ei voida käsitellä aiotulla tavalla.

c)             Alasajo, pysäytys ja uudelleenkäynnistys silloin, kun aluksen jäteveden käsittelylaitteisto on otettu pois käytöstä pitkäksi aikaa (talvisäilytys) ja virta on katkaistu tai kun aluksen jäteveden käsittelylaitteisto käynnistetään uudelleen kauden alussa.

[70]             Tarpeeton yliviivataan.

[71]             Tarpeeton yliviivataan.

[72]             Jos testit suorittaa toimivaltainen viranomainen, merkitään ”Ei sovelleta”.

[73]             Tarpeeton yliviivataan.

[74]             Jos testisyklejä on useita, tiedot on annettava kaikista sykleistä.

[75]             Sisäänvirtaukselle ei ole raja-arvoja.

[76]             Sisäänvirtaukselle ei ole raja-arvoja.

[77]             Sisäänvirtaukselle ei ole raja-arvoja.

[78]             Testaaja lisää.

[79]             Rasti sopiva ruutu.

[80]             Sisäänvirtaukselle ei ole raja-arvoja.