PERUSTELUT

1.           EHDOTUKSEN TAUSTA

1.1.        Johdanto

Torremolinoksessa 1977 tehtyä kalastusalusten turvallisuutta koskevaa kansainvälistä yleissopimusta muutettiin sen vuonna 1993 tehdyllä pöytäkirjalla, jossa saatettiin sopimuksen määräykset ajan tasalle ja tarkistettiin velvoitetta soveltaa sopimuksen keskeisiä lukuja 45 metrin pituisiin ja sitä pidempiin aluksiin jättäen alueellisesti päätettäväksi, onko niitä sovellettava myös 24 metrin pituisiin ja sitä pidempiin aluksiin. Alkuperäinen yleissopimus ja vuoden 1993 pöytäkirja eivät kumpikaan ole tulleet voimaan, koska ratifiointia koskevia vähimmäisvaatimuksia ei ole koskaan täytetty.

Merkittävänä ponnistuksena vuoden 1993 pöytäkirjan saattamiseksi voimaan Kansainvälinen merenkulkujärjestö (IMO) kutsui koolle Kapkaupunkiin Etelä-Afrikkaan 9.–11. lokakuuta 2012 diplomaattikonferenssin tarkastelemaan Torremolinoksen pöytäkirjaa koskevaa sopimusta ja tekemään kyseisen sopimuksen.

Diplomaattikonferenssin tuloksena hyväksyttiin vuoden 1993 Torremolinoksen pöytäkirjaa muuttava sopimus eli vuonna 2012 tehty Kapkaupungin sopimus Torremolinoksessa 1977 tehtyyn kalastusalusten turvallisuutta koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen liitetyn vuoden 1993 pöytäkirjan määräysten täytäntöönpanosta, jäljempänä ’sopimus’.

1.2.        EU:n toimivalta ja ratifioinnit

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimus) 3 artiklan 2 kohdassa vahvistettujen ulkoista toimivaltaa koskevien sääntöjen mukaisesti vuoden 1993 Torremolinoksen pöytäkirjan muutokset kuuluvat unionin yksinomaiseen toimivaltaan, koska pöytäkirja on saatettu osaksi EU:n lainsäädäntöä yhdenmukaistetun turvallisuusjärjestelmän luomisesta kalastusaluksille, joiden pituus on 24 metriä tai enemmän, 11. joulukuuta 1997 annetulla neuvoston direktiivillä 97/70/EY[1].

Euroopan unionista ei voi tulla sopimuksen osapuolta, koska nykyiseen luonnokseen, sellaisena kuin Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) meriturvallisuuskomitea on sen hyväksynyt, ei sisälly alueellisia taloudellisen yhdentymisen järjestöjä koskevaa lauseketta. Koska sopimus kuitenkin koskee EU:n yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvaa asiaa, jäsenvaltiot eivät voi päättää itsenäisesti sopimuksen allekirjoittamisesta ja ratifioinnista. Ne voivat tehdä niin, jos se on unionin edun mukaista ja vain, jos ne ovat saaneet siihen neuvostolta valtuutuksen ja Euroopan parlamentti on antanut siihen suostumuksensa komission ehdotuksesta.

1.3.        Sopimuksen yksityiskohdat

Sopimuksen mukaan Torremolinoksen pöytäkirja tulee voimaan 12 kuukautta sen päivän jälkeen, jona vähintään 22 sellaista valtiota, joilla on aavalla merellä toimintaa harjoittavia, vähintään 24 metrin pituisia kalastusaluksia yhteensä vähintään 3 600, on ilmaissut suostumuksensa tulla sen sitomaksi. Tämä merkitsee sitä, että vaadittu kalastusalusten vähimmäismäärä on vuoden 1993 pöytäkirjaan verrattuna huomattavasti pienempi, ja näin tämän vaatimuksen täyttyminen on nyt realistinen tavoite.

Sopimus on avoinna allekirjoittamista varten IMO:n päämajassa 11. helmikuuta 2013 ja 10. helmikuuta 2014 välisenä aikana, minkä jälkeen se on avoinna liittymistä varten. Tarkoitus on, että ratifioivien osapuolten lipun alla purjehtivien laivastojen kokoa arvioitaessa käytetään puolueettomana perustana elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) ylläpitämiä tietokantoja, mikä helpottaa sopimuksen pikaista voimaantuloa. Niiden käyttöä tukivat myös EU:n jäsenvaltiot sopimukseen johtaneiden neuvottelujen aikana.

Soveltamisala: Sopimuksen määräyksiä sovelletaan uusiin aluksiin, jollei erikseen muuta määrätä. Sopimukseen on lisätty tiettyä joustoa, jotta se hyväksyttäisiin helpommin laajalti. Viranomaiset voivat panna asteittain ja suunnitelman mukaisesti täytäntöön IX luvun (radioviestintä) määräykset enintään kymmenen vuotta kestävän ajanjakson kuluessa ja VII luvun (hengenpelastuslaitteet ja ‑järjestelyt), VIII luvun (menettelyt hätätilanteissa, katselmukset ja harjoitukset) ja X luvun (aluksen navigointilaitteet ja ‑järjestelyt) määräykset enintään viisi vuotta kestävän ajanjakson kuluessa.

Poikkeukset: Sopimus antaa viranomaisille mahdollisuuden vapauttaa jokainen asianomaisen valtion lipun alla purjehtiva alus minkä tahansa säännellyn vaatimuksen noudattamisesta, jos ne katsovat, että vaatimuksen soveltaminen olisi kohtuutonta ja sen täyttäminen olisi mahdotonta, kun otetaan huomioon alustyyppi, sääolot ja yleisten merenkulun vaarojen puuttuminen, seuraavin edellytyksin:

a) alus täyttää sellaiset turvallisuusvaatimukset, jotka asianomaisten viranomaisten näkemyksen mukaan ovat riittävät siihen palveluun, johon alus on tarkoitettu, sekä takaavat aluksen ja aluksella olevien henkilöiden yleisen turvallisuuden;

b) aluksella harjoitetaan toimintaa ainoastaan

i) yhteisellä kalastusalueella, joka on perustettu toistensa naapureina olevien valtioiden lainkäyttövaltaan kuuluville vierekkäisille merialueille kyseisten valtioiden lipun alla purjehtimaan oikeutettuja aluksia varten, ainoastaan siinä laajuudessa ja sellaisin edellytyksin, jotka kyseiset valtiot sopivat kansainvälisen oikeuden mukaisesti vahvistavansa tältä osin; tai

ii) aluksen lippuvaltion talousvyöhykkeellä tai, jos kyseinen valtio ei ole perustanut talousvyöhykettä, välittömästi kyseisen valtion aluemeren ulkopuolella siihen rajoittuvalla alueella, jonka kyseinen valtio on määritellyt kansainvälisen oikeuden mukaisesti ja joka ulottuu enintään 200 meripeninkulman päähän niistä perusviivoista, joista sen aluemeren leveys mitataan; tai

iii) talousvyöhykkeellä, jonkin toisen valtion lainkäyttövaltaan kuuluvalla merialueella tai yhteisellä kalastusalueella asianomaisten valtioiden kansainvälisen oikeuden mukaisesti tekemää sopimusta noudattaen, ainoastaan siinä laajuudessa ja sellaisin edellytyksin, jotka kyseiset valtiot sopivat tältä osin vahvistavansa; ja

c) viranomaiset ilmoittavat IMO:n pääsihteeristölle ehdot ja edellytykset, joilla tässä kohdassa tarkoitettu poikkeus myönnetään.

Katsastukset ja todistuskirjat: Kalastusalusten turvallisuutta koskevaa kansainvälistä todistusta muutetaan lisäämällä siihen maininta, että se annetaan Torremolinoksessa 1977 tehtyyn kalastusalusten turvallisuutta koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen liitetyn vuoden 1993 Torremolinoksen pöytäkirjan täytäntöönpanosta vuonna 2012 tehdyn Kapkaupungin sopimuksen määräysten mukaisesti.

Katsastusjärjestelmää muutetaan siten, että se vastaa rahti- ja matkustaja-aluksilla käytettävää aikataulua eli siihen kuuluvat vuosikatsastus, pakollinen välikatsastus toisen ja kolmannen vuoden välissä sekä uusintakatsastus viimeistään viiden vuoden kuluttua. Myös katsastuksen määräajan ylittymiselle myönnettävät lisäajat yhdenmukaistetaan. Lisäksi sopimukseen sisältyy määräys, jonka mukaan viranomaiset voivat myöntää alukselle vapautuksen vuosikatsastuksesta, jos katsotaan, että kyseinen vaatimus on kohtuuton tai että sitä on mahdoton täyttää.

Kaiken kaikkiaan uusi katsastusjärjestelmä on aiempaa tiukempi. Vuosi- ja määräaikaiset katsastukset ovat laajempia, aikaisemmin harkinnanvaraisissa välikatsastuksissa tarkastettavat kohteet on nyt sisällytetty pakollisiin määräaikaisiin katsastuksiin ja korjausten tarkastamiseksi tehtävät lisäkatsastukset eivät enää ole harkinnanvaraisia. Uusintakatsastuksen uusi viiden vuoden enimmäismääräaika neljän vuoden sijasta on ollut mahdollinen jo nykyisessäkin järjestelmässä. Myös todistuksen voimassaoloajan umpeutumisen jälkeen sovellettavat lisäajat vastaavat nyt muille SOLAS-yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluville aluksille myönnettyjen todistusten yhdenmukaistettuja lisämääräaikoja siten, että pääasiallinen lisämääräaika lyhenee viidestä kolmeen kuukauteen.

Osapuolten laatimia varauksia tai julistuksia ei suljeta pois Torremolinoksen yleissopimuksessa, vuoden 1993 pöytäkirjassa eikä myöskään vuoden 2012 sopimuksessa.

1.4.        Direktiiviin 97/70/EY kohdistuvat vaikutukset

Torremolinoksen pöytäkirjan 3 artiklan 5 kohta säilyy muuttumattomana ja mahdollistaa alueelliset järjestelyt varmistaen näin sen, että kaikkiin EU:n vesillä toimintaa harjoittaviin kalastusaluksiin sovelletaan yhtenäistä ja johdonmukaista turvallisuusjärjestelmää. Sopimus sisältää turvallisuussääntöjä pienimmän mahdollisen kokonaisuuden, joten EU voi myös soveltaa edelleen Torremolinoksen pöytäkirjan alkuperäisiä sääntöjä.

Kahden seikan osalta saatetaan tarvita toimia tiettyjen voimassa olevien EU:n normien säilyttämiseksi. Niistä ensimmäinen on sopimuksella käyttöön otettavien laajempien yleisten vapautusten ja vuosikatsastusta koskevan vapautuksen sulkeminen soveltamisen ulkopuolelle ja toinen direktiiviin ja sen liitteisiin sisältyvien viittausten saattaminen ajan tasalle. Direktiivin 97/70/EY 8 ja 9 artiklan mukaan yhdessä asetuksen (EY) N:o 2099/2002[2] 5 artiklan kanssa molemmat kysymykset voidaan ratkaista muuttamalla direktiiviä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

Direktiivissä 97/70/EY ei sovelleta Torremolinoksen pöytäkirjan määräyksiä pelkästään EU:n jäsenvaltioiden lipun alla purjehtiviin kalastusaluksiin vaan myös sellaisiin kolmansien maiden lipun alla purjehtiviin kalastusaluksiin, jotka harjoittavat toimintaa jonkin jäsenvaltion sisävesillä tai aluemerillä tai purkavat saaliinsa jonkin jäsenvaltion satamassa kansainvälisen oikeuden yleisten sääntöjen mukaisesti. Torremolinoksen pöytäkirjan määräyksiä olisi edelleen sovellettava kaikkiin edellä mainittuihin kalastusalusryhmiin. Sen vuoksi komissio katsoo, että kun EU:n jäsenvaltiot allekirjoittavat sopimuksen ja sitoutuvat noudattamaan sitä, niiden olisi annettava julistus siitä, että Torremolinoksen pöytäkirjan määräyksiä sovelletaan edelleen kyseisiin kahteen kolmansien maiden alusten ryhmään voimassa olevan unionin lainsäädännön mukaisesti.

Koska direktiiviin sisältyvät vaatimukset säilyvät olennaisilta osilta ennallaan, EU:n kalastusaluksiin kohdistuvat kustannusvaikutukset ovat mitättömän pienet. Vaikka katsastuksista tuleekin laajempia, ne toteutetaan pidemmän ajan kuluessa.

1.5.        Päätelmät

Maailmanlaajuisten kalastusaluksiin sovellettavien turvallisuussääntöjen hyväksyminen ja voimaantulo on äärimmäisen tärkeä asia alalle, jolla sattuu erityisen paljon onnettomuuksia ja kuolonuhreja on joka vuosi yli 24 000[3].

Sopimuksen tarjoaman joustavuuden perusteella odotetaan, että sopimuksen avulla saavutetaan vihdoin vuoden 1993 Torremolinoksen pöytäkirjan voimaantuloa koskeva tavoite. Lisäksi pöytäkirjaan voidaan tehdä muutoksia sen määräysten saattamiseksi ajan tasalle vasta sitten, kun se on tullut voimaan. Koska direktiivissä 97/70/EY viitataan vuoden 1993 Torremolinoksen pöytäkirjan määräyksiin ja sillä pannaan täytäntöön kyseiset määräykset, jotka eivät ole olennaisesti muuttuneet 20 vuoteen, sopimuksen voimaantulo mahdollistaa sen, että tiettyjä pöytäkirjan vaatimuksia koskevat muutokset voidaan saattaa ajan tasalle IMO:n puitteissa, minkä jälkeen ne voidaan panna täytäntöön direktiivillä 97/70/EY.

Komissio arvioi, että sopimus auttaa suuresti saavuttamaan direktiiviin 97/70/EY sisältyvät perussopimusten tavoitteet. Kuten 1.4 kohdan kolmannessa alakohdassa selostetaan, on kuitenkin tarpeen varmistaa, että mainitun direktiivin soveltamisala säilyy ennallaan edellyttämällä, että jäsenvaltiot antavat asianmukaiset julistukset, kun ne allekirjoittavat sopimuksen ja sitoutuvat noudattamaan sitä.

2.           KUULEMISTEN JA VAIKUTUSTENARVIOINNIN TULOKSET

Liittyminen tähän sopimukseen ei aiheuta muutoksia voimassa olevan direktiivin mukaisiin kalastusaluksia koskeviin teknisiin vaatimuksiin.

3.           EHDOTUKSEN OIKEUDELLINEN SISÄLTÖ

1 artikla

Artiklalla valtuutetaan jäsenvaltiot tulemaan kyseisen sopimuksen sitomiksi unionin yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvassa asiassa, koska EU:sta ei voi tulla sopimuksen osapuolta. Sopimuksessa esitetään IMO:n jäsenvaltioille erilaisia vaihtoehtoja, joilla ne voivat ilmaista suostumuksensa tulla sopimuksen sitomaksi, ja artiklassa toistetaan eri menetelmät, joita jäsenvaltiot voivat käyttää samaan tarkoitukseen.

2 artikla

Artiklassa edellytetään EU:n jäsenvaltioiden sitoutuvan noudattamaan sopimusta kahden vuoden kuluessa tämän päätöksen voimaantulosta. Jos EU:n kaikki jäsenvaltiot liittyvät sopimukseen jo varhaisessa vaiheessa, pystytään täyttämään nopeammin sekä IMO:n jäsenvaltioiden määrää että alusten yhteenlaskettua määrää koskevat vähimmäisvaatimukset (22 jäsenvaltiota, 3 600 kalastusalusta). Kun otetaan huomioon, että sopimus parantaa kalastusalusten turvallisuutta maailmanlaajuisesti, vähentää eroja turvallisuustasoissa ja niistä EU:n aluksille mahdollisesti aiheutuvia kilpailuhaittoja sekä helpottaa jatkossa sopimukseen sisältyvien teknisten vaatimusten saattamista ajan tasalle, sopimuksen pikainen voimaantulo on erittäin toivottavaa.

3 artikla

Artiklassa vahvistetaan neuvoston päätöksen voimaantulopäivä.

4 artikla

Päätöksen tarkoitus on valtuuttaa jäsenvaltiot sitoutumaan noudattamaan sopimusta, ja siispä päätös on osoitettu niille.

4.           TALOUSARVIOVAIKUTUKSET

Ei ole.

2013/0020 (NLE)

Ehdotus

NEUVOSTON PÄÄTÖS

jäsenvaltioiden valtuuttamisesta allekirjoittamaan ja ratifioimaan vuoden 2012 Kapkaupungin sopimus Torremolinoksessa 1977 tehtyyn kalastusalusten turvallisuutta koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen liittyvän vuonna 1993 tehdyn pöytäkirjan määräysten täytäntöönpanosta tai liittymään siihen

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 100 artiklan 2 kohdan yhdessä sen 218 artiklan 5 kohdan, 218 artiklan 6 kohdan a alakohdan v alakohdan ja 218 artiklan 8 kohdan ensimmäisen alakohdan kanssa,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin puoltavan lausunnon[4],

sekä katsoo seuraavaa:

(1)       Merenkulkualalla toteutettavalla Euroopan unionin toiminnalla olisi pyrittävä parantamaan meriturvallisuutta.

(2)       Vuonna 1977 tehtyyn kalastusalusten turvallisuutta koskevaan Torremolinoksen kansainväliseen yleissopimukseen liittyvä pöytäkirja, jäljempänä ’Torremolinoksen pöytäkirja’, tehtiin 2 päivänä huhtikuuta 1993.

(3)       Yhdenmukaistetun turvallisuusjärjestelmän luomisesta kalastusaluksille, joiden pituus on 24 metriä tai enemmän, annetussa neuvoston direktiivissä 97/70/EY[5] on vahvistettu Torremolinoksen pöytäkirjaan perustuvat turvallisuusmääräykset ottaen alueelliset ja paikalliset olosuhteet huomioon niin hyvin kuin mahdollista.

(4)       Torremolinoksen pöytäkirja ei ole tullut voimaan, koska ratifioinnille asetettuja vähimmäisvaatimuksia ei ole koskaan täytetty.

(5)       Tiukimpien mahdollisten kalastusalusten turvallisuutta koskevien määräysten, jotka kaikki asianomaiset valtiot voivat panna täytäntöön, vahvistamiseksi yksimielisesti ja Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) puitteissa on Kapkaupungissa Etelä-Afrikassa 9–11 päivänä lokakuuta 2012 pidetyssä diplomaattikonferenssissa viimeistelty sopimusluonnos, jota on luettava yhdessä Torremolinoksen pöytäkirjan kanssa.

(6)       Kyseinen 11 päivänä lokakuuta 2012 tehty sopimus on nimeltään ”vuoden 2012 Kapkaupungin sopimus Torremolinoksessa vuonna 1977 tehtyyn kalastusalusten turvallisuutta koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen liittyvän vuonna 1993 tehdyn Torremolinoksen pöytäkirjan määräysten täytäntöönpanosta”, jäljempänä ’sopimus’. Sopimus on avoinna allekirjoittamista varten IMO:n päämajassa 11 päivän helmikuuta 2013 ja 10 päivän helmikuuta 2014 välisenä aikana, minkä jälkeen se on avoinna liittymistä varten.

(7)       Sopimuksen määräykset kuuluvat unionin yksinomaiseen toimivaltaan, ja ne koskevat kalastusalusten, joiden pituus on 24 metriä tai enemmän, turvallisuusmääräyksiä.

(8)       Euroopan unionista ei voi tulla sopimuksen osapuolta, koska sopimukseen ei sisälly alueellisia taloudellisen yhdentymisen järjestöjä koskevaa lauseketta.

(9)       On meriturvallisuuden ja reilun kilpailun kannalta eduksi, että Euroopan unionin jäsenvaltiot nyt ratifioivat sopimuksen tai liittyvät siihen sen varmistamiseksi, että Torremolinoksen pöytäkirjan määräykset tulevat voimaan. Sopimuksen tultua voimaan voidaan lisäksi saattaa ajan tasalle IMO:lle toimitettavien ehdotusten kautta tietyt sellaiset pöytäkirjan määräykset, jotka ovat vanhentuneet direktiivin 97/70/EY antamisen myötä.

(10)     Sen vuoksi neuvoston olisi SEUT-sopimuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti valtuutettava jäsenvaltiot allekirjoittamaan ja ratifioimaan sopimus tai liittymään siihen unionin edun nimissä. Nykyisten, neuvoston direktiivillä 97/70/EY säädettyjen turvallisuustasojen säilyttämiseksi jäsenvaltioiden olisi kuitenkin sopimusta allekirjoittaessaan ja ratifiointi- tai liittymisasiakirjoja tallettaessaan annettava julistus siitä, että soveltamisen ulkopuolelle suljetaan vuosikatsastusten osalta sopimuksen 1.6 säännössä ja yhteisten kalastusalueiden tai talousvyöhykkeiden osalta sopimuksen 3.3 säännössä määrätyt vapautukset ja että niiden alue- tai sisävesillä toimintaa harjoittaviin kolmansien maiden kalastusaluksiin, joiden pituus on 24 metriä tai enemmän, sovelletaan mainitussa direktiivissä vahvistettuja turvallisuusmääräyksiä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Valtuutetaan jäsenvaltiot allekirjoittamaan tai allekirjoittamaan ja ratifioimaan vuoden 2012 Kapkaupungin sopimus Torremolinoksessa 1977 tehtyyn kalastusalusten turvallisuutta koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen liittyvän vuonna 1993 tehdyn Torremolinoksen pöytäkirjan määräysten täytäntöönpanosta tai liittymään siihen.

2 artikla

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sopimuksen ratifiointi- tai liittymisasiakirjojen tallettamiseksi Kansainvälisen merenkulkujärjestön pääsihteerin huostaan viipymättä ja joka tapauksessa viimeistään kahden vuoden kuluttua tämän päätöksen voimaantulosta.

Kun jäsenvaltiot allekirjoittavat tai ratifioivat sopimusta tai liittyvät siihen, niiden on myös talletettava tämän päätöksen liitteessä esitetty julistus.

3 artikla

Tämä päätös tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

4 artikla

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä

                                                                       Neuvoston puolesta

                                                                       Puheenjohtaja

LIITE

JULISTUS, JONKA JÄSENVALTIOT TALLETTAVAT ALLEKIRJOITTAESSAAN JA RATIFIOIDESSAAN VUODEN 2012 KAPKAUPUNGIN SOPIMUKSEN TORREMOLINOKSESSA VUONNA 1977 TEHTYYN KALASTUSALUSTEN TURVALLISUUTTA KOSKEVAAN KANSAINVÄLISEEN YLEISSOPIMUKSEEN LIITTYVÄN VUONNA 1993 TEHDYN TORREMOLINOKSEN PÖYTÄKIRJAN MÄÄRÄYSTEN TÄYTÄNTÖÖNPANOSTA TAI LIITTYESSÄÄN SOPIMUKSEEN

Osana vuonna 1993 tehdyn Torremolinoksen pöytäkirjan 3 artiklan 5 kohdan nojalla hyväksyttyä alueellista järjestelyä [lisätään sopimuspuolena olevan jäsenvaltion nimi] sitoo asiaa koskeva yhdenmukaistetun turvallisuusjärjestelmän luomisesta kalastusaluksille, joiden pituus on 24 metriä tai enemmän, annettu Euroopan unionin (EU) lainsäädäntö (neuvoston direktiivi 97/70/EY, annettu 11. joulukuuta 1997), ja sen vuoksi se soveltaa Torremolinoksen pöytäkirjan määräyksiä niihin kolmansien maiden lipun alla purjehtiviin kalastusaluksiin, joiden pituus on 24 metriä tai enemmän ja jotka harjoittavat toimintaa sen sisä- tai aluevesillä tai purkavat saaliin johonkin sen satamaan, edellä mainitussa EU:n lainsäädännössä vahvistettujen edellytysten mukaisesti.

Kyseisessä alueellisessa järjestelyssä soveltamisen ulkopuolelle suljetaan Kapkaupungin sopimuksen 1.6 säännössä vuosikatsastusten osalta ja 3.3 säännössä yhteisten kalastusalueiden tai talousvyöhykkeiden osalta määrätyt vapautukset.

[1]               EYVL L 34, 9.2.1998, s. 1.

[2]               EYVL L 324, 29.11.2002, s.1.

[3]               ILO:n raportti turvallisuudesta ja terveydestä kalastusalalla (2001).

[4]               EUVL C, , s. .

[5]               EYVL L 34, 9.2.1998, s. 1.