2008/0243 (COD)

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 6 kohdan mukaisesti

neuvoston vahvistamasta kannasta ehdotukseen kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja -menettelyjen vahvistamista koskevan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen hyväksymiseksi

1.           Tausta

Päivä, jona ehdotus toimitettiin Euroopan parlamentille ja neuvostolle (asiakirja KOM(2008) 820 lopullinen/2 – 2008/0243 (COD)): || 6. joulukuuta 2008

Päivä, jona Euroopan talous- ja sosiaalikomitea ja alueiden komitea ovat antaneet lausuntonsa: || kesäkuu (talous- ja sosiaalikomitea) ja lokakuu (alueiden komitea) 2009

Päivä, jona Euroopan parlamentti on vahvistanut ensimmäisen käsittelyn kantansa: || 6. toukokuuta 2009

Päivä, jona neuvoston on määrä vahvistaa kantansa (asiakirja KOM(2008) 820 lopullinen/2 – 2008/0243 (COD)): || 7. kesäkuuta 2013

2.           Komission ehdotuksen tavoite

Ehdotuksella pyritään muuttamaan vuonna 2003 annettua Dublin-asetusta niiden perusteiden ja menettelyjen vahvistamisesta, joiden mukaisesti määritetään kolmannen maan kansalaisen johonkin jäsenvaltioon jättämän turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio. Ehdotuksen tavoitteena on parantaa järjestelmän tehokkuutta ja varmistaa, että kansainvälisen suojelun hakijoiden tarpeet otetaan kattavasti huomioon hakemuksen käsittelyvastuun määrittämismenettelyssä. Lisäksi sillä pyritään puuttumaan tilanteisiin, joissa jäsenvaltioiden vastaanottokapasiteettiin ja turvapaikkajärjestelmiin kohdistuu erityisiä paineita ja joissa kansainvälisen suojelun hakijoiden suojelu ei ole asianmukaisella tasolla.

3.           Huomautukset neuvoston kannasta

Kun komissio oli antanut muutetun ehdotuksen joulukuussa 2008, lainsäädäntövallan käyttäjät pääsivät heinäkuussa 2012 poliittiseen sopimukseen asetusehdotuksen keskeistä sisältöä koskevasta yhteisestä kannasta. COREPER hyväksyi yhteisen kannan epävirallisesti 18. heinäkuuta 2012 ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta suuntaa-antavassa äänestyksessä 19. syyskuuta 2012. Dublin-asetuksen delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten osalta saavutettiin 14. marraskuuta poliittinen yhteisymmärrys, jonka kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta hyväksyi suuntaa-antavassa äänestyksessä 27. marraskuuta 2012.

COREPER hyväksyi koko Dublin-asetusta koskevan yhteisen kannan 27. marraskuuta.

Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan puheenjohtaja lähetti 30. marraskuuta neuvoston puheenjohtajavaltiolle kirjeen viitaten siihen, että jos neuvosto aikoo virallisesti toimittaa eteenpäin kantansa sovitussa muodossa, hän suosittelee tulevassa Euroopan parlamentin täysistunnossa kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan jäsenille ja sen myötä täysistunnolle yhteisen kannan hyväksymistä ilman tarkistuksia.

Seuraavassa esitetään tärkeimmät erot yhteisen kannan ja komission vuonna 2008 esittämän ehdotuksen välillä.

I. Järjestelmän tehokkuuden parantaminen

Komission ehdotukseen sisältyi edelleen sama yleinen periaate, jonka mukaan kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelyvastuu kuuluu ensisijaisesti sille jäsenvaltiolle, jolla on ollut merkittävin osuus hakijan tulossa jäsenvaltioiden alueelle ja oleskelussa siellä. Periaatteesta voidaan poiketa tietyissä tilanteissa perheen yhtenäisyyden suojaamiseksi. Ehdotuksessa takaisinottopyynnön esittämiselle asetettiin määräaika ja lyhennettiin tietopyyntöihin vastaamiselle annettua määräaikaa. Humanitaarisista syistä tehtäviin pyyntöihin vastaamiselle asetettiin määräaika ja selvennettiin, että tällaisia pyyntöjä voi esittää koska tahansa. Vastuun lakkaamista koskevia lausekkeita on selkeytetty erityisesti kyseisten lausekkeiden soveltamisolosuhteiden osalta. Ehdotukseen on lisätty sääntöjä, jotka koskevat virheellisiä siirtoja ja siirroista aiheutuvia kustannuksia.

Yhteisessä kannassa mahdollisuutta tehdä pyyntöjä humanitaarisista syistä rajoitettaan siten, että pyyntö on tehtävä ennen ensimmäistä asiasta annettua päätöstä. Komissio ymmärtää tämän muutoksen estävän väärinkäytöksiä, joissa hakemus esitetään uudelleen ensimmäisen, kielteisen päätöksen jälkeen. Määräaikoja pyyntöjen esittämiselle, niihin vastaamiselle ja siirtojen toteuttamiselle on lyhennetty tapauksissa, joissa henkilöitä on otettu säilöön nimenomaan Dublin-menettelyn perusteella (katso c alakohta jäljempänä).

II. Dublin-menettelyn piiriin kuuluvien hakijoiden suojelun parantaminen

Siirtojen keskeyttäminen / varhaisvaroitusjärjestelmä

Komission ehdotuksella pyrittiin ottamaan käyttöön poikkeuksellinen menettely tiettyyn jäsenvaltioon suuntautuvien Dublin-asetuksen mukaisten siirtojen väliaikaista keskeyttämistä varten. Menettelyä sovelletaan kahdessa eri tilanteessa eli silloin, kun turvapaikkajärjestelmään kohdistuu poikkeuksellista painetta ja silloin, kun on tarpeen varmistaa kaikille kansainvälisen suojelun hakijoille asianmukainen suojelun taso kaikissa jäsenvaltioissa.

Yhteisessä kannassa torjutaan tällaisen mekanismin sisällyttäminen Dublin-asetukseen, koska pelätään, että se voisi houkutella laittomaan maahanmuuttoon ja kannustaa jäsenvaltioita laiminlyömään EU:n lainsäädännöstä johtuvia velvoitteitaan.

Yhteisessä kannassa siirtojen keskeyttämistä koskevat säännökset korvattiin varhaisvaroitus-, valmius- ja kriisinhallintajärjestelmän perustamisella. Tässä järjestelmässä keskitytään havaitsemaan ja ratkomaan turvapaikkakriiseiksi mahdollisesti kehittyvien ongelmien perimmäisiä syitä. Siinä myös vahvistetaan solidaarisuutta ja perusoikeuksien suojelua koskevia muotoiluja. Lisäksi siinä taataan yhdessä uuden 3 artiklan 2 a kohdan kanssa siirtojen keskeyttämisen osalta sama suojelun taso kuin se, johon komission ehdotuksella pyritään, ja näin ollen komission ehdotuksen tavoitteet täyttyvät.

Tehokkaat oikeussuojakeinot siirtopäätöksen osalta

Nykyisessä Dublin-asetuksessa ei säädetä tehokkaista oikeussuojakeinoista. Komission ehdotuksessa nykyiseen järjestelmään esitettiin kolmea pääasiallista uudistusta: 1. Oikeus tehokkaiden oikeussuojakeinojen käyttöön siirtopäätöksen osalta, 2. Sääntö, jonka mukaan viranomaisten on tarkasteltava viran puolesta tarvetta siirtopäätöksen täytäntöönpanon keskeyttämiseen ja asianomaisen henkilön on jäätävä jäsenvaltion alueelle odottamaan, kunnes päätös tarpeesta siirron keskeyttämiseen on tehty. 3. Maksuton oikeusapu ja/tai oikeudellinen edustus silloin, kun asianosaisella ei ole varaa maksaa niistä aiheutuvia kustannuksia.

Lykkäävän vaikutuksen osalta yhteisessä kannassa esitetään vaihtoehtoihin perustuva järjestelmä, joka sisältää seuraavat tekijät:

1) automaattinen lykkäävä vaikutus (muutoksenhaun yhteydessä henkilölle taataan aina oikeus jäädä alueelle, kunnes muutoksenhausta on tehty päätös)

2) automaattinen lykkäävä vaikutus rajoitetun ajan (sama kuin edellä sillä erotuksella, että tuomioistuinta pyydetään ratkaisemaan, onko hakijalla tarve jäädä jäsenvaltion alueelle odottamaan päätöstä ennalta määrätyn ajanjakson ajan; kyseisen ajan on oltava riittävä hakemuksen huolellista tarkastelua varten);

3) lykkäävä vaikutus pyynnöstä (jolloin siirron lykkäämistä ei automaattisesti sovelleta kaikkiin, jotka hakevat muutosta siirtopäätökseen, vaan ainoastaan sitä pyytäviin hakijoihin; näin ollen siirto keskeytetään ajaksi, jonka kuluessa tuomioistuimen odotetaan päättävän asiasta).

Lisäksi otettiin käyttöön uusi säännös, jonka mukaan hakijaa ei voida siirtää jäsenvaltioon, jossa on riski, että hänen perusoikeuksiaan loukataan. Kaiken kaikkiaan komission tavoitteet sisällytettiin kantaan varmistamalla, että kussakin tapauksessa tuomioistuin tarkastelee mahdollisuutta henkilön siirtämiseen, ja sillä välin henkilö jää jäsenvaltion alueelle odottamaan päätöstä.

Maksuttoman oikeusavun osalta yhteisessä kannassa esitetään, että hallintoviranomainen arvioi sen aiheellisuutta. Hakijalle annetaan myös lisätakeita, jotka koskevat erityisesti mahdollisuutta hakea tuomioistuimessa muutosta ilmaisen oikeusavun epäämiseen.

Komissio katsoo, että nämä takeet riittävät varmistamaan hakijalle asianmukaisen oikeussuojan myös siinä tapauksessa, että maksutonta oikeusapua myönnetään vain pyynnöstä, koska hakija voi aina hakea muutosta tuomioistuimen päätökseen olla myöntämättä hänelle maksutonta oikeusapua. Niin ikään aiheellisuuden arvioiminen on tärkeä tekijä, joka auttaa jäsenvaltioita välttämään perusteettomia maksutonta oikeusapua koskevia hakemuksia.

Säilöönotto

Nykyisin ei ole erityisiä säännöksiä, joilla säänneltäisiin Dublin-menettelyn piiriin kuuluvien henkilöiden säilöönottoa. Komission ehdotuksella pyrittiin varmistamaan, että Dublin-menettelyn piiriin kuuluvien hakijoiden säilöönotto ei ole mielivaltaista, ottamalla käyttöön seuraavat keskeiset ehdot ja takeet: henkilöä ei voida ottaa säilöön ainoastaan siitä syystä, että hän hakee kansainvälistä suojelua; henkilö, jota siirtopäätös koskee, voidaan ottaa säilöön myös silloin, kun pakenemisen riski on huomattava (määritelty tekstissä); säilöönotto ei saa kestää kauemmin kuin on kohtuullista siirtoa koskevien hallinnollisten menettelyiden toteuttamiseksi; vastaanotto-olosuhteita koskevassa direktiivissä säilöönotolle asetetut ehdot ja takeet toistettiin Dublin-asetuksessa.

Neuvottelujen aikana päädyttiin lähestymistapaan, jonka mukaan oikeudellisen johdonmukaisuuden takia on parempi koota kaikki säilöönotettuihin henkilöihin sovellettavia takeita ja säilöönotto-olosuhteita koskevat tarvittavat säännökset yhteen turvapaikka-asioita koskevaan säädökseen eli vastaanotto-olosuhteita koskevaan direktiiviin. Ainoastaan nimenomaan Dublin-menettelyä koskeva perusta ja olosuhteet on määriteltävä itse Dublin-asetuksessa.

Yhteisessä kannassa tämä otetaan huomioon, ja siihen sisältyvät seuraavat seikat:

– Viittaus vastaanotto-olosuhteita koskevaan direktiiviin, jonka takeita ja säilöönotto-olosuhteita sovelletaan Dublin-menettelyn perusteella säilöönotettuihin henkilöihin. Lisäksi selvennetään, että Dublin-menettelyn perusteella säilöönotettua henkilöä voidaan pitää säilössä ainoastaan Dublin-asetukseen liittyvin perustein;

– Periaate, jonka mukaan henkilöä ei voida ottaa säilöön ainoastaan siksi, että hän kuuluu Dublin-menettelyn piiriin (suojelu laajennetaan koskemaan entisiä kansainvälisen suojelun hakijoita, jotka kuuluivat ennen palauttamisdirektiivin soveltamisalaan ja jotka saavat nyt laajempaa suojelua);

– Selkeiden määräaikojen käyttöönottaminen kullekin Dublin-menettelyn vaiheelle sen varmistamiseksi, että henkilöä ei voida pitää säilössä yhteensä kolmea kuukautta kauempaa (muilta osin Dublin-menettely voi kestää 11 kuukautta), tai hänet vapautetaan. Säilöönottoajan laskemisessa otetaan huomioon ajat, jolloin lykkäävää vaikutusta on sovellettu. Nämä ajat voivat vastedes olla muutoksenhakuaikaa lyhyempiä, jolloin varmistetaan, ettei hakijaa pidetä väärin perustein säilössä yli lykkäävän vaikutuksen keston.

Yhteinen kanta vastaa komission ehdotuksen tavoitteita ja menee jopa niitä pidemmälle siltä osin, että siinä säilöönotolle asetetaan kolmen kuukauden enimmäisaika.

Haavoittuvassa asemassa olevat henkilöt – alaikäiset ja huollettavat

Komission ehdotuksella nykyiseen Dublin-asetukseen tehtiin erilaisia korjauksia alaikäisten suojelun parantamiseksi erityisesti ilman huoltajaa olevien alaikäisten osalta. Komission ehdotuksessa laajennettiin erityisesti perheenjäsenten määritelmää kolmella tavalla: 1. poistamalla ehto, jonka mukaan alaikäisen on oltava huollettava, jotta hänet voidaan tunnustaa hakijan perheenjäseneksi, 2. esittämällä mahdollisuus naimisissa olevien alaikäisten lasten määrittelyyn ”perheenjäseniksi” silloin, kun on heidän etunsa mukaista asua hakijan kanssa, ja 3. ulottamalla perheenjäsenen määritelmä koskemaan hakijan alaikäisiä naimattomia sisaruksia tapauksissa, joissa hakija itse on alaikäinen ja naimaton.

Huollettavien osalta entiset humanitaarisia lausekkeita koskevat säännökset lisättiin perusteiden etusijajärjestyksen alkupäähän yhdessä perheeseen liittyvien perusteiden kanssa.

Yhteiseen kantaan sisältyy uusi johdanto-osan kappale, jossa selvennetään, että hakijoihin turvapaikkamenettelyjä koskevan direktiivin perusteella sovellettavat oikeudet ja takeet kattavat myös Dublin-menettelyn piiriin kuuluvat henkilöt, Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja Irlantia koskevat soveltamisalan rajoitukset huomioon ottaen. Turvapaikkamenettelyjä koskevassa direktiivissä perheen soveltamisala rajataan aseman määrittelyä koskevan direktiivin mukaisesti ydinperheeseen, mutta asiaa koskeviin artikloihin on sisällytetty viittauksia perheeseen laajemmin. Lisäksi yhteisessä kannassa hyväksytään naimisissa olevien alaikäisten sisällyttäminen ilman huoltajaa olevien alaikäisten määritelmään ja otetaan käyttöön sellainen ”sukulaisen” määritelmä, jolla viitataan alaikäisen setään, tätiin tai isovanhempaan. Siinä säädetään jäsenvaltion velvoitteesta olla aktiivinen ja etsiä ilman huoltajaa olevan alaikäisen perhettä ja sallitaan perheenyhdistäminen ilman huoltajaa olevan naimisissa olevan alaikäisen sekä hänen perheensä ja sisarustensa välillä silloin, kun hänen puolisonsa ei oleskele jäsenvaltiossa.

Huollettaviin liittyvä peruste on siirretty etusijajärjestyksen ulkopuolelle, ja siitä todetaan vain, että jäsenvaltioiden ”on yleensä” pidettävä turvapaikanhakija yhdessä kyseisen sukulaisen kanssa.

Sellaisten ilman huoltajaa olevien alaikäisten, joilla ei ole perhettä tai sukua EU:n alueella, osalta yhteisessä kannassa todetaan, että vastuussa oleva jäsenvaltio on se, jossa alaikäinen on jättänyt kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen. Asetusluonnokseen on liitetty julistus, jossa todetaan, että heti unionin tuomioistuimen ratkaistua ennakkoratkaisupyynnön C-648/11 komissio esittää asiasta uuden ehdotuksen, jossa otetaan huomioon kyseisen tuomion tulos:

Euroopan parlamentti ja neuvosto pyytävät komissiota sen aloiteoikeutta rajoittamatta harkitsemaan Dublin-asetuksen uudelleenlaaditun toisinnon 8 artiklan 4 kohdan uudelleentarkastelua, kunhan unionin tuomioistuin on ratkaissut asian C-648/11 MA ja muut v. Secretary of State for the Home Department ja viimeistään Dublin-asetuksen 41 artiklassa asetetuissa määräajoissa. Euroopan parlamentti ja neuvosto käyttävät tuolloin kumpikin lainsäädäntövaltaansa ottaen huomioon lapsen edun. Komissio suostuu kompromissihengessä ja ehdotuksen välittömän hyväksymisen varmistamiseksi harkitsemaan tätä pyyntöä, jonka se katsoo rajoittuvan näihin nimenomaisiin olosuhteisiin ja jonka se ei katso muodostavan ennakkotapausta.

Komissio katsoo, että yhteisessä kannassa varmistetaan komission ehdotuksessa asetettu suojelun taso ja jopa asetetaan tarpeellisia standardeja tietyissä kysymyksissä (esim. varmistamalla kaikenikäisten sisarusten osalta perheenyhdistäminen ehtoja asettamatta tai oikeudellinen asema ilman lisäehtoja). Kun ilman huoltajaa olevien alaikäisten sukulaisten käsite on nyt määritelty, perheenyhdistämisvelvoitteen täytäntöönpanoa on helpompi valvoa.

Huollettavien osalta yhteinen kanta on hyväksyttävissä, koska huolimatta siitä, että tämä peruste on jätetty etusijajärjestyksen ulkopuolelle, se esiintyy pakollisessa säännöksessä, josta voidaan poiketa vain erityistilanteissa. Nykyinen sanamuoto pitää sisällään, että jollei suotuisammista määräyksistä muuta johdu, huollettavat on pidettävä yhdessä perheensä kanssa tai heidät on yhdistettävä siihen.

Tiedonsaantioikeus ja henkilökohtainen puhuttelu

Komission ehdotuksella laajennettiin ja muutettiin nykyisiä tiedonsaantia koskevia säännöksiä tarkentamalla, että tiedot on annettava hakijalle kirjallisesti kielellä, jota hän ymmärtää tai jota hänen voidaan kohtuudella olettaa ymmärtävän, ja antamalla mahdollisuus henkilökohtaiseen puhutteluun. Tarkoituksena on tiedottaa hakijalle menettelystä ja kerätä käsittelystä vastaavan jäsenvaltion määrittämiseksi tarvittavat tiedot.

Yhteisessä kannassa henkilökohtaisesta puhuttelusta tehdään pakollinen rajoitettuja poikkeuksia lukuun ottamatta. Siinä lisätään velvoite tiedottaa hakijalle sekä perusteista että niiden etusijajärjestyksestä samoin kuin siitä, että hakemus voi päätyä sellaisen jäsenvaltion tarkasteltavaksi, joka ei ole perusteiden etusijajärjestyksen mukaisesti vastuussa käsittelystä (suvereniteettilauseke) sekä siitä, että henkilö voi pyytää siirron lykkäämistä.

Komissio katsoo yhteisen kannan varmistavan hyvän tiedottamisen tason, kun hakijalle sekä tiedotetaan kirjallisesti että järjestetään pakollinen puhuttelu, ja näin ollen yhteinen kanta vastaa yleisesti ottaen komission tavoitteita.

Delegoidut säädökset ja täytäntöönpanosäädökset

Komission ehdotus esitettiin ennen Lissabonin sopimusta, eikä siinä näin ollen ole ennakoitu komission valtuuksia hyväksyä delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä. Ehdotuksessa kuitenkin viitattiin päätöksen 1999/468/EY 5 artiklassa säädetyn menettelyn (sääntelymenettely) soveltamiseen. Viittaukset koskivat yhteisen tiedotteen antamista, säännöksiä alaikäisistä ja huollettavista, vastaanotto- ja takaisinottopyyntöjä koskevia vakiolomakkeita, todisteiden ja aihetodisteiden luetteloa, kulkulupaa ja sähköisen viestintäverkon perustamista. Saman päätöksen 5 a artiklaan (valvonnan käsittävä sääntelymenettely) viitattiin alaikäisten ja huollettavien yhdistämisestä perheisiin ja sukulaisiin annettujen täydentävien sääntöjen, siirtojen toteuttamisen ja siirrosta aiheutuvien kustannusten kattamisen osalta.

Komission ehdotukseen verrattuna yhteiseen kantaan sisältyy mahdollisuus täytäntöönpanosäädösten antamiseen kaikkien kysymysten osalta, joita varten komissio on ehdottanut täytäntöönpanomenettelyjä. Tämän lisäksi yhteisessä kannassa ehdotetaan valtuuksia hyväksyä yhteinen terveystodistus ja vakiolomake tietojen vaihtamiseksi alaikäisten perheenjäsenistä ja sukulaisista.

Lisäksi yhteisessä kannassa esitetään komission valtuuttamista antamaan delegoituja säädöksiä, jotka sisältävät täydentäviä sääntöjä alaikäisten ja huollettavien yhdistämisestä perheisiinsä ja sukulaisiinsa. Johdanto-osan kappaleessa korostetaan, että komission pitäisi kuulla muun muassa kaikkien asiaankuuluvien kansallisten viranomaisten asiantuntijoita. Yhteiseen kantaan ei sisällytetty mahdollisuutta hyväksyä siirtojen kustannuksia koskevia täydentäviä sääntöjä, koska neuvosto katsoo, että tämän osalta perussäädöksen säännökset ovat riittävät. Siirtojen osalta yhteiseen kantaan sisältyy mahdollisuus antaa yhdenmukaisia täytäntöönpanosääntöjä muttei muita sääntöjä. Määräajaksi, jonka kuluessa parlamentilla ja neuvostolla on mahdollisuus vastustaa komission antamaa delegoitua säädöstä, on asetettu neljä kuukautta. Kyseistä aikaa voidaan jatkaa parlamentin tai neuvoston aloitteesta vielä kahdella kuukaudella.

Täytäntöönpanosäännösten antamista koskevien valtuuksien osalta komission valtuuksia rajoitetaan yhteisessä kannassa siten, että komissio ei voi antaa täytäntöönpanosäädöstä, jollei sitä avustava komitea anna lausuntoa ehdotusluonnoksesta. Komissio antoi asiasta julistuksen, joka on määrä liittää lopulliseen tekstiin:

Komissio korostaa, että on asetuksen (EY) N:o 182/2011 (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13) hengen ja kirjaimen vastaista vedota järjestelmällisesti 5 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan b alakohtaan. Tätä säännöstä tulisi käyttää ainoastaan, mikäli ilmenee erityinen tarve poiketa periaatteesta, jonka mukaan komissio voi hyväksyä ehdotuksen täytäntöönpanosäädökseksi, kun lausuntoa ei ole annettu. Kun otetaan huomioon, että kyseessä on poikkeus 5 artiklan 4 kohdassa määriteltyyn periaatteeseen, toisen alakohdan b alakohtaan vetoamista ei voida pitää puhtaasti lainsäätäjän harkintavallan käyttämisenä, vaan se on tulkittava rajoittavasti ja täten perusteltava.

Lopuksi komission julistuksessa selvennetään, että ehdottaessaan asiaa koskevia täytäntöönpanosäädöksiä komissio noudattaa asetuksessa (EY) N:o 1560/2003 säädettyjä siirtoja koskevia vaatimuksia:

Tämän asetuksen soveltamisen osalta komissio toistaa, että ehdottaessaan yhdenmukaisia edellytyksiä siirtoa koskevien säännösten täytäntöönpanoon kuten tässä asetuksessa säädetään, se aikoo varmistaa, että neuvoston asetuksen (EY) N:o 343/2003 soveltamista koskevista säännöistä 2 päivänä syyskuuta 2003 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1560/2003 7–10 artiklassa säädetyt nykyiset siirtoja koskevat vaatimukset pidetään voimassa.

4.           Päätelmät

Yhteinen kanta on täysin komission ehdotuksen päätavoitteen mukainen. Se tuottaa lisäarvoa erityisesti Dublin-menettelyn piiriin kuuluvien hakijoiden kohtelua koskevien nykyisten standardien osalta, ja siinä taataan hakijoiden tiedonsaantioikeus ja tehokkaat oikeussuojakeinot siirtopäätösten yhteydessä. Säilöönotolle otetaan käyttöön selkeät säännöt ja saataville asetetaan maksutonta oikeusapua, joista nykyisissä välineissä ei säädetä. Jäsenvaltioiden välisille suhteille asetetaan ennakoitavammat puitteet ja haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden, erityisesti ilman huoltajaa olevien alaikäisten, yhdistämiselle perheensä tai sukunsa kanssa luodaan suotuisammat olosuhteet. Neuvoston kanta on siis pääosiltaan johdonmukainen suhteessa komission ehdotukseen, joten se voidaan hyväksyä.