PERUSTELUT

1.           EHDOTUKSEN SISÄLTÖ

Energiatuotteiden ja sähkön verotusta säännellään EU:ssa neuvoston direktiivillä 2003/96/EY[1] (jäljempänä ”energiaverodirektiivi” tai ”direktiivi”).

Direktiivin 19 artiklan 1 kohdan ja erityisesti sen 5, 15 ja 17 artiklan säännösten nojalla neuvosto voi yksimielisesti komission ehdotuksesta antaa jäsenvaltiolle luvan ottaa käyttöön verotustasoa koskevia muita vapautuksia tai alennuksia erityisistä politiikkaan liittyvistä syistä.

Tämän ehdotuksen tavoitteena on antaa Ranskalle lupa jatkaa määrätyissä rajoissa eriytettyjen verokantojen soveltamista lyijyttömään bensiiniin ja muuhun kuin ammattitarkoitukseen käytettävään dieselpolttoaineeseen. Eriyttämisen tarkoituksena on ottaa huomioon tiettyjen aiemmin keskushallinnon käyttämien erityistoimivaltuuksien hajauttaminen.

Pyyntö ja sen yleinen tausta

Neuvoston täytäntöönpanopäätöksellä 2011/38/EU[2], jäljempänä ”päätös 2011/38/EU”, joka on jatkotoimi neuvoston päätökseen 2005/767/EY[3], jäljempänä ”päätös 2005/767/EY”, Ranskalle annettiin lupa soveltaa 31. joulukuuta 2012 saakka alennettuja verokantoja lyijyttömään bensiiniin ja dieselpolttoaineeseen alueellisella tasolla valtionhallinnon uudistuksen yhteydessä, johon sisältyi tiettyjen, aiemmin keskushallinnon käyttämien toimivaltuuksien hajauttaminen.

Ranska käyttää nykyään edellä mainitun päätöksen nojalla järjestelmää, joka antaa mahdollisuuden soveltaa Ranskan hallinnollisilla alueilla alennettuja verokantoja lyijyttömään bensiiniin ja muuhun kuin ammattitarkoitukseen käytettävään dieselpolttoaineeseen. Kyseinen valmistevero on nimeltään Taxe Intérieure sur les Produits Pétroliers (TIPP) eli öljytuotteista kannettava sisäinen vero.

Ranskan viranomaiset pyysivät 10. helmikuuta 2012 päivätyllä kirjeellä direktiivin 19 artiklan mukaisesti tämän järjestelmän uudistamista samoin edellytyksin, mutta kuuden vuoden ajaksi ajanjaksoksi 1. tammikuuta 2013 – 31. joulukuuta 2018. Ranskan viranomaiset toimittivat lisätietoja ja selvennyksiä 24. toukokuuta 2012 ja 5. lokakuuta 2012.

Toimenpiteen toiminta

Ranskan tullilaissa vahvistetaan enimmäisverokannat lyijyttömälle bensiinille ja dieselpolttoaineelle.

Alueille annetaan mahdollisuus alentaa näitä verokantoja määrällä, joka entiseen tapaan voi olla enintään 35,4 euroa 1 000 litralta lyijytöntä bensiiniä, E10-polttoaine mukaan luettuna, ja 23,0 euroa 1 000 litralta dieselpolttoainetta koko poikkeuksen voimassaolon ajan. Nämä määrät ovat se enimmäistulomäärä 1 000 litraa kohti, joka tulee suoraan alueille. Maakuntaliitot päättävät vuosittain veronhuojennuksen määrästä äänestämällä, mikä on osoitus alueiden autonomiasta päätöksenteossa ja kannustaa niitä kehittämään hallintonsa laatua, eikä tätä voida saavuttaa siirtämällä varoja kansallisesta talousarviosta paikallisiin talousarvioihin.

Verokanta ei alennuksen jälkeen voi koskaan olla alhaisempi kuin direktiivissä 2003/96/EY vahvistetut EU:n vähimmäisverokannat, eikä alennuksia sovelleta ammattitarkoitukseen käytettävään dieselpolttoaineeseen.

Asianomaisten tuotteiden valvontaan ja liikkumiseen liittyvät toimenpiteet

Valmisteveron kantaminen dieselpolttoöljystä ja lyijyttömästä bensiinistä sekä sen valvonta kuuluisi edelleen valtion toimivaltaan riippumatta eri alueiden päättämistä alennuksista.

Tavarat liikkuisivat järjestelmässä, jossa valmistevero on maksettu; polttoaineista kannettaisiin kulutukseen luovutuksen yhteydessä valmistevero, jonka taso määräytyisi sen alueen mukaan, jonne ne toimitetaan.

Tähän liittyvän petosriskin (kuljetusten toimittaminen eri määräpaikkaan alueiden veroerojen hyödyntämiseksi) torjumiseksi logistiikkaketjun seuranta varmistettaisiin siten, että toimittajat selvittävät vastaanottajan tiedot etukäteen ja ilmoittavat ne tulliviranomaisille. Riskianalyysin perusteella vastaanottajat olisi luokiteltava kolmeen ryhmään: loppukäyttäjiin, joilla on suuri säilytyskapasiteetti, huoltoasemiin ja verollisen polttoaineen jakelijoihin. Maan sisäisten verollisen polttoaineen kuljetusten tapauksessa tulli voisi tarkistaa tuotteen alkuperän ja määräalueen. Jos reiteissä todettaisiin poikkeamia tai pitkille kuljetusajoille ei olisi perusteltuja selityksiä, tulli voisi tarkistaa, onko kuljetus toimitettu muualle kuin alun perin ilmoitetulle alueelle.

Ranskan väitteet, jotka koskevat vaikutusta sisämarkkinoihin ja valtiontukinäkökohtia

Ranskan viranomaisten mukaan toimenpide ei vaikuta sisämarkkinoiden toimivuuteen erityisesti siitä syystä, että toimenpidettä sovelletaan ainoastaan muuhun kuin ammattitarkoitukseen käytettäviin polttoaineisiin. Lisäksi muuhun kuin ammattitarkoitukseen käytettävän polttoaineen vähittäishinta vaihtelisi enemmän jakeluverkkojen välisten hintaerojen vuoksi kuin toimenpiteen johdosta. Ranskan viranomaisten mukaan toimenpiteen soveltamisen aikana ei ole esitetty valituksia siitä, että kyseisellä toimenpiteellä olisi ollut vääristäviä vaikutuksia.

Ammattikäyttöön tarkoitettu dieselpolttoöljy jäisi toimenpiteen soveltamisalan ulkopuolelle, sillä Ranskan tai EU:n maantiekuljetusyrityksiin, jotka täyttävät ammattikäyttöön tarkoitetun dieselpolttoöljyn valmisteveron osittaisen palautuksen saamisen edellytykset, sovellettaisiin samaa verokantaa riippumatta alueesta, josta ne ostavat polttoaineensa. Suunnitellussa järjestelyssä sovellettaisiin edelleen nyt voimassa olevaa palautusmenettelyä ja poistettaisiin täysin alueiden päättämien verokantojen alennusten vaikutukset, kun ammattikäyttöön tarkoitetusta dieselpolttoöljystä myönnettävän palautuksen määrä pienenisi vastaavasti. Järjestely ei näin ollen vääristäisi kuljetusalan kilpailua eikä vaikuttaisi EU:n sisäiseen kauppaan. Järjestelyssä ei Ranskan viranomaisten mukaan myöskään olisi kyse valtiontuesta, koska maantiekuljetusyritysten käyttämään ammattikäyttöön tarkoitettuun polttoaineeseen sovellettaisiin samaa valmisteverokantaa riippumatta alueesta, jossa polttoaine on ostettu.

Ranskan väitteet, jotka koskevat toimenpiteen voimassaoloaikaa

Järjestelyn keston osalta Ranska korostaa, että poikkeus olisi uusittava kuuden vuoden ajaksi, jotta alueet voisivat jatkaa harjoittamaansa politiikkaa tietyn ajan. Päätöksellä 2011/38/EU vahvistettu kolmen vuoden jakso on osoittautunut erittäin lyhyeksi ja se oli perusteltu ainoastaan toimenpiteen poikkeuksellisen luonteen vuoksi ja siksi, että jäsenvaltiot pelkäsivät sen voivan vääristää kilpailua. Alun perin tämän toimenpiteen oli määrä liittyä hallinnon hajauttamiseen Ranskassa. Tässä yhteydessä kolmen vuoden soveltamisaika on erittäin lyhyt ja huonosti soveltuva tavoitteeseen nähden, koska tällainen aikataulu ei ole selkeä alueiden kannalta. Koska yksikään toimenpiteeseen oletetusti liittyvistä ongelmista ei ole käynyt toteen, Ranskan viranomaiset pyytävät, että poikkeuksen uudistamiseen sovellettaisiin kuuden vuoden jaksoa.

Direktiivin 2003/96/EY 19 artiklan mukaisen toimenpiteen arviointi

Erityiset politiikkaan liittyvät syyt

Direktiivin 19 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Edellisissä artikloissa, erityisesti 5, 15 ja 17 artiklassa esitettyjen säännösten lisäksi neuvosto voi yksimielisesti komission ehdotuksesta antaa jäsenvaltioille luvan ottaa käyttöön muita vapautuksia tai alennuksia erityisistä politiikkaan liittyvistä syistä.”

Päätöksen 2011/38/EU mukaan kyseinen kansallinen toimenpide täyttää tämän vaatimuksen. Päätöksestä ilmenee, että verotuksen alueellisella eriyttämisellä pyritään tehostamaan hallintoa laajemman hajauttamispolitiikan yhteydessä, mikä on sen erityinen poliittinen tavoite. On katsottu, että mahdollisuus verotuksen alueelliseen eriyttämiseen tarjoaa alueille lisäkannustimen kehittää hallintonsa laatua avoimella tavalla. Päätöksessä edellytetään, että alennuksia määritettäessä otetaan huomioon kyseisten alueiden objektiiviset sosioekonomiset olosuhteet.

Ranskan toimittamat tiedot ovat vahvistaneet, että kansallista enimmäisverokantaa alemman alueellisen verokannan soveltaminen on todella kytköksissä alueiden sosioekonomisiin olosuhteisiin.

Päätöksen 2011/38/EU soveltamiskaudella alaspäin eriytettyä verokantaa sovellettiin vuonna 2010 kahdella alueella (Poitou-Charentes ja Korsika), vuonna 2011 viidellä alueella (Ile-de-France, Poitou-Charentes, Rhône-Alpes, Provence-Alpes-Cote d'Azur ja Korsika) ja vuonna 2012 kolmella alueella (Poitou-Charentes, Rhône-Alpes ja Korsika).

Useimmilla alaspäin mukauttamista soveltaneilla alueilla BKT henkeä kohden laskettuna oli kansallista keskiarvoa alhaisempi. Lisäksi yhdellä alueella työttömyysaste oli korkeampi kuin keskimääräinen työttömyyden taso koko maassa.

Näin ollen voidaan todeta, että mahdollisuus kansallisen verokannan alentamiseen näyttää tarjonneen alueviranomaisille keinon käyttää kyseistä veroa oman alueensa sosioekonomisten olosuhteiden mukaisella tavalla.

Johdonmukaisuus suhteessa unionin muuhun politiikkaan ja muihin tavoitteisiin

Direktiivin 19 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan mukaan jokaista pyyntöä on tarkasteltava ottaen huomioon muun muassa sisämarkkinoiden moitteeton toiminta, tarve varmistaa tasapuolinen kilpailu sekä yhteisön terveys-, ympäristönsuojelu-, energia- ja liikennepolitiikka.

Tällainen tarkastelu tehtiin jo silloin, kun Ranska esitti edellisen pyyntönsä, joka johti neuvoston päätösten 2005/767/EY ja 2011/38/EU hyväksymiseen. Kuten päätöksissä todetaan, esitettyyn toimenpiteeseen liittyvien järjestelyjen ei ole todettu aiheuttavan esteitä EU:n sisäiselle kaupalle. Samalla on asetettu useita edellytyksiä, joilla on pyritty varmistamaan, että poikkeuksen soveltaminen ei vaikeuta sisämarkkinoiden toimintaa eikä ole esteenä EU:n poliittisten tavoitteiden saavuttamiselle varsinkaan energian, ilmastonmuutoksen ja ympäristön aloilla.

Jotta järjestelmää voitaisiin jatkaa, kuten Ranska on pyytänyt, komission on arvioitava edellisen päätöksen 1 artiklan 2 ja 3 kohdassa asetettujen ehtojen mukaisesti, onko päätöstä sovellettaessa noudatettu direktiivin 19 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa mainittuja tavoitteita ja politiikkoja, jolloin saman voitaisiin periaatteessa olettaa tapahtuvan 1. tammikuuta 2013 alkavan soveltamiskauden aikana.

Samassa yhteydessä on myös selvitettävä, onko EU:n politiikassa tapahtunut merkittäviä muutoksia päätöksen 2011/38/EU hyväksymisen jälkeen tai voiko siinä tapahtua myöhemmin sellaisia muutoksia, jotka olisi otettava arvioinnissa huomioon.

Sisämarkkinat ja tasapuolinen kilpailu

Kilpailun vääristymisriskiä pidettiin pienenä, sillä päätöksissä 2005/767/EY ja 2011/38/EU vahvistetut alennusten enimmäismäärät ovat alhaisia. Näin ollen verokantojen alueellinen eriytyminen on vähäistä eikä välttämättä edes suurempaa kuin jakeluverkkojen väliset hintaerot. Lisäksi ammattikäyttöön tarkoitettu dieselpolttoaine jää toimenpiteen soveltamisen ulkopuolelle.

Verotuksen eriyttämistä rajoitettiin tiukasti edellyttämällä, että alennukset olisivat enintään 35,4 euroa 1 000 litralta lyijytöntä bensiiniä tai 23,0 euroa 1 000 litralta dieselpolttoainetta. Ranska on noudattanut tätä ehtoa.

Poikkeuksen soveltamisesta saatujen kokemusten perusteella ei näyttäisi olevan aiheellista epäillä vuosina 2005 ja 2011 tehtyjen arviointien tuloksia. Komission tietojen mukaan mikään taho ei ole esittänyt valituksia siitä, että toimenpiteellä olisi ollut vääristäviä vaikutuksia EU:n sisäiseen kauppaan.

Ei ole myöskään ilmoitettu varsinkaan sellaisista sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa haittaavista esteistä, jotka olisivat vaikuttaneet kyseisten tuotteiden liikkuvuuteen valmisteveron alaisina tuotteina.

Valtiontuen kannalta on ensinnäkin muistettava, että ammattitarkoitukseen käytettävä dieselpolttoaine on jätetty toimenpiteen soveltamisalan ulkopuolelle. Toimenpide voisi kuitenkin olla EY:n perustamissopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtion tukea, koska muut yrityskäyttäjät, jotka eivät kuulu energiaverodirektiivin 7 artiklan 3 kohdassa esitetyn määritelmän piiriin, hyötyisivät lyijyttömän bensiinin alennetuista verokannoista tai koska toimenpide voisi vaikuttaa öljytuotteiden valmistajien väliseen kilpailuun. Edellyttäen, että alennetut verokannat ovat korkeampia kuin EU:n vähimmäisverokannat, toimenpide kuuluisi, siltä osin kuin sitä voitaisiin pitää valtiontukea, asetuksen (EY) N:o 800/2008[4] (”yleinen ryhmäpoikkeusasetus”) 25 artiklan soveltamisalaan, ja sen katsottaisiin näin soveltuvan sisämarkkinoille. Koska yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen voimassaolo kuitenkin päättyy 31. joulukuuta 2013, kaikki toimenpiteestä aiheutuva tuki olisi ilmoitettava komissiolle valtiontukisääntöjen mukaisesti, mikäli komissio ei olisi antanut uutta asetusta, joka olisi verrattavissa yleiseen ryhmäpoikkeusasetukseen, tai jos tällaiseen uuteen asetukseen ei sisältyisi nykyistä 25 artiklaa vastaavaa sääntöä.

Unionin energia-, ilmastonmuutos- ja ympäristöpolitiikka

Energiatuotteista kannettavat verot vaikuttavat siten, että ne vähentävät energiatuotteiden kysyntää ja näin ollen myös niiden kulutukseen liittyviä päästöjä. Sen vuoksi komission on arvioitava, johtaako verokantojen alentaminen tietyillä alueilla polttoaineen kulutuksen (ja myös niiden kulutukseen liittyvien päästöjen) lisääntymiseen, mikä olisi edellä mainittujen tavoitteiden vastaista.

Päätöksessä 2011/38/EY todettiin, että samalla kun Ranskassa annettiin mahdollisuus alentaa verokantoja, siellä nostettiin niiden perustana olevaa kansallista verokantaa. Päätöksen 2005/767/EY mukaan järjestelmällä ei todennäköisesti olisi sellaista kokonaisvaikutusta, että se vähentäisi pyrkimystä polttoainetehokkuuden lisäämiseen, koska poikkeuksen soveltaminen ei antaisi alueille mahdollisuutta soveltaa verokantaa, joka olisi alhaisempi kuin ennen järjestelmän käyttöönottoa voimassa ollut kansallinen verokanta. Päätöksen 2011/38/EU mukaan ei olisi myöskään todennäköistä, että vähittäishinnoissa alkaisi esiintyä sellaisia verokannan alueellisesta vaihtelusta johtuvia eroja, että polttoainetta alettaisiin hakea kauempaa. Eriyttäminen olisi nimittäin vähäistä ja siitä johtuvat hintaerot olisivat pienempiä kuin jakeluverkkojen väliset vähittäishintojen erot. Sen vuoksi oletettiin, ettei toimenpide periaatteessa olisi ristiriidassa EU:n energia-, ilmastonmuutos- ja ympäristöpolitiikan kanssa.

Komission tietoon ei ole tullut uusia tietoja näistä seikoista, ja edellä oleva arvio on edelleen voimassa.

Toimenpiteen soveltamisaika ja EU:n energiaverotuksen kehittäminen

Komission ehdotuksessa[5], joka tehtiin 13. huhtikuuta 2011 energiaverotusdirektiivin tarkistuksesta, säädetään pysyvästä poikkeuksesta, jonka mukaan Ranska voisi tietyissä rajoissa soveltaa eriytettyjä verokantoja Ranskan alueiden tasolla. Näin ollen komissio katsoo, että uuden neuvoston päätöksen soveltamisaika olisi rajoitettava kolmeen vuoteen ja sen olisi joka tapauksessa päätyttävä päivänä, jona nämä muutetut säännöt otetaan käyttöön.

Riippumatta edellä esitetystä olisi lisäksi muistutettava mieliin, että edellä mainitun ehdotuksen mukaan energiaverotus jaettaisiin kahteen osaan. Järjestelmä poikkeaisi nykyisestä direktiivistä 2003/96/EY, johon tämä lupa perustuu. On tärkeää olla vaarantamatta tällaista nykyisen säädöskehyksen tulevaa kehitystä. Jos neuvosto kuitenkin ottaa perussopimuksen 113 artiklan nojalla käyttöön muutetun energiatuotteita koskevan yleisen verojärjestelmän, johon tällä päätöksellä myönnettävä lupa ei soveltuisi, on aiheellista säätää, että tämän päätöksen voimassaolo päättyy päivänä, jona muutettua järjestelmää koskevien sääntöjen soveltaminen alkaa.

2.           KUULEMISTEN JA VAIKUTUSTEN ARVIOINNIN TULOKSET

Intressitahojen kuuleminen

Tämä ehdotus perustuu Ranskan esittämään pyyntöön ja koskee ainoastaan kyseistä jäsenvaltiota.

Asiantuntijatiedon käyttö

Ulkopuolisten asiantuntijoiden käyttö ei ollut tarpeen.

Vaikutusten arviointi

Tämä ehdotus koskee luvan antamista yhdelle jäsenvaltiolle sen omasta pyynnöstä.

3.           EHDOTUKSEN OIKEUDELLISET NÄKÖKOHDAT

Ehdotuksen tavoitteena on antaa Ranskalle lupa poiketa neuvoston direktiivin 2003/96/EY yleisistä säännöksistä ja määrätyissä rajoissa soveltaa eriytettyjä verokantoja dieselpolttoaineeseen ja lyijyttömään bensiiniin.

Oikeusperusta

Neuvoston direktiivin 2003/96/EY 19 artikla.

Toissijaisuusperiaate

SEUT-sopimuksen 113 artiklan soveltamisalaan kuuluva välillinen verotus ei sinänsä kuulu SEUT-sopimuksen 3 artiklassa tarkoitettuun yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan.

Voimassa olevassa EU:n lainsäädännössä säännellään ja rajoitetaan kuitenkin tiukasti jäsenvaltioiden kilpailevan toimivallan käyttöä tällä alalla. Direktiivin 2003/96/EY 19 artiklan mukaan ainoastaan neuvostolla on valtuudet antaa jäsenvaltiolle lupa ottaa käyttöön muita vapautuksia tai alennuksia kyseisessä säännöksessä tarkoitetulla tavalla. Jäsenvaltiot eivät voi toimia neuvoston sijasta.

Ehdotus on näin ollen toissijaisuusperiaatteen mukainen.

Suhteellisuusperiaate

Ehdotus on suhteellisuusperiaatteen mukainen. Veronalennus ei ylitä sitä, mikä on tarpeen kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi.

Sääntelytavan valinta

Ehdotettu sääntelytapa: neuvoston päätös.

Direktiivin 2003/96/EY 19 artiklassa säädetään ainoastaan tämäntyyppisestä toimenpiteestä.

4.           TALOUSARVIOVAIKUTUKSET

Toimenpiteestä ei aiheudu taloudellista tai hallinnollista rasitusta unionille. Sen vuoksi ehdotuksella ei ole vaikutuksia EU:n talousarvioon.

2013/0018 (NLE)

Ehdotus

NEUVOSTON PÄÄTÖS

luvan antamisesta Ranskalle soveltaa alennettuja verokantoja moottoripolttoaineena käytettävään bensiiniin ja dieselpolttoaineeseen direktiivin 2003/96/EY 19 artiklan mukaisesti

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta 27 päivänä lokakuuta 2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/96/EY[6] ja erityisesti sen 19 artiklan 1 kohdan,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)       Neuvoston täytäntöönpanopäätöksessä 2011/38/EY, jäljempänä ’päätös 2011/38/EU’, Ranskalle annetaan lupa soveltaa kolmen vuoden ajan eriytettyjä verokantoja dieselpolttoaineeseen ja lyijyttömään bensiiniin valtionhallinnon uudistuksen yhteydessä, johon sisältyy tiettyjen, aiemmin keskushallinnon käyttämien toimivaltuuksien hajauttaminen. Päätöksen 2011/38/EU voimassaolo päättyy 31 päivänä joulukuuta 2012.

(2)       Ranska on pyytänyt 10 päivänä helmikuuta 2012 päivätyllä kirjeellä lupaa jatkaa eriytettyjen verokantojen soveltamista samoilla edellytyksillä vielä kuusi vuotta 31 päivän joulukuuta 2012 jälkeen.

(3)       Päätös 2011/38/EU tehtiin sillä perusteella, että Ranskan pyytämä toimenpide täytti direktiivin 2003/96/EY 19 artiklassa säädetyt vaatimukset, koska siinä sallitaan erityisistä poliittisista syistä verovapautus tai -helpotus muttei veronkorotusta. Erityisesti katsottiin, ettei toimenpide haittaisi sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa. Lisäksi toimenpiteen katsottiin olevan asiaa koskevien yhteisön politiikkojen mukainen.

(4)       Kyseinen kansallinen toimenpide liittyy politiikkaan, jonka tavoitteena on tehostaa hallintoa parantamalla julkisia palveluja ja alentamalla niiden kustannuksia, sekä toissijaisuusperiaatetta koskevaan politiikkaan. Se antaa alueille lisäkannustimen kehittää hallintonsa laatua avoimella tavalla. Tältä osin päätöksessä 2011/38/EU edellytetään, että alennuksissa otetaan huomioon niiden alueiden sosioekonomiset olosuhteet, joilla kyseisiä alennuksia sovelletaan. Näin ollen monet alueet, joilla joko BKT on keskimääräistä pienempi tai työttömyysaste keskimääräistä suurempi, ovat soveltaneet alhaisempia verokantoja. Yleisesti katsoen toimenpide perustuu erityisiin toimintapoliittisiin syihin.

(5)       Verokannan alueelliselle alentamiselle asetetut tiukat rajat sekä ammattitarkoitukseen käytettävän dieselpolttoaineen jättäminen toimenpiteen ulkopuolelle merkitsevät sitä, että kilpailun vääristymien riski on hyvin pieni. Lisäksi toimenpiteen soveltaminen on tähän mennessä osoittanut, että alueet ovat selvästi pyrkineet soveltamaan suurinta sallittua verokantaa, mikä on pienentänyt entisestään kilpailun vääristymien riskiä.

(6)       Ei ole myöskään ilmoitettu varsinkaan sellaisista sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa haittaavista esteistä, jotka olisivat vaikuttaneet kyseisten tuotteiden liikkuvuuteen valmisteveron alaisina tuotteina.

(7)       Kun lupaa kansalliselle toimenpiteelle alun perin pyydettiin, sitä oli edeltänyt veronkorotus, joka vastasi alueellisissa veronalennuksissa sallittua marginaalia. Tämän pohjalta sekä lupaehtojen ja saatujen kokemusten perusteella kansallinen toimenpide ei tässä vaiheessa näyttäisi olevan ristiriidassa EU:n energia- ja ilmastopolitiikan kanssa.

(8)       Direktiivin 2003/96/EY 19 artiklan 2 kohdan mukaisesti kunkin kyseisen artiklan nojalla myönnetyn luvan on oltava ajallisesti tarkkaan rajoitettu. Lisäksi komission ehdotuksessa neuvoston direktiiviksi energiatuotteiden verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta annetun neuvoston direktiivin 2003/96/EY muuttamisesta[7] säädetään pysyvästä säännöstä, jonka mukaan Ranska voisi tietyissä rajoissa soveltaa eriytettyjä verokantoja Ranskan alueiden tasolla. Sen vuoksi on aiheellista rajata tämän päätöksen soveltamisaika kolmeen vuoteen ja säätää, että tämä päätöksen voimassaolo päättyy, kun edellä mainittua pysyvää sääntöä aletaan soveltaa. Jotta voimassa olevan säädöskehyksen yleistä kehitystä ei kuitenkaan estettäisi, on myös aiheellista säätää, että tämän päätöksen voimassaolo päättyy päivänä, jona muutetun järjestelmän sääntöjen soveltaminen alkaa, jos neuvosto ottaa käyttöön muutetun energiatuotteita koskevan yleisen verojärjestelmän, johon tällä päätöksellä myönnettävä lupa ei soveltuisi.

(9)       Olisi varmistettava, että Ranska kykenee soveltamaan tässä päätöksessä tarkoitettua veronalennusta keskeytyksettä ennen 1 päivää tammikuuta 2013 päätöksen 2011/38/EU mukaisesti vallinneeen tilanteen jatkoksi. Pyydetty lupa olisi sen vuoksi annettava 1 päivästä tammikuuta 2013 alkaen.

(10)     Tämä päätös ei rajoita unionin valtiontukisääntöjen soveltamista,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

1.           Annetaan Ranskalle lupa soveltaa alennettuja verokantoja moottoripolttoaineena käytettävään lyijyttömään bensiiniin ja dieselpolttoaineeseen. Alennuksia ei voida soveltaa direktiivin 2003/96/EY 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun ammattitarkoitukseen käytettävään dieselpolttoaineeseen.

2.           Hallinnollisilla alueilla voidaan soveltaa erisuuruisia alennuksia, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)           alennukset ovat enintään 35,4 euroa 1 000 litralta lyijytöntä bensiiniä ja 23,0 euroa 1 000 litralta dieselpolttoöljyä;

b)           alennukset eivät ole suurempia kuin muuhun kuin ammattitarkoitukseen käytettävän dieselpolttoaineen ja ammattitarkoitukseen käytettävän dieselpolttoaineen verokantojen erotus;

c)           alennuksia määritettäessä otetaan huomioon niiden alueiden objektiiviset sosioekonomiset olosuhteet, joilla kyseisiä alennuksia sovelletaan;

d)           alueelliset alennukset eivät vaikuta siten, että kyseinen alue saisi kilpailuetua unionin sisäisessä kaupassa.

3.           Alennettujen verokantojen on oltava direktiivissä 2003/96/EY säädettyjen edellytysten ja erityisesti sen 7 artiklassa vahvistettujen vähimmäisverokantojen mukaisia.

2 artikla

Tätä päätöstä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2013, ja sen voimassaolo päättyy 31 päivänä joulukuuta 2015.

Tämän päätöksen voimassaolo kuitenkin päättyy päivänä, jona jotakin seuraavista direktiivin 2003/96/EY muutoksista aletaan soveltaa:

- energiatuotteiden yleistä verotusjärjestelmää on muutettu tavalla, johon tällä päätöksellä myönnettävä lupa ei ole sovellu;

- Ranskalle annetaan lupa soveltaa eriytettyjä verokantoja Ranskan alueiden tasolla.

3 artikla

Tämä päätös on osoitettu Ranskan tasavallalle.

Tehty Brysselissä

                                                                       Neuvoston puolesta

                                                                       Puheenjohtaja

[1]               Energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta 27 päivänä lokakuuta 2003 annettu neuvoston direktiivi 2003/96/EY (EUVL L 283, 31.10.2003, s. 51).

[2]               EUVL L 19, 22.1.2011, s. 13.

[3]               EUVL L 290, 4.11.2005, s. 25.

[4]               Komission asetus (EY) N:o 800/2008, annettu 6 päivänä elokuuta 2008, tietyt tukimuodot yhteismarkkinoille soveltuviksi toteavien EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta (EUVL L 214, 9.8.2008, s. 3).

[5]               KOM(2011) 169.

[6]               EUVL L 283, 31.10.2003, s. 51.

[7]               KOM(2011) 169, 13.4. 2011.