PERUSTELUT

1.           Ehdotuksen tausta

· Ehdotuksen yleinen tausta, perusteet ja tavoitteet

Kansalliset kulttuuriesineet ovat esineitä, joiden jäsenvaltiot katsovat kuuluvan omaan kulttuuriperintöönsä. Yleensä tällaiset esineet luokitellaan sen mukaan, kuinka merkittäviä ne ovat kulttuurin kannalta, ja niiden suojeluun sovelletaan enemmän tai vähemmän tiukkoja sääntöjä. Kulttuuriesineistä tärkeimpiä ovat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimus) 36 artiklassa tarkoitetut ja lainsäädännön tai kansallisten hallintomenettelyjen mukaisesti määritetyt taiteelliset, historialliset tai arkeologiset kansallisaarteet, jäljempänä ’kansallisaarteet’, jotka olisi säilytettävä tuleville sukupolville. Kansallisaarteet saavat yleisesti ottaen paremman lainsäädäntösuojan, jolla kielletään niiden lopullinen vienti jäsenvaltion alueelta.

Sisämarkkinat muodostavat alueen, jolla ei ole sisäisiä rajoja ja jolla tavaroiden vapaa liikkuvuus taataan SEUT-sopimuksen määräysten mukaisesti. Kyseiset määräykset eivät estä sellaisia kieltoja tai rajoituksia, jotka ovat perusteltuja SEUT-sopimuksen 36 artiklassa tarkoitettujen taiteellisten, historiallisten tai arkeologisten kansallisaarteiden suojelemiseksi.

Jäsenvaltion alueelta laittomasti vietyjen kulttuuriesineiden palauttamisesta annettu neuvoston direktiivi 93/7/ETY[1] hyväksyttiin vuonna 1993 sisärajojen poistuessa, jotta jäsenvaltioiden kansallisaarteiksi luokiteltujen kulttuuriesineiden suojelu voitiin varmistaa. Kyseisen direktiivin tarkoituksena on sovittaa yhteen tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskeva perusperiaate sekä tarve suojella tehokkaasti kansallisaarteita.

Direktiivin arvioinneissa[2] on käynyt ilmi, ettei direktiivi ole kovin tehokas väline sellaisten jäsenvaltion alueelta laittomasti vietyjen kansallisaarteiksi luokiteltujen kulttuuriesineiden palauttamisessa, jotka ovat toisen jäsenvaltion alueella. Tämä johtuu pääasiassa seuraavista syistä:

· kansallisaarteiksi luokiteltuihin kulttuuriesineisiin sovellettavat kriteerit, joiden perusteella niihin voidaan soveltaa palauttamismenettelyä – toisin sanoen esineiden on kuuluttava johonkin direktiivin liitteessä tarkoitetuista yhteisistä luokista ja ylitettävä rahalliseen arvoon ja ikään liittyvät kynnykset;

· palauttamiskanteen nostamiselle asetettu lyhyt määräaika;

· korvauskulut.

Arvioinneissa todettiin lisäksi, että direktiivin täytäntöönpanon tehostamiseksi on tarpeen parantaa hallinnollista yhteistyötä ja keskusviranomaisten välistä yhteydenpitoa.

Direktiivillä perustetun järjestelmän puitteissa joidenkin jäsenvaltioiden olisi kulttuuriesineidensä palauttamiseksi tarpeen turvautua kansainvälisissä yleissopimuksissa määrättyihin järjestelyihin. Unescon vuoden 1970 yleissopimusta kulttuuriomaisuuden luvattoman tuonnin, viennin ja omistusoikeuden siirron kieltämiseksi ja ehkäisemiseksi ja Unidroit’n vuoden 1995 yleissopimusta varastetuista tai laittomasti maasta viedyistä kulttuuriesineistä ei ole ratifioitu kaikissa jäsenvaltioissa.[3]

Monista voimassa olevista säädöksistä huolimatta kulttuuriesineiden laittomasta kaupasta on tullut yksi laittoman kaupankäynnin levinneimmistä muodoista. Kansallisaarteiksi luokiteltavien kulttuuriesineiden laiton kaupankäynti on tämän rikollisuuden erityisen vakava muoto, joka vaikuttaa tuhoisasti jäsenvaltioiden kansalliseen identiteettiin, kulttuurin ja historiaan, sillä kansallisaarteiksi luokiteltujen esineiden katoaminen vie kyseisen valtion kansalaisilta yhtymäkohdan heidän identiteettiinsä ja historiaansa.

Euroopan unionin neuvosto on tunnustanut, että tällaiset ongelmat koskettavat syvästi unionin jäsenvaltioita, ja se totesi päätelmissään 13. ja 14. joulukuuta 2011, että on tarpeen toteuttaa toimenpiteitä, joilla tehostetaan kulttuuriesineisiin kohdistuvan rikollisuuden ehkäisemistä ja ilmiön torjuntaa. Tässä yhteydessä se suositteli muun muassa, että komissio tukee jäsenvaltioita kulttuuriesineiden tehokkaassa suojelussa, jotta kulttuuriesineiden laitonta kaupankäyntiä voidaan ehkäistä ja torjua ja jotta tarvittaessa voidaan edistää täydentävien toimenpiteiden toteuttamista.[4]

Tämän ehdotuksen tavoitteena on antaa jäsenvaltioille mahdollisuus saada takaisin kaikki niiden alueelta vuodesta 1993 lähtien laittomasti viedyt kansallisaarteiksi luokiteltavat kulttuuriesineet.

Yleistavoitteena on edistää kulttuuriesineiden suojelua sisämarkkinoilla.

Johdonmukaisuus suhteessa unionin muuhun politiikkaan ja muihin tavoitteisiin

Tämä aloite on yhdenmukainen kulttuuriesineiden suojelua koskevan unionin politiikan kanssa. Siinä noudatetaan myös edellä mainittuja Euroopan unionin neuvoston päätelmiä kulttuuriesineiden laittoman kaupankäynnin ehkäisemisestä ja torjumisesta.

Direktiiviehdotus koskee kulttuuriesineiden palauttamisjärjestelmää, jonka avulla jäsenvaltiot voivat suojella kansallisaarteiksi luokiteltuja kulttuuriesineitään.

Kun kyse on omistajaltaan viedyn kulttuuriesineen palauttamisesta takaisin omistajalleen, on huomattava, että tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12. joulukuuta 2012 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1215/2012[5] säädetään uudesta toimivaltaisesta tuomioistuimesta, joka voi tutkia takaisinsaantia omistuksen perusteella koskevia siviilikanteita. Tällaisia ovat esineen sijaintipaikan tuomioistuimet. Tätä uutta säännöstä sovellettaisiin myös kulttuuriesineiden palauttamista koskeviin siviilikanteisiin.

Näiden kahden aloitteen tarkoituksena on parantaa kulttuuriesineiden suojelua. Toisessa niistä annetaan kansallisille viranomaisille mahdollisuus pyytää maansa alueelta laittomasti viedyn kansallisaarteeksi luokitellun kulttuuriesineen palauttamista ja toisessa taas annetaan esineen omistajalle oikeus pyytää kulttuuriesineen takaisinsaantia sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jossa esine sijaitsee.

2.           Kuulemisten ja vaikutustenarviointien tulokset

· Intressitahojen kuuleminen

Kaikille tämän aloitteen sidosryhmille järjestettiin 30.11.2011–5.3.2012 julkinen kuuleminen. Kuuleminen toteutettiin interaktiivista politiikan suunnittelua koskevan menettelyn (”Sinun äänesi Euroopassa”) mukaisesti siten, että kaksi kohdennettua kyselylomaketta lähetettiin viranomaisille ja julkisyhteisöille sekä kansalaisille ja talouden toimijoille, joita asia koskee tai jotka toimivat kulttuuriesineiden alalla.

Komissio sai 142 vastausta, joista 24 tuli julkisyhteisöiltä ja 118 yksityissektorilta. Tiivistelmä tämän julkisen kuulemisen tuloksista on saatavilla Europa-sivustolla.[6]

Yksityissektorilta kuulemiseen osallistuneista suurin osa (61 prosenttia) katsoi, että direktiivi 93/7/ETY on riittävä jäsenvaltioiden tarpeisiin eikä sitä ole tarpeen tarkistaa. Vain 22 prosenttia kannatti tarkistamista.

Sen sijaan 54 prosenttia viranomaisten ja julkisyhteisöjen edustajista katsoi, ettei direktiivi takaa tehokkaasti jäsenvaltion alueelta laittomasti vietyjen kansallisaarteiden palauttamista. Direktiivin tehostamiseksi suunnitellut ratkaisut saivat tukea melko tasaisesti: 29 prosenttia vastanneista kannatti direktiivin tarkistamista, 29 prosenttia hallinnollisen yhteistyön ja tietojenvaihdon parantamista toimivaltaisten viranomaisten välillä, 17 prosenttia kannatti sitä, että jäsenvaltioita kannustetaan ratifioimaan kansainväliset (Unescon ja Unidroit’n) yleissopimukset, ja 25 prosenttia puolsi vaihtoehtoa, jossa yhdistetään eri ratkaisuja, nimittäin direktiivin tarkistaminen sekä hallinnollinen yhteistyö ja viranomaisten välinen yhteydenpito.

· Asiantuntijatiedon käyttö

Komissio on esittänyt säännöllisin väliajoin direktiivin 93/7/ETY soveltamista koskeviin kansallisiin kertomuksiin perustuvan arviointikertomuksen. Nämä Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle osoitetut arviointikertomukset kattavat vuodet 1993–2011.[7]

Lisäksi komissio toteutti direktiivin jälkiarvioinnin asiantuntijaryhmän avulla, joka koostui direktiivissä säädetyistä tehtävistä vastaavien kansallisten keskusviranomaisten edustajista. Tämän kulttuuriesineiden vientiä ja palauttamista käsittelevän komitean yhteyteen perustetun asiantuntijaryhmän (”Return of cultural goods”, kulttuuriesineiden palauttaminen) tehtävänä oli yksilöidä direktiivin soveltamiseen liittyvät ongelmat ja esittää niihin ratkaisuehdotuksia. Ryhmä toimi vuodesta 2009 vuoteen 2011.

Työryhmä tuli siihen tulokseen, että direktiiviä on tarkistettava, jotta se toimii tehokkaammin kulttuuriaarteiden palauttamisvälineenä, ja että sen lisäksi tarvitaan menettelyjä, joilla parannetaan hallinnollista yhteistyötä ja keskusviranomaisten välistä yhteydenpitoa.[8]

· Vaikutusten arviointi

Tähän ehdotukseen liittyy tiivistelmä vaikutusten arvioinnista sekä itse vaikutusten arviointi, jonka luonnos toimitettiin Euroopan komission vaikutustenarviointilautakunnalle arviointia varten, ja se antoi siitä lausuntonsa 21. syyskuuta 2012. Vaikutusten arvioinnin lopullista versiota on muutettu, jotta komitean suositukset on voitu ottaa huomioon.

Vaikutusten arvioinnissa otettiin huomioon etenkin direktiivin arviointikertomukset, asiantuntijaryhmän ”Return of cultural goods” työskentelyn yhteydessä saadut asiakirjat, avoimen koordinointimenetelmän asiantuntijaryhmän työ, joka koski kokoelmien liikkuvuutta[9] ja joka tehtiin kulttuurialan työsuunnitelman 2007–2010 puitteissa, asianomaisen julkisen kuulemisen tulokset sekä vuosina 2004, 2007 ja 2011 toteutetut kulttuuriesineisiin liittyvät tutkimukset[10].

Näin koottujen tietojen pohjalta komissio toteutti vaikutusten arvioinnin, jonka puitteissa on tarkasteltu ja vertailtu seuraavia vaihtoehtoja[11]:

Vaihtoehto 1: Ei muutoksia nykytilanteeseen

Direktiiviin 93/7/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiiveillä 96/100/EY ja 2001/38/EY, ei tehdä mitään muutoksia.

Vaihtoehto 2: Keskusviranomaisille yhteisten välineiden käytön edistäminen

Keskusviranomaisten käyttöön otetaan sähköinen työväline (sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmä, jäljempänä ’IMI’), jolla helpotetaan näiden viranomaisten hallinnollista yhteistyötä, yhteydenpitoa ja tietojenvaihtoa.

Vaihtoehto 3: Direktiivin 93/7/ETY tarkistaminen

Direktiivi 93/7/ETY tarkistetaan, jotta voidaan i) laajentaa sen soveltamisala kaikkiin kansallisaarteiksi luokiteltuihin kulttuuriesineisiin, ii) pidentää määräaikoja, jotka koskevat palauttamiskanteen nostamista sekä sen tarkastamista, että kyse on kulttuuriesineestä, ja iii) yhdenmukaistaa omistajalle maksettavan korvauksen edellytyksiä.

Vaihtoehto 4: Jäsenvaltioiden kannustaminen ratifioimaan ja panemaan täytäntöön kulttuuriesineitä koskeva Unescon yleissopimus vuodelta 1970

Direktiiviä 93/7/ETY ei muuteta, vaan toiminta kohdistuu siihen, että jäsenvaltiot ratifioivat ja panevat täytäntöön Unescon vuoden 1970 yleissopimuksen kulttuuriomaisuuden luvattoman tuonnin, viennin ja omistusoikeuden siirron kieltämiseksi ja ehkäisemiseksi.

Valitussa lähestymistavassa yhdistyvät vaihtoehdot 2 ja 3, ja etenkin siinä

- säädetään hallinnollista yhteistyötä koskevan IMI-järjestelmän käytöstä viranomaisten välillä,

- laajennetaan direktiivin soveltamisala koskemaan kaikkia kulttuuriesineitä, jotka on luokiteltu perustamissopimuksen 36 artiklassa tarkoitetuiksi kansallisaarteiksi,

- pidennetään palauttamiskanteen nostamiselle asetettua määräaikaa,

- pidennetään määräaikaa, jolloin tarkastetaan, onko kyseessä kulttuuriesine,

- yhdenmukaistetaan omistajalle palauttamistapauksessa maksettavan korvauksen edellytyksiä.

3.           Ehdotuksen oikeudellinen sisältö

· Ehdotetun toimen lyhyt kuvaus

Direktiiveillä 96/100/EY ja 2001/38/EY muutetun direktiivin 93/7/ETY uudelleenlaatimisen tavoitteena on antaa jäsenvaltioille mahdollisuus kaikkien kansallisaarteiksi luokiteltujen kulttuuriesineiden takaisinsaantiin. Uudelleenlaatimisen tarkoituksena on myös yksinkertaistaa tätä alaa koskevaa unionin lainsäädäntöä.

Muutokset direktiivin 93/7/ETY säännöksiin koskevat seuraavia seikkoja: i) laajennetaan soveltamisala koskemaan kaikkia perussopimuksen 36 artiklassa tarkoitetuiksi kansallisaarteiksi luokiteltuja kulttuuriesineitä, ii) säädetään IMI-järjestelmän käytöstä hallinnollisessa yhteistyössä ja keskusviranomaisten välisessä yhteydenpidossa, iii) pidennetään määräaikaa, jonka kuluessa vaatimuksen esittäneen jäsenvaltion toimivaltaisilla viranomaisilla on mahdollisuus tarkastaa, onko kyseinen toisesta jäsenvaltiosta löytynyt esine kulttuuriesine, iv) pidennetään palauttamiskanteen nostamiselle asetettua määräaikaa, v) osoitetaan, mistä vaatimuksen esittäneen jäsenvaltion viranomaisista palauttamiskanteen nostamiselle asetettu määräaika käynnistyy, vi) täsmennetään, että omistajan on todistettava noudattaneensa tarvittavaa huolellisuutta hankkiessaan kyseisen kulttuuriesineen, vii) määritetään yhteiset kriteerit käsitteen ”tarvittava huolellisuus” tulkintaan ja viii) pidennetään direktiivin täytäntöönpano- ja arviointikertomusten toimittamisen määräaikaa.

· Oikeusperusta

Ehdotus perustuu perussopimuksen (SEUT-sopimus) 114 artiklaan.

· Toissijaisuusperiaate

Unioni ja jäsenvaltiot jakavat toimivallan sisämarkkinoilla. Näin ollen sovelletaan toissijaisuusperiaatetta.

Koska jäsenvaltioiden omat palauttamiseen liittyvät toimet saattaisivat kilpistyä kansallisten sääntöjen eroihin, sisämarkkinoiden perustamisen yhteydessä hyväksyttiin direktiivi 93/7/ETY.

Vahvistamalla palauttamista koskevat säännöt helpotetaan sisämarkkinoiden toimintaa. Jäsenvaltiolle olisikin hyvin vaikeaa saada takaisin laittomasti viety kansallisaarteeksi luokiteltava kulttuuriesine ilman yhteistä menettelyä, joka on voimassa jäsenvaltiossa, jossa kyseinen esine sijaitsee. Esineen laittomasta viennistä tietoinen omistaja voisi asettautua toiseen jäsenvaltioon tarvitsematta pelätä menettävänsä esineen.

Koska kulttuuriesineiden laittomassa viennissä on kyse rajatylittävästä toiminnasta, unionilla on parhaat edellytykset toimia tässä asiassa ja mahdollistaa laittomasti vietyjen, toisessa jäsenvaltiossa olevien esineiden palauttaminen. Jäsenvaltiot eivät näin ollen voi riittävällä tavalla saavuttaa ehdotuksen tavoitetta, vaan siihen tarvitaan EU:n tason toimintaa.

Unioni ei kuitenkaan ole toimivaltainen määrittämään kansallisaarteita tai kansallisia tuomioistuimia, jotka ovat toimivaltaisia tutkimaan palauttamiskannetta, jonka vaatimuksen esittänyt jäsenvaltio voi nostaa jäsenvaltion alueelta laittomasti viedyn kansallisaarteeksi luokitellun kulttuuriesineen omistajaa ja/tai hallussapitäjää vastaan. Nämä näkökohdat liittyvät toissijaisuusperiaatteeseen, sillä ne kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan.

· Suhteellisuusperiaate

Ehdotetuissa muutoksissa ei suhteellisuusperiaatteen mukaisesti ylitetä sitä, mikä on tarpeen sovittujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

Toiminta liittyy pääasiallisiin syihin, jotka rajoittavat direktiivin 93/7/ETY tehokkuutta tiettyjen kansallisaarteiksi luokiteltavien kulttuuriesineiden palauttamisessa. Tämä ehdotus on oikeasuhteinen tavoitteeseensa nähden, kun tavoitteena on kaikkien vuodesta 1993 lähtien jäsenvaltioiden alueelta laittomasti vietyjen kansallisaarteiksi luokiteltujen kulttuuriesineiden palauttaminen.

Direktiivin täytäntöönpanon tehostamiseksi tässä ehdotuksessa vahvistetaan IMI-järjestelmän avulla toteutettava hallinnollinen yhteistyö ja keskusviranomaisten välinen yhteydenpito, täsmennetään mikä vaatimuksen esittäneen jäsenvaltion kansallinen viranomainen käynnistää palauttamiskanteen nostamiselle asetetun määräajan kulumisen, säädetään, että omistajalla on todistustaakka osoittaa noudattaneensa tarvittavaa huolellisuutta hankkiessaan esineen, sekä määritetään tietyt yhteiset kriteerit käsitteelle ”tarvittava huolellisuus”, jotta kansalliset tuomarit tulkitsevat käsitettä yhdenmukaisemmin omistajalle maksettavasta korvauksesta päättäessään. Nämä kriteerit eivät ole tyhjentäviä.

Tarvetta muutoksiin ei kuitenkaan ole todettu muiden näkökohtien osalta, joita ovat esimerkiksi yksityishenkilölle annettava mahdollisuus panna vireille hänelle kuuluvan kansallisaarteeksi luokitellun esineen palauttamista koskeva kanne, palauttamiskanteen nostamiselle säädetyn määräajan pidentäminen 30 vuodesta 50 vuoteen tai omistajalle maksettavan korvauksen enimmäismäärän rajoittaminen.

Ehdotus ei aiheuta viranomaisille uutta hallinnollista kuormitusta, vaan sen pitäisi vähentää sitä.

· Sääntelytavan valinta

On aiheellista muistaa, että komissio on 1. huhtikuuta 1987 tekemällään päätöksellä antanut henkilöstölleen ohjeet toteuttaa säädösten kodifiointi viimeistään sen jälkeen, kun niitä on muutettu kymmenen kertaa. Komissio on lisäksi korostanut, että tämä on vähimmäissääntö, sillä säännösten selkeyden ja ymmärrettävyyden parantamiseksi yksiköiden olisi pyrittävä kodifioimaan niiden vastuulla olevat tekstit vieläkin lyhyemmin väliajoin.

Komissio aloitti jäsenvaltion alueelta laittomasti vietyjen kulttuuriesineiden palauttamisesta 15. maaliskuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/7/ETY kodifioinnin[12], ja asiaa koskeva ehdotus[13] esitettiin lainsäätäjälle. Uudella direktiivillä oli tarkoitus korvata siihen sisältyvät eri säädökset[14].

Lainsäädäntömenettelyn aikana todettiin, että direktiivin 93/7/ETY 16 artiklan 4 kohta, joka vastaa ehdotetun kodifikaation 16 artiklan 3 kohtaa, muodostaa johdetun oikeudellisen perustan. Unionin tuomioistuimen 6. toukokuuta 2008 asiassa C-133/06 antaman tuomion perusteella pidettiin tarpeellisena poistaa ehdotetun kodifikaation 16 artiklan 3 kohta. Koska tällainen poisto olisi tarkoittanut muutosta asiasisältöön ja olisi sen vuoksi mennyt puhdasta kodifiointia pidemmälle, pidettiin tarpeellisena soveltaa 20. joulukuuta 1994 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen 8 kohtaa[15] – nopeutettu menetelmä säädöstekstien viralliseksi kodifioimiseksi – mainittua kohtaa koskevan yhteisen julistuksen[16] perusteella.

Näin ollen komissio katsoi aiheelliseksi vetää pois ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi[17], jolla kodifioidaan direktiivi 93/7/ETY, ja muuttaa kyseisen direktiivin kodifikaatio uudelleenlaadinnaksi, jotta tarvittava muutos voidaan tehdä.

Kuten edellä on selostettu, tavoite antaa jäsenvaltioille mahdollisuus kansallisaarteiksi luokiteltujen kulttuuriesineiden takaisinsaantiin edellyttää, että direktiiviin 93/7/ETY tehdään eräitä sisältömuutoksia. Näin ollen on päätetty käyttää säädösten uudelleenlaatimistekniikan järjestelmällisestä käytöstä 28. marraskuuta 2001 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen[18] mukaista uudelleenlaatimistekniikkaa.

Tämä ehdotus on direktiivin 93/7/ETY – sellaisena kuin se on muutettuna direktiiveillä 96/100/EY ja 2001/38/EY – uudelleenlaatiminen. Ehdotuksella yksinkertaistetaan voimassaolevaa lainsäädäntöä ja kumotaan direktiivit 93/7/ETY, 96/100/EY ja 2001/38/EY.

· Ehdotuksen yksityiskohtainen kuvaus

1 artiklan 1 alakohdassa määritellään ”kulttuuriesine” esineeksi, joka on luokiteltu ennen sen laitonta viemistä jäsenvaltion alueelta tai sen jälkeen perussopimuksen 36 artiklassa tarkoitetuksi ”taiteelliseksi, historialliseksi tai arkeologiseksi kansallisaarteeksi” joko lainsäädännön tai hallintomenettelyjen mukaisesti. Direktiivin 93/7/ETY liite poistetaan.

Palauttamismenettelyn osalta tässä direktiivissä poistetaan edellytys, jonka mukaan kansallisaarteiksi luokiteltujen esineiden on kuuluttava toiseen seuraavista:

· johonkin liitteessä tarkoitetuista yhteisistä luokista ja ylitettävä kyseisille luokille vahvistetut ikään ja/tai rahalliseen arvoon liittyvät kynnysarvot, tai

· niiden esineiden, jotka eivät kuulu johonkin näistä luokista, on kuuluttava olennaisena osana julkisiin kokoelmiin, jotka esiintyvät museoiden tavarakokoelmissa, arkistoissa tai kirjastojen suojelukokoelmissa, tai kirkollisten laitosten tavaraluetteloihin.

Tässä yhteydessä on muistettava, että kunkin jäsenvaltion tehtävänä on määrittää kansallisaarteensa perussopimuksen 36 artiklan tarkoituksessa ja sen mukaisesti. Direktiivin 93/7/ETY liitteen tarkoituksena ei ole määritellä 36 artiklassa tarkoitettuja ”kansallisaarteisiin” luokiteltavia esineitä vaan ainoastaan esineluokkia, jotka voidaan luokitella sellaisiksi ja joihin voidaan soveltaa palauttamismenettelyä.

Tämän ehdotuksen tavoitteena on sovittaa yhteen kulttuuriesineiden vapaata liikkuvuutta koskeva perusperiaate sekä tarve suojella tehokkaasti kansallisaarteita. Siinä vahvistetaan vuoden 1993 lainsäätäjän ajatus tehdä direktiivistä 93/7/ETY ensimmäinen askel kohti jäsenvaltioiden tämän alan yhteistyötä sisämarkkinoilla samoin kuin se, että tavoitteena oli saavuttaa alan kansallisten lainsäädäntöjen vastavuoroinen tunnustaminen.

Tällä ehdotuksella vastataan jäsenvaltioiden edustajien useaan otteeseen esittämään pyyntöön perustaa tehokas järjestelmä kansallisaarteiksi luokiteltujen kulttuuriesineiden palauttamiseksi. Ehdotuksella taataan jäsenvaltioille mahdollisuus saada takaisin niiden alueelta vuodesta 1993 lähtien laittomasti viedyt kansallisaarteiksi luokitellut kulttuuriesineet ja tehostetaan siten jäsenvaltioiden kansallisomaisuuden suojelua.

Esineen omistaja voisi kuitenkin palauttamismenettelyn yhteydessä vedota puolustautusmisperusteisiin ja väittää, että vaatimuksen esittänyt jäsenvaltio on rikkonut perussopimuksen 36 artiklaa luokitellessaan esineen kansallisaarteeksi. Kannetta käsittelevän tuomioistuimen on annettava asiassa päätöksensä annettuaan tarvittaessa ensin ennakkoratkaisupyynnön unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi.

4 ja 6 artiklassa säädetään, että keskusviranomaiset käyttävät sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmää (IMI) keskinäisen hallinnollisen yhteistyön, yhteydenpidon ja tietojenvaihdon helpottamiseksi.

4 artiklan 3 alakohdassa jatketaan viiteen kuukauteen vaatimuksen esittäneen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille annettu määräaika, joka alkaa esineen löytymistä koskevasta ilmoituksesta ja jonka kuluessa voidaan tarkastaa, onko toisesta jäsenvaltiosta löytynyt esine kulttuuriesine.

Koska kyse on rajatylittävistä vaikutuksista, määräajan pidentäminen edistää toimivaltaisten viranomaisten tehokkaampaa hallinnollista yhteistyötä.

7 artiklan 1 kohdassa täsmennetään, että palauttamiskanne on nostettava kolmen vuoden kuluessa siitä päivästä, jona vaatimuksen esittäneen jäsenvaltion keskusviranomainen sai tietoonsa kulttuuriesineen olinpaikan ja sen omistajan tai hallussapitäjän henkilöllisyyden.

Määräajan pidennyksessä otetaan huomioon rajatylittävien suhteiden monitahoisuus sekä vaatimuksen esittäneen valtion velvollisuus noudattaa huolellisuutta.

9 artikla sisältää yhteiset kriteerit käsitteelle ”tarvittava huolellisuus”, jota edellytetään omistajan hankkiessa esineen. Kriteerit perustuvat Unidroit’n vuoden 1995 yleissopimuksen 4 artiklan 4 kohdassa ja 6 artiklan 2 kohdassa esitettyihin kriteereihin.

Tässä ehdotuksessa esitetään, että omistajalla on todistustaakka osoittaa noudattaneensa tarvittavaa huolellisuutta hankkiessaan esineen. Esineen ostajalla on oikeus korvaukseen, jos hän voi osoittaa noudattaneensa tarvittavaa huolellisuutta hankkiessaan esineen siltä osin, että esine on viety laillisesti vaatimuksen esittäneen jäsenvaltion alueelta.

Näiden muutosten odotetaan edistävän direktiivin yhdenmukaisempaa soveltamista, ja niiden myötä vilpillisesti toimivien tai riittämätöntä huolellisuutta osoittaneiden omistajien on vaikeampaa saada korvauksia.

16 artiklassa määritetään säännöt arviointiin ja seurantaan, joiden välityksellä muut unionin toimielimet saavat direktiivin soveltamista koskevaa tietoa. Direktiivin täytäntöönpanoa ja arviointia koskevat kertomukset laaditaan joka viides vuosi. Ehdotus sisältää tarkistuslausekkeen.

· Komitologia ja delegoidut säädökset

Direktiivin 93/7/ETY 17 artiklassa säädetään, että komissiota avustaa asetuksen (ETY) N:o 116/2009 8 artiklalla perustettu komitea (kulttuuriesineiden viennistä annetun asetuksen (ETY) N:o 3911/92 kodifioitu toisinto)[19]. Kyseessä on kulttuuriesineiden vientiä ja palauttamista käsittelevä komitea, joka on jäsenvaltioiden edustajista koostuva komission neuvoa-antava komitea.

Direktiivissä 93/7/ETY säädetään, että komitea tutkii kaikki direktiivin liitteen määräysten soveltamista koskevat kysymykset, jotka komitean puheenjohtaja saattaa käsiteltäväksi omasta aloitteestaan tai jäsenvaltion edustajan pyynnöstä.

Koska uudessa direktiivissä ei ole liitettä, ehdotuksessa ei ole viittausta komiteaan.

Komissio perustaa tarvittaessa tiedonantonsa ”Framework for Commission's expert groups: horizontal rules and public register” (Komission asiantuntijaryhmien rakenne: yhteiset säännöt ja julkinen rekisteri) mukaisesti direktiivistä vastaavista keskusviranomaisista koostuvan asiantuntijaryhmän, jonka tehtävänä on laatia sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmän (IMI) toimintasäännöt kulttuuriesineiden alalla.

4.           Lisätiedot

· Lainsäädännön kumoaminen

Uudelleenlaatimista koskevan ehdotuksen hyväksymisestä seuraa, että voimassa olevat direktiivit 93/7/ETY, 96/100/EY ja 2001/38/EY kumotaan.

· Lainsäädännön muuttaminen

Tässä direktiivissä muutetaan hallinnollisesta yhteistyöstä sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmässä 25 päivänä lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1024/2012 liitettä, jotta uusi direktiivi voidaan lisätä siihen.

· Euroopan talousalue

Ehdotettu säädös on Euroopan talousalueen kannalta merkityksellinen, minkä vuoksi se on ulotettava koskemaan myös Euroopan talousaluetta.

5.           Talousarviovaikutukset

Ehdotuksen talousarviovaikutukset esitetään liitteenä olevassa rahoitusselvityksessä. Ehdotus aiheuttaa ainoastaan hallintokuluja.

ê 93/7/ETY (mukautettu)

2013/0162 (COD)

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI

jäsenvaltion alueelta laittomasti vietyjen kulttuuriesineiden palauttamisesta

(Uudelleenlaatiminen)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen Ö Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen Õ ja erityisesti sen 100 a Ö 114 Õ artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Ö Euroopan Õ talous- ja sosiaalikomitean lausunnon[20],

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsovat seuraavaa:

ò uusi

(1)       Jäsenvaltion alueelta laittomasti vietyjen kulttuuriesineiden palauttamisesta 15 päivänä maaliskuuta 1993 annettua neuvoston direktiiviä 93/7/ETY[21] on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osilta[22]. Koska siihen on tarpeen tehdä lisää muutoksia, direktiivi olisi selkeyden vuoksi laadittava uudelleen.

ê 93/7/ETY johdanto-osan 1 kappale (mukautettu)

ð uusi

(2)       perustamissopimuksen 8 a artiklassa määrätään sisämarkkinoiden toteuttamisesta viimeistään 1 päivänä tammikuuta 1993; sSisämarkkinat käsittävät alueen, jolla ei ole sisäisiä rajoja ja jolla tavaroiden, henkilöiden, palvelujen ja pääomien vapaa liikkuvuus taataan perustamissopimuksen määräysten mukaisesti. ð Kyseiset määräykset eivät estä sellaisia kieltoja tai rajoituksia, jotka ovat perusteltuja taiteellisten, historiallisten tai arkeologisten kansallisaarteiden suojelemiseksi. ï

ê 93/7/ETY johdanto-osan 2 kappale (mukautettu)

(3)       Perustamissopimuksen 36 artiklan nojalla ja sen rajoissa jäsenvaltioilla on vuoden 1992 jälkeen oikeus määritellä kansallisaarteensa ja mahdollisuus toteuttaa tarvittavat toimenpiteet niiden suojelemiseksi. tällä alueella., jolla ei ole sisäisiä rajoja,

ê 93/7/ETY johdanto-osan 3 kappale (mukautettu)

(4)       on siten tarpeen ottaa Ö Direktiivillä 98/7/ETY otettiin Õ käyttöön järjestelmä, jonka avulla jäsenvaltiot voivat varmistaa Ö perussopimuksen Õ 36 artiklassa tarkoitettujen ”kansallisaarteiksi” luokiteltujen Ö , perussopimuksen liitteessä tarkoitettuihin kulttuuriesineiden yhteisiin luokkiin kuuluvien Õ ja heidän niiden alueeltaan edellä tarkoitettujen kansallisten toimenpiteiden tai kulttuuriesineiden viennistä 9 18 päivänä joulukuuta 19922008 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3911/92116/2009[23] vastaisesti vietyjen kulttuuriesineiden palauttamisen alueelleen; Ö direktiiviä sovelletaan myös kansallisaarteiksi luokiteltaviin kulttuuriesineisiin, jotka kuuluvat olennaisena osana julkisiin kokoelmiin tai kirkollisten laitosten tavaraluetteloihin mutta jotka eivät sisälly yhteisiin luokkiin Õ. järjestelmän toteuttaminen olisi tehtävä mahdollisimman yksinkertaisesti ja tehokkaasti; on tarpeen palauttamista koskevan yhteistyön helpottamiseksi rajoittaa tämän järjestelmän soveltamisala kulttuuriesineiden yhteisiin luokkiin; tämän direktiivin liitteen tarkoituksena ei siten ole määritellä 36 artiklassa tarkoitettuja ”kansallisaarteisiin” luokiteltavia esineitä vaan ainoastaan esineluokkia, jotka voidaan luokitella sellaisiksi ja joita tässä direktiivissä tarkoitettu palauttamismenettely voi siten koskea,

ê 93/7/ETY johdanto-osan 4 kappale (mukautettu)

tämän direktiivin olisi myös katettava kansallisaarteiksi luokiteltavat kulttuuriesineet, jotka kuuluvat olennaisena osana julkisiin kokoelmiin tai kirkollisten laitosten tavaraluetteloihin, mutta jotka eivät sisälly yhteisiin luokkiin,

ê 93/7/ETY johdanto-osan 5 kappale (mukautettu)

(5)       olisi tarpeen saada Ö Direktiivillä 93/7/ETY saatiin Õ aikaan jäsenvaltioiden välistä kansallisaarteita koskevaa hallinnollista yhteistyötä, joka liittyyisi tiiviisti varastettujen taideteosten alalla tehtävään yhteistyöhön ja johon kuuluuisi erityisesti kadonneiden, varastettujen ja laittomasti alueelta vietyjen kansallisaarteisiin ja julkisiin kokoelmiin kuuluvien kulttuuriesineiden kirjaaminen Interpolin tai muiden samanlaisia luetteloita laativien toimivaltaisten laitosten kanssa.

ê 93/7/ETY johdanto-osan 6 kappale (mukautettu)

(6)       tällä direktiivillä käyttöön otettava Ö Direktiivissä 93/7/ETY säädetty Õ menettely on ensimmäinen askel jäsenvaltioiden välisessä tämän alan yhteistyössä sisämarkkinoilla.; tTavoitteena on alan kansallisen lainsäädännön vastavuoroinen tunnustaminen.; sen vuoksi on tarpeen säätää erityisesti, että komissiota avustaa neuvoa-antava komitea, ja

ê 93/7/ETY johdanto-osan 7 kappale (mukautettu)

(7)       Asetuksessa (ETY) N:o 3911/92 116/2009 säädetään yhdessä tämän direktiivin kanssa yhteisön Ö unionin Õ järjestelmästä jäsenvaltioiden kulttuuriesineiden suojelemiseksi. päivän, josta alkaen jäsenvaltioiden on noudatettava tätä direktiiviä, on oltava niin lähellä kuin mahdollista kyseisen asetuksen voimaantulopäivää; eräät jäsenvaltiot tarvitsevat pidemmän kauden ottaen huomioon niiden oikeudellisen järjestelmän luonteen ja tämän direktiivin täytäntöön panemiseksi niiden lainsäädäntöön tehtävien muutosten laajuuden,

ò uusi

(8)       Direktiivin 93/7/ETY täytäntöönpano on osoittanut järjestelmän rajallisuuden siltä osin kuin on kyse jäsenvaltion alueelta laittomasti vietyjen kansallisaarteiksi luokiteltujen esineiden palauttamisesta sen jälkeen, kun ne on löydetty toisen jäsenvaltion alueelta.

(9)       Jäsenvaltioilla olisi oltava käytössään järjestelmä, jolla taataan, että kansallisaarteeksi luokitellun kulttuuriesineen laiton vienti toiseen jäsenvaltioon ei ole yhtä suuri riski kuin sen laiton vienti unionin ulkopuolelle.

(10)     Tämän direktiivin soveltamisala olisi laajennettava kattamaan kaikki kulttuuriesineet, jotka on luokiteltu perussopimuksen 36 artiklassa tarkoitetuiksi ”taiteellisiksi, historiallisiksi tai arkeologisiksi kansallisaarteiksi” joko lainsäädännön tai kansallisten hallintomenettelyjen mukaisesti. Tätä tarkoitusta varten olisi poistettava kriteeri, joka koskee kuulumista johonkin direktiivin 93/7/ETY liitteessä tarkoitetuista luokista, ja sen vuoksi olisi poistettava myös kyseinen liite sekä kriteeri, joka koskee kuulumista olennaisena osana julkisiin kokoelmiin, jotka esiintyvät museoiden tavarakokoelmissa, arkistoissa tai kirjastojen suojelukokoelmissa, tai kirkollisten laitosten tavaraluetteloihin. Kulttuuriesineiden suojelua koskevien jäsenvaltioiden järjestelmien moninaisuuden kunnioittaminen tunnustetaan perussopimuksen 36 artiklassa. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden keskinäinen luottamus, ymmärrys ja yhteistyöhenki ovat olennaisen tärkeitä.

(11)     Jäsenvaltioiden hallinnollista yhteistyötä olisi tiivistettävä tämän direktiivin tehokkaamman ja yhtenäisemmän soveltamisen edistämiseksi. Tämän vuoksi olisi säädettävä, että keskusviranomaiset käyttävät hallinnollisesta yhteistyöstä sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmässä ja komission päätöksen 2008/49/EY kumoamisesta 25 päivänä lokakuuta 2012 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1024/2012[24] perustettua sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmää, jäljempänä ’IMI’. Myös jäsenvaltioiden muiden toimivaltaisten viranomaisten olisi suositeltavaa käyttää kyseistä järjestelmää mahdollisimman paljon.

(12)     Henkilötietojen suojan varmistamiseksi toimivaltaisten viranomaisten hallinnollisessa yhteistyössä ja tietojenvaihdossa olisi noudatettava sääntöjä, jotka vahvistetaan yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 95/46/EY[25] sekä – käytettäessä sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmää – asetuksessa (EU) N:o 1024/2012.

(13)     On tarpeen pidentää vaatimuksen esittäneen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille annettua määräaikaa, jonka kuluessa voidaan tarkastaa, onko toisesta jäsenvaltiosta löytynyt kulttuuriesine tässä direktiivissä tarkoitettu kulttuuriesine. Pidemmän määräajan kuluessa pitäisi olla helpompaa toteuttaa tarvittavat toimenpiteet kyseisen esineen säilyttämiseksi tai tarvittaessa sen estämiseksi, että esineen päätyminen palauttamismenettelyyn estyy.

(14)     Lisäksi on osoittautunut tarpeelliseksi pidentää palauttamiskanteen nostamiselle asetettu määräaika kolmeen vuoteen laskettuna päivästä, jolloin vaatimuksen esittänyt jäsenvaltio saa tietoonsa kulttuuriesineen olinpaikan ja sen omistajan tai hallussapitäjän henkilöllisyyden. Selkeyden vuoksi on syytä täsmentää, että vanhentumisaika alkaa päivänä, jolloin vaatimuksen esittäneen jäsenvaltion keskusviranomainen saa asian tietoonsa.

(15)     Euroopan unionin neuvosto on tunnustanut tarpeen toteuttaa toimenpiteitä, joilla tehostetaan kulttuuriesineisiin kohdistuvan rikollisuuden ehkäisemistä ja ilmiön torjuntaa. Tässä yhteydessä se on suositellut, että komissio tukee jäsenvaltioita kulttuuriesineiden tehokkaassa suojelussa, jotta kulttuuriesineiden laiton kaupankäynti voidaan ehkäistä ja torjua ja jotta tarvittaessa voidaan edistää lisätoimenpiteiden toteuttamista.[26]

(16)     Siksi olisi suotavaa varmistua siitä, että kaikki kulttuuriesineiden markkinoiden toimijat noudattavat huolellisuutta käydessään kauppaa kulttuuriesineillä. Laittomasti hankitun kulttuuriesineen ostamisen seuraukset ovat varoittavia vasta silloin, kun palauttamisvaatimukseen yhdistetään velvollisuus osoittaa, että kyseisen esineen omistaja on noudattanut tarvittavaa huolellisuutta, jotta hän voisi saada korvauksen. Kulttuuriesineiden laittoman kaupankäynnin ehkäisemiseen ja torjuntaan liittyvien unionin tavoitteiden saavuttamiseksi olisi siksi säädettävä, että omistajan on todistettava noudattaneensa tarvittavaa huolellisuutta hankkiessaan kyseisen esineen voidakseen saada korvauksen ja että omistaja ei voi vedota vilpittömään mieleen, jos hän ei ole osoittanut tapauksen olosuhteissa tarvittavaa huolellisuutta.

(17)     Jotta jäsenvaltioiden olisi helpompi tulkita käsite ”tarvittava huolellisuus” yhdenmukaisella tavalla, olisi täsmennettävä, mitkä olosuhteet on otettava huomioon päätettäessä, onko tarvittavaa huolellisuutta noudatettu.

(18)     Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta eli sen mahdollistamista, että kaikki jäsenvaltion alueelta laittomasti viedyt kansallisaarteiksi luokitellut kulttuuriesineet palautetaan, vaan se voidaan sen laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Näin ollen unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(19)     Koska asetuksen (EY) N:o 116/2009 8 artiklalla perustetun komitean tehtävät ovat direktiivin 93/7/ETY liitteen poistamisen myötä käyneet tarpeettomiksi, viittaukset kyseiseen komiteaan olisi poistettava.

(20)     Asetuksen (EU) N:o 1024/2012 liite sisältää luettelon hallinnollista yhteistyötä koskevista unionin säädöksiin sisältyvistä säännöksistä, jotka pannaan täytäntöön IMI:n avulla, joten kyseistä liitettä olisi muutettava lisäämällä siihen tämä direktiivi.

(21)     Velvollisuus saattaa tämä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä olisi rajoitettava koskemaan ainoastaan niitä säännöksiä, joilla muutetaan aiempien direktiivien sisältöä. Velvollisuus saattaa sisällöltään muuttumattomat säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöä perustuu direktiiviin 93/7/ETY.

(22)     Tämä direktiivi ei vaikuta liitteessä I olevassa B osassa mainittuihin jäsenvaltioita velvoittaviin määräaikoihin, joiden kuluessa jäsenvaltioiden on saatettava direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä,

ê 93/7/ETY

ON ANTANUT OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Tässä direktiivissä tarkoitetaan

1)           ”’kulttuuriesineellä’” esinettä, joka on luokiteltu ennen sen laitonta viemistä jäsenvaltion alueelta tai sen jälkeen perussopimuksen 36 artiklassa tarkoitetuksi ”taiteelliseksi, historialliseksi tai arkeologiseksi kansallisaarteeksi” joko lainsäädännön tai perustamissopimuksen 36 artiklassa tarkoitettujen kansallisten hallintomenettelyjen mukaisesti

         ja

– - joka kuuluu yhteen liitteessä tarkoitettuun luokkaan tai joka ei kuulu mihinkään luokkaan, mutta joka on olennainen osa:

– - julkisia kokoelmia, jotka esiintyvät museoiden tavarakokoelmissa, arkistoissa tai kirjastojen suojelukokoelmissa.

ê 93/7/ETY (mukautettu)

Tässä direktiivissä tarkoitetaan "julkisilla kokoelmilla" kokoelmia, jotka ovat jäsenvaltion, jäsenvaltion paikallisen tai alueellisen viranomaisen tai jäsenvaltion alueella sijaitsevan laitoksen omistuksessa ja jotka on luokiteltu julkisiksi jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jos laitos on tuon jäsenvaltion tai paikallisen tai alueellisen viranomaisen omistuksessa tai jos jäsenvaltio tai jompikumpi viranomainen rahoittaa sitä merkittävällä tavalla,

ê 93/7/ETY

– - kirkollisten laitosten tavaraluetteloita;

2)           ”’laittomasti jäsenvaltion alueelta viedyllä’”

a)      jäsenvaltion alueelta viemistä tuon jäsenvaltion kansallisaarteiden suojelua koskevan lainsäädännön tai asetuksen (ETY) N:o 3911/92 116/2009 vastaisesti

         tai

b)      palauttamatta jättämistä laillisen tilapäisen siirron määräajan päätyttyä tai tämän tilapäisen siirron jonkin muun edellytyksen rikkomista;

3)           ”’vaatimuksen esittäneellä jäsenvaltiolla’” jäsenvaltiota, jonka alueelta kulttuuriesine on laittomasti viety;

4)           ”’vaatimuksen kohteena olevalla jäsenvaltiolla’” jäsenvaltiota, jonka alueella toisesta jäsenvaltiosta laittomasti viety kulttuuriesine on;

5)           ”’palauttamisella’” kulttuuriesineen fyysistä palauttamista vaatimuksen esittäneen jäsenvaltion alueelle;

6)           ”’omistajalla’” henkilöä, joka fyysisesti pitää kulttuuriesinettä hallussaan omaan lukuunsa;

7)           ”’hallussapitäjällä’” henkilöä, joka fyysisesti pitää kulttuuriesinettä hallussaan muiden lukuun.;

ê 93/7/ETY (mukautettu)

Ö 8)     ’julkisilla kokoelmilla’ kokoelmia, jotka ovat jäsenvaltion, jäsenvaltion paikallisen tai alueellisen viranomaisen tai jäsenvaltion alueella sijaitsevan laitoksen omistuksessa ja jotka on luokiteltu julkisiksi jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jos laitos on tuon jäsenvaltion tai paikallisen tai alueellisen viranomaisen omistuksessa tai jos jäsenvaltio tai jompikumpi viranomainen rahoittaa sitä merkittävällä tavalla.Õ

ê 93/7/ETY

2 artikla

Jäsenvaltion alueelta laittomasti viedyt kulttuuriesineet palautetaan tässä direktiivissä säädettyä menettelyä ja säädettyjä edellytyksiä noudattaen.

3 artikla

Jäsenvaltion on nimitettävä yksi tai useampi keskusviranomainen hoitamaan tässä direktiivissä säädettyjä tehtäviä.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikki tämän artiklan mukaisesti nimittämänsä keskusviranomaiset.

ê 93/7/ETY (mukautettu)

Komissio julkaisee luettelon näistä keskusviranomaisista sekä niitä koskevista muutoksista Euroopan yhteisöjen Ö unionin Õ virallisen lehden C-sarjassa.

ê 93/7/ETY

4 artikla

Jäsenvaltioiden keskusviranomaisten on tehtävä yhteistyötä ja edistettävä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välisiä neuvotteluja. Viimeksi mainitut huolehtivat erityisesti seuraavista tehtävistä:

ê 93/7/ETY (mukautettu)

1)           tutkivat vaatimuksen esittäneen jäsenvaltion pyynnöstä määrätyn laittomasti alueelta viedyn kulttuuriesineen ja omistajan ja/tai hallussapitäjän henkilöllisyyden. Pyynnön on sisällettävä kaikki tarvittavat, tutkimusta helpottavat tiedot, varsinkin esineen tosiasiallisesta tai oletetusta olinpaikasta;

ê 93/7/ETY

ð uusi

2)           ilmoittavat kyseisille jäsenvaltioille kulttuuriesineiden löytymisestä niiden alueelta, ja voidaanko esineiden kohtuullisin perustein olettaa viedyn laittomasti toisen jäsenvaltion alueelta;

3)           antavat vaatimuksen esittäneen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille mahdollisuuden tarkastaa, onko kyseinen esine kulttuuriesine, jos tarkastus suoritetaan 2 alakohdassa tarkoitetun ilmoituksen antamisesta kahden ð viiden ï kuukauden kuluessa. Jos tarkastusta ei suoriteta säädetyssä määräajassa, 4 ja 5 alakohtaa ei enää sovelleta;

4)           toteuttavat kyseisen jäsenvaltion kanssa kaikki aiheelliset toimenpiteet kulttuuriesineen fyysiseksi suojelemiseksi;

5)           estävät aiheellisin väliaikaisin toimenpitein kulttuuriesineen palauttamisen välttämiseen tähtäävät toimenpiteet;

ê 93/7/ETY (mukautettu)

6)           toimivat palauttamisasiassa välittäjänä omistajan ja/tai hallussapitäjän ja vaatimuksen esittäneen jäsenvaltion välillä. Vaatimuksen kohteena olevan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat tämän rajoittamatta 5 artiklan soveltamista helpottaa välitysmenettelyn toteuttamista vaatimuksen kohteena olevan jäsenvaltion lainsäädäntöä noudattaen, jos vaatimuksen esittänyt jäsenvaltio ja omistaja ja hallussapitäjä antavat siihen virallisen suostumuksensa.

ê 93/7/ETY (mukautettu)

ÖEdellä olevan 1 alakohdan soveltamiseksi jäsenvaltion pyynnön on sisällettävä kaikki tarvittavat, tutkimusta helpottavat tiedot, varsinkin esineen tosiasiallisesta tai oletetusta olinpaikasta. Õ

ÖEdellä olevan 6 alakohdan soveltamiseksi vaatimuksen kohteena olevan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat tämän rajoittamatta 5 artiklan soveltamista helpottaa välitysmenettelyn toteuttamista vaatimuksen kohteena olevan jäsenvaltion lainsäädäntöä noudattaen, jos vaatimuksen esittänyt jäsenvaltio ja omistaja tai hallussapitäjä antavat siihen virallisen suostumuksensa. Õ

ò uusi

Jäsenvaltioiden keskusviranomaisten on käytettävä asetuksella (EU) N:o 1024/2012 perustettua sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmää, jäljempänä ’IMI’, keskinäiseen yhteistyöhön ja yhteydenpitoon. Jäsenvaltiot päättävät, käyttävätkö myös muut toimivaltaiset viranomaiset IMI-järjestelmää tämän direktiivin soveltamiseksi.

ê 93/7/ETY

5 artikla

Vaatimuksen esittänyt jäsenvaltio voi nostaa kanteen omistajaa tai tämän asemesta hallussapitäjää vastaan vaatimuksen kohteena olevan jäsenvaltion toimivaltaisessa tuomioistuimessa alueelta laittomasti viedyn kulttuuriesineen palauttamiseksi.

Kanne voidaan nostaa ainoastaan, jos palauttamiskanteen vireillepanevaan asiakirjaan on liitetty:

a)      asiakirja, jossa kuvaillaan pyynnön kohteena oleva esine ja todetaan sen olevan kulttuuriesine,

b)      vaatimuksen esittäneen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten ilmoitus siitä, että kulttuuriesine on viety laittomasti alueelta.

6 artikla

Vaatimuksen esittäneen jäsenvaltion keskusviranomaisen on viipymättä ilmoitettava vaatimuksen kohteena olevan jäsenvaltion keskusviranomaiselle palauttamiskanteen nostamisesta kyseisen esineen palauttamisen varmistamiseksi.

Vaatimuksen kohteena olevan jäsenvaltion keskusviranomaisen on ilmoitettava asiasta viipymättä muiden jäsenvaltioiden keskusviranomaisille.

ò uusi

Tietojenvaihto toteutetaan IMI-järjestelmän välityksellä.

ê 93/7/ETY (mukautettu)

ð uusi

7 artikla

1. Jäsenvaltioiden on säädettävä lainsäädännössään, että tässä direktiivissä säädetty palauttamiskanne on nostettava ð kolmen ï vuoden kuluessa siitä päivästä, jona vaatimuksen esittänyteen jäsenvaltion Ö keskusviranomainen Õ sai tietoonsa kulttuuriesineen olinpaikan ja sen omistajan tai hallussapitäjän henkilöllisyyden.

ê 93/7/ETY

Palauttamiskanne on joka tapauksessa nostettava kolmenkymmenen vuoden kuluessa siitä päivästä, jona kulttuuriesine vietiin laittomasti vaatimuksen esittäneestä jäsenvaltiosta.

Kuitenkin jos kyseessä ovat 1 artiklan 18 alakohdassa tarkoitettuihin julkisiin kokoelmiin kuuluvat esineet tai kirkolliset esineet jäsenvaltioissa, joissa ne ovat kansallisen lainsäädännön mukaisesti erityissuojeluksessa, palauttamiskanne on nostettava 75 vuoden kuluessa, paitsi niissä jäsenvaltioissa, joissa kanteelle ei ole asetettu määräaikaa tai jos kahdenvälisissä sopimuksissa on vahvistettu määräajaksi enemmän kuin 75 vuotta.

2. Palauttamiskannetta ei voi nostaa, jos vienti vaatimuksen esittäneestä jäsenvaltiosta ei kanteen noston hetkellä enää ole laiton.

8 artikla

Jollei 7 ja 13 artiklasta muuta johdu, kyseisen kulttuuriesineen palauttamisesta määrää toimivaltainen tuomioistuin, jos esineen todetaan olevan 1 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettu kulttuuriesine ja jos se on viety laittomasti kansalliselta alueelta.

ê 93/7/ETY (mukautettu)

9 artikla

Jos esine määrätään palautettavaksi, vaatimuksen kohteena olevan jäsenvaltion toimivaltainen tuomioistuin myöntää omistajalle kohtuulliseksin katsomansa korvauksen tapauksen olosuhteiden mukaisesti, jos se on vakuuttunut siitä, että omistaja Ö voi todistaa Õ on noudattanuteensa tarvittavaa huolellisuutta hankkiessaan esineen.

ò uusi

Päätettäessä, onko omistaja noudattanut tarvittavaa huolellisuutta, otetaan huomioon kaikki hankintaolosuhteet, etenkin esineen alkuperää koskevat asiakirjat, vaatimuksen esittäneen valtion lainsäädännön mukaiset vientiluvat, osapuolten luonne, maksettu hinta, se, tarkastiko omistaja saatavilla olleet varastettuja kulttuuriesineitä koskevat rekisterit ja kaikki muut tiedot ja asiakirja-aineiston, jonka hän olisi voinut kohtuudella hankkia, ja kääntyikö hän käytettävissä olleiden elinten puoleen tai ryhtyikö hän muihin toimenpiteisiin, joihin järkevä henkilö olisi niissä olosuhteissa ryhtynyt.

Omistaja ei voi vedota vilpittömään mieleen, jos hän ei ole noudattanut olosuhteissa tarvittua huolellisuutta.

ê 93/7/ETY

Todistustaakka määräytyy vaatimuksen kohteena olevan jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti.

Lahjoituksen tai perinnön osalta omistaja ei ole edullisemmassa asemassa kuin se henkilö, jolta hän hankki esineen kyseisellä tavalla.

Vaatimuksen esittäneen jäsenvaltion on maksettava korvaus esineen palauttamisen yhteydessä.

10 artikla

Aiheutuneet kustannukset kulttuuriesineen palauttamisesta määräävän päätöksen täytäntöönpanosta lankeavat vaatimuksen esittäneelle jäsenvaltiolle. Samaa sovelletaan 4 artiklan 4 alakohdassa tarkoitettuihin toimenpiteisiin.

11 artikla

Edellä 9 artiklassa tarkoitetun kohtuullisen korvauksen ja 10 artiklassa tarkoitettujen kustannusten maksaminen ei rajoita vaatimuksen esittäneen jäsenvaltion oikeutta vaatia näiden rahamäärien korvaamista niiltä henkilöiltä, jotka ovat vastuussa kulttuuriesineen laittomasta viennistä sen alueelta.

12 artikla

Kulttuuriesineen omistus palauttamisen jälkeen määräytyy vaatimuksen esittäneen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

13 artikla

Tätä direktiiviä sovelletaan ainoastaan kulttuuriesineisiin, jotka on laittomasti viety jäsenvaltion alueelta 1 päivästä tammikuuta 1993 alkaen.

ê 93/7/ETY (mukautettu)

ð uusi

14 artikla

1. Jäsenvaltio voi ulottaa palauttamisvelvollisuuden myös muihin kulttuuriesineidensiin luokkiin kuin liitteessä ð 1 artiklan 1 alakohdassa ï tarkoitettuihin Ö määriteltyihin Õ.

ê 93/7/ETY

ð uusi

2. Jäsenvaltio voi soveltaa tässä direktiivissä säädettyä järjestelmää ennen 1 päivää tammikuuta 1993 muiden jäsenvaltioiden alueilta laittomasti vietyjä kulttuuriesineitä koskeviin palauttamispyyntöihin.

15 artikla

Tämä direktiivi ei rajoita vaatimuksen esittäneen jäsenvaltion ja/tai kulttuuriesineen omistajan, jolta esine varastettiin, jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön mukaisesti mahdollisesti vireille panemia siviili- tai rikosoikeudenkäyntejä.

16 artikla

1. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle joka kolmas ð viides ï vuosi, ensimmäisen kerran helmikuussa 1996 ð […] ï, kertomus tämän direktiivin täytäntöönpanosta.

ê 93/7/ETY (mukautettu)

ð uusi

2. Komissio esittää joka kolmas ð viides ï vuosi Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Ö Euroopan Õ talous- ja sosiaalikomitealle arviointikertomuksen tämän direktiivin täytäntöönpanosta. ðKertomuksen yhteydessä annetaan tarvittaessa asianmukaisia ehdotuksia. ï

ê 93/7/ETY

3. Neuvosto tutkii tämän direktiivin tehokkuutta kolmen vuoden soveltamisen jälkeen ja tekee tarvittaessa komission ehdotuksesta aiheelliset muutokset.

4. Joka tapauksessa neuvosto tutkii komission ehdotuksesta joka kolmas vuosi ja tarvittaessa saattaa ajan tasalle liitteessä tarkoitetut rahamäärät yhteisön taloudellisten ja rahapoliittisten indikaattorien mukaisesti.

17 artikla

Komissiota avustaa asetuksen (ETY) N:o 3911/92 8 artiklalla perustettu komitea.

Komitea tutkii kaikki tämän direktiivin liitteen määräysten soveltamista koskevat kysymykset, jotka komitean puheenjohtaja saattaa käsiteltäväksi omasta aloitteestaan tai jäsenvaltion edustajan pyynnöstä.

ò uusi

17 artikla

Lisätään asetuksen (EU) N:o 1024/2012 liitteeseen 6 kohta seuraavasti:

”6. Jäsenvaltion alueelta laittomasti vietyjen kulttuuriesineiden palauttamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi xxxx/xx/EU (*): 4 ja 6 artikla.

(*) EUVL L […].”

ê 93/7/ETY (mukautettu)

18 artikla

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin Ö [1 artiklan 1 alakohdan, 4 artiklan ensimmäisen kohdan 3 alakohdan, 4 artiklan neljännen kohdan, 6 artiklan kolmannen kohdan, 7 artiklan, 9 artiklan ja 16 artiklan] Õ noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan yhdeksän kuukauden kuluessa sen antamisesta, lukuun ottamatta Belgian kuningaskuntaa, Saksan liittotasavaltaa ja Alankomaiden kuningaskuntaa, joiden on noudatettava tätä direktiiviä viimeistään 12 kuukautta sen antamisesta lukien.

Niiden on ilmoitettava siitä Ö viipymättä toimitettava Õ komissiolle Ö kirjallisina nämä säännökset Õ. Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan niitä virallisesti julkaistaessa niihin on liitettävä viittaus tähän direktiiviin. ÖNiissä on oltava myös maininta, jossa tarkennetaan, että voimassa olevissa laeissa, asetuksissa ja hallinnollisissa määräyksissä olevat viittaukset tällä direktiivillä kumottuihin direktiiveihin on katsottava viittauksiksi tähän direktiiviin. Õ Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset Ö ja maininnat Õ tehdään.

ê

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

19 artikla

Kumotaan direktiivi 93/7/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna liitteessä I olevassa A osassa mainituilla direktiiveillä, […] alkaen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioita velvoittavia liitteessä I olevassa B osassa asetettuja määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava mainitut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Viittauksia kumottuun direktiiviin pidetään viittauksina tähän direktiiviin liitteessä II olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

20 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Direktiivin […] artiklaa sovelletaan […] päivästä […]kuuta […].

ê 93/7/ETY

21 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä

Euroopan parlamentin puolesta                    Neuvoston puolesta

Puhemies                                                       Puheenjohtaja

ê 93/7/ETY

LIITE

Esineluokat, joita tarkoitetaan 1 artiklan 1 alakohdan toisessa luetelmakohdassa ja joihin perustamissopimuksen 36 artiklassa tarkoitettujen ”kansallisaarteiksi” luokiteltujen esineiden on kuuluttava, jotta ne voidaan palauttaa tämän direktiivin mukaisesti

A.           1.      Arkeologiset esineet, jotka ovat yli 100 vuotta vanhoja ja jotka ovat peräisin:

– maalla ja veden alla tehdyistä kaivauksista ja löydöistä,

– arkeologisilta paikoilta,

– arkeologisista kokoelmista.

2.      Taiteellisiin, historiallisiin tai uskonnollisiin monumentteihin olennaisena osana kuuluvat osat, jotka on saatu niitä osiin hajottamalla ja jotka ovat yli 100 vuotta vanhoja.

ê 96/100/EY 1 artiklan 1 alakohdan a alakohta

3.      Taulut ja maalaukset, jotka eivät kuulu 3 A tai 4 luokkaan ja jotka on tehty kokonaan käsin mille tahansa materiaalille ja käyttäen mitä tahansa tekniikkaa[27].

ê 96/100/EY 1 artiklan 1 alakohdan b alakohta

3 A.   Vesiväri-, guassi- ja pastellimaalaukset, jotka on tehty kokonaan käsin mille tahansa materiaalille1.

ê 96/100/EY 1 artiklan 1 alakohdan c alakohta

4.      Mosaiikit, jotka on tehty kokonaan käsin mistä tahansa aineesta ja jotka eivät kuulu 1 tai 2 luokkaan, sekä piirustukset, jotka on tehty kokonaan käsin mille tahansa materiaalille ja käyttäen mitä tahansa tekniikkaa 1.

ê 93/7/ETY

5.      Alkuperäiset kaiverrukset, painotyöt, serigrafiat ja litografiat ja niiden matriisit sekä alkuperäiset julisteet1.

6.      Alkuperäiset patsaat ja veistokset ja niistä alkuperäistä menetelmää käyttäen tehdyt jäljennökset1, lukuun ottamatta 1 luokkaan kuuluvia.

7.      Valokuvat, filmit ja niiden negatiivit1.

8.      Inkunaabelit ja käsikirjoitukset, joihin kuuluvat maantieteelliset kartat ja musiikkisävellykset, joko yksittäin tai kokoelmina1.

9.      Kirjat, yli 100 vuotta vanhat, yksittäin tai kokoelmina.

10.    Painetut maantieteelliset kartat, yli 200 vuotta vanhat.

11.    Kaikenlaiset arkistot, joihin kuuluu yli 50 vuotta vanhoja osia ja jotka on tehty millä välineellä tahansa.

12.    a)       Kokoelmat[28] ja eläintieteellisten, kasvitieteellisten, mineralogisten ja anatomisten kokoelmien näytekappaleet;

b)      kokoelmat,2 jotka ovat historiallisesti, paleontologisesti, etnografisesti tai numismaattisesti kiinnostavia.

13.    Kulkuvälineet, yli 75 vuotta vanhat.

14.    Muut antiikkiesineet, jotka eivät kuulu A1-A13 alakohdassa tarkoitettuihin luokkiin ja jotka ovat yli 50 vuotta vanhoja.

              A1-A14 alakohdassa tarkoitettuihin luokkiin kuuluviin kulttuuriesineisiin sovelletaan tätä direktiiviä ainoastaan, jos niiden arvo on yhtä suuri tai suurempi kuin B kohdassa tarkoitettu rahallinen kynnys.

B.           Rahallinen kynnys, jota sovelletaan tiettyihin A kohdassa tarkoitettuihin luokkiin (ecuissa):

ê 2001/38/EY 1 artiklan 1 alakohta

ARVO:

Esineen arvolla ei ole merkitystä.

ê 93/7/ETY

– 1 (Arkeologiset esineet)

– 2 (Osiin hajotetut monumentit)

– 8 (Inkunaabelit ja käsikirjoitukset)

– 11 (Arkistot)

15 000

– 4 (Mosaiikit ja piirustukset)

– 5 (Kaiverrukset)

– 7 (Valokuvat)

– 10 (Painetut maantieteelliset kartat)

ê 96/100/EY 1 artiklan 2 alakohta

30 000

– 3 A (vesiväri-, guassi- ja pastellimaalaukset)

ê 93/7/ETY

50 000

– 6 (Patsaat)

– 9 (Kirjat)

– 12 (Kokoelmat)

– 13 (Kulkuvälineet)

– 14 (Kaikki muut esineet)

150 000

– 3 (Taulut)

              Rahallista arvoa koskevien edellytysten mahdollinen täyttyminen arvioidaan palauttamispyyntöä tehtäessä. Rahallinen arvo on esineen arvo vaatimuksen esittäneessä jäsenvaltiossa.

ê 2001/38/EY 1 artiklan 2 alakohta

Niiden jäsenvaltioiden osalta, joiden rahayksikkö ei ole euro, liitteessä euroina ilmaistut arvot muunnetaan kansallisiksi valuutoiksi ja ilmaistaan kansallisina valuuttoina käyttäen valuuttakursseja, jotka julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä 31 päivänä joulukuuta 2001. Tätä vasta-arvoa kansallisina valuuttoina tarkistetaan kahden vuoden välein 31 päivästä joulukuuta 2001. Vasta-arvon laskeminen perustuu kyseisten valuuttojen keskimääräiseen euroina ilmaistuun päivänkurssiin 24 kuukauden jaksona, joka päättyy 31 päivänä joulukuuta voimaan tulevan tarkistusta edeltävän elokuun viimeisenä päivänä. Kulttuuriesineitä käsittelevä neuvoa-antava komitea tarkastelee laskentamenetelmää uudelleen komission ehdotuksesta lähtökohtaisesti kaksi vuotta sen jälkeen, kun menetelmää on käytetty ensimmäisen kerran. Kunkin tarkistuksen yhteydessä euroina ilmaistut arvot ja kansallisina valuuttoina ilmaistut vasta-arvot julkaistaan säännöllisesti Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä tarkistuksen voimaantulopäivää edeltävän marraskuun ensimmäisinä päivinä.

_____________

é

LIITE I

A osa

Kumottu direktiivi ja luettelo sen muutoksista (19 artiklassa tarkoitetut)

Neuvoston direktiivi 93/7/ETY || (EYVL L 74, 27.3.1993, s. 74) ||

|| Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 96/100/EY || (EYVL L 60, 1.3.1997, s. 59)

|| Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/38/EY || (EYVL L 187, 10.7.2001, s. 43)

B osa

Määräajat kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiselle (19 artiklassa tarkoitetut)

Direktiivi || Määräaika kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiselle

93/7/ETY || 15.12.1993[29]

96/100/EY || 1.9.1997

2001/38/EY || 31.12.2001

_____________

LIITE II

Vastaavuustaulukko

Direktiivi 93/7/ETY || Tämä direktiivi

1 artiklan 1 alakohdan ensimmäinen luetelmakohta || 1 artiklan 1 alakohta

1 artiklan 1 alakohdan toinen luetelmakohta, johdantokappale || _______

1 artiklan 1 alakohdan toisen luetelmakohdan ensimmäisen alaluetelmakohdan ensimmäinen kohta || _______

1 artiklan 1 alakohdan toisen luetelmakohdan ensimmäisen alaluetelmakohdan toinen kohta || 1 artiklan 8 alakohta

1 artiklan 1 alakohdan toisen luetelmakohdan toinen alaluetelmakohta || _______

1 artiklan 2 alakohdan ensimmäinen luetelmakohta || 1 artiklan 2 alakohdan a alakohta

1 artiklan 2 alakohdan toinen luetelmakohta || 1 artiklan 2 alakohdan b alakohta

1 artiklan 3–7 alakohta || 1 artiklan 3–7 alakohta

2 ja 3 artikla 4 artiklan ensimmäinen kohta 4 artiklan 1 alakohdan toinen virke 4 artiklan 6 alakohdan toinen virke _______ || 2 ja 3 artikla 4 artiklan ensimmäinen kohta 4 artiklan toinen kohta 4 artiklan kolmas kohta 4 artiklan neljäs kohta

5 artiklan ensimmäinen kohta || 5 artiklan ensimmäinen kohta

5 artiklan toisen kohdan ensimmäinen luetelmakohta || 5 artiklan toisen kohdan a alakohta

5 artiklan toisen kohdan toinen luetelmakohta || 5 artiklan toisen kohdan b alakohta

6 artiklan ensimmäinen kohta || 6 artiklan ensimmäinen kohta

6 artiklan toinen kohta || 6 artiklan toinen kohta

_______ || 6 artiklan kolmas kohta

7 ja 8 artikla || 7 ja 8 artikla

9 artiklan ensimmäinen kohta || 9 artiklan ensimmäinen kohta

9 artiklan toinen kohta || _______

_______ _______ || 9 artiklan toinen kohta 9 artiklan kolmas kohta

9 artiklan kolmas ja neljäs kohta || 9 artiklan neljäs ja viides kohta

10–15 artikla || 10–15 artikla

16 artiklan 1 ja 2 kohta || 16 artiklan 1 ja 2 kohta

16 artiklan 3 kohta || _______

16 artiklan 4 kohta || _______

17 artikla || _______

_______ || 17 artikla

18 artikla || 18 artiklan 1 kohta

_______ || 18 artiklan 2 kohta

_______ || 19 artikla

_______ || 20 artiklan ensimmäinen kohta

_______ || 20 artiklan toinen kohta

19 artikla Liite || 21 artikla _______

______ || Liite I

______ || Liite II

é

SÄÄDÖKSEEN LIITTYVÄ RAHOITUSSELVITYS

1.           PERUSTIEDOT EHDOTUKSESTA/ALOITTEESTA

              1.1.    Ehdotuksen/aloitteen nimi

              1.2.    Toimintalohko(t) toimintoperusteisessa johtamis- ja budjetointijärjestelmässä (ABM/ABB)

              1.3.    Ehdotuksen/aloitteen luonne

              1.4.    Tavoitteet

              1.5.    Ehdotuksen/aloitteen perustelut

              1.6.    Toiminnan ja sen rahoitusvaikutusten kesto

              1.7.    Hallinnointitapa (hallinnointitavat)

2.           HALLINNOINTI

              2.1.    Seuranta- ja raportointisäännöt

              2.2.    Hallinnointi- ja valvontajärjestelmä

              2.3.    Toimenpiteet petosten ja sääntöjenvastaisuuksien ehkäisemiseksi

3.           EHDOTUKSEN/ALOITTEEN ARVIOIDUT RAHOITUSVAIKUTUKSET

              3.1.    Kyseeseen tulevat monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeet ja menopuolen budjettikohdat

              3.2.    Arvioidut vaikutukset menoihin

              3.2.1. Yhteenveto arvioiduista vaikutuksista menoihin

              3.2.2. Arvioidut vaikutukset toimintamäärärahoihin

              3.2.3. Arvioidut vaikutukset hallintomäärärahoihin

              3.2.4. Yhteensopivuus nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen kanssa

              3.2.5. Ulkopuolisten tahojen osallistuminen rahoitukseen

              3.3.    Arvioidut vaikutukset tuloihin

SÄÄDÖKSEEN LIITTYVÄ RAHOITUSSELVITYS

1. PERUSTIEDOT EHDOTUKSESTA/ALOITTEESTA

1.1. Ehdotuksen/aloitteen nimi

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi jäsenvaltion alueelta laittomasti vietyjen kulttuuriesineiden palauttamisesta (Uudelleenlaatiminen)

1.2. Toimintalohko(t) toimintoperusteisessa johtamis- ja budjetointijärjestelmässä (ABM/ABB)[30]

Osasto 2 – Yritystoiminta – Luku 02 03: tavaroiden sisämarkkinat ja alakohtaiset politiikat

1.3. Ehdotuksen/aloitteen luonne

Ehdotus/aloite liittyy toimeen, joka on suunnattu uudelleen.

1.4. Tavoitteet

1.4.1. Komission monivuotinen strateginen tavoite (monivuotiset strategiset tavoitteet), jonka (joiden) saavuttamista ehdotus/aloite tukee

Kulttuuriesineiden suojelun edistäminen sisämarkkinoilla.

1.4.2. Erityistavoite (erityistavoitteet) sekä toiminto (toiminnot) toimintoperusteisessa johtamis- ja budjetointijärjestelmässä

Erityistavoite: antaa jäsenvaltioille mahdollisuus saada takaisin niiden alueelta vuodesta 1993 lähtien laittomasti viedyt kansallisaarteiksi luokitellut kulttuuriesineet.

1.4.3. Odotettavissa olevat tulokset ja vaikutukset

Selvitys siitä, miten ehdotuksella/aloitteella on tarkoitus vaikuttaa edunsaajien/kohderyhmän tilanteeseen

Tämän ehdotuksen tavoitteena on lisätä kansallisaarteiksi luokiteltujen kulttuuriesineiden palauttamisten määrää ja vähentää niiden kustannuksia. Ehdotus vaikuttaa myös kulttuuriesineiden laittoman kaupankäynnin ehkäisemiseen ja torjumiseen unionissa.

1.4.4. Tulos- ja vaikutusindikaattorit

Selvitys siitä, millaisin indikaattorein ehdotuksen/aloitteen toteuttamista seurataan

- palauttamismenettelyjen määrän lisääntyminen,

- kansallisaarteiksi luokiteltujen kulttuuriesineiden palautusten määrän lisääntyminen,

- kulttuuriesineiden etsintäpyyntöjen jatkotoimien varmistaminen direktiivin 4 artiklan 1 alakohdan mukaisesti,

- kulttuuriesineiden löytymistä koskevien ilmoitusten jatkotoimien varmistaminen direktiivin 4 artiklan 2 alakohdan mukaisesti,

- direktiivin täytäntöönpanoa koskevien tilastotietojen vertailukelpoisuus,

- tyytyväisyyskysely IMI-järjestelmää käyttäville keskusviranomaisille.

1.5. Ehdotuksen/aloitteen perustelut

1.5.1. Tarpeet, joihin ehdotuksella/aloitteella vastataan lyhyellä tai pitkällä aikavälillä

Tämän ehdotuksen yleistavoitteena on edistää kulttuuriesineiden suojelua sisämarkkinoilla helpottamalla jäsenvaltion alueelta vuodesta 1993 lähtien laittomasti vietyjen kansallisaarteiksi luokiteltujen kulttuuriesineiden palauttamista.

1.5.2. EU:n osallistumisesta saatava lisäarvo

Kulttuuriesineiden laittoman viennin rajatylittävä piirre merkitsee sitä, että unionilla on parhaat edellytykset toimia tällä alalla.

1.5.3. Vastaavista toimista saadut kokemukset

Direktiivin 93/7/ETY arvioinnit osoittavat, että nykyinen järjestelmä ei ole kovin tehokas tiettyjen kansallisaarteiksi luokiteltujen kulttuuriesineiden palauttamisessa.

Komissio on kulttuuriesineiden laittoman kaupankäynnin ehkäisemistä ja torjuntaa koskevien tutkimusten ja asiantuntijaraporttien perusteella todennut, että direktiiviä on tarpeen tarkistaa.

1.5.4. Yhteensopivuus muiden kyseeseen tulevien välineiden kanssa ja mahdolliset synergiaedut

Tämä ehdotus on täysin yhteensopiva muiden kulttuuriesineisiin liittyvien toimenpiteiden ja politiikan alojen kanssa.

1.6. Toiminnan ja sen rahoitusvaikutusten kesto

Ehdotuksen/aloitteen mukaisen toiminnan kestoa ei ole rajattu.

1.7. Hallinnointitapa (hallinnointitavat)[31]

Komissio hallinnoi suoraan keskitetysti.

2. HALLINNOINTI

2.1. Seuranta- ja raportointisäännöt

Ilmoitetaan sovellettavat aikavälit ja edellytykset

16 artiklassa määritetään säännöt arviointiin ja seurantaan, joiden välityksellä muut unionin toimielimet saavat direktiivin soveltamista koskevaa tietoa. Direktiivin täytäntöönpanoa ja arviointia koskevat kertomukset laaditaan joka viides vuosi.

2.2. Hallinnointi- ja valvontajärjestelmä

2.2.1. Todetut riskit

Taloudellisia riskejä ei havaittu.

2.2.2. Valvontamenetelmä(t)

Valvontamenetelmät vahvistetaan varainhoitoasetuksessa ja asetuksessa (EU) N:o 2342/2002.

2.3. Toimenpiteet petosten ja sääntöjenvastaisuuksien ehkäisemiseksi

Ilmoitetaan käytössä olevat ja suunnitellut torjunta- ja suojatoimenpiteet

Komission on varmistettava, että unionin taloudellisia etuja suojataan petoksia, lahjontaa ja muuta laitonta toimintaa ehkäisevillä toimenpiteillä, tehokkailla tarkastuksilla ja perimällä aiheettomasti maksetut määrät takaisin sekä, jos sääntöjenvastaisuuksia havaitaan, käyttämällä tehokkaita, oikeasuhteisia ja ennalta ehkäiseviä seuraamuksia asetusten (EY, Euratom) N:o 2988/95, (Euratom, EY) N:o 2185/96 ja (EY) N:o 1073/1999 mukaisesti.

3. EHDOTUKSEN/ALOITTEEN ARVIOIDUT RAHOITUSVAIKUTUKSET

3.1. Kyseeseen tulevat monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeet ja menopuolen budjettikohdat

· Talousarviossa jo olevat budjettikohdat

Monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeiden ja budjettikohtien mukaisessa järjestyksessä

Moni­vuotisen rahoitus­kehyksen otsake || Budjettikohta || Määräraha­laji || Rahoitusosuudet

|| JM/EI-JM[32] || Efta-mailta[33] || ehdokas­mailta[34] || kolman­silta mailta || varainhoito­asetuksen 21 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetut rahoitusosuudet

[…] || [XX.YY.YY.YY] […] || JM/EI-JM || || || ||

Uudet perustettaviksi esitetyt budjettikohdat

Monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeiden ja budjettikohtien mukaisessa järjestyksessä

Moni­vuotisen rahoitus­kehyksen otsake || Budjettikohta || Määräraha­laji || Rahoitusosuudet

Numero [Nimi………………………………………] || JM/EI-JM || EFTA-mailta || ehdokas­mailta || kolman­silta mailta || varainhoito­asetuksen 21 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetut rahoitusosuudet

|| [XX.YY.YY.YY] || || KYL­LÄ/EI || KYL­LÄ/EI || KYL­LÄ/EI || KYLLÄ/EI

3.2. Arvioidut vaikutukset menoihin

3.2.1. Yhteenveto arvioiduista vaikutuksista menoihin

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

Monivuotisen rahoituskehyksen otsake: || || ||

|| PO: ENTR || || || 2015 || 2016 || 2017 || 2018 || 2019 || YH­TEENSÄ

|| Ÿ Toimintamäärärahat || 0 || 0 || 0 || 0 || 0 || 0

|| PO ENTRin määrärahat YHTEENSÄ || Sitoumukset || =1+1a +3 || 0 || 0 || 0 || 0 || 0 || 0

|| Maksut || =2+2a +3 || 0 || 0 || 0 || 0 || 0 || 0

||

Monivuotisen rahoituskehyksen otsake: || 5 || ”Hallintomenot” ||

|| PO: ENTR || || || 2015 || 2016 || 2017 || 2018 || 2019 || YH­TEENSÄ

|| Ÿ Henkilöresurssit || 0,2 || 0,2 || 0,2 || 0,2 || 0,2 || 1,0

|| Ÿ Muut hallintomenot || 0,05 || 0,05 || 0,05 || 0,05 || 0,05 || 0,25

|| PO ENTR YHTEENSÄ || Määrärahat || 0,25 || 0,25 || 0,25 || 0,25 || 0,25 || 1,25

|| Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEESEEN 5 kuuluvat määrärahat YHTEENSÄ || (Sitoumukset yhteensä = maksut yhteensä) || 0,25 || 0,25 || 0,25 || 0,25 || 0,25 || 1,25

|| Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEISIIN 1–5 kuuluvat määrärahat YHTEENSÄ || Sitoumukset || 0,25 || 0,25 || 0,25 || 0,25 || 0,25 || 1,25

|| Maksut || 0,25 || 0,25 || 0,25 || 0,25 || 0,25 || 1,25

3.2.2. Arvioidut vaikutukset toimintamäärärahoihin

Ehdotus ei edellytä toimintamäärärahoja

3.2.3. Arvioidut vaikutukset hallintomäärärahoihin

3.2.3.1. Yhteenveto

Ehdotus edellyttää hallintomäärärahoja seuraavasti:

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

|| 2015 || 2016 || 2017 || 2018 || 2019 || YH­TEENSÄ

Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKE 5 || || || || || ||

Henkilöresurssit || 0,2 || 0,2 || 0,2 || 0,2 || 0,2 || 1,0

Muut hallintomenot || 0,05 || 0,05 || 0,05 || 0,05 || 0,05 || 0,25

Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKE 5, välisumma || 0,25 || 0,25 || 0,25 || 0,25 || 0,25 || 1,25

Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEESEEN 5 sisältymättömät[35] || || || || || ||

Henkilöresurssit || 0 || 0 || 0 || 0 || 0 || 0

Muut hallintomenot || 0 || 0 || 0 || 0 || 0 || 0

Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEESEEN 5 sisältymättömät, välisumma || 0 || 0 || 0 || 0 || 0 || 0

YHTEENSÄ || 0,25 || 0,25 || 0,25 || 0,25 || 0,25 || 1,25

3.2.3.2. Henkilöresurssien arvioitu tarve

Ehdotus edellyttää henkilöresursseja seuraavasti:

arvio kokonaislukuina (tai enintään yhden desimaalin tarkkuudella)

|| 2015 || 2016 || 2017 || 2018 || 2019

Ÿ Henkilöstötaulukkoon sisältyvät virat/toimet (virkamiehet ja väliaikaiset toimihenkilöt)

02 01 01 01 (päätoimipaikka ja komission edustustot) || 0,2 || 0,2 || 0,2 || 0,2 || 0,2

koko­aikaiseksi muutettuna = 1,5 || koko­aikaiseksi muutettuna = 1,5 || koko­aikaiseksi muutettuna = 1,5 || koko­aikaiseksi muutettuna = 1,5 || koko­aikaiseksi muutettuna = 1,5

XX 01 01 02 (lähetystöt) || 0 || 0 || 0 || 0 || 0

XX 01 05 01 (epäsuora tutkimustoiminta) || 0 || 0 || 0 || 0 || 0

10 01 05 01 (suora tutkimustoiminta) || 0 || 0 || 0 || 0 || 0

Ÿ Ulkopuolinen henkilöstö (kokoaikaiseksi muutettuna)[36]

XX 01 02 01 (AC, END, INT – katetaan kokonaismäärärahoista) || 0 || 0 || 0 || 0 || 0

XX 01 02 02 (AC, AL, END, INT ja JED lähetystöissä) || 0 || 0 || 0 || 0 || 0

XX 01 04 yy [37] || - päätoimi­paikassa[38] || 0 || 0 || 0 || 0 || 0

- lähetystöissä || 0 || 0 || 0 || 0 || 0

XX 01 05 02 (AC, END, INT – epäsuora tutkimustoiminta) || 0 || 0 || 0 || 0 || 0

10 01 05 02 (AC, END, INT – suora tutkimustoiminta) || 0 || 0 || 0 || 0 || 0

Muu budjettikohta (mikä?) || 0 || 0 || 0 || 0 || 0

YHTEENSÄ || 0,2 || 0,2 || 0,2 || 0,2 || 0,2

koko­aikaiseksi muutettuna = 1,5 || koko­aikaiseksi muutettuna = 1,5 || koko­aikaiseksi muutettuna = 1,5 || koko­aikaiseksi muutettuna = 1,5 || koko­aikaiseksi muutettuna = 1,5

Henkilöresurssien tarve katetaan toimen hallinnointiin jo osoitetulla pääosaston henkilöstöllä ja/tai pääosastossa toteutettujen henkilöstön uudelleenjärjestelyjen tuloksena saadulla henkilöstöllä sekä tarvittaessa sellaisilla lisäresursseilla, jotka toimea hallinnoiva pääosasto voi saada käyttöönsä vuotuisessa määrärahojen jakomenettelyssä talousarvion puitteissa.

Kuvaus henkilöstön tehtävistä:

Virkamiehet ja väliaikaiset toimihenkilöt || Hallinnoivat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sen täytäntöönpanoa.

3.2.4. Yhteensopivuus nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen kanssa

Ehdotus on yhteensopiva nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen kanssa.

3.2.5. Ulkopuolisten tahojen osallistuminen rahoitukseen

Ehdotuksen rahoittamiseen ei osallistu ulkopuolisia tahoja.

3.3. Arvioidut vaikutukset tuloihin

Ehdotuksella ei ole vaikutuksia tuloihin.

[1]               Neuvoston direktiivi 93/7/ETY, annettu 15 päivänä maaliskuuta 1993, jäsenvaltion alueelta laittomasti vietyjen kulttuuriesineiden palauttamisesta (EYVL L 74, 27.3.1993, s. 74), muutettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 96/100/EY, annettu 17 päivänä helmikuuta 1997 (EYVL L 60, 1.3.1997, s. 59), ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2001/38/EY, annettu 5 päivänä kesäkuuta 2001 (EYVL L 187, 10.7.2001, s. 43).

[2]               Komission ensimmäinen kertomus neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle kulttuuriesineiden viennistä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3911/92 ja jäsenvaltion alueelta laittomasti vietyjen kulttuuriesineiden palauttamisesta annetun neuvoston direktiivin 93/7/ETY soveltamisesta, KOM(2000) 325 lopullinen, 25.5.2000. Komission toinen kertomus neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle jäsenvaltion alueelta laittomasti vietyjen kulttuuriesineiden palauttamisesta annetun neuvoston direktiivin 93/7/ETY soveltamisesta, KOM(2005) 675 lopullinen, 21.12.2005. Komission kolmas kertomus neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle jäsenvaltion alueelta laittomasti vietyjen kulttuuriesineiden palauttamisesta annetun neuvoston direktiivin 93/7/ETY soveltamisesta, KOM(2009) 408 lopullinen, 30.7.2009. Komission neljäs kertomus neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle jäsenvaltion alueelta laittomasti vietyjen kulttuuriesineiden palauttamisesta annetun neuvoston direktiivin 93/7/ETY soveltamisesta, COM(2013) 310 final, 30.5.2013.

[3]               Syyskuussa 2012 Unescon yleissopimuksen vuodelta 1970 oli ratifioinut 22 jäsenvaltiota ja Unidroit’n yleissopimuksen vuodelta 1995 puolestaan 13 jäsenvaltioita. Itävallassa Unescon yleissopimuksen ratifiointiprosessi oli käynnissä.

[4]               Euroopan unionin neuvoston päätelmät kulttuuriesineisiin kohdistuvien rikosten ehkäisemisestä ja torjumisesta, 13. ja 14. joulukuuta 2011.

                http://www.consilium.europa.eu/uedocs/cms_data/docs/pressdata/en/jha/126866.pdf.

[5]               EUVL L 351, 20.12.2012, s. 1.

[6]               http://ec.europa.eu/yourvoice/consultations/2012/index_fi.htm

[7]               http://ec.europa.eu/enterprise/policies/single-market-goods/regulated-sectors/cultural-goods/index_en.htm

[8]               Ryhmän työskentelyasiakirjoja ja sen jäsenten yksittäisiä kannanottoja ei ole julkaistu.

[9]               Final report and Recommendations to the Cultural Affairs Committee on improving the means of increasing the mobility of collections (Loppuraportti ja suositukset kulttuuriasioiden komitealle sellaisten keinojen parantamisesta, joilla lisätään kokoelmien liikkuvuutta), kesäkuu 2010: http://ec.europa.eu/culture/our-policy-development/working-group-on-museum-activities_en.htm.

[10]             Tutkimus "Analyse des structures et mécanismes de diffusion des données nécessaires aux autorités afin de garantir l’application de la directive relative aux biens culturels" (Analyysi niiden tietojen rakenteesta ja siirtomenetelmistä, joita viranomaiset tarvitsevat voidakseen taata kulttuuriesineitä koskevan direktiivin soveltamisen), 2004, ja tutkimus "Extension aux 12 nouveaux États membres" (Laajentuminen 12 uudella jäsenvaltiolla), 2007, (Information & Communication Partners, tutkimussopimus nro 30-CE-0102617/00-49), saatavilla pyynnöstä osoitteesta ENTR-PRODUCT-MARKET-INTEGR-AND-ENFOR@ec.europa.eu. "Study on preventing and fighting illicit trafficking in cultural goods in the European Union" (Tutkimus kulttuuriesineiden laittoman kaupankäynnin ehkäisemisestä ja torjunnasta Euroopan unionissa), CECOJI-CNRS-UMR 6224 (Ranska), 2011. http://ec.europa.eu/home-affairs/doc_centre/crime/docs/Report%20Trafficking%20in%20cultural%20goods%20EN.pdf#zoom.

[11]             Muut vaihtoehdot, kuten i) unioni ratifioi Unescon yleissopimuksen vuodelta 1970 ja Unidroit’n yleissopimuksen vuodelta 1995, ii) laaditaan unionin strategia, jonka tavoitteena on, että kaikki jäsenvaltiot ratifioivat Unidroit’n yleissopimuksen, iii) korvataan direktiivi 93/7/ETY asetuksella ja iv) kumotaan direktiivi 93/7/ETY, hylättiin vaihtoehtojen tarkastelun alkuvaiheessa toteuttamiskelpoisuuteen liittyvistä syistä.

[12]             Toteutettu Euroopan parlamentille ja neuvostolle annetun komission tiedonannon – Yhteisön säännöstön kodifiointi, KOM(2001) 645 lopullinen – mukaisesti.

[13]             KOM(2007) 873 lopullinen.

[14]             Tämän ehdotuksen liitteessä I oleva A osa.

[15]             ”Jos lainsäädäntömenettelyn aikana osoittautuu, että on tarpeen tehdä puhtaan kodifioinnin lisäksi muutoksia asiasisältöön, komission on tehtävä tarpeelliset ehdotukset.”

[16]             ”Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio panevat merkille, että puhtaan kodifioinnin lisäksi asiasisältöön tehtävien muutosten osoittautuessa tarpeellisiksi komissio voi valita tapauksittain joko koko ehdotuksen uudelleenmuotoilun tai erillisen muutosehdotuksen laatimisen, jolloin kodifiointiehdotuksen käsittely keskeytetään ja asiasisältöä koskeva muutos, kun se on hyväksytty, sisällytetään siihen.”

[17]             EUVL C 252, 18.9.2010, s. 11.

[18]             EYVL C 77, 28.3.2002, s. 1.

[19]             EUVL L 39, 10.2.2009, s. 1.

[20]             EUVL C […], […], s. […].

[21]             EYVL L 74, 27.3.1993, s. 74,

[22]             Katso liitteessä I oleva A osa.

[23]             EYVL L 395, 31.12.1992, s. 1, EUVL L 39, 10.2.2009, s. 1.

[24]             EUVL L 316, 14.11.2012, s. 1.

[25]             EYVL L 281, 23.11.1995, s. 1.

[26]             Euroopan unionin neuvoston päätelmät kulttuuriesineisiin kohdistuvien rikosten ehkäisemisestä ja torjumisesta, oikeus- ja sisäasioiden neuvosto, 13. ja 14. joulukuuta 2011.

[27]             Yli 50 vuotta vanhat eivätkä kuulu tekijöilleen.

[28]             Kuten tuomioistuin määritteli tapauksen 252/84 tuomiossa: ”Kokoelmaesineet, joita tarkoitetaan yhteisen tullitariffin nimikkeessä 99.05, ovat esineitä, joilla on vaadittavat ominaisuudet kokoelmaan hyväksymistä varten, eli esineet, jotka ovat suhteellisen harvinaisia, joita ei käytetä tavanomaisesti alkuperäiseen tarkoitukseensa, jotka kuuluvat samantapaisten käyttöesineiden kaupasta erillisen kaupankäynnin piiriin ja joiden arvo on korkea.”

[29]             Määräaika direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä Belgiassa, Saksassa ja Alankomaissa oli 15 päivä maaliskuuta 1994.

[30]             ABM: toimintoperusteinen johtaminen – ABB: toimintoperusteinen budjetointi.

[31]             Kuvaukset eri hallinnointitavoista ja viittaukset varainhoitoasetukseen ovat saatavilla budjettipääosaston verkkosivuilla osoitteessa: http://www.cc.cec/budg/man/budgmanag/budgmanag_en.html

[32]             JM = jaksotetut määrärahat; EI-JM = jaksottamattomat määrärahat.

[33]             EFTA: Euroopan vapaakauppaliitto.

[34]             Ehdokasmaat ja soveltuvin osin Länsi-Balkanin mahdolliset ehdokasmaat.

[35]             Tekninen ja/tai hallinnollinen apu sekä EU:n ohjelmien ja/tai toimien toteuttamiseen liittyvät tukimenot (entiset BA-budjettikohdat), epäsuora ja suora tutkimustoiminta.

[36]             CA = sopimussuhteiset toimihenkilöt; AL = paikalliset toimihenkilöt; END = kansalliset asiantuntijat; INT = vuokrahenkilöstö; JED = nuoremmat asiantuntijat.

[37]             Toimintamäärärahoista katettavan ulkopuolisen henkilöstön enimmäismäärä (entiset BA-budjettikohdat).

[38]             Etenkin rakennerahastot, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto (maaseuturahasto) ja Euroopan kalatalousrahasto.