Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen /* COM/2013/045 final - 2013/0025 (COD) */
PERUSTELUT 1. EHDOTUKSEN TAUSTA Ehdotuksen
perustelut ja tavoitteet Ehdotettujen toimenpiteiden päätavoitteena on
lujittaa sisämarkkinoita vähentämällä rajatylittäviin tapauksiin kytkeytyviä
pulmia, turvata yhteiskunnan edut torjumalla rikollisuutta ja terroritekoja,
turvata Euroopan unionin vauraus varmistamalla tehokas liiketoimintaympäristö
ja edistää finanssivakautta suojaamalla rahoitusjärjestelmän moitteetonta ja
asianmukaista toimintaa ja eheyttä. Nämä tavoitteet on mahdollista saavuttaa, kun
varmistetaan yhdenmukaisuus EU:n ja kansainvälisen lähestymistavan välillä,
johdonmukaistetaan kansalliset säännöt ja sovelletaan niitä joustavasti ja kun
varmistetaan, että säännöissä keskitytään riskeihin ja pureudutaan uusiin
kehittymässä oleviin uhkiin. Lisäksi ehdotuksessa otetaan huomioon ja
kumotaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY
täytäntöönpanotoimenpiteitä koskeva, 1. elokuuta 2006 annettu komission
direktiivi 2006/70/EY[1].
Tämä parantaa rahanpesun vastaisten lainsäädäntöpuitteiden ymmärrettävyyttä ja
saatavuutta kaikkien sidosryhmien kannalta. Nyt esitettävän ehdotuksen lisäksi komissio
aikoo tiukentaa rahanpesun tukahduttamiseen tähtääviä EU:n toimia. Vuonna 2013
on tarkoitus esittää Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen
(SEUT-sopimuksen) 83 artiklan 1 kohtaan perustuva ehdotus, joka koskee
rikosoikeuden yhdenmukaistamista tämän rikoksen osalta.[2] Yleinen
tausta Kun sisämarkkinoiden esteitä raivataan,
laillisen liiketoiminnan aloittaminen ja kehittäminen helpottuu. Samalla
saattaa kuitenkin tarjoutua uusia mahdollisuuksia rahanpesuun ja terrorismin
rahoitukseen. Rahanpesua harjoittavat rikolliset voivat näin ollen pyrkiä
salaamaan tai peittelemään kyseisten varojen todellisen luonteen, alkuperän tai
todellisen omistajan ja muuttamaan varat näennäisesti laillisiksi tuloiksi.
Lisäksi terrorismin rahoitukseen voidaan ohjata varoja sekä laillisten että
rikollisten toimintojen avulla, kun terroristijärjestöt harjoittavat tuloa
tuottavaa toimintaa, joka itsessään voi olla laillista tai ainakin näyttää
siltä. Rahanpesu ja terrorismin rahoitus luovat näin ollen suuren riskin
rahoitusjärjestelmän eheydelle, moitteettomalle toiminnalle, maineelle ja
vakaudelle, ja seurauksena voi olla tuhoisia vaikutuksia monilla yhteiskunnan
lohkoilla. EU:ssa on annettu lainsäädäntöä, jonka
tarkoituksena on turvata rahoitusjärjestelmän ja sisämarkkinoiden asianmukainen
toiminta. Rahanpesusta ja terrorismin rahoituksesta aiheutuvat uhat ovat
kuitenkin luonteeltaan muuttuvia, sillä teknologia ja rikollisten käytettävissä
olevat välineet kehittyvät jatkuvasti. Jotta uhat voidaan torjua, lainsäädäntöä
on mukautettava koko ajan. Rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä
rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen 26. lokakuuta 2005
annetussa direktiivissä 2005/60/EY[3],
jäljempänä ’kolmas rahanpesudirektiivi’, vahvistetaan EU-tason puitteet, joiden
tarkoituksena on luotto- ja finanssilaitosten luotettavuuden, koskemattomuuden
ja vakauden sekä koko rahoitusjärjestelmän uskottavuuden suojaaminen rahanpesuun
ja terrorismin rahoittamiseen liittyviltä riskeiltä. EU:n säännöt perustuvat
paljolti rahanpesunvastaisen toimintaryhmän (FATF) vahvistamiin kansainvälisiin
normeihin, ja koska direktiivi perustuu yhdenmukaistamisen vähimmäistasoon
tähtäävään toimintamalliin, puitteita täydennetään kansallisella tasolla
annettavilla säännöillä. Kansainvälisellä tasolla FATF on puolestaan
tarkastellut kansainvälisiä normeja perusteellisesti uudelleen ja antanut
helmikuussa 2012 uudet suositukset. Samaan aikaan kansainvälisten toimenpiteiden
kanssa Euroopan komissio on tarkastellut Euroopassa voimassa olevia sääntöjä.
Tämänkertainen direktiivin tarkistus täydentää FATF:n tarkistettuja
suosituksia, jotka jo sinällään lujittavat huomattavasti rahanpesua ja
terrorismin rahoitusta torjuvaa säännöstöä. Direktiivi itsessään lujittaa
tarkistettujen suositusten osatekijöitä, varsinkin kun kyseessä ovat
soveltamisala (soveltamisalaan sisällytetään rahapelipalvelujen tarjoajat sekä
tavarakauppaa käyvät henkilöt 7 500 euron vähimmäismäärän mukaisesti),
todellisia omistajia ja edunsaajia koskevat tiedot (jotka on asetettava
ilmoitusvelvollisten sekä toimivaltaisten viranomaisten saataville) sekä
seuraamuksia koskevat säännökset. Direktiivin tarkistuksessa parannetaan
rahanpesun vastaisten toimenpiteiden vaikuttavuutta mukauttamalla säännöksiä
siten, että riskinarvioinnit suoritetaan asianmukaisella tasolla ja tarpeeksi
joustavasti, jotta erilaiset tilanteet ja toimijat voidaan ottaa huomioon.
Direktiivissä asetetaan vaativat yleiset määräykset ja edellytetään, että
jäsenvaltiot, valvontaviranomaiset ja ilmoitusvelvolliset arvioivat riskit ja
toteuttavat niiden vähentämiseksi riittäviä ja oikeasuhteisia toimenpiteitä.
Toisin sanoen direktiivi ei sisällä yhtä yksityiskohtaisia säännöksiä
toteutettavista konkreettisista toimenpiteistä kuin suositukset. Voimassa
olevat aiemmat säännökset On hyväksytty useita säädöksiä, joiden
tarkoituksena on varmistaa, että EU:ssa on käytössä toimivat rahanpesun ja
terrorismin rahoituksen torjumista koskevat puitteet. Tärkeimpiin säädöksiin
kuuluvat seuraavat: –
kolmas rahanpesudirektiivi, joka kattaa useimmat
FATF:n yhteensä 40 suosituksesta sekä yhdeksän FATF:n erityissuositusta; –
maksajaa koskevien tietojen toimittamisesta
varainsiirtojen mukana 15. marraskuuta 2006 annettu asetus (EY) N:o 1781/2006[4], jolla pannaan täytäntöön
sähköisiä rahalähetyksiä käsittelevä FATF:n erityissuositus VII; –
yhteisön alueelle tuotavan tai sieltä vietävän
käteisrahan valvonnasta 26. lokakuuta 2005 annettu asetus (EY) N:o 1889/2005[5], jolla pannaan täytäntöön
rahakuriireja koskeva FATF:n erityissuositus IX; –
maksupalveluja sisämarkkinoilla käsittelevä 13.
joulukuuta 2007 annettu direktiivi 2007/64/EY[6]
(maksupalveludirektiivi), joka yhdessä kolmannen rahanpesudirektiivin kanssa
sääntelee vaihtoehtoisista rahansiirtopalveluista annetun FATF:n
erityissuosituksen VI täytäntöönpanoa; –
tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista
erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi 27.
joulukuuta 2001 annettu asetus (EY) N:o 2580/2001[7] sekä al-Qaida-verkostoa ja
Talebania koskevat YK:n pakotteet täytäntöönpaneva, 27. toukokuuta 2002 annettu
asetus (EY) N:o 881/2002[8],
joilla pannaan osittain täytäntöön FATF:n erityissuositus terroristien varojen
jäädyttämisestä. Johdonmukaisuus
suhteessa unionin muuhun politiikkaan ja muihin tavoitteisiin Rahanpesua ja terrorismin rahoitusta torjuvaan
lainsäädäntöön ehdotettu mukautus on täysin johdonmukainen verrattuna EU:n
muihin politiikkoihin, joista voidaan mainita erityisesti seuraavat: –
Tukholman ohjelmassa[9],
jonka tavoitteena on luoda avoin ja turvallinen Eurooppa kansalaisia ja heidän
suojeluaan varten, jäsenvaltioita ja komissiota kehotetaan huolehtimaan
rahanpesun selvittelykeskusten välisen tiedonvaihdon kehittämisestä rahanpesun
torjunnassa. –
EU:n sisäisen turvallisuuden strategiassa[10] määritellään EU:n tärkeimmät
lähivuosien turvallisuushaasteet ja esitetään vuosiksi 2011–2014 viisi
strategista tavoitetta sekä erityistoimia, jotka osaltaan parantavat EU:n
turvallisuutta. Niihin kuuluvat myös rahanpesun torjunta ja terrorismin
ehkäiseminen. Strategiassa korostetaan, että rahanpesun ja terrorismin
rahoituksen torjumista koskevat EU-puitteet on ajanmukaistettava, jotta
oikeushenkilöiden ja oikeudellisten järjestelyjen läpinäkyvyys paranisi. –
Uudet tekniikat antavat mahdollisuuksia
liiketoimien ja henkilöllisyyden salaamiseen. On tärkeää, että jäsenvaltiot
ottavat huomioon tällaiset väärinkäyttömahdollisuudet ja seuraavat tekniikan
kehittymistä sekä simuloivat sähköisen tunnistamisen, sähköisten
allekirjoitusten ja sähköisiin transaktioihin liittyvien luottamuspalvelujen
käyttöä sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisiin transaktioihin liittyvistä
luottamuspalveluista sisämarkkinoilla annetun komission ehdotuksen[11] mukaisesti. –
Maaliskuussa 2012 Euroopan komissio hyväksyi
ehdotuksen rikoshyödyn jäädyttämisestä ja menetetyksi tuomitsemisesta Euroopan
unionissa annettavaksi direktiiviksi[12].
Tavoitteena on varmistaa, että kaikilla jäsenvaltioilla on käytössään
tarvittavin institutionaalisin, taloudellisin ja henkilöresurssein varustetut
tehokkaat järjestelmät rikoshyödyn jäädyttämistä, hallinnointia ja menetetyksi
tuomitsemista varten. –
Kolmanteen rahanpesudirektiiviin ehdotetut
selvennykset vastaavat tietosuojan osalta aukottomasti sitä lähestymistapaa,
joka on vahvistettu komission viimeaikaisissa tietosuojaehdotuksissa[13]: niihin sisältyy säännös[14], jonka mukaan EU:n tai
jäsenvaltion lainsäädännössä voidaan rajoittaa ehdotetussa asetuksessa
säädettyjen velvollisuuksien ja oikeuksien soveltamisalaa tietyin perustein,
joihin kuuluvat muun muassa rikosten torjuminen, tutkiminen, selvittäminen ja
syytteeseenpano. –
Ehdotettu vähimmäisvaatimuksiin perustuvien
sääntöjen käyttöönotto hallinnollisten seuraamusten lujittamiseksi on täysin
johdonmukainen verrattuna komission toimintalinjaan, joka on määritetty
komission tiedonannossa ”Seuraamusjärjestelmien lujittaminen finanssipalvelujen
alalla”[15]. –
Taloudellisen osallisuuden kannalta on todettu,
että jos rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjumista koskeviin
suojatoimenpiteisiin sovelletaan ylivarovaista lähestymistapaa, lakia
noudattavat yritykset ja kuluttajat saattavat tahattomasti joutua
rahoitusjärjestelmän ulkopuolelle. Kysymystä on käsitelty kansainvälisellä
tasolla[16].
Tavoitteena on antaa maiden ja niiden finanssilaitosten tueksi ohjeistusta,
jotta ne suunnittelisivat sellaisia rahanpesua ja terrorismin rahoitusta
torjuvia toimenpiteitä, jotka täyttävät taloudelliselle osallisuudelle asetetun
kansallisen tavoitteen mutta eivät vesitä rikollisuuden torjuntaan käytössä
olevia toimenpiteitä. Taloudellinen osallisuus on parhaillaan tarkastelun
kohteena EU:n hankkeessa, jonka aiheena on pankkitilejä käsittelevä paketti. –
Kun kyse on yhteistyöstä sellaisten henkilöiden tai
viranomaisten kanssa (tuomioistuimet ja hallintoelimet mukaan luettuina), joita
verojen tai muiden julkisten maksujen määrittäminen, kantaminen tai niihin
liittyvä täytäntöönpano tai syytöstoimet taikka muutoksenhakua koskeva
päätöksenteko koskevat, tämä ehdotus noudattaa veropetosten ja veronkierron
torjuntaan kansainvälisesti sovellettua lähestymistapaa[17]: ehdotuksessa viitataan
vakavien rikosten yhteydessä erikseen verorikoksiin, joita voidaan pitää
rahanpesuun liittyvinä esirikoksina. Kun asiakkaan tuntemisvelvollisuutta
koskevia menettelyjä parannetaan rahanpesun torjumiseksi, siitä on hyötyä myös
veropetosten ja veronkierron torjunnan kannalta. 2. KUULEMISTEN JA VAIKUTUSTENARVIOINTIEN
TULOKSET Intressitahojen
kuuleminen Komissio hyväksyi huhtikuussa 2012
kertomuksen, jossa käsitellään kolmannen rahanpesudirektiivin soveltamista, ja
pyysi sen pohjalta kommentteja kaikilta sidosryhmiltä. Kertomus jäsentyy
tiettyjen keskeisten aiheiden mukaan (riskiin perustuvan lähestymistavan
soveltaminen, voimassa olevien sääntöjen soveltamisalan laajentaminen,
asiakkaan tuntemisvelvollisuuteen sovelletun lähestymistavan mukauttaminen,
ilmoitusvelvollisuuksien ja valvontavaltuuksien selkeyttäminen,
selvittelykeskusten välisen yhteistyön kehittäminen jne.), jotka olivat
olennaisia kolmannen rahanpesudirektiivin uudelleentarkastelussa. Komissio sai 77 vastausta viranomaisilta,
kansalaisyhteiskunnan organisaatioilta, toimialajärjestöiltä ja yrityksiltä.
Vastaajina oli lukuisten alojen (muun muassa finanssipalvelut, rahapelit,
vapaat ammatit, kiinteistönvälitys, huolto-omaisuus- (trust) ja
yrityspalvelujen tuottaminen) toimijoita, jotka edustivat monia erilaisia
sidosryhmiä. Lisäksi saatiin kommentteja, kirjallisia kannanottoja ja
lausuntoja kuulemismenettelyn ulkopuolella. Kuulemismenettelyn tulosten[18] perusteella voidaan kaiken
kaikkiaan todeta, että komission kertomuksessa esiin tuodut kysymykset ja
ongelmat saivat yleisesti tukea vastaajilta. Lukuisat vastaajat puolsivat
ehdotusta, jonka mukaan säännöt on saatettava yhdenmukaisiksi tarkistettujen
FATF:n normien kanssa ja selkeytettävä tiettyjen alojen osalta (tietosuoja,
sääntöjen soveltaminen rajat ylittävissä tilanteissa jne.). Asiantuntijatiedon
käyttö On toteutettu merkittäviä toimia, jotta tältä
alalta saataisiin näyttöä ja jotta eri sidosryhmät saataisiin tiiviisti mukaan
tähän hankkeeseen. Ulkopuolinen konsultti Deloitte teki vuoden 2010
aikana komission toimeksiannosta selvityksen[19],
jossa tarkastellaan kolmannen rahanpesudirektiivin soveltamista. Vaikutusten
arviointi Komissio on tehnyt vaikutustenarvioinnin[20], jossa se kartoitti rahanpesun
sekä terrorismin rahoituksen mahdollisia seurauksia. Jos rahoitusjärjestelmässä
ei pystytä estämään rahanpesua ja terrorismin rahoitusta, seurauksena voi olla
negatiivisia talousvaikutuksia (joiden syinä ovat kansainvälisten
pääomavirtojen häiriöt, sijoitusten väheneminen ja talouskasvun laantuminen) ja
finanssimarkkinoiden epävakautta (jonka taustalla ovat esimerkiksi muiden
rahoitusvälittäjien haluttomuus osallistua liiketoimintaan, maineen saamat
kolhut, luottamuksen horjuminen ja toiminnan vakauteen liittyvät riskit). Tarkastelu kohdistui seuraaviin
ongelmatekijöihin: –
olemassa olevia EU:n sääntöjä sovelletaan eri
tavoin eri jäsenvaltioissa, mikä heikentää oikeusvarmuutta; –
EU:n nykyisissä säännöissä on puutteita ja
porsaanreikiä; –
nykyiset säännöt ovat epäjohdonmukaisia verrattuina
hiljattain tarkistettuihin kansainvälisiin normeihin. Ongelmien ratkaiseminen edellyttää seuraavien
toimintatavoitteiden saavuttamista: –
varmistetaan, että kansalliset säännöt ovat keskenään
johdonmukaiset ja että niitä tarvittaessa sovelletaan joustavasti; tätä varten
on lujitettava ja selkiytettävä nykyvaatimuksia; –
varmistetaan, että säännöissä keskitytään riskeihin
ja pureudutaan uusiin kehittymässä oleviin uhkiin; tätä varten on lujitettava
ja selkiytettävä nykyvaatimuksia; –
varmistetaan, että EU:n lähestymistapa on
yhdenmukainen kansainvälisesti sovelletun lähestymistavan kanssa; tätä varten
on laajennettava soveltamisalaa sekä lujitettava ja selkiytettävä
nykyvaatimuksia. Vaikutustenarvioinnin mukaan parhaat
toimintavaihtoehdot nykyisen tilanteen kohentamiseksi olisivat seuraavat: –
soveltamisalan ulottaminen kattamaan rahapelit: laajennetaan direktiivin soveltamisalaa siten, että se kattaa
kasinoiden lisäksi myös rahapelialan; –
kynnysarvot tavarakauppaa käyville henkilöille: pienennetään soveltamisalaa sekä asiakkaan tuntemisvelvollisuutta
koskevia kynnysarvoja arvokkaiden tavaroiden myyjien tapauksessa 15 000
eurosta 7 500 euroon, kun kyseessä on käteismaksu; –
seuraamusjärjestelmät:
otetaan käyttöön vähimmäisvaatimuksiin perustuvat säännöt hallinnollisten
seuraamusten lujittamiseksi; –
tilastotietojen vertailukelpoisuus: tiukennetaan ja täsmennetään vaatimusta, joka koskee tilastotietojen
keruuta ja ilmoittamista; –
tietosuoja:
sisällytetään direktiiviin säännöksiä, jotka selkiyttävät rahanpesun torjunnan
/ terrorismin rahoituksen torjunnan ja tietosuojavaatimusten välistä
vuorovaikutusta; –
verorikosten sisällyttäminen soveltamisalaan: lisätään nimenomainen viittaus verorikoksiin rahanpesuun liittyvinä
esirikoksina; –
todellisia omistajia ja edunsaajia koskevien
tietojen saatavuus: vaaditaan, että kaikkien yritysten
on pidettävä yllä tietoja niiden todellisista omistajista ja edunsaajista; –
todellisen omistajan ja edunsaajan
määrittäminen: pidetään kiinni vaaditusta 25 prosentin
vähimmäisarvosta todellisen omistajan ja edunsaajan tapauksessa, mutta
tarkennetaan, mihin kyseinen 25 prosentin vähimmäisarvo viittaa; –
kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion
valvontatehtävät rahanpesun estämisen saralla: otetaan
käyttöön uusia sääntöjä, joissa tarkennetaan, että sellaiset sivuliikkeet ja
tytäryritykset, jotka ovat sijoittautuneet muuhun kuin yrityksen kotipaikkana
oleva jäsenvaltioon, soveltavat vastaanottavan jäsenvaltion rahanpesun
vastaisia sääntöjä, ja lisätään kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion
viranomaisten välistä yhteistyötä; –
rajat ylittävä yhteistyö rahanpesun
selvittelykeskusten välillä: otetaan käyttöön uusia
vaatimuksia, joilla lujitetaan rahanpesun selvittelykeskuksen valtuuksia ja
yhteistyötä; –
kansalliset riskinarvioinnit: lisätään vaatimus, jonka mukaan jäsenvaltioiden on tehtävä kansallinen
riskinarviointi ja toteutettava riskien vähentämiseen tähtääviä toimenpiteitä; –
asiakkaan tuntemisvelvollisuus: jäsenvaltioiden on varmistettava, että tietyissä suuririskisissä
tilanteissa on toteutettava tehostettuja asiakkaan tuntemisvelvollisuutta
koskevia toimenpiteitä – toisaalta jäsenvaltioilla on oltava mahdollisuus
sallia, että vähäriskisissä tilanteissa voidaan toteuttaa yksinkertaistettuja
asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä; –
kolmansien maiden järjestelmien vastaavuus: luovutaan ”valkoisen listan” menettelystä; –
riskialttiuteen perustuvan lähestymistavan
noudattaminen valvonnassa: direktiivissä todetaan
erikseen, että valvonta voidaan toteuttaa riskialttiuden perusteella; –
poliittisesti vaikutusvaltaisten henkilöiden
kohtelu: otetaan käyttöön uusia vaatimuksia
kotimaisille poliittisesti vaikutusvaltaisille henkilöille ja kansainvälisissä
järjestöissä työskenteleville poliittisesti vaikutusvaltaisille henkilöille;
uusien vaatimusten yhteydessä on toteutettava riskialttiuteen perustuvia
toimenpiteitä. Lisäksi vaikutustenarvioinnissa tarkasteltiin
lainsäädäntöehdotusten vaikutuksia perusoikeuksiin. Ehdotuksissa pyritään
Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettujen periaatteiden mukaisesti
turvaamaan henkilötietojen suoja (perusoikeuskirjan 8 artikla). Niissä
määritetään tarkasti, millä edellytyksillä henkilötietoja voidaan tallentaa ja
siirtää. Ehdotukset eivät muuta nykytilannetta eivätkä siksi horjuta millään
tavoin oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan
tuomioistuimeen (perusoikeuskirjan 47 artikla). Kuten Euroopan unionin
tuomioistuin on vahvistanut (asiassa C-305/05), direktiivi ei loukkaa kyseisiä
oikeuksia. Yksityiselämän kunnioittaminen (7 artikla), elinkeinovapaus (16
artikla) ja syrjintäkielto (21 artikla) on otettu asianmukaisesti huomioon.
Ehdotuksen avulla autetaan välillisesti myös suojelemaan oikeutta elämään
(perusoikeuskirjan 2 artikla). 3. EHDOTUKSEN OIKEUDELLINEN SISÄLTÖ Oikeusperusta Nyt esitettävä ehdotus perustuu
SEUT-sopimuksen 114 artiklaan. Toissijaisuus-
ja suhteellisuusperiaate Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla
saavuttaa ehdotuksen tavoitteita, vaan ne voidaan saavuttaa paremmin unionin
tasolla SEU-sopimuksen 5 artiklassa vahvistettujen toissijaisuus- ja
suhteellisuusperiaatteiden mukaisesti. Tässä ehdotuksessa ei ylitetä sitä, mikä
on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen. Kolmannen rahanpesudirektiivin johdanto-osan 2
kappaleessa korostetaan, että tarvitaan EU:n tason toimenpiteitä suojaamaan
luotto- ja finanssilaitosten luotettavuutta, koskemattomuutta ja vakautta sekä
koko rahoitusjärjestelmän uskottavuutta. Kyseisessä kappaleessa todetaan, että
”yhteisön toiminta tällä alalla on tarpeen sen välttämiseksi, että jäsenvaltiot
toteuttavat sisämarkkinoiden toiminnan sekä oikeusvaltion periaatteen ja
Euroopan yleisen järjestyksen perusteiden kannalta soveltumattomia
toimenpiteitä rahoitusjärjestelmiensä suojaamiseksi”. Suuret rikollisesta toiminnasta peräisin
olevan rahan virrat ja terrorismin rahoitus voivat vahingoittaa finanssialan
vakautta ja mainetta sekä uhata sisämarkkinoita. Siksi kaikki yksinomaan
kansallisen tason toimenpiteet voisivat vaikuttaa haitallisesti EU:n
sisämarkkinoihin. Kun jäsenvaltioissa ei ole niiden rahoitusjärjestelmien
suojaamiseen tarkoitettuja koordinoituja sääntöjä, saattaa syntyä
sisämarkkinoiden toimintaan nähden ristiriitainen ja pirstoutunut tilanne. EU:n
toimet ovat perusteltuja myös sen vuoksi, että voitaisiin varmistaa
tasapuoliset toimintaedellytykset kaikkialla EU:ssa, kun kaikkien
jäsenvaltioiden yksiköiden olisi noudatettava johdonmukaisia rahanpesun ja
terrorismin rahoituksen torjumista koskevia velvoitteita. Ehdotetut
sääntömuutokset ovat komission näkemyksen mukaan oikeasuhteisia verrattuna
asetettuihin tavoitteisiin. Asettamalla soveltamisalaa ja asiakkaan
tuntemisvelvollisuutta koskevat vähimmäismäärät komissio on toteuttanut
oikeasuhteisia toimia direktiivin soveltamisen rajoittamiseksi tapauksen
mukaan. Direktiivin mukaan on myös mahdollista suhteuttaa tietyt pk-yritysten
toteuttamat ennaltaehkäisevät toimenpiteet ilmoitusvelvollisen kokoon ja
luonteeseen. Lisäksi direktiivissä varmistetaan räätälöity ja joustava riskiin
perustuva lähestymistapa, joten jäsenvaltioilla ei pitäisi olla esteitä
hyväksyä toimenpiteitä ja toteuttaa toimia, joita tarvitaan kansallisella
tasolla esiintyvien merkittävien uhkien torjumiseksi. Direktiivi on sopivampi
puite tällaisille toimenpiteille kuin täysin yhdenmukaistettu asetus. Siihen
voidaan sisällyttää EU:n tason menettelyjä, joilla lisätään koordinointia ja
kehitetään ylikansallisia toimintamalleja, ja lisäksi tietyillä osa-alueilla
voidaan toteuttaa lisää yhdenmukaistamista, mikä osaltaan takaa EU:n
tavoitteiden saavuttamisen. Rahanpesua ja terrorismin rahoitusta torjuvan
tehokkaan järjestelmän varmistamisesta aiheutuu joitakin kustannuksia
ilmoitusvelvollisille (näitä kustannuksia on analysoitu
vaikutustenarvioinnissa). Komissio katsoo kuitenkin, että rahanpesun ja
terrorismin rahoituksen estämisen mukanaan tuomat hyödyt ovat jatkossakin
kustannuksia suuremmat. Uusien kansainvälisten sääntöjen arviointi
alkaa vuoden 2013 viimeisellä neljänneksellä. Jos komissio ei anna varhain selvää
osviittaa siitä, millainen EU:n toimintamalli on sääntöjen täytäntöönpanossa
toivottava, on vaarana, että ensin arvioidut EU:n jäsenvaltiot valitsevat
ratkaisuja, jotka eivät välttämättä ole ehdotetun EU:n toimintamallin mukaisia.
Tuolloin olisi hankalampaa sopia yhteisistä EU:n säännöistä. Tarkistettujen kansainvälisten sääntöjen
hyväksyminen tarkoittaa, että komissio ja kaikki EU:n jäsenvaltiot (joko
suoraan tai FATF:n tai Moneyvalin jäsenyytensä perusteella) ovat sitoutuneet
varmistamaan sääntöjen täytäntöönpanon. 4. TALOUSARVIOVAIKUTUKSET Ehdotuksella ei ole vaikutusta Euroopan
unionin talousarvioon. 5. LISÄTIEDOT Ehdotuksen
yksityiskohtainen kuvaus Tärkeimmät kolmannen rahanpesudirektiivin
muutokset ovat seuraavat: –
Direktiivin soveltamisalan laajentaminen: Ehdotus sisältää seuraavat kaksi keskeistä muutosta soveltamisalaan: a) Arvokkaiden tavaroiden myyjien
tapauksessa pienennetään kynnysarvoa 15 000 eurosta 7 500 euroon, kun
kyseessä on käteismaksu. Tavarakauppaa käyvät henkilöt sisältyvät nykyisin
direktiivin soveltamisalaan, jos heille suoritettu käteismaksu on vähintään 15 000
euroa. Jäsenvaltioilta on saatu tietoja siitä, että rikolliset ovat käyttäneet
hyödyksi nykyistä suhteellisen suurta kynnysarvoa. Siksi tätä vähimmäismäärää
ehdotetaan alennettavaksi 7 500 euroon. Lisäksi myyjien on uuden ehdotuksen
mukaan toteutettava asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevat toimenpiteet
suorittaessaan vähintään 7 500 euron arvoisia yksittäisiä liiketoimia.
Aiemmin vastaava vähimmäismäärä oli 15 000 euroa. Määritelmä ja
vähimmäismäärä osoittavat, että EU:ssa puututaan vastaisuudessa tiukemmin
ottein rahanpesutapauksiin tällaisten myyjien keskuudessa. b) Direktiivin soveltamisalaan kuuluvat
”rahapelipalvelujen tarjoajat” (tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti
sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista
näkökohdista 8. kesäkuuta 2000 annetun direktiivin 2000/31/EY[21] mukaisesti ). Nykyisessä
kolmannessa rahanpesudirektiivissä ja tarkistetuissa FATF:n suosituksissa
vaaditaan, että vain kasinot sisältyvät rahanpesua ja terrorismin rahoitusta
torjuvan lainsäädännön soveltamisalaan. EU:ssa on saatu näyttöä siitä, että
muilla rahapelilohkoilla esiintyy herkästi rikollisten väärinkäytöksiä. –
Riskiin perustuva lähestymistapa: Direktiivissä todetaan, että riskiin perustuva lähestymistapa on
tehokas tapa kartoittaa ja vähentää riskejä, jotka kohdistuvat
rahoitusjärjestelmään ja kaiken kaikkiaan sisämarkkina-alueen taloudelliseen
vakauteen. Uudet ehdotetut toimenpiteet edellyttävät näyttöön perustuvia
toimenpiteitä, jotka pannaan täytäntöön kolmella keskeisellä alalla. On
tarkoitus, että Euroopan valvontaviranomaiset laativat kunkin toimenpiteen
täydennykseksi vähimmäisluettelon huomioon otettavista tekijöistä tai ohjeita. a) Jäsenvaltioiden on yksilöitävä ja
ymmärrettävä niihin kohdistuvat riskit ja vähennettävä niitä. Tämän lisäksi
riskejä voidaan arvioida ylikansallisella tasolla (esimerkiksi Euroopan
valvontaviranomaisten tai Europolin toimesta). Tulokset olisi asetettava muiden
jäsenvaltioiden ja ilmoitusvelvollisten saataville. Tämä olisi lähtökohtana
riskeihin perustuvassa lähestymistavassa, ja tuolloin jäsenvaltioiden
kansalliset kokemukset voidaan ottaa huomioon EU:n laajuisissa vastatoimissa. b) Direktiivin soveltamisalaan kuuluvien
ilmoitusvelvollisten olisi yksilöitävä ja ymmärrettävä niihin kohdistuvat
riskit ja vähennettävä niitä. Lisäksi niiden olisi dokumentoitava tekemänsä
riskinarvioinnit ja pidettävä ne ajan tasalla. Tämä on riskiin perustuvan
lähestymistavan tärkeä osatekijä, jonka ansiosta jäsenvaltioiden toimivaltaiset
viranomaiset (esimerkiksi valvontaviranomaiset) pystyvät tarkoin arvioimaan ja
ymmärtämään päätökset, joita niiden valvonnan piiriin kuuluvat
ilmoitusvelvolliset tekevät. Riskiin perustuvaa lähestymistapaa soveltavilla on
viime kädessä täysi vastuu tekemistään päätöksistä. c) Ehdotus tarkoittaisi, että
valvontaviranomaisten resursseja voidaan käyttää siten, että keskitytään
sellaisiin alueisiin, joilla rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskit ovat
suuremmat. Riskiperusteisen lähestymistavan käyttö merkitsisi sitä, että saadun
näytön avulla toimet voidaan kohdentaa riskeihin entistä paremmin. –
Yksinkertaistettu ja tehostettu asiakkaan
tuntemisvelvollisuus: Ehdotuksen mukaan
ilmoitusvelvollisten on toteutettava tehostettuja toimenpiteitä, kun riskit
ovat suuria. Vastaavasti ilmoitusvelvolliset voivat toteuttaa
yksinkertaistettuja toimenpiteitä, kun riskit ovat osoittautuneet pienemmiksi.
Nykyisen (kolmannen) rahanpesudirektiivin sisältämiä yksinkertaistettua
asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia säännöksiä on pidetty liian
sallivina, sillä tietyt asiakas- tai liiketoimityypit on suoraan vapautettu
asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevista vaatimuksista. Tarkistetulla
direktiivillä tiukennettaisiin yksinkertaistettua asiakkaan
tuntemisvelvollisuutta koskevia sääntöjä ja evättäisiin poikkeusten
soveltaminen. Sen sijaan päätökset siitä, milloin ja miten yksinkertaistettua
asiakkaan tuntemisvelvollisuutta sovelletaan, olisi perusteltava
riskitekijöiden avulla. Tätä varten on määrä esittää huomioon otettavia
seikkoja koskevat vähimmäisvaatimukset. Tehostettuja asiakkaan
tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä on poikkeuksetta toteutettava
muun muassa silloin, kun kyseessä ovat poliittisesti vaikutusvaltaiset
henkilöt. Tältä osin direktiiviä on tiukennettu ottamalla mukaan sellaiset
poliittisesti vaikutusvaltaiset henkilöt, jotka toimivat merkittävissä
julkisissa tehtävissä kotimaassa, sekä sellaiset poliittisesti
vaikutusvaltaiset henkilöt, jotka toimivat kansainvälisissä järjestöissä. –
Todellista omistajaa ja edunsaajaa koskevat
tiedot: Tarkistetussa direktiivissä ehdotetaan uusia
toimia, jotta voidaan selkiyttää todellista omistajaa tai edunsaajaa koskevia
tietoja ja parantaa niiden saatavuutta. Siinä vaaditaan, että oikeushenkilöt
pitävät yllä tietoja todellisista omistajistaan ja edunsaajistaan. Tiedot on
asetettava sekä toimivaltaisten viranomaisten että ilmoitusvelvollisten
saataville. Oikeudellisten järjestelyjen yhteydessä omaisuudenhoitajien on ilmoitettava
asemastaan, kun niistä tulee asiakas, minkä lisäksi toimivaltaisten
viranomaisten ja ilmoitusvelvollisten saataville on asetettava tiedot
todellisesta omistajasta ja edunsaajasta. –
Kolmansien maiden vastaavuus: Tarkistetussa direktiivissä poistetaan positiiviseen vastaavuuteen
liittyvät säännökset, sillä asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevasta
järjestelmästä tulee riskiperusteisempi ja pelkästään maantieteellisiin
tekijöihin nojautuvien poikkeusten käyttö menettää merkitystään. Kolmannen rahanpesudirektiivin
nykysäännösten mukaan on päätettävä, vastaavatko kolmansien maiden rahanpesun
ja terrorismin rahoituksen torjuntaan käyttämät järjestelmät EU:n järjestelmiä.
Näiden tietojen perusteella on sitten myönnetty tietyin osin poikkeuksia asiakkaan
tuntemisvelvollisuudesta. –
Hallinnolliset seuraamukset: Komission linjana on yhdenmukaistaa hallinnollisia seuraamuksia.
Tarkistetun direktiivin säännöksissä mainitaan useita seuraamuksia ja
säädetään, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että niitä voidaan määrätä
sellaisissa tilanteissa, joissa direktiivin keskeisiä vaatimuksia (asiakkaan
tuntemisvelvollisuus, tietojen säilyttäminen, epäilyttävistä liiketoimista
ilmoittaminen ja sisäiset tarkastukset) laiminlyödään järjestelmällisesti. –
Rahanpesun selvittelykeskukset: Ehdotuksessa direktiiviin sisällytetään jäsenvaltioiden rahanpesun
selvittelykeskusten välistä yhteistyötä koskevista järjestelyistä, joita
noudatetaan tietojenvaihdossa, 17. lokakuuta 2000 tehdyn neuvoston päätöksen 2000/642/YOS
säännökset ja laajennetaan sekä lisätään yhteistyötä. –
Euroopan valvontaviranomaiset (ESA): Ehdotukseen sisältyy useita aloja, joilla Euroopan
valvontaviranomaisten on määrä työskennellä. Euroopan pankkiviranomaista (EPV),
Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaista (EAMV) ja Euroopan vakuutus- ja
lisäeläkeviranomaista (EVLEV) pyydetään antamaan lausunto rahanpesua ja
terrorismin rahoitusta koskevista riskeistä, jotka vaikuttavat EU:hun. Riskiin
perustuvan lähestymistavan painottaminen tarkoittaa, että jäsenvaltioille ja
finanssilaitoksille on annettava parempaa ohjausta siitä, mitä tekijöitä on
otettava huomioon, kun sovelletaan yksinkertaistettua asiakkaan
tuntemisvelvollisuutta ja tehostettua asiakkaan tuntemisvelvollisuutta ja kun
valvonnassa käytetään riskiin perustuvaa lähestymistapaa. Lisäksi Euroopan
valvontaviranomaisten tehtävänä on laatia teknisiä sääntelystandardeja
sellaisia tapauksia varten, joissa finanssilaitosten on mukautettava sisäistä
valvontaansa voidakseen käsitellä tiettyjä tilanteita. –
Tietosuoja: Ehdotuksessa
on otettu huomioon tarve löytää tasapaino rahanpesun ja terrorismin rahoituksen
vastaisten luotettavien järjestelmien ja valvontaan ja ennaltaehkäisemiseen
käytettyjen toimenpiteiden ja toisaalta rekisteröityjen oikeuksien
kunnioittamisen välillä. –
Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä: Ehdotuksen monimutkaisuuden ja soveltamisalan vuoksi jäsenvaltioiden on
toimitettava vastaavuustaulukko, josta käyvät ilmi kansallisen lainsäädännön ja
direktiivin säännökset. Euroopan
talousalue Ehdotus on ETA-valtioiden kannalta
merkityksellinen. 2013/0025 (COD) Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON
DIREKTIIVI rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä
rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) EUROOPAN PARLAMENTTI ja EUROOPAN
UNIONIN NEUVOSTO, jotka ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta
tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 114 artiklan, ottavat huomioon Euroopan komission
ehdotuksen, sen jälkeen kun esitys
lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu
kansallisille parlamenteille, ottavat huomioon Euroopan talous- ja
sosiaalikomitean lausunnon[22],
ottavat huomioon Euroopan keskuspankin
lausunnon[23], ovat kuulleet Euroopan tietosuojavaltuutettua[24], noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä, sekä katsovat seuraavaa: (1) Suuret rikollisesta
toiminnasta peräisin olevan rahan virrat voivat vahingoittaa finanssialan
vakautta ja mainetta ja uhata yhteismarkkinoita, ja terrorismi järkyttää koko
yhteiskuntamme perustuksia. Rikosoikeudellisen lähestymistavan lisäksi myös
rahoitusjärjestelmän kautta toteutettavat ennaltaehkäisevät toimet voivat olla
tuloksekkaita. (2) Luotto- ja finanssilaitosten
luotettavuus, koskemattomuus ja vakaus sekä koko rahoitusjärjestelmän
uskottavuus voivat vakavasti vaarantua rikollisten ja niiden
yhteistyökumppanien pyrkimyksistä joko peittää rikollisuudesta saadun hyödyn
alkuperä tai ohjata alkuperältään laillisia tai laittomia varoja terrorismin
rahoitukseen. Helpottaakseen
rikollista toimintaansa rahanpesijät ja terrorismin rahoittajat voivat yrittää
hyötyä yhtenäiseen rahoitusalueeseen liittyvästä pääomanliikkeiden ja
finanssipalvelujen tarjoamisen vapaudesta, jos unionin tasolla ei toteuteta
tiettyjä yhteensovitustoimenpiteitä. (3) Nyt esitettävä ehdotus on
neljäs direktiivi, jolla puututaan rahanpesun riskiin. Rahoitusjärjestelmän
rahanpesutarkoituksiin käyttämisen estämisestä 10 päivänä kesäkuuta 1991
annetussa neuvoston direktiivissä 91/308/ETY[25]
rahanpesun määritelmä rajattiin huumausainerikoksiin ja velvoitteita asetettiin
ainoastaan rahoitusalalle. Neuvoston direktiivin 91/308/ETY muuttamista
käsittelevällä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2001/97/EY[26] soveltamisalaa laajennettiin
niin rikosten kuin ammattien ja toimintojenkin osalta. Rahanpesunvastainen
toimintaryhmä, jäljempänä ’FATF’, teki kesäkuussa 2003 suosituksiinsa
tarkistuksia: soveltamisalaan lisättiin terrorismin rahoitus ja esitettiin
yksityiskohtaisempia vaatimuksia asiakkaan tunnistamisesta ja henkilöllisyyden
todentamisesta sekä tilanteista, joissa kasvanut rahanpesun riski voi antaa
aiheen tehostettuihin toimenpiteisiin tai pienentynyt rahanpesun riski voi
antaa perusteet keventää valvontaa. Nämä muutokset otettiin huomioon
rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin
rahoitukseen 26 päivänä lokakuuta 2005 annetussa Euroopan parlamentin ja
neuvoston direktiivissä 2005/60/EY[27]
ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY
täytäntöönpanotoimenpiteistä ”poliittisesti vaikutusvaltaisen henkilön”
määritelmän sekä yksinkertaistettuja asiakkaan tuntemismenettelyjä sekä
satunnaisesti tai hyvin rajoitetusti harjoitetun rahoitustoiminnan perusteella
myönnettyjä poikkeuksia koskevien teknisten perusteiden osalta 1 päivänä
elokuuta 2006 annetussa komission direktiivissä 2006/70/EY[28]. (4) Rahanpesu ja terrorismin
rahoitus hoidetaan usein kansainvälisellä tasolla. Yksinomaan kansallisen tason
tai jopa Euroopan unionin tason toimien vaikutukset olisivat erittäin
rajallisia, jos näissä toimissa ei oteta huomioon kansainvälistä
yhteensovittamista ja yhteistyötä. Kaikkien tällä alalla toteutettujen Euroopan
unionin toimenpiteiden olisi sen vuoksi oltava yhteensopivia muiden
kansainvälisissä yhteyksissä toteutettujen toimenpiteiden kanssa. Euroopan unionin toiminnassa olisi
edelleen otettava erityisesti huomioon FATF:n suositukset; FATF on johtava
rahanpesun ja terrorismin rahoituksen vastainen kansainvälinen yhteistyöelin.
Jotta voidaan tehostaa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa,
direktiivit 2005/60/EY ja 2006/70/EY olisi saatettava yhdenmukaisiksi
helmikuussa 2012 hyväksyttyjen ja laajennettujen uusien FATF:n suositusten
kanssa. (5) Lisäksi rahoitusjärjestelmän
väärinkäyttö rikollisuudesta saatujen tai jopa laillista alkuperää olevien
varojen kanavoimiseksi terrorismiin on selvä riski rahoitusjärjestelmän
eheydelle, moitteettomalle toiminnalle, maineelle ja vakaudelle. Tämän vuoksi
tämän direktiivin ennaltaehkäisevien toimenpiteiden olisi ulotuttava kattamaan
rikoksista saatujen varojen manipuloinnin lisäksi laillista alkuperää olevien
varojen tai omaisuuden keräämisen terrorismia varten. (6) Merkittävien
käteismaksujen käyttö on altista rahanpesulle ja terrorismin rahoittamiselle.
Valvonnan terävöittämiseksi ja käteismaksujen aiheuttamien riskien
vähentämiseksi tämän direktiivin soveltamisalaan olisi otettava tavarakauppaa
käyvät luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt silloin, kun niiden suorittama
tai vastaanottama käteismaksu on vähintään 7 500 euroa. Jäsenvaltiot voivat
päättää antaa ankarampia säännöksiä ja säätää esimerkiksi pienemmästä
vähimmäismäärästä. (7) Jäsenvaltioiden
määrittelemien lakimiesammattien harjoittajien olisi kuuluttava tämän
direktiivin säännösten piiriin hoitaessaan sellaisia rahoitus- tai
yritystoimintaan liittyviä liiketoimia, mukaan luettuna veroneuvonta, joihin
liittyy suurin riski siitä, että mainittujen lakimiesammattien harjoittajien
palveluja käytetään väärin rikollisen toiminnan tuottaman hyödyn pesemiseksi
tai terrorismin rahoittamiseksi. Tietojen ilmoittamisvelvollisuuden suhteen
olisi kuitenkin oltava poikkeus niiden tietojen osalta, jotka on saatu ennen
oikeuskäsittelyä, sen aikana tai sen jälkeen taikka selvitettäessä asiakkaan
oikeudellista asemaa. Tämän vuoksi lainopillisen neuvonnan olisi edelleen
kuuluttava salassapitovelvollisuuden piiriin lukuun ottamatta tapauksia, joissa
oikeudellinen avustaja on osallisena rahanpesuun tai terrorismin rahoittamiseen
liittyvässä toiminnassa, lainopillista neuvontaa annetaan rahanpesua tai
terrorismin rahoittamista varten tai lakimies tietää, että hänen asiakkaansa
hakee lainopillista neuvontaa rahanpesua tai terrorismin rahoittamista varten. (8) Kaikkien tämän direktiivin
soveltamisalaan kuuluvien ammatinharjoittajien tarjoamia suoraan verrattavissa
olevia palveluja olisi kohdeltava samalla tavoin. Jotta Euroopan unionin
perusoikeuskirjassa taattujen oikeuksien noudattaminen voitaisiin turvata,
tämän direktiivin mukaisen ilmoitusvelvollisuuden piiriin eivät saisi kuulua
sellaiset tiedot, jotka tilintarkastajat, ulkopuoliset kirjanpitäjät ja
veroneuvojat, jotka joissakin jäsenvaltioissa voivat puolustaa tai edustaa
asiakasta oikeuskäsittelyssä tai selvittää asiakkaan oikeudellista asemaa,
saavat näitä tehtäviä suorittaessaan. (9) On tärkeää korostaa erikseen,
että välittömiin ja välillisiin veroihin liittyvät verorikokset sisältyvät
tämän direktiivin mukaiseen rikollisen toiminnan laajaan määritelmään
tarkistettujen FATF:n suositusten mukaisesti. (10) On tarpeen tunnistaa sellaiset
luonnolliset henkilöt, jotka omistavat oikeushenkilön tai joiden
määräysvallassa kyseinen oikeushenkilö on. Prosenttiosuus osakkeista ei kerro
automaattisesti todellista omistajaa ja edunsaajaa, mutta se on kuitenkin
todentava tekijä, joka on otettava huomioon. Todellisen omistajan ja edunsaajan
tunnistaminen ja henkilöllisyyden todentaminen olisi tarvittaessa ulotettava
kattamaan oikeussubjektit, jotka omistavat muita oikeussubjekteja, ja
omistusketjua olisi seurattava niin pitkälle, kunnes löydetään se luonnollinen
henkilö, jonka omistuksessa tai määräysvallassa kyseinen asiakkaana oleva
oikeushenkilö on. (11) Jäljitystyössä on tärkeää
hankkia tarkat ja ajantasaiset tiedot todellisesta omistajasta ja edunsaajasta,
sillä rikolliset saattavat salata henkilöllisyytensä yritysrakenteen taakse.
Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi varmistettava, että yritykset säilyttävät
todellisia omistajiaan ja edunsaajiaan koskevat tiedot ja asettavat kyseiset
tiedot toimivaltaisten viranomaisten ja ilmoitusvelvollisten käyttöön. Lisäksi
omaisuudenhoitajien olisi ilmoitettava asemastaan ilmoitusvelvollisille. (12) Tätä direktiiviä olisi
sovellettava myös sen soveltamisalaan kuuluvien ilmoitusvelvollisten toimintaan
internetissä. (13) Rahapelialan käyttö rikollisen
toiminnan tuottaman hyödyn pesemiseen on huolestuttavaa. Jotta voitaisiin
vähentää alaan liittyviä riskejä ja saattaa rahapelipalvelujen tarjoajat
yhdenvertaiseen asemaan, olisi säädettävä, että kaikki rahapelipalvelujen
tarjoajat ovat velvollisia toteuttamaan asiakkaan tuntemisvelvollisuutta
koskevat toimenpiteet, kun yhdellä kertaa suoritetun liiketoimen rahamäärä on
vähintään 2 000 euroa. Jäsenvaltioiden olisi harkittava tämän vähimmäismäärän
soveltamista sekä voittojen nostamiseen että panoksen asettamiseen. Jos
rahapelipalvelujen tarjoajilla on fyysisiä tiloja (esimerkiksi kasinoita),
niiden olisi varmistettava, että tilojen sisäänkäynnissä toteutetut asiakkaan
tuntemisvelvollisuutta koskevat toimenpiteet voidaan yhdistää liiketoimiin,
joita asiakas toteuttaa kyseisissä tiloissa. (14) Rahanpesun ja terrorismin
rahoituksen riski ei ole kaikissa tilanteissa yhtä suuri. Siksi olisi
sovellettava riskiin perustuvaa lähestymistapaa. Riskiin perustuva
lähestymistapa ei ole liian salliva vaihtoehto jäsenvaltioille ja
ilmoitusvelvollisille. Siinä päätökset tehdään näytön perusteella, jotta toimet
voidaan paremmin kohdistaa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskeihin,
jotka vaikuttavat Euroopan unioniin ja sen toimijoihin. (15) Riskiin perustuvan
lähestymistavan tukeminen on välttämätöntä, jotta jäsenvaltiot voivat yksilöidä
ja ymmärtää niihin kohdistuvat rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskit ja
vähentää niitä. Riskien yksilöintiin sovellettavan ylikansallisen
toimintamallin merkitys on tunnustettu kansainvälisesti, ja seuraavia elimiä
olisi pyydettävä antamaan lausunto finanssialaan vaikuttavista riskeistä:
Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan pankkiviranomainen), jäljempänä ’EPV’,
joka perustettiin Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen)
perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission
päätöksen 2009/78/EY kumoamisesta 24 päivänä marraskuuta 2010 annetulla
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1093/2010[29], Euroopan
valvontaviranomainen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen), jäljempänä
’EVLEV’, joka perustettiin Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus-
ja lisäeläkeviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY
muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/79/EY kumoamisesta 24 päivänä
marraskuuta 2010 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella
(EU) N:o 1094/2010[30],
ja Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen),
jäljempänä ’EAMV’, joka perustettiin Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan
arvopaperimarkkinaviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY
muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/77/EY kumoamisesta 24 päivänä
marraskuuta 2010 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella
(EU) N:o 1095/2010[31]. (16) Jäsenvaltioissa tehtyjen
riskinarviointien tulokset olisi tarvittaessa asetettava ilmoitusvelvollisten
saataville, jotta nämä voivat yksilöidä ja ymmärtää omat riskinsä ja vähentää
niitä. (17) Jotta saataisiin tarkempi kuva
Euroopan unionin tason riskeistä ja jotta niitä voitaisiin vähentää,
jäsenvaltioiden olisi asetettava riskinarviointituloksensa toistensa, komission
ja EPV:n, EVLEV:n ja EAMV:n saataville soveltuvin osin. (18) Sovellettaessa tämän
direktiivin säännöksiä on aiheellista ottaa huomioon direktiivin
soveltamisalaan kuuluvien pienten ilmoitusvelvollisten ominaisuudet ja tarpeet
ja varmistaa pienten ilmoitusvelvollisten erityistarpeiden ja liiketoiminnan
luonteen kannalta asianmukainen kohtelu. (19) Riski itsessään vaihtelee
luonteeltaan, ja muuttujat voivat yksinään tai muihin muuttujiin yhdistettyinä
lisätä tai vähentää mahdollista riskiä, mikä puolestaan vaikuttaa
ennaltaehkäisevien toimenpiteiden, kuten asiakkaan tuntemisvelvollisuutta
koskevien toimenpiteiden, asianmukaiseen tasoon. Toisin sanoen tietyissä
tilanteissa asiakkaan tuntemisvelvollisuus edellyttää tehostettuja
toimenpiteitä, kun taas toisissa tilanteissa yksinkertaistetut toimenpiteet
saattavat riittää. (20) Olisi otettava huomioon, että
eräissä tilanteissa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riski on suurempi.
Vaikka kaikkien asiakkaiden henkilöllisyys ja liiketoimintaprofiili olisi
selvitettävä, eräissä tapauksissa edellytetään erityisen perusteellisia
menettelyjä asiakkaan tunnistamiseksi ja henkilöllisyyden todentamiseksi. (21) Tämä koskee erityisesti
liikesuhteita sellaisten henkilöiden kanssa, jotka ovat tai ovat aikaisemmin
olleet merkittävässä julkisessa tehtävässä ja erityisesti jotka ovat lähtöisin
maista, joissa lahjonta on laajalle levinnyttä. Tällaiset liikesuhteet voivat
aiheuttaa finanssialalle varsinkin tuntuvia maineeseen liittyviä ja
oikeudellisia riskejä. Lahjonnan vastaisen kansainvälisen toiminnan
vuoksi on myös perusteltua kiinnittää erityistä huomiota tällaisiin tapauksiin
sekä soveltaa asianmukaisia tehostettuja asiakkaan tuntemisvelvollisuutta
koskevia toimenpiteitä sellaisiin henkilöihin, jotka toimivat tai ovat
toimineet merkittävässä tehtävässä kotimaassa tai ulkomailla, sekä henkilöihin,
jotka toimivat korkeassa asemassa kansainvälisissä järjestöissä. (22) Ylemmän johdon
hyväksynnän saaminen ennen liikesuhteiden luomista ei välttämättä kaikissa
tilanteissa edellytä johtokunnan hyväksyntää. Olisi oltava mahdollista, että
tällaisen luvan myöntää sellainen henkilö, jolla on riittävästi tietoa
laitokseen kohdistuvasta rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskistä ja
riittävästi toimivaltaa tehdä laitokseen kohdistuvaan riskiin vaikuttavia
päätöksiä. (23) Jotta voidaan välttää
moninkertaiset asiakkaan tunnistamista koskevat menettelyt, jotka johtaisivat
viivästyksiin ja tehottomuuteen liiketoiminnassa, sopivia suojatoimia soveltaen
olisi sallittava, että ilmoitusvelvollisille esitellään sellaisia asiakkaita,
joiden tunnistaminen on suoritettu muualla. Jos ilmoitusvelvollinen on antanut
tehtävän kolmannelle osapuolelle, lopullinen vastuu asiakkaan tuntemismenettelystä
säilyy kuitenkin ilmoitusvelvollisella, jolle asiakas on esitelty. Kolmannella
osapuolella tai henkilöllä, joka on esitellyt asiakkaan, olisi myös oltava oma
vastuunsa tämän direktiivin vaatimusten noudattamisesta sikäli kuin hänellä on
tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluva suhde asiakkaaseen, mukaan lukien
velvollisuus ilmoittaa epäilyttävistä liiketoimista ja säilyttää tietoja. (24) Kun on kyse sopimukseen
perustuvasta asiamiessuhteesta tai ulkoistamisesta tämän direktiivin
soveltamisalaan kuuluvien ilmoitusvelvollisten ja tämän direktiivin
soveltamisalaan kuulumattomien ulkopuolisten luonnollisten henkilöiden tai
oikeushenkilöiden välillä, kaikki rahanpesun ja terrorismin rahoituksen
vastaiset näiden asiamiesten tai ulkoistamispalveluiden tarjoajien
velvollisuudet osana direktiivin soveltamisalaan kuuluvia ilmoitusvelvollisia
voivat johtua vain sopimuksesta eivätkä tästä direktiivistä. Velvollisuuden
noudattaa tätä direktiiviä olisi säilyttävä sen soveltamisalaan kuuluvalla
ilmoitusvelvollisella. (25) Kaikki jäsenvaltiot ovat
perustaneet tai niiden olisi perustettava rahanpesun selvittelykeskuksia niiden
vastaanottamien tietojen keräämiseksi ja analysoimiseksi, jolloin tarkoituksena
on todeta epäilyttävien liiketoimien sekä niiden taustalla olevien rikollisten
toimien välisiä yhteyksiä ja siten estää ja torjua rahanpesua ja terrorismin
rahoitusta. Epäilyttävistä liiketoimista olisi ilmoitettava rahanpesun
selvittelykeskuksille, joiden olisi toimittava kansallisena keskuksena, joka
vastaanottaa, analysoi ja jakaa toimivaltaisille viranomaisille ilmoituksia
epäilyttävistä liiketoimista sekä muuta tietoa mahdollisesta rahanpesusta tai
terrorismin rahoituksesta. Tämän ei olisi edellytettävä jäsenvaltioilta
muutoksia niiden nykyisiin ilmoitusjärjestelmiin, joissa ilmoitus tehdään
virallisen syyttäjän tai muun lainvalvontaviranomaisen välityksellä, kunhan
tietoa siirretään viipymättä ja suodattamattomana eteenpäin rahanpesun
selvittelykeskuksille, jotta nämä voivat suorittaa asianmukaisesti tehtävänsä,
mukaan lukien kansainvälinen yhteistyö muiden rahanpesun selvittelykeskusten
kanssa. (26) Poiketen yleisestä kiellosta
toteuttaa epäilyttäviä liiketoimia ilmoitusvelvolliset voivat toteuttaa
epäilyttäviä liiketoimia ennen kuin ne ilmoittavat niistä toimivaltaisille
viranomaisille sellaisissa tapauksissa, joissa liiketoiminta on mahdotonta
jättää toteuttamatta tai joissa se todennäköisesti vaikeuttaisi yrityksiä
saattaa epäillyn rahanpesun tai terrorismin rahoituksen edunsaajia
oikeudelliseen vastuuseen. Tämä ei kuitenkaan vaikuta jäsenvaltioiden
kansainvälisiin velvollisuuksiin jäädyttää viipymättä terroristien,
terroristijärjestöjen sekä terrorismin rahoittajien varat Yhdistyneiden
kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmien mukaisesti. (27) Jäsenvaltioilla olisi oltava
mahdollisuus nimetä 2 artiklan 1 kohdan 3 alakohdan a, b ja d alakohdassa
tarkoitettujen ammattien osalta sovelias itsesääntelyelin viranomaiseksi, jolle
tiedot ensisijaisesti toimitetaan rahanpesun selvittelykeskuksen asemesta.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan järjestelmä, jossa
ilmoitus lähetetään ensisijaisesti itsesääntelyelimelle, on tärkeä
suojatoimenpide, jolla turvataan perusoikeuksien suojelu, kun kyseessä ovat
lakimiehiin sovellettavat ilmoitusvelvollisuudet. (28) Jos jäsenvaltio on päättänyt
soveltaa 33 artiklan 2 kohdan mukaisia poikkeuksia, se voi sallia tai
velvoittaa kyseisessä artiklassa tarkoitettuja henkilöitä edustavan
itsesääntelyelimen olemaan toimittamatta rahanpesun selvittelykeskukselle
näiltä henkilöiltä kyseisessä artiklassa tarkoitetuissa olosuhteissa saatuja
tietoja. (29) Rahanpesuepäilyistä
ilmoittaneet työntekijät ovat joissakin tapauksissa joutuneet uhkailun tai
vihamielisten toimien kohteeksi. Vaikka tällä direktiivillä ei voida vaikuttaa
jäsenvaltioiden oikeudellisiin menettelyihin, tämä on keskeinen kysymys
rahanpesun ja terrorismin rahoituksen vastaisen järjestelmän tehokkuuden
kannalta. Jäsenvaltioiden olisi tiedostettava tämä ongelma ja tehtävä
voitavansa työntekijöiden suojaamiseksi tällaiselta uhkailulta tai
vihamielisiltä toimilta. (30) Yksilöiden suojelusta
henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24
päivänä lokakuuta 1995 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 95/46/EY[32], sellaisena kuin se on pantu
täytäntöön kansallisessa lainsäädännössä, sovelletaan henkilötietojen
käsittelyyn tätä direktiiviä sovellettaessa. (31) Tämän direktiivin
täytäntöönpanon tiettyihin osatekijöihin liittyy tietojen keräämistä,
analysointia, säilyttämistä ja jakamista. Henkilötietojen käsittely olisi
sallittava tässä direktiivissä säädettyjen velvollisuuksien noudattamiseksi;
näihin kuuluvat muun muassa asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevien
toimenpiteiden toteuttaminen, jatkuva seuranta, epätavallisten ja epäilyttävien
liiketoimien tutkiminen ja niistä ilmoittaminen, oikeushenkilön tai
oikeudellisen järjestelyn todellisen omistajan ja edunsaajan tunnistaminen,
tietojen jakaminen toimivaltaisten viranomaisten välillä ja tietojen jakaminen
finanssilaitosten välillä. Kerätyt henkilötiedot olisi rajoitettava siihen,
mikä on ehdottoman välttämätöntä tämän direktiivin vaatimusten täyttämiseksi,
eikä tietoja saisi käsitellä edelleen direktiivin 95/46/EY vastaisella tavalla.
Erityisesti henkilötietojen edelleenkäsittely kaupallisiin tarkoituksiin olisi
ehdottomasti kiellettävä. (32) Kaikki jäsenvaltiot
tunnustavat rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnan olevan tärkeää
yleisen edun kannalta. (33) Tämä direktiivi ei rajoita
henkilötietojen suojelua rikosasioita koskevassa poliisiyhteistyössä ja
oikeudellisessa yhteistyössä rikosasioissa, mukaan lukien puitepäätöksen 977/2008/YOS
säännökset. (34) Tätä direktiiviä
sovellettaessa käsiteltyihin henkilötietoihin sovelletaan rekisteröidyn
tiedonsaantioikeuksia. Rekisteröidyn pääsy epäilyttävää liiketointa koskevan
ilmoituksen sisältämiin tietoihin heikentäisi kuitenkin vakavasti rahanpesun ja
terrorismin rahoituksen torjunnan vaikuttavuutta. Näin ollen voi olla
perusteltua kohdistaa tähän oikeuteen direktiivin 95/46/EY 13 artiklassa
säädettyjen sääntöjen mukaisia rajoituksia. (35) Henkilöt, jotka vain muuntavat
paperimuodossa olevia asiakirjoja sähköiseen muotoon ja jotka toimivat
sopimussuhteessa luotto- tai finanssilaitokseen, eivät kuulu tämän direktiivin
soveltamisalaan, eivät myöskään mitkään luonnolliset henkilöt tai
oikeushenkilöt, jotka antavat luotto- tai finanssilaitosten käyttöön ainoastaan
viestipalvelun tai jonkin muun tukipalvelun varojen siirtämistä varten tai
selvitys- ja maksunsiirtojärjestelmän. (36) Rahanpesu ja terrorismin
rahoitus ovat kansainvälisiä ongelmia, ja niiden vastaisen toiminnan pitäisi
olla maailmanlaajuista. Jos unionin luotto- ja finanssilaitoksilla on
sivuliikkeitä tai tytäryrityksiä sellaisissa kolmansissa maissa, joissa tämän
alan lainsäädäntö on puutteellista, niiden pitäisi soveltaa unionin sääntöjä
tai ilmoittaa kotijäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille, jos näiden
sääntöjen noudattaminen ei ole mahdollista, jotta voidaan välttää se, että
saman laitoksen tai ryhmittymän sisällä sovelletaan hyvin erilaisia sääntöjä. (37) Ilmoitusvelvollisten olisi
saatava, siinä määrin kuin on mahdollista, palautetta epäilyttäviä liiketoimia
koskevien ilmoitustensa hyödyllisyydestä ja jatkotoimista. Jotta tämä olisi
mahdollista ja jotta rahanpesun ja terrorismin rahoituksen vastaisten
järjestelmien tehokkuutta voidaan tarkastella, jäsenvaltioiden olisi laadittava
ja kehitettävä asiaan liittyviä tilastoja. Jotta unionin tasolla kerättyjen
tilastotietojen laatua ja johdonmukaisuutta voidaan parantaa, komission olisi
seurattava EU:n laajuista tilannetta rahanpesun ja terrorismin rahoituksen
torjunnan saralla ja julkaistava säännöllisesti katsauksia. (38) Kun kyseessä ovat
valuutanvaihtotoimistot, huolto-omaisuus- (trust) ja yrityspalvelujen tuottajat
tai rahapelipalvelujen tarjoajat, toimivaltaisten viranomaisten olisi
varmistettava, että henkilöt, jotka tosiasiassa johtavat tällaisten
oikeussubjektien liiketoimintaa, sekä tällaisten oikeussubjektien todelliset
omistajat ja edunsaajat ovat soveliaita ja luotettavia. Henkilön soveliaisuuden
ja luotettavuuden määrittämiseen käytetyissä perusteissa olisi vähintään
otettava huomioon, että oikeussubjektien johtajia tai todellisia omistajia ja
edunsaajia on estettävä käyttämästä oikeussubjekteja rikolliseen tarkoitukseen. (39) Koska rahanpesu ja terrorismin
rahoitus on luonteeltaan kansainvälistä toimintaa, EU:n rahanpesun
selvittelykeskusten välinen koordinointi ja yhteistyö ovat erittäin tärkeitä.
Tätä yhteistyötä on tähän mennessä käsitelty ainoastaan jäsenvaltioiden
rahanpesun selvittelykeskusten välistä yhteistyötä koskevista järjestelyistä,
joita noudatetaan tietojenvaihdossa, 17 päivänä lokakuuta 2000
tehdyssä neuvoston päätöksessä 2000/642/YOS[33].
Jotta rahanpesun selvittelykeskusten välinen koordinointi ja yhteistyö olisi
parempaa ja ennen kaikkea jotta epäilyttävistä liiketoimista tehdyt ilmoitukset
saavuttaisivat sen jäsenvaltion rahanpesun selvittelykeskuksen, jossa
ilmoituksesta olisi eniten hyötyä, tähän direktiiviin olisi sisällytettävä entistä
yksityiskohtaisempia, pidemmälle meneviä ja ajantasaistettuja sääntöjä. (40) Rahanpesun ja terrorismin
rahoituksen kansainvälisen luonteen vuoksi on erityisen tärkeää parantaa
rahanpesun selvittelykeskusten välistä tietojenvaihtoa EU:ssa. Jäsenvaltioiden
olisi kannustettava käyttämään tietojenvaihdossa turvallisia välineitä, etenkin
keskitettyä FIU.net-tietokoneverkkoa ja kyseisen verkon tarjoamia tekniikoita. (41) Rahanpesun tai terrorismin
rahoittamisen vastaisen toiminnan merkittävyyden vuoksi jäsenvaltioiden olisi
säädettävä kansallisessa lainsäädännössään tehokkaita, oikeasuhteisia ja
varoittavia seuraamuksia tämän direktiivin nojalla annettujen kansallisten
säännösten noudattamisen laiminlyönnistä. Jäsenvaltioissa on nykyisin
monenlaisia hallinnollisia seuraamuksia ja toimenpiteitä, joita voidaan määrätä
keskeisten ennaltaehkäisevien toimenpiteiden rikkomisesta. Tämä moninaisuus
saattaisi olla haitaksi rahanpesua ja terrorismin rahoitusta torjuvissa
toimissa, ja unionin toimet ovat vaarassa pirstoutua. Direktiiviin olisi näin
ollen sisällytettävä useita hallinnollisia toimenpiteitä ja seuraamuksia, joita
jäsenvaltioissa on oltava käytettävissä sellaisissa tilanteissa, joissa
järjestelmällisesti rikotaan vaatimuksia, jotka koskevat asiakkaan tuntemisvelvollisuutta
koskevia toimenpiteitä, tietojen säilyttämistä, epäilyttävistä liiketoimista
ilmoittamista ja ilmoitusvelvollisten sisäisiä tarkastuksia. Näiden
toimenpiteiden ja seuraamusten valikoiman olisi oltava riittävän laaja, jotta
jäsenvaltiot ja toimivaltaiset viranomaiset voivat ottaa huomioon
ilmoitusvelvollisten, etenkin finanssilaitosten ja muiden ilmoitusvelvollisten,
väliset erot, jotka koskevat niiden kokoa, ominaisuuksia ja toiminta-alueita.
Tätä direktiiviä soveltaessaan jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että bis
in idem -periaatetta ei rikota, kun määrätään hallinnollisia toimenpiteitä
ja seuraamuksia tämän direktiivin mukaisesti ja rikosoikeudellisia seuraamuksia
kansallisen lainsäädännön mukaisesti. (42) Finanssipalvelualan teknisillä
standardeilla olisi varmistettava johdonmukainen yhdenmukaistaminen sekä
tallettajien, sijoittajien ja kuluttajien riittävä suoja kaikkialla unionissa.
Koska EPV:llä, EVLEV:llä ja EAMV:llä on pitkälle menevää
erityisasiantuntemusta, olisi tehokasta ja asianmukaista antaa niiden
tehtäväksi laatia komissiolle toimitettavat luonnokset teknisiksi
sääntelystandardeiksi, joihin ei liity poliittisia valintoja. (43) Komission olisi hyväksyttävä
EPV:n, EVLEV:n ja EAMV:n tämän direktiivin 42 artiklan mukaisesti laatimat
teknisten sääntelystandardien luonnokset delegoiduilla säädöksillä Euroopan
unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan nojalla ja asetuksen (EU)
N:o 1093/2010, asetuksen (EU) N:o 1094/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklan
mukaisesti. (44) Koska direktiiviin 2005/60/EY
ja direktiiviin 2006/70/EY olisi tarpeen tehdä erittäin tuntuvia muutoksia, ne
olisi selkeyden ja johdonmukaisuuden vuoksi yhdistettävä ja korvattava. (45) Jäsenvaltiot eivät voi
riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta eli
rahoitusjärjestelmän suojelemista rahanpesun ja terrorismin rahoituksen
estämisen, tutkimisen ja selvittämisen keinoin, sillä jäsenvaltioiden
yksittäiset toimenpiteet niiden rahoitusjärjestelmien suojelemiseksi voisivat
olla sisämarkkinoiden toiminnan sekä oikeusvaltion periaatteen ja unionin
yleisen järjestyksen perusteiden kannalta soveltumattomia, vaan se voidaan
toiminnan laajuuden tai vaikutusten takia saavuttaa paremmin unionin tasolla,
joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5
artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa
artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei
ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi. (46) Tässä direktiivissä
kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon Euroopan unionin
perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet, erityisesti oikeus yksityis- ja
perhe-elämän kunnioittamiseen, oikeus henkilötietojen suojaan, elinkeinovapaus,
syrjintäkielto ja oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan
tuomioistuimeen sekä oikeus puolustukseen. (47) Euroopan unionin
perusoikeuskirjan 21 artiklassa kielletään kaikenlainen syrjintä, ja
jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämä direktiivi pannaan täytäntöön
syrjimättömästi, kun kyse on asiakkaan tuntemisvelvollisuuden yhteydessä
tehtävistä riskinarvioinneista. (48) Jäsenvaltiot ovat selittävistä
asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission
yhteisen poliittisen lausuman mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa
liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista
osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy
ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen
tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta
lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna, OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN: I LUKU YLEISET SÄÄNNÖKSET 1 jakso Soveltamisala ja määritelmät 1 artikla 1. Jäsenvaltioiden on
varmistettava, että rahanpesu ja terrorismin rahoitus kielletään. 2. Tässä direktiivissä
rahanpesuna pidetään seuraavaa toimintaa, jos sitä harjoitetaan tahallisesti: a) varojen muuntaminen tai siirtäminen
tietoisena siitä, että ne on saatu rikollisesta toiminnasta tai osallisuudesta
tällaiseen toimintaan, tarkoituksena salata tai peittää niiden laiton alkuperä
tai auttaa tällaisen toiminnan harjoittamiseen osallistuvaa henkilöä välttämään
toimintansa oikeudellisia seuraamuksia; b) varojen todellisen luonteen, alkuperän,
sijainnin, niistä määräämisen, liikkeiden tai niiden todellisen omistajan tai
niitä koskevien oikeuksien salaaminen tai peittely tietoisena siitä, että
kyseiset varat on saatu rikollisesta toiminnasta tai osallisuudesta tällaiseen
toimintaan; c) varojen hankkiminen, hallussa pitäminen
tai käyttö tietoisena niiden vastaanottohetkellä siitä, että ne on saatu
rikollisesta toiminnasta tai osallisuudesta tällaiseen toimintaan; d) mihin tahansa a, b ja c alakohdassa
tarkoitettuun toimintaan osallistuminen tai sellaista toimintaa koskeva
yhteenliittyminen, yritys ja avunanto, yllytys, suosiminen ja neuvominen. 3. Rahanpesun on katsottava
olevan kyseessä silloinkin, kun pesun kohteena olevat varat ovat saaneet
alkunsa toisen jäsenvaltion tai kolmannen maan alueella suoritetuista toimista. 4. Tässä direktiivissä
’terrorismin rahoituksella’ tarkoitetaan varojen antamista tai keräämistä eri
tavoin suoraan tai välillisesti, kun sen tarkoituksena on tai kun se tapahtuu
tietoisena siitä, että varat käytetään kokonaan tai osittain terrorismin
torjumisesta 13 päivänä kesäkuuta 2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/475/YOS[34], sellaisena kuin se on
muutettuna 28 päivänä marraskuuta 2008 annetulla neuvoston puitepäätöksellä 2008/919/YOS[35], 1–4 artiklassa
tarkoitettuihin rikoksiin. 5. Tietoisuus, tahallisuus tai
tarkoitus, jota 2 ja 4 kohdassa tarkoitettujen toimien tunnusmerkistössä
edellytetään, voidaan todeta objektiivisten tosiseikkojen perusteella. 2 artikla 1. Tätä direktiiviä sovelletaan
seuraaviin ilmoitusvelvollisiin: 1) luottolaitokset; 2) finanssilaitokset; 3) seuraavat oikeushenkilöt tai luonnolliset
henkilöt näiden harjoittaessa ammattitoimintaa: a) tilintarkastajat, ulkopuoliset
kirjanpitäjät ja veroneuvojat; b) notaarit ja muut itsenäiset
lakimiesammattien harjoittajat, kun nämä joko toimivat asiakkaansa puolesta tai
lukuun liiketoimissa tai kiinteistökaupoissa tai osallistuvat asiakkaansa
puolesta seuraavien liiketoimien suunnitteluun tai toteuttamiseen: i) kiinteistöjen tai
liiketoimintayksiköiden ostaminen ja myyminen, ii) asiakkaan rahavarojen, arvopapereiden
tai muiden varojen hoitaminen, iii) pankki-, säästö- tai arvo-osuustilien
avaaminen tai hoitaminen, iv) yhtiöiden perustamista, toimintaa tai
hallinnointia varten tarvittavien varojen järjestely, v) huolto-omaisuuksien (trusts), yhtiöiden
tai vastaavien rakenteiden perustaminen, johtaminen tai niiden toiminnasta
vastaaminen; c) huolto-omaisuus- (trusts) tai
yrityspalvelujen tarjoajat, jotka eivät kuulu a tai b alakohdan
soveltamisalaan; d) kiinteistönvälittäjät, mukaan luettuina
vuokravälittäjät; e) muut luonnolliset henkilöt tai
oikeushenkilöt, jotka myyvät tavaroita, jos maksu suoritetaan tai
vastaanotetaan käteisenä ja rahamäärä on vähintään 7 500 euroa riippumatta
siitä, suoritetaanko liiketoimi yhdellä kertaa vai useina erillisinä
suorituksina, jotka vaikuttavat olevan yhteydessä toisiinsa; f) rahapelipalvelujen tarjoajat. 2. Jäsenvaltiot voivat päättää,
että oikeushenkilöt ja luonnolliset henkilöt, jotka harjoittavat satunnaisesti
tai hyvin rajallisesti finanssitoimintaa, jossa rahanpesun tai terrorismin
rahoituksen riski on pieni, eivät kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan, jos
kyseinen oikeushenkilö tai luonnollinen henkilö täyttää kaikki seuraavat
perusteet: a) finanssitoiminta on vähäistä
absoluuttisina lukuina; b) finanssitoiminta on vähäistä liiketoimien
perusteella; c) finanssitoiminta ei ole pääasiallista
toimintaa; d) finanssitoiminta on oheistoimintaa, joka
liittyy suoraan pääasialliseen toimintaan; e) pääasiallinen toiminta ei ole 1 kohdassa
mainittua toimintaa, lukuun ottamatta kuitenkaan 1 kohdan 3 alakohdan e
alakohdassa tarkoitettua toimintaa; f) finanssitoimintaa tarjotaan ainoastaan
pääasiallisen toiminnan asiakkaille eikä sitä tarjota yleisesti yleisölle. Edellistä alakohtaa ei sovelleta oikeushenkilöihin
eikä luonnollisiin henkilöihin, jotka harjoittavat maksupalveluista
sisämarkkinoilla, direktiivien 97/7/EY, 2002/65/EY, 2005/60/EY ja 2006/48/EY
muuttamisesta ja direktiivin 97/5/EY kumoamisesta 13 päivänä marraskuuta 2007
annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/64/EY[36] 4 artiklan 13 kohdassa
tarkoitettua rahansiirtotoimintaa. 3. Sovellettaessa 2 kohdan a
alakohtaa jäsenvaltioiden on edellytettävä, että finanssitoiminnan
kokonaisliikevaihto ei saa ylittää riittävän alhaalle asetettua kynnysarvoa.
Kynnysarvo on vahvistettava kansallisella tasolla finanssitoiminnan tyypin
mukaan. 4. Sovellettaessa 2 kohdan b
alakohtaa jäsenvaltioiden on sovellettava enimmäismääräksi asetettua
kynnysarvoa asiakasta ja yksittäistä liiketoimea kohden riippumatta siitä,
suoritetaanko liiketoimi yhdellä kertaa vai useina erillisinä suorituksina,
jotka vaikuttavat olevan yhteydessä toisiinsa. Kynnysarvo on vahvistettava kansallisella
tasolla finanssitoiminnan tyypin mukaan. Sen on oltava riittävän alhainen sen
varmistamiseksi, että kyseiset liiketoimityypit ovat epäkäytännöllinen tai
tehoton menetelmä rahanpesua tai terrorismin rahoitusta varten, eikä se saa
olla korkeampi kuin 1 000 euroa. 5. Sovellettaessa 2 kohdan c
alakohtaa jäsenvaltioiden on edellytettävä, että finanssitoiminnan liikevaihto
ei ylitä viittä prosenttia kyseisen luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön
kokonaisliikevaihdosta. 6. Kun jäsenvaltiot arvioivat rahanpesun
tai terrorismin rahoituksen riskiä tätä artiklaa sovellettaessa, niiden on
kiinnitettävä erityistä huomiota kaikkeen finanssitoimintaan, joka on
luonteeltaan sellaista, että sen käyttöä tai väärinkäyttöä rahanpesuun tai
terrorismin rahoitukseen pidetään erityisen todennäköisenä. 7. Kaikissa tämän artiklan
nojalla tehtävissä päätöksissä on ilmoitettava syyt, joihin ne perustuvat.
Jäsenvaltioiden on säädettävä mahdollisuudesta kumota päätös, jos olosuhteet
muuttuvat. 8. Jäsenvaltioiden on luotava
riskiperusteiset valvontatoimet tai toteuttava muut riittävät toimenpiteet sen
varmistamiseksi, ettei tämän artiklan mukaisiin päätöksiin perustuvia
vapautuksia käytetä väärin. 3 artikla Tässä direktiivissä tarkoitetaan 1) ”luottolaitoksella” luottolaitosten liiketoiminnan
aloittamisesta ja harjoittamisesta 14 päivänä kesäkuuta 2006 annetun
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/48/EY[37] 4 artiklan 1 kohdassa
määriteltyjä luottolaitoksia, mukaan luettuina kyseisen direktiivin 4 artiklan 3
kohdassa tarkoitetut sellaisten luottolaitosten Euroopan unionissa sijaitsevat
sivukonttorit, joiden kotipaikka on Euroopan unionissa tai sen ulkopuolella; 2) ”finanssilaitoksella” a) yritystä, joka ei ole luottolaitos ja
joka harjoittaa yhtä tai useampaa direktiivin 2006/48/EY liitteessä I oleviin 2–12
kohtaan sekä 14 ja 15 kohtaan sisältyvää toimintaa, mukaan luettuna
valuutanvaihtotoimistojen toiminta; b) vakuutusyritystä, joka on saanut
toimiluvan henkivakuutuksesta 5 päivänä marraskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin
ja neuvoston direktiivin 2002/83/EY[38]
mukaisesti, siltä osin kuin se harjoittaa kyseisen direktiivin soveltamisalaan
kuuluvaa toimintaa; c) rahoitusvälineiden markkinoista 21
päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/39/EY[39] 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa
määriteltyä sijoituspalveluyritystä; d) yhteissijoitusyritystä, joka pitää
osuuksiaan tai osakkeitaan kaupan; e) vakuutusedustuksesta 9 päivänä joulukuuta
2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/92/EY[40] 2 artiklan 5 kohdassa
määriteltyä vakuutusedustajaa, lukuun ottamatta kyseisen direktiivin 2 artiklan
7 kohdassa tarkoitettuja vakuutusedustajia, kun nämä tarjoavat
henkivakuutuspalveluja ja muita sijoituspalveluja; f) sellaisten edellä a–e alakohdissa
tarkoitettujen finanssilaitosten Euroopan unionissa sijaitsevia
sivukonttoreita, joiden kotipaikka on Euroopan unionissa tai sen ulkopuolella; 3) ”omaisuudella” kaikkea aineellista
tai aineetonta, irtainta tai kiinteää omaisuutta sekä kaikenmuotoisia
oikeudellisia todistuksia ja asiakirjoja, myös sähköisiä tai digitaalisia,
jotka ovat osoituksena tällaisten varojen omistuksesta tai osuudesta niihin; 4) ”rikollisella toiminnalla”
kaikenlaista rikollista osallistumista seuraavien vakavien rikosten
suorittamiseen: a) terrorismin torjumisesta tehdyn
puitepäätöksen 2002/475/YOS, sellaisena kuin se on muutettuna 28 päivänä
marraskuuta 2008 tehdyllä neuvoston puitepäätöksellä 2008/919/YOS, 1–4
artiklassa määritellyt teot; b) huumausaineiden ja psykotrooppisten
aineiden laitonta kauppaa vastaan vuonna 1988 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien
yleissopimuksen 3 artiklan 1 kappaleen a kohdassa tarkoitetut rikokset; c) rikollisjärjestöön osallistumisen
kriminalisoinnista Euroopan unionin jäsenvaltioissa 21 päivänä joulukuuta 1998
hyväksytyn neuvoston yhteisen toiminnan 98/733/YOS[41] 1 artiklassa määritelty
rikollisjärjestöjen toiminta; d) Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen
suojaamisesta tehdyn yleissopimuksen[42]
1 artiklan 1 kohdassa ja 2 artiklassa määritellyt petokset, ainakin törkeät
petokset, jotka vaikuttavat unionin taloudellisiin etuihin; e) lahjonta; f) kaikki rikokset, välittömiin ja
välillisiin veroihin liittyvät verorikokset mukaan luettuina, joista voi
enimmillään seurata yli yhden vuoden pituinen vankeusrangaistus tai
vapaudenrajoituksen käsittävä turvaamistoimenpide, tai niiden valtioiden
osalta, joiden oikeusjärjestelmässä on rikosten osalta vähimmäiskynnys, kaikki
rikokset, joista voi vähimmillään seurata yli kuuden kuukauden pituinen vankeusrangaistus
tai vapaudenrajoituksen käsittävä turvaamistoimenpide; 5) ”todellisella omistajalla ja
edunsaajalla” yhtä tai useampaa luonnollista henkilöä, joka viime kädessä
omistaa asiakkaan ja/tai luonnollisen henkilön tai jonka määräysvallassa se asiakas
ja/tai luonnollinen henkilö viime kädessä on, jonka lukuun liiketoimi
toteutetaan tai toimintaa harjoitetaan. Todellisella omistajalla ja
edunsaajalla tarkoitetaan ainakin a) yhteisöjen osalta i) yhtä tai useampaa luonnollista
henkilöä, joka viime kädessä omistaa oikeussubjektin tai jonka määräysvallassa
oikeussubjekti viime kädessä on sillä tavoin, että luonnollinen henkilö omistaa
tai sen määräysvallassa on suoraan tai välillisesti riittävä prosentuaalinen
osuus sellaisen oikeussubjektin osakkeista tai äänioikeuksista, haltijaosakkeet
mukaan luettuina, kun kyseessä ei ole säännellyillä markkinoilla noteerattu
yhtiö, joka kuuluu Euroopan unionin lainsäädännön mukaisten
tiedonantovelvollisuuksien tai vastaavien kansainvälisten normien
soveltamisalaan. Todisteena omistuksesta tai omistusosuuden kautta
olevasta määräysvallasta on 25 prosentin osuus sekä yksi osake, mikä koskee
kaikentasoista suoraa ja välillistä omistusta; ii) yhtä tai useampaa luonnollista
henkilöä, joka käyttää määräysvaltaa oikeussubjektin johtamisessa muilla
tavoin, jos on epäilyksiä siitä, että i alakohdassa tarkoitettu yksi tai
useampi henkilö on todellinen omistaja ja edunsaaja; b) sellaisten oikeussubjektien, esimerkiksi
säätiöiden ja oikeudellisten järjestelyjen kuten huolto-omaisuuksien (trusts)
osalta, jotka hallinnoivat ja jakavat varoja, i) yhtä tai useampaa luonnollista
henkilöä, joka käyttää vähintään 25 prosentin määräysvaltaa oikeudellisen
järjestelyn tai oikeussubjektin omaisuuteen; ja ii) jos tulevat edunsaajat on jo vahvistettu,
yhtä tai useampaa luonnollista henkilöä, joka omistaa vähintään 25 prosenttia
oikeudellisen järjestelyn tai oikeussubjektin omaisuudesta, tai iii) jos oikeudellisen järjestelyn tai
oikeussubjektin edunsaajia ei ole vielä vahvistettu, niitä henkilöryhmiä,
joiden pääasiasiallista etua silmällä pitäen oikeudellinen järjestely tai
oikeussubjekti on perustettu tai toimii. Kun kyseessä ovat huolto-omaisuuden
(trust) edunsaajat, jotka nimetään ominaisuuksien tai luokan mukaan,
ilmoitusvelvollisten on saatava riittävästi tietoa kyseisestä edunsaajasta
varmistuakseen siitä, että ne pystyvät selvittämään kyseisen edunsaajan
henkilöllisyyden, kun maksu on suoritettava tai kun edunsaaja aikoo käyttää
saavutettuja oikeuksia; 6) ”huolto-omaisuus- (trust) ja yrityspalvelujen
tarjoajalla” luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka liiketoimintanaan
tarjoaa kolmansille osapuolille jotakin seuraavista palveluista: a) yhtiöiden tai muiden oikeushenkilöiden
perustaminen; b) toimiminen tai toisen henkilön
järjestäminen toimimaan johtajana tai yhtiöoikeudellisesti vastuullisena
henkilönä (company secretary) yhtiössä, yhtiökumppanina henkilöyhtiössä tai
vastaavassa asemassa muussa oikeushenkilössä; c) kotipaikan, yritys- tai postiosoitteen,
hallinnollisen osoitteen tai muiden vastaavien palvelujen tarjoaminen yhtiölle,
henkilöyhtiölle tai muulle oikeushenkilölle tai oikeudelliselle järjestelylle; d) toimiminen tai toisen henkilön
järjestäminen toimimaan nimenomaisesti luodun huolto-omaisuuden (trust) tai
oikeusmuodoltaan vastaavan oikeudellisen järjestelyn omaisuudenhoitajana; e) toimiminen tai toisen henkilön
järjestäminen toimimaan nimellisenä osakkeenomistajana toisen henkilön
puolesta, kun kyseessä ei ole säännellyillä markkinoilla noteerattu yhtiö, joka
kuuluu Euroopan unionin lainsäädännön mukaisen tiedonantovelvollisuuksien tai
vastaavien kansainvälisten normien soveltamisalaan; 7) a) ”ulkomaisilla
poliittisesti vaikutusvaltaisilla henkilöillä” luonnollisia henkilöitä, jotka
toimivat tai ovat aiemmin toimineet kolmannen maan antamissa merkittävissä
julkisissa tehtävissä; b) ”kotimaisilla poliittisesti
vaikutusvaltaisilla henkilöillä” luonnollisia henkilöitä, jotka toimivat tai
ovat aiemmin toimineet jäsenvaltion antamissa merkittävissä julkisissa
tehtävissä; c) ”henkilöillä, jotka toimivat tai ovat
aiemmin toimineet kansainvälisen järjestön antamassa merkittävässä tehtävässä”
kansainvälisen järjestön johtajia, apulaisjohtajia ja hallituksen jäseniä tai
vastaavan tehtävän hoitajia; d) ”luonnollisilla henkilöitä, jotka toimivat
tai ovat aiemmin toimineet merkittävissä julkisissa tehtävissä” seuraavia: i) valtionpäämiehet, hallitusten
päämiehet, ministerit sekä vara- ja apulaisministerit; ii) parlamenttien jäsenet; iii) korkeimpien oikeuksien,
perustuslakituomioistuinten tai muiden sellaisten korkean tason oikeuselinten
jäsenet, joiden päätöksiin ei voida hakea muutosta, poikkeustapauksia lukuun
ottamatta; iv) tilintarkastustuomioistuinten tai
keskuspankkien johtokuntien jäsenet; v) suurlähettiläät, asiainhoitajat sekä
puolustusvoimien korkea-arvoiset upseerit; vi) valtion omistamien yritysten hallinto-,
johto- tai valvontaelinten jäsenet. Minkään i–vi alakohdassa vahvistetun luokan ei
katsota käsittävän keskitason tai sitä alemman tason virkamiehiä; e) ”perheenjäsenillä” seuraavia: i) aviopuoliso; ii) kumppani, joka rinnastetaan
aviopuolisoon; iii) lapset ja heidän aviopuolisonsa tai
kumppaninsa; iv) vanhemmat; f) ”läheisiksi yhtiökumppaneiksi
tiedetyillä henkilöillä” seuraavia: i) kaikki luonnolliset henkilöt, joiden
tiedetään olevan oikeussubjektien tai oikeudellisten järjestelyjen todellisia
yhteisomistajia ja edunsaajia tai joilla tiedetään olevan mikä tahansa muu
läheinen liikesuhde 7 kohdan a–d alakohdassa tarkoitetun henkilön kanssa; ii) kaikki luonnolliset henkilöt, jotka
ovat sellaisten oikeussubjektien tai oikeudellisten järjestelyjen todellisia
yksinomistajia ja edunsaajia, joista tiedetään, että ne on tosiasiassa
perustettu 7 kohdan a–d alakohdassa tarkoitetun henkilön eduksi; 8) ”ylemmällä johdolla” virkamiestä tai
työntekijää, jolla on riittävästi tietoa laitokseen kohdistuvasta rahanpesun ja
terrorismin rahoituksen riskistä ja riittävästi toimivaltaa tehdä laitokseen
kohdistuvaan riskiin vaikuttavia päätöksiä. Kyseessä ei välttämättä aina
tarvitse olla johtokunnan jäsen; 9) ”liikesuhteella”
liiketoiminnallista, ammatillista tai kaupallista suhdetta, joka on yhteydessä
ilmoitusvelvollisten ammatilliseen toimintaan ja jonka otaksutaan
yhteydenottohetkellä olevan pysyvä; 10) ”rahapelipalveluilla” palveluja,
joihin liittyy sellaisen panoksen asettaminen, jolla on rahallista arvoa,
rahapeleissä, mukaan luettuina pelit, joissa taidolla on osuutensa, kuten
arpajaiset, kasinopelit, pokeripelit ja vedonlyöntitoiminta, ja joita tarjotaan
fyysisessä paikassa tai millä tahansa keinoin etäpalveluina, sähköisessä
muodossa tai muun viestintää helpottavan tekniikan avulla ja palvelujen
vastaanottajan henkilökohtaisesta pyynnöstä; 11) ”ryhmällä” finanssiryhmittymään
kuuluvien luottolaitosten, vakuutusyritysten ja sijoituspalveluyritysten
lisävalvonnasta 16 päivänä joulukuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja
neuvoston direktiivin 2002/87/EY[43]
2 artiklan 12 kohdassa tarkoitettua ryhmää. 4 artikla 1. Jäsenvaltioiden on
varmistettava, että tämän direktiivin säännökset ulotetaan kokonaan tai
osittain koskemaan sellaisia ammatteja ja yrityksiä, joissa ei ole kyse 2 artiklan
1 kohdassa tarkoitetuista ilmoitusvelvollisista mutta joissa harjoitettava
toiminta on erityisesti omiaan käytettäväksi rahanpesuun ja terrorismin
rahoitukseen. 2. Jos jäsenvaltio päättää
ulottaa tämän direktiivin säännökset koskemaan muita kuin 2 artiklan 1 kohdassa
tarkoitettuja ammatteja ja yrityksiä, sen on ilmoitettava tästä komissiolle. 5 artikla Jäsenvaltiot voivat rahanpesun ja terrorismin
rahoituksen estämiseksi antaa tai pitää voimassa ankarampia säännöksiä tässä
direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä. 2 jakso Riskinarviointi 6 artikla 1. Euroopan pankkiviranomainen,
jäljempänä ’EPV’, Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen, jäljempänä
’EVLEV’, ja Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen, jäljempänä ’EAMV’, antavat
yhteisen lausunnon rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskeistä, jotka
vaikuttavat sisämarkkinoihin. Lausunto annetaan kahden vuoden kuluessa tämän
direktiivin voimaantulopäivästä. 2. Komissio antaa lausunnon
jäsenvaltioiden ja ilmoitusvelvollisten saataville, jotta näiden olisi helpompi
tunnistaa, hallita ja vähentää rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskiä. 7 artikla 1. Kunkin jäsenvaltion on
toteutettava asianmukaiset toimet yksilöidäkseen siihen vaikuttavat rahanpesun
ja terrorismin rahoituksen riskit sekä arvioidakseen, ymmärtääkseen ja
vähentääkseen niitä ja pitääkseen arvioinnin ajan tasalla. 2. Kunkin jäsenvaltion on
nimettävä viranomainen koordinoimaan kansallisia toimia, joilla puututaan 1
kohdassa tarkoitettuihin riskeihin. Viranomaisen nimi on ilmoitettava
komissiolle, EPV:lle, EVLEV:lle ja EAMV:lle sekä muille jäsenvaltioille. 3. Suorittaessaan 1 kohdassa
tarkoitettuja arviointeja jäsenvaltiot voivat hyödyntää 6 artiklan 1 kohdassa
tarkoitettua lausuntoa. 4. Kunkin jäsenvaltion on
suoritettava 1 kohdassa tarkoitettu arviointi ja a) parannettava arvioinnin tai arviointien
avulla rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntajärjestelmäänsä
erityisesti yksilöimällä alat, joilla ilmoitusvelvollisten on sovellettava
tehostettuja toimenpiteitä, ja tarvittaessa määrittelemällä toteutettavat
toimenpiteet; b) hyödynnettävä arviointia tai arviointeja
jakaessaan ja priorisoidessaan rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaan
käytettäviä resursseja; c) annettava asianmukaista tietoa
ilmoitusvelvollisten saataville, jotta nämä voivat suorittaa omat arviointinsa
rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskeistä. 5. Jäsenvaltioiden on annettava
riskinarviointiensa tulokset pyynnöstä muiden jäsenvaltioiden, komission,
EPV:n, EVLEV:n ja EAMV:n saataville. 8 artikla 1. Jäsenvaltioiden on
varmistettava, että ilmoitusvelvolliset toteutettavat asianmukaiset toimet
yksilöidäkseen ja arvioidakseen rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskinsä
ottaen huomioon riskitekijät, kuten asiakkaat, maat tai maantieteelliset
alueet, tuotteet, palvelut, liiketoimet tai jakelukanavat. Näiden toimien on
oltava oikeassa suhteessa ilmoitusvelvollisten luonteeseen ja kokoon nähden. 2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut
arvioinnit on dokumentoitava, pidettävä ajan tasalla ja annettava
toimivaltaisten viranomaisten ja itsesääntelyelinten saataville. 3. Jäsenvaltioiden on
varmistettava, että ilmoitusvelvollisilla on toiminta- ja valvontaperiaatteet
ja menettelyt, joilla vähennetään ja hallitaan tehokkaasti unionin tasolla,
jäsenvaltioiden tasolla ja ilmoitusvelvollisten tasolla yksilöityjä rahanpesun
ja terrorismin rahoituksen riskejä. Toiminta- ja valvontaperiaatteiden ja
menettelyjen on oltava oikeassa suhteessa ilmoitusvelvollisten luonteeseen ja
kokoon nähden. 4. Edellä 3 kohdassa
tarkoitettuihin toimintaperiaatteisiin ja menettelyihin on kuuluttava ainakin a) sisäisten toimintaperiaatteiden,
menettelyjen ja valvontaperiaatteiden kehittäminen, mukaan luettuina asiakkaan tuntemisvelvollisuus,
ilmoittaminen, tietojen säilyttäminen, sisäinen valvonta,
vaatimustenmukaisuuden hallinta (myös vaatimustenmukaisuudesta vastaavan
virkamiehen nimittäminen johdon tasolla, kun se on liiketoiminnan koon ja
luonteen perusteella asianmukaista) ja työntekijöiden seulonta; b) riippumaton tarkastustoiminto, joka
testaa a alakohdassa tarkoitetut sisäiset toimintaperiaatteet, menettelyt ja
valvontaperiaatteet, kun se on liiketoiminnan koon ja luonteen perusteella
asianmukaista. 5. Jäsenvaltioiden on
edellytettävä, että ilmoitusvelvolliset saavat ylemmän johdon hyväksynnän
käyttöön ottamilleen toimintaperiaatteille ja menettelyille ja että ne
seuraavat ja tehostavat toteutettuja toimenpiteitä tarvittaessa. II LUKU ASIAKKAAN TUNTEMISVELVOLLISUUS 1 jakso Yleiset säännökset 9 artikla Jäsenvaltioiden on kiellettävä luotto- ja
finanssilaitoksiaan ylläpitämästä anonyymejä tilejä tai anonyymejä
haltijavastakirjoja. Jäsenvaltioiden on kaikissa tapauksissa edellytettävä,
että olemassa olevien anonyymien tilien tai anonyymien haltijavastakirjojen
omistajiin ja edunsaajiin ryhdytään mahdollisimman pian ja aina ennen näiden
tilien tai haltijavastakirjojen käyttöä soveltamaan asiakkaan
tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä. 10 artikla Jäsenvaltioiden on varmistettava, että
ilmoitusvelvolliset toteuttavat asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevat
toimenpiteet seuraavissa tapauksissa: a) aloittaessaan liikesuhteen; b) suorittaessaan yksittäisiä
liiketoimia, joiden rahamäärä on vähintään 15 000 euroa, riippumatta
siitä, suoritetaanko liiketoimi yhdellä kertaa vai useina erillisinä
suorituksina, jotka vaikuttavat olevan yhteydessä toisiinsa; c) kun on kyse liiketoimintana
tavarakauppaa käyvistä luonnollisista henkilöistä tai oikeushenkilöistä,
suorittaessaan yksittäisiä liiketoimia, joiden rahamäärä on vähintään 7 500
euroa, riippumatta siitä, suoritetaanko liiketoimi yhdellä kertaa vai useina
erillisinä suorituksina, jotka vaikuttavat olevan yhteydessä toisiinsa; d) kun on kyse rahapelipalvelujen
tarjoajista, suorittaessaan yksittäisiä liiketoimia, joiden rahamäärä on
vähintään 2 000 euroa, riippumatta siitä, suoritetaanko liiketoimi yhdellä
kertaa vai useina erillisinä suorituksina, jotka vaikuttavat olevan yhteydessä
toisiinsa; e) kun on syytä epäillä rahanpesua tai
terrorismin rahoitusta, sovellettavista poikkeuksista, vapautuksista tai
kynnysarvoista riippumatta; f) kun epäillään, että asiakkaasta
aiemmin saadut tunnistetiedot eivät ole oikeita tai riittäviä. 11 artikla 1. Asiakkaan
tuntemisvelvollisuutta koskeviin toimenpiteisiin on kuuluttava a) asiakkaan tunnistaminen ja tämän
henkilöllisyyden todentaminen luotettavasta ja riippumattomasta lähteestä
peräisin olevien asiakirjojen tai tietojen perusteella; b) todellisen omistajan ja edunsaajan
tunnistaminen ja kohtuullisten toimenpiteiden toteuttaminen todellisen
omistajan ja edunsaajan henkilöllisyyden todentamiseksi siten, että tämän
direktiivin soveltamisalaan kuuluva laitos tai henkilö on vakuuttanut
tietävänsä, kuka on todellinen omistaja ja edunsaaja, mukaan luettuina
oikeushenkilöt, huolto-omaisuudet (trusts) ja vastaavat oikeudelliset
järjestelyt, ja toteuttaa kohtuulliset toimenpiteet asiakkaan omistus- ja
määräysvaltarakenteen ymmärtämiseksi; c) liikesuhteen tarkoituksen ja luonteen
arvioiminen ja tarvittaessa tietojen hankkiminen niistä; d) liikesuhteen jatkuva seuranta, mukaan
luettuna liiketoimien tarkastaminen koko liikesuhteen aikana sen
varmistamiseksi, että suoritettavat liiketoimet ovat yhdenmukaiset niiden
tietojen kanssa, jotka laitoksella tai henkilöllä on asiakkaasta, tämän
liiketoiminnasta ja riskiprofiilista ja tarvittaessa varojen alkuperästä, sekä
sen varmistaminen, että hallussa olevat asiakirjat ja tiedot pidetään ajan
tasalla. 2. Jäsenvaltioiden on
varmistettava, että ilmoitusvelvolliset soveltavat kaikkia 1 kohdassa
asetettuja asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia vaatimuksia, mutta ne
voivat päättää näiden toimenpiteiden laajuudesta riskialttiuden perusteella. 3. Jäsenvaltioiden on
edellytettävä, että ilmoitusvelvolliset ottavat huomioon ainakin liitteessä I
mainitut muuttujat arvioidessaan rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskejä. 4. Jäsenvaltioiden on
varmistettava, että ilmoitusvelvolliset pystyvät osoittamaan toimivaltaisille
viranomaisille tai itsesääntelyelimille, että toimenpiteet ovat yksilöityjen
rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskien kannalta asianmukaisia. 5. Kun on kyse
henkivakuutustoiminnasta tai muusta sijoitusvakuutustoiminnasta,
jäsenvaltioiden on varmistettava, että finanssilaitokset toteuttavat asiakkaan
tuntemisvelvollisuutta koskevien toimenpiteiden lisäksi, jotka vaaditaan
asiakkaan sekä todellisen omistajan ja edunsaajan osalta, seuraavat asiakkaan
tuntemisvelvollisuutta koskevat toimenpiteet henkivakuutussopimusten ja muiden
sijoitusvakuutussopimusten edunsaajien osalta heti, kun edunsaajat on yksilöity
tai nimetty: a) niiden edunsaajien osalta, jotka on
yksilöity nimeltä mainittuina luonnollisina henkilöinä tai oikeushenkilöinä tai
oikeudellisina järjestelyinä, kyseisen henkilön nimen merkitseminen muistiin; b) niiden edunsaajien osalta, jotka on
nimetty ominaisuuksien tai luokan mukaan tai muilla keinoilla, riittävien
tietojen hankkiminen kyseisistä edunsaajista, jotta finanssilaitos varmistuu
siitä, että se pystyy selvittämään kyseisen edunsaajan henkilöllisyyden
maksuajankohtana. Molemmissa a ja b alakohdassa tarkoitetuissa
tapauksissa edunsaajien henkilöllisyys on todennettava maksuajankohtana. Kun on
kyse henkivakuutuksen tai muun sijoitusvakuutuksen siirtämisestä kolmannelle
osapuolelle kokonaan tai osittain, finanssilaitosten, jotka ovat tietoisia
siirrosta, on tunnistettava todellinen omistaja ja edunsaaja ajankohtana, jona
siirto suoritetaan luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle tai
oikeudelliselle järjestelylle, joka saa siirretyn sopimuksen arvon omaksi
edukseen. 12 artikla 1. Jäsenvaltioiden on
edellytettävä, että asiakkaan ja todellisen omistajan ja edunsaajan
henkilöllisyys todennetaan ennen liikesuhteen aloittamista tai liiketoimen
suorittamista. 2. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa
säädetään, jäsenvaltiot voivat sallia, että asiakkaan ja todellisen omistajan
ja edunsaajan henkilöllisyyden todentaminen viedään päätökseen liikesuhdetta
luotaessa, jos se on tarpeen tavanomaisen liiketoiminnan keskeytymisen
välttämiseksi ja jos rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riski on vähäinen.
Näissä tilanteissa kyseiset menettelyt on toteutettava ensimmäisen yhteydenoton
jälkeen niin pian kuin se on käytännössä mahdollista. 3. Poiketen siitä, mitä 1 ja 2
kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat sallia pankkitilin avaamisen, jos
sovelletaan sopivia suojatoimia, joilla varmistetaan, että asiakas ei suorita
liiketoimia tai että hänen puolestaan ei suoriteta liiketoimia ennen kuin on
varmistettu, että 1 ja 2 kohtaa noudatetaan kokonaan. 4. Jäsenvaltioiden on
edellytettävä, että jos kyseinen laitos tai henkilö ei pysty noudattamaan 11
artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohtaa, se ei saa suorittaa liiketoimea
pankkitilin välityksellä, aloittaa liikesuhdetta tai suorittaa liiketoimea,
vaan sen on harkittava liikesuhteen lopettamista ja asiakkaaseen liittyvän
epäilyttävän liiketoimen ilmoittamista rahanpesun selvittelykeskukselle 32
artiklan mukaisesti. Jäsenvaltiot eivät saa soveltaa edellistä
alakohtaa sellaisissa tapauksissa, joissa notaarit, muut itsenäiset
lakimiesammatin harjoittajat, tilintarkastajat, ulkopuoliset kirjanpitäjät ja
veroneuvojat selvittävät asiakkaalleen tämän oikeudellista asemaa tai
puolustavat tai edustavat kyseistä asiakasta oikeuskäsittelyssä tai sen
yhteydessä, oikeudenkäynnin käynnistämistä tai oikeudenkäynnin välttämistä
koskeva neuvonta mukaan luettuna. 5. Jäsenvaltioiden on
edellytettävä, että ilmoitusvelvolliset soveltavat asiakkaan
tuntemisvelvollisuutta koskevia menettelyjä kaikkien uusien asiakkaiden lisäksi
myös olemassa oleviin asiakkaisiin riskialttiuden perusteella myös silloin, kun
asiakkaan merkitykselliset olosuhteet muuttuvat. 2 jakso Yksinkertaistettu asiakkaan tuntemisvelvollisuus 13 artikla 1. Jos jäsenvaltio tai
ilmoitusvelvollinen yksilöi aloja, joilla riski on vähäisempi, jäsenvaltio voi
antaa ilmoitusvelvollisten soveltaa yksinkertaistettuja asiakkaan
tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä. 2. Ennen yksinkertaistettujen
asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevien toimenpiteiden soveltamista
ilmoitusvelvollisten on varmistuttava siitä, että asiakassuhteeseen tai
liiketoimeen liittyy vähäisempi riski. 3. Jäsenvaltioiden on
varmistettava, että ilmoitusvelvolliset seuraavat liiketoimea tai liikesuhdetta
riittävästi voidakseen havaita epätavalliset tai epäilyttävät liiketoimet. 14 artikla Arvioidessaan rahanpesun ja terrorismin
rahoituksen riskejä, jotka liittyvät erityyppisiin asiakkaisiin, maihin tai
maantieteellisiin alueisiin ja tiettyihin tuotteisiin, palveluihin,
liiketoimiin tai jakelukanaviin, jäsenvaltioiden ja ilmoitusvelvollisten on
otettava huomioon ainakin liitteessä II mainitut mahdollisesti vähäriskisempiin
tilanteisiin liittyvät tekijät. 15 artikla EPV, EVLEV ja EAMV antavat toimivaltaisille
viranomaisille ja 2 artiklan 1 kohdan 1 ja 2 alakohdassa tarkoitetuille
ilmoitusvelvollisille asetuksen (EU) N:o 1093/2010, asetuksen (EU) N:o 1094/2010
ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 16 artiklan mukaisesti ohjeet sellaisissa
tilanteissa huomioon otettavista riskitekijöistä ja/tai toteutettavista
toimenpiteistä, joissa yksinkertaistetut asiakkaan tuntemisvelvollisuutta
koskevat toimenpiteet ovat asianmukaisia. Erityistä huomiota olisi
kiinnitettävä liiketoiminnan luonteeseen ja kokoon, ja erityistoimenpiteitä
olisi suunniteltava sellaisia tapauksia varten, joissa niiden käyttö on
asianmukaista ja oikeasuhteista. Ohjeet annetaan kahden vuoden kuluessa tämän
direktiivin voimaantulopäivästä. 3 jakso Tehostettu asiakkaan tuntemisvelvollisuus 16 artikla 1. Tämä direktiivin 17–23
artiklassa yksilöidyissä tapauksissa ja muissa jäsenvaltioiden tai
ilmoitusvelvollisten yksilöimissä suuririskisemmissä tapauksissa
jäsenvaltioiden on edellytettävä, että ilmoitusvelvolliset soveltavat
tehostettuja asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä
hallitakseen ja vähentääkseen näitä riskejä asianmukaisesti. 2. Jäsenvaltioiden on
edellytettävä, että ilmoitusvelvolliset tutkivat niin pitkälle kuin se on
kohtuullista ja mahdollista kaikkien monimutkaisten, poikkeuksellisen suurten
liiketoimien taustan ja tarkoituksen sekä sellaisten epätavallisten
liiketoimien taustan ja tarkoituksen, joilla ei ole selvää taloudellista tai
laillista tarkoitusta. Niiden on erityisesti vahvistettava liikesuhteen
valvonnan astetta ja luonnetta, jotta voidaan selvittää, vaikuttavatko kyseiset
liiketoimet tai muut toimet poikkeuksellisilta tai epäilyttäviltä. 3. Arvioidessaan rahanpesun ja
terrorismin rahoituksen riskejä jäsenvaltioiden ja ilmoitusvelvollisten on
otettava huomioon ainakin liitteessä III mainittuihin mahdollisesti
suuririskisempiin tilanteisiin liittyvät tekijät. 4. EPV, EVLEV ja EAMV antavat
toimivaltaisille viranomaisille ja 2 artiklan 1 kohdan 1 ja 2 alakohdassa
tarkoitetuille ilmoitusvelvollisille asetuksen (EU) N:o 1093/2010, asetuksen
(EU) N:o 1094/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 16 artiklan mukaisesti
ohjeet sellaisissa tilanteissa huomioon otettavista riskitekijöistä ja/tai
toteutettavista toimenpiteistä, joissa tehostettuja asiakkaan
tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä on sovellettava. Ohjeet annetaan
kahden vuoden kuluessa tämän direktiivin voimaantulopäivästä. 17 artikla Kun on kyse rajatylittävistä
kirjeenvaihtajapankkisuhteista vastapuolena toimivien kolmansien maiden
laitosten kanssa, jäsenvaltioiden on 11 artiklan mukaisten asiakkaan
tuntemisvelvollisuutta koskevien toimenpiteiden lisäksi edellytettävä, että
niiden luottolaitokset a) keräävät riittävät tiedot
vastapuolena toimivasta laitoksesta, jotta ne saisivat kattavan käsityksen
tämän liiketoiminnan luonteesta ja voisivat määrittää yleisesti saatavilla
olevien tietojen perusteella laitoksen maineen ja valvonnan laadun; b) arvioivat vastapuolena toimivan
laitoksen rahanpesun ja terrorismin rahoituksen estämistoimenpiteitä; c) saavat ylemmän johdon hyväksynnän
ennen uuden kirjeenvaihtajapankkisuhteen aloittamista; d) vahvistavat asiakirjoin kullekin
laitokselle kuuluvat tehtävät; e) varmistavat payable through accounts
-tilien osalta, että vastapuolena toimiva luottolaitos on todentanut niiden
asiakkaiden henkilöllisyyden, jotka pääsevät käyttämään suoraan
kirjeenvaihtajapankin tilejä, ja on noudattanut näiden osalta jatkuvaa
asiakkaan tuntemisvelvollisuutta ja että se pystyy pyynnöstä toimittamaan
merkitykselliset asiakkaan tunnistetiedot kirjeenvaihtajalaitokselle. 18 artikla Kun on kyse liiketoimista tai liikesuhteista
ulkomaisten poliittisesti vaikutusvaltaisten henkilöiden kanssa,
jäsenvaltioiden on 11 artiklan mukaisten asiakkaan tuntemisvelvollisuutta
koskevien toimenpiteiden lisäksi edellytettävä, että ilmoitusvelvolliset a) ovat ottaneet käyttöön asianmukaiset
riskiperusteiset menettelyt sen selvittämiseksi, onko asiakas tai asiakkaan
todellinen omistaja ja edunsaaja tällainen henkilö; b) saavat ylemmän johdon hyväksynnän
liikesuhteiden aloittamiselle tai jatkamiselle tällaisten asiakkaiden kanssa; c) toteuttavat asianmukaiset
toimenpiteet sellaisen varallisuuden ja sellaisten varojen alkuperän
selvittämiseksi, jotka liittyvät liikesuhteeseen tai liiketoimeen; d) seuraavat liikesuhdetta jatkuvasti
ja tehostetusti. 19 artikla Kun on kyse liiketoimista tai liikesuhteita
kotimaisten poliittisesti vaikutusvaltaisten henkilöiden tai sellaisen henkilön
kanssa, joka toimii tai on aikaisemmin toiminut kansainvälisen järjestön
antamassa merkittävässä tehtävässä, jäsenvaltioiden on 11 artiklan
mukaisten asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevien toimenpiteiden lisäksi
edellytettävä, että ilmoitusvelvolliset a) ovat ottaneet käyttöön asianmukaiset
riskiperusteiset menettelyt sen selvittämiseksi, onko asiakas tai asiakkaan
todellinen omistaja ja edunsaaja tällainen henkilö; b) soveltavat tällaisten henkilöiden
kanssa olevissa suuririskisemmissä liikesuhteissa 18 artiklan b, c ja d
alakohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä. 20 artikla Ilmoitusvelvollisten on toteutettava
kohtuulliset toimenpiteet sen selvittämiseksi, ovatko henkivakuutuksen tai muun
sijoitusvakuutuksen edunsaajat ja/tai tarvittaessa edunsaajan todellinen
omistaja ja edunsaaja poliittisesti vaikutusvaltaisia henkilöitä. Nämä
toimenpiteet on toteutettava viimeistään sinä ajankohtana, jona vakuutuksesta maksetaan
korvaukset tai jona toteutetaan vakuutuksen täydellinen tai osittainen siirto.
Jos on yksilöity suurempia riskejä, jäsenvaltioiden on vaadittava, että
ilmoitusvelvolliset tavanomaisten asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevien
toimenpiteiden toteuttamisen lisäksi a) ilmoittavat asiasta ylemmälle
johdolle ennen vakuutuskorvausten maksamista; b) seuraavat koko vakuutuksenottajan
kanssa olevaa liikesuhdetta tehostetusti. 21 artikla Edellä 18, 19 ja 20 artiklassa tarkoitettuja
toimenpiteitä on sovellettava myös tällaisten poliittisesti vaikutusvaltaisten
henkilöiden perheenjäseniin tai tällaisten henkilöiden läheisiksi
yhtiökumppaneiksi tiedettyihin henkilöihin. 22 artikla Kun 18, 19 ja 20 artiklassa tarkoitettu
henkilö ei toimi enää jäsenvaltion tai kolmannen maan antamassa merkittävässä
julkisessa tehtävässä tai kansainvälisen järjestön antamassa merkittävässä
tehtävässä, ilmoitusvelvolliset on velvoitettava ottamaan huomioon kyseiseen
henkilöön liittyvä jatkuva riski ja soveltamaan asianmukaisia ja riskiherkkiä
toimenpiteitä siihen asti, kun kyseiseen henkilöön ei enää katsota liittyvän
riskiä. Tämän ajanjakson on oltava vähintään 18 kuukauden pituinen. 23 artikla 1. Jäsenvaltioiden on
kiellettävä luottolaitoksia aloittamasta tai jatkamasta kirjeenvaihtajapankkisuhteita
pöytälaatikkopankin kanssa, ja niiden on vaadittava, että luottolaitokset
toteuttavat asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, etteivät ne aloita
tai jatka kirjeenvaihtajapankkisuhteita sellaisten pankkien kanssa, joiden
tiedetään antavan pöytälaatikkopankkien käyttää tilejään. 2. Sovellettaessa 1 kohtaa
”pöytälaatikkopankilla” tarkoitetaan luottolaitosta tai vastaavaa toimintaa
harjoittavaa laitosta, joka on perustettu sellaisella lainkäyttöalueella, jolla
sillä ei ole fyysistä toimipaikkaa eikä todellista johtoa, ja joka ei ole
sidoksissa säänneltyyn finanssiryhmittymään. 4 jakso Kolmansien osapuolien toteuttamat toimenpiteet 24 artikla Jäsenvaltiot voivat sallia, että
ilmoitusvelvolliset antavat kolmansien osapuolten tehtäväksi täyttää 11
artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohdassa säädetyt vaatimukset. Lopullinen vastuu
vaatimusten täyttämisestä säilyy kuitenkin ilmoitusvelvollisella, joka on
antanut tehtävän kolmannelle osapuolelle. 25 artikla 1. Tätä jaksoa sovellettaessa
”kolmansilla osapuolilla” tarkoitetaan 2 artiklassa lueteltuja
ilmoitusvelvollisia tai muita jäsenvaltioissa tai kolmannessa maassa
sijaitsevia laitoksia ja henkilöitä, jotka noudattavat tämän direktiivin
vaatimuksia vastaavia asiakkaan tuntemisvelvollisuutta sekä tietojen
säilyttämistä koskevia vaatimuksia ja joiden osalta valvotaan tämän direktiivin
vaatimusten noudattamista VI luvun 2 jakson mukaisesti. 2. Jäsenvaltioiden on otettava
huomioon tiedot, jotka ovat saatavilla maantieteellisen riskin tasosta, kun ne
päättävät, täyttääkö kolmas maa 1 kohdassa säädetyt edellytykset, ja niiden on
siinä määrin kuin asialla on tätä direktiiviä sovellettaessa merkitystä
ilmoitettava toisilleen, komissiolle sekä EPV:lle, EVLEV:lle ja EAMV:lle
asetuksen (EU) N:o 1093/2010, asetuksen (EU) N:o 1094/2010 ja asetuksen (EU)
N:o 1095/2010 asiaankuuluvien säännösten mukaisesti tapauksista, joissa ne
katsovat kolmannen maan täyttävän tällaiset edellytykset. 26 artikla 1. Jäsenvaltioiden on
varmistettava, että ilmoitusvelvolliset saavat kolmannelta osapuolelta, jolle
ne ovat antaneet tehtävän, tarvittavat tiedot 11 artiklan 1 kohdan a, b ja
c alakohdassa säädetyistä vaatimuksista. 2. Jäsenvaltioiden on
varmistettava, että ilmoitusvelvolliset, joihin asiakas ohjataan, toteuttavat
asianmukaiset toimet sen varmistamiseksi, että kolmas osapuoli viipymättä
toimittaa pyynnöstä tarvittavat jäljennökset asiakkaan tai todellisen omistajan
ja edunsaajan tunnistamista ja henkilöllisyyden todentamista koskevista
tiedoista sekä muista näiden henkilöllisyyttä koskevista asiakirjoista. 27 artikla Jäsenvaltioiden on varmistettava, että
kotijäsenvaltion toimivaltainen viranomainen (koko ryhmää koskevien toiminta-
ja valvontaperiaatteiden osalta) ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltainen
viranomainen (sivuliikkeiden ja tytäryritysten osalta) voi katsoa, että
ilmoitusvelvollinen toteuttaa 25 artiklan 1 kohdassa ja 26 artiklassa säädetyt
toimenpiteet ryhmäohjelmansa puitteissa, jos seuraavat edellytykset täyttyvät: a) ilmoitusvelvollinen käyttää samaan ryhmään
kuuluvan kolmannen osapuolen toimittamia tietoja; b) kyseinen ryhmä soveltaa asiakkaan
tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä, tietojen säilyttämistä koskevia
sääntöjä sekä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaohjelmia tämän
direktiivin tai vastaavien sääntöjen mukaisesti; c) toimivaltainen viranomainen valvoo b
alakohdassa tarkoitettujen vaatimusten tosiasiallista täytäntöönpanoa ryhmän
tasolla. 28 artikla Tätä jaksoa ei sovelleta ulkoistamiseen eikä
asiamiessuhteisiin, kun ulkoistamispalvelun tarjoajan tai asiamiehen voidaan
sopimussuhteen perusteella katsoa olevan osa ilmoitusvelvollista. III LUKU TODELLISIA OMISTAJIA JA EDUNSAAJIA KOSKEVAT
TIEDOT 29 artikla 1. Jäsenvaltioiden on
varmistettava, että niiden alueelle sijoittautuneet yhteisöt tai
oikeussubjektit hankkivat riittävät, tarkat ja ajantasaiset tiedot todellisista
omistajistaan ja edunsaajistaan ja pitävät niitä yllä. 2. Jäsenvaltioiden on
varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset ja ilmoitusvelvolliset pääsevät
tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin tietoihin oikea-aikaisesti. 30 artikla 1. Jäsenvaltioiden on
varmistettava, että kaikkien nimenomaisesti luotujen huolto-omaisuuksien
(trusts) omaisuudenhoitajat hankkivat riittävät, tarkat ja ajantasaiset tiedot
kyseisen huolto-omaisuuden (trust) todellisista omistajista ja edunsaajista ja
pitävät niitä yllä. Tietoihin on sisällyttävä tunnistetiedot huolto-omaisuuden
(trust) perustajasta, omaisuudenhoitajasta (omaisuudenhoitajista), suojelijasta
(tapauksen mukaan), edunsaajista tai edunsaajien ryhmästä ja kaikista muista
luonnollisista henkilöistä, jotka käyttävät tosiasiallista määräysvaltaa
huolto-omaisuuteen (trust). 2. Jäsenvaltioiden on
varmistettava, että omaisuudenhoitajat ilmoittavat asemastaan
ilmoitusvelvollisille, kun omaisuudenhoitaja tässä ominaisuudessaan solmii
liikesuhteen tai suorittaa yksittäisen liiketoimen, joka ylittää 10 artiklan b,
c ja d alakohdassa säädetyt kynnysarvot. 3. Jäsenvaltioiden on
varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset ja ilmoitusvelvolliset pääsevät
tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin tietoihin oikea-aikaisesti. 4. Jäsenvaltioiden on
varmistettava, että vastaavia toimenpiteitä kuin 1, 2 ja 3 kohdassa säädetään
sovelletaan muuntyyppisiin oikeussubjekteihin ja järjestelyihin, joilla on
samanlainen rakenne ja tehtävä kuin huolto-omaisuuksilla (trusts). IV LUKU ILMOITUSVELVOLLISUUDET 1 jakso Yleiset säännökset 31 artikla 1. Kunkin jäsenvaltion on
perustettava rahanpesun selvittelykeskus rahanpesun ja terrorismin rahoituksen
ehkäisemistä, havaitsemista ja tutkimista varten. 2. Jäsenvaltioiden on
ilmoitettava rahanpesun selvittelykeskuksen nimi ja osoite kirjallisesti
komissiolle. 3. Rahanpesun
selvittelykeskuksen on oltava kansallinen keskusyksikkö. Sen tehtävänä on
vastaanottaa (ja sallituissa rajoissa pyytää), analysoida ja levittää
toimivaltaisille viranomaisille tietoja, jotka liittyvät mahdolliseen
rahanpesuun tai siihen liittyviin esirikoksiin tai mahdolliseen terrorismin
rahoitukseen tai joiden antamista edellytetään kansallisessa lainsäädännössä
tai muissa säännöksissä. Rahanpesun selvittelykeskukselle on annettava
riittävät resurssit sen tehtävien hoitamiseen. 4. Jäsenvaltioiden on
varmistettava, että rahanpesun selvittelykeskuksella on käytettävissään suoraan
tai välillisesti ja riittävän nopeasti sellaiset rahoitukselliset,
hallinnolliset ja lainvalvontaa koskevat tiedot, joita se tarvitsee tehtäviensä
asianmukaiseen hoitamiseen. Lisäksi rahanpesun selvittelykeskusten on
vastattava tietopyyntöihin, joita lainvalvontaviranomaiset esittävät niiden
omassa jäsenvaltiossa, jollei tosiasioiden perusteella ole syytä olettaa, että
tällaisten tietojen antamisella olisi kielteisiä vaikutuksia käynnissä oleviin
tutkimuksiin tai analyyseihin tai että olisi kyse poikkeuksellisista olosuhteista,
joissa tietojen ilmaiseminen olisi selvässä epäsuhteessa luonnollisen henkilön
tai oikeushenkilön oikeutettuihin etuihin nähden tai merkityksetöntä niihin
tarkoituksiin nähden, joihin niitä on pyydetty. 5. Jäsenvaltioiden on
varmistettava, että rahanpesun selvittelykeskuksella on valtuudet toteuttaa
kiireellisiä toimia joko suoraan tai välillisesti, kun on syytä epäillä, että
liiketoimi liittyy rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, keskeyttääkseen
liiketoimen tai kieltääkseen sen jatkamisen, jotta liiketoimi voidaan
analysoida ja epäily vahvistaa. 6. Rahanpesun
selvittelykeskuksen analyysitehtävään on kuuluttava operatiivinen analyysi,
jonka painopiste on yksittäisissä tapauksissa ja erityistavoitteissa, sekä
strateginen analyysi, jossa käsitellään rahanpesun ja terrorismin rahoituksen
suuntauksia ja malleja. 32 artikla 1. Jäsenvaltioiden on
edellytettävä, että ilmoitusvelvolliset ja tarvittaessa niiden johtajat ja
työntekijät tekevät täysimittaista yhteistyötä a) ilmoittamalla asiasta viipymättä ja
omasta aloitteestaan rahanpesun selvittelykeskukselle, kun tämän direktiivin
soveltamisalaan kuuluva laitos tai henkilö tietää tai epäilee tai kun sillä tai
hänellä on järkevät syyt epäillä, että varat ovat rikollisen toiminnan
tuottamaa hyötyä tai liittyvät terrorismin rahoitukseen, ja vastaamalla
tällaisissa tapauksissa viipymättä rahanpesun selvittelykeskuksen
lisätietopyyntöihin; b) toimittamalla viipymättä rahanpesun
selvittelykeskukselle sen pyynnöstä kaikki tarvittavat tiedot sovellettavassa
lainsäädännössä säädettyjen menettelyjen mukaisesti. 2. Tämän artiklan 1 kohdassa
tarkoitetut tiedot on toimitettava sen jäsenvaltion rahanpesun
selvittelykeskukselle, johon tiedot toimittava laitos tai henkilö on
sijoittautunut. Tietojen toimittamisesta vastaa 8 artiklan 4 kohdassa
säädettyjen menettelyjen mukaisesti nimitettävä henkilö tai henkilöt. 33 artikla 1. Poiketen siitä, mitä 32
artiklan 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat 2 artiklan 1 kohdan 3
alakohdan a, b ja d alakohdassa tarkoitettujen henkilöiden osalta nimetä
kyseisen alan sopivan itsesääntelyelimen viranomaiseksi, joka vastaanottaa 32 artiklan
1 kohdassa tarkoitetut tiedot. Nimetyn itsesääntelyelimen
on ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa toimitettava tiedot
rahanpesun selvittelykeskukselle viipymättä ja niiden alkuperäisessä muodossa,
sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan soveltamista. 2. Jäsenvaltiot eivät saa
soveltaa 32 artiklan 1 kohdassa säädettyjä velvollisuuksia notaareihin, muihin
itsenäisiin lakimiesammatin harjoittajiin, tilintarkastajiin, ulkopuolisiin
kirjanpitäjiin ja veroneuvojiin niiden tietojen osalta, joita nämä ovat saaneet
joltakin asiakkaaltaan tai jostakin asiakkaastaan selvittäessään asiakkaalleen
tämän oikeudellista asemaa tai suorittaessaan kyseistä asiakasta koskevaa
puolustus- tai edustamistehtävää oikeuskäsittelyssä tai oikeuskäsittelyyn
liittyen, mukaan luettuna oikeudenkäynnin käynnistämistä tai oikeudenkäynnin
välttämistä koskeva neuvonta, riippumatta siitä saadaanko tai hankitaanko tällaiset
tiedot ennen tällaista käsittelyä, sen aikana tai sen jälkeen. 34 artikla 1. Jäsenvaltioiden on
edellytettävä, että ilmoitusvelvolliset eivät toteuta liiketoimia, joiden ne
tietävät tai epäilevät liittyvän rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, ennen
kuin ne ovat saaneet päätökseen 32 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaiset
tarvittavat toimet. Jäsenvaltioiden
lainsäädännön mukaisesti voidaan antaa ohjeita olla suorittamatta tällaisia
liiketoimia. 2. Jos tällaisen liiketoimen
epäillään liittyvän rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen ja jos sen
toteuttamatta jättäminen tällä tavoin on mahdotonta tai todennäköisesti
vaikeuttaisi yrityksiä jäljittää epäillyn rahanpesujärjestelyn tai terrorismin
rahoitusjärjestelyn edunsaajia, kyseisten ilmoitusvelvollisten on ilmoitettava
rahanpesun selvittelykeskukselle asiasta viipymättä liiketoimen jälkeen. 35 artikla 1. Jäsenvaltioiden on
varmistettava, että 45 artiklassa tarkoitetut toimivaltaiset viranomaiset
viipymättä toimittavat rahanpesun selvittelykeskukselle ilmoitusvelvollisia
koskevien tarkastusten yhteydessä tai muulla tavoin mahdollisesti selville
saamansa tiedot, jotka saattavat liittyä rahanpesuun tai terrorismin
rahoitukseen. 2. Jäsenvaltioiden on
varmistettava, että lainsäädännön nojalla toimivaltaiset pörssi-, valuutta- ja
rahoitusjohdannaismarkkinoiden valvontaelimet ilmoittavat rahanpesun
selvittelykeskukselle selville saamansa tiedot, jotka saattavat liittyä
rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen. 36 artikla Ilmoitusvelvollisen tai sen työntekijän tai
johtajan vilpittömässä mielessä 32 artiklan 1 kohdan ja 33 artiklan mukaisesti
tekemä ilmoitus 32 ja 33 artiklassa tarkoitetuista tiedoista ei merkitse
sopimukseen eikä lakiin, asetuksiin tai hallinnollisiin määräyksiin perustuvan
tietojen ilmaisemista koskevan rajoituksen rikkomista, eikä
ilmoitusvelvollista, sen johtajia tai työntekijöitä voida asettaa
minkäänlaiseen vastuuseen tällä perusteella. 37 artikla Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki
tarvittavat toimenpiteet suojellakseen ilmoitusvelvollisen työntekijöitä, jotka
ilmoittavat rahanpesua tai terrorismin rahoitusta koskevista epäilyistä joko
sisäisesti tai rahanpesun selvittelykeskukselle, uhkilta tai vihamielisiltä
teoilta. 2 jakso Tietojen ilmaisemisen kieltäminen 38 artikla 1. Ilmoitusvelvolliset sekä
niiden johtajat ja työntekijät eivät saa ilmaista kyseiselle asiakkaalle tai
muille kolmansille henkilöille, että tietoja on toimitettu 32 ja 33 artiklan
mukaisesti tai että rahanpesua tai terrorismin rahoitusta tutkitaan tai
saatetaan tutkia. 2. Edellä 1 kohdassa säädetty
kielto ei koske tietojen ilmaisemista jäsenvaltioiden toimivaltaisille
viranomaisille, itsesääntelyelimet mukaan luettuina, tai tietojen ilmaisemista
lainvalvontatarkoituksiin. 3. Edellä 1 kohdassa säädetty
kielto ei estä jäsenvaltioista olevien laitosten tai tässä direktiivissä
säädettyjä vaatimuksia vastaavia vaatimuksia asettavien kolmansien maiden
laitosten välistä tietojen ilmaisemista, jos kyseiset laitokset kuuluvat samaan
ryhmään. 4. Edellä 1 kohdassa
säädetty kielto ei estä tietojen ilmaisemista 2 artiklan 1 kohdan 3 alakohdan
a ja b alakohdassa tarkoitettujen jäsenvaltioiden henkilöiden tai tässä
direktiivissä säädettyjä vaatimuksia vastaavia vaatimuksia asettavien
kolmansien maiden henkilöiden välillä, jotka harjoittavat ammattitoimintaa joko
työntekijöinä tai muussa asemassa saman oikeussubjektin tai verkoston sisällä. Ensimmäistä alakohtaa
sovellettaessa ”verkostolla” tarkoitetaan laajempaa rakennetta, johon henkilö
kuuluu ja joka on yhteisen omistuksen, johdon tai valvonnan alainen. 5. Kun on kyse 2 artiklan 1
kohdan 1 ja 2 alakohdassa sekä 3 alakohdan a ja b alakohdassa tarkoitetuista
laitoksista tai henkilöistä sellaisissa tapauksissa, jotka liittyvät samaan
asiakkaaseen ja samaan liiketoimeen, jossa on osallisena kaksi tai useampia
laitoksia tai henkilöitä, 1 kohdassa säädetty kielto ei estä tietojen
ilmaisemista asianomaisten laitosten tai henkilöiden välillä, jos ne
sijaitsevat jäsenvaltiossa tai sellaisessa kolmannessa maassa, joka on
asettanut tässä direktiivissä säädettyjä vaatimuksia vastaavia vaatimuksia, ja
jos ne kuuluvat samaan ammattiryhmään ja niitä koskevat vastaavat
salassapitovelvollisuutta ja henkilötietojen suojaa koskevat velvollisuudet. 6. Jos 2 artiklan 1 kohdan 3
alakohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut henkilöt yrittävät saada asiakkaan
luopumaan osallistumisesta laittomaan toimintaan, tätä ei pidetä 1 kohdassa
tarkoitettuna tietojen ilmaisemisena. V LUKU TIETOJEN SÄILYTTÄMINEN JA TILASTOTIEDOT 39 artikla Jäsenvaltioiden on vaadittava ilmoitusvelvollisia
säilyttämään kansallisen lainsäädännön mukaisesti seuraavat asiakirjat ja
tiedot, jotta rahanpesun selvittelykeskus tai muut toimivaltaiset viranomaiset
voivat käyttää niitä mahdollisen rahanpesun tai terrorismin rahoituksen
ehkäisemiseen, havaitsemiseen ja tutkimiseen: a) asiakkaan tuntemisvelvollisuutta
koskevien menettelyjen osalta jäljennökset tai viitetiedot vaadituista
asiakirjoista viiden vuoden ajan asiakassuhteen päättymisestä. Tämän ajanjakson
päätyttyä henkilötiedot on poistettava, jollei toisin säädetä kansallisessa
lainsäädännössä, jossa on vahvistettava, missä olosuhteissa ilmoitusvelvolliset
voivat jatkaa tai ovat velvollisia jatkamaan tietojen säilyttämistä.
Jäsenvaltiot voivat sallia säilyttämisen jatkamisen tai vaatia sitä ainoastaan,
jos rahanpesun tai terrorismin rahoituksen ehkäiseminen, havaitseminen tai
tutkiminen sitä edellyttää. Tietoja saa säilyttää enintään kymmenen vuoden ajan
liikesuhteen päättymisestä; b) liikesuhteiden ja -toimien osalta
alkuperäisistä asiakirjoista tai niiden sellaisista jäljennöksistä muodostuvat
asiakirja-aineistot, joita sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti
voidaan käyttää todisteina oikeudenkäynnissä, vähintään viiden vuoden ajan joko
liiketoimien suorittamisesta tai liikesuhteen päättymisestä sen mukaan, kumpi
näistä ajanjaksoista on lyhyempi. Ajanjakson päätyttyä henkilötiedot on
poistettava, jollei toisin säädetä kansallisessa lainsäädännössä, jossa on
vahvistettava, missä olosuhteissa ilmoitusvelvolliset voivat jatkaa tai ovat
velvollisia jatkamaan tietojen säilyttämistä. Jäsenvaltiot voivat sallia
säilyttämisen jatkamisen tai vaatia sitä ainoastaan, jos rahanpesun tai
terrorismin rahoituksen ehkäiseminen, havaitseminen tai tutkiminen sitä
edellyttää. Tietoja saa säilyttää enintään kymmenen vuoden ajan liiketoimien
suorittamisesta tai liikesuhteen päättymisestä sen mukaan, kumpi näistä
ajanjaksoista päättyy aiemmin. 40 artikla Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että niiden
alueella toimivilla ilmoitusvelvollisilla on käytössään järjestelmät, joiden
avulla ne pystyvät vastaamaan viipymättä ja tyhjentävästi rahanpesun
selvittelykeskuksen tai muun niiden kansallisen lainsäädännön mukaisen
viranomaisen esittämään tiedusteluun siitä, onko ilmoitusvelvollinen
parhaillaan tai onko se viiden viimeksi kuluneen vuoden aikana ollut
liikesuhteessa tiettyyn luonnolliseen henkilöön tai oikeushenkilöön ja mikä on
liikesuhteen luonne. 41 artikla 1. Jäsenvaltioiden on
varmistettava 7 artiklan mukaisten kansallisten riskinarviointiensa valmistelua
varten, että ne pystyvät tarkastelemaan rahanpesun tai terrorismin rahoituksen
torjuntajärjestelmiensä tehokkuutta ylläpitämällä kattavia tilastoja kyseisten
järjestelmien tehokkuuteen vaikuttavista seikoista. 2. Edellä 1 kohdassa
tarkoitettuihin tilastoihin on sisällyttävä a) tiedot, joilla mitataan tämän direktiivin
soveltamisalaan kuuluvien eri alojen kokoa ja merkitystä, mukaan luettuina
yhteisöjen ja henkilöjen määrä kullakin alalla ja kunkin alan taloudellinen
merkitys; b) tiedot, joilla mitataan rahanpesun ja
terrorismin rahoituksen kansallisen torjuntajärjestelmän puitteissa tehtyjä
ilmoituksia, tutkimuksia ja oikeudenkäyntejä, mukaan luettuina rahanpesun
selvittelykeskukselle epäilyttävistä liiketoimista tehtyjen ilmoitusten
lukumäärä ja kyseisten ilmoitusten seuranta sekä vuotuiset tiedot tutkittujen
tapausten, syytteeseen asetettujen henkilöiden ja rahanpesua tai terrorismin
rahoitusta koskevista rikoksista tuomittujen henkilöiden lukumäärästä ja
jäädytetyn, takavarikoidun tai menetetyksi tuomitun omaisuuden euromääräinen
arvo. 3. Jäsenvaltioiden on
varmistettava, että niiden tilastoraporteista julkaistaan yhteenveto, ja
toimitettava 2 kohdassa tarkoitetut tilastot komissiolle. VI LUKU TOIMINTAPERIAATTEET, MENETTELYT JA VALVONTA 1 jakso Sisäiset menettelyt, koulutus ja palaute 42 artikla 1. Jäsenvaltioiden on
edellytettävä, että ilmoitusvelvolliset, jotka ovat osa ryhmää, panevat
täytäntöön koko ryhmää koskevat toimintaperiaatteet ja menettelyt, mukaan
luettuina tietosuojaperiaatteet sekä ryhmän sisäistä tietojenvaihtoa koskevat
toimintaperiaatteet ja menettelyt rahanpesun ja terrorismin rahoituksen
torjumiseksi. Nämä toimintaperiaatteet ja menettelyt on pantava tehokkaasti
täytäntöön jäsenvaltioissa ja kolmansissa maissa sijaitsevissa sivuliikkeissä
ja enemmistöomisteisissa tytäryrityksissä. 2. Jäsenvaltioiden on
varmistettava, että kun ilmoitusvelvollisilla on sivuliikkeitä tai
enemmistösomisteisia tytäryrityksiä sellaisissa kolmansissa maissa, joissa
rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevat vähimmäisvaatimukset
ovat lievempiä kuin kyseisessä jäsenvaltiossa, niiden kolmansissa maissa
sijaitsevat sivuliikkeet ja enemmistösomisteiset tytäryritykset panevat
kyseisen jäsenvaltion vaatimukset täytäntöön, tietosuojaa koskevat vaatimukset
mukaan luettuina, siinä määrin kuin kolmannen maan säännökset ja määräykset sen
sallivat. 3. Jäsenvaltioiden, EPV:n,
EVLEV:n ja EAMV:n on ilmoitettava toisilleen tapauksista, joissa kolmannen maan
lainsäädännössä ei sallita 1 kohdassa edellytettyjen toimenpiteiden
toteuttamista ja joissa voitaisiin pyrkiä ratkaisuun koordinoidulla
toiminnalla. 4. Jäsenvaltioiden on
vaadittava, että silloin kun kolmannen maan lainsäädännössä ei sallita 1 kohdan
ensimmäisessä alakohdassa edellytettyjen toimenpiteiden toteuttamista,
ilmoitusvelvolliset toteuttavat lisätoimenpiteitä torjuakseen tehokkaasti
rahanpesun tai terrorismin rahoituksen riskin ja ilmoittavat asiasta
kotijäsenvaltion valvontaviranomaisille. Jos lisätoimenpiteet eivät ole
riittäviä, kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on harkittava muita
valvontatoimia, tarvittaessa myös sitä, että finanssiryhmittymää vaaditaan
lakkauttamaan toimintansa kyseisessä vastaanottavassa maassa. 5. EPV, EVLEV ja EAMV laativat
luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa yksilöidään, minkätyyppisiä
tämän artiklan 4 kohdassa tarkoitetut lisätoimenpiteet ovat ja mitä
vähimmäistoimia 2 artiklan 1 kohdan 1 ja 2 alakohdassa tarkoitettujen
ilmoitusvelvollisten on toteutettava, jos kolmannen maan lainsäädännössä ei
sallita 1 ja 2 kohdassa edellytettyjen toimenpiteiden toteuttamista. EPV, EVLEV
ja EAMV toimittavat teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle kahden
vuoden kuluessa tämän direktiivin voimaantulopäivästä. 6. Siirretään komissiolle valta
hyväksyä 5 kohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010,
asetuksen (EU) N:o 1094/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklassa
säädetyn menettelyn mukaisesti. 7. Jäsenvaltioiden on
varmistettava, että ryhmän sisäinen tietojenvaihto sallitaan sillä
edellytyksellä, että se ei vaikuta tutkimukseen tai analyysiin, jonka
rahanpesun selvittelykeskus tai muut toimivaltaiset viranomaiset suorittavat
mahdollisesta rahanpesusta tai terrorismin rahoituksesta kansallisen
lainsäädännön mukaisesti. 8. Jäsenvaltiot voivat
edellyttää, että Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/110/EY[44] määritellyt sähköisen rahan
liikkeeseenlaskijat ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2007/64/EY[45] määritellyt maksupalvelujen
tarjoajat, jotka ovat sijoittautuneet niiden alueelle ja joiden kotipaikka
sijaitsee toisessa jäsenvaltiossa tai unionin ulkopuolella, nimittävät
keskitetyn yhteyspisteen alueelleen valvomaan rahanpesua ja terrorismin
rahoitusta koskevien sääntöjen noudattamista. 9. EPV, EVLEV ja EAMV laativat
teknisten sääntelystandardien luonnokset sellaisten olosuhteiden
määritysperusteista, joissa 8 kohdan mukaisen keskitetyn yhteyspisteen
perustaminen on asianmukaista, sekä tällaisen yhteyspisteen tehtävistä. EPV,
EVLEV ja EAMV toimittavat teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle
kahden vuoden kuluessa tämän direktiivin voimaantulopäivästä. 10. Siirretään komissiolle valta
hyväksyä 9 kohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010,
asetuksen (EU) N:o 1094/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklassa
säädetyn menettelyn mukaisesti. 43 artikla 1. Jäsenvaltioiden on
vaadittavat ilmoitusvelvollisia toteuttamaan toimenpiteet, jotka ovat oikeassa
suhteessa niiden riskeihin, luonteeseen ja kokoon nähden, jotta niiden
asianomaiset työntekijät olisivat tietoisia tämän direktiivin nojalla
annetuista säännöksistä, tietosuojaa koskevat vaatimukset mukaan luettuina. Näihin toimenpiteisiin on kuuluttava asianomaisten
työntekijöiden osallistuminen jatkuviin erityiskoulutusohjelmiin, jotka
auttavat heitä tunnistamaan rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen
mahdollisesti liittyvät toimet ja joissa heitä ohjeistetaan, miten tällaisissa
tapauksissa on toimittava. Jos 2 artiklan 1 kohdan 3 alakohdassa lueteltuihin
ammattiryhmiin kuuluva luonnollinen henkilö harjoittaa ammattitoimintaansa
oikeushenkilön työntekijänä, tämän jakson velvoitteita sovelletaan kyseiseen
oikeushenkilöön eikä kyseiseen luonnolliseen henkilöön. 2. Jäsenvaltioiden on
varmistettava, että ilmoitusvelvollisilla on käytettävissään ajantasaista
tietoa rahanpesijöiden tai terrorismin rahoittajien menetelmistä sekä
seikoista, joiden avulla epäilyttävät liiketoimet voidaan tunnistaa. 3. Jäsenvaltioiden on
varmistettava, että epäillyistä rahanpesua tai terrorismin rahoitusta
koskevista tapauksista laadittavien ilmoitusten vaikutuksesta ja seurannasta
annetaan mahdollisuuksien mukaan oikea-aikaista palautetta. 2 jakso Valvonta 44 artikla 1. Jäsenvaltioiden on
säädettävä, että valuutanvaihtotoimistoilla ja huolto-omaisuus- (trust) ja
yrityspalvelujen tarjoajilla on oltava toimilupa tai niiden on oltava
rekisteröityjä ja että rahapelipalvelujen tarjoajilla on oltava toimilupa. 2. Jäsenvaltioiden on vaadittava
toimivaltaisia viranomaisia varmistamaan, että 1 kohdassa tarkoitettujen
yhteisöjen liiketoimintaa todellisuudessa tai tulevaisuudessa johtavat henkilöt
tai niiden todelliset omistajat ja edunsaajat ovat soveliaita ja luotettavia. 3. Edellä 2 artiklan 1 kohdan 3
alakohdan a, b, d ja e alakohdassa tarkoitettujen ilmoitusvelvollisten osalta
jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat
tarvittavat toimenpiteet, joilla estetään rikollisia ja heidän
yhteistyökumppaneitaan omistamasta huomattavaa tai määräysvallan tuottavaa
osuutta, olemasta tällaisen osuuden todellisia omistajia ja edunsaajia tai
toimimasta johtotehtävissä kyseisissä ilmoitusvelvollisissa. 45 artikla 1. Jäsenvaltioiden on
edellytettävä, että toimivaltaiset viranomaiset valvovat tehokkaasti tämän direktiivin
vaatimusten noudattamista ja toteuttavat tarvittavat toimenpiteet sen
varmistamiseksi. 2. Jäsenvaltioiden on
varmistettava, että toimivaltaisilla viranomaisilla on riittävät valtuudet,
muun muassa valtuudet vaatia esittämään kaikki tiedot, joilla on merkitystä
vaatimusten noudattamisen seurannassa ja tarkastusten suorittamisessa, ja että
niillä on riittävät taloudelliset, tekniset ja henkilöresurssit tehtäviensä
hoitamiseen. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kyseisten viranomaisten
henkilöstö ylläpitää korkeaa ammatillista tasoa, luottamuksellisuutta ja
tietosuojaa koskevat normit mukaan luettuina, ja että se on erittäin luotettava
ja asianmukaisella tavalla pätevä. 3. Luotto- ja finanssilaitosten
sekä rahapelipalvelujen tarjoajien osalta toimivaltaisilla viranomaisilla on
oltava laajemmat valvontavaltuudet, erityisesti mahdollisuus suorittaa paikalla
tehtäviä tarkastuksia. 4. Jäsenvaltioiden on
varmistettava, että ilmoitusvelvolliset, joilla on sivuliikkeitä tai
tytäryrityksiä muissa jäsenvaltioissa, noudattavat kyseisen toisen jäsenvaltion
kansallisia säännöksiä, jotka liittyvät tähän direktiiviin. 5. Jäsenvaltioiden on
varmistettava, että sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaiset, johon
sivuliike tai tytäryritys on sijoittautunut, tekee yhteistyötä sen jäsenvaltion
toimivaltaisten viranomaisten kanssa, jossa ilmoitusvelvollisella on
kotipaikka, sen varmistamiseksi, että tämän direktiivin vaatimusten
noudattamista valvotaan tehokkaasti. 6. Jäsenvaltioiden on
varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset, jotka noudattavat valvonnassa
riskialttiuteen perustuvaa lähestymistapaa, a) käsittävät selkeästi omassa maassaan
esiintyvät rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskit; b) pääsevät toimitiloista ja niiden
ulkopuolelta kaikkiin merkityksellisiin tietoihin, jotka koskevat
ilmoitusvelvollisten asiakkaisiin, tuotteisiin ja palveluihin liittyviä
kansallisia ja kansainvälisiä riskejä; ja c) päättävät toimitiloissa ja niiden
ulkopuolella toteutettavien valvontatoimien tiheydestä ja perusteellisuudesta
ilmoitusvelvollisen riskiprofiilin sekä kyseisessä maassa esiintyvien
rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskien perusteella. 7. Arviointia, joka tehdä
rahanpesua ja terrorismin rahoitusta koskevasta ilmoitusvelvollisen
riskiprofiilista, vaatimustenvastaisuuden riski mukaan luettuna, on
tarkasteltava uudelleen määräajoin sekä silloin, kun ilmoitusvelvollisen
johdossa ja toiminnassa esiintyy merkittäviä tapahtumia tai muutoksia. 8. Jäsenvaltioiden on
varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset ottavat huomioon
ilmoitusvelvolliselle sallitun harkintavallan ja tarkastelevat asianmukaisesti
tämän harkintavallan perustana olevia riskinarviointeja sekä kyseisen yksikön
toimintaperiaatteiden, sisäisten tarkastusten ja menettelyjen riittävyyttä ja täytäntöönpanoa. 9. Edellä 2 artiklan 1 kohdan 3
alakohdan a, b ja d alakohdassa tarkoitettujen ilmoitusvelvollisten osalta
jäsenvaltiot voivat sallia, että itsesääntelyelimet suorittavat 1 kohdassa
tarkoitetut tehtävät, jos ne noudattavat 2 kohdassa asetettuja vaatimuksia. 10. EPV, EVLEV ja EAMV antavat
toimivaltaisille viranomaisille osoitetut asetuksen (EU) N:o 1093/2010,
asetuksen (EU) N:o 1094/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 16 artiklan
mukaiset ohjeet tekijöistä, jotka on otettava huomioon riskialttiuden
perusteella toteutettavassa valvonnassa. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä
liiketoiminnan luonteeseen ja kokoon, ja erityistoimenpiteitä olisi
suunniteltava sellaisia tapauksia varten, joissa niiden käyttö on asianmukaista
ja oikeasuhteista. Ohjeet annetaan kahden vuoden kuluessa tämän direktiivin
voimaantulopäivästä. 3 jakso Yhteistyö I alajakso Kansallinen
yhteistyö 46 artikla Jäsenvaltioiden on varmistettava, että
päätöksentekijöillä, rahanpesun selvittelykeskuksella, lainvalvontaviranomaisilla,
valvontaviranomaisilla ja muilla rahanpesun ja terrorismin rahoituksen
torjuntaan osallistuvilla toimivaltaisilla viranomaisilla on tehokkaat
mekanismit, joilla ne voivat tehdä yhteistyötä ja koordinoida kansallisesti
toimintaperiaatteiden ja toiminnan kehittämistä ja toteuttamista rahanpesun ja
terrorismin rahoituksen torjumiseksi. II alajakso Yhteistyö
EPV:n, EVLEV:n ja EAMV:n kanssa 47 artikla Toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava
EPV:lle, EVLEV:lle ja EAMV:lle kaikki tiedot, joita nämä tarvitsevat tämän
direktiivin mukaisten tehtäviensä hoitamiseen. III alajakso Yhteistyön
rahanpesun selvittelykeskusten ja Euroopan komission kanssa 48 artikla Komissio antaa tarvittaessa apua
helpottaakseen koordinointia, muun muassa rahanpesun selvittelykeskusten
välistä tietojenvaihtoa unionissa. Se voi pitää säännöllisesti kokouksia
kansallisten rahanpesun selvittelykeskusten edustajien kanssa yhteistyön
helpottamiseksi ja näkemysten vaihtamiseksi yhteistyöhön liittyvissä
kysymyksissä. 49 artikla Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden
kansalliset rahanpesun selvittelykeskukset tekevät mahdollisimman paljon
keskinäistä yhteistyötä riippumatta siitä, ovatko ne hallinto-, lainvalvonta-
vai oikeusviranomaisia vai näiden sekamuotoja. 50 artikla 1. Jäsenvaltioiden on
varmistettava, että rahanpesun selvittelykeskukset vaihtavat oma-aloitteisesti
tai pyynnöstä kaikki tiedot, joilla voi olla merkitystä niiden käsitellessä tai
analysoidessa tietoja tai tehdessä tutkimuksia, jotka koskevat rahanpesuun tai
terrorismin rahoitukseen liittyviä liiketoimia ja niihin osallistuvia
luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä. Pyyntöön on sisällyttävä
merkitykselliset tosiseikat, taustatiedot, pyynnön perustelut ja pyydettyjen
tietojen käyttötarkoitus. 2. Jäsenvaltioiden on
varmistettava, että rahanpesun selvittelykeskus, jolle pyyntö esitetään,
velvoitetaan käyttämään kaikkia kansallisia valtuuksiaan tietojen saamiseksi ja
analysoimiseksi, kun se vastaa 1 kohdassa tarkoitettuun toisen unioniin
sijoittautuneen rahanpesun selvittelykeskuksen esittämään tietopyyntöön.
Rahanpesun selvittelykeskuksen, jolle pyyntö esitetään, on vastattava siihen
ajoissa, ja sekä pyynnön esittäneen että pyynnön vastaanottaneen rahanpesun
selvittelykeskuksen on käytettävä tietojenvaihdossa turvallisia digitaalisia
välineitä aina kun se on mahdollista. 3. Rahanpesun selvittelykeskus
voi kieltäytyä antamasta tietoja, jotka voisivat häiritä pyynnön
vastaanottaneessa jäsenvaltiossa suoritettavana olevaa rikostutkintaa, tai
poikkeuksellisissa olosuhteissa, joissa tietojen ilmaiseminen olisi selvässä
epäsuhteessa luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön tai kyseisen jäsenvaltion
oikeutettuihin etuihin nähden tai merkityksetöntä niihin tarkoituksiin nähden,
joihin niitä on pyydetty. Tällainen kieltäytyminen on perusteltava pyynnön
esittäneelle rahanpesun selvittelykeskukselle asianmukaisesti. 51 artikla Edellä olevien 49 ja 50 artiklan nojalla
saatuja tietoja ja asiakirjoja on käytettävä tässä direktiivissä säädettyjen
rahanpesun selvittelykeskuksen tehtävien suorittamiseksi. Toimittaessaan
tietoja ja asiakirjoja 49 ja 50 artiklan mukaisesti rahanpesun selvittelykeskus
voi asettaa tietojen käytölle rajoituksia ja ehtoja. Rahanpesun
selvittelykeskuksen, joka vastaanottaa tiedot, on noudatettava näitä rajoituksia
ja ehtoja. Tämä ei vaikuta tietojen käyttöön rikostutkinnoissa ja syytteissä,
jotka liittyvät rahanpesun selvittelykeskuksen tehtäviin ehkäistä, havaita ja
tutkia rahanpesua ja terrorismin rahoitusta. 52 artikla Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rahanpesun
selvittelykeskukset toteutettavat kaikki tarvittavat toimenpiteet,
turvallisuustoimenpiteet mukaan luettuina, sen varmistamiseksi, että mitkään
muut viranomaiset, virastot tai yksiköt eivät saa käyttöönsä 49 ja 50 artiklan
säännösten nojalla toimitettuja tietoja, jollei tiedot toimittava rahanpesun
selvittelykeskus ole hyväksynyt sitä ennakolta. 53 artikla 1. Jäsenvaltioiden on
kannustettava rahanpesun selvittelykeskuksiaan käyttämään suojattuja
tiedonvälityskanavia rahanpesun selvittelykeskusten välillä sekä keskitettyä
FIU.net-tietokoneverkkoa. 2. Jäsenvaltioiden on
varmistettava, että niiden rahanpesun selvittelykeskukset tekevät yhteistyötä
kehittyneen tekniikan käytössä suorittaakseen tässä direktiivissä säädetyt
tehtävänsä. Rahanpesun selvittelykeskusten on voitava tällaisen tekniikan
avulla sovittaa tietonsa nimettömästi yhteen muiden rahanpesun
selvittelykeskusten tietojen kanssa varmistaen henkilötietojen täyden suojan,
jotta kyseiset selvittelykeskukset voivat jäljittää niitä kiinnostavat kohteet
muissa jäsenvaltioissa ja yksilöidä niiden tulot ja varat. 54 artikla Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden
rahanpesun selvittelykeskukset tekevät yhteistyötä Europolin kanssa
analyyseissä, joilla on rajatylittävä ulottuvuus ja jotka koskevat vähintään
kahta jäsenvaltioita. 4 jakso Seuraamukset 55 artikla 1. Jäsenvaltioiden on
varmistettava, että ilmoitusvelvolliset voidaan saattaa vastuuseen tämän
direktiivin nojalla annettujen kansallisten säännösten rikkomisesta. 2. Jäsenvaltioiden on varmistettava,
että toimivaltaiset viranomaiset voivat toteuttaa asianmukaiset hallinnolliset
toimenpiteet ja määrätä hallinnollisia seuraamuksia, jos ilmoitusvelvolliset
rikkovat tämän direktiivin täytäntöön panemiseksi annettuja kansallisia
sääntöjä, ja että nämä viranomaiset varmistavat niiden soveltamisen, sanotun
kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden oikeutta määrätä rikosoikeudellisia
seuraamuksia. Toimenpiteiden ja seuraamusten on oltava tehokkaita,
oikeasuhteisia ja varoittavia. 3. Jäsenvaltioiden on
varmistettava, että kun velvollisuudet koskevat oikeushenkilöitä, seuraamuksia
voidaan soveltaa ylimmän hallintoelimen jäseniin tai muihin henkilöihin, jotka
ovat kansallisen lainsäädännön mukaan vastuussa rikkomisesta. 4. Jäsenvaltioiden on
varmistettava, että toimivaltaisille viranomaisilla on kaikki
tutkintavaltuudet, jotka ovat tarpeen niiden tehtävien hoitamiseksi.
Käyttäessään seuraamusvaltuuksiaan toimivaltaisten viranomaisten on oltava
tiiviissä yhteistyössä keskenään sen varmistamiseksi, että seuraamuksilla tai
hallinnollisilla toimenpiteillä saavutetaan halutut vaikutukset, ja
koordinoitava toimintansa käsitellessään rajatylittäviä tapauksia. 56 artikla 1. Tätä artiklaa sovelletaan
ainakin sellaisissa tilanteissa, joissa ilmoitusvelvolliset ovat
järjestelmällisesti jättäneet täyttämättä seuraavien artiklojen vaatimuksia: a) 9–23 artikla (asiakkaan
tuntemisvelvollisuus); b) 32, 33 ja 34 artikla (epäilyttävistä
liiketoimista ilmoittaminen); c) 39 artikla (tietojen säilyttäminen); ja d) 42 ja 43 artikla (sisäiset tarkastukset). 2. Jäsenvaltioiden on
varmistettava, että hallinnollisiin seuraamuksiin ja toimenpiteisiin, joita
voidaan soveltaa 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, kuuluvat ainakin
seuraavat: a) julkinen lausuma, jossa ilmoitetaan kyseinen
luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö ja rikkomisen luonne; b) määräys, jossa kyseistä luonnollista
henkilöä tai oikeushenkilöä vaaditaan lopettamaan rikkominen ja olemaan
toistamatta sitä; c) toimiluvan peruuttaminen, jos
ilmoitusvelvollisella on oltava toimilupa; d) väliaikainen kielto, jolla kielletään
ketä tahansa ilmoitusvelvollisen ylimmän hallintoelimen jäsentä, jota pidetään
vastuussa olevana, hoitamasta tehtäviään laitoksissa; e) kun on kyse oikeushenkilöstä,
hallinnolliset taloudelliset seuraamukset, jotka ovat enintään 10 prosenttia
kyseisen oikeushenkilön vuotuisesta kokonaisliikevaihdosta edellisenä
tilikautena; f) kun on kyse luonnollisesta henkilöstä,
enintään 5 000 000 euron suuruiset hallinnolliset taloudelliset
seuraamukset tai niissä jäsenvaltioissa, joissa euro ei ole virallinen
valuutta, vastaava arvo kansallisena valuuttana tämän direktiivin
voimaantulopäivänä; g) hallinnolliset taloudelliset
seuraamukset, jotka ovat enintään kaksi kertaa niin suuret kuin rikkomisella
saadut voitot tai vältetyt tappiot, jos ne voidaan määrittää. Jos kyseinen oikeushenkilö on emoyrityksen
tytäryritys, vuotuisena kokonaisliikevaihtona on e alakohtaa sovellettaessa
perimmäisen emoyrityksen konsolidoidun tilinpäätöksen mukainen vuotuinen
kokonaisliikevaihto edellisenä tilikautena. 57 artikla 1. Jäsenvaltioiden on
varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset julkistavat viipymättä kaikki
tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi hyväksyttyjen kansallisten säännösten
rikkomisesta aiheutuvat seuraamukset tai toimenpiteet, mukaan luettuina tiedot
rikkomisen tyypistä ja luonteesta sekä rikkomisesta vastuussa olevien
henkilöiden nimet, paitsi siinä tapauksessa, että julkistaminen uhkaisi
vakavasti finanssimarkkinoiden vakautta. Jos julkistaminen aiheuttaisi suhteetonta
vahinkoa osapuolille, toimivaltaisten viranomaisten on julkistettava
seuraamukset ilman nimiä. 2. Jäsenvaltioiden on
varmistettava, että päättäessään hallinnollisten seuraamusten tai
toimenpiteiden tyypistä ja hallinnollisten taloudellisten seuraamusten
suuruudesta toimivaltaiset viranomaiset ottavat huomioon kaikki
merkitykselliset olosuhteet, mukaan luettuina seuraavat: a) rikkomisen vakavuus ja kesto; b) vastuussa olevan luonnollisen henkilön
tai oikeushenkilön vastuun aste; c) vastuussa olevan luonnollisen henkilön
tai oikeushenkilön varallisuus, jonka osoittavat kyseisen henkilön
kokonaisliikevaihto tai kyseisen henkilön vuosiansiot; d) vastuussa olevan luonnollisen henkilön
tai oikeushenkilön saamien voittojen tai välttämien tappioiden suuruus, jos ne
ovat määritettävissä; e) rikkomisen kolmansille osapuolille
aiheuttamat tappiot, jos ne ovat määritettävissä; f) vastuussa olevan luonnollisen henkilön
tai oikeushenkilön halukkuus tehdä yhteistyötä toimivaltaisen viranomaisen
kanssa; g) vastuussa olevan luonnollisen henkilön
tai oikeushenkilön aiemmat rikkomiset. 3. EPV, EVLEV ja EAMV antavat
toimivaltaisille viranomaisille osoitetut asetuksen (EU) N:o 1093/2010,
asetuksen (EU) N:o 1094/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 16 artiklan
mukaiset ohjeet 2 artiklan 1 kohdan 1 ja 2 alakohdassa tarkoitettuihin
ilmoitusvelvollisiin sovellettavien hallinnollisten seuraamusten ja
toimenpiteiden tyypistä ja niihin sovellettavien hallinnollisten taloudellisten
seuraamusten suuruudesta. Ohjeet annetaan kahden vuoden kuluessa tämän
direktiivin voimaantulopäivästä. 4. Oikeushenkilöiden osalta
jäsenvaltioiden on varmistettava, että ne voidaan saattaa vastuuseen 56
artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista rikkomisista, jotka on niiden hyödyksi
itsenäisesti tai osana oikeushenkilön organisaatiota toimien toteuttanut kuka
tahansa henkilö, jolla on oikeushenkilössä johtava asema, joka perustuu
johonkin seuraavista: a) valtaan edustaa oikeushenkilöä; b) valtuuteen tehdä päätöksiä oikeushenkilön
puolesta; tai c) valtuuteen käyttää määräysvaltaa
oikeushenkilössä. 5. Edellä 4 kohdassa
tarkoitettujen tapausten lisäksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että
oikeushenkilö voidaan saattaa vastuuseen, jos 4 kohdassa tarkoitetun henkilön
harjoittaman ohjauksen tai valvonnan puutteellisuus on mahdollistanut sen, että
oikeushenkilön alaisena toimiva henkilö on voinut toteuttaa 56 artiklan 1
kohdassa tarkoitetut rikkomiset kyseisen oikeushenkilön hyödyksi. 58 artikla 1. Jäsenvaltioiden on
varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset luovat tehokkaat mekanismit,
joilla kannustetaan ilmoittamaan toimivaltaisille viranomaisille tämän
direktiivin kansallisten täytäntöönpanosäännösten rikkomisista. 2. Edellä 1 kohdassa
tarkoitettuihin mekanismeihin on sisällyttävä ainakin seuraavat: a) erityismenettelyt rikkomisia koskevien
ilmoitusten vastaanottamista ja niihin liittyviä jatkotoimia varten; b) laitosten sellaisten työntekijöiden
asianmukainen suojelu, jotka ilmoittavat laitoksessa tehdyistä rikkomisista; c) säännösten rikkomisesta ilmoittavan
henkilön henkilötietojen suojaaminen ja sen luonnollisen henkilön
henkilötietojen suojaaminen, jonka väitetään olevan vastuussa rikkomisesta,
direktiivissä 95/46/EY vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. 3. Jäsenvaltioiden on
edellytettävä, että ilmoitusvelvollisilla on käytössään asianmukaiset
menettelyt työntekijöitään varten, jotta nämä voivat ilmoittaa rikkomisista
sisäisesti erityisen riippumattoman ja nimettömän kanavan kautta. VII LUKU LOPPUSÄÄNNÖKSET 59 artikla Komissio laatii neljän vuoden kuluessa tämän
direktiivin voimaantulopäivästä kertomuksen tämän direktiivin täytäntöönpanosta
ja antaa sen Euroopan parlamentille ja neuvostolle. 60 artikla Kumotaan direktiivit 2005/60/EY ja 2006/70/EY
[lisätään päivämäärä – 61 artiklan ensimmäisessä alakohdassa säädetyn
päivämäärän jälkeinen päivä]. Viittauksia kumottuihin direktiiveihin
pidetään viittauksina tähän direktiiviin liitteessä IV olevan
vastaavuustaulukon mukaisesti. 61 artikla 1. Jäsenvaltioiden on saatettava
tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset
määräykset voimaan viimeistään [kahden vuoden kuluttua sen hyväksymisestä].
Niiden on viipymättä toimitettava nämä säännökset komissiolle kirjallisina. Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on
viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun
ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten
viittaukset tehdään. 2. Jäsenvaltioiden on
toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset
kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle. 62 artikla Tämä direktiivi tulee voimaan
kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan
unionin virallisessa lehdessä. 63 artikla Tämä direktiivi
on osoitettu kaikille jäsenvaltioille. Tehty Strasbourgissa Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston
puolesta Puhemies Puheenjohtaja LIITE I Jäljempänä olevassa ei-tyhjentävässä
luettelossa esitetään riskimuuttujat, jotka ilmoitusvelvollisten on otettava
huomioon päättäessään, missä määrin sovelletaan asiakkaan
tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti. i) Tilin tai liikesuhteen
tarkoitus; ii) rahamäärä, joka asiakkaan
on tarkoitus tallettaa, tai toteutettujen liiketoimien suuruus; iii) liikesuhteen säännöllisyys
tai kesto. LIITE II Jäljempänä olevassa ei-tyhjentävässä
luettelossa esitetään 14 artiklassa tarkoitetun mahdollisesti vähäisemmän
riskin osatekijät ja näyttötyypit. 1) Asiakkaaseen kytkeytyvät
riskitekijät: a) julkisen kaupankäynnin kohteena olevat
yhteisöt, joihin sovelletaan (joko pörssisääntöjen perusteella tai
lakisääteisesti taikka valvottavissa olevien välineiden perusteella)
tiedonantovelvollisuutta, joka edellyttää todellisen omistajan ja edunsaajan
riittävää läpinäkyvyyttä; b) julkishallinnon yksiköt tai julkiset
yritykset; c) asiakkaat, joiden asuinpaikkana on 3
kohdassa määritetty maantieteellinen vähäisemmän riskin alue. 2) Tuotteeseen, palveluun, liiketoimeen
tai jakelukanavaan kytkeytyvät riskitekijät: a) henkivakuutussopimukset, joissa
vakuutusmaksu on pieni; b) eläkevakuutussopimusjärjestelyt, jos
näihin sopimuksiin ei liity lauseketta ennenaikaisesta takaisinostosta eikä
niitä voida käyttää lainan vakuutena; c) eläke-etuuksia työntekijöille tarjoavat
eläke-, eläkkeellesiirtymis- tai vastaavat järjestelyt, joiden maksut
vähennetään palkasta ja joiden säännöt eivät salli sitä, että jäsen siirtää
saamansa etuudet toiselle; d) finanssituotteet tai -palvelut, joilla
tuotetaan asianmukaisesti määriteltyjä ja rajattuja palveluja tietyn
tyyppisille asiakkaille ja joiden yhteydessä tavoitteena on parantaa
saatavuutta taloudellisen osallisuuden lähtökohdista; e) tuotteet, joiden tapauksessa rahanpesun
tai terrorismin rahoituksen riskiä hallitaan muiden tekijöiden avulla,
esimerkiksi asettamalla rajat rahakortille ja edellyttämällä omistajuutta
koskevaa avoimuutta (esimerkiksi sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitosten
liiketoiminnan aloittamista, harjoittamista ja toiminnan vakauden valvontaa
käsittelevässä direktiivissä 2009/110/EY määritellyn sähköisen rahan tietyt
tyypit). 3) Maantieteelliset riskitekijät: a) muut EU:n jäsenvaltiot; b) kolmannet maat, joissa on käytössä
toimivia rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaan tarkoitettuja
järjestelmiä; c) kolmannet maat, joissa luotettavien
lähteiden mukaan on vain vähän lahjontaa tai muuta rikollista toimintaa; d) kolmannet maat, joihin sovelletaan FATF:n
suositusten mukaisia rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa koskevia
vaatimuksia ja jotka ovat tosiasiallisesti soveltaneet kyseisiä vaatimuksia ja
joihin tosiasiallisesti kohdistuu suositusten mukaista valvontaa kyseisten
vaatimusten noudattamisen varmistamiseksi. LIITE III Jäljempänä olevassa ei-tyhjentävässä
luettelossa esitetään 16 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun mahdollisesti
suuremman riskin osatekijät ja näyttötyypit. 1) Asiakkaaseen kytkeytyvät
riskitekijät: a) liikesuhde toteutetaan epätavallisissa
olosuhteissa; b) asiakkaiden asuinpaikkana on 3 kohdassa
määritetty maa; c) oikeushenkilöt tai oikeudelliset järjestelyt,
joita käytetään henkilökohtaisten varojen hallintaan; d) yritykset, joissa on nimellisiä
osakkeenomistajia tai joiden osakkeet on laskettu liikkeeseen haltijaosakkeina; e) yritystoiminta, jossa käytetään paljon
käteissuorituksia; f) yrityksen omistussuhteet vaikuttavat
epätavallisilta tai liian monimutkaisilta verrattuna yrityksen liiketoiminnan
luonteeseen. 2) Tuotteeseen, palveluun, liiketoimeen
tai jakelukanavaan kytkeytyvät riskitekijät: a) yksityispankkipalvelu; b) tuotteet ja liiketoimet, jotka saattavat
edistää anonymiteettiä; c) ilman henkilökohtaista läsnäoloa hoidetut
liikesuhteet tai liiketoimet; d) maksu saadaan kolmannelta osapuolelta,
joka on tuntematon tai jolla ei ole yhteyttä kyseiseen tapaukseen; e) uudet tuotteet ja uudet liiketoimintakäytännöt,
uusi toimitusmekanismi mukaan luettuna, ja uusien tai kehittymässä olevien
tekniikoiden käyttö sekä uusiin että aikaisempiin tuotteisiin. 3) Maantieteelliset riskitekijät: a) maat, joissa luotettavien lähteiden
mukaan ei ole toimivia rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaan
tarkoitettuja järjestelmiä; tällaisia luotettavia lähteitä ovat muun muassa
FATF:n julkiset lausumat, keskinäiset arviointikertomukset, yksityiskohtaiset
arviointikertomukset ja julkaistut seurantakertomukset; b) maat, joissa luotettavien lähteiden
mukaan on huomattavasti lahjontaa tai muuta rikollista toimintaa; c) maat, joihin kohdistuu esimerkiksi
Yhdistyneiden kansakuntien määräämiä seuraamuksia, pakotteita tai vastaavia
toimenpiteitä; d) maat, jotka rahoittavat tai tukevat
terroritoimintaa tai joissa toimii tunnettuja terroristijärjestöjä. LIITE IV Direktiivin 60 artiklassa tarkoitettu
vastaavuustaulukko. Direktiivi 2005/60/EY || Tämä direktiivi 1 artikla || 1 artikla 2 artikla || 2 artikla 3 artikla || 3 artikla 4 artikla || 4 artikla 5 artikla || 5 artikla || 6–8 artikla 6 artikla || 9 artikla 7 artikla || 10 artikla 8 artikla || 11 artikla 9 artikla || 12 artikla 10 artiklan 1 kohta || 10 artiklan d alakohta 10 artiklan 2 kohta || - 11 artikla || 13, 14 ja 15 artikla 12 artikla || - 13 artikla || 16–23 artikla 14 artikla || 24 artikla 15 artikla || - 16 artikla || 25 artikla 17 artikla || - 18 artikla || 26 artikla || 27 artikla 19 artikla || 28 artikla || 29 artikla || 30 artikla 20 artikla || - 21 artikla || 31 artikla 22 artikla || 32 artikla 23 artikla || 33 artikla 24 artikla || 34 artikla 25 artikla || 35 artikla 26 artikla || 36 artikla 27 artikla || 37 artikla 28 artikla || 38 artikla 29 artikla || - 30 artikla || 39 artikla 31 artikla || 42 artikla 32 artikla || 40 artikla 33 artikla || 41 artikla 34 artikla || 42 artikla 35 artikla || 43 artikla 36 artikla || 44 artikla 37 artikla || 45 artikla || 46 artikla 37 a artikla || 47 artikla 38 artikla || 48 artikla || 49–54 artikla 39 artikla || 55–58 artikla 40 artikla || - 41 artikla || - 41 a artikla || - 41 b artikla || - 42 artikla || 59 artikla 43 artikla || - 44 artikla || 60 artikla 45 artikla || 61 artikla 46 artikla || 62 artikla 47 artikla || 63 artikla Direktiivi 2006/70/EY || Tämä direktiivi 1 artikla || - 2 artiklan 1, 2 ja 3 kohta || 3 artiklan 7 kohdan d, e ja f alakohta 2 artiklan 4 kohta || - 3 artikla || - 4 artikla || 2 artiklan 2–8 kohta 5 artikla || - 6 artikla || - 7 artikla || - [1] EUVL
L 214, 4.8.2006, s. 29. [2] http://ec.europa.eu/governance/impact/planned_ia/docs/2013_home_006_money_laundering_en.pdf [3] EUVL
L 309, 25.11.2005, s.15. [4] EUVL
L 345, 8.12.2006, s. 1. [5] EUVL
L 309, 25.11.2005, s. 9. [6] EUVL
L 319, 5.12.2007, s. 1. [7] EYVL L 344, 28.12.2001, s. 70. [8] EYVL L 139, 29.5.2002, s. 9. [9] EUVL C 115, 4.5.2010, s. 1. [10] Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle
”EU:n sisäisen turvallisuuden strategian toteuttamissuunnitelma: viisi askelta
kohti turvallisempaa Eurooppaa” (KOM(2010) 673 lopullinen). [11] COM(2012) 238/2. [12] Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi
rikoshyödyn jäädyttämisestä ja menetetyksi tuomitsemisesta Euroopan unionissa
(COM(2012) 85 final). [13] Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi
yksilöiden suojelusta toimivaltaisten viranomaisten suorittamassa
henkilötietojen käsittelyssä rikosten torjumista, tutkimista, selvittämistä ja
syytteeseenpanoa tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten
sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (COM(2012) 10 final) sekä ehdotus
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yksilöiden suojelusta
henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta
(yleinen tietosuoja-asetus) (COM(2012) 11 final). [14] Yleisen tietosuoja-asetuksen 21 artikla. [15] KOM(2010) 716 lopullinen. [16] ”Rahanpesua ja terrorismin rahoitusta torjuvat
toimenpiteet ja taloudellinen osallisuus”, FATF, kesäkuu 2011. [17] Komission 6. joulukuuta 2012 hyväksymä tiedonanto, jossa
esitetään toimintasuunnitelma veropetosten ja veronkierron torjunnan
tehostamiseksi, COM(2012) 722 final. [18] Palauteyhteenveto on saatavilla osoitteessa http://ec.europa.eu/internal_market/company/financial-crime/index_en.htm. [19] Selvitykseen voi tutustua osoitteessa http://ec.europa.eu/internal_market/company/financial-crime/index_en.htm. [20] Vaikutustenarviointi on saatavilla osoitteessa http://ec.europa.eu/internal_market/company/financial-crime/index_en.htm. [21] EYVL L 178, 17.7.2000, s. 1. [22] EUVL C, , s.. [23] EUVL C, , s.. [24] EUVL C, , s.. [25] EYVL L 166, 28.6.1991, s. 77. [26] EYVL L 344, 28.12.2001, s. 76. [27] EUVL
L 309, 25.11.2005, s. 15. [28] EUVL
L 214, 4.8.2006, s. 29. [29] EUVL
L 331, 15.12.2010, s. 12. [30] EUVL
L 331, 15.12.2010, s. 48. [31] EUVL
L 331, 15.12.2010, s. 84. [32] EYVL
L 281, 23.11.1995, s. 31. [33] EYVL
L 271, 24.10.2000, s. 4. [34] EUVL L 164, 22.6.2002, s. 3. [35] EUVL L 330, 9.12.2008, s. 21–23. [36] EUVL
L 319, 5.12.2007, s. 1. [37] EUVL L 177, 30.6.2006, s. 1. [38] EYVL L 345, 19.12.2002, s. 1. [39] EUVL L 145, 30.4.2004, s. 1. [40] EYVL L 9, 15.1.2003, s. 3. [41] EYVL L 351, 29.12.1998, s. 1. [42] EYVL C 316, 27.11.1995, s. 49. [43] EUVL L 35, 11.2.2003, s. 1. [44] EUVL
L 267, 10.10.2009, s. 7. [45] EUVL
L 319, 5.12.2007, s. 1.