15.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 114/27

1.

kiinnittää huomiota siihen, että EU:ssa arvioidaan olevan lähes 80 miljoonaa toimintarajoitteista, eli noin 15 prosenttia koko väestöstä. Liikuntarajoitteisia on arvioiden mukaan yli 40 prosenttia väestöstä.

2.

korostaa, että koska iäkkäiden vammautumisriski on suurempi ja krooniset sairaudet ovat yleistyneet, toimintarajoitteisten määrä saattaa lisääntyä. Euroopan alueiden onkin tulevaisuudessa kyettävä vastaamaan uusiin haasteisiin.

3.

kiinnittää huomiota siihen, että vammaisuudelle ei ole yhteistä määritelmää EU:n tasolla ja että käsitteen oikeudellisesta määritelmästä on käyty lukuisia keskusteluja ja sen merkitystä on tulkittu eri tavoin. Vammaisuus on monimutkainen käsite ja monitahoinen kokemus, jonka taustalla on vuorovaikutus henkilön fyysisten ja älyllisten ominaisuuksien ja häntä ympäröivän yhteiskunnan välillä. Sen vuoksi on tarpeen ottaa käyttöön toimintarajoitteisia koskevia käsitteitä.

4.

toteaa, että vammaisuuden todellisista vaikutuksista on puutteellisesti tietoa ja vääränlaisia käsityksiä, ja korostaa tarvetta painottaa ”valmiuksia”, jotka voidaan ottaa huomioon urheilusuoritusten yhteydessä.

5.

tunnustaa liikunnan ja urheilun arvon ja tärkeyden toimintarajoitteisille sekä sen merkityksen EU:n strategisten tavoitteiden, etenkin Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Komitea panee merkille, että erityisliikunta ja vammaisurheilu ovat kehittyneet erittäin merkittävästi viime vuosina. Tuorein esimerkki on vuonna 2012 järjestetyt Lontoon paralympiakisat, joissa tiedotusvälineet kertoivat kattavasti paralympialiikkeestä ja tukivat sitä.

6.

kiinnittää huomiota urheilun kiistattomaan arvoon ihmisen yleisen hyvinvoinnin kannalta sekä siihen, että urheilu vaikuttaa myönteisesti vammaisten kuntoutus- ja sopeutumismahdollisuuksiin ja että mahdollisuus urheiluun on vammaisille ennen kaikkea perusoikeus.

7.

korostaa, että toimintarajoitteisten urheilu kattaa laajalti toimintoja huippu-urheilusta vapaa-ajan harrasteliikuntaan ja soveltavasta liikuntakasvatuksesta liikunnan avulla tapahtuvaan kuntoutukseen. Monipuolisuudessaan käsitteen määrittely on vähintään yhtä vaikeaa kuin termin ”urheilu”. Muun muassa tämän vuoksi Euroopan eri alueilla esiintyy erilaisia määritelmiä. Liikunnan ja urheilun alalla vallitsee useita pieniä eroja sen mukaan, onko liikunnan harjoittaminen lähinnä urheilullista, virkistävää vai terveyden edistämiseen tähtäävää jne. Liikunnan harrastaja valitsee painotuksensa, mutta kaikissa tapauksissa sillä täsmennyksellä, että urheilun ja liikunnan harrastaminen parantaa yleisesti sekä fyysistä että henkistä terveydentilaa ihmistyypistä riippumatta.

8.

kiinnittää huomiota siihen, että alaan liittyvistä tai alan toimijoiden käyttämistä erilaisista termeistä ja käsitteistä on keskusteltu paljon. Tässä yhteydessä käytetään termiä ”toimintarajoitteisten urheilu”, jotta lähestymistapa olisi ihmisläheinen mutta samalla myös yleisluonteinen.

9.

muistuttaa kunnioittavansa täysin toissijaisuusperiaatetta ja urheilun hallintoelinten – myös itsenäisten urheilujärjestöjen – riippumattomuutta. Käsillä olevassa lausunnossa esitettyjen suositusten tavoitteena on toimia kimmokkeena jäsenvaltioiden ja paikallis- ja alueviranomaisten toimien vaikutuksen lisäämiseksi ja muuttaa käsityksiä koko yhteisössä korostamalla vammaisten kykyjä.

10.

suhtautuu myönteisesti siihen, että EU:n politiikoissa on tunnustettu toimintarajoitteisten urheilun merkitys, ja tukee tällaisia aloitteita, joita ovat muun muassa, toimintarajoitteisille suunnattu unionin strategia 2010–2020 (1), komission tiedonanto "Urheilun eurooppalaisen ulottuvuuden kehittäminen" (2) ja Euroopan komission urheilun valkoinen kirja (3).

11.

pahoittelee kuitenkin, ettei vammaisia ole mainittu millään tavoin komission alkuperäisessä Yhteinen Erasmus -ehdotuksessa, joka koskee EU:n uutta koulutus-, nuoriso- ja urheiluohjelmaa vuosiksi 2014–2020. Komitea toivoo siksi, että parhaillaan vielä neuvotteluiden kohteena olevaan uuteen ohjelmaan sisällytettäisiin selkeä viittaus tarpeeseen edistää kestävää ja osallistavaa kasvua helpottamalla vammaisten pääsyä osallistumaan urheiluun ja liikuntaan.

12.

kiinnittää huomiota siihen, että jäsenvaltioiden viranomaiset sekä alue- ja paikallisviranomaiset voivat toimivaltansa puitteissa ja taloudellisten mahdollisuuksiensa mukaan olla tärkeässä asemassa vammaisurheilun kehityksen kannalta etenkin, kun on kyse investoinneista urheiluinfrastruktuuriin ja pitkän aikavälin urheilutoimintaan ja niiden edistämisestä. Komitea korostaa tarvetta varmistaa hankerahoitus alueille, missä koulujen ja muiden koulutuslaitosten infrastruktuuri on alikehittynyttä ja joilla ei ole tarjota mahdollisuuksia lainkaan tai vain suppeat mahdollisuudet vammaisten lasten liikuntaharrastukselle.

13.

katsoo, että julkisten vastuutahojen on otettava vammaisurheilun kannalta tärkeät näkökohdat asianmukaisesti huomioon, kun on kyse yleisten liikuntapaikkojen ja urheilutilojen käytöstä. Näin vastataan vaatimukseen luoda toimintarajoitteisille samanlaiset elinolosuhteet kuin muillekin. Esteettömyys on tässä yhteydessä keskeinen tekijä.

14.

toteaa, että toimintarajoitteisten urheilualan toimijoilla on erityinen rooli, jotta pystytään hyödyntämään urheilun tarjoamat mahdollisuudet sosiaalisen osallisuuden, integroitumisen ja tasa-arvon edistämiseksi.

15.

huomauttaa, että monesti toimintarajoitteisten urheilu mainitaan erityisesti ainoastaan sosiaalisen osallisuuden yhteydessä. Komitea kehottaa erittelemään laaja-alaisesti toimintarajoitteisten urheilun eri osa-alueet, joita ovat muun muassa huippu-urheilu, harrasteliikunta, liikuntakasvatus, urheilun tarjoamat koulutus- ja kasvatusmahdollisuudet, erityisliikunta, kuntoutus liikunnan avulla sekä liikunnan hyödyntäminen terapeuttisiin erityistarkoituksiin.

16.

kehottaa ottamaan alan ammattitaitoiset edustajat paremmin mukaan kaikkiin EU:n toimielinten tukemiin aloitteisiin, jotka liittyvät ruohonjuuritason urheilun kehittämiseen ja arviointiin. Tulisi harkita erityisten määrärahojen myöntämistä osallistumisen helpottamiseksi sekä erityiskoulutuksen tarjoamiseksi liikunta-alan ammatti-ihmisille.

17.

kehottaa laatimaan yksityiskohtaisen strategia-asiakirjan, joka perustuu nykyisiin politiikkoihin mutta jossa käsitellään erityisesti toimintarajoitteisten urheilua, jotta määritellään painopisteet tärkeimpien alaa koskevien erityiskysymysten joukosta.

18.

toteaa, että vaikka poliittisella tasolla on kiinnitetty yhä enemmän huomiota toimintarajoitteisten liikuntamahdollisuuksiin, liikuntaa harrastavien osuus on edelleen liian pieni. Tämä liittyy muun muassa puutteisiin, joita esiintyy toimintarajoitteisten tarpeisiin soveltuvien liikuntainfrastruktuurien saatavuudessa.

19.

toteaa, että fyysisten, sosioekonomisten ja viestinnän esteiden lisäksi liikunnan harrastamista haittaavat kulttuuriset raja-aidat ja psykologiset tekijät, kuten ruohonjuuritason urheilutoiminnan järjestäjien ja toimijoiden asenteet vammaisuutta kohtaan. Nämä asenteet ovat osoitus tietämättömyydestä ja resurssien puutteesta erilaisten tilanteiden kohtaamisessa. Tulisi toteuttaa tiedotus- ja koulutuskampanjoja, jotka helpottavat toimintarajoitteisten hyväksymistä liikunnan harrastamisessa. Suositeltavaa on, että kaikkia liikuntamahdollisuuksien parantamiseen tähtääviä toimia tulisi edeltää alan toimijoiden asianmukainen kuuleminen, sillä eri ryhmät saattavat tarvita erilaista tukea.

20.

Ehdoton edellytys liikunnan yleistymiselle on, että esteettömyyttä parannetaan fyysisesti liikuntapaikoilla ja että viestintää parannetaan.

21.

kehottaa järjestämään koordinoituja tiedotuskampanjoita olemassa olevista liikuntamahdollisuuksista. Kampanjat voitaisiin käynnistää eurooppalaisella tasolla, mutta ne on sen jälkeen siirrettävä alue- ja paikallistasolle, missä konkreettinen tarjonta esiintyy. Tärkeää on olla suoraan yhteydessä toimintarajoitteisiin ja antaa heille tietoa. Ihanteellista olisi, että näiden kampanjoiden järjestämisessä tukena olisivat ruohonjuuritason urheilutoimintaa johtavat tahot sekä kansalliset urheilujärjestöt ja toimintarajoitteisten urheilujärjestöt ja myös vammaisten organisaatiot (erityisesti järjestöt). Lisäksi on tärkeää järjestää paitsi vammaisille myös muille kansalaisille tarkoitettuja tiedostuskampanjoita, ja näin auttaa heitä ymmärtämään, hyväksymään ja osallistamaan vammaisia sekä oppimaan vammaisten kanssaihmisten tukemista. Tulee pyrkiä toimintarajoitteisten mahdollisimman suureen itsenäisyyteen sekä kannustaa ja auttaa heitä esittämään, tekemään tunnetuksi ja järjestämään mainitun kaltaisia tapahtumia.

22.

korostaa, että saattaa olla välttämätöntä lähestyä yksitellen eri kohderyhmiä ottaen huomioon niiden valmiudet, ikäjakauman ja sosiaalisen tilanteen. Erityisen tärkeää on tavoittaa nuoret ja tukea heitä. Lisäksi on tärkeää ottaa huomioon kunkin jäsenvaltion liikuntaharrastamisen rakenne sekä paikalliset ja alueelliset erityispiirteet. Olisi tuettava laadukkaan, helposti saatavilla olevan ja säännöllisesti päivitettävän tiedon tarjoamista, jotta eri kohderyhmät saavat jatkuvasti tietoa heitä varten tarjolla olevasta urheilutarjonnasta. Organisoituun ruohonjuuritason toimintaan kannustaminen ja tällaisen toiminnan kehittäminen voi edistää tiedon levittämistä ja helpottaa sen saatavuutta.

23.

Paikallis- ja aluetasolla on tarpeen saada käyttöön mukautettu liikenneverkko, jonka tarjoaa vammaisille mahdollisuuden päästä liikuntapaikoille sekä liikunnan harrastamista että kilpailemista varten.

24.

tähdentää, että vanhemmilla on merkittävä rooli nuorten kannustamisessa urheiluharrastuksiin ja että vapaaehtoistyöntekijät muodostavat alan selkärangan. Siksi on tarpeen levittää tietoisuutta vapaaehtoistyön merkityksestä ja harkita foorumeiden perustamista vapaaehtoistyöntekijöiden rekrytointia ja koulutusta varten sekä toimenpiteitä, joilla heidän panoksensa tunnustetaan ja palkitaan.

25.

ehdottaa, että perustetaan liikuntapaikkoja EU:ssa käsittelevä tiedotusfoorumi ja avataan samalla julkiseen käyttöön verkkosivut, mistä toimintarajoitteiset voisivat saada tietoa liikuntainfrastruktuurista, teknisistä mahdollisuuksista yms. asuinseudullaan ja -alueellaan.

26.

kiinnittää huomiota siihen, että tietyt väestöryhmät kärsivät kaksin- tai kolminkertaisesta syrjinnästä, jos he ovat monivammaisia (eli heillä on useampi kuin yksi toimintarajoite), maahanmuuttaja- tai vähemmistötaustaisia tai homofobiaan tai sukupuoleen liittyvän sosiaalisen syrjinnän uhreja. On tärkeää taata kaikille tuki ja yhtäläiset mahdollisuudet harrastaa liikuntaa.

27.

toteaa, että toimintarajoitteisten urheilu ei saa jäädä erilleen yleisestä urheilutoiminnasta ja että sen normalisointi, eli organisointivastuun jakaminen suurten urheilujärjestöjen kanssa, vaikuttaa jo ensisijaiselta poliittiselta tavoitteelta. Tässä yhteydessä on varmistettava, että vammaisurheilun sisällyttämisessä urheilun valtavirtaan edistytään ja että voidaan ottaa käyttöön erilaisia rinnakkaisia organisointimuotoja, malleja ja rakenteita toimintarajoitteisten todellisten kykyjen ja integraatiotavoitteen mukaisesti.

28.

Toimintarajoitteisten liikuntaharrastamista tulee edistää urheiluliitoissa, joiden toiminta-alaan heidän lajinsa tai erityislajinsa kuuluu ottaen huomioon niiden urheiluliittojen roolin, joiden toiminta on suunnattu pääasiallisesti heille ja joita tulee tukea niiden keskeisen tärkeässä toimintarajoitteisia palvelevassa tehtävässä.

29.

Urheiluliittojen tulisi edistää edustajakokouksissaan puheoikeutta muttei äänioikeutta urheiluseuroille, joiden tavoite on lajin harrastaminen toimintarajoitteisten keskuudessa, vaikka seurat eivät olisi niiden jäseniä.

30.

toteaa havaittujen esimerkkien pohjalta, että matkailun ja harrasteliikunnan yhdistävä lähestymistapa on hyvä väline luoda toimintarajoitteisille ensimmäinen yhteys urheiluun, jotta voitaisiin lisätä liikuntaa harrastavien osuutta ja saada kansalaiset tietoisiksi vammaisten kyvyistä.

31.

katsoo, että tulee tarjota laadukasta ja ajantasaista tietoa vammaisille mukautetusta liikuntatarjonnasta ja kuljetuksista sekä pääsystä liikuntapaikoille liikuntamatkailun edistämiseksi.

32.

myöntää, että toimintarajoitteisten urheilun asianmukainen kehitys edellyttää alan ammattilaisilta hyvätasoista koulutusta.

33.

katsoo, että vaikka toimintarajoitteiset eivät joutuisi leimatuiksi, he saattavat silti kärsiä syrjinnästä, sillä monet ihmiset eivät tiedä, miten heidät tulisi ottaa vastaan ja integroida urheilutoimintaan ja -rakenteisiin. Komitea peräänkuuluttaa koulutus- ja valistusaloitteita yhtenäisen tiedon jakamiseksi paitsi urheilutoiminnan organisoinnista vastaaville henkilöille myös laajemmin kansalaisille. Tähän tarkoitukseen voitaisiin hyödyntää esimerkiksi helposti saatavilla olevia verkkokoulutustyökaluja. Samanaikaisesti olisi lisättävä tietoisuutta toimintarajoitteisten oikeuksista, tarpeista ja valmiuksista.

34.

korostaa, että liikuntakasvatusta pitäisi tarjota kaikille koululaisille eikä vammaisuus saa rajoittaa osallistumista koulujen liikuntaopetukseen. Nuoret innostuvat usein liikunnasta ja urheilusta juuri koulun liikuntatunneilla, ja tämä pätee myös toimintarajoitteisiin nuoriin. Koululiikunta tarjoaa myös mahdollisuuden valistaa terveitä oppilaita ja saada heidät tietoisiksi luokkatovereidensa kyvyistä. Tässä yhteydessä on aivan erityisesti kannustettava kaikille sopivien liikuntaohjelmien kehittämistä. Hyvä esimerkki on ajatus käänteisestä integraatiosta, eli terveiden urheilijoiden osallistumisesta toimintarajoitteisten urheiluun: näin voidaan muuttaa asenteita toisten urheilijoiden kykyjä kohtaan. Samoin on tuettava ja kehitettävä aloitteita terveiden ja toimintarajoitteisten yhteisestä urheilutoiminnasta (esim. ”Sport partagé” Ranskassa). Tavoitteen saavuttaminen edellyttää erityistä koulutusta oppilaitosten opettajille ja erityisesti liikunnanopettajille sekä sitä, että vammaisten lasten vanhemmat saavat tietoa tarjolla olevista erilaisista urheilumahdollisuuksista.

35.

toteaa, että valmentajien osaamista ja asiantuntemusta ei aina hyödynnetä, koska toimintarajoitteisten urheilun ja ruohonjuuritason urheilun toimijoiden välinen tiedonvaihto ja koordinointi on puutteellista. Ehdotetaan, että toteutettaisiin yhteistoimintaan perustuvia koulutusaloitteita näiden organisaatioiden välillä koulutusalan tahojen ja viranomaisten tuella.

36.

kehottaa ottamaan korkeakoulujen edustajat tiiviimmin mukaan meneillään olevaan, toimintarajoitteisten syrjäytymisen vähentämistä käsittelevään prosessiin. Tavoitteena tulisi olla muutosten aikaansaamien tulevien liikunnanopettajien koulutuksessa, minkä ansiosta näillä olisi paremmat valmiudet ymmärtää eroja oppilaidensa terveystilanteessa.

37.

katsoo, että toimintarajoitteisten urheilun imago kaipaa kohennusta. Toimintarajoitteisten huippu-urheilijoiden eliittiurheilua tulee edistää. Tulee myös huolehtia siitä, että heillä on sama status kuin terveillä eliittiurheilijoilla. Yleisesti tunnustetaan, että tietoisuus vammaisurheilijoiden suorituksista huipputasolla auttaa muuttamaan mielikuvia. Tässä mielessä paralympiakisoihin ja vammaisten korkeatasoisiin urheilutapahtumiin liittyvä tiedotusstrategia on erittäin tärkeä.

38.

myöntää, että toimintarajoitteisten urheilu nojaa vahvasti vapaaehtoistoimintaan. Komitean mielestä on edelleen edistettävä laadukasta koulutusta vapaaehtoistyöntekijöille. Koulutusta on joiltain osin mukautettava sidosryhmien tarpeisiin. Lisäksi vapaaehtoistyön hallinnointi on yhä tärkeämpää. Toimintarajoitteisten urheilusta vastaavien organisaatioiden on parannettava toimintaansa henkilöresurssien hallintaan ja laadun kehittämiseen tähtäävien uusien välineiden avulla. On koulutettava ammattilaisia, jotta voidaan parantaa toimintarajoitteisille tarjottavia palveluja. Ammattilaiset ovat välttämättömiä varsinkin erityisryhmien tapauksessa. Järjestöjen rakenteessa tulee pyrkiä todelliseen ammattimaisuuteen.

39.

pahoittelee, että usein vammaisten potentiaali aliarvioidaan. Komitea painottaa, että urheilu voi vahvistaa toimintarajoitteisten henkilökohtaista kehitystä ja siten myös vaikuttaa merkittävästi siihen, että integroituminen työelämään onnistuu.

40.

hyväksyy EU:n suuntaviivat urheilijoiden kaksoisurasta (4), joissa vahvistetaan, että ”olisi huomattava edistysaskel yleisesti urheilun ja erityisesti toimintarajoitteisten urheilun kannalta, jos kaksoisuria tukevia toimenpiteitä sovellettaisiin tasapuolisesti kaikkiin urheilijoihin”. Komitea yhtyy myös varauksettomasti suuntaviivoissa esitettyyn kantaan, jonka mukaan ”yleisiin urheilujärjestöihin sisällytetään yhtä monta vammaisurheilulajia. Tämä ryhmä tarvitsee erityistä huomiota, jotta taataan tasapuolinen kohtelu ja voidaan kehittää erityisiä urapolkuja silloin, kun terveiden urheilijoiden urapolkuja ei voida käyttää”.

41.

korostaa, että alalla olisi jo nyt pyrittävä lisäämään nuorimpien urheilijoiden riippumattomuutta ja tukemaan heidän henkilökohtaista kehitystään. Olisikin aiheellista tukea erityisiä koulutustoimia, jotka on suunnattu nuorille urheilijoille urheilutapahtumien yhteydessä.

42.

toteaa urheilun merkityksen terveyden edistämisen ja terveyskasvatuksen kannalta ja korostaa erityisliikunnan erityistä suhdetta toimintarajoitteisten kuntoutukseen, sillä kyse on heidän fyysisestä ja henkisestä terveydestään.

43.

tukee urheilua, terveyttä ja osallistumista käsittelevän EU:n asiantuntijaryhmän työtä. Neuvosto oli antanut asiantuntijaryhmän tehtäväksi ehdottaa toimia terveyttä edistävän liikunnan ja ruohonjuuritason urheiluun osallistumisen edistämiseksi ja määritellä asianmukaiset toimenpiteet vuoden 2013 puoliväliin mennessä. AK korostaa, että liikunta ja urheilu tulisi selkeästi tunnustaa terapiavälineiksi toimintarajoitteisille ja niitä tulisi tukea.

44.

panee merkille dopingin vastaisen EU:n asiantuntijaryhmän työn tulokset. Neuvosto oli antanut asiantuntijaryhmän tehtäväksi luonnostella EU:n kannanoton antidopingsäännöstön tarkistuksesta ja hyvän hallintotavan merkityksestä urheilussa. AK suosittaa ottamaan paralympialiikkeen sidosryhmät nykyistä paremmin huomioon.

45.

katsoo, että uusien monivuotisten rahoituspuitteiden kaikkiin rahoitusvälineisiin tulisi sisällyttää vammaisten kulun esteettömyyttä koskeva näkökohta.

46.

panee merkille, että edelleen neuvotteluiden kohteena olevaan Yhteinen Erasmus -ohjelmaan on ehdotettu urheilua koskeva budjettikohta. Komitea kehottaa kuitenkin komissiota mainitsemaan Yhteinen Erasmus -ohjelman edunsaajien oppaassa nimenomaan vammaisurheilun ja -liikunnan ja asettamaan sen painopisteeksi ohjelman urheiluun liittyvässä toiminnassa.

47.

ehdottaa, että komissio tukisi erityisin toimin paikallis- ja aluetason hankkeita toimintarajoitteisten urheilun edistämiseksi.

48.

katsoo, että alalle on tyypillistä tietynlainen hajanaisuus EU:n eri välineiden välillä, vaikka niillä pyritään samanlaisiin tavoitteisiin. Tehokkaammasta yhdenmukaistamisesta ja pitkän aikavälin rahoitussitoumuksista – ainakin alan tärkeimmille edustajille eurooppalaisella tasolla – olisi suuresti hyötyä.

49.

tukee rakennerahastojen hyödyntämistä esteettömän ja kaikille avoimen urheiluinfrastruktuurin kehittämiseen alue- ja paikallistasolla. On myös tärkeää rahoittaa tutkimusta vammaisurheiluun ja -liikuntaan liittyvien teknologioiden alalla Horisontti 2020 -puiteohjelman kautta. On perustavan tärkeää investoida tutkimus- ja innovaatiotoimintaan, pääasiassa yliopistojen ja alan yritysten kautta. Itse asiassa monet ammattilaiset tekevät parhaillaan väitöskirjatutkimusta tällä alalla. Erityisesti on panostettava terapialiikuntaan, josta esimerkkinä ratsastusterapia.

50.

kehottaa EU:n toimielimiä tukemaan edelleen ja pitkällä aikavälillä sellaisia urheilutapahtumia, jotka ovat avoimia kaikille, erityisesti toimintarajoitteisille nuorille.

51.

katsoo, että paikallis- ja alueviranomaisilla on ratkaiseva rooli vammaisurheilun eurooppalaisen ulottuvuuden kehittämisessä niiden institutionaalisten valtuuksien puitteissa.

52.

painottaa tarvetta vahvistaa paikallis- ja alueviranomaisten osallistumista sellaisen yhteistyössä laaditun ohjelman pohjalta, jossa mukana ovat Euroopan komissio ja neuvosto sekä urheilusta, vammaisten asioista ja heille järjestettävästä, yleiseen urheilutoimintaan sisällyttämiseen pyrkivästä urheilutoiminnasta vastaavat kansalliset viranomaiset. Paikallis- ja alueviranomaiset kykenevät tuomaan EU:n lähemmäksi paikallistasoa ja näin muodostamaan siteen seurojen, koulujen tai vanhempien ajamiin hankkeisiin.

53.

toteaa, että erityisesti paikallis- ja aluetasolla on kokemusta ja järjestyneitä kumppanuuksia, joiden avulla voidaan edistää toimintarajoitteisten urheilun ja -liikunnan kehitystä. Komitea kehottaa vaihtamaan tällaisia hyviä käytäntöjä ja ilmaisee olevansa itse valmis jakamaan niitä eteenpäin EU:n toimielinten sekä asianomaisten sidosryhmien tuella. Olemassa olevan materiaalin kääntäminen on merkittävä haaste, jota tulisi tukea. Olisi myös pohdittava järjestelmää "erityisen hyvien käytäntöjen" palkitsemiseksi.

54.

kannattaa toimintarajoitteisten urheilun kehityksestä vastaavien tahojen järjestelmää. Nämä voisivat muodostaa pohjan hyvien käytänteiden vaihdolle ja toteuttamiselle mm. tietotekniikan välineitä hyödyntämällä sekä toimia siteenä EU:n politiikkojen ja alueellisten realiteettien välillä. Eurooppalaisten hyvien käytänteiden vaihtamishankkeiden edistäminen ja kehittäminen antaa mahdollisuuden soveltaa hyviä ratkaisuja yhteisiin ongelmiin sekä saada tietoa muiden alueiden ja maiden tarpeista.

55.

panee merkille ensimmäiset aloitteet eurooppalaisen urheilun teemaviikon tiimoilta ja kehottaa ottamaan sen yhteydessä huomioon erityisesti toimintarajoitteisille tarkoitetut liikuntamuodot ja sisällyttämään ne kaikille avoimeen urheilutoimintaan. Komitea kehottaa myös harkitsemaan vuotuisen eurooppalaisen toimintarajoitteisten urheilun teemapäivän perustamista.

56.

toteaa vertailukelpoisten alueellisten tietojen puuttuvan alalta ja kehottaa perustamaan mekanismin luotettavien tietojen keräämistä varten. Tätä tarkoitusta varten voitaisiin esimerkiksi tilata erityinen toimintarajoitteisten urheilua koskeva Eurobarometri-tutkimus tai ainakin sisällyttää yksityiskohtaisempia kysymyksiä aiheesta tuleviin urheilua ja/tai vammaisia koskeviin Eurobarometri-tutkimuksiin.

57.

tukee painokkaasti vammaisurheilua käsittelevän eurooppalaisen asiantuntijaryhmän perustamista. Ryhmän tulisi tunnustaa alan erityinen merkitys ja tukeutua työssään alan toimijoilta laaja-alaisesti saatavaan palautteeseen. Eurooppalainen asiantuntijaryhmä voisi ryhtyä seuraaviin toimiin: